Aiemmin kerroin siitä, miten suomalaiset suhtautuivat aikoinaan saksalaissotilaiden kanssa seurustelleisiin naisiin. Kuitenkaan kaikkialla heidän kohtelunsa ei ollut huonoa. Esimerkiksi yllättävän vapaamielinen oli kotikyläni viime sotien jälkeen, koska kylän alakansakoulunopettajaksi valittiin yksinhuoltajaäiti, joka ilmeisesti oli tehnyt poikansa saksalaissotilaan kanssa.
Tosin saattoi tietysti olla, ettei virkaan ollut muita päteviä hakijoita. Joka tapauksessa opettajan au-poika oli hyvistä tarpeista tehty, koska hän isoksi kasvettuaan päätyi Amerikkaan professoriksi. Sellainen urakehitys ei ollut ihan tavallista savolaisella syrjäkylällä.
Minua mietityttää se, ettei hän tietääkseni ole pitänyt pois lähtönsä jälkeen yhteyttä kyläläisiin. Saattaa siis olla, että häntä on kohdeltu samalla tavalla kuin toista saksalaissotilaan poikaa, entistä kuusamolaista kansanedustaja Pauli Saapunkia, jonka kirjan Saksalaissotilaan poika luin vuosikymmeniä sitten.
Saapunkia kiusattiin lapsena hänen "sakemanniudestaan", mutta siitä huolimatta hänen muistelmakirjassaan on yksi suomalaisen kirjallisuuden historian hauskimmista tarinoista. Nuorena Saapunki oli töissä Kuusamon meijerissä, jossa hän huolehti juuston valmistuksesta. Kerran hänelle sattui vahinko ja joku tarvekalu, olisiko kyseessä ollut vaikkapa lämpömittari, putosi valtavaan sammioon, jossa maito oli muhimassa juustoksi.
Mutta Saapunki ei turhia hätääntynyt. Hän riisuuntui ja alkoi sukeltelemalla etsimään tarvekalua sammiosta ja onnistui lopulta sen löytämään. Hieman häntä huoletti, mitä sitten tapahtuu, kun valtava juusto lopputarkastetaan, mutta huoli oli aiheeton, koska tarkastuksessa todettiin juuston olevan laadultaan suorastaan erinomainen.
Tässä entinen kansanedustaja ja entinen juustomestari muistelee lapsuuttaan: https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000010505549.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti