Jääkiekkoilu ja työsuojelu

Läheltä piti, etten noussut kesken toissailtaista Chydenius-konserttia ja kuuluttanut yleisölle, että nyt kun mestaruuden kannalta suorastaan ratkaisevan tärkeää Kalpa - Saipa-ottelua on pelattu 2 minuuttia 24 sekuntia, Kalpa johtaa 4 - 0 ja ehkä olisin voinut vielä lisätä, että nyt pitäisi kiireellä tarkastaa, näkyykö Kauko-Idän vedonlyöntimarkkinoilla jotain epätavallista liikehdintää, koska tällaista ei pitäisi tässä reaalitodellisuudessa tapahtua. En kuitenkaan noussut kuuluttamaan ottelun  väliaikatilannetta, koska olisin varmaankin saanut suuremmat suosionosoitukset kuin illan pääesiintyjät.

Toissailtaisen pelin jälkeen pidän selviönä, kuten urheilukielellä asia ilmaistaan, että Saipa voittaa mestaruuden. Nimittäin kohta Kalpalta loppuvat pelaajat, koska keskimäärin jokaisessa pelissä Saipaa vastaan näyttää ainakin kaksi kuopiolaista vammautuvan työkyvyttömäksi ja yleensä nämä invalidisoituneet ovat joukkueen parhaita pelaajia. Kalpa voittanee mestaruuden vain siinä tapauksessa, että työsuojelupiiri kieltää ottelusarjan jatkamisen työturvallisuusseikkoihin vedoten.

Eteläkarjalaista jääkiekkokulttuuria kuvastaa hyvin se minulle kerrottu tarina, jonka mukaan Etelä-Saimaan urheilusivulla oli joskus otsikko, jossa luki, että "Lappeenrannan Saipa ja Imatran Ketterä ystävyysottelussa - seitsemän miestä sairaalaan". Eteläkarjalaiseen jääkiekkokulttuuriin voi tutustua alla olevasta videosta, jonka loppupuolella nähdään täysin älytön taklaus, joka ei tiettävästi kuitenkaan johtanut tällä kertaa halvaantumiseen. Jos vaikkapa lento- tai pesäpallossa tapahtuisi vastaava törkeys, syyllinen olisi lopun ikänsä pelikiellossa, joka oikein olisikin.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=kalpa%2C+saipa%2C+youtbe#fpstate=ive&vld=cid:eecd8a18,vid:zWHcuorQAoo,st:0

 

 

Chydeniusta laulettuna ja lausuttuna

Tutkimusten mukaan suomalaiset naiset ovat vasemmistolaistumassa ja maallistumassa, kun taas suomalaiset miehet ovat oikeistolaistumassa ja uskonnollistumassa. Tämän asianhaaran todisti myös eilinen kulttuuritapahtuma Suonenjoen Kellarikalleriassa, jossa Kirsi Roiko ja Juha Lappi esittivät Kaj Chydeniuksen tuotantoa ja erinomaisesti esittivätkin. 

Lappi ensiksi lausui Chydeniuksen säveltämän runon, koska oli kertomansa mukaan maamme toiseksi huonoin laulaja, ja Roiko sitten esitti saman runon laulettuna. Paikalla tilaisuudessa olivat näkemyksen mukaan paikkakunnan kaikki porvaristoon lukeutuvat rouvat ja muutama miehenpuoli.

Esiintyjät pyrkivät ohjelmistossa vilpittömästi poliittiseen tasapuolisuuteen, koska vaikka kahdeksan runoista oli lähtöisin kommunistin kynästä, niin yksi runo, eli Nuoruustango, oli sosialidemokraatti Anu Kaipaisen tuotantoa ja runo Viimeinen ilta on liberaalin porvarin Martti Haavion kirjoittama.

Lisäksi lausuja Juha Lappi runoja esitellessään korosti, ettei Nataaaalian kirjoittaja Elvi Sinervo ollut oikea kommunisti, koska erosi puolueesta vuonna 1959. Vähää vaille, etten tässä vaiheessa pyytänyt puheenvuoroa ja kertonut, että ainakin Nataaalian aviomies Paavo Koskinen piti vaimoaan täysin epäpoliittisena ihmisenä, ellei peräti vähää vaille porvarina.

Minulla oli nimittäin opiskeluaikana iloisella 1970-luvulla tilaisuus jututtaa Nataaalian aviomiestä Paavo Koskista, joka oli todella ystävällinen herttainen pappa. Me kaikki Helsingissä käyneet olemme muuten nähneet Koskista esittävän patsaan, sillä hän oli vuonna 1932 työttömänä ollessaan yksi Kolmen sepän patsaan malleista. Hän on se seppä, jonka kivespusseille moukari näyttää olevan putoamassa.

Suomen armeijassa korpraalin koulutuksen saanut Paavo Koskinen toimi Espanjan laillisesti ja demokraattisesti valitun hallituksen joukkojen pataljoonan komentajana maan sisällissodassa, ja hänen kokemustensa pohjalta valmistui vuonna 1980 elokuva, jonka ensi-illassa Koskinen menehtyi. Luulen, että hänen sydämensä ei kestänyt kohtausta, jossa näytetään, miten hän tappaa läheltä nuoren saksalaisen sotilaan. Tuota saksalaista esitti Koivukylässä asunut naapurin mies.

Tässä lisätietoa Nataaaliasta: https://www.hs.fi/suomi/art-2000002716156.html

Immanuel Kuikkaniemi

Vähältä piti, ettei maamme hiihdon päävalmentajana 70-80-luvulla toiminut Immo Kuutsan sijasta Immanuel Kuikkaniemi. Ortodoksipappi nimittäin kieltäytyi ristimästä Immoa Immanueliksi, jota äiti ehdotti, koska Immanuel on hepreaa ja tarkoittaa ”Jumala meidän kanssamme”, jota nimeä pappi piti liian hienona. 

Immon sukunimi oli alun perin Kuikkaniemi, mutta kun hänen äitinsä kuoli 24-vuotiaana Immon ollessa kaksivuotias, hänet annettiin kasvatiksi tätinsä Paula Kuutsan perheeseen ja myöhemmin adoption myötä sukunimi vaihtui Immollakin Kuutsaksi.

Vaikka Immo oli salmilaista sukujuurta, niin hän pistäytyi syntymässä kesäpitäjäni Uukuniemen naapurissa Ruskealassa. Jos Kuutsa oli maamme innokkain hiihtomies, niin myös maamme toiseksi innokkain hiihtomies kenraali Yrjö Keinonen oli syntynyt Ruskealassa. Hiihtäjänä Keinonen pärjäsi jopa Kuutsaa paremmin, koska minulle on kerrottu hänen voittaneen laatimansa erikoislaatuisen ikähyvitysjärjestelmän turvin maamme puolustusvoimain mestaruuskilpailuissa jopa hiihdon maailmanmestari Kalevi Oikaraisen. Tuota tietoa tosin soppii eppäillä pikkuisen.

Immo Kuutsa muistetaan hiihtomiehenä, mutta ainakin Kuopion Palloseuran veteraanikatsojia salakuunnellessani sain selville, että hän on myös kiivas jalkapallomies ja oli nuoruudessaan vähän aikaa jopa Kupsin miehiä. Senkin kuulin, että Immolla oli aikoinaan jalkapallon päällä pomputtelun Suomen ennätys, joka asia saattoi olla joko selitys tai seuraus hänen kampaustyyliinsä. 

Immoa paremmin jalkapallossa menestyi hänen velipuolensa Hannu Kuikkaniemi, joka hänkin oli Immon tapaan koulutukseltaan liikunnanopettaja. Kuikkaniemi toimi 1980-luvun alussa kaksi vuotta Rovaniemen Palloseuran valmentajana ja nosti Lapin joukkueen peräti silloiseen Mestaruussarjaan. Rops olikin aikoinaan menestyvä joukkue, koska muistelen sen voittaneen Suomen Cupin ja olleen pari kertaa mitaleilla maamme ylimmällä sarjatasolla.

Harmi, että tämä Lapin Kansan juttu Hannu Kuikkaniemestä on valta osin maksumuurin takana: https://www.lapinkansa.fi/ammattivalmentaja-joka-kypsyi-jalkapalloon-kahdess/56428

Immo Kuutsa poistui tuonilmaisiin

Suru-uutinen kiirii Iisalmen suunnalta ja kertoo entisen Suomen hiihtomaajoukkueen valmentajan Immo Kuutsan poistuneen tuonilmaisiin. Kansa muistaa hänet hyvin menestyneenä hiihtovalmentajana, mutta minä muistan hänet myös hyvänä jutunkertojana, jossa lajissa hän karjalaisukkona oli lähes toisen karjalaisukon Aku Kiurun luokkaa.

 

Vuosien takaa muistan Lahden vuoden 1978 hiihdon mömmönkisoihin liittyvän tarinan, jonka Kuutsa kertoi jossain tv-ohjelmassa. Lahden kisojen 50 kilometrin kilpailussahan eräs suomalainen suurhiihtäjä epäonnistui pahasti voitelussa ja oli jo 10 kilometrin kohdalla kärkeä jäljessä yli kolme minuuttia ja maalissa hän hävisi voittajalle Ruotsin Lundbäckille 27 minuuttia. Kyseinen suurhiihtäjä aikoi jo tapojensa vastaisesti jossain vaiheessa keskeyttääkin, mutta numerolippu oli sidottu niin lujilla umpisolmuilla, ettei hän saanut niitä auki. Maaliin tulon jälkeen mies hiihti sukset jalassa saunaan ja sen tapauksen koko urheileva maailma muistaa.

 

Kuutsan kertomuksen mukaan alkukierroksilla muudan hienoon turkkiin pukeutunut hieno naisenpuoli kannusti ihan oikeasti suomalaista suurhiihtäjää, mutta viimeisellä kierroksella hieno nainen jo voivotteli, että miten ihmeessä noin iso mies voi hiihtää noin hitaasti. Suomalainen suurhiihtäjä ei jäänyt tilanteessa sanattomaksi, vaan kääntyi hienon rouvan puoleen lausuen, että "saatanan huora, lähetkös siitä". Luulen tosin, että herrasmiehenä Kuutsa hieman kaunistelee hiihtäjän lausumaa. Luulen, että suomalainen suurhiihtäjä totesi jotain talviurheiluun sopivampaa ja huusi, että "saatanan huora, suksi siitä vaikka ihan mihin hyvänsä".

 

Suomalaisen suurhiihtäjän loppuaika oli 3.12,54 eikä se ole ollenkaan huono aika, vaikka mies jäikin toiseksi viimeiseksi ja vaikka hävisikin voittajalle lähes puoli tuntia, sillä 26 vuotta aiemmin tuolla ajalla olisi voitettu Oslon olympialaisten viisikymppinen yli 20 minuutilla.

Kuutsa (Kok) kertoi samassa tv-ohjelmassa senkin, miten hän valmensi hiihdossa parhaan nuoruuden ystävänsä Kaj Chydeniuksen (Kom) peräti Juankosken pitäjän mestariksi juniorisarjassa. Kuutsan ilmiömäisestä muistista todistaa se, miten hän pystyi noin 60 vuoden jälkeen muistamaan tuon kilpailun mitalistien tarkat loppuajat ja jopa heidän väliaikansa matkan varrelta. Tosin kisan aikaista tuulilukemaa hän ei pystynyt muistamaan.

 

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että myöhemmin paremmin säveltäjänä tunnettu Kaj Chydenius kertoi muistelmissaan, että hän kunnostautui nuorena myös yleisurheilussa, jossa hän voitti Juankosken mestaruuden junioreiden kolmiottelussa. Hän sai palkinnoksi komean pokaalin, jonka kyljessä kuitenkin jostain syystä luki I Palkinto Seiväshyppy Miehet yli 35 v.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Immo Kuutsan valmentaman Kaj Chydeniuksen sävelmää, jolla hän kansanäänestyksessä voitti rakkauslaulujen Suomen mestaruuden:

https://www.youtube.com/watch?v=e0rKzp8o6Do

Viipurin Reipas

Muistaakseni jo Sanassa sanotaan, että joskus vielä koittaa päivä, jolloin viimeiset tulevat ensimmäisiksi. Ainakin jääkiekkoilussa näyttää tuo päivä koittaneen, sillä kaksi köyhän Itä-Suomen pienen budjetin joukkuetta ratkaisee lähi päivinä SM-liigan mestaruuden. Sekä Kalpan että Saipan pelaajabudjetit ovat noin miljoona euroa, kun taas rikkaan Länsi-Suomen joukkueiden pelaajabudjetit ovat kolme kertaa enemmän.

Eilen sitten tapahtui se, jota pelkäsin. Jäyhät savolaiset hallitsivat ottelun ensimmäistä puolikasta selvästi, mutta sitten Lappeenrannan miehet saivat Uukuniemen herätysliikkeen toiminnasta tunnetuksi tulleen karjalaisen hurmoksen päälle ja voittivat selvästi. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että urheilussa ei ole tärkeintä voitto, vaan vastustajan täydellinen nöyryyttäminen ja juuri niin eilen tapahtui.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa myös se, ettei Kuopion Kalpa ole puhtaasti savolainen seura, vaan vuoteen 1946 asti se toimi nimellä Sortavalan Palloseura, mutta sitten ulkopoliittisista syistä luovutetusta Karjalasta kotoisin olevat urheiluseurat poistivat nimistään viittaukset karjalaiseen taustaan. Poikkeuksina olivat kuitenkin Viipurin Urheilijat ja Viipurin Nyrkkeilijät ja tästä valinnasta seurasi se, ettei presidentti Kekkonen enää koskaan suostunut kättelemään Viipurin Urheilijoiden vahvaa miestä Nisse Hagmania, jonka Hifk:ssa jääkiekkoillut poika Matti tunnettiin lempinimellä Stadin Kingi, mutta ei jostain syystä nimellä Viipurin Kingi.

Tänä vuonna on varmaa, että itäsuomalainen jääkiekkojoukkue voittaa Suomen mestaruuden ja niin on aiemmin tapahtunut vain kerran, kun Viipurin Reippaan jääpalloilijat voittivat vuonna 1928 mestaruuden jääkiekkoilun puolella. Viipuri oli ennen sotia varsinainen jääpallokaupunki ja sen joukkueet voittivat melkein joka vuosi Suomen mestaruuden. Jääpallon Suomen mestaruuksia olivat Viipuriin voittamassa myös kenraali Gustav Hägglundin isä ja presidentti Alexander Stubbin vaari.

Jääpallon puolelta löytyvät myös Kuopion Kalpan juuret, jonka seikan todistaa tämä Pohjois-Karjalan Museon Finnasta löytyvä kuva, joka esittää Sortavalan Palloseuran joukkuetta Vakkosalmen jäällä joskus 1930-luvulla. Kannattaa huomioida se, että siihen aikaan urheilunharrastajien urheiluasut poikkesivat nykyisistä.

 

 

Uusi Laatokan Karjala-lehti ilmestynyt

Evakkoäitinsä jättämän vaatimattoman perinnön turvin rouvani Saija Sillanpää julkaisi kanssani viime kesänä Laatokan Karjala-nimisen lehtimäisen julkaisun, joka täysin kohtuuttoman korkeasta omakustannushinnasta huolimatta myytiin loppuun nopeasti. Niinpä rouvallani oli varaa toimittaa toinen "numero", joka tuli juuri painosta. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ryhtyä tekemään julkaisua säännöllisesti.

Hieman lehteä muistuttava julkaisu on paksu ja painava kuin gorillan käsivarsi, ja niinpä sen 64:lle  A4 kokoa oleville sivuille mahtuu tekstiä ja kuvia kokonaisen kirjan verran. Julkaisu on painettu erittäin kalliille ja kauniille paperille ja lisäksi se on erittäin sievästi taitettu, joten se on näkemykseni mukaan hyvin kaunis painotuote, vaikkakin tällainen esteettinen arviointi sopiikin huonosti kaltaiselleni jätkälle.  

Lehti on niiteillä nidottu, joten se kestää useammankin lukukerran, niinpä oman lukemisen jälkeen sen voi antaa joululahjaksi vaikkapa anopille. Jouluun on enää puoli vuotta ja lahjojen keksiminen on nykyään vaikeaa, koska kaikilla on jo kaikkea, mutta Laatokan Karjalan toista "numeroa" ei vielä kaikilla ole - itse asiassa ei ole tätä kirjoitettaessa vielä kellään.

Erityisen suurta vaivaa rouvani on nähnyt perehtyessään Valamon luostarin ja Käkisalmen kaupungin vaiheisiin. Itse olen toiminut urheilukriitikkona ja sotakirjeenvaihtajana. Laatokan Karjalan urheiluhistoriaa tutkiessani minulle paljastui, mikä heimo on ylivoimaisesti maailman nopeakätisin heimo. Ja senkin yllättävän asian sain selville, ettei 19 arvokisamitalin voittaja Matti Nykänen olekaan Laatokan Karjalan paras urheilija ja sen, kuka on koko Karjalan urheiluhistorian paras urheilija, saa selville lukemalla Laatokan Karjala-lehden toisen numeron.

Kaksi sotahistoriallista skandaaliakin sain selville sotahistoriallisissa tutkimuksissani. Todennäköisesti kuvan lottakaunotar, joka harrastaa ilmavalvontaa Lahdenpohjan hyppyritornissa, ei olekaan Ellen Kiuru, kuten virallinen sotahistoria kertoo, eikä hän ilmeisesti ole edes lotta, vaan hän on todennäköisesti valelotta eikä hän todennäköisesti ole edes karjalainen, vaan saksalaisen kuvausryhmän paikalle tuoma arjalainen kaunotar.

Toinen sotahistoriallinen skandaali liittyy jatkosodan aikaisiin Simpeleen Änkilänsalon Pirunvuoren tapahtumiin, joista virallinen sotahistoria antaa ilmeisesti virheellistä tietoa. Simpeleen Änkilänsalon tienviitta on tuttu Kuutostiellä liikkuneille ja minusta Änkilänsalo on kammottava nimi, mutta kammottavia olivat myös Änkilänsalon Pirunvuoren tapahtumat.

Laatokan Karjala-lehden voi tilata minulta mieluiten vaikkapa yksityisviestillä. Se myydään omakustannushintaan, joka on minusta järkyttävän paljon eli  20 € ja jos lehti lähetetään postitse, tulee lähetyskulujakin 5 €.  

Metan miljardikorvaukset

Sosialistisessa mediassa huolestuneet kansalaiset ovat saattaneet tietooni, että suuryhtiö Meta on lähestynyt asiakkaitaan ja ilmoittanut ottavansa näiden Facebookissa julkaisemat asiat tekoälynsä koulutuskäyttöön, ellei asiakas määräaikaan mennessä ole ilmoittanut vastustavansa moista. Itsekin olen luultavasti tuon viestin saanut, mutta koska kaiken maailman viestejä sosialistisessa mediassa vyöryy minulle koko ajan, en ole asiaa ymmärtänyt huomioida.

Sivumennen sanoen Metan kyseinen viesti lienee tulkittavissa ns. negatiiviseksi sopimussidonnaksi, joka ei yleensä viestinsaajaa sido, joten Meta saattaisi olla heikoilla, jos riita päätyisi Suomessa oikeuteen. Negatiivinen sopimussidonta näyttää tosin sitovan asiakasta silloin, kun kyseessä on auton pysäköiminen, koska kyltti, jossa parkkipaikan haltija kertoo, että asiakas joutuu maksamaan, mikäli tähän luvatta pysäköi, on oikeudessa katsottu ihan lailliseksi. 

Itse tosin mietin sitä, että jos minä maanomistajana laitan tiluksilleni kyltin, että jos pysäköit mailleni luvatta, minulla on oikeus tervata autosi ikkunat ja maalata sen kylkiin kirkkoveneen kuvia, saattaisin olla oikeudessa heikoilla, jos jonkun luvattani mailleni pysäköineen auton ikkunat tervaisin ja sen kylkiin maalaisin kirkkoveneen kuvia.

Itse en muuten kieltänyt Metaa käyttämästä niitä tuhansia päivityksiäni, joita olen tehnyt, vaan annoin sille luvan niitä vapaasti käyttää, mikäli yhtiö maksaa minulle miljardi euroa korvauksia tekijänoikeuksistani. Sain minuutissa Metalta pitkän vastauksen, jossa se kertoi suhtautuvan vaatimuksiini hyväksyvästi.

Niinpä kehotan täten kaikkia suomalaisia antamaan Metalle luvan käyttää Faceboon-päivityksiään, mikäli Meta maksaa oikeudestaan miljardin euron korvauksen. Muskin omaisuuden arvo on noin 400 miljardia ja Suomen valtion velat 150 miljardia, joten jos 150 suomalaista luovuttaa Metalta saamansa korvaukset valtiolle, niin Suomi, isiemme maa, pelastuu.

Tässä liitteenä linkki, jonka välityksellä miljardivaateen voi tehdä: https://www.facebook.com/help/contact/6359191084165019

Kuopion läänissä teitä ei suolata

Koska hermoni eivät kestäneet kuunnella loppuun asti Kalpan peliä, siirryin katselemaan telkkarista Kuopion emerituspiispa Wille Riekkistä ohjelmassa Itse asiassa kuultuna enkä turhaan, koska vaikka Telluksen tilanne on katastrofaalinen, jouduin päästämään vallan selkäkeikkanaurun.

Wille nimittäin kertoi, että siihen aikaan kun läänejä ja TVH vielä olivat olemassa, oli Hankasalmen rajalla TVH:n pystyttämä läpimitoiltaan 3 X 5 metriä oleva plakaatti, jossa koiran kokoisin kirjaimin Savon puolelle siirtyvälle tulijalle luvattiin, että "KUOPION LÄÄNISSÄ TEITÄ EI SUOLATA". Tuo on sen verran moniselitteinen sanoma, että se kelpaisi vallan Fingerpori-sarjakuvaan. 

Edellä kerrotusta tulee mieleeni, että ennen Suonenjoelle saapuvat toivotettiin tervetulleeksi kyltillä, jossa luki ihan kaunistelematon asia: "SUONENJOKI HYVÄ PAIKKA YRITTÄÄ ELÄÄ". Tuon lauseen selittänee se, että joku koiranleuka oli raaputtanut tekstistä pois tärkeän JA-sanan. Fingerpori-sarjakuva on muuten hyödyntänyt tuota alunperin suonenjokelaista toivotusta, vaikkakin sarjakuvassa mainostettiin Fingerporin kaupunkia.

Siunatuksi lopuksi en malta olla kertomatta, että ennen seurasin entisen asuinkaupunkini Heinolan tapahtumia Etelä-Suomen Sanomista ja yhdestä vuosien takaisesta lehden numerosta tietenkin ensiksi silmään pistivät ne tyypilliset Heinolan uutiset, elikkä ”Puukko heilui Heinolan yössä”, ”Miestä lyötiin puukolla ryyppyporukassa Heinolassa” ja ”Mies hukkasi vaimonsa marjametsään Heinolassa”, mutta löytyi lööpeistä mieltä ylentävä ja sielua kohottava juttu.

Elikkä joku viherpeukalo oli istutellut kuvasta päätellen todella näyttäviä koristekasveja kaupungin yleisille paikoille. Mm. Heinolan kaupungintalon takapihalle, poliisitalon etupihalle ja mikä hellyttävintä ”Tervetuloa Heinolaan”-kukkaistutukseen oli kylvetty kannabista. Se näytti kasvavan ja menestyvän tässä ilmastoltaan suopeassa pikkukaupungissa vallan mainiosti. 4H-toiminta, joka ennen tunnettiin lähinnä maaseudun maatalouskerhotoimintana, oli ainakin siihen aikaan viriämässä Itä-Hämeen Helmessäkin.

Wille Riekkistä kannattaa kuunnella tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-72615328

 

Keltamustaa juhlaa

Karjalan kansa näyttää kokonaan kadottaneen järkensä valon sen jälkeen, kun eilen Lappeenrannan Saipa varmisti ensimmäisena joukkueena finaalipaikan kukistamalla dramaattisten vaiheiden jälkeen Rauman Lukon. Karjalaisilla on kyky hurmioitua; sen asian todisti jo uukuniemeläinen hurmossaarnaaja Helena Konttinen aikoinaan.

Karjalaisen hurmoksen vuoksi itsekin epäilen, että hurmioituneet karjalaiset saattavat hyvinkin finaalissa kukistaa savolaisjoukkue Kalpan, jolta puuttuu hurmioitumisen kyky, koska iso osa savolaisten geeneistä tulee hämäläisiltä sen seurauksena, että karjalaiset shemeikat kisailivat 1200-luvulla Hämeen kassapäiden kanssa Saimaan rannalla kesäyön hämärässä.

Joka tapauksessa siinä hurmioituneet Saipan kannattajat ovat oikeassa, että finaalisarja tulee olemaan keltamustien juhlaa, koska Saipan tapaan myös Kalpan peliasu on keltamusta. Itse ennustin jokunen viikko sitten, että kotiedun vuoksi kuopiolaiset voittavat mestaruuden 60 %:n todennäköisyydellä, mutta nyt ennustan Saipan olevan ennakkosuosikki, koska  Kalpan paras mies Jaakko Rissanen ilmeisesti puuttuu terveyssyistä finaalipeleistä.

Minulla on sen verran huonot hermot, että eilen lopetin Kalpan pelin seuraamisen radiosta sen jälkeen, kun kuulin radioselostuksesta aivan selvästi, että Kalpan ratkaisevan tärkeältä kuulostanut maali hylättiin perusteetta. Onneksi oikeus kuitenkin toteutui ja Kalpa otti ratkaisevan tärkeän voiton  Tampereen Ilveksestä dramaattisten vaiheiden jälkeen, jonka asian tämäkin linkki todistaa: https://www.youtube.com/watch?v=Kd6p6KeTawI

Leuanveto - kovien miesten vaativa harrastus

Muistanpa, miten vuonna 2019 Suomessa järjestettiin leuanvedon maailmanmestaruuskilpailut. Parhaan tuloksen saavutti Juha Ruokonen, joka veti peräti 63 leukaa. Se kuulostaa hirmuiselta saavutukselta. Tosin ainakin hyvän tarinan mukaan huippumaileri Olavi Vuorisalo veti parhaimmillaan 69 leukaa. Se on juoksijalta maininnanarvoinen tulos sivulajissaan. Joskus nimittäin painijapiireissä puhuttiin, että Pertti Ukkolan 57 toistoa olisi Suomen ennätys. Ukkolan tempauksen ymmärtää, koska lajissa tarvitaan käsivoimia.

Tuon Vuorisalon leuanvetotuloksen saattaa selittää sääntöjen vastainen tekniikka. Epäilen suoritustyylin puhtautta. Ovatkohan kädet ojentuneet suoriksi, onko ala-asennossa tapahtunut vaadittava pysäytys ja onkohan suoritusta helpotettu kielletyllä apunytkäytyksellä? Itsekin vedin nuorena ja huimana 20 kiloa sitten 40 leukaa, mutta en uskalla vannoa, että tekniikkani olisi ollut määräysten mukainen.

Epäilen, että maamme, ellei peräti maailman, kaikkien aikojen paras leuanvetäjä oli kuivan kälppeä ja sitkas sokea hieroja Johan Venninen, josta kertova dokumentti näytettiin päivällä uusintana telkkarissa. Ohjelmassa Vennisen sisarenpoika kertoi, että vielä vaari-iässä hieroja veti leukaa 50 kertaa. Tosin suoritus tapahtui ehkä sääntöjen vastaisesti, koska hän veteli välillä leukoja yhdellä kädellä ja toisinaan ainoastaan yhdellä sormella tangosta roikkuen.

 

Sen lisäksi, että hieroja Johan Venninen oli hyvin vahva, oli hän myös hyvin viisas, vaikka oli vammansa vuoksi saanut käydä vain vuoden kansakoulua. Älykkäiden ihmisten järjestö Mensa ry jopa luovutti yli 90-vuotiaalle Venniselle hänen erilaisten nokkelien keksintöjen vuoksi mitalin. Sen sijaan nimismies ei suostunut myöntämään ysikymppiselle vanhukselle tämän hakemaa lupaa dynamiitin hankkimista varten. Sokea mies kun halusi rakentaa luolan muistoksi itsestään.

 

Dynamiittikiellosta huolimatta Venninen hankki itselleen räjähdysaineet ja sai yli 10 vuoden uurastuksen jälkeen muistoluolansa valmiiksi. Sen seinään hän kiinnitti pienen kuparilaatan, jossa luki, että "Tämän luolan rakensi sokea mies vuosina 1992-1997. Rakennusprojektinsa valmistuttua Venninen nukkui rauhallisesti pois 99-vuotiaana.

Tämä dokumentti sokeasta miehestä, joka rakensi luolan, kannattaa katsoa tästä linkistä; https://areena.yle.fi/1-910846

Perkeleet

Räväköitä piispoja on ollut Kuopiossa. Muistanpa, miten entinen piispa Wille Riekkinen otti välillä kantaa maailman epäkohtiin samalla tavalla kuin entiset kommunistit. Niinpä häntä suostuteltiin vallan presidenttiehdokkaaksikin eikä hän jyrkästi torjunut ajatusta, vaan sanoi, että "voisipa ihan vain piruuttaan ruvetakin ehdokkaaksi". Ei kuitenkaan lopulta ruvennut.

Muistanpa myös, miten liberaali teologi Riekkinen yhdessä konservatiivisen ortodoksiarkkipiispa Leon kanssa etsi metsästä ekumeenista joulukuusta. Riekkinen piti parhaana hyvin vänkyräistä kuusta, koska se hänen mielestään kuvasi parhaiten joulun sanomaa, mutta Leo halusi Herran kunniaksi suoran ja komean. Välillä vaikutti jo siltä, että kirkonmiehet alkavat kuusen sijasta lyömään kirveillään toisiaan, mutta niin ei kuitenkaan onneksi tapahtunut.

Tämän aamun minulle pelasti Kuopion nykyinen piispa Jari Jolkkonen, joka räväkästi otti kantaa keskellä Eurooppaa tapahtuvaan massamurhaan ja tuomitsi jyrkin sanoin Venäjän raiskaaja-armeijan pääsiäissunnuntain ohjusiskut kirkkokansan joukkoon. Hän ei puhunut raamatulliseen sävyyn mistään kyykäärmeen sikiöistä vaan kertoi mielipiteensä nykyisellä suomen kielellä seuraavasti:

"Venäjän raiskaaja-armeija vietti Palmusunnuntaita tappamalla ohjuksin kirkkoon pyrkiviä ukrainalaisia. Vastakohta Jerusalemiin aasilla ratsastavaan Rauhanruhtinaaseen ei voisi olla räikeämpi. Hävetkää, perkeleet."

 
https://www.facebook.com/photo/?fbid=966616955458903&set=a.384601963660408

Vaalivilpit

Eivät menneet ihan ongelmitta viimeisimmät vaalitkaan, koska kaksi eriväristä äänestyslippua aiheutti monille liiallisen haasteen. Uusiksi ei äänestys kuitenkaan tällä kertaa näytä missään menevän. Muutama vuosi sitten kokeiltiin muutamalla paikkakunnalla sähköistä äänestystä, mutta silloin homma meni uusiksi, koska OK-nappula oli monille liian haasteellinen.

Suomen kansa on kuitenkin sen verran yksinkertaisen rehellistä, ettei täällä juurikaan epäillä vaalivilppiä. Muistelen, että ainoastaan juvalainen kansanedustaja ja puoluejohtaja Ano Turtiainen spekuloi blogillaan eduskuntavaalien jälkeen vilpin mahdollisuudella, koska kansanedustajan ja puoluejohtajan asemasta huolimatta hänen äänimääränsä kotikunnassaan Juvalla jäi noin 30 siitä huolimatta tai sitten siitä johtuen, että Venäjällä vieraillessaan hän sai ainakin blogikirjoitusten perusteella valtiomiehen kohtelun. 

Turtiaisen johtama puolue oli nimeltään Valta Kuuluu Kansalle, vaikkakin hän jossain vaiheessa syvästi usovaisena miehenä kertoi puolueensa nimen vaihtuneen muotoon Valta Kuuluu Kristukselle, mutta sen niminen poliittinen voima ei ainakaan viime kunta- ja aluevaaleissa ollut äänestäjille tarjolla. 

Meillä ei viime aikoina ole edes keskusteltu sähköiseen äänestykseen siirtymisestä ja se osoittaa sen, että kansamme on alhaisesta älykkyysosamäärästään huolimatta hyvin järkevää kansaa. Virossa äänestetään sähköisesti ja nähtäväksi jää, koska myös venäläiset hakkerit pääsevät osallistumaan Viron vaaleihin.

Luin juuri Luke Hardingin kirjaa Salajuoni - Kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon ja siinä kerrotaan, miten Ukrainan poliittinen kaaos paheni, kun venäläinen hakkeriryhmä onnistui antamaan presidenttiehdokas Janukovytsille 1,1 miljoonaa lisä-ääntä ja hän voitti yllättäen vaalit täysin vastoin galluppeja. Sen jälkeen kymmenet tuhannet ihmiset muuttivat Maidanin aukion Kiovassa telttaleiriksi, jonka jälkeen vaalit uusittiin. 

Niissä vaaleissa Janukovyts hävisi ja se oli Putinille paha nöyryytys. Seuraavissa presidentinvaaleissa hän kuitenkin voitti kansanäänestyksen, mutta joutui sitten riitoihin vapaissa vaaleissa valitun parlamentin kanssa.  Janukovyts halusi Ukrainan liittoutuvan Venäjän kanssa, mutta parlamentti halusi kuulua Länsi-Europpaan. Lopulta Janukovyts pakeni yönselkään helikopterilla Moskovaan, mutta puille paljaille hän Hardingin mukaan ei joutunut, koska vei mukanaan 32 miljardia dollaria.

https://www.suomalainen.com/products/salajuoni?srsltid=AfmBOoqq2VYCRpbQs6j47RsfX3KjFxeXmh4zvKg05zFR8B9iPohJ4X11

Veli Seppä-taidekeskus suunnitteilla

Eilen mainitsemaani Rikospaikka-ohjelmaa olen seurannut varsinkin sen vuoksi, että viime aikoina ohjelmassa on taidehistoriaan erikoistunut poliisimies Kimmo Nokkonen valistanut katsojia taideväärennöksistä. Taideväärennökset ovat kiinnostaneet minua sen jälkeen, kun tutustuin erääseen herraan, joka huoltoaseman parkkipaikalla myyskenteli aitoja Helena Schjerfbeckin töitä ja vakuutti, että kotoa niitä löytyy lisääkin. Luulen, että niitä säilytettiin sentään verkkokomerossa.

Innostuin asiasta niin, että luin vuosia sitten Jouni Rannan ja Marko Erolan kirjan Vilpitön mieli - Miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta. Kirja kertoo sen, miten hyväuskoisia monet ihmiset, varsinkin kulttuuri-ihmiset, ovat ja miten monia asioita, varsinkin asiantuntijoita, on syytä epäillä.

Kirjan mukaan esimerkiksi Göteborgissa sikäläinen paikallislehti kokosi näyttelyn eläintarhan simpanssin maalauksista ja kertoi hieman harhaanjohtavasti, että työt olivat avantgardisti Pierre Brassaun. Taidekriitikot ihastuivat töihin ja eräskin kirjoitti:"Brassau maalaa voimakkain vedoin, mutta selkeän päämäärätietoisesti. Hänen siveltimensä vedot tekevät pikkutarkkoja kaarroksia. Hän on taiteilija, joka tekee työtään balettitanssijan herkkyydellä."

Tietooni ei ole tullut, millaisia summia simpanssin tauluista maksettiin, mutta isot rahat siinä luultavasti liikkuivat. Rannan ja Erolan kirjasta sain sen käsityksen, että kun eräät ravimiehet innostuivat taidekaupasta ja alkoivat myymään Edelfeltejään autojensa peräkonteista huoltoasemien pihoilla, niin Edelfelteistä maksettiin monta kertaa kymmeniä tuhansia euroja. Ja minusta se on ihan perusteltuja, koska parempia ne ihan tuliterät Edelfeltit olivat kuin ne vanhat Edelfeltit, joissa on hometta ja kärpäsen kakkoja.

Suomen kuuluisin taideväärentäjä oli Veli Seppä, joka syöpään sairastuttuaan, katui tekojaan, tuli uskoon ja tunnusti kaiken. Oikeus tuomitsi hänet 1 vuodeksi ja 11 kuukaudeksi vankeuteen, tosin tuomio oli ehdollinen ja lisäksi hän joutuu maksamaan saamansa rikoshyödyn, eli 40.000 euroa, valtiolle. Seppä myönsi maalanneensa peräti 104 huipputaulua, joten halvalla hän on myynyt hyvää taidetta välittäjilleen. Joku on tainnut vetää paljon välistä, koska taiteenystävät maksoivat Sepän maalauksista jopa kymmeniä tuhansia.

Siunatuksi lopuksi korostettakoon sitä, että vaikka taiteilija oli Seppä nimeltään, ei hän ollut oikeasti seppä, vaan hitsaaja. En tosiaankaan ymmärrä kuvataiteista mitään, mutta kuitenkin hämmästelen sitä, että joku hitsaaja kansakoulupohjalta on maalannut tauluja, joita pidetään suurten mestarien tekeminä. Yksi tapaus taisi olla jopa sellainen, että vaikka Seppä vakuutti, että eräs Edelfelt oli hänen verstaastaan lähtöisin, ei eräs ruotsalainen taiteentutkija sitä myönnä, vaan sitkeästi väittää työn olevan aidon Edelfeltin. 

Minä luulen, että Sepän taide saa vielä tulevaisuudessa sen arvon, joka sille kuuluukin. Harkitsen sitä, että perustan Suonenjoen tyhjillään olevaan upeaan entiseen oppikouluun Veli Seppä-taidekeskuksen ja pyydän poliiseja tukemaan liiketoimintaani lahjoittamalla taidekeskukseen hallussaan olevat mestaritaiteilija Sepän maalaukset.

Tässä mielenkiintoista lisätietoa taideväärennöksistä: https://yle.fi/a/74-20080108

 

Hotelli Tornin huone numero 29

Eilen suosikkiohjelmassani MTV:n Rikospaikassa näytettiin ihan vilaukselta, kuinka ohjelman toimittajat vuosia sitten piipahtivat hotelli Tornin huoneen numero 29 ovella. He kertoivat, että tässä huoneessa yöpyi Helsingissä käydessään Lee Harvey Oswald.

Mutta ei Kennedyn murhaaja yöpynyt siinä huoneessa, vaan viereisessä, jonka numero on nykyään 28; jostain syystä huoneiden numeroja on myöhemmin vaihdettu. Itse yövyin tuossa Oswaldin huoneessa aikoinaan, kun yritin tuloksetta selvittää Kennedyn murhaa. Mitään johtolankoja en sieltä löytänyt. Totesin kuitenkin, että jostain syystä hotellin johto ei ole katsonut aiheelliseksi kiinnittää edes muistolaattaa historiansa kuuluisimman asiakkaansa kunniaksi.

Kyseinen huone 308 merkittiin vielä numerolla 309 lokakuussa 1959, jolloin amerikkalainen entinen aika huonona ampujana tunnettu merijalkaväensotilas Lee Harvey Oswald siellä yöpyi. Kahden yön jälkeen hän tosin muutti hotelli Klaus Kurkeen huoneeseen 607. Klaus Kurki oli siihen aikaan neuvostoliittolaisten matkailijoiden suosiossa.

Lee Harvey Oswald oli USA:ssa passia hakiessaan kertonut tarkoituksenaan olevan alkaa opiskelemaan Turun Yliopistossa. Sinne mies ei jostain syystä Helsingistä jatkanutkaan, vaan hän sai hämmästyttävän nopeasti, eli kahdessa päivässä, viisumin Neuvostoliittoon, jonne hän sitten matkustikin ja halusi maan kansalaisuuden. Mies ei kovin pitkään hyvässä itäisessä naapurissamme viihtynyt, vaan palasi takaisin kotimaahansa ja ampui siellä sitten Usa:n silloisen presidentin. Tapausten kulku saa ilmeeni aika mietteliääksi.

Pikkuisen ihmettelen sitä, että jostain syystä Neuvostoliittoa ei syytetty Usa:n presidentin murhasta, vaikka syytä olisi hyvinkin ollut, sillä vuotta aiemmin maat olivat ydinsodan partaalla. Sen sijaan Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov muistetaan historiassa rauhanmiehenä, vaikka hänen kontolleen voi ainakin osaltaan laskea 30-luvun ukrainalaisten kansanmurha. Toisaalta hän kyllä veti ydinohjuksensa pois Kuubasta ja sodalta vältyttiin.

Nykyään uskotaan, että ydinsota on kaiken loppu, mutta voi olla, että vielä vuonna 1962 Usa olisi voinut ydinsodan voittaa, sillä jostain luotettavasta lähteestä olen lukenut, että vuonna 1962 Neuvostoliitolla oli vain kuusi mannertenvälistä ydinohjusta. Tätä näkemystä tukee se, että olen itsekin Karjalan kannaksella tutustunut kuvan laadukkaaseen ja mutkattomaan betonitiehen, joka oli aikoinaan rakennettu sitä varten, että harvalukuisia neuvosto-ohjuksia siirreltiin sitä pitkin jättiläiskuorma-autolla siilosta toiseen, jotta kaikkia ohjuksia ei olisi pystytty yllätysiskulla kerralla tuhoamaan.

Tuntematon Paavo Nurmi

Olen lukenut monta kirjaa juoksijalegenda Paavo Nurmesta, mutta ihan uusi asia paljastui hänestä Kalle Virtapohjan mainiosta teoksesta Tuntematon Paavo Nurmi. En ole nimittäin ennen tullut ajatelleeksi, että Nurmi saattoi hyvinkin asua vuosia ns. susiparisuhteessa taloudenhoitajansa kanssa. Vielä minun nuoruudessani susipareja paheksuttiin Suomen maaseudulla kovasti. 

Joka tapauksessa hyvin läheiset välit Nurmella olivat tähän taloudenhoitajaksi kutsuttuun naiseen, koska tämän kuolemasta Nurmi kertoi vallan itkuun purskahtaen eräälle kaverilleen. Luulenpa, ettei jörön oloinen urheilusankari kovin usein itkeskellyt. 

Virtapohjan kirja Tuntematon Paavo Nurmi käsittelee ansiokkaasti Nurmen roolia rakennusalan yrittäjänä ja nyt vasta tajusin, miten isoa bisnestä hän pyöritti. Helsingin seudulle hän rakennutti yli 30 kerrostaloa, josta voi päätellä, että hän oli yksi maamme rikkaimmista miehistä. Voi hyvinkin olla, että Nurmi palasi Amerikan kilpailukiertueelta mukanaan muutakin kuin palkintolusikoita, ainakin hän auton toi.

Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että muistaakseni Virtapohjan edellisestä Nurmi-kirjasta luin, että kun tuleva suurjuoksija oli heti sisällissodan jälkeen suorittamassa asevelvollisuuttaan, kieltäytyi hän sotilasvalasta, joka varmaankin oli siihen aikaan kova juttu ja skandaalin aihe. En usko, että valasta kieltäytyminen olisi liittänyt syvään uskonnolliseen vakaumukseen, vaan taustalla saattaa olla se, että Nurmi oli lähtöisin hyvin köyhistä oloista Turun Raunistulan punaisesta työläiskaupunginosasta. Tuo Nurmen sotilasvala-asia saattaisi hyvinkin olla hyvä tutkimuksen aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille.

Tässä lisätietoa Nurmen rakennusprojekteista: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tiesitko-nama-historialliset-kohteet-helsingissa-ovat-paavo-nurmen-rakentamia/8916634

Tosiasiakirja

Koska Suomi noudattaa ulkopolitiikassaan arvopohjaista realismia, maamme ulkopoliittinen johto ei ole voinut kumota Usa:n presidentin viimeisimpiä Ukraina-lausuntoja, mutta minäpä voin kumota. Venäjän runsaat kymmenen vuotta sitten aloittama hyökkäys Ukrainaan ei ole Zelenskyn tai Bidenin syytä vaan Putinin syytä,  sodassa ei ole kuollut miljoonia ihmisiä, vaan 200.000 - 300.000, Venäjä ei ole Ukrainaa 20 kertaa suurempi, vaan noin neljä kertaa suurempi, tosin Venäjän sotilasbudjetti voi olla 20 kertaa Ukrainan puolustusbudjettia suurempi.

Eikä kahden peräkkäisen Iskander-ohjuksen ampuminen keskelle kirkkokansaa  pääsiäissunnuntaina ollut virhe ja erehdys, vaan törkeä sotarikos. Iskander-ohjuksen vientimallia markkinointiin aikoinaan sillä, että se iski 20 metrin tarkkuudella, mutta Venäjän armeijan käytössä olevat Iskanderit ovat tarkempia. Ohjusiskuun syyllistyneet istukoot siis vankilassa lopun ikänsä, ja senkin asian Usa:n presidentti voisi lausua ääneen, mikäli hän ei olisi läpeensä paha ihminen. 

Itse epäilen, että Usa:n presidentti on hullu tai heittiö, mutta hän voi myös olla FSB:n palkkalistoilla oleva agentti Krasnov. Mikäli epäilty Krasnov uhkaa Venäjää samanlaisilla tulleilla kuin Usa:n lähimpiä liittolaismaita on uhattu, ellei se lopeta hyökkäystään, olen valmista tarkistamaan kantaani asiassa. 

Tosin pelkät tullit eivät Venäjän tapauksessa välttämättä riitä, koska sen varjolaivaston käytössä on satoja tankkereita, mutta syvästi uskovaisena miehenä Usa:n presidentti voisi uhata varjolaivojen omistajavaltioita myös hirmuisilla tulleilla ja jos se ei auta, niin sitten näitä roistovaltioita voisi uhata raamatullisilla vitsauksilla, eli ensiksi tulella ja tulikivellä ja jos se ei auta, niin sitten voisi ottaa esille heinäsirkat ja paiseet.

Jos Usa:n presidentti ehtii tämän kirjoitukseni lukea, niin sen jälkeen hän voisi tutustua tiedustelupalvelunsa CIA:n laatimaan Maailman Tosiasiakirjaan, josta löytyy ihan toisenlainen näkemys Ukrainan sodasta, mitä hän itse on levittänyt: https://www.cia.gov/the-world-factbook/

Vilunkipeli

Olipa kerrankin hyvät vaalit, koska melkein kaikki voittivat. Perussuomalaiset tosin pikkuisen hävisivät, mutta Riikka Purralla oli hyvä selitys asialle, sillä hänen mukaansa tappion syynä oli vilunkipeli eikä siis pelinpolitiikka kuten Vennamon aikana.

Mielestäni häviäjiin lukeutuivat myös maamme 3-4 Putin-myönteistä pienpuoluetta, jotka laskujeni mukaan keräsivät yhteensä vain noin 10.000 ääntä eli 0,3 % äänistä, joten tervejärkistä on Suomen kansa.

Kansamme tervejärkisyydestä on osoituksena se, että vapaassa kansanvaalissa Helsingin pormestariksi valittiin venäläistaustainen Daniel Sazonov, jota ei suomalaisten mielestä voi pitää syyllisenä Ukrainan sotaan eikä hän tietysti syyllinen olekaan. Kuitenkin toivoisin, että tuleva Helsingin kaupungin pormestari tulevaisuudessa jämäkästi tuomitsisi Putinin politiikan ja kehottaisi näyttävästi myös maamme muita venäläistaustaisia sekä etenkin Suomen ortodoksikirkon johtoa niin tekemään.

Minusta suomalaiset ovat yllättävän suvaitsevaisia ja vapaamielisiä. Luulen, että harva on se länsieurooppalainen maa, jonka sotilastiedustelun johtoon valittaisiin venäläistaustainen Neuvostoliiton Frunzen sotilasakatemiasta priimuksena valmistunut upseeri, mutta Suomessa niin tehtiin.

Hyvin Georgij Alafuzoff virkaansa hoitikin ja jopa niin hyvin, että hän eteni urallaan peräti koko EU:n tiedustelun johtoon. Sittemmin Alafuzoff joutui kuitenkin vaikeuksiin, koska ahkerana virkamiehenä hän toi työtehtäviään myös kotiinsa siinä määrin, että asia päätyi oikeuteen.

Itse pikkuisen mietin sitä, että tekikö EU:n sotilastiedustelu aikoinaan virheen, kun ei tehnyt ennen Trumpin presidentiksi tulemista miehestä kunnon luotettavuusselvitystä, jonka seurauksena olisi varmaankin selvinnyt presidenttiehdokkaan hämmästyttävän läheinen suhde Kremliin.

https://yle.fi/a/74-20073728  

Todennäköisyyksiä

Suinkaan ei ole selvää, että novgorodilainen jääkiekkojoukkue Kalpa voittaa Suomen mestaruuden, koska eilen ilmeni, että Ilves parantaa peliään kuin sika juoksuaan. Ensimmäisessä pelissä Kalpa oli selvästi parempi, mutta nyt toisessa kohtaamisessa Kalpa tarvitsi vallan jatkoerän pelin voittamiseen. Niinpä kolmas peli huomenna Tampereella tulee olemaan tiukka ja jopa ratkaisevan tärkeä. 

Jos Kalpa sen voittaa, niin laskin juuri Pillilupi-askin kanteen, että se voittaa 93,75 %:n varmuudella välieräottelusarjan. Laskelmani perusteena oli se, että jatkossa Kalpa ja Ilves ovat yhtä hyviä joukkueita, jolloin kummallakin on 50 % todennäköisyys voittaa keskinäinen ottelu ja koska Ilves Kalpan kukistamiseen tarvitsee vielä neljä voittoa, jos Kalpa voittaa huomenna.

Mutta asiantuntijakin voi erehtyä. Muistanpa noin kymmenen vuoden takaa, kun Kalpa ja Tappara olivat ratkaisemassa finaalissa Suomen mestaruutta ja Kalpa oli voittanut kaksi ensimmäistä peliä. Kolmannessa ottelussa Tampereelle tilanne oli tasan noin minuutti ennen pelin päättymistä ja Kalpa hallitsi ottelua. Jopa valtakunnan aseman radioselostajat juttelivat siinä vaiheessa, että mestaruus näyttää matkaava Kuopioon, mutta toisin kävi. Ihan vähän ennen loppua Kalpa sai typerän jäähyn väärästä vaihdosta ja tietysti Tappara teki heti voittomaalin. Sen jälkeen Tappara voitti seuraavat kolme ottelua vastoin kaikkea todennäköisyyttä ja voitti Suomen mestaruuden. 

Nyt toivon, että Lappeenrannan Saipa voittaa Rauman Lukon välieräsarjassa, sillä pillilupi-askini kertoo, että Kalpan ja Saipan kohtaamisissa novgorodilaisilla on kotietu ja niinpä kahden tasavahvan joukkueen finaalikohtaamisessa Kalpan voittotodennäköisyys on 60 %. Rauman Lukkoa vastaan lasken Kalpan voittotodennäköisyydeksi sen sijaan vain 40 %.

Jääkiekkoilussa nähdään välillä suurta tunnetta: https://www.youtube.com/watch?v=wY6WQr6vSAE

Keltaiset herhiläiset

Puhutaan, että 700 vuoden takainen Pähkinänsaaren rauhan raja näkyy maassamme vielä monella tavalla ja että esimerkiksi geneettisesti ruotsalaiset ja eteläitalialaiset ovat lähempänä toisiaan kuin Itä- ja Länsi-Suomen asukkaat. Lisäksi jako itäsuomalaisiin eli novgorodilaisiin ja länsisuomalaisiin eli ruotsalaisiin näkyy myös talojen pihoilla, koska entisen novgorodilaiset säilyttävät hylättyjä autonromujaan yms. hylättyjä tarvekalujaan pihoillaan toisin kuin ruotsalaiset ja tästä syystä Pähkinäsaaren rauhan rajaa voi kutsua myös rojurajaksi.

Yksi erottava tekijä oli myös se, että pitkän aikaa maamme jääkiekkoilussa tilanne oli se, että ylimmällä sarjatasolla ei pelannut yhtään novgorodilaista joukkuetta. Mutta nyt tilanne on toinen, sillä on paljon mahdollista, että vanha novgorodilainen joukkue Sortavalan Palloseura voittaa SM-liigan. Nykyään tosin Sortavalan Palloseura tunnetaan paremmin nimellä Kalevan Pallo.

Tosin eilen uskoni Sortavalan Palloseuran mestaruuteen petti siinä vaiheessa, kun erotuomaristo hylkäsi kylmän rauhallisesti sortavalalaisten tekemän kavennusmaalin tilanteessa, jossa Ilves johti jo 2-0. Niinpä totesin, että me hävitään tää peli ja päätin, että luovun jääkiekkoilun seuraamisesta.

Mutta kun ihan pikaisesti jossain välissä vilkaisin teksti-tv:tä, huomasin ihmeekseni sortavalalaisten tulleen tasoihin ja kun siirryin takaisin ottelun katseluun, totesin sortavalalaisten olevan selvästi parempi joukkue, joka keltaisten herhiläisten tavoin iski kiinni isoihin ja kankeisiin hämäläisiin halliten pelitapahtumia. Varsinkin 173-senttinen Konsta Kapanen luisteli monta kertaa karkuun hitailta tamperelaispakeilta. Nyt minusta tuntuu vahvasti siltä, että mestaruus ratkaistaan Sortavalan Palloseuran ja Saimaan Pallon välillä ja se on hyvä se.

Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta, että laskujeni mukaan seitsemän uukuniemeläistaustaista Kapasta on pelannut Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueessa ja NHL:n rahakaukaloihinkin on edennyt Kapasista neljä. NHL:ssä maksetaan käsittääkseni ihan hyvää palkkaa, koska kun Kasper Kapanen kärähti viime kesänä ratista, sai hän asiasta 106.000 euron sakot, joka lienee Suomen ennätys.

Tässä lisätietoa Sortavalan Palloseurasta: https://kalpa.fi/fi-fi/?action=getContent&type=video&source=youtube&vid=ChlRwVy7r8M

Hevosen häntäkarvat

Vaikka Telluksen tilanne on aivan katastrofaalinen, niin siitä huolimatta päästin pienpuolueiden vaalikeskustelun aikana vallan selkäkeikkanaurun, kun Vapauden liiton puheenjohtaja Ossi Tiihonen avasi sanaisen arkkunsa ja ilmaisi, ettei pidä kannatettavana sitä, että Lohjan kaupunki verorahoilla tukee toimintaa, jossa hevosen häntäkarvoilla hangataan kireällä olevaa rautalankaa.

Eli ei taida olla Tiihos-Ossi kamarimusiikin harrastaja eikä hän ole innostunut käyttämään Lohjan kaupungin verorahoja kamariorkesterin ylläpitoon. Epäilen, että jos asiasta järjestettäisiin kansanäänestys, saattaisi hänen kantansa voittaa.

Itse tosin kannatan verorahojen käyttämistä kulttuurin tukemiseen. Asiasta voisi jopa säätää lain, jossa määrättäisiin, että promille, eli nykyrahassa noin 250 miljoonaa euroa, maamme bruttokansantuotteesta käytettäisiin kulttuurin, johon lasken mukaan myös urheilun tai ainakin jalkapallon, tukemiseen. 

Se voisi tapahtua parhaiten siten, että tietyn tason saavuttaneille kulttuuri- ja urheilutyöntekijöille myönnettäisiin 2000 euroa/kk kansalaispalkkaa, jonka he voisivat käyttää haluamallaan tavalla lopun ikänsä, tosin veroa kansalaispalkkalainen joutuisi maksamaan normaalisti tienesteistään. Tuolla bkt:n tuhannesosalla työllistettäisiin noin 10.000 kulttuuri- ja urheilualan työläistä.

Varma en ole, mutta epäilen, että ainakin Tiihonen-nimestä päätellen Tiihos-Ossikin on taustaltaan meitä savolaisia, joten hänen ajatustoimintansa kulkee hieman eri rataa kuin valtaväestöllä. Niinpä viime vuoden eurovaalien pienpuolueiden vaalikeskustelussa puoluejohtaja Tiihonen toi esille sen ajatuksen, että rahan sijasta maksuvälineinä voitaisiin käyttää heinäpaaleja. 

Minusta tuo näkemys osoittaa tervettä maalaisjärkeä, sillä itsekin maalaisena ymmärrän, miten tärkeä tuotannontekijä heinä on tässä ihmisten ja lehmienkin maailmassa. Heinäpaaleilla on aina vaihtoarvoa, oli maailmantilanne millainen hyvänsä. Sen sijaan esimerkiksi kulta, jonka arvoon moni valuutta oli ainakin ennen sidottu, on harvinaisen hyödytön metalli, jos oikein kova paikka tulee.

Ossi Tiihosen painava puheenvuoro hevosen häntäkarvoista löytyy tästä linkistä heti 1tunnin 18 minuutin jälkeen: https://areena.yle.fi/1-73409131 

Pienpuolueet suojeltava

Erinomaista Ylen tv-ohjelmatarjontaa edusti tämänkertainen pienpuolueiden vaalikeskustelu. Olen jyrkästi sitä mieltä, että pienpuolueiden suojelua on tehostettava ja puoluetuki ulotettava koskemaan myös eduskunnan ulkopuolisia puolueita, koska kun suurpuolueiden vaalikeskusteluissa kaikki pelaavat varman päälle eikä kukaan sano vaalikeskusteluissa oikein mitään selvää, niin pienpuolueiden keskusteluissa sen sijaan kuullaan sekä aatosta jaloa että välillä myös alhaista mieltä.

Tällä kertaa pienpuolueiden kohtaamisessa minut yllätti se, että Avoin puolue näytti saaneen edustajakseen itsensä Jeesus Nasaretilaisen, tai ainakin hänen näköisensä lempeän oloinen mies erottui selvästi edukseen puoluejohtajien joukosta. Kun kaikki muut miespuoliset puoluejohtajat pyrkivät istumaan siten, että he avaavat reisiensä ns. V-asentonsa mahdollisemman leveäksi, joka asento todistaa vallasta ja mieskuntoisuudesta, niin Jeesuksen näköinen puoluejohtaja istui, kuten normaali ihminen istuu.

Mutta ei ollut Jeesus Nasaretilaisen näköinen mies itse Jeesus, vaan hän oli Avoimen puolueen puheenjohtaja Thierry Botty van den Bruele. Tarkistin joltain vaalikoneelta, mikä hän on miehiään ja suorastaan äimistyin kerrassaan, koska lempeän näköinen van den Bruele kertoi harrastavansa nyrkkeilyä ja sirkustemppuja. Se, että myös päihdepolitiikka häntä kiinnosti, ei minua yllättänyt.

Vaalikeskustelusta jäi päällimmäisenä mieleeni, että kun puolueiden edustajilta kysyttiin, pitäisikö koko Suomi säilyttää asuttuna, niin van den Bruele kertoi, että kyllä ihmisen on saatava asua siellä, missä hän haluaa ja lisäsi, että hänen oma isänsäkin asuu pienellä kylällä pienessä mökissä metsän keskellä ja kyllä hänen on saatava niin toimia.

Tuo vastaus kiinnosti minua niin paljon, että tarkistin netistä, missä van den Brueln suku asustaa, mutta selvää vastausta en löytänyt. Sen kuitenkin sain selville, että Suomeakin Miss-maailma kisoissa edustanut Adelaide Josephina Hannele ”Adele” Botty van den Bruele, jonka uskon olevan puoluejohtajan sisko, on syntynyt Sonkajärvellä. Siitä vedän johtopäätöksen, että vaikka Thierry Botty van den Bruele on vaaleissa ehdolla Espoossa, on hän taustaltaan Savon poekia ja varmaankin Sonkajärven Pahkan kasvatteja.

Ylen pienpuolueiden vaalikeskustelun voi katsoa tästä linkistä  https://yle.fi/a/74-20153730  

Saksalaissotilaan pojat

Aiemmin kerroin siitä, miten suomalaiset suhtautuivat aikoinaan saksalaissotilaiden kanssa seurustelleisiin naisiin. Kuitenkaan kaikkialla heidän kohtelunsa ei ollut huonoa. Esimerkiksi yllättävän vapaamielinen oli kotikyläni viime sotien jälkeen, koska kylän alakansakoulunopettajaksi valittiin yksinhuoltajaäiti, joka ilmeisesti oli tehnyt poikansa saksalaissotilaan kanssa. 

Tosin saattoi tietysti olla, ettei virkaan ollut muita päteviä hakijoita. Joka tapauksessa opettajan au-poika oli hyvistä tarpeista tehty, koska hän isoksi kasvettuaan päätyi Amerikkaan professoriksi. Sellainen urakehitys ei ollut ihan tavallista savolaisella syrjäkylällä.

Minua mietityttää se, ettei hän tietääkseni ole pitänyt pois lähtönsä jälkeen yhteyttä kyläläisiin. Saattaa siis olla, että häntä on kohdeltu samalla tavalla kuin toista saksalaissotilaan poikaa, entistä kuusamolaista kansanedustaja Pauli Saapunkia, jonka kirjan Saksalaissotilaan poika luin vuosikymmeniä sitten. 

Saapunkia kiusattiin lapsena hänen "sakemanniudestaan", mutta siitä huolimatta hänen muistelmakirjassaan on yksi suomalaisen kirjallisuuden historian hauskimmista tarinoista. Nuorena Saapunki oli töissä Kuusamon meijerissä, jossa hän huolehti juuston valmistuksesta. Kerran hänelle sattui vahinko ja joku tarvekalu, olisiko kyseessä ollut vaikkapa lämpömittari, putosi valtavaan sammioon, jossa maito oli muhimassa juustoksi.

Mutta Saapunki ei turhia hätääntynyt. Hän riisuuntui ja alkoi sukeltelemalla etsimään tarvekalua sammiosta ja onnistui lopulta sen löytämään. Hieman häntä huoletti, mitä sitten tapahtuu, kun valtava juusto lopputarkastetaan, mutta huoli oli aiheeton, koska tarkastuksessa todettiin juuston olevan laadultaan suorastaan erinomainen.

Tässä entinen kansanedustaja ja entinen juustomestari muistelee lapsuuttaan: https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000010505549.html

Valemuistot?

Eilinen TV 1:n Kulttuuricocktail Kirjat-ohjelma järkytti mielenrauhaani. Ohjelmassa kirjailija Tommi Kinnunen kertoi, että sodan jälkeen jossain Pohjois-Suomessa kerittiin saksalaissotilaiden kanssa suhteessa olleita naisia kaljuiksi ja kuljetettiin alastomina katsomaan poltettuja kyliä, jotta he näkisivät mitä heidän sulhasensa olivat saaneet aikaiseksi. Minusta kuulostaa liian kovalta ollakseen ihan totta. Sen tiedän, että Ranskassa tapahtui moista, mutta pikkuisen epäilen, ettei Suomessa.

Kinnunen kertoi myös kuulleensa tarinan siitä, että Kuopiossa saksalaisten kanssa seurustelleita naisia oli marssitettu kaljuiksi kerittyinä torin halki ja katsojat olivat heitelleet heitä kaikenlaisella käteen sattuvalla. Sikäli asiassa voi olla totuuspohjaa, että Saksan ilmavoimilla oli Kuopiossa jonkinlainen lomakoti ja voi olla, että Kuopionkin naisia kiinnostivat saksalaislentäjät, mutta en oikein jaksa uskoa tarinassa kerrottuja keritsemisiä tai kivityksiä. Joka tapauksessa nyt olisi vaikkapa Kuopion historiaan perehtyneellä Sirpa Kähkösellä hyvä romaanin aihe.

Epäilen, että noissa tarinoissa voi olla kysymys valemuistoista. Valemuistojen kertojat ovat ihan rehellisiä, mutta heillä saattavat unet ja todellisuus sekoittua. Itselläkin alkavat orastavan vanhuuden höperyyden vuoksi unet ja toellisuus sekoittumaan. 

Tuon valemuistoasian opin parikymmentä vuotta sitten, kun historiantutkijat väittelivät Lappeenrannan epäillyistä sotilaskarkureiden teloituksista ja eräs vanha mies väitti olleensa jopa näkemässä näitä ampumisia, niin silloin eräs alan asiantuntija oli sitä mieltä, että vanhan miehen unet ja todellisuus vain sekoittuvat. Lappeenrannan Huhtiniemessä suoritettiin jopa kaivauksia teloitettujen löytämiseksi, mutta todisteita asiasta ei löytynyt.

Kirjailija Tommi Kinnusta  voi kuulla tämän videon puolivälistä lähtien: https://areena.yle.fi/1-67208296

Aleksandr Ovetškin

Maamme mediassa näyttää maailman pörssiromahdus olevan ykkösuutinen, mutta vain vähän pienemmällä huomiolle näyttää jäävän se, että venäläinen Aleksandr Ovetškin siirtyi NHL:n kaikkien aikojen maalintekijätilaston kärkeen ohi legendaarisen Wayne Grezkyn. Vaikka Ovetškin on kansalaisuudeltaan venäläinen, niin meidän suomalaisten kannattaa kuitenkin huomioida, että hän on äitinsä puolelta osittain mordvalainen, joten me kaikki suomalaisugrilaiset voisimme hyvällä syyllä olla hänestä ylpeitä.

Mutta eipä me kaikki suomalaiset olla hänestä ylpeitä, koska Ovetškin on leimautunut vankkumattomaksi putinistiksi, joka seikka minuakin kauhistuttaa. Tosin asiaa voi ymmärtää, vaikka sitä ei hyväksyisikään. Venäjällä on kaksi kertaa kokeiltu demokratiaa ja kummallakin kerralla seurauksena on ollut sekasorto. Nähtäväksi jää, että pystyykö Venäjä Putinin kauden jälkeen siirtymään mongolien luomasta yksinvaltaisesta hallintojärjestelmästä eurooppalaiseen hallintojärjestelmään.

Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin muistaa, että Venäjän edeltäjä keskiaikainen Novgorodin tasavalta, johon Savokin kuului, oli aikanaan edistyksellinen sivistysvaltio, jossa valtio ei esimerkiksi juurikaan kiduttanut kansalaisiaan toisin kuin muualla maailmassa oli tapana. Ensimmäinen suomenkielinen kirjekin, joka on raapustettu 1200-luvulla tuohenpalalle, on löytynyt Novgorodista.  

Veljeskansamme mordvalaiset, joita on noin miljoona, ovat lahjakasta väkeä. Aleksandr Ovetškinin lisäksi mordvalaisia ovat esimerkiksi nyrkkeilyn raskaansarjan entinen maailmanmestari Oleg Maskajev, 800 metrin olympiavoittaja Juri Borzakovski, 10.000 metrin olympiavoittaja Pjotr Bolotnikov, elokuvaohjaaja Vasili Šukšin, Venäjän patriarkka Kirill ja Venäjän duuman ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko. 

Tämä Wikipedian artikkeli kertoo muistakin mordvalaisista suurmiehistä ja -naisista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Mordvalaiset

Jääkaappimagneetti

Savolaisia pidetään yleisesti maamme kieroimpana heimona, mutta vaikka näin olisikin, niin itse pidän savolaisia maamme parhaana asiakaspalveluheimona. Esimerkiksi eräs turkulainen tuttu valitteli kerran sitä, ettei koko Turun isosta kaupungista saa mistään liikkeestä erästä ottavaa haukiuistinta ja niinpä lupasin hankkia sellaisen Kuopiosta.

Menin ensimmäiseen näkemääni kuopiolaiseen eräkauppaan ja tiedustelin sieltä kyseistä ottavaista haukiuistinta. "Eihän meillä sellasta nyt ou, mutta tilataan, eiköhän ne aehiot jostain löyvvy" vastasi myyjä ja muutamassa päivässä sain uistimen.

Heinolaan mennessämme kävimme syömässä Sodan ja rauhan keskuksen erinomaisessa hyvässä ja halvassa Rauha-nimisessä ruokalassa ja valittelin siellä kassatytölle sitä, että samassa rakennuksessa sijaitseva Sodan ja rauhan museon myymälä on tähän aikaan vuodesta pitkään suljettuna, koska olisin halunnut sieltä ostaa Ellen Kiuru-jääkaappimagneetin.

Epäröimättä kassatyttö murheeni kuultuaan kävi jostain hakemassa museon avaimen ja lähti kanssani etsimään Ellen Kiurua suljetusta myymälästä ja löytyihän Ellen eikä Ellen ollut hinnankiroissa, vaan maksoi vain 4 euroa.

SA-kuva-arkistosta löytyvä Lahdenpohjan hyppyritornissa ilmavalvontaa harrastavan Ellen Kiurun kuva synnytti aikoinaan sotahistoriantutkijoiden keskuudessa sosialistisessa mediassa kiivaasti vellovan keskustelun ja tässä vaiheessa näyttää jo varmalta, ettei kuva esitäkään lotta Ellen Kiurua, vaikka sen niminen lotta on kyllä ollut, mutta oikea Ellen on ihan erinäköinen kuin kuvan lottakaunotar.

Lisäksi vaikuttaa vahvasti siltä, ettei kuvassa edes ole lotta vaan ehkä joku lottaa esittävä mannekiini, jonka henkilöllisyyttä ei vielä tutkimusten tässä vaiheessa tiedetä. Kuvan lottaa esittävän kaunottaren ilme on alan erityisasiantuntijoiden mukaan ei-lottamaisen flirttaileva, paljasta säärtä näkyy ainakin eräässä kuvassa ei-lottamaisen runsaasti, lottapuvun miehustassa oleva merkki on ei-lottamainen ja lisäksi valelotan kynä on määräysten vastaisesti näkyvissä rintataskussa eikä ohjesäännön mukaisesti sivutaskussa.

Sa-kuva-arkiston kuvista voi päätellä, että joukko saksalaisia propagandamiehiä oli mukana, kun Ellen Kiuruksi väitetty nainen kuvattiin harrastamassa ilmavalvontaa Lahdenpohjan hyppyrimäen tornissa ja itse epäilen, että kuvattu nainen ei ole lotta eikä edes suomalainen vaan joku saksalainen mannekiini, joka täytti arjalaiset rotuvaatimukset Ellen Kiurua paremmin. 

 

 

Eurolla silmälasit kaikille

Vaikka Usa:n köyhimmänkin osavaltion bkt/asukas on enemmän kuin Suomessa, niin siitä huolimatta amerikkalaiset tuntuvat olevan elämäänsä hyvin tyytymättömiä ja enemmistö heistä lienee presidenttinsä kanssa samaa mieltä siitä, että muu maailmaa ryöstää ja raiskaa Amerikkaa ja että EU on perustettu nimenomaan huijaamaan Amerikkaa. 

Saattaa myös olla, että Usa:n kansalaisten enemmistö ainakin vielä tänään pitää oikeana presidenttinsä tekemiä kovia tullipäätöksiä, joissa tullille pantiin myös Australian pelkästään pingviinien asuttama saari, mutta Venäjää, Valko-Venäjää ja Pohjois-Korea sentään jätettiin tullien ulkopuolelle.

Mutta eivät taida kovat tullit pelastaa ainakaan Usa:n T-paitateollisuutta. Äsken tv:ssä esiintyi ulkoministeri Elina Valtonen, joka kertoi, että T-paidan valmistaminen Vietnamin tehtaalla maksaa kaksi euroa ja sen jälkeen, kun Trumpukka määräsi Vietnamille huikean 50 %:n tullin, niin T-paidan valmistaminen maksaa siellä kolme euroa. Usa:ssa paidan valmistaminen maksaa edelleen 20 euroa, joten ei taida Amerikassa T-paitateollisuus kääntyä nousuun.

Luulen kuitenkin, että ulkoministeri Valtonen ei ole täysin perillä maailman T-paitatilanteesta. Joku vuosi sitten jututin T-paita-alan asiantuntijaa ja hän kertoi, että silloin halvan T-paidan valmistaminen Kiinan hikipajassa maksoi 20 centtiä, mutta laadukas T-paita maksoi peräti 80 centtiä. Senkin olen jostain lukenut, että lenkkitossuparin kuljettaminen konttilaivalla Kiinasta Suomen satamaan maksaa 20 centtiä, mutta sen kuljetus maamme postin välityksellä eteenpäin ostajalle sata kertaa enemmän.

Itse en nyt T-paitoja enää tule tässä elämässä ostamaan, koska niitä minulla on jo alun toista läjää kaapissani, mutta silmälasit tulevat vielä varmaankin hankittaviksi, mikäli ydinsodalta säästytään. Tässä yhteydessä en malta olla ihmettelmättä sitä, että silmälasit maksavat pieneläkeläisellekin enemmän kuin polkupyörä, kiikari tai televisio, vaikka luulen, että Kiinan liukuhihnan päässä muovista valetut lasit maksavat 20 centtiä ja ne kalliit robotin hiomat monitehot 80 centtiä. Minusta jonkun kuntavaaliehdokkaan kannattaisi luvata kaikille köyhille ja pieneläjille eurolla silmälasit, jotka tilataan porukalla vaikkapa Temun välityksellä Kiinan tehtaalta.

Kannattaa muuten katsoa tämä ulkoministeri Valtosen haastattelu. Minusta on hupaisaa se, että maamme ulkoministerin ulkoinen olemus tuo mieleen ihan tavallisen maitotilallisen tyttären ja se on tietysti hyvä se: https://areena.yle.fi/1-72626954

Savolaisaivot

Tv:n uutisissa kerrottiin Trumpukan määränneen muulle maailmalle, joka on ryöstänyt ja jopa raiskannut amerikkalaisia ja taloustieteilijät ennustivat uutisissa meille synkkiä aikoja nykyisten maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä, ja uutisten  pelästyttämänä avasin Iltalehden nettisivun ja hyvä oli, että avasin, koska kauhistukseni haipui.

Iltalehden etusivun ykkösuutisessa oli nimittäin yhtä isoina Trumpukan ja entisen suonenjokelaisen pizzeriayrittäjän pojan pääekonomisti Patrizio Lainàn kuvat ja Lainà totesi haastattelussa, että suomalaisilla tulee pian olemaan entistä enemmän rahaa tilillään, koska Usa:n tullipäätöksen seurauksena tulevat asuntovelallisten korot laskemaan. Maailman taloustieteilijöistä ainoastaan savolainen taloustieteilijä suhtautuu positiivisesti tulevaisuuteen ja siihen löytyy ihan biologinen syy.

Nimittäin Sakari Kuosmanen, jossain tv:n ruokaohjelmassa leikkasi oikeaoppisesti auki valmistamansa kalakukon ja vakuutti kalakukon sisälmystä tarkoittaen, että tässä näette savolaisen aivot ja kyllä ne aika tavalla poikkesivat niistä tavallisista ihmisaivoista, joita biologian kirjassa esitellään. Savolaisten aivot ovat siis todistetusti rakenteellisesti erilaiset kuin muiden.

 Patrizio Lainàn isä on tietojeni mukaan italialainen, mutta äiti savolainen ja koulunsa Patrizio kävi Suonenjoella, jossa hänet muistetaan lahjakkaana oppilaana, joka oli kiinnostunut historiasta ja yhteiskuntaopista. Lainà on poistunut Savosta, mutta Savo ei ole poistunut miehestä tai ei ainakaan hänen murteestaan, ja niinpä minusta on ollut hauska kuunnella, kun hän on tv:ssä selittänyt maailman taloustilannetta selevällä savolla.

Itsellänikin on savolaiset aivot, jotka toimivat vähän eri tavalla kuin muiden ja niinpä esitänkin turkulaiselle Petteri Orpolle, että Suomen eikä koko EU:n kannata vastata Trumpukalle typerillä vastatulleilla, vaan EU:n tulee esittää, että Euroopan ja Usa:n liberaalidemokraattisten osavaltioiden tulisi lisätä yhteistyötä vaikkapa siten, että asiasta kiinnostuneet Usa:n osavaltiot voisivat hakea EU:n jäsenyyttä ja siirtyä tullittomaan vapaakauppaan EU:n kanssa. 

Voi olla, että Usa:n liittovaltio voi määrätä erilaisia tulleja, mutta tietääkseni osavaltiot päättävät veroistaan ja voivat veroina hyvittää EU-maille tullit, jotka ne joutuvat maksamaan viennistään. Vastavuoroisesti EU voisi poistaa tullit kanssaan vapaakauppasopimuksen tehneiltä Usa:n osavaltioilta.

Tässä savolaisen taloustieteilijän näkemys Trumpukan tulleihin: https://www.iltalehti.fi/talous/a/0c8db68e-ca9d-450d-8c03-23417bd68a76

.

Rotuli

Heinolan kaupunginmuseon paikallisen tuotannon historiaa käsittelevästä näyttelystä puuttui tieto mielenkiintoisesta tuotannonhaarasta, josta eräs vanha heinolalainen minulle aikoinaan luottamuksellisesti kertoi. Hänen mukaansa kaupungin paperitehtaalla alettiin sota-aikana epäillä keltatautiepidemiaa, koska monet tehtaan työntekijät muuttuivat yllättäen kasvoiltaan keltaisiksi. Lääkäritutkimuksissa selvisi, ettei kyseessä ollutkaan keltatauti, vaan rotuli, jota oli alettu äärimmäisen salaisesti valmistamaan paperitehtaalla. Rotuli oli siihen aikaan ja on vielä nykyäänkin tärkeä aine sodankäynnissä.

Ilmeisesti rotulin valmistaminen on ongelmallista, koska tällä hetkellä Euroopan Nato-maista ainoastaan Puolassa on sitä valmistava tehdas. Suomeenkin on nyt suunnitteilla rotulitehdas, mutta se valmistunee vasta kolmen vuoden päästä, mikäli maailma on silloin vielä pystyssä ja rotulille on käyttöä.

Rotuli on myrkyllinen aine, joka aiheuttaa syöpää, mutta heti sen myrkky ei tapa. Sen asian todistaa Mikko Porvalin kesän 1941 Tolvasen kaukopartiota käsittelevä kirja, jossa kerrotaan, miten partion muonituksesta huolehtinut lentokone pudotti miehille muutaman pullon viinaa, jotka rikkoontuivat maahan osuessaan. Pullojen sisältö valui eväspaketissa mukana olleiden keksien sekaan. Jostain syystä keksien ei katsottu menneen pilalle asian seurauksena eikä niitä heitetty roskiin vaan ne syötiin. Samalla kertaa syötiin keksien mukana myös niiden joukkoon levinnyttä räjähdysainetta, joka lienee ollut myrkyllistä rotulia. 

Saattoi kuitenkin olla, että viinarotulikeksien syönti kuitenkin koitui kuolemaksi eräälle kaukopartion sotilaalle. Nimittäin yksi kaukopartiomiehistä kertoo ujostelematta radiohaastattelussa, kuinka heidän alkoi linjojen takana tehdä mieli suklaata, sokeria ja seksiä, joita partion kuulustelemat venäläisnaiset lupasivat löytyvän läheisestä kyläkaupasta. Seksi kuulemma maksoi vain 9 ruplaa eli silloisessa Suomen rahassa 2 markkaa kilolta eli sikäläinen seksi ei ollut hinnankiroissa.

Seksinnälkäiset partiomiehet riensivät kaupalle kohtalokkain seurauksin. Siellä olikin pikakiväärimies odottamassa ja yksi seksin ostaja kohtasi sankarikuoleman seksin hankintamatkallaan. Nuo ohjelmassa haastatellut kaukopartiomiehet olivat Karjalan poikia, ja olisiko niin, että sen suunnan murteessa vielä sotien aikaan sana seksi tarkoitti nykyistä keksiä ja muunlaista seksiä ei silloin vielä oltu Karjalassa keksittykään. Haastattelun voi kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/audio/1-3882042 .

 

Heinolan Kupla

Jos nyt oikein hakemalla pitää hakea vikaa Heinolan kaupunginmuseon heinolalaiseen tavaratuotantoon liittyvästä näyttelystä, niin puute on se, ettei ainakaan minun silmääni sattunut mainintaa siitä, että maamme ensimmäinen henkilöautotehdas toimi Tommolan kaupunginosassa 60-luvun lopulla. Silloin Wihuri-yhtiö alkoi koota siellä Kupla-Volkkareita, mutta toiminta lopetettiin 48 auton valmistumisen jälkeen. Tommolan autojen kotimaisuusaste jäi pieneksi, koska vain turvavyöt, akut, renkaat ja ikkunalasit olivat suomalaisia.

Wihurin Heinolan Kuplat ovat vaalean sinisiä ja ne  tunnistaa polttoainesäiliön täyttöaukon kannessa olevasta Wihurin logosta ja jos satunnainen lukija sellaisen havaitsee, asiasta voi ilmoittaa minulle, niin ryhdyn välittömästi toimiin kyseisen auton julistamiseksi suojelukohteeksi. Uskon, että vielä jossain maassamme pörrää Heinolan Kupla. 

Tommolan tehtaan pystyttämisellä tavoiteltiin isompaa kalaa, sillä saksalainen autojätti Volkswagen oli päättänyt rakentaa uuden tehtaan johonkin Efta-maahan, mutta Heinolaan tehdasta ei sitten tullutkaan ja seuraava suomalainen henkilöautotehdas, josta tulikin menestystarina, perustettiin sitten Uuteenkaupunkiin.

Heinolan autotehdas ei ollut maamme ensimmäinen autotehdas, koska Karjaalla alettiin jo 1930-luvulla valmistamaan Sisu-merkkisiä kuorma-autoja. Muistanpa, miten lapsuudessani 60-luvun lopulla Suonenjoellakin liikennöi ikivanha Konttisen Sisu, joka oli vallan sotaveteraani ja tarinan mukaan peräti sotainvalidi, koska kerrottiin siitä löytyvän luodinreikä. Konttisen Sisu on kuulemma nykyään nähtävillä jossain automuseossa, jonne myös Heinolan Kupla olisi syytä löytää.

Appiukkovainaani oli nuoruudessaan töissä Karjaan Sisun tehtaalla ja hän oli perehtynyt niin hyvin autoihin, että pystyi selittämään minulle, miksi tasauspyörästö toimii, kuten se toimii. Harva on se ihminen, joka tasauspyörästön ymmärtää ja nero oli hän, joka tasauspyörästön keksi. Tässä opetusvideo aiheesta: https://hilavitkutin.com/2017/04/03/kuinka-tasauspyorasto-toimii-katso-video/

Sulo-mailat

Heinolaan suuntautuneella kulttuurimatkallani tutustuin myös kaupungin nähtävyyksiin ja elinkeinoelämään. Kaupunginmuseolla oli meneillään Heinolassa valmistettujen tuotteiden näyttely ja jo ovella pisti silmääni jääkiekkoilun pelitavan 1950-luvulla mullistanut heinolalaiskeksintö Sulo-maila. 

Sulo-mailan kehitti pikkuverstaassaan Sulo Varjonen, joka onnistui luomaan mailan varren ja lavan väliin sellaisen liitoksen, että se kesti lämärien ampumisen. Siihen asti mailat olivat olleet itse tehtyjä, joko yhdestä puusta veistettyjä tai kahdesta kappaleesta kömpelösti liitettyjä, eivätkä ne kestäneet kovia lyöntilaukauksia. Sulojen avulla puolustajien rooli muuttui aiempaa hyökkäävämmäksi.

Suloista ei kuitenkaan tullut aikoinaan maailmanmenestystä, sillä Varjonen ei ehkä riittävästi panostanut markkinointiin ja kuva myös todistaa, ettei Sulojen esteettiseen puoleen kiinnitetty riittävästi huomiota, vaan ne näyttävät liian pelkistetyiltä. Sulojen sijasta 50-60-lukujen vaihteessa maailman markkinat valloitti Toronto-maila, jonka muotoiluun kiinnitettiin enemmän huomiota. 

Toronton kehitti säynätsalolainen puuseppä Einari Rahunen, joka alkoi koota mailoja liimaamalla niitä puuviiluista ja keksinnöstä tuli maailmanmenestys. Parhaimmillaan Suomessa valmistettiin 400.000 Toronto-mailaa vuodessa, ja myös Neuvostoliiton punatähdet pelasivat Torontoilla ainakin ulkomailla. Tosin Sortavalassa toimi Neuvostoliiton aikaan Karjala-mailoja valmistanut kombinaatti, joka oli maailman suurin jääkiekkomailatehdas, mutta sen tuotteiden laatuun ei esimerkiksi Mihailov-Petrov-Harlamov-ketju luottanut.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että eräs urheiluhistorian tuntija kertoi minulle suonenjokelaisen Kapasen suksitehtaan valmistaneen myös jääkiekkomailoja, mutta pikkuisen tuota asiaa epäilen. KAPANEN-merkkinen maila olisi nykyään varmasti haluttu, koska laskujeni mukaan ainakin kuusi uukuniemeläistaustaista Kapasta on pelannut Suomen miesten maajoukkueessa ja neljä peräti NHL:ssä  hyvällä menestyksellä. 

Lopuksi en malta olla kertomatta sitä, että NHL-tähti Kasperi Kapanen on tietääkseni Suomen ennätysmies, koska muistelen hänen saaneen Savossa noin 120.000 euron sakot rattijuopumuksesta. Sillä summalla on maksettu esimerkiksi monen lähihoitajan vuoden palkat ja se on hyvä se.