Venäjää hallinneita savolaisnaisia

Asiaa perusteellisesti tutkittuani olen  ainakin Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden parhaita. Asian selityksenä lienee se, että Savossa, toisin kuin muualla Pohjolassa, ihmisillä on ollut sukunimet. 

Ja hämmästyttävän pitkälle savolaissukututkijat ovat tutkimuksissaan päässeetkin. Mielestäni pisimmälle on päässyt parivuosikymmentä sitten eräs iisalmelainen sukututkija, joka todisti tavallisesti luotettavassa Iisalmen Sanomat-lehdessä, että eräästä savolaistaustaisesta Kauhas-Martasta tuli peräti Venäjän keisarinna, joka tunnettiin paremmin nimellä Katariina I. Iisalmen Sanomien lisäksi myös Savon Sanomat uutisoi myöhemmin asiasta näyttävästi.

Kyseinen Martta oli taustaltaan Savon Kauhasia, jonka pappishaara kuitenkin käytti hienommalta kuulostavaa sukunimeä Argillander. Luulen kuitenkin, että kavereiden kesken tulevaa keisarinnaa kutsuttiin vain Kauhas-Martaksi. Iisalmelaisen sukututkijan mukaan myös Kauhas-Martan tytär kohosi äitinsä jälkeen Venäjän keisarinnaksi, jonka hallitsijanimenä oli Elisabet, mutta luulen, että tyttöjen kesken hän oli vain Kauhas-Ellu.

Selvitin netistä Kauhas-Martan vaiheita ja ilmeni, että hän päätyi 1700-luvun alun sotien pyörteissä Latviaan, jossa hän ehti olla pari viikkoa naimisissa erään ruotsalaisen sotilaan kanssa, kunnes päätyi venäläisten vangiksi. Rivien välistä ymmärsin, että Marttaa pidettiin Venäjän armeijan seksiorjana, kunnes Pietari Suuri otti hänet vakikäyttöönsä.

Pietari ihastui seksiorjattareensa niin, että erosi entisestä vaimostaan ja äityi tekemään lapsia Martan kanssa. Lopulta susipari päätyi naimisiin, Martta kääntyi ortodoksiksi ja muutti nimensä Katariinaksi. Katariina oli järkevä nainen ja hän osasi pitää kuria epävakaalle miehelleen Pietari Suurelle ja samalla hän ehti huolehtimaan myös Venäjän valtion asioista.

Pietari Suuri kuoli 52-vuotiaana kivuliaaseen virtsaumpioon, vaikkakin myös häpeällisestä sukupuolitaudista kylillä puhutaan, jonka jälkeen entinen Kauhas-Martta hallitsi Venäjää pari vuotta, mutta hänkin kuoli jo 43-vuotiaana tuberkuloosiin vuonna 1727. Kauhas-Martan tytär Kauhas-Ellu nousi valtaan 1741 ja oli vallassa peräti 21 vuotta. Ellun historia muistaa mieltymyksestä kenkiin, joita hänellä oli lähes yhtä monta paria kuin Filippiinien Imella Marcosilla, jolla niitä oli 1200 paria.

Tässä linkissä kerrotaan Kauhasen suvun keisarillisista vaiheista enemmänkin:

https://juhansuku.blogspot.com/2009/01/suomalainen-keisarinna-kauhanen.html?fbclid=IwY2xjawT7naBwZG9mBWV4dG4DYWVtAjEwAHNydGMGYXBwX2lkEDIyMjAzOTE3ODgyMDA4OTIAAR6Yxuc2eqr6kCWstjL8q1xHtNWhCHjzzXKlUJM0cg2-Gojg5GYMLOGOQ6wrqA_aem_7mW6bfHrSxeEY3wM_QljHA

Auvis-Hanski eli Hans Munck

Mielenkiintoisen keskustelun synnytti sosiaalisessa mediassa Maaseudun Tulevaisuudessa ollut sukututkija tohtori Ari Kolehmaisen haastattelu, jonka aiheena oli  savolaiset sukujuuret. Minusta mielenkiintoista ja hupaisaakin on se, että sukupolvien saatossa sukunimet ovat vaihtuneet, ja tapana näyttää olleen myös se, että sosiaaliseen nousuun päässeet savolaiset ovat vaihtaneet nimensä vieraskieliseksi, koska vieraskielisiä sukunimiä on pidetty hienompina syistä, joita voi vain arvailla.

Vähän aikaa sitten kävin Heinolassa ja vierailin yhdessä maamme vanhimmista puutaloista, jota kutsutaan Lääninkivalterin taloksi, koska se toimi 1700-luvulla lääninkivalteri Lars Aschanin virkatalona. Lääninkivalteri oli siihen aikaan iso herra, koska hän oli Kymenkartanon läänin ylin poliisipäällikkö. Ihmettelin museon oppaalle lääninkivalterin hienolta kuullostavaa nimeä ja hän paljasti, että Savon Asikaisia ne Aschanit alun perin ovat, joten kavereiden kesken lääninkivalteri oli luultavasti pelkkä Asikais-Late.

Sukututkija Ari Kolehmaisen haastattelun synnyttämä keskustelu sosiaalisessa mediassa paljasti minulle sen, että kapteeni Hans Munck, joka johti ruotsalaisjoukkoja vuonna 1614 Uukuniemellä käydyssä Ristlahden taistelussa, jossa saatettiin ratkaista se, kirjoitanko minä tätä juttua nyt latinalaisin vai kyrisin kirjaimin, olikin alun perin Savon Auvisia, joten kavereiden kesken häntä uskoakseni kutsuttiin vain Auvis-Hanskiksi.

Maaseudun Tulevaisuuden keskusteluun savolaissuvuista voi tutustua tästä linkistä: https://www.facebook.com/MaaseudunTulevaisuus/photos/jo-90-prosenttia-savon-talonpoikaissuvuista-on-antanut-tutkija-ari-kolehmaiselle/1639398294860913/#

Savolaiset ovatkin hämäläisiä

Jatkanpa sukututkimuslinjalla, sillä nettiä selatessani törmäsin tavallisesti luotettavan Maaseudun Tulevaisuus-lehden juttuun, jossa ansioitunut ja asiasta vallan tohtoriksi väitellyt Ari Kolehmainen paljastaa, että hänen geenitutkimuksensa todistaa, että savolaiset ovatkin geneettisesti hämäläisiä eivätkä karjalaisia, kuten yleisesti luullaan. 

Itse parikymmentä vuotta Itä-Hämeessä Heinolassa asuneena ja 43 vuotta kesäisin Uukuniemellä asuneena voi todistaa, että kyllä me savolaiset olemme enemmänkin hitaita, jäyhiä ja jäykkäliikkeisiä hämäläisiä. Tässä yhteydessä en voi olla mainitsematta, että neljä kaikkien aikojen parasta suomalaista jalkapalloilijaa ovat vahvasti karjalaistaustaisia, vaikkakin Jari Litmasen äiti on sentään Kiuruveden Kärkkäisiä.

Itsekin törmäsin hämäläiseen taustaani sukuani tutkiessani. Ensiksikin meissä vanhoissa kärkkääläläisissä on muutama Kärkkäisen suvun geeni, sillä 1500-luvulla muudan sydän-Hämeestä Pälkäneen Kärkkään kylästä kotoisin ollut Ukko Kärkäs muutti syistä, joita voi vain arvailla viiden poikansa kanssa silloisen Rautalammin emäpitäjän erämaihin raivaamaan kaskea ja myöhemmin Kärkäs-nimi muuttui Kärkkäiseksi, koska Savossa ihmisen nimessä pitää olla vähättelevä nen-pääte. Kärkkäisistä se Suonenjoen Kärkkäälän kylä sai nimensä.

Ensimmäinen kirkonkirjoihin päässyt esi-isäni oli 1380-luvulla syvällä Hämeessä Sääksmäen Ritvalan kylässä asunut Olavi Liinaharja, jonka jälkeläiset 1500-luvulla siirtyivät silloisen Rautalammin emäpitäjän Närhinsalon erämaihin kaskea raivaamaan. Siellä suvun nimeksi muuttui Närhi. Tosin Suonenjoella oppikoulun käynyt Timo Närhi muutti täysi-ikäiseksi tultuaan nimensä Närhinsaloksi, joka nimi jäi teatteritaiteen historiaan, koska hänen pääroolinsa oli esittää Mannerheimiä.

Tavallaan sotainen on Närhi-suvun historia, koska suku on tuottanut jopa yhden "kenraalin". Nimittäin kun Kuopion työväentalolla vuonna 1917 perustettiin punakaarti, valittiin sen johtajaksi uskoakseni huutoäänestyksellä Israel Närhi. Kuopion punakaarti edusti merkittävää sotilaallista suorituskykyä, koska siihen liittyi tuhat miestä ja enemmänkin olisi tullut, jos vain työväentalolle olisi enemmän mahtunut.

Kuopion vapaussodasta ei aluksi meinannut tulla mitään, vaan meni enemmänkin huuteluksi, koska punakaartilaiset ja suojeluskuntalaiset eivät ryhtyneet tuttuja miehiä ampumaan. Sitten paikalle saapui junalla pohjalaisia ja Kainuun sissejä tykin kanssa, ja tässä vaiheessa Israel Närhi osoitti sotilaallista neroutta, koska 24 tykinlaukauksen jälkeen Anselmi Holopainen-nimisen punikin valkoinen aluspaita nostettiin seipään nokassa antautumisen merkiksi. Jostain syystä torikauppias Israel Närhiä alettiin tapauksen jälkeen kutsumaan nimellä "Kenraali".

Luulen, että tämä Maaseudun Tulevaisuuden juttu on yleisesti luettavissa, sillä ainakin se minulle, Mehtäliiton miehelle, aukeaa: 

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/e2edbce0-7772-451e-b6c3-3c02cb055974

Erämaan Eskosta Andy MacCoyhin

Kolmisen vuotta sitten on Sisä-Savo-lehdessä ollut sukututkija tohtori Ari Kolehmaisen pitkä ja mielenkiintoinen haastattelu, joka näyttää olevan kaikkien maksutta luettavissa, kunhan vain jaksaa ja suostuu kirjautumaan. 

Ja kyllä suosittelen kirjautumista, koska sitten pääsee lukemaan huikean tiedon siitä, että maailmankuulu kitaristi Andy MacCoy ei ilmeisesti olekaan Odessan mustalaisten jälkeläisiä, kuten on kertonut, vaan Suonenjoen Suontee-järven rannalla asuneiden Hulkkosten jälkeläisiä, vaikkain sukunimi on matkalla Pelkosenniemelle lyhentynyt pelkäksi Hulkoksi, eli nimestä on poistunut ymmärrettävistä syistä pikkuisen vähättelevältä kuulostava nen-pääte.

Hulkkojen suku on eriytynyt historian saatossa Markkasten suvusta, joka taas eriytyi alun perin Kolehmaisten suvusta. Markkasten suvun ensimmäisiä kantaisiä oli nuijasotapäällikkö Esko Kolehmainen-Markkanen ja vaikuttaa vahvasti siltä, että suvun sotilasgeenejä on siirtynyt myös Hulkkoihin, koska muutama vuosi sitten maamme maavoimien komentajana toimi kenraaliluutnantti Petri Hulkko, joka tunnetaan paremmin kitaristi Andy Andy MacCoyn serkkuna ja ikätoverina.

Andy MacCoykin olisi myös varmasti ollut halutessaan hyvää sotilasainesta, ja luulen, että jos hän olisi antautunut alalle, hän olisi hyvinkin voinut johtaa maamme ilmavoimia samaan aikaan, kun hänen serkkunsa Petri Hulkko johti maamme maavoimia, koska Andy on maamme tunnetuin pilven veikko. Muistelen muuten, että sotilaslentäjien lehden nimi on osuvasti Pilven Veikko.

Liikunnallisestikin Hulkot ovat lahjakkaita, koska kenraaliluutnantti Petri Hulkon tytär Ida Hulkko voitti vuonna 2021 EM-hopeaa 50 metrin rintauinnissa. Ilmeisesti Hulkon suvussa piilee vielä muutama nuijasodasta periytyvä kapinageeni, koska Ida edusti aikoinaan Tampereen Työväen Uimareita, joka seura käsittääkseni jatkaa Tampereen punakaartin perinteitä.

Sisä-Savo-lehden Ari Kolehmaisen haastatteluun voi ainakin yrittää kirjautua tästä linkistä: https://www.sisa-savolehti.fi/paikalliset/5695174

Erämaan Eskon värikäs tarina

Värikäs on Markkasten suvun historia. Markkanen nimi syntyi alkujaan Kolehmaisen suvun haarasta, jossa ensimmäinen Markkaseen johtanut sukunimi oli Utanmark. Utanmark tarkoittaa ilman maata olevaa ja myöhemmin nimi muuttui Uttermarkiksi, joka tarkoittaa erämaata. Savolaisten suussa Uttermark vääntyi lopulta Markkaseksi, ja suonenjokelainen kylä, jossa ensimmäiset Markkaset asuivat, sai nimekseen Markkala.

Markkasten suvun yksi kantaisä on Esko Pekanpoika Kolehmainen eli ruotsalaisten asiakirjojen mukaan Eskill Uttermark, joka tarkoittaa suomeksi Erämaan Eskoa. Hän käytti tätä lisänimeä myöhemmin nuijapäällikkönä toimiessaan.

Erämaan Esko oli tiettävästi ennen nuijasotaa vaativassa tehtävässä Suomen sotaväen ylipäällikkö Axel Kurjen ratsulähettinä. Nuijasodan aikana Esko vaihtoi kuitenkin leiriä sotilaista talonpoikien puolelle ja toimi talonpoikaisjohtajana.

Nuijasodassa nuijamiehet eivät mahtaneet mitään Kurjen koulutetuille, haarniskoidulle ja tykeillä varustautuneille ratsumiehille, vaan kapinoivia talonpoikia tapettiin säälimättä kasapäihin. Samalla tavallahan Etelä-Amerikassa inkat, joita oli miljoonia, olivat aivan avuttomia muutamaa sataa espanjalaista ratsumiestä vastaan taistellessaan.

Kuitenkin jostain merkillisestä syystä kapinallisjohtaja Esko Markkanen säilytti henkiriepunsa nuijasodan jälkinäytöksessä ja myöhemmin hän eteni vallan pitäjän nimismieheksi. Eskossa olisi ainesta vaikka romaaniksi ja toivottavasti Savon historiaan erikoistuneet Sirpa Kähkönen, Jouni Tossavainen tai Antti Heikkinen sattuvat tämän lukemaan.

Sukututkija tohtori Ari Kolehmainen lausuu tunnelmaan sopivasti lopuksi runon Erämaan Eskosta sillä kalliimmalla tavalla eli väristysten kera. Sukututkija Ari Kolehmainen tutki Kolehmaisten sukua vallan niin perusteellisesti, että sai selville, että erään 1500-luvulla sattuneen syrjähypyn seurauksena hän itse ei olekaan Kolehmaisia.

https://www.youtube.com/watch?v=7fVPQOB_r14

Volvo-Markkanen - melkein Suonenjoen poika

Jokunen vuosi sitten oli täällä Suonenjoella sukujuhla, jossa Kolehmaiset, Kanaset, Kovalaiset, Könöset, Markkaset yms. suvut, jotka periytyvät yhteisestä kantaisästä, tapasivat ja tuolloin kysäisin sukututkimuksesta vallan tohtoriksi väitelleeltä Ari Kolehmaiselta, että olenko minäkin edes pikkuisen sukua maailman toiseksi kuuluisimmalle Markkaselle, eli pankkirosvo Matti Volvo-Markkaselle. Hän kertoi, että Volvo-Markkasen vaari oli Suonenjoen Suontee-järven rannalla sijaitsevan Markkalan kylän poikia. Luulenpa siis, että minustakin löytyy muutama pankkirosvon geeni.

Tässä yhteydessä on syytä mainita, että myös se maailman kuuluisin Markkanen, eli koripalloilija Lauri Markkanen, kytkeytyy Markkalan kylään, koska hänenkin esi-isänsä ovat sieltä lähtöisin, joten Lauri Markkanen ja Volvo-Markkanen ovat sukua toisilleen, vaikkakin Lauri on tasan kaksi kertaa Volvoa pitempi.

Maailman kolmanneksi kuuluisin Markkanen lienee vapaapistoolin olympiakultaa Tokiossa 1964 voittanut Väinö Markkanen, jonka otaksun myös kuuluvan Kolehmaisten, Kanasten, Kovalaisten, Könösten, Markkasten yms. laajaan savolaissukuun. Voi hyvinkin olla, että mieltymys pistooleihin kulkee suvun geeneissä, koska Volvo Markkanenkin oli pistoolimiehiä.

Aiemmin kerroin, että vankilassa ollessaan Volvo-Markkanen valmisti itselleen salaa tulitikun pätkillä toimivan tussarin. Se jäi kertomatta, että koska nalleja ei vankilan kanttiinissa ollut saatavilla, hän kehitti aseeseensa taskulampun paristolla toimivan laukaisumekanismin. Ilmeisesti on niin, että kun tulitikun pätkien sisälle laittaa hyvin ohuen vastuslangan, niin taskulampun pariston virta pystyy kuumentamaan vastuslangan niin, että tulitikun pätkät syttyvät. Tietooni ei ole saatettu, että Volvo-Markkanen olisi hakenut keksinnölleen patenttia.

Minusta Väinö Markkanen ja Volvo-Markkanen ovat vähän samaa näköä

https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Markkanen

Volvo-Markkanen ja hänen tussarinsa

Eilen satuin avaamaan telkkarin, kun sieltä tuli aika monennen kerran uusintana Herrasmiehiä ja huijareita-sarjan jakso, jossa kerrottiin pankkirosvo Matti Volvo-Markkasesta. Minusta ohjelman nimi oli harhaanjohtava, koska vaikka mies on kaukaista sukua, niin herrasmieheksi häntä ei voine kutsua. Tai sitten hän oli vähän samanlainen herrasmies kuin Neuvostoliiton diplomaatti Viktor Vladimirov, joka ulkonäöltään ja käytökseltään kyllä vaikutti englantilaiselta herrasmieheltä, mutta joka tosiasiassa oli KGB:n murha- ja sabotaasiosaston johtaja.

Ja KGB:n mies oli Volvo Markkanenkin. Luin aikoinaan Taavi Kassilan Markkasesta kertovan kirjan nimeltään Kameleontti ja Volvon tarinoista tuli mieleeni sanonta, että kun savolainen on äänessä, vastuu jää hyvin pitkälle kuulijalle. Kirjassa Markkanen nimittäin kertoi ennen pankkimiehen uraansa toimineensa KGB:n ja ranskalaisen terroristijärjestö OAS:n palveluksessa. Terrorijärjestöstä hän erosi sen jälkeen, kun terroristityttö, jota hän lempi, sai Algeriassa luodin päähänsä. Sen jälkeen Volvo alkoi ajankulukseen harrastamaan pankkien ryöstelyä. Minusta Markkasen kertomus tuntui liian hullulta ollakseen totta.

Suojelupoliisin virallinen historia kuitenkin paljastaa, että KGB-asiassa Markkanen todennäköisesti puhui ainakin osittain totta. Nimittäin Suojelupoliisi tarkkaili nuorta Markkasta vakoilusta epäiltynä ja hänen uskottiin olleen jopa Neuvostoliitossa koulutetun miehen. Vahvana todisteena pidettiin sitä, että kun Markkasen tavaroita tutkittiin, havaittiin, että hänen paitansa oli turmeltu juuri sillä tavalla kuin Moskovan pesuloissa tapahtuu.

Volvo Markkanen antoi Taavi Kassilan kirjassa itsestään kuvan kohteliaana herrasmiesrosvona, joka pankissa asioidessaan jutteli henkilökunnalle mukavia. Tosi asiassa hän ainakin yhden ryöstön yhteydessä ampui Tanskassa kaksikin kertaa pankin vahtimestaria ja sai siitä hyvästä murhayrityksestä 16 vuoden tuomion. Vahtimestarin hengen saattoi pelastaa povitaskussa ollut muistivihko, joka pysäytti luodin. Eli nallipyssyn luokkaa oli Markkasen ase sillä kertaa.

Sen sijaan, kun Markkanen pakeni sittemmin Suomessa vankilasta, oli hänellä käytössään järeämpi ase, jolla hän uhkasi vartijaa. Volvo oli vankilan työpajassa valmistanut salaa kertalaukaustussarin, jonka käyttövoimana olivat piipun perälle ahdetut tulitikun päät, joita oli muistaakseni raaputettu sinne peräti 200 - 300 kpl.

Poliisin myöhemmissä tutkimuksissa asetta pidettiin hyvin vaarallisena. Sellainen se varmasti olikin ja luultavasti varsinkin ampujalle, koska pentuna meillä oli tapana valmistaa tulitikun päistä räjäyteltäviä "jytkyja" ja muistelen, ettei me uskallettu viittä tulitikun päätä enempää pommeihimme asentaa, ja silloinkin pamaus oli jo sellainen, että korviin koski.

https://areena.yle.fi/1-50681034