Malmsten, Palo, Rautavaara

Eilen ihastelin sitä, miten paljon maamme harvalukuinen romaniväestö on vaikuttanut maamme kulttuurielämään. Vaikka viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä r---äviha on nostamassa maassamme päätään, niin tänään ihastelen vuorostaan sitä, miten paljon maamme harvalukuinen venäläisväestö on vaikuttanut maamme kulttuurielämään.

Nimittäin löysin suuresti arvostamani professori Jukka Kemppisen blogikirjoituksen, jossa hän kertoo, että Molli-Jori Malmsten on venäläis-ruotsalaista sukujuurta. Venäläis-ruotsalaista sukujuurtahan oli myös olympiavoittaja Sten Suvio. Luonnollisesti samaa sukujuurta on myös Jorin veli Eugen Malmsten, joka mikäli oikein muistan, laulamisen lisäksi kunnostautui siinä, että hän vuonna 1903 ampui vihatun kenraalikuvernööri Sinebrikofin.

Kemppisen mukaan venäläis-ruotsalaista sukujuurta oli myös maamme suurin näyttelijä Tauno Palo, jonka monet jälkeläisetkin ovat kunnostautuneet teatteritaiteen alalla. Taunon veli Gösta oli muuten huippunyrkkeilijä, joka kuitenkin tyrmättiin niin pahasti työläisolympialaisten loppuottelussa, että hän sietämättömästä jatkuvasta päänsärystä vapautuakseen ampui itsensä myöhemmin.

Minusta yllättävää on, että Kemppisen mukaan yksinhuoltajaäidin monipuolisesti lahjakas poika Tapio Rautavaarakin olisi ollut kasakoiden sukujuurta. En tiedä onko Kemppisellä muitakin perusteita asialle kuin se, että Tapsa ei ollenkaan näyttänyt tyypilliseltä persjalkaiselta ja pyöreäkasvoiselta suomalaismieheltä.

Muistelen, että Rautavaaran elämänkerrassa kuitenkin kerrotaan hänen isänsä olleen suomalaisen rakennusmestarin. Sen kuitenkin Rautavaaran omista muistelmista luin, että hän tunsi suurta sympatiaa kasakoita kohtaan. Hän kertoi, että suurhyökkäyksen aikaan joukko kasakoita jäi suomalaisten vangeiksi ja eräät heimopataljoonan miehet syistä, joita voi vain arvailla, innokkaasti ilmoittivat olevansa halukkaita viemään vangit takalinjoille, mutta Rautavaara totesi päättäväisesti, että hän huolehtii asiasta.

Jukka Kemppisen mielenkiintoisen blogikirjoituksen voi lukea tästä: http://kemppinen.blogspot.com/2008/10/mit-on-olla-suomalainen.html

Romaani Onnen kaukoranta ja romanit

Eilen kirjallisuuspiirissämme keskustelimme Matti Röngän teoksesta Onnen kaukoranta, joka kertoo Savon Haapakoskella kasvaneesta tummaverisestä Rami Rissasesta, joka on perinyt syntymässään musikaalisuuden armolahjan ja niinpä hänestä varttuukin menestyvä iskelmälaulaja. Voi hyvinkin olla, että sekä tummaverisyyden että musikaalisuuden taustalla on hevosista ja autokaupasta kiinnostunut isä nimeltään Rainer.

Onnen kaukoranta herätti piirissämme keskustelun siitä, miksi maamme romanit ovat musikaalisesti lahjakkaita. Luettelo Suomen musiikin alalla menestyneistä mustalaisista on pitkä ja paksu kuin se joskus ennenkin mainitsemani gorillan käsivarsi. Mustalaisia lienee kansastamme vain noin pari promillea, mutta menestyneistä iskelmätähdistämme heitä on karkean arvioni mukaan ainakin 20 %, eli tuhat kertaa väestöosuuttaan enemmän.

Jostain olen kauan sitten lukenut, että tuhat vuotta sitten eräs Persian kuningas kutsui maahansa muusikoita Intiasta kansaansa viihdyttämään, mutta jostain syystä, jota voi vain arvailla, suuttui muusikoihinsa ja karkotti heidät maastaan. Sen jälkeen näiden intialaisten muusikoiden jälkeläiset ovat levittäytyneet eri puolille maailmaa.

Jos suomalaiset äänestäisivät maamme iskelmähistorian suurimmasta, kisan voittaisi varmaankin neljännesromani Olavi Virta, mutta hyvin menestyisi myös liian nuorena 33-vuotiaana viimeiselle keikalleen lähtenyt Taisto Lundberg, joka esiintyi taiteilijanimellä Taisto Tammi. 

Rainer Friman kertoi jossain tv-ohjelmassa, miten kuusaalainen Taisto Tammi saapui esiintymään Poriin. Koska Tammi ei ollut mikään vesipoika, tuli hän jostain syystä Rainerilta kysymään pimeää pulloa ja Rainer, joka on kiltti usovainen nuorimies, lähti viemään iskelmätähteä pimeän pullon myyjän luo. 

Matkalla Tammea kiinnosti, mitä nuorimies aikoo elämässään tehdä ja Rainer kertoi, että hän ehkä aikoo hakeutua perinteiseen mustalaisammattiin, eli hän ryhtyy myymään nahkatakkeja. Tammi ei pitänyt suunnitelmaa hyvänä, vaan neuvoi mustalaisnuorukaista ryhtymään iskelmälaulajaksi ja se olikin hyvä neuvo.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia Taisto Tammen esittämänä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/07/12/taisto-tammi-oli-suomen-ensimmainen-romanitahti

Ruplan arvo

 

Eilen kirjoitin siitä, miten eräs 86-vuotias paluumuuttajababushka kertoi rakastavansa Putinia, koska tämä oli valtaan tultuaan palauttanut eläkeläisille näiden Venäjän 90-luvun demokratiakokeilun kaaoksessa varastetut säästöt. Nyt kuitenkin epäilen, että Putin on vuorostaan varastamassa eläkeläisten säästöt, koska Ukrainan sodan aikana ruplan arvo on romahtanut.

Kun kävin viimeksi Sortavalassa reilut neljä vuotta sitten juuri ennen koron tuloa, sai eurolla 30 ruplaa; nyt euroalla saa 120 ruplaa. Ruplan arvo on sodan aikana pudonnut neljännekseen ja samalla tavalla kävi Suomen markalle viime sotien aikana.

Ruplan romahduksesta huolimatta tai nimen omaan siitä johtuen Venäjän valtion budjetti on ainakin lehtitietojen mukaan ylijäämäinen, koska öljy- ja kaasutulot saadaan dollareissa ja valtion budjetti perustuu rupliin, joita energian viennillä hankituilla dollareilla saadaan hirmuisesti entistä enemmän.

Venäjä olisi tällä hetkellä edullinen matkailumaa suomalaiselle. Esimerkiksi bensa näyttää maksavan siellä nyt vain 0,50 euroa litralta, ja niinpä pelkäänkin, että seuraavissa Suomen vaaleissa putinistinen puolue tulee olemaan vahvoilla, koska kun muut puhut luontokadosta ja ilmastokatastrofista, niin putinistinen puolue voi luvata edullista bensaa.

Harmittaa, että en enää tässä elämässä näytä pääsevän Sortavalan urheilukauppaan, koska viime reissulla jäi ostamatta kuvan Tourist-merkkiset retkisukset. Silloin ne olisivat maksaneet vielä parikymppiä, mutta nykyään ehkä kympin. Myös tuollaiset Valamo-merkkiset kilpasukset olisivat kivat, koska ne jalassa olisi hyvä kilvoitella Uuden Valamon laduilla. Minulle on kerrottu, että Uudessa Valamossa noin tunnin ajomatkan päässä ovat hyvät ladut talvilomalaisille.

Babushka Eila

Olen ihan äimän käkenä, mikä se sitten onkaan ja jopa kauhistunut siitä, että eilen katsoin tv-dokumentin pirtsakasta 86-vuotiaasta inkeriläismummosta ja mietin nyt sitä, etteivät ihmiset ole niin tyhmiä kuin olen salaa mielessäni ajatellut, vaan me olemme vielä tyhmempiä.

Babushka Eila on elänyt kovan elämän. Hän on kokenut Stalinin ajan suomalaisvainot nuoruudessaan ja kertoo, ettei hänellä yhtään hyvää muistoa noista ajoista. Karkotuspaikassa ei ollut ruokaa ja jos olikin, niin ruokana oli mätiä perunoita, joissa oli toukkia. Potut sitten paistettiin toukkineen uuninlevyllä ja se oli mielestäni oikea ratkaisu, koska toukissa ovat rasvat, proteiinit ja vitamiinit tiivistetyssä muodossa.

Onneksi sota-aikana saksalaisvalloittajat päästivät Eilan ja tämän äidin Suomeen maataloustöihin, jota aikaa hän muistelee hyvällä, koska silloin ei tarvinnut nähdä nälkää, vaan aina oli perunoita ja ruskeaa kastiketta. Tätä asiaa kannattaa nykynuorten, joita järkyttää vieläkin kouluruokalan tilliliha, tutkiskella sydämissään.

Edellä kerrottu minua kauhisteta, vaan minua kauhistuttaa se, että babushka Eila kertoo rakastavansa Putinia kaikkien venäläisten vanhusten tapaan, koska Putin korotti eläkkeitä ja palautti eläkeläisiltä 90-luvulla varastetut säästöt. Lisäksi Eila iloitsee siitä, että Putin on palauttanut kurin armeijaan eikä Venäjän kansan tarvitse enää pelätä valloittajia. Eilan pojanpoika paljastaa ohjelmassa, että mummo seuraa vain Venäjän televisio-ohjelmia ja kunnon neuvostoihmisenä myös luottaa siihen, mitä telkkarissa kerrotaan.

Tässä yhteydessä minun täytyy kertoa sekin, että naapurissani asuu minua paljon älykkäämpi ja sivistyneempi venäläissyntyinen rouva, joka myös kertoi rakastavansa Putinia - tosin hän ei kerro rakkautensa syyksi sitä, että Putin on pitkä, tumma, tuuheatukkainen komea mies, vaan se, että Putin on keskeyttänyt venäläisten kansanmurhan Ukrainassa. Ilmeisesti naapurirouvakin seuraa Venäjän kaapelikanavia.

Myönnän, että hirmuinen nykyajan median propagandan vaikutus mieliimme, mutta myönnän senkin, että propagandasta huolimatta maailmassa on olemassa myös totuus ja totuus on se, että Putin on hirviö. Toisaalta hirviö on myöskin Trump, joka hallitsee ihmismielten ohjailun ja niinpä hän sai vapaissa vaaleissa 49,5 %:n kannatuksen vaaleissa, vaikka onkin rikollinen, raiskaaja ja patologinen valehtelija. Hitler sai vapaissa vaaleissa vain 30 %:n kannatuksen, mutta hänellä olikin pelkkä radio käytössään.

Ohjelman Eila Babushkasta voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-71695485

Äitee Rantanen

Urheiluruudussa kerrottiin, että nykyään parhailla huippuhiihtäjillä on jopa 80 paria suksia, jotka siteineen maksavat noin tuhat euroa. Eli ei siis ole enää kilvanhiihtoharrastus huipputasolla ns. yksilehmäisen harrastus.

Toisin oli vanhaan hyvään aikaan. Esimerkiksi vuoden 1960 talviolympialaisissa Squaw Valleyssa pietarsaarelaisen hiihtäjättären Eva Högin suksi katkesi ennen ensimmäistä starttia ja tytöltä pääsi itku, koska hän uskoi kisojen olevan osaltaan ohi, sillä hänellä oli vain yhdet sukset. Hiihtoliiton herrat olivat hänelle vakuuttaneet, että asialle ei mahda mitään, koska varasuksia ei ole.

Topakka Siiri Äitee Rantanen puuttui sitten tapausten kulkuun. Hän tiesi, että Järvisen tehdas oli lahjoittanut joukkueelle varasuksia ja Siiri oli jopa nähnyt kasan varasuksia Hiihtoliiton herrojen vessassa, kun oli käynyt hakemassa Hiihtoliiton herrojen majoitustilasta romaaneja ajankulukseen.

Siiri marssi Hiihtoliiton herrojen puheille ja kertoi, että varasukset on Evalle saatava. Päävalmentaja Veli Saarinen oli ihan ihmeissään moisesta älyttömästä vaatimuksesta, koska hänen mukaansa suksia ei todella ollut. Vielä enemmän ihmeissään Saarinen oli, kun Äitee näytti hänelle Hiihtoliiton herrojen vessasta löytyvän suksikasan ja ihmetteli, että mistä ihmeestä ne sukset olivat sinne päätyneet.

Eva Hög sai sitten varasukset, mutta Siiri Rantanen oli varma, että ilman hänen määrätietoista toimintaansa tämä olisi jäänyt suksitta. Äitee epäilee, että Hiihtoliiton herrat olivat ajatelleet myydä sukset pimeästi eteenpäin. Itse epäilen sitäkin, etteivät Hiihtoliiton herrat edes ilmoittaneet verottajalle sivubisneksellä hankittuja satunnaisia myyntivoittojaan.

Ihana ihminen oli Siiri Rantanen. Tästä linkistä voi kuunnella Äiteen haastattelun ja ihastua hänen kauniiseen Tohmajärven murteeseensa ja tyypilliseen itäsuomalaisen naisen tarinankerrontatapaansa, jossa tarina soljuu vuolaasti yhtenäisenä virtana ihan ilman turhia ajatuskatkoja toisin kuin esimerkiksi maamme ministereillä. https://www.ruutu.fi/video/2918542

Sinivalkoinen ääni

Eilen mainittu pääselostaja Paavo Noponen joutui maassamme poliittisiin vaikeuksiin Repo-radion aikaan iloisella 1970-luvulla, koska hänellä oli tapana ujuttaa selostuksiinsa kohtuuttoman usein sanat vapaus ja sinivalkoisuus. Muistanpa esimerkiksi, miten Noposta syytettiin neuvostovastaisuudesta Lahden vuoden 1978 mömmönhiihtojen aikaan, kun hän miesten viestin aikana korosti, miten viestiä jossain vaiheessa johtivat Pohjolan kolme vapaata kansaa.

Luulen, että Noposen elämän pahin nöyryytys tapahtui vuoden 1970 Tatran mömmönhiihdoissa, joissa häntä ei päästetty lainkaan selostuskoppiin. Niissä kisoissahan Noposen hyvä kuusamolainen ystävä Susi-Kalle sai viidenkympin hiihdossa neljänkympin piristäytymisasemalla Kiurun Akulta sen verran hyvää kuumaa mehua, että hiihti viimeisen kympin pari minuuttia nopeammin kuin Neuvostoliiton Vedenin, joka oli johtanut Susi-Kallea vielä minuutilla ennen viimeistä piristäytymisasemaa.

Kisan jälkeen maailmanmestari Oikarainen sitten kieltäytyi mielenosoituksellisesti saapumasta Yleisradion haastatteluun, koska haastattelijana ei ollut hänen hyvä ystävänsä Paavo. Se oli pienen hiljaisen miehen kosto systeemille.

Ylen arkistosta löytyy haastattelu, joka todistaa Paavo Noposen olleen sen lisäksi, että hän oli suuri romantikko, myös suuren humoristin. Kun Noponen haastattelee Seutulan lentoasemalla Suomeen saapunutta ammattinyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestaria Sonny Listonia, hän kehottaa maailmanmestari Listonia pyrkimään suomalaiseen ravintolaan ilman solmiota ja korostaa lopuksi sitä, että hän itsekin haluaisi olla seuraamassa tapahtumien kulkua. Noponen saa hämmästyttävää kyllä sisällytettyä Liston-haastatteluunsa myös mielisanansa vapaus ja sinivalkoisuus.

Tuo Sonny Liston on sikäli ajankohtainen henkilö tällä hetkellä, että kun hän valmistautui kohtaamaan sen ajan itseään estottomasti kehuvan suurisuun Cassius Clayn, toivoivat kaikki suomalaiset, että Liston suurella nyrkillään olisi tukkinut Clayn suuren suun. Mielestäni Usa:n tuleva presidentti Trump on oppinut esiintymistyylinsä nuorelta Cassius Clayltä ja se tyyli näyttää purevan amerikkalaisiin.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-50043913

Suuri romantikko Paavo Noponen

En missään tapauksessa halunnut pilkata pääselostaja Paavo Noposta eilen, kun kerroin hänen olleen romantikon. Mielessäni oli silloin se asia, että vanhan hyvän ajan herrasmiehen lailla Noponen haastoi 70-luvun alkuvuosina valotaiteilija Ekku Peltomäen kaksintaisteluun sen jälkeen, kun Aira Samulin oli jättänyt Paavon ja vaihtanut hänet itseään 19 vuotta nuorempaan Ekkuun. Ymmärrän kyllä viriilin Airan ratkaisun, koska entinen miesystävä oli jo vanha äijä, sillä olihan Paavo jo hieman yli 40-vuotias.

Tomi Lindblomin kirjassa Ekku Peltomäki – Valoissa ja varjoissa kerrotaan, että Noponen soitti ja haastoi hänet kaksintaisteluun seuraavasti:  "Nyt on kuules niin, että ratkaisemme Airan omistuksen vanhan ajan tapaan kaksintaistelussa. Tämä on siis haaste. Otamme molemmat käsiaseet ja tapaamme toisemme Vanhan kirkon puistikossa. Siellä sitten kaksintaistelussa ratkaisemme, kumpi Airan lopulta saa. Ja voin jo etukäteen kertoa, että en aio sitä taistelua hävitä". Tuo soitto todistaa, että Paavo Noponen oli suuri romantikko.

Minusta tarinoiden kerronta, jota jo muinaiset keräilijä esi-isämme iltanuotioillaan harrastivat, on tärkein kulttuurin muoto ja ihailen Paavo Noposta, joka oli loistava tarinankertoja. Jossain hänen muistokirjoituksessaankin todettiin osuvasti, että klassisen sivistyksen hioma korrekti ja ilmeikäs suomen kieli teki hänen ohjelmistaan antoisaa ja kestävää kuunneltavaa. 

Paavo Noposen suku oli verbaalisesti lahjakasta, koska hänen kerjuulla eläneet vaarinsa ja vaarinsa veli selvisivät 1860-luvun nälkävuosista Rantasalmen suunnalla, koska he ruokaa kerjätessään puhuivat niin kauniisti, että ökyisännätkin herkistyivät. Paavon vaarin veljestä tulikin sitten myöhemmin runoilija, jonka kynästä ovat lähtöisin esimerkiksi kauniit joululaulut Kun joulu on ja Arkihuolesi kaikki heitä.

Tunnelmaan sopivasti herkistymme kuuntelemaan, kuinka Paavo Noponen ja Susi-Kalle istuvat erätulilla Kuusamossa. Saattoi siellä olla Airakin porokahvittelemassa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/eraretkella-susi-kallen-kanssa