Kosygin nousi maihin Hangossa

Toivottavasti joku elokuvatuottaja lukee tämän. Nimittäin syksyn 1968 Tsekkoslovakian liittyvissä tapahtumissa olisi ainesta tragikomediaan, joka kelpaisi kansainväliseen levitykseen. Aiemmin jo kerroinkin, miten Kotkan edustan linnakkeen nuori ja rohkea upseeri valmistautui vähäisten joukkojensa ja paikallisten rouvien kanssa torjumaan Neuvostoliiton Itämeren laivaston hyökkäyksen, jota ei sitten tullutkaan.

Toinen filmaattinen tilanne oli se, kun Russarön linnakkeen tykit olivat ampua Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosyginiä kuljettaneen hävittäjäaluksen tuhansiksi päreiksi. Kuuden 234-mm:n rannikkotykin 172-kiloiset kranaatit olisivat tehneet laivan kylkeen kioskin kokoisia reikiä.

Tapauksen taustalla oli se, että pääministeri Kosygin oli tulossa niin salaa tapaamaan presidentti Kekkosta, ettei asiasta ollut ilmoitettu linnakkeen komentajalle. Linnakkeelta nähtiin, että troolariksi tulkittu pieni suomalaisalus yritti epätoivoisesti paeta isoa neuvostohävittäjää, joka selvästi yritti kaapata suomalaisen laivan. Linnakkeen lähettämiin valomerkkeihin ei aluksilta reagoitu mitenkään.

Tosiasiassa Kosygnin oli tarkoitus nousta hävittäjältä merenkulkuhallituksen yhteysaluksen kannelle, mutta merenkäynnin vuoksi suunnitelma ei onnistunut, jonka jälkeen suomalaislaiva opasti vierailijan kulkuneuvon Hangon satamaan, jossa oli jo vastassa konepistoolein varustetut suomalaissotilaat, jotka luulivat torjuvansa maihinnousua.

Jälkeenpäin Kekkonen ihmetteli, miksi linnake ei tunnistanut suomalaisaluksen mastossa liehuvaa presidentinlippua. Tosin voi olla, että vaikka presidentin lippu olisi tunnistettu, olisi ampumahalukkuus siitä vain lisääntynyt, koska olisi näyttänyt siltä, että neuvostoliittolainen sotalaiva yrittää kaapata Suomen presidentin.

Russarön linnakkeen päällikkö jätti määräysten vastaisesti tulen avaamatta sen jälkeen, kun neuvostohävittäjän miehistö oli kiivennyt seisomaan asennossa laivansa kannelle, josta saattoi päätellä, että lähestyminen tapahtui ystävällisessä hengessä. Saattoi hyvinkin olla, että miehet komennettiin laivan kannelle sen vuoksi, että kapteeni näki, että pressut oli poistettu rannikkotykkien päältä ja hän kuvitteli tykkien olevan valmiina ampumaan kunnianlaukauksia vierailun kunniaksi. Kunnianlaukaukset haluttiin ottaa vastaan sotilaallisen protokollan mukaisesti.

Tämä Ilta-Sanomien juttu todistaa taas sen, että monta kertaa hyvä tarina on ristiriidassa tosiasioiden kanssa: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009025139.html

Kylmän sodan kujanjuoksu

Vuonna 2003 everstiluutnantti Heikki Tiilikainen julkaisi kirjan, jonka silloin mielenkiinnolla luin ja todeksi uskoin. Kirjassa kerrotaan muun muassa tapaus, miten Tsekkoslovakian miehityksen aikaan neuvostolaivasto seilasi hyvin uhkaavasti Suomemme rannoilla.. 

Esimerkiksi Kotkan edustalla sijaitsevan pienen linnakkeen eteen ryhmittyi noin kuusikymmentä venäläislaivaa ja alkoi rivissä etenemään kohti Suomen aluevesiä. Linnakkeen nuori päällikkö päätti taistella katkeraan loppuun asti ja suoritti liikekannallepanon. Voimasuhteet taisivat olla jotenkin sellaiset, että jokaista suomalaista sotilasta vastassa oli yksi naapurin sota-alus. Voimasuhteita tosin tasoitti se, että myös kantahenkilökuntaan kuuluvien miesten vaimot mobilisoitiin kantamaan kranaatteja putkille.

Nuori päällikkö halusi huolehtia myös joukkojensa moraalista. Niinpä Suomen lippu viriteltiin sillä tavalla valmiiksi, että kun ensimmäiset kranaatit räjähtävät, hulmahtaa siniristilippu juuri sillä hetkellä liehumaan koko komeudessaan. Samalla piti myös Porilaisten marssin sävelien kajahtaa linnakkeen äänentoisto laitteista volyymillä 10 nostattamaan lisää vähäväkisen joukko-osaston taistelumieltä.

Onneksi mobilisaatio oli turha.  Alukset pysähtyivät ennen valtakunnan rajaa. Ilmeisesti Neuvostoliitto halusi toimenpiteillään viestittää jotakin. Rajaseudulla puhutaan, että samoihin aikoihin myös itärajalla olisi huudatettu kuluvasti panssareiden moottoreita. Tosin silloinen puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen, joka varmaankin oli parhaiten perillä tapahtuneesta, ei pitänyt tilannetta mitenkään uhkaavana, sillä hän ei keskeyttänyt Lapin vaellustaan. Olisikohan Keinosella ollut jo etukäteen tieto siitä, miten asiat tulevat etenemään?

Vuonna 2021 ilmestyi Pekka Turusen kirja Kylmää rauhaa ja siinä kerrottiin, että Heikki Tiilikaisen 18 vuotta aiemmin ilmestynyt kirja perustuu valemuistoihin; rannikolla liikehtineet laivat olivatkin tutkahäiriöitä ja itärajalla jyrisseet moottorit kuuluivat metsätraktoreille eivätkä panssareille. Itselläni on ollut tapana olla aina sen puolella, joka on ollut viimeksi äänessä, joten olin taipuvainen uskomaan Pekka Turusta. Nyt kuitenkin luin äskettäin ilmestyneen Heikki Tiilikaisen uusimman kirjan Kylmän sodan kahdet kasvot, jossa kiistetään Turusen näkemys valemuistoista. Nyt haluaisin, että maassamme perustetaan totuuskomitea selvittämään, mitä todella tapahtui syksyllä 1968.

https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/heikki-tiilikainen-paivitti-kiistellyn-teoksensa-joka-kertoo-kylman-sodan-suomesta

Kyllä ei hyvältä näytä

Kyllä ei hyvältä näytä maailman meno. Kun raivohullulta näyttänyt Putin puhui aamu-uutisissa 23.2.2024 ja uhkasi maailmaa kiertoilmaisua käyttäen ydinaseilla, mikäli Venäjän hyökkäykseen puututaan, ajattelin, että katastrofiin tässä päädytään ja lohdutin itseäni sillä, että olen jo vanha mies ja elänyt hyvän elämän maailman onnellisimmassa maassa.

Nyt sitten Putin on ostanut 13.000 miestä Pohjois-Koreasta teuraaksi Ukrainan mutaan ja olen varma, että tämä oli vasta alkua. Kyllä diktaattori Kim Jong-un mielellään myy vaikka miljoona miestä Putinille, kunhan hinnasta sovitaan ja kyllä siitä sovitaan, koska pohjoiskorealainen teurassotilas maksaa paljon vähemmän kuin venäläinen.

Kim Jong-un varmaan tekee mielestään hyvät kaupat myymällään sotilaitaan teuraaksi, koska maan ruokatilanne paranee, kun ruokittavat suut vähenee. Ja sitkeitä sotilaita Pohjois-Koreasta saadaan Ukrainaan, koska jos joku osoittautuu vähemmän sitkeäksi, pelkurin koko suku tapetaan.

Länsi tulee varmasti paheksumaan Ukrainan sodan uutta käännettä, mutta siihen se tulee jäämäänkin, koska Biden pelkää ydinsotaa ja haluaa viettää rauhallisia eläkepäiviä. Hänen todennäköinen seuraajansa Trump on luvannut lopettaa Ukrainan sodan jo ennen virkakautensa alkua, mutta ei ole paljastanut, miten se tapahtuu.

Sitä paitsi muistaakseni tavallisesti luotettava Washington Post laski, että presidenttikaudellaan Trump valehteli 10.437 kertaa, joten häntä voinee pitää lievästikin ilmaisten vähemmän luotettavana ihmisenä. Mutta kummasti amerikkalaiset häneen luottavat, vaikka suomalaiset pitävät miestä rumia puhuvana ja huonosti käyttäytyvänä kahjona.

Eilen tv:ssä näytettiin Jaakko Keson Tämä on Amerikka -ohjelman neljäs osa, jossa vierailtiin republikaanien vaalitilaisuudessa ja siellä oli vallalla se henki, ettei enää yhtään rahaa Ukrainaan. Nähtäväksi jää, että takaako se rauhan elinajaksemme, kuten Britannian pääministeri Chamberlain vakuutti sen jälkeen, kun oli luvannut Tsekkoslovakian Hitlerille.

Jaakko Keson eilinen ohjelma näkyy tästä: https://areena.yle.fi/1-71693644

Suonenjoen poojat Lampela ja Pakarinen

Vaan kylläpä on pieni kotikaupunkini Suonenjoki loistanut viikonloppuna median polttopisteessä. Eilen Arto Nybergin vieraana tv:ssä oli arvostettu kirjailija ja dramaturgi Pasi Lampela, joka täysin yllättäen ja pyytämättä kertoi olevansa Suonenjoen poekia.

16-vuotiaana hän kuitenkin nousi Helsssingin junnaan Nietzschen kirja repussaan, koska oli päättänyt tulla suureksi kirjailijaksi ja sellainenhan tästä jalkapallointoilijasta sitten tulikin, vaikka myönsi tarvinneensa asiassa myös psykiatrin apua. Luulenpa, että joudun vielä ensi talvena käymään Jyväskylän kaupunginteatterissa, jossa esitetään Lampelan kirjoittama ja ohjaama esitys nyrkkeilijä Tarmo Uusivirran traagisesta elämästä.

Radikaaleja ihmisiä näyttää Suonenjoki pystyvän tuottamaan. Lampelakin kuulosti Nybergin ohjelmassa suhtautuvan vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään yhtä kriittisesti kuin hänen naapurinpoika taloustieteilijä Patrizio Laina, joka tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa Raha ei ole sitä mitä luulet esittelee sellaisia ajtuksia maailmanmenosta, että luulen vallankumouksen tulevan ihan kohta.

Toinen median polttopisteessä oleva Suonenjoen poeka on jääkiekkoilija Iiro Pakarinen, joka mättää Hifk:n riveissä maaleja siihen tahtiin, että hän näyttää lyövän lyömättömänä pidetyn Arto Javanaisen yhden kauden maaliennätyksen. Kalpaa vastaan hän lauantaina teki kolme täysosumaa. Huvittavaa oli, että varsinaisella peliajalla Pakarisen lisäksi maaleja tekivät Kalpan riveissä Rissanen, Korhonen ja Lappalainen, eli kerrankin jossain maamme palloilusarjassa maaleja tekivät pelaajat, joiden nimen osaan lausua.

Arto Nybergin ohjelman, jossa Pasi Lampelaa haastatellaan 15 minuutin kohdalta alkaen, voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-3249786

Saunabisnestä

Sen verran täytyy puolustaa olympiasankari Jonni Myyrän mainetta, että korostan sitä, ettei hän saanut koskaan rikostuomiota Savitaipaleen kunnan rahojen kavaltamisesta. Tosin hän jäi kyllä kiinni teosta, mutta asia sovittiin siten, että Myyrä otti pankkilainan, jonka avulla hän maksoi korvaukset kunnalle. Tosin pankkilainaan takaajina olleet entiset ystävät eivät olleet mielissään siitä, he joutuivat sitten maksamaan nykyrahassa 40.000 euron velan pankille.

Jonni Myyrä oli nuoruudessaan menestyvä mies. Hän oli urheilusankari, joka maine nosti hänet Savitaipaleen kunnallispolitiikan huipulle, kun hänet valittiin kunnanesimieheksi, joten hän oli tavallaan sen ajan kunnanjohtaja. Ilmeisen vilkasälyisenä karjalaisena hän yritti hyödyntää sankarimaineensa myös liike-elämässä ja perusti keihäitä valmistavan tehtaan ja sahan, jotka eivät kuitenkaan menestyneet, vaan päätyivät konkurssiin.

Pariisin olympiakisoista Myyrä ei sitten palannutkaan Suomeen, vaan muutti Amerikkaan, vaikka kotona odottivat vaimo ja poika. Saman ratkaisun teki myös kaksinkertainen kiekonheiton olympiavoittaja Armas Taipale. Taipale ryhtyi sitten Amerikassa saunahierojaksi, joka asia saa ilmeeni mietteliääksi, koska Suomessa hän toimi asianajajana ja liikemiehenä. Pahansuopana ihmisenä jopa ajattelen, että Taipaleenkaan liiketoimissa ei kaikki mennyt ihan putkeen.

Pitäisi joskus selvittää, miten Jonni Myyrä elätti itsensä. Epäilen hänenkin toimineen saunabisneksessä ja sitäkin epäilen, että hän teki saunabisnestä yhdessä kotkalaisen painin olympiavoittajan Kaarlo Koskelon kanssa. Koskelo oli sisällissodassa huomattava punapäällikkönä ja ainakin hyvän tarinan mukaan miehen pelasti Tukholman olympialaisista voitettu painikulta ja että Koskelon pelasti ammuttavien joukosta tuleva kaksinkertainen keihään olympiavoittaja Jonni Myyrä.

Toisen version tarinan mukaan Koskelo olisi ottanut joukkojensa palkkarahat ja paennut niiden turvin Amerikkaan liikemieheksi. Hänestä on myös käytetty titteliä saunanomistaja, jollainen myös minä huomaan olevani ja aion ottaa käyttöön tuon tittelin. Koskelo teki saunabisnestään Usa:n kieltolakiaikaan, joka seikka saa minut pahansuovan ihmisen ajattelemaan, ettei hänen saunoissaan ehkä myyty pelkkiä kylpypalveluja. Joka tapauksessa Koskelosta tuli niin rikas mies, että kun hän tuli seuraamaan Helsingin olympialaisia, oli matkatavaroiden joukossa myös auto. Sillä hän teki näyttävän paluun Kotkaan.

Kaarlo Koskelon kunniaksi on luettava se, että kuolemansa jälkeen hän testamenttasi aidon olympiakultamitalinsa Kotkan sosialidemokraattiselle työväenyhdistykselle, joten eiköhän ne mahdollisesti kavalletut punikkien päivärahat tulleet sillä kuitattua. Tukholman kisojen kultamitalit olivat nimittäin vielä aitoa kultaa; myöhemmät ovat olleet vain kullitettuja, kuten meillä Savossa sanotaan. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Armas_Taipale

Nopeakätisyys

En ole rasisti, mutta olen vankasti sitä mieltä, että Jamaikalta löytyvät maailman nopeajalkaisimmat ihmiset ja että kenialaisen nandiheimon miehet ovat maailman sitkeimpiä kilometrin nielijöitä. Nyt tutkiessani Karjalan urheiluhistoriaa olen tullut lopputulemaan, että karjalaisten heimosta löytyvät maailman nopeakätisimmät miehet.

Nimittäin vaikka karjalaisia on karkean arvioni mukaan vain alle promillen kymmenysosa maailman väestöstä, niin siitä huolimatta karjalaistaustaiset urheilijat ovat voittaneet yli 10 % keihäänheiton olympiakultamitaleista ja yli 10 % maailmanmestaruuksista.

Olympiakultamitaleista kaksi on voittanut savitaipalelainen Jonni Myyrä ja yhden kullan miehiä ovat Tapio Korjus sekä Arto Härkönen. Härkönen on tosin syntynyt Helsingissä, mutta hänen isänsä on kuitenkin Uukuniemeltä, jossa muistetaan hänen olleen kova heittelemään leppäkeppiä maantiellä.

Ensimmäinen maailmansota peruutti vuoden 1916 kesäolympialaiset, mutta mikäli ne olisi järjestetty, olisi kisan todennäköisesti voittanut silloinen me-mies Jonni Myyrä. Ja jos toisen maailmansodan vuoksi peruuntuneet kisat olisi pidetty vuosina 1940 ja 1944, uskon, että silloinen me-mies Yrjö Nikkanen olisi ollut vahvoilla.

Nikkasen vuonna 1938 koivukepillä heittämä mailmanennätys kesti 15 vuotta ja sen rikkomiseen tarvittiin amerikkalaisten kehittämää leijamaista ilmarintakeihästä. Olin paikalla keihäänkantajana vuonna 1968 pidetyissä Suonenjoen maatalousnäyttelyjen yleisurheilukilpailuissa ja siellä Tapio Rautavaara kertoi, että kun häneltä kysyttiin, miten pitkälle hän olisi ilmarintavälinettä heittänyt, hän oli vastannut, että se kiertäisi vieläkin.

Paljon mahdollista, että vuoden 1928 olympialaisten sekä keihään- että kiekonheiton kullan olisi voittanut Jonni Myyrä, joka oli heittänyt kiekossakin näytöskisassa yli maailmanennätyksen, mutta häntä Urheiluliiton herrat eivät voineet kisoihin valita, koska mies oli kadonnut Amerikkaan sen jälkeen, kun oli kavaltanut Savitapaleen kunnan kassan.
https://yle.fi/a/3-8767196

Aku Kiuru ja lääkelaukun salaisuus

Sen lisäksi, että Aku Kiuru oli loistava jutunkertoja, oli hän myös harvinaisen rehellinen ihminen. Kun aikoinaan maassamme velloi keskustelu hiihdon dopingongelmasta, niin Aku asetti Hartolassa pitämänsä urheiluliikkeen ikkunaan esille arvokisamitalinsa ja viereen lapun, että "nämäkin on voitettu dopingin avulla". Dopingvalvontaankin hänellä oli monien mielestä ihan realistinen näkemys, kun hän sanoi, että: "Kyl miusta on ihan höpönpaskaa koko touhu. Mitä se kenellekään kuuluu, syökööt mitä tykkäävät saatana, kun kovaa kulkoovat vaan. Kun ei saaha kumminkaan sitä loppumaan!"

Kiuru toimi vuosia maamme hiihtäjien huoltomiehenä ja Yle Areenasta löytyvällä videolla hän kertoi selityksen ihmeeseen, jota olin vuosikymmeniä miettinyt. Tatran vuoden 1970 mömmönhiihtojen 50 kilometrin kisassa minuutin Susi-Kallen perässä lähtenyt Vedenin ajoi Kallen kiinni jo alkumatkasta ja peli näytti jo täysin menetetyltä, kun miehet hiihtivät peräkkäin 40 kilometrin virkistäytymisasemalle. Siellä onneksi seisoi Kiurun Aku lääkelaukkuinen ja niinpä venäläinen jäi suomalaisesta valovuoden viimeisen kympin aikana ja maailmanmestaruus tuli Suomeen, isiemme maahan.

Vuosikymmeniä olin myös pohtinut sitä, mitä tapahtui kaksi vuotta Tatran jälkeen Sapporon viidellä kympillä. Siellähän maamme mieshiihtäjät romahtivat ja 50 kilometrillä peräti kolme suomalaista keskeytti. Muistelen, että yksi sen jälkeen, kun Japanin mies pyysi häneltä latua.

Vahva ennakkosuosikki Susi-Kallekin hyppäsi ladun varteen 40 kilometrin virkistäytymisasemalla, jossa Aku seisoi lääkelaukkuineen, mutta mitään hän ei tohtinut Kallelle tarjota, sillä tiedettiin, että testit olivat tulleet. Kiuru tosin toteaa tarinansa päätteeksi, että norjalaiset, jotka hallitsivat 50 kilometrin kilpailua, tiesivät, ettei mitään testejä tosiasiassa ollutkaan ja siunatuksi lopuksi mies sanoo ihan tilanteeseen sattuvasti pikkuisen sorahtavalla ärrällään, että "perkele". Tuollaiset täytesanat elävöittävät kummasti Akun kerrontaa.

https://areena.yle.fi/1-50105607