Taabe, Eerik, Algoth ja Eetu

Katsoin juuri äsken Se alkoi omenasta-elokuvan, joka lienee yksi maailman elokuvahistorian huonoimmista ja lyhimmistä filmeistä. Huonouden ja lyhyyden selittänee pitkälti se, että pääosassa itseään esittänyt ilmeisen temperamenttinen Tabe Slioor suuttui kesken kuvausten ja poistui kuvauspaikalta uskoakseni ovet paukkuen.

Se alkoi omenasta kertoo Taben ja jalkapalloilija-kaupunginjohtaja Erik von Frenkelin suhteesta, joka kuohutti maatamme 1960-luvun alussa sen jälkeen, kun Vip-lehti paljasti Tabe Slioorin asiaa käsitelleet intiimit muistelmat.

Olen joskus kirjoittanut, että Tukholman olympialaisissa mainetta niittäneessä Suomen jalkapallomaajoukkueen toppariparina olisivat pelanneet tuleva kaupunginjohtaja Erik von Frenkelin ja tuleva pirtukuningas Algoth Niska, jotka molemmat olivat topparin oloisia kookkaita miehiä, kuten myös Algothin tyttären poika Danny on, mutta taas kirjoitin ropakantaa.

Nimittäin Algoth ei ollut toppari, vaan hän pelasi vasempana välihyökkääjänä ja tässä roolissa hän vei Suomen 2-1 johtoon tärkeässä ottelussa Italiaa vastaan. Niska on yksi niistä harvoista suomalaisjalkapalloilijoista, joka on onnistunut tekemään maalin Italiaa vastaan.

Algoth Niska oli Karjalan poikia, sillä hän oli Wiipurin IFK:n kasvatteja. Vaikka Niskan suku on lähtöisin Oulun seudulta, niin perheen kotikieli Viipurissa oli ruotsi. Niskan perheen muut lapset menestyivät oopperalavoilla, mutta Algoth menestyi salakuljettajana. Ilmeisesti Dannyn musikaalisuus periytyy Niskan oopperalaulajasuvusta.

En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö 10.000 metrin hiihdossa 1900-luvun alkuvuosina maailmanennätyksen jäällä hiihtänyt Eetu Niska ole jotain sukua Algoth Niskalle. Eetun maailmanennätys on edelleenkin alittamatta, koska pian sen jälkeen hiihtoladut vedettiin murtomaalle. Maailmanennätysmies Niska ei ollut mikään nykyajan hoikka latukirpputyyppi, sillä hän oli 174 senttiä pitkä ja painoi 84 kiloa.

Sikälikin Eetu Niska on jäänyt hiihdon historiaan, että hän oli innokas kehittelemään suksivoiteita. Hän kehitti Salaisuus-merkkisen voiteen, jonka salaisuuden hän kuitenkin paljasti 1940-luvun huippuhiihtäjä Aulis Tolsalle, joka vaihtoi voiteen nimeksi Vauhdin, josta tuli myyntimenestys. Nykyään Vauhti-Speed lienee maailman suurin suksivoiteiden valmistaja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Se_alkoi_omenasta

Kökötys

Putin se siinä kököttää Lahden Taidetalo Malvan seinällä Kaj Stenvallin maalaamana. Ennen sanottiin, että ainoastaan intiaanit ja savolaiset kököttävät, mutta sen jälkeen, kun viulisti Linda Lampenius esitteli jonkun lehden keskiaukeamalla tuossa asennossa viuluaan, niin opin, että kysymys ei ole kököttämisestä, vaan asentoa kutsutaan maailmalla slaavikyykyksi, joten asentoa harrastavat myös slaavit intiaanien ja savolaisten lisäksi.

Kun Stenvallin maalausta tarkastelee oikein järjen kanssa tajuaa, että entisen hyvän itänaapurin tyranni kököttääkin pikajuoksijoiden harrastamissa lähtötelineissä. Mutta minusta taiteilija syyllistyy toiveajatteluun. Putin taistelee nyt henkensä edestä eikä suostu elävänä lähtemään minnekään.

 

Tabe ja kenttäpiispa

Lukiessani kauan sitten Pekka Niirasen väitöskirjaa Kekkosen ja kirkon suhteesta jouduin päästämään yhden selkäkeikkanaurunkin. Nimittäin kenttäpiispan virkaa täytettäessä joskus iloisella 1960-luvulla paljastui, että kenttäpiispaehdokas Yrjö Massalla ja aikansa kohukaunottarella Tabe Slioorilla saattoi hyvinkin olla suhde. Tosin täyttä varmuutta asiaan ei saatu ainakaan suhteen syvyyden suhteen.

Nimittäin arvovaltaisessa Vip-lehdessä julkaisemassaan muistelmasarjassa Miehet ja minä Slioor paljastaa seuraavan otteen kirjeestä, jonka eräs herra, josta käytetään nimitystä ”George, teologian tohtori, pastori” oli vihreällä musteella kirjoittanut mielitietylleen ja jonka jostain syystä arveltiin lähteneen kenttäpiispaehdokkaan kynästä:

”Teidän kiehtovan olemuksenne tuntu, Teidän ihonne tuoksu. Se tuo entistä elävämpänä mieleeni ne hetket, jolloin Te olitte minua niin lähellä – hyvin lähellä, jolloin me molemmat värisimme onnesta painautuessamme toisiamme vastaan kuitenkin onnen täyttymyksen maljaa pohjaan saakka juomatta – jolloin Teidän ihanilta huuliltanne kuulin niin kuumana, polttavana, sykähdyttävänä, huumaavana, unohtumattomina helliä kuiskauksia.”

Kauniistipa siinä lemmestä luriteltiin. Arveluttava piirre kirjeessä on se, että lestadiolainen Yrjö Massa oli jo naimisissa toisella taholla. Kekkonen oli kuitenkin vapaamielinen mies eikä tapaus estänyt Massan valintaa kenttäpiispaksi. Korkeintaan se oli vain vähän hidaste sotilaskielellä ilmaistuna. Muistelen, että 60-luku oli hyvin iloista aikaa nykyiseen aikaan verrattuna.

Yllättäen kaikkitietävä Wikipedia ei jostain syystä mainitse mitään Massan ja Slioorin suhteesta, joten ilmeisesti Niirasen väitöskirjassa on virhe: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Massa

Tabe

 Mainittakoon, että Suomen jalkapallomaajoukkueessaTukholman olympialaisissa pelasivat myöhemminkin paljon mainetta saaneet Algot Niska ja Erik von Frenckell. Edellisestä tuli sittemmin kieltolakiaikaan Suomen pirtukuningas sekä Dannyn vaari ja jälkimäisestä Helsingin kaupunginjohtaja ja kohukaunotar Tabe Slioorin erittäin hyvä ystävä.

Tarinan mukaan Dannyn vaari Algot Niska olisi tehnyt jopa maalin Italiaa vastaan, mutta virallista vahvistusta tuolle asialle en nyt löydä. Niska oli Dannyn vaari äidin puolelta, joten iskelmätähden sukunimi Lipsanen on tullut isän puoleiselta savolaiselta vaarilta, joka oli halkokauppias. Siihen aikaan halkokauppa oli maailmalla erittäin tärkeä elinkeinonhaara ja vertaisinkin savolaista halkokauppiasta nykyajan öljysheikkiin.

Tabe Slioorin ja Helsingin kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin syvä ystävyys tuli julkiseksi, kun ystäväänsä 40 vuotta nuorempi Tabe paljasti suhteen intiimit yksityiskohdat arvovaltaisessa Vip-lehdessä. Kyseinen lehti myytiin hetkessä loppuun. Vuosien takaiset ja nyt jo kansan unohtamat rouva Ruususen rikosoikeudelliseen vastuuseen johtaneet paljastukset suhteestaan silloiseen pääministeri Matti Vanhaseen olivat urheilukielellä verryttelyä Taben paljastuksiin verrattuina.

Mielestäni Taben kovin paljastus oli kuitenkin se, että hän kertoi jopa Ruotsin kruununprinssi Bertelin olleen hänelle hyvin kiltti, kun Tabe, Bertil ja Urho Kekkonen olivat joskus 50-luvulla seuraamassa Salpausselän hiihtoja.

Tässä lisätietoa Tabesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tabe_Slioor

Suomalaisen jalkapalloilun katastrofaalinen häpeä

Tällä hetkellä maamme jalkapalloilun tasoa ei voi moittia, ei ainakaan liiaksi. Pahaa pelkään, että nykyinen maajoukkueemme on Pohjolan huonoin ja häviäisi jopa Fär-saarille, jos joutuisi sitä vastaan pelaamaan. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä korostaa sitä, että Suomen jalkapalloilu oli lähellä maailman huippua reilut sata vuotta sitten, mutta sen jälkeen kun meillä alettiin panostaa maanpuolustuksellisista syistä pesäpalloon, romahti maamme jalkapalloilun taso.

Esimerkiksi maamme jalkapallojoukkue Tukholman olympialaisissa vuonna 1912 menestyi loistavasti. Silloinhan poikamme kukistivat ensiksi yllättäen Italian muistaakseni 2-1 ja sitten skandaalimaisesti Venäjän. Kolmannessa pelissä Englanti kuitenkin voitti 4-0, mutta siitä huolimatta poikamme selvisivät otteluun pronssista Hollantia vastaan. Otavan Suuren tietosanakirjan mukaan väsymys iski poikiimme siinä vaiheessa ja hävisimme pronssiottelun 9 - 0.

Edellä kerrottu on siis virallisen urheiluhistorian näkemys asiaan. Tosiasiassa suomalaiset eivät pelanneet vain väsyneinä mitalipelissä vaan myös krapulassa ja ehkä jopa juovuksissa. Joukkueemme oli nimittäin päättänyt hieman virkistäytyä Englanti-pelin jälkeen ennen mitaliotteluja ja lähtivät tutustumaan Tukholman yöelämään, koska pelin piti olla vasta kahden päivän päässä.

Mutta eipä ollutkaan mitalipeli kahden päivän päästä, vaan kun poikamme palasivat kaupunkireissultaan, ilmeisen kateelliset ruotsalaiset kisaisännät ilmoittivat heille, että pronssipeli Hollantia vastaan onkin jo seuraavana päivänä. Ruotsalaiset tekivät pojillemme heille niin tyypillisen jäynän ja varhensivat ottelua vuorokaudella.

Tässä lisätietoa Tukholman olympiaturnauksesta: https://www.is.fi/jalkapallo/art-2000000777126.html

Vääryys vallalla Veikkausliigassa

Turhaan en murehtinut sitä, miten europelien ja Suomen Cupin väsyttämän Kupsin käy Ilvestä vastaan. Hyvin kuopiolaiset pelasivat, mutta tällä kertaa pallo pomppi Ilveksen eduksi ja Kupsin vahingoksi. Mutta sosiaalisen median palautteesta tajusin, että suuri vääryys on vallalla Veikkausliigassa.

Nimittäin nykyinen eriskummallinen sarjasysteemi aiheutti sen, että Kups joutui pelaamaan Ilvestä vastaan kaksi ottelua Tampereella ja vain yhden kotonaan. Siitä huolimatta, että Kups voitti näistä peleistä kaksi ja hävisi yhden, niin tuo kotikenttäetu saattaa suosia Ilvestä sen verran, että se vie Suomen mestaruuden.

Sivistyneissä jalkapallokulttuurimaissa moinen sarjasysteemi johtaisi ilman muuta mellakoihin kaduilla, mutta Suomessa se aiheuttaa vain minulle murhetta ja pahaa mieltä. Karkean arvioni mukaan kotikenttäetu vastaa noin yhtä maalia, joten eilinenkin peli olisi Kuopiossa pelattuna todennäköisesti päättynyt tasatulokseen, joka olisi melkein varmistanut Kupsin mestaruuden.

Mutta lähellä oli tasatulos eilenkin. Nimittäin katsokaapa tästä linkistä löytyvä Ilves-Kups-pelin huippuhetket ja huomatkaa, että noin kohdassa 1 min. 15 sek. pallo käväisee Ilveksen maaliviivan paremmalla puolella asiaa savolaisittain tarkasteltuna. Mutta taestelu jatkuu.... https://www.youtube.com/watch?v=uxZrJgx1t4E

Johannes Kreidl

Olen kova poika murehtimaan erilaisia asioita ja nyt tunne suurta murhetta siitä, miten Kupsin käy tänään Tampereella Ilvestä vastaan pelattavassa mestaruuden kannalta jopa ratkaisevan tärkeässä Veikkausliigan ottelussa. Kupshan joutui kolme päivää sitten pelaamaan kovan jatko-otteluun venyneen pelin Interiä vastaan ja se varmasti painaa vielä jaloissa.

Ja voihan se olla niinkin, että Suomen Cupin voittoa on ainakin jossain määrin juhlittu Kuopiossa. Tosin nykyiset kupsilaiset eivät ole enää niin kovia juhlimaan kuin 1970-luvulla, jolloin ainakin hyvän tarinan mukaan valmentaja Gunnar Boman kierteli pelejä edeltävänä iltana Kuopion kapakat ja rannat hillitäkseen juhlintaa.

Pelkään illan ottelussa Ilveksen hallitsevan kenttäpeliä ja asetan sen vuoksi toivoni Kupsin loistavaan maalivahtiin Johannes Kreideliin, joka on eittämättä Veikkausliigan paras veskari. Hän teki todellisen ihmepelastuksen Cupin loppuottelussa, joka torjunta mielestäni ratkaisi kupsilaisten voiton.

En malta olla kertomatta Keskuskentän katsomossa kuulemaani tarinaa Kreidelista. Hän oli muutama vuosi sitten tullut tapaamaan tyttöystäväänsä Kuopioon ja käväisi samalla reissulla kysymässä Kupsin toimistolla, että olisiko hänellä mahdollisuuksia päästä pelaamaan joukkueeseen.

Häneltä tiedusteltiin ystävällisesti, että onko hän mahdollisesti aiemmin harrastanut jalkapalloilua, johon mies oli vastannut, että hän on harrastanut aiemmin jalkapalloilua Itävallan maajoukkueessa. Tosin uskon kyseessä olleen vain nuorisomaajoukkueen.

Johannes Kreidelin älytöntä pelastusta Cupin loppuottelussa voi ihmetellä tästä linkistä: https://www.ruutu.fi/video/4602304