Suomen hauskin mies

Maailmankaikkeudessa on muutama hyvä elokuva ja tänään TV I:llä klo 21.00 näkyvä Suomen hauskin mies on yksi niistä. Helsingin Sanomien arvostelussa elokuva saa peräti neljä tähteä, kun taas esimerkiksi mielestäni maailman paras elokuva Forrest Gump sai vain kolme ja puoli tähteä.

Suomen hauskimman miehen kerrotaan perustuvan ainakin jossain määrin tositapahtumiin ja ehkä niin onkin. Ainakin elokuvan päähenkilöllä Toivo Parikalla on sama sukunimi ja ammatti kuin punapäällikkönä toimineella teatterimies Jalmari Parikalla.

Olen vuosikymmeniä sitten lukenut Jalmari Parikan kapinamuistelmat nimeltään Viimeinen taisto, mutta siinä ei kerrota samanlaista dramaattista tarinaa kuin juuri ilmestyneessä elokuvassa. Sisällissodan aikaan Parikka ei toiminut teatterialalla, vaan oli Kymenlaakson suunnalla jopa jonkinlaisena punaisten rintamakomentajana.

Punaisilla oli ainoastaan yksi upseerin koulutuksen saanut, eli heti sodan alussa virkansa juonut luutnantti Ali Aaltonen ja sen jälkeen upseeripulan vuoksi johtoon nostettiin näyttelijöitä, jotka ainakin pystyivät näyttelemään upseeria. Valkoisten joukossa oli sen sijaan satoja tsaarin armeijan entisiä upseereita ja noin 1400 huippukoulutettua Saksan jääkäriä, joten hallituksen joukoilla oli selvä laadullinen ylivoima teatterimiesten johtamiin punaisten pyssymiesporukoihin nähden, joilla oli vielä sodankäynnissä erikoinen tapa ratkaista asioita äänestämällä .

Tampereen punaisen puolustuksen johtaja oli sekatyömies-amatöörinäyttelijä Hugo Salmela, Kymenlaaksossa joukkoja komensi oikea näyttelijä Jalmari Parikka ja kannaksen suunnalla näytteli suurta sotapäällikköä harrastelijanäyttelijä Heikki Kaljunen. Kaljunen olikin sikäli hyvä sotilasjohtaja, sillä hän sai joukkonsa, kuten myös vihollisensa tottelemaan, koska hän oli ilmeinen psykopaatti ja sadisti.

Yleensä kapinan jälkiselvittelyissä vähänkin suuremmat kiinni saadut punapäälliköt ammuttiin, mutta Jalmari Parikan kohdalla tehtiin poikkeus. Hänkin sai kuolemantuomion, mutta sitä ei pantu täytäntöön. Ehkä hänet pelasti maine Suomen hauskimpana miehenä ja niinpä hän pystyi myöhemmin toimimaan teatterinjohtajana ja näyttelemään 50 elokuvassa. Tosin mieleeni on jäänyt, että Parikan sotamuistelmien mukaan häntä ei ammuttu, koska hän neuvotteli erään vastapuolen upseerin kanssa antautumissopimuksen, jonka ehtoihin kuului, ettei Parikkaa ammuta.

Myös punaisten eteläkarjalainen toinen rintamakomentaja Kaarlo Koskelo sai pitää ainuvansa. Yhden hyvän tarinan mukaan miehen pelasti Tukholman olympialaisista voitettu painikulta ja että Koskelon pelasti ammuttavien joukosta samoissa kisoissa keihäässä kultaa voittanut valkoisten riveissä palvellut Jonni Myyrä. Toisen tarinan mukaan Koskelo olisi ottanut joukkojensa palkkarahat ja paennut niiden turvin Amerikkaan liikemieheksi. Hänestä on myös käytetty titteliä saunanomistaja, jollaista titteliä myös minä voisin käyttää.

Olympiavoittajien Jonni Myyrän ja Kaarlo Koskelon kohtalot liittyvät toisiinsa myös siten, että Myyräkin pakeni Amerikkaan liikemieheksi. Hän kavalsi matkaeväiksi Savilahden kunnan kassan. Kaarlo Koskelon kunniaksi on luettava se, että kuolemansa jälkeen hän testamenttasi aidon olympiakultamitalinsa Kotkan sosialidemokraattiselle työväenyhdistykselle, joten eiköhän ne mahdollisesti kavalletut punikkien päivärahat tulleet sillä kuitattua. Tukholman kisojen kultamitalit olivat nimittäin vielä aitoa kultaa; myöhemmät ovat olleet vain kullitettuja.

Suomen hauskin mies näyttä olevan jo Areenassa katsottavissa:
https://areena.yle.fi/1-4136450

Urheilusavuke

Nähtäväksi jää, suostunko seuraamaan tänään Suomi-Ruotsi-maaottelua, koska kansallinen nöyryytyshän siitä on tilastojen valossa tulossa. Tosin välillä suomalaisetkin voivat yllättää myönteisesti, kuten tapahtui eilen, kun 630.000 asukkaan Helsinki kohtasi kotikentällään jalkapalloilun merkeissä Fär-saarten toiseksi suurimman "kaupungin" Klaksvikin, joka on pikemminkin 4.600 asukkaan kalastajakylä.

Färsaarelaiset johtivat ottelua lisäajalle asti, mutta koska vastustajan joukkue koostui pääasiassa jalkapalloa vapaa-aikanaan harrastavista koviin otteisiin tottuneista turskanpyytäjistä, ajettiin pelin toisella puoliajalla yksi joukkueen pelaajista väkivaltaisuuden vuoksi kentältä ja niinpä helsinkiläiset onnistuivat lisäajalla tasoittamaan ja tekemään vieläpä voittomaalinkin. Suuri oli riemu helsinkiläisten keskuudessa ja urheiluruutukin hehkutti suomalaisvoittoa ilman ironian häivääkään.

Tietysti Suomi menestyisi kilpaurheilussa paremmin, jos valtio panostaisi rahaa moiseen, mutta jos verorahat eivät riitä edes terveyskeskusten pyörittämiseen, niin itsekin kannatan sitä, että valtionvaroja käytetään mieluummin kansanterveyteen.

Urheilujärjestöjen tulisi kehittää omaa varainhankintaa ja oppia voi ottaa historiasta. Nimittäin 1920-luvulla Suomi oli pienuudestaan huolimatta yksi maailman parhaista urheilumaista ja silloin huippu-urheilua tuettiin esimerkiksi myymällä Hannes-urheilusavukkeita, kuten kirjakauppa Rosebudissa kaupiteltava jääkaappimagneettikin todistaa.

Muuten nyrkkeilijä Tony Halme-vainaa kierteli viime vuosituhannella tv-ohjelmassaan Helsingin katuja ja kaupitteli vastaantulijoille irtotupakoita nuorisourheilun tukemiseksi eikä kukaan pysäytetty tohtinut kieltäytyä tukemasta nuorisourheilua.

 

Maria Pariisilainen

 

Kuopion taiteiden yössä minuun teki suuren vaikutuksen Maailman vahvimman mummon lisäksi Ortodoksimuseo Riisassa näkemäni Maria Pariisilaista esittävä ikoni ja varsinkin siinä oleva teksti, jonka sanoman kätkin sydämeeni tutkiakseni sitä myöhemmin tarkemmin. Teksti on seuraava:

"Herra älä muista vain hyviä ihmisiä, vaan muista myös pahoja. Äläkä muista vain niitä kärsimyksiä, joita he ovat aiheuttaneet meille, vaan muista myös hedelmiä, joita olemme kantaneet niiden kärsimysten ansiosta: Toveruutta, nöyryyttä, rohkeutta. 

 

Muista sydämen suuruutta, joka kasvoi niistä. Ja kun astumme tuomioistuimesi eteen, anna kaikkien hedelmien, joita olemme kantaneet, koitua heidän anteeksiantamuksekseen. Aamen"

 

Minulle on kerrottu, että Maria Pariisilainen oli köyhien, rikollisten, narkomaanien, juoppojen ja pakolaisten ystävä. Hän toimi periaatteidensa mukaisesti sodan aikana Ranskan vastarintaliikkeessä. Natsimiehityksen aikana hän lähetti ruoka-apua vangeille ja auttoi juutalaisia pois maasta ja piilotti heitä kotiinsa. 

 

Turhaan eivät ole Maria Pariisilaisen ikonissa keskitysleirin piikkilangat, koska hän kuoli Ravensbrückin keskitysleirillä maaliskuussa 1945.

 

Maailman vahvin mummo

Kuopion Taiteiden yössä vierailin myös kaupungin taidemuseossa ja niin hämmästyttävää kuin se onkin, niin sielläkin törmäsin Kuopion rikkaaseen jalkapallohistoriaan. Nimittäin Kerttu Horilan riemastuttava keraaminen työ nimeltään Maailman vahvin mummo toi mieleeni erään hyvin tunnetun kuopiolaisen jalkapalloilijan kasvon piirteet.

 

Hämmästyttävän elävän näköinen on tuo savesta poltettu maailman vahvin mummo ja mummon vaatteetkin ovat varmaankin keramiikkaa, vaikka ne ihan aidoilta vaatteilta näyttävätkin.

 

Olen sitä mieltä, että Horilan veistos olisi saatava Kuopion torille Veljmies-patsaan viereen enkä pitäisi kulttuuripoliittisena skandaalina, vaikka se korvaisi Veljmiehen, joka patsas on osoitus Suonenjoella syntyneen kuvanveistäjä Heikki Konttisen huumorintajusta.

 

Veljmies lienee maailman rumin taideteos ja siihen taiteilija on uskoakseni tietoisesti pyrkinytkin. Savon Sanomien mukaan lääketieteen professori Martti Hämäläinen on keksinyt selityksen tämän savolaisnuorukaisen erikoiselle ulkomuodolle. 

 

Hämäläisen mukaan taiteilijan mallina on ollut sairas lapsi. Diagnoosina on myksödeema eli limapöhötauti, joka on peittänyt hänen lihastensa kauneuden turvotuksen alle ja painanut pojan kasvoihin idiotismiin viittaavan piirteen. Tämä on helpottava tieto, sillä olin kuvitellut, että Veljmiehellä olisi pyritty ilmentämään tyypillistä savolaisnuorukaista.

 

 

Syntymänopeita miehiä

Kuopion Palloseuran perustajajäsen jääkärimajuri Ilmari Pohjanpalo oli syntymänopea mies, koska 19-vuotiaana hän juoksi 100 metriä tasan 12 sekuntiin ja oli siihen aikaan Keski-Pohjanmaan nopein mies. Kovin kummoiselta tuo satasen ennätys kuullosta, mutta pitää muistaa, että esimerkiksi vuonna 1916 satasen Suomen mestaruuden voitti Helsingin Jyryä edustanut tuleva punapäällikkö Hannes Sula ajalla 12,2.

Pikajuoksun taso kuitenkin nousi Suomessa nopeasti sisällissodan jälkeen ja niinpä 1930-luvun lopulla Pohjolan nopein mies Aki Tammisto pinkoi satasen aikaan 10,7, 200 metriä 21,6 ja 400 metriä 48,2.
Sikäli Aki Tammistokin liittyy sisällissotaan, että hän oli punaorpo. Hänen isänsä kaupanhoitaja Kaarlo Tammisto osallistui Varkauden taistelujen päätyttyä Huruslahden arpajaisiin, joissa ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä noin joka kymmenes punikiksi uskottu ja hänellä kävi huono arpaonni.

Tosin paljon on puhuttu myös, ettei kyseessä ollut varsinainen arvontatilaisuus, vaan noin joka kymmenes mies ammuttiin rivistä ja myös ns. pärstäkerroin oli yksi valintaperuste. Tarinan mukaan Kaarlo Tammiston tuomioon vaikutti se, että hänen väitetään ratsastaneen hevosella sisälle Varkauden kirkkoon.

Pikkuisen kovalta tuo ampumistuomio kirkkoratsastuksesta tuntuu, koska esimerkiksi nykyinen europarlamentaarikko ja Perussuomalaiset-puolueen entinen varapuheenjohtaja Teuvo Hakkarainen tuomittiin nuoruudessaan kirkon ryöstämisestä ampumisen sijasta vain yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja lähetettiin sitten myöhemmin edustamaan maatamme europarlamenttiin.

Aki Tammistossa oli mielenkiintoinen ihminen ja hänessä olisi ainesta romaaniksi, sillä etenihän tämä punaorpo peräti Turun Sanomien päätoimittajaksi. Syystä, jota voin vain arvailla leskeksi jäänyt Turun Sanomien vahva nainen Irja Ketonen, joka oli maamme ensimmäinen naispuolinen vuorineuvos, kutsui lehden palvelukseen komean ja yleensä hyväkäytöksisen urheilutoimittajan, entisen pikajuoksijan Aki Tammiston.

Tammisto eteni sitten peräti lehden toiseksi päätoimittajaksi käsittääkseni ihan kansakoulupohjalta. Kerrotaan, että Turun Sanomista tuli sen jälkeen maamme ainut urheilulehti, joka julkaisi myös kuolinilmoituksia.

Miten syvällisessä suhteessa pääjohtaja Ketonen ja toinen päätoimittaja Tammisto olivat, voi vain arvailla. Suhteen päätös oli kuitenkin surullinen. Kaksikon oli tarkoitus viettää yhdessä Tenerifan loma vuonna 1978, jonne Irja oli mennyt jo aiemmin, mutta kun Tammisto ei ilmestynyt lomapaikkaan sovittuna aikana, kävi Ketosen poika Akin kotona tarkastamassa tilanteen ja löysi Tammiston kuolleena sängystä. Vierellä oli tyhjä pilleripurkki.

Mielenkiintoinen tarina Aki Tammistosta on kuultavissa Yle Areenan Kiveen hakatut-sarjasta tästä linkistä https://areena.yle.fi/podcastit/1-62509295?fbclid=IwAR26n1ZdWeGsTcuptk65LXjbIqmc1SU0102o-dG_pkCPq4X4pNuOTkUldaM

Vesaisen kaukopartio

Tapani mukaisesti kirjoitin eilen ropakantaa, kun kerroin, että jalkapallotähti Joel Pohajanpalon isovaari Ilmari Pohjanpalo olisi ollut maamme ensimmäinen kaukopartiojohtaja. Olen tutkinut sotahistoriaa ja väitän sillä varmuudella, jonka vain tietämättömyys synnyttää, että Suomen ensimmäinen kaukopartiojohtaja olikin Pekka Vesainen, joka talvella 1589 hiihti miehineen Kiimingin puolesta Petsamoon, jonne hiihtomatkaa siunaantunee noin 300 kilometriä ja taktisesti oivallisesti hyökkäsi jouluiltana luostariin ja löi lihoiksi 116 munkkia kesken jumalanpalvelusmenojen.

Männä perjantaina Kuopiossa vietettiin taiteidenyötä ja käväisin perinteisellä museokierroksellani Ortodoksimuseo Riisassa, jossa oli esillä maalaus Vesaisen kaukopartiomatkan loppuhuipennuksesta. Minusta tuo taulu antaa tapahtuneesta joukkomurhasta liian seesteisen kuvan, koska verta, rapaa ja suolenpätkiä ei näytetä. Epäilen myös, etteivät Kiimingin kaukopartiomiehet hiihdelleet talvipakkasessa rautapipo päässä.

Minusta on muuten sangen hämmentävää, että maassamme toimii poliittinen varhaisnuorisoliike nimeltään Vesaiset. Voi olla, että jos Putin, joka on innokas historian harrastaja, sattuu tämän lukemaan, hän tulee vielä ottamaan esille Vesaisen kaukopartion toiminnan ja siihen Suomessa liittyvän ihannoinnin. Vesaisen kunniaksi on pystytetty meillä pari patsastakin. Muistelen, että verisen Jugoslaviankin sisällissodan yhtenä syynä oli jonkin 1500-luvulla tapahtuneen taistelun muisto.

Suomessa on ollut hyvin suosittu kulttuurimuoto kaukopartiokirjallisuus, mutta nykyään sen suosio näyttää kuitenkin olevan laskussa, koska viime vuonna ei ilmestynyt edes kymmentä tuon lajin teosta. Niinpä jonkun kaukopartiokirjailijan kannattaa tulevassa tuotannossaan huomioida Vesaisen kaukopartio-osaston railakas toiminta vihollisen selustassa.

Pohjanpalot

Kups johtaa tällä hetkellä Veikkausliigaa, vaikka maalinteko on ollut joukkueelle vaikeaa. Keskikenttää lyhytkasvuiset savolaisnuorukaiset yleensä hallitsevat, mutta fyysisyys ei riitä maalin edessä. Jotain olisi siis keksittävä ja minäpä luulen keksineeni.

Nimittäin maamme toiseksi paras maalinsylkijä Joel Pohjanpalo on melkein Kupsin miehiä, joten hänet voisi saada ostettua kuopiolaisten kärkimieheksi Keski-Euroopan rahakentiltä. Hänen isovaarinsa Ilmari Pohjanpalo oli Kupsin perustajajäsen. Hän oli urallaan menestynyt upseeri, joka kuitenkin 1920-luvulla siirtyi Kuopion poliisimestariksi.

Ilmari Pohjanpalo oli Saksassa koulutettuja jääkäreitä, joka kunnostautui Saksassa niin, että hän oli toinen niistä kahdesta jääkäristä, jotka Saksa palkitsi rautaristillä sotakentillä kunnostautumisesta. Jääkäreitähän oli lähes kaksi tuhatta.

Sisällissodassa Pohjanpalo toimi komppanian päällikkönä Hans Kalmin pataljoonassa, joka kunnostautui varsinkin Kuhmoisten tapahtumissa. Pohjanpalo oli tavallaan maamme ensimmäinen kaukopartiojohtaja, sillä hänen suksilla liikkunut komppaniansa teki uskaliaita koukkauksia syvälle punaisten selustaan. Iso osa komppanian miehistä oli Ähtärin Tuomarniemen metsänvartijakoulun opiskelijoita, jotka olivat erittäin maastokelpoisia.

Tunnetuin Pohjanpalon komppanian operaatioista oli isku Kuhmoisten Harmoilan kylän sotasairaalaan, jonka potilaat ammuttiin sänkyihin ja myös sairaanhoitajattaret surmattiin lukuun ottamatta kahta, jotka osasivat puhua ruotsia. Tämä asia olisi syytä kertoa kaikille pakkoruotsia vastustaville.

Harmoisten kylällä ammuttiin myös rouvani sukulaismies sillä perusteella, että hän oli kylän työväenyhdistyksen puheenjohtaja ja lisäksi hän oli lainannut torppansa sahaa punakaartilaisille. Myös hänen poikansa ammuttiin, koska ilmeisesti hänkin oli osallistunut sahan lainalle antamiseen. Sen verran oikeusvaltioperiaatetta jo silloin kunnioitettiin maassamme, että toinen poika jätettiin eloon, koska hän oli alaikäinen.

Tätä kirjoittaessani tuossa seinällä tikittää ikivanha seinäkello, joka oli uskoakseni harmoilaisen torpan seinällä todistamassa vuoden 1918 tapahtumia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Pohjanpalo