Uljaan patsaan on Neuvosto-Karjalan ensimmäinen olympiavoittaja hiihtäjä Feodor Terentjev, eli Heikki (karjalaisittain Huoti) Teronen, saanut Petroskoihin, ja senkin ääressä pitäisi vielä tässä elämässä käydä hiljentymässä, mutta vaikuttaa pahasti siltä, että viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä se jää tekemättä. Wikipedia kertoo patsaan mallista mm. seuraavaa traagista:
”Terentjev ei ollut mukana Squaw Valleyn talviolympialaisissa 1960. Virallisen selityksen mukaan hän oli tuolloin jo “liian iäkäs”, mutta samaan aikaan Veikko Hakulinen, yksi noiden kisojen sankareista, oli yhdeksän kuukautta vanhempi. Neuvostoliitto ei noissa kisoissa menestynyt niin kuin oli ajateltu.
Heti Squaw Valleyn talviolympialaisten 1960 jälkeen Terentjev kuitenkin oli Neuvostoliiton mestaruuskilpailuissa toinen 30 km kilpailussa, neljäs 50 km kilpailussa ja voitti kultaa 4 x 10 km viestikilpailussa. Vuonna 1962 Terentjev kilpaili edelleen, ja mm. voitti Neuvostoliiton mestaruuden 50 km kilpailussa ja ilmoitti tähtäävänsä Innsbruckin talviolympialaisiin 1964, mutta hän kuoli ennen näitä kisoja.
Terentjev sanotaan aiheuttaneen neuvostoliittolaisten keskuudessa pahennusta yhteyksillään suomalaisiin. Eräällä kilpailumatkalla Neuvostoliitossa hän oli tavannut suomalaisia, ja nämä olivat pukeneet hänet suomalaisiin vaatteisiin, jotta ei paljastuisi hänen seurustelevan suomalaisten kanssa. Oli muun muassa puheita, joiden mukaan Terentjev olisi suunnitellut loikkausta länteen. Häntä pidettiin temperamenttisena ihmisenä, joka osasi hankkia itselleen myös vihamiehiä.
Terentjev kuoli tuolloisessa kotikaupungissaan Leningradissa olosuhteissa, jotka ovat jääneet epäselviksi. Hän oli ollut mukana Kaukolovan kisoissa, joissa voitti kilpailun. Väitettiin, että kun voittoa oli juhlittu vodkan voimalla, hän olisi tullut huoltoautolla kotiin, ajanut sen autotalliin ja jättänyt sen käyntiin ja näin kuollut häkämyrkytykseen. On epäilty sitä, miten hän olisi voinut humalassa ajaa auton kotiin ja talliin ja jättää auton käyntiin ja sitten lukita ovet ja jäädä auton sisään. On arveltu, että häntä ei haluttu mukaan Innsbruckin kisoihin, jonne hän oli ilmoittanut tähtäävänsä, ja että hänellä olisi ollut vielä muitakin, valtiolle kiusallisia aikomuksia, ja tilanne olisi ratkaistu järjestämällä hänen kuolemansa.
Terentjev kotikylän Paatenen karjalaiset ovat sitä mieltä, että venäläisten kokema kateus menestynyttä ei-venäläistä urheilijaa kohtaan liittyy hänen kuolemaansa jollain lailla. Hänen sanotaan kuolleen “pahalla surmalla”.
Ilmeisesti Terentjevin suvun miehet eivät olleet mitään vesipoikia, koska mainio tarinaniskijä Tapio Rautavaara kertoo muistelmissaan ihastuneensa sota-aikana hiihtäjä Terentjevin setään, joka oli kunnon karjalainen huuliveikko ja tietäjä. Kerran Terentjevin starikka tuli aikamoisessa kekkulissa kertomaan: "Aa, ylen hyvä Ruotsin prihatsu. Makiat viinit hänellä oli, vihriät viinit. Butilkan kun join, niin heti dorokal virusin." Rautatavaaran mukaan joku sieluton oli juottanut ukolle pullollisen tenttua.
Tässä lisätietietoa Neuvosto-Karjalan ensimmäisestä olympiavoittajasta: https://www.youtube.com/watch?v=ecwz3tM4r0s
Suomalaiset keihäshirmut Soini Nikkinen ja Yrjö Nikkanen sekoitetaan helposti toisiinsa. Molemmat olivat ME-miehiä ja heidän elämäntapansakin olivat samankaltaiset. Kaikki eivät tosin sekoittaneet Nikkistä ja Nikkasta toisiinsa, koska minulle on kerrottu, että vuonna 1953 Budapestissa käydyn Unkari-Suomi-maaottelun jälkeen Budapestin hotellin hovimestari olisi lausunut, että: "Nikkanen tai Nikkinen, aina paikat rikki."
Se ero miehillä kuitenkin oli, että Nikkisen maailmanennätys kesti vain viikon, mutta Nikkasen vuonna 1938 heittämä 78,70 lähes 15 vuotta. Senkin rikkomiseen tarvittiin amerikkalaisten kehittämää hyvin lentävää ilmarintakeihästä. Wikipedian mukaan Nikkasen ME-heitto oli niin raju, että keihäs katkesi ilmalennon aikana.
Yrjö Nikkanen ei ollut mikään vesi- tai pyhäkoulupoika kuten ei myöskään Soini Nikkinen. Tapio Rautavaara kertoo esimerkiksi muistelmissaan, että Oslon EM-kisoissa vuonna 1946 suomalaiset keihäsmiehet epäonnistuivat pahasti ja Yrjö Nikkanen jäi toiseksi ja Rautavaara oli vasta pronssilla.
Kilpailun jälkeen joukkueen johtaja Urho Kekkonen saapui keihäsmiesten luokse, mutta ei sanonut mitään, vaan ainoastaan nauroi pilkallisesti. Silloin kiivasluonteinen Nikkanen nousi vetääkseen tulevaa presidenttiä turpaan tuhansien katsojien edessä Oslon stadionilla, mutta Rautavaara ehti miesten väliin ja ilmeisesti varmisti siten Kekkosen poliittisen tulevaisuuden.
Urho Kekkosen terveys oli Oslon Em-kisoissa todella vaarassa. Sen vahvistaa tunnettu tietokilpailumies Kauko Saarentaus muistelmissaan. Alikersantti Nikkanen oli sota-aikaan kouluttajana Saarentauksen komppaniassa ja hänen mukaansa Nikkanen saattoi hirmuisilla nyrkeillään rusikoida kenet vain sille päälle sattuessaan. Onneksi hän ei muilta kiireiltään ehtinyt palvelukseen kuin yhtenä päivänä viikossa.
Rautavaaran mukaan pukuhuoneessa Nikkanen kaivoi urheilukassistaan punaviinipullon ja painaisi sen korkin pullon sisälle sormellaan. Sitä temppua ei Rautavaaran mukaan kukaan muu pystynyt tekemään.
Muistanpa, kuinka vuonna 1967 olin mukana Suonenjoen maatalousnäyttelyiden yhteydessä järjestetyissä yleisurheilukilpailuissa yhdessä olympiavoittaja Tapio Rautavaaran kanssa. Rautavaara lauloi ja jutteli mukavia, minä toimin keihäskilpailussa keihäänkantajana.
Laulujensa lomassa Rautavaara kertoi, että häneltä oli tiedusteltu, mitenkä pitkälle hän olisi heittänyt ns. ilmarintakeihästä, jollaisesta eilen kirjoitin. Rautavaara oli vastannut kysyjälle, että hän uskoisi ilmarintakeihään kiertävän vieläkin maata, mikäli hän olisi päässyt huippukunnossa sellaista viskaamaan.
Kova mieshän Rautavaara oli aikoinaan. Jatkosodan asemasotavaiheessa hän pääsi kuuluttajaksi Karhumäen radioon, jossa hän saattoi harjoitella, levätä ja syödä kunnolla ja niinpä hän heitti harjoituksissa koivukeppiä 80,97 eli kaksi metriä silloista maailmanennätystä pitemmälle. Asiaa oli valmentaja Kajanin lisäksi todistamassa kuusi maatuskaa, jotka sirkuttelivat, että "ylen sie äijä viskoat".
Valmentaja Kajan hakkasi keihään putoamispaikalle muistomerkiksi paalun. Olen haaveillut, että pääsisin joskus hiljentymään tuon paalun äärelle, mikäli sellainen on vielä pystyssä, jota epäilen. Luulen kuitenkin, että en enää tässä elämässä Karhumäen kentälle pääse. Soini Nikkisen ME-heiton muistoa olen sen sijaan kerran päässyt kunnioittamaan Kuhmoisten kentän laidalla. Kuhmoisten kenttä oli helppo löytää, koska sen katuosoite on Soini Nikkisen Kaari.
Hiljennymme kuuntelemaan suuren suomalaisen sankarin Tapio Rautavaaran jämäkkää kerrontaa: https://www.youtube.com/watch?v=fHxgJYtvvAM
Harva on se kerta, jolloin olen voinut elämässäni päteä, mutta yhden sellaisen pätemiskerran minä muistan. Olin joskus viime vuosituhannen loppupuolella käymässä Helsingissä Suomen Urheilumuseossa, jossa näin lasivitriinissä Soini Nikkisen maailmanennätyskeihään. Vitriinissä oli esittelyteksti, jossa kerrottiin, että tällä keihäällä heitettiin maailmanennätys vuonna 1953.
Saapastelin museon johtajan juttusille ja kerroin, että jokainen, joka yleensä jotain urheilusta tietää, tietää, että kyseinen maailmanennätys heitettiin Kuhmoisten urheilukentän avajaiskilpailuissa 24.6.1956. Museon johtaja punastui ja lupasi korjata virheen.
Saattaa olla, että Nikkisen ennätysheitto jää ihmiskunnan historian pisimmäksi perinteisellä koivukepillä tehdyksi heitoksi. Tosin ihan perinteinen koivukeppi se ei ollut, koska keihäs oli joskus katkennut, mutta köyhä, mutta käsistään taitava työläisheittäjä Nikkinen oli sen korjannut jonkinlaisella lohenpyrstöliitoksella. Keihäs näytti olevan vähän vääräkin ja saattaa olla, että lohenpyrstöliitos ja vääryys paransivat sen liito-ominaisuuksia.
Ensimmäisen yli 80 metrisen heitti Usa:n Franklin Held kehittämällään ilmarintakeihäällä vuonna 1953. Heldin kaari kantoi 80,41. Ilmarintakeihään lento-ominaisuuksia on parannettu koivukeppiin nähden sikäli, että siinä on lyhyempi ja kevyempi kärki sekä erilainen painopiste kuin tavallisessa keihäässä.
Tässä lisätietoa Franklin Heldistä, joka ei koskaan pärjännyt suurkilpailuissa ja pikkuisen epäilen, että hänen ennätyksissään on osattu hyödyntää Amerikan suotuisia tuulia samalla tavalla kuin liettualaisen Mikolas Aleknan maailmanennätyskiekkokaaressa huhtikuussa 2024.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Franklin_Held
Värikäs tapahtuma oli Saksa - Suomi-yleisurheilumaaottelu vuonna 1956, josta olen aiemmin kertonut. Tavallaan tuo maaottelu liittyy myös Uukuniemen historiaan, koska Suomen joukkueen tulkkina toimi Saksassa filosofiaa opiskellut Pertti "Lande" Lindfors, joka ratkiriemukkaassa muistelmateoksessaan Seikkailuni tieteen, viinan, naisten ja politiikan parissa kertoo olevansa turkulaisen kommunistin ja uukuniemeläisen fasistin rakkaudenhedelmä. Äitinsä puolelta Lande, joka oli aikoinaan maamme tunnetuimpia filosofeja, oli Uukuniemen Sihvosia.
Urheilumaajoukkueen tulkkina Lande onnistui mainiosti ja hän kertoo, että Saksan turneen päättäjäisbanketissa seiväshypyn Euroopan mestari Eeles Landström piti seuraavan kiitospuheen:
"Pertti, sinä olit loistava tulkki ja loistava opas. Ja urheilija olet siinä missä mekin ja kahdessa lajissa voitat meidät. Olet meistä ainoa, joka on juossut 3.000 metriä alle kymmenen minuutin, ja viinanjuonnissa sinä päihität meidät kaikki."
Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että maajoukkueeseen kuului myös keihäänheittäjä Soini Nikkanen, joka hänkään ei ollut mikään vesipoika. Suojelupoliisin historiikissa kerrotaan, että Saksan matkan aikana CIA yritti värvätä suomalaisurheilijoita palvelukseensa ja kun asian johdosta kuulusteltiin mm. Soini Nikkistä, vakuutti hän hyvin uskottavasti, että maaottelumatkan aikana tuli istuttua saksalaisissa oluttuvissa sen verran, ettei ainakaan hänellä ole mitään muistikuvia moisista värväysyrityksistä.
Tässä lisätietoa Pertti Lindforsista, joka aikoinaan oli yksi maamme johtavista älyköistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pertti_Lindfors
Eilen tuli kuluneeksi 68 vuotta siitä, kun työläiskeihäänheittäjä Soini Nikkinen, Kiuruveden Teräs, heitti keihäässä maailmanennätyksen Kuhmoisten urheilukentän avajaiskilpailuissa. Urheilun ystävien Face-ryhmässä keskustellaan nyt siitä, miksi Nikkistä ei valittu saman vuoden olympialaisiin, vaikka hän oli heittänyt alkukesästä maailmanennätyksen.
Urheilukirjailija Antti O. Arponen kirjoitti yhdeksän vuotta sitten blogillani ansiokkaan selvityksen siitä, miksi Kiuruveden työläiskeihäänheittäjää ei olympialaisiin valittu, vaikka hän oli alkukesästä heittänyt maailmanennätyksen.
Arponen kirjoitti asiasta seuraavaa: "Suomen ja Saksan maaottelu Hampurissa 22.-23.9.1956. Joukkueenjohtaja Jukka Uunila kertoi, että oli hänen johtajauransa ainoa kerta, kun hän joutui puuttumaan suomalaisen urheilijan kilpailusuoritukseen.
Maailmanennätyksen 83,56 juhannuksena heittänyt Soini Nikkinen ei ollut syksyllä enää ennätyskunnossa. Lauantaina Hampurissa hän "eksyi" ravintolaan ja nautti tuhdisti saksalaista olutta. Sunnuntaina iltapäivällä Soini toki ilmestyi stadionille keihäänheittoon.
Soini oli kuitenkin niin sekaisin, että ensimmäisellä heittokierroksella alkoi ottaa vauhtia kohti katsomoa. Heittopaikalla ollut joukkueenjohtaja Uunila pysäytti Soinin ja näytti missä päin on heittoviiva.
Sunnuntaina illalla ennen maaottelun bankettia Soini ilmestyi joukkueen majapaikkaan. Humalatila oli sitä tasoa, että Uunila määräsi kaksi kuulantyöntäjää telkeämään Soini Nikkisen huoneeseensa selviämään.
Soini kuitenkin pääsi sieltä karkuun ja ilmestyi klo 22 bankettiin juuri kun Saksan urheiluministeri piti puhetta. Pelkkiin kalsareihin pukeutunut Soini poistettiin kahden moukarinheittäjän voimin banketista.
Lokakuun alussa 1956 Urheiluliiton johtokunta määräsi keihäänheittäjä Soini Nikkisen kolmen kuukauden kilpailukieltoon epäurheilijamaisen käytöksen takia. Melbournen olympiakisoja joulukuussa hän seurasi radiota kuunnelleen."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Soini_Nikkinen
