Toholahden markkinoilla

Palataanpa vielä Paavo Ruotsalaiseen, jota pidän sukulaissielunani, koska hänessäkin oli paljon taiteellista lahjakkuutta, joka välillä ilmeni suoranaisena boheemiutena, kuten esimerkiksi Toholahden markkinoilla kerran tapahtui.

Siellähän Paavo oli aiheuttaa körttiläisten ja renqvistiläisten välisen joukkotappelun, mutta koska tapahtumapaikkana oli Savo, niin väkivallalta vältyttiin ja erimielisyys rajoittui vain osapuolten väliseksi huuteluksi. Pohjanmaalla sen sijaan samoihin aikoihin syntyi käsite "halkokörttiläinen", koska siellä puukkojunkkareiden körttiseurojen häirintä estettiin fyysisin keinoin.

Annetaanpa teologian tohtori Aapeli Saarisalon kertoa, miten värikästä oli meno Toholahden markkinoilla, joilla vuonna 1831 järjestettiin tilaisuus, jossa körttiläisten johtaja Paavo Ruotsalainen oli tarkoitus syrjäyttää juoppoudesta syytettynä. Lainaus on kirjasta Erämaan vaeltaja - Paavo Ruotsalainen (wsoy 1969) s. 181

"Kun Paavo saapui Toholahden markkinoille syyskuulla 1831, sinne oli kokoontunut suuri joukko heränneitä. Paavon ystävät seisoivat toisella, Renqvistin hengenheimolaiset toisella puolen tietä. Välit olivat kireät, ja jännittyneinä odotettiin kuuluisan miehen saapumista.

"Nyt se tulee", kuului paikalle saapuneitten suruttomain sankasta joukosta, kun Paavo hevosella ratsastaen laskeutui Suonenjoen puolelta salmen poikki johtavalle sillalle. Tarkastaen joukkoja hän lähestyi hitaasti toista rantaa. Hän oli heti käsittänyt tilanteen. Perille päästyään hän laskeutui hevosen selästä, katseli kuulijakuntaansa ja lausui: "Paljonpa täällä on ihmisiä. Pitäisi minun teille jotakin puhua, vaan kurkku on kuiva. Eikö teillä ole viinaa?" Suonenjokelaisten joukosta ojennettiin hänelle pullo pullon perästä. Paavo maisteli ja joi, pyysi tupakkaa, otti hänelle annetusta kukkarosta runsaan kourallisen, täytti piippunsa, työnsi suuhunsa ja varisteli loput päälleensä ja maahan.

Suruttomat nauroivat, mutta renqvistiläiset, joiden parissa jo siihen aikaan oli sekä tupakointi että väkijuomien käyttö kielletty, alkoivat ääneen soimata Paavoa. Suonenjokelaiset, jotka ymmärsivät, mitä Paavo kummallisella esiintymisellään tarkoitti, vastasivat kiivailla sanoilla. Syntyi melua ja väittelyä, joka teki odotetun seurapuheenpitämisen mahdottomaksi. Mutta tällainen esiintyminen ei ollut siunauksena kellekään."

Mutta väärässä oli Aapeli Saarisalo, kun hän epäili, ettei Toholahden tapahtumat olleet siunaukseksi kenellekään, sillä Paavo Ruotsalaisen suosio ja maine vain kasvoivat hänen demonstraationsa seurauksena. Samanlainen ilmiöhän on koettu muutamissa vaaleissa Teuvo Hakkaraisen tapauksessa.

Suonenjoella hieman pensaiden peitossa on kivi, jota kutsutaan tuumauskiveksi. Tarinan mukaan tuolla kivellä Paavo Ruotsalainen istuksi aikoinaan maailmankatsomuksellisia kysymyksiä tuumaillen.

 

Ukko-Paavo

Vaikka olenkin julkijumalaton mies, niin päivään sopivasti katsoin mielenkiinnolla tv:stä Kuopion piispan Jari Jolkkosen traagisen tarinan körttien pääideologi Paavo Ruotsalaisesta. Eittämättä oppikoulun toisella luokalla opetettu kirkkohistoria oli koulu-urani oppiaineista vastenmielisin, mutta nyt vanhana julkijumalattomana miehenä olen huomannut, että kirkkohistoria se vasta onkin hyvin mielenkiintoinen oppiaine.

Mielenkiintoni Ukko-Paavoa kohtaan lisää se, että mielestäni minussakin on paljon Ukko-Paavon piirteitä. Paavon tapaan itsekin mieluiten makoilen sohvalla kirjoja selaillen, niiden tekstejä selittäen ja maailmankatsomuksellisia kysymyksiä pohtien. Tosin Paavo erehtyi kerran tarttumaan kyntöauran hallintalaitteisiin, mutta onneksi hän ymmärsi ensimmäisen vaon jälkeen, että Saatana oli häntä viettelemässä ja niinpä uskollinen puoliso Riitta sai perheessä huolehtia kyntöhommista, polttopuiden pilkkomisesta ja perheen ruokahuollosta. Tosin kerran Riittakin kyllästyi ja oli iskeä miestään kirveellä, kun tämä otti perheen ainoan leivän evääkseen lähtiessään hoitamaan lähimmäistensä sieluja.

Paavo Ruotsalaisen luen melkein Kärkkäälän pojaksi, koska kun naapurit murhasivat hänen ainokaisen poikansa, haki hän Kärkkäälästä Aatami Laitisen kotivävykseen. Myös kärkkääläinen loismies Pentti Korhonen oli Paavon vävy. Loismies ei ollut kylän arvojärjestyksessä kovin korkealla, koska loismies asusteli toisten nurkissa. Selvityksen alla minulla on vielä se, että oliko Ruotsalaisen vävy Juho Markkanen Kärkkäälän Markkasia, hän oli tosin syntynyt Pieksämäen Maavedellä, mutta sieltä taitaa olla myös Kärkkäälän Markkaset lähtöisin.

Paavo Ruotsalainen vietti paljon aikaa Suonenjoella, koska hän oli körttiläisyyteen taipuvaisen kirkkoherra Bergin kavereita. Minulla on tällä hetkellä selvitystyön alla, oliko Suonenjoen Bergien pappissuku samaa itäsuomalaista sivistyssukua kuin Aksel Ivar Berg.

Aksel Berg (1893 - 1979) oli suomalaista syntyperää oleva neuvostoliittolaisen kybernetiikan kehittäjä ja tutka-aseen keksijä. Berg kuoli vuonna 1979 puna-armeijan amiraalina, akateemikkona ja sosialistisen työn sankarina. Ihan hyvin Berg saattoi olla savolaista körttisukua, koska ainakin piispa Jolkkonen, joka on viisas mies, kertoi Ruotsalais-ohjelmassaan, että jos tämän päivän citykörttiläiseltä kysytään näkemystä körttiläisyyden pääideologi Paavo Ruotsalaisen puoluekannasta, niin vastaus olisi, että tämä äänestäisi nykyään Vihreitä tai Vasemmistoliittoa, kuten myös sosialistisen työn sankari Aksel Berg varmaankin tekisi.

Jolkkosen mainion ohjelman voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-62069783

Rukkas-Antti

Antti Kuronen on suomalaisille tuttu mies, koska jos jossain päin maailmaa on kriisi, niin Ylen kriiseihin erikoistunut toimittaja Antti Kuronen matkustaa rohkeasti paikalle raportoimaan tilanteesta. Monta kertaa olen miettinyt, että onko Ylen Antti Kuronen sukua Uukuniemellä syntyneeseen liikemies Antti Kuroseen, joka tunnetaan paremmin nimellä Rukkas-Antti.

Rukkas-Antti oli Suomen helppoheikkien kuningas, joka kuului vuosikymmeniä Kuopion Tammimarkkinoiden vakiokalustoon ja muistelen, että hänet valittiin siellä jopa Helppo-Heikkien Suomen mestariksi. Wikipedian mukaan "Rukkas-Antti oli taitava sanankäyttäjä olematta rivo. Hän muun muassa kohdisti hyväntahtoista pilantekoaan asiakkaita kohtaan. Hän kauppasi muun muassa työrukkasia ja paristoja. Hänen tunnusmerkkinään oli asemapäällikönlakki, jota hän nimitti ”pääkassaksi” ja laittoi sinne suurieleisesti suurimmat setelit."

Lempinimensä mukaisesti Rukkas-Antti oli erikoistunut rukkasiin. Hänen kauppamiesuransa sai vauhtia, kun hän osti kirjansitomon Keravalta. Sitä kautta nahkakansien hukkapaloista syntyi rukkastuotanto ja hän perusti jopa Pertunmaan Kuorttiin jonkinlaisen rukkastehtaan.

Vaikka Antti Kuronen oli taitava liikemies, niin kynähommat eivät häneltä oikein sujuneet ja niinpä hän sai kahden vuoden vankilatuomion ymmärtääkseni kirjanpitorikoksista 1980-luvulla. Vilkasluonteiselle Karjalan pojalle ei vankilaelämä kuitenkaan sopinut ja niinpä hän karkasi vankilastaan, kun puolet tuomiosta oli kärsitty.

Niin liikkuvainen oli tuo liikemies Kuronen, ettei häntä ole karkaamisen jälkeen tavoitettu ja tuskinpa enää tavoitetaankaan, koska toukokuussa 2024 hän täyttäisi sata vuotta, jos vielä elää. Suomen vankeinhoitojärjestelmä toimii tehokkaasti ja tietääkseni ainoastaan virolainen pankkiryöstäjä Raivo Roosna ja uukuniemeläinen liikemies Antti Kuronen ovat ainoat, jotka ovat onnistuneet vankilasta karkaamalla välttämään lainkouran.

Lisätietoa Rukkas-Antista tässä linkissä https://fi.wikipedia.org/wiki/Rukkas-Antti

Äyräpään kirkon rauniolla

Pelkkä kivikasa oli jäljellä Äyräpään vuonna 1934 valmistuneesta komeasta ja arkkitehtoonisesti merkittävästä kirkosta, kun kävin viettämässä siellä hiljaisen hetken vuonna 2018. Talvisodassa suomalaiset räjäyttivät sen tornin, jatkosodassa sitä rikottiin lisää ja vuonna 1945 Neuvostoliitto räjäytti rauniot vielä varmuuden vuoksi ihan tuusannuuskaksi.

Antti Tuurin Talvisota- romaaniin perustuvassa samannimisessä elokuvassa nurmolaisista suojeluskuntalaisista koottu kevytosasto lähtee ihan sodan lopulla vastaiskulla valtaamaan takaisin menetettyä kirkonmäkeä. Suomalaisen tykistön tulitukea tulee vain kymmenen kranaatin verran, jonka jälkeen itsemurhahyökkäyksen olisi pitänyt alkaa. Kauhavalaiset huutavat naapuripitäjän miehille,että "nurmoolaiset elkää enää menkö", mutta siitä huolimatta nurmoolaiset ilmeisesti päättävät vallan heittämällä vallata moisen nyppylän.

Aukealle ammutaan 40 nurmoolaista, joukossa kolme painin SM-kisojen mitalimiestä ja haavoittuneitakin on 50. Takaisin selviää 10 miestä. Se lienee väkilukuun suhteutettuna suurin yhden pitäjän kokema tappio talvisodassa.

Sen kanssa kilpailevat Nilsiän ja Rantasalmen menetykset Petäjäsaaressa. Siellähän saarta puolustava komppania sai määräyksen taistella viimeiseen mieheen, jollaista määräystä ei tiettävästi ole Suomen sotahistoriassa toista kertaa annettu, ja viimeiseen mieheen sitten taisteltiinkin määräyksen mukaisesti. Nilsiäläisten ja rantasalmelaisten ruumiitakaan ei ole löytynyt, ilmeisesti vihollinen työnsi ne avantoon taistelun tauottua.

Jatkosodan lopulla Äyräpäässä sodittiin jälleen rajusti ja siellä eräs pinteeseen jäänyt suomalaisosasto nosti valkoisen lipun antautumisen merkiksi. Valkoisen lipun nähtyään suomalaisupseeri määräsi oman tykistökeskityksen antautuneiden niskaan. Sellaistakaan määräystä ei Suomen sotahistoriassa ole toista kertaa annettu.

Wikipedian mukaan silloinen eversti Adolf Ehrnrooth antoi 7. heinäkuuta 1944 käskyn ampua tykistökeskityksen omiin asemiin Äyräpään kirkonmäellä, kun suomalaiset puolustajat antautuivat neuvostoliittolaisille hyökkääjille. Hän perusteli jälkeenpäin käskyä vihollisen etenemisen pysäyttämisellä.

Varmaa tietoa ei ole, kuoliko suomalaisia keskityksessä. Ehrnroothin Jalkaväkirykmentti 7:n valitusupseerina toimineen Matti Kuusen mukaan Ehrnrooth oli sodan aikana riippuvainen unilääkkeistä ja pervitiinistä. Vuonna 2007 ilmestyneessä Artem Drabkinin kirjassa Jatkosota venäläisten silmin venäläisetkin kauhistelivat tapahtunutta.

Kreivitärrouva

Eilen mainitsemani kenraali Ehrnrooth tuli kansalle tunnetuksi hieman mahtipontiselta kuulostavasta sotilaallisesta puhetyylistään sekä sorahtavasta ärrästään, joita piirteitä imitaattorit säälittä hyödynsivät ammatissaan.

Erään kuulemani tarinan mukaan poliisit pysäyttivät ylinopeutta ajaneen kenraalin ja tiedustelivat tältä, onko tätä aiemmin rangaistu. Siihen puhuteltava vastasi sotilaallisen mahtipontisesti: "Ei ole rangaistu. Palkittu on."

Luulenpa, että kenraali saattoi olla ylinopeutta ajaessaan liikenteessä kermanvärisellä Mercedes-Benz -merkkisellä autollaan. Nimittäin ruokapaikassani sain kerran voimakkaan yskänkohtauksen, kun kuuntelin salaa erään vanhan herrasmiehen voimakkaasti eläytyen kertovan kaverilleen tarinaa siitä, kuinka Ehrnrooth osti Mersunsa.

Tämän salaa kuuntelemani tarinan mukaan kenraali nai ikämiehenä tanskalaisen kreivittären ja jostain syystä kreivitärrouva halusi hankkia itselleen asemansa mukaisen auton. Niinpä aviomies saapasteli mikkeliläiseen autokauppaan ja lausui sotilaallisesti ärrää sorauttaen, että "kreivitärrouvani haluaa ostaa kermanvärisen Mercedes-Benz-merkkisen henkilöauton".

Myyjä meni vähän hämilleen poikkeuksellisen täsmällisestä ostohalukkuuden ilmaisusta ja alkoi selittämään, että asia ei ole aivan noin yksinkertainen, koska Mercedes-Benz -merkkisiä autoja on monenlaisia; on isoja ja vähän isompia ja on automaattivaihteisia ja manuaalivaihteisia ja hinnatkin vaihtelevat jossakin määrin.

Siihen Adolf Ehrnrooth sorautti edelleenkin sotilaallisen täsmällisesti, että "kreivitärrouvani haluaa ostaa kermanvärisen Mercedes-Benz -merkkisen henkilöauton; tekniset yksityiskohdat jätän myyjän ratkaistaviksi". Tarinan mukaan se oli mikkeliläisen autokaupan historian paras kauppa.

 
Yllä oleva kuva kenraali Ehrnroothista ja uskoakseni hänen rouvastaan on lainattu Finna.fi-kuvista.

Uukuniemen sankari

Berliinin olympialaisissa viimeisen päälle saksalaista sotilaallisuutta harrastanut ratsumestari, josta aiemmin kerroin, liittyy myös Uukuniemen historiaan, sillä hän johti jatkosodan alussa pataljoonaa sillä suunnalla.

Kiivaiden taistelujen aikana hänen tilannetajunsa hämärtyi ja hän uskoi joukkojensa joutuneen hajalle. Tämän vuoksi hän antoi ainakin uukuniemeläisen kansanperinteen mukaan joukoilleen käskyn "pelastukoon ken voi" ja lähti itse yrittämään pelastautumista. Komppanian päälliköt olivat kuitenkin tilanteen tasalla eivätkä noudattaneet komentoa. Ratsumestari siirrettiin tapauksen jälkeen koulutustehtäviin.

Kenraali Adolf Ehrnroothin kuoleman jälkeen kerrottiin muistokirjoituksessa hänen olleen Tyrjän sankarin. Tyrjä sijaitsee Parikkalan puolella lähellä Uukuniemen rajaa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että hän oli enemmänkin Uukuniemen sankari, koska hän haavoittui erittäin vaikeasti 1.7.1941 Uukuniemen Parikan kylässä, joka sijaitsee nykyisen rajan takana muutama kilometri Niukkalasta kaakkoon.

Silloinen majuri Ehrnrooth johti ratsuväen punaiset housut jalassa joukkojensa rynnäkköä kohti vihollisen raskasta tykkipatteria, jonka hän ajatteli kaapata suomalaisille, mutta huonostihan siinä sitten kävi, kuten alla olevasta linkistä löytyvä tarina ja kuva tapahtumapaikasta kertoo:


Haavoittumisensa jälkeen Ehrnrooth palasi takaisin palvelukseen ja kerran hänen puhutteluunsa määrättiin joku jermu, joka ei ollut suostunut tekemään Savonlinnan kadulla kunniaa jatkosodan alussa epäonnistuneelle ratsumestarille. Kun Ehrnrooth pyysi jermua perustelemaan, miksi tämä ei halunnut osoittaa kunnioitustaan kyseiselle upseerille ja jermu kertoi jatkosodan alun tapahtumien olleen käyttäytymisen taustalla. Perustelut kuultuaan Ehrnrooth ainakin uukuniemeläisen tarinaperinteen mukaan sorautti lyhyen ytimekkäästi: "Harkitsen kunniamerkkiä".

https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/1286/country/9/area/27/?fbclid=IwAR1cShLuA00RkryojJQ1cLy0VoASRr-rO6OTfGFnL0h9Nu8_jSf_3VYw6MA_aem_AeFj4HjXA_ETv3v-OVIrrMmh5Jfgyo1hr7aRAA_jrr-znBsqBIxs5i5poSMrQWDeO19L2_kLrtCJSHPpUJIS25Nm 

Ratsastussaappaan mysteeri

Urho Kekkonen kertoi muistelmateoksessaan, joka taisi olla nimeltään 1. vuosisatani, kuinka ajan hengen innoittamana myös Suomen joukkueessa yritettiin Berliinin olympialaisissa pitää yllä tiukkaa kuria ja järjestystä. Kokeilusta silloinen urheilujohtaja Kekkonen oppi ainakin sen, että suomalaisessa miesporukassa liika kurinpito itsessään aiheuttaa rikkomuksia, sillä se koetaan helposti provokaatioksi.

Muudan olympiajoukkueeseen ratsastajana kuulunut ratsumestari Werner Wallden kunnostautui kurinalaisessa esiintymisessä erityisesti ja myös osoitti sen muille. Kun sitten kireän tunnelman laukaisemiseksi oli nautittu erityisiä tunnelmaa keventäviä aineita, alkoi ratsumestarin ratsastussaappaiden kopina ärsyttää varsinkin maamme jätkämäisyyteen taipuvaisia keihäsmiehiä.

Lopulta nuo kiiltävät ja ylhäiset saappaat joutuivat sijaiskärsijän osaan, sillä ne joutuivat pahoinpitelyn kohteiksi, kuten asia myöhemmissä selvityksissä häveliäästi ilmaistiin. Kun ratsumestari seuraavana aamuna veti saappaita jalkaansa, varpaat aistivat jotakin kumman pehmeätä. Kun herra upseeri otti saappaan jalastaan, kertoi jo hajuaisti, mitä oli tapahtunut.

Pantiin toimeen kovat kuulustelut. Tosin kovin innokkaasti tutkittavia ei ilmeisesti likistelty, koska asia ei selvinnyt. Keihäänheittäjä Matti Järvisen ilme kuitenkin viestitti ratsumestarille totuuden, ja kun syyllinen näytti jäävän ilman ansaitsemaansa rangaistusta, otti asianomistaja oikeuden omiin jalkoihinsa ja potkaisi Mattia. Kovakärkinen ratsastussaapas osui heittäjälle hyvin tärkeään selkälihakseen, ja niin Suomi menetti keihäskullan.

Tosin "maailman nopeimman käden" haltija Karjalan Kanneljärvellä syntynyt Yrjö Nikkanen pääsi hopealle, mutta sen ajan ylivoimaisesti paras keihäsmies Matti Järvinen jäi viidenneksi. Eräs Nikkasen karjalainen kilpakumppani luonnehti viime vuosituhannen lopulla tätä seuraavasti: "juoppo mies, mutta nopee käs". Antero Raevuoren Järvis-kirjan mukaan Nikkasen käsi pystyi liikkumaan jopa silmää nopeammin.

Kekkonen ei muistelmissaan kerro koko totuutta Berliinin saapastapauksesta, vaan selityksen Järvisen yllättävälle selkävammalle paljastaa tunnettu tietomies Kauko Saarentaus kirjassaan "Olipa kerran". Lähde on sen verran tieteellisesti luotettava ja tarina niin hyvä, että olen taipuvainen sitä uskomaan, vaikka monta kertaa hyvä tarina ja totuus ovat ikävällä tavalla ristiriidassa.

Yrjö Nikkasesta lisätietoa tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Nikkanen