Oksentava Gagarin

 Internetin avulla löysin ajo-ohjeen Murheenristiltä Tereshkovin patsaalle ja seuraavalla etsintäkerralla sen sitten löydän, vaikkakin pahaa pelkään, etten tässä elämässä enää uskalla itärajaa ylittää. Tarkka reitti on tässä jollekulle asiasta kiinnostuneelle satunnaiselle matkailijalle:
- Aja 1000 metriä Loimolan suuntaan Lemetin isosta risteyksestä, jolla tarkoitan uuden tien risteystä.
- Kilometrin päässä, sinisen ”5 km” -merkin kohdalta lähtee vasempaan pieni ajotie. Sitä voit ajaa tavallisella henkilöautolla.
- Käänny siis vasempaan ja etene 120 metriä pientä ajotietä, ja vastaan tulee punaisesta kivestä veistetty Tereshkovin muistomerkki.

Meillä suomalaisilla ja venäläisillä on hyvin samanlainen huumorintaju, joka poikkeaa täysin vaikkapa ruotsalaisten huumorintajusta. Niinpä suomalaisia ja venäläisiä naurattaa esimerkiksi se, että itänaapurin kosmonauteilla on ollut vakiintunut tapa juuri ennen reissuun lähtöä käydä kusaisemassa erään Baikonurin tammen juurella. Ruotsalaisia tämä sivistymätön tapa ei uskoakseni naurata ollenkaan.

Edellä kuvatulla tavalla ovat neuvostokosmonautit kunnioittaneet ensimmäistä avaruudessa käynyttä ihmislajin edustajaa Juri Gagarinia, joka myös kävi typettämässä samaa puuta ennen lähtöään historialliselle ihmisen ensimmäiselle avaruuslennolle. Täyttä varmuutta minulla ei kuitenkaan ole siitä, että kunnioittiko myös kenraalimajuritar Valentina Terskhova samalla tavalla Gagarinin muistoa.

Yritin Netistä löytää sitä vähemmän tunnettua valokuvaa Gagarinista, jonka muistelen nähneeni 60-luvun alun Viikko-lehdestä. Nimittäin kun ihmiskunnan silloinen suurin sankari vieraili ensilentonsa jälkeen Suomessa, ikuistettiin hänet oksentamassa tienpenkalla.

Niin kummallista kuin se olikin, niin huimapäinen avaruuslentäjä kärsi pahasta matkapahoinvoinnista, mikäli hän joutui raketin sijasta istumaan linja-auton kyytiin. Kuvaa tapauksesta en löydä, mutta tämä Hämeen Sanomien juttu vahvistaa muistikuvani oikeellisuuden: https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/51

Valentina Tereshkova

 

Olen käynyt kaksi kertaa Murheenristillä ja etsinyt sen lähistöltä turhaan panssarikersantti Vladimir Tereshkovin hautaa sitä löytämättä, mutta kyllä se siellä jossakin on. Itse Vladimir Tereshkov on meille suomalaisille tuntematon, mutta hänen tyttärensä oli sen sijaan aikoinaan kenties hetken aikaa maailman kuuluisin nainen Marilyn Monroen ohella.

Valentina Vladimirovna Tereshkova on maailman ensimmäinen nainen avaruudessa, jossa hän kävi Vostok 6 -lennolla 16.–19. kesäkuuta 1963. Myöhemmin hän on toiminut ilmavoimien lentäjänä ja ottanut osaa politiikkaan. Hän on sotilasarvoltaan kenraalimajuri ja koulutukseltaan insinööritieteiden tohtori.

Nykyään Valentina Tereshkova toimii kypsässä 86 vuoden iässä Venäjän duuman jäsenenä ja nousi myös poliitikkona maailmanmaineeseen, koska hän ensimmäisenä esitti duumassa Putinin edellisten kausien nollaamista, joka mahdollisti Putinin hallinnonan jatkumisen luultavasti maailman tappiin asti. Kukaan ei nähnyt aiheellisena vastustaa Tereshkovan ehdotusta ja esimerkiksi painija Aleksandr Karelin kannatti sitä kaikin voimin.

Olen sitä mieltä, että jos Putin olisi ensimmäisen hallintokautensa jälkeen pois politiikasta, häntä muisteltaisiin suurena venäläisenä valtiomiehenä, mutta nyt luulen, ettei niin tule tapahtumaan, vaan mies tullaan muistamaan narsistisena psykopaattina, joka oli tuhota koko ihmiskunnan.

Sikäli Valentina Tereshkova liittyy sikäli Suomeen, että ollessaan vasta kahden vuoden ikäinen hänen isänsä kersantti Vladimir Aksjonovitš Tereškov katosi talvisodassa Lemetin tienhaaran motissa 1940, palvellessaan Neuvostoliiton puna-armeijassa vaunumiehenä. Epäilen, että suomalaiset järjestivät hänelle polttohautauksen hänen palavassa panssarissaan.

Valentina Tereshkova sai tietää vasta vuonna 1988 isänsä kuolinpaikan Gorbatšovin aloittaman avoimuuspolitiikan johdosta. Vaikutusvaltansa turvin Tereshkova sai teetettyä isälleen muistomerkin Lemettiin ja tiettävästi tytär on monta kertaa käynyt helikopterilla laskemassa sille kukkia.

Lisätietoa Vladimir Tereshkovin muistomerkistä löytyy tästä: https://www.eskoerkkila.fi/blogi/?k=Murheen+risti

Murheenristi

Yön yli nukuttuani olen tullut mielessäni siihen lopputulemaan, että mitään kansanmurhaoikeudenkäyntiä suomalaisten jatkosodan aikaisista hirmuteoista ei kannata aloittaa, vaan Suomi maksaa sovinnolla vaikkapa muutaman satatuhatta euroa korvauksia Itä-Karjalan keskitysleireillä olleille ja jopa heidän omaisilleen, pyytää tekemiään vääryyksiä virallisesti anteeksi ja toteaa, etteivät Itä-Karjalan keskitysleirit sittenkään ainakaan kaikkien suomalaisten mielestä ehkä täyttäneet kansanmurhan tunnusmerkistöä.

Lisäksi Suomi esittää, että ensi kesänä, jos maailma on silloin vielä pystyssä, kummankin valtion johtavat historiantutkijat kokoontuvat Impilahdella siellä seisovan petroskoilaisen kuvanveistäjän Leo Lankisen veistämän Murheenristin äärellä totuus ja sovintoseminaariin, jossa käydään kiihkotta ja rehellisesti läpi kummankin valtion historian saatossa tekemät vääryydet ja todetaan, että niitä ei kannata ainakaan tässä maailmantilanteessa ryhtyä korjaamaan, koska siten syntyisi taas uusia vääryyksiä, vaan antaa menneiden olla.

Murheenristi-muistomerkin idean Leo Lankinen ilmaisi runossaan:
Venäjä ja Suomi – kaksi sisarusta.
Suomi ja Venäjä – kaksi äitiä.
Nyt he muodostavat tämän Murheen Ristin.
Itsestään.
Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi
ja kätensä liittyneet yhteen Toivossa.
Että rakkaus voittaa.
Se riippuu meistä.
Jokaisesta.

Suomalaisista tuo runo saattaa olla pikkuisen imelä, mutta venäläiset ovat tunteellista kansaa ja heistä se ei ehkä ole yhtään imelä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Surun_risti

Itä-Karjalan siirtoleirit

Suomen historian häpeällisiä asioita ovat neuvostoliittolaisten sotavankien ja suomalaisten Itä-Karjalaan perustamien ns. kokoamiskeskusten, joita myös keskitysleireiksi kutsuttiin, ei-suomalaisten vankien kohtelu.

60.000 sotavangista kuoli Suomessa noin 30 %. Asiaa ei tee hyväksyttäväksi se, että suhteessa saman verran kuoli suomalaisia puna-armeijan vankeina, tosin suomalaisia jäi talvi- ja jatkosodassa yhteensä vangeiksi vain 4.500.

Suomalaisten tekoa ei tee hyväksyttäväksi sekään, että saksalaisten vangeiksi ottamista kuudesta miljoonasta puna-armeijalaisesta kuoli vankeudessa yli puolet eikä sekään, että länsiliittoutuneiden sodan lopulla ottamista kahdeksasta miljoonasta saksalaisesta kuoli vankeudessa 10 %.

Voi olla, että Venäjä uhkaustensa mukaisesti käynnistää Itä-Karjalan tapahtumista oikeusprosessin, jossa Suomea syytetään kansanmurhasta ja minusta Suomi voisi toimia esimerkillisesti ja myöntää, että väärin tuli aikoinaan tehdyksi ja maksaa uhreille korvauksia. Rikosoikeudelliseen vastuuseen suomalaisia kansanmurhaan syyllisiä ei enää saada.

Suomi voisi kuitenkin oikeudessa korostaa, että myös muut mahdollisiin kansanmurhiin syyllistyneet valtiot ja myös niiden sotasyylliset johtajat olisi syytä saada tuomiolle Haagissa.

Tavallisesti luotettavassa Seura-lehdessä oli aikoinaan juttu Itä-Karjalan kokoamiskeskuksista, joista oli vuonna 2019 valmistumassa venäläisten tekemä elokuva. Seuran jutun mukaan Suomella oli vuosina 1941–1944 miehittämillään Itä-Karjalan alueilla parikymmentä siviiliväestön eristämiskeskusta, joita myös kokoamiskeskuksiksi tai keskitysleireiksi kutsuttiin. Eniten näitä oli Petroskoin ympäristössä.

Leireillä oli vuonna 1942 yli 23000 ihmistä, valtaosin vanhuksia, naisia ja lapsia. Leireille siirrettiin Karjalassa asunutta, ei-suomensukuista venäläisväestöä, jota pidettiin poliittisesti epäluotettavana.

Suomalaisleirit olivat väliaikaisiksi tarkoitettuja säilytyspaikkoja, eivät saksalaisten keskitysleirien kaltaisia tuhoamiskeskuksia. Silti niillä menehtyi arviolta 6000–7000 ihmistä tauteihin ja aliravitsemukseen.

Ruokapulan pahimpana aikana, talvella 1942, leireillä kuoli noin 500 ihmistä kuukaudessa. Suomalaiset käyttivät keskuksista aluksi nimeä keskitysleiri, mutta muuttivat vuonna 1943 nimet neutraalimmiksi siirto- tai internointileireiksi.

Seuran jutun voi kokonaisuudessaan lukea tästä: https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/venalainen-kohufilmi-nayttaa-suomalaiset-lasten-raakkaajina-ita-karjalan-keskitysleirit-pilaavat-suomen-maineen/

Kansanmurha

Venäjä suunnittelee tiettävästi ryhtyvänsä oikeustoimiin, koska katsoo suomalaisten syyllistyneen kansanmurhaan Itä-Karjalassa suuren isänmaallisen sodan aikana. Mielestäni Suomen tulisi ilmoittaa olevansa valmis tähän oikeudenkäyntiin varsinkin, jos se tapahtuu Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa.

 

Ja vaikka oikeutta ei käytäisikään Haagissa, vaan esimerkiksi Petroskoissa, niin Suomi voisi mielestäni ilmoittaa, että se tulee joka tapauksessa vapaaehtoisesti korvaamaan ihan oikeusprosessista riippumatta Itä-Karjalan vankileireillä kuolleiden omaisille tuntuvat korvaukset, mutta että korvauksia maksetaan vapaaehtoisesti myös 20.000 Suomessa sotavankeudessa kuolleiden omaisille.

 

Suomi voisi ilmaista halukkuutensa maksaa korvauksia myös keväällä 1918 Viipurin valleilla murhattujen noin 200 vainajan omaisille ihan murhatun kansalaisuudesta riippumatta. Muistelen Viipurin valleilla murhatun ainakin kuuden kansallisuuden edustajia ja joukossa oli jopa yksi italialainen posetiivari, joka ei osannut lausua sanaa "yksi".

 

Suomi voisi myös ilmoittaa Venäjälle, ettei se tule vaatimaan korvauksia 10.000 - 20.000 Stalinin vainoissa surmatuille suomalaisille eikä myöskään korvauksia Neuvostoliiton laittomasta hyökkäyssodasta vuonna 1939 - 40, koska menneet ovat menneitä ja koska on vaara, että Saksa alkaa vaatimaan korvauksia hakkapeliittojen 30-vuotisessa sodassa aiheuttamista vahingoista. 

 

Suomi voisi myös sovinnon eleenä ilmoittaa, ettei se tule Venäjältä vaatimaan niitä valtavia maa-alueita, jotka Neuvostoliitto vuonna 1939 ilmoitti antavansa laillisena Suomen hallituksena pitämälleen Otto-Wille Kuusisen hallitukselle Suomen Kansantasavallan pesämunaksi.

 

Suomi voisi kuitenkin edellyttää, että se luopuu edellä kerrotuista vaatimuksistaan vain sillä ehdolla, että Venäjä vetäytyy laittomasti miehittämiltään Ukrainan alueilta. Suomi voisi Venäjän vetäytymisen jälkeen ilmoittaa, että se tunnustaa Venäjän voittaneen Ukrainan sodan ja yhdessä muiden länsimaiden kanssa maksaa Venäjälle sotakorvauksia vaikkapa 100 miljardia euroa. 

 

Jos Venäjä ei suostu Suomen hahmottelemaan Ukrainan sodan rauhansopimukseen, Suomi ja muut länsimaat tulevat kansallistamaan ne 300 miljardia euroa, jotka Venäjä on tallettanut länsimaiden pankkeihin ja ostamaan niillä tulevalta presidentti Trumpilta tuhat Abrahams-panssaria ja tuhat F-16-hävittäjää sekä myös tarpeellisen määrän tutkassa näkymättömiä F-35-koneita, joiden tutkassa näkymättömillä ohjuksilla Krimin silta rikotaan tuhansiksi naisen sukuelimen päreiksi.

 

Tässä Neuvostoliiton ja Neuvostoliiton silloin laillisena pitämän Suomen hallituksen kanssa sovitun Suomen Kansantasavallan kartta. Käsittääkseni Neuvostoliitto ei ole tuota sopimusta myöhemmin kiistänyt, mutta minä sen sopimuksen kiistän enkä halua rajoja enää siirreltävän enkä halua Venäjän ajautuvan kaaokseen enkä hajoavan, koska sitten on piru irti. https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kansantasavalta

Suonenjoki maamme mediassa

 Suomi on hiljentynyt joulun viettoon ja niinpä maamme media on kärsinyt juttupulasta. Onneksi maassamme on Suonenjoki, josta löytyy joulunkin aikoihin asioita, joista kansalle kannattaa kertoa.

Ilta-Sanomissa on näyttävä juttu avaruusilmailun pioneerin Silvo Sokan rakettilennosta Riistavedeltä Suonenjoelle vuodelta 1948, koska Silvon veljentytär Riitta Salke on julkaissut juuri sedästään mielenkiintoiselta vaikuttavan kirjan, joka Suonenjoenkin kirjaston olisi syytä hankkia ainakin kotiseutukokoelmaansa. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009941129.html

Silvo Sokan rakettilento syrjäytti aikoinaan tiedotusvälineissä Berliinin kriisin ja Suonenjoesta uutisoitiin silloin vallan Australiassa asti. Tässä yhteydessä muistutan jälleen kerran, että Suonenjoelle tulisi pystyttää Sokan Silver Stariksi nimeämän ilmakulkuneuvon jäljitelmä houkuttelemaan matkailijavirtoja.

Myös Koneviestissä, joka kuitenkin lienee julkaisu, jota ei lueta yhtä innokkaasti kuin Iltistä, on myös Suonenjoesta kertova juttu, jossa Jaakko Kolehmainen kertoo, miten hän 1950-luvulla kaivoi metsäojia vallan Hangosta Nuorgamiin. Siihen aikaan metsien ojitus työllisti kansaa ja nykyään samat ojat työllistävät kansaa, koska niitä mätetään umpeen ympäristösyistä. https://www.koneviesti.fi/weteraani/83a4f2e3-b383-5ac8-9f0f-a1650f9bae51

Ehkä suurimman huomion joulunajan uutisvirrassa saa Ylen nettisivuilla ollut juttu, jossa Vantaalta Suonenjoelle muuttanut Henna Tuura kertoo pettyneensä tähän muuttoon ja kertoo myös harkitsevansa paluuta sivistyksen pariin. Tässä yhteydessä kuitenkin korostan sitä, että Iltalehdessä oli maamme kuntia koskeva onnellisuustutkimus eikä Suonenjoki siinä menestynyt mitenkään huonosti, koska sen on todettu olevan maamme 108. onnellisin kunta. https://yle.fi/a/74-20066119

Aarne Tenkanen

Eilen julkaisemani ilmavalvontalotta Ellen Kiurun kuva on synnyttänyt sotahistoriantutkijoiden keskuudessa sosialistisessa mediassa kiivasta keskustelua ja nyt näyttää jo varmalta, ettei kuva esitäkään Ellen Kiurua, koska sen niminen lotta on kyllä ollut, mutta oikea Ellen on ihan erinäköinen kuin kuvan lottakaunotar. Lisäksi vaikuttaa vahvasti siltä, ettei kuvassa edes ole lotta vaan ehkä joku mannekiini, jonka henkilöllisyyttä ei vielä tutkimusten tässä vaiheessa tiedetä.

 

Kuvan lottaa esittävän kaunottaren ilme on alan asiantuntijoiden mukaan ei-lottamaisen flirttaileva, paljasta säärtä näkyy kuvassa ei-lottamaisen runsaasti, lottapuvun miehustassa oleva merkki on ei-lottamainen ja lisäksi valelotan kynä on määräysten vastaisesti näkyvvissä rintataskussa eikä ohjesäännön mukaisesti sivutaskussa.

 

Niinpä jatkan tutkimuksiani selvittääkseni kuvan kaunottaren henkilöllisyyden. Kuitenkin yhden hätkäyttävän paljastuksen pystyn jo tutkimusteni tässä vaiheessa tekemään. Nimittäin Lahdenpohjan hyppyrimäen tornissa elokuvakameraa käytti Aarne Tenkanen-niminen mieshenkilö ja se tieto on hätkäyttävä.

 

Nimittäin Aarne Tenkanen elää edelleenkin, mutta hän on alkanut harrastamaan säveltaiteita ja jokainen, joka yleensä jotain tietää, tietää, että Tenkasen Arska on tällä hetkellä eräs maamme suosituimmista vokalisteista.

 

Uukuniemi on tunnettu kulttuuripitäjä ja niinpä viime vuosina Aarne Tenkanen on vieraillut konsertoimassa Uukuniemellä Juholan navetan vintillä ja suosio on ollut valtaisa. Olen jopa kuullut kerrottavan, että Uukuniemen erämaapitäjä on Arskan vierailun ajan kärsinyt paikoitusongelmista, koska parkkipaikat eivät ole riittäneet.

 

Hengenravinnon lisäksi Juholan navetan vintillä on tarjoiltu myös ruumiinravintoa oluen ja pyttipannun muodossa, joten Aarne Tenkasen konsertit ovat olleet selkeästi miesnäkökulmapainotteisia, jollaisia maamme kesäiset kulttuuritapahtumat eivät yleensä ole. Itse en ole koskaan päässyt Tankas-Arskaa kuulemaan, koska rouva ei ole jostain syystä näistä konerteista innostunut.

 

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia ja Aarne Tenkanen esittää Juholan navetan vintillä mm. eiliseen lottakuvaan liittyvän kappaleen Hemaisevan seksikäs pörröpää. https://www.youtube.com/watch?v=gJ9VLHZJpRI