Liinaharja

Internet paljastaa säälimättä, että niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, ensimmäinen rekisteröity esi-isäni oli ihan perihämäläinen. Hän oli noin vuonna 1385 Sääksämäen Ritvalan kylässä syntynyt Olaus, eli Olavi, Liinaharja. Liinaharja-nimisiä ihmisiä näyttää Suomessa olevan edelleenkin noin 20 kpl ja ilmeisesti myös muutama hevonen on saanut saman nimen.

Se, että Liinaharjan Olavin jälkeläiset kulkeutuivat Sisä-Savoon todistaa sen koulussa opetetun, että savolaiset ovat hämäläisten ja karjalaisten sekasikiöitä, jotka saivat alkunsa, kun Karjalan shemeikat kisailivat Hämeen kassapäiden kanssa Saimaan rannoilla kesäyön hämärässä.

Tuo Olavi Liinaharja ei ole minuun kovin läheistä sukua, koska hän on elänyt noin 20 sukupolvea sitten ja niin hurjalta kuin se kuulostaakin, mikäli yhtään aritmetiikkaa hallitsen, niin minulla on 20 sukupolven takana jo noin miljoona esivanhempaa. Suomalaisia lienee 1300-luvun lopulla olleen noin 300.000 kpl.

Uskon vankasti siihen, että noin 30 sukupolvea sitten minunkin esivaarinani yhtenä noin miljardin muun esivaarin joukossa oli muudan Kaarle Suuri, johon esi-isään Paavo Lipponen muistaakseni päätti sukututkimuksensa. Otaksun, että 70 sukupolvea sitten yksi minulle geenejään luovuttanaista saattoi hyvinkin olla Jeesus Nasaretilainen, jos sellainen profeetta on todella elänyt. Monet tutkijat tosin väittävät, että Jeesus Nasaretilaisia olisi ollut peräti useita kpl.

Eräs Olavi Liinaharjan jälkeläinen muutti Sääksmäeltä Rautalammin Närhinsalolle 1500-luvun lopulla ja siellä sukunimi vaihtui Närhiksi, joka oli myös mummoni Hildan tyttönimi. Närhin suku on aika pientä ja vähämaineista, mutta yhden kenraalin suku on sentään siittänyt.

Nimittäin, kun Kuopiossa 1917 alettiin tekemään vallankumousta ja tarkoitusta varten kokoonnuttiin työväentalolle, jonne saapui peräti 1.000 miestä ja enemmänkin olisi tullut, jos vain sisälle olisi mahtunut, niin kaupungin vallankumoukselliset uskoakseni huutoäänestyksellä valitsivat vallankumouspäällikökseen Viitasaarella syntyneen talonmies Israel Närhin.
https://www.geni.com/people/Olaus-Liinaharja/6000000116646886841

Talonmies Israel Närhi lienee ollut taitava sotilasstrategi, koska taistelujen alettua heti ensimmäisten tykinlaukausten jälkeen hän nostatti erään punkin valkoisen aluspaidan seipään nenään antautumisen merkiksi.

Valkoisetkin arvostivat Israel Närhiä sotapäällikkönä niin, että jättivät hänet ampumatta. Myöhemmin Närhi elätti itsensä Kuopiossa torikauppiaana, ja kaupunkilaiset nimittivät häntä ymmärrettävästä syystä Kenraaliksi. Ilmeisesti kysymys oli piruilusta, josta yleisesti käytetään myös kansanomaisempaa nimitystä. 

https://www.geni.com/people/Olaus-Liinaharja/6000000116646886841

 

Sianjalka

Sukututkimus on nykyään helppoa, kun internetin hakuohjelmaan voi naputella jonkun esi-isänsä nimen ja sanan "geni" ja niinpä itsekin pääsin muinaisissa esi-isissäni vuoteen 1385 asti. Huomasinpa matkan varrella, että muutama sukupolvi sitten yksi 32 silloisesta esivaareistani oli aiemmin kehumiani Suonenjoen lahjakkaita Jalkasia.

Tosin hän käytti myös sukunimeä Hänninen, joka vahvistaa kuulemaani kertomusta, jonka mukaan Jalkaset ovat aiempia Hännisiä. Aluksi tosin nämä Hänniset merkittiin kirkonkirjoihin nimellä Sianjalka.

Tämän nimen kerrotaan syntyneen siitä, että suku pitkillä kirkkomatkoillaan Suonteen pohjoisrannalta Pieksämäelle ottivat matkaevääkseen sian jalkoja, joka seikka herätti muun kirkkokansan huomiota, joka ymmärrettävää onkin.

Laulaja Kari Tapion vaari Ville oli vielä kirkonkirjoissa nimellä Sianjalka. Voi olla, ettei Kari Tapiosta olisi tullut maamme iskelmätaivaan kirkkainta tähteä nimellä Sianjalka. Toisaalta Per Erik Svinhufvudista tuli sukunimestään, joka tarkoittaa sikapäätä, huolimatta presidentti.

Tuo Ville Sianjalka liittyy maamme historian dramaattisiin vaiheisiin sikäli, että hän oli vuonna 1904 tsaarin armeijan asevelvollisena ilmeisesti jonkinlaisena turvamiehenä Senaatin rakennuksessa, kun rakkauselämässä pettynyt itsemurhaterroristi muistaakseni nimeltään Eugen Malmsten ampui silloisen kenraalikuvernöörin, joka oli muistaakseni nimeltään Sinebrychoff.
https://www.geni.com/people/Reetta-Jalkanen/6000000054696734840

Lahjakkaat Jalkaset

Hämmästyttävän lahjakasta on Suonenjoen Kärkkäälässä vaikuttava Jalkasten suku. ITE-taiteilija Aulis Jalkasen kotimuseo, josta olen viime päivinä kirjoittanut, tulee olemaan vielä merkittävä paikka maamme kulttuurielämässä, mutta unohtaa ei sovi Aulis Jalkasen naapuria ja hänen kaukaista sukulaistaan eläkkeellä olevaa pappia Esko Jalkasta, joka kypsässä 93 vuoden iässä piti viime keväänä taidenäyttelyn kotonaan.

Näyttelyssä oli esillä sekä hänen omia töitään, mutta myös taidetta, jota hän on kerännyt pitkän elämänsä varrella. Lehdestä luin, että hänen kotonaan oli yksi huone omistettu afrikkalaiselle taiteelle ja yksi huone kiinalaiselle taiteelle, jotka uskon Jalkasen keränneen ollessaan maailmalla lähetystyössä. Harmi, etten itse päässyt käymään Esko Jalkasen taidenäyttelyssä.

Maksumuurin takana on Suonenjoki-lehden juttu Esko Jalkasesta, mutta maksuttakin pääsee tarkastamaan, miten hämmästyttävän nuorekas on 93-vuotias Esko Jalkanen ja miten hämmästyttävän yhdennäköinen hän on edesmenneen Kari Tapani Jalkasen kanssa. Kari Jalkanen voitti mäkihypyssä ammattikoululaisten Suomen mestaruuden ja joka myöhemmin tunnettiin paremmin laulaja Kari Tapiona. Esko Jalkanen on Kari Tapion setä.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Kari Tapion toinen setä Niilo Jalkanen voitti nuoruudessaan peräti koristeveiston Suomen mestaruuden tai jotain muuta sellaista. Niilo Jalkanen oli töissä koristepuuseppänä Kutvosen tyylihuonekalutehtaalla. Toinen maan maineeseen noussut Kutvosen koristepuuseppä oli 111-vuotiaaksi elänyt Aarne Arvonen. Kun Arska täytti 100-vuotta, juhli hän merkkipäiväänsä Järvenpääläisessä olutkapakassa kavereidensa kanssa. Muistelen, että häntä haastateltiin, kun hän täytti 110 vuotta ja hän arveli elävänsä vielä pitkään, mutta siinä hän valitettavasti erehtyi.
https://www.sisa-savolehti.fi/paikalliset/5827971

Mainio opastusvideo

Koska Ite-Aulis-kotimuseo ei sijaitse aivan pääteiden varsilla, kannattaa jokaisen museosta kiinnostuneen tallentaa kyseisen museon Face-ryhmästä löytyvä taiteilija Mauri Korhosen julkaisema ajo-opastevideo kotikoneelleen jo ensi kesää ajatellen. Itse, joka olen nykyisen maailmantilanteen johdosta hyvin synkkämielinen miehenpuoli, päästin pitkästä aikaa vallan selkäkeikkanaurun tätä mainiota ajo-opastevideota katsellessani.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että kun Helsingin oppilaitosten jalkapallomestaruussarjan loppuottelussa syksyllä 1986 Taideteollisen korkeakoulun ja Teknisen korkeakoulun joukkueet kohtasivat, loisti ottelun päätyttyä valotaululla, jos sellainen sattui pallokentän laidalla olemaan, tulikirjaimin loppulukemat 4 - 0 taideopiskelijoiden hyväksi. Ottelun kaikki maalit teki Suonenjoen Pallon kasvatti Mauri Korhonen.

Urheilua seuraava suuri yleisö saattaa pitää boheemiuteen taipuvaisten taideopiskelijoiden voittoa yllätyksenä, mutta minä joka seuraan myös kulttuuria, en pidä lopputulemaa yllättävänä. Olen lukenut Seisemän veljestä-romaanin ja siinä kerrotaan, että kun Jukolan veljekset ja Toukolan pojat kohtasivat joukkotappelussa, riehui kentällä seipäänsä kanssa hurjimmin Lauri-poika, joka ei ollut veljeksistä fyysisin, mutta oli sen sijaan veljeksistä taiteellisesti lahjakkain ja joka pilkkarunon mukaan etupäässä metsäs hääri, katselevi puita vääri.

Aleksis Kivi oli huomannut sen, että taiteellisesti lahjakkaat yksilöt ovat monta kertaa hillittömiä ja jopa hurjuuteen taipuvaisia.

11.7.2023 julkaistun Mauri Korhosen hauskan videon voi yrittää löytää tästä linkistä https://www.facebook.com/groups/2182085038654485/?notif_id=1690538403609870&notif_t=group_r2j_approved&ref=notif

Kärkkäälän Venus

 

Itse olen taiteellisestikin täysin lahjattomana ihmisenä arvioimaan taidetta, mutta ITE-Auliksen kotimuseossa ammattitaitoisena oppaana toimiva taiteilija Mauri Korhonen on erityisen ihastunut Jalkasen ilmeisesti katajasta veistämään vaaksanmittaiseen naishahmoon, josta Korhonen kirjoittaa suurelta yleisöltä suljetulla Suonenjoen Puskaradion Face-sivulla seuraavaa:

 

"Tämä ”täydellinen nainen”, ”Herralanmäentien Venus” on kyllä luettava maailmantaiteen keskeisiin naishahmoihin - enkä sano tätä ikään kuin ”aulislasien takaa katsottuna.” Tämä pieni naishahmo nousee ikään kuin vedestä ja puun syyt todellakin muotoilevat keskeiset osat hänen vartalostaan."

 

Sen verran kritisoin Mauri Korhosen näkemystä, että minusta maailmantaiteen historian kannalta tai ainakin lyhyyden kannalta tuota naishahmoa olisi parempi kutsua Kärkkäälän Venukseksi kuin Herralanmäentien Venukseksi.

 

Itse en kuvataiteesta tosiaankaan paljoa ymmärrä, mutta rohkenen väittää, että tyylisuunnaltaan tuo Kärkkäälän Venus ei edusta ainakaan sosialistista realismia, koska mielestäni realistinen näkemys Kärkkäälän Venus-emännistä on, että he ovat keskimäärin selvästi rintavampia, persevämpiä ja reitevämpiä kuin se sutjakka naisenpuoli, jollaisen Jalkanen on katajasta veistänyt.

https://www.facebook.com/photo/?fbid=10160765864533114&set=pcb.2231398867056435

ITE-Aulis

Olen aivan ällikällä lyöty ja suorastaan äimän käkenä. Olen tiennyt, että Jalkaset ovat monipuolisesti lahjakasta sukua, mutta sitä en tiennyt, että Kärkkäälän kylällä melkein naapurissa on asunut nero.

Nimittäin osoitteessa Herralanmäentie 399 avattiin jo alkukesästä Aulis Jalkasen tuotantoa esittelevä ITE-Aulis kotimuseo, mutta eläkeläisukon sietämättömien lomakiireiden vuoksi ehdin sinne vasta viime lauantaina, jolloin museo oli viimeistä kertaa tänä kesänä auki yleisölle.

Vaikka kuvataiteesta ymmärrän sen verran huonosti, että olen ainoana maassamme jäänyt laiskanläksylle piirustuksesta, niin Aulis Jalkasen tuhannet työt puhuttelivat minua syvästi. Niistä tuli ihan mieleeni Simpauttaja-romaanin Ryynäsen Otto, joka veisteli itselleen puusta naisia, kun ei muunlaisia ollut kylällä tarjolla. Mikko Alataloa lainatakseni taustalla on ihmisen ikävä toisen luo.

Taiteen tekemisen lisäksi Aulis Jalkanen toimi elämässään metsurina, puuseppänä, kansallisen tason suunnistajana, hanuristina, säveltäjänä, runoilijana ja äitinsä omaishoitajana eli hän oli hyvin kunnollinen mies. Kotimuseon seinältä löytyi hänen savonmurteella kirjoittama humoristinen runo, jossa hän ihmetteli, miten kaikenlaisille juopoille kyllä naisia löytyy, mutta ei hänelle raittiille miehelle. Itsekin olen ihmetellyt monta kertaa samaa asiaa.

Tosin kyllä hänellekin sitten kypsässä iässä siunaantui nainen 13 vuodeksi. Jalkanen on vuosikymmeniä kirjoittanut kuvitettuja päiväkirjoja ja minusta kotimuseon koskettavin asia oli hänen päiväkirjansa kansi, jossa luki, että Enkeli nouti Eilan ja kuva tapahtuneesta. Minusta Enkeli nouti Eilan olisi hyvä nimi sille väitöskirjalle, jonka joku itsensä pöhköksi lukenut taiteenlisenssi tekee ITE-taiteilija Aulis Jalkasesta.

Lisätietoa ITE-Aulis museosta tässä https://sites.google.com/view/ite-aulis/kotimuseo/ .

Kosmoskynällä piirretty raja

Itse generalissimus Stalin se siinä istuu julisteessa Pietarin poliittisen historian museon seinällä mietteliään näköisenä uskoakseni kansojen kohtaloita pohtien ja suunnitellen valtakunnalleen uusia entistä turvallisempia rajoja. Tuo kädessä oleva kosmoskynä näyttää olevan ihan hyvässä terässä, joten kuva ei ole talvisodan ajalta.

Talvisodan lopulla Stalinin kosmoskynä oli sen sijaan niin huonossa terässä, että kynän jälki kartalla merkitsi kilometrien epäselvyyttä reaalimaailmassa. Esimerkiksi Enson kohdalla suomalaiset tulkitsivat kosmoskynän jälkeä siten, että merkittävän teollisuuspaikkakunnan olisi pitänyt jäädä Suomelle, mutta Neuvostoliiton näkemys oli toinen ja jostain syystä se näkemys voitti.

Uukuniemen osalta naapuri oli joustavampi ja kosmoskynän jälkeä tulkittiin lopullista rajaa vedettäessä siten, että pitäjän Kirkonmäki annettiinkin Suomelle ja raja vedettiin pari kilometriä idemmäksi, vaikka aselevon jälkeen puna-armeijalaiset olivat jo ehtineet perustaa tapuliin esikuntansakin.

Välirauhan aikaan rajan sijainti oli epäselvä ja niinpä sitten 212 suomalaista eksyi kosmoskynäviivan väärälle puolelle ja heistä palasi vain 79 kappaletta. 133 kappaletta katosi tai tapettiin. Pelkästään Uukuniemen suunnalta hävisi inhaan itään kymmenkunta miestä. Suomalaisten väestötappiota pienensi se, että eräs palaaja toi vuosia myöhemmin mukanaan venäläisen vaimon ja liudan lapsia.

Luin muutama vuosi sitten Juha Pohjosen kirjan Sodan ja rauhan rajalla ja siitä sain käsityksen, että uukuniemeläisetkin olivat talvisodan jälkeen sen verran epätietoisia rajatilanteesta, että moni isäntä kävi rohkeasti hakemassa heiniä rajan taakse jääneistä ladoistaan. Kyselin Revon Matilta näistä uukuniemeläisistä heinämiehistä ja hän hymyili mietteliäästi, mutta mitään ei paljastanut. Uukuniemeläiset olivat oppineet varovaisiksi raja-asioissa, koska vielä 70-luvulla naapurin valonheitin seuraili pimeässä liikkuvia kyläläisiä.

Enpä malta olla kertomatta, että joskus 40 vuotta sitten olin Uukuniemen kalasataman laiturilla kiikarin kanssa suorittamassa pintatiedustelua kamera kaulassa, niin paikalle autoili ryhmä herroja, joita kiinnosti, että näkyykö mitä. Kerroin, että tutkatorni näköjään häämöttää Mensuvaaran lentokentän suunnassa. Myöhemmin kuulin, että Suitsansaaressa kilometrin päässä oli Suojelupoliisin lomakeskus ja ilmeisesti Supon miehet olivat menossa sinne, mutta he olivat varmaankin vapaalla eivätkä siksi pidättäneet minua vakoilusta epäiltynä.