Työläiskenraali

Mielestäni niin uskomattoman asian itsestään paljastaa entinen puolustusvoimain komentaja kenraali evp Ari Puheloinen muistelmateoksessaan Sotilas ja työmies, että sitä on vaikea uskoa todeksi ja tämä uskomattomalta kuulostava asia saattaa monen lukijan mielestä heikentää tämän mielenkiintoisen teoksen muutakin uskottavuutta.

Nimittäin ollessaan 17-vuotiaana kesätöissä paikallisella sähköyhtiöllä, Puheloinen kaivoi 70 senttimetrin syvyistä lapion levyistä ojaa sataviisi metriä päivässä. Aikaa urakkaan kului seitsemän tuntia ja parikymmentä minuuttia, sisältäen lyhyen eväidensyöntitauon ja juomapullon täytöt läheisen talon kaivosta. Kenraali Puheloisen mukaan tuo sataviisi metriä on vieläkin Luumäen Sähkön epävirallinen ennätys.

Itse olen lähinnä onkimatoja kaivaessani ollut sen verran kiinni lapion hantaakisssa, että sataviisi metriä päivässä kuulostaa uskomattomalta Suomen kivisessä ja runsasjuurisessa maastossa. Toisaalta olen kyllä varsinkin Kalle Päätalon omaelämänkerrallisissa romaaneissa törmännyt samankaltaisiin hirmuisiin työsuorituksiin. Ja muistelenpa, että myös keihäänheittäjä Jorma Kinnunen on kertonut pystyneensä nuorenamiehenä vastaavankaltaisiin huimiin saavutuksiin työelämässä.

Esimerkiksi ollessaan renkinä Tourusen talossa, hän sai urakakseen tyhjentää talon lantalan. Kinnunen pisti tuulemaan ja vaikka kaksi puuvartista talikkoa katkesi heti kättelyssä, niin kuitenkin rautavartinen kesti sen verran, että Jorma tyhjensi lantalan päivässä, vaikka isäntä oli arvioinut urakan vievän neljä päivää.

 

Vielä puolustusvoimain komentajana ollessaankaan Puheloinen ei vierastanut työmiehille kuuluvia hommia. Kun jossain puolustusvoimien suuressa juhlatilaisuudessa piti pystyttää iso juhlateltta, niin tehtävää suorittaneet varusmiehet käyttelivät pystytyskiiloja hakatessaan lekojaan niin avuttomasti, että kenraali Puheloinen puuttui asiaan ja ryhtyi paraativormu päällä näyttämään, miten lekaa käytetään, kun sitä oikein järjen kanssa käytetään.

Muuten Puheloisen muistelmateos on yllättävän hauskasti kirjoitettu kirja, vaikka moni on tiettävästi sitä mieltä, ettei kirjoittaja ole ihan tämän universumin rennoin mies.

Yrjö Kallinen

Vuosi sitten, sen jälkeen kun olin blogillani epäillyt, että entisen hyvän itäisen naapurimme päämiehen mielipuolista käyttäytymistä selittänee se, että hänellä on muudan häpeällinen sairaus, lakkasi 15 vuotta ylläpitämäni ja noin 5.000 päiväkirjamerkintää sisältämä blogini toimimasta.

Nyt kuitenkin nörtit ovat saaneet osan jutuista palautettua ja ensimmäisenä törmäsin seitsemisen vuotta sitten tuottamaani tarinaan, joka tuntuu vallan harvinaisen huonosti sopivan nykyiseen sotaisaan aikaamme, jolloin hippien kukat kuihtuvat ja ehdoton pasifismi näyttää toimimattomalta nykyisessä maailmantilanteessa - ainakin jos ydintuholta vielä vältytään.

Olen lukenut Kyösti Suonojan kirjan Yrjö Kallinen - Pasifisti puolustusministerinä. Kallinen oli suomalaisen politiikan messiashahmo, joka tunnettiin humaanina herrasmiehenä ja teosofina, joka vakaumuksellisen toimintansa vuoksi tuomittiin peräti neljä kertaa kuolemaan.

Hänen suurin rikoksensa oli se, että hän yritti talvella 1918 neuvotella Oulussa erillisrauhan suojeluskunnan ja punakaartin välille. Kallinen epäonnistui ja sai palkkioksi yrityksestään kuolemantuomion, joka vahvistettiin eri oikeusasteissa moneen kertaan. Tosin virallinen syy ei ollut rauhanneuvottelujen käyminen, vaan itsensä Kallisen mukaan häntä syytettiin tapauksen yhteydessä kaikesta muusta paitsi ei väkisinmakaamisesta.

Wikipedia kertoo Kallisen sisällissodan rauhanneuvotteluista seuraavaa:

"Neuvottelut jäivät kuitenkin tuloksettomiksi. Kun valkoiset muutamaa päivää myöhemmin valtasivat Oulun aseettomana ketjun eteen marssinut Kallinen pidätettiin. Johtavan asemansa vuoksi hänet tuomittiin kuolemaan aluksi kenttätuomioistuimessa, mutta valkoisten komendantti jätti tuomion allekirjoittamatta. Kallinen muisteli haastattelussaan:

»Se oli silloin -18, kun tovereineni seisoin haudan reunalla. Olimme itse kaivaneet sen haudan. Teloitusryhmä oli aseineen valmiina ampumaan meidät. Silloin kysyin komentavalta upseerilta, että saisinko sanoa tovereilleni pari sanaa ennen teloitusta. Sain luvan ja rupesin puhumaan. Kun olin lopettanut, toverini itkivät, ja se teloitusryhmä itki. Ja se upseeri sanoi, että Kallinen astuu ulos rivistä.”

Mutta löytyi Kallisesta kovan paikan tullen kovasti särmääkin. Sodan jälkeen hän toimi puolustusministerinä, vaikka pasifisti olikin ja hän joutui oman puolueensa, eli sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteerin Unto Varjosen kanssa yhteenottoon, koska Varjonen vaati, että Kallisen olisi pitänyt päästää puolueen edustajan radioon puhumaan kansalle jostain tärkeästä asiasta, vaikka puolueiden kanssa oli juuri sovittu, ettei moisia välistä vetoja suvaita.

Varjonen soitti Kalliselle, joka tulkitsi puhelun uhkailuksi ja kauhtui kerrassaan asiasta, vaikka muuten hän olikin itse lempeys. Mutta niinhän se toinenkin Kallistakin kuuluisampi ihmiskunnan historian messias suuttui ainakin kerran elämässään, mikäli Raamattuun on yhtään uskominen. Kallinen ei alkuunkaan hyväksynyt, että häntä komenneltiin ja ilmaisi kantansa sen vuoksi hyvin selkeästi:

"Kuule Varjonen, minä olen tehnyt työtä työväenliikkeen puolesta yhden kuolemantuomion ja yhden elinkautisen verran, mulla on päälläni ne molemmat tuomiot olleet silloin, kun sinä kastelit vielä housujasi. Jos sinä perkeleen nulikka luulet panevasi Yrjö Kallisen polvilleen, niin mulla on yksi ainoa vastaus, kuuntele tarkoin - haista paska."

Lisätietoa Yrjö Kallisesta ja hänen toiminnastaan sisällisodan aikana löytyy tästä linkistä https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Kallinen

Sukututkimusta

Vaan kyllä sukututkimus on mielenkiintoinen asia. Muistanpa, miten itse pääministeri Paavo Lipponenkin innostui asiasta ja kertoi, että hänen tutkimuksissaan oli paljastunut, että sekä Esko Aho että Kaarle Suuri ovat hänelle sukua.

Tässä yhteydessä on syytä taas muistaa, että kymmenen sukupolven takana meillä on tuhat esivanhempaa, 20 sukupolven takana miljoona, 30 sukupolven takana tuhat miljoonaa ja 40 sukupolven takana, eli Kaarle Suuren elämisaikana, niin monta, etten tähän hätään löydä oikeaa lukusanaakaan sitä kuvaamaan, sillä on se niin iso luku. Totean kuitenkin, että kyllä me kaikki ihmiset olemme lähes veljiä keskenämme.

Niinpä itse ylpeilen sillä, että sen lisäksi, että minäkin lienen Kaarle Suuren sukua, niin taidanpa olla myös Jeesus Nasaretilaisen sukua, jota olettamaani vahvistaa sekin, että Jeesuksellakin on Itä-Suomeen vahvasti viittaava nen-päätteinen sukunimi.

Meillä Savossa sukututkimus onkin helppoa, koska täällä on ihmisillä läpi historian ollut sukunimi. Niinpä täällä Savossa ovat eräät sukututkijat päässeetkin selvityksissään hyvin pitkälle, koska eräs asiaa harrastanut Kuopion Miettinen oli saanut selville, että Aatami oli Miettisiä ja Eeva Korhosia.

Suvun suururheilijoita

Paljon on suomalaisia viime päivinä kaatunut, mutta onneksi nyt ei ole kaaduttu kodin, uskonnon tai isänmaan puolesta, vaan kaatuilu on tapahtunut vain hiihtourheilun merkeissä. Suomalaisten kaatumiseen kyllästyneenä lopetin eilen hiihtourheilun seuraamisen ja siirryin katsomaan koripalloa, jonka merkeissä nähtiinkin todellinen jännitysnäytelmä Suomen ja Israelin välillä, jonka jännitysnäytelmän susijengimme voitti dramaattisten vaiheiden jälkeen.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että tämän päivän Suomen valovoimaisin urheilutähti on koripalloilija Lauri Markkanen, jonka olen joskus sukunimensä vuoksi epäillyt olevan sukulaismies ja kaiken järjen mukaan melkein Suonenjoen poikia ja niinhän asia onkin - sen seikan on jo kapitalistinenkin tiedemies joutunut myöntämään.

Nimittäin Kolehmaisten sukuseuran sivuilta löytyy seuraava tieto:

Lauri Elias Markkanen, s. 22.5.1997 Vantaa (Pieksämäen Markkalan-Leppävirran Kotalahden Markkasten sukuhaara)

-Koripalloilija, NBA-pelaaja vuodesta 2017 lähtien. Markkasen isä Pekka Markkanen (s. 1967) oli menestynyt koripalloilija ja Suomen maajoukkuepelaaja.

-Sukuhaara kiertää Lappeenrannan kautta Leppävirralle ja sieltä edelleen 1700-luvun alussa Suonenjoen Markkalaan.

Tuossa Suonteen rannalla on Markkasten suku aikoinaan eriytynyt Kolehmaisten suvusta, joka suku on tuottanut monta muutakin suururheilijaa. Luettelo suvun suururheilijoista löytyy alla olevasta Kolehmaisten sukusivun linkistä. Mielestäni luettelossa on se virhe, että tietääkseni suurhiihtäjä Eero Kolehmaisen sukujuuret ovat Suonteen rannalla Suonenjoen eikä Pieksämäen puolelta, kuten sukusivu erheellisesti väittää asianhaaran olevan.

Itse tunnen suurta ylpeyttä siitä, että olen sukua kaikille Kolehmaisten sukusivun suururheilijoille kuten myös Kolehmaisista eriytyneiden Kanasten, Kovalaisten, Könösten, Markkasten suururheilijoille. Tosin sukulaisuussuhde voi olla aika kaukainen, sillä sukulaisuussuhde saattaa kiertyä noin 20 sukupolvea sitten noin vuonna 1480 Joroisissa syntyneeseen Tahvo Kolehmaiseen.

Nimittäin kymmenen sukupolvea sitten minulla oli 1.000 esivanhempaa ja 20 sukupolvea sitten jo miljoona esivanhempaa, josta voikin päätellä, että jokaisen suomalaisen sisällä asuu pieni Kolehmainen.

https://kolehmaistensukuseura.fi/urheilusuvun-menestyneita-jaseni

ARMOTTOMIMMAN JA KENELLEKÄÄN TARPEETTOMIMMAN

Tänään tulee kuluneeksi vuosi Venäjän mitä ARMOTTOMIMMAN JA KENELLEKÄÄN TARPEETTOMIMMAN SODAN suurhyökkäyksen alkamisesta ja niinpä tämän päivän tunnelmaan sopii hyvin hiljentyä Summan taistelupaikalle pystytetyn muistolaatan ääressä, jonka kuvasin viitisen vuotta sitten.

Mikäli kyrillisiä kirjaimia yhtään ymmärrän, laatan ovat vuonna 1991 pystyttäneet edesmenneen Neuvostoliiton inkeriläis- ja karjalaisjärjestöt. Ymmärrän hyvin, että Neuvostoliiton karjalaisjärjestöt surivat kovasti Summan tapahtumia, koska sotivathan siellä suomalaiset ja tverinkarjalaiset toisiaan vastaan. Divisioona, joka talvisodassa tuli hirmuisin tappioin Summassa suomalaisten linjojen läpi, oli koottu Tverin Karjalasta. Tavallaan kysymyksessä olivat siis uukuniemeläiset paluumuuttajat.

Laatan pystyttämisen aikoihin viimeisillään olevassa Neuvostoliitossa kokeiltiin hetken demokratiaa ja sananvapautta, joten tuollaisetkin kirjoitukset silloin hyväksyttiin eivätkä ne tuottaneet syytettä esimerkiksi pedofiliasta, kuten nykyään saattaisi tapahtua.

Vaikka Neuvostoliitto oli ateistinen valtio, huomaa tekstin saaneen vaikutteita ortodoksisesta uskosta. Laatan viesti on seuraava:

1939-1940 TEILLE JUMALAN SUOMAN MAALLISEN ELONTIENNE LOPPUA SAAVUTTAMATTOMILLE JA ARMOTTOMIMMAN KENELLEKÄÄN TARPEETTOMIMMAN SODAN TAISTELUKENTÄLLÄ KAATUNEILLE - OMISTAMME SURUMME JA IKUISEN MUISTOMME.

Jos Neuvostoliiton karjalaiset ja inkeriläiset heimoveljemme korostivat talvisodan tarpeettomuutta, niin suomalaisilla saattaa olla sodan luonteesta toinen käsitys. Minusta kuitenkin tuollainen muistolaatta olisi erittäin sopiva Ukrainassa kaatuneiden venäläisten haudoille.

Kun suomalaiset sattuneesta syystä vuosi sitten kääntyivät yhdessä yössä Nato-jäsenyyden kannalla, huomattava venäläinen yhteiskunnallinen vaikuttaja Dimitri Medvedev muistutti eräässä puheessaan suomalaisia tuon Summan muistolaatan tekstistä ja silloin itselleni jäi sellainen käsitys, että hän täysin virheellisesti uskoi laatan olevan Suomen valtion pystyttämä.

 

Suonenjoen ufo

Tunnistamattomat lentävät kohteet eli ufot ovat viime aikoina yhä entistäkin enenevämmässä määrin herättäneet huomiota maailmalla. USA:n ilmavoimat ampuivat äskettäin alas 4 kpl ufoja ja eilen uutisoitiin, että Japanin rantavesistä on löytynyt ilmeisesti rautaa oleva ontto pallo, joka ihan hyvin saattaa olla peräisin ulkoavaruudesta. Myös sellainen mielipide löytyy sosialistisesta mediasta, että tämä kummallinen ontto pallo voi olla myös sinivalaan kives.

Tässä yhteydessä nousee mieleeni seikka, joka entisestään lisää kotiseutuylpeyttäni. Sen lisäksi, että avaruusilmailun pioneeri Silvo Sokka syöksyi syksyllä 1948 Silver Star raketillaan Suonenjoella Suonteen järveen hämmästyttäen ihmiskuntaa Australiassa asti, niin myös ihmiskunnan ylivoimaisesti selvin ufo-havainto on tehty Suonenjoella samaisen Suonteen järven rannalla.

Yleensä kaikkialla muualla maailmassa otetut ufo-kuvat ovat sameita ja epämääräisiä valoilmiöitä, niin Suonenjoella kuvattu ufo on erittäin teräväpiirteinen ja selvä, joten ei ole ihme, että tästä 10.3.1979 Reijo Kolehmaisen ja Jarmo Nikkisen tekemästä havainnosta ja siitä todistavasta valokuvasta kiinnostuttiin vallan Uudella Mantereella asti, jonka asian todistaa alla oleva video.

Minusta valokuva ja video todistavat eittämättä sen, että ulkoavaruuden muukalaiset ovat hyödyntäneet lentolaitteensa valmistuksessa suomalaista muotoilua, koska meilläkin oli lampunvarjostin, joka muistutti ihan tuota humanoidien kulkuneuvoa.

Olen muuten vahvasti sitä mieltä, että sekä Silvo Sokka että Suonteen ufo ansaitsevat muistomerkin Suonenjoelle vaikkapa siihen Suomen ja DDR:n nuorison ystävyyskiven viereen. https://www.youtube.com/watch?v=sT4qei7e1bI

Juhlapuhe Venäjän kansalle

Tyranni Putinin eilinen puhetilaisuus palautti mieleeni jotkut koulutuspäivät virkamiesuraltani, jolloin virastomme väelle järjestettiin hengennostatuspäivät, joiden aluksi maksettu konsultti vakuutti, miten fantastinen tiimi me olimmekaan kuten tapana lienee tämänkaltaisissa tapahtumissa. Vakuutuksen tiimimme fantastisuudesta saattoi kyseenalaiseen valoon se, että eräs virkamieskollega kuorsasi äänekkäästi.

Eilen Putinia kuunnellessani ymmärsin sen, miksi Venäjällä on lailla kielletty Putinin ja Hitlerin hallinnon rinnastaminen. Niitä ei tosiaankaan voi rinnastaa, sillä kun Göbbels jossain sota-ajan tilaisuudessa kysyi, haluaako kansa totaalista sotaa, niin läsnäolijat suureen ääneen vaativat totaalista sotaa. Eilinen Kremlin juhlasalin yleisö ei vaikuttanut siltä, että se olisi halunnut totaalista sotaa, mikäli Putin olisi sellaista kysynyt, vaan pikemminkin näytti pelkäävän totaalista sotaa henkensä edestä.

Jotenkin vaikutti siltä, että osa juhlasaliin määrätystä Venäjän eliitistä osoitti mieltään haukottelemalla ja torkahtelemalla kesken tyrannin saarnan, jossa saarnassa oli kuitenkin sen verran jotain uutta, että perinteisten Lännen natsien, narkomaanien ja homojen lisäksi Venäjää uhkasivat myös pedofiilit.

Putin näyttää olevan kova mies valehtelemaan ihan vakavalla naamalla ja jopa niin kova mies, että ihmettelen, ettei yleisön joukossa kukaan uskaltanut päästellä selkäkeikkanauruja niitä valheita kuunnellessaan. Jos joku Pietarin trolleista, joista monet varmasti inhoavat salaa Putinia, sattuu lukemaan tätä, niin annan sen neuvon, että kannattaa seuraavaa Putinin saarnaa varten ottaa mallia tästä Reino Helismaan Suomen kansalle osittamasta juhlapuheesta ja toimia saarnaa kuunnellessaan siten, kuten tämän juhlapuheen kuulijat toimivat: https://www.youtube.com/watch?v=r-WJ69MfXyY