Muistokappeli

Yksi selvä muisto on Donin kasakoista, jotka tsaarin armeijan sotilaina majailivat Kuopiossa noin sadan vuoden ajan. Nimittäin Isolla hautausmaalta löytyy kuvan viehättävä kasakoiden muistokappeli, jonka ovi oli vuosikymmeniä lukittuna sen jälkeen, kun Venäjän armeija vallankumouksen jälkeen jätti Kuopion.

Muistelen kerrotun, että joskus 1990-luvulla löytyi avain, jolla muistokappelin ovi saatiin auki. Olen joskus päässyt kurkistamaan tähän viehättävään rakennukseen sisälle ja silloin minulle kerrottiin, että se olisi ollut samassa kunnossa kuin vuonna 1917.

Silmääni pisti kappelissa ollut viehättävä kukkakimppu, joka minusta näytti muoviselta, mutta saattoihan se olla vaikka keramiikkaa tai peltiä. Karjalassa olen vanhoilla haudoilla nähnyt ruostuneita peltisiä kukkia ajalta ennen muovin keksimistä.

Savolaiseen kansanperinteeseen ei ole jäänyt kauhutarinoita maakuntaa miehittäneistä kasakoista, mutta Kuopion kaupungin historiikissa kerrotaan, että kaupunkilaisissa herätti pahennusta se, että tsaarin armeijan kurin löystyttyä kasakoita nähtiin hautausmaalla ryypiskelemässä ja pelaamassa korttia.

Tosin ortodoksisessa perinteessä ei liene tuomittavaa se, että hautausmaalla pelataan korttia ja juodaan vodkaa. Jossain Vienan Karjalan kalmismualla näin jopa haudan, jolle sureva leski oli jättänyt miesvainajalleen vodkapullon, tupakkatopan ja korttipakan.

Itse epäilin, että leski oli jättänyt lahjansa, jotta mahdollisen ylösnousemuksen hetkellä aviosiippa pääsisi heti mieliharrastustensa pariin, mutta minua viisaammat ovat kertoneet, ettei selityksenä ollut ylösnousemuksen odotus, vaan pelkästään sikäläinen tapa muistaa vainajia.

Tähti on syttynyt

 

Uusi kirkas tähti on syttynyt Kuopion jalkapallotaivaalle. 19-vuotias puolustaja Tony Miettinen pääsi ensimmäisen kerran avaukseen toissailtaisessa Euro-sarjan ottelussa ja teki siinä, vaikka puolustaja onkin, Kupsin voittomaalin ja syötti yhden.

 

Äärimmäisen perisavolaisesta sukunimestään huolimatta Miettinen on savolaisnuorukaiseksi epätavallisen tummahipiäinen ja voi olla, että geeniperimästä johtuen hänellä on enemmän nopeita lihassoluja kuin keskivertosavolaisella. Ennustan, että parin vuoden päästä tämä nuorimies on Suomen miestenmaajoukkueen kantava voima ja että hänellä ei ole ongelmia siirtyä Keski-Euroopan rahakentille.

 

Tummista kupsilaisista tulikin mieleeni, että olen joskus miettinyt sitä, että ovatko Donin kasakat, jotka muodostivat aikoinaan yli sadan vuoden ajan noin 10 % Kuopion väestöstä, jättäneet jälkensä kuopiolaisten geeniperimään ja tullut siihen lopputulemaan, että ainakin Kupsin riveissä on historian saatossa pelannut ainakin kaksi huomattavan tummaa vähän Viktor Klimenkon näköistä jalkapallotähteä, joiden suonissa saattoi virrata aimo annos tulista kasakkaverta.

 

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin se, että muinaisen Neuvostoliiton selvästi paras jalkapallojoukkue oli ukrainalainen Kiovan Dynamo, jonka pelaajat muodostivat myös Neuvostoliiton jalkapallomaajoukkueen rungon.

Kansainvälinen TV-torni

 Vaan kyllä minä olen ylpeä Savon piäkaapunti Kuopiosta ja varsinkin sen jalkapallokulttuurista. Eilenhän Kups suorastaan nöyryytti Euro-kentällä Moldovalaisen vastustajansa ja eteni jossain merkillisessä Euro-cupissa kolmannelle kierrokselle.

Kolmannen kierroksen ottelua ei voi Fifan mielestä pelata Kuopion Keskuskentällä, koska Keskuskenttää pidetään jostain syystä, jota voi vain arvailla, jalkapallokulttuuria loukkaavana ja Kups joutuu pelaamaan kotopelinsä Suomen Turussa.

Epäilen, että yksi syy Kuopion Keskuskentän sopimattomuuteen arvo-ottelun pelipaikaksi on tämä kuopiolaisen jalkapallopyhätön kansainvälinen TV-torni, jonne kiipeämistä Fifan herrat pitänevät työsuojelullisena riskinä selostajan kannalta. Jossain määrin tätä näkemystä voi pitää perusteltuna, koska kun edellinen Euro-cup-ottelu pelattiin Kuopiossa, niin TV-selostaja valitteli sitä, että selostuskopissa oleva ampiaispesä häiritsee ottelun seuraamista.

Mutta itse olen ylpeä tuosta kuvan TV-tornista, joka mielestäni pitäisi julistaa suojelukohteeksi. Tornia pystytettäessä on suorastaan nerokkaasti hyödynnetty ilmeisesti vanhoja hetekoita, pintalaudan pätkiä, käytettyjä apulantasäkkejä ja roskalavalta löydettyjä pressun riekaleita.

Kuvan TV-torni osoittaa sen, että Kuopion päättäjät osaavat priorisoida asioita ja antaa sille, että aikamiehet juoksevat nahkakuulan perässä ilman järkevää syytä, juuri sen arvon, joka moiselle toiminnalle kuuluukin.

Sen sijaan esimerkiksi terveyspalvelut toimivat Kuopiossa hyvin, vaikka potkupallokenttä ei ole kansainvälistä tasoa. Muistanpa muuten, miten eräs turkkilainen potkupallojoukkue kävi pelaamassa Kuopiossa ja ihasteli kaupunkia ja sen palveluja, mutta kun sitten tultiin pelipaikalla, vieraat muuttuivat hyvin mietteliään näköisiksi. Ja kun tanskalainen potkupallojoukkue kävi toissa kesänä kalakukkokaupungissa pelaamassa, kieltäytyivät pelaajat menemästä ottelun jälkeen kentän sosiaalitilojen suihkuun, vaan he peseytyivät vasta hotelli Atlaksessa.

Risukeitin

Maailmantilanne on nyt sellainen, että maamme metalliteollisuudella näyttää menevän hyvin, koska Patrian panssariajoneuvojen kysyntä on kova. Pieni ja köyhä Latviakin tilasi Suomesta juuri 200 panssariautoa ihan isolla rahalla.

Luulen, että varsinkin energiapulasta kärsivään Keski-Eurooppaan kannattaisi kaupitella myös kuvan Suomessa kehitettyä risukeitintä, jota myös kehitysmaakeittimeksi kutsutaan. Itse testasin juuri mökillä laitteen toimivuutta ja hyvin se toimi. Iso kattilallinen tiskivettä lämpisi kymmenessä minuutissa polttavan kuumaksi kourallisella muutaman sentin mittaisia risunpätkiä.

Myös maamme vaikeuksissa oleva puunjalostusteollisuus voisi huomioida tuollaisen risukeittimen tarjoamat mahdollisuudet. Suomella on pitkät perinteet tuonkaltaisessa tuotannossa. Muistelen, että reilut sata vuotta sitten toimi Leppävirralla koivukeppitehdas, joka valmisti maailman parhaita koivukeppejä. Niitä ranskalaiset viininviljelijät käyttivät köynnöksiensä tukina.

Munista hirtto

 

Vanhaa ja ilmeisen pahasuista ukrainalaista rouvaa haastateltiin jossain uutisissa ja hänen mukaansa on suuri vääryys, että hän joutuu värjöttelemään pommisuojassa sen sijaan, että Putin roikkuisi pommisuojassa munistaan hirtettynä. Ymmärrän rouvaa hyvinkin pitkälle, mutta näkemykseni mukaan Putinin munista hirttäminen on kuitenkin kansainvälisen oikeuden vastaista. Pahaa pelkään, ettei Putinia, Lavrovia tai Medvedeviä saada koskaan elävinä Haagin tuomioistuimeen, vaikka niin suotavaa olisikin.

 

Pahaa myös pelkään, että tappaminen Ukrainassa tulee jatkumaan vielä pitkään, koska muistelen, että Venäjä sai Neuvostoliiton konkurssipesästä 15 miljoonaa 152 mm haupitsin kranaattia ja niistä on käytetty laskujeni mukaan vasta miljoona. Nyt on Ukrainassa tapettu ehkä 100.000 ihmistä ja ellei Venäjällä tapahdu jälleen vallankumousta, on vaikea uskoa, että hyvää ja oikeudenmukaista sopimusta edes tappamisen tilapäisestä loppumisesta saadaan Ukrainaan. Pikaiseen rauhansopimukseen en usko, sillä ilmeisesti Nato ei uskalla ydinsodan vaaran vuoksi puuttua kunnolla Venäjän hyökkäykseen. Jos taas Ukraina alkaisi päästä sodassa voitolle, saattaisi Putin turvautua vaikka ydinaseisiin, koska vaikea uskoa, että hän suostuu nöyryytetyksi.

 

Niinpä inhorealistinen lopputulos tappamisen loppumiselle olisi se, että Länsi antaa Venäjän vallata Itä-Ukrainan (tai mitä siitä onkaan jäljellä), Krimin ja maayhteyden sinne. Hyvityksenä Ukrainalle annetaan Naton turvatakuut ja muutama sata miljardia euroa rahallista apua maan jälleenrakentamiseen. Avustukset voitaisiin maksattaa Venäjällä siten, että Lännen käsiin jäänyt 300 miljardin Putinin sotakassa sekä Lännessä sijaitseva Venäjän ja sen oligarkkien omaisuus takavarikoidaan ja luovutetaan Ukrainalle. 

 

Länsi voisi myös määrätä tuntuvat tullit Venäjän tuonnille ja viennille vaikkapa seuraavaksi sadaksi vuodeksi opiksi ja ojennukseksi seuraaville Putineille. Toisaalta maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä voi vielä käydä niin, että nykyinen käynnissä oleva Neuvostoliiton hajoamissota johtaakin koko Venäjän hajoamiseen ja sitten Venäjän tuontia ja vientiä on vaikea verottaa.

Tiia Kuikka ja Juha Tiainen

Pikkuisen elättelin toiveita, että Uukuniemelläkin olisi juhlittu mitalia, mutta pärjännyt Uukuniemen tyttö Tiia Kuikka 35 kilometrin kävelyssä eikä ihme. Nimittäin vajaat kolme vuotta sitten hän jäi harjoituslenkillään auton alle ja sen lisäksi, että monia luita katkesi, kallo murtui, jonka seurauksena hän sai keskivaikean aivovamman.

Ennen starttia Kuikkaa haastateltiin eikä hän itsekään ollut toiveikas menestymisen suhteen, koska oli juuri sairastanut angiinan ja sen jälkeen tavallisen flunssan. Akillesjännekin oli tulehtunut ja juuri ennen starttia sormeen oli tullut haava. Niinpä kilpailun aikana Kuikka joutui ilmeisesti jonkin verran juosta hilppaisemaan pysyäkseen kanssakilpailijattarien vauhdissa ja sen vuoksi hänet diskattiin. Toivottavasti jatkossa Tiian terveysongelmat helpottavat, koska hän on erittäin lahjakas ja esimerkiksi neljä vuotta sitten 50 kilometrin mm-kilpailussa hän oli 18..

Muuten huikea on 500 asukkaan Uukuniemen urheiluhistoria. Vuonna 1984 olin Los Angelesin olympialaisten aikaan Uukuniemellä, kun pitäjän oma poika Juha Tiainen voitti moukarissa olympiakultaa. Rajan asukkaina sikäläiset ihmiset ovat ulkopolitiikassa realisteja ja muistanpa, miten linja-autossa pohdittiin sitä, että mitenkähän meidän Juhalle olisi käynyt, jos Venään miehet olisivat olleet mukana.

Huonostihan siinä olisi voinut käydä, koska maailman tilastossa neljä neuvostoliittolaista oli Tiaisen edellä. Siihen aikaan itänaapurilla oli sellaiset valmennusmenetelmät käytössä, että Donin kasakoiden jälkeläinen Juri Sedyh viskaisi vuonna 1986 nykyäänkin voimassa olevan maailmanennätyksen 86,74.

Juha Tiainen oli varmaankin itänaapurin moukarimiesten hyvä kaveri, koska virolainen Juri Tamm saapui olympiavoittajan hautajaisiin vuonna 2003 ja toi sinne myös Sedyhin, Litvinovin ja Nikulinin, puolesta kunnianosoituksena moukarin, joka on nyt Juha Tiaisen haudalla.

Kulttuuri on saapunut Uukuniemelle

 

Kulttuuri on saapunut tänne Uukuniemelle ja se näkyy jopa pitäjän tiekuvassa. Yleensä tuossa tiellä kulkee yksi auto päivässä ja välillä on sitäkin vähäisempi liikenne, mutta nyt liikennevirta on jatkuva ja saattaa olla, että pitäjästä loppuu kohta paikoitustila.

 

Selityksenä on se, että kulttuuri on saapumassa Uukuniemelle klassisen musiikin muodossa, sillä raitiovaununkuljettaja Arska Tenkanen suoraan Helsingin liikennelaitokselta on tulossa esiintymään Juholan navetan vintille. Tapahtuma on muodostunut jo perinteiseksi, joten kyseessä on mielestäni klassinen musiikkitapahtuma.

 

Kulttuurinälän lisäksi yleisö voinee tyydyttää myös muun nälkänsä, koska uskoakseni tapahtumassa anniskellaan perinteiseksi muodostuneeseen tapaan pyttipannua ja olutta.

 

Tenkasen erään aiemman Uukuniemen vierailun kulttuuritarjontaan voi tutustua tästä https://www.youtube.com/watch?v=gJ9VLHZJpRI