VENEDIKT EROFEJEV

Rappiokirjailija Sergei Dovlatov eli kuitenkin 48-vuotiaaksi, joka on keskimääräinen alkoholistin elinikä ja niinpä hän ehti julkaista peräti 15 teosta. Sen sijaan toinen venäläinen rappiokirjailija Venedikt Erofejev, joka eli peräti 51-vuotiaaksi, julkaisi virallisesti vain yhden ohkaisen 166-sivuisen läpyskän, joka on kuitenkin mielestäni yksi maailman kirjallisuuden merkkiteoksista.

Tuo kirja oli nimeltään Moskova-Petunski. Monet maailman kirjallisuuden historian suurteokset kertovat yhden päivän tapahtumista, mutta Moskova-Petuski-runoelma pistää vielä paremmaksi. Tämä turhaan unohdettu neuvostokirjallisuuden helmi kertoo pahoin alkoholisoituneen, mutta ei täysin yksinäisen eikä täysin onnettoman Venitska Erofejevin parin tunnin matkasta paikallisjunassa Moskovasta Petuski-nimiseen lähiöön tapaamaan naistaan.

Matkalla hän käy viinahuuruisia keskusteluja maailman katsomuksellisista kysymyksistä kanssamatkustajien ja varsinkin enkeleiden kanssa. Tämä ei ole suomalaiselle lukijalle täysin uutta ja outoa, mutta meillä kylmien asemien yksinäiset miehet yleensä seurustelevat vain pikku-ukkojen kanssa.

Tärkeää Moskovan paikallisjunassa käytävässä polemiikissa on, että sitä lukiessaan satunnaiselle lukijalle intuitiivisesti paljastuu elämän tarkoitus, jota monet ovat turhaan yrittäneet ratkaista. Tai ainakin meidän suomalais-slaavilaisten kansojen elämän tarkoitus, joka kiteytyy ajatukseen, että koska tänne on kerran satuttu syntymään, täytyy sitten koettaa elellä ainakin jonkin aikaa.

Germaanisilla ihmisen aikaansaannoksia korostavilla kansoilla lienee toisenlainen näkemys asiasta, mutta he eivät kykenekään ymmärtämään elämän irrationaalista puolta kuten esimerkiksi suomalaiset ja veljeskansamme venäläiset tekevät.

Se erikoisuus tässä neuvostokirjallisuuden pikkujättiläisessä, on että se pakottaa poikkeuksellisesti myös mieslukijansa kirjaamaan ylös reseptejä. Ei tosin ruokareseptejä, vaan erilaisten korvikeainesekoitusten valmistusohjeita, joita toveri Erofejevin viinaakaipaava keskushermosto herkeämättä tuottaa

Niinpä esimerkiksi “Kaanaan balsamia” valmistetaan seuraavasti:

denaturoitua spriitä: 100 gr

pehmeänmakuista olutta: 200 gr

puhdistettua pulituuria: 100 gr

Ihmisellehän suodaan vain yksi elämä, ja se on elettävä erehtymättä resepteissä, toteaa Venedikt Erofejev ja jatkaa, että niinpä onkin edessänne väriltään todella mustanharmaa neste, kohtuullisen väkevä ja vakaan aromin omaava. Kirjoittajan mukaan se ei ole edes aromi vaan hymni; hymni demokraattiselle nuorisolle.

Jos Kaanaan balsamin nauttiminen on urheilukielellä vielä lähinnä verryttelyä, niin “Lutkan sisälmyksen” nauttimista suositellaan vain alan harjaantuneimmille ammattilaisille.

Sen kemiallinen koostumus on seuraavanlainen:

Ziguli-olutta: 100 gr

“Sadko - rikas kesti”-sampoota: 30 gr

hilseenhoitotervaa: 70 gr

jalkahikirohtoa: 30 gr

syöpäläismyrkkyä: 20 gr

Edellä kerrottujen sekoitteiden ainesosia kannattanee tiedustella hyvinvarustetuista rautakaupoista ja kemikaliosta. Hankintojen suhteen epäröivien kannattaa muistaa, että kirjan päähenkilö vaikuttaa olevan suhteellisen onnellinen juopotellessaan ja myös tulevaa juopottelua suunnitellessaan.

KGB JA DOVLATOV

Eilen mainittu pietarilainen rappiokirjailija Sergei Dovlatov oli niin rappiolla, että häntä tarkkaileva KGB suorastaan houkutteli häntä muuttamaan länteen toisin kuin monia muita toisinajattelijoita.

Dovlatov kertoo eräässä novellissaan, miten hän joutui KGB:n kuulusteluun neuvostovastaisuudesta epäiltynä. Novelli antaa tavallaan salaisesta poliisista ainakin tässä tapauksessa ihan inhimillisen kuvan.

Kuulustelija nimittäin yritti ennen kaikkea kannustaa rappiokirjailijaa muuttamaan Amerikkaan. Nykyäänhän vaikuttaa siltä, että KGB:n seuraaja FSB yrittää ensin murhata opposition edustajan ja jos se ei onnistu, niin hänet tuomitaan sitten vankeuteen.

Dovlatovin kertomuksesta saa peräti sellaisen kuvan, että KGB:n mies oli neuvostovastaisempi kuin toisinajattelijakirjailija. KGB:llähän oli paras tieto valtakunnan tilasta. Kuulustelija esimerkiksi väitti, etteivät pitkälle alkoholisoituneet kolhoosilaiset pystyisi yksityisviljelijöinä turvaamaan kansalle sen jokapäiväistä leipää. Huonostihan asia onnistui kolhoosijärjestelmänkin oloissa.

Mutta KGB oli väärässä ainakin maataloustuotantoasiassa. Nimittäin olen nyt törmännyt tietoon, jonka mukaan Venäjä on tällä hetkellä maailman suurin viljanviejä. Asiahan alkaa olla siis kuin tsaarin aikaan. Venäjän elintarvikeviennin arvo on jo ohittanut maan aseviennin arvon. Venäjältä ei nykyään kuulu hyviä uutisia, mutta tämä on hyvä uutinen.

Itselläni on muuten epäilys, että Neuvostoliiton romahdus oli KGB:n järjestämä asia. Se nimittäin huomasi, ettei NKP pysty johtamaan maata ja niinpä valta sitten päätettiin siirtää salaiselle poliisille.

ALKOHOLIN LIIKAKÄYTTÖ VAARANTAA TERVEYTESI

Ihan oikea ratkaisu, että eilen mainitsemani rappiokirjailija Sergei Dovlatovin patsas on Pietarissa pystytetty Rubinsteininkadulle, sillä kadulla on 400 metrin matkalla peräti 70 kapakkaa. Dovlatov itse, joka ei todellakaan ollut mikään vesipoika, totesi joskus, että hän pystyy ainoastaan aloittamaan juopottelun, mutta ei lopettamaan.

Vaikka fasistityranni Putinista on vaikea löytää hyvää sanottavaa, niin minäpä löydän. Nimittäin Putin on kovalla kädellä raitistanut kansaansa. Venäläisissä tupakka-askeissa on nykyään vähintäänkin yhtä kammottavat kuvat keuhkosyöpäpotilaista kuin meikäläisissä.

Alkoholipolitiikkaakin on Venäjällä kiristetty. Huoltoasemilla ei enää myydä edes keskikaljaa ja erityisen herttainen asia on se, että koulujen alkamispäivänä syyskuun 1. maassa oli kieltolaki ainakin kun viimeksi itärajan takana vierailin.

Kostamuksessa minua hätkäytti se, että sikäläistä olutta mainostaneessa venäjänkielisessä lentolehtisessä luki selvällä suomella, että "alkoholin liikakäyttö vahingoittaa terveyttä", kuten asia onkin.

VIENTILAATUKENGÄT

Ukrainan erikoinen sotilasoperaatio on paljastanut myös sen, ettei varastelun lisäksi toinenkaan venäläisen yhteiskunnan ongelma, eli juopottelu, ole hävinnyt, vaikka Putin on yrittänyt ongelmaa ainakin lieventää.

Hervottoman hauska Pietarissa syntynyt ja siellä suomen kieltäkin opiskellut suosikkikirjailijani Sergei Dovlatov on kirjoittanut ivamukaelman eräästä Neuvostoliiton patsasprojektista, jossa projektissa törmättiin sekä varastelun että juopottelun aiheuttamiin vaikeuksiin. On jo vuosia siitä, kun kyseisen novellin luin enkä muista ihan kaikkea ainakaan oikein, mutta yritän parhaani.

Vaikka suomalaisten mukaan hyvässä itäisessä naapurissamme on kaikki pielessä, niin ainakin Pietarin metron osalta suomalaiset ovat väärässä. Pietarin metro on upea ja monet sen asemista suoranaisia taideteoksia. Nuorena miehenä ilmeisesti Hrutshevin kauden lopulla silloisen Leningradin metron asemista yksi nimettiin venäläisen tiedemiehen Aleksandr Popovin mukaan ja asemalle rakennettiin Popoville näköispatsas.

Jostain syystä myös tuleva kirjailija Dovlatov oli mukana rakennustöissä ja saattaa olla, että hän oli jo silloin pitkälle alkoholisoitunut. Sairaudestaan huolimatta hän tosin eli venäläiselle kirjailijalle harvinaisen pitkän elämän, sillä hän kuoli vasta 48-vuotiaana. Popovin patsaan rakennusprojekti ei ollut kovin onnistunut. Yhtenä ongelmana oli se, että rakennusmiehet joivat viinanhimossaan patsaan koossa pysymisen kannalta tärkeän kemikaalin, olisiko se ollut jonkinlainen kiinnite.

Hanke kohtasi myös poliittisia ongelmia. Jostain syystä Popov oli alun perin suunniteltu pääsihteeri Hrutshevin näköiseksi ja kun pääsihteeri yllättäen syrjäytettiin mm. sen vuoksi, että hän yritti viljellä tundralla maissia ja koska hän YK:n kokouksessa otti ulkoministeri Gromykiniltä kengän ja takoi sillä kokouspöytää, jouduttiin patsaan ulkonäköä muovaamaan uudelleen vähemmän hrutshevilaiseen suuntaan.

Lopulta patsas valmistui ja asiaa juhlittiin asiaan kuuluvin menoin ryyppäämällä ja jokin korkea-arvoinen ministerikin oli paikalla ryyppäämässä. Dovlatovin juhlatunnelmaa häiritsi kuitenkin se, että häntä koko ajan huoletti, että patsas hajoaa kesken juhlan, koska koossa pysymisessä tarvittava kiinnite oli tullut juotua. Patsaan hajoaminen kesken juhlan olisi varmaankin johtanut vakaviin seuraamuksiin, koska Neuvostoliitto oli kuriyhteiskunta.

Dovlatovin juhlatunnelmaa sen sijaan nosti se, että ministeri istui juhlapöydässä hänen vastapäätään ja jostain syystä ministeri riisui kenkänsä pöydän alla, jonka jälkeen tuleva kirjailija huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän siis varasti ministerin kengät. Dovlatov korostaa, että kengät olivat vallan vientilaatua, jonka seikan uskon kuitenkin olevan kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Eivät ne ainakaan Suomessa olisi menneet kaupaksi.

Koripalloa ja nyrkkeilyä harrastanut Sergei Dovlatov oli kooltaan jättiläinen ja hän on saanut näköispatsaan Pietariin Rubensteininkadulle erään kapakan ovelle, jossa hän seisoo tarkastelemassa kriittisellä silmällä maailman menoa. Epäilen, että tarina ministerien kenkien varastamisesta on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta, koska oma kengännumeroni on 47 ja minua paljon kookkaammalla Dovalatovilla se lienee ollut noin 52, joten ministerin kengät eivät olisi hänelle mahtuneet.

Z

Vihdoinkin minulle selvisi sosialistisesta mediasta, mikä on viime aikoina sattuneesta syystä julkisuuteen nousseen Z-tunnuksen historia. Selvästi neuvostovastaisen ja russofobistisen sosialistisen median asiantuntijan mukaan alun perin oli tarkoitus tehdä hakaristi, mutta koska toinen Z-kirjain oli varastettu, niin hakaristiä ei saatu valmiiksi.

Kyseinen asiantuntija antaa kuvan siitä, että venäläisten suuri ongelma on varastelu enkä pysty näkemystä täysin kiistämään. Pitää kuitenkin muistaa, että sodassa totuus on ensimmäinen uhri ja voi olla, että venäläissotilaiden varastelua Ukrainassa meillä liioitellaan.

Meillä suhtaudutaan huvittuneesti Tuntemattoman sotilaan Rahikaiseen, jolla myös oli taipumus varasteluun. Jotenkin keksilöiden ja marmelaadin pikkunäpistely hyväksytään, mutta venäläissotilaiden väitettyä taipumusta vessanpyttyjenkin viemiseen paheksutaan. Ei se Rahikainen kuitenkaan joutunut seisomaan Lammion määräämää kovennettua vessanpytty kainalossa.

Itse olen käynyt kymmeniä kertoja itärajan takana ja ihmetellyt, kun minulta ei ole koskaan mitään varastettu eikä mielestäni edes taksikuskit ole huijanneet. Pikemminkin olen törmännyt hämmästyttävään rehellisyyteen. Muistanpa, miten rouvan todella kalliit silmälasit unohtuivat joskus Käkisalmen hotelliin, mutta niin vain ne saapuivat sieltä pari kuukautta myöhemmin Kuopioon.

SAKSA ON PASKA MAA

Huomaanpa, että ajattelen Saksasta hyvin Seppo Rädyn tavalla, kun seuraan sen linjaa Ukrainan Vapaussodassa. Maa maksaa päivittäin kaasusta fasistiselle hyökkääjäpuolelle noin 200 miljoonaa euroa päivässä, eli vuodessa valistuneen arvaukseni mukaan se maksaa Venäjän sotilasbudjetin verran.

Saksan mukaan kaasun ostosta kieltäytyminen ei lopettaisi sotaa ja näin asia ehkä onkin, mutta sodan voittaja olisi toinen, mikäli Venäjän talous joutuisia pahoihin vaikeuksiin ja kattilankansia takovat baabuskat valtaisivat Moskovan kadut.

Saksan mukaan sen talous myös kärsisi kohtuuttomasti kaasuboikotin seurauksena ja niinkin voi olla, mutta kohtuuttomuuksia ei ehkä syntyisi, jos maa perisi ostetusta kaasusta vaikkapa 25 %:n veron, eli vajaat kaksi miljardia vuodessa ja antaisi sen Ukrainan puolustuksen vahvistamiseen.

Saksa ei halua antaa hyökkäysaseita, koska pelkää sen sytyttävän kolmannen maailmansodan, mutta hyökkäysaseita ei tarvitsekaan antaa, vaan pelkästään puolustuksellisia. Historiallisista syistä Saksa voisi ostaa juutalaisvaltiolta vaikkapa Daavidin linko-nimisen ilmapuolustusjärjestelmän Ukrainalle, jonka seurauksena Ukrainan haluama lentokieltoalue syntyisi ilman Natoa.

Itse muuten luulen, että Saksan Venäjää ymmärtävän käyttäytymisen perussyy löytyy historiasta. Saksalaisilla on kokemusta siitä, millainen hirviö fasistinen tyranni voi pahimmillaan olla ja maa on huolissaan siitä, mitä tapahtuu, jos Putin joutuu täysin nöyryytetyksi esimerkiksi sen vuoksi, että Ukraina kohta motittaa päälle karkaajansa Stalingradin malliin.

VOVA-SETÄ ASUU VENÄJÄLLÄ

Tarkoitin eilen huonoa makua osoittavaksi huumorileikiksi sen, että Venäjän tulisi nyt erilaisia historiallisia vääryyksiä oikoessaan vaatia Usa:lta Alaskaa takaisin. Sain sosialistisessa mediassa palautetta, ettei asia ole huumorileikkiä, koska venäläiset ovat ilman ohjeistustanikin ymmärtäneet ottaa esille kyseisen historiallisen vääryyden.

Youtubesta löytyy Alaskan kaipuusta jopa video, jota tosin ensin kuvittelin venäläiseksi Kummeli-huumoriksi. Videolla lapsikuoro vakuuttaa olevansa valmis viimeiseen taisteluun, kunhan vain Vova-setä, eli Putin, vain ymmärtää esittää asiasta kutsun.

Niin kauheaa kuin se onkin, niin kyse ei ole Kummeli-huumorista.

Vapaasti käännettynä lapsikuoro vakuuttaa, että olkoon maan päällä rauha, mutta mikäli ylipäällikön käsky käy viimeiseen taisteluun, me olemme kanssasi Vova-setä. Sevastopol on meidän ja Krim, ne säilyvät tuleville sukupolville. Palautamme kotimaan satamaan myös Alaskan.

Alaskan palauttaminen kotimaan satamaan saattaa olla jopa haasteellisempi tehtävä kuin Ukrainan denatsifikaatio, denarkomanisaatio, dehomolisaatio ja demilitarisaatio käynnissä olevan erikoisen sotilasoperaation avulla, joka näyttää kääntyvän tyranni Putinin laajennetuksi itsemurhaksi.

Lopuksi kuuntelemme tunnelmaan sopivaa musiikkia Kids Ready To Die For Putin. A New Must-See Russian Propaganda Hellish Hell. - YouTube