tiistai 11. tammikuuta 2022

Viipurin-Mikko 11.01.2022, 16:21 

Televisiossa näytettiin pari päivää sitten uusintana vuonna 2007 kuvattu Ei löydy Viipurin vertaista. Dokumentista käy hyvin ilmi se, että tsaari Putinin hallintokaudella on ainakin kaupungin keskustaa kovasti kunnostettu. Kun viimeksi pääsin kaupungissa käymään syksyllä 2019, niin Viipurin linnan tornista katseltuna näkymä oli ihan viehättävä. Vuonna 2007 Viipurin keskustan kuntoa ei sen sijaan olisi voinut moittia, ei ainakaan liiaksi. 

Ohjelmasta paljastui, että venäläisen kansantaruston mukaan myös Viipurissa on sijainnut Mannerheimin huvila. Sortavalassa sijaitsevan Mannerheimin huvilan, joka meillä Suomessa tunnetaan kuitenkin paremmin apteekkari Jääskeläisen huvilana, olen nähnytkin. Sortavalan Mannerheimin huvila on kestänyt hyvin ajan hammasta ja on ihan hyvin vatupassissa, mutta Viipurin Mannerheimin huvila, jota suomalaiset kutsuvat myös Kiiskilän kartanoksi, vaikuttaa olevan lievästikin ilmaistuna ainakin pienen pintaremontin tarpeessa. 

Viipuri-ohjelmassa esiintyy asiantuntijana Nobel-runoilija Josip Brodskin kaveri Viipurin-Mikko, joka oli oppaana kesällä 2014 uukuniemeläisten Viipurin matkalla. Hän osoittautui harvinaisen mukavaksi mieheksi, joka venäläisyydestään huolimatta oli opetellut puhumaan lähes virheetöntä suomea. Mielestäni hän oli hyvinkin se pakinoitsija Aapelin peräänkuuluttama todella viisas mies, joka tuntui tietävän kaiken ja oli myös lukenut kaiken lukemisen arvoisen tässä ihmisten maailmassa. 

Kun Mikko erosi uukuniemeläisistä, hän pyysi lopuksi ryhmämme kirkonmiestä siunaamaan itsensä, kuten myös tapahtui. Mies paljastui siis totiseksi kristityksi, vaikka muuten olikin suuri humoristi. Sovimme, että kun seuraavan kerran vierailemme Viipurissa, pestaamme Mikon taas oppaaksi. Ikävä kyllä uutta tilaisuutta Viipurin-Mikon palvelujen ostamiseen ei tullut, sillä miehestä myöhemmin kysellessäni minulle kerrottiin hänen kuolleen yllättäen syöpään. Ei löydy Viipurin veroista dokumentin voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-3275263?autoplay=true Kommentit (0) 

Koronatilastoja 10.01.2022, 16:23 

Vaikka olen hyvin rokotusmyönteinen ihminen, niin viime yönä ymmärsin häivähdyksenomaisesti rokotekriittisiä. Oli käynyt kolmannella piikillä ja vaikka aiemmat kerrat menivät hyvin, niin viime yön valvoin horkankaltaisten kuumepuskien kourissa. Olisiko asiaan vaikuttanut se, että rokotuksen jälkeen olisi pitänyt pitää kolmen päivän tauko liikunnan suhteen, niin itse en joustin tuosta määräyksestä. Nähtäväksi jää, mihin Suomi ja maailma on menossa koronan suhteen. Tähän asti maamme hallituksen tytöt, jotka ovat sosiaalisen median mukaan tehneet kaiken väärin, ovat pitäneet maamme koronatilastot niin kauniina, että epäilen Suomen tilastoja vääristellyiksi. Nimittäin meillä on todettu tähän mennessä 306.000 koronatartuntaa ja kuolemia on siunaantunut 1.638, eli vain noin yksi 180 tartunnan saaneesta on kuollut. 

Tosin Norja pystyy tässäkin asiassa menestyksellä kilpailemaan kanssamme, koska siellä tartuntoja on 444.000 ja kuollaita 1.350. Ruotsinkin lukemat ovat paljon synkempiä, koska siellä sairastuneita on 1.420.000 ja 15.337 sairastunutta on menehtynyt, eli länsinaapureita on korona koetellut väkilukuun suhteutettuna viisi kertaa Suomea kovemmin. Venäjän tilanne näyttää aika erikoiselta sikäläisten viranomaisten antamien tietojen valossa. Siellä tartuntoja on rekisteröity 10,45 miljoonaa ja koronakuolleita 310.00 eli joka 30. koronaan sairastunut on kuollut, eli kuolemia tartuntojen määrään suhteutettuna on kuusi kertaa Suomea enemmän. 

Parhaiten maailman maista näyttää koronasta selvinneen taudin emämaa Kiina, koska sen 1400 miljoonaisesta väestöstä on tautiin menehtynyt vain 4363 sikäläisen virallisten tilastojen mukaan. Tosin epäilen, että Kiinaakin paremmin on menestynyt Pohjois-Korea, mutta vielä sieltä ei ole tullut virallisia tilastoja. Kommentit (2) 

Nato ja Mieletön elokuu 09.01.2022, 15:45 

Facen kirjallisuusryhmässä epätietoinen helsinkiläinen kaipasi tietoa Nato-kriittisestä kirjallisuudesta ja vastasin hänelle, että Wolf Halstin Me, Venäjä ja muut sekä koko Paavo Väyrysen 23-osainen tuotanto täyttävät Nato-kriittisyyden määritelmän. Epätietoinen ilahtui kovasti, että sellaisiakin kirjoja on ja kertoi kauhistelevansa ajatusta, että Naton hävittäjät lentelisivät Suomen taivaalla ja että Naton tukikohtia olisi maassamme. Vastasin, että ihan äsken lenteli ainakin Savo ilmatilassa Usa:n, Ranskan ja Englannin hävittäjiä ja että epäilen, että koska koneiden kääntösäde on satoja kilometrejä, niin saattoivat ne jylistä myös Helsingin yllä. 

Ja vaikka Naton tukikohtia en ole vielä löytänyt, niin ainakin kesällä 2018 Usa:n panssariajoneuvot ajelivat ihan vapaasti ainakin nimismiehen luvalla Savon teillä. Kyseinen epätietoinen ja sivistyneen oloinen helsinkiläinen ihmetteli, ettei suomalaisille ole kerrottu mitään Naton joukoista Savossa ja oli asiasta närkästynyt. Itse muistelen, että kyllä Naton joukoista ainakin jonkin verran kerrottiin julkisuudessa, sillä silloinen puolustusministeri Jussi Niinistö vakuutti tv:ssä, että on ihan luonnollista, että Usa:n armeija käyttää liikkumiseensa panssaroituja ajoneuvoja, tosin kuin Suomen armeija, joka liikkuu pääosin maataloustraktoreilla. 

Kuitenkin yllättävän rauhallisesti kuopiolaiset vastaan ottivat Nato-joukot. Ihan tuli mieleen vuoden 1969 Persian shaahin vierailu, jolloin yleensä kaikilla muilla Suomen paikkakunnilla shaahin vierailu aiheutti lähes mellakoita, mutta Kuopiossa shaahille ja hänen rouvalleen hurrattiin. Ihan olin jopa tuntevinani, että myös Naton joukkoihin suhtauduttiin Savossa ystävällisesti. 

Muistanpa muutama vuosi sitten ilmestyneen Mieletön elokuu, joka kertoo kesän 1962 Helsingin nuorisofestivaaleista, jotka nekin muuten aiheuttivat Helsingissä mellakoita. Elokuvan lopussa presidentti Kekkonen vierailee kiireisen hattukaupan omistajan Elsan luona, joka on myös sivutoiminen selvänäkijä, koska haluaa tietää, mitä tulevaisuudessa maailmalla tapahtuu. Elsalla on vähän kiire eikä hän ehdi oikein paneutua asiaan, mutta kertoo näkevänsä, miten Viro itsenäistyy, liittyy Natoon ja että Suomi voittaa Eurovision laulukilpailun. 

Kekkonen suutahtaa moisesta pelleilystä ja jyrähtää Elsan olevan huijari. Harmi, ettei Elsa älynnyt kertoa, että Usa:n panssarit tulevat kohta ajelemaan Kekkosen suvun syntysijoilla. Silloin Urkki olisi varmaankin jyrähtänyt kahta kauheammin. Kommentit (0) 

Katyni 08.01.2022, 15:16 

Sosialistisessa mediassa eräs Suomen Antifasistisen ryhmän edustaja ilmoitti minulle, että Wikipediaan ei voi luottaa ja että kenraalimajuri Vasili Blohin ei ole osallistunut Katynin puolalaisten joukkomurhaan, vaan natsit sen tekivät. Antifasistin mediakriittinen asenne on ihan oikea ja vallan kauhistuttaa, että Wikipedian valheet ovat levinneet jopa Venäjän duumaan, joka antoi vuonna 2010 julkilausuman, jonka mukaan Stalin on syyllinen Katynyn kauheuksiin. Kannanotto ei ollut yksimielinen, koska duuman kommunistit vastustivat julkilausumaa ja pitivät sitä myyttinä. 

Duuman julkilausumalla oli kuitenkin se merkitys, että huhtikuussa 2010 järjestettiin joukkomurhan 70-vuotismuistojuhla, josta sitten tuli suunniteltua huomattavasti suurempi surujuhla, koska tapahtumaan matkalla olleet Puolan presidentti ja kymmenet muut korkeat Puolan viranomaiset saivat surmansa lento-onnettomuudessa Länsi-Venäjällä. Tästä tapauksesta voisi oppia ainakin sen, ettei valtion korkeimpien johtajien tule matkustaa samalla lennolla. 

Antifasistisen näkemyksen mukaan Neuvostoliitto ei ollut vastuussa noin 21.000 puolalaisen murhaamisesta Katynissa, koska uhrit ammuttiin todistettavasti saksalaisilla pistooleilla. Wikipedia, jonka tietoja kannattaa tietysti epäillä, selittää asian sillä, että Stalinin pääpyöveli Vasili Blohinilla oli käytössään salkullinen saksalaisia Walther-pistooleja, koska hän ei pitänyt neuvostoliittolaisista Tokareveista. 

Ammattimiehenä Blohin osasi arvostaa hyviä työkaluja. Epäluotettavaksi epäilty Wikipedia kertoo Katynin tapahtumista mm. seuraavaa myös Suomea koskevaa asiaa: Verityö eli surmaamiset toteutettiin kuulustelun ja henkilötietojen tarkistuksen jälkeen erityisessä ja äänieristetyssä teloitussellissä suurelta osin. Kuulusteluselliä sanottiin Punaiseksi selliksi ja Lenin-selliksi. 

Uhreja ammuttiin lähietäisyydeltä päähän, joko niskaan tai ohimoon saksalaisvalmisteisella 7,65 mm Walther-taskuaseella. Venäläisiä pistoolimalleja ei juurikaan käytetty, sillä ne eivät olleet yhtä toimintavarmoja ja ne olivat raskaampia käsitellä. Eräs merkittävimmistä teloittajista oli Vasili Blohin.[8] Katynin teloituksilla on myös yhteys talvisotaan: Venäjän tiedeakatemian historioitsija Natalia Lebedeva on esittänyt, että teloituksia Katynissa aikaistettiin, koska vankileireille haluttiin saada tilaa mahdollisia suomalaisia ja Baltian maista saatavia sotavankeja varten.[9] Kommentit (0) 

 Kenraalimajuri Vasili Blohinin elämä ja teot 07.01.2022, 16:16 

Televisiossa esitettiin juuri ohjelmasarja suomettumisesta, jossa saatettiin suorastaan naurunalaiseksi maamme poliittisen johdon Neuvostoliittoa myötäilevä pelokas toiminta kylmän sodan aikana. Kuitenkin on helppo ymmärtää Suomen poliittisen eliitin pelokkuutta, kun tutustuu neuvostoliittolaisen kenraalimajuri Vasili Blohinin elämään ja tekoihin. 

Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että kaikesta huolimatta Suomen hallintojärjestelmä on vuosikymmeniä ollut liberaali länsimainen demokratia, jollaisesta hallintojärjestelmästä pääsee nauttimaan vain noin 10 % ihmiskunnasta, kun taas itäisen naapurimaamme hallintojärjestelmä ei ole ollut liberaali demokratia, vaan tyrannia, joka hallintojärjestelmä on maailmassa tavallisempi hallintojärjestelmä. 

 Kaikkitietävä Wikipedia kertoo edellä mainitun kenraalimajuri Vasili Blohinin elämästä ja teoista seuraavaa: ”Vasili Mihailovitš Blohin (7. tammikuuta 1895 – 3. helmikuuta 1955) oli neuvostoliittolainen kenraalimajuri, joka toimi NKVD:n pääteloittajana Stalinin vainojen ja toisen maailmansodan aikana. Hänen on arvioitu ampuneen omakätisesti 7 000 puolalaista sotavankia Katynin joukkomurhassa ja ehkä useita tuhansia muita Neuvostoliiton sisäisissä puhdistuksissa. Blohin on Guinnessin ennätystenkirjan mukaan kaikkien aikojen tuotteliain pyöveli.[1] Hän on eniten yksitellen tehtyjä murhia toteuttanut henkilö maailmanhistoriassa. Tunnettuja Blohinin ampumia ihmisiä olivat Moskovan näytösoikeudenkäynneissä tuomitut korkea-arvoiset neuvostojohtajat sekä marsalkka Mihail Tuhatševski. Samoin Blohinin entiset esimiehet Genrih Jagoda ja Nikolai Ježov heidän menetettyään asemansa. Stalinin kuoleman ja Nikita Hruštšovin valtaannousun jälkeen Blohin erotettiin nopeasti kaikista tehtävistään ja hänen sotilasarvonsa julistettiin menetetyksi. Hän alkoholisoitui vakavasti. Virallisen tiedon mukaan Blohin teki itsemurhan vuonna 1955.[2] ” 

Vaikka Suomen hallintojärjestelmä edustaa nykyään liberaalia länsimaista demokratiaa, on kuitenkin syytä muistaa, että on meidänkin historiassa asioita, joita ei olisi saanut tapahtua ja joita ei kannata kaunistella. Kun vierailin joskus Tampereelle, pisti silmääni kaupungin keskustassa seisova miekkamiestä esittävä patsas. Minulle kerrottiin patsasta kutsuttavan Rummin-Jussiksi. Patsas on jostain merkillisestä syystä kuitenkin virallisesti nimitetty Tampereen Vapaudenpatsaaksi, vaikka huomattava osa kaupungin asukkaista piti sen pystyttämisen symboloivan enemmänkin sortoa ja laittomuutta, ja niinpä tarvittiin vallan korkeimman hallinto-oikeuden lupa muistomerkin pystyttämiseen. 

Mainittakoon, että patsaan mallina ollut Elias Simojoki oli aikansa huomattavin fasisti maassamme, ja hieman moniselitteinen vapauden käsite ei ollut tietääkseni ihan päällimmäisiä arvoja fasismissa. Suutari-maanviljelijä Rummin-Jussi, joka oli viralliselta nimeltään Johannes From, oli eräänlainen suojeluskunnan itseoppinut sotapoliisi, joka vuonna -18 löi lihoiksi yli 70 punikiksi epäilemäänsä; tosin ainuvastaan joutui luopumaan myös järjestysmies, joka oli edellisenä syksynä poistanut iltamapaikalta siellä juopuneena riehuneen Rummin-Jussin. Rummin-Jussi lienee Suomen historian pahin pyöveli ja siten tavallaan meikäläinen vastine Vasili Blohinille. 

Alla olevasta linkistä löytyy lisätietoa Vasili Blohinista, jonka arvellaan omakätisesti ampuneen noin 20.000 ihmistä ja myös kuva hänen haudaltaan. Tuolla Moskovan Donskoen hautausmaalla vierailevien suomalaisten kannattaa hiljentyä tämän paaden ääressä, koska ilman Blohinin kaltaisten miesten toimintaa me emme voisi vapaasti keskustella vaikkapa Nato-jäsenyydestä; Stalinhan tapatti talvisodan alla tiettävästi noin 30.000 Puna-Armeijan upseeria, joka asia pelasti Suomen. Maailman pahimman pyövelin hautamuistomerkissä muuten pistää silmään vanhauskoisten ortodoksien risti, joka esiintyminen tässä tapauksessa lienee jonkinlainen venäläinen paradoksi. https://fi.erch2014.com/obrazovanie/86147-vasiliy-blohin- palach-biografiya-general-lichno-rasstrelyavshiy-tysyachi- lyudey.html?fbclid=IwAR2Yf3k8u-a3Nf_ FjAU90d3nsPKrz1ASNUXz1UmfpPX9dEWhUuGmKXzKp-A Kommentit (3) 

Asko Järvinen presidentiksi 06.01.2022, 16:32 

Vaikka olenkin sitä mieltä, että presidentti-istituutiosta on niin paljon harmia, että siitä olisi luovuttava, niin mielipiteestäni huolimatta vaalitaistelu on hyvää vauhtia alkamassa. Tosin Suomi on niin pieni maa, että täältä on vaikea keksiä kunnollisia ehdokkaita, mutta minäpä keksin. Niinpä ehdotan, että tv:stä tutusta HUSin ylilääkäri Asko Järvisestä tehdään maallemme seuraava presidentti. 

Perustelen esitystäni sillä, että olen pitkään ihmetellyt sitä, mikä killutun Järvisen pikkutakin rintamuksessa roikkuu ja internet kertoi minulle, mistä killuttimesta on kysymys. Kysymys on Agenda 2030-pinssistä ja netti kertoi senkin, että Agenda 2030 edistää hyviä asioita, eli sitä, että äärimmäinen köyhyys tulee maailmasta poistaa ja että ihmiskunnan tulee alkaa elää kestävän kehityksen mukaisella tavalla. Kannatan tätä näkemystä. Asko Järvinen on pinssistä päätellen erittäin hyvä ihminen, jolla on arvot kohdallaan ja kaiken järjen mukaan hän on myös vallan testatusti hyvä kriisiajan johtaja, jollaista Suomi lähi vuosina tulee tarvitsemaan. 

Lisäksi Järvisellä on sitä, mikä monilta presidenttiehdokkailta puuttuu ja jota ei voi edes hyviltä mainostoimistoilta ostaa, eli hänellä on syntymälahjana saatua karismaa. Hän on nimittäin iso matalaääninen harmaaselkäinen koiras, jollaisiin ihmislauma on miljoonien vuosien aikana tottunut turvautumaan kovan paikan tullen. Olen sitä mieltä, että Asko Järvisen presidenttikampanjaa varten on perustettava Agenda 2030-niminen valitsijayhdistys, joka välittömästi käynnistää tarvittavien 20.000 allekirjoituksen keräämisen. Olen varma, että jos nyt suoritettaisiin presidenttigallup, jossa kysyttäisiin, kuka seuraavista ehdokkaista, joita voisivat olla aakkosjärjestyksessä vaikkapa Pekka Haavisto, Jussi Halla-aho, Eero Heinäluoma, Olli Rehn, Päivi Räsänen, Jan Vapaavuori ja Asko Järvinen, on paras, niin Järvinen olisi ylivoimaisesti suosituin. Kommentit (2) 

Jalkanen, Pitkänen,Olkinuora 05.01.2022, 16:21 

Aikanaan maailman parhaita hiihtäjiä olleet Kalle Jalkanen, Pauli Pitkänen ja Eino Olkinuora, jotka kaikki kuuluivat suonenjokelaisen suksivoidetehtailija Esa Rossin hiihtotalliin, joka treenasi varsinkin Suonenjoen Lintharjulla, kaatuivat vajaan parin kuukauden sisällä jatkosodan alussa. Pauli Pitkäsen elämä oli katkolla jo talvisodan aikana, koska hän oli mukana Laatokan Petäjäsaaren taistelussa. Siinä taistelussahan suomalaiset tietääkseni saivat ainoan kerran viime sotien aikaan määräyksen taistella viimeiseen mieheen. Niin myös sitten tapahtui. Petäjäsaarta puolusti Rantasalmen ja Nilsiän miehistä koottu komppania, jotka noudattivat loppuun asti annettua käskyä ja niinpä saareen viimeisinä jääneet 46 rantasalmelaista ja 23 nilsiäläistä katosivat jäljettömiin. Ilmeisesti saaren vallanneet puna-armeijalaiset työnsivät vainajat avantoon.

Kolmikertainen maailmanmestari nilsiäläinen Pauli Pitkänen oli myös Petäjäsaaressa, mutta hän haavoittui jalkaan kaksi päivää ennen saaren menettämistä hyökkääjille ja selvisi hengissä talvisodasta. Wikipedia kertoo Pitkäsen vaiheista jatkosodassa seuraavaa: Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 Pitkänen lähti vapaaehtoisena kotirintaman tehtäviin. Nilsiän suojeluskuntalaiset olivat 18. elokuuta eräässä koulussa järjestelemässä kuntansa kaatuneiden varusteita. Niistä löytyi käsikranaatti, ja sitä käsitellessä Pitkänen huomasi sen syttyvän. 

Hän aikoi heittää kranaatin ikkunasta ulos, mutta pihalla oli lapsia leikkimässä. Muut ryntäsivät huoneesta ulos, mutta invalidikepin avulla liikkunut Pitkänen ehti vain heittäytyä lattialle makaamaan, ennen kuin kranaatti räjähti. Hän sai vaikeita vammoja ja kuoli sairaalassa kuusi viikkoa myöhemmin 28. syyskuuta 1941. Kommentit (0) 

Latu 04.01.2022, 19:32 

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on näyttävä arvostelu nilsiäläisen Antti Heikkisen kirjasta Latu, joka kertoo nilsiäläisen suurhiihtäjä Pauli Pitkäsen viimeisistä päivistä Siilinjärven sotasairaalassa jatkosodan ensimmäisenä syksynä. Kirjassa ja myös lehden arvostelussa, jonka miljoona lukee, mainitaan myönteisessä sävyssä myös Suonenjoki ja sen ainoa olympiavoittaja Kalle Jalkanen. Tämä Kari Tapion kaukainen sukulaismies kaatui pari viikkoa ennen Pitkästä ja tuli sitten lopulta hakemaan hyvän kaverinsa mukaansa. 

Heikkisen Latu-kirjassa tosin kerrotaan Suonenjoesta vähemmänkin myönteisiä asioita, joita Hesarin arvostelija ei onneksi kerro. Nimittäin kuolinvuoteellaan Pitkänen muistelee, miten hän urheilu-uransa alussa kävi Suonenjoella maastojuoksukilpailuissa ja kisan jälkeen hän otti elämänsä ensimmäisen viinaryypyn aseman makasiinin takana. Saman tapahtuman yhteydessä Pitkänen joutui myös tappeluun paikalle ilmaantuneiden huligaanien kanssa, josta otatuksesta hän sitten suoriutui voittajana. 

Muukin maamme uudempi kaunokirjallisuus antaa Suonenjoesta ja sen aseman seudusta huonon kuvan. Kirjassa Aidankaataja - Lasse Lehtisen tähänastinen elämä ja teot kerrotaan, miten nuorena miehenä Lehtinen matkusti Veikko Vennamon kanssa junalla Helsingistä Suonenjoelle vaalikeskusteluun, joka käsittääkseni pidettiin ravintola Kyöpelissä aseman lähellä. Junassa Vennamo osoittautui täydelliseksi vanhan ajan sivistyneeksi herrasmieheksi. 

Suonenjoella keskusteltiin sotaveteraanien asemasta. Ensiksi todisti Vennamo, kuinka sotaveteraanien asia on unohdettu ja sai raikuvat aplodit. Sitten avasi Lasse Lehtinen sanaisen arkkunsa. Sen jälkeen Vennamo kailotti korkealla äänellä: "Kuulkaa, mitä nuori karvapääradikaali puhuu, häpäisee veteraanien muiston!" Vennamo sai raikuvat aplodit, mutta Lehtinen oli ainoastaan saada naulakolla turpiinsa, kun tilaisuudesta poistuttiin. 

Junassa paluumatkalla Vennamo oli taas leppoisa herrasmies, joka kysyi silmää iskien nuorelta kanssapoliitikoltaan, että "ethän tykkää pahaa". Suonenjoen sotaveteraanit ovat olleet ärhäkkää porukkaa muutenkin. Kirjassaan Mansikkakarnevaalit Seppo Heikkinen kertoo siitä, kuinka 70-luvun vihaiset iisalmelaisnuoret joutuivat mansikkakarnevaaleilla käydessään käsirysyyn entisten rintamamiesten kanssa ravintola Kyöpelissä. Sitten tapahtumien kulkuun puuttuivat Suonenjoen poliisit ja asettuivat veteraanien kanssa samaan rintamaan. Kommentit (0) 

Johan Vennisen elämä ja teot 03.01.2022, 16:24 

Ajettelin kirjoittaa umpisokean hierojan ja keksijän Johan Vennisen elämästä ja teoista, mutta enpä kirjoitakaan, koska joku minua viisaampi on jo laatinut Wikipediaan ansiokkan artikkelin aiheesta. Tekijänoikeuksia ainakin jossain määrin kyseenalaistaen kopioin Vennis-artikkelin tähän julkeasti: 

Johan Venninen Siirry navigaatioon Siirry hakuun Johan Ebenhard Venninen (1. helmikuuta 1909 – 13. huhtikuuta 2008) oli suomalainen keksijä, joka asui Vihdin kunnassa. Huolimatta kahden tapaturman aiheuttamasta täydellisestä sokeudesta hän mm. rakensi räjäyttämällä maakellarin, teki erilaisia metallitöitä esimerkiksi hitsaamalla sekä suunnitteli ja rakensi erilaisia laitteita, joiden avulla pyrki pysymään kiinni arjessaan ja harrastuksissaan ilman ulkopuolista apua.[1] Venninen sai vuonna 2007 Mensa-palkinnon.[2] Venninen esiintyi kahdessa Matti Kaukisen ohjaamassa dokumenttielokuvassa, Johan on Venninen (1997) ja Vesille Vennisen mieli (1998), joissa seurataan hänen elämäänsä Vihdissä ja hänen kesäasunnollaan Dalsbrukissa. Vennisen kuoleman jälkeen julkaistiin vielä kolmas Matti Kaukisen ja Erkki Määttäsen ohjaama dokumenttielokuva Vennisen testamentti (2008). Dokumentit ovat olleet YLE:n TV1:n katsojatoiveiden kärjessä jo vuosien ajan.lähde? Syy tähän lienee Vennisen elämänasenteessa: Venninen ei ollut vastoinkäymisistään katkera, vaan näki ne päinvastoin haasteina ja mahdollisuuksina. Tämä elämänasenne loi hänestä käsitteen selviytyjänä, joka ei valita turhista. Jotkut ihmiset ovat myös vaikuttuneet hänen yksinkertaisista, mutta käyttötarkoitukseensa hyvin soveltuvista keksinnöistään. Venninen oli kasvissyöjä. Hänen isänsä, joka oli punaisten puolella, kuoli Suomen sisällissodassa. Suunnistuslaitteet Ferriittiantenni Johan Venninen kehitti veneilyä varten erilaisia menetelmiä ja apuvälineitä, joiden avulla hän pystyi sokeudestaan huolimatta liikkumaan avomerellä eksymättä.[1] Avomerellä liikkuessaan Venninen käytti matkaradiota kompassin pohjoishaarukan korvaajana. Tekniikka toimii seuraavasti: Aluksi tarkistetaan käsikompassilla pohjoisen sijainti ja käännetään veneen nokka siten, että se osoittaa haluttuun ilmansuuntaan. AM-radioasemien lähetystaajuudesta-, voimakkuudesta- ja erityisesti ferriittiantennista johtuen asema ei kuulu, mikäli radio käännetään tiettyyn asentoon suhteessa lähettimeen (tai mastoon) (antennin akseli osoittaa kohti mastoa). Kun veneen nokka on käännetty haluttuun matkasuuntaan, asetetaan radio veneeseen siten, ettei lähetystä kuulu. Nyt voidaan navigoida vastaavasti kuin normaalinkin kompassin avulla: suunta on oikea, mikäli lähetys pysyy vaimennettuna. Mikäli lähetys alkaa kuulua, pitää venettä kääntää takaisin oikeaan suuntaan. Toimintatapa on sama kuin vanhoilla radiosuuntimalaitteilla. Veneilymatkan välietapit Venninen merkitsi kehittämällään piippausmerkkipoijulla. Poijun ääni tuotetaan summerilla, joka aktivoidaan vanhasta kellonkoneistosta rakennetulla eräänlaisella mekaanisella sekvensserillä. Hälytys aktivoidaan noin kerran kymmenessä minuutissa. Näin säästetään paristoja verrattuna tilanteeseen, jossa hälytys soisi jatkuvasti. Hälytyksen suunnasta voi havaita esimerkiksi, kuinka paljon on tullut liikkuneeksi sitten poijun laskemisen. Kotilaituriin saapumisen helpottamiseksi Venninen kehitti kaksi piippauslaitetta, jotka hän asensi eri paikkoihin kotirannalle. Kotirantaa lähestyttäessä pyritään etsimään paikka, jossa laitteiden äänet soivat päällekkäin. Tällöin ollaan linjalla, joka johtaa suoraan laituriin. Vastaavanlaisesti näkeville on Suomessa käytössä linjataulut: kaksi toisistaan etäällä olevaa taulua, joissa on punainen/oranssi tai musta viiva valkoisella pohjalla, linjataan niin, että viivat ovat toistensa päällä, voidaan päätellä veneväylän kulkusuunta etu tai takasuuntaan katsottaessa. Lisäksi Venninen käytti navigoinnissa hyödykseen kohokarttaa ja kaikuluotainta, jonka avulla voi havaita matalikot, samaan tapaan kuten topografikartan avulla saadaan määriteltyä mäet ja laaksot. Kommentit (0) 

 Johan Venninen 02.01.2022, 16:13 

Olen joululomalla lueskellut suurmiesten sekä -naisten elämänkertoja ja tullut siihen käsitykseen, joka jo koulussa opetettiin, että sangen vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan. Ihmettelen, ettei tässä maailmassa valtaa anneta vaikkapa umpisokean hierojan Johan Vennisen kaltaisille hyville ja viisaille ihmisille. Venniseen ihastuin, kun tv:ssä esitettiin pari päivää sitten ohjelma nimeltään Vennisen testamentti. 

 Ja ellei Vennisille voi tässä maailmassa antaa muuta valtaa, niin ainakin heidän viisauttaan voisi huomioida vaikkapa urheiluvalmennuksessa. Vennisen testamenttiohjelmassa hänen urheilua harrastava siskonpoikansa kertoi, miten hän haastoi enonsa leuanvetokilpailuun. Hyvin siskonpoika leukaa vetikin eli 30 kertaa. Sitten vuorossa oli vanha hieroja Venninen, joka veti 50 kertaa, tosin hän kyllä fuskasi. Venninen nimittäin veteli leukojaan yhdellä kädellä ja välillä vähän huilatessaan yhdellä sormella.

 Johan Vennisen kunnon salaisuus oli, että hän oli kasvissyöjä, eli hän söi tontillaan kasvavia heiniä ja kukkia. Varsinkin tulppaaneista hän tykkäsi. Tosin voi olla, että Venninen ei ehkä kertonut koko totuutta ruokavaliostaan, koska hän oli innokas kalamies ja saattoi hyvinkin syödä saaliinsa. Isolla järvellä tämä umpisokea kalamies suunnisti itse kehittämällä radionavigointi menetelmällä. Alla olevista linkristä löytyy pari päivää sitten esitetty Vennisen testamenttija toista kymmentä vuotta sitten esitetyt ohjelmat Johan on Venninen ja Vesille Vennisen mieli: https://areena.yle.fi/1-910846 https://areena.yle.fi/1-1372251 https://areena.yle.fi/1-1735368 Kommentit (0) 

 Komisario Palmun erehdys 01.01.2022, 18:31 

Pari viikkoa sitten telkkarissa näytettiin peräkkäin yhtä vaille kaikki Pekka Puupää-elokuvat. Ainoastaan Pakka ja Pätkä n------nä jätettiin näyttämättä täysin ymmärrettävistä syistä, koska maailman historiallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä aika on siitä kulkenut ohi. Pekka Puupäät ovat hyvin suosittuja ja ehkäpä jonkun alan toimijan kannattaisi muokata, leikata ja jälkiäänittää uudelleen tuo esittämättä jäänyt sarjan filmi sellaiseksi, että rasismin leima saataisiin haivutettua. Elokuvan nimenä voisi olla Pekka ja Pätkä afroafrikkalaistaustaisina. Tänään telkkarissa esitettiin peräkkän kaikki Komisario Palmu-elokuvat lukuun ottamatta sarjan viimeisintä, jonka nimenä on Vodkaa komisario Palmu. Ihmettelen, ettei sitä näytetty, koska tavallaan se olisi ajankohtainen, sillä tällä viikolla tv:ssä on esitetty suomettumista käsittelevää sarjaa. Vodkaa komisario Palmu on suorastaan 1970-luvun suomettumisen helmi. 

Komisario Palmu-sarjan ensimmäinen filmi Komisario Palmun erehdys on äänestetty joku vuosi sitten Suomen parhaimmaksi elokuviksi eikä syyttä. Ihmettelen, ettei se ole saanut kansainvälistä menestystä, vaikka se hakkaa mennen tullen suositut pohjoismaalaiset, saksalaiset ja englantilaiset rikoselokuvat, joita meillä näytetään telkkarissa muutama joka viikko. Nähtäväksi jää, koska Komisario Palmun erehdys hyllytetään, koska tarkkakorvainen kuulija huomaa elokuvassa rasistisia piirteitä. Nimittäin jossain kohdassa Palmu väittää väkijoukon metelöivän mustalaisten lailla. Epäilyttävää on myös se, että Palmun ilkeähkö päällikköesimies on nimeltään Hagert, joka nimi ei ole poliisille kovinkaan lajityypillinen. 

Komisario Palmun erehdyksen paras kohtaus on se, jossa etsivä Kokki esittää pitkäksi venähtäneen työpaikkalounaan lopuksi savolaiskorostuksella Silimät tummat-iskelmän. Tavallaan etsivä Kokki liittyy vahvasti Suonenjoen urheilu- ja rikoshistoriaan. Urheilun vaikuttajahenkilöistä kertovassa Kiveen hakatut kirjasarjassa nimittäin paljastetaan, että Kokin isäksi epäillään suonenjokelaista suksivoidetehtailija Esa Rossia. Minä taas paljastan sen, että Rossin suku liittyy Suonenjoen rikoshistoriaan sikäli, että isovaarini siskonpoika Aatami Rossi ja hänen vaimonsa Ulla ryöstömurhattiin Kakkisen järven rannalla sijainneessa mökissään jouluyönä 1871 eikä tekijää ole ainakaan vielä tutkimusten tässä vaiheessa pystytty nimeämään. Hiljennymme kuuntelemaan hyvää musaa: https://www.youtube.com/watch?v=FSj8zPnKCEU Kommentit (0) 

Uukuniemeläinen uuden vuoden kortti 31.12.2021, 15:22 

Ennen ihmisillä oli tapana lähetellä joulukorttien lisäksi myös uudenvuodenkortteja. Kortteja myös arvostettiin ja niinpä Mensuvaarassa anoppivainaani sankaritäti Emma Kuikka pakkasi pakolaisrekeensä myös korttikokoelmansa lähtiessään kiireellä Mensuvaarasta pakolaiseksi Pohjanmaalle talvisodan jaloista. Korttien lisäksi hän ehti ottaa mukaansa myös osan täysorvoiksi jääneistä veljenlapsistaan. Vaikka Suomi ratkaisi pakolaisongelmansa paremmin kuin monissa muissa maissa, niin kaikki eivät toivottaneet pakolaisia tervetulleiksi. Anoppikin joutui menemään välitunneilla koulun portaiden alle piiloon kiusaajiaan, vaikka uukuniemeläiset pakolaiset puhuivatkin melkein selvää Suomea, toisin kuin vielä idempää lähteneet. 

Savossakaan kaikki eivät olleet karjalaispakolaisista mielissään. Suonenjoelle majoitettiin suojärveläispakolaisia, jotka puhuivat kummallista kieltä, eivätkä kaikki paikalliset asukkaat heistä tykänneet. Kun Suonenjoen asemaa pommitettiin; tosin harvinaisen huonolla menestyksellä, uskoivat eräät, että ilmaiskun syynä olivat Suojärven pakolaiset. Tuo Suonenjoen asema tuli tutuksi myös 12-vuotiaalle talvisodan pakolaiselle Aira Suviolle, joka oli saanut tiedon isänsä kaatumisesta ja kävi äitinsä kanssa availemassa ratapihalle tuotuja arkkuja löytääkseen isänsä. Isää ei löytynyt, koska hän ei kaatunut talvisodassa, vaan vasta jatkosodan alussa. Nykyään Aira Suvio tunnetaan Aira Samulinina ja hän on 94-vuotiaana erittäin lupaava tanssija. 

Myös Suonenjoella kiusattiin Karjalan pakolaisia ja koska siihen aikaan ei ollut tasa-arvovaltuutettua, jolle valittaa syrjinnästä, joutui eräs karjalaisukko käymään poikiensa kanssa pieksämässä perusteellisesti kiusaavan naapurinsa. Poislähtiessään isä ja pojat vakuuttivat, että jos vielä seuraavan kerran joudutaan käymään näissä merkeissä, niin sitten tapetaan, koska meistä joutaa yksi mies linnassakin istumaan. Tuon suojärveläisukon pojanpojasta tuli maamme tämän hetken tunnetuin urheiluselostaja. Tuon kuvan hirmuisen kauniin kortin on Emma Kuikka saanut Uukuniemen Niukkalan kylälle 1920-luvulla. Kuvan myötä Saija Sillanpää ja hänen vaivalla hankittu miehensä toivottavat hyvää uutta vuotta Uukuniemelle. Kommentit (1) 

Hiihtourheilun juhlaa 30.12.2021, 16:56 

 Päätin jo kertaalleen, että en seuraa Pekingin olympialaisia, koska hermoni eivät kerta kaikkiaan kestä seurata norjalaisjuhlia ja että jos jostakin syystä sittenkin satun seuraamaan Pekingin olympialaisia, tulen kannustamaan Venäjän rehtejä hiihtäjiä, jotka ainoina pystyvät rikkomaan norjalaisrintamaa. Venäläisten kannustamisessa minua kannustaa myöskin se, että Juha Miedon kieltä käyttääkseni venäläishiihtäjien menoa seuratessa ei edes tarvitse pekuloida sillä, roopataanko vai ei. Eilen en ollut uskoa silmiäni maailman cuppia seuratessani. 

Yleensä suomalaiset hiihtäjät ovat itkuisen oloisia ja valittavat, että vaikka parhaansa tekivät, niin menestystä ei tullut, eivätkä alkuunkaan pärjää norjalaisille, mutta eilen oli ihan toisin. Suomalaiset uhkuivat taistelumieltä ja olivat kuin uudesti syntyneitä, vaikka kypsässä iässä ovatkin. Naisten puolella Kerttu Niskanen oli ylivoimainen ja paras norjalainen sijalla 10 ja miesten puolelle Iivo Niskanen voitti melkein yhtä ylivoimaisesti kuin siskonsa naisissa ja paras ruotsalainen oli sijalla 32. Aina silloin, kun norjalainen tai ruotsalainen ei pärjää, herää pekulointi siitä, että kaikki ei ole rehellistä peliä. Muuten luulen, että en tule sittenkään seuraamaan Pekingin olympialaisia, koska luulen, ettei niitä kisoja ainakaan tänä talvena pidetä, koska koronatilanne on pysäyttämässä maailman. Kommentit (0) 

Koronasuojapuku 29.12.2021, 15:42 

Yleensä en harrasta blogillani kaupallista mainontaa, mutta nyt huolestuttavan koronatilanteen vuoksi teen poikkeuksen. Varusteleka-niminen käsittääkseni lähinnä herrojen vaatehtimoalan yritys nimittäin markkinoi kuvan esittämää puolalaista suojapukua, jonka kaltaisen tuotteen uskon saattavan olla oivallisen ehkäisimen koronaakin vastaan. Mielestäni terveysviranomaisten tulisi huomioida tuo puku ja muuttaa koronarajoituksia niin, että tuonkaltaisella asusteella varustautuneilla olisi oikeus laulaa, tanssia ja jopa nauttia alkoholia myös klo 21 jälkeen. 

Varusteleka antaa markkinoinnissaan asusteesta seuraavat tiedot, joista ilmenee se tärkeä asia, että kuvan pukua myydään keräilykäyttöön eikä koronasuojaimeksi: Puolalainen OOB-1 HAZMAT-puku, ylijäämä Hinta 799.99 EUR sis. alv Mitä saat, kun risteytät ruumispussin, suppilaudan täyttöpumpun ja imurin letkuja? Voit luottaa siihen että puolalaiset täyttävät tämän aukon tiedoissasi, koska tämä voisi olla painajaisistasi, mutta kuka edes kuvittelee näin outoja juttuja? Tällä suohirviön näköisellä puvulla on kyllä oikeakin tarkoitus: puku päällä voi käsitellä vaarallista materiaalia (hazardous material) ympäristössä, missä leijuu kaiken maailman patogeeneja, viruksia ja haitallisia pienhiukkasia, joiden pääsy iholle tai hengitysteihin olisi vakava juttu. Jopa kokonaan kasvot peittävä suojanaamari jättää esim. kaulan suojattomaksi, joten tämä puku on askeleen tai parin verran korkeammalla suojausasteikolla. Puku tarjoaa myös tietynlaista sosiaalista suojaa: hyrinän ja pihinän takia ei oikein kuule mitä muut puhuvat, mutta muut kuulevat mitä asiaa sinulla on. Täydellinen tekosyy tilanteisiin, missä ei muutenkaan kiinnostaisi kuunnella! Suodattimissa on sitten päiväykset jo menneet ja muutenkaan tätä ei myydä oikeaan suojauskäyttöön. Raitisilmajärjestelmä Tällaiseen suljettuun pukuun liittyy aika ilmiselvä pulma liittyen hengittämiseen, hikoiluun ja kuumuuteen. Vaikka saunominen on mahtavaa puuhaa, on pitemmän päälle vaikea keskittyä töihin sellaisissa olosuhteissa. Nämä päällä kun olisi kuitenkin tarkoitus saada jotain aikaankin, eikä vain oleskella. Epämukavuuden vähentämiseksi ja tehtävään keskittymisen mahdollistamiseksi puvussa on parina toimivat raitisilmapuhaltimet, jotka imevät ilmaa kuuden (6!) suodattimen läpi, siis tavallisten 40-millisillä kierteillä olevien nassesuodattimien. Suodatettu ilma ohjataan letkuilla puvun sisään kyljistä, mistä se jakautuu edelleen viiteen letkuun: yksi joka raajaan ja yksi suojamaskiin. Letkut menevät nilkkoihin ja ranteisiin asti koko kehon tuulettamiseksi, ja urhean vapaaehtoisemme ilmeistä päätellen puvussa on ihan kivaa, kunhan sen saa puettua. Ilma poistuu hupussa olevien yksisuuntaisten venttiilien kautta ja auttavat pitämään visiirin kirkkaana. Naamarin pitäminen ei ole välttämätöntä, koska puku on täynnä raitista ilmaa. Sen sisällä voi hengittää ihan normaalisti, tai huohottaa jos oikein intoutuu. Paineistuksen takia pukuun voisi periaatteessa tulla reikäkin ilman että pahoja asioita pääsee sisälle, koska poistuva ilma puhaltaa kaiken pois tieltään. Muita ominaisuuksia Rinnan läpi kulkee juomaletku, joka sopii tietysti vain puolalaisten kaasunaamariadapteriin. Läpiviennin edessä on tasku kenttäpullolle, jos olet niin onnekas että sellainen löytyy. Puku kiristetään joustavilla kumihihnoilla kenkien ympärille ja hihansuissa on renkaat, jotta kädet saa helpommin työnnettyä hanskojen sisään. Vetoketjukin on tietysti tiivis ja se sitten vaatiikin päättäväisyyttä ja tarkkuutta toimiakseen. On suureksi avuksi vetää jo suljettua osuutta alaspäin, jotta vetskarin kelkka pääsee liikkumaan esteettömämmin. Vetoketju täytyy myös voidella, se pidentää käyttöikää ja helpottaa käyttöä. Tällaisia vetskareita ja voiteluaineita näkee myös esim. Ortliebin vedenpitävissä laukuissa. Puvun mukana tulee kaksi laturia raitisilmayksiköille. Nämä käyttävät ihan tavallista verkkovirtaa, toimivuutta vieraiden planeettojen sähköjärjestelmissä ei voida taata. Mahdollisesti vaarallinen ominaisuus Tämä on tärkeää. Kun vetoketju on suljettu, puku on ilmatiivis. Jos raitisilmayksikkö ei ole kytketty ja toiminnassa, on olemassa ihan oikea mahdollisuus menettää puvun sisällä ensin tajuntansa ja sitten henkensä. Pidä huoli, että kaikki muut vaiheet on tehty ennenkuin suljet vetskarin, muuten siitä voi tulla viimeinen asia minkä teet. Kokotietoa Kokoja on kolme. Isoin puku sopii aika pitkällekin kaverille, kuvan käyttäjä on 188 cm pitkä. Tilaa riittää, ei tule isommallekaan ahdasta, mutta hoikkakin käyttäjä pärjää puvun kanssa hyvin koska kengät ja hanskat istuvat tiukasti, kaikki muu on pullistuneena kuin ihmispomppulinnaksi. Valmistajan kuvitelmat sopivista käyttäjän mitoista: Koko I: 150-170 cm Koko II: 171-180 cm Koko III: 181-200 cm Pienempiä kokoja saatetaan saada aika piakkoin, tähän hätään tarjotaan vain isointa. Koko paketti kaikkineen painaa 14-15 kiloa, mutta iso osa tästä tulee tarvikkeista. Puku on yllättävän ei-epämukava, kunhan siihen tottuu. Puolalaista ylijäämää Toisin kuin isojen tavaramäärien kohdalla, joita myydään halvalla, nämä puvut päätettiin käydä yksitellen läpi ihan itse. Kyseessä on toimiva tavara: puhaltimet toimii, mikään ei ole ainakaan korjauskelvottomassa kunnossa. Putkien liittämisessä tarvittavat nyppylät ovat kuitenkin lähes kaikki naksahtaneet vinoon tai kokonaan poikki: tähän kannattaa keksiä joku patentti, jos puvun kanssa aikoo pitää vähän enemmänkin hauskaa. Ja luonnollisesti, nämä myydään ihan keräilykäyttöön, älkää hitto soikoon pitäkö näitä oikeina henkilösuojaimina. Kommentit (0) 

Kalle Siikanen johti joukkojaan edestä 28.12.2021, 17:46 

Etsin netistä tietoa Ikitie-elokuvan amerikansuomalaisten perustamasta kolhoosista ja sieltä löytyi jopa asiasta kertova Vieno Zlodinan kirja nimeltään Heidän ihanteensa murskattiin - tyttären tarina Säde-kommuunasta Neuvosto-Karjalassa. Kirja todistaa, että Säde-kommuuna olisi luultavasti ollut menestynein suomalaisten monista ihanneyhteisökokeiluista, mutta ikävä kyllä NKVD keskeytti tämän yhteiskunnallisen kokeilun kovalla kädellä muutaman vuoden jälkeen. 

Savolaisilla on maine piällysmiehinä ja maine saattaa osittain perustua Neuvosto-Karjalan historiaan. Kuten joskus aiemmin olen kertonut, niin kirjailija Sirpa Kähkösen Kuopiosta Pietariin hiihtänyt vaarinveli Heikki Tuomainen kohosi hiihtomiehenä Petroskoissa toimineen maailman suurimman suksitehtaan johtajaksi. Säde-kommuunan johtajana toimi Kalle Siikanen, joka oli Amerikkaan muuttanut Jäppilän mies. Nykyäänkin Jäppilässä asuu Siikasia. Kalle oli hyvä johtaja, joka antoi kommuunalle kaikkensa. Hän lahjoitti jopa kultahampaat suustaan yhteiseksi hyväksi, kun yhteistilalla oli rahoituskriisi. Siinä tempussa olisi esimerkkiä nykyajan maamme johtopaikoilla oleville optiomiljoonia jahtaaville kauppakamarinulikoille. Kalle Siikanen johti siis joukkojaan edestä, kuten myös luutnantti Koskelan esikuvana ollut nilsiäläinen Einari Kokkonen teki. 

Asiasta todistaa Vieno Zlodina kirjassaan seuraavasti: Myös vaatepulasta tuli ongelma. "Syvässä lumessa työskennellessä tarvitaan hyvät jalkineet ja vedenpitävät housut, mutta meillä ei ole niitä", työntekijät valittivat. Siikanen keksi erikoisen ratkaisun. "Tilanne vaatii nopeaa toimintaa. Vaatteita ei ole myynnissä tavallisissa kaupoissa, mutta on olemassa Torgsin (kauppa, jossa maksettiin ulkomaan valuutalla tai jalometalleilla), jossa on hyvä tavaravalikoima. Meillä ei ole enää Kanadan dollareita, mutta meillä on ... kultaa. "Hän meni hammaslääkäriin ja vedätti kultaiset hammaskruununsa. Miehille ostettiin tällä kullalla kunnolliset housut, jotka oli ommeltu "pirun nahka"-ni- misestä vahvasta, vedenpitävästä kankaasta. Säde-kommuunasta kertovan kirjan voi lukea tästä linkistä: https://docplayer.fi/50723652-Heidan-ihanteensa-murskattiin.html Kommentit (2) 

Ikitie 27.12.2021, 15:59 

Petroskoi on siisti ja kaunis kaupunki. Kaupungin keskustassa sijaitsee kolme sievää taloa, joiden toivoisi säilyvän, vaikka joskus luin lehdestä, että niiden purkamista suunnitellaan. Nämä H:n muotoon rakennettua puukerrostaloa ovat 30-luvulla Amerikasta Karjalaan muuttaneiden suomalaisten rakentamia. Heidän piti rakentaa myös Karjalaan työläisten paratiisi, mutta savoksi sanottuna se rojekti meni persiilleen. Mutta taloista tuli hyviä, sillä ne ovat 90 vuoden ja parin sodankin jälkeen ihan vatupassissa, joka ei ole yleistä itänaapurissa. 

Eilen Suomen tv:ssä näytetty Ikitie-elokuva palautti mieleeni, että Antti Tuurin samannimisessä romaanissa kerrotaan, että Amerikan siirtolaisten lisäksi näitä taloja oli rakentamassa myös Ketolan Jussi Kauhavalta. Jussikin oli käynyt rapakon takana ja Ameriikan raitilla omaksunut sosialismia ja teosofiaa sen verran, ettei häntä paluumuuttajana katseltu Pohjanmaalla hyvällä, vaan lapualaiset mukiloivat miehen puolikuoliaaksi ja rahtasivat alushousuisillaan Itärajan taakse. 

Siellä Jussi oli sitten rakentamassa noita taloja ja olipa hän myös siinä sivussa rakentamassa myös jonkinlaista teosofista kolhoosia, joka olikin hyvin onnistunut kokeilu aina siihen asti, kunnes koko kolhoosin väki vietiin joukkohaudan reunalle ehkäpä juuri siinä teloitusmetsässä, jossa minäkin olen hiljentynyt ja jossa lukee kivipaadessa venäjäksi suuri viisaus "Ihmiset älkää tappako toisianne". 

 Hieman Ikitie-elokuva ilmeisesti vääristelee todellisuutta. Joukkoteloitukset eivät ainakaan yleensä tapahtuneet niin hankalasti ja työvoimavaltaisesti kuin elokuvassa esitetään. Nykyään Karjala lienee Venäjän takapajuisinta seutua, mutta 30-luvulla näin ei ollut. Kun muualla Neuvostoliitossa piti ihmisiä ampua Naganilla niskaan, ammuttiin Karjalassa edistyksellisesti otsaan. Nimittäin niskaan ammuttavat saattoivat heittäytyä ennen aikojaan haudan pohjalle ja sieltä ruumiiden seasta heitä oli vaikea löytää. Otsaan ammuttavat yleensä jaksoivat odottaa vuoroaan hötkyilemättä. 

Tosin helppoa pyövelintyö ei ollut, koska siinä saattoi pistoolikäteen saada helposti rasitusvamman, jota nykyään kutsutaan tenniskyynärpääksi. Todellinen sosialistisen työnsankari teloittajien joukossa oli Vasili Blohin. Pitkään jatkuneen uransa aikana kenraalimajuri Blohin ampui henkilökohtaisesti noin 20.000 ihmistä. Blohin on haudalla kaunis muotokuva ja Venäjällä niin yleinen pohjateksti: вечная память (muistakaamme ikuisesti). Novaja Gazeta-lehdessä Memorialin Nikita Petrov totesikin aikoinaan kyynisesti: näin totisesti aiomme tehdä! Jos joltakulta on Ikitie näkemättä, niin se on vielä jonkin aikaa nähtävissä tästä linkistä https://areena.yle.fi/1-3235351 . Kommentit (0)

Eddie the Eagle 26.12.2021, 15:48 

Koska en ole Donald Trumpin lailla ajatteleva ihminen, en myöskään yleensä seuraa Trumpin suosimaa Fox-kanavaa, mutta äskenpä seurasin mielenkiinnolla, koska kanavalla näytettiin elokuva mäkisankari Eddie Edwardsista. Harva enää muistaa ainakaan oikein, kuka suomalainen on viimeksi hypännyt olympiakultaa, mutta yleensä jokainen, joka yleensä jotain muistaa, muistaa, että Eddie the Eagle oli selkeästi viimeinen Calgaryn olympiakisojen pikkumäessä. Itsekin, vaikka tiedän mielestäni urheilusta jonkin verran, opin jotain uutta Eddie the Eaglesta. 

Enpä esimerkiksi muistanutkaan, että maailman kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä Matti Nykänen näköjään hyppäsi V-tyylillä. Eddie Edwardsin osalta en sen sijaan päässyt ihan täyteen selvyyteen siitä, hyppäsikö hän perinteisellä vai V-tyylillä. Eddie oli vähän rajatilapersoona tässä asiassa. Sen tiesinkin, että Matti Pullin Terhi-tytär opetti Nykäselle yhden tunnin englannin kieltä, mutta sitä en tiennytkään ennen tätä elokuvaa, että Masa puhui sen oppitunnin jälkeen täydellistä lontoon kieltä. Ja Masa osasi puhua englanniksikin hyvin syvällisiä, kuten hän teki myös suomeksi. Tosin voi olla, että Nykästä esittänyt ruotsalaisnäyttelijä oli kielimiehiä. 

Elokuvan dramaattisin kohtaus oli, kun maailman kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä ja maailman kaikkien aikojen huonoin mäkihyppääjä nousevat yhdessä hissillä mäkitorniin, jolloin Masa tunnustaa, että ellei hän harrastaisi mäkihyppyä, hän harrastaisi koko ajan seksiä ja juomista. Edwardsilla ei moisia taipumuksia ollut ja niinpä hän ei pärjännytkään. Nykänen ehtii myös hissimatkan aikana kertoa, että he ovat mäkihyppääjistä kaikkien lähimpänä toisiaan, koska Nykänen itse oli mielestään klo 13:ssa ja Edwards klo 11:ssä ja kaikki muut ovat siinä välissä. Ja vielä senkin syvällisyyden Masa ehtii hissimatkan lopuksi sanoa, että " me hyppäämme vapauttaaksemme sielumme" ja se on minusta erittäin sattuvasti ja syvällisesti sanottu. Kommentit (0) 

Hirviöpukki 25.12.2021, 14:53 

Myöhään viime yönä, kuten sopivaa onkin, tv:ssä näytettiin lapsille tarkoitettu hirmuinen kauhuelokuva Rare Exports, joka kertoo hieman erilaisesta joulupukista. Tämän elokuvan joulupukki ei ole sellainen herttainen lasten ystävä, kuten nykyisissä saduissa lapsille kerrotaan, vaan päähenkilön taustalla on uskoakseni saamelaisten toisenlainen satuolentopukki Staalo, joka ei alkuunkaan pidä lapsista. Saamelaisten tarinoiden staalo kiertelee hänkin jouluiltoina säkin kanssa sikäläisiä kotitalouksia, mutta hän ei jaa säkistään lahjoja, vaan kerää säkkiinsä huonotapaiset lapset ja juodakseen heidän verensä ja syödäkseen heidän lihansa. 

Staalo on varmasti hyvä apu lasten kasvatuksessa. Eilisen elokuvan Staalo asustaa Korvatunturilla ja se herättää minussa epäilyn siitä, että se näkemys, jonka mukaan joulupukki asuu Korvatunturilla ei olekaan Markus-sedän keksimä, vaan että uskomus perustuu vanhoihin saamelaistarinoihin. Elokuvan mukaan Korvatunturi ei olekaan oikea tunturi, vaan joulupukin hautakumpu, johon asiaan aion vielä lähteä tutustumaan, mikäli selviän uhkaavasta koronasta. Mikään matkailukohdehan Korvatunturi ei nykyään ole ja mielestäni Savukosken kunta on erittäin huonosti hyödyntänyt tunturin maineen turismia kehittäessään. 

Olen kuullut, että Staalon tapaan myös Lastenradiota vuosikymmeniä juontanut Markus-setä inhosi lapsia. Olen myös kuullut, että kerran Markus-sedälle sattui se erehdys, että heti sen jälkeen, kun hän oli kuuluttanut, että "kuulemiin, kuulemiin pienet ystäväiseni" hän olisi myös kuuluttanut sen jälkeen epähuomiossa, että "ja nyt tämä poika suksii paskalle". Rare Exportin voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-1676189 Kommentit (0) 

Jumalan ihme 24.12.2021, 12:47 

Tämä joulukortti on anoppivainajani sankaritädin Emma Kuikan evakkokuormasta. Vaikka lehmä piti ampua, kun Uukuniemen Mensuvaarasta lähdettiin puolen tunnin varoitusajalla talvisodan alkaessa, niin joulukortit kuitenkin voitiin pelastaa evakkorekeen, joka osoittaa, miten tärkeitä ne aikoinaan olivat. Kortti on tullut vuonna 1929 kuolleelle anoppivainaani isoäidille Uukuniemen Niukkalan kylälle 1920-luvulla. Siihen aikaan joulukortit olivat nykysiä kauniimpia. Naimaton sankaritäti Emma Kuikka huolehti velivainajansa täysorvoiksi jääneistä pikkulapsista sodan ankarissa oloissa ja vielä pitkään sen jälkeekin. 

Sodan jälkeen Emma onnistui hankkimaan uuden lehmän, mutta se ulosmitattiin veloista. Epäilen, että taustalla saattoivat ihan hyvin olla maksamatta jääneet kirkollisverot, joihin Emmalla ei ollut köyhyyden vuoksi varaa, vaikka hän oli hyvin uskonnollisuuteen taipuvainen ihminen. Ainoan lehmän menetys oli siihen maailman aikaan oli katastrofi, maksoihan kunnon nauta tuhansia markkoja. Mutta sitten heti tapahtuneen jälkeen anopin 16-vuotias vilkasäläyinen Tanu-veli pyysi tädiltään tämän loput rahat, joita oli 16 markkaa ja korttipakkansa ja lähti kylille. Aamuyöstä Tanu sitten palasi reissuiltaan kotiin lehmää taluttaen. 

Siinä tapauksessa oli mielestäni selkeästi kysymys Jumalan ihmeestä, jollainen asia käsittääkseni liittyy jotenkin joulunaikaan. Tämän kuvan myötä toivotan rauhallista joulua globaalisti. Kommentit (0) 

Maailman politiikan arkipäivää 23.12.2021, 15:47 

Ei tuonut Putinin lehdistötilaisuus varmuutta siihen, joutuuko Venäjä turvautumaan tänä jouluna sotilaallis-teknillisiin menetelmiin ehkäistäkseen Ukrainasta uhkaavan Lännen hyökkäyksen. Varmuutta ei tullut myöskään siihen Venäjällä äskettäin esille nousseeseen näkemykseen, että Venäjän pitäisi palauttaa rajansa tsaarin aikoja vastaaviksi. Olen ihmetellyt sitä, että vaikka Venäjä on nyt palannut asevarustelussa lähelle maailman huippua ja sen sotilasbudjetti lähentelee jo Saudi-Arabian vastaavaa, niin se ei ole kuitenkaan ottanut esille maata pohjoisesta uhkaavaa vaaraa. 

Venäjähän on Usa:n rajanaapuri ja luulisi sen asian huolestuttavan Putinia. Usa on kuitenkin Venäjälle suurempi sotilaallinen uhka kuin Ukraina. Ehkä Venäjän olisi kuitenkin syytä siirtää ainakin osa Ukrainan rajalle sijoitetuista joukoista Alaskan suunnalle torjumaan mahdollista Lännen hyökkäystä. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen se, että Alaskakin on historiallinen osa Venäjää, jonka Usa ilmeisellä vääryyvellä ja viekkauvella osti Venäjältä pilahinnalla, eli 7,2 miljoonalla dollarilla vuonna 1867, joka vastaa noin 6 miljoonaa euroa ja on siten tyypillisen Loton päävoiton suuruinen hinta. 

Alaska on siis satoja vuosia ollut osa Venäjää ja vasta 154 vuotta osa Usa:ta. Jos Putin sattuu lukemaan tämän, hän voisi ottaa tämän asian huomioon tulevassa toiminnassaan ja vaatia Alaskan palautusta. Mahtava oli tsaarinaikojen Venäjä suurimmillaan, sillä se ulottui Keski-Euroopasta Pohjois-Amerikan pohjoisosiin asti. Paljon mahdollista, että ellei Usa olisi selvällä vääryyvellä ja viekkauvella Alaskaa aikoinaan vienyt, maailmassa olisi tällä hetkellä vain yksi supervalta. Hyvin siis onnistui 850-luvun puolivälissä käynnistynyt projekti, jossa kolme suomalaisheimoa ja kaksi slaavilaisheimoa perusti Uukuniemen lähellä Laatokan rannalla Vanhan Laatokan, eli Staraja Ladogan, kylässä valtion, jonka synnyttämisessä pyydettiin konsulttiapua ruotsalaisilta asiantuntijoilta. 

Arvo Tuominen tosin väittää jossain kirjassaan, että kysymys ei ollut ruotsalaiskonsulteista, vaan ruotsalaisesta Helvetin enkeli-jengistä, joka palkattiin järjestysmiestehtäviin - uskoakseni kaljapalkalla. Noista ruotsalaisista helvetin enkeleistä muuntui sitten halventavana pidetty r----ä-sana. R----ä-sanan käyttö ei siis ole aina ollut vihapuhetta. Sen sijaan venäläinen-sana saattaa hyvinkin olla halventava, sillä se sana on alun perin tarkoittanut vienalaista, jolla ei taas ole mitään tekemistä Venäjän kanssa. Kommentit (2) 

Omikron 22.12.2021, 15:41 

Nähtäväksi jää, onko tuleva joulu ainutlaatuisen rauhallinen. Ainakin Kuopion keskustassa oli äsken kovasti hiljaista, sillä järkevä ja lainkuuliainen kansamme näyttää pysyttelevän kotonaan ja lähes kaikilla vastaantulijoilla maski naamallaan. Ainoastaan joulupukilta maski jostain syystä puuttui. Uusin koronavirusmuunnos on erinomaisen ärhäkkä leviämään ja eilen alan johtavat asiantuntijat kertoivat tartuntojen tuplaantuvan maassamme kahden päivän välein. 

Niinpä, jos tänään on Suomessa tuhat omikron tartuntaa ja tahti jatkuu yhtä hurjana, niin 20 päivän kuluttua tartuntoja on miljoona ja 25 päivän kuluttua, eli noin 20.1.2022, jokainen suomalainen on saanut koronan. Voi olla, että uusi virus rauhoittaa myös muuta maailmaa. 

Ihan hyvin voi olla niin, että vaikka Nato Putinin mukaan uhkaa Ukrainan rauhaa ja vaikka Putin uhkasi Natoa sen hyökkäysvalmistelujen vuoksi sotilasteknisillä vastatoimilla, niin sotilasteknisiä vastatoimia ei tulekaan, koska korona rauhoittaa tilanteen. Historiasta löytyy vastaavasta tapauksesta hyvä esimerkki. Nimittäin ainakin eräät historiantutkijat ovat esittäneet, että kun silloisen maailman mahtavin sotilasmahti Saksa yllättäen antautui syksyllä 1918, vaikka se vaikutti olevan voittamassa ensimmäisen maailmansodan, antautumisen syynä ei ollutkaan se, että USA oli liittynyt sotaan, vaan espanjantauti, joka romahdutti Saksan talouden. Kommentit (3)

Ural-suklaa 21.12.2021, 16:22 

Ihan omilla silmillä luin sosialistisesta mediasta, että Venäjän suklaateollisuuden vientitulot ovat ylittäneet vahvana suklaamaana pidetyn Sveitsin suklaateollisuuden viennin arvon. Nykyisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä tulee ensimmäisenä mieleen, että taas ovat Putinin trollit asialla, mutta välttämättä niin ei ole. Nimittäin Venäjällä valmistetaan nykyään ihan hyvää suklaata. Itse voin todistaa, että tuo kuvan Sortavalan kaupasta ostettu joulusuklaa oli ihan laadukasta. Epäilen, ettei Venäjällä ole tällä hetkellä suklaan lisäksi tarjottavana montaakaan sellaista kulutushyödykettä, jotka länsimaalaisia kiinnostaisivat. 

Yksi todella mielenkiintoinen kulutushyödyke Venäjältä kuitenkin löytyy, eli tuo sortavalalaisen joulusuklaarasian kannessa koreileva Ural-sivuvaunumoottoripyörä. Kuvassa kyseisellä menopelillä, jota meillä ennen kutsuttiin akantappokoneeksi syystä, jota voin vain arvailla, ovat liikkeellä pakkasukko muoreineen. Pakkasukko muistuttaa paljon meikäläistä joulupukkia, mutta hänen muorinsa poikkeaa mielestäni selvästi edukseen meikäläisestä joulupukin muorista. 

Suomessa, jossa kaikki on kallista, näyttää kuvan Ural maksavan noin 20.000 €, eli hyvän auton hinnan. Amerikassa, jossa kulkuneuvot maksavat huomattavasti vähemmän kuin meillä, Ural maksaa 17.000 taalaa eli suunnilleen 15.000 €, mutta siellä menopeliin kuuluvat lisälaitteina lapio ja drone eli kuvauskopteri. Lisävarusteena olevan lapion minä jotenkin ymmärrän ja hyväksyn, mutta kuvauskopterin olemassaolon tarkoitus jää hämärän peittoon. Ehkä sitä voi käyttää erämaaoloissa liikuttaessa maastotiedusteluun. Kommentit (1) 

 Desantin teloitus 20.12.2021, 16:04 

Kerttu Nuortevaa kuulustellessaan vastavakoilumies Otto Kumenius korosti sitä, että hän on ollut taluttamassa lukuisia desantteja ammuttaviksi Malmin metsään. Muistelmissaan hän kertoo sellaisestakin tapauksesta, jossa hän seisoi tuomittujen pyynnöstä ampumahetkellä kahden desantin välissä pitäen heitä kädestä kiinni. Tapaus kuulostaa erikoiselta, että en ole varma, pitääkö kertomus paikkansa. 

Tosin jatkosodan aikana Suomessa teloitettiin vakoilusta 410 Neuvostoliiton kansalaista eli keskimäärin yksi joka toinen päivä, joten kyllä joukkoon voi mahtua tuo Kumeniuksen kertoma tapauskin. Sa-kuva-arkistosta löytyy kuvasarja erään desantin tuomion täytäntöönpanosta ja ainakin ilmeistä päätellen tilaisuus oli hyvähenkinen tapahtuma, jossa naureskeltiin hyväntahtoisen leppoisasti puolin ja toisin, kuten yllä oleva valokuva todistaa. Kommentit (0) 

Arvo "Poika" Tuominen 19.12.2021, 13:26 

Mielenkiintoinen ihminen oli Arvo "Poika" Tuominen, joka sai keskusteluillaan desantti Kerttu Nuortevan puhumaan ja sai hänet myös psykoosiin. Olen jyrkästi sitä mieltä, että toimittaja Arvo Tuomisen tulisi tehdä tv-sarja nimeltään Arvo Tuominen Arvo Tuomisen jäljillä. Kuulustelu-elokuvassa Kerttu Nuorteva kyseli Tuomiselta suomalaisten kommunistien kohtelusta Stalinin ajan Neuvostoliitossa ja kun hän oli kuullut selostuksen asiasta, hän ihmetteli, että mitenkäs Tuominen itse on vielä siinä. 

Se onkin hyvä kysymys, sillä kummalliselta tuntuu, että Tuominen säilyi Stalinin ajalla hengissä; hänellä ehkä oli hyvin tarkat turvallisuusjärjestelyt, joista ei ole julkisuudessa puhuttu. Putininkin hallintokaudella monelle petturille on käynyt huonosti elämässään. Stalinin hallintokaudella petturien kohtelu saattoi olla astetta tylympää. Salaisen agentin elämä saattoi olla hengelle hupaa vielä kylmän sodan aikana. 

Olen ihmetellyt sitä, että Neuvostoliitosta Japanin kautta Ruotsiin loikannut Hjalmar Front ehti kirjoittaa kaksi mielenkiintoista kirjaa Neuvostoliitolle suorittamistaan palveluista. Kirjojen nimet olivat Kremlin kiertolaisia ja Neuvostokomennuksella Siperiassa. Teossarja jäi kesken, sillä kolmas osa jäi julkaisematta, koska Front kuoli vatsanpuruihin sitä ennen. Wikipediassa kuolinsyyksi kerrotaan vatsasyöpä. Toisaalta Arvo Tuominen sai kylmän sodan aikaan aivan rauhassa julkaista neuvostovastaisia muistelmiaan, joista tuli myyntimenestyksiä. Jotkut ovat sitä mieltä, että mitä kauemmin tapahtumista oli kulunut, sitä paremmin Tuominen muisti asioita. Kommentit (0) 

Repinit 18.12.2021, 17:13 

Olen eittämättä kuvataiteellisesti äärettömän lahjaton ihminen ja niitä harvoja maassamme, joka on jäänyt kansakoulussa piirustuksesta laiskanläksylle, koska en saanut vaahteran lehteä hahmottumaan paperille opettajan mielestä riittävän oikein. Mutta kuvataiteen kiinnostavat silti minua ja olen suuri Ilja Repinin ihailija. Hänen maalauksistaan minäkin jotain ymmärrän ja kun niitä oikein järjen kanssa tutkii, niin niistä löytää kiinnostavia yksityiskohtia, kuten esimerkiksi sen, että keskimmäinen, eli noin seitsemäs, Volgan lauttureista ennakoi uutta aikaa ja selvästi näpelöi kännykkäänsä työnsä lomassa, kuten minullakin on valitettavana tapana. 

Volgan lautturit lienee maailman toiseksi tunnetuin maalaus, sillä se häviää niukasti Mona-Lisalle, vaikkakin Repin työssään vääristää törkeästi historiaa. Volgan lautturit eivät olleet mitään nälkiintyneitä resupekkoja, vaan he olivat Venäjän työväen luokan eliittiä, nuoria riuskoja miehiä. Sellaisiahan ovat vielä nykyäänkin kuljetusalalla työskentelevät. Maamme satamien ahtaajatkin vaikuttavat kuvista päätellen isoilta ja riskeiltä Helvetin enkeleiden kaltaisilta miehiltä, joka asia saa ilmeeni mietteliääksi ja tuo mieleen Marlon Brandon kuuluisaksi tekemän elokuvan Alaston Satama. 

Volgan lautturit eivät siis edusta sosialistista tai mitään muutakaan realismia, vaan se on ropakantaa, jolla kuvataan tsaarin Venäjää, jossa suuri ryysyköyhälistö vetää yhteistä venettä, jonka perässä ainakin maalauksen perusteella istuu muutama harva. Repin inhosi tsaarin valtaa, mutta niin hän inhosi myös bolseviikkikomentoa ja jäi asumaan Suomeen, vaikka häntä isollakin rahalla houkuteltiin Neuvostoliittoon. 

Vesikuljetuksilla oli Venäjällä aikoinaan suuri merkitys ja niin se on sitä vieläkin. Muistuupa mieleeni, miten Krimin valtauksen jälkeen Putin vihasi, että hän voisi käyttää ydinasetta Tanskaa vastaan. Taustalla oli pelko siitä, että Tanskan salmet suljetaan talouspakotteena venäläisiltä laivoilta ja sen seurauksena Pietarissa ja Moskovassa olisi ollut kohta vaikeat ajat, koska 70 % näiden kaupunkien huollosta kulkee Tanskan salmien läpi. 

Jokin ilta sitten näkemäni järkyttävä Kuulustelu-elokuva palautti mieleeni jälleen kerran Boris Repinin mysteerin. Olen joskus lukenut jostain, että Boris Repin olisi ollut taiteilija Ilja Repinin poika, mutta epäilen, ettei hän ole poika, vaan ehkä korkeintaan muu lähisukulainen. Eräs asiantuntija arveli hänen olleen Iljan veljenpoika, mutta jos joku tietää asiasta enemmän, olisin ikuisesti kiitollinen lisävalaistuksesta asiaan. Ilja Repin asui elämänsä viimeiset 30 vuotta Kuokkalassa Karjalan kannaksella, mutta maamme kansalainen hän ei ollut. 

Sen sijaan Boris Repin oli Suomen kansalainen ja Suomen armeijan sotamies, joka vaihtoi Jatkosodan aikana puolta ja palasi takaisin vakoilijana. Varsinainen desantti hän ei ollut, koska ei palannut Suomeen laskuvarjolla, vaan tiettävästi luistimilla, joka ei ole ollut ihan tavallista vakoilijoiden maailmassa. Vakooja Repin jäi Helsingissä kiinni, koska törmäsi raitiovaunussa entiseen aseveljeensä ja päätyi nopeasti Malmin hautausmaalle. 

Netistä löytyvän tiedon mukaan hän olisi hirttäytynyt sellissä solmioonsa, mutta toinen tieto väittää hänen joutuneen teloitusryhmän eteen. Itse epäilen, että hän saattoi menehtyä jo jutun esitutkinta vaiheessa; sellainen ei ollut harvinaista Valpon kuulusteluihin joutuneiden keskuudessa. Tiettävästi kaikki kuulustellut miehet kertoivat kaiken tietämänsä ja monet vielä tätäkin enemmän. Muudan ystävällinen kanssaihminen muuten lähetti minulle tavallisesti luotettavasta Kansa Taisteli-lehden jutun Boris Repinistä, joka löytyy tästä linkistä sivulta 24. http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1984/Kansa_Taisteli_04_1984.pdf. . Kommentit (2) 

Pakinoitsija Ollin veljen lasten surullinen tarina 17.12.2021, 16:42 

Kokoomuslaisen Uuden Suomen pakinoitsija Ollin veljen Santeri Nuortevan kolmella lapsella oli elämässään kova kohtalo. Tyttären Kerttu Nuortevan tapauksen kertoi Kuulustelu-elokuva, mutta hänen pikkuveljiensä Pentin ja Matin tapauksessa olisi myös ainesta elokuvaksi. Löysin internetistä Geni.comin sivuilta alhaalla olevan kertomuksen veljeksistä. 

Tässä yhteydessä palaa mieleeni kymmenisen vuotta sitten ilmestynyt Jarmo Niemisen kirja Rintaman poliisi, joka perustuu valvontaupseeri Taavetti Heikkisen päiväkirjoihin. Heikkinen huolehti rintamalla epäiltyjen desanttien kuulusteluista ja menetelmä oli yksinkertainen ja tehokas. Pidätettyä hakattiin kepeillä jalkapohjiin niin kauan, että yleensä tämä kertoi kaiken tietämänsä ja moni varmaan vielä tätäkin enemmän. Paljon mahdollista, että Taavetti Heikkinen oli yksi niistä spesialisteista, jotka kuulustelivat Nuortevan veljeksiä 75 päivän ajan. 

GENI.COMIN KERTOMUS PENTTI NUORTEVASTA Kerttu Nuortevan veljien Pentin ja Matin kohtaloista ei niistäkään puutu dramatiikkaa. Heistä molemmista tuli autonkuljettajia Petroskoissa. Neuvostokarjalainen Arkadi Jaravoj on kertonut heidän tarinaansa seuraavasti: Pentti ja Matti Nuorteva saivat jatkosodan alkuvaiheissa vuonna 1941 evakuoitua turvallisesti perheensä pois Petroskoista ennen suomalaisten joukkojen saapumista. He palasivat vielä kotikaupunkiinsa, mutta tällä välin jo suomalaisia joukkoja oli ehtinyt saapua sinne ja veljekset joutuivat vangeiksi. Heidät siirrettiin Vehkaojan keskitysleirille, mutta he kuitenkin onnistuivat pakenemaan jonkun ajan kuluttua omiensa puolelle. 

Veljekset värvättiin nyt valtion turvallisuuselinten palvelukseen ja heidät lähetettiin tiedustelumatkalle miehitettyyn Petroskoin kaupunkiin. Jarovoin ketoman mukaan joku oli pettänyt heidät. Edelleen Jarovoin kertomuksen mukaan- joka ilmeisesti on värittynyttä ja osin mielikuvitukseenkin perustuvaa- heitä kuulusteltiin keskeytymättä 75 päivää ja kuulustelijoina olivat Suomen armeijan parhaat alan spesialistit. Veljekset eivät kuitenkaan paljastaneet vakoilumatkansa todellista tarkoitusperää ja sota-ajan oloissa lopputulos oli väistämätön. Pentti ja Matti Nuorteva tuomittiin vakoilusta kuolemaan ryhmä Oinosen kenttäoikeuden istunnossa ja teloitus tapahtui huhtikuun 20. päivänä vuonna 1942. (lähde: Arvo Kostiainen: Santeri Nuorteva, kansainvälinen suomalainen ss. 200-201) Kommentit (0) 

 Kaunis Kerttu 16.12.2021, 16:26 

Kaunis, surullinen ja täyden viiden tähden elokuva on tämä Kuulustelu, joka on vielä nähtävillä Yle Areenassa alla olevasta linkistä. Ihmettelen, ettei se ole noussut kansainväliseen kuuluisuuteen, vaikkasiihen siinä olisi ainesta. Luulisi, että ainakin Venäjällä, jossa arvostetaan vakoilijoita hyvinkin korkealle, tämä elokuva saisi ystäviä, jos se saataisiin siellä levitykseen. https://areena.yle.fi/1-50693656 . Kerttu Nuortevan desanttiradio, jonka sulakkeen hän toheluuttaan poltti ja jonka hän kaiken huipuksi unohti pesulaan, on ainakin joskus ollut nähtävillä Riihimäen viestimuseossa. Itsekin ajoin muinoin polkupyörällä Heinolasta Riihimäelle tutustuakseni laitteeseen, mutta ehdin paikalle juuri ennen museon sulkemista enkä ehtinyt sitä löytämään kaiken tavaran paljouden keskeltä. Vekotin kiinnosti minua ihan teknisessä mielessä. Tuntuu merkilliseltä, että jo 80 vuotta sitten muutaman kilon vehkeellä pystyi pitämään yhteyttä satojen kilometrien päähän. Samanlainen vakoojaradio on ollut sota-aikaan käytössä tietääkseni esimerkiksi myös Heinolassa ja Karttulan Airakselassa eikä vastavakoilu pystynyt niitä silloin paljastamaan. 

Itse olen tutkimuksissani onnistunut myöhemmin selvittämään jopa laitteiden käyttäjät. Jatkosota-aikaan suomalaisillakin oli käytössään kehittynyt radiotekniikka; varmaankin tulevat Saloran Nokian ihmeen luojat puuhastelivat silloin tällaisten asioiden parissa. Kaukopartiomiesten Kyynel-radio painoi kuusi kiloa ja sillä pystyi pitämään yhteyttä vaikka Helsingin ja Rovaniemen välillä, vaikka laite toimi paristoilla, toisin kuin Nuortevan töpselivirralla toimiva laite. Muuten radion lisäksi desantti Nuortevalta jäi toinenkin pyhäinjäännös Suomeen. Joroisten maapuolustusmuseossa on ollut ainakin kymmenisen vuotta sitten nähtävillä vakoojan kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa odotellessaan vankilassa tekemä nukke, jonka tukka on desantin itsensä hiuksista. Olen vahvasti sitä mieltä, että kauniiseen Kerttuun liittyvä pyhäinjäämistö, eli radiolähetin ja nukke, olisi sijoitettava Tampereen Vakoilumuseon vitriiniin kunniapaikalle. 

Kerttu Nuorteva sai Suomessa kuolemantuomion, mutta sen täytäntöönpanoa viivytettiin niin, että rauhan tulo ehti hänet pelastamaan elämälle. Presidentti Ryti oli varmaankin viivyttelyn taustalla eikä hän antanut ampua Uuden Suomen pakinoitsija Ollin veljentytärtä. Neuvostoliittokin kohteli vakoilijaansa yllättävän lempeästi, koska hän sai vain kymmenen vuotta työleiriä, vaikka oli kertonut kuulusteluissa kaiken. Ainakin hyvän tarinan mukaan ennen luovutusta Nuortevan hampaita olisi porailtu siihen malliin, että hän pystyi Neuvostoliitossa selittämään joutuneensa kidutetuksi. Kommentit (0)

torstai 16. joulukuuta 2021

Otto Kumenius ja Stig Bergling 15.12.2021, 15:55 

Merkilliseen sattumaan törmäsin eilen, kun luin uutistoimittaja Kari Lumikeron kirjaa Tätä en vielä kertonutkaan ja katselin samaan aikaan tellusta Jörn Donnerin ohjaamaa erinomaista elokuvaa nimeltään Kuulustelu. Kuulustelussa-elokuvassa Suomen vastavakoilun päällikkö Otto Kumenius kuulustelee tylysti vakoilija Kerttu Nuortevaa, mutta ei saa tätä tunnustamaan mitään. Elokuvassa Kumeniuksesta saa hieman vastenmielisen ja yksinkertaisen vaikutelman. Sen sijaan Turun Valpon osaston päälliköstä Paavo Kastarista saa päinvastaisen vaikutelman, kun tämä keskustelee kauniin vangitun vakoilijan kanssa kynttiläillallisella kirjallisuudesta sivistyneen ihmisen lailla. Kielteistä käsitystä Kumeniuksesta vahvistavat myös ne hänen kirjansa, jotka olen lukenut ja joissa mielestäni on paljon väritettyä totuutta. 

Mutta kyllä Kumenius oli kaikesta huolimatta ammattimies alallaan. Nimittäin toimittaja Lumikero paljastaa, että vielä Espanjassa asuneena eläkeukkonakin Kumenius seurasi sen verran omaa erikoisalaansa, että hän lähetti Ruotsin turvallisuus poliisille Säpolle muistion, jossa hän kertoi, että hänen mielestään Säpon palveluksessa ollut Stig Bergling onkin KGB:n myyrä. Hänen lähettämäänsä tietoon Säpo ei reagoinut moneen vuoteen, mutta sitten Israelin tiedustelupalvelu pidätti Berglingin ja toimitti hänet Ruotsiin. 

Ruotsissa todettiin Berglingin aiheuttaneen maalle miljardien kruunujen vahingot toiminnallaan ja hänet tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Kahdeksan vuoden istumisen jälkeen hänet päästettiin vuorokaudeksi lomalle, jonka aikana hän pakeni Suomen kautta Neuvostoliittoon. Siellä Berglingiä kohdeltiin hyvin, mutta lopulta kyllästyttiin miehen jatkuvaan valitteluun ja hänet lähetettiin asumaan kauniiseen Budabestiin. 

Bergling ei viihtynyt Budabestissäkään, sillä naapurit kohtelivat häntä jostain syystä epäystävällisesti ja niinpä mestarivakooja jatkoi matkaansa Beirutiin. Sielläkään hän ei viihtynyt, vaan palasi Ruotsiin kärsimään keskeytynyttä vankeusrangaistustaan, joka muutettiin sittemmin elinkautisen sijasta 23 vuoden vankeudeksi. Bergling vapautui 1977 ja kuoli vuonna 2013 vanhainkodissa. Kommentit (0) 

 Kenraalimajuri Malmberg antoi kaikkensa 14.12.2021, 16:15 

Jos Lapuan liikkeen järjestämästä Ståhlbergin muilutuksesta selvittiin vähäisellä verenvuodatuksella, niin Mäntsälän kapinasta selvittiin vielä vähemmillä henkilövahingoilla, koska lapualaisten johto sortui operaation aikana juopottelemaan oikein aikamiesten lailla. Yhtenä johtomiehenä asiassa toimi armeijasta erotettu kenraalimajuri K. M. Wallenius, ja jostain merkillisestä syystä, jota en ymmärrä, valtiojohtomme katsoi, että kenraalimajurin arvoisen upseerin voi pidättää vain toinen samanarvoinen sotilashenkilö. 

Niinpä asialle määrättiin kenraalimajuri Lauri Malmberg, joka lähti suorittamaan pidättämistä varustautuen operaatioon asianmukaisin turvavälinein, eli hän otti mukaansa tuhdin määrän viskipulloja. Tämän uhan edessä Wallenius suostui neuvottelujen jälkeen antautumaan, tosin neuvottelut olivat niin rasittavat, että pidättäjä Malmberg antoi niissä urheilukielellä sanottuna kaikkensa ja sammui paluumatkalla heitä kuljettaneeseen autoon. Niinpä ennen auton saapumista Helsinkiin Wallenius otti autossa komennon käsiinsä ja määräsi, että poliisiasemalle koukataan Haaksirikkoisten patsaan kautta, joka valinta minusta osoittaa kenraalimajurin oivallista draamantajua. 

Wallenius ilmoittautui itse poliisilaitoksella, jonka jälkeen hänet pantiin putkaan, kuten oikein onkin. Vapaudenmenetys oli hänelle hyvin raskas kokemus, koska elämäkertateos paljastaa tämän vakavissaan suunnitelleen sellissään itsemurhaa. Kenraalimajuri Lauri Malmbergia ei palkittu uroteostaan eli kapinajohtajan pidättämisestä, vaan hän joutui presidentin puhutteluun ilmeisesti työmaajuopumuksesta epäiltynä. 

Puhuttelussa Malmberg kiisti syytökset ja korosti valinneensa juuri oikean taktiikan, kun ottaa huomioon vastustajan ominaisuudet. Hän korosti myös sitä, että jos hän olisi joutunut pidättämään kenraali Kalle Wilkamaa, hän ei olisi aseistautunut viskipulloilla vaan Raamatulla. Wilkama, joka oli itsenäistymisen jälkeen vähän aikaa jopa puolustusvoimain komentaja, oli uskovainen ja raitis mies. Niinpä hän saikin aikaan maamme nuoressa armeijassa kummallisilla käytöstavoillaan aikaan melkoisen kaaoksen ja joutui nopeasti eroamaan korkeasta virastaan. Kommentit (0) 

Everstiluutnantti Kuussaaren hyvä kalu 14.12.2021, 15:50 

Luinpa tuossa Lasse Laaksosen kirjan kuopiolaissyntyisestä K. M. Walleniuksesta ja opin, ettei luulo ole aina tiedon väärti. Olen nimittäin vanhana raittiusmiehenä ollut sitä mieltä, että alkoholin käytössä on sittenkin eräitä hyviä puolia. Esimerkiksi kun suomalainen vahvasti kansallismielinen oikeisto, joita myös fasisteiksi kutsutaan, yritti 1930-luvulla kaksi kertaa oikein tosissaan ottaa vallan maassamme, olen luullut, ettei kummallakaan kerralla veri virrannut, mutta että viina virtasi sitäkin kovemmin. 

Mutta olen ollut luulossani väärässä. Nimittäin, kun entinen presidentti K. J. Ståhlberg 14. 10. 1930 muilutettiin, veren vuodatukselta ei vältytty, vaan verta vuodatettiin Sortavalan Seurahuoneella, joka oli tapahtumien keskus sikäli, että muilutusoperaatiota ilmeisesti johdettiin sieltä käsin. Tosin täyttä varmuutta ei ole siitä, johdettiinko operaatiota Sortavalan Seurahuoneelta tai johdettiinko sitä yleensä mistään, sillä vaikka maassa vallitsi vielä kieltolaki ja kuten kaikki, jotka jotain historiasta tietävät, tietävät, että se lopetettiin vasta 5.4.-32 klo 10, niin Sortavalan Seurahuoneella kenraalimajuri K. M. Walleniuksen johdolla kokoontuneet upseerit eivät olleet ainakaan sillä kertaa onnistuneet pitäytymään ainakaan täysin päihteettömyyteen, vaan ainakin eräät olivat kännissä kuin käet.

Ilmeisesti upseereilla oli omat eväät mukana, koska Sortavalan Seurahuone uskoakseni ainakin yritti noudattaa Suomen lakia ainakin soveltuvin osin. Illan mittaan upseerit alkoivat luonnollisesti kaipaamaan myös naisseuraa, jota paikalla esiintyi ainakin tarjoilijoiden muodossa. Niinpä everstiluutnantti Eero Kuussaari kohdisti naisen kaipuunsa paikalla olleeseen tarjoilijaneitoseen, jonka hän yritti panna polvelleen ja poliisikuulusteluissa myös ilmeni, että everstiluutnantti oli tässä tilanteessa korostanut, että "hänellä on hyvä kalu". 

Koska huoneessa olleet muut upseerit ja herrasmiehet eivät rientäneet pulaan joutunutta tarjoilijaneitosta auttamaan, oli tämä itse lyönyt everstiluutnanttia päin kasvoja, niin että tämän nenästä oli alkanut vuotaa verta. Ihmettelen sitä, ettei kenraalimajuri Wallenius puuttunut mitenkään alaisensa toimintaan ja ymmärrän täysin sitä, että poliisikuulustelupöytäkirjan mukaan everstiluutnantti Kuussaari oli illan aikana kutsunut esimiestään "paska kenraaliksi". Siitä voisi päätellä, ettei 36-vuotiaalla kenraalimajuri Walleniuksella ollut riittävästi arvovaltaa alaisiinsa nähden. 

Muilutus tapahtui vuonna 1930, joten upseerit istuivat iltaa Sortavalan ns. Vanhalla Seurahuoneella eivätkä uudella upealla juuri talvisodan edellä valmistuneella funkkistyylisellä Seurahuoneella, jossa itsekin olen muutaman yön viettänyt. Mutta upea oli Sortavalan Vanhakin Seurahuone, kuten alla oleva Finna.fi:stä lainattu Museoviraston kuva todistaa. 

Harmi, että moinen komea rakennus on hävitetty. Lopuksi korostettakoon sitä, ettei Ståhlbergin muiluttajien sitkeys ei riittänyt siihen, että tämä olisi kyyditty itärajan taakse, kuten ilmeisesti aiottiin, vaan entinen presidentti ja tämän puoliso jätettiin Joensuuhun. Muilutuksen vuoksi everstiluutnantti Eero Kuussaari sai vuoden vankeutta, johon sisältyi myös tuomio alkoholirikkomuksesta, mutta Walleniuksen sotaylioikeus lopulta vapautti syytteistä täysin eikä hän saanut tuomiota edes alkoholirikkomuksesta, joten hän oli sitten tapahtumahetkellä ihan selevä mies, jota asiaa tosin soppii eppäillä, kuten Savossa sanotaan. Kommentit (0) 

Autuaita ovat nöyrät 12.12.2021, 15:51 

Kirkkaat valot, räikeät värit ja nykyajan nuorison kovaääninen ns. rock'n roll-musiikki ärsyttävät minua, mutta sen sijaan tuon kuvan rauhallinen tunnelma rauhoitti levotonta mieltäni, kun sitä saksanseisojakoiran lailla pysähdyin toljottamaan. Kuvassa Tiiksan kylässä mummo poseeraa pihallaan, jolla aika on pysähtynyt. Tiiksan mummon hyvinvoinnintaso ei ole vielä pohjoismaisella tasolla, sillä Venäjällä keskieläkekin on vain 200 euroa kuussa, kun taas meillä se on 1762 euroa - tosin Tiiksan mummon hiilijalanjälki on sillä tasolla, jonka Tellus saattaa hyvinkin kestää. Suomessa eläkeläisen eläke pienemmillään voi olla 837 €/kk, mutta lisäksi hän voi saada asumistukea 80 % kohtuullisista asumismenoista. 

Venäjän sosiaaliturvasta en tiedä, mutta ihmeeltä tuntuu, jos vaikkapa Pietarissa, jossa on lähes suomalainen hintataso, pieneläkeläinen tulisi toimeen sikäläisellä keskimääräisellä eläkkeellä. Epäilen, että Venäjän suurkaupungeissa köyhille eläkeläisille maksetaan jotain ylimääräistä, koska 200 eurolla ei kuukautta elä. Tässä yhteydessä palaa mieleeni jostain Keijo Korhosen kirjasta lukemani tarina. Joskus neuvostovallan loppuhetkillä hän vieraili rajan takana Uhtualla, josta ei tietääkseni voi muuta hyvää sanoa, kuin että allergioita ihmisillä on kymmenen kertaa vähemmän kuin Suomessa. 

Siellä Korhonen törmäsi köyhänoloiseen mummoon, jolta hän tiedusteli toimeentuloasioista. Hyvin tuli Uhtuan mummo toimeen. ”A hyvin pärjäilemme. Pienen eläkkeen saamme. Kaupasta suolaa ja leipää saa ostaa. Paljon emme tarvitse. Potaattia talveksi viljelemme, ukko kalastaa. Metsästä marjoja ja sieniä on. Hyvin elelemme.” Kuitenkin Korhonen halusi tarjota mummolle sikäläisen mittapuun mukaan huomattavan summan rahaa, mutta mummo kieltäytyi. ”Kiitos kiitos siulle, en mie ota. Meillä kaikkea on. Hyvin elämme ukon kanssa, niin kauan kuin Luoja elonpäiviä suo. Kiitos kiitos, ja Herra kanssanne olkohon”. Autuaita ovat nöyrät, tähdensi professori Keijo Korhonen tarinansa lopuksi. Kommentit (1) 

Sensuuri ei iskenytkään 11.12.2021, 17:07 

Tuossa oltiin rouvan kanssa vallan kynttiläsuuruksella ja pistin Youtubin vapaan valintansa mukaan soittamaan tunnelmaan sopivaa musiikkia ja jostain syystä sen alkometri, vaikka mikä se nyt olikaan, joka määrää tietokoneiden käyttäytymistä, valitsi soittolistalle myös Mauno Koiviston esittämän Aleksis Kiven runoon perustuvan Sunnuntain, joka on minullekin tuttu biisi, koska olen Suonenjoen Yhteislyseon musiikkilinjan käynyt mies. 

Mutta enpä muista, että meidän koulumme laulukirjassa olisi ollut Kiven Sunnuntai-runon viidettä säkeistöä, joka varmasti oikein olikin, koska siinä säkeistössä ylitetään eittämättä ns. hyvän maun rajat, jotka olisivat vaarantaneet nuorison siveellisen kehityksen. Lukekaa ja kuunnelkaa vaikka itse: 

Mä muistan sen lempeän laakson, ainiaan muistan sen, miss’ istuin ma neitoni kanssa, hellästi syleillen; ja kiirehti kesänen päivä, sunnuntaipäivä tyyni. Me varjossa valkean tuomen istuimme ruohistoss’, ja allamme kimmelsi järvi paisteessa auringon, ja loiskelit Ahtolan immet kultasell’ santarannall’. Sen toisella rannalla seisoi temppeli korkea, siell’ kuulimme virsien veisun ihanast’ huokaavan, ja viimein, kuin jumalten maasta, temppelin kello pauhas. Ja katselin kaukasta vuorta ylhäällä pohjosess’ kuin ihmeellist’ Onnelan maata. – Unien kangastus! Kosk’ impeni sylissäin istui temppelin kellon pauhuss’. Mut vait oli impeni kaino, katsahtain korkuuteen, ja poskellans kyynele kiilsi helmenä kirkkaana. Mun käteni ihanast’ eksyi kiharains mustaan yöhön. Niin vietimme lempeäss’ laaksoss’ päivämme autuaan; me varjossa valkean tuomen istuimme ruohistoss’, ja läheni kesänen ehtoo, sunnuntai-ehtoo tyyni. https://www.youtube.com/watch?v=t2oVioplTzw 

Sensuuri iski 10.12.2021, 16:17 

Tunnen itseni melkein Donald Trumpin kaltaiseksi vaikuttajaksi sosialistisessa mediassa, koska sensuuri on puuttunut minunkin julkaisuuni. Nimittäin Facebook poisti juttuni sekä Karjalan että Venäjän keskusteluryhmästä ja sain Naamakirjalta virallisen varoituksen. Sen sijaan omalla sivullani päivitykseni jostain syistä säilyi, kun siirsin epäsiveellisenä pidetyn kuvan linkin taakse. Juttuni käsitteli Venäjän ja Karjalan kuohilaita, eli ihmisiä, jotka uskonnollisista syistä silpoivat itsensä kuolettaakseen synnillisenä pitämänsä lihan himonsa. 

Siirsin sivulleni Wikipediasta myös nais- ja mieskuohilasta esittävän kuvan, johon sensuuri sitten älysi jostain syystä puuttua. Sain Facebook-sivulleni ilmoituksen, että juttuni poistetaan alastomuutta koskevien sääntöjen vuoksi. Sukupuolielimiä, tissejä tai nännejä ei saa Naamakirjassa näyttää. Protestoin sensurointipäätöstä ja vetosin siihen, ettei munia tai tissejä kuvan henkilöiltä näytetty, koska kuvan henkilöt olivat leikanneet ne ihan kotikonstein pois. Protestini hylättiin ja sain keltaisen kortin ja jos syyllistyn vielä vastaavaan, joudun julkaisukieltoon. 

Korostan sitä, että en ilkeyttäni kirjoittanut Karjalan ja Venäjän ryhmissä kuohilaista, vaan siksi, että haluan asiasta lisätietoa, sillä kuohilaisuus on jostain syystä vaiettu asia. Sen tiedän, että Uukuniemen Mensuvaarassa, josta anoppini lähti evakkoon, oli tiettävästi kuusi kuohilasta. Luulen, että Karjalassa heitä saattoi olla satoja tai jopa tuhansia. Ihmettelen, ettei seuraavaan Facebook-julkaisuuni, joka käsitteli tuhansien karjalaisten uskonnollisista syistä tekemiä polttoitsemurhia puututtu eikä ihmisen polttamista esittävää kuvaa poistettu. 

Jutussani ihmettelin sitä, että karjalaiset olivat niin nöyriä, että vastasivat valtiovallan uskonvainorovioihin siten, että he siirtyivät asiassa itsepalveluun. Röyhkeät savolaiset eivät olisi moiseen suostuneet. Nimittäin kun körttikansaa alettiin ahdistella, syntyi termi halkokörttiläiset, sillä körtit tarttuivat halkoon turvatakseen uskonnonharjoittamisen vapautensa. Kommentit (0) 

Verinen Alpo 09.12.2021, 16:12 

Ilkka Heiskanen esitti Etulinjan edessä -elokuvassa mitään pelkäämätöntä Alpo Marttista niin hyvin, että onnistui muistuttamaan tätä jopa ulkonäöltään. Marttinen kohosi jo 34-vuotiaana everstin arvoon Suomen armeijassa ja kohosi everstin arvoon myöhemmin myös USA:n armeijassa, vaikka aloitti siellä uransa yli-ikäisenä sotamiehenä paettuaan sinne Suomesta jatkosodan jälkeen asekätkentäjutun vuoksi.

Alpo Marttinen ei ollut ensimmäinen rapakon takana menestynyt Marttinen, koska samaa sukua edustanut Jussi Marttinen, eli John Morton, ainakin rautalampilaisten mukaan perusti Pohjois-Amerikan Yhdysvalloiksi nimetyn valtion. Aika erikoista on se, että kovasti sotainen suomenkielinen Marttinen nimitettiin jatkosodassa pasifismiin taipuvaisen ruotsinkielisen JR 61:n komentajaksi. Tuo ruotsinkielinen rykmentti oli koottu ruotsinkielisen Pohjanmaan miehistä, jotka eivät ehkä olleet luonnostaan kovin sotaisia, koska heidän kotiseudullaan vaikutti Munsalan sosialismiksi mainittu poliittis-uskonnollinen suuntaus, jossa yhdistyi erikoisella tavalla sosialismi ja pasifistiset uskonnolliset herätysliikkeet. 

Vaikka pohjalaisia pidetään sotaisena väkenä, niin jatkosodan aikaan sieltä pakeni melkoisesti ruotsinkielisiä miehiä Ruotsiin ja jokunen sikäläinen Ruotsiin karkaamaton mies myös teloitettiin Suomessa karkuruuden vuoksi. Vuonna 1984 Erik Andren julkaisi kirjan Missä on veljesi?, jossa kerrotaan jatkosodan tapahtumista ruotsinkielisten pohjalaisten näkökulmasta ja lainaanpa kirjasta kohtauksen, joka sivuaa myös Alpo Marttista: 

"Se tapahtui sodan loppuvaiheissa ja ankarissa taisteluissa Tienhaaran luona. Eversti Marttinen saapuu illalla. Silloin hän saa kuulla eräästä pikakoulutuksen saaneesta 18-vuotiaasta nuorukaisesta, joka oli saapunut edellisenä päivänä ja oli niin peloissaan, että ei pystynyt seuraamaan hyökkäyksessä, vaan oli piiloutunut suuren kiven taakse. Marttinen menee nuorukaisen luo, läimäyttää häntä isällisesti hartioille, katselee miehiä ja sanoo: - No, ei kannata huolestua. Minä hoidan pojan. He menivät muutaman askeleen päähän. Ja niin kajahti laukaus.” Kommentit (2) 

Ruotsin kuninkaallisen kirjaston vt. johtaja 08.12.2021, 15:53 

Eilen mainittu anarkistiluutnantti Harry Järv johti jatkosodassa menestyksellä yli kahtasataa tiedustelupartiota linjojen taakse. Viimeisellä partiomatkalla sitten menestys loppui, koska hän astui miinaan. Järv arvioi tilanteen sellaiseksi, ettei häntä voi enää pelastaa ja hän määräsi miehensä jatkamaan matkaa ja jäi itse kuusen juurelle odottamaan kuolemaansa. Etulinjan edessä elokuvassa häntä haastateltiin asiasta noin 60 vuotta tapahtuneen jälkeen ja hän kertoi kuolemaa odotellessaan surreen varsinkin sitä, että niin moni hyvä kirja jää häneltä lukematta. 

Mutta poikkeuksellisesti Järvin alaiset eivät noudattaneetkaan esimiehensä käskyä, vaan palasivat hänet noutamaan ja kantoivat omalle puolelle. Järv pelastui elämälle ja ehti sen jälkeen lukea paljon kirjoja. Hän nimittäin työskenteli pitkään Tukholmassa Ruotsin kuninkaallisen kirjaston ylikirjastonhoitajana ja myöskin välillä sen virkaatekevänä johtajana. 

Epäilen, että Harry Järv oli tavallaan poliittinen pakolainen, kun hän muutti sodan jälkeen Ruotsiin. Hän nimittäin oli sen sortin sosialisti, että piti Hitleriä ja Stalinia jokseenkin yhtä pahoina. Syntilistaa lisäsi sekin, että hän auttoi esimiehensä eversti Alpo Marttisen pakenemaan Suomesta, vaikka ei kertomansa mukaan pitänyt hänestä ihmisenä. Järv arvosti Marttista kuitenkin sotilaana ja piti häntä yhdessä Motti-Matti Aarnion kanssa Suomen armeijan parhaina upseereina ja lisäsi, että Aarnio oli myös ihmisenä miellyttävä. 

Sen lisäksi, että Harry Järv luki paljon hyviä kirjoja, niin hän myös kirjoitti paljon. Wikipedia kertoo miehestä seuraavaa: Järv sai stipendin Uppsalan yliopistoon, josta hän valmistui filosofian lisensiaatiksi vuonna 1954. Järville myönnettiin filosofian kunniatohtorin arvo vuonna 1973. Kirjallisuudentutkijana hänet tunnettiin erityisesti Franz Kafkan asiantuntijana. Hän julkaisi uransa aikana yli 50 teosta, kuten useita antiikkia ja poliittista historiaa käsitteleviä esseekokoelmia. 

Järv toimi myös suomenruotsalaisen Horisont- sekä ruotsalaisten Radix- ja Fenix-kulttuurilehtien päätoimittajana. Järv tunnetaan erityisesti työstään kirjastojen vaalijana ja niiden merkityksen korostajana. Hänen kirjalliseksi testamentikseen luonnehditussa teoksessa Mänsklighetens minne Järv on kuvasi kirjastoja ”ihmiskunnan ainoaksi luotettavaksi ja pysyväksi muistoksi”. Kommentit (0) 

Harry Järv - anarkisti ja upseeri 07.12.2021, 16:31 

 Eilen katsoin tv:stä Åke Lindmanin ohjaaman elokuvan Etulinjan edessä, joka perustuu Harry Järven samannimiseen kirjaan, vaikkakin kirja on hyvin erihenkinen kuin siitä tehty elokuva. Filmissä ei esimerkiksi kerrota sitä, kuinka miehet peloissaan koittivat tahallaan saada itsensä haavoitettua tai kuinka suuri sotasankari ja maamme nuorin eversti Alpo Marttinen surmasi pistoolillaan erään vähän yksinkertaisen sotamiehen. Marttinen sai syistä, joita voi vain arvailla, miehiltään lempinimen Verinen-Alpo. 

Harry Järv, jonka omiin kokemuksiin kirja perustuu, lienee ollut maamme kenttäarmeijan ainut vakaumuksellinen anarkistiupseeri ja syndikalisti. Entisenä merimiehenä hän oli omaksunut merimiesliiton johtajan Niilo Vällärin syndikalistisen ajattelun. Wikipedian mukaan syndikalismi syntyi Ranskassa1800-luvun lopulla jatkona anarkisti Pierre-Joseph Proudhonin perustamalle ammattiyhdistyssosialismille. 

Se pyrkii tuotantovälineiden haltuunottoon voimakeinoin ja poliittiseen valtaan käyttäen keinonaan ammattiyhdistysten joukkovoimaa, sekä sitä kautta toteuttamaan sosialismia. Jatkosodassa luutnantti Järv johti menestyksellä yli kahta sataa vihollisen linjojen taakse tehtyä tiedustelupartiota ja niinpä epäilyttävistä yhteiskunnallisista mielipiteistä huolimatta hänelle esitettiin urhoollisuudesta Mannerheim-ristiä, jota ylipäällikkö ei jostain syystä hyväksynyt, vaikka kaikki muut Järvin esimiehet asiaa puolsivat. 

Sodassa Järv kertoi toimineensa anarkistisen ideologian mukaisena johtajana. Hän ei noudattanut armeijan käytäntöjä, vaan oli ainoastaan muodollinen johtaja, joka ei milloinkaan komentanut ketään. Järv piti miehiään tasavertaisena ja päätökset toteutettiin demokraattisesti. Hän sai toimintatavoistaan moitteita ylemmiltä upseereilta ja Järviä luonnehdittiin arvioinneissa ”epäsotilaalliseksi”. Hän oli siis hyvin paljon samanlainen johtaja kuin nilsiäläinen pienviljelijä Einari Kokkonen, joka oli Tuntemattoman sotilaan Koskelan esikuva. 

Tosin Järv ei lyönyt kännissä upseeritovereitaan turpaan, koska hän oli erittäin sivistynyt mies. Ainakin vielä kymmenisen vuotta sitten ilmestyi anarkistien Kapian Työläinen-niminen arvovaltainen julkaisu, josta löytyy tämä Harry Järven mielenkiintoinen haastattelu: https://kapinatyolainen.net/2016/10/11/suomenruotsalainen-sotasankari-ja-anarkisti/ Kommentit (0) 

Tuntemattoman sotilaan teloitus 06.12.2021, 15:20 

Tänään on se päivä, jolloin tv:ssä näytetään kaksi Tuntematon sotilas-versiota. Harmi, ettei sitä kolmatta, eli Rauni Molmbergin versiota näytetä tänään eikä juuri muutenkaan, koska se versio on pasifistisuudessaan ahdistava, jossa sota esitetään niin pahana asiana, että kokemus saattaa järkyttää lapsia ja herkimpiä aikuisiakin eikä sellainen sovi itsenäisyyspäivän tunnelmaan. Tuntematon sotilas-romaanissa Linna kertoo tositapahtumiin pohjautuvat teloituskohtauksen. Tapauksen taustalla on se, että Goran taisteluihin liittyen pikaoikeus tuomitsi Baranissa kaksi 2./JR 9:n miestä kuolemaan samana päivänä, jolloin Väinö Linna täytti 21 vuotta, eli 20.12.1941, sillä nämä kieltäytyivät palaamasta yksikköönsä etulinjaan Goraan. 

Tuomitut olivat Voitto Veikko Ahomäki ( s.16.3.1915 Ilmajoki ) ja Toivo Iisakki Mäkelä ( s. 25.6.1917 Ilmajoki ). Teloitustapahtumaa oli uskoakseni alusta loppuun seuraamassa myös Tiedotuskomppanian mies, jonka Sa-kuvista löytyvistä otoksista saa sen käsityksen, että tilaisuus oli järkyttävämpi todellisuudessa kuin Linnan kirjassa. Kuvassa toinen tuomituista valmistautuu kärsimään tuomionsa. 

Taustalla odottavat jo pioneerien kaivamat haudat. Joskus pentuna kuuntelin salaa sovan käyneiden miesten juttuja ja luulen, että myös Suonenjoen miehiä oli mukana Goran tapahtumissa; ainakin suonenjokelaisia oli samassa 7.-divisioonassa, jossa Tuntemattoman sotilaan teloitetut sotamiehet palvelivat. 

Muistelen kuulleeni, että suomalaisia vastassa oli siperialaisia hyvin tarkkakätisiä sotilaita. Joiltakuilta nimeltäkin mainituilta suonenjokelaisilta oli mennyt hermot ja he olivat lähteneet linjasta jonnekin kirkkoon lämmittelemään ja sen jälkeen heitä alettiin kutsua Kirkkomiehiksi. Otaksun, että tapaus kytkeytyy kuulemaani tarinaan, jonka mukaan kenraali Talvela olisi vaatinut kyseisestä pataljoonasta ammuttavaksi joka kymmenes mies, mutta että Mannerheim olisi ehtinyt väliin. Luin juuri Talvelan elämänkerran eikä siinä puhuta mitään tästä tapauksesta. Kommentit (0) 

Vanhauskoisuus 05.12.2021, 14:18 

Kun ortodoksisen kirkon korkea-arvoinen edustaja vieraili viime viikolla Kuopiossa kertomassa Idän ja Lännen kirkkojen erosta, rohkenin kuitenkin kysyä häneltä vanhauskoisten tilanteesta. Hän kertoi, ettei vanhauskoisia juurikaan Suomessa enää ole, mutta esimerkiksi Virossa on kokonaisia vanhauskoisten kyliä. Lisäksi hän kertoi, että yhtenä taustasyynä vanhauskoisten suuntauksen syntyyn oli kirjapainotaidon keksiminen. Käsin kirjoitetuissa Raamatuissa oli monenlaisia pieniä poikkeamia painettuihin verrattuna ja se seikka järkytti sen ajan ihmisten elämän perusasioita. 

Kaikkitietävän Wikipedian mukaan vanhauskoisuus syntyi Venäjällä 1600-luvun puolivälissä, kun uskonmenoja jonkin verran uudistettiin. Dramaattisin uudistus oli, että ristinmerkkejä alettiin kahden sormen sijasta tekemään kolmella sormella. Erimielisyydet johtivat jopa siihen, että toisinajattelevia poltettiin roviolla ihan Lännen kirkon malliin, joka asia tuntuu liberaalista nykyihmisestä selvältä liioittelulta. 

Mutta Karjalassapa siirryttiin tavallaan itsepalveluun. Nimittäin ainakin professori Timo Vihavaisen mukaan noin 3.000 karjalaista päätti päivänsä polttamalla itsensä. Varsinkin Äänisniemellä asiaa harrastettiin innokkaasti. Jos nykyaikana polttoitsemurhia harrastettaisiin yhtä innokkaasti, niin Karjalassa tähän ratkaisuun päätyisi noin 50.000 kansalaista. Ihmettelen sitä, ettei koulun kirkkohistoriassa tästä mielenkiintoisesta asiasta kerrottu. Ihmettelen myös sitä, ettei esimerkiksi historioitsija Teemu Keskisarja, joka on julkaissut lukuisia seksiin ja väkivaltaan liittyviä mielenkiintoisia opuksia, ole puuttunut tähän dramaattiseen aiheeseen. Kommentit (0) 

Immolooginen ystävyys, yhteistyö ja avunanto 04.12.2021, 18:11 

Ei suihkinut Suomen poikien suksi riittävän vauhdikkaasti tänään Norjassa, vaan paras suomalainen Perttu Hyvärinen oli vasta 25. Viikko sitten Rukalla vaikutti jo siltä, että rehdit venäläishiihtäjät, joiden osalta ei edes spekuloida dopingin käytöstä, pystyvät haastamaan Norjan, mutta tänään ei hyvän itäisen naapurin pojat pärjänneet, kun kilpailtiin vapaalla tyylillä. Norjalaisia oli peräti seitsemän kymmenen parhaan joukossa, joten heille ei tänään ollut tärkeintä jalo kilpa, vaan kanssakilpailijoiden totaalinen nöyryyttäminen. 

Suomalainen hiihdon ystävä voisi nyt piristää itseään ja katsoa meikäläisen hiihtourheilun menestysajoista kertovan elokuvan Isänmaallinen mies, joka on ihan hyvä elokuva. Ihmettelen, ettei se ole saanut kansainvälistä mainetta; luulisi, että ainakin norjalaiset voisivat pitää tästä linkistä löytyvästä elokuvasta, jos sitä sinne markkinoitaisiin: https://areena.yle.fi/1-3127107 Isänmaallinen mies paljastaa, miten 1970-80 -lukujen suomalaisten hiihtomenestyksen taustalla oli tiivis yhteistyö neuvostoliittolaisten urheilulääketieteen harrastajien kanssa. 

Muistelen, etä silloin puhuttiin immoloogisesta yhteistyöstä, jolla pyrittiin ehkäisemään urheilijoiden sairastelua, mutta taisi siinä olla takana muitakin tavoitteita. Rohkeita ja ennakkoluulottomia maamme Hiihtoliiton edustajat olivat, koska Isänmaallisesta miehestä saa hyvän itäisen naapurin hiihdon ystävistä sen kuvan, että he olivat lievästikin ilmaisten vähemmän luottamusta herättävän oloisia ihmisiä. 

Olen joskus harmitellut sitä, että hyvää elokuvaa pilaa se, etteivät pääosan esittäjät osaa hiihtää, mutta nyt huomasin, että sitä puutetta lieventää se, että yksi oikea huippu-urheilija esiintyi filmissä. Hän oli pikajuoksija Ben Johnson, jolla on vaativa taksikuskin rooli. Hän muuten heittää maksukyvyttömän ja pystymakkurissa olevan Hiihtoliiton miehen lumihankeen, josta ystävälliset ruotsalaiset miehen pelastavat. Kohtaushan perustuu tositapahtumiin. Muistan, että kyseinen Hiihtoliiton mies vakuutti medialla nauttineensa vain normaalit ruokajuomat. Siitä tuli sitten samanlainen käsite kansan keskuuteen kuin Anssi Kukkosen mäkiviikoista. Kommentit (0) 

 Kuohilaat 03.12.2021, 15:47 

Muistan selvästi, että vastenmielisin oppiaine koulussa oli minulle kirkkohistoria, jota meille noin 11-vuotiaille opetettiin oppikoulun toisella luokalla. Näin vanhana miehenä ymmärtää, ettei juuri sen mielenkiintoisempaa asiaa maailmassa olekaan kuin kirkkohistoria. Niinpä kun viime viikolla eräs ortodoksisen kirkon edustaja, muistaakseni arvonimeltään metropoli, kävi Kuopiossa luennoimassa Idän ja Lännen kirkkojen suhteista, riensin paikalle edustamaan kaupungin nuorisoa. Olin jopa valmistellut kovia kysymyksiä Idän kirkon asioista metropolille, mutta metropoli oli sen verran mukava mies, että en niitä esittänyt, koska ne olisi helposti koettu pilkaksi ja rienaukseksi. 

En esimerkiksi kysynyt sitä, mikä ihme sai Venäjällä ja jopa Karjalassa ihmiset uskonnollisin syin kuohitsemaan itsensä. Nimittäin esimerkiksi Uukuniemen Mensuvaarassa oli ennen sotaa kuusi kuohilasta, joista yksi oli venähtänyt vallan kaksimetriseksi. Itse epäilen, että jos vaikkapa savolaisille miehille, jotka geneettisesti ovat karjalaisia, esitettäisiin, että tämän pitäisi salvaa itsensä, saattaisi savolaismies vaikka haistattaa ehdottajalle sitä muuvvattakin paikkaa. 

Mutta karjalaiset ovat ehkä historiallisista syistä nöyrempiä ja ystävällisempiä vieraita kohtaan, joten se ehkä selittää sikäläisen salvuuperinteen. Tutkimusten mukaan kuohitseminen lisää miesten pituutta neljä senttimetriä, joka asia vaikkapa maamme Koripalloliiton tulisi huomioida. Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että eräs uukuniemeläisen kuohilassuvun edustaja, vaikka ei itse kuohilas ollutkaan, josta syystä hänen heitoissaan oli urheilukielellä sanottuna ns. munaa, sijoittui eräissä yleisurheilun Em-kisoissa pisteille ja voitti mm. maailmanennätysmies Jorma Kinnusen. 

Kaikkitietävä Wikipedia kertoo kuohilaista seuraavaa: Skoptsit (ve. скопцы 'kuohilaat') olivat keisarillisella Venäjällä vaikuttanut uskonnollinen ryhmä. Skoptsit tunnetaan parhaiten miesten kuohitsemisesta ja naisten rintojen poistamisesta, koska heidän oppiensa mukaan seksuaalista himoa oli vältettävä. Liike alkoi toimia 1700-luvun jälkipuoliskolla. Sekä Venäjän imperiumi että Neuvosto-Venäjä vainosivat lahkoa, mutta se kasvoi silti jonkin verran, ennen kuin se hiipui olemattomiin 1900-luvulla. Nimi skoptsi on sanan skopets monikko. Sana tarkoittaa kuohilasta. Kuten jo liikeen nimi osoittaa, sen tärkein piirre oli kastraatio. 

Skoptsit uskoivat, että jouduttuaan karkotetuiksi Eedenin puutarhasta Aatami ja Eeva saivat kielletyn hedelmän puolikkaat ruumiisiinsa kiveksinä ja rintoina. Niinpä näiden elinten poistaminen palautti skoptsit tilaan, joka vallitsi ennen syntiinlankeemusta, koska lahkon uskomuksen mukaan Jumala loi ihmisen ilman sukupuolielimiä. Kastraatioita oli kahdenlaisia: "vähäisempi" ja "suurempi sinetti" (osittainen ja täydellinen kastraatio). Miehillä "vähäisempi" tarkoitti vain kivesten poistoa, "suurempi" myös peniksen poistoa. Tässä he sanoivat noudattavansa Jeesuksen ohjetta. 

Varhaisin merkintä naisten kastraatiosta on vuodelta 1815. Yleensä vain rinnat poistettiin, kuten vuoden 1911 Encyclopædia Britannica mainitsee. On myös mainintoja häpyhuulten poistamisesta. Skoptsit uskoivat myös, että "maailman pahuus" on juurtunut lepostiin (ruumiillinen kauneus, seksuaalisuus, himo jne.), joka estää saamasta yhteyttä Jumalaan. Täydellisyys saavutetaan, kun poistetaan syyt, niin että sielu voi vapautua. Kuohitseminen varmistaa sen, ettei ainuttakaan lepostin aiheuttamaa syntiä voi tehdä. "Suuremman sinetin" tehneet miehet käyttivät virtsatessaan apuna lehmän sarvea. Leikkaamiset suoritettiin alkeellisilla välineillä kuten nahka- ja partaveitsellä eikä kivunlievitystä ollut. Silminnäkijöiden kuvausten mukana naisten rinnat kurottiin narulla ja miehet hauduttivat kiveksiään kuumassa vedessä ennen irrottamista. Kommentit (0) 

Karjalan vireää hengellistä elämää 02.12.2021, 16:01 

Vieraillessani kymmenisen vuotta sitten Aleksanteri Syväriläisen luostarissa lähellä Lotinapellon kaupunkia törmäsin monenlaisiin ihmeitä tekeviin asioihin. Innostuin itsekin niin ihmeitä tekevästä vedestä, että ostin muutaman pisaran tätä äärimmäisen kallista valmistetta. Pikkutuubi maksoi euron. Hinta on samaa luokkaa kuin homeopaattisten valmisteiden ja ilmeisesti vaikuttava tehoainekin on samaa eli puhdasta vettä. Tosin luostarin tuotteesta puuttuu se ihmeitä tekevä ravistelu ja blandraus, joka homeopaattisessa lääketuotannossa on keskeistä. 

Ajattelin, että Syvärin luostarin valmisteen avulla voisi yrittää saada maamme urheilun uuteen nousuun. Joku kunnianhimoinen urheilijanuorukainen on varmasti halukas piikittämään tämän ihmeitä tekevän veden, jota ei varmastikaan lueta varsinaisiin dopingaineisiin, perskannikkaansa. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuslaitoskin voisi myös olla kiinnostunut tuubistani. Ihmeitä tekevää hiekkaa en sen sijaan huolinut mukaani. Minusta tuntui siltä, että luostarin kissat olivat myös löytäneet käyttöä hiekkakasalle, josta ainetta anniskeltiin mielestäni liian hyväuskoisille turisteille. 

En myöskään suudellut Aleksanteri Syväriläisen ihmeitä tekeviä varpaita, kuten näin halulla tehtävän. Nimittäin eräs todella kaunis neitonen saapui vanhempiensa seurassa Aleksanteri Syväriläisen arkun äärelle ja luostarin henkilökunta ruuvasi sen auki, jonka jälkeen kaunis neitonen kumartui suutelemaan vainajan varpaita. Toimintaa uteliaana sivusta seuranneena minua suorastaan jo vähän puklautti koko touhu. Munkinkaavun alta törröttävät mustuneet varpaat muistuttivat ihan joriininjuuria. Aleksanterin kuolonuneen nukahtamisesta on jo viitisen sataa vuotta, joten mies alkaa olla jo vähän heikossa hapessa, kuten meillä Suomessa tavataan asia ilmaista. 

 Siunatuksi lopuksi toteaisin, että Venäjän kansa vaikuttaa nykyään hyvin hengelliseltä. Tosin hengellisyyden määrä näyttää olevan vähenemään päin historian saatossa vuosien vieriessä. Nimittäin 1600-luvulla Venäjällä ja Karjalassakin oli suoranainen muotioikku, että ihmiset tekivät uskonnollisin syin polttoitsemurhia. Esimerkiksi Äänisniemellä tapahtui kaksi suurta joukkopolttoitsemurhatapahtumaa, joissa yhteensä lähes 3000 ihmistä päätti päivänsä. Ja vielä 1900-luvun alkupuoliskolla Venäjällä ja Karjalassa ja jopa Uukuniemen Mensuvaarassa asti oli ihmisiä, jotka kuohitsivat itsensä päästäkseen eroon synnillisistä himoistaan. 

Jostain syystä, jota voi vain arvailla, kuohilaat ovat nykyään kuolleet lähes sukupuuttoon. Minulle on tavallisesti luotettavista lähteistä kerrottu, että viimeinen kuohilaiden joukkokokous on pidetty 1940-luvun lopulla Petroskoin lähellä entisen Säde-kommuunin alueella. Säde-kommuuni on meille tuttu Ikitie-elokuvasta. Kommentit (0) 

Vauhti 01.12.2021, 16:15 

Eilen haihtui suomalaista hiihtohistoriaa savuna taivaalle, koska Vauhti Speedin suksivoidetehdas Joensuussa paloi pahasti. Vaikka Vauhti ei olekaan maailman tunnetuin suksivoidemerkki, sillä mielestäni Rex, Swix ja Rode ovat mainostaneet itseään suurkilpailuissa näyttävämmin, Vauhdin tehdas oli kuitenkin yksi maailman suurimmista. Nettitietojen mukaan se valmisti puolisen miljoonaa voidepurkkia vuodessa. 

Olen luullut, että suurhiihtäjä Aki Karvonen olisi ollut ammatiltaan rajavartija, mutta netti kertoo miehen siirtyneen pian hiihtouransa jälkeen liikemieheksi, joka omisti suuren osan Vauhdin osakkeista ja oli myös mukana kehittämässä voiteita. Muutama vuosi sitten hän kuitenkin eläköityi ja myi osakkeensa. Muitakin suurhiihtäjiä löytyy Vauhdin historiasta. 

Nimittäin 1900-luvun alussa maamme ja vallan maailman hiihtokärkeä olivat virolahtelaiset veljekset Eetu ja Jussi Niska. Muistaakseni veljeksistä nuorempi Jussi hiihti 10.000 metrillä vallan maailmanennätyksen; siihen aikaan Suomessa hiihdettiin tasaisilla jäälle tehdyillä laduilla ja niinpä ennätysaikoja voitiin kirjailla samalla tavalla kuin vaikkapa luistelussa nykyään. 

Eetu Niska kehitti Salaisuus-merkkisen suksivoiteen, joka tunnettiin myöhemmin Vauhti-voiteena, kun Niskan veljesten sukulaispojat Valto ja Aulis Tolsa alkoivat Niskan opastuksella voiteiden valmistuksen. Minulla ei ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteivätkö voidetehtailija Tolsat olisi olleet samaa sukua 1950-luvun huippuhiihtäjä Hannu Tolsan ja jalkapalloilija Arto Tolsan kanssa. Kommentit (0) 

Viinakeksejä 30.11.2021, 16:43 

Eilen jäi mainitsematta, että syynä Tolvasen kaukopartion tyhmänrohkeaan seksinostomatkaan saattoi olla alkoholi. Nimittäin Tolvasen partion tolvailuista kertoo itse Mikko Porvali Yle Areenan tästä linkistä löytyvässä ohjelmassa: Kaukopartio Tolvanen: Kaukopartio Tolvanen – 19 päivän partiomatka | Audio Areena (yle.fi) 

Viina tuli Tolvasen partion ongelmaksi sen jälkeen, kun jostain syystä heidän muonituksestaan huolehtinut lentokone pudotti miehille muutaman pullon viinaa, jotka rikkoontuivat maahan osuessaan. Pullojen sisältö valui eväspaketissa mukana olleiden keksien sekaan. Jostain syystä keksien ei katsottu menneen pilalle asian seurauksena eikä niitä heitetty roskiin vaan ne syötiin. Samalla kertaa syötiin keksien mukana myös niiden joukkoon levinnyttä räjähdysainetta, joka lienee ollut rotulia. 

Rotulikaan ei ole kovin terveellistä. Heinolassa minulle kerrottiin sota-ajan tapauksesta, jolloin kaupungin paperitehtaalla epäiltiin keltatautiepidemiaa, koska monet tehtaantyöntekijät muuttuivat yllättäen kasvoiltaan keltaisiksi. Lääkäritutkimuksissa selvisi, ettei kyseessä ollutkaan keltatauti, vaan rotuli, jota oli alettu äärimmäisen salaisesti valmistamaan paperitehtaalla. 

Salailun syynä oli se, että Heinolaa oli pommitettu pahasti talvisodan aikana ja myös jatkosodan alkuvaiheissa jopa ennen sodan virallista alkamista. Heinolassa kiersi kaupunkilegenda, jonka mukaan, että kun kaupunkia pommitettiin, niin Jyrängön esikaupunkialueelta ohjattiin pommikoneita valomerkein. Joskus kävin tutkimassa Kansallisarkistossa sodanaikaisen Valpon papereita ja niistä ilmeni, että jatkosodan aikana Heinolassa toimi vakoojaradio, jota yritettiin turhaan peilata. Joskus kysyin tuosta radioasiasta paikalliselta asiaa tuntevalta ja hän tiesi radistin nimen. Kommentit (0) 

Kaukopartiomiesten onneton seksin ostomatka 29.11.2021, 16:19 

Mikko Porvalin massiivinen kaukopartiokirja toi mieleeni, että heti jatkosodan alussa tapahtuneesta Tolvasen partion seikkailusta saisi hyvän elokuvan. Ellei minulla satu olemaan tilaisuutta sen tekemiseen, niin vaikkapa Aki Kaurismäki voisi harkita asiaa. Kati Outinen ja Leningradin Cowboyt voisivat esiintyä päärooleissa. Tolvasen partion tapahtumat on jo tallennettu ääninauhalle, koska kun miehet puolikuolleina juoksivat linjojen läpi takaisin omalle puolelle, oli Tiedotuskomppanian toimittaja mikrofonin kanssa vastassa. 

Yllättävän rauhallisilta haastateltavat kuulostavat, vaikka yksi heistä oli juuri ammuttu Kivennavan Rantakylän kaupalla, jossa miehet yrittivät ostaa seksiä ja vaikka kaksi partion miehistä oli vielä haastatteluhetkellä rajan takana kateissa, koska loppumatkasta partio oli joutunut hajalle. Tuolla haastattelunauhalla heti 13 minuutin jälkeen yksi kaukopartiomiehistä kertoo ujostelematta, kuinka heidän alkoi linjojen takana tehdä mieli suklaata, sokeria ja seksiä, joita vihollismaan maan kavalat naiset lupasivat löytyvän läheisestä kyläkaupasta. Seksi kuulemma maksoi vain 9 ruplaa eli silloisessa Suomen rahassa 2 markkaa kilolta eli sikäläinen seksi ei ollut hinnankiroissa. 

Seksinnälkäiset partiomiehet riensivät kaupalle kohtalokkain seurauksin. Siellä olikin väijytys odottamassa ja yksi seksin ostaja kohtasi sankarikuoleman seksin hankintamatkallaan. Nuo ohjelmassa haastatellut kaukopartiomiehet olivat Karjalan poikia, ja olisiko niin, että sen suunnan murteessa vielä sotien aikaan sana seksi tarkoitti nykyistä keksiä ja muunlaista seksiä ei silloin vielä oltu Karjalassa keksittykään. Haastattelun voi kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/audio/1-3882042 . Kommentit (0) 

Massiivinen kaukopartiokirja 28.11.2021, 14:10 

Olen joskus epäillyt, että suomalaisten kaukopartiokirjailijoiden täytyy kohta siirtyä käsittelemään Pekka Vesaisen johtaman kaukopartion suorittamaa sissi-iskua Petsamon luostariin joskus 1500 -luvulla, koska muut aiheet alkavat loppua, mutta epäilyni on ollut ennenaikaista. Nimittäin Mikko Porvali on julkaissut isäinpävä- ja joulumarkkinoille massiivisen kaukopartiokirjan ja koska se käsittelee aihetta vain jatkosodan alkuvaiheisiin asti, niin lähi vuosina on odotettavissa häneltä lisää. Ja vaikka kaukopartioaihe on paljon käsitelty, niin uusia kummallisia ja ennenkuulumattomia tapahtumia aiheesta paljastuu edelleen. 

Esimerkiksi jokunen vuosi sitten taisi olla juuri Mikko Porvali, joka paljasti, että eräs sissi-isku Petroskoin asemalle epäonnistui, koska partiota kuljettanut lentokone syöksyi maahan, koska lentäjä oli kännissä kuin käki. Tämä törkeä tapaus painettiin villaisella eikä ketään rangaistu, mutta muistini mukaan ketään ei palkittukaan. 

Pari vuotta sitten ilmestyi kaukopartiokirja, jossa kerrottiin, että arvostettu Mannerheim-ristillä palkittu kaukopartioupseeri, joka linnanjuhlillakin oli ensimmäisten saapujien joukossa, oli ainakin joidenkuiden mielestä murhamies. Hänen johdollaan oli erästä varkaudesta epäiltyä omaa miestä piesty kuusenrangoilla kahden yön ajan niin, että epäillyn henki pakeni hänen ruumiistaan. Operaatiota johtanut upseeri istui tapauksen vuoksi vankilassa 43 päivää, mutta vapautettiin sitten, koska rintamalla kaivattiin tappamisen ammattimiehiä.

Mikko Porvalin uusimmassakin teoksessa kerrotaan yhdestä vaietusta asiasta, joka tapahtui jo talvisodan aikana. Kolme partiomiestä hiihti linjojen taakse, mutta vain kaksi palasi ja he antoivat ymmärtää, että kolmas mies oli vaihtanut puolta. Kolmannen miehen taskulamppu oli ollut jotenkin viallinen ja jäällä hiihdellessä se oli silloin tällöin välkytellyt valomerkkejä rannalla oleville. Sitten viallista taskulamppua kantanut oli noin vain hiihdellyt vihollisen puolelle. Kertomus vaikuttaa hyvin erikoiselta ollakseen totta. Kommentit (0) 

 Pelkosenniemi 1939 27.11.2021, 16:34 

Eilen kävin Kuopion ei-kaupallisessa elokuvateatterissa nimeltään Kuvakukko, jossa esitettiin amatöörivoimin tehty elokuva nimeltään Pelkosenniemi 1939, joka kertoi talvisodan taistelusta, joka päättyi suomalaisen vähälukuisen resupekka-armeijan yllätysvoittoon Puna-armeijan valiorykmentistä. Se voitto oli suomalaisten talvisodan ensimmäisiä. 

Olin Kuvakukossa paikalla nousevan nuorison edustajana, sillä toiset noin kymmenen katsojaa olivat talvisodan kokeneita ikäihmisiä. Elokuva oli voimakkaasti isänmaallis-kristillishenkinen, joka korosti sitä, että suomalaisten voitto oli Jumalan ihme. Pelkosenniemen taistelun näyttävässä muistomerkissäkin vakuutetaan, että "Tässä auttoi Herra". Tosin Herran lisäksi saattoi suomalaisten yllätysvoittoa auttaa se, että talvisodan alun vesisadekeli muuttui äkisti 40 asteen pakkasiksi, joka hyydytti hyökkääjän konearmeijan intoa erämaaoloissa. 

Lisäksi sotahistorioitsijat ovat epäilleet, että vihollisen pakokauhuisen perääntymisen käynnisti se, että eräs Puna-armeijan autonkuljettaja ammuttiin autoonsa ja hän lyyhistyi painamaan autonsa äänitorvea ja että jatkuvasti soiva äänitorvi oli sovittu merkiksi siitä, että perääntyminen on aloitettava. 

Yhden historiallisen asiavirheenkin elokuvasta huomasin. Nimittäin eräs upseeri veisasi ennen taistelun alkua Uuno Kailaan Suomalainen rukous-runoon perustuvan virren Siunaa ja varjele meitä. Siunaa ja varjele nimittäin esitettiin julkisesti ensimmäisen kerran marraskuun 25. 1939 Messuhallin konsertissa ja se soitettiin radiossa ensimmäisen kerran 13.3.1940 sen jälkeen, kun uutisissa kerrottiin talvisodan päättymisestä. Virsikirjaan se huolittiin vasta 1986. Alkuperäisen Kailaan runo Suomalainen rukous ei kokonaisuudessaan soveltunut laulettavaksi Taneli Kuusiston sävelmällä, vaan toiseen säkeistöön piti lisätä yksi ylimääräinen rivi, joka ratkaisu saattaisi nykyään synnyttää tekijänoikeudellisia ongelmia. Kommentit (0) 

Heinolan partiopoikien kuolemanpartio 26.11.2021, 15:57 

Aunuksen retki oli 18-vuotiaalle Uuno Kailaalle traumaattinen kokemus. Sen lisäksi, että hän oli lähellä tulla ammutuksi karkuruuden vuoksi, niin herkän runoilijan mieltä vaivasi sekin, että hän painosti myös luokkatoverinsa Bruno Schildtin mukaansa. Schildt katosi viimeisessä taistelussa eikä hänen kohtalostaan ole saatu selvyyttä. Paljon mahdollista, että Kailas innostui Aunuksen retkestä, koska häntä vaivasi se, ettei hän osallistunut sisällissodan tapahtumiin monien koulu- ja partiopoikatovereidensa lailla. Paikkakunnalla nimittäin toimi partiopojista koottu polkupyörillä liikkuva, eli mekanisoitu, kuolemanpartio, jonka toiminnasta uskoakseni sittemmin Kambodzan punakhmerit ottivat oppia. 

Heinolassa partiojohtajana toimi silloinen lehtimies ja partiojohtaja Eino Salmelainen, josta myöhemmin tuli arvostettu teatterinjohtaja. Sisällissodan aikana Salmelainen teki 15-vuotiaista partiopojistaan sotilaita. Muistelmissaan hän ihmettelee, miten innokkaista koulupojista hetkessä tuli kylmäverisiä teloittajia. Salmelaisen johdolla pikkupoikien kuolemanpartio liikkui polkupyörillä tekemässä tiedustelu- ja puhdistusretkiä lähiseudulla. 

Näistä asioista Heinolan virallinen historiankirjoitus vaikenee. Muistelen kuitenkin Itä-Häme-lehdessä ollutta 100 vuotta täyttäneen mummon haastattelua, jossa hän ihmetteli, kuinka kapina-aikaan joku 15-vuotias poikanen kävi muuten vain ampua napsauttamassa hänen veljensä ilmeisesti punikiksi epäiltynä. 

Myöhemmällä iällä innokas suojeluskuntalainen Eino Salmelainen vaihtoi leiriä ja hänestä tuli arvostettu Tampereen työväenteatterin johtaja. Muistelmissaan hän kertoi katuvansa nuoruutensa pahoja töitä. Lehtimies ja partiopoikajohtaja Salmelainen oli homoseksuelli, jonka poikaystävänä oli jossain vaiheessa myös Uuno Kailas. Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että myös partioliikkeen perustajan englantilaisen Robert Baden-Powellin kerrotaan myös olleen miehimys. Kommentit (0) 

Kailas Anuksen retkellä 25.11.2021, 15:59 

Salmin suunnalla liikkuvien satunnaisten matkailijoiden kannatta pistäytyä hiljentymässä vuonna 1919 Aunuksen retkellä kaatuneiden ns. heimosoturien muistomerkillä. Hämmästyttävä asia on se, että tämä muistopaasi on säilynyt ihan vatupassissa maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä lähes sadan vuoden ajan. Aunuksen karjalankielinen nimi on tahattoman osuvasti Anus, ja retkellä tähän paikkaan sai surmansa lähes 400 suomalaista pientä harmaata miestä. Kaikkiaan noin 600 meikäläisiä kaatui erilaisilla sisällissodan jälkeisillä heimoretkillä; nykyäänhän heimosotia käydään onneksi vain lähinnä Afrikan sarven suunnalla. 

Aunuksen retken muistomerkki pystytettiin vuonna 1929 ja hanketta johti tuleva kenraali Paavo Talvela, joka oli johtanut aikanaan myös Aunuksen retkeä. Talvelan elämäkerran mukaan muistomerkin hinnaksi tuli 70.000 silloista markkaa, joka nykyrahassa on vain noin 20.000 euroa. Suuren osan kuluista maksoi Talvela itse. Satunnaisen matkailijan kannattaa kiinnittää huomio siihen, että iso osa vainajista oli nykyajan mittapuun mukaan lapsisotilaita. Siihen viittaa myös paadessa oleva kirjoitus "Kaaduitte nuorna nähdessä huomenen ruskon, puolesta maanne, puolesta heimoususkon". 

Nykyajan mittapuun mukaan moisen säkeen laatijan mentaalihygienian tila vaikuttaa hyvin arveluttavalta. Epäilen, että teksti on lähtöisin Uuno Kailaan kynästä. Aunuksen retkellä oli mukana myös 18-vuotias heinolalainen lukiolaispoika Uuno Salonen, joka myöhemmin muutti sukunimensä Kailaaksi. Aunuksen retki oli tulevalle runoilijalle traumaattinen kokemus, koska erään taistelun aikana hänen toverinsa haavoittui alavatsaan ja pyysi Uuno Kailaalta armonlaukausta. Kailas ei siihen pystynyt, vaan hän karkasi linjasta. 

 Hänet saatiin myöhemmin kiinni ja köytettiin puuhun pikaoikeuden istunnon ajaksi. Häntä ei kuitenkaan tuomittu ammuttavaksi karkuruudesta, kuten tapana oli, vaan rangaistukseksi hän joutui seisomaan puoli vuorokautta aidanpylvääseen sidottuna, joka rangaistus kesällä sääskiaikaan vastaa lähes kuolemantuomiota. Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen, mitä mieltä tervejärkinen karjalaisukko oli heimosotureista. Isäntä Jegor Andronoff sanoi heimosoturi Armas Eskolalle jo elokuussa 1918, että " Turhaan te nuoret innokkaat Suomen pojat nyt täällä olette. Ette te Karjalan asiaa ratkaise, henkenne vaan menetätte ja saatte taattonne suremaan." Kommentit (0) 

Rajalla 24.11.2021, 16:12 

Jotenkin järkyttävä on tämä Helsingin Sanomissa julkaistu viimeinen Uuno Kailaasta otettu valokuva kuolemansairaasta runoilijasta.https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005685722.html Luurankomaisen laiha mies siinä tuijottaa kameraa palavin silmin. Tavallaan tahattoman koomista on se, että muutama vuosi aiemmin tuonnäköinen tuberkuloottinen runoilija kirjoitti runon rajalla, jossa hän uhoaa idän suuntaan luullakseni luisevaa nyrkkiään heristäen, että: Ei ota vieraat milloinkaan kallista perintöänne. Tulkoot hurttina aroiltaan! Mahtuvat multaan tänne. Minusta hän ei kuitenkaan ollut mikään sotahullu suursuomihörhö, vaan herkkä taiteilija, joka vaistosi ihan oikein ajan hengen 30-luvun alussa ja osasi aivan oikein ennustaa, että verta on näkevä aamu, kuten sitten tapahtuikin. 

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa lausuntaa, eli entisen SKP:n varapuheenjohtaja Taisto Sinisalon serkkupoika Veikko Sinisalo esittää Uuno Kailaan runon Rajalla sillä kalliimmalla tavalla eli väristyksin: https://www.youtube.com/watch?autoplay=1&v=IgEyaVZ3bqk&feature=youtu.be Muistin virkistykseksi Rajalla runon tärkeimmät säkeet tässä: 

RAJALLA Raja railona aukeaa. Edessä Aasia, Itä. Takana Länttä ja Eurooppaa; varjelen, vartija, sitä. Takana kaunis isänmaa kaupungein ja kylin. Sinua poikas puolustaa, maani, aarteista ylin. Öinen, ulvova tuuli tuo rajan takaa lunta. -- Isäni, äitini, Herra, suo nukkua tyyntä unta! ............................................ Ei ota vieraat milloinkaan kallista perintöänne. Tulkoot hurttina aroiltaan! Mahtuvat multaan tänne. Kommentit (0) 

Pallokentällä 23.11.2021, 16:29 

Marija Vantti muutti muutama vuosi sitten Heinolaan, joka varmasti oikein onkin, tutkiakseen sikäläistä suurta poikaa Uuno Kailasta oikein kunnolla ja julkaisi tänä vuonna hänestä kirjan nimeltään Älä koske perhosen siipiin - Uuno Kailaan elämä ja kuolema. Eilen luin mielenkiinnolla tuon mainion kirjan, koska asuinhan itsekin Kailaan maisemissa elämä parhaat 16 vuotta. Uuno Kailas eli hyvin surullisen elämän, kuten suurien runoilijoiden tapana onkin ja monen suuren runoilijan tavoin hän poistui tuonilmaisiin hyvin nuorena, eli 31-vuotiaana, Nizzassa vuonna 1933, jonne hän oli mennyt parantamaan keuhkotautiaan huonoin tuloksin. Siihen aikaan kuoli keuhkotautiin suomalaisia puolen tunnin välein, koska tautia levittänyt rautatie oli juuri keksitty, mutta penisiliini oli vielä keksimättä.

Hyvän runoilijan tavoin Kailas oli mielisairas, tuberkuloottinen ja homoseksuelli, mutta kommunisti hän ei kuitenkaan ollut, vaan pikemminkin päinvastoin, sillä hän lähti vuonna 1919 Suur-Suomi henkiselle Aunuksen retkelle, jonne hän oli myös jäädä, koska oli saada kuolemantuomion karkuruudesta. Nimittäin eräässä taistelussa Kailaan kaveri haavoittui alavatsaan ja hän pyysi 18-vuotiasta Uunoa ampumaan itsensä, mutta siihen tämä ei pystynyt, vaan menetti hermonsa ja pakeni linjasta. 

Kailas saatiin myöhemmin kiinni ja puuhun köytettynä hän joutui seisomaan pikaoikeuden edessä, joka ei sitten kuitenkaan tuominnut karkuria kuolemaan, kuten tapana oli, vaan kuolemantuomion sijasta hän jouti seisomaan puoli vuorokautta puuhun sidottuna, joka kesällä sääskiaikaan on melkein teloitusta vastaava rangaistus. 

Uuno Kailas on jäänyt maamme historiaan varsinkin kolmesta runosta, jotka ovat Suomalainen rukous, Rajalla ja Pallokentällä. Tuon Pallokentällä-runon päähenkilö on Kailaan keppien varassa liikkunut ja sen vuoksi Lepakoksi pilkattu luokkatoveri Aatto Korhonen, joka Heinolan Maaherran puiston hiekkakentällä seurasi innostuneena toisten poikien pesäpallopeliä. Tuo Maaherran puisto tunnetaan myös nimellä Perspektiivipuisto, koska siellä näkyy perspektiivi, jollaista ei ilmeisesti muualla juurikaan esiinny. 

Tavallaan Uuno Kailas on tällä hetkellä ajankohtainen runoilija, koska pikkujoulukausi on alkamassa ja jos joku miehenpuoli haluaa tehdä vaikutuksen työpaikan naisenpuoliin, niin tämä kannattaa opetella ulkoa: 

Näin: pallokentän laitaan eräs rampa poikanen oli seisahtunut alle sen suuren lehmuksen. Hän seisoi nurmikolla, nojas kainalosauvoihin; pelin tiimellystä katsoi hän silmin kuumeisin. Yli aurinkoisen hiekan, johon lehmus varjon loi, moni riemukas huuto kiiri, moni kirkas nauru soi. Pojat juoksivat notkein säärin yli pallokentän sen. Eräs seisoi hievahtamatta, eräs raajarikkoinen. Vaan hänkään totisesti ei muistanut sauvojaan. Oli haltioitunut hehku hänen kalpeilla kasvoillaan. Ilost’, innosta värähtelevän hänen sieraintensa näin joka kerta, kun maila pallon löi puiden latvoja päin. Rajaviivan takaa milloin joku rohkeni juosta pois, oli niinkuin lehmuksen alta eräs myöskin juossut ois – kuin jättänyt ramman ruumiin olis sielu poikasen ja syöksynyt kilpasille kera toisten, riemuiten. Hän askelen astui – mutta kuin unesta havahtain näki itsensä... Oikea jalka oli kuihtunut tynkä vain. Pojat juoksivat notkein säärin yli pallokentän sen, mut lehmuksen alla seisoi eräs raajarikkoinen, joka, ruumis tärisevänä, iho harmaana kääntyi pois kuin ruskean nutun alla sydän pakahtunut ois. Yhä riemukas huuto kiiri, yhä kirkas nauru soi yli aurinkoisen hiekan, – johon lehmus varjon loi. Kommentit (0)

 Uusia poliisisarjoja 22.11.2021, 16:37 

Tavallaan tämäkin juttu liittyy eilen kertomiini valtion talouden ongelmiin, joihin olen kuumeisesti miettimässä ratkaisua. Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieliin, että arvioni mukaan Ruotsi, Norja ja Tanska hankkivat nettovientituloja suunnilleen yhtä paljon poliisisarjojen viennillä kuin Suomi sellun viennillä. Olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomenkin tulee sellunkeiton sijasta panostaa poliisisarjoihin. 

Nyt tuntuu siltä, että alankin eläkepäivinä harrastamaan suunnittelemani aarteen etsinnän sijasta harrastamaan poliisisarjojen tuottamista. Mielenkiintoinen teema olisi esimerkiksi sodan jälkeen Helsingissä toiminut homopoliisiosasto. Siihen aikaan virkavallan resurssit riittivät jopa homostelun ehkäisyyn. Varsinkin Helsingin lukuisat yleiset käymälät olivat ongelmallisia, sillä ne suosivat homostelua. Senaikaiset yleiset käymälät olivat pienehköjä rakennuksia, joiden sisällä oli pieniä koppeja. Näitä koppeja toisistaan erottaviin seinämiin oli tehty pieniä reikiä. Niistä miehet saattoivat tarvittaessa työntää ns. etuveitikkansa toisen vessankopin puolelle. Jos toisessa kopissa ollutta asia kiinnosti, hän saattoi tarttua tilaisuuteen. 

Poliisit taistelivat Helsingissä yleisten käymälöiden siveysongelmaa vastaan melko kehittynein teknisin menetelmin. He maalasivat väliseinien reiät tahraavalla maalilla, jonka avulla oli jälkeenpäin tarvittaessa helppo selvittää, missä aikeissa pahennuksen pömpelissä oli vierailtu. 

Luin tuossa juuri Mikko Moilasen järkälemäisen teoksen nimeltään Kohtalona mestauslava, joka käsittelee maamme 1600-1800-lukujen teloituksista ja siitä paljastui toinen yhteiskuntarauhaa uhannut siveettömyyden muoto, jota vastaan virkavalta taisteli pontevasti ja joka asia myös olisi oivallinen aihe poliisisarjalle. 

Nimittäin eläimiin sekaantuminen oli ennen hyvin suosittu harrastus Suomen maaseudulla varsinkin aikamiespoikien keskuudessa, vaikka harrastuksesta kiinnijäänyttä uhkasi kaulankatkaisu ja sama kohtalo oli myös rikoskumppanilla, joka yleensä oli lehmä. Tosin eläimeen sekaantumista oli siihen aikaan vaikea näyttää toteen, koska valvontakameroita tai edes sähkövaloja ei sen ajan navetoissa ollut ja yleensähän nämä riiuureissut tapahtuivat yöaikaan. Kuitenkin muutama asianharrastaja saatiin todistettua syyllisiksi, vaikka asiantutkinta tapahtui ihan maalaisjärjellä, koska poliisiammattikorkeakouluja ei vielä tunnettu. 

Niinpä eräskin aikamiespoika menetti päänsä, koska hänen lehmäpartnerillaan oli paha ripuli, jonka seurauksena nautapartnerin takaa löydetyltä tukinpätkältä löytyivät myös syylliseksi epäillyn lapikkaan lantaiset jäljet ja suoritetuissa tarkoissa anatomisissa mittauksissa myös ilmeni, että tukinpätkä oli juuri sen korkuinen, että epäillyn mittainen mies pystyi siltä käsin harrastamaan hyvin eläimeen sekaantumista. 

Sitten kun teen tästä tapauksesta rikoselokuvan, niin loppukohtauksessa soi taustalla Peltoniemen Hintriikin surumarssi. Moilasen kirjassa nimittäin kerrotaan, että kun Kaustisilla suoritettiin mestaus, niin paikalle hälyytettiin sikäläinen kansanpelimanni soittamaan viululla surumarssia. Kaustisilla ovat pitkät kansanmusiikkiperinteet. Kommentit (0) 

Keskustelu valtion velasta velloo kiivaana 21.11.2021, 16:28 

Keskustelu valtion velasta velloo kiivaana ja itse vellon sitä lisää ja esitän, että kun maallemme valitaan seuraava valtiovarainministeri vahtimaan sitä, ettei rahaa käytetä kaikenlaiseen turhuuteen, niin seuraavan valtiovarainministerin ulkoiseen olemukseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta valtiovaraiministerin uskottavuus lisääntyisi eikä kovin rehevämuotoista ihmistä tulisi valita valtiovarainministeriksi, koska silloin on vaara, että kansa alkaa epäilemään, että valtiovarainministeri ei ole uskottava menokuria vaatiessaan, koska ei pysty pitämään kurissa edes omaa rehevyyttään, joten valtiovarainministeriksi tulee valita mieluiten 60-70-luvun kestävyysjuoksija Harald Norpothin kaltainen ajokoiramainen tyyppi, jota katsellessa katselija on kiitollinen siitä, että keuhkotuberkuloosi on maassamme voitettu. 

Jotta suhteellisuuden taju säilyisi, kun keskustelu valtion velasta velloo kiivaana, kannattaa muistaa, että valtion velka asukasta kohti on Suomessa noin 25.000 €, kansallisvarallisuutta asukasta kohti on meillä noin 160.000 €, eläkerahastoissa on meillä varoja noin 40.000 € asukasta kohti, bkt:mme on asukasta kohti noin 40.000 € vuodessa, valtio saa lainaa miinuskorolla, vaikka inflaatio kiihtyy ja syö velkojen määrää, maamme valtio on selvästi vähemmän velkainen kuin EU-maat keskimäärin ja USA:n valtion velka lienee asukasta kohti kolminkertainen meihin nähden. 

Ja siunatuksi lopuksi muistuttaisin siitä, että viime vuosisadalla raha menetti erilaisten kriisien vuoksi maailmalla pari kertaa arvonsa perusteellisesti, jolloin velatkin menettivät arvonsa ja pahaa pelkään, että nytkin monista syistä maailman asiat ovat sen verran sekaisin, että en kanna kovin suurta huolta valtiomme nykyisistä veloista, koska pelkään ihmiskunnan elävän lopunaikoja monestakin syystä. Kommentit (0) 

Taistelua ja kuolemaa 20.11.2021, 12:59 

Venäjän ihmisoikeustilanne ei ehkä sittenkään ole niin huono, kuin olen pelännyt. Nimittäin Petroskoin valtion yliopiston dosentti Irina Takala on osoittanut kunnioitettavaa kansalaisrohkeutta ja julkaissut kirjan Taistelua ja kuolemaa - Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920-1930-luvuilla. Mielestäni Suomen valtion tulisi palkita dosentti Takala tästä arvokkaasta tutkimustyöstään. Paasikiveä lainatakseni dosentti Takalan tutkimus paljastaa hirmuisia asioita. Ei tosin niin hirmuisia kuin pahimmillaan pelkäsin. 

On liikkunut huhuja, että Stalinin ajan vainoissa olisi tapettu Neuvosto-Karjalan 40.000 suomalaisesta 20.000, mutta ilmeisesti suomalaisia asui alueella sittenkin vain noin 30.000, joista sittenkin vain noin 10.000 surmattiin tavalla tai toisella. Mutta aika hirmuista se on silti. Voi tosin olla, että suomalaisia ei tapettu Neuvostoliiton kansallisuuksista suhteessa eniten, vaan mikäli inkeriläiset lasketaan omaksi kansallisuudekseen, niin heidän tilastonsa saattaa olla vielä synkempi - se jää nähtäväksi, mikäli arkistot joskus avautuvat tästäkin asiasta. 

Tosin voi olla, ettei totuus Stalinin ajan vainoista koskaan paljastu, sillä Irina Takala epäilee kirjassaan, että Neuvostoliiton väestölaskennan tulos vuodelta 1938 oli väärennös. Nimittäin väestölaskennan virallisen tuloksen mukaan neuvostoliittolaisia piti silloin olla 180 miljoonaa, mutta todellisuudessa heitä olisikin ollut toista kymmentä miljoonaa vähemmän, eli kuolleita sieluja oli ehkä sen verran, mitä siihen mennessä oli ehditty lyödä lihoiksi. 

Takalan mukaan suomalaisten joukkotuhonnan syy oli se, että he tiesivät liikaa, koska olivat nähneet muutakin maailmaa. Toinen vainon syy saattoi olla kateus, sillä suomalaiset menestyivät hyvin. Esimerkiksi tuossa Takalan kirjasta lainatussa kuvassa eräs menestynyt suomalainen, eli maailman suurimman suksitehtaan johtaja, Heikki Tuomainen suorittamassa kombinaattinsa tuotannon laadunvalvontaa. 

Tuomainen oli kova hiihtomies. Hän oli kirjailija Sirpa Kähkösen vaarin veli, joka Kähkösen kirjan mukaan hiihti Kuopiosta Leningradiin, mutta koska kertoja on savolainen, niin vastuu jää kuulijalle - epäilen, että välillä tuleva johtaja Tuomainen turvautui myös hevos- ja junakyytiin. Luultavasti Heikki Tuomaisen matkan pää oli Petroskoin Punainen kangas, joka oli yksi joukkomurhien toteutuspaikka. Sama matkan pää oli luultavasti myös suksitehtaan yli-insinööri Toivo Haapalaisella, joka oli punakaartin ensimmäisen ylipäällikön Eero Haapalaisen poika. Haapalaisetkin olivat kuopiolaistaustaisia. Todennäköisesti Eero-isänkin luut ovat jossain Punaisella kankaalla. Kommentit (0) 

Tieteenvastaisuus 19.11.2021, 16:48 

Eilen illalla tuli tellusta ohjelma Intian pääministeri Narendra Modista, joka ohjelma todisti, että arvostamallani liberaalilla länsimaisella demokratialla ja siihen liittyvällä tieteellisellä ajattelulla ei mene maailmalla nykyään hyvin. 1300 miljoonan asukkaan Intiakin on siirtynyt uskonnollista ajattelua korostavan populistin johdettavaksi monen muun suurvallan tavoin. Ikävä tulee Indira Gandhin aikoja, vaikka ei silloinkaan liberaali länsimainen demokratia toiminut Intiassa ihan täydellisesti. 

Vähän ennen kuin Indira Gandhin oma henkivartija hänet murhasi, vieraili Suomen eduskunnan delegaatio tutustumassa Intian kansanedustuslaitokseen ja kun he astuivat istuntosaliin, oli sen yhdessä nurkassa menossa sikäläisten parlamentaarikkojen joukkotappelu, jossa he vetelivät toisiaan turpaan ihan aikamiehen lailla. Gandhi vähätteli selkkausta ja vakuutti suomalaisille, että antaa heidän vain rauhassa tapella, koska siten heistä on vähiten haittaa parlamentin toiminnalle. 

Olen lapsellisuuttani uskonut, että kasvissyöjät, jollaisia hindut ovat, olisivat rauhaarakastavia ihmisiä, mutta eilinen ohjelma todisti sen sijaan, että mekoista natsisysteemiä Intian Hindupuolue on maahan rakentamassa. Tässä yhteydessä kannattaa tosin muistaa se, että kasvissyöjä se oli Hitlerkin.

Pääministeri Modi esiintyy julkisuudessa kiivaana hinduna ja tämä ajattelu näyttää johtavan myös selkeään tieteenvastaiseen ajatteluun, jollaiseen myös monet muut populistijohtajat syyllistyvät, sillä olivathan Brasilian Bolsunaro ja Usa:n Trump maailman johtavia koronan vähättelijöitä. Modin tieteenvastaisuus ilmenee esimerkiksi siinä, että ainakin Wikipedian mukaan hän ihastelee estoitta muinaisen Intian tieteen saavutuksia. 

Hänen mukaansa muinaisen Intian huikeista saavutuksista plastiikkakirurgiassa todistaa eittämättä se että Ganesha-jumalalle pystyttiin liittämään norsunpää. En ole asiaan tarkemmin perehtynyt, mutta selkäkeikkanaurun päästän silti. Muuten Modin eräs edeltäjä Hindupuolueen pääministerinä oli vanhaherra, jonka nimen päälle en nyt pääse, mutta sen muistan, että hänellä oli tapana aloittaa päivänsä nauttimalla lasillinen aamuvirtsaansa, koska se oli hänen mielestään terveellinen tapa. Kyseinen vanhaherra oli pysynyt poikamiehenä koko ikänsä, jota en yhtään ihmettele. Kommentit (0) 

Valamon kissa 18.11.2021, 16:03 

Vaikka Venäjän Karjalassa yleinen hyvinvointi ei olekaan ihan vielä pohjoismaalaisella tasolla, niin sikäläisiä kyliä kierrellessäni olen ihastellut sikäläisten kotieläinten asemaa, sillä kylän raittia vapaasti kierrellessään ne vaikuttavat olevan kyläyhteisön tasa-arvoisia jäseniä. Mutta kun ensimmäisen kerran joskus pari kymmentä vuotta sitten vierailin Valamon saarella, kauhistuin näkemiäni koiria ja kissoja. 

Koiria vaivasi selvästi kapi-epidemia eikä asia näyttänyt luostarin väkeä vaivaavan. Suomessa eläinsuojeluviranomaiset olisivat ilman muuta puuttuneet tilanteeseen. Myös kissat vaikuttivat jotenkin sairailta tai sitten ne kärsivät vain sisäsiittoisuuden ongelmista. Meille satunnaisille matkailijoille kerrottiin, että koirat ovat luostarin omaisuutta, mutta kissit kuuluvat jollekin pyhimykselle, jonka nimen päälle en nyt millään pääse. 

Sen sijaan Valamon luostari tai ainakin sen talous näytti olevan hyvässä kunnossa, sillä missään en ole nähnyt niin paljoa erilaisia viinanmyyntipisteitä kuin luostarin portin edustalla. Tästä seikasta kannattaisi myös Suomen rahan puutteesta kärsivissä uskonnollisissa yhteisöissä ottaa oppia. Tosin viime aikoina ovat Uuden Valamon vireät munkkipojat alkaneet keittämään ja myymään viinaa, mutta pikkuisen amatöörimäiseltä puuhastelulta se tuntuu Vanhan Valamon toimintaan verrattuna. 

Valamon viinanmyyntibisnestä seuratessani tuli mieleeni, että mikäli vuonna 1614 Uukuniemen Ristlahdella käydyssä taistelussa Maksima Räsäsen johtama idän joukkue olisi voittanut Hannu Munckin johtaman lännen joukkueen, jossa ottelussa ratkaistiin se, että kuuluuko Savo idän vai lännen kulttuuripiiriin, saattaisi körttiläisten herättäjäjuhlien tunnelma olla nykyistä paljon hilpeämpi. Ylhäällä on kuva tyypillisestä sortavalalaisesta charmantista kissa-herrasta ja hänen ihmisestään ja alla vertailun vuoksi kuva myös tyypillisestä vähän sairaanoloisesta Valamon kissistä. Kommentit (0) 

Jalkapallo ja lestadiolaisuus 17.11.2021, 16:12 

Ihan oikeasti maamme jalkapalloilu kaatui eilen eteenpäin, kun Huuhkajamme taisteli eilen ihan tasapäisesti maailmanmestari Ranskaa vastaan, vaikka lopulta hävisikin. Asiantunteva ranskalaislehti arvioi aivan ansaitusti ottelun parhaaksi pelaajaksi Kylian Mbappen, jonka markkina-arvo näyttää olevan peräti 180 miljoonaa euroa ja joka sen mukaisesti matkusti otteluun yksityislentokoneella. Ottelun toiseksi parhaaksi sama ranskalaislehti arvioi kuopiolaisen Urho Nissilän, jonka uskon matkustaneen otteluun joko Onnibussilla tai VR:n kakkosluokassa. 

Media on tehnyt suuren asian siitä, että Nissilä on kasvanut lestadiolaisyhteisössä, jossa jalkapalloakin pidetään synnillisenä toimintona. Voi tosin olla, että syntinä pitäminen lisäsi hänen harjoitusintoaan, koska monta kertaa synnin tekeminen on ihan kivaa. Urhon tapauksesta palaa mieleeni Veikko Huovisen novelli lestadiolaisesta tennistähdestä, joka maailmanmaineestaan ja upporikkaudestaaan huolimatta jatkoi omaksumaansa elämäntapaa ja harrasti iltaisin talonsa korjausrakentamista ja säästeliäs kun oli, naputteli käytettyjä nauloja suoriksi hyödyntääkseen ne uudelleen. Nähtäväksi jää, jaksaako Nissilä oikoa rakennstyömaallaan nauloja sen jälkeen, kun hän on siirtynyt Keski-Euroopan rahakentille. 

Vaikka lestadiolainen alakulttuuri pitää kilpaurheilua syntinä, on syytä palauttaa mieleen, että vuoden 1936 talvikoisoissa 15 kilometriä voitti yllätysnimi Ruotsin meänkielinen Erik Larsson. Jussi Kirjavainen väitti hiihtohistoriakirjassaan, että miehen yllättävän ja ylivoimaisen voiton selitys oli, että tämä hiihti uskonnollisessa hurmiossa. 

Dopingia ei silloin osattu epäillä. Larsson oli kotoisin vahvalta lestadiolaisalueelta Kiirunan seudulta. Suonenjokelainen suurhiihtäjä Aarne Jalkanen kertoi, että Erik, eli Kiirunan Lassi, kuten häntä meillä kutsuttiin, joutui kisojen jälkeen lopettamaan kilpaurheilun, koska uskonsisaret ja -veljet seurakunnassa uhkasivat jopa tämän henkeä, sillä he pitivät kilpaurheilua suurena syntinä. Urheilu-uran jälkeen Larsson toimi saarnaajana. 

Siunatuksi lopuksi paljastan, että tämän hetken maailmalla tunnetuin ruotsalaiskirjailija Åsa Larsson on tietenkin olympiavoittaja Erik Larssonin pojantytär. Hän ei ole meänkielinen eikä lestadiolainen eikä harrasta kilvanhiihtoa. Kommentit (0) 

 Aarteen etsintää 16.11.2021, 16:00 

Tässä mietin kuumeisesti, että mitä alkaisin aikani kuluksi tekemään, jos selviän eläkkeelle ja nyt minä sen hokasin. Aion ryhtyä harrastamaan aarteen etsintää. Ensiksi etsin miinaharavalla Uukuniemen Pyhäjärvestä sinne vajaat 400 vuotta sitten upotetun 120-kiloisen kirkonkellon. Sen jälkeen etsin Petroskoin lähistöltä suomalaisten sinne sota-aikana maahan kaivaman valtavan Stalin-monumentin, jonka siirrän sitten tervattuna ja höyhenillä pintakäsiteltynä muistomerkiksi Sandarmohin teloitusmetsään, josta puuttuu sinne haudatuilta suomalaisilta muistomerkki. 

Lopuksi keskityn etsimään läheltä Uukuniemeä Lahdenpohjan edustalta Laatokasta sinne mahdollisesti upotettua kuvan valtavaa Pyhän Andreaksen kelloa, jonka sisältämän pronssin arvo on nykyään noin 100.000 euroa. Tosin epäilen, etteivät venäläiset sodan jälkeen ehkä sittenkään upottaneet kelloa Laatokkaan, koska eivät he tyhmiä ole, vaan luulen, että kellon pronssi palveli myöhemmin kansantalouden tarpeita laivojen potkureina ja eräinä panssarivaunun osina. Pyhän Andreaksen kello taottiin siten ainakin vertauskuvannollisesti miekoiksi eikä auroiksi. 

Sille tapahtui juuri päinvastoin kuin Kuopion ortodoksikirkon kelloille, jotka valettiin vuonna 1904 silloisen kenraalikuvernöörin armollisesti tarkoitukseen lahjoittamasta sotaromusta. Kuten kaikki, jotka vähänkin historiasta tietävät, tietävät, että kenraalikuvernöörinä toimi silloin Nikolai Sinebrykoff, jonka muudan Eugen Malmsten-niminen itsemurhaterroristi sittemmin surmasi Senaatintalon portaikossa. 

Sinebrikoffista suomalaiset eivät tykänneet, koska hän esimerkiksi määräsi kasakat rauhoittamaan Helsingin kadulla riehuneita aseistakieltäytyjiä. Tapauksen yhteydessä ei vältytty henkilövahingoiltakaan, koska lähes 20 ihmistä loukkaantui. Kaikki loukkaantuneet olivat ainakin Veijo Meren mukaan kasakoita, joita huligaanit olivat heitelleet kivillä. Helsingin lääkärit kieltäytyivät hoitamasta vammoja saaneita. Yllä Sa-kuva-arkistosta lainattu kuva, jonka kerrotaan esittävän r----en rikkomaa Pyhän Andreaksen kelloa. 

 Kangastus 15.11.2021, 15:50 

Sangen vilkkaan keskustelun sosialistisessa mediassa on synnyttänyt kirjoitukseni siitä, miten kauas Tallinnan Viru-hotelli ja Valamon luostarin pääkirkko näkyvät. Eräskin elokuvaohjaaja, joka varmaankin työnsä puolesta ymmärtää paljon näkyvyyskysymyksiin liittyvistä asioista, oli sitä mieltä, että henkilö, joka näkee Helsingistä käsin Viru-hotellin, voisi tarkistaa näkyykö hotelli ylösalaisin, sillä kyseessä onkin kangastus. Elokuvaohjaajan näkemys on Viru-hotellin osalta oikea. 

Sen, miten kauas torni näkyy, voidaan laskea siten, että otetaan neliöjuuri luvusta, joka saadaan, kun maapallon halkaisijalla, eli 12.000 kilometrillä, kerrotaan tornin korkeus. Viru-hotelli on 23 kerroksinen, jonka ylimmässä kerroksessa sijaitsi muuten KGB:n kuuntelukeskus, joten hotelli on noin 70 metriä korkea ja se näkyy merellä vain vajaan 30 kilometrin päähän. Jos Virua tähystää 72 meriä korkeasta Stadionin tornista, ei se näy sieltäkään, vaan jotta näköyhteys olisi, olisi tornien oltava noin 40 kilometrin päässä toisistaan ja siinäkin tapauksessa lisäedellytyksenä on, että molempien rakennusten perustukset ovat ainakin muutaman metrin meren pinnan yläpuolella. 

Tallinnassa sijaitseva 159-metrinen Pyhän Olavin kirkko oli vuosisatoja yksi maailman korkeimmista rakennuksista, mutta sekään ei näy yli 70 kilometrin päähän Helsinkiin. Sen sijaan Viron korkein rakennus, eli Tallinnan 314-metrinen tv-torni kohoaa niin korkealle, että sen kapea huippu saattaa ainakin kiikarilla näkyä ainakin Stadionin torniin. Ne muut sinne näkyvät rakennukset ovat harhaa, eli kangastusta, ja näkyvät ylösalaisin.