Viipurin-Mikko 11.01.2022, 16:21
Televisiossa näytettiin pari päivää sitten uusintana vuonna 2007 kuvattu Ei löydy Viipurin vertaista. Dokumentista käy hyvin ilmi se, että tsaari Putinin hallintokaudella on ainakin kaupungin keskustaa kovasti kunnostettu. Kun viimeksi pääsin kaupungissa käymään syksyllä 2019, niin Viipurin linnan tornista katseltuna näkymä oli ihan viehättävä. Vuonna 2007 Viipurin keskustan kuntoa ei sen sijaan olisi voinut moittia, ei ainakaan liiaksi.
Ohjelmasta paljastui, että venäläisen kansantaruston mukaan myös Viipurissa on sijainnut Mannerheimin huvila. Sortavalassa sijaitsevan Mannerheimin huvilan, joka meillä Suomessa tunnetaan kuitenkin paremmin apteekkari Jääskeläisen huvilana, olen nähnytkin. Sortavalan Mannerheimin huvila on kestänyt hyvin ajan hammasta ja on ihan hyvin vatupassissa, mutta Viipurin Mannerheimin huvila, jota suomalaiset kutsuvat myös Kiiskilän kartanoksi, vaikuttaa olevan lievästikin ilmaistuna ainakin pienen pintaremontin tarpeessa.
Viipuri-ohjelmassa esiintyy asiantuntijana Nobel-runoilija Josip Brodskin kaveri Viipurin-Mikko, joka oli oppaana kesällä 2014 uukuniemeläisten Viipurin matkalla. Hän osoittautui harvinaisen mukavaksi mieheksi, joka venäläisyydestään huolimatta oli opetellut puhumaan lähes virheetöntä suomea. Mielestäni hän oli hyvinkin se pakinoitsija Aapelin peräänkuuluttama todella viisas mies, joka tuntui tietävän kaiken ja oli myös lukenut kaiken lukemisen arvoisen tässä ihmisten maailmassa.
Kun Mikko erosi uukuniemeläisistä, hän pyysi lopuksi ryhmämme kirkonmiestä siunaamaan itsensä, kuten myös tapahtui. Mies paljastui siis totiseksi kristityksi, vaikka muuten olikin suuri humoristi. Sovimme, että kun seuraavan kerran vierailemme Viipurissa, pestaamme Mikon taas oppaaksi. Ikävä kyllä uutta tilaisuutta Viipurin-Mikon palvelujen ostamiseen ei tullut, sillä miehestä myöhemmin kysellessäni minulle kerrottiin hänen kuolleen yllättäen syöpään. Ei löydy Viipurin veroista dokumentin voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-3275263?autoplay=true Kommentit (0)
Koronatilastoja 10.01.2022, 16:23
Vaikka olen hyvin rokotusmyönteinen ihminen, niin viime yönä ymmärsin häivähdyksenomaisesti rokotekriittisiä. Oli käynyt kolmannella piikillä ja vaikka aiemmat kerrat menivät hyvin, niin viime yön valvoin horkankaltaisten kuumepuskien kourissa. Olisiko asiaan vaikuttanut se, että rokotuksen jälkeen olisi pitänyt pitää kolmen päivän tauko liikunnan suhteen, niin itse en joustin tuosta määräyksestä. Nähtäväksi jää, mihin Suomi ja maailma on menossa koronan suhteen. Tähän asti maamme hallituksen tytöt, jotka ovat sosiaalisen median mukaan tehneet kaiken väärin, ovat pitäneet maamme koronatilastot niin kauniina, että epäilen Suomen tilastoja vääristellyiksi. Nimittäin meillä on todettu tähän mennessä 306.000 koronatartuntaa ja kuolemia on siunaantunut 1.638, eli vain noin yksi 180 tartunnan saaneesta on kuollut.
Tosin Norja pystyy tässäkin asiassa menestyksellä kilpailemaan kanssamme, koska siellä tartuntoja on 444.000 ja kuollaita 1.350. Ruotsinkin lukemat ovat paljon synkempiä, koska siellä sairastuneita on 1.420.000 ja 15.337 sairastunutta on menehtynyt, eli länsinaapureita on korona koetellut väkilukuun suhteutettuna viisi kertaa Suomea kovemmin. Venäjän tilanne näyttää aika erikoiselta sikäläisten viranomaisten antamien tietojen valossa. Siellä tartuntoja on rekisteröity 10,45 miljoonaa ja koronakuolleita 310.00 eli joka 30. koronaan sairastunut on kuollut, eli kuolemia tartuntojen määrään suhteutettuna on kuusi kertaa Suomea enemmän.
Parhaiten maailman maista näyttää koronasta selvinneen taudin emämaa Kiina, koska sen 1400 miljoonaisesta väestöstä on tautiin menehtynyt vain 4363 sikäläisen virallisten tilastojen mukaan. Tosin epäilen, että Kiinaakin paremmin on menestynyt Pohjois-Korea, mutta vielä sieltä ei ole tullut virallisia tilastoja. Kommentit (2)
Nato ja Mieletön elokuu 09.01.2022, 15:45
Facen kirjallisuusryhmässä epätietoinen helsinkiläinen kaipasi tietoa Nato-kriittisestä kirjallisuudesta ja vastasin hänelle, että Wolf Halstin Me, Venäjä ja muut sekä koko Paavo Väyrysen 23-osainen tuotanto täyttävät Nato-kriittisyyden määritelmän. Epätietoinen ilahtui kovasti, että sellaisiakin kirjoja on ja kertoi kauhistelevansa ajatusta, että Naton hävittäjät lentelisivät Suomen taivaalla ja että Naton tukikohtia olisi maassamme. Vastasin, että ihan äsken lenteli ainakin Savo ilmatilassa Usa:n, Ranskan ja Englannin hävittäjiä ja että epäilen, että koska koneiden kääntösäde on satoja kilometrejä, niin saattoivat ne jylistä myös Helsingin yllä.
Ja vaikka Naton tukikohtia en ole vielä löytänyt, niin ainakin kesällä 2018 Usa:n panssariajoneuvot ajelivat ihan vapaasti ainakin nimismiehen luvalla Savon teillä. Kyseinen epätietoinen ja sivistyneen oloinen helsinkiläinen ihmetteli, ettei suomalaisille ole kerrottu mitään Naton joukoista Savossa ja oli asiasta närkästynyt. Itse muistelen, että kyllä Naton joukoista ainakin jonkin verran kerrottiin julkisuudessa, sillä silloinen puolustusministeri Jussi Niinistö vakuutti tv:ssä, että on ihan luonnollista, että Usa:n armeija käyttää liikkumiseensa panssaroituja ajoneuvoja, tosin kuin Suomen armeija, joka liikkuu pääosin maataloustraktoreilla.
Kuitenkin yllättävän rauhallisesti kuopiolaiset vastaan ottivat Nato-joukot. Ihan tuli mieleen vuoden 1969 Persian shaahin vierailu, jolloin yleensä kaikilla muilla Suomen paikkakunnilla shaahin vierailu aiheutti lähes mellakoita, mutta Kuopiossa shaahille ja hänen rouvalleen hurrattiin. Ihan olin jopa tuntevinani, että myös Naton joukkoihin suhtauduttiin Savossa ystävällisesti.
Muistanpa muutama vuosi sitten ilmestyneen Mieletön elokuu, joka kertoo kesän 1962 Helsingin nuorisofestivaaleista, jotka nekin muuten aiheuttivat Helsingissä mellakoita. Elokuvan lopussa presidentti Kekkonen vierailee kiireisen hattukaupan omistajan Elsan luona, joka on myös sivutoiminen selvänäkijä, koska haluaa tietää, mitä tulevaisuudessa maailmalla tapahtuu. Elsalla on vähän kiire eikä hän ehdi oikein paneutua asiaan, mutta kertoo näkevänsä, miten Viro itsenäistyy, liittyy Natoon ja että Suomi voittaa Eurovision laulukilpailun.
Kekkonen suutahtaa moisesta pelleilystä ja jyrähtää Elsan olevan huijari. Harmi, ettei Elsa älynnyt kertoa, että Usa:n panssarit tulevat kohta ajelemaan Kekkosen suvun syntysijoilla. Silloin Urkki olisi varmaankin jyrähtänyt kahta kauheammin. Kommentit (0)
Katyni 08.01.2022, 15:16
Sosialistisessa mediassa eräs Suomen Antifasistisen ryhmän edustaja ilmoitti minulle, että Wikipediaan ei voi luottaa ja että kenraalimajuri Vasili Blohin ei ole osallistunut Katynin puolalaisten joukkomurhaan, vaan natsit sen tekivät. Antifasistin mediakriittinen asenne on ihan oikea ja vallan kauhistuttaa, että Wikipedian valheet ovat levinneet jopa Venäjän duumaan, joka antoi vuonna 2010 julkilausuman, jonka mukaan Stalin on syyllinen Katynyn kauheuksiin. Kannanotto ei ollut yksimielinen, koska duuman kommunistit vastustivat julkilausumaa ja pitivät sitä myyttinä.
Duuman julkilausumalla oli kuitenkin se merkitys, että huhtikuussa 2010 järjestettiin joukkomurhan 70-vuotismuistojuhla, josta sitten tuli suunniteltua huomattavasti suurempi surujuhla, koska tapahtumaan matkalla olleet Puolan presidentti ja kymmenet muut korkeat Puolan viranomaiset saivat surmansa lento-onnettomuudessa Länsi-Venäjällä. Tästä tapauksesta voisi oppia ainakin sen, ettei valtion korkeimpien johtajien tule matkustaa samalla lennolla.
Antifasistisen näkemyksen mukaan Neuvostoliitto ei ollut vastuussa noin 21.000 puolalaisen murhaamisesta Katynissa, koska uhrit ammuttiin todistettavasti saksalaisilla pistooleilla. Wikipedia, jonka tietoja kannattaa tietysti epäillä, selittää asian sillä, että Stalinin pääpyöveli Vasili Blohinilla oli käytössään salkullinen saksalaisia Walther-pistooleja, koska hän ei pitänyt neuvostoliittolaisista Tokareveista.
Ammattimiehenä Blohin osasi arvostaa hyviä työkaluja. Epäluotettavaksi epäilty Wikipedia kertoo Katynin tapahtumista mm. seuraavaa myös Suomea koskevaa asiaa: Verityö eli surmaamiset toteutettiin kuulustelun ja henkilötietojen tarkistuksen jälkeen erityisessä ja äänieristetyssä teloitussellissä suurelta osin. Kuulusteluselliä sanottiin Punaiseksi selliksi ja Lenin-selliksi.
Uhreja ammuttiin lähietäisyydeltä päähän, joko niskaan tai ohimoon saksalaisvalmisteisella 7,65 mm Walther-taskuaseella. Venäläisiä pistoolimalleja ei juurikaan käytetty, sillä ne eivät olleet yhtä toimintavarmoja ja ne olivat raskaampia käsitellä. Eräs merkittävimmistä teloittajista oli Vasili Blohin.[8] Katynin teloituksilla on myös yhteys talvisotaan: Venäjän tiedeakatemian historioitsija Natalia Lebedeva on esittänyt, että teloituksia Katynissa aikaistettiin, koska vankileireille haluttiin saada tilaa mahdollisia suomalaisia ja Baltian maista saatavia sotavankeja varten.[9] Kommentit (0)
Kenraalimajuri Vasili Blohinin elämä ja teot 07.01.2022, 16:16
Televisiossa esitettiin juuri ohjelmasarja suomettumisesta, jossa saatettiin suorastaan naurunalaiseksi maamme poliittisen johdon Neuvostoliittoa myötäilevä pelokas toiminta kylmän sodan aikana. Kuitenkin on helppo ymmärtää Suomen poliittisen eliitin pelokkuutta, kun tutustuu neuvostoliittolaisen kenraalimajuri Vasili Blohinin elämään ja tekoihin.
Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että kaikesta huolimatta Suomen hallintojärjestelmä on vuosikymmeniä ollut liberaali länsimainen demokratia, jollaisesta hallintojärjestelmästä pääsee nauttimaan vain noin 10 % ihmiskunnasta, kun taas itäisen naapurimaamme hallintojärjestelmä ei ole ollut liberaali demokratia, vaan tyrannia, joka hallintojärjestelmä on maailmassa tavallisempi hallintojärjestelmä.
Kaikkitietävä Wikipedia kertoo edellä mainitun kenraalimajuri Vasili Blohinin elämästä ja teoista seuraavaa: ”Vasili Mihailovitš Blohin (7. tammikuuta 1895 – 3. helmikuuta 1955) oli neuvostoliittolainen kenraalimajuri, joka toimi NKVD:n pääteloittajana Stalinin vainojen ja toisen maailmansodan aikana. Hänen on arvioitu ampuneen omakätisesti 7 000 puolalaista sotavankia Katynin joukkomurhassa ja ehkä useita tuhansia muita Neuvostoliiton sisäisissä puhdistuksissa. Blohin on Guinnessin ennätystenkirjan mukaan kaikkien aikojen tuotteliain pyöveli.[1] Hän on eniten yksitellen tehtyjä murhia toteuttanut henkilö maailmanhistoriassa. Tunnettuja Blohinin ampumia ihmisiä olivat Moskovan näytösoikeudenkäynneissä tuomitut korkea-arvoiset neuvostojohtajat sekä marsalkka Mihail Tuhatševski. Samoin Blohinin entiset esimiehet Genrih Jagoda ja Nikolai Ježov heidän menetettyään asemansa. Stalinin kuoleman ja Nikita Hruštšovin valtaannousun jälkeen Blohin erotettiin nopeasti kaikista tehtävistään ja hänen sotilasarvonsa julistettiin menetetyksi. Hän alkoholisoitui vakavasti. Virallisen tiedon mukaan Blohin teki itsemurhan vuonna 1955.[2] ”
Vaikka Suomen hallintojärjestelmä edustaa nykyään liberaalia länsimaista demokratiaa, on kuitenkin syytä muistaa, että on meidänkin historiassa asioita, joita ei olisi saanut tapahtua ja joita ei kannata kaunistella. Kun vierailin joskus Tampereelle, pisti silmääni kaupungin keskustassa seisova miekkamiestä esittävä patsas. Minulle kerrottiin patsasta kutsuttavan Rummin-Jussiksi. Patsas on jostain merkillisestä syystä kuitenkin virallisesti nimitetty Tampereen Vapaudenpatsaaksi, vaikka huomattava osa kaupungin asukkaista piti sen pystyttämisen symboloivan enemmänkin sortoa ja laittomuutta, ja niinpä tarvittiin vallan korkeimman hallinto-oikeuden lupa muistomerkin pystyttämiseen.
Mainittakoon, että patsaan mallina ollut Elias Simojoki oli aikansa huomattavin fasisti maassamme, ja hieman moniselitteinen vapauden käsite ei ollut tietääkseni ihan päällimmäisiä arvoja fasismissa. Suutari-maanviljelijä Rummin-Jussi, joka oli viralliselta nimeltään Johannes From, oli eräänlainen suojeluskunnan itseoppinut sotapoliisi, joka vuonna -18 löi lihoiksi yli 70 punikiksi epäilemäänsä; tosin ainuvastaan joutui luopumaan myös järjestysmies, joka oli edellisenä syksynä poistanut iltamapaikalta siellä juopuneena riehuneen Rummin-Jussin. Rummin-Jussi lienee Suomen historian pahin pyöveli ja siten tavallaan meikäläinen vastine Vasili Blohinille.
Alla olevasta linkistä löytyy lisätietoa Vasili Blohinista, jonka arvellaan omakätisesti ampuneen noin 20.000 ihmistä ja myös kuva hänen haudaltaan. Tuolla Moskovan Donskoen hautausmaalla vierailevien suomalaisten kannattaa hiljentyä tämän paaden ääressä, koska ilman Blohinin kaltaisten miesten toimintaa me emme voisi vapaasti keskustella vaikkapa Nato-jäsenyydestä; Stalinhan tapatti talvisodan alla tiettävästi noin 30.000 Puna-Armeijan upseeria, joka asia pelasti Suomen. Maailman pahimman pyövelin hautamuistomerkissä muuten pistää silmään vanhauskoisten ortodoksien risti, joka esiintyminen tässä tapauksessa lienee jonkinlainen venäläinen paradoksi. https://fi.erch2014.com/obrazovanie/86147-vasiliy-blohin- palach-biografiya-general-lichno-rasstrelyavshiy-tysyachi- lyudey.html?fbclid=IwAR2Yf3k8u-a3Nf_ FjAU90d3nsPKrz1ASNUXz1UmfpPX9dEWhUuGmKXzKp-A Kommentit (3)
Asko Järvinen presidentiksi 06.01.2022, 16:32
Vaikka olenkin sitä mieltä, että presidentti-istituutiosta on niin paljon harmia, että siitä olisi luovuttava, niin mielipiteestäni huolimatta vaalitaistelu on hyvää vauhtia alkamassa. Tosin Suomi on niin pieni maa, että täältä on vaikea keksiä kunnollisia ehdokkaita, mutta minäpä keksin. Niinpä ehdotan, että tv:stä tutusta HUSin ylilääkäri Asko Järvisestä tehdään maallemme seuraava presidentti.
Perustelen esitystäni sillä, että olen pitkään ihmetellyt sitä, mikä killutun Järvisen pikkutakin rintamuksessa roikkuu ja internet kertoi minulle, mistä killuttimesta on kysymys. Kysymys on Agenda 2030-pinssistä ja netti kertoi senkin, että Agenda 2030 edistää hyviä asioita, eli sitä, että äärimmäinen köyhyys tulee maailmasta poistaa ja että ihmiskunnan tulee alkaa elää kestävän kehityksen mukaisella tavalla. Kannatan tätä näkemystä. Asko Järvinen on pinssistä päätellen erittäin hyvä ihminen, jolla on arvot kohdallaan ja kaiken järjen mukaan hän on myös vallan testatusti hyvä kriisiajan johtaja, jollaista Suomi lähi vuosina tulee tarvitsemaan.
Lisäksi Järvisellä on sitä, mikä monilta presidenttiehdokkailta puuttuu ja jota ei voi edes hyviltä mainostoimistoilta ostaa, eli hänellä on syntymälahjana saatua karismaa. Hän on nimittäin iso matalaääninen harmaaselkäinen koiras, jollaisiin ihmislauma on miljoonien vuosien aikana tottunut turvautumaan kovan paikan tullen. Olen sitä mieltä, että Asko Järvisen presidenttikampanjaa varten on perustettava Agenda 2030-niminen valitsijayhdistys, joka välittömästi käynnistää tarvittavien 20.000 allekirjoituksen keräämisen. Olen varma, että jos nyt suoritettaisiin presidenttigallup, jossa kysyttäisiin, kuka seuraavista ehdokkaista, joita voisivat olla aakkosjärjestyksessä vaikkapa Pekka Haavisto, Jussi Halla-aho, Eero Heinäluoma, Olli Rehn, Päivi Räsänen, Jan Vapaavuori ja Asko Järvinen, on paras, niin Järvinen olisi ylivoimaisesti suosituin. Kommentit (2)
Jalkanen, Pitkänen,Olkinuora 05.01.2022, 16:21
Aikanaan maailman parhaita hiihtäjiä olleet Kalle Jalkanen, Pauli Pitkänen ja Eino Olkinuora, jotka kaikki kuuluivat suonenjokelaisen suksivoidetehtailija Esa Rossin hiihtotalliin, joka treenasi varsinkin Suonenjoen Lintharjulla, kaatuivat vajaan parin kuukauden sisällä jatkosodan alussa. Pauli Pitkäsen elämä oli katkolla jo talvisodan aikana, koska hän oli mukana Laatokan Petäjäsaaren taistelussa. Siinä taistelussahan suomalaiset tietääkseni saivat ainoan kerran viime sotien aikaan määräyksen taistella viimeiseen mieheen. Niin myös sitten tapahtui. Petäjäsaarta puolusti Rantasalmen ja Nilsiän miehistä koottu komppania, jotka noudattivat loppuun asti annettua käskyä ja niinpä saareen viimeisinä jääneet 46 rantasalmelaista ja 23 nilsiäläistä katosivat jäljettömiin. Ilmeisesti saaren vallanneet puna-armeijalaiset työnsivät vainajat avantoon.
Kolmikertainen maailmanmestari nilsiäläinen Pauli Pitkänen oli myös Petäjäsaaressa, mutta hän haavoittui jalkaan kaksi päivää ennen saaren menettämistä hyökkääjille ja selvisi hengissä talvisodasta. Wikipedia kertoo Pitkäsen vaiheista jatkosodassa seuraavaa: Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 Pitkänen lähti vapaaehtoisena kotirintaman tehtäviin. Nilsiän suojeluskuntalaiset olivat 18. elokuuta eräässä koulussa järjestelemässä kuntansa kaatuneiden varusteita. Niistä löytyi käsikranaatti, ja sitä käsitellessä Pitkänen huomasi sen syttyvän.
Hän aikoi heittää kranaatin ikkunasta ulos, mutta pihalla oli lapsia leikkimässä. Muut ryntäsivät huoneesta ulos, mutta invalidikepin avulla liikkunut Pitkänen ehti vain heittäytyä lattialle makaamaan, ennen kuin kranaatti räjähti. Hän sai vaikeita vammoja ja kuoli sairaalassa kuusi viikkoa myöhemmin 28. syyskuuta 1941. Kommentit (0)
Latu 04.01.2022, 19:32
Tämän päivän Helsingin Sanomissa on näyttävä arvostelu nilsiäläisen Antti Heikkisen kirjasta Latu, joka kertoo nilsiäläisen suurhiihtäjä Pauli Pitkäsen viimeisistä päivistä Siilinjärven sotasairaalassa jatkosodan ensimmäisenä syksynä. Kirjassa ja myös lehden arvostelussa, jonka miljoona lukee, mainitaan myönteisessä sävyssä myös Suonenjoki ja sen ainoa olympiavoittaja Kalle Jalkanen. Tämä Kari Tapion kaukainen sukulaismies kaatui pari viikkoa ennen Pitkästä ja tuli sitten lopulta hakemaan hyvän kaverinsa mukaansa.
Heikkisen Latu-kirjassa tosin kerrotaan Suonenjoesta vähemmänkin myönteisiä asioita, joita Hesarin arvostelija ei onneksi kerro. Nimittäin kuolinvuoteellaan Pitkänen muistelee, miten hän urheilu-uransa alussa kävi Suonenjoella maastojuoksukilpailuissa ja kisan jälkeen hän otti elämänsä ensimmäisen viinaryypyn aseman makasiinin takana. Saman tapahtuman yhteydessä Pitkänen joutui myös tappeluun paikalle ilmaantuneiden huligaanien kanssa, josta otatuksesta hän sitten suoriutui voittajana.
Muukin maamme uudempi kaunokirjallisuus antaa Suonenjoesta ja sen aseman seudusta huonon kuvan. Kirjassa Aidankaataja - Lasse Lehtisen tähänastinen elämä ja teot kerrotaan, miten nuorena miehenä Lehtinen matkusti Veikko Vennamon kanssa junalla Helsingistä Suonenjoelle vaalikeskusteluun, joka käsittääkseni pidettiin ravintola Kyöpelissä aseman lähellä. Junassa Vennamo osoittautui täydelliseksi vanhan ajan sivistyneeksi herrasmieheksi.
Suonenjoella keskusteltiin sotaveteraanien asemasta. Ensiksi todisti Vennamo, kuinka sotaveteraanien asia on unohdettu ja sai raikuvat aplodit. Sitten avasi Lasse Lehtinen sanaisen arkkunsa. Sen jälkeen Vennamo kailotti korkealla äänellä: "Kuulkaa, mitä nuori karvapääradikaali puhuu, häpäisee veteraanien muiston!" Vennamo sai raikuvat aplodit, mutta Lehtinen oli ainoastaan saada naulakolla turpiinsa, kun tilaisuudesta poistuttiin.
Junassa paluumatkalla Vennamo oli taas leppoisa herrasmies, joka kysyi silmää iskien nuorelta kanssapoliitikoltaan, että "ethän tykkää pahaa". Suonenjoen sotaveteraanit ovat olleet ärhäkkää porukkaa muutenkin. Kirjassaan Mansikkakarnevaalit Seppo Heikkinen kertoo siitä, kuinka 70-luvun vihaiset iisalmelaisnuoret joutuivat mansikkakarnevaaleilla käydessään käsirysyyn entisten rintamamiesten kanssa ravintola Kyöpelissä. Sitten tapahtumien kulkuun puuttuivat Suonenjoen poliisit ja asettuivat veteraanien kanssa samaan rintamaan. Kommentit (0)
Johan Vennisen elämä ja teot 03.01.2022, 16:24
Ajettelin kirjoittaa umpisokean hierojan ja keksijän Johan Vennisen elämästä ja teoista, mutta enpä kirjoitakaan, koska joku minua viisaampi on jo laatinut Wikipediaan ansiokkan artikkelin aiheesta. Tekijänoikeuksia ainakin jossain määrin kyseenalaistaen kopioin Vennis-artikkelin tähän julkeasti:
Johan Venninen Siirry navigaatioon Siirry hakuun Johan Ebenhard Venninen (1. helmikuuta 1909 – 13. huhtikuuta 2008) oli suomalainen keksijä, joka asui Vihdin kunnassa. Huolimatta kahden tapaturman aiheuttamasta täydellisestä sokeudesta hän mm. rakensi räjäyttämällä maakellarin, teki erilaisia metallitöitä esimerkiksi hitsaamalla sekä suunnitteli ja rakensi erilaisia laitteita, joiden avulla pyrki pysymään kiinni arjessaan ja harrastuksissaan ilman ulkopuolista apua.[1] Venninen sai vuonna 2007 Mensa-palkinnon.[2] Venninen esiintyi kahdessa Matti Kaukisen ohjaamassa dokumenttielokuvassa, Johan on Venninen (1997) ja Vesille Vennisen mieli (1998), joissa seurataan hänen elämäänsä Vihdissä ja hänen kesäasunnollaan Dalsbrukissa. Vennisen kuoleman jälkeen julkaistiin vielä kolmas Matti Kaukisen ja Erkki Määttäsen ohjaama dokumenttielokuva Vennisen testamentti (2008). Dokumentit ovat olleet YLE:n TV1:n katsojatoiveiden kärjessä jo vuosien ajan.lähde? Syy tähän lienee Vennisen elämänasenteessa: Venninen ei ollut vastoinkäymisistään katkera, vaan näki ne päinvastoin haasteina ja mahdollisuuksina. Tämä elämänasenne loi hänestä käsitteen selviytyjänä, joka ei valita turhista. Jotkut ihmiset ovat myös vaikuttuneet hänen yksinkertaisista, mutta käyttötarkoitukseensa hyvin soveltuvista keksinnöistään. Venninen oli kasvissyöjä. Hänen isänsä, joka oli punaisten puolella, kuoli Suomen sisällissodassa. Suunnistuslaitteet Ferriittiantenni Johan Venninen kehitti veneilyä varten erilaisia menetelmiä ja apuvälineitä, joiden avulla hän pystyi sokeudestaan huolimatta liikkumaan avomerellä eksymättä.[1] Avomerellä liikkuessaan Venninen käytti matkaradiota kompassin pohjoishaarukan korvaajana. Tekniikka toimii seuraavasti: Aluksi tarkistetaan käsikompassilla pohjoisen sijainti ja käännetään veneen nokka siten, että se osoittaa haluttuun ilmansuuntaan. AM-radioasemien lähetystaajuudesta-, voimakkuudesta- ja erityisesti ferriittiantennista johtuen asema ei kuulu, mikäli radio käännetään tiettyyn asentoon suhteessa lähettimeen (tai mastoon) (antennin akseli osoittaa kohti mastoa). Kun veneen nokka on käännetty haluttuun matkasuuntaan, asetetaan radio veneeseen siten, ettei lähetystä kuulu. Nyt voidaan navigoida vastaavasti kuin normaalinkin kompassin avulla: suunta on oikea, mikäli lähetys pysyy vaimennettuna. Mikäli lähetys alkaa kuulua, pitää venettä kääntää takaisin oikeaan suuntaan. Toimintatapa on sama kuin vanhoilla radiosuuntimalaitteilla. Veneilymatkan välietapit Venninen merkitsi kehittämällään piippausmerkkipoijulla. Poijun ääni tuotetaan summerilla, joka aktivoidaan vanhasta kellonkoneistosta rakennetulla eräänlaisella mekaanisella sekvensserillä. Hälytys aktivoidaan noin kerran kymmenessä minuutissa. Näin säästetään paristoja verrattuna tilanteeseen, jossa hälytys soisi jatkuvasti. Hälytyksen suunnasta voi havaita esimerkiksi, kuinka paljon on tullut liikkuneeksi sitten poijun laskemisen. Kotilaituriin saapumisen helpottamiseksi Venninen kehitti kaksi piippauslaitetta, jotka hän asensi eri paikkoihin kotirannalle. Kotirantaa lähestyttäessä pyritään etsimään paikka, jossa laitteiden äänet soivat päällekkäin. Tällöin ollaan linjalla, joka johtaa suoraan laituriin. Vastaavanlaisesti näkeville on Suomessa käytössä linjataulut: kaksi toisistaan etäällä olevaa taulua, joissa on punainen/oranssi tai musta viiva valkoisella pohjalla, linjataan niin, että viivat ovat toistensa päällä, voidaan päätellä veneväylän kulkusuunta etu tai takasuuntaan katsottaessa. Lisäksi Venninen käytti navigoinnissa hyödykseen kohokarttaa ja kaikuluotainta, jonka avulla voi havaita matalikot, samaan tapaan kuten topografikartan avulla saadaan määriteltyä mäet ja laaksot. Kommentit (0)
Johan Venninen 02.01.2022, 16:13
Olen joululomalla lueskellut suurmiesten sekä -naisten elämänkertoja ja tullut siihen käsitykseen, joka jo koulussa opetettiin, että sangen vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan. Ihmettelen, ettei tässä maailmassa valtaa anneta vaikkapa umpisokean hierojan Johan Vennisen kaltaisille hyville ja viisaille ihmisille. Venniseen ihastuin, kun tv:ssä esitettiin pari päivää sitten ohjelma nimeltään Vennisen testamentti.
Ja ellei Vennisille voi tässä maailmassa antaa muuta valtaa, niin ainakin heidän viisauttaan voisi huomioida vaikkapa urheiluvalmennuksessa. Vennisen testamenttiohjelmassa hänen urheilua harrastava siskonpoikansa kertoi, miten hän haastoi enonsa leuanvetokilpailuun. Hyvin siskonpoika leukaa vetikin eli 30 kertaa. Sitten vuorossa oli vanha hieroja Venninen, joka veti 50 kertaa, tosin hän kyllä fuskasi. Venninen nimittäin veteli leukojaan yhdellä kädellä ja välillä vähän huilatessaan yhdellä sormella.
Johan Vennisen kunnon salaisuus oli, että hän oli kasvissyöjä, eli hän söi tontillaan kasvavia heiniä ja kukkia. Varsinkin tulppaaneista hän tykkäsi. Tosin voi olla, että Venninen ei ehkä kertonut koko totuutta ruokavaliostaan, koska hän oli innokas kalamies ja saattoi hyvinkin syödä saaliinsa. Isolla järvellä tämä umpisokea kalamies suunnisti itse kehittämällä radionavigointi menetelmällä. Alla olevista linkristä löytyy pari päivää sitten esitetty Vennisen testamenttija toista kymmentä vuotta sitten esitetyt ohjelmat Johan on Venninen ja Vesille Vennisen mieli: https://areena.yle.fi/1-910846 https://areena.yle.fi/1-1372251 https://areena.yle.fi/1-1735368 Kommentit (0)
Komisario Palmun erehdys 01.01.2022, 18:31
Pari viikkoa sitten telkkarissa näytettiin peräkkäin yhtä vaille kaikki Pekka Puupää-elokuvat. Ainoastaan Pakka ja Pätkä n------nä jätettiin näyttämättä täysin ymmärrettävistä syistä, koska maailman historiallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä aika on siitä kulkenut ohi. Pekka Puupäät ovat hyvin suosittuja ja ehkäpä jonkun alan toimijan kannattaisi muokata, leikata ja jälkiäänittää uudelleen tuo esittämättä jäänyt sarjan filmi sellaiseksi, että rasismin leima saataisiin haivutettua. Elokuvan nimenä voisi olla Pekka ja Pätkä afroafrikkalaistaustaisina. Tänään telkkarissa esitettiin peräkkän kaikki Komisario Palmu-elokuvat lukuun ottamatta sarjan viimeisintä, jonka nimenä on Vodkaa komisario Palmu. Ihmettelen, ettei sitä näytetty, koska tavallaan se olisi ajankohtainen, sillä tällä viikolla tv:ssä on esitetty suomettumista käsittelevää sarjaa. Vodkaa komisario Palmu on suorastaan 1970-luvun suomettumisen helmi.
Komisario Palmu-sarjan ensimmäinen filmi Komisario Palmun erehdys on äänestetty joku vuosi sitten Suomen parhaimmaksi elokuviksi eikä syyttä. Ihmettelen, ettei se ole saanut kansainvälistä menestystä, vaikka se hakkaa mennen tullen suositut pohjoismaalaiset, saksalaiset ja englantilaiset rikoselokuvat, joita meillä näytetään telkkarissa muutama joka viikko. Nähtäväksi jää, koska Komisario Palmun erehdys hyllytetään, koska tarkkakorvainen kuulija huomaa elokuvassa rasistisia piirteitä. Nimittäin jossain kohdassa Palmu väittää väkijoukon metelöivän mustalaisten lailla. Epäilyttävää on myös se, että Palmun ilkeähkö päällikköesimies on nimeltään Hagert, joka nimi ei ole poliisille kovinkaan lajityypillinen.
Komisario Palmun erehdyksen paras kohtaus on se, jossa etsivä Kokki esittää pitkäksi venähtäneen työpaikkalounaan lopuksi savolaiskorostuksella Silimät tummat-iskelmän. Tavallaan etsivä Kokki liittyy vahvasti Suonenjoen urheilu- ja rikoshistoriaan. Urheilun vaikuttajahenkilöistä kertovassa Kiveen hakatut kirjasarjassa nimittäin paljastetaan, että Kokin isäksi epäillään suonenjokelaista suksivoidetehtailija Esa Rossia. Minä taas paljastan sen, että Rossin suku liittyy Suonenjoen rikoshistoriaan sikäli, että isovaarini siskonpoika Aatami Rossi ja hänen vaimonsa Ulla ryöstömurhattiin Kakkisen järven rannalla sijainneessa mökissään jouluyönä 1871 eikä tekijää ole ainakaan vielä tutkimusten tässä vaiheessa pystytty nimeämään. Hiljennymme kuuntelemaan hyvää musaa: https://www.youtube.com/watch?v=FSj8zPnKCEU Kommentit (0)
Uukuniemeläinen uuden vuoden kortti 31.12.2021, 15:22
Ennen ihmisillä oli tapana lähetellä joulukorttien lisäksi myös uudenvuodenkortteja. Kortteja myös arvostettiin ja niinpä Mensuvaarassa anoppivainaani sankaritäti Emma Kuikka pakkasi pakolaisrekeensä myös korttikokoelmansa lähtiessään kiireellä Mensuvaarasta pakolaiseksi Pohjanmaalle talvisodan jaloista. Korttien lisäksi hän ehti ottaa mukaansa myös osan täysorvoiksi jääneistä veljenlapsistaan. Vaikka Suomi ratkaisi pakolaisongelmansa paremmin kuin monissa muissa maissa, niin kaikki eivät toivottaneet pakolaisia tervetulleiksi. Anoppikin joutui menemään välitunneilla koulun portaiden alle piiloon kiusaajiaan, vaikka uukuniemeläiset pakolaiset puhuivatkin melkein selvää Suomea, toisin kuin vielä idempää lähteneet.
Savossakaan kaikki eivät olleet karjalaispakolaisista mielissään. Suonenjoelle majoitettiin suojärveläispakolaisia, jotka puhuivat kummallista kieltä, eivätkä kaikki paikalliset asukkaat heistä tykänneet. Kun Suonenjoen asemaa pommitettiin; tosin harvinaisen huonolla menestyksellä, uskoivat eräät, että ilmaiskun syynä olivat Suojärven pakolaiset. Tuo Suonenjoen asema tuli tutuksi myös 12-vuotiaalle talvisodan pakolaiselle Aira Suviolle, joka oli saanut tiedon isänsä kaatumisesta ja kävi äitinsä kanssa availemassa ratapihalle tuotuja arkkuja löytääkseen isänsä. Isää ei löytynyt, koska hän ei kaatunut talvisodassa, vaan vasta jatkosodan alussa. Nykyään Aira Suvio tunnetaan Aira Samulinina ja hän on 94-vuotiaana erittäin lupaava tanssija.
Myös Suonenjoella kiusattiin Karjalan pakolaisia ja koska siihen aikaan ei ollut tasa-arvovaltuutettua, jolle valittaa syrjinnästä, joutui eräs karjalaisukko käymään poikiensa kanssa pieksämässä perusteellisesti kiusaavan naapurinsa. Poislähtiessään isä ja pojat vakuuttivat, että jos vielä seuraavan kerran joudutaan käymään näissä merkeissä, niin sitten tapetaan, koska meistä joutaa yksi mies linnassakin istumaan. Tuon suojärveläisukon pojanpojasta tuli maamme tämän hetken tunnetuin urheiluselostaja. Tuon kuvan hirmuisen kauniin kortin on Emma Kuikka saanut Uukuniemen Niukkalan kylälle 1920-luvulla. Kuvan myötä Saija Sillanpää ja hänen vaivalla hankittu miehensä toivottavat hyvää uutta vuotta Uukuniemelle. Kommentit (1)
Hiihtourheilun juhlaa 30.12.2021, 16:56
Päätin jo kertaalleen, että en seuraa Pekingin olympialaisia, koska hermoni eivät kerta kaikkiaan kestä seurata norjalaisjuhlia ja että jos jostakin syystä sittenkin satun seuraamaan Pekingin olympialaisia, tulen kannustamaan Venäjän rehtejä hiihtäjiä, jotka ainoina pystyvät rikkomaan norjalaisrintamaa. Venäläisten kannustamisessa minua kannustaa myöskin se, että Juha Miedon kieltä käyttääkseni venäläishiihtäjien menoa seuratessa ei edes tarvitse pekuloida sillä, roopataanko vai ei. Eilen en ollut uskoa silmiäni maailman cuppia seuratessani.
Yleensä suomalaiset hiihtäjät ovat itkuisen oloisia ja valittavat, että vaikka parhaansa tekivät, niin menestystä ei tullut, eivätkä alkuunkaan pärjää norjalaisille, mutta eilen oli ihan toisin. Suomalaiset uhkuivat taistelumieltä ja olivat kuin uudesti syntyneitä, vaikka kypsässä iässä ovatkin. Naisten puolella Kerttu Niskanen oli ylivoimainen ja paras norjalainen sijalla 10 ja miesten puolelle Iivo Niskanen voitti melkein yhtä ylivoimaisesti kuin siskonsa naisissa ja paras ruotsalainen oli sijalla 32. Aina silloin, kun norjalainen tai ruotsalainen ei pärjää, herää pekulointi siitä, että kaikki ei ole rehellistä peliä. Muuten luulen, että en tule sittenkään seuraamaan Pekingin olympialaisia, koska luulen, ettei niitä kisoja ainakaan tänä talvena pidetä, koska koronatilanne on pysäyttämässä maailman. Kommentit (0)
Koronasuojapuku 29.12.2021, 15:42
Yleensä en harrasta blogillani kaupallista mainontaa, mutta nyt huolestuttavan koronatilanteen vuoksi teen poikkeuksen. Varusteleka-niminen käsittääkseni lähinnä herrojen vaatehtimoalan yritys nimittäin markkinoi kuvan esittämää puolalaista suojapukua, jonka kaltaisen tuotteen uskon saattavan olla oivallisen ehkäisimen koronaakin vastaan. Mielestäni terveysviranomaisten tulisi huomioida tuo puku ja muuttaa koronarajoituksia niin, että tuonkaltaisella asusteella varustautuneilla olisi oikeus laulaa, tanssia ja jopa nauttia alkoholia myös klo 21 jälkeen.
Varusteleka antaa markkinoinnissaan asusteesta seuraavat tiedot, joista ilmenee se tärkeä asia, että kuvan pukua myydään keräilykäyttöön eikä koronasuojaimeksi: Puolalainen OOB-1 HAZMAT-puku, ylijäämä Hinta 799.99 EUR sis. alv Mitä saat, kun risteytät ruumispussin, suppilaudan täyttöpumpun ja imurin letkuja? Voit luottaa siihen että puolalaiset täyttävät tämän aukon tiedoissasi, koska tämä voisi olla painajaisistasi, mutta kuka edes kuvittelee näin outoja juttuja? Tällä suohirviön näköisellä puvulla on kyllä oikeakin tarkoitus: puku päällä voi käsitellä vaarallista materiaalia (hazardous material) ympäristössä, missä leijuu kaiken maailman patogeeneja, viruksia ja haitallisia pienhiukkasia, joiden pääsy iholle tai hengitysteihin olisi vakava juttu. Jopa kokonaan kasvot peittävä suojanaamari jättää esim. kaulan suojattomaksi, joten tämä puku on askeleen tai parin verran korkeammalla suojausasteikolla. Puku tarjoaa myös tietynlaista sosiaalista suojaa: hyrinän ja pihinän takia ei oikein kuule mitä muut puhuvat, mutta muut kuulevat mitä asiaa sinulla on. Täydellinen tekosyy tilanteisiin, missä ei muutenkaan kiinnostaisi kuunnella! Suodattimissa on sitten päiväykset jo menneet ja muutenkaan tätä ei myydä oikeaan suojauskäyttöön. Raitisilmajärjestelmä Tällaiseen suljettuun pukuun liittyy aika ilmiselvä pulma liittyen hengittämiseen, hikoiluun ja kuumuuteen. Vaikka saunominen on mahtavaa puuhaa, on pitemmän päälle vaikea keskittyä töihin sellaisissa olosuhteissa. Nämä päällä kun olisi kuitenkin tarkoitus saada jotain aikaankin, eikä vain oleskella. Epämukavuuden vähentämiseksi ja tehtävään keskittymisen mahdollistamiseksi puvussa on parina toimivat raitisilmapuhaltimet, jotka imevät ilmaa kuuden (6!) suodattimen läpi, siis tavallisten 40-millisillä kierteillä olevien nassesuodattimien. Suodatettu ilma ohjataan letkuilla puvun sisään kyljistä, mistä se jakautuu edelleen viiteen letkuun: yksi joka raajaan ja yksi suojamaskiin. Letkut menevät nilkkoihin ja ranteisiin asti koko kehon tuulettamiseksi, ja urhean vapaaehtoisemme ilmeistä päätellen puvussa on ihan kivaa, kunhan sen saa puettua. Ilma poistuu hupussa olevien yksisuuntaisten venttiilien kautta ja auttavat pitämään visiirin kirkkaana. Naamarin pitäminen ei ole välttämätöntä, koska puku on täynnä raitista ilmaa. Sen sisällä voi hengittää ihan normaalisti, tai huohottaa jos oikein intoutuu. Paineistuksen takia pukuun voisi periaatteessa tulla reikäkin ilman että pahoja asioita pääsee sisälle, koska poistuva ilma puhaltaa kaiken pois tieltään. Muita ominaisuuksia Rinnan läpi kulkee juomaletku, joka sopii tietysti vain puolalaisten kaasunaamariadapteriin. Läpiviennin edessä on tasku kenttäpullolle, jos olet niin onnekas että sellainen löytyy. Puku kiristetään joustavilla kumihihnoilla kenkien ympärille ja hihansuissa on renkaat, jotta kädet saa helpommin työnnettyä hanskojen sisään. Vetoketjukin on tietysti tiivis ja se sitten vaatiikin päättäväisyyttä ja tarkkuutta toimiakseen. On suureksi avuksi vetää jo suljettua osuutta alaspäin, jotta vetskarin kelkka pääsee liikkumaan esteettömämmin. Vetoketju täytyy myös voidella, se pidentää käyttöikää ja helpottaa käyttöä. Tällaisia vetskareita ja voiteluaineita näkee myös esim. Ortliebin vedenpitävissä laukuissa. Puvun mukana tulee kaksi laturia raitisilmayksiköille. Nämä käyttävät ihan tavallista verkkovirtaa, toimivuutta vieraiden planeettojen sähköjärjestelmissä ei voida taata. Mahdollisesti vaarallinen ominaisuus Tämä on tärkeää. Kun vetoketju on suljettu, puku on ilmatiivis. Jos raitisilmayksikkö ei ole kytketty ja toiminnassa, on olemassa ihan oikea mahdollisuus menettää puvun sisällä ensin tajuntansa ja sitten henkensä. Pidä huoli, että kaikki muut vaiheet on tehty ennenkuin suljet vetskarin, muuten siitä voi tulla viimeinen asia minkä teet. Kokotietoa Kokoja on kolme. Isoin puku sopii aika pitkällekin kaverille, kuvan käyttäjä on 188 cm pitkä. Tilaa riittää, ei tule isommallekaan ahdasta, mutta hoikkakin käyttäjä pärjää puvun kanssa hyvin koska kengät ja hanskat istuvat tiukasti, kaikki muu on pullistuneena kuin ihmispomppulinnaksi. Valmistajan kuvitelmat sopivista käyttäjän mitoista: Koko I: 150-170 cm Koko II: 171-180 cm Koko III: 181-200 cm Pienempiä kokoja saatetaan saada aika piakkoin, tähän hätään tarjotaan vain isointa. Koko paketti kaikkineen painaa 14-15 kiloa, mutta iso osa tästä tulee tarvikkeista. Puku on yllättävän ei-epämukava, kunhan siihen tottuu. Puolalaista ylijäämää Toisin kuin isojen tavaramäärien kohdalla, joita myydään halvalla, nämä puvut päätettiin käydä yksitellen läpi ihan itse. Kyseessä on toimiva tavara: puhaltimet toimii, mikään ei ole ainakaan korjauskelvottomassa kunnossa. Putkien liittämisessä tarvittavat nyppylät ovat kuitenkin lähes kaikki naksahtaneet vinoon tai kokonaan poikki: tähän kannattaa keksiä joku patentti, jos puvun kanssa aikoo pitää vähän enemmänkin hauskaa. Ja luonnollisesti, nämä myydään ihan keräilykäyttöön, älkää hitto soikoon pitäkö näitä oikeina henkilösuojaimina. Kommentit (0)
Kalle Siikanen johti joukkojaan edestä 28.12.2021, 17:46
Etsin netistä tietoa Ikitie-elokuvan amerikansuomalaisten perustamasta kolhoosista ja sieltä löytyi jopa asiasta kertova Vieno Zlodinan kirja nimeltään Heidän ihanteensa murskattiin - tyttären tarina Säde-kommuunasta Neuvosto-Karjalassa. Kirja todistaa, että Säde-kommuuna olisi luultavasti ollut menestynein suomalaisten monista ihanneyhteisökokeiluista, mutta ikävä kyllä NKVD keskeytti tämän yhteiskunnallisen kokeilun kovalla kädellä muutaman vuoden jälkeen.
Savolaisilla on maine piällysmiehinä ja maine saattaa osittain perustua Neuvosto-Karjalan historiaan. Kuten joskus aiemmin olen kertonut, niin kirjailija Sirpa Kähkösen Kuopiosta Pietariin hiihtänyt vaarinveli Heikki Tuomainen kohosi hiihtomiehenä Petroskoissa toimineen maailman suurimman suksitehtaan johtajaksi. Säde-kommuunan johtajana toimi Kalle Siikanen, joka oli Amerikkaan muuttanut Jäppilän mies. Nykyäänkin Jäppilässä asuu Siikasia. Kalle oli hyvä johtaja, joka antoi kommuunalle kaikkensa. Hän lahjoitti jopa kultahampaat suustaan yhteiseksi hyväksi, kun yhteistilalla oli rahoituskriisi. Siinä tempussa olisi esimerkkiä nykyajan maamme johtopaikoilla oleville optiomiljoonia jahtaaville kauppakamarinulikoille. Kalle Siikanen johti siis joukkojaan edestä, kuten myös luutnantti Koskelan esikuvana ollut nilsiäläinen Einari Kokkonen teki.
Asiasta todistaa Vieno Zlodina kirjassaan seuraavasti: Myös vaatepulasta tuli ongelma. "Syvässä lumessa työskennellessä tarvitaan hyvät jalkineet ja vedenpitävät housut, mutta meillä ei ole niitä", työntekijät valittivat. Siikanen keksi erikoisen ratkaisun. "Tilanne vaatii nopeaa toimintaa. Vaatteita ei ole myynnissä tavallisissa kaupoissa, mutta on olemassa Torgsin (kauppa, jossa maksettiin ulkomaan valuutalla tai jalometalleilla), jossa on hyvä tavaravalikoima. Meillä ei ole enää Kanadan dollareita, mutta meillä on ... kultaa. "Hän meni hammaslääkäriin ja vedätti kultaiset hammaskruununsa. Miehille ostettiin tällä kullalla kunnolliset housut, jotka oli ommeltu "pirun nahka"-ni- misestä vahvasta, vedenpitävästä kankaasta. Säde-kommuunasta kertovan kirjan voi lukea tästä linkistä: https://docplayer.fi/50723652-Heidan-ihanteensa-murskattiin.html Kommentit (2)
Ikitie 27.12.2021, 15:59
Petroskoi on siisti ja kaunis kaupunki. Kaupungin keskustassa sijaitsee kolme sievää taloa, joiden toivoisi säilyvän, vaikka joskus luin lehdestä, että niiden purkamista suunnitellaan. Nämä H:n muotoon rakennettua puukerrostaloa ovat 30-luvulla Amerikasta Karjalaan muuttaneiden suomalaisten rakentamia. Heidän piti rakentaa myös Karjalaan työläisten paratiisi, mutta savoksi sanottuna se rojekti meni persiilleen. Mutta taloista tuli hyviä, sillä ne ovat 90 vuoden ja parin sodankin jälkeen ihan vatupassissa, joka ei ole yleistä itänaapurissa.
Eilen Suomen tv:ssä näytetty Ikitie-elokuva palautti mieleeni, että Antti Tuurin samannimisessä romaanissa kerrotaan, että Amerikan siirtolaisten lisäksi näitä taloja oli rakentamassa myös Ketolan Jussi Kauhavalta. Jussikin oli käynyt rapakon takana ja Ameriikan raitilla omaksunut sosialismia ja teosofiaa sen verran, ettei häntä paluumuuttajana katseltu Pohjanmaalla hyvällä, vaan lapualaiset mukiloivat miehen puolikuoliaaksi ja rahtasivat alushousuisillaan Itärajan taakse.
Siellä Jussi oli sitten rakentamassa noita taloja ja olipa hän myös siinä sivussa rakentamassa myös jonkinlaista teosofista kolhoosia, joka olikin hyvin onnistunut kokeilu aina siihen asti, kunnes koko kolhoosin väki vietiin joukkohaudan reunalle ehkäpä juuri siinä teloitusmetsässä, jossa minäkin olen hiljentynyt ja jossa lukee kivipaadessa venäjäksi suuri viisaus "Ihmiset älkää tappako toisianne".
Hieman Ikitie-elokuva ilmeisesti vääristelee todellisuutta. Joukkoteloitukset eivät ainakaan yleensä tapahtuneet niin hankalasti ja työvoimavaltaisesti kuin elokuvassa esitetään. Nykyään Karjala lienee Venäjän takapajuisinta seutua, mutta 30-luvulla näin ei ollut. Kun muualla Neuvostoliitossa piti ihmisiä ampua Naganilla niskaan, ammuttiin Karjalassa edistyksellisesti otsaan. Nimittäin niskaan ammuttavat saattoivat heittäytyä ennen aikojaan haudan pohjalle ja sieltä ruumiiden seasta heitä oli vaikea löytää. Otsaan ammuttavat yleensä jaksoivat odottaa vuoroaan hötkyilemättä.
Tosin helppoa pyövelintyö ei ollut, koska siinä saattoi pistoolikäteen saada helposti rasitusvamman, jota nykyään kutsutaan tenniskyynärpääksi. Todellinen sosialistisen työnsankari teloittajien joukossa oli Vasili Blohin. Pitkään jatkuneen uransa aikana kenraalimajuri Blohin ampui henkilökohtaisesti noin 20.000 ihmistä. Blohin on haudalla kaunis muotokuva ja Venäjällä niin yleinen pohjateksti: вечная память (muistakaamme ikuisesti). Novaja Gazeta-lehdessä Memorialin Nikita Petrov totesikin aikoinaan kyynisesti: näin totisesti aiomme tehdä! Jos joltakulta on Ikitie näkemättä, niin se on vielä jonkin aikaa nähtävissä tästä linkistä https://areena.yle.fi/1-3235351 . Kommentit (0)
Eddie the Eagle 26.12.2021, 15:48
Koska en ole Donald Trumpin lailla ajatteleva ihminen, en myöskään yleensä seuraa Trumpin suosimaa Fox-kanavaa, mutta äskenpä seurasin mielenkiinnolla, koska kanavalla näytettiin elokuva mäkisankari Eddie Edwardsista. Harva enää muistaa ainakaan oikein, kuka suomalainen on viimeksi hypännyt olympiakultaa, mutta yleensä jokainen, joka yleensä jotain muistaa, muistaa, että Eddie the Eagle oli selkeästi viimeinen Calgaryn olympiakisojen pikkumäessä. Itsekin, vaikka tiedän mielestäni urheilusta jonkin verran, opin jotain uutta Eddie the Eaglesta.
Enpä esimerkiksi muistanutkaan, että maailman kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä Matti Nykänen näköjään hyppäsi V-tyylillä. Eddie Edwardsin osalta en sen sijaan päässyt ihan täyteen selvyyteen siitä, hyppäsikö hän perinteisellä vai V-tyylillä. Eddie oli vähän rajatilapersoona tässä asiassa. Sen tiesinkin, että Matti Pullin Terhi-tytär opetti Nykäselle yhden tunnin englannin kieltä, mutta sitä en tiennytkään ennen tätä elokuvaa, että Masa puhui sen oppitunnin jälkeen täydellistä lontoon kieltä. Ja Masa osasi puhua englanniksikin hyvin syvällisiä, kuten hän teki myös suomeksi. Tosin voi olla, että Nykästä esittänyt ruotsalaisnäyttelijä oli kielimiehiä.
Elokuvan dramaattisin kohtaus oli, kun maailman kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä ja maailman kaikkien aikojen huonoin mäkihyppääjä nousevat yhdessä hissillä mäkitorniin, jolloin Masa tunnustaa, että ellei hän harrastaisi mäkihyppyä, hän harrastaisi koko ajan seksiä ja juomista. Edwardsilla ei moisia taipumuksia ollut ja niinpä hän ei pärjännytkään. Nykänen ehtii myös hissimatkan aikana kertoa, että he ovat mäkihyppääjistä kaikkien lähimpänä toisiaan, koska Nykänen itse oli mielestään klo 13:ssa ja Edwards klo 11:ssä ja kaikki muut ovat siinä välissä. Ja vielä senkin syvällisyyden Masa ehtii hissimatkan lopuksi sanoa, että " me hyppäämme vapauttaaksemme sielumme" ja se on minusta erittäin sattuvasti ja syvällisesti sanottu. Kommentit (0)
Hirviöpukki 25.12.2021, 14:53
Myöhään viime yönä, kuten sopivaa onkin, tv:ssä näytettiin lapsille tarkoitettu hirmuinen kauhuelokuva Rare Exports, joka kertoo hieman erilaisesta joulupukista. Tämän elokuvan joulupukki ei ole sellainen herttainen lasten ystävä, kuten nykyisissä saduissa lapsille kerrotaan, vaan päähenkilön taustalla on uskoakseni saamelaisten toisenlainen satuolentopukki Staalo, joka ei alkuunkaan pidä lapsista. Saamelaisten tarinoiden staalo kiertelee hänkin jouluiltoina säkin kanssa sikäläisiä kotitalouksia, mutta hän ei jaa säkistään lahjoja, vaan kerää säkkiinsä huonotapaiset lapset ja juodakseen heidän verensä ja syödäkseen heidän lihansa.
Staalo on varmasti hyvä apu lasten kasvatuksessa. Eilisen elokuvan Staalo asustaa Korvatunturilla ja se herättää minussa epäilyn siitä, että se näkemys, jonka mukaan joulupukki asuu Korvatunturilla ei olekaan Markus-sedän keksimä, vaan että uskomus perustuu vanhoihin saamelaistarinoihin. Elokuvan mukaan Korvatunturi ei olekaan oikea tunturi, vaan joulupukin hautakumpu, johon asiaan aion vielä lähteä tutustumaan, mikäli selviän uhkaavasta koronasta. Mikään matkailukohdehan Korvatunturi ei nykyään ole ja mielestäni Savukosken kunta on erittäin huonosti hyödyntänyt tunturin maineen turismia kehittäessään.
Olen kuullut, että Staalon tapaan myös Lastenradiota vuosikymmeniä juontanut Markus-setä inhosi lapsia. Olen myös kuullut, että kerran Markus-sedälle sattui se erehdys, että heti sen jälkeen, kun hän oli kuuluttanut, että "kuulemiin, kuulemiin pienet ystäväiseni" hän olisi myös kuuluttanut sen jälkeen epähuomiossa, että "ja nyt tämä poika suksii paskalle". Rare Exportin voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-1676189 Kommentit (0)
Jumalan ihme 24.12.2021, 12:47
Tämä joulukortti on anoppivainajani sankaritädin Emma Kuikan evakkokuormasta. Vaikka lehmä piti ampua, kun Uukuniemen Mensuvaarasta lähdettiin puolen tunnin varoitusajalla talvisodan alkaessa, niin joulukortit kuitenkin voitiin pelastaa evakkorekeen, joka osoittaa, miten tärkeitä ne aikoinaan olivat. Kortti on tullut vuonna 1929 kuolleelle anoppivainaani isoäidille Uukuniemen Niukkalan kylälle 1920-luvulla. Siihen aikaan joulukortit olivat nykysiä kauniimpia. Naimaton sankaritäti Emma Kuikka huolehti velivainajansa täysorvoiksi jääneistä pikkulapsista sodan ankarissa oloissa ja vielä pitkään sen jälkeekin.
Sodan jälkeen Emma onnistui hankkimaan uuden lehmän, mutta se ulosmitattiin veloista. Epäilen, että taustalla saattoivat ihan hyvin olla maksamatta jääneet kirkollisverot, joihin Emmalla ei ollut köyhyyden vuoksi varaa, vaikka hän oli hyvin uskonnollisuuteen taipuvainen ihminen. Ainoan lehmän menetys oli siihen maailman aikaan oli katastrofi, maksoihan kunnon nauta tuhansia markkoja. Mutta sitten heti tapahtuneen jälkeen anopin 16-vuotias vilkasäläyinen Tanu-veli pyysi tädiltään tämän loput rahat, joita oli 16 markkaa ja korttipakkansa ja lähti kylille. Aamuyöstä Tanu sitten palasi reissuiltaan kotiin lehmää taluttaen.
Siinä tapauksessa oli mielestäni selkeästi kysymys Jumalan ihmeestä, jollainen asia käsittääkseni liittyy jotenkin joulunaikaan. Tämän kuvan myötä toivotan rauhallista joulua globaalisti. Kommentit (0)
Maailman politiikan arkipäivää 23.12.2021, 15:47
Ei tuonut Putinin lehdistötilaisuus varmuutta siihen, joutuuko Venäjä turvautumaan tänä jouluna sotilaallis-teknillisiin menetelmiin ehkäistäkseen Ukrainasta uhkaavan Lännen hyökkäyksen. Varmuutta ei tullut myöskään siihen Venäjällä äskettäin esille nousseeseen näkemykseen, että Venäjän pitäisi palauttaa rajansa tsaarin aikoja vastaaviksi. Olen ihmetellyt sitä, että vaikka Venäjä on nyt palannut asevarustelussa lähelle maailman huippua ja sen sotilasbudjetti lähentelee jo Saudi-Arabian vastaavaa, niin se ei ole kuitenkaan ottanut esille maata pohjoisesta uhkaavaa vaaraa.
Venäjähän on Usa:n rajanaapuri ja luulisi sen asian huolestuttavan Putinia. Usa on kuitenkin Venäjälle suurempi sotilaallinen uhka kuin Ukraina. Ehkä Venäjän olisi kuitenkin syytä siirtää ainakin osa Ukrainan rajalle sijoitetuista joukoista Alaskan suunnalle torjumaan mahdollista Lännen hyökkäystä. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen se, että Alaskakin on historiallinen osa Venäjää, jonka Usa ilmeisellä vääryyvellä ja viekkauvella osti Venäjältä pilahinnalla, eli 7,2 miljoonalla dollarilla vuonna 1867, joka vastaa noin 6 miljoonaa euroa ja on siten tyypillisen Loton päävoiton suuruinen hinta.
Alaska on siis satoja vuosia ollut osa Venäjää ja vasta 154 vuotta osa Usa:ta. Jos Putin sattuu lukemaan tämän, hän voisi ottaa tämän asian huomioon tulevassa toiminnassaan ja vaatia Alaskan palautusta. Mahtava oli tsaarinaikojen Venäjä suurimmillaan, sillä se ulottui Keski-Euroopasta Pohjois-Amerikan pohjoisosiin asti. Paljon mahdollista, että ellei Usa olisi selvällä vääryyvellä ja viekkauvella Alaskaa aikoinaan vienyt, maailmassa olisi tällä hetkellä vain yksi supervalta. Hyvin siis onnistui 850-luvun puolivälissä käynnistynyt projekti, jossa kolme suomalaisheimoa ja kaksi slaavilaisheimoa perusti Uukuniemen lähellä Laatokan rannalla Vanhan Laatokan, eli Staraja Ladogan, kylässä valtion, jonka synnyttämisessä pyydettiin konsulttiapua ruotsalaisilta asiantuntijoilta.
Arvo Tuominen tosin väittää jossain kirjassaan, että kysymys ei ollut ruotsalaiskonsulteista, vaan ruotsalaisesta Helvetin enkeli-jengistä, joka palkattiin järjestysmiestehtäviin - uskoakseni kaljapalkalla. Noista ruotsalaisista helvetin enkeleistä muuntui sitten halventavana pidetty r----ä-sana. R----ä-sanan käyttö ei siis ole aina ollut vihapuhetta. Sen sijaan venäläinen-sana saattaa hyvinkin olla halventava, sillä se sana on alun perin tarkoittanut vienalaista, jolla ei taas ole mitään tekemistä Venäjän kanssa. Kommentit (2)
Omikron 22.12.2021, 15:41
Nähtäväksi jää, onko tuleva joulu ainutlaatuisen rauhallinen. Ainakin Kuopion keskustassa oli äsken kovasti hiljaista, sillä järkevä ja lainkuuliainen kansamme näyttää pysyttelevän kotonaan ja lähes kaikilla vastaantulijoilla maski naamallaan. Ainoastaan joulupukilta maski jostain syystä puuttui. Uusin koronavirusmuunnos on erinomaisen ärhäkkä leviämään ja eilen alan johtavat asiantuntijat kertoivat tartuntojen tuplaantuvan maassamme kahden päivän välein.
Niinpä, jos tänään on Suomessa tuhat omikron tartuntaa ja tahti jatkuu yhtä hurjana, niin 20 päivän kuluttua tartuntoja on miljoona ja 25 päivän kuluttua, eli noin 20.1.2022, jokainen suomalainen on saanut koronan. Voi olla, että uusi virus rauhoittaa myös muuta maailmaa.
Ihan hyvin voi olla niin, että vaikka Nato Putinin mukaan uhkaa Ukrainan rauhaa ja vaikka Putin uhkasi Natoa sen hyökkäysvalmistelujen vuoksi sotilasteknisillä vastatoimilla, niin sotilasteknisiä vastatoimia ei tulekaan, koska korona rauhoittaa tilanteen. Historiasta löytyy vastaavasta tapauksesta hyvä esimerkki. Nimittäin ainakin eräät historiantutkijat ovat esittäneet, että kun silloisen maailman mahtavin sotilasmahti Saksa yllättäen antautui syksyllä 1918, vaikka se vaikutti olevan voittamassa ensimmäisen maailmansodan, antautumisen syynä ei ollutkaan se, että USA oli liittynyt sotaan, vaan espanjantauti, joka romahdutti Saksan talouden. Kommentit (3)
Ural-suklaa 21.12.2021, 16:22
Ihan omilla silmillä luin sosialistisesta mediasta, että Venäjän suklaateollisuuden vientitulot ovat ylittäneet vahvana suklaamaana pidetyn Sveitsin suklaateollisuuden viennin arvon. Nykyisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä tulee ensimmäisenä mieleen, että taas ovat Putinin trollit asialla, mutta välttämättä niin ei ole. Nimittäin Venäjällä valmistetaan nykyään ihan hyvää suklaata. Itse voin todistaa, että tuo kuvan Sortavalan kaupasta ostettu joulusuklaa oli ihan laadukasta. Epäilen, ettei Venäjällä ole tällä hetkellä suklaan lisäksi tarjottavana montaakaan sellaista kulutushyödykettä, jotka länsimaalaisia kiinnostaisivat.
Yksi todella mielenkiintoinen kulutushyödyke Venäjältä kuitenkin löytyy, eli tuo sortavalalaisen joulusuklaarasian kannessa koreileva Ural-sivuvaunumoottoripyörä. Kuvassa kyseisellä menopelillä, jota meillä ennen kutsuttiin akantappokoneeksi syystä, jota voin vain arvailla, ovat liikkeellä pakkasukko muoreineen. Pakkasukko muistuttaa paljon meikäläistä joulupukkia, mutta hänen muorinsa poikkeaa mielestäni selvästi edukseen meikäläisestä joulupukin muorista.
Suomessa, jossa kaikki on kallista, näyttää kuvan Ural maksavan noin 20.000 €, eli hyvän auton hinnan. Amerikassa, jossa kulkuneuvot maksavat huomattavasti vähemmän kuin meillä, Ural maksaa 17.000 taalaa eli suunnilleen 15.000 €, mutta siellä menopeliin kuuluvat lisälaitteina lapio ja drone eli kuvauskopteri. Lisävarusteena olevan lapion minä jotenkin ymmärrän ja hyväksyn, mutta kuvauskopterin olemassaolon tarkoitus jää hämärän peittoon. Ehkä sitä voi käyttää erämaaoloissa liikuttaessa maastotiedusteluun. Kommentit (1)
Desantin teloitus 20.12.2021, 16:04
Kerttu Nuortevaa kuulustellessaan vastavakoilumies Otto Kumenius korosti sitä, että hän on ollut taluttamassa lukuisia desantteja ammuttaviksi Malmin metsään. Muistelmissaan hän kertoo sellaisestakin tapauksesta, jossa hän seisoi tuomittujen pyynnöstä ampumahetkellä kahden desantin välissä pitäen heitä kädestä kiinni. Tapaus kuulostaa erikoiselta, että en ole varma, pitääkö kertomus paikkansa.
Tosin jatkosodan aikana Suomessa teloitettiin vakoilusta 410 Neuvostoliiton kansalaista eli keskimäärin yksi joka toinen päivä, joten kyllä joukkoon voi mahtua tuo Kumeniuksen kertoma tapauskin. Sa-kuva-arkistosta löytyy kuvasarja erään desantin tuomion täytäntöönpanosta ja ainakin ilmeistä päätellen tilaisuus oli hyvähenkinen tapahtuma, jossa naureskeltiin hyväntahtoisen leppoisasti puolin ja toisin, kuten yllä oleva valokuva todistaa. Kommentit (0)
Arvo "Poika" Tuominen 19.12.2021, 13:26
Mielenkiintoinen ihminen oli Arvo "Poika" Tuominen, joka sai keskusteluillaan desantti Kerttu Nuortevan puhumaan ja sai hänet myös psykoosiin. Olen jyrkästi sitä mieltä, että toimittaja Arvo Tuomisen tulisi tehdä tv-sarja nimeltään Arvo Tuominen Arvo Tuomisen jäljillä. Kuulustelu-elokuvassa Kerttu Nuorteva kyseli Tuomiselta suomalaisten kommunistien kohtelusta Stalinin ajan Neuvostoliitossa ja kun hän oli kuullut selostuksen asiasta, hän ihmetteli, että mitenkäs Tuominen itse on vielä siinä.
Se onkin hyvä kysymys, sillä kummalliselta tuntuu, että Tuominen säilyi Stalinin ajalla hengissä; hänellä ehkä oli hyvin tarkat turvallisuusjärjestelyt, joista ei ole julkisuudessa puhuttu. Putininkin hallintokaudella monelle petturille on käynyt huonosti elämässään. Stalinin hallintokaudella petturien kohtelu saattoi olla astetta tylympää. Salaisen agentin elämä saattoi olla hengelle hupaa vielä kylmän sodan aikana.
Olen ihmetellyt sitä, että Neuvostoliitosta Japanin kautta Ruotsiin loikannut Hjalmar Front ehti kirjoittaa kaksi mielenkiintoista kirjaa Neuvostoliitolle suorittamistaan palveluista. Kirjojen nimet olivat Kremlin kiertolaisia ja Neuvostokomennuksella Siperiassa. Teossarja jäi kesken, sillä kolmas osa jäi julkaisematta, koska Front kuoli vatsanpuruihin sitä ennen. Wikipediassa kuolinsyyksi kerrotaan vatsasyöpä. Toisaalta Arvo Tuominen sai kylmän sodan aikaan aivan rauhassa julkaista neuvostovastaisia muistelmiaan, joista tuli myyntimenestyksiä. Jotkut ovat sitä mieltä, että mitä kauemmin tapahtumista oli kulunut, sitä paremmin Tuominen muisti asioita. Kommentit (0)
Repinit 18.12.2021, 17:13
Olen eittämättä kuvataiteellisesti äärettömän lahjaton ihminen ja niitä harvoja maassamme, joka on jäänyt kansakoulussa piirustuksesta laiskanläksylle, koska en saanut vaahteran lehteä hahmottumaan paperille opettajan mielestä riittävän oikein. Mutta kuvataiteen kiinnostavat silti minua ja olen suuri Ilja Repinin ihailija. Hänen maalauksistaan minäkin jotain ymmärrän ja kun niitä oikein järjen kanssa tutkii, niin niistä löytää kiinnostavia yksityiskohtia, kuten esimerkiksi sen, että keskimmäinen, eli noin seitsemäs, Volgan lauttureista ennakoi uutta aikaa ja selvästi näpelöi kännykkäänsä työnsä lomassa, kuten minullakin on valitettavana tapana.
Volgan lautturit lienee maailman toiseksi tunnetuin maalaus, sillä se häviää niukasti Mona-Lisalle, vaikkakin Repin työssään vääristää törkeästi historiaa. Volgan lautturit eivät olleet mitään nälkiintyneitä resupekkoja, vaan he olivat Venäjän työväen luokan eliittiä, nuoria riuskoja miehiä. Sellaisiahan ovat vielä nykyäänkin kuljetusalalla työskentelevät. Maamme satamien ahtaajatkin vaikuttavat kuvista päätellen isoilta ja riskeiltä Helvetin enkeleiden kaltaisilta miehiltä, joka asia saa ilmeeni mietteliääksi ja tuo mieleen Marlon Brandon kuuluisaksi tekemän elokuvan Alaston Satama.
Volgan lautturit eivät siis edusta sosialistista tai mitään muutakaan realismia, vaan se on ropakantaa, jolla kuvataan tsaarin Venäjää, jossa suuri ryysyköyhälistö vetää yhteistä venettä, jonka perässä ainakin maalauksen perusteella istuu muutama harva. Repin inhosi tsaarin valtaa, mutta niin hän inhosi myös bolseviikkikomentoa ja jäi asumaan Suomeen, vaikka häntä isollakin rahalla houkuteltiin Neuvostoliittoon.
Vesikuljetuksilla oli Venäjällä aikoinaan suuri merkitys ja niin se on sitä vieläkin. Muistuupa mieleeni, miten Krimin valtauksen jälkeen Putin vihasi, että hän voisi käyttää ydinasetta Tanskaa vastaan. Taustalla oli pelko siitä, että Tanskan salmet suljetaan talouspakotteena venäläisiltä laivoilta ja sen seurauksena Pietarissa ja Moskovassa olisi ollut kohta vaikeat ajat, koska 70 % näiden kaupunkien huollosta kulkee Tanskan salmien läpi.
Jokin ilta sitten näkemäni järkyttävä Kuulustelu-elokuva palautti mieleeni jälleen kerran Boris Repinin mysteerin. Olen joskus lukenut jostain, että Boris Repin olisi ollut taiteilija Ilja Repinin poika, mutta epäilen, ettei hän ole poika, vaan ehkä korkeintaan muu lähisukulainen. Eräs asiantuntija arveli hänen olleen Iljan veljenpoika, mutta jos joku tietää asiasta enemmän, olisin ikuisesti kiitollinen lisävalaistuksesta asiaan. Ilja Repin asui elämänsä viimeiset 30 vuotta Kuokkalassa Karjalan kannaksella, mutta maamme kansalainen hän ei ollut.
Sen sijaan Boris Repin oli Suomen kansalainen ja Suomen armeijan sotamies, joka vaihtoi Jatkosodan aikana puolta ja palasi takaisin vakoilijana. Varsinainen desantti hän ei ollut, koska ei palannut Suomeen laskuvarjolla, vaan tiettävästi luistimilla, joka ei ole ollut ihan tavallista vakoilijoiden maailmassa. Vakooja Repin jäi Helsingissä kiinni, koska törmäsi raitiovaunussa entiseen aseveljeensä ja päätyi nopeasti Malmin hautausmaalle.
Netistä löytyvän tiedon mukaan hän olisi hirttäytynyt sellissä solmioonsa, mutta toinen tieto väittää hänen joutuneen teloitusryhmän eteen. Itse epäilen, että hän saattoi menehtyä jo jutun esitutkinta vaiheessa; sellainen ei ollut harvinaista Valpon kuulusteluihin joutuneiden keskuudessa. Tiettävästi kaikki kuulustellut miehet kertoivat kaiken tietämänsä ja monet vielä tätäkin enemmän. Muudan ystävällinen kanssaihminen muuten lähetti minulle tavallisesti luotettavasta Kansa Taisteli-lehden jutun Boris Repinistä, joka löytyy tästä linkistä sivulta 24. http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1984/Kansa_Taisteli_04_1984.pdf. . Kommentit (2)
Pakinoitsija Ollin veljen lasten surullinen tarina 17.12.2021, 16:42
Kokoomuslaisen Uuden Suomen pakinoitsija Ollin veljen Santeri Nuortevan kolmella lapsella oli elämässään kova kohtalo. Tyttären Kerttu Nuortevan tapauksen kertoi Kuulustelu-elokuva, mutta hänen pikkuveljiensä Pentin ja Matin tapauksessa olisi myös ainesta elokuvaksi. Löysin internetistä Geni.comin sivuilta alhaalla olevan kertomuksen veljeksistä.
Tässä yhteydessä palaa mieleeni kymmenisen vuotta sitten ilmestynyt Jarmo Niemisen kirja Rintaman poliisi, joka perustuu valvontaupseeri Taavetti Heikkisen päiväkirjoihin. Heikkinen huolehti rintamalla epäiltyjen desanttien kuulusteluista ja menetelmä oli yksinkertainen ja tehokas. Pidätettyä hakattiin kepeillä jalkapohjiin niin kauan, että yleensä tämä kertoi kaiken tietämänsä ja moni varmaan vielä tätäkin enemmän. Paljon mahdollista, että Taavetti Heikkinen oli yksi niistä spesialisteista, jotka kuulustelivat Nuortevan veljeksiä 75 päivän ajan.
GENI.COMIN KERTOMUS PENTTI NUORTEVASTA Kerttu Nuortevan veljien Pentin ja Matin kohtaloista ei niistäkään puutu dramatiikkaa. Heistä molemmista tuli autonkuljettajia Petroskoissa. Neuvostokarjalainen Arkadi Jaravoj on kertonut heidän tarinaansa seuraavasti: Pentti ja Matti Nuorteva saivat jatkosodan alkuvaiheissa vuonna 1941 evakuoitua turvallisesti perheensä pois Petroskoista ennen suomalaisten joukkojen saapumista. He palasivat vielä kotikaupunkiinsa, mutta tällä välin jo suomalaisia joukkoja oli ehtinyt saapua sinne ja veljekset joutuivat vangeiksi. Heidät siirrettiin Vehkaojan keskitysleirille, mutta he kuitenkin onnistuivat pakenemaan jonkun ajan kuluttua omiensa puolelle.
Veljekset värvättiin nyt valtion turvallisuuselinten palvelukseen ja heidät lähetettiin tiedustelumatkalle miehitettyyn Petroskoin kaupunkiin. Jarovoin ketoman mukaan joku oli pettänyt heidät. Edelleen Jarovoin kertomuksen mukaan- joka ilmeisesti on värittynyttä ja osin mielikuvitukseenkin perustuvaa- heitä kuulusteltiin keskeytymättä 75 päivää ja kuulustelijoina olivat Suomen armeijan parhaat alan spesialistit. Veljekset eivät kuitenkaan paljastaneet vakoilumatkansa todellista tarkoitusperää ja sota-ajan oloissa lopputulos oli väistämätön. Pentti ja Matti Nuorteva tuomittiin vakoilusta kuolemaan ryhmä Oinosen kenttäoikeuden istunnossa ja teloitus tapahtui huhtikuun 20. päivänä vuonna 1942. (lähde: Arvo Kostiainen: Santeri Nuorteva, kansainvälinen suomalainen ss. 200-201) Kommentit (0)
Kaunis Kerttu 16.12.2021, 16:26
Kaunis, surullinen ja täyden viiden tähden elokuva on tämä Kuulustelu, joka on vielä nähtävillä Yle Areenassa alla olevasta linkistä. Ihmettelen, ettei se ole noussut kansainväliseen kuuluisuuteen, vaikkasiihen siinä olisi ainesta. Luulisi, että ainakin Venäjällä, jossa arvostetaan vakoilijoita hyvinkin korkealle, tämä elokuva saisi ystäviä, jos se saataisiin siellä levitykseen. https://areena.yle.fi/1-50693656 . Kerttu Nuortevan desanttiradio, jonka sulakkeen hän toheluuttaan poltti ja jonka hän kaiken huipuksi unohti pesulaan, on ainakin joskus ollut nähtävillä Riihimäen viestimuseossa. Itsekin ajoin muinoin polkupyörällä Heinolasta Riihimäelle tutustuakseni laitteeseen, mutta ehdin paikalle juuri ennen museon sulkemista enkä ehtinyt sitä löytämään kaiken tavaran paljouden keskeltä. Vekotin kiinnosti minua ihan teknisessä mielessä. Tuntuu merkilliseltä, että jo 80 vuotta sitten muutaman kilon vehkeellä pystyi pitämään yhteyttä satojen kilometrien päähän. Samanlainen vakoojaradio on ollut sota-aikaan käytössä tietääkseni esimerkiksi myös Heinolassa ja Karttulan Airakselassa eikä vastavakoilu pystynyt niitä silloin paljastamaan.
Itse olen tutkimuksissani onnistunut myöhemmin selvittämään jopa laitteiden käyttäjät. Jatkosota-aikaan suomalaisillakin oli käytössään kehittynyt radiotekniikka; varmaankin tulevat Saloran Nokian ihmeen luojat puuhastelivat silloin tällaisten asioiden parissa. Kaukopartiomiesten Kyynel-radio painoi kuusi kiloa ja sillä pystyi pitämään yhteyttä vaikka Helsingin ja Rovaniemen välillä, vaikka laite toimi paristoilla, toisin kuin Nuortevan töpselivirralla toimiva laite. Muuten radion lisäksi desantti Nuortevalta jäi toinenkin pyhäinjäännös Suomeen. Joroisten maapuolustusmuseossa on ollut ainakin kymmenisen vuotta sitten nähtävillä vakoojan kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa odotellessaan vankilassa tekemä nukke, jonka tukka on desantin itsensä hiuksista. Olen vahvasti sitä mieltä, että kauniiseen Kerttuun liittyvä pyhäinjäämistö, eli radiolähetin ja nukke, olisi sijoitettava Tampereen Vakoilumuseon vitriiniin kunniapaikalle.
Kerttu Nuorteva sai Suomessa kuolemantuomion, mutta sen täytäntöönpanoa viivytettiin niin, että rauhan tulo ehti hänet pelastamaan elämälle. Presidentti Ryti oli varmaankin viivyttelyn taustalla eikä hän antanut ampua Uuden Suomen pakinoitsija Ollin veljentytärtä. Neuvostoliittokin kohteli vakoilijaansa yllättävän lempeästi, koska hän sai vain kymmenen vuotta työleiriä, vaikka oli kertonut kuulusteluissa kaiken. Ainakin hyvän tarinan mukaan ennen luovutusta Nuortevan hampaita olisi porailtu siihen malliin, että hän pystyi Neuvostoliitossa selittämään joutuneensa kidutetuksi. Kommentit (0)
