Herman Liikanen - Italian sotasankari 11.02.2021, 16:24 

Lainaan suoraan entisen Eu-komissaari Erkki Liikasen päiväkirjaa, jota olen lukemassa: "17.3.1998. Italian alue- ja hallintoministeri Franco Bassanini käymässä Brysselissä. Hän katsoi, että italialaisen tulisijohtaa Unkarin jäsenneuvotteluja. Kysyin perusteluja. Ministeri sanoi, että jo Garibaldin joukossa oli unkarilaisia sotilaita. Otin ikkunalta valokuvan Herman Liikasesta ja sanoin, että oli siellä suomalaisiakin, Herman Liikanen. Häen patsaansa on jopa Villa Lanten vieressä, Gianicolon kukkulalla. Ministeri hämmentyi, eikä kysynyt mitään." 

Eikä Erkki Liikanen puhunut palturia. Wikipediakin todistaa, että savolainen Herman Liikanen on ollut vapauttamassa Italiaa ja senkin se paljastaa, että Liikasten yhdennäköisyys on ilmeinen - Hermannin valokuvankin voi nähdä tästä linkistä https://fi.wikipedia.org/wiki/Herman_Liikanen: Herman Liikanen (13. toukokuuta 1835 Ristiina – 13. huhtikuuta 1926 Kuhmalahti) oli suomalainen vapaustaistelija joka osallistui 1860-luvulla Giuseppe Garibaldin joukoissa Italian vapaustaisteluun sekä tanskalaisten puolella Tanskan-Saksan sotaan. Myöhemmin Liikanen oli lähes puoli vuosisataa Suomen Hypoteekkiyhdistyksen palveluksessa. 

Elämäkerta Liikasen vanhemmat olivat torppari, haudankaivaja Otto Vilhelm Liikanen ja Leena Hämäläinen. Liikanen kävi 1849–1850 Mikkelin alkeiskoulua ja sai sen jälkeen vielä yksityisopetusta rovasti Olsonilta. Hän yritti suorittaa yksityisesti ylioppilastutkinnon 1854 mutta ei onnistunut siinä. Krimin sodan sytyttyä samana vuonna Liikanen pääsi aliupseeriksi ruotuväkeen Turun ja Porin läänin I pataljoonan Halikon komppaniaan. Hän siirtyi 1855 Kuopion pataljoonaan ja osallistui Haminan puolustamiseen heinäkuussa 1855. 

Saman vuoden elokuussa Liikanen kuitenkin erosi armeijasta sairaalloisuuden takia. Hän toimi tämän jälkeen maanjako-oikeuden sihteerinä Mikkelissä, kruununmakasiinin hoitajana Helsingissä sekä kotiopettajana Räisälässä tohtori J. E. Schwindtin ja pastori E. W. Strengin perheissä. Liikanen seurasi aktiivisesti maailmantapahtumia sanomalehdistä. Vuonna 1861 hän päätti lähteä Italiaan liittyäkseen vapaaehtoisena Giuseppe Garibaldin joukkoihin jotka taistelivat Italian yhdistämisen puolesta Itävaltaa vastaan. Hän liittyi lokakuun lopulla 1861 kenraali Türrin johtamaan unkarilaislegioonaan jonka tarkoituksena oli hyökätä Itävallan hallitsemaan Unkariin sen vapauttamiseksi. 

Tämä hanke ei kuitenkaan toteutunut ja legioona hajosi 1862. Palattuaan Suomeen Liikanen oli Viaporin linnoituksen komentajan eversti V. Theslöfin palveluksessa. Kun Preussin ja Tanskan välille syttyi 1864 sota Schleswig-Holsteinin alueen omistuksesta Liikanen oli niiden 11 suomalaisvapaaehtoisen joukossa jotka lähtivät taistelemaan tanskalaisten puolella. Liikanen osallistui Alsin saarella käytyyn Dybbölin taisteluun ja haavoittui oikeaan sääreen. Hän joutui potemaan tätä vammaansa koko kesän ja syksyn 1864. 

Liikanen ylennettiin 1865 Tanskan armeijan luutnantiksi ja hänet nimitettiin Dannebrogin ritarikunnan jäseneksi. Hän sai myös Tanskan valtion myöntämään eläkkeen jota hän nautti kuolemaansa saakka. Liikanen palasi Suomeen 1865 ja hän sai paljon julkisuutta suomalaisen lehdistön palstoilla. Samana vuonna hän pääsi Suomen Hypoteekkiyhdistyksen palvelukseen kirjanpitäjäksi ja tässä toimessa hän oli aina 79-vuotiaaksi saakka. Liikanen tunnettiin suomalaisuusaatteen harrastajana ja J. V. Snellmanin kannattajana ja ystävänä. 

Liikanen osallistui vielä vuonna 1914 Kööpenhaminassa pidettyyn Dybbölin taistelun 50-vuotismuistojuhlaan ja pääsi tällöin muun muassa päivällisille Tanskan kuninkaan luo. Jäätyään eläkkeelle 1914 Liikanen vietti viimeiset vuotensa sukulaisten luona Helsingissä, Kuhmalahdella ja Hirvensalmen Hietasessa. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Herman Liikaselle on pystytetty rintakuva Roomaan Villa Lanten lähelle Giuseppe Garibaldin puistoon. [1] Herman Liikasen elämästä on vuonna 1945 julkaistu erityisesti pojille suunnattu, todellisuuteen perustuva seikkailukirja Suomalainen vapaustaistelija. Kommentit (0) 

Mahtavat mordvalaiset urheilijat 10.02.2021, 18:51 

 Eilen jo kerroin, miten hyvin mordvalaiset ovat menestyneet hyvän itäisen naapurimme hallinnollisissa tehtävissä. Mutta hyvin ovat vähälukuiset mordvalaiset, joita ei ole miljoonaakaan kpl, menestyneet myös kansainvälisellä urheilurintamalla. Jos vielä joskus maailmassa järjestetään olympiakisat ja jos suomalaisilla ei ole menestymisen mahdollisuuksia, niin tämä poikapa alkaakin sitten kannustamaan heimokansaamme mordvalaisia uusiin saavutuksiin. 

Wikipediasta keräsin seuraavan taulukon mordvalaisista urheilijasuuruuksista: Pjotr Bolotnikov[22] (1930–2013), kestävyysjuoksija, olympiavoittaja Tatjana Ovetškina (1950–), entinen naiskoripalloilija, olympiavoittaja, juuriltaan osin mordvalainen Oleg Maskajev[24] (1969–), nyrkkeilijä, maailmanmestari Svetlana Horkina[24] (1979–), telinevoimistelija, yhdeksänkertainen maailmanmestari ja kaksinkertainen olympiavoittaja Juri Borzakovski[22] (1981–), keskimatkanjuoksija, olympiavoittaja Aleksandr Ovetškin (1985–), jääkiekkoilija, maailmanmestari ja Stanley Cup -voittaja, äidinpuoleisilta juuriltaan osin mordvalainen.

Aika erikoista, ettei maamme media ole huomioinut sitä, että kaksi yleisurheilun upeaa olympiavoittajaa oli heimoveljiämme ja että yksi heimoveljistämme oli peräti muutaman vuoden ajan maailman johtava alfauros, eli ammattinyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari. Sekin on kummallista, että vaikka jääkiekko on Suomen seuratuin urheilumuoto, niin urheilutoimittajat eivät noteeranneet sitä, että monien mielestä maailman paras jääkiekkoilija Aleksandr Ovetskin, jota myös Aleksanteri Suureksi kutsuttiin, sillä mies painoi parhaassa ajolihassaan 109 kilogrammaa, oli vähää vaille suomalainen. Kommentit (0) 

 175.000 miljoonaa 09.02.2021, 16:37 

Tarkistuslaskennassa olen huomannut, että yksi maininnanarvoinen suomalais-ugrilainen unohtui eiliseltä Venäjän oligarkkien listalta. Nimittäin yleensä luotettava internet kertoo, että presidentti Putinin omaisuuden arvoksi arvioidaan 175.000 miljoonaa euroa. Epäilen, että Venäjän muut oligarkit eivät edes yhdessä omista niin paljoa kuin Putin. 

Ja kuten kaikki suomalaiset, mutta onneksi hyvin harva venäläinen tietää, tietävät, että Putin on karjalan poikia; tarkemmin sanottuna tverinkarjalaisia. Esi-isät ovat muuttaneet Tveriin Aunuksesta, josta venäjän kielessä käytetään nimitystä Anus, jota moni pitää ainakin Aunuksen kaupungille kuvaavana nimenä. Mainittakoon, että monet Uukuniemeltä Tveriin 1600-luvulla lähteneistä koukkasi Aunuksen kautta, joten täysin en luovu näkemyksestäni, että Putin on tavallaan Uukuniemen Urheilijoiden miehiä.

Vain kolme prosenttia venäläisistä uskoo, että Putin on ollut ihan rehellinen veroilmoitusta täyttäessään. Palkakseen hän kertoo 100.000 euroa ja omaisuudekseen vaatimattoman asunnon ja vanhan nappisilmä-Ladan sekä lisäksi siihen peräkärryn, jonka hän tosin omistaa yhdessä naapurin miehen kanssa. Nähtäväksi jää, koska Venäjän kansa alkaa napista siitä, että maan talouselämää hallitsee juutalaisten ja suomalais-ugrilaisten klikki ja että poliittinen valta maassa on kohtuuttomassa määrin suomalais-ugreilla. Nimittäin arvojärjestyksessä valtakunnan ykkönen presidentti Putin on tverinkarjalainen, maan parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko, joka on maan arvojärjestyksessä kolmas, on mordvalainen ja Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja patriarkka Kirill on myös mordvalainen. 

Keijo Korhonen törmäsi joskus juutalaiseen tutkijaan, joka ihmetteli hänelle sitä, että miksi suomalaiset ovat jatkuvasti sotineet venäläisten kanssa, koska tämän tutkijan mukaan venäläisten olisi pitänyt antaa valloittaa Suomi ja sen jälkeen parissa sukupolvessa suomalaiset olisivat kohonneet suurvallan johtoon. Juutalaistutkija lienee ollut perusteita näkemykselleen. Kommentit (2) 

Pakotteet 08.02.2021, 15:56 

Kovasti hiljaa on EU ollut Vladimir Kalsareidenmyrkyttäjän tapauksessa, mutta luulen, että jotain pakotteita on tulossa. Tehokkainta olisi sulkea vaikkapa ympäristönsuojelusyistä Tanskan salmet öljytankkereilta, mutta siinä tapauksessa on syytä muistaa, että Vladimir Kalsareidenmyrkyttäjä vihjasi jo muutama vuosi sitten, että Venäjä on tarvittaessa valmis laajentamaan kapeita Tanskan salmia tarvittaessa ydinasein. Häntäkin ymmärtää koska suuri osa Pietarin ja Moskovan huollosta kulkee Tanskan salmien läpi. 

Itse ehdottaisin, että EU:n pitäisi tehostaa rahanpesuun liittyvän rikollisuuden vastaista taisteluaan. Onhan tunnettua, että jos suomalainen suorittaa pankissa yli 10.000 €:n siirron, tapaus tutkitaan ja hän joutuu selittelemään, ettei kyseessä ole rahanpesu. Sen sijaan epäilen, että venäläisten oligarkkien länteen turvaan siirtämät rahat eivät ole joutuneet samanlaiseen syyniin. En näe estettä sille, etteivätkö poliisit voisi vielä tässä vaiheessa jälkeenpäin alkaa selvittämään oligarkkien varallisuuden alkuperän laillisuutta ja jäädyttää heidän lännessä olevat varansa. 

Netistä löytyy luettelo yli 4 miljardia euroa omistavista venäläisoligarkeista ja luettelo on yllättävä. Olen kuvitellut, että Venäjän talouselämä olisi juutalaisten ja suomalaisugrilaisten hallinnassa, mutta en löydä 25 rikkaimman listalta muita meikäläisiä kuin Gennadi Timtsenkon, jolla on myös Suomen kansalaisuus. Rotenbergin veljeksiä, joilla on inkeriläismummo, 25 rikkaimman listalta ei löydy, vaikka Roman ja Boris Rotenberg ovat tiettävästi Putinin parhaat kaverit. Ystävyys saattaisi edes jonkin verran rakoilla, mikäli myrkytystapaukset johtaisivat siihen, että edes Hartwal-areenan toiminta jäädytettäisiin, ellei Navalnyin murhayritystä tutkita asiaan kuuluvalla vakavuudella. 

Muuten Boris Rotenbergin samanniminen poika pelasi Suomen maajoukkueessa yhden pelin puolustajana ja ihan hyvin pelasikin. Melkoinen virhe olisi Markku Kanervalta, ellei hän valitse Borista EM-turnaukseen. Valinta saattaisi myös edistää maajoukkueemme sponsoritulojen saamista. Kommentit (0) 

Kouristelevat peräpukamat 07.02.2021, 17:40 

Asiantuntijat arvioivat Venäjän johdon ainakin yrittäneen myrkyttää viime vuosina noin kymmenen ihmistä, joista Venäjän johto ei tykännyt. Monet tapauksista ovat olleet niin tökeröitä, että mieleen tulee ajatus, ettei Vladimir Kalsareidenmykyttäjä ole ollut niiden takana. Se on tietysti pelottava asia, koska se osoittaa, ettei Vladimi Kalsareidenmyrkyttäjä välttämättä johda maata. Voi olla, että syynä Vladimir Kalsareidenmyrkyttäjän vetäytymiseen julkisuudesta on pelko. 

Vaikka Venäjällä on vahva itsevaltiuden perinne, on siellä myös vahva perinne päästä eroon itsevaltiaista. Kaikki muistavat ennen kaikkea valokuvausta ja perhe-elämää harrastaneen Nikolai II:n surullisen tapauksen, mutta se ei ole ainut surullinen tapaus. Paavali I:n, jonka huhutaan olleen tosiasiassa Savon Kauhasia ainakin Iisalmen Sanomien mukaan ja joka oli hyvänä pidetyn tsaari Aleksanteri I:n isän hallitsijakausi jäi lyhyeksi. Muistelen koulussa opetetun, että hän olisi tukehtunut nukkuessaan tyynyynsä, mutta juuri ilmestynyt elämäkerta paljastaa, että kyllä tyynyyn tukehtumista oli aika moni mies auttamassa joten ei se pelkkä vahinko tainnut olla. 

Luultavasti poika Aleksanteri murhautti isänsä, ja tämäkin asia saattoi synkistää pojan mieltä vanhemmalla iällä; tyynynpitotalkoissa hän ei ollut mukana, vaan oli teon tapahtumahetkellä viereisessä huoneessa. Joka tapauksessa Paavalin kuolema oli suomalaisten onni, koska ensiksikin Paavali lienee ollut hullu ja sen lisäksi vielä sotahullu. Hänen pojastaan suomalaisilla on vain hyvää sanottavaa. 

Myös Pietari III:n loppu oli surullinen. Hänen kuolinsyykseen ilmoitettiin virallisesti kouristelevat peräpukamat, mutta huhtaan myös, että hänkin saattoi tukehtua nukkuessaan tyynyynsä, joka siis näyttää olleen Romanovien suvussa ihan jonkinlainen muotioikku. Pietari III:n seuraajaksi nousi yllättäen hänen puolisonsa Katariina, jota venäläiset muistelevat hyvällä ja niinpä hänelle annettiin lisänimi Suuri, vaikka hän olikin pituudeltaan vain 154 cm, eli hän oli tasan puoli metriä Pietari Suurta pienempi. Kommentit (0) 

Johan myrkyn lykkäsi 06.02.2021, 18:47 

Eikä hyvän naapurin myrkkykohu näytä laantuvan, koska nyt on sitten Navanyita hoitanut lääkäri kuollut ja tietysti ihan yllättäen. Virallinen selitys on sydänkohtaus, joka saattaa syynä ollakin, mutta kohtaus saattaa tietysti johtua monestakin syystä. Yksi mahdollisuus on, että jos Navalnyi oli myrkytetty hermomyrkyllä, olivat myös häntä hoitaneet ihmiset vaarassa. Englannissa ainakin sikäläistä hermomyrkytystä tutkineet, näyttivät olevan suojavarusteisiin puettuja. 

Kuitenkaan myrkytyksestä paljon syytelty bunkkerissa piileskelevä pikku-ukko ei ole ilmeisesti kuitenkaan syyllistynyt laittomuuksiin, mikäli hän on myrkytykset järjestänyt, koska Venäjän lain mukaan hänellä on oikeus myrkyttää terroristeja ja ääriajattelijoita jopa ulkomailla asti. Itsekin olen jonkinlainen ääriajattelija, joten tässä vaiheessa ilmeeni muuttuu hyvin mietteliääksi. 

Lisäksi kyseiselle bunkkerissa piileksivälle pikku-ukolle on myös lailla annettu syytesuoja loppuiäkseen kaikista mahdollisista rikoksista. Nähtäväksi jää, miten pitkä tuo loppuikä on. Sikäli Venäjän historiaa on erilainen kuin Länsi-Euroopan, että Venäjällä on pitkä täyden itsevaltiuden perinne kuten muuallakin idässä. Sen sijaan Länsi-Euroopassa on vuosisatoja jatkunut kansanedustuslaitoksen perinne ja vaikka kansanvallasta ei ollut kysymys, rajoitti kansanedustuslaitos kuitenkin hallitsijan valtaa. Venäjältä puuttuvat demokratian perinteet eikä sitä ongelmaa hetkessä poisteta. 

Luin joskus vuorineuvos Tauno Matomäen muistelmat ja hän kertoi miten 1990-luvun alussa, jolloin Venäjällä demokratiaa kokeiltiin ja sen seurauksena Matomäen hotellin ulkopuolella valtava määrä eläkeläisiä yritti kaupitella tavaroitaan ohikulkijoille. Se näky sai Matomäen uskomaan, ettei tässä maassa demokratia toimi sataan vuoteen. Matomäki on kuitenkin selvästi toiveikkaampi kuin tv:stäkin tuttu toimittaja Jyrki Koulumies, jonka kirjan "Koulumies riittää" juuri luin. Koulumiehen mukaan Venäjällä siirrytään demokratiaan aikaisintaan 150 vuoden kuluttua. Kommentit (0) 

Pyhä Vladimir Yaddlyatrusov 05.02.2021, 16:41 

Vaikka olenkin ulkopoliittisessa mielessä myssy ja ajattelen, että Suomen ja Venäjän kansojen ikiaikaista ystävyyttä tulisi entisestäänkin syventää, niin nyt minustakin hyvän naapurimme sisäiset asiat, joihin en yleensä puutu, alkavat olla ihan tärviöllä. Olen vuosia kierrellyt kiihkeästi Karjalaa ja Pietaria, koska olen pelännyt, että raja saattaa ihan hyvin kohta sulkeutua ja moni mielenkiintoinen kohda jää minulta tässä elämässä näkemättä. Laskeskelin, että jos joskus pääsen kohta eläkkeelle, niin ehtisin vielä mutamassa paikassa Karjalassa käydä, mutta sitten tulikin korona ja sitten tulivat myrkytkin. 

Vaikka raja olisikin kohta aukeamassa rokotteiden myötä, niin mietin, että uskaltaako rajan yli mennä myrkytysvaaran vuoksi. Kolme vuotta sitten olin uukuniemeläisten mukana Viipurissa ja siellä meillä oli oppaana sikäläinen biologi, joka oli opiskellut suomen kielen ja Viipurin historian täysin ja oli lukenein ihminen, johon olen törmännyt. Hän oli myös kaikkein neuvostovastaisin ihminen, johon olen törmännyt, ja ihmettelinkin hänelle, miten hän uskaltaa puhua moisia ihan pelkäämättä. Hän vakuutti, ettei hän mitään pelkää. Kuulin sitten, että hän, nuori mies, oli kuollut nopeasti edenneeseen syöpään vähän tapaamisemme jälkeen, vaikka oli näyttänyt hyvin terveeltä meitä opastaessaan. 

Koska Venäjän matkoista ei näytä tulevan mitään eläkäkevuosinani, niin nyt suunnittelen ryhtyväni harrastamaan ikonimaalausta. Kaksi ikonia olen jo mielessäni suunnitellut. Ensimmäinen on nimeltään Pyhä Vladimir Yaddlyatrusov, eli suomeksi Pyhä Vladimir Kalsareidenmyrkyttäjä. Toinen ikonini tulee esittämään sitä, miten jompikumpi, eli joko Pyhä Sergei tai Pyhä Herman surfaa litteällä kivellä Valamoon. Idean ikoniini sain, kun ensimmäisen kerran vierailin Vanhassa Valamossa, minulle kerrottiin, että jompikumpi pyhistä purjehti muinoin litteällä kivellä saarelle luostaria perustamaan. En ollut kovin hyvin perehtynyt tapaukseen, mutta pikkuisen minä sitä silloin kuitenkin rohkenin salaa mielessäni epäillä. Kommentit (0) 

Arvo Juvonen ja hänen reppunsa 04.02.2021, 16:29 

Kaksi yliopistogradua näyttää löytyvän noista suomalaisista kylmän sodan agenteista, mutta väitöskirja vielä puuttuu, joten tämän seikan voisi joku itsensä pöhköksi lukenut historian lisenssi ottaa huomioon tulevassa toiminnassaan. Yksi tutkittava näkökulma asiaan olisi sekin, että miten lähellä kolmas maailmansota oli näiden vakoilijoiden touhujen vuoksi. Ainakin netistä näyttää löytyvän tietoa, että suomalaiset agentit kävivät vielä 50-luvullakin tulitaisteluja venäläisten rajavartioiden kanssa ja vihjaistaanpa sellaistakin, että henkilövahinkojakin syntyi tässä yhteydessä. 

Ainakin Arvo Juvosella vaikuttaa olleen tapana palata retkiltään raivaamalla ampumalla tiensä rajan yli. Kerran Juvonen palasi reissultaan reppu tyhjänä, koska se oli ammuttu riekaleiksi. Juvonen oli viinamäen miehiä ja kova kertomaan juttuja, joten hieman epäillen suhtaudun siihen netistä löytyvään tietoon, että hän olisi Kuolan niemimaalla juossut jälkikoiria karkuun niin kiireellä, että joutui jättämään reppunsa, mutta että hän olisi kuitenkin ehtinyt kirjoittaa siihen, että tästä kulki kaukopartiomies Arvo Juvonen. 

Juvonen lienee ollut arvostettu mies Amerikassa, jonne hän joutui välillä Suomesta pakenemaan, koska ainakin Helsingin Sanomien muistokirjoituksen mukaan hän tapasi Valloissa itsensä presidentti Eisenhowerin ja että vielä presidentti Clintonkin olisi onnitellut häntä 80-vuotispäivän kunniaksi. 

Tiedossani ei ole, että Neuvostoliitto olisi lähettänyt tiedustelupartioita sodan jälkeen Suomeen. Venäläisillä oli ehkä helpompiakin keinoja hankkia tietoja Suomesta. Ainakin meillä naapurissa Kärkkäälässä oli vähän aikaa renkinä entinen rajavartiostossa palvellut Luutnantiksi kutsuttu mies, joka li saanut 4,5 vuoden maanpetostuomion, koska oli myynyt viinasta salaisia tietoja hyvälle naapurille. Senkin olen kuullut, että appiukko olisi törmännyt 60-luvulla Uukuniemellä marjamatkallaan venäläiseen partioon selvästi Suomen puolella ja katsonut sitä hyvin kiukkuisesti. Kommentit (0) 

Kylmän sodan agentti 03.02.2021, 16:20 

Väkivaltaisiin seikkailuelokuviin erikoistuneelle Renny Harlinille olisi hyvä aihe suomalaisten kaukopartiomiesten kylmän sodan aikaiset vakoilumatkat itärajan taakse. Koska amerikkalaisilla ei ollut siihen aikaan vielä vakoilusatelliitteja eikä edes 25 kilometrin korkeudessa lentäviä U2-vakoilukoneita ja kun kaiken lisäksi huippuunsa koulutetut salaiset agentit, jotka pudotettiin laskuvarjolla Neuvostoliittoon, tapettiin siellä nopeasti, alkoivat amerikkalaiset värväämään suomalaisia entisiä kaukopartiomiehiä palvelukseensa ja lähetti heitä vakoilemaan punaisen hämärän maata. Lisätietoa tästä operaatiosta saa tästä Yle Areenasta olevasta MOT-ohjelmasta https://areena.yle.fi/1-4530610#autoplay=true 

Yksi CIA:n värväämistä oli vieremäläinen pienviljelijä-metsuri Lauri Solehmainen. Hänen seikkailuistaan kertoo Heidi Ruotsalainen vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan Kylmän sodan agentti. Kaukopartiomies Lauri Solehmainen ei viihtynyt sodan jälkeen tavallisena pienviljelijä-metsurina, vaan hakeutui parempipalkkaisiin salaisen agentin tehtäviin, työnantajana oli vakavarainen Nato. Sen asioissa Solehmainen vieraili ilmeisesti useammankin kerran itärajamme takana. Tosin itse hän suostui kertomaan vain yhdestä matkasta. Ilmeisesti salaisella agentilla oli tiukka vaitiolovelvollisuus eläkepäivinäänkin eikä tietovuotoja sallittu. 

Esimerkiksi yleisesti tiedossa olleista kaasupallomatkoista Neuvostoliittoon Solehmainen ei hiisku mitään. Ainakin hyvän tarinan mukaan yhtä kainuulaista vakoilureissuissa mukana ollutta miestä pidettiin epäluotettavana ja hän kuoli auton yliajamana epäselvissä oloissa. Myös kuumailmapallomatkoista kirjoittanut Esa Anttala kuoli äkillisesti epäselvissä olosuhteissa. Hevosiin tottuneen pienviljelijä-metsuri Solehmaisen sopeutuminen salaisen agentin hommiin ei ollut ongelmatonta. 

Hänet vietiin koulutettavaksi Amerikkaan, jossa auto tarpeen, mutta ajokortti tuotti salaiselle agentille ongelmia. Inssinajossa sattui valitettava onnettomuus, kun mies kolaroi poliisiauton kanssa. Tapauksesta salainen agentti kertoi seuraavasti: "Minä kun jarrut löösäsin ja perruutin ni sillon se polliisiaaton nokkaan paakahti se minun aato." Jalkamiehenä Karjalan erämaissa kovakuntoinen Solehmainen sen sijaan menestyi hyvin. Jostain muistelen lukeneeni, että yli-ikämiehenä hän eksyi jonnekin yleisurheilun kyläkilpailuihin ja juoksi 800 metriä kirkkaasti alle kahden minuutin. Kommentit (0) 

Heikki Määttäset 02.02.2021, 16:21 

Tietooni on saatettu, että olen taas kirjoittanut ropakantaa, kun kerroin, että Eugen Wist olisi ollut viimeinen kotiin palaava kaukopartiomies, sillä ainakin neljän muun paluuta vielä odotetaan. Itsekin eilen kirjoitin, että kaukopartiomatkalla kadonneita Toivo Paavilaista ja Ilmari Tolvasta ei ole vieläkään löydetty. Lisäksi kommentaattori ilmoitti, että leppävirtalainen Väinö Nyyssönenkin on yhä kateissa, vaikka hänen oletettu kaatumispaikkansa tiedetään. Suomesta käy kesäisin ns. luupartioita etsimässä rajan taakse jääneitä kaatuneita ja voi olla, että jonkun kaukopartiomiehenkin luut vielä löydetään.

Mielenkiintoinen on kaukopartiomies Heikki Määttäsen tapaus. Hän nimittäin jatkoi vielä sodan jälkeen salaisia matkojaan itärajan taakse amerikkalaisten laskuun ja ylitti rajan 1.6.1950, jonka jälkeen kuultiin laukauksia eikä hänestä ole saatu sen jälkeen mitään tietoa, vaikka tapausta on kovasti tutkittu. Venäläisilläkään ei pitäisi nykyään olla syytä salata asiaa, mikäli heillä olisi tietoa tapauksesta. Monet Määttäsen tunteneet uskoivat pitkään, että tämä olisi elossa. Huhutaan, että hänet olisi nähty myöhemmin Australiassa. 

Heikki Määttäsellä oli elämässään ongelmia ja saattoi olla, että hän halusi kadota. Wikipedian mukaan Määttänen poistui kotoaan jo 3. maaliskuuta 1950 ja lähetti viikkoa myöhemmin vaimolleen viestin: "Olen sortunut siihen mitä olen pelännyt." Hän saattoi viestillään tarkoittaa sitä, että hän oli päättänyt ratkaista talousongelmansa värväytymällä amerikkalaisten palvelukseen. Amerikkalaiset olivat alunperin yrittäneet lähettää vakoilijoitaan laskuvarjolla Neuvostoliittoon, mutta kun he kaikki saivat nopeasti surmansa, jenkit muuttivat taktiikkaansa ja alkoivat värvätä entisiä suomalaisia kaukopartiomiehiä palvelukseensa. He tarjosivat vakoilureissusta miljoonaa markkaa, joka kuulostaa paljolta, vaikka se vastasikin vain senaikaisen työmiehen vuosipalkkaa. 

 Kadonneen Heikki Määttäsen pojasta, jolla oli sama nimi kuin isällään, tuli tunnettu näyttelijä, joka on jäänyt suomlaisten mieleen 90-luvun Iltalypsy-ohjelmasta. Näyttelijä Heikki Määttänen kuoli keuhkosyöpään 52-vuotiaana. Kommentit (2)

 Esa Anttala eli Urpo Lempiäinen 01.02.2021, 16:11 

Eilen mainittu elokuva Hopeaa rajan takaa vääristelee totuutta. Tosiasiassa tuon hopean hakuretken siviilipuvussa tehneet Urpo Lempiäinen, Eugen Wist ja Toivo Paavilainen eivät olleet pelkästään perhehopeita noutamassa, vaan kyllä he liikkuivat myös Suomen sotilastiedustelun asialla, sillä Jatkosodan alkuun oli vain muutama viikko. Sikälikin elokuva vääristelee todellisuutta, että elokuvan iloluontoinen ja huonokuntoinen Paukku, eli vänrikki Toivo Paavilainen, oli kuitenkin niin kovakuntoinen mies, että hänet kelpuutettiin jo kahden viikon kuluttua hopeareissulta palattuaan ihan Suomen armeijan sotilaana uuteen kaukopartioon. 

Tältä kersantti Ilmari Tolvasen johtamalta retkeltä Kivennavalle hän ei palannut, sillä partio joutui väijytykseen yrittäessään ylittää venäläisten linjoja paluumatkallaan, jolloin Tolvanen ja Paavilainen katosivat tulitaistelussa. Eilen jo kerroinkin, että toinen hopeapartion mies Eugen Wist ammuttiin heinäkuussa 1944 alastomana erääseen saareen, jonne hän oli uinut voilla siveltynä kahden kilometrin matkan. Sen sijaan hopeapartion kolmas mies Urpo Lempiäinen, joka myöhemmin tunnettiin kirjailija Esa Anttalana, eli pitemmän elämän ja hän sai luodin päähänsä vasta marraskuussa 1977. 

Virallisesti tapausta pidettiin itsemurhana, mutta ihmetystä herättää se, että vainajalla oli pistooli oikeassa kädessään, vaikka hän oli vasenkätinen. Vähän ennen kuolemaansa Esa Anttala oli julkaissut kirjan Yli rautaesiripun, jossa kerrottiin mm. siitä, kuinka eräät entiset suomalaiset kaukopartiomiehet tekivät CIA:n laskuun tiedustelumatkoja itärajan taakse ja joskus raja ylitettiin jopa kuumailmapalloilla. Anttala oli kertonut ennen kuolemaansa, että lisää paljastuksia on vielä tulossa, mutta ne paljastukset jäivät sitten tulematta. Kommentit (0) 

Hopeaa rajan takaa 02.02.2021, 16:03 

Sosiaalinen media kertoi juuri, että ilmeisesti viimeinen suomalainen kaukopartiomies on nyt palannut partiomatkaltaan kotiin, koska toissa syksynä rajan takaa löydetyt ja Suomeen tuodut luut on tunnistettu kuuluviksi Eugen Wistille. Wist kaatui 7.7.1944 sen jälkeen, kun hän oli uinut alasti itsensä voilla rasvanneena toverinsa Toivo Leinon kanssa erään kaksi kilometriä leveän järven yli ja törmännyt maihin noustuaan venäläiseen tiedustelupartioon. Wistiä oli käsketty nostamaan kädet ylös, mutta hän nosti vain toisen kätensä, koska piti toisessa kädessään pistoolia ja hänet ammuttiin. Wistin toveri Toivo Leino haavoittui seitsemästä luodista ja jäi sotavangiksi. 

Alaston vainaja jäi rannalle hautaamatta, koska venäläiset tiesivät tämän suomalaiseksi ja ruumiin myöhemmin löytäneet suomalaiset pitivät tätä venäläisenä. Wistin toverina ollut Toivo Leino palasi myöhemmin sotavankeudesta ja pystyi kertomaan tapahtumien kulun niin hyvin, että Wistin luut löydettiin 75 vuotta myöhemmin. 

Eugen Wist on sikäli suomalaisille tuttu, että elokuva Hopeaa rajan takaa perustuu siihen tapaukseen, kun hopeasepän poika Wist kävi juuri ennen Jatkosotaa noutamassa salaa kahden kaverinsa kanssa rajan takaa 60 kiloa hopeaa, jotka hänen isänsä oli evakkoon lähtiessään piilottanut erään navetan lattian alle Uudellekirkolle evakkoon lähtiessään. 

Tuo Mikko Niskasen ohjaama Hopeaa rajan takaa on sikäli kulttuurihistoriallisesti merkittävä elokuva, että siinä esiintyy Spede Pasanen ensimmäisessä kunnon elokuvaroolissaan. Tosin häntä oli kaavailtu jo muutama vuosi aiemmin Tuntemattoman sotilaan Rokan rooliin, joka olisi varmaankin ollut hänelle muuten sopiva, mutta ilmeisesti häntä pidettiin liian nuorena yli kolmikymppiseksi Rokaksi. Voi olla, ettei Turhapuro-filmejä olisi koskaan tuotettu, jos Spedestä olisi tehty aikoinaan Rokka. Sikälikin Hopeaa rajan takaa on kulttuurihistoriallisesti merkittävä asia, että entinen keihäänheittäjä Kimmo Kinnunen kertoi jossain haastattelussa, että Hopeaa rajan takaa on ainut hänen lukemansa romaani. Hopeaa rajan takaa on katsottavissa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-455062 Kommentit (2) 

Ite-taitelija Jori Otsa 30.01.2021, 16:11 

Eilen kerroin, että Antti Hulkko, eli Andy McCoy, on taiteellisesti monipuolisesti lahjakas kulttuurityöntekijä, mutta niin on myös Jori Kalliola, eli Jori Otsa, mikäli yhtään on uskominen tämänpäiväistä Hesari ja miksi ei olisi uskominen. Jori Otsa, joka on suosikkivokalistini yhdessä Vera Teleniuksen kera, on myös eittämättä lahjakas kuvataiteilija. Hänen edustamansa taidesuuntaus on Ite-taiteilu, jota myös olen itse opiskeluaikanani harrastanut, kuten yllä oleva teos nimeltään Kylpevän naisen figuuri todistaa. 

Hesarin esittelemästä Jori Otsan kuvataidetuotannosta erityisesti pisti silmääni teos Vadillinen irtileikattuja peniksiä. Se on todella väkevä työ, johon voi tutustua tästä linkistä enemmänkin: https://www.hs.fi/kulttuuri/art- 2000007771128.html?share =5600e25a9cbd6e576cb5b647ddb87c56 Säveltaiteen puolelta Jori Otsan vaikuttavin esitys on alla olevasta linkistä löytyvä Äidin sydän, joka vokalisti esittää sillä kalliimmalla tavalla eli väristyksin. En ole mikään erityinen musiikkimies, mutta Äidin sydämen osalta rohkenen väittää, että jos esityksen taiteellisessa puolessa on puutteita, niin syvä tunne korvaa ne täysin. https://www.youtube.com/watch?v=IUIzSYZrk1U Kommentit (4) 

Andy McCoy armeijan leivissä 29.01.2021, 15:58 

Työväen Urheiluliitto on valinnut vuoden parhaaksi urheilijakseen uimari Ida Hulkon, joka onkin lajissaan lähellä maailman kärkeä ja suorastaan vähää vaille mitalitoivo tulevissa olympialaisissa, mikäli sellaisia vielä tulevaisuudessa järjestetään. Työväen Urheiluliitto on, kuten kaikki urheiluhistoriaa ymmärtävät punakaartin jatke ja niinpä ei ollutkaan suuri yllätys, kun Arto Nybergin tv-haastattelussa tämä lupaava työläisuimari kertoi tähtäävänsä sotilasuralle. Ida onkin varmasti hyvää sotilasainesta, koska hänen isänsä Petri Hulkko on peräti kenraaliluutnantti ja hän on toiminut Suomen maavoimien komentajana elokuusta 2017 lähtien. 

Hulkon suku on muutenkin hyvin lahjakasta sukua, koska kenraaliluutnantti Hulkon vuotta nuorempi serkku Antti Hulkko, joka paremmin tunnetaan nimellä Andy McCoy, on maailmankuulu kitaristi. Antti Hulkko on monipuolisesti lahjakas taiteilija, sillä parasta aikaa on Helsingissä menossa hänen taidenäyttelynsä. Tosin pysyvästi mies ei ole vaihtamassa kuvataiteen puolelle, koska hän haastattelussa korosti sitä, ettei hän aio luopua kitarastaan, koska tunnin soittamiselle tienaa saman verran kuin tavallinen duunari kolmessa kuukaudessa. Ilmeisesti kuvataiteen puolella ansiotaso voisi jäädä ainakin jonkin verran pienemmäksi. 

 Itse toivon, että Antti Hulkko voisi entisestään laajentaa kulttuuriharrastustaan ja luoda uran myös elokuvanäyttelijänä. Itse haluaisin ohjata elokuvan nimeltään Andy McCoy armeijan leivissä. Tällä hetkellä Speden ohjaama Uuno Turhapuro armeijan leivissä on Suomen katsotuin elokuva, mutta luulen, että Andy McCoy armeijan leivissä saattaisi ihan hyvin olla vielä katsotumpi. Kommentit (2) 

Valkoisen talon valtaus 28.01.2021, 16:34 

Eilen en muistanutkaan, että kolmannenkin kerran ovat Moskovan panssarit ratkaisseet, kuka määrää hyvässä itäisessä naapurissamme. Nimittäin lokakuussa 1993 Venäjällä ajauduttiin perustuslailliseen kriisiin, kun vaaleilla valittu presidetti Boris Jeltsin ja vaaleilla valitun parlamentin valitsema kilpaileva presidentti Aleksandr Rutskoi ratkaisivat, kumpi on maan johtava alfauros. 

Vähän samanlainen perustuslaillinen kriisi nähtiin vähän aikaa sitten USA:ssa ja nähtäväksi jää, tullaanko vastaava näkemään myös meillä Suomessa, koska presidentin ja pääministerin valta- ja ihmissuhteissa taitaa olla ongelmia, sillä meilläkin perustuslaki on hieman tulkinnanvarainen. Itse olenkin sitä mieltä, että mainio säästökohde kiristyvän talouden aikana olisi se, että presidentin tehtäviä alkaisi hoitamaan eduskunnan puhemies. 

Samalla voitaisiin selkiyttää perustuslakia siten, että ylintä valtaa maassamme käyttäisi yksiselitteisesti kansa kaikkivaltias valitsemiensa edustajien välityksellä, jotka voisivat myös erottaa tarvittaessa presidentin, mikäli aihetta on. Venäjällä vastoin kaikkia odotuksia vuoden 1993 perustuslaillinen kriisi ratkesi onnellisesti, vaikka maassa oli silloin muistaakseni 60.000 ydinkärkeä. Tunnettu lentäjäsankari presidentti Rutskoi määräsi Venäjän ilmavoimat pommittamaan Kremliä ja tunnettu alkoholisti Jeltsin määräsi Moskovan panssarit pommittamaan Valkoista taloa, jossa Venäjän parlamentti toimi. 

Vain Jeltsinin määräystä toteltiin, koska Venäjällä ymmärretään juoppoja. Vastoin yleistä käsitystä venäläinen yhteiskunta on välillä yllättävän lempeä. Moskovan taistelussa kuoli 187 ihmistä ja 437 haavoittui, mutta siitä huolimatta ketään ei tapahtumista tuomittu. USA:n kongressin valtauksessa kuoli yksi poliisi ja neljä kapinoitsijaa, joiden kerrotaan kuolleen sairauskohtauksiin, jota tietoa minä epäilen, mutta vähäisistä henkilövahingoista huolimatta Amerikassa on vielä tulossa pitkiä oikeusprosesseja ja kovia tuomioita. Kommentit (0) 

Navalnyi saapuu Moskovaan 22.01.2021, 16:49 

Kansalaiskeskustelu Navalnyin tapauksen ympärillä velloo kiivaana. Nähtäväksi jää, kaatuuko hallitus ja joutuuko pääministeri Marin ja ulkoministeri Haavisto valtakunnan oikeuteen, kun ovat alkaneet hoitamaan maamme ulkopoliittisia suhteita presidentti Niinistöltä lupaa kysymättä ja ilmoittaneet, etteivät tykkää siitä, että ihmisiä myrkytellään ja pannaan linnaan kummallisin perustein. 

Maamme perustuslaki on kiitettävän epäselvä ulkopoliittisen vallankäytön osalta, kuten jo Napoleon aikoinaan suosittelikin, kun Ranskan perustuslakia laadittiin ja ilman muuta tapauksessa olisi valtakunnan oikeudella hyvän ennakkotapauksen paikka. Ymmärrän kyllä nuorten ja kokemattomien ministerien tunnekuohun asian tiimoilta ja pidän sitä lieventävänä asianhaarana mahdollisessa oikeusprosessissa. Aatelkaa nyt ite. Navalnyi sai seitsemän vuotta sitten kummallisesta talousrikoksesta ehdollista vankeutta, joka jatkuu edelleen, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti tuomiota poliittisena. 

Ehdollisen tuomion pitkän koeajan aikana Navalnyi on yritetty murhata ehkä jopa kahdesti ja kerran hänen kasvoilleen on heitetty happoa, jonka seurauksena toinen silmä melkein sokeutui. Venäjän valtiovalta ei näytä opposition edustajaa liiemmin suojelevan ja jotkut jopa epäilevät valtiovallan olevan murhayritysten taustalla. Nyt, kun mies nippanappa selvisi murhayrityksestä, hän palasi Moskovaan, jossa hänet heti vangitaan epäiltynä sotaveteraanin häpäisemisestä tai sitten siitä, ettei koomassa olonsa vuoksi ilmoittautunut koeaika viranomaisille. 

 Tuossa Navalnyin tapauksessa olisi ainesta romaaniin, joka kilpailisi mielikuvituksellisuudessaan Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan ja Kafkan Oikeusjutun kanssa. Ja eiköhän joku neuvostovastaisiin elokuviin erikoistunut Renny Harlin saisi tehtyä tapauksesta hyvän neuvostovastaisen elokuvan. Kommentit (0) 

YMCA - NMKY 21.01.2021, 17:13 

Olen aina epäillyt, että Trump oli sittenkin salaliberaali ja hänen eilinen vallasta luopuminen vahvisti tätä käsitystäni. USA:n armeijan ylipäällikkö nimittäin marssi siviiliin homopoikabändin säestyksellä. Mikäli näistä asioista mitään ymmärrän, niin Trumpin virasta poistumista ilahdutti 70-luvun homopoikayhtiö, joka esitti sävelmää, jolla houkuteltiin aikoinaan nuoria miehiä hakeutumaan mukaan YMCA:n eli suomeksi NMKY:n toimintaan; lyhennys tarkoittaa Nuorten Miesten Kristillistä Yhdistystä. Se, mitä nämä harhaviettiset nuoret miehet halusivat järjestössä harrastaa, voin vain kuvitella. Reippaaseen YMCA-sävelmään voi tutustua tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=CS9OO0S5w2k 

Itse seurasin Bidenin virkaan astumista helpotuksella. Maailmassa näyttää vielä olevan suurvaltajohtaja, joka pystyy käyttäytymään vakaasti ja arvokkaasti, jollaista käytöstä Suomenkin kansanedustajilta edellytetään. Tällä hetkellä harva on se suurvaltajohtaja maailmassa, joka vaikuttaa täyspäiseltä. Italian Berluscone oli ensimmäinen vähemmän vakaa ja arvokas persoona ja sen jälkeen USA:n Trump, Brasilian Bolsonaro, Venäjän Putin ja Iso-Britannian Johnson ovat matkineet menestyksellä häntä. Eilen kerroin pelkääväni sisällissotaa sekä USA:ssa että Venäjällä ja niinpä nyt mietin, mitä Trump tarkoitti, kun kertoi palaavansa vielä Washingtoniin tavalla tai toisella. Toivottavasti ei kuitenkaan vapautusarmeijan johdossa. USA on niin täynnä vihaa ja pyssymiehiä, että siellä voi taphtua mitä tahansa. 

Venäjällä epäilen Romanian sisällissodan uusiutuvan, jonka osapuolista minulla ei ole täyttä selvyyttä, mutta epäilen salaisen poliisin ja armeijan olleen vastakkain. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen se, että historioitsija Teemu Keskisarja on lausunut, että Suomessakin lahtarien ja punikkien aatteelliset erimielisyydet olivat aikanaan pienemmät kuin nykyisten kansallismielisten ja monikulttuurisuutta kannattavien. Näiden osapuolten rintamalinjatkin ovat suunnilleen samat kuin Nuijasodan, Sisällissodan ja EU-äänestyksen rintamalinjat. Kommentit (3) 

 Jeltsin ja lyijylevyt 27.01.2021, 16:21 

Toinenkin Esko Ahon muistelmateoksen uskottavuutta nakertava virhe liittyy panssarikaluston. Aho nimittäin kirjoittaa, että elokuussa 1991 Boris Jeltsin kiipesi tankin kannelle rotevien turvamiesten pitämien lyijylevyjen suojassa pitämään puhetta, joka pysäytti vanhoillisten vallankaappaushankkeen, koska puheen seurauksena armeija kieltäytyi ampumasta aseettomia mielenosoittajia. Itse rohkenen väittää, ettei Jeltsiniä suojeltu lyijylevyillä, vaan titaania ne olivat. Silloin ei vielä ollut käytössä kevlaria tai muita hiilikuituja. En oikein jaksa uskoa, että Jeltsiniä olisi yritetty surmata jollain säteilyllä, vaan kiikarikiväärejä pelättiin. 

Panssarivaunujen tykkejä ei tarvinnut pelätä, koska niille ei oltu annettu ammuksia. Sen verran humaaneja vallankaappausta yrittäneet olivat, että halusivat estää sillä tavalla pahemman kansanmurhan. Ehkä seuraavalla kerralla, kun Moskovassa ratkaistaan Venäjän tulevaisuutta, panssareille annetaan vuoden 1991 elokuun kokemusten opettamina ammukset. Uskonpa, ettei Venäjällä kovan paikan tullen viime kädessä valta ole sittenkään Putinilla, kuten yleisesti uskotaan, vaan sillä kenraalilla, jota Moskovaan sijoitetut panssarit tottelevat. Niiden avulla ratkaistiin valta sekä Stalinin kuoleman jälkeen että elokuussa 1991. Kommentit (2) 

Mustien joutsenten vuosi 26.01.2021, 16:22 

Luinpa tuossa Esko Ahon kirjan 1991 - Mustien joutsenten vuosi enkä turhaan lukenut, koska katastrofivuodessa 1991 oli paljon samaa kuin katastrofivuodessa 2021. Tosin itse, joka kyllä huomaan rikan toisen silmässä, mutta en malkaa omassani, löysin teoksesta pari sellaista virhettä, joiden perusteella saattaisin hyvinkin epäillä muidenkin kirjan tietojen paikkansa pitävyyttä. Ensiksi takerrun Ahon siihen väittämään, että Pietarin Suomen asemalla jököttävä patsas, jota luulin sen ensi kerran nähtyäni esittävän Osmo Soininvaaraa, mutta joka onkin Vilenin patsas, esittäisi vallankaappausjohtajaa seisomassa panssaroidun junanvaunun portailla. 

Tosiaankin V. I. Lenin saapui Pietariin saksalaisten kustantamana junalla, jonka vaunussa jossain vaiheessa ihan perustellustikin luki "Räjähdysainetta", mutta patsas esittää kuitenkin Leniniä seisomassa panssariauton päällä. Niin yllättävää kuin se onkin, niin jo vuonna 1917 Venäjällä oli käytössä Austin -merkkisiä panssariautoja, jotka painoivat neljä tonnia ja joiden konepellin alla jauhoi 50 hevosvoiman moottori antaen auton huippunopeudeksi peräti 56 km/t. Pari tällaista autoa päätyi myös Suomen punakaartilaisille, mutta niistä huolimatta punaiset hävisivät punakapinansa ja panssarikalusto siirtyi palvelemaan sen jälkeen maamme laillista hallitusta. 

Toivoa sopinee, ettei sillä asialla, että saksalaiset palauttivat juuri äärioikeistolaisen Aleksei Navalnyin Venäjälle, ole yhtä kaoottisia seurauksia kuin sillä, että saksalaiset aikoinaan palauttivat äärivasemmistolaisen V. I. Leninin Venäjälle vuonna 1917. Muuten netistä löytyi tämä kuva, josta voisi päätellä, että Lenin kärsi ilmeisesti vielä pahemmista ilmavaivoista kuin samoista vaivoista kärsinyt Adolf Hitler, jonka vaivoista onkin historiantutkimuksessa paljon kirjoitettu: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000361767.html Kommentit (0) 

Rohkea toisinajattelija K-P Kyrö 25.01.2021, 16:16 

 Suomalaiset ovat niin järkyttyneitä Salpausselän väkivaltaisuuksista, että Pietarin ja Moskovan väkivaltaisuudet eivät tunnu sen jälkeen miltään. Suomalaisista ainoastaan Kari-Pekka Kyrö uskaltaa ajatella asioista toisin ja on tapahtuneessa Ilta-Sanomissa seuraavaa mieltä: "Suomalaismiehiä onnitellut Kyrö ei katsonut hyvällä Mäen toimintaa loppuratkaisussa. – Mäen ratkaisu osoitti huonoa urheiluhenkeä. Hän ei keskittynyt maksimaaliseen loppukiriin ja Bolshunovin voittamiseen, vaan estämiseen ja kiilaamiseen. Se oli aivan tarpeetonta, hän täräyttää. Kyrö on harmissaan, että suomalaismiesten häikäisevä suoritus jää nyt mähmäisen loppusekoilun varjoon. Hän syyttää siitä ensisijaisesti Mäkeä."

Ihan rohkeaa ajattelua Kyröltä. Ilta-Sanomat olisi voinut kysyä häneltä myös mielipidettä norjalaisten kerrassaan järkyttävästä ylivoimasta hiihtoladuilla. Itse uskoin, että Venäjän rehdit hiihtäjät, jotka eivät varmasti ole mitään ottaneet, olisivat voineet edes hieman hillitä norjalaisylivoimaa, mutta niin ei tapahtunut. Entinen hiihdon päävalmentaja Kyrö olisi hyvinkin voinut kysyttäessä valottaa sitä, miksi norjalaiset alkavat olla hiihdon lisäksi myös kaikissa muissa kestävyyslajeissa niin hyviä, että jopa nandi-heimon miehet ovat heidän kanssaan vaikeuksissa. 

Norjalaiset ovat nyt eittämättä maailman kestävintä kansaa. Harva muistaa enää parinvuosikymmenen takaista aikaa, jolloin suomalaiset olivat maailman vahvinta kansaa, eli maailman parhaita kuulantyöntäjiä, eikä monikaan meillä ihmetellyt asiaa. Kesällä 2020 peräti kahdeksan kuulamörssäriämme ylittivät maagisena pidetyn 20 metrin rajan, ja sen kesän olympialaisissa Suomi olisi hyvinkin saanut kaksi mitalia, ellei Timo Aaltosen jalka olisi revennyt voiman paljouteen. Lisää asiasta tässä Ylen jutussa: https://yle.fi/urheilu/3-11555837?fbclid Kommentit (0) 

Aikoihin on eletty kansainvälisessä hiihtourheilussa 24.01.2021, 14:24 

Harva on se kerta, jolloin laturaivoon on törmätty hiihtourheilussa, mutta tänään nähtiin se kerta. Ei kestänyt rehdin Venään miehen, joka ei varmasti ole mitään ottanut, mieli, kun suomalainen kiilasi taktisesti viisaasti tämän eteen ja ensin yritti Venään mies lyödä sauvalla ja sitten maaliintulon jälkeen hän syyllistyi jääkiekkokielellä törkeään selkään kohdistuneeseen taklaukseen. Onneksi kyseessä oli tavallinen murtomaahiihtotapahtuma, rohkenen tuskin ajatella mitä jälkeä olisi voinut syntyä, jos kyseessä olisi ollut ampumahiihtotapahtuma. 

Yleensä hiihto on ollut herrasmiesten laji ja vain yhden tämänpäiväistä pahemman konfliktitapauksen tiedän hiihtourheilun historiasta. Nimittäin vuonna 1898 Suomessa käydyssä kilpailussa jäivät silloiset suurhiihtäjät erään huonomman kanssakilpailijansa taakse eikä tämä lukuisista yrityksistä huolimatta suostunut päästämään parempiaan ohitseen. Eivätkä säännöt häntä tähän velvoittaneetkaan eikä siihen aikaan ollut ohituskaistoja, kuten nykyään. Silloin leimahti mestarihiihtäjä Matti Mäkikankaan tulinen luonto. Hän tönäisi edellä hiihtäjän kumoon, sieppasi tämän ruokosauvan ja kopsautti miestä muutaman kerran hartioihin. 

Mäkikangas osoitti tilanteessa oivallista taktista silmää, koska hän ei vaarantanut omaa sauvaansa vaan käytti astalonaan kanssakilpailijan välinettä. Nykyajan hiilikuidut eivät muuten kestäisi noin kovaa käyttöä. Tapauksen näkivät myös kilpailutuomarit, mutta he eivät sakottaneet syyllistä vaan päinvastoin yhdessä yleisön kanssa keräsivät Mäkikankaalle tapahtuman johdosta 80 mk:n avustuksen, joka vastasi tämän torpan pojan kuukausiansiota. Entisaikaan kilpaurheilu oli jotenkin rehdimpää. Kommentit (6) 

Könönen 23.01.2021, 15:02 

SM-liigaa on sattuneesta syystä pelattu ilman katsojia ja niinpä vasta eilen pystyin seuraamaan kauden ensimmäisen Kuopion Kalpan, eli entisen Sortavalan Palloseuran ottelun, kun se kohtasi Jyväskylässä sikäläisen Jypin. Ottelu televisioitiin maksuttomalla kanavalla, joten sen seuraaminen onnistui minultakin, syömäköyhältä mieheltä. Kalpa oli joukkueista selvästi parempi ja se ilahdutti minua. Sen sijaan se, että selostaja Antero Mertaranta, joka on taustaltaan Suonenjoen Mertoja, ei ilahduttanut minua, koska hänen äänestään kuvastui selvä myötätunto jyväskyläläisiä kohtaan. Mutta ylpeyttä ja suurta iloa tunsin siitä, että ottelun hallitseva hahmo ja voittomaalin tekijä oli sukulaispoika Juuso Könönen, joka on pikkuserkkuni poika eli siis lähisukulaiseni, koska molemmat olemme taustaltamme Suonenjoen Könösiä. 

Könösten suku on kasvattanut muitakin synnynnäisiä maalinsylkijöitä kuin Juuso Könösen. Nimittäin en ole varmaankaan ennen kertonut, että syksyllä 1967 tein seitsemän maalia Kärkkäälän kansakoulun joukkueessa sen kohdatessa Rieponlahden kansakoulun vastaavan yhdistelmän.Se on ylivoimaisesti elämäni suurin aikaansaannos. Luulen, että me Könöset olemme synnynnäisiä maalinsylkijöitä, koska ilmeisesti sukumme testosteronitaso on poikkeuksellisen korkea. Siihen ominaisuuteen viittaisi se, että suvun suonenjokelainen kantaisä, jota kutsun Kanta-Könöseksi, Risto Könönen siitti ainakin 24 lasta, tosin suuremmistakin määristä kylällä huhutaan ja että hän onnistui saattamaan nuorikkonsa raskaaksi vielä 74 vuoden kypsässä iässä, joka asia ei onnistune edes Sauli Niinistöltä. 

Muuten olen varma, että lähi aikoina Juuso Könönen siirtyy NHL:än erittäin rahakkaalla sopimuksella ja luulen Könösten olevan niin sukurakkaita, että enköhän minäkin, syömäköyhä mies, tule vielä upporikkaaksi. Yllä olevassa kuvassa Suonenjoen Könösten kantaisä poseeraa reilusti yli 90-vuotiaana ja kuvassa on myös pienehkö otos myös hänen jälkeläisistään. Kommentit (0) 

 

Hatut ja myssyt 20.01.2021, 16:02 

Kiivaana velloo edelleenkin sosialistisessa mediassa keskustelu Aleksei Navalnyin tapauksen tiimoilla ja edelleenkin jako hattuihin ja myssyihin on olemassa. Suomen politiikassahn ovat perinteisesti poliitikot jakautuneet kahteen puolueeseen eli hattuihin ja myssyihin. Viime vuosikymmeninä on perinteinen myssypuolue ollut vallalla ja niinpä kansamme historia on ollut 75 vuoden ajan huikea menestystarina. Suomen myssyjen linja on ollut se, että riippumatta siitä millainen hirviö hyvässä itäisessä naapurissa on vallalla, on Suomen oltava asian suhteen kuin pissi sukassa ja pyrittävä kehittämään ja syventämään ystävyyttä naapurusten välillä kaikin käytettävissä olevin keinoin niin maalla, merellä kuin myös ilmassa.

Tällä hetkellä hattupuolue hallitsee Suomen ulkopolitiikkaa ja maamme johtavat poliitikot ovat ilmoittaneet, etteivät he tykkää ollenkaan siitä, että Venäjän valtio myrkyttelee ihmisiä pitkin maailmaa ja aikoo ilmeisesti pistää opposition näkyvimmän poliitikon ehkä vuosiksi linnaan, kun tämä on herjannut sotaveteraaneja. Ymmärrän hattupuolueen edustajia, vaikka itse kuulunkin myssyihin ja olen sitä mieltä, että nyt kun USA on hyvää vauhtia näköjään ajautumassa sisällissotaan, on Suomen ja maailmankin kannalta parempi, ettei Venäjä ajaudu sisällissotaan, vaikka siellä pitäisikin valtaa hirviö, joka myrkyttää muutaman ihmisen vuodessa ja pistää sotaveteraanin herjaajan linnaan. 

Muuten juttelin tänään puhelimessa erään Suomessa asuvan sivistyneen venäläisen kanssa ja kysyin hänen kantaansa Navalnyihin ja hänen jyrkkä kantansa oli se, että mies on huijari sekä myös Lännen sätkynukke ja että myrkytyskin oli lavastus. Ilmeisesti maassamme asuvat venäläiset saavat tietonsa maailman asioista Venäjän mediasta. En ryhtynyt kinaamaan, vaikka itse olen sitä mieltä, että on kerrassaan törkeää, kun valtio myrkyttelee ihmisiä ja pistää heitä tekosyyllä vuosiksi linnaan, vaikka nämä huijareita olisivatkin. 

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että luin juuri tuossa Obaman muistelmia ja hänen mukaansa hänen presidenttikaudellaan muutama vuosi sitten Putinin hallitus muistutti yhtä paljon rikollista syndikaattia kuin perinteistä hallitusta ja tuon syndikaatin lonkerot ympäröivät Venäjän taloutta joka puolelta. Siihen, mikä Venäjän tilanne on tänä päivänä, Obama ei ota kirjassaan kantaa. Kommentit (3)

Tyrannia 19.01.2021, 15:48 

Pääministeri Marinin mukaan demokratiaan ei kuulu se, että opposition edustajia vangitaan. Hän on ihan oikeassa. Lisäisin tuohon vielä sen, ettei demokratiaan kuulu sekään, että opposition edustajia myrkytellään. Tyranniaan sen sijaan moinen opposition kohtelu kuuluu, koska tyranniassa valtaa pitää tyranni, joka harjoittaa väkivaltaisiin keinoihin perustuvaa kauhua herättävää vallankäyttöä. Tyrannia on ollut ihmiskunnanhistoriassa hyvin tavallinen hallintojärjestelmä ja hallintojärjestelmänä se on parempi kuin täydellinen kaaos, johon ajaudutaan, jos valta ei kuulu kenellekään. 

Demokratia on sen sijaan ihmiskunnan historiassa hyvin harvinainen hallintojärjestelmä, jota on häivähdyksen omaisesti esiintynyt silloin, kun valta ja vauraus ovat yhteiskunnassa jakautuneet hyvin tasaisesti. Tällä hetkellä maailmassa alkaa olla se tilanne, että samaan golf-vaunuun mahtuu ne ihmiset, jotka omistavat puolet maapallon varallisuudesta, joten tilanne ei demokratian kannalta näytä hyvältä. Sekään, että maailman kaupungeista eniten miljardöörejä asuu Moskovassa, vaikka maan keskieläke on alle 200 euroa kuukaudessa, ei puhu sen puolesta, että Venäjällä oltaisiin siirtymässä demokratiaan. 

Itse asiassa laskujeni mukaan liberaalista länsimaisesta demokratiasta ja ihmisoikeuksista pääsee nauttimaan laskutavasta riippuen joko vajaat 10 % tai reilut 10 % maapallon väestöstä. Lopputuloksen epämääräisyys johtuu siitä, että USA:n demokratian määrittely on ollut välillä ongelmallista. Vaikka maan pitkistä demokraattisista perinteistä puhutaan, niin helposti unohtuu se, että iso osa kansasta oli orjia. Orjia ei tosin ollut yli puolta väestöstä kuten muinoin Kreikan demokratiassa. 

Joku tiedemies, jonka nimen päälle en nyt pääse, on joskus laskeskellut, että siinä vaiheessa, kun valtion bkt ylittää muistaakseni 8.000 dollarin rajan, muuttuu valtio demokratiaksi, mutta ainakaan Kiinan kehityksen osalta tuo laskelma ei näytä pitävän paikkaansa. Itse asiassa tilanne on se, että Kiinassa Navalnyi olisi kadonnut välittömästi jäljettömiin, mutta Venäjän orastavassa demokratiassa niin ei sentään päässyt tapahtumaan. Kommentit (2) 

Navalnyi ja Lebed 18.01.2021, 16:43 

 Kiivaana velloo keskustelu sosialistisessa mediassa Aleksei Navalnyin tapauksesta. Itse tiesin aiemmin miehen mielipiteistä sen verran, että ainakin hän on ottanut kantaa sen puolesta, että Krim kuuluu Venäjälle. Nyt sosialistisessa mediassa väitetään miehen olevan myös äärioikeistolainen ja rasisti. Luulen, että kohta häntä syytetään fasistiksi. 

Itse olen kuitenkin niin liberaalipaska, että en hyväksy edes äärioikeistolaisten rasistien tai epäiltyjen fasistien myrkyttämistä. Luin juuri Heidi Blaken Tappolista-kirjan vaikutuksen alainen, että äänestän sen puolesta, että hyvän naapurimaamme tyranni on ainakin hyväksynyt sen, että eri keinoin voidaan tarvittaessa myrkyttää epäilyttäviä ihmisiä. Venäjä on tieteenkin suurvalta ja Blaken mukaan siellä on kehitelty myrkkyjä, joiden pitäisi jäädä tutkijoilta huomaamatta. Olen jopa taipuvainen äänestämään sen puolesta, että Putinin valtaan nousun taanneiden kerrostaloräjäytysten taustalla eivät olleetkaan tsetseenit. Paljon olen miettinyt sitä, miten kävi möreä-ääniselle kenraalille Aleksander Lebedille, jonka sukunimi on muuten suomeksi joutsen, josta olisi saattanut tulla miehen vastus itselleen Putinille. Virallisten tietojen mukanahan Lebed menehtyi yhdessä kuuden muun ihmisen kanssa helikopterionnettomuudessa Siperiassa. 

Blaken kirjan luettuani alan olla sillä kannalla, että kenraali Lebedin helikopterionnettomuus oikeasti olikin helikopterionnettomuus. Tarvittaessa miehestä olisi päästy eroon paljon helpommallakin tavalla. Itse epäilen, että Navalnyitä uskalleta murhata, mutta että hän sairastuu kohta nopeasti etenevään sairauteen eikä ole enää sen jälkeen valtakunnan ykkösvihollinen. Sen sijaan hänen kaunis vaimonsa tulee todennäköisesti olemaan Putinin seuraaja. Epäilen, että Putinkin on vaarassa sairastua johonkin nopeasti etenevään sairauteen sen jälkeen, kun Lännen uudet talouspakotteet astuvat voimaan ja Venäjän miljardöörit ja Joe Biden kääntyvät häntä vastaan. Kommentit (0) 

Höjdhoppar'n 17.01.2021, 17:02 

Palataanpas vielä lupaavaan tyttöilyä harrastavaan korkeushyppääjä Jere Nyströmiin. Olen nimittäin huolissani siitä, löytyykö maastamme valmennustietoa, jonka avulla hänestä tehdään olympiavoittaja. Olen tutkinut korkeushypyn tilastoja ja niistä on ilmennyt, että vaikka maailmassa 13 miestä on ylittänyt maagisen 240 cm:n haamurajan, niin tupakoimattomia haamurajan ylittäjiä on vaikea löytää. Tämä seikka on Jere Nyströminkin huomioitava harjoittelussaan, ehkäpä nuorukaisen olisi syytä opetella polttamaan tupakkaa. Ilmeisesti se, ettei viime vuosina ole ollut 240 cm:n ylittäjiä, saattaa selittyä urheilijoiden raittiustietoisuuden lisääntymisestä. Tosin saattaa asialla olla muitakin selityksiä, joita voi vain arvailla. 

Venäjältä on tullut muutama haamurajan hätyyttelijä, mutta jostain syystä he ovat kadonneet pian jonnekin vähin äänin. Muuten kävin tuossa sosialistisessa mediassa olympiavoittaja Stefan Holmin sivuilla ja siellä törmäsin tietoon, että ihan äskettäin on Ruotsin tv:ssä esitetty Höjdhoppar'n -niminen kylähullusta korkeushyppääjästä kertova elokuva vuodelta 1981, jota en ole onnistunut koskaan näkemään, vaikka sen pääosassa on korkeushyppääjän oloinen Asko Sarkola. Elokuvan kylähullu hyppääjä leiskauttaa saksaustyylillä peräti maailmanennätyksen. Toinen mielenkiintoinen seikka elokuvassa on se, että jostain anatomisesta erityispiirteestä johtuen, jota voin vain arvailla, kylähullusta ME-miehestä käytettään lempinimeä "Tappi". Toivoa sopinee, että Höjdhoppar'n nähdään joskus Suomessakin, jotta Tappi-nimen salaisuus selviää. Kommentit (2) 

Työläiskiekkoilua tänään tv:ssä 16.01.2021, 12:35 

Tänään on sitten ilmassa historian siipien havinaa, suuren urheilujuhlan tuntua ja jopa helleenistä kirkkautta, kun tänään lauantaina 16.1.201 klo 16.00 ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa näytetään tv:ssä suonenjokelaisen työläiskiekkoiluseuran Suonenjoen Kiekkokarhujen ottelu, jossa se kohtaa toisen työläiskiekkoilua harrastavan vastustajan eli Suolahden Urhon. Tässä yhteydessä en voi olla mainitsematta, että olen kerran kunnioittanut Suolahtea läsnäolollani ja suureksi ilokseni havaitsin, että Suolahdella ainakin silloin noin 20 vuotta sitten oli joko tie tai ainakin katu nimeltään Suonenjoentie tai Suonenjoenkatu. Se lienee ainut Suonenjoentie tai katu maailmassa. 

Ottelun voinee katsoa tästä linkistä löytyvästä linkistä: https://www.urhojaakiekko.fi/ Hermoja repivän ottelun tunnelmaan voi virittyä tutustumalla jo etukäteen Suonenjoen kiekkokarhujen historiaan tästä linkistä: https://www.sukika.fi/seura/84/historiaa Jonkinlainen puute tuossa seuran historiassa on, että se päättyy jo vuoteen 2005, joten kertomatta jää se, että Kiekkokarhujen ja Kärkkäälän kylän kasvatti Aatu Hämäläinen voitti SM-kultaa TPS:n riveissä vuonna 2010 ja että seuran toinen kasvatti Iiro Pakarinen on tehnyt mittavan uran mm. NHL:ssä ja KHL:ssä ja on voittanut Suomen maajoukkueessa MM-hopeaa vuonna 2013.

Iiro ei ole Kärkkäälästä, vaikkakin hänen tätinsä asuu siellä. Muuten Sukikan historiikissa mietityttää se, että sen mukaan vielä 60-luvun puolivälissä joukkue pelaili joko itsetehdyillä mailoilla, jollaisen itsekin vielä hulluna vuotena 1968 koulussa tein tai huonolaatuisilla Ola-, Ala- tai Corttina-merkkisillä mailoilla, vaikka itse muistelen, että silloin olivat jo Torontot ja Montrealit saatavilla. Kommentit (2) 

Urheilugaala 15.01.2021, 16:55 

Enpä viitsinyt katsoa eilistä Urheilugaalaa, koska siinä ohjelmassa on liikaa loistoa ja kimallusta minulle, varsinkin kun ottaa huomioon Suomen viimeaikaisen menestyksen urheilussa, jota menestystä ei voi moittia, ei ainakaan liiaksi. Luulen, etteivät myöskään muutkaan tosimiehet, esimerkiksi Pauli Nevala tai Seppo Räty, vaivautuneet ruudun ääreen. Pikkuisen pettynyt olen eilisiin valintoihinkin. Ilman muuta viime vuoden vaikuttavin urheilutapahtuma oli se, kun suomalaisneitonen, jonka nimen päälle en nyt pääse, teki nenällään maalin jalkapallo-ottelussa Skotlantia vastaan. 

Sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi valittiin golffari Välimäenkin puttaus, mutta itse en ole moista puttausta sattunut näkemään, koska olen enemmänkin yleisurheilu- ja hiihtomiehiä, kuten myös Mielensäpahoittaja on, enkä usko, etteikö Mielensäpahoittaja pahoittanut mieltään entisestään eilisen valinnan johdosta. 

Vuoden esikuvaksi valittiin uransa lopettanut painija Petra Olli, mutta itse olisin antanut ääneni nuorelle ja lupaavalle korkeushyppääjänuorukaiselle Jere Nyströmille, joka on kohonnut maan maineeseen, koska hän harrastaa julkisesti tyttöilyä, vaikka kilpaileekin ainakin vielä toistaiseksi miestensarjassa. Minusta yleisurheiluihmisten tulisi kannustaa ja rohkaista Jereä harrastuksessaan. Uskon, että Jere houkuttelisi uusia katsojia yleisurheilukatsomoon, jossa ei nykyään juuri itseni lisäksi muita näy kuin mielensäpahoittajia. 

Muistanpa miten vielä minun nuoruudessani iloisella 70-luvulla maksettiin kallis lippu yleisurheilukatsomoon, jotta nähtiin se ihme, että eräs mies juoksi 3.000 metrin esteitä hattu päässä. Tulevaisuudessa saatetaan hyvinkin maksaa siitä, että päästään näkemään se ihme, kun Suomi-Ruotsi-maaottelun voiton ratkaisee Suomelle, isiemme maalle, viimeisessä lajissa ihan barbie-nuken näköinen korkeushyppääjä samalla tavalla, kuin Hellstenin Vode muinoin 1950-luvulla. Lisää Jere Nyströmistä voi lukea tästä: https://kouvolansanomat.fi/uutiset/urheilu/c7cf0fc4-acd7-4a6d-81d7-28db163548bd Kommentit (2) 

Maanpako 14.01.2021, 20:22 

Onneksi en ole vielä syönyt kokonaan kiitospäivän kalkkunaani, jonka hankin kiitollisuuden osoituksena sille, että Trumpista näytettiin päästävän eroon ilman hirmuisia henkilövahinkoja. Nyt Trumpia kuitenkin uhkaa vankila ja voi olla, että kaaos on tulossa maailman historian mahtavimpaan valtakuntaan. Minusta Trump tekisi viisaasti, jos hän lähtisi maasta, tuskinpa maailman mahtavimman miehen matkustelua kukaan pystyy estämään ja hakisi poliittista turvapaikkaa hyvän ystävänsä Putinin luota. Putin saattaisi jopa ilahtua tempusta varsinkin, jos Trump tulisi tapaamaan parasta ystäväänsä ydinasesalkku kainalossa. 

Miljardööri Trumpin maasta pakenemista tukee sekin suoraan Brysselistä meille kantautunut tieto, että USA:ssa ovat kommunistit ottaneet vallan. Europarlamentaarikko Laura Huhtasaari tosin heti sen jälkeen, kun Amerikan punakapina oli kukistettu ja kongressi vahvistanut Bidenin valinnan, twittuili suomalaisille, että sosialistit olivat ottaneet USA:ssa vallan. Nyt kun Washingtonin kiihkeistä tapahtumista on kulunut muutama päivä ja tunteet hieman tasaantuneet, Huhtasaari on tarkastanut kantaansa ja niinpä hän twittuili toissa päivänä suomalaisille, että valta onkin siirtynyt kommunisteille. Ilmeisesti hän oli keskustellut USA:n poliittisesta tilanteesta ryhmätoverinsa Teuvo Hakkaraisen kanssa, joka oli saanut Lauran tulemaan järkiinsä. Kommentit (0) 

Amerikan punakapina 13.01.2021, 15:48 

Eilen näkyi Teemalla ohjelma USA:n Ku klux klanin väkivaltaa, terroria ja suoraa toimintaa tihkuvasta historiasta ja hyvä että näkyi, koska nyt ymmärtää entistä paremmin maan viime aikojen tapahtumia. Tiedotusvälineissä näyttää olevan vaikea löytää nimitystä näille tapahtumille. Yleensä puhutaan mellakasta, rynnäköstä, vallankaappausyrityksestä tai jopa kansannoususta, jollaista termiä eilen muistaakseni MTV:n nettisivuilla käytettiin ja joka nimitys saa ilmeeni mietteliääksi, koska se kuulostaa jotenkin jalolta asialta. Suomessakin on ollut samankaltainen ongelma, kun on puhuttu ns. vuoden 1918 tapahtumista. 

Jotkut puhuvat vain vuoden 1918 tapahtumista, mutta kansalaissota, sisällissota, vapaussota tai veljessota ovat myös ihan perusteltuja nimityksiä. Kiistelty on termi vapaussota, mutta tavallaan sekin on ihan hyvä nimi, koska molemmat osapuolet korostivat vapaustaistelun luonnetta; tosin vapaus-sanan määrittelyssä oli tiettyjä eroavuuksia. Alun perin sekä lahtarit että punikit käyttivät nimitystä punakapina ja sekin on ihan hyvä nimi sille selkkaukselle. Mutta itse alan tästä lähtien kutsumaan viime päivien USA:n kongressin liepeillä nähtyjä väkivaltaisuuksia Amerikan punakapinaksi, onhan punainen väri yllätys yllätys republikaanien tunnusväri. 

Mikäli kapinoitsijat kaappaavat vallan, kyseessä ei ole enää kapina, vaan joko vallankaappaus tai jopa vallankumous, mikäli nimen lausuja pitää tapahtunutta myönteisenä asiana. Yhteistä Suomen ja Amerikan punakapinoille on, että molemmissa kapinoitsijat ovat proletariaattia. En syytä enkä väitä, mutta totean, että ainakin maamme tiedotusvälineistä, ehkä perussuomalaisten Suomen Uutisia lukuun ottamatta, on saanut sellaisen kuvan, että Amerikassa kapinaan on noussut maan älyllinen proletariaatti. Kommentit (0) 

 Kiitospäivä 12.01.2021, 17:41 

Minustakin tulossa ainakin pikkuisen amerikkalaisen kaltainen, sillä vietin amerikkalaismallisen kiitospäivän sen kunniaksi, kun kongressi vahvisti Bidenin valinnan ja ostin amerikkalaiseen tapaan kalkkunan, jonka paistoin. Nähtäväksi jää juhlinko sittenkin liian aikaisin. Tosin kalkkuna oli sen verran iso, että juhlat voivat jatkua sen puolesta pitkään. Tarkistin Wikipediasta kiitos juhlan historiallisen taustan ja muutuin sen jälkeen mietteliään näköiseksi. 

Nimittäin puritaanit, joka oli nykykielellä ilmaistuna kristillinen äärisuuntaus, ovat ainakin erään näkemyksen mukaan kiitosjuhlien alullepanija. Kun puritaanit rantautuivat Amerikkaan noin vuonna 1620, oli heillä aluksi vaikeaa ja puolet uudisasukkaista kuoli nälkään ensimmäisenä talvena. Sitten paikalliset alkuperäisasukkaat, joita silloin intiaaneiksi kutsuttiin, alkoivat sääliä heitä ja toivat kärsiville lähimmäisilleen ruokaa sekä opettivat heidät muutenkin uuden mantereen tavoille, eli opastivat tulokkaat kalastamaan, metsästämään ja viljelemään maissia, joiden taitojen avulla uudisasukkaat pääsivät elämisen alkuun. 

Henkiin jäämisen innoittamana tulijoiden johtaja määräsi lokakuussa peräti kolmen päivän juhlan ensimmäisen oman sadon kunniaksi. Nälkä vaivasi siirtolaisia myöhemminkin, mutta keväällä 1623 luopui yhteisöllisestä viljelyjärjestelmästä, jossa johto oli säännöstellyt ruoan viljelijöiden työpanoksista riippumatta. Käyttöön otettiin palstojen yksityisomistus, jossa jokainen perhe sai oman maapalstan ja luvan pitää itse kaiken viljelemänsä. Tämä kannusti paremmin työn tekemiseen, eikä nälänhätiä enää tullut.

Samanlainen ilmiöhän koettiin vastikään itärajan takana, jossa kolhoosijärjestelmästä luovuttiin ja niinpä Venäjä onkin nyt maailman suurin viljan viejä eikä tuoja, kuten Neuvostoliiton aikaan. Tietooni ei ole tullut, että Amerikan alkuperäisväestö viettäisi kiitospäivää sen kunniaksi, että pelastivat aikoinaan valkonaamat nälkäkuolemalta. Kommentit (0) 

Sisäsiittoisuus 11.01.2021, 16:40 

 Eilen valittelin sitä, että raja Savon ja Pohjois-Karjalan välillä on veteen piirretty viiva, mutta niin ei asia kuitenkaan ole ainakaan pohjoiskarjalaisen kertomaperinteen mukaan. Nimittäin kun Joensuusta lähtee ajamaan Kuopioon päin, niin siinä vaiheessa kun sivuutetaan maitolaituri, jolla istuu isopäinen, mulkosilmäinen ja vääräsäärinen nuorukainen harrastamassa masturbaatiota, niin silloin matkamies tietää olevansa Savon puolella. 

Tuon tarinan pojan ulkoinen habitus viittaisi siihen, että Savossa kärsitään sisäsiittoisuudesta ja siitä tuleekin mieleeni, että netistä löytyi helposti yksi elokuvahistorian suurista kohtauksista, eli vuonna 1972 ensi-iltansa saaneen Syvä joki elokuvan kohtaus, jossa Pohjois-Amerikan syrjäseutujen ilmeisestä sisäsiittoisuudesta kärsivä nuorukainen istuu maitolaiturilla eikä hän harrasta masturbaatiota, kuten savolainen kohtalotoverinsa, vaan hän näppäilee kerrassaan erityislahjakkaasti banjoa. 

Vaikka sisäsiittoisuus onkin terveysriski, saattaa se myös synnyttää huippuyksilöitä, kuten tässä tapauksessa on käynyt. Epäilen tämän elokuvan syrjäkylän olevan nykyään Trumbin vahvaa tukialuetta. Banjon soittajapoikaa voi ihailla tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=p8t8uqEf6_A Kommentit (2) 

Eino Kettunen 10.01.2021, 16:14 

Tuli taas eilen kirjoitettua ropakantaa. Ei ole Ievan polkalla paljoa tekemistä Savon kanssa. Renkutuksen sanoittaja Eino Kettunen on syntyisin Juukasta, eli Pohjos-Karjalan poikia hän sitten olikin. Itse sävelmä taas tunnetaan myös nimellä Savitaipaleen polkka, joka taas viittaa Etelä-Karjalaan. Luulenpa, että alun perin sävelmä on kuitenkin lainattu Venäjältä, joten ylikansallisesta kulttuurista on tässäkin kysymys . Toisaalta Savossa ja Pohjois-Karjassa puhutaan samanlaista kieltä, josta syystä pohjoiskarjalalaisia on myös ihan aiheesta nimitelty sudeettisavolaisiksi. 

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että perisavolaisina pidetyillä Esa Pakarisella, Jaakko Tepolla ja Juice Leskisellä on vankka karjalaistausta. Pakarinen oli syntynyt Pohjois-Karjalassa Rääkkylässä, Jaakko Tepon suku on Suistamon evakkoja ja Juicenkin äeti oli karjalaisevakkoja. Kävin tuossa Youtubessa kuuntelemassa edesmennyttä Eero Avenia ja siellä joku kommentaattori ylisti, että onpa Savon miehellä komea ääni, vaikka ei ollut Eero Savosta, vaan hän oli Lieksan Nevalaisia, joista itärajan takana käytetään sukunimeä Nevski; Venäjän Nevalaisista on kuuluisin Aleksanteri Nevski. Ievan polkasta on Youtubessa monenlaista versiota ja hyvin repäisevä on alla oleva saksalaisnaisten esitys. 

Ievan polkan eri versioista näyttää olleen miljoonia ihastuneita kuulijoita ja joku kommentaattori ylistää kyseessä olevan kaikkein paras suomalainen sävelmä, josta mielipiteestä eivät varmaankaan Sibeliuksen jälkeläiset ole samaa mieltä. Eräs toinen kommentaattori taas on jostain syystä sitä mieltä, että nyt hän ymmärtää, miksi Neuvostoliitto ei pystynyt Suomea valtaamaan. https://www.youtube.com/watch?v=MMUbrOjABWM Kommentit (0) 

Ieva, Biden ja Trump 09.01.2021, 17:36 

Jostain merkillisestä syystä tavallisesti luotettava Savon Sanomat-lehti ei ole vielä vahvistanut USA:n presidentti Joe Bidenin olevan savolaisia, vaikka hän on kotoisin Delawaresta, jossa jo 1600-luvulta lähtien on ollut vankka savolaisasutus. Käsitystäni Bidenin savolaisuudesta tukee tämä sosialistisesta mediasta löytämäni video, jossa ilmeisesti jossain vaalitaiston vaiheessa Joe Biden ja Donald Trump esittävät Ievan polkan: https://www.youtube.com/watch?v=ynfS6SvgFGs 

Toisaalta tuosta Ievan polkan savolaisuudesta hieman kiistellään, koska sävelmä tunnettiin myös puukkojunkkarikauden Pohjanmaalla, jossa siitä käytettiin nimitystä Rytkypolkka. Junkkareiden tapana oli retkutella Rytkypolkkaa, ennen kuin he alkoivat puukkohippasille. Ainakin pohjalaisessa herkässä kansanlaulussa Härmässä häät oli kauhiat sanotaan, että "Rytkypolkkaa kun soitettihin, niin poijjaat ne retkutteli, vihille piti mentämän, mutta rumihia tehtihin ensin." 

Härmän häissä oli siis pitkälle sama tunnelma kuin USA:n presidentin vaaleissa. Tuosta Kettus-Ienokin sanoittamasta ievan polkasta löytyy netistä montakin kansainvälistä versiota ja niistä puhtainta savoa laulaa wieniläinen poikakuoro, jota voi kuunnella tästä: https://www.youtube.com/watch?v=fvgRYdW-MxI Savon murre on muuten vaikea kieli ja pikkuisen korvaan särähtää, kun esimerkiksi tässä Loituma-yhtön kauniin naissolistin ääntämyksestä ilmenee, ettei murre ole hallussa; yritys on kuitenkin ihan kiitettävä: https://www.youtube.com/watch?v=cz-1cBfOCc4 Kommentit (0) 

Turvajärjestelyt 08.01.2021, 17:47 

Vähiin ovat käyneet Trumpin kannattajat maassamme. Ainoastaan kristillis-siveelliseltä Alfa-TV:ltä tuntuu löytyvän ihmisiä, joilla on jotain hyvää sanottavaa tästä usovaisesta miehestä. Mutta minäpä löydän hyvää sanottavaa Trumpista. Olen nimittäin lukenut Heidi Blaken kirjaa Tappolista, joka käsittelee Putinin hallinnon suorittamia murhia ja se minun täytyy sanoa Trumpin kunniaksi, että salamurhista häntä ei tietääkseni ole vielä syytetty. Saattaa jopa olla, että humaanina pidetyn Barak Obaman hallintokaudella USA:n kehitysmaissa suorittamissa lennokki-iskuissa surmattiin enemmän ihmisiä kuin Trumpin aikaan. 

Muuta hyvää en sitten Trumpista keksikään. Joskus vertasin miehen ilmeitä ja kehonkieltä Mussolinin vastaaviin ja muutenkin hän alkaa muistuttaa Italian tapettua fasistijohtajaa. Nimittäin eilinen ilmeisesti Trumpin suorittama vallankaappausyritys muistuttaa samaa, mitä Italiassa tapahtui, kun Mussolinin mustapaidat marssivat Roomaan ja ottivat maassa vallan. Luultavasti Trump yritti suistaa maan sellaiseen kaaokseen, että maa olisi julistettu poikkeustilaan ja Trump olisi jatkanut presidenttinä ja uusissa vaaleissa armeijan valvomissa vaaleissa hän olisi sitten voittanut kirkkaasti. 

Hämmästyttävän lepsut olivat kongressin turvajärjestelyt ja voi olla, että Trumpilla oli osuutta turvajärjestelyjen lepsuuteen. Iltapäivälehtien nettisivuilta löytyy paljon puhuva video, jossa yksi ainut pieni ja pyöreä afroafrikkalaistaustainen poliisi yrittää vähän estellä valkoisen roskaväen rynnäkköä länsimaisen demokratian kehtoon pamppuaan ilmassa epävarmasti huiskutellen, mutta joutuu koko ajan juoksemaan karkuun. 

Muuten 90-luvun laman aikaan järjestivät Suomen työttömät näyttävän mielenosoituksen eduskuntatalon edessä ja silloin tunnelma vaikutti sellaiselta, että kunnon kansankiihottaja olisi hyvinkin pystynyt yllyttämään osan porukasta rynnäkköön. Epäilen, että silloin olisi jostain ilmestynyt nopeasti mellakkavarusteisia poliiseja. Nimittäin välillä Kupsin peleissäkin olen nähnyt mellakkapoliisien seuraavan jostain huomaamattomasta paikasta tapahtumien kulkua. Ilmeisesti Kuopion Keskuskentällä on tiukemmat turvajärjestelyt kuin USA:n kongressissa. Kommentit (0) 

 Usovainen mies 07.01.2021, 17:44 

Kyllä kovaa on peli maailmalla ja kyllä on mualiman kirjat sekasi. En ole oikein ehtinyt seuraamaan Ylen uutisia, mutta sosialistisesta mediasta minulle tippuu paljonkin viestejä maailmalta ja niistä päätellen suuri vääryys on vallalla. Donald Trumpilta ollaan julkeasti varastamassa hänen ylivoimainen ja suorastaan veret pysäyttävä vaalivoittonsa. Ja sekin minulle on sosialistisessa mediassa kerrottu, että äärivasemmistolaisen Antifa-järjestön Trumpin kannattajiksi naamioituneet aktiivit, ovat rynnäköllään estäneet maailman vanhimman demokratian kongressin toiminnan tiukoista turvatoimista huolimatta. 

Se, että kyseessä oli nimenomaan äärivasemmiston hyökkäys, todistaa sekin, ettei suomalaisen äärivasemmiston johtaja Li Andersson ole suostunut mitenkään kommentoimaan asiaa synnytyslaitokselta käsin. Jotain toivoa oikeuden ja totuuden voitosta kuitenkin on, koska Suomessakin eräät kristityt yhteisöt jatkavat rukoilemistaan Trumpin puolesta, koska onhan hän tunnetusti usovainen mies. 

Itse kyllä epäilen, etteivät Suomen kristityt ole rukouksissaan riittävän pontevia eikä kielitaitokaan taida riittää. Niinpä rukoilemisen mallia kannattaa ottaa Trumpin hengellisen neuvonantajan Paula Whiten rukoustoiminnasta, jota suoritetaan useilla kielillä, joista osa on ilmeisesti tieteellekin vielä tuntemattomia, kuten tämä linkki elävästi todistaa: https://www.youtube.com/watch?v=gHsBIk1ZLr4 Nähtäväksi jää, miten maailman kristillisin valtio tulee lähipäivinä asiansa järjestämään. 

Joe Biden epäili vaalitaiston aikana, että kenraalit joutuvat taluttamaan Trumpin pois Valkoisesta talosta. Itse taas epäilin Trumpin saattavan päätyä tappion hetkellä tekemään laajennetun itsemurhan koko ihmiskunnan kanssa, tekniset valmiudet hänellä siihen pitäisi olla olemassa, jos vain mies muistaa ydinasesalkkunsa käyttäjäntunnuksen ja salasanan. 

 Tässä yhteydessä kannattaa muistaa se, että tietääkseni noin kolmannes USA:n asukkaista on evankelikalisia, joiden uskon peruspilari on, että lopun aikojen tullessa Jumala tempaisee heidät turvaan taivaaseen. Evankelikalisten vaikutus sikäläisessä yhteiskunnassa on kuitenkin sen verran vaatimaton, että vain 60 % yliopistotutkinnon suorittaneista on kreationisteja, eli he uskovat maailman olevan vähän yli 6000 vuoden ikäinen. Trumpin kannattajissa kreationisteja lienee paljon keskimääräistä enemmän. Kommentit (2) 

Matti 06.01.2021, 17:46 

Suomen johtava silloinen elokuva-asiantuntija Jörn Donner suhtautui muistini mukaan ivallisesti vuonna 2006 ensi-iltansa saaneeseen mäkihyppääjä Matti Nykäsestä kertovaan elokuvaan, jonka nimi ytimekkäästi ja osuvasti oli Matti. Jörn Donnerin asenteen vaikutuksesta katsoin vasta toissa iltana ensimmäisen kerran sen ajatuksella alusta loppuun ja vaikutuin syvästi. Elokuva toi mieleeni elävästi maailman maineeseen nousseen nyrkkeilijä Jack La Mottasta kertovan filmin Kuin raivo härkä, jossa pääosassa oli itse Robert De Niro. On hyvin ymmärrettävää, että Matti keräsi meillä ennätysmäiset lähes 460.000 katsojaa ja vaikka sen tekeminen maksoi 1.600.000 euroa, tuotti se tekijöilleen peräti 4.359.000 euroa. 

Harva on se suomalainen elokuva, joka tuottaa voittoa. Kansainvälistäkin huomiota filmi saavutti jossakin määrin. On ymmärrettävää, että Ruotsissa elokuvalla oli vain 1.500 katsojaa, koska ruotsalaiset eivät ole mäkihyppääjä kanssa. Sen sijaan norjalaiset, jotka ovat mäkihyppääjäkansaa, olivat elokuvasta aluksi kovasti kiinnostuneita, mutta sitten heidän kiinnostuksensa lopahti yllättäen täysin. Luulen, että kiinnostuksen loppumiseen vaikutti Matti Nykäsen ja Mattia elokuvassa esittäneen Jesper Pääkkösen filmin markkinointimatka Norjaa. 

Jesper selvisi tulkin hommista erinomaisesti, kuten alla oleva linkki todistaa, mutta Matti Nykäsen mainosmatka ei oikein mennyt putkeen, jonka oheinen linkki myös todistaa. https://www.youtube.com/watch?v=Hvtz9q1rcW0 Mielestäni Matti-elokuvasta olisi saanut vieläkin vaikuttavamman, mikäli siihen olisi sisällytetty eräs kohtaus mäkihyppääjähuippujemme Amerikan turneelta. 

Nimittäin senaikaisista mäkikotkistamme tiedetään yleisesti, että heillä oli taipumusta kioskimurtoihin tupakan ja neekerinpusujen hankkimiseksi, mutta Matti Nykäsen viimeisimmästä elämäkerrasta luin, että Amerikan reissulla eräs Maailman Cup-kisan voittajanuorukaisemme yritti näpistää sikäläisestä virvoitusjuoma-automaatista cokis-pullon maksamatta, mutta valitettavasti sikäläinen automaatti oli asiasta eri mieltä ja mäkimiehemme käsi jäi nalkkiin laitteen sisälle. Paikalle piti hälyttää huoltomies, joka lopulta onnistui lopulta vapauttamaan epäonnisen urheilijanuorukaisen pinteestä. Kommentit (0) 

Melkein täydellinen rikos 05.01.2021, 16:15 

Liika raha ei välttämättä tuo onnea ja lisäksi se voi tuoda haltijalleen paljon huolta sekä murhetta. Esimerkiksi reilut kymmenen vuotta sitten eräs turkulainen edunvalvojana toiminut oikeustieteen lisensiaatti oli sotkenut omat ja valvottavansa rahat siinä määrin, ettei nähnyt muuta mahdollisuutta asian selvittämiseksi kuin, että hän kidnappasi Herlinin suvun naispuolisen edustajan ja vaati tästä suvulta yhdeksän miljoonan euron lunnaita. 

Rikos oli erinomaisen hyvin suunniteltu ja toteutuskin meni melkein putkeen. Kaappaaja säilytti uhriaan viikkoja äänieristetyssä puukopissa, jonka oikeustieteen lisensiaatti oli koulutuksestaan huolimatta itse tehnyt. Suku suostui helposti maksamaan rahat, mutta sen verran Herlinit uskalsivat uhmata kaappaajan kieltoja, että he ilmoittivat asiasta poliisille. Jonkinlainen pikkuvirhe kaappaajalle kuitenkin sattui. 

30 kilon setelikuorma luovutettiin hänelle vaatimusten mukaisesti eräässä parkkihallissa, jossa tämä oli niitä vastaanottamassa juuri samanlaisella taittorunkoisella polkupyörällä, jollainen minullakin on ja minulla on myös juuri samanlainen pyöränperäkärrikin, jollainen kyseisellä oikeustieteen lisensiaatilla oli hankittuna rahakasan kuljetusta varten. Kun kidnappaaja poistui tapahtumapaikalta vimmatusti polkien, yksi muovikassillinen sadan euron seteleitä juuttui pyörän pinnojen väliin. Muutama sata tuhatta euroa levisi sitten pitkin parkkihallia. Suomalaisten rehellisyydestä kertoo se, että vain 400 euroa jäi kateisiin, muut palautettiin kuuliaisesti poliisille. 

Toinen kohtalokkaampi virhe lisensiaatille oli se, ettei hän täysin ollut perillä siitä, miten hyvin poliisi pystyy kännykkä- ja sähköpostiviestejä seuraamalla selvittämään rikoksia. Poliisi pääsi niiden avulla tekijän jäljille ja suoritti lopulta reippaanpuoleisen pidätyksen. Jälkeen päin tekijää kuulusteltaessa ilmeni, että pidätystilanteessa eräs poliisi oli syyllistynyt virkavirheeseen, koska oli nimittänyt pidätettävää mulkuksi. Pidätetty oikeustieteen lisensiaatti kuitenkin myönsi kuulusteluissa, että olosuhteet huomioon ottaen mulkku-nimitystä voi pitää perusteltuna. Kommentit (2) 

Maailman 1468. rikkain 04.01.2021, 17:00 

Eilen ihastelin jääkiekkotyöläisten palkkatasoa, joka monessa tapauksessa ohittaa jopa Jorma Ollilan tulotason. Mutta suorastaan persaukeisia jätkiä ovat jääkiekkopoikamme vaikkapa Herlinin suvun edustajien rinnalla. Luin tuossa ihan mielenkiintoisen 30-vuotiaan valtiotieteen ylioppilas Heikki Herlinin Tuollapäin on highway-nimisen muistelmateoksen isästään Niklas Herlinistä ja tajusin, että suomessakin on sangen vakaavaraisia kansalaisia. 

Asiaa tuntevan Forbes -lehden mukaan Niklas Herlinin varallisuus oli lokakuussa 2017 arvoltaan 1,4 miljardia dollaria, ja hän oli tuona vuonna Suomen neljänneksi ja maailman 1468. rikkain henkilö. Uskoakseni hän oli esimerkiksi selvästi USA:n presidentti Trumpia vakavaraisempi. Mutta onnea vakavaraisuus ei Niklas Herlinille tuonut eikä terveyttäkään, vaan hän poistui tuonilmaisiin jo 53 vuoden iässä. Hänen elintapansa eivät olleet kovinkaan terveyttä edistäviä. Monille ihmisille olen kateellinen, mutta Niklas Herliniä kohtaan tunnen enemmänkin sääliä ja myötätuntoa. 

Sen verran yhteistä minulla, syömäköyhällä jätkällä, on Niklas Herlinin kanssa, että molemmat olemme taipuvaisia sairaalloiseen säätäväisyyteen. Herlininkin eräs mökkireissun lähtö lykkääntyi poikansa mukaan, koska jossain Valintatalossa oli jauheliha erikoistarjouksessa. Tuossa tapauksessa törmäämme huumorin parhaaseen, vaikkakin vaikeimpaan muotoon, eli tahattomaan komiikkaan, kun 1.400 miljoonan dollarin arvoisen omaisuuden haltija mättää erikoistarjous jauhelihapaketteja ostoskärryynsä.

 Niklas Herlin oli harvinaisen viisas mies. Muistanpa kuinka Nalle Wahlroos joskus mainosti sitä, että rikkaiden verotusta olisi alennettava, jotta he voisivat entistä enemmän käyttää rahaa hyväntekeväisyyteen. Heikki Herlinin mukaan hänen isänsä sen sijaan oli sitä mieltä, ettei yhteiskunnan toimintojen ­pidä olla riippuvaisia hyväntahtoisista rikkaista yksilöistä, kuten hänestä. Resurssien olisi ensisijaisesti tultava verotuksen kautta, ei hyvänteke­väisyydestä. Ei saa olla niin, että varakkaat henkilöt määrittävät yhteiskunnan toimintoja omien mieltymystensä mukaan. Hän halusi antaa ­tämän vallan demokratialle. Hänelle tärkeimmät asiat eivät saisi vaarantua, esimerkiksi silloin, kun hän kuolee. Kommentit (0) 

Kansalaispalkka urheilijoille 03.01.2021, 17:59 

Viime yönä pettivät tavalliseen tapaan hermoni ja lopetin Suomi-Ruotsi-pelin katselun siinä vaiheessa, kun ruotsalaiset siirtyivät leikittelevän kevyesti 0-2 johtoon. Suurena pessimistinä ajattelin, että näinhän meille aina täällä käy, käy, käy, käy. Mutta olin väärässä. En muistanut, että nyt Suomea edusti peruskoulun käynyt ikäluokka, jolla on rautainen itseluottamus, jonka avulla yleensä sekä Ruotsi, että Venäjä on kovassa paikassa lyöty. Minulla on tunne, että poikamme voittavat tiukassa paikassa Pohjois-Amerikan Yhdysvallat ja saa loppuottelussa vastaansa ailahtelevasti pelanneen Venäjän, joka Kanada-ottelussaan tulee ailahtamaan toiseen ääripäähänsä ja voittaa mestarisuosikki Kanadan. 

Minulla on vahva tunne, että rautaisella itseluottamuksella varustetut peruskoulupoikamme voittavat sitten loppuottelussa Venäjän, vaikka vaikeuksien kautta sekin voitto tullaan saavuttamaan. Jääkiekko on ainut urheilumuoto Suomessa, jossa markkinatalous toimii jollakin tavalla ja niinpä kaikki vastuuntuntoiset vanhemmat ohjaavat liikunnallisesti lahjakkaat lapsensa jäähallille, koska siinä voi lyödä rahoiksi. Luulen, että eilisen nuorten maajoukkueen pelaajien ansiotaso on jossain hieman paperikoneenhoitajan ansiotason alapuolella, mutta selvästi kaupunginjohtajan ansiotason yläpuolella. 

Sitten kun nuoret miehet siirtyvät NHL:än tai KHL:än ohittavat he palkassa kirkkaasti Jorma Ollilan. Mutta muut lajit kärsivät siitä, että jääkiekko korjaa potin ja muiden urheilumuotojen harrastaminen on Suomessa sitten amatöörimäistä puuhastelua. Aino-Kaisa Saarinenkin kertoi kirjassaan, että vaikka hän oli yksi maailman parhaista naishiihtäjistä, joutui hän välillä elämään kaalilla, koska rahat eivät muuhun riittäneet. 

Minulla olisi hyvä idea Suomen huippu-urheilua johtavalle Jan Vapaavuorelle. Tämän pitäisi kiireesti ryhtyä toimenpiteisiin, jotta määrätyn tulostason saavuttaneet urheilijat pääsisivät nauttimaan kansalaispalkasta. Se voisi olla vaikkapa 1000 euroa kuukaudessa verollista tuloa ja tätä kansalaispalkkaa urheilija nauttisi niin pitkään kuin elonpäiviä riittää. Luulen, että eduskunta hyvinkin yksimielisesti hyväksyisi asian; kyllä siellä niin urheiluhullua porukkaa istuu. Kommentit (2) 

Nälkä on punikki 02.01.2021, 16:57 

Kirjailija Juhani Aho, joka oli viisas mies, totesi päiväkirjassaan sisällissodan syitä pohtiessaan, että nälkä on punikki. Historioitsija Teemu Keskisarja, joka on viisas mies, totesi luennossaan sisällissodan syitä pohtiessaan, että syksyllä 1917 Suomessa oli paljon kansalaisia, jotka uskovat sodasta olevan paljon hyötyä heidän urakehitykselleen. Maassa oli 700 tsaarin armeijasta työttömäksi jäänyttä upseeria, vajaat kaksi tuhatta Saksassa sotaopissa ollutta jääkäriä, jotka eivät halunneet palata jatkamaan kesken jääneitä opintojaan yliopistolle, tai sahalle kirjanpitäjän tehtäviin ja tuhansia punakaartilaisia, joille kaarti maksoi ihan hyvää palkkaa sen sijaan, että he olisivat seisseet jossain vaivaishuollon soppajonossa. 

Pohjantähti-elokuvaa katsoessani minulle tuli mieleen sisällissodan syitä pohtiessani myös se, että sodan syynä oli myös kansan puuttuva nöyryys. Vaikka suomalaisen torpparin tai muonamiehen asema saattoi olla surkeakin, niin se ero kehittyneen Euroopan pieneläjiin meillä oli se, ettei meillä torppareita ja muonamiehiä isännät ruoskineet, kuten kehittyneen Euroopan maaorjille tehtiin. Kun Pohjantähdessä paroni tunkeutui torppari Otto Kivivuoren kotiin syyttämään tätä laiskuudesta sekä hevosen huonoudesta ja vaati tätä nousemaan ylös ja ottamaan hatun päästään, niin Kivivuori ei totellut, vaan alkoi naureskelemaan. 

Otto vielä kysyi, että eikös paronistakin tuntunut siltä, että hevonenkin oli lukenut Kansanlehteä. Oton aikamiespoika Janne, joka oli tutkiskellut lakia voidakseen sitä kiertää, alkoi vielä syyttämään paronia huligaaniksi, kun tämä sillä tavalla tunkeutui luvatta toisten asuntoon räyhäämään. Etelä-Karjalassa, jossa oli vallalla Venäjän laki ja maaorjuus, on kansa vieläkin ystävällisempää ja nöyrempää kuin lännempänä. Parikkalassakin taitaa vielä olla pystyssä piiskauspetäjä, jonka avulla tilanherrat antoivat asennekasvatusta alustalaisilleen. Ja muistelenpa, että Viipurin maalaiskunnassa asuneen Johanne Virolaisenkin vaari oli joutunut ruoskittavaksi. Kommentit (2) 

Majuri Vadenblick 01.01.2021, 18:29 

Tuossa tuli katsottua viisi tuntia Komisario Palmu-elokuvia ja vaikka näin ne noin kymmenennen kerran, niin edelleen ne riemastuttavat. Varsinkin kaksi ensimmäistä Palmua ovat erinomaisia, mutta kolmas, eli Tähdet kertovat Komisario Palmu, alkaa jo kyllästyttämään, koska sen juoni ei ole lähelläkään ensimmäisten filmien tasoa. Sarjan neljäs osa Vodkaa Komisario Palmu onkin sitten pohjanoteeraus, vaikkakin sillä on historiallisia todistusarvoja 70-luvun suomettumisen ilmenemismuotona. Olen jostain kuullut, että Helsingissä järjestetään silloin tällöin Komisario Palmu-kävelyjä, joilla tutustutaan elokuvien tapahtumapaikkoihin ja täytyy vielä tässä elämässä yrittää päästä mukaan. 

Palmu-filmien kuvausten aikaan 60-luvun alussa Helsingissä on ollut paljon mielenkiintoisia paikkoja, joihin en kiinnittänyt huomiota pääkaupunkiseudulla asuessani. Tähdet kertovat komisario Palmu -elokuvan pahiksen, eli majuri Vadenblickin esikuva, oli todellisuudessa mielenkiintoinen persoona. Hän oli ilmeisen kova mies, joka toimi Talvisodassa Vallilasta kootun Ässä-rykmentin upseerina ja oli hyvin rohkea mies, joka joutui välillä konepistoolilla uhaten pidättelemään asemissaan omaa esikuntaansakin, kun se aikoi lähteä karkuun. 

Ainakin hyvän tarinan mukaan hän järjesti komppaniassaan ampumakilpailun ja lupasi voittajalle palkinnoksi viikon loman. Tuleva SKP:n pääsihteeri Aarne Saarinen voitti kilpailun ja ampui tasan 200 pistettä. Komppanian päällikkö, joka oli peräti kivääriammunnan maailmanmestari, ampui vain 197. Saarinen saikin luvatun viikon loman sijasta kahden viikon loman. Sodan jälkeen majuri Vadenblickin esikuva joutui vaikeuksiin, koska hän oli ampunut Jatkosodan lopulla sotamies Hytin kyseenalaisin perustein, mutta tuomiota siitä teosta ei tullut. 

Vuonna 1959 hän kunnostautui pidättämällä ammunnan olympiavoittaja Linnosvuon seurueen luvattomasta metsästyksestä epäiltynä ja pakotti sen haulikolla uhaten kävelemään edellään kädet ylhäällä ja housut kintuissa. Hän sai tapauksesta lisänimen ”Housut kintuissa -eversti” ja lisäksi seitsemän kuukauden ehdollisen tuomion. 

Vadenblickin esikuva oli innokas riistanhoitaja ja niinpä hänellä oli tapana ampua kissat ne tavattuaan. 60-luvun loppupuolella hän ampui navetan nurkalta erään mökkiläisen katin, kun samaan aikaan mökkiläisen emäntä oli navetassa lypsämässa lehmäänsä. Lehmä pelästyi laukausta ja potkaisi lypsäjäänsä. Pienviljelijä nosti asiasta oikeusjutun, vaikka ampuja yrittikin sopia tapauksen rahalla. Tuomiota tapauksesta ei tullut, koska oikeudenkäyntiä edeltävänä päivänä Vadenblickin esikuva ampui itsensä. Kommentit (0) 

 Suon kuivatus 31.12.2020, 18:15 

Katsoin tuossa sivusilmällä tv:stä viisi tuntia Pohjantähteä putkeen ja vaikka elokuva ei ihan Oskareita voittanutkaan, olen sitä mieltä, että se tulisi ottaa maamme peruskoulujen opetusohjelmaan samalla tavalla, kuin Venäjällä koululaiset kuulema joutuvat opiskelemaan Vankileirien saaristoa, joka minusta kuulostaa uskomattomalta asialta. Pohjantähti-elokuva antaa tietoa maamme historiasta ja herättää kysymyksiä. Itseäni ainakin mietityttää se, tekikö Koskelan Jussi viisaasti, kun ryntäsi ensisadon vieneen hallan jälkeen suon kimppuun. Hän uskoi, kuten vanha kansa uskoo, että halla nousi suolta ja että suon kuivaaminen vähentää hallaa. Jussi ja vanha kansa saattoi olla näkemyksessään oikeassa, mutta itse kaipaisin tutkittua tietoa. 

Itse olen tällä hetkellä taipuvainen ajattelemaan, että märkä suo pikemminkin estää hallaa, koska varastoihan vesi lämpöä. Esimerkiksi luovutetun Karjalan alueella tuotettiin melkein puolet Suomen leipäviljasta, koska hallaa ei siellä tunnettu, sillä Laatokka lämmitti. Kurkijoellakin viljeltiin menestyksellä maissia jo 30-luvulla, jolloin kasvihuoneilmiöstä ei ollut tietoakaan. Epäilen, että Jussi ja vanha kansa usko soiden aiheuttavan hallaa, koska soiden lähellä vilja paleltui, mutta itse olen sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, ettei suon kosteus aiheuttanut hallaa, vaan alavilla mailla oli hallanvaara ihan muuten vain alavuuden vuoksi. Kommentit (0) 

Sellanen ol Viipuri 30.12.2020, 16:03 

 Jatketaanpa historiantutkija Teemu Keskisarjan luentojen ihastelua. Tästä alla olevasta linkistä löytyvällä tallenteella hän kertoo vuoden 1918 Viipurista siihen malliin, että kovista ja epävarmoista ajoista huolimatta haluaisin vielä mahdollisimman pian päästä käymään tuossa historiallisessa kaupungissa. https://www.youtube.com/watch?v=1ruqoTjbNJo 

 Seuraavalla Viipurin matkalla täytyy ensiksikin käydä hiljentymässä Pietisen tehtaan nurkalla, jossa ammuttiin Suomen sisällissodan lähtölaukaus tammikuussa 1918. Toiseksi täytyy käydä hiljentymässä sillä paikalla, jolla säveltäjänero Toivo Kuula sai kuulan kalloonsa. Kolmanneksi täytyy käydä hiljentymässä Viipurin lääninvankilan nurkalla, jossa Kaipiaisen Jallun johdolla punaiset tekivät pahimman joukkomurhansa. Neljänneksi täytyy käydä hiljentymässä Viipurin Pyhän Annan kruunu-linnoituksen valleilla, jossa jostain merkillisestä syystä tunnistamattomiksi jääneiden jääkäriupseerien johdolla valkoiset suorittivat Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden, häpeällisimmän joukkomurhan.

Korviin pistävä yksityiskohta Keskisarjan Viipuri-luennossa on se, kun hän kertoo, että nimenomaan Viipurin työmiehet olivat venäläisvastaisia. Jostain syystä he pitivät venäläisiä epärehellisinä, laiskoina ja varasteluun taipuvaisina. Viipurin porvaristo sen sijaan tuli venäläisvähemmistön kanssa hyvin toimeen, koska he olivat tekemisissä itsensä kaltaisten varakkaiden ja sivistyneiden venäläisten kanssa. Muuten keskisarjan luennon kuultuani ymmärrän, miksi Pietarissa syntynyt Neuvostoliiton pitkäaikainen pääministeri Aleksei Kosygyn, vaikka olikin ulkoisesti hyvin suomalaisen oloinen, ei tiettävästi pitänyt suomalaisista. Hän oli työskennellyt nuorenamiehenä suomalaisten työmiesten kanssa jollain metallitehtaalla ja oli varmaan siellä törmännyt siihen, että suomalaiset halveksivat venäläisiä. Mutta kyllä Kosygyn kovan paikan tullen osasi näytellä suomalaisten kaveriakin. Yllä oleva patsas seisoo Kostamuksessa ja esittää sitä, kun Kekkonen ja Kosygyn istuvat pyhävaatteissa pihkaisilla kannoilla ja sopivat, että suomalaiset rakentavat häpeämättömän isolla rahalla kaupungin ja rautatehtaan Luoteis-Neuvostoliiton erämaahan. Kommentit (0) 

Terroristit ja Suomen itsenäisyys 29.12.2020, 17:52 

Lueskelen tässä Leena Malkin kirjaa Mitä tiedämme terrorismista, jolla teoksella on varmasti suuret tieteelliset ansiot, mutta minusta se on turhan tieteellisen kuiva, koska terrorista saisi tehtyä hyvinkin kansaa kovasti kiinnostavan tutkimuksen. Esimerkiksi tämä Teemu Keskisarjan Youtubessa oleva Vaasan kaupunginkirjastosta pitämä luento jääkäreistä on antaa paljon terrorismista kiinnostuneille. Keskisarjan luennon voi kuunnella tästä: https://www.youtube.com/watch?v=ON0IECSVbrQ Itse olen sukuhistoriallisista syistä kiinnostunut terrorismista, koska suvun Pietarin seudulla kivekkäänä kauhua kylvänyt kantaisä voidaan nykytermeillä luokitella ihan perustellusti terroristiksi, ainakin jos vaikkapa Putinilta asiaa kysyttäisiin. 

Jos Suuri Pohjan sota olisi päättynyt toisin, häntä voisi pitää suurena vapaustaistelijana. Keskisarjan kärkevän näkemyksen mukaan Suomen valtio syntyi terroristien toiminnan tuloksena. Itsenäisyystaistelun suurimpana suomalaissankarina voi pitää puolikuuroa pikkuvirkamiestä Eugen Schaumania, jonka itsemurhaiskun seurauksena koki sankarikuoleman hyvin isänmaallinen ja taitava virkamies Nikolai Bobrikoff, joka turhaan yritti pelastaa isänmaansa kaaokselta. Lähtölaukauksen Suomen itsenäisyydelle ampui serbiterroristi Gavrilo Princip, jonka terrori-isku käynnisti maailmansodan, jonka seurauksena Suomelle tuli tilaisuus itsenäistyä, joka on ihmeenä samaa luokkaa kuin Baltian maiden itsenäistyminen 30 vuotta sitten. 

Historioitsija Markku Kuisma onkin kutsunut Suomen itsenäistymistä Sarajevon vahingonlaukaukseksi. Ratkaisevassa roolissa maamme itsenäistymisessa oli myös vajaan parin tuhannen terroristin joukko, joka oli Ensimmäisen maailmansodan aikana koulutettavana terroristileirillä Saksassa. Keskisarjan mukaan Mannerheim ei ollut kovin tärkeä vaikuttaja sisällissodassa ja vielä Seinäjoen päämajan kymmenenneksi paraskin upseeri olisi johtanut valkoisen armeijan helposti voittoon punaisista amatööripyssymiehistä, mutta ilman Saksassa koulutettuja jääkäreitä voitto olisi ollut epävarmempi. Kommentit (2) 

Sormikoukku 28.12.2020, 16:46 

Matin maailma-kirjan mukaan Matti Nykänen oli selvin päin kohteliaasti käyttäytyvä ja ystävällinen ihminen. Kätellessäänkin hän ymmärsi ottaa pipon päästään, joka asia ei ainakaan minulta tahdo onnistua. Mutta alkoholi muutti miehen raivopääksi. Mieleeni tulee epäilys siitä, että 80-luvulla myös mäkihypyssä saattoivat liikkua erilaiset suorituskykyä lisäävät kemialliset aineet, joilla on sivuvaikutuksena myös aggressiivisuuden kasvattaminen. Tämän asianhan myös keihäsmies Pauli Nevala kertoo muistelmissaan; hänen mukaansa jo pelkkä pääskysen lentely alkoi pistää vihaksi. 

DDR:ssä ainakin mäkihyppääjätkin käyttivät menestyksellä anabolisia stereoita, ja kummalta tuntuu, jos suomalaiset olisivat antaneet itäsaksalaisille tasoitusta tässä asiassa. Pisimmän vankeustuomionsa Nykänen sai, kun tökkäsi leipäveitsellä ikämies ryyppykaveriaan, kun hävisi tälle sormikoukun vedossa. Asia lienee turhimpia puukotuksen aiheita. Tapauksessa eniten ihmetyttää se, että Matti hävisi sormikoukun vedossa ihan tavalliselle ei-urheilija ryyppykaverille, vaikka Nykänen oli vielä ikämiehenäkin niin kovassa kunnossa, että kykeni vetämään leukaa yhdellä kädellä, joka kertoo hirmuisista käsivoimista, joiden avulla pitäisi sormikoukunvedossa menestyä. 

Toisaalta voi olla, että sormikoukunvedossa, joka on todella kovien miesten vaativa harrastus, ratkaisee enemmänkin sormivoimat. Tiedänpä esimerkiksi tapauksen, jossa voimistaan kuulu suomalainen seiväshyppääjähuippu hävisi porarille sormikoukussa. Porari käytteli työssään sellaista vasaraporaa, jota taidetaan kobraksikin kutsua. Erityisen surulliseksi asian tekee se, että seiväshyppääjältä katkesi sormi, onneksi ei irtopoikki. Kommentit (0) 

Kova perussuomalainen keskisuomalaisketju 27.12.2020, 15:57 

On ollut ihan vähältä kiinni, ettei meillä olisi arvostettua valtiomiestä nimeltään Matti Nykänen. Nimittäin Arto Terosen ja Jouko Vuolteen tuoreesta Matti Nykäsestä kertovassa kirjassa Matin maailma paljastetaan, että vuoden 2011 jytkyvaalien alla kansallissankarimme Matti Nykänen soitti Timo Soinille ja tarjoutui perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaaksi. Kirjan mukaan Soini oli sanonut, että ilman muuta Matti menisi heittämällä eduskuntaan, mutta torjui siitä huolimatta ehdokkuuden, koska epäili, ettei Nykäsen psyyke kestä kansanedustajuuden mukanaan tuomia paineita. Sitä Soini ei sanonut, vaikka varmaan mielessään sellaista ajatteli, ettei myöskään Perussuomalainen puolue tule kestämään kansallissankarin mukanaan tuomia haasteita. Itse olen sitä mieltä, että ilman muuta Matti olisi pitänyt päästää hoitamaan kansamme yhteisiä asioita, koska miehen omat asiat olivat jo niin sekaisin, ettei hän niitä olisi pystynyt hoitamaan, ellei olisi päässyt ministeriksi. Uskon, että kulttuuriministerin paikka olisi ollut miehelle parahultaisin. Enkä usko, että Nykänen olisi enää sekoittanut lisää perussuomalaisten asioita, vaan pikemminkin hän olisi lisännyt puolueen kansansuosiota ja ehkä myös estänyt karismallaan puolueen hajoamisen. 

Mikäli jyväskyläläinen Nykänen olisi valittu Keski-Suomen vaalipiiristä, niin eduskunnassa olisi ollut todella kova perussuomalainen keskisuomalaisketju. Nimittäin Keski-Suomesta menivät perussuomalaisista vaaleissa heittämällä läpi Teuvo Hakkarainen ja Toimi Kankaanniemi; varmasti Mattikin olisi mennyt heittämällä läpi. Nykäsen ja Hakkaraisen elämä ja teot ovat hyvin kansalaisten tiedossa, mutta entisen ministerin Toimi Kankaanniemen yhteiskunnallinen toiminta on jäänyt vähemmälle huomiolle. 

Itsellänikin oli aiemmin käsitys, että aiemmin Kristillisen liiton kansanedustajana ja ministerinä toiminut Tomi Kankaanniemi olisi pelkästään hieman maireasti myhäilevä herrasmies, mutta eräänä aamuna oli kahvi mennä väärään kurkkuun, kun Hesarista luin, että tämä syvästi usovainen mies olisi lähetellyt sosialistisessa mediassa nussimisaiheisia viestejä eräille käsittääkseni ainakin puolimaailmallisille naisenpuolille. Tuli siinä mieleen vanhan kansan sanonta, että himot ne on hiirelläkin. Luulen, että myös Kankaanpään perheen aamukahvipöydässä on saattanut olla painostava tunnelma sinä aamuna Hesaria tutkittaessa. Kommentit (0) 

Sekasikiöitä 26.12.2020, 15:22 

Eilen mainittujen metsofasaanin ja sekasikiö-erotuomarin lisäksi olen törmännyt Petäisen joessa, tai pikemminkin purohan se on, särkikalasekasikiöihin. Luonnostaan purossa oli vain särkiä, mutta sitten Virmaasta asti siihen on noussut säynäviä ja joskus 50-luvulla Petäiseen istutettiin myös lahnoja ja ilmeisesti myöskin parkkeja, joita pidettiin lahnoina. Niinpä nyt puron valtalaji on keltasilmäinen särkikala, joka näyttää välillä kasvavan ainakin 200-grammaiseksi. Joskus jostain kalakirjasta koetin suorittaa lajin määritystä ja tämä sekasikiösärkikala muistuttaa ehkä eniten seipiä, vaikka onkin sitä vantterampi. Jos otus on seipi, on se saattanut tulla järveen siikaistutusten mukana. 

Sitä en tiedä, risteytyvätkö särki ja säynävä ja jos ne sen tekevät, niin kyseessä voisi olla säynäväsärki. Yhtä sekasikiötä maamme metsät vielä kaipaavat ja olen sitä mietä, että pitäisi kehittää metsäkanalintu, joka pystyisi hyödyntämään maamme yleisimmän puulajin, eli kuusen neulasia. Suomen metsissä elää metso, joka syö männyn neulasia, teeri, joka syö koivun silmuja, pyy, joka hyödyntää leppää ja pajujen silmuja syövä riekko, mutta kuusen neulasia ei yksikään kanalintu käytä ravintonaan ja se on ilmetty epäkohta. Kommentit (2)

Metsofasaani 25.12.2020, 15:28 

 Havukka-ahon ajattelija on kerrassaan mainio kirja ja äsken nähty Kai Lehtisen elokuvaversiokin on ihan katsottavissa, mutta pikkuisen minua häiritsee se, ettei Konsta Pylkkästä esittävä Kai Lehtinen vastaa mielikuvaani päähenkilöstä. Minusta entinen kymmenottelija Kai Lehtinen on liian fyysinen Konstan rooliin. Minusta parempi Konsta oli kuivankälppeä Lauri Leino, joka näytteli Konstaa noin 50 vuoden takaisessa tv-sarjassa. 

Pikkuisen Veikko Huovinen vääristeli kirjassaan reaalitodellisuutta. Kaikki muut mahdolliset kanalintujen sekasikiöt kapitalistinenkin tiedemies on myöntänyt olevan olemassa, mutta metsopyytä ei ole vielä tavattu. Mutta itsepä taisin tehdä vielä tieteellisesti ainutlaatuisemman hybridihavainnon. Nimittäin kun ajelimme Kärkkäälän tiellä seisoi ajoradalla hievahtamatta kerrassaan omituisen näköinen otus, joka oli vielä niin tyhmäkn, ettei autoa pelännyt. Ilmeisesti kyseinen siivekäs oli syömässä kiviä. Naarasmetsoksi eli koppeloksi lintu oli vähän liian pieni, mutta fasaaniksi, joita niitäkin on jostain siunaantunut kylälle, se oli liian iso. 

Lajimääritykseni ei ole vielä täysin luotettava, mutta vahva epäilys minulla on siitä, että kyseessä oli maailman ensimmäinen havainto metsofasaanista. Tämä ei ollut ensimmäinen näkemäni sekasikiö, koska kerran Kupsin pelin katsomossa eräs miehenpuoli huusi tuomarille römeällä äänellä jonkin tulkinnanvaraisen vihellyksen jälkeen, että "sinä saatanan sekasikiö". Kommentit (0)

Lahja Euroopalle 24.12.2020, 15:51 

 Minulle on suotu armolahja, jonka avulla näen ennusunia, joissa minulle etukäteen kerrotaan varsinkin tulevien urheilutapahtumien lopputuloksia. Unessa minulle yleensä ilmestyy Teksti-tv:n ruutu, jossa näen tulevan tapahtuman uutisotsikon yleensä virtsan värisin kirjaimin. Se harmillinen asia ennusunissani on, että yleensä minulle annetaan tuonilmaisista tulevista tapahtumista virheellistä tietoa. 

Pari yötä sitten näin unessa teksti-tv:n ruudun, jossa kerrottiin kullan värisin kirjaimin, että Brexit-sopimus on syntynyt. Luulin aamulla, että sama asia olisi kerrottu myös reaalimaailmassa, mutta niin ei sitten ollutkaan tapahtunut, vaan neuvottelut jatkuvat edelleen. Se on hyvä se, että neuvottelut edes jatkuvat ja Euroopalle olisi hyvä joululahja sivistysvaltioiden välinen sivistynyt sopimus tässä tärkeässä asiassa. 

Nimittäin maailmankirjat ovat nykyään sen verran sekaisin, ettei uusia sotkuja enää kaivata. Suomen EU-sopimuksesta kättä väännettäessä minä nuorena vihaisena miehenä vänkäsin Heinolan torilla monta kertaa EU-intoilijoiden kanssa siitä, että jos Suomen pitää EU:hun liittyä, niin kuluttajaneuvojana pystyn sen verran Suomen herroja virkani puolesta neuvomaan, että kaikissa sopimuksissa, myös kuluttajasopimuksissa, pitäisi olla selkeä irtisanomislauseke; se ehkäisee monelta riidalta ja kyllä Suomenkin Eu-sopimuksessa pitäisi selvä irtisanomislauseke olla. 

Nyt Brexit-sotkua seuratessani mielessäni sanon, että mitäs minä sanoin, mutta vahingoniloa en tunne, sen verran sekaisin ovat mualiman kirjat. Samaan aikaan, kun Suomi oli menossa Eu:hun, niin Neuvostoliiton osavaltiot olivat eroamassa Neuvostoliiton unionista ja se onnistuikin ainakin näillä näkymillä aika verettömästi, koska Neuvostoliiton perustuslaissa oli selvät pykälät siitä, miten Neuvostovaltioiden suuresta perseestä voi erota.

Se oli hyvä asia se ja myös Eu-sopimukseen pitäisi irtisanomislauseke saada, mutta sehän ei onnistu, koska tuollainen päätös edellyttää yksimielisyyttä. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin se, että Puola oli aikoinaan Euroopan suurvalta, mutta sitten sovittiin, että sikäläisessä herrainkokouksessa Sejmissä pitää päätökset tehdä yksimielisesti eikä Puola enää sen jälkeen ollut suurvalta. Kommentit (2) 

Jussi Kurikkala 23.12.2020, 17:36 

 Siinä kolme suonenjokelaista hiihdon maailmanmestaria, eli Eino Olkinuora, Jussi Kurikkala ja Kalle Jalkanen, poseeraavat vuoden 1941 Cortinan mm-hiihdoissa, jotka myöhemmin Saksan hävittyä sodan, menettivät mm-arvonsa. Kalle Jalkanen voitti maailmanmestaruutensa tosin jo vuonna 1938 Lahdessa 50 kilometrillä ja olympiakultaa hän voitti 1936 Garmisch-Partenkirchenissä viestinhiihdossa. Kuvan miehistä vain Kalle Jalkanen oli syntynyt Suonenjoella. Eino Olkinuora oli syntyjään Kaukolasta Karjalasta ja Jussi Kurikkala Kalajoelta Pohjanmaalta. 

Kurikkala oli näistä maailmanmestareista ainut, joka ei männyt sodassa. Hän ei joutunut rintamalle heikkojen keuhkojensa vuoksi; tästä huolimatta mies voitti 50 km:n maailmanmestaruuden 50 kilometrillä vuonna -41. Jussi Kurikkala oli ihan oikeasti hyvin sairaalloinen ja hän kuoli jo 39 -vuotiaana vuonna 1951. Ehkä parhaiten Kurikkala on jäänyt hiihtohistoriaan siitä, että eräässä Ounasvaaran 50 km:n kilpailussa hänen huoltoryhmänsä sekosi virvoitusjuomaputeleissa ja Jussi ryyppäsi viimeisellä virkistäytymisasemalla mehun sijasta 97 % pirtua. Sitten hän laskettelikin maaliin poikkeuksellisen rennosti ja hyväntuulisesti. Tapauksen selittänee se, että ennen kestävyysurheilussa käytettiin alkoholia piristeenä ihan kisan viime kilometreillä, tosin yleensä huomattavasti Kurikkalan koktailia miedompana sekoitteena. 

Sekä Kurikkala että Olkinuora kilpailivat myös juoksijoina. Kurikkala jopa edusti Suomea Lontoon vuoden 1948 olympialaisissa maratonilla, mutta ei menestynyt silloisen suomalaisen mittapuun mukaan, vaan sijoitus oli vasta 13.. Ilmeisesti sairaudet heikensivät jo tuloskuntoa. Myös Olkinuora kunnostautui juoksijana ja oli vuoden 1940 Kalevan kisoissa neljäs 10.000 metrillä ja viides 5.000. 

Ja sitten tietokilpailukysymys joulun pyhien ratoksi: ketkä neljä suomalaista olympiavoittajat tai maailmanmestarit ovat juosseet 5000 metriä alle 14 minuutin - Olkinuora tai Kurikkala eivät siihen pystyneet? Lontoon kisoissa osallistui 10.000 metrin juoksuun suonenjokelainen Salomon Könönen eikä hän oikein tyydyttänyt silloisen mittapuun mukaisia suomalaistoiveita, vaikka olikin parhaana meikäläisenä seitsemäs. 

Könönen oli vaatimaton mies eikä saavutuksillaan kerskaillut, mutta joskus hän totesi, että sen Lontoon maratonin hän olisi kyllä voittanut, jos olisi saanut sen juosta. Seuraavana kesänä hän juoksi maailman sen vuoden kärkituloksen 2.28,39, joka aika oli peräti yli kuusi minuuttia Lontoon voittoaikaa parempi. Kommentit (0) 

Eino Olkinuora ja Hitlerin mitali 23.12.2020, 16:32 

Jututinpa päivällä suonenjokelaista urheilumiestä, joka kertoi, että Cortinan mm-hiihdoissa vuonna 1941 viestikultaa voittaneen Eino Olkinuoran mm-kultamitali on erään suonenjokelaisen yhdistetyn hiihtäjän palkintokaapissa. Kyseessä ei ole Rauno Miettisen palkintokaappi, vaan erään toisen jo ennen sotia yhdistetyssä huipulla olleen suonenjokelaisen kaappi. Olkinuora oli tarinan mukaan antanut sen kaverilleen, koska ei halunnut Hitlerin mitalia kanniskella. Se oli hyvin yhteiskunnallisesti tiedostava kannanotto suomalaiselta hiihtäjältä vuonna 1941. Saman vuoden lokakuussa mitään pelkäämätön Olkinuora kaatui ennen kuin hänestä ehdittiin tehdä Mannerheim-ristin ritari. 

Vaikka Eino Olkinuora oli syntyisin Karjalan Kaukolasta, edusti hän vuonna 1941 Suonenjoen Vasamaa. Menestyvä suksivoidetehtailija Esa Rossi houkutteli siihen aikaan maamme huippuhiihtäjiä Suonenjoelle, ja niinpä siihen aikaan tulevan mansikkakaupungin edustajat olisivat ainakin paikkakunnalla vallinneen näkemyksen mukaan voittaneet viestihiihdossa muun maailman. Siitä hieman kiistellään, olisiko myös Suonenjoen kakkosjoukkue myös voittanut muun maailman. 

Vaikka ainakin hyvän tarinan mukaan Eino Olkinuora inhosi Hitleriä, niin ainoan suonenjokelaisen olympiavoittajan Kalle Jalkasen asenne ei ollut ehkä yhtä ehdoton. Nimittäin hyvä urheilutietokilpailukysymys on, että kuka ainoana Suomen joukkueen edustajana teki Hitler-tervehdyksen vuoden 1936 Garmisch-Partenkirschenin olympialaisten avajaisissa. Monet väittävät, että iisveteläinen työläishiihtäjä Kalle Jalkanen olisi kyseisen tervehdyksen tehnyt, mutta ainakin Kalle serkku Aarne Jalkanen, joka on Suomen mestari hänkin, kiisti asian jyrkästi, kun sitä häneltä kysyin.

 Voi tietysti olla, että huumorimiehenä Kalle olisi yrittänyt pelleillä samalla tavalla kuin pielaveteläinen keihäänheittäjä Juha Laukkanen, joka jossain suurkisoissa tervehti saksalaista kilpakumppaniaan pahennusta herättävällä käden nostolla ja taisi Laukkanen vielä tehostaa temppuaan muodostamalla sormistaan Hitler-malliset viikset nenänsä alle. Teko herätti kansainvälistä pahennusta, mutta Suomessa asiasta kuitenkin vaiettiin. Kommentit (0)

 Kekkonen ja romanit 21.12.2020, 15:31 

Presidentti Tarja Halosen lisäksi myös aiempi presidentti Urho Kekkonen oli kiinnostunut romanien asioiden järjestelemisestä. Lainaan nyt suoraan Halos-kirjaa, jossa kerrotaan, että syksyllä 1942 toimiessaan Siirtoväen huollon keskuksen johtajana hän totesi, että mustalaisia varten lienee perustettava keskitysleiri, eihän niistä muuten selviä. Kekkonen oli tarmokas ja aikaansaapa hallintomies ja 1943 tammikuussa aloitti toimintansa ensimmäinen romanimiehille tarkoitettu leiri ja myös romaninaiset saivat vastaavanlaisen leirin. Heinävedellä toimi sota-aikana jonkinlainen työleiri ja voi olla, että sinne sijoitettiin myös romaneja. 

Tosin en jaksa uskoa, että edes Jatkosota-aikaan Suomessa Heinävedellä olisi surmattu ja suohon upotettu 40 mustalaista, kuten kansanperinteessä kerrotaan joskus historiassa tapahtuneen. Urho Kekkonen oli nuorempana raaka mies muitakin kuin romaneja kohtaan. Sota-aikaan hän esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, ettei Leningradissa kuole nälkään ihmisiä vaan ryssiä. 

Monen poliitikon ura olisi saattanut sodan jälkeen tyssätä moiseen ja monissa maissa olisi saattanut odottaa tuollaisesta kirjoittelusta rikosoikeudellisia seuraamuksia, mutta Suomi on ollut välillä hämmästyttävän vapaamielinen maa. Nähtäväksi jää, joutuvatko juuri Suomeen palanneet Isis-äidit kirjoittelustaan vastuuseen, vai kohdellaanko heitä kuin Kekkosta muinoin. Kommentit (2) 

Halonen ja romanit 21.12.2020, 15:09 

Lukaisinpa juuri Katri Merikallion kirjan Tarja Halosesta enkä turhaan. Halonen on kunnostautunut elämässään monenlaisten vähemmistöjen puolustajana, joka oikein onkin. Halos-elämäkerrasta opin mm. minulle uutta tietoa maamme mustalaisista, joita nykyään mieluummin kutsun romaneiksi. Enpä ole ennen tiennytkään, että perimätiedon mukaan tuossa ihan lähellä Heinävedellä olisi paikallinen väestö surmannut 40 romanin ryhmän ja upottanut ruumiit suohon. 

Yritin etsiä netistä lisätietoa tapauksesta, mutta mitään ei löytynyt. Vaikkapa joku Savon Sanomien tutkiva toimittaja voisi selvittää tätä joukkosurmaa. Jos joukkosurma tapahtui, saattoi se olla siihen aikaan ihan laillinen teko, koska Ruotsissa oli vuosina 1637-1748 voimassa laki, jonka mukaan romanit sai teloittaa ilman oikeudenkäyntiä. Kuningas varmaankin pyrki sillä tavalla vähentämään valtakunnan houkuttavuutta romaniväestön silmissä. 

Hitlerkin yritti ratkaista romaniongelman omalla tavallaan ja niinpä Saksa on tunnustanut 600.000 mustalaisen tappamisen. Tosin eräiden arvioiden mukaan surmattuja olisi ollut 1-2 miljoonaa, elikkä romanien holokaust oli suhteessa vielä juutalaisiakin pahempi. Tämä siitä huolimatta, että rotuopillisesti mustalaiset ovat Euroopan puhtaimpia arjalaisia. Arjalaisiahan natsit muuten arvostivat kovasti. 

Kotikylälläni Suonenjoen Kärkkäälässä 30-luvun pulavuosina paleltui kolme Balzarien suvun edustajaa Kakkisen järven jäälle, kun olivat palaamassa Kuopion tammimarkkinoilta eikä Airakselasta heille löytynyt yöpymispaikkaa, jonka varaan he olivat matkansa suunnitelleet. Tämäkin asia on syytä huomioida Veijo Baltzarin ja hänen serkkunsa pojan Heikki Lampelan toimintaa arvioitaessa. Kommentit (0) 

Vuosi 1918 maamme kevyen musiikin historiassa 19.12.2020, 16:29 

Asuin elämäni parhaat vuodet Itä-Hämeessä ja ihmettelin siellä asuessani, miten nuivasti siellä suhtauduttiin Sysmässä syntyneeseen Olavi Virtaan, joka kuitenkin on maamme kevyen musiikin historian ylivoimainen ykkönen. Meillä Suonenjoella on hehkutettu kovasti Kari Tapiota, vaikka hän jääkin Olan rinnalla kirkkaasti hopealla. Luulen, että Virtaa vieroksuttiin ensiksikin rodullisista syistä, koska miestä epäiltiin mustalaiseksi, vaikka tietääkseni Ola oli vain 1/8 romani. Tosin komea ulkomuoto ja komea ääni saattavat hyvinkin periytyä mustalaispuolelta. 

Toiseksi Virran suvun mainetta rasitti se, että suvun miehet olivat vuonna 1918 Sysmän punakaartin kantavia voimia. Itä-Häme on ollut poliittisesti kahtia jakaantunutta seutua, koska siellä on ollut paljon rikkaita kartanoita, joista monet vieläpä ruotsinkielisiä, mutta vastaavasti myös köyhiä on ollut paljon. Samanlainen tilannehan oli myös Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogian Urjalassa. Vuosi -18 jätti jälkensä Suomen kevyen musiikin historiaan. 

Martti Jäppilä, Tatu Pekkarinen ja Olavi Virran isä joutuivat vankileirille ja Reino Helismaan isä ammuttiin kadulle, vaikka hän ei ottanut kapinaan osaa. Sen sijaan vuodenikäisen tamperelaisen Mauno Kuusiston molemmat vanhemmat kuolivat sairauteen eivätkä olleet sisällissodan uhreja, kuten joskus epäilin. Nykyään ei enää muisteta Heinolan punakaartissa toiminutta Heikki Tuomista, joka säilytti henkiriepunsa ja josta tuli 20-30-luvuilla tunnettu laulaja ja näyttelijä. Hän teki silloin peräti 64 levyäkin. Tuomisen tuntemattomuuteen saattaa vaikuttaa se, että hän vaikutti jossain vaiheessa Amerikassa, jossa häntä säesti Antti Kosola. 

En ole varma, oliko Antti Vihtori Kosolan sukua. Sen sijaan toinen Amerikassa maineeseen kohonnut lapualaistaustainen vaikuttaja Kustaa Hallberg oli Kosolan neljässerkku. Paremmin Kustaa Hallberg tunnettiin Amerikassa nimellä Gus Hall. Hall oli muutaman kerran jopa USA:n presidenttiehdokkaana. Tosin hänen edustamansa USA:n Kommunistinen puolue ei ollut maassa kovin suosittu. 

Saattaa kuitenkin olla, että Gus Hall jätti kuitenkin jälkensä maailmanhistoriaan, sillä eräs B-luokan näyttelijä Ronald Reagan haki Kommunistisen puolueen jäsenyyttä, mutta jostain syystä häntä ei huolittu. Epäilen, että Gus Hallilla oli osuutta hylkäysasiassa, koska hänellä oli pohjalaisen jyrkät yhteiskunnalliset mielipiteet. Hän esimerkiksi oli joskus 70-luvulla sitä mieltä, että ihminen joko on tai ei ole neuvostovastainen samalla tavalla, kuin nainen joko on tai ei ole raskaana. Kommentit (0) 

Martti Jäppilä 18.12.2020, 16:29 

Tiedän kolme hyvää urheilutietokilpailukysymystä, joilla pystyy erottamaan miehet pojista, kun on kyseessä urheilutietämys. Ensimmäinen kysymys on se, että mikä oli nimeltään se poliisi, jonka Helsingin olympiakisojen maratonjuoksijat joutuivat kiertämään reitin kääntöpaikalla? Toinen kysymys on, että paljonko oli uukuniemeläisen Juho Hämäläisen peräsuolen lämpötila, kun hän rantautui uintimaratoniltaan Valamosta Sortavalaan? Ja kolmaskin kysymys liittyy maratoniin, eli kuka johti vuonna 1932 Viipurin maratonia puolimatkassa? Tuo kisahan oli tärkeä, koska sen kolme parasta valittiin saman vuoden Las Angelesin olympialaisiin. 

Karsintakisan voitti Paavo Nurmi, joka juoksi matkan piikkarit jalassa, joka asia selittää sen, että hänen jalkansa olivat olympialaisten aikaan huonossa kunnossa ja voi olla, ettei hän olisi voinut juosta itse kilpailussa, vaikka häntä ei olisikaan julistettu ammattilaiseksi. Viimeisen kysymyksen vastaus on, että Viipurin maratonia johti puolimatkassa paremminkin jalkapalloilijana tunnettu Martti Jäppilä. Jäppilänkin nimi vilahti Olavi Virta-elokuvassa, sillä monipuolisesti lahjakas mies kunnostautui myös musiikin saralla ja hän oli maineikkaan Dallabe-orkesterin napamies. Jäppilän sanoittama Iltatuulen viesti lienee Maamme-laulun ja Säkkijärven polkan jälkeen soitetuin kappale Yleisradiossa. 

Säkkijärven polkan menestyksen salaisuus on myös siinä, että sitä soitettiin Jatkosodan alussa radioaalloilla monta viikkoa putkeen, koska siten estettiin venäläisten Viipuriin jättämien radiomiinojen räjäyttäminen. Muutenkin Martti Jäppilän ja Olavi Virran vaiheet kytkeytyvät toisiinsa, koska Olavi Virran isä Juho Virta ja Martti Jäppilä olivat yhtä aikaa Hennalan vankileirillä, sillä molemmat olivat punikkeja. Martti Jäppilä selvisi kokemuksesta vähemmillä vammoilla, mutta Virta koki leirillä hermoromahduksen, jonka seurauksena hän alkoi juomaan itsetuhoisesti. Elokuvassa Juho Virta esitetään koomisena juoppokekkulina, vaikka todellisuudessa kyseessä oli tragedia. Kommentit (4) 

 Virta ja Theel 17.12.2020, 16:48 

 Ja taas on lukijapalaute säälimättömällä tavalla paljastanut, että eilen tuli taas kirjoitettua ropakantaa Olavi Virrasta ja varsinkin tapauksesta, joka sattui, kun kova urheilumies Ola oli edustamassa Seutulan Kuokkaveikkoja. Nimittäin ilmeisen asiantunteva ja asiaan hyvin perehtynyt taho on lähettänyt seuraavan viestin: "Peter von Baghin ja kumppaneiden kirjoittamassa kirjassa ”Olavi Virta - legenda jo eläessään”, sanotaan sivulla 135, että Ola lauloi Suomi-verkkareissa ja monot jaloissaan kappaleen ”Kun ilta ehtii” ja toiselle puolelle singleä ”Annabella”. Samassa yhteydessä mainitaan, että Virta tuli kaupunkiin pyykkiauton mukana puntikselle. Kirjassa on hieman sekavasti selvitetty, mutta siinä mainitaan, että Ola olisi rikkonut tahallaan silmälasinsa ja pääsi niitä reerauttamaan. Toisaalta puhutaan puntiksesta…" Ola ei siis korjauttanut hampaitaan kuten eilen erheellisesti väitin, vaan silmälasejaan ja myöskin tuo monoasia on hyvä lisätieto. Virta-elokuvassa olisi ollut vaikuttava kohtaus, kun päähenkilö olisi kuvattu laulamassa Kun ilta ehtii-kappaletta levyille Suomi-verkkarissa monot jalassa. 

Epäilen, että en ole lukenut kommentaattorin mainitsemaa Peter von Baghin kirjaa Olavi Virrasta, mutta sen sijaan olen lukenut Peter von Baghin, joka varmaan kavereiden kesken oli vain pelkkä Peter Bagh, muistelmateoksen, jossa hän kertoo Virran kovasta kilpakaverista Henry Theelistä. Molemmat miehet olivat suuria iskelmätähtiä, mutta sen lisäksi heitä yhdisti se, että molemmat herrat tykkäsivät kovasti tytöistä. Ainakin hyvän tarinan mukaan miehillä oli kiivas kilpailu siitä, että kumpi saa hernepullonsa ensin täyteen.

 Kilpakumppaneilla oli kiertueillaan mukanaan pullo, jonne he jokaisen onnistuneen aktin jälkeen pudottivat herneen. Nyt en kuitenkaan muista, kumpi sai pullonsa ensiksi täyteen. Sen asian von Bagh muistelmissaan kertoo, että kerran Oulun turneella Henry Theel ihastui johonkin naiseen niin perusteellisesti, että päätti jäädä tämän luokse asumaan. Uusi ihastus sitten soitteli Theelin lailliselle vaimolle Helsinkiin, että Henryn tavarat pitäisi lähettää Ouluun. Siihen vaatimukseen vaimo vain kivahti, että sillä miehellä ei ole muuta omaisuutta kuin salkku ja mulkku. Salkku Henryllä oli, koska hän säilytti siinä nuottejaan. Kommentit (0) 

Olavi Virta 16.12.2020, 16:45

Pari iltaa sitten tuli telkkarista Olavi Virrasta kertova elokuva, jonka mielenkiinnolla katsoin, vaikka kovin montaa tähteä filmi ei arvosteluissa saanutkaan. Myönteistä kuitenkin oli, että näyttelijät lukivat vuorosanansa selkeästi ja että Virta lauloi hyvin, eli paremmin kuin kukaan muu tuon alan taiteilija on maassamme koskaan laulanut. Dramaattisemmankin elokuvan Virran vaiheista olisi saanut. Tapio Rautavaaran elämäkerrasta luin, että Virta loppuvuosinaan oli keikkoja kierrellessään jaloistaan niin huono, että Rautavaara joutui väillä kantamaan häntä selässään. Siitäpä olisikin saanut vaikuttavan kohtauksen elokuvaan. 

Virran suosion romahdus alkoi Ilomantsin esiintymisestä, jossa yhtyeen hanuristi joi itsensä kerrassaan makkuriin. Jostain syystä media antoi kansan ymmärtää, että vokalisti itse olisi syyllistynyt moiseen. Ennen Vennamo vakuutti, että kyllä kansa tietää, mutta ihan kaikkea kansa ei tiedäkään. Muutenkin suuren yleisön käyttäytyminen on yllättävää. Tapio Rautavaarakaan ei ollut mikään vesipoika, mutta jostain syystä se hyväksyttiin. 

Kun Rautavaara kärähti Lapissa ratista ja sai lainvastaisesti vain ehdollista vankeutta, tapaus ei noussut julkisuuteen. Kun Virta kärähti ratista, Seutulan reissu oli selviö. Asialla oli kuitenkin se myönteinen puoli, että lentokentän kuokkimisesta Virta sai sen verran lomaa, että pääsi teettämään Helsinkiin hampaitaan, mutta samalla reissulla hän pistäytyi myös studiolla ja lauloi levylle Suomi-verkkarit päällään Punaiset lehdet kerrassaan upealla tavalla. Kuunnelkaa vaikka itse. https://www.youtube.com/watch?v=cMWn3obDa5o . Kommentit (0) 

Lyly, kalhu ja pitkä sauva 15.12.2020, 16:47 

Ihmiskunta on harrastanut hiihtourheilua ainakin noin 5000 vuotta ja lähes koko sen ajan hiihtourheilua on harrastettu suksilla, joista toinen on ollut pitkä ja liukas ja toinen lyhyt sekä pohjalta karvainen. Sauvoja on yleensä ollut vain yksi, mutta se on ollut hyvin pitkä. Ennen hiihtourheilussa oli kysymys elämästä tai kuolemasta eikä silloin tuijoteltu liikaa FIS:n luomia kilpahiihdon sääntökummallisuuksia. Toivoisin, että hiihtoharrastuksessa palattaisiin vanhaan perinteiseen tyyliin. Voiteluongelmat häviävät, kun on toinen suksi, jota kutsutaan lylyksi, joka voidaan voidella todella liukkaaksi ilman pitovoiteisiin panostamista ja toinen suksi, jota kutsutaan kalhuksi, jolle saadaan ns. seinäpito vaikkapa poronnahan avulla. 

Lisää vauhtia hiihtourheiluun saadaan ottamalla käyttöön perinteinen pitkä sauva. Sellaistahan esittelikin eräiden mm-kisojen verryttelyssä Gunde Svan, joka oli ottanut käyttöönsä pitkän rottinkiseipään ja ainakin Suomen voidemestari Niilo Väisäsen mukaan oli seipään avulla kiitänyt hirmuista vauhtia. FIS muuten ilmoitti asiasta tiedon saatuaan, että hiihtäjällä tulee olla kaksi lyhyehköä sauvaa. 

Pitkä vipuvarsi tuottaa liikkeeseen ihan fysiikan peruslakien mukaisesti lisää energiaa. Eilen oli tv:ssä ohjelma kivikauden keksinnöistä ja siinä kerrottiin, että tavallinen keihäs lensi muinaisilla esi-isillämme vain 70 metriä, mutta vivun päästä singottuna se kaarsi peräti 180 metriä. Samalla tavalla myös hiihdettäessä pitkällä vipuvarrella saadaan lisää vauhtia etenemiseen. Lylyä ja kalhua käytettäessa saattaa käydä niin, että kalhujalka väsyy yksipuolisen potkimisen vuoksi, mutta tämä ongelma on helppo ehkäistä vaihtamalla välillä kalhu- ja lylyjalkoja. Se onnistuu helposti, mikäli käytetään perinteisiä helppokäyttöisiä mäystinsiteitä. Kommentit (0)