torstai 11. heinäkuuta 2019












 
 
 
























    Minä ja Vennamo


Tänään Kuopion Isänmaallinen seura vieraili kesäretkellään tutustumassa Lapinlahden nähtävyyksiin ja elinkeinoelämään. Olin luonnollisesti mukana Kuopion isänmaallisen nuorison edustajana. Kulunut sanonta kuuluu, että matkailu avartaa ja niin tapahtui tänäänkin. En ole tiennytkään, että tullineuvos Veikko Vennamo on saanut näköispatsaan Suomeen, mutta tämä kuva todistaa eittämättä, että Vennamo on saanut näköispatsaan Lapinlahden Alapitkän kylälle.

Näköispatsaan lähistöllä sijaitsee myös Asutusmuseo. Se liittyy Vennamon elämään sikäli, että nuorena miehenä hän oli johtamassa karjalaispakolaisten  onnistunutta asuttamista. Asutusmuseo on pieni ja suurelle yleisölle tuntematon, mutta mielenkiintoinen ja hellyttävä se on oppaan kertomien tietojen perusteella.

Museoksi on muutettu 70-luvulla tyhjilleen jäänyt Salmista Lapinlahdelle muuttaneiden Anni ja Yrjö Mureen pienviljelystila.Anni ja Yrjö olivat sisaruksia. Anne sairasti epilepsiaa eikä suku päästänyt Yrjöä naimisiin, koska siskon hoito olisi sen myötä vaarantunut.

Satunnaisen matkailijan kannattaa Asutusmuseolla pistäytyä. Samalla kertaa kannattaa myös pistäytyä läheisellä Pöljän kylällä ja jos kylällä vielä toimii posti, kuten varmaan toimi ainakin silloin, kun Postia johti Pekka Vennamo, niin kylän postikonttorista voi ostaa itselleen Pöljän leiman.

Pöljällä toimii myös Pöljän koulu, jonka seinässä olevassa kyltissä koulun nimi selvästi ja häpeämättömästi mainitaan. Koulun nimestä päätellen oletan sen olevan jonkinlainsen vanhan hyvän ajan apukoulun kaltainen laitos.  Satunnainen matkailijan on syytä ottaa itsestään selfie koulun nimikyltin alla.



Kommentit (0)



Leo Houtsonen on poissa

Uusi kuopiolaista jalkapalloilua koskeva suru-uutinen on luettavissa kaikissa muissa maamme merkittävissä sanomalehdissä, mutta ei Savon Sanomissa. Yksi kaikkien aikojen parhaista kuopiolaisista jalkapalloilijoista Leo Houtsonen on kuollut 5.6.2019 nopeasti edenneeseen sairauteen. Hän oli kuollessaan 60-vuotias.

Houtsonen toimi valtion pääomasijoitusyhtiö Veraventuren toimitusjohtajana. Harva tietää, mikä on Varaventure, mutta sen sijaan jokainen, joka yleensä jotain tietää urheilusta, tietää, että Leo Houtsonen oli yksi niistä harvoista suomalaisjalkapalloilijoista, jolle on siunaantunut arvokisamitali. Vuonna 1975 Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkue jäi Em-kisoissa hopealle hävittyään loppuottelussa jatkoajalla Englannille niukasti 1-0. Lopputulos tiettävästi mairittelee englantilaisia.

Houtsosen yhteydessä onkin hyvä puhua siitä, että hänelle siunaantui Em-hopea, koska hän oli kiinnostunut uskonnollisista asioista ja toimi Ortodoksisen kirkkosäätiön hallituksen puheenjohtajana ja Karjalan hiippakunnan säätiön asiamiehenä, jotka tehtävät minusta, joka en näistä kirkollisista asioista paljoa ymmärrä, ovat hyvin korkeakirkollisia tehtäviä.

Korkeakirkollisten toimien lisäksi Houtsonen harrasti myös nyrkkeilyä ja toimi työläisnyrkkeilyseura Kuopion Riennon varapuheenjohtajana. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin, että Kuopion Riento oli aikoinaan jokseenkin sama asia kuin Kuopion yli 1000 -miehinen punakaarti, jota aikoinaan johti talonmies Israel Närhi, joka upseerin uransa jälkeen siirtyi torikaupan puolelle. Punakaartin tiivistä yhteyttä Kuopion Rientoon todistaa se, että kaartin kiväärejä säilytettiin Kuopion Riennon voimailusalissa.

Minusta Houtsosen tapaus osoittaa, miten pitkälle konsensus on maassamme edennyt ja se on hyvä se. Valtion pääomasijoitusyhtiö Varaventuren toimitusjohtaja ja Ortodoksisen kirkkosäätiön hallituksen puheenjohtaja toimi tavallaan Kuopion punakaartin varapuheenjohtajana. Se on historian ironiaa se.

Kommentit (0)



Ihmiskunnan loppulaukka

Itselläni on paha tapa murehtia kaiken maailman pikkumurheita, mutta enää en aio jatkossa niin menetellä, vaan alan tulevaisuudessa elämään ns. hauskaa elämää kuin viimeistä päivää, sillä lopun ajan ovat lähellä. 

Nimittäin vaikka suosikkijulkaisuani Maaseudun Tulevaisuutta ei pidetä minään kettutyttöjen ja sivaripoikien äänenkannattajana, niin kyllä lehti on aidosti huolestunut uhkaavasta ilmastokatastrofista. Alla olevasta linkistä löytyvässä Maaseudun Tulevaisuuden jutussa kerrotaan, että ilmasto saattaa lähiaikoina lämmetä kolme astetta ja sen seurauksena ihmiskunnalla olisi aikaa enää 30 vuotta. 


Mielestäni kaikki toivo ei ole kuitenkaan vielä mennyttä. Itse asetan toiveeni varsinkin maamme palloilevaan nuorisoon, koska se on yllättävän fiksua ja tiedostavaa. Esimerkiksi jalkapalloilija Riku Riski kieltäytyi talvella Dubain-turneesta protestina maan huonolle ihmisoikeustilanteelle, ja tänä aamuna Helsingin Sanomat kertoi koripalloilija Lauri Markkasen viestittäneen maailmalle olevansa ylpeä isänmaastaan, koska sen hallitus on ilmoittanut tekevänsä Suomesta hiilineutraalin vuoteen 2035 mennessä. 

Samassa jutussa kerrotaan myös maamme parhaan ja varmasti myös parhaiten ansaitsevan koripalloilijan kärsivän aliravitsemuksesta. Perussyytä aliravitsemukselle ei kerrota, mutta epäilen Markkasen ryhtyneen vähin äänin kasvissyöjäksi. 213-senttinen koripalloilija ei jäävedellä ja iduilla pitkälle pötki.

Kommentit (2)



Tysse

Niin vähenevät vanhat kuopiolaiset jalkapallosankarit. Alkutalvesta autuaammille jalkapallokentille siirtyi vanha maaotteluratsu Esa Heiskanen ja viime sunnuntaina kunnioitettiin Keskuskentällä legendaarisen maalivahdin Pertti ”Tysse” Hännisen (1941-2019) poismenoa hetken hiljaisuudella.  


Parhaiten Kuopiossa muistetaan Tyssen rooli vuoden Eurooppa Cupin otteluissa Ranskan mestaria ST Etienneä vastaan.  Kups hävisi maanosan huipulle molemmat ottelut luvuin 0-2 ja 0-3, mutta Hännisen otteet vakuuttivat ranskalaiset niin, että joukkueen johto tiedusteli ottelun jälkeen Tysseltä, että paljonko tälle tulisi maksaa, jotta hän siirtyisi seuran riveihin.


Katsomolegendan mukaan Hänninen vastasi, ”ettei teillä ou niin paljoo rahhoo, että minä tänne jäesin”. Vastaus kertoo miehen vahvasta itsetunnosta. Savolaisilta puuttuu historiallisista syistä se nöyryys, joka taas vaikkapa paljon kärsineillä karjalaisilla on erilaisista historiallisista syistä.  


Pertti Hänninen vahvistaa tarinan alla olevasta linkistä löytyvästä haastattelusta. Mies on sikäli muuten hyvin savolaisen oloinen, koska vastauksia haastattelijalle tippuu ihan turhia miettimättä ja tarinat ovat hyvin kerrottuja, vain silloin kun hän yrittää vaihtaa kirjakielelle keskusteluun syntyy aukkoja.


http://www.kups.fi/fi/uutiset/kuopion-palloseuran-maalivahtilegeda-pertti-tysse-hanninen-on-poissa?start=18

Kommentit (0)



Kesätoimittajat

Taitaa taas olla Ylellä kesätoimittajia. Tv:n aamu-uutisten urheiluosiossa kerrottiin, että Hjk:n naisten jalkapallojoukkue kärsi kauden ensimmäisen tappion, kun se pelasi tasan 1-1 Tipsiä vastaan. Saattaa olla, ettei uutisen laatija ollut mikään innokas jalkapalloilun ystävä, mutta kahdeksan laudaturin ylioppilas hän varmaankin oli. Kesätoimittajan sukupuolenkin luulen arvaavani.


Ylen teksti-tv pisti vieläkin paremmaksi, kun se kertoi, että Ruotsissa oikeus oli päättänyt olla vangitsematta Wikileaks-vuotaja Julian Assangen, jota epäillään raiskauksesta, koska oikeuden mukaan olisi ilmetty vaara, että mies karkaisi ruotsalaisesta vankilasta. Tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto ja tahatonta komiikkaa tuossa uutisessa on kiitettävästi.


Tai saattoihan tuossa Assange-uutisessa olla mukana tahallista vääristelyä ja uutisen sanamuotoilu oli tietoinen neulanpisto Ruotsin kriminaali- ja vankeinhoitopolitiikan suuntaan, jota ainakin ennen pidettiin meikäläisen mittapuun mukaan liian lempeänä.


Muistanpa tapauksen, kun jokaisen suomalaisen äidin toivevävy Raivo Roosna päätyi harrastamiensa konepistooliavusteisten ryöstöjen vuoksi suomalaiseen vankilaan, jossa hän ei ymmärrettävistä syistä viihtynyt, vaan pyysi siirtoa Ruotsin rangaistuslaitokseen, johon hänellä oli täysi oikeus, koska Raivon viimeisin kotipaikkansa oli Ruotsissa.


Pyyntöön suostuttiin ja Raivo päätyi ruotsalaiseen vankilaan, josta hän pian pääsi lomalle. Tämä vankiloma on nyt jatkunut keskeytymättömänä jo kolmisen kymmentä vuotta.

Kommentit (0)




Haukimössö


Keskiajalla hauki oli muinaisille esi-isillemme tärkeä vientituote. Kuivattuna meikäläistä rasvatonta haukea pystyi senkin aikaisilla välineillä viemään Keski-Eurooppaan asti, jossa se oli paastoaikaan tärkeä tekijä sikäläisten kotitalouksien ruokahuollossa.

Keskiaikaista perua lienee, että tälläkin hetkellä sivistyneessä maailmassa haukea arvostetaan ja ainakin hyvän tarinan mukaan EU:n pääkaupungissa Brysselissä se on lohta kalliimpi herrojen herkku. Mielestäni uusimmassa hallitusohjelmassa, jossa on moni turhempikin asia huomioita, olisi ollut hyvä huomioida suomalaisen haukiteollisuuden mahdollisuudet.

Itse yritin viikonloppuna kokeilumielessä hyödyntää haukea valmistamalla haukipihvejä. En täysin onnistunut, koska pihvini eivät pysyneet kasassa, koska ilmeisesti kananmunia olisi tarvittu kaksi kappaletta. Mutta yllättävän hyvää on tuollainen kuvan esittämä haukimössö, josta voisi markkinointimielessä käyttää nimitystä mausteinen haukijauheliha.

Haukipihvien resepti löytyy tästä linkistä:
https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/158507/HERKULLISET%20HAUKIPIHVIT/

Kommentit (0)



Suomen halvin asunto

Noin vuosi sitten kirjoitin, että Suonenjoen Iisvedellä on myynnissä Suomen halvin asunto. Kerrostaloyksiöstä pyydettiin silloin 4.000 euroa, joten ei ollut yksiö hinnankiroissa. Myyjä kertoi kohteen olevan kunnoltaan tyydyttävä, mutta hyväksi sen olisi saanut muutettua, jos vessaan olisi hankittu ovi.

Mutta nyt on aiempi hintaennätys lyöty. Nimittäin sosialistinen media kertoi minulle, että omakotitalosta Iisvedellä pyydetään 3.500 euroa. Ja tuo on vasta pyyntihinta, joku kunnon kauppamies tinkisi siitä ainakin 20 %. Tosin ilmeisen rehellisen oloinen myyjä myöntää, että puutteita asunnon varustuksessa on, mm. vessa puuttuu tyystin. Aiemmin kertomastani halvasta kämpästä puuttui vain vessanovi. Myyjän mielestä tämä halvahko okt soveltuisi asunnoksi varsinkin poikamiehelle tai koiralle.

Talon hintaa tosin nostanee jonkin verran se, että kyseessä on Erkki Junkkarisen syntymäkoti. Tämän asiaintilan toivoisi myös Suonenjoen kulttuuritoimen huomioivan. Kiinteistöön voisi nimittäin perustaa Sisä-Savon kevyenmusiikin keskusmuseon, jossa kunnioitettaisiin Erkki Junkkarisen ja Kari Tapion muistoa, molemmathan olivat Suonenjoen poikia ja aikoinaan maamme suosituimmat vokalistit.

Kommentit (0)



Tokoi ja Wälläri

Suomalaiset junapummit olivat poliittiset radikaalia väkeä, joka selittää eilen kertomani tapauksen, jolloin junapummit veisasivat Pelastusarmeijan herätyskokouksessa täysin palkein kantaaottavan poliitisen laulun Pois lahtarit Suomesta pakenee. Suomeen palattuaan kaksi junapummeista kohosi merkittäviin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Oskari Tokoista tuli maailman ensimmäinen sosialistinen pääministeri ja Niilo Wälläri toimi pitkään Merimiesunionin puheenjohtajana.

Tokoi joutui elämässään kahteenkin kertaan pakenemaan pois Suomesta, vaikka ei mikään lahtari ollutkaan. Nuorena miehenä Pohjanmaalla hän löi tappelussa toista nuorta miestä halolla päähän siihen malliin, että katsoi viisaammaksi lähteä Amerikkaan karkuun tekosiaan. Hän palasi myöhemmin Suomeen, mutta joutui slsällissodan jälkeen punikkina pakenemaan takaisin rapakon taakse. Siellä hän elätti itsensä työmiehenä ja kuoli köyhänä miehenä kunnan vuokra-asunnossa 1960-luvun alussa. Talvisodan aikana hän organisoi siirtolaisten keskuudessa suuren varainkeräyksen entiselle kotimaalleen.

Niilo Wälläri muistetaan kovaotteisen ay-johtajana, joka tiukan paikan tullen kykeni pysäyttämään jäänmurtajat ja samalla koko Suomen ulkomaan kaupan. Kommunisti hän ei ollut, vaan jonkinlainen anarkisti. FBI kuulusteli Wälläriä vuonna 1919 ja tämä kertoi, että "väkivalta on ainoa voima, mikä voi synnyttää yhteiskunnallisia muutoksia. Työläiset puolustaessaan itseään kapitalisteja vastaan joutuvat turvautumaan väkivaltaan ja kun he ovat kyllin voimakkaita kukistamaan kapitalistit, ovat he myöskin siihen oikeutettuja."

Tuosta Merimiesunionin pitkäaikaisen puheenjohtajan lausunnosta voisi vetää johtopäätöksen, etteivät suomalaisen vallankumouksellisen työväenliikkeen juuret ole niinkään Neuvostoliitossa vaan Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa.

Kommentit (0)



Suomalaiset junapummit

Suomalaisilla on kuva itsestään rehellisenä ja ahkerana kansana, joka oikein onkin, mutta luin tuossa juuri Jenni Stammeierin kirjan Amerikan suomalaisista junapummeista, joka ei välttämättä tue käsitystä kansamme rehellisyydestä. Nimittäin kaikilla suomalaissiirtolaisilla ei mennyt Amerikassa varsinkaan lamavuosina hyvin, vaan suuri joukko maamiehiämme päätyi kulkureiksi, jotka kuolemaa halveksien matkustelivat ympäri mannerta tavarajunien salamatkustajina.

Työtä ei ollut aina saatavilla ja niinpä nämä lännen lokarit elättivät itsensä kerjäämällä ja varastelemalla. Joku kehittyi vallan niin hyväksi kerjäläiseksi, että hän pystyi lähettämään rahaa Suomeen jääneelle perheelleen. Välillä täytyi varastellakin hengenpitimiksi, ja luulen, että jos nykyään joku somali tavattaisiin taluttamassa jonkin suomalaisen maataloustuottajan sikaa korvista teuraaksi, niin iltapäivälehtien lööppeihin tapaus päätyisi, mutta 1930-luvun Amerikassa sikavarkaudet olivat normitapauksia suomalaiselintasopakolaisille.

Suomalaiset junapummit käyttivät häpeämättömästi hyväksi myös silloista amerikkalaista sosiaaliturvaa, elikkä Pelastusarmeijan harjoittamaa hyväntekeväisyyttä otettiin vastaan. Pelastusarmeija tarjosi soppaa ja jopa majoitusta. Kerran muudan suomalaisporukka saapui Pelastusarmeijan herätystilaisuuteen ja yhtyi täysin rinnoin virrenvaisuuseen. Aluksi ilmeisesti pohjalaistaustaiset kailottivat virren nuotilla Isontalon Anttia ja Rannanjärveä, mutta kun se toisten mielestä oli liian suomalais-isänmaallista, alettiin hoilottamaan laulua Pois lahtarit Suomesta pakenee, joka tosin sekin laulettiin virren nuotilla.

Kokouksen jälkeen Pelastusarmeijan edustaja ihasteli suomalaisten laulutaitoa ja toivotti tulemaan toistekin järjestön kokouksiin.

Kommentit (0)



Helan går

Äsken näytettiin Subilla jääkiekon mm-kisojen loppuottelu uusintana eikä Kanada onnistunut tälläkään kertaa poikiamme voittamaan, vaikka läheltä se piti. Onnistuin tarkastamaan sen, että ottelun jälkeen koko Suomen joukkue lauloi tai ainakin näytti laulavan Maamme-laulua täysin palkein ilman pahempaa virnuilua. Ennen moinen ei olisi onnistunut.

Ainakaan vielä 70-luvulla Suomen jääkiekkomaajoukkue ei koostunut laulumiehistä. Nyt en nimen päälle pääse, mutta varmaankin se oli silloisen joukkueemme kapteeni, joka yritti joissain kisoissa velvollisuuden tuntoisesti laulaa kansallislauluamme vähän matkaa, mutta lopetti, kun muu joukkue päästeli vallan selkäkeikkanauruja tai ainakin nauroi kippurassa.

Se oli sitä aikaa, jolloin jääkiekkoiluun ei suhtauduttu turhan vakavasti. Maajoukkueeseen tosin pyrittiin iskostamaan oikeaa voittajan asennetta ja valmennusleirille kutsuttiin jopa psykologi, joka määräsi joukkueen selälleen salin lattialle ja sen jälkeen alettiin yhdessä ääneen luettelemaan Neuvostoliiton haalistuneiden punanuttutähtien nimiä ja vakuuttamaan, että olen parempi kuin nimeltä mainittu. Tapahtuma kuitenkin sai ikävän lopun, kun silloinen hieman hipin oloinen hyökkääjä Timo Sutinen purskahti nauruun kesken kaiken ja väitti, että kaikki nimeltä mainitut olivat häntä itseään parempia

Kansallislaulut ovat urheiluhistoriassa aika uusi asia. Ensimmäisen kerran kansallislaulut soitettiin vasta 1932 Los Angelesin olympialaisissa. Kun ruotslaiset 1957 voittivat jääkiekon maailmanmestaruuden Moskovassa, palkintojen jaossa ei vielä soitettu Ruotsin Du gamla du fria -sävelmää, mutta Sven Tumba esitti, että tässä tilaisuudessa joukkueen pitäisi varmaankin laulaa jotakin ja ilmeni, että ikivanha ruotsalainen juomalaulu Helan går oli ainut, jonka sanat koko joukkue osasi, ja niinpä se miehissä kajautettiin 60.000 katsojalle.

Kommentit (2)

Pingviinin kokoinen mies

Ruotsi voitti jääkiekkokultaa Moskovan kisoissa vuonna 1957. Loppuottelua Ruotsi-Neuvostoliitto oli seuraamassa peräti 60.000 katsojaa, joka lienee mm-kisojen yleisöennätys.  Ruotsin lätkähistoria-sarjassa legendaarinen ruotsalaistähti Sven Tumba kertoo, miten Ruotsi johti loppuottelua ensimmäisen erän jälkeen 2-0, mutta toiseen erään isäntäjoukkue tuli uutta ihmeellistä energiaa saaneena ja siirtyi  4-2 johtoon.


Tumba epäilee, että koko joukkue ehkä vaihdettiin erätauolla, samanlaisesta tempustahan epäiltiin myös Pohjois-Korean jalkapallojoukkuetta vuoden 1966 mm-kisoissa, jossa se kukisti yllättäen Portugalin 6-3, vaikka oli ensimmäisen puoliajan jälkeen tappiolla 0-3.


Ruotsille olisi riittänyt maailmanmestaruuteen tasapelikin ja niinhän siinä sitten kävikin, kuten ruotsalaisille niin usein käy. Ensiksi joukkue teki kavennusosuman ja muutama minuutti ennen loppua Tumban mukaan pingviinin kokoinen Garvis tasoitti pelin ovelalla kikalla, joka takasi länsinaapureillemme maailmanmestaruuden.


Selvitin internetistä, kuka tuo pingviinin kokoinen mies oli ja selvisi, että hän oli Eilart ”Garvis” Määttä, joka lienee suomalaisesta sukunimestä päätellen ollut Länsi-Pohjan poikia ja koosta päätellen hänessä saattoi olla saamelaisvertakin. Tosin Ruotsin suurin jääkiekkosankari Börje Salming on myös saamelaissukua, vaikka onkin ihan iso ja riski mies.

Kommentit (0)

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Ruotsin maineikas lätkähistoria

Suomalaiset juhlivat lätkäkultaa, mutta ei enää yhtä näyttävästi kuin joskus aiemmin. Vuonna 1995 maailmanmestareita kotiin tuonut matkustajakonetta saateltiin oikean hävittäjän Saab Dragenin avulla, vuonna 2011 saattotehtävissä oli peräti Hornet, mutta eilen poikien kotimatkaa turvasi vain ikivanha Hawk-harjoitushävittäjä. Toivottavasti kultaleijonamme kestävät tämän häpeän.
 
 
Ja jotta emme liikaa ylpistyisi kannattaa katsoa Yle Areenalta Ruotsin jääkiekkohistoriaa käsittelevä kolmeosainen ja kolmituntinen sarja, joka paljastaa eittämättä, että ruotsalaiset ovat väkilukuun suhteutettuna ylivoimaisesti maailman paras jääkiekkokansa. Naapurimme on voittanut peräti 11 maailmanmestaruutta ja kaksi olympiakultaa. Sarja löytyy Ruotsin lätkähistoriaan voi tutustua tästä linkistä:
 
 
Muistan lapsuudestani, että sen ajan suurin ihmishirviö maapallolla ainakin Yleisradion ja Savon Sanomien urheilusivujen mukaan oli Ruotsin isokokoinen ja pahatapainen hyökkääjä Ulf Sterner. Ohjelmasarja paljastaa, että Sterner on nykyään leppoisa herrasmies.
 
 
Tosin sarja paljastaa senkin, ettei sodan jälkeinen Ruotsi ollut vielä ihan valmis kansankoti. Sterneriä, jonka äiti oli saksalainen, kiusattiin koulussa armotta, opettajat löivät ja kun huonosti koulussa pärjännyt poika 13-vuotiaana meni tehtaaseen töihin, kukaan ei suostunut puhumaan hänelle, koska hän kieltäytyi maksamasta ammattiosaston jäsenmaksua. Olisiko Sterner ollut ruotsalaisen sosialismin sijasta kallellaan saksalaiseen kansallissosialismiin; sitä ohjelma ei paljasta?

Kommentit (0)



Suomi voitti maailmanmestaruuden vain vaivoin

Suomi voitti maailmanmestaruuden, mutta vain vaivoin, sillä Kanada pisti yllättävän hyvin hanttiin ja hallitsi ajoittain selvästi peliä. Moni asiantuntija olikin sitä mieltä, että kiistatta huonompi joukkue voitti taas tällä kertaa; samalla tavallahan monen asiantuntijan mielestä selkeästi huonompi joukkue myös Suomen edellisissä otteluissa Venäjää ja Ruotsia vastaan.
 
 
Tulevaisuuskaan ei näytä hyvältä, koska alle 20-vuotiaiden mm-kisoissa pikkuleijonat voittivat myöskin vain vaivoin maailmanmestaruuden. Silloinhan Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen joukkue piinasi loppuottelussa poikiamme ihan loppuhetkille asti ja paremmalla onnella usalaiset olisivat voineet joka voittaa koko pelin. 
 
 
Ja vielä surkeammin kävi alle 18-vuotiaiden mm-turnauksessa, jossa joukkueemme ei selvinnyt edes mitaleille. Tosin jos miehissä maailman mestaruuden voittanut Kaapo Kakko olisi ollut juniorijoukkueen vahvistuksena, niin uskon, että niissäkin kisoissa Ruotsi olisi voitettu loppuottelussa, mutta vain vaivoin ja maailmanmestaruus olisi tullut Suomeen.
 
 
Lohduttomin tilanne on naiskiekkoilun puolella, jossa Suomi sai mm-loppuotteluun jalkeille ihan parhaan mahdollisen joukkueen, mutta siitä huolimatta hävisi Pohjois-Amerikan Yhdysvalloille loppuottelun voittolaukauskisassa selvin lukemin. Tosin naarasleijonammekin olisivat voittaneet maailmanmestaruuden ilman törkeää tuomarivirhettä, mutta sekin voitto olisi tullut vain vaivoin.

Kommentit (0)



Juha Widing

Pari iltaa sitten paljastin, että suuri osa Ruotsin urheilumenestyksestä on itse asiassa suomalaisten ansiota. Mutta yksi meneillään olevien jääkiekon mm-kisojen vuoksi ajankohtainen nimi unohtui. Nimittäin yksi ensimmäisistä Ruotsin NHL-tähdistä oli Juha Widing, joka on kyllä syntyjään Oulun poikia ja muutti vasta 4-vuotiaana vanhempiensa mukana Ruotsiin. 16-vuotiaana NHL:n kykyjen etsijät iskivät silmänsä isokokoiseen ja lahjakkaaseen nuorukaiseen, joka sitten muutti perheensä kanssa Kanadaan.

Sen lisäksi, että Widing oli iso, vahva ja taitava, häntä pidettiin yhteen aikaan myös NHL:n nopeimpana luistelijana. NHL-uransa aikana mies teki 144 maalia ja keräsi 226 maalisyöttöä. Mies lopetti kiekkoilun vuonna 1978 jo 29-vuotiaana, jolloin kiekkoilija nykykäsityksen mukaan on vasta parhaimmillaan.

Lopettamisen syy oli varmaankin se, että hänen kerrotaan olleen hyvin kiltin ja mukavan miehen,  johon viittaa myös se, että hän kuoli jo 37-vuotiaana sydänkohtaukseen. Varhaisen poismenon taustasyy saattoi hyvinkin olla se, ettei hän monien muiden kilttien ja mukavien suomalaissyntyisten miesten lailla ollut mikään vesipoika vaan pikemminkin päinvastoin.

Kommentit (0)






Nyt ei blogata vaan rillataan

Olihan hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli. Suomen uljaat kiekkoleijonat eivät ole mitään lukumiehiä eivätkä tunne historiaa. Ennen suomalaiset tunsivat historiaa ja tiesivät, ettei Neuvostoliiton militaarikiekkojoukkueelle mitään mahda, vaan ennemmin tai myöhemmin ne kuitenkin jyrää meitin.

Nykyään vastassa ei enää ole Neuvostoliiton militaarijoukkue, vaan Venäjän miljonäärijoukkue, josta ei näytä olevan kunnon vastusta SM-liigan joukkueelle, jonka pelaajien palkka on suunnilleen paperikoneen käyttäjän tasoa. Sen verran suuren ihmeen äsken todistin, että nyt minä ryhdyn rillaamaan ihan Jutilan malliin.

Kommentit (0)



Ruotsin suomalaisvahvistukset

Niinhän siinä sitten kävikin, kuten muistaakseni eilen ennakoin, etteivät selvinä altavastaajina otteluun lähteneet ruotsalaiset antaneet edes kunnon vastusta kiekkoleijonillemme. Edes nuoren superlupauksen Elias Petterssonin saapuminen NHL:stä Ruotsin avuksi ei pelastanut länsinaapureitamme täydelliseltä nöyryytykseltä. Tosin ihan hyvin Elias voisi vahvistaa myös Suomen joukkuetta, koska hänen vaarinsa oli Ruotsiin jäänyt kainuulainen sotalapsi.
 
 
Muuten joku itsensä pöhköksi lukenut urheiluhistorioitsija voisi selvittää, miten monta olympiakultaa Ruotsi on voittanut suomalaistaustaisten urheilijoiden voimin. Tältä istumalta muistan, että Karvosen Toini Suomussalmelta sotalapsena ruotsiin muuttanut ja voitti uudelle kotimaalleen Toini Gustafssonin nimellä kaksi kultaa Grenoblesta.
 
 
Maarit Kalla on tähän mennessä voittanut kolme olympiakultaa ja nekin voisi ainakin osittain laskea Suomen mitalitiliin, koska Kallan mummo on Kiuruveden Huttusia. Tähän tulokseen on ainakin Savon Sanomat-lehti tutkimuksissaan päätynyt. Kallan toisen puolen isovanhemmat ovat Sieppijärveltä, josta muistaakseni olivat kotoisin myös kovat hiihtäjät Pertti ja Elli Teurajärvi.
 
 
Monta arvokisamitalia on myös superraskaansarjan entisellä painijalla haaparantalaisella Tomas Johanssonilla, jonka äiti on Muhoksen tyttöjä. Muistelen, että Johanssonin syntymäkoti oli noin viisi metriä Ruotsin puolella. Olympiakultaa Johansson ei koskaan voittanut, koska samaan aikaan painia harrasti myös muudan Aleksander Karelin.
 
 
Tämän hetken maailman kiekonheittotilaston kärjessä on Daniel Ståhl, jonka äiti on Suomen Turusta. Ståhlilla on tällä hetkellä vasta olympiahopea, mutta mies on nuori ja veikkaan hänen voittavan kultaa seuraavista kesäkisoista. Tänä kesänäkin mieheltä on syytä odottaa hurjia kiekkokaaria, koska hän palasi juuri kiekkorinkiin talvitauolta, jonka aikana on keskitytty enemmänkin voimahankintaan ja nakkasi pitkästi yli 70 metrin haamurajan. Ennustan, että kunhan mies saa vähän herkisteltyä, on 80 metrin haamuraja vaarassa myöhemmin kesällä.

Kommentit (0)



Täyskaimat

Vaikka kiekkoleijonamme ovat uljas joukkue, kuten olen aiemminkin todennut, lähtee se kuitenkin selvänä altavastaajana illan otteluun Ruotsia vastaan, joten olen päättänyt mieleni tasapainon säilyttämiseksi, että seuraan ottelua vain niin kauan kuin tilanne on tasan tai Suomi on johdossa, sitten siirryn seuraamaan TV I:n puolelle puolueiden puheenjohtajien yhteenottoa.
 
 
NHL-tilastoja tutkiessani sain selville, että jostain syystä Ruotsi on saanut kisoihin mukaan peräti 21 NHL-tähteä, mutta Suomi vain muutama korkeintaan keskinkertaista vahvistusta rapakon takaa. Jokainen, joka jääkiekosta jotain ymmärtää, ymmärtää vetää tästä asiasta selkeät johtopäätökset ottelun lopputuleman suhteen.
 
 
NHL-tilastoja tutkiessani keksin myös hyvän urheilutietokilpailukysymyksen. Eli NHL:ssä pelaa kaksi saman nimistä pelaajaa, ketkä he ovat? Vastaus ei ole Niklas Bäckström, vaikka tyhmempi niin luulisi, koska suomalainen Niklas kirjoitetaan k:lla, mutta ruotsalaisella Bäckströmillä näyttää olevan etunimenään Nicklas.
 
 
Sen sijaan Sebastian Ahoja näyttää olevan kaksi. Suomen Sebastian Aho on hyökkääjä, mutta ruotsalainen täyskaima on puolustaja. Miehet eivät ole tiettävästi keskenään lähisukua, mutta sen sijaan ruotsalainen Aho on jääkiekossa kunnostautuneiden Pekka ja Tuomas Tuokkolan serkku.

Kommentit (0)



Kaikissa on jotain hyvääkin

Olen viime aikoina lueskellut kirjoja, joista olen yrittänyt selvittää Donald Trumpin ja Vladimir Putinin suhteen salaisuutta ja oppinut samalla sen, että kaikista ihmisistä löytyy jotain hyvääkin. Esimerkiksi Trumpilla, joka ei ole lukumiehiä, on makuu huoneessaan kolme isoa televisiota, joita hän kykenee seuraamaan yhtä aikaa. Samaahan pystyi myös Spede Pasanen. Itseänikin viehättää ajatus, että sitten, kun lakkaan köyhtymästä ja alan rikastumaan, hankin sänkyni päätyyn ainakin kolme televisiota.
 
 
Sekin sympaattinen piirre Trumpissa on, että hänellä on samanlainen siisteyskäsitys kuin itselläni. Amerikan presidentti tosin ei itse siivoa lääväänsä, vaan hänellä käy siivooja, jolle Trump on vakuuttanut, että jos hänen paitansa on lattialla, niin sen paikka on siinä eikä siihen saa kajota.
 
 
Myös Trumpin hyvästä kaverista Putinista löytyy jotain hyvää. Itse olen ihastunut hänen huumorintajuunsa. Nimittäin vaikka miestä yleisesti pidetään maailman rikkaimpana, niin veroilmoituksensa hän lienee täyttänyt kieli poskella ja selkäkeikkanauruja päästellen. Hän nimittäin vakuuttaa kunniansa ja omantuntonsa kautta omistavansa ainoastaan vanhanpuoleisen nappisilmä-Ladan ja siihen peräkärryn, joka on tosin yhteinen naapurin miehen kanssa.

Kommentit (0)


Uljaat kiekkoleijonamme

Muistan ajan, jolloin maamme työpaikoilla oli niin holtiton meno, että työntekijät saattoivat jännittävän urheilutapahtuman vuoksi häpemättömästi kokoontua kuvaruudun ääreen kesken työpäivän. Enää ei sellaista tapahdu ja niinpä salaa kuuntelin päivällä radiosta viranhoidon ohessa kiekkoleijoniemme uljasta taistelua Saksa suurvaltaa vastaan.

Ja hirmuisen jännä peli se olikin. Luulen, että kiihtynyt alatyylinen yksinpuheluni saattoi kantautua häiritsevästi myös lähityöyhteisön korviin. Poikamme lähtivät otteluun selvästi altavastaajina, koska kuten kaikki urheilun ystävät muistavat, Saksa oli viime olympialaisissa maailaman paras jääkiekkomaa. Se hävisi loppuottelussa äärimmäisen niukasti  OER:lle.

Viime mm-kisoissa Suomi hävisi Saksalle 5-4, mutta koska maajoukkueemme on kehittynyt kovasti niistä ajoista, pidin joukkueemme voittoa mahdollisena. Viime mm-kisoissahan Suomi hävisi Ranskalle 5-1 ja voitti tänä vuonna 3-0, joten kehitystä on selvästi tapahtunut. Tosin tämänpäiväinen ottelu paljasti, että  kehitystä ei ole tapahtunut riittävästi, koska Saksa voitti nyt hieman onnekkaasti 4-2, mutta poikiemme taistelu oli uljas.

Tässä vaiheessa joku valveutunut lukija kysyy, että mikä ihmeen joukkue oli edellä kerrottu olympiakultaa voittanut OAR. Wkipedia antaa asiaan vastauksen. "Venäläiset olympiaurheilijat (OAR) olivat kansainvälisen olympiakomitean valitsemia venäläisiä urheilijoita Pyeongchangin talviolympialaisiin 2018. Valinta tehtiin sen jälkeen kun venäläinen olympiakomitea asetettiin kilpailukieltoon Venäjän dopingskandaalin myötä."

Kommentit (0)



Tuntemattomin yleisurheilun mm-mitalisti

Sukuni on pieni, vaatimaton ja vähämaineinen, mutta välillä se kuitenkin onnistuu ylittämään julkisuuskynnyksen. Huomasinpa vasta nyt, että reilut kaksi vuotta sitten on Ilta-Sanomien urheilupakinoitsija Juha Kanerva tehnyt jutun Ugandan Jussiksi kutsutusta Suomessa asuneesta afro-afrikkalaistaustaisesta nyrkkeilijästä ja pakinansa lopuksi hän esittää seuraavan kovan urheilutietokilpailukysymyksen, johon hän myös antaa vastauksen:
 
 
” Ja sitten maastojuoksuun. Kuka on kaikkien aikojen tuntemattomin suomalainen aikuisten MM-mitalisti yleisurheilussa? Väitän, että hän on Aila Koivistoinen, joka oli voittamassa naisten joukkuehopeaa maaliskuussa 1973 Belgian Waregemissa. Nuo kisat ovat jääneet suomalaisten mieleen lähinnä Lätsä-Pekka Päivärinnan MM-tittelin ansiosta.

Koivistoinen oli Suonenjoen Vasaman kasvatti, joka menestyi nuorena myös ladulla. ”Iita” voitti tyttöjen sarjan Salpausselän kisoissa 1970.
 
Kosmetologiksi opiskellut Koivistoinen lopetti juoksemisen ja meni naimisiin (sukunimi vaihtui Humalamäeksi). Valitettavasti syöpä vei hänet manan majoille aivan liian nuorena – marraskuussa 1980.”
 
Minulle on uutta tuo siskovainajani lempinimi Iita. Kotioloissa häntä kutsuttiin Listoniksi. Lempinimi liittyy Kanervan pakinan aihepiiriin sikäli, että Liston hallitsi ammattinyrkkeilyn raskasta sarjaa 1960-luvun alkupuolella.   
 
 
Juha Kanervan pakinan voi lukea kokonaisuudessaan tästä linkistä:

Kommentit (2)



Kultainen Aapinen

Sosialistisesta mediasta sain tiedon, että Kultainen Aapinen, jonka avulla minäkin matkustin lukutaidon ihmeelliseen satumaahan, koska se oli isosiskojeni ensimmäisenä oppikirjana, on nyt koko kansan vapaasti luettavissa digitaalisessa muodossa tässä linkissä ja se on hyvä se:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1927000?page=1

En tosin suosittele erityisen herkille ihmisille teokseen tutustumista, koska kirjassa sanotaan ruma sana niin kuin se on, eli sivuilla 4 ja 25 käytetään häpeämättömästi sanaa "neekeri", joka sana nykyään osoittaa käyttäjässään sivistyksen ja hyvien tapojen puutetta ja niinpä se tulisi korvata ilmaisulla afroafrikkalaistaustainen henkilö.

Telkkarissa on parhaillaan menossa Pekka ja Pätkä-elokuvien viikko, mutta Pekka ja Pätkä neekereinä elokuvaa ei uskalleta näyttää yleisten syiden vuoksi. Ehkä sen näyttäminen olisi onnistunut, jos filmin nimi olisi muutettu muotoon Pekka ja Pätkä afroafrikkalaistaustaisina henkilöinä.

Kommentit (0)



Loikkareiden palautukset

Nykyään maassamme on vahvasti vallalla asenne, että pakolaiset pitää palauttaa kotimaihinsa ja varsinkin rikoksiin syyllistyneet pakolaiset on palautettava mitä pikimmiten. Myös maamme ulkomaalaisasioista päättävät virkamiehet olivat ennen tiukan palautuspolitiikan kannalla varsinkin, jos pakolaiset saapuivat Neuvostoliitosta. 


 
Kuitenkin Alex Lepajöe ja Raivo Roosna jäivät jostain merkillisestä syystä palauttamatta Neuvostoliittoon. Tätä operaatiota silloinen yleinen mielipide tuskin olisi vastustanut, vaikka moni kansalainen tunsi salaa sympatiaa neuvostoloikkareita kohtaan. Muistanpa vain, että vähän virolaisryöstäjien tapauksen jälkeen moni paheksui sitä, että neuvostoliittolaisia lentokonekaappareita palautettiin rajan yli, koska epäiltiin heitä kohdeltavan siellä kohtuuttoman huonosti.


 
Siihen, ettei Lepajöeta ja Roosnaa karkotettu itärajan taakse on yksinkertainen selitys. Neuvostoliiton korkeinneuvosto nimittäin päätti pian ryöstöjen jälkeen, että miehet menettävät Neuvostoliiton kansalaisuuden isänmaalleen tuottamansa suuren häpeän vuoksi. Tämä korkeimmanneuvoston päätös oli täysin yksimielinen.




Kommentit (0)



Konepistoolimiehet

Eilen kertomani tapaus, jossa ryöstöjä tehtiin konepistoolia käyttäen, on hyvin harvinainen tekotapa maassamme. Tosin historia tuntee toisenkin tapauksen ja yllätys ei ole se, että tapaus sattui Kuopiossa, joka on tunnetusti paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki.
 
 
Kuopion poliisilaitoksen epävirallisessa, mutta sangen luotettavassa historian teoksessa Tutkimusten tässä vaiheessa  kerrotaan, että kauniina kesäpäivänä 8.7.1959 oli satunnainen Usa:n Chigagosta saapunut turisti pistäytynyt Kuopioon ja ihastellut kaupungin rauhallisuutta epäillen, ettei tässä kaupungissa varmaankaan tehdä ollenkaan rikoksia.
 
 
Heti ihastelun jälkeen pikkukaupungin idylli rikkoontui konetuliaseen rätinään, kun muudan Könönen-niminen miehenpuoli yhdessä rikostoverinsa kanssa ryösti keskellä kirkasta päivää konepistoolia apuvälineenään käyttäen Sypin konttorin ihan kaupungin ydinkeskustassa.
 
 
Joten löytyy sitä sypäköitä toimen miehiä Könöstenkin suvusta, johon itsekin äitini puolelta lukeudun, ja jonka suvun miehiä yleisesti pidetään ylirauhallisina ja jopa loivaliikkeisyyteen taipuvaisina. Pitäisin todennäköisenä, että konepistoolin hantaagissa oli vallan lähisukulaiseni eli vähintäin noin neljäs serkkuni.

Kommentit (0)




Pako länteen

Muistanpa kuin eilisen päivän, kun joukko virolaisia urheilijanuorukaisia pakeni runsas kolmannesvuosisata sitten kumiveneellä nauttimaan länsimäisestä vapaudesta. Poikia pidettiin tapauksen jälkeen suurina sankareina. Vähän loikkaamisen jälkeen kaksi pojista Raivo Roosna ja Aleks Lepajöe palasivat julkisuuden valokeilaan, kun he konepistoolin kanssa ryöstivät ensiksi Tillanderin koruliikkeen ja seuraavana päivänä vielä erään pankinkin.

Huonostihan pojille aluksi kävi. Poliisin Karhuryhmä otti nuorukaiset heti kiinni ja varmuuden vuoksi käyttivät pidätystilanteessa vähän reippaampia otteita, sillä pidätetyt lamautettiin varmuuden vuoksi tainnutuskranaateilla Raivo Roosnan tyttöystävän asunnolla. Rapsuthan siitä sitten Viron pojille tuli. Tosin Raivo ei pitkään ehtinyt lusimaan, koska hän pyysi siirtoa Ruotsin vankilaan ja siirtoon suostuttiin, jonka jälkeen Roosna pääsi vankilomalle, joka on venähtänyt nyt noin 30 vuoteen eikä hänen olinpaikkaansa tiedetä.

Aleks Lepajöe sen sijaan istui tuomionsa loppuun ja on nyt Virossa menestyvä ravintoloitsija. Luin juuri hänen muistelmateoksensa Pakolänteen ja luulen tietäväni, mistä hän sai alkupääomansa ravintolatoimintaan. Nimittäin Tilanderin 1,2 miljoonan markan arvoisia koruja ei koskaan saatu takaisin, koska ryöstäjät piilottivat ne Roosnan tyttöystävän asuintalon vintin sahanpuruihin. Jostain syystä poliisit eivät niitä sieltä löytäneet. Sen sijaan Lepajöen kirjan mukaan joku oikea roisto ne löysi ja muutti rahaksi. En ole ihan varma, uskoisinko tätä tarinaa.

Kommentit (0)



Albert Pudas

Veikkauksen asiakaslehdessä on ansiokas juttu siitä, miten vuoden 1936 Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa Iso-Britannia vastoin kaikkea järkeä ja todennäköisyyttä voitti jääkiekkokullan, vaikka mukana oli myös Kanadan amatöörijoukkue.
 
 
Juttu on pitkä ja ansiokas, mutta minä, joka kyllä huomaan rikan lähimmäisen silmässä, mutta en malkaa omassani, löysin siitä yhden ilmeisen virheen. Lehden mukaan:
 
”Suomen oli ollut tarkoitus lähettää oma jääkiekkojoukkue olympialaisiin ensimmäistä kertaa, mutta haave kaatui kansainvälisen kokemuksen ja varojen puutteeseen. Suomalaista väriä oli mukana, sillä Kanadan valmentaja Albert Pudas (alun perin Putaansuu) oli kotoisin Siilinjärveltä. (Hän oli myös ensimmäinen suomalainen NHL:ssä.)”
 
 
Mutta ei ole Albert Pudas, alk. Putaansuu, Savon poekia, vaan hän on syntynyt Pohjois-Pohjanmaalla Siikajoella. Pudas aloitti jääkiekkoilun pyhäkoulunsa joukkueessa ja epäilen, että valmentajana ollessaan hän kokosi maajoukkueensa samaisten pyhäkoululaisten riveistä ja antoin siten tasoitusta eurooppalaisille.
 
 
Nimittäin Kanada oli tuohon aikaan täysin ylivoimainen jääkiekossa ja ainakin jossain talviolympialaisissa ennen sotia kullan voitti suvereenisti pelkästään Kanadan palomiehistä koottu yhdistelmä. Se ei siis ollut edes amatöörimaajoukkue, vaan mieluumminkin jonkinlainen puulaakiporukka.
 
 
Veikkauksen jutun voi lukea tästä linkistä:

Kommentit (0)

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Lokakuinen mansikkajuttu

Ei ollut ennen tiedonvälitys niin nopea kuin nykyään. Nimittäin lokakuun 25. vuonna 1963 on Helsingin Sanomissa ollut näyttävä juttu Suonenjoen mansikan viljelyksestä. Nykyäänhän nuo jutut ovat yleensä juttupulan vaivaamalla heinäkuulla, jolloin suonenjokelaiset viljelijät valittavat uutisten päälähetyksessä joko huonoa satoa tai sitten sitä, että mansikan poikkeuksellisen hyvä sato vie kasvuvoiman maasta.

Helsingin Sanomien toimittaja vierailee Koivulan mansikkatilalla, jonka isäntä Kalevi Koivistoinen esittelee viljelmiään. Mietin, että kuka on Kalevi Koivistoinen ja epäilen, että hänet tunnettiin kylällä paremmin Koivulan Mattina. Koivulassa oli vuonna 1963 mansikkaa 1,5 hehtaaria ja koko Suonenjoella 50 hehtaaria. Nykyäänhän taitaa suurimmalla viljelijällä yksin olla mansikkaa kaksi kertaa enemmän kuin 56 vuotta sitten yhteensä maamme johtavassa mansikkapitäjässä.

Jutussa haastatellaan myös emäntä Kustaava Koivistoista, joka kertoo löytäneensä 1930-luvulla heinäpellolta villiintyneitä mansikantaimia, jotka hän sitten istutti ilmeisen menestyksekkäästi puutarhaansa. Koivulan talon marjanviljelyllä on siis vähän samanlaiset alkujuuret kuin Halolanmäellä vaikuttaneen opettaja Olavi Leskisen vastaavalla toiminnalla. Häntähän pidetään Suonenjoen mansikan viljelyn isänä.

Eräänä kesäpäivänä, vuosien 1915-17 paikkeilla,  Leskinen poimi 12 mansikantainta naapuritalon puutarhasta heinikon joukosta ja kantoi ne koulunsa tontille istutettavaksi ja loppu onkin sitten menestystarina. Halolanmäen opettaja ei pistänyt kynttiläänsä vakan alle, vaan opasti innokkaasti kaikkia asiasta kiinnostuneita viljelyn saloihin; mm. äitini ja isäni häätilaisuudessa hän oli esitelmöinyt aiheesta.  Ainakin hyvän tarinan mukaan Leskisen taimet olivat alun perin Valamon luostarisaarelta tuotuja.

Helsingin Sanomien tilaajat voivat lukea mansikkajutun näköislehdestä tästä linkistä:
https://nakoislehti.hs.fi/7f7fa45a-37e0-4546-99cb-cfcc89290786/34?q

Kommentit (0)



Joululahjat kannattaa hankkia hyvissä ajoin

Sen verran jatkan eilen aloittamaani kirjakehua, että jos itselläni olisi vähänkin ylimääräistä rahaa ja jos joku minulle kaupittelisi alla olevien kirjojen kaltaisia hengentuotteita, niin kyllä minä vakavasti harkitsisin ostopäätöksen tekemistä jo pelkästään säälistä ja saattaisin hyvinkin päätyä hankintapäätökseen. Kyllä taiteen vuoksi kannattaa välillä vähän uhrautuakin, niin sitten tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi.

Korostaisin vielä sitä, että joululahjojen keksiminen kanssaihmisille on vuosi vuodelta yhä entistäkin enenevämmässä määrin vaikeaa ja lahjasuunnitelmien pohtiminen kannattaa sen vuoksi aloittaa jo hyvissä ajoin. Alla olevat suhteellisen kauniit kirjat saattaisivat olla ihan hyviä joululahjoja ainakin henkilölle, jolla on jo kaikkea. Noita kirjoja hänellä ei todennäköisesti vielä ole.

Kommentit (0)



Uusi Uukuniemen kulttuurikirja



Rouvani blogilla kerrottiin eilen seuraavaa: ” Uukuniemen kulttuurijuttuja -kirjamme tuli tänään painosta. Ettei kukaan tulisi harhaanjohdetuksi, huomautettakoon, että kyseessä on lähinnä vain visuaalinen kulttuuri. Musiikkiin ja teatteriin pidimme parempana olla puuttumatta, sillä meillä ei ole siihen kummallakaan riittävää kompetenssia, mutta joitain mainintoja on siltäkin suunnalta. Tästä huolimatta sivumäärä on sama kuin viimeksi eli 347.
 
Ja edellisen tuotoksemme, Uukuniemi-juttuja -kirjan, tapaan mukana on myös sota- ja urheiluhistoriaa sekä tarinoita reissuistamme molemmin puolin itärajaa. Viimemainituissa on tällä kertaa painopiste vähän enemmän kulttuurissa. Kirjaa voi tilata sähköpostitse aulis(ät)koivistoinen.net omakustannehintaan 30 € (+ postimaksu 6€). Kirja on nyt pikkuisen hintavampi kuin viimeksi, sillä lopussa on vähän värisivuja.”
 
Rouvani vähättelee mielestäni jonkin verran kirjan musiikkikulttuuriin liittyvää osuutta, koska muistelen teoksessa paljastettavan sen tosiasian, että vaikuttaa ilmeiseltä, että nykyajan nuorison suosima kovaääninen ns. rocken roll -musiikki keksittiin Uukuniemellä, vaikka sitä asiaa ei vielä yleisesti tunnetakaan.
 
Nimittäin kesällä 1944 teki suomalainen pommikone pakkolaskun Uukuniemen Kummun kylälle, jolloin koneen tähystäjä Göran Ödner loukkaantui täräyksessä pahoin. Epäilen vahvasti, että tällä Uukuniemellä saadulla täräyksellä oli vaikutusta siihen, että Ödneristä tuli myöhemmin muusikko ja käsittääkseni ensimmäinen rock-iskelmän levyttänyt ihminen maailmassa.
 
En oikein hallitse tätä kulttuurin muotoa, mutta muistelen, että joku Bill Haley -niminen ulkomaalainen miehenpuoli levytti käsittääkseni myöhemmin saman meillä Tunnista tuntiin-nimisenä tunnetun rytmimusiikkikappaleen ulkomaakielellä nimellä Rock Around the Clock ja siitä tuli ihan menestynyt hitti muuallakin maailmassa.  
 
Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Göran Ödnerin esittämää nykyajan nuorison suosimaa kovaäänistä ns. rocken roll -musiikkia vuodelta 1956.

Kommentit (0)






Kainuun maakuntavärit

Siinä vaiheessa, kun Vehviläinen hörppäsi toisen löysän, olin varma, että ennakkonäkemykseni maajoukkueemme tasosta oli aivan oikea ja että me olemme hävinneet tämän matsin, joten lähdin katsomaan II-divisioonan jalkapallo-ottelua Kuopion Futiksen ja Kajaanin Hakan välillä.Se olikin jännittävä peli ja toi mieleeni ottelut maailman huipulta.

Nimittäin alusta asti oli jännittävää sen suhteen, voittavatko kuopiolaiset yli kymmenellä maalilla. Eivät voittaneet lopulta kuin 6-0. Peli toi elävästi mieleeni noin kymmenen vuoden takaisen mm-turnauksen ottelun Espanjan ja Skotlannin välillä. Silloin Espanja oli selvä maailman huippu ja Skotlanti ei sitä ollut. Hupaisaa oli siinä ottelussa seurata sitä, että aina kun skotit saivat pallon haltuunsa, he samalla näyttivät vapaaehtoisesti antavan sen heti takaisin espanjalaisille. Tasoero Kuopion ja Kajaanin kakkosjoukkueiden välillä oli yhtä suuri.

Mielenkiintoisin asia Kajaanin Hakan joukkueessa oli se, että  sen peliasu oli keltamusta kuten Kupsillakin on. Keltamusta on Savon maakuntaväri, mutta Kainuun maakuntaväri on keltavihreä ja en näe yhtään kappaletta syitä sille, etteikö joukkue voisi pelata oman maakuntansa väreissä.

Puoliajalla kahvilassa seurasin isolta ruudulta Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen (asukasluku 330 miljoonaa) ja Suomen (asukasluku 5,5 miljoonaa) jääkiekko-ottelun loppuhetket ja ne todistivat, että näkemykseni oli oikea. Me hävittiin se matsi jatkoajalla, mutta poikamme ottivat kuitenkin yhden tärkeän sarjapisteen.

Joku asioita huonosti ymmärtävä voisi väittää, että sen pisteen turvin Suomi voittaa lohkonsa, mutta minä realistina olen eri mieltä. Nyt Suomen helpot pelit ovat ohi ja ratkaisuottelut Saksaa, Tanskaa, Ranskaa ja varsinkin Britanniaa vastaan saattavat olla pojillemme liian haasteellisia.

Kommentit (0)






Jätösten tutkintaa

Itse en ole koskaan onnistunut näkemään karhua elävänä luonnossa, mutta kuullut olen. Viime kesänä Luakon lammikon vesakossa liikkuessani kuulin kummallista tuhina. En osannut sitä edes pelätä, koska saattoihan puhisija olla vaikka metsäsika, mutta jälkeen päin aloin epäillä karhun olleen liikenteessä.

Nimittäin Tuukinharjun Martin metsämajan lähistöltä löytyi selviä karhun jätöksiä. En niitä tukiessani löytänyt niistä sellaisia tiukuja, joita nykyään myydään petoja pelkääville. Tiukujen pitäisi varoittaa  helinällään karhuja, jotta ne ymmärtäisivät väistää ihmistä. Jätöksissä ei siis ollut tiukuja, joten ilmeisesti ne toimivat luvatulla tavalla.

Muuten karhukantaa voidaan vähentää myös luonnonmukaisin keinoin. Maamme metsiin voisi siirtää siperian tiikereitä, jotka käyttävät myös karhuja ravintonaan. Tutkimusten mukaan näiden petojen kohtaamisissa 50 % päätyy tiikereiden voittoon, 25 % karhujen ja 25 % jää ratkaisemattomiksi.

Kommentit (0)



Kärkkäälän karhuistuminen

Sosialistisesta mediasta saimme eilen lukea, että Kärkkäälän kylä on hyvää vauhtia karhuistumassa. Eilen illalla oli peräti kuusi autokuntaa ollut seuraamassa kahden karhunuorukaisen edesottamuksia Miettisen pellolla. Yllättävän levollisesti suhtautuu kylänväki näihin otuksiin.

Kuolemantuomiota ei ole kukaan niille vaatimassa. Itse kyllä äänestäisin jonkinlaisten pelkoa ja kauhua herättävien varoituslaukausten tai paukkupommien puolesta. Isoja metsänpetoja ei saa totuttaa luottamaan ihmiseen. Siitä ei hyvää seuraisi isoille metsänpedoille.

Itse vanhana luonnonsuojelijana kannatan jopa tapporahoja susista ja karhuista. Eläinsuojelun nimissä suurten petojen metsästys tulisi jatkua luvanvaraisena ja pedon kaatajalle pitäisi maksaa vaikkapa 10.000 euron palkkio, mutta salakaadoista pitäisi tulla ankarat rapsut. Tämä periaate tekisi metsästäjistä petojen suojelijoita. Nythän järjestelmä on se, että ihmisten ilmoille tulevat sudet vain häviävät jonnekin.

Kommentit (0)



Jakautunut kansa

Eilisen Eu-vaalikeskustelunperusteella voi päätellä, että Suomen kansa on jakaantunut kahteen eri poliittiseen ryhmittymään, jotka ovat perussuomalaiset ja muut suomalaiset. Yhdysvalloissa vastaava jako on republikaanien ja demokraattien välillä.
 
Esimerkiksi Vasemmiston Silvia Modig ja Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen istuivat sulassa sovussa rinnakkain ja muistuttivat sekä ulkonäöltään että mielipiteiltään toisiaan. Ainut toisen suomalaisten puolikkaan, eli perussuomalaisten edustaja,  Laura Huhtasaari erosi sekä mielipiteiltään että ulkonäöltään selkeästi muista keskustelijoista.
 
Vaalikeskustelusta saattoi ennustaa, että kamppailu kahden kansanpuolikkaan välillä tulee olemaan tiukka, mutta tänään Länsi-Savo saattoi alla olevasta linkistä löytyvällä jutulla kääntää kamppailun muiden suomalaisten eduksi, koska aiemmin Edistyspuoluetta edustanut lehti uutisoi, että suursavolainen perussuomalaisten kansanedustaja on nyt saanut lainvoimaisen tuomion siitä, että hän on yllyttänyt kansaa tuhoiskuihin Punaisen Ristin toimipisteitä vastaan.
 
Yleensä maailmalla on Punaista Ristiä kunnioitettu yli ideologisten rajojen, mutta Somalia ja Suur-Savo näyttävät olevan poikkeuksia asiassa. Somaliastahan Punainen Ristikin lähti aikoinaan karkuun turvattomuuden vuoksi, mutta nähtäväksi jää, tapahtuuko näin myös Suur-Savossa.
 
https://lansi-savo.fi/mielipide/kolumnit/a2dc8ccf-19d6-432e-ae61-d7984ae9e6f4?clid=IwAR3n8n5BpEfIxxiKNUgOWVKoJ6sJ_nkgPFwWhKqA9V0pAH0TVPn-eKFhr2Ud7984ae9e6f4?clid=IwAR3n8n5BpEfIxxiKNUgOWVKoJ6sJ_nkgPFwWhKqA9V0pAH0TVPn-eKFhr2U



Kommentit (0)



Pesäpallon sääntömuutoksia

Sami Joukaisen elämänkerrassa epäillään, että pesäpallon keksijä Tahko Pihkala pyörii haudassaan hänen jälkeensä tehtyjen sääntömuutosten vuoksi. Pihkala kehitti pesäpallon, koska halusi tuottaa hyviä sotilaita Suomen armeijalle, ja pari kymmentä vuotta sitten käyttöön otetut jokerilyöjät eivät tue tätä päämäärää. Nyt pesäpallokentän kaaren takana seisoskelee ylipainoisia, kankeita, isokokoisia, kuulantyöntäjäntyöntäjän näköisiä miehiä, jotka helposti taistelutilanteessa ammuttaisiin ensimmäisinä.  
Muutenkin pesäpallon kehitys on alkanut suosia lyöntipeliä. Pomppulyöntien avulla on helppo edetä ja hitaat, mutta kankeat lyöjät välttyvät kuolemilta haavoittamalla itsensä korkeiden lyöntien avulla. Joukaisen uran aikaan pomppulyöjät pyrittiin tarvittaessa eliminoimaan pehmittämällä kentän etuosa rautanaulojen ja teollisuusimureiden avulla pomppukelvottomiksi. Myöhemmin pelituomarit alkoivat tarkastusten valvoa moista kentän manipulointia. Toisaalta samaan pomppulyöntien estämiseen päästäisiin myös siten, että etulaittoman rajaa siirrettäisiin muutama metri kauemmaksi.
 
1950-luvulla kolme haavoittumista vastasi yhtä kuolemaa. Tämä sääntö toisi kummasti lisävauhtia nykyiseen lyöntivoimaa korostavaan pelitapaan. Hitaat mutta kankeat lyöjät välttyvät nykysäännöillä kuolemalta lyömällä pallon pilviin ja haavoittamalla tahallisesti itsenä. Itse kannatan ajatusta, että sääntöjä voisi muuttaa siten, että kaksi haavoittumista vastaisi yhtä paloa. Samalla nykyaikaiseen rauhankasvatusta korostavaan aikaan huonosti sopiva termi haavoittuminen voitaisiin poistaa ja korvata sanalla puolipalo.

Kommentit (0)



Sopupallo

Vaan kylläpä Kups jatkaa yllättäviä peliesityksiään. Ellen itse olisi ollut paikalla todistamassa, niin epäilisin eilisen pelin aikana Kauko-Idän vedonlyöntimarkkinoilla olleen erikoista liikehdintää. Kups pelasi niin epäilyttävän surkeasti sarjajumboa Kpv:ä vastaan.

Myös harvalukuinen kannattajajoukko totesi asian ja kilpaili siitä, kuka pystyy huutamaan ilkeimmän herjan kotijoukkueelle. Ihan loppuhetkillä kuopiolaiset terhistäytyivät kuitenkin sen verran, että voittivat pelin selvästi 3-1. Savon Sanomatkin poikkeuksellisesti haukkui joukkueen, mutta totesi lopuksi kuitenkin sen kaikesta huolimatta olevan sarjaa johtavan Sjk:n kanssa tasapisteissä, vaikkakin peliesitykset ovat olleet tällä kaudella todella surkeita.
 
Maamme jalkapallohistoriassa sopupelitapaukset ovat olleet kerrassaan amatöörimäisiä ja lähinnä ulkomaalaisten vaatimatonta puuhastelua. Sen sijaan kansallispelissämme pesäpallossa, jota 1990-luvun lopulla myös sattuvasti kutsuttiin sopupalloksi, on päästy ihan kotimaisin voimin kunnioitettaviin tuloksiin.

Luin tuossa pesäpalloilija Sami Joukaisen elämäkerran ja sen mukaan ex-jääkiekkoilija HPK:n Mika Lartama on kertonut voittaneensa pesäpallon sopupelien ansiosta kerralla peräti 420.000 markkaa. Sekään ei ole Suomen ennätys, vaan silloinkin se oli vasta kierroksen kuudenneksi suurin voitto. Suurimman voiton kerrotaan olleen peräti 2,8 miljoonaa. Sami Joukaisen itsensä vedonlyöntitouhu oli urheilukielellä lähinnä pelkkää verryttelyä. Kolmen miehen kimppa, johon hän kuului, tienasi yhteensä vain 37.500 markkaa.
 
Muuten HPK juhlii parasta aikaa jääkiekon Suomen mestaruutta, mutta en huomannut, että seuran legendaarista entistä pelaajaa Mika Lartamaa olisi huolittu mukaan juhlahumuun, vaikka mies oli aikoinaan niin arvostettu pelaaja Hämeenlinnassa, että hänen pelipaitansa ripustettiin hallin kattoon juhlallisin menoin. Tosin myöhemmin paita sitten poistettiin ns. ulkojääkiekkoilullisten syiden vuoksi hallin katosta vähemmän juhlallisin menoin.

Kommentit (0)




Mannis-Leevi

Kovasti jalkapallotäyteinen on ollut tämä viikonloppu. Eilen Kufu voitti ansaitusti Rovaniemen Pallooseuran kakkosporukan 2-0, tänään Kupsin B-junnut hävisivät ensiksi hieman ylättäen Pierarsaaren Jarolle 1-2 ja sen jälkeen Kupsin A-junnut hävisivät myös yllättäen 0-2 helsinkiläiselle Atlantikselle. Tässä yhteydessä on syytä paluttaa mieleen, että molemmat kuopiolaiset juniorijoukkueet voittivat keväällä karsintasarjansa ja olivat sen vuoksi ennakkosuosikkeja otteluissa.

Atlantiksen nuorukaiset muuten edustivat kaikkia ihmisrotuja  ja niinpä yksi suomalaisugrilainenkin mahtui joukkueeseen, mutta kuitenkin Mannis-Leevi joutui aloittamaan vaihtopenkillä. Joukkueen avausjoukkueessa ei ollut yhtään suomalaisnimistä pelaajaa. Tosin jonkin verran Atlantiksen pojat taisivat suomea, koska huomattavan usein heidän huuliltaan kirposi luontevasti se muuvankin v-alkuinen sana. Se sana lienee ensimmäisiä sanoja, jotka maahanmuuttajat Suomessa oppivat.

Nyt kiirehdin katsomaan Vaikkausliigan ottelua Kups-Kpv, ja vaikka kuopiolaiset ovat pelanneet surkean alkukauden, niin mikäli joukkue tänään voittaa, kuten kaiken järjen nimissä uskon, saattaa se siirtyä sarjakärkeen. Marginaalit ovat siis pienet maamme jalkapalloilussa.

Kommentit (0)



Silvo Sokka radio-ohjelman aiheena

Kohu avaruusilmailun pioneerin Silvo Sokan ympärillä ei näytä laantuvan, vaan pikemminkin päinvastoin. Yle-Areenaan on nimittäin ilmestynyt Sokan tapausta käsittelevä kolmiosainen yli kaksituntinen ohjelmasarja ja sen voi kuunnella tästä linkistä:
https://areena.yle.fi/1-50084079
Ohjelmasarja on perusteellisen tutkimuksen tulos ja se paljastaa suorastaan säälimättömästi, että olen minulle valitettavan tyypilliseen tapaan kirjoittanut ropakantaa asiasta. Sokan lento ei synnyttänyt maailmalla sellaista kohua kuin aikoinaan väitin. Kohu oli nimittäin huomattavasti kertomaani laajempi. Tapaus herätti suurta huomiota vallan Amerikassa asti - itse väitin, että korkeintaan vain Australiassa olisi Suonenjoki ja ehkä samalla myös Koivistoisten suku tullut tunnetuksi.

Juttusarja asettaa myös Koivistoisen suvun merkittävän roolin kyseenalaiseen valoon rakettilentäjän pelastamisessa. Saattaa hyvinkin olla, että työmiehen leski Emma Koivistoinen olikin vasta toisena ihmisenä pelastamassa epäonnista  rakettilentäjää eikä ensimmäisenä, kuten joskus olen ilmeisen erheellisesti väittänyt.

Kommentit (0)



Siirrännäisiä saatavilla

Kylläpä lumipyry yllätti jälleen kerran Etelä-Suomen autoilijat. Tänään niittää tuonenviikate tuo julma saalistaan maamme maanteillä ja viikonlopun menoliikenne tulee vaatimaan lukuisia uhreja. Monelle elinsiirtojonossa olevalla tämä päivä on onnen päivä. Hyväkuntoisia siirrännäisiä tulee olemaan saatavilla.  
Muistanpa ajan, jolloin autoissa käytettiin lumiketjuja. Siihen aikaanne olivat hyvin kömpelöitä ja jykeviä valurautaisia laitteita. Vaikka olen enemmänkin humanisti kuin tekniikanmies, niin pyydän ystävällisesti, että joku insinööri kehittelisi nykyaikaiset yksinkertaiset, peräkontissa vähän tilaa vievät lumiketjut autoihin hyödyntäen nykyajan lujia, keveitä ja joustavia keinokuituja.
 
Tähän hätään sellaisia ketjuja ei ole saatavilla, mutta luulen, että hätätapauksessa autonrenkaiden ympärille voisi pingottaa sukkahousut. En ole varma, toimiiko ratkaisu, mutta ainahan sitä voi ainakin kokeilla.

Ja jos sukkahousut eivät ole riittävän kestävät tieliikennekäytössä, niin katiskaverkkokin voisi ajaa saman asian. Ainakin Niksi-Pirkassa neuvottiin liukkaalla jäällä liikkuvia pilkkimiehiä kiertämään katiskaverkonpalat kenkiensä ympärille pidon lisäämiseksi.

Kommentit (0)



Raevoesa taestelu jatkuu

Kyllä teki eilen mieli ottaa selvää, näkyikö Kauko-Idän vedonlyöntimarkkinoilla epätavallisen voimakasta liikehdintää. Kups oli Maarianhaminassa ensimmäisen puoliajan jälkeen tappiolla 3-0, joka tulos kertoo jokaiselle, joka jalkapallosta edes jotain ymmärtää, että peli on käytännössä hävitty. Itsekin keskeytin mielenterveydellisten syiden vuoksi välillä ottelun seuraamisen teksti-tv:ltä.

Sitten toisella puoliajalla tapahtui todellinen ihme, jonka seurauksena kuopiolaiset voittivat pelin 3-4. Eikä kyseessä ollut sopupeli, vaikka tyhmempi voisi niin luulla. Sen voi jokainen, joka jalkapallosta edes jotain ymmärtää, tarkastaa tästä videopätkästä:
https://www.youtube.com/watch?v=CWeXKBEJhD8

Kyllä ne kaikki neljä olivat tekomaaleja, tosin pari tsäkämaalia joukkoon mahtuu, mutta yhtään sopumaalia ei nähdä. Kupsin taestelu mitalista jatkuu siis suorastaan raevoesasti.

Ihan palautui eilen mieleeni Kups-Ops-ottelu vuodelta 1979. Silloinhan kuopiolaispelaajilla vahvistettu  Ops oli huipulla ja johti peliä Väinölänniemellä jo 0-3. Kolmannen maalin jälkeen joukko innokkaita oululaisfaneja ryntäsi kentälle riemuitsemaan voitosta ja peli keskeytettiin siksi ajaksi, kun vantterat järjestysmiehet heittivät häiriköt yli aidan lähes 6000-päisen yleisön huutaessa tahtia.

Kups sai välikohtauksesta lisävirtaa ja niin vain oululaiset poistuivat kotimatkalle lukemin 5-3 nöyryytettyinä. Ops kuitenkin voitti lopulta mestaruuden pisteen erolla Kupsiin, mutta kuten jo Sanassa sanotaan, niin kannettu vesi ei kaivossa pysy ja kun kuopiolaisvahvistukset lopettivat Oulussa, tervakaupunginpojat ovat olleet  sen jälkeen sijoilla yms. eikä oululaisjoukkuetta ole nähty ylimmällä sarjatasolla ainakaan valovuoteen.

Kommentit (0)