Kupsin karmea takaiskumaali	13.10.2017, 17:17
Eilen Keskuskentällä kauden ennätysyleisö yhteensä 4424 kpl oli todistamassa sitä, että Kuopion Palloseura pystyy tarvittaessa tarjoamaan huomattavasti kaupunginteatteria vaikuttavampia tunne-elämyksiä, kun kohtasi kaimaseuransa Rovaniemen Palloseuran jalkapalloilun merkeissä, ottelussa, jossa ratkaistiin maamme Palloseurojen paremmuus. Isäntäjoukkue Kups olikin perempi ja hallitsi ottelua sekä johti pitkään peliä ja hekumoin jo pitkään mielessäni Kuopioon tulevasta hopeamitalista sekä keltapaitojen rahakkaasta Europelipaikasta, jonka seurauksena ensi kesänä saattaisivat Kups ja FC Barcelona ratkaista Keskuskentän viheriöllä sen, mikä joukkue maailmassa pelaa parhaiten perinteistä savolaista lyhyt syöttöpeliä. Sitten lisäajan lisäajalla seitsemän sekuntia ennen päätösvihellystä pallo pomppasi Kups puolustajan jalasta oman maalin kattoon. Se oli minulle tämän kauden suurin pettymys ja negatiivinen tunnekokemus. Minä, joka yleensä käytän sivistynyttä ja huoliteltua kieltä, päästin spontaanisti täysillä äänivaroillani suustani sanan, jota en aiemmin juurikaan suustani päästänyt, ja mikä pahinta, istuin tv-selostajan tornin alapuolella ja alatyylinen ilmaukseni levisi eetteriin koko jalkaplloa seuraavan maailman kuultavaksi. Vieläkin hävettää, mutta vieläkin on toivoa Kupsin hopeamitalista ja rahakkaasta Eurokenttäpaikasta. Mitä tapahtuu, jää nähtäväksi kahden seuraavan viikon aikana. Pelkään pahinta. Kups voi saada hopeaa, mutta voi myös jäädä ihan hyvin vasta viidenneksi. Marginaalit ovat pienet, kuten Juhani Tamminen, mies joka on keksinyt jääkiekon, on lausunut. Kommentit (0)
Kivekkäät ja Pentikäiset	12.10.2017, 20:10
Eilen uskontotieteen professori Juha Pentikäinen luennoi kirjastolla Kalevalaan liittyvistä paikannimistä Hornankallio ja Pisa. Molemmathan löytyvät täältä Kuopion puolesta, Hornakallio Leppävirralta ja Pisa Nilsiästä, joka nykyään kuuluu Kuopioon. Pentikäisen luennon jälkeen olen vakuuttunut siitä, että Kalevalan tapahtumat sijoittuvat Savoon enkä keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Väinämöinenkin ollut Kärkkäälän poekia. Joukahainen ja Lemminkäinen vaikuttavat selvästi rieponlahtelaisilta. Toisaalta professori Pentikäinen on hieman jäävi todistamaan asiassa, koska hän kertoi olevansa taustaltaan itsekin savolaisia, vaikka onkin syntynyt Oulun puolessa ja tunnustaa tiettävästi vanhoillislestadiolaista oppia. Nimittäin Pentikäinen kertoi, että Ison vihan jälkeen Nilsiän papille ilmoittautui mies, joka kertoi olevansa kivekäs-sissejä  ja kirkonkirjoihin merkittiin miehelle nimeksi Pentikäinen. Tunnen nyt sukulaissieluisuutta Pentikäisiin, koska myös Savon Koivistoiset ovat entisiä inkeriläisiä vapaustaistelijoita, joita  Venäjän historiassa kutsutaan luultavasti terroristeiksi. Maaorjuutta pelkäävät kivekkäät olivat ainakin tarinoiden mukaan kovapintaista porukkaa, jotka olivat melkein kaapata vangiksi tai peräti tappaa itsensä Pietari Suuren, jolloin maailmanhistoria olsi saattanut muuttua ratkaisevasti. Kävin tutkimassa netissä Pentikäisten sukutarinoita. Sieltä ilmeni, että Pentikäisten suvussa epäiltiin aiemmin, että suku olisi suoraan sissipäällikkö Kivekkään jälkeläisiä, mutta ilmeisesti näin ei ole, vaan Savon ensimmäinen Pentikäinen oli todella alunperinkin nimeltään Pentikäinen. Koivistoisenkin suvussa on joskus epäilty suvun kytkeytyvän Kivekäs-sukuun. Pentikäisen sukutarinoista ilmeni, että kivekäs-sissejä oli 500 kpl ja että heistä suurin osa joutui luopumaan ainuvastaan sodan aikana. Viisi kivekästä jäi sodan jälkeen Inkeriin ja 50 pakeni Suomeen. Nyt on siis selvinnyt, että heidän jälkeläisiin ovat ainakin Savon Pentikäiset ja Koivistoiset. Olisi mielenkiintoista selvittää, mitä muita nykyisiä sukuja kytkeytyy Kivekkäiden historiaan. Kivekkäiden jälkeläiset-niminen yhdistys olisi syytä perustaa. Kommentit (2)
Islannin ihmeellisestä menestyksestä	11.10.2017, 18:05
Kerrassaan on ihmeellinen väkimäärältään Tampereen kaupunkialueen kokoisen Islannin viimeaikainen menestystarina muutenkin kuin potkupallon pelaamisen rintamalla. Muutama vuosi sitten meilläkin jo melkein kerättiin ruoka-apua Islannille, koska maan talous oli vaikeuksissa, puhuttiin koko valtion olevan menossa konkurssiin. Sitten islantilaiset antoivat kylmän rauhallisesti ainoastaan pankkiensa mennä konkurssiin, koska sehän on sitä kapitalismin kehittymisen edellyttävää luovaa tuhoa. Joitakin pankinjohtajia pistettiin kuitenkin varmuuden vuoksi linnaan, mutta tallettajien sijoitukset onneksi turvattiin. Suomessahan valittiin toinen tie ja verorahoilla sekä valtion lainoilla maksettiin pankeille tukea 40 miljardia euroa, joka summa oli sitten poissa esimerkiksi kotimaisen jalkapalloilun kehittämisestä. Nyt Islannin talous on kovassa kasvussa, eli kansantuote nousi viime vuonna peräti 7,1 %. Suomi sen sijaan ylsi vain reiluun prosenttiin. Työttömiä Islannissa on tällä hetkellä 1,1 %, eli toisin sanoen maassa on huutava työvoimapula. Suomen työttömyysprosentti on 8,8%, vaikka tilastoja kaunistellaan erilaisilla vippaskonsteilla. Viime vuonna Islannin bkt oli Pohjoismaiden toiseksi pienin, eli 49.200 taalaa ja maa oli maailman rankingissa sijalla 28, kun kaikki itsenäistyneet öljynporauslautatkin otetaan huomioon kisassa. Suomen bkt oli Pohjoismaiden selvästi pienin, eli vain 42.200 ja maailmantilastossa olimme sijalla 41. Inhimillisen kehityksen tasoa mittaavan HDI:n mukaan Islanti on maailman yhdeksänneksi paras paikka asua, Suomi on sijalla 41. Kommentit (0)
Vaalivauvat	10.10.2017, 17:43
Maahamme ollaan tammikuussa valitsemassa johtavaa alfaurosta ja eilisen vauvauutisen jälkeen peli näyttää nyt selvältä. Sauli, 69 v, onnistui saattamaan raskaaksi Jenninsä, 40 v, ja se on hyvä se ja suoranainen ihme. Joku kateellinen kilpakumppani voisi tosin epäillä kyseessä olevan jonkinlaisen dopingtuloksen. Demareilta saattaa tosin kovan paikan tullen löytyä musta hevonen haastamaan Saulin. Lehtitietojen mukaan Antti Lindtman, 35 v,  on onnistunut saattamaan raskaaksi Paulansa, 54 v, ja tämä on biologisessa mielessä tavallaan vielä Saulinkin perhettä kohdannut ihmettä suurempi ihme. Muistelenpa, ettei vastaava temppu ole onnistunut ex-demarilta ja nyk. Ranskan presidentti Marconilta, 39, v, joka ei ainakaan vielä toistaiseksi kyennyt saattamaan raskaaksi nuorikkoaan, jonka nimen päälle en nyt pääse, mutta ikää nuorikolla on 64 v, mutta eiköhän syntymän ihme nähdä seuraavien Ranskan presidentin vaalien yhteydessä, jos tarvetta vaalivauvalle ilmenee. Suomen suurista puolueista ainakin Suomen Keskustalla on tarvittaessa mahdollisuus marssittaa kehään Saulille ja Antille miehen vastuksen tarjoava haastaja. Nimittäin entinen Suokustan kansanedustaja Kyösti Karjula on onnistunut saattamaan vaimonsa raskaaksi ainakin 18 kertaa. Sen saavutuksen rinnalla Sauli ja Antti ovat pelkkiä amatöörimäisiä puuhastelijoita. Vihreillä ei ole tarjota kunnon siitoskykyistä alfaurosta, mutta he voisivat tiukan paikan tullen turvautua entiseen kansanedustajaansa Ville Komsiin. Hän onnistui aikanaan saattamaan sekä vaimonsa että tyttöystävänsä raskaaksi siten, että ainakin hyvän tarinan mukaan vaimo ja tyttöystävä olivat yhtä aikaa synnytyslaitoksella. Kaikkein kovin karju pressakisaan olisi se miehenpuoli, jonka nimeä ei vielä ole julkistettu, mutta joka lehtitietojen mukaan onnistui saattamaan raskaaksi kanssaan parisuhteessa asuvan toisen miehenpuolen, joka tapaus on ilmeisesti ensimmäinen tapaus maassamme eikä kyseessä mielestäni ole enää ihme, van se vauva on mielestäni lahja Herralta. Kommentit (0)
Luonteen hitleriläisyys	09.10.2017, 17:55
Toisaalta saattaa hyvinkin olla niin, vaikkakin asiaa soppii myös eppäillä, ettei Linkolan veljesten välejä leimannut pelkästään lupsakka savolaishuumori, kuten eilen rohkenin epäillä. Isoveli Pentti Linkola oli lievästikin hyvin vilkas lapsi, vähää vaille vintiö ja varhaislapsuuden kokemukset saattoivat vaikuttaa pikkuveli Martin käsityksiin isostaveljestään myöhemmälläkin iällä. Pentti Linkola itsekin ilmeisesti tunsi perimänsä rasitukset ja vaimonsa mukaan oli sitä mieltä sen jälkeen, kun oli saattanut puolisonsa raskaaksi, että jos heidän syntyvä lapsensa on poika, se annetaan heti lastenkotiin. Tosi pitkää päivää raatavan kalastaja isän hermot eivät olisi kestäneet itsensä kaltaista jälkikasvua mökissään. Kun joskus 90-luvulla eräs toimittaja halusi kuulla Martin näkemyksiä veljestään, tämä kieltäytyi ja perusteli kielteistä kantaansa tälle myöhemmin kirjeessään seuraavasti: "Kieltäydyin ehdottomasti, koska olisin joutunut toteamaan, että Pentti oli aikoinaan itsekeskeisimpiä, itsekkäimpiä ja toisia ihmisiä eniten hyväksikäyttäviä henkilöitä, joita olen koskaan tavannut. Pentistä kehittyi ihminen vasta kun hän 1970-luvun lopulla sairasteli tosissaan ja joutui näin ymmärtämään muitakin ihmisiä, mm. heikkoja ja erilaisia. Luonteen hitleriläisyys alkoi liueta pois." Kommentit (0)

Linkolat - melkein Savon poekia	08.10.2017, 18:53
Riitta Kylänpään Pentti Linkola-kirjaa lukiessani minulle selvisi, että Linkolan kulttuurisuku on vahvasti savolaistaustainen. Vaikka kalastaja Pentti Linkolan ja entisen museoviraston intendentin Martti Linkolan isä professori Kaarlo Linkola syntyi Joensuussa, niin koulunsa hän kävi Kuopiossa ja oli mm. vahva vaikuttaja Kuopion Luonnonystäväin yhdistyksessä, jonka jäsen itsekin olen. Kaarlon poika Martti toimi 60-70 luvuilla Kuopion kulttuurihistoriallisen museon johtajana, joka on maamme toinen luonnonhistoriaan erikoistunut museo. Alunperin Kaarlo Linkola oli sukunimeltään Collan, jonka hän suomensi 1900-luvun alussa Linkolaksi, koska hänen vaarillaan oli saman niminen tila Sulkavalla. Collanit ovat musiikkisukua ja Iisalmessa syntynyt Karl Collan on säveltänyt mm. Savolaisten laulun ja Sylvian joululaulun. Suvun musikaalisuus on tavallaan periytynyt myös kalastaja Pentti Linkolaan, koska hän on innokas veisaamaan virsiä venettä soutaessaan. Itsellänikin on sama tapa ja yhteistä on myös se, että meillä molemmilla syvä tunne korvaa monta kertaa puuttuvan taiteellisuuden. Kylänpään kirjasta ilmenee, että Linkolat ovat myös savolaisen lupsakasta väkeä. Tämä piirre ilmenee esimerkiksi siinä, että pikkuveli Martti lähetti vähän ennen kuolemaansa isoveljelleen Pentille laskun elämänsä pilaamisesta. Tutkija Riitta Kylänpää hieman ihmettelee laskun lähettämisen taustoja, mutta itse en ihmettele yhtään, sillä tuollainen on juuri mitä tyypillisintä savolaista lupsakasta huumoria. Kommentit (1)
Sukurutsaisuus kansamme urheilumenestyksen esteenä	07.10.2017, 18:12
Suomalaiset ja varsinkin itäsuomalaiset periytyvät pienestä populaatiosta ja ovat geneettisesti hyvin yhtenäistä väkeä. Esimerkiksi oman äitini vaarin Aatami Könösen perheessä oli kuusi lasta ja heistä viisi nai Kukkosen, koska polkupyöriä tai edes teitä ei vielä ollut. Sukurutsan vuoksi me suomalaiset olemme hyvin samannäköistä ja -kokoista vähän punkeruuteen taipuvaista kansaa. Tämä fyysinen ominaisuus rajoittaa jopa kansamme urheilumenestystä. Kori- tai lentopalloon on meiltä vaikea löytää riittävän pitkiä miehenroikaleita. Onneksi amerikkalaiset koripalloilijat ovat viime vuosikymmeninä levittäneet perintötekijöitään siinä määrin, että koripalloilijamme ovat lähellä maailman huippua. Myös jalkapallossa alkaa olla valoa näkyvissä. Tähän asti Suomen jalkapallomaaotteluja seuratessa on tullut mieleen ravikilpailut, joissa hevoset on jaettu ihan perustellusti kylmä- ja lämminverisiin. Jalkapalloilijamme ovat perinteisesti olleet niitä kylmäverisiä, eli hitaita, mutta kankeita, vaikkakin sitkeitä ja sävyisiä. Eilen Kroatia pelissä vaihdettiin onneksi viime hetkillä kentällä nopea ja irtonainen, eli selvästi lämminverinen, Pyry Soiri, joka ensimmäisellä laukauksellaan nosti Suomen tasapeliin. Korostettakoon tässä yhteydessä sitä, että Soirin isä on Namibiasta ja äiti Suomesta. Jalkapallon Suomen nuorisomaajoukkueista on nykyään vaikea löytää puhtaita perussuomalaisia. Niinpä eilenkin Suomen alle 21-vuotiaat pelasivat lupaavasti tasan Puolassa vieraskentällä. Vaikuttaa siis siltä, että suomalainen jalkapalloilu on kaatumassa vauhdilla eteenpäin ja että maajoukkueemme on kohta 50 parhaan joukossa. Tällä hetkellä olemme vielä maailman rankingissa sijalla 78, mutta uskon, että seuraavalla listalla Suomi on viimeaikaisten esitystensä perusteella ohittanut ainakin Burkina Fason ja Viron. Kommentit (0)
Puska-Lenin	06.10.2017, 17:13
Siiranmäen sotahistoriallisesti merkittävälle paikalle päästäkseen oli bussimme poistuttava betonitieltä ajouralle, joka jatkui syvälle koko ajan synkkenevään erämaahan, josta kääntöpaikkaa ei millään löytynyt.  Noin kymmenen kilometrin jälkeen sen sijaan löytyi itse Lenin seisomassa mietteliään näköisenä pusikossa puomin ja vartiokopin vieressä. Kopissa päivysti ystävällinen vanha mies koppalakissa seuranaan ystävällinen kolmejalkainen sekarotuinen koira. Näky oli kuin Kaurismäen elokuvasta. Vartiopaikalla oli levennys, jolla bussi saattoi juuri ja juuri kääntää, kun vartija ystävällisesti avasi siksi aikaa puomin. Hän antoi myös kuvata taidehistoriallisesti merkittävän Lenin-patsaan. Se lienee ainut noin miljoonasta Vilenin patsaasta, joka on väritetty. Aunuksessa olen muuten nähnyt maailman ainoan Lenin-patsaan, jolla oli karvahattu. Se oli Lenin-patsaiden karvahattumalli. Mielestäni V.I.Lenin lausuu tuossa kuvassa, että "tämänkin puvun on tehnyt Turo". En keksi muuta selitystä erämaassa tapaamalleni ihmeelle, kuin että ajouran päässä oli jonkun vakavaraisen venäläisliikemiehen datsa. Vakavarainen liikemies on sitten palkannut vähemmän vakavaraisen pieneläkeläisen portinvartijakseen. En usko, että tehtävä on erityisen stressaava. Ehkä kerran kesässä harhaantuneet suomalaiset rikkovat hiljaisuuden. Joskus telkkarissa oli dokumentti venäläisistä lossivahdeista, jotka jaksoivat ahkerasti joka aamu saapua työpaikalleen lossia vahtimaan, vaikka ahkerasta vahtimisesta huolimatta lossi oli varastettu jo monta vuotta aiemmin. Vahdit vaikuttivat kuitenkin aika stressaantuneilta, koska jatkuva vahtiminen kuormittaa ihmisen psyykeä. Kommentit (0)
Betonitie	05.10.2017, 18:44
Vaikka en ole Pietarin trollikombinaatin palveluksessa, rohkenen väittää, että hyvä itäinen naapurimme on vastoin yleistä suomalaisnäkemystä taitava tientekijä, jos vain oikein yrittää. Jo Tuntemattomassa sotilaassa ihasteltiin vihollisen maanrakennustaitoja ja todettiin, että lapiomieshän se venäläinen, parhaimmillaan neljä turvetta ilmassa ja yksi lapiossa. Perustelen väitettäni venäläisestä tienrakennustaidosta sillä, että tsaari Putinin hallintokaudella rakennetut uudet Karjalan tiet ovat vähintäinkin suomalaisluokkaa ainakin vielä muutama vuosi valmistumisensa jälkeen. Ja Pietarista Viipuriin pilareiden nokkaan rakennettu moottoritie vaikuttaa priimalaadulta, tosin tietullien keräilijöitä on liian tiheässä. Ja vastoin suomalaisten yleistä näkemystä, jo Neuvostoliitto onnistui tuottamaan erinomaisia ajoväyliä, jos todellista tarvetta ilmeni. Esimerkiksi Siiranmäen suuntaan ajoimme erittäin suoraa, leveää ja hyväpintaista betonitietä varmaankin parikymmentä kilometriä. Asiantuntijoiden mukaan samanlaisia suoria betoniteitä on kannaksella satoja kilometrejä - ilmeisesti ne eivät kuitenkaan ole olleet suomalaisten yleisessä tiedossa, koska ne on rakennettu erämaihin. Betonitiet oo rakennettu mannertenvälisiä ohjuksia varten vuosikymmeniä sitten. Luulen, että ohjuksia siirreltiin näitä väyliä pitkin siiloista toiseen, jolla tavalla on pyrittiin estämään niiden kaikkien yllättävä tuhoaminen. 60-luvull mnnertenvälisiä ohjuksia oli vielä vähän ja siiloja paljon. 70-80-luvulla Usa:lla ja Neuvostoliitolla oli ohjuksia niin paljon, että niiden kerralla tuhoaminen ei enää olisi onnistunut ja niitä sijoitettiin myös sukellusveneisiin. Betoniteitä ei enää tarvittu eikä mekään ohitettu matkallamme yhtään ohjusta. 60-luvulla mannertenvälinen ohjus oli parikymmentä metriä pitkä ja painoi noin 50 tonnia, joten sellaisen liikuttelemiseen tarvittiin hyviä teitä. En ole tekniikan mies, vaan enemmänkin humanisti, mutta rohkenen väittää, ettei asfalttitie olisi kestänyt phjuksen ja sen kuljetusvaunun painoa ja siksi tiet rakennettiin betonista.  Tai sitten toinen selitys on se, että teistä pyrittiin tekemään pomminkestäviä, eli betomia on teissä hyvin paksulti. Olen kuullut, että Virossa sijainneiden Puna-armeijan lentokenttien kiitoradat ovat kolmemetristä betonia, koska pommituskin olisi synnyttänyt niihin vain helposti täytettäviä kuoppia. Kommentit (0)
"Nurmoolaiset elkää enää menkö"	04.10.2017, 18:30
Pelkkä kivikasa on jäljellä Äyräpään vuonna 1934 valmistuneesta komeasta ja arkkitehtoonisesti merkittävästä kirkosta. Talvisodassa suomalaiset räjäyttivät sen tornin, Jatkosodassa sitä rikottiin lisää ja vuonna 1945 Neuvostoliitto räjäytti rauniot vielä varmuuden vuoksi tuusannuuskaksi. Antti Tuurin Talvisota- romaaniin perustuvassa samannimisessä elokuvassa nurmolaisista suojeluskuntalaisista koottu kevytosasto lähtee ihan sodan lopulla vastaiskulla valtaamaan takaisin menetettyä kirkonmäkeä. Suomalaisen tykistön tulitukea tulee vain kymmenen kranaatin verran, jonka jälkeen itsemurhahyökkäyksen olisi pitänyt alkaa. Kauhavalaiset huutavat naapuripitäjän miehille,että "nurmoolaiset elkää enää menkö", mutta siitä huolimatta nurmoolaiset ilmeisesti päättävät vallan heittämällä vallata moisen nyppylän. Aukealle ammutaan 40 nurmoolaista ja haavoittuneitakin on 50. Takaisin selviää 10 miestä. Se lienee väkilukuun suhteutettuna suurin yhden pitäjän kokema tappio Talvisodassa. Sen kanssa kilpailevat Nilsiän ja Rantasalmen menetykset Petäjäsaaressa. Siellähän saarta puolustava komppania sai määräyksen taistella viimeiseen mieheen, jollaista määräystä ei tiettävästi ole Suomen sotahistoriassa toista kertaa annettu, ja viimeiseen mieheen sitten taisteltiinkin määräyksen mukaisesti. Nilsiäläisten ja rantasalmelaisten ruumiitakaan ei ole löytynyt, ilmeisesti vihollinen työnsi ne avantoon taistelun tauottua. Jatkososdan lopulla Äyräpäässä sodittiin jälleen rajusti ja siellä eräs pinteeseen jäänyt suomalaisosasto nosti valkoisen lipun antautumisen merkiksi. Valkoisen lipun nähtyään eräs pervitiinin ja unilääkeiden varassa toiminut suomalaisupseeri määräsi oman tykistökeskityksen antautuneiden niskaan. Sellaistakaan määräystä ei Suomen sotahistoriassa ole toista kertaa annettu. Joku vuosi sitten ilmestyneessä kirjassa Jatkosota venäläisten silmin venäläisetkin kauhistelivat tapahtunutta. Kommentit (0)

Otso Kianto	03.10.2017, 18:40
Ihmeellinen asia on Internet. 50 vuotta sitten, kun maamme tuli miehen ikään, oli merkkivuoden kunniaksi sarja Sotilaiden äänet, jossa silloiset nuoret sotaveteraanit muistelivat Kannaksen suurhyökkäyksen tapahtumia, jotka olivat vielä tuoreessa muistissa. Pikkupojan mieleeni jäi Ilmari Kiannon pojan pastori Otso Tähtivalo Kiannon kertoi varsinkin eilen mainitsemani Siiranmäen tapahtumista. Siiranmäessä sotilaspastori Kianto jäi vihollisen hyökätessä niin pahasti tykistökeskityksen jalkoihin, että menetti tajuntansa ja hautautui paksun maa- ja ihmissisälmyskerroksen alle, jonka päällä möyrivät Puna-armeijan tankit. Suomalaiset valtasivat asemat takaisin muutaman tunti myöhemmin ja kaivoivat tajuttoman ja verisen, mutta muuten vahingoittumattoman Kiannon esiin. Internetiä selatessani löysin Yle Arkistosta Sotilaiden ääni- sarjan ja tarkastin, että oikein muistin Kiannon tarinan 50 vuoden takaa. Ohjelman voi kuunnella tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-2297374 Muuten joskus Heinolassa oli asiakkaanani virka-asioissa eräs veteraani, jolle oli käynyt samalla tavalla kuin Kiannolle, mutta hän ei pystynyt kertomaan tapauksesta kiantomaisen rauhallisesti, vaan purskahti itkuun. Toisen kerran hän itki, kun kertoi, miten silloisen vihollisen sotilaslääkäri ja tämän naispuolinen sairaanhoitaja olivat antautuneet suomalaisten vangeiksi. Jostain syystä meikäläiset olivat ampuneet sairaanhoitajan, ja kun lääkäri kaivoi tälle hautaa, hän oli sanonut, että oli pitänyt ennen suomalaisia sivistyskansana, mutta enää ei pidä eikä hän olisi antautunut vangiksi, jos olisi suomalaiset paremmin tuntenut.  Kommentit (1)
Siiranmäen aluskasvillisuus	02.10.2017, 18:36
Kun alkukesästä kävin Karjalan kannaksella tutustumassa sen huolestuttavaan tilanteeseen, joka huolestuttavuus johtuu jättiputkien muodostamasta uhasta, olivat jättiputket vasta kolmimetrisiä. Syyskuun puolivälissä ne olivat jo nähneet parhaan kukoistuksensa ja olivat kuihtuneet neljämetrisiksi. Arvioni mukaan jättiputki on parhaassa miehuudessaan viisimetrinen ja silloin kukka on päivänvarjon kokoinen. Kuva on otettu Siiranmäestä, jossa kesäkuussa 1944 olivat veriset taistelut. Väkisinkin tulee mieleen, että jotenkin nuo jättiputket kasvavat erityisen hyvin entisillä taistelupaikoilla, ainakin myös Kuuterselässä Stalinin kostoksi nimitetty rehukasvi viihtyi. Ehkä maaperä on tappotantereilla hyvin muokattua ja eloperäisten jätteiden vuoksi ravinteikasta. Sekä Kuuterselkä että Siiranmäki ovat nyt sellaisen aluskasvillisuuden vallassa, ettei sieltä päiväsaikaan tulla läpi edes suurvallan vehkeillä. Päivänvalossa jättiputki polttaa varomattomalta ohikulkijalta ihon ja silmät, pimeällä kasvi ei ole yhtä vaarallinen. Jättiputkella ei ole enää hyötykäyttöä, ellei sitä sitten hyödynnetä rajavalvonnassa. Itse kuitenkin epäilen, että Stalinin kosto on pohjoisen vyöhykkeen tehokkain biomassan tuottaja. Ainakin se pajun ja korsihelpin voittaa, joita molempia on huonolla menestyksellä yritetty käyttää hyödyksi voimalaitosten polttoaineena. Ehdotankin, että Suomi alkaa ostamaan Venäjältä jättiputkea biovoimaloiden polttoaineeksi. Puutahan sieltä ei enää tuoda. Kommentit (0)
Suomen halvin asunto	01.10.2017, 18:13
Suonenjoella  on paljon hyviä asioita, niitä ei juuri tartte kavereilta kysellä, kun vain viittii vähänkin tsiikata ympärilleen. Ja nyt hokasin ihan uuden hyvän asian. Nimittäin Suonenjoelta löytyy Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden halvin asunto. Iisveden työläiskaupunginosassa kunnon 48,5 m2:n kaksio maksaa vain 4.900 €, eli vain 100 € neliöltä, joten se kämppä ei ole hinnankiroissa eikä tuossa varmaankaan ole enää ainakaan montaa tuhatta tinkaamisen varaa. Asunnon hintaan kuuluu ilmoituksen mukaan järvimaisema, jonka arvo liikkunee normaalitapauksessa tuhansissa euroissa. Eikä kyseessä ole mikään moderni elementtitalo, vaan ihan vanhan hyvän ajan betonirakennus, jonka tulisi ainakin muinaisten roomalaisten antaman esimerkin mukaan kestää jopa 2000 vuotta. Myyjä antaa itsestään ilmeisen rehellisen vaikutelman, koska hän ei mainosta asuntoa hyvänä, vaan korostaa, että hyvän arvosanan voisi antaa vasta vessanoven uusimisen jälkeen. Mielestäni jokaisen vakavaraisen kansalaisen kannattaisi harkita sijoitusasunnon tai oman lomaosakkeen hankintaa puhtaan ja kalaisan Iisveden rannalta. Lopuksi korostan sitä, ettei asunto sijaitse maankuululla Iisvedenraitilla, jota yleisesti Promilleraitiksi kutsutaan, vaan parempimaineisella alueella. Lisätietoja maamme halvimmasta asunnosta löytyy tästä linkistä: https://www.etuovi.com/kohde/e46863?sc=LRsuonenjoki_nodistr&pos=58 Kommentit (0)
Kaveriapu	30.09.2017, 18:21
Pappilan Ilmarin edessä naiset olivat kerrassaan lääpällään ja Leppäsen Aino, joka oli Pentinkulmalla harvoja omistavaa ja työtekevää luokkaa yhdistäviä tekijöitä, vallan selällään. Ilmeisen esikuvansa pappilan Ilmarin tapaan myös Einar Vihma oli naisten suosiossa ja ainakin hyvän tarinan mukaan jopa siinä määrin, että joutui rumimpia kiviä heittelemällä hätistelemään. Erään neitosen kanssa Vihma oli pitkään kihloissakin, mutta sitten morsian kyllästyi odottamaan ja purki kihlauksen mennen sen jälkeen nopeasti naimisiin erään Vihman jääkäritoverin kanssa. Avioliitossa ilmeni valitettava asia, ettei aviomies pystykään saamaan lasta. Ongelmaan ei keksitty muuta ratkaisua, kuin että pyydettiin kaveriapua entiseltä kihlatulta, joka sitten suostuikin yrittämään parhaansa lapsettomuuden vaivan poistamiseksi. Ratkaisu löytyikin jo heti ensimmäisellä yrityksellä. Edellä kerrotunlaisen kaveriavun soisi yleistyvän maassamme. Tietooni on saatettu, että esimerkikisi eräs maailmankuulu jääkiekkosankari olisi pantu alulle samalla tavalla. Kommentit (1)
Pappilan Ilmari	30.09.2017, 18:25
Eilen mainittu kenraalimajuri Einar Vihma liittyy sotahistorian lisäksi vankasti myös maamme urheilu- ja kulttuurihistoriaan. Vihma oli Tukholman olympialaisissa joukkuevoimistelussa hopeaa voittaneen Suomen joukkueen varamies. Täysin varma en ole siitä, luetaanko hänet maamme urheiluhistoriassa olympiamitalistiksi. Kulttuurihistoriaan Vihma liittyy sikäli, että häntä on pidetty Väinö Linnan Pohjantähti-trilogian Pappilan Ilmarin, eli Ilmari Salpakarin, esikuvana. Molemmat olivat papinpoikia, mutta siitä huolimatta uskonnonvastaisia. Vihma oli eronnut kirkosta, ja uskontoon välinpitämättömästi suhtautunut  jääkäriupseeri Ilmari Salpakari korosti sitä, ettei hän ollut ateisti vaan pakana. Molempien miesten kaatumisessakin oli paljon yhteistä. Samoin suhtautuminen omien miesten ja vankien teloituksiin oli samanlainen. Vihman tapauksessa ei ollut kyse pelkästään omien miesten teloittamisesta, koska lakiin perustumattomien ampumisten harkittu määrääminen saattaa täyttää myös murhan tunnusmerkistön. Ainakin sodan jälkeen joutui kaksi Vihman alaista syytteeseen siitä, että he olivat ilman kenttäoikeuden päätöstä divisioonan komentajan määräyksestä ampuneet kaksi karkuruudesta epäiltyä. Vihman sotavankeihin suhtautumisesta kertoo Wikipedia seuraavaa: "Jatkosodassa elokuussa 1941 Vihman komentama 12. divisioonan joukot työntyivät nopeasti kohti Terijokea, jolloin suuria vihollisosastoja jäi mottiin Länsi- ja Keski-Kannakselle. Raskaiden taisteluiden ja marssin jälkeen osa Jalkaväkirykmentti 46:n I pataljoonaa asettui 4. syyskuuta Terijoen Saunojankankaalle. Mukana tuotiin vangiksi otettuja neuvostosotilaita. Päivän mittaan omille linjoille pyrkiviä neuvostojoukkoja hyökkäsi kahteen otteeseen suomalaisjoukkoja kohti, jotka torjuivat hyökkäykset vaivoin. Tällöin puolustusta johtanut rykmentin tiedustelu-upseeri kapteeni Ahonen määräsi vangit ammuttavaksi heti. Kaksi konepistoolimiestä toteutti käskyn ja surmasi yhteensä 46-57 sotavankia. Rykmentinkomentaja raportoi asiasta Vihmalle, joka hyväksyi täysin Ahosen toiminnan. Sodan jälkeen asiasta nostettiin oikeudessa kanne. Kenttäoikeudessa rykmentinkomentaja väitti, että divisioonankomentaja Vihma oli syyskuun 1941 alussa käskenyt teloittaa kaikki selustaan jääneet vihollisen upseerit, politrukit eli poliittiset upseerit ja merisotilaat. Asia oli epäselvä, sillä etulinjassa Vihma antoi suullisia käskyjä. Syyksi käskyyn arveltiin 1. syyskuuta tapahtunutta Vihman esikuntapäällikön haavoittumista ja usean miehen kaatumista sotavankina olleen merisotilaan paetessa vangitsijoiltaan. Juttu päätyi korkeimpaan oikeuteen, joka tuomitsi kapteeni Ahosen 46 kuolemantuottamuksesta. Tuomiossaan oikeus otti huomioon Vihman antaman surmaamiskäskyn rangaistusta alentavana seikkana."   Ilmeisesti sodassa kuoleminen pelasti Vihman oikeudenkäynniltä sodan jälkeen. Paljon mahdolista, että mies tiesi joutuvansa oikeuteen ja tietoisesti hakeutui vaarallisiin paikkoihin välttääkseen häpeällisenä pitämänsä oikeusprosessin. Toisaalta mahdollista on myös se, että jo kuolleen ja oikeuden käden ulottumattomiin siirtyneen kenraalin syyksi pyrittiin siirtämään toisten tekoja. Kommentit (0)

Ja taa syytön mies linnassa	23.09.2017, 17:51
Toiset Pohjoismaat ovat hankkineet vientituloja Suomen puunjalostusteollisuuden viennin verran myymällä maailmalle erilaisia poliisisarjoja. Suomelta poliisisarjojen kansainvälinen levitys ei ole vielä onnistunut, mutta kohta onnistuu, kunhan Aarnion tapauksen filmatisointi toteutetaan. Luin juuri toisen Aarnion tapausta käsitelleet kirjan nimeltään Myrkky, joka on tehty pääsyytetyn näkökulmasta ja olen äimän käkenä. Ensimmäisen Aarnio-kirjan jälkeen olin jyrkästi sitä mieltä, että mieshän on ihan täysi roisto. Toisen osan luettuani on minulla tunne, että taas on syytön mies linnassa ja joukko syyllisiä käyskentelee arvostettuina kansalaisina. Nähtäväksi jää mihin lopputulemaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätyy noin kymmenen vuoden kulutta. Paljon tapauksessa on ihmeellistä. Aarnio voi olla roisto, mutta tyhmäksi häntä ei ole väitetty. Niinpä Aarnion kukkapenkistä löytynyt seteliämpäri saattaa vallan mainiosti olla jonkun kosto. Vaikea uskoa, että arvostettu huumepoliisi olisi toiminut niin tökerösti. Itse olen ihmetellyt sitä tapauksen tutkinnassa mukana ollutta poliisimiestä, joka lahjoitti kuulustelemalleen kauniille naiselle skootterin. Myrkky-kirjasta ymmärsin, ettei asiassa olekaan kysymys rakkaudesta, vaan siitä, että skootteriin oli piilotettu poliisien seurantalaite. Tosin naisen liikkeiden seuranta ei onnistunut, koska lahjan saaja vaihtoi ajopelinsa pian 40 grammaan hyvälaatuista hasista. Mutta hyvin uskottavasti skootterin lahjoittanut poliisi näytteli rakastunutta. Monessa liemessä keitetty kuulusteltava nainen itsekin epäili aluksi kuulustelijan rakastuneen häneen palavasti. Tosin myöhemmin aikansa suhdetta pohdittuaan hän epäili, että jospa se sittenkin halusi vain panna. Kommentit (0)
Summan bunkkeri	22.09.2017, 13:13
Summan tappokentältä on vielä nyt ja varmaankin vielä tuhansia vuosia pystyssä räjäytetyn suomalaisen bunkkerin rauniot, jonka seinään meikäläiset ovat kirjoittaneet oman näkemyksensä Summan tapahtumista. Kirjoituksen henki on toinen, kuin Neuvostoliiton inkeriläis- ja karjalaisjärjestöjen muistolaatassa. Bunkkerin seinässä on pieni pronssilaatta, jossa kerrotaan sama asia, mitä seinän tekstissä. Kummallista tuossa laatassa on se, että se on ammuttu seulaksi. Tämä siitä huolimatta, että Putinin määräyksen mukaan suomalaisten sotamuistomerkit on jätettävä rauhaan. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan venäläiset suhtautuvat suomalaisiin erittäin myönteisesti, mutta noista luodinjäljistä päätellen eivät kuitenkaan ihan kaikki. Luulen, että jos Suomessa venäläisten muistomerkkejä turmeltaisiin, herättäisi se laajaa paheksuntaa ainakin mediassa. Tuota kuvan bunkkeria ei tuhottu taistelussa, vaan vasta valtauksen jälkeen. Niin pyrittiin estämään se, että suomalaiset käyttäisivät tulevissa sodissa Mannerheim-linjaa hyväkseen.  Kuvan bunkkerin seinät ovat metrin paksuista teräsbetonia, joten melkoinen paukku on tarvittu, että se on saatu hajalle. Kommentit (0)
Summan muistomerkki	21.09.2017, 17:22
Sangen vaikuttava on tuo Summan tappotantereelle pystytetty muistolaatta. Mikäli kyrillisiä kirjaimia yhtään ymmärrän, laatan on vuonna 1991 pystyttänyt silloisen Neuvostoliiton inkeriläis- ja karjalaisjärjestöt. Suomessa lienee monilla tuon laatan tekstistä poikkeava näkemys Talvisodan Summan taistelusta. Laatan viesti on seuraava: 1939-1940 TEILLE JUMALAN SUOMAN MAALLISEN ELONTIENNE LOPPUA SAAVUTTAMATTOMILLE JA ARMOTTOMIMMAN KENELLEKÄÄN TARPEETTOMIMMAN SODAN TAISTELUKENTÄLLÄ KAATUNEILLE - OMISTAMME SURUMME JA IKUISEN MUISTOMME. Muutama vuosi sitten ilmestyi viimeisin teos kirjasarjasta Suomen Historia ja siinä kerrottiin, että divisioona, joka tuli Summasta läpi oli muodostettu Tverin Karjalasta ja että sikäläisten menetykset Toisessa maailmansodassa olivat hirvittävät. Tverinkarjalaisten kokemukset saattavat heijastua kuvan tekstistä. Kaikki lukijat varmaan tietävätkin, että tverinkarjalaiset  ovat lähteneet evakkoon 1600-luvulla Uukuniemen ympäristöstä ja näin ollen Talvisodan Summan divisioona koostui tavallaan uukuniemeläisistä paluumuuttajista. Evakkoon lähti reilut 300 vuotta sitten noin 20.000 karjalaista ja väestömäärään suhteutettuna silloinen evakkomatka on koetellut karjalaisia yhtä paljon kuin Toisen maailmansodan pakolaisuus.  Tverin seudulla asui vuonna 1926 peräti 140.000 karjalaista. Uukuniemen kirkkoherra vieraili muutama vuosi sitten Tverissä ja kertoi, että siellä vielä törmää suomen puhujiin. Eräskin mummo oli valittanut, että "voi noita meijän miehiä, ne juovat kuin vaskat". Sikäläiset miehet eivät ole ilmeisesti vieläkään toipuneet sodan järkytyksistä. Lopuksi korostan sitä, että männäviikkoisella Karjalan matkalla sovimme, että ensi kesänä yritetään järjestää bussimatka Tverin Karjalaan. Halukkaat voivat ilmoittautua vaikka minulle. Kommentit (0)
Toisintokuume	20.09.2017, 18:18
Vastoin suomalaisten yleistä käsitystä ruotsalaiset ovat olleet historiassa hurjaa soturikansaa. Pelkästään nykyistä hyvää naapuriaan Tanskaa vastaan Ruotsi on sotinut 25 kertaa. Venäjän kanssa välit ovat olleet selvästi paremmat, koska sen kanssa on taisteltu vain 15 kertaa. Useimmiten hyökkääjänä on ollut Ruotsi. Eilen mainittu Kustaan III:n sota oli myös Ruotsin aloittama ja kaikin puolin sodaksikin älytön juttu. Seikkailupolitiikan seurauksena menehtyi yli 20.000 Ruotsin armeijan sotilasta, joista uskon suhteettoman suuren osan olleen suomalaisia. Kustaa III:n sotaa ei pidetä mitenkään erityisen verisenä, mutta kuitenkin sen vuoksi noin prosentti silloisesta Ruotsin valtakunnan väestöstä joutui luopumaan ainoastaan. Nykyväkilukuun suhteutettuna uhreja olisi ollut yli 150.000. Armeijan yli 20.000 kuolleesta vain 1500 kaatui taisteluissa, loput sortuivat tauteihin. Erityisen tappava oli punkkien ja täiden levittämä toisintokuume, jonka seurauksena Ruotsin laivastokin oli kaksi vuotta lähes toimintakyvytön. Itselleni tuo toisintokuume on tuttu tauti ja voin vakuuttaa sen olevan hirveä sairaus. Vuosi sitten sairastamani myyräkuume oli oireiltaan samanlainen enkä ole vieläkään täysin toipunut. Toisintokuume ei tappavuudessaan pärjää espanjantaudille, joka riehui ensimmäisen maailmansodan tienoilla. Espanjantauti surmasi 30-100 miljoonaan ihmistä eli ehkä jopa paljon enemmän kuin maailmansodat yhteensä. Suomesta tämä influenssa vei ennenaikaiseen hautaan 25.000 asukasta eli saman verran kuin Talvisota, mutta selvästi vähemmän kuin sisällissota. Vielä kesällä 1918 Suomen valtiojohto arvioi ihan järkiperäisesti, että Saksa voittaa sodan ja liittoutui sen kanssa siinä määrin, että maahan hankittiin saksalainen kuningas. Epäilen kuitenkin, että espanjantauti viime kädessä romutti kuningashaaveet, koska Saksan lyömättömänä pidetty armeija antautui yllättäen; luulen, että ankara lenssuepidemia oli antautumisen pääsyy. Siinäpä olisi hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle kaiken maailman dosentille. Kommentit (0

Ja taa syytön mies linnassa	23.09.2017, 17:51
Toiset Pohjoismaat ovat hankkineet vientituloja Suomen puunjalostusteollisuuden viennin verran myymällä maailmalle erilaisia poliisisarjoja. Suomelta poliisisarjojen kansainvälinen levitys ei ole vielä onnistunut, mutta kohta onnistuu, kunhan Aarnion tapauksen filmatisointi toteutetaan. Luin juuri toisen Aarnion tapausta käsitelleet kirjan nimeltään Myrkky, joka on tehty pääsyytetyn näkökulmasta ja olen äimän käkenä. Ensimmäisen Aarnio-kirjan jälkeen olin jyrkästi sitä mieltä, että mieshän on ihan täysi roisto. Toisen osan luettuani on minulla tunne, että taas on syytön mies linnassa ja joukko syyllisiä käyskentelee arvostettuina kansalaisina. Nähtäväksi jää mihin lopputulemaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätyy noin kymmenen vuoden kulutta. Paljon tapauksessa on ihmeellistä. Aarnio voi olla roisto, mutta tyhmäksi häntä ei ole väitetty. Niinpä Aarnion kukkapenkistä löytynyt seteliämpäri saattaa vallan mainiosti olla jonkun kosto. Vaikea uskoa, että arvostettu huumepoliisi olisi toiminut niin tökerösti. Itse olen ihmetellyt sitä tapauksen tutkinnassa mukana ollutta poliisimiestä, joka lahjoitti kuulustelemalleen kauniille naiselle skootterin. Myrkky-kirjasta ymmärsin, ettei asiassa olekaan kysymys rakkaudesta, vaan siitä, että skootteriin oli piilotettu poliisien seurantalaite. Tosin naisen liikkeiden seuranta ei onnistunut, koska lahjan saaja vaihtoi ajopelinsa pian 40 grammaan hyvälaatuista hasista. Mutta hyvin uskottavasti skootterin lahjoittanut poliisi näytteli rakastunutta. Monessa liemessä keitetty kuulusteltava nainen itsekin epäili aluksi kuulustelijan rakastuneen häneen palavasti. Tosin myöhemmin aikansa suhdetta pohdittuaan hän epäili, että jospa se sittenkin halusi vain panna. Kommentit (0)
Summan bunkkeri	22.09.2017, 13:13
Summan tappokentältä on vielä nyt ja varmaankin vielä tuhansia vuosia pystyssä räjäytetyn suomalaisen bunkkerin rauniot, jonka seinään meikäläiset ovat kirjoittaneet oman näkemyksensä Summan tapahtumista. Kirjoituksen henki on toinen, kuin Neuvostoliiton inkeriläis- ja karjalaisjärjestöjen muistolaatassa. Bunkkerin seinässä on pieni pronssilaatta, jossa kerrotaan sama asia, mitä seinän tekstissä. Kummallista tuossa laatassa on se, että se on ammuttu seulaksi. Tämä siitä huolimatta, että Putinin määräyksen mukaan suomalaisten sotamuistomerkit on jätettävä rauhaan. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan venäläiset suhtautuvat suomalaisiin erittäin myönteisesti, mutta noista luodinjäljistä päätellen eivät kuitenkaan ihan kaikki. Luulen, että jos Suomessa venäläisten muistomerkkejä turmeltaisiin, herättäisi se laajaa paheksuntaa ainakin mediassa. Tuota kuvan bunkkeria ei tuhottu taistelussa, vaan vasta valtauksen jälkeen. Niin pyrittiin estämään se, että suomalaiset käyttäisivät tulevissa sodissa Mannerheim-linjaa hyväkseen.  Kuvan bunkkerin seinät ovat metrin paksuista teräsbetonia, joten melkoinen paukku on tarvittu, että se on saatu hajalle. Kommentit (0)
Summan muistomerkki	21.09.2017, 17:22
Sangen vaikuttava on tuo Summan tappotantereelle pystytetty muistolaatta. Mikäli kyrillisiä kirjaimia yhtään ymmärrän, laatan on vuonna 1991 pystyttänyt silloisen Neuvostoliiton inkeriläis- ja karjalaisjärjestöt. Suomessa lienee monilla tuon laatan tekstistä poikkeava näkemys Talvisodan Summan taistelusta. Laatan viesti on seuraava: 1939-1940 TEILLE JUMALAN SUOMAN MAALLISEN ELONTIENNE LOPPUA SAAVUTTAMATTOMILLE JA ARMOTTOMIMMAN KENELLEKÄÄN TARPEETTOMIMMAN SODAN TAISTELUKENTÄLLÄ KAATUNEILLE - OMISTAMME SURUMME JA IKUISEN MUISTOMME. Muutama vuosi sitten ilmestyi viimeisin teos kirjasarjasta Suomen Historia ja siinä kerrottiin, että divisioona, joka tuli Summasta läpi oli muodostettu Tverin Karjalasta ja että sikäläisten menetykset Toisessa maailmansodassa olivat hirvittävät. Tverinkarjalaisten kokemukset saattavat heijastua kuvan tekstistä. Kaikki lukijat varmaan tietävätkin, että tverinkarjalaiset  ovat lähteneet evakkoon 1600-luvulla Uukuniemen ympäristöstä ja näin ollen Talvisodan Summan divisioona koostui tavallaan uukuniemeläisistä paluumuuttajista. Evakkoon lähti reilut 300 vuotta sitten noin 20.000 karjalaista ja väestömäärään suhteutettuna silloinen evakkomatka on koetellut karjalaisia yhtä paljon kuin Toisen maailmansodan pakolaisuus.  Tverin seudulla asui vuonna 1926 peräti 140.000 karjalaista. Uukuniemen kirkkoherra vieraili muutama vuosi sitten Tverissä ja kertoi, että siellä vielä törmää suomen puhujiin. Eräskin mummo oli valittanut, että "voi noita meijän miehiä, ne juovat kuin vaskat". Sikäläiset miehet eivät ole ilmeisesti vieläkään toipuneet sodan järkytyksistä. Lopuksi korostan sitä, että männäviikkoisella Karjalan matkalla sovimme, että ensi kesänä yritetään järjestää bussimatka Tverin Karjalaan. Halukkaat voivat ilmoittautua vaikka minulle. Kommentit (0)
Toisintokuume	20.09.2017, 18:18
Vastoin suomalaisten yleistä käsitystä ruotsalaiset ovat olleet historiassa hurjaa soturikansaa. Pelkästään nykyistä hyvää naapuriaan Tanskaa vastaan Ruotsi on sotinut 25 kertaa. Venäjän kanssa välit ovat olleet selvästi paremmat, koska sen kanssa on taisteltu vain 15 kertaa. Useimmiten hyökkääjänä on ollut Ruotsi. Eilen mainittu Kustaan III:n sota oli myös Ruotsin aloittama ja kaikin puolin sodaksikin älytön juttu. Seikkailupolitiikan seurauksena menehtyi yli 20.000 Ruotsin armeijan sotilasta, joista uskon suhteettoman suuren osan olleen suomalaisia. Kustaa III:n sotaa ei pidetä mitenkään erityisen verisenä, mutta kuitenkin sen vuoksi noin prosentti silloisesta Ruotsin valtakunnan väestöstä joutui luopumaan ainoastaan. Nykyväkilukuun suhteutettuna uhreja olisi ollut yli 150.000. Armeijan yli 20.000 kuolleesta vain 1500 kaatui taisteluissa, loput sortuivat tauteihin. Erityisen tappava oli punkkien ja täiden levittämä toisintokuume, jonka seurauksena Ruotsin laivastokin oli kaksi vuotta lähes toimintakyvytön. Itselleni tuo toisintokuume on tuttu tauti ja voin vakuuttaa sen olevan hirveä sairaus. Vuosi sitten sairastamani myyräkuume oli oireiltaan samanlainen enkä ole vieläkään täysin toipunut. Toisintokuume ei tappavuudessaan pärjää espanjantaudille, joka riehui ensimmäisen maailmansodan tienoilla. Espanjantauti surmasi 30-100 miljoonaan ihmistä eli ehkä jopa paljon enemmän kuin maailmansodat yhteensä. Suomesta tämä influenssa vei ennenaikaiseen hautaan 25.000 asukasta eli saman verran kuin Talvisota, mutta selvästi vähemmän kuin sisällissota. Vielä kesällä 1918 Suomen valtiojohto arvioi ihan järkiperäisesti, että Saksa voittaa sodan ja liittoutui sen kanssa siinä määrin, että maahan hankittiin saksalainen kuningas. Epäilen kuitenkin, että espanjantauti viime kädessä romutti kuningashaaveet, koska Saksan lyömättömänä pidetty armeija antautui yllättäen; luulen, että ankara lenssuepidemia oli antautumisen pääsyy. Siinäpä olisi hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle kaiken maailman dosentille. Kommentit (0

Parkumäki ja sen kalteva torni 19.09.2017, 16:59 Viime matkan kuvasatoa tutkiessani tein kännykästäni sen yllättävän löydön, että Rantasalmen Parkumäen taistelun muistoksi pystytetty muistomerkkitorni näyttää olevan kalteva kuin se maailmankuulu Pisan torni. Itse en kaltevuutta paikanpäällä havainnut, mutta kännykkäni kuva sen todistaa eittämättä. Parkumäen tornin sisällä kiertävät portaat, joita hyväksikäyttäen satunnainen matkailija pääsee ihailemaan yhtä maailman kauneimmista järvimaisemista. Sieltä Haukivettä ihaillessani mieleeni tuli, että kyllä on ollut poikiemme varmasti ihana taistella tässä maisemassa Kustaan sodassa, jonka sodan alku muistutti parin vuoden takaista Krimin valtausta, tosin sillä erotuksella, että naamiohuveja järjestivät sillä kertaa  ruotsalaiset. En ole varma, mutta oletan, että paikan nimi Parkumäki juontaa juurensa Kustaan sodan taisteluun, jossa ruotsalaiset kahden suunnan yllätyshyökkäyksellä löivät lihoiksi suuren joukon venäläisiä. Oikeastaan kovasti savolaista on se, että ylvään sankarillisen ja voitokkaan taistelun näyttämö ristitään Parkumäeksi Melkoinen parkuna siinä on varmasti käynyt, kun 200 venäläistä pistettiin hengiltä sen ajan manuaalisilla vehkeillä. Haavoittuneitakin saatiin aikaiseksi 130 kpl  ja vangiksi otettiin peräti 500 kpl venäjän armeijan sotilaita ja heidän lisäkseen vielä ruotsalaisten riveistä loikannut majuri Georg Tigerstedt, joka mestattiin seuraavana vuonna Rantasalmella varmaankin maanpetoksesta syytettynä, vaikka itse oletan hänen olleen vain Paasikiven-Kekkosen-linjan edelläkävijä.  Kommentit (0) Tyttövauvojen sterilisaatiosta 18.09.2017, 17:50 Männä viikolla ennen Karjalan koskemattomiin erämaihin vetäytymistä olin kuuntelemassa Kaupunginmuseon kokoushuoneessa esittelyä uudesta Pentti Linkola-kirjasta. Linkola, joka on ihan perustellustikin vaatinut ihmiskunnan lukumäärän tai edes ihmisten keskikoon radikaalia pienentymistä, olisi ilahtunut tilaisuudesta, koska sen aikana ihmiskunnan lukumäärä oli supistua kymmenillä. Pieneen kokoushuoneeseen tuppautui tuhoton määrä ihmisiä, tosin läheskään kaikki halukkaat eivät sisälle mahtuneet ja niinpä maapallon väestöongelmaa lievittävältä laajamittaiselta tukehtumiskuolemalta vältyttiin. Itse tilaisuus täytti mieleni kiukulla. Jostain syystä meillä suurena ajattelijana pidetään miestä, joka kannattaa ihmisten laajamittaista joukkomurhaa - Isis-järjestönkin taistelijat vaikuttavat liberaalipaskoilta Linkolan rinnalla. Ja jostain käsittämättömästä syystä, varsinkin monet humanistinaiset näyttävät olevan lääpällään Linkolan suuntaan. Olisi luullut, että edes joku läsnäolijoista olisi kohottanut äänensä ja sanonut, ettei hän ollenkaan tykkää siitä ajatuksesta, että muutama miljardi ihmistä pitäisi hävittää. Itse kuitenkin lopulta kysyin, että eikös fiksumpaa sen sijasta, että ihmisten valta osa tapetaan, olisi kuitenkin sopia, että kaikki syntyvät tyttövauvat steriloidaan heti synnytyslaitoksella, jolloin ihmiskunnan väestöongelma ratkaistaisiin kätevästi muutamassa vuosikymmenessä. Ajatukseni ei saavuttanut minkäänlaista vastakaikua, vaan pikemminkin minua katseltiin inhoten, Kommentit (0) Mites OTP? 17.09.2017, 15:25 Ainakin hyvän tarinan mukaan nyt jo edesmennyt iskelmälaulaja Jamppa Tuominen vietiin joskus huonossa kunnossa sairaalaan, syitä voin vain arvailla ja kun mies palasi tähän reaalitodellisuuteen, ensimmäinen kysymys oli, että "mites OTP". Jamppa oli innokas jalkapallomies, kuten itsekin oletan olevani. Eilen palasin pitkän erämaavaelluksen jälkeen nettiyhteyksien ääreen ja ensitöikseni tarkistin, että mites KUPS. Teksti-tv kertoi, että huonosti Kupsilla menee. Vaasan peli oli jo loppupuolella ja Vps johti 1-0. Se tieto sai mieleni synkäksi, koska näytti jo selviöltä, ettei Fc Barcelona ensi kesänäkään vieraile Keskuskentän hiekkatekonurmella. Nettiyhteys vähän pätki ja meni monta minuuttia, ennen kuin pääsin tarkastamaan uudelleen pelitilanteen. Ihmeekseni ja suureksi ilokseni äläykännykkäni kertoi tulikirjaimilla, että Kups oli siirtynyt 1-3-johtoon, joka tieto vaikutti uskomattomalta, mutta totta se oli ja suuri ilo valtasi mieleni. Uskon, että ensi kesänä Kuopiossa nähdään suurella todennäköisyydellä kansainvälisen tason jalkapalloilua. Kommentit (0) Sotahirvitilanne itärajalla 14.09.2017, 21:07 Alkukesästä Huuhanmäen kasarmin luolastoon lähelle Uukuniemeä, tosin rajan toiselle puolelle, avattiin sotahistoriallinen museo. Asiasta uutisoitiin Suomessakin näyttävästi ja näyttävästi uutisoitiin varsinkin siitä, että museossa väitettiin Puna-armeijan kasvattaneen hirviä maailman vallankumouksen tarpeisiin. Porvarillinen media leimasi uutisen hölynpölyksi ja moni kapitalistinenkin tiedemies väitti asian mahdottomaksi toteuttaa reaalitodellisuudessa. Olen nyt tutkinut sotamuseon sotahirviaineistoa ja olen vaikuttunut ja vakuuttunut asiasta. Valokuva todistaa, että sorja naispuolinen punasoturi ratsastaa lumihangessa hirvellä ja urhoollinen puna-armeijan miessoturi ampuu Emma-pikakiväärillä käyttäen jalustana sotahirven sarvia. Hirviä on siis koulutettu sotilaskäyttöön, mutta siitä ei ole todisteita, että niitä olisi toisessa maailmansodassa käytetty. Tosin sodan jälkeen Parikkalan puolen hirvimiehet kuulema ihmettelivät hirviä, jotka pakenemisen sijasta pyrkivät päin pauketta. Muudan hirviasiantuntija kertoi museolla, että joku Ruotsin Kustaa kielsi alamaisiltaan hirvien kesyttämisen, koska varsinkin suomaastossa hirvillä ratsastavat talonpojat olivat ylivoimaisia kuninkaan veroviranomaisten hevosia vastaan. Sama asiantuntija myös tiesi kertoa, että kun hirven sarvet sahaa sopivan mittaiseksi, ratsastaja voi ohjastaa hirveä kuin moottoripyörää ikään. Kommentit (1) Tilanne itärajalla 13.09.2017, 14:15 Viestiyhteys voi lähi päivinä takkuilla, koska olen tutustumassa tilanteeseen maamme itärajalla, jossa tilanne vaikuttaa huolestuttavalta. Alkukesästä arvioin tilannetta ja silloin jättiputkilla näyttimenevän hyvin. Tuokin kasvi on vasta elinkaarensa alkuvaiheessa, mutta on silti korkeampi kuin tuo kuvan sikäläinen vähän laitapuolen kulkijalta vaikuttava asukas, joka nousi kuvaan suoraan maantien ojasta. Jättiputket näyttävät valtaavan Karjalan, mutta varmaa se ei ole. Nimittäin Imatran rajanylityspaikan suunnasta on itää kohti etenemässä yhtenäinen lupiinirintama surmaten alleen kaiken muun. Nyt jää nähtäväksi kumpi voittaa, kun jättiputki- ja lupiinirintamat törmäävät. Taas kerran on itä ja länsi vastakkain kannaksen suunnalla. Kuulin muuten kesällä ihan uuden tiedon venäläisten jättiputkien historiasta. Olen tähän asti propagandistisesti väittänyt, että Stalin määräsi alunperin Kaukasuksella kasvavan jättiputken tuotavaksi Karjalaan  rehukasviksi, mutta nyt kuulin erään asiantuntijan kertovan, että jättiputki onkin CIA:n kosto venäläisille. CIA olisi mukamas jättiputken siemeniä Neuvostoliittoon myydyn vehnän joukkoon ihan kiusaamismielessä. Itse äänestän kuitenkin tässä vaiheessa vielä sen puolesta, että jättiputki on Stalinin eikä CIA:n kosto. Kommentit (0) Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä 29.11.2016, 18:12 Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä. Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin. Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Kommentit (1) Olof Palmekin Savon poekia 12.09.2017, 16:42 Varsinaisen uutispommin jysäytti eilinen Helsingin Sanomat "Aikojen takaa"-palstallaan, jossa julkaistaan juttuja 50 vuoden takaa. Hesari nimittäin kertoi, että Ruotsin hallituksen silloisella uudella ministerillä Olof Palmella on vankat savolaisjuuret. Hänkin on Savon Suhosia, mutta ei kuitenkaan Tage Erlanderin, joka myöskin on Savon Suhosia, ihan lähisukulainen, koska Palmen suku on Joroisista ja Erlanderin naapuripitäjästä Juvalta. Yleensähän se on Savon Sanomat, joka on todistanut maailman merkkimiesten olevan Savosta, mutta nyt oli asialla Hesari enkä edes muista, että Mullikka olisi Palmen savolaisuutta erityisemmin korostanut. Toisaalta Mullikka kertoi numerossaan 1.4.2017, että Donald Trumpin lähisukua asuu Kiuruveden Rapakkojoen kylässä, mutta sitä tietoa Hesari ei ole vahvistanut. Viime aikoina on paljon puhuttu Ruotsin kruununprinssi Davidin, josta varmaankin aletaan tulevaisuudessa käyttää meillä nimitystä prinssi Taavetti samalla tavalla kuin Englannin änkyttävä Kuningas Georg oli meillä pelkkä Yrjö, on Savon poekia. Sen sijaan hienotunteisesti on vaiettu siitä, että edellisen kuningassuvun suonissa virtasi juvalaisverta, koska se on pikkuisen arkaluontoinen asia. Nimittäin yhdelle Kustaalle tuotti lapsen siittäminen ongelmia ja niinpä hovi palkkasi erään juvalaislähtöisen viriiliydestään kuulun tallimestarin näyttämään kuninkaalle kuningattaren kanssa mallia siitä, miten lapsia pannaan alulle. Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta sitä, että vaikka Olof Palme onkin Savon poekia eikä hämäläisiä, Tampereen kaupungin tulisi silti pystyttää muistopaasi Kalevankankaan hautausmaalle paikalle, jolle Olof Palme ammuttiin. Pääministeri Olof Palmeen täyskaima setähän menetti ainoansa, kun rynnisti hyvin urhoollisesti, mutta myös hyvin tyhmästi päin Kalevankankaan kirkon tornista tulittavaa punikkien kuularuiskua. Kommentit (0) Pekka Koivistoinen 1932-2017 11.09.2017, 16:17 Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli Kärkkäälän ainoan professorin Pekka Koivistoisen muistosanat. Se saa mieleni surulliseksi, koska Pekan mukana hävisi paljon tietoa sekä Koivistoisen suvun että Kärkkäälän kylän historiasta. Moni asia jäi häneltä kysymättä. Muistanpa, että joskus Vehmaan jäällä pilkillä ollessani jututin professoria, joka kertoi Lapissa törmänneensä paikkaan, jonka saamen kielinen nimi kuulosti Kärkkkäälältä.Voi olla, että sukunimen Kärkkäinen on saanut jokin kivisen paikan asukas.  Saamenkielessä kärkkäälältä kuulostava sana tarkoitti kivistä paikkaa, ja kiviähän Kärkkäälässä riittää. Ei tosin niin paljon kuin Karttulassa, jota on joskus kutsuttu maailman kivisimmäksi pitäjäksi.Varsinkin Kakkisensalo, jossa uskon suvun muinaisten kivekäs-esi-isien piileskelleen kasakoita on melkoista louhikkoa, ja on ilmeisesti sen vuoksi säästynyt asutukselta. Olen tässä lueskellut maamme sivistyneimmän herran, eli Matti Klingen päiväkirjoja, ja eräässä niissä mainitaan myös professori Pekka Koivistoinen ja nimen omaan myönteisessä mielessä - yleensähän Klinge arvostelee ympärillään näkemäänsä sivistymätöntä käytöstä. Joskus heti Kiinan avauduttua maailmalle kolmisen kymmentä vuotta sitten, matkusti maahan myös Helsingin Yliopiston arvovaltainen professoridelegaatio. Kiina oli silloin vähän ankea paikka, mutta Klingen mukaan professori Koivistoinen ja eräs toinen maa- ja metsätalouspuolen edustaja onnistuivat siitä huolimatta viettämään siellä hauskaa elämää ja luomaan iloa ympärilleen. Ja tämän herrasmies Klinge kirjoittaa arvostavassa sävyssä. Pekka Koivistoisen muistokirjoitus on tässä linkissä: http://www.hs.fi/muistot/art-2000005359432.html Kommentit (2) Georg W. Bush junior, huumormies 10.09.2017, 17:32 Lukeminen kannattaa aina, ja mitä enemmän luet sitä enemmän luulet. Tänään olen Angela Merkelin elämän kerrasta oppinut, ettei entinen Usa:n presidentti Georg W. Bush junior ollut pelkästään se tietämätön sotahullu ääriuskovainen hörhö. vaan on hänessä toinenkin puolensa. Kavereiden kesken hän on hyvä kaveri ja jutunkertoja, leikinlaskija ja mies täynnä elämäniloa. Hänen mieluisin harrastuksensa on "kesämökillään" katkoa puiden oksia moottorisahalla. Bushin ja Merkelin kohdalla henkilökemiat toimivat. Bush jopa laski kätensä Merkelin hartioille - ele, jota papin tytär ei kovin monelta sietäisi. Georg halusi myös  G8-koukouksessa hieroa Angelan hartioita, mutta silloin papin tytär Merkel torjui yrityksen, muka järkyttyneenä. Sen sijaan Merkel ei tullut toimeen Napoleon kompleksista kärsivien ja sen vuoksi aina miehekkyyttään korostaneiden Berlusconen, Sarkozyn ja Putinin kanssa. Putin, joka käsittääkseni on entinen koulukiusattu, josta on nyt kasvanut kiusaaja itsestäänkin, keksi kiusata Merkeliä, jonka tiesi pelkäävän koiria, antamalla laboratorionnoutajan juoksennella vapaana tapaamisen ajan. Kommentit (0) Ribbentrop ja jääkiekko 09.09.2017, 15:33 Kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Olen tähän asti luullut, ettei natsi-Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop ollut jääkiekkomiehiä, mutta tänään luin, että mies on pelannut vallan Kanadan jääkiekkomaajoukkueessa. Ribbentropin plus-miinus-tilastoa en ole onnistunut vielä selvittämään. Ribbentrop oli tietenkin 129 pisteen älykkyysosamäärästään huolimatta tai juuri siitä johtuen ihmishirviö, mutta himpun verran minua mies kuitenkin säälittää. Minulle on nimittäin kerrottu, että Mikkelin päämajamuseon seinällä oli aikoinaan hänen kuvansa ja sopivassa seurassa museon opas olisi kääntänyt myös kuvan taustapuolen esille. Siinä kuvassa Saksan entinen ulkoministeri roikkui hirressä. Minusta tuollainen on täysin sopimatonta hirsipuuhuumoria. Joachim von Ribbentropilla oli kunnia tulla hirtetyksi natsijohtajaporukasta ensimmäisenä, koska 149 pisteen älykkyyden omannut Herman von Göring oli onnistunut nielaisemaan myrkkykapselinsa ennen H-hetkeä. Iso-Britannian kuninkaallinen pääpyöveli kertoo muistelmissaan, että Ribbentrop kitui hirressä 20 minuuttia ja sitten pääpyöveli sai tämän niskan murtumaan roikkumalla hetken asiakkaansa nilkoissa. Iso-Britannian kuninkaallinen pääpyöveli oli yksityishenkilönä kuolemanrangaistuksen vastustaja. Kommentit (0) Paha poliisi	08.09.2017, 18:17
Kuopion Kuvakukossa saavutettiin eilen lähes lyömätön ennätys, kun Pekka Lehdon Aarnion tapausta käsittelevä Paha poliisi-elokuvaa oli katsomassa lisäkseni toinenkin. Jostain minulle käsittämättömästä syystä Suomen kansa arvostaa poliiseja eniten maailmassa ja ehkä juuri siksi kansa boikotoi eilistä poliisikriittistä esitystä. Arvostelut eivät ole Pahaa poliisia mairitellet, mutta minusta se oli ihan katsomisen arvoinen puolidokumentti. Itse yllätyin elokuvassa siitä, että sain siitä sen vaikutelman, että maamme huumetupakka kauppa on pitkälle savolaisten käsissä. Maankuulua leppävirtalaista emäntää ei jostain syystä esitelty, mutta kahden hasiskaupoista tuomitun ja asin johdosta haastatellun nimet ja puheennuotti kuulostivat tutun savolaisilta. Ja vaikka filmi käsitteli rosvo ja poliisi-aihetta, jossa poliisitkin olivat rosvoja, niin yksi rehellinen ja sympaattinen henkilöhahmo rosvo ja poliisi-joukosta löytyi. Hän ole sivistyneen ja syvähenkisen oloinen virolainen palkkamurhaaja. Häntä kuunnellessa tuli mieleen muudan toinen todellinen herrasmies, eli entinen Neuvostoliiton suurlähettiläs Viktor Vladimirov, joka toimi myös KGB:n sabotaasi ja salamurhaosaston johtajana. Kommentit (0)
Kärkkääläläisten oma omenalajike	06.09.2017, 18:03
Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli juttu suomalaisista maatiaisomenalajikkeista. Koko joukko niitä lueteltiinkin, mutta jostain minulle käsittämättömästä syystä Kärkkäälän omenaa ei mainittu. Sen sijaan se mainitaan Kuopioin Luonnonystävien lehdessä, jossa kerrotaan, että Kuopion kaupunginmuseon takana kasvanut omenapuu on siirretty Konttilan perinnetilalle vähän sivummalle. Puun kerrotaan olevan lajikkeeltaan Puijo ja sen alkujuuret löytyvät Suonenjoen Kärkkäälän kylän Heinämäen tilalta. Nelisenkymmentä vuotta sitten Suonenjoen silloinen 4H-neuvoja oli kyliä kierrellessään törmännyt tähän komeaan puuhun, jonka talon väki muisti olevan silloin vuosikymmeniä vanhan ja että sen taimi oli hankittu Kuopion Puijon puolella sijainneelta tarhalta. Topakka maatalouskerhoneuvoja katkaisi puusta muutaman oksan ja lähetti ne eräälle mikkeliläiselle taimistolle, josta sitten 80-luvun puolivälin paikkeilla alettiin myydä harhaanjohtavasti Puijo-omenapuita, vaikka nimen tulisi olla Kärkkäälä-omenapuu. Puu tuottaa isoja hapokkaita syömäomenia, joista saa myös mainion piirakan tai soseen, vakuuttaa ainakin Kuopion Luonnonystävien äänenkannattaja. Niinpä kaikki kärkkääläläiset voisivat hankkia pihalleen oman kylän maineikkaan omenapuun pihan koristeeksi ja perheen ruokahuollonturvaajaksi. Itsekin olen ajatellut ympätä Puijon oksia pihallamme kasvavaan isoon, mutta suhteellisen hyödyttömään koristepuuhun. Tietooni ei ole tullut, etteikö kaikkien Puijojen äiti vielä kasvaisi Heinämäen pihalla. Kommentit (0)
Maailman pelastaminen	07.09.2017, 18:41
Kyllä ei hyvältä näytä Telluksen tilanne, mutta toivoa vielä on. Itse olen ajatellut laajamittaisella omenapuiden kasvattamisella ratkaista ihmiskunnan suurimmat ongelmat.  Itseni lisäksi myös urheilusankari Elmo, Kainalniemen Hiki, on ollut kiinnostunut samasta aihepiiristä. Maapallolla on tällä hetkellä peltoa 15 miljoonaa neliökilometriä ja laidunmaata sen lisäksi kaksinkertainen määrä. Mikäli tuosta valtavasta maa-alasta 10 miljoonaa neliökilometriä muutetaan omenapuumetsäksi, ratkaistaan samalla sekä ihmiskunnan ruokahuolto-, ilmastokatastrofi- ja suurelta osin jopa raaka-ainehuolto-ongelma. Laskelmieni mukaan omena on ainakin kaloreilla mitattuna viljaa tuottoisampi viljelykasvi. Omenien avulla poistetaan nälkä maailmasta. 10 miljoonaa neliökilometriä uutta metsää imee ilmakehästä myös sen ylimääräisen hiilen, jonka savupiipputeollisuus on tuottanut. Oman kokemukseni mukaan omenapuutarha tuottaa myös arvokasta ja hyvää sahatavaraa enemmän kuin normaalimetsä, eli monta mottia hehtaarilta vuodessa. Muuten omenapuiden alkukoti on Kazastanissa  Silkkitien varrella, jossa kasvaa tälläkin hetkellä miljoonia luonnonvaraisia omenapuita, pisimmät yli 30 metrisiä. Sieltä omenapuut on levitetty muinoin Silkkitien kauppiaiden mukana ympäri maapalloa. Kazastanin omenapuuvyöhykkeellä elää paljon karhuja, jotka myös ymmärtävät omenien päälle ja ovat tavallaan jalostaneet aikojen saatossa puita paremmiksi ihmisen kannalta, koska karhutkin antavat etusijan makeille omenille ja levittävät niiden siemeniä päästöjensä mukana. Kommentit (0)
Laman taittaja Sailas	05.09.2017, 17:37
Jarkko Vesikansan kirja Laman taittaja - Raimo Sailas ja kolme talouskriisiä vahvistaa sitä mielikuvaa, joka minulla Sailaksesta on ollutkin. Talousasioiden huippuvirkamies Raimo Sailas on askeettisuuteen taipuvainen puritaani, joka virassa ollessaan vähän väliä ilmestyi tv:n kuvaruutuun lupaamaan Suomen kansalle verta, hikeä, kyyneleitä sekä tulta ja tulikiveä, tosin paiseilla tai heinäsirkoilla hän ei ole muistaakseni uhkaillut, ellei Suomen kansa asetu ja lopeta yletöntä tuhlaustaan ja muutakin hauskaa elämää. Uutta minulle on kirjassa se, että Sailas on myös urheilulahjakkuus. Seiväshyppyennätys tosin jäi tosin 330 senttiin, koska nopeusominaisuudet eivät riittäneet enempään, mutta tikanheitossa mies on lähellä maailman ehdotonta kärkeä. Viiden tikan yhteistulos 48 pistettä jää käsittääkseni vain kaksi pistettä maailmanennätyksestä. Suurin urheilusaavutus löytyy shakin saralta. Jo lukiopoikana hän voitti tehtäväshakin maailmanmestaruuden, mitä se sitten onkaan. Tänä vuonna Vesikansan kirjan vähän tylsän ja värittömän Raimo Sailaksen sijasta viime vuonna ilmestyneestä Hannu Leinosen Erkki Liikas-kirjasta opin tuntemaan toisenlaisen Raimo Sailaksen. Hänessä on ainakin joitain inhimillisiä piirteitä. Mies ei ole nimittäin mikään vesipoika, vaan pikemminkin välillä vallan kova mies ottamaan ja jopa siinä määrin, että silloinen valtiovarainministeri Erkki Liikanen antoi hänelle jo vihoviimeisen varoituksen, ellei mies asetu. Ja mies asettui varsinkin, kun ilmeisen lujatahtoinen Erkki "Leuka" Virtanen lupasi vähän katsoa silloisen esimiehensä perään. Raimo Sailaksen boheemius  kärjistyi varsinkin silloin, kun hän juhli vanhentumistaan, olisiko ollut kyseessä vaikkapa 50-vuotis-synttärit. Suomen pankin herrat matkustivat vallan Sailaksen syntymäkotiin Nivalaan asti onnittelemaan päivänsankaria, mutta tilaisuus ei mennyt oikein putkeen, koska itse juhlakalu puuttui paikalta. Sen sijaan päivänsankarin vanha isä, tavallinen työmies, piti onnistuneesti seuraa Suomen Pankin herroille. Toisaalta saattaa olla, ettei juhlatilaisuuden ongelmat johtuneet pelkästään Sailaksen boheemiudesta, koska itsekin olisin tuon kaltaisessa tilaisuudessa käyttäytynyt juuri Sailaksen lailla, koska tuollaiset pönäkät syntymäpäiväjuhlat ovat vallan kauheita kokemuksia.  Kommentit (0)
Jännitysnäytelmä	04.09.2017, 18:53
Ei meinannut tulla uni silmään viime yönä, koska Susijengimme  voitti Puolan ihan hirvittävän jännittävien vaiheiden jälkeen. Eilisen kaltaista näytelmää ja tunne-elämystä ei esimerkiksi ihan arvostettava ja hyvää työtä tekevä Kuopion kaupunginteatteri ole pystynyt minulle tarjoamaan. Eilen kokemani onnen tunteeni vetää vertoja sille, kun Mika Myllylä muistaakseni Karpalosuon rinteessä pisti Lahden hiihdon mömmönkisoissa viestinhiihdon ankkuriosuudella ison vaihteen silmään ja Norjan miehen selkä oikeni. Huonostihan siellä Lahdessa kävi ja synkkämielisyyteen taipuvaisena ihmisenä pelkään jo ylihuomista Islanti-peliä. Siitä ehkä selvitään hyvän päivän sattuessa kunnialla, mutta pelkään, että sitten ovatkin vastassamme Latvia ja Liettua. Tässä yhteydessä on jo syytä palauttaa mieliin, miten kävi vuoden 1939 Em-kisoissa. Silloin Liettua voitti Suomen 112-2, Latvia 108-7 ja Viro 91-1.  Liettua voitti silloin Euroopan mestaruuden, Latvia oli toinen, Viro viides ja Suomi jäi jostain minulle käsittämättömästä syystä vihoviimeiseksi. Luulen, että tuo Liettua-Suomi-pelin lopputulos voi olla alallaan maailmanennätys. Ja luulen myös, että kun Suomi sai Viroa vastaan vain yhden vaivaisen pisteen, niin sekään ei ole ihan tuikitavallista  maailman koripalloareenoilla. Harmi, etten ole onnistunut selvittämään, kuka pojistamme kunnostautui niin, että sai kuparisen rikki. En ole koripalloilun asiantuntija, sillä en ole sitä koskaan pelannut, koska Suonenjoen Yhteislyseon voimistelusalit eivät siihen soveltuneet. Koulussa oli peräti kaksi jumppasalia, mutta ne olivat liian pieniä koripallon harrastamiseen. Lajin sääntöihinkään en ole liiemmälti perehtynyt, mutta luulen, ettei Suomen koripallomaajoukkueella ollut vuoden 1939 Em-kisoissa ollenkaan maalivahtia. Liettuan ylivoiman selittää se, että joukkue oli hankkinut riveihinsä Amerikasta vallan yhden kaksimetrisen pelaajan, jota seikkaa vastustajat pitivät  epäurheilijamaisena tekona, koska jättiläispelaaja latisti muiden peli-ilon. Siihen aikaan miehet olivat nykyistä pienempiä lukuun ottamatta metallimies Väinö Myllyrinnettä (252 cm) ja hieroja-saarnaaja Reino Rutasta (237 cm). Rutanen oli Äänekosken miehiä, mutta hänen epäonnekseen Huimalla ei vielä silloin ollut koripallotoimintaa. Suomen koripalloliitolla oli sota-aikana sääntö, ettei joukkueissa saanut olla 192 senttiä pitempiä pelaajia. Se sääntö voitaisiin ottaa uudestaan käyttöön ja perustaa Suomeen erityinen kääpiökoripallosarja. Onhan monissa voimailulajeissakin erilaisia sarjoja osallistujien koon mukaan. Tuosta äänekoskelaisesta Pitkä-Reino Rutasesta löytyy lisätietoa tästä linkistä. http://www.arkistot.info/pukkimakea/pitka_reino.php     Kommentit (0)

Maaottelun tuleva ratkaisija	03.09.2017, 18:45
Kiitettävän urheilutäyteinen on tämä viikonloppu ollut ja vaikka päätin jo kertaalleen visusti, että yleisurheilumaaottelua en katso, mutta muutin sitten mieleni, koska nykyajan tietotekniikkaa mahdollistaa jopa kolmen erilaisen urheilutapahtuman yhtäaikaisen seuraamisen. Islanti-jalkapallomaaottelu varsinkin ilahdutti minua suuresti, vaikka jälleen kerran epäonnistuin veikkauksessani ja Suomi otti yllättävän voiton. Islanti-pelin kohokohta oli se, kun hitaana, mutta kankeana pitämäni Eero Markkanen spurttasi salamana karkuun vastustajan puolustukselta. Eihän siitä sitten maalia tullut, koska Markkanen ei ole mikään pehmeän kosketuksen mies eikä hänestä sellaista tulekaan, mutta upeaa seurattavaa oli, kun satakiloinen mies juosta tömistää tuulennopeudella eteenpäin. Ihan tuli Markku Kukkoaho mieleeni ja koska samaan aikaan kirosin Suomen surkeita pikajuoksijoita yleisurheilumaaottelussa, mieleeni tuli myös, että Eero Markkanen voisi vaihtaa jalkapallosta pikamatkoille. Nimittäin Ruotsia ei kaadeta, ellei maastamme löydy Voitto Hellstenin kaltaista  maaottelun ratkaisijaa ja Ruotsin kaatajaa ja Markkanen voisi olla juuri sellainen ratkaisija. Hellstenin lailla hän voittaisi henkilökohtaiset matkat 100 - 400 metriin ja toimisi molemmissa viesteissä ankkurina, mutta lisäksi mies voisi juosta myös aitamatkat, koska 100-kiloista ja kaksimetristä miestä aidat eivät juurikaan hidasta vaikka ne sattuisivat jäämään jalkoihin. Kommentit (0)
Kuusikyynäräiset miehet	02.09.2017, 15:56
Eilen tuli taas kirjoitettua vähän ropakantaa. Nimittäin ei amerikkalaisten siirtotyöläiskoripalloilijoiden luovuttamat sukusolut pelkästään selitä sitä, että suomalaisten pituus riitti Ranskalle, vaan oli joukkueessamme myös savolaisgeenejä. Nimittäin vaikka savolaisnuorukaiset ovat luonnostaan lyhytkasvuisia, koska perinteisessä savolaisessa maatalousyhteisössä tarvittiin risukarhin hallintalaitteisiin ketteriä persjalkaisia miehiä, niin savolainen agraariyhteisö tuotti jonkin verran myös harvinaisen pitkäkasvuisia uroita, koska heitä tarvittiin, kun mätettiin heiniä säilöön tallinylisille. Tällaisia heinän tallinylisille mätön erikoismiehiä luulen olleen Suonenjoen Suonteen kylällä Kolehmaisista eriytyneen Markkasten suvun edustajien. Suonenjoen Yhteislyseon entisen rehtorin Akseli Markkasen paikallishistoriasta luin, ettei ainakaan hänen tietääkseen suvussa ollut alle kuusikyynäräisiä miehiä. Nyt suvun edustaja Lauri Markkanen on yltänyt amerikkalaismittauksissa jo seitsemään kyynärään. Markkasenkin tapauksessa nähtiin jälleen se ilmiö, että ihminen kasvaa pari senttiä lentäessään Euroopasta Amerikkaan ja kutistuu paluumatkalla saman verran. Samaan asiaan on törmätty, kun suomalaisjääkiekkoilijat ovat lentäneet rapakon yli ja kun amerikkalaiskoripalloilijoita on lentänyt Suomeen. Ilmiön selittänee se, että rapakon takana pituus mitataan kengät jalassa. Ennustan, että tänään 213-senttinen Lauri Markkanen tekee Sloveniaa vastaan 20 pistettä, vaikka poikamme häviävätkin ottelun ja että Laurin 197-senttinen isoveli Eero tekee maalin viuhuvalla alanurkkalaukauksella, vaikka jalkapallomaajoukkueemme häviää Islannille, tosin kovan taistelun jälkeen ja vasta lisäajalla. Jalkapallomaajoukkueemme kaatuu siis jälleen eteenpäin. Yleisurheilumaajoukkueemme esitystä Ruotsia vastaan en uskalla edes ennustaa enkä tule tuloksia edes lehdestä lukemaan, koska hermoni eivät kestä. Kommentit (0)
Jättiläisten peli	01.09.2017, 16:56
Suomi kukisti hirvittävän jännittävien vaiheiden jälkeen koripallossa Ranskan ja mieleni on siitä hyvin iloinen. Pelkäsin, että koripallopojillemme käy samalla tavalla kuin lentopallopojillemme, joiden turnauksen alkupuolen lupaavalta näyttänyt  peli muuttui Urheiluruutua lanatakseni painajaismaiseksi, kun vastaan marssi Itä-Euroopan pitkäkasvuisten aikamiesten muodostamat joukkueet. Eilisessä koripallo-ottelussa joukkueemme eivät juurikaan hävinneet fyysisyydessä Ranskan suurvaltaa edustaville maailman erilaisista ihmisroduista kootulle joukkueelle, koska meillä oli asettaa heitä vastaan lähes saman mittaisia miehiä. Siitä voimme kiittää suurelta niitä siirtotyöläisinä pelanneita pitkäkasvuisia amerikkalaisia koripalloilijoita, jotka ovat voineet rikastuttaa geeniperimäämme jo vuosikymmeniä. Ainoastaan Joensuussa sukusolujen luovuttaminen maamma koripalloilun hyväksi yritettiin aikoinaan estää kansallispelimme pesäpallon pelivälineillä. Lentopalloilijat ovat 20 viime vuoden aikana kasvaneet 20 senttiä, mutta huippukoripalloilijat ovat samaan aikaan pienentymään. Esimerkiksi edellisissä MM-kisoissa Suomen avausviisikko oli keskipituudeltaan neljä senttiä maailmanmestari USA:ta pidempi. Siitä tulikin hyvin jännittävä ottelu, koska jännitin sitä, että saavatko suomalaiset puolet lyhempien, mutta urheilullisempien amerikkalaisten pisteistä. Muistanpa, että iloisella 70-luvulla Neuvostoliitolla oli juoksuttaa kentälle 228-senttinen naissentteri, joka ylettyi kiinnittämään verkkosukan renkaaseen ilman tuolia. Miesten puolella Neuvostoliitolla joutui tyytymään vain 226-senttiseen keskushyökkääjä  Arvidas Sabonikseen, joka tosin vantteruudellaan ja valtavilla lapiomaisilla käsillään korvasi puuttuvat pituussentit. Kommentit (2)
Esivallan rapautuva kunnioitus	31.08.2017, 18:01
Tutkimusten mukaan suomalaiset luottavat poliisiin eniten maailman kansoista ja se saa minut uskomaan Paasikiven ja Stalinin olleen oikeassa, kun molemmat ihmettelivät kansamme yksinkertaisuutta. Viime vuosina media on antanut ymmärtää, että maamme poliisilaitos on enemmänkin rikollisjoukkio eikä eiliset uutiset tätä kuvaa paremmaksi muuta. Uutta tilanteessa on se, että nyt myös maamme ylintä syyttäjäviranomaista epäillään vilunkipelistä. Nähtäväksi jää romahtaako suomalainen yhteiskunta, jos korkeimmat poliisi- ja syyttäjäviranomaiset istuvat suklaanappeja mutustellen tiilenpäitä lukemassa. Itse kunnioitan ja arvostan maamme poliiseja ennen kaikkea sen takia, että heillä on ollut keskeinen rooli Suomen urheilu- ja kulttuurielämässä. Esimerkiksi eräs tämänhetkisistä virkarikoksesta epäillyistä poliiseista nauttii Uukuniemellä suurta arvostusta erinomaisena jazzpianistina. Ennen nimittäin poliiseilla oli Suitsan saaressa lomanviettopaikka ja näillä kesävierailla oli tapana järjestää konsertti paikalliselle väestölle syksyisin, kun illat pimenivät ja elämä Uukuniemellä alkoi muuten käydä yksitoikkoiseksi. Tällaisessa konserttitilaisuudessa kyseinen syytetty oli esittänyt saamieni tietojen mukaan ilmiömäistä taituruutta pianon mustien ja valkeiden nappuloiden ääressä.  En paljoa pianotaiteesta ymmärrä, mutta tietääkseni mustista nappuloista lähtee kova ääni ja valkoisista hiljainen. Nykyään tietooni ei ole saatettu, että nykyiset nuoret poliisit olisivat kunnostautuneet urheilun tai kulttuurin saroilla. Omassa lapsuudessani oli ainakin Sisä-Savossa tapana, että poliisit hallitsivat kuularinkejä, mutta olivat samalla myös arvostettuja hanurinsoittajia. Nykyiset hampaisiin asti aseistautuneet ja erilaisin suojavälinen varustautuneet nuoret kaljut poliisit synnyttävät mielikuvan ennen kaikkea vähemmän sympaattisista kasvottomista yhteiskunnan väkivaltakoneiston edustajista. Heillä ei ole kuulantyönnön tai hanurinsoiton mukanaan tuomaa arvostusta. Kommentit (0)
Pentti Lyytinen ja Paavo Korhonen	30.08.2017, 18:35
Vaan komia graniittipaasi on tuotu runonlaulaja Pentti Lyytisen haudalle Rautalammilla. Epäilen, että komia graniittipaasi on tuotu paikalle itse Helsingin herrojen toimesta, sillä 1800-luvun alkupuolella Pentti Lyytinen, joka sivumennen sanoen on syntynyt Kärkkäälän Piispalanmäelle, oli huomattava yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän oli niin arvostettu runoilija ja runonlaulaja, että hänet kutsuttiin ensimmäisenä rahvaan edustajana Suomalaisen kirjallisuuden seuran jäseneksi. Monia muitakin huomattavia yhteiskunnallisia luottamustehtäviä hänelle siunaantui, mutta muista tehtävistä hän joutui luopumaan juoppouden vaivan  vuoksi, mutta Suomen Pankin tilintarkastajana hän kuitenkin sai olla juoppouden vaivasta huolimatta. Hänen viitoittamalla tiellä Suomen Pankissa jatkoi myöhemmin Ahti Karjalainen. Runonlaulaja Paavo Korhosen muistomerkkiä en ehtinyt etsimään Rautalammin suurelta hautausmaalta, mutta uskon hänellä olevan ainakin yhtä komian graniittipaaden kuin kilpailijallaan Lyytisellä. Vihta-Paavo Korhonen oli nimittäin vielä Lyytistäkin tuotteliaampi ja jostain muistan lukeneeni, että hän olisi ollut Elias Lönnrotin paras tietolähde Kalevalaa sepitettäessä. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että itsellänikin on laskujeni mukaan 3,75 % geeneistäni Vihta-Paavolta, jonka kaksi tytärtä naitiin Kärkkäälän puoleen. Se saattaa ainakin osaltaan selittää sen, että olen verrattain tuottelias blogikirjoittaja. Siunatuksi lopuksi kerrottakoon se, että Jouni Tossavainen kertoo kirjassaan Vihta-Paavo siitä, kuinka vuonna 1836 runonlaulajat Vihta-Paavo Korhonen ja Pentti Lyytinen kamppailivat runonlaulannan epävirallisesta Suomen, ellei peräti maailmanmestaruudesta Toholahden majatalossa. Tuomarina toimi tohtorismies Kajaanista eli Elias Lönnrot. Runonlaulannan mestaruusottelulle näytti Tossavaisen kirjasta päätellen olleen suorastaan leimaa-antava piirre runsas dopinginkäyttö, ottelijat eivät olleet mitään vesipoikia. Tossavaisen kirjasta saa myös vaikutelman siitä, että mestaruusottelu oli pitkälti ns. aikuisviihdettä ja siis luokiteltiin K-18-tilaisuudeksi. Runojen aiheissa käsiteltiin etupäässä sitä muuvatta värkkiä ja Lönnroth lieneekin joutunut sensuroimaan sekä Kalevalaa että Kanteletarta raskaalla kädellä, jotta teos olisi soveltunut myös lapsiperheiden kirjahyllyille. Kommentit (0)

Heikki Peura	29.08.2017, 17:58
Sen lisäksi, että suonenjokelaisissa synnyttää ihastusta ja kademieltä se, että rautalampilaiset perustivat Pohjois-Amerikan Yhdysvallat, ihastusta ja kademieltä synnyttää myös Rautalammin kohtuuttoman upea museo. Museon rakennutti kauppaneuvos Heikki Peuran vaimo Aina Peura vähän ennen sotia. Kauppaneuvos Heikki Peura oli aikoinaan yksi maamme rikkaimmista miehistä. Hän omisti Suonenjoella ja Kuopiossa erinäisiä mekaanisen puunjalostuksen laitoksia ja siinä sivussa myöskin suuret Korholan ja Haminanlahden kartanot.  Peura kuului KOP:n hallintoneuvostoon, eli hän oli tavallaan silloisen KOP:n pääjohtajan ja tulevan presidentin J.K Paasikiven esimies. Tarina ei kerro, oliko Peura asialla silloin, kun hallintoneuvosto yritti saada Paasikiven eläkkeelle tämän epäillyn mielenvikaisuuden perusteella. Pääjohtaja lähetettiin psykologiseen tutkimukseen, jossa paljastui, ettei hän ollut mielenvikainen, vaan hän oli saanut vain huonon kotikasvatuksen. Paasikiven epäilty mielenvikaisuus ilmeni mm. siten, että hänen korottaessaan todella ääntään, hänen hammasproteesillaan oli taipumus singahtaa lattialle. Tosin mielestäni sellaisessa tapauksessa vika ei ole välttämättä äänensä korottajan mielessä vaan hänen tekohampaissaan Kommentit (0)
Poliittinen kirkkotaide	28.08.2017, 18:31
Ortodoksimuseossa silmääni pisti myös Louis Sparren kantaaottava alttarimaalaus. Tosin minkään kirkon alttarille asti sitä ei ole päästetty. Ettei sitä vain olisi pidetty sodanjälkeisenä aikana liian neuvostovastaisena työnä. Alttarimaalauksen aiheena on nykyäänkin ajankohtainen pakolaisuus. Varsinkin tuo kuva perinteisellä tyylillä lastaan hinaavasta äidistä koskettaa katsojaa syvästi. Taustalla loimottavat liekit  siihen malliin, että Viipur pallaa jo. Luulen myös, että kyseessä on maailman ainut alttarimaalaus, jossa ristillä roikkuva Jeesus Nasaretilainen on kuvattu yhdessä panssarivaunun kanssa. Maisema vaikuttaa olevan Yrjö Jylhän Kirvesmäeltä ja laitavasemmalla sivuosassa lymyää uhkaavana Puna-armeijan T-26, jollaisia käytettiin Talvisodassa. Ruotsalainen, mutta Suomessa paljon asunut,  kreivi Sparre oli mielenkiintoinen herra. Hän oli marsalkka Mannerheimin lanko, jolla siitä sukulaissuhteesta huolimatta näyttää olleen taipumusta maailman rauhan harrastamiseen. Monilahjakkuuskin hän oli. Taiteen lisäksi hän oli myös huonekalutehtailija, olympiatason miekkailija ja ohjasipa hän myös Suomen ensimmäisen elokuvan nimeltään Salaviinanpolttajat. Salaviinanpolttajista uskon Mikko Niskasen saaneeni sittemmin innoituksen elokuvaansa Kahdeksan surmanluotia. Samalla tavallahan Peter Fonda sai idean Easy Rider-elokuvaansa nähtyään Suomessa vieraillessaan Ylen uutislähetyksessä jutun mopetilla ajavasta Smp puoluesihteeri Eino Poutiaisesta.  Louis Sparre syntyi 1864 ja kuoli 1965 kypsässä 101 vuoden iässä. Kommentit (1)
Taivaan helmi	27.08.2017, 19:07
Yle Areenalla on vielä kuukauden nähtävissä ihan oikeasti mielenkiintoinen, jännittävä ja jopa dramaattinen ohjelma nimeltään Brewster - taivaan helmi. Marja Lammen ohjaama dokumentti kertoo maailman viimeisen Brewster-hävittäjän etsinnöistä ja löytymisestä Itä-Karjalan järvestä. Brewsterin tarina liippaa jollakin tavalla läheltä minuakin. Nimittäin Brewsterin etsintään Marja Lammen innosti hänen isänsä Heimo Lampi, joka sodassa palveli hävittäjälentäjänä ja rauhanoloissa lakimiehenä edeten lopulta Kouvolan hovioikeuden presidentiksi. Heimo Lampi on kirjoittanut Kärkkäälänkin historiaan liittyvän romaanin Lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, joka teos minullakin on hyllyssäni, mutta se sopisi mainiosti myös Junttilan tuvan seinälle. Sikälikin tunnen myötämielisyyttä Lampea kohtaan, että hän omalta osaltaan pelasti entisen asuinkaupunkini Heinolan, sillä yhdessä toverinsa kanssa hän ampui alas viisi Heinolaa pommittanutta neuvostopommittajaa. Täysin hän ei pommitusta estänyt, sillä Heinolassa kuoli siinä rytäkässa pari kymmentä viatonta ihmistä. Yksi osuma tuli myös kaupungissa sijainneeseen tuomiokunnan arkistoon ja minulle on kerrottu, että moni kansalainen piti sitä pommia oikeaan paikkaan osuneena, sillä se ratkaisi kerralla monta visaista ongelmaa. Dokumentin lentokone löytyi järvestä, ja Rautalammin museossa käydessäni sain tietooni, että Konnevedenkin pohjasta voisi vielä lentokoneen osia löytyä. Luulin nähneeni museossa hienon Laila Pullisen räjäytystekniikalla tehdyn veistoksen, mutta ei se ollutkaan veistos, vaan Iljusin DB-3:n osa. Kone oli suomalaisten Talvisodan sotasaalista, joka syöksyi 2.7.1941 syöksykierteessä Konneveteen moottorivian vuoksi.Kaikkia koneen osia ei saatu nostettua yli 20 metrin syvyydestä. Sodan jälkeen kalamiesten pyydysten mukana nousi kuvan veistosmainen koneenkappale. Kolmesta lentäjästä yksi pelastui laskuvarjolla. Sankarihautausmaan ohi kulkiessani näin yhdessä hautakivessä ison hakaristin, kun taas kaikissa muissa kivissä oli risti. Epäilen, että hakaristin saivat haudalleen ilmavoimien kaatuneet. Hakaristihän oli ilmavoimiemme tunnus vuodesta 1918 vuoteen 1944. Ohjelman  Brewsteristä voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-997697 Kommentit (0)
Ei-ihmeitä tekevä ikoni	26.08.2017, 15:53
Eilen vietettiin Kuopion yössä taiteiden juhlaa ja sen merkeissä vierailin myös perinteiseen tapaan ortodoksimuseossa. Heti sisälle astuessani silmääni pisti erikoisen näköinen ikoni, jossa pyhäinkuvassa erityisesti pisti silmääni, että se oli saranoitu malli. Ilmiöillä on selityksensä ja niin tälläkin ilmiöllä. Saranat eivät ole ikonissa alkuperäiset, vaan ne on asennettu myöhemmin. Alunperin ikoni oli Salmin ortodoksikirkon ikonostaasissa, ja kirkkoa evakuoitaessa muut pyhät kuvat onnistuttiin irrottamaan, mutta kuvan ikoni oli niin korkealla, että se jäi paikalleen. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa suomalaiset saivat sitten ikonin takaisin. Enää se ei kuitenkaan ollut kirkon seinällä, vaan käytännöllinen veli venäläinen oli sangen nokkelasti keksinyt sille muuta käyttöä, jota voidaan perustellusti kutsua uusiokäytöksi. Siitä oli tehty korsun ovi. Tässä vaihessa tietysti alkaa pohtimaan sitä, että oliko venäläisillä tarkoitus häpäistä ikoni, vai uskottiinko sen ihmeitä tekevään suojelevaan voimaan.  Vallankumoksestahan oli vasta runsaat kaksikymmentä vuotta eikä neuvostovalta ollut vielä ehtinyt hävittämään kansan taipumusta uskonnollisuuteen. Todellisuus osoitti, ettei kyseessä ollut sittenkään ihmeitä tekevä ikoni, kuten korsun oven suunnitellija oli ehkä ajatellut. Nimittäin suomalaisen konepistoolin luodit olivat vaivatta lävistäneet paksun ikonin puulevyn. Sitä miten korsussa olijoille kävi, voimme vain arvailla. Kommentit (0)

Virolaiset miehenkorstot	25.08.2017, 18:40
Kuten olen ennenkin todennut, on lentopalloilu yksi jännittävimmistä urheilumuodoista ja eilinen Suomi-Viro-ottelu oli niin hermoja repivä, että välillä lopetin ottelun seuraamisen. Onneksi lopulta isoveli-Suomi voitti, koska joukkueen oli teknisesti taitavampi ja rutinoidumpi. Joukkueista pisti silmään pelaajien koko ero. 5,5 miljoonan asukkaan Suomesta ei näytä löytyvän samanlaisia miehenkorstoja kuin miljoonan asukkaan Virosta, vaikka lähes samaa kansaa olemmekin. Itse asiassa keskimäärin keskipituudeltaan pikkuisen alle kaksimetriset poikamme näyttivät kääpiöiltä vastustajan rinnalla. Meidän keskitorjujamme oli  esimerkiksi vain 194 senttiä ja virolaisten 210. Tosin siitä huolimatta meikäläinen oli parempi ja ilmeisesti ulottui korkeammalle, koska on entinen noin 215 cm:n korkeushyppääjä. Toinen hakkurimme oli 190 cm eli 17 senttiä vastustajan hakkuria lyhempi, mutta hän onkin entinen 65 metrin keihäsmies ja löi lujempaa. En keksi virolaiskorstoisuudelle muuta selitystä kuin sen, että erilaiset valloittajat ovat miehittäneet eteläisen naapurimme niin monta kertaa, että sikäläinen geeniperimä on paljon laajempi kuin meillä, jossa väki on perimätään hyvin yhtenäistä ja pahimmillaan jopa sukurutsaista. Suomalaiset ovat pyrkineet tappamaan maahantunkeutujat ennen kuin he ovat päässeet lisääntymään naisiemme kanssa. Kommentit (0)
Rautalammin pöllyssä oleva shamaani	24.08.2017, 18:06
Kuopion Isänmaallinen Seura kunnioitti viime viikonloppuna läsnäolollaan tynkä-Rautalampia. Ennenhän Suur-Rautalampi oli keskeisiä voimatekijöitä maassamme ja jopa koko maailmassa, koska rautalampilaisten edustaja Jussi Marttinen perusti Pohjois-Amerikan Yhdysvallat. Niin ainakin rautalampilaiset asian kertovat. Olin mukana vierailulla isänmaallisen nuorison edustajana. Ja paljon nähtävää Rautalammilta löytyikin. Erityisen mielenkiintoinen on tuo kuvan esittämä Pohjois-Savon ainut kalliomaalaus, joka sijaitsee noin kahdeksan kilometrin venematkan päässä Hankavedellä. Aluksi kuvan näkeminen oli samanlainen pettymys, kuin ensimmäisten Jupiterin kuiden näkyminen kaukoputken läpi, eli aluksi en nähnyt yhtikäs mitään. Sitten aloin näkemään ja näin selvästi, että kädet levällään lievässä etunoja asennossa shamaani tanssi hirven vierellä - mielestäni shamaani oli asennosta päätellen nauttinut liikaa kärpässientä. Kuvan ikää asiantuntijatkaan eivät tiedä. Nimittäin veden korkeus on tällä seudulla vaihdellut historian saatossa melkoisesti riippuen siitä, virtasivatko vedet Pohjanlahteen vai Suomenlahteen. Nykyään kuvan shamaani olisi luonnollisella maalauskorkeudella - kalliossa on sopiva uloke juuri nykyisen järvenpinnan tasolla, jolta käsin kuva on punamullalla, verellä ja rasvalla piirretty.  Kuvan yläpuolella on kymmenisen metri korkea pystysuora kallioseinämä ja paikkakuntalainen erikoisasiantuntija epäili, että muinaisten esi-isiemme hirviporukat hätistelivät hirviä seinämältä alas varmaan kuolemaan ja sen muistoksi meidän kaikkien muinainen esi-isämme on taideteoksensa luonut. Kommentit (0)
Hurmaavat joukkopolttoitsemurhat	23.08.2017, 17:53
Merkilliseen ilmiöön törmäsin Timo Vihavaisen kirjassa Vladimir Suuresta Putiniin - Venäjän sankarit ja epäjumalat. En ole ennen tiennytkään, että 1600-luvun loppupuolella Venäjällä ja varsinkin Venäjän Karjalassa oli suoranaisena muotioikkuna, että hartaat uskovaiset kokoontuivat yhteen suuren rovion ympärille ja polttivat itsensä. On arvioitu, että vuoteen 1690 mennessä oli itsensä valtakunnassa polttanut jo 20.000 henkeä. Yksistään Itä-Karjalassa Äänisniemen Paleostrovin luostarissa itsepolttotapahtuma järjestettiin kaksi kertaa, vuosina 1688 ja 1689 ja vaati yhteensä yli 3.000 uhria. Vihavaisen mukaan ilmiö olisi levinnyt myös rajan tälle puolelle, jota tietoa en noin vain mukisematta niele, sillä  ei ainakaan Suonenjoen Yhteislyseon kirkkohistorian tunnilla siitä mitään kerrottu; tuollaiset tapaukset kyllä olisivat jääneet herkkään mieleeni. Ihan turhan takia uskovien yhteisö ei rovioita sytytellyt. Niillä vastustettiin antikristuksena pidetyn Pietari Suuren uudistuksia. Pietarihan esimerkiksi leikkautti miehiltä parrat ja palttoon liepeet ja todella kova juttu oli se, kun ristinmerkkiä olisi pitänyt ruveta tekemään kolmella sormella kahden sijasta, vai olikohan se päinvastoin. Ihan turhan takia ei siis  joukkopolttoitsemurhilla mieltä osoitettu. Kommentit (0)
Kaksintaistelu Vanhankirkon puistossa	23.08.2017, 17:47
Viikonloppuna muistelin selostajalegenda Paavo Noposta torilla liikkuessani. Noponen nimittäin aloitti joskus selostuksensa Rukan tavikisoista, että "Ylväänä liehuvat eri kansakuntien liput, mutta ylväimpänä liehuu Suomen siniristivaate". Luulen, että Paavo silloin vähän piruili silloiselle radiojohtaja Eino S. Revolle, joka pyrki karsimaan selostuksista kiihkokansallisina pidettäviä ylilyöntejä. Revon läksiäistilaisuuteen Noponenkin suostui tulemaan, mutta oli mielenosoituksellisesti värjännyt partansa sinivalkeaksi. Kuopion torilla siis liehahtelivat Maailmatori-tapahtuman kunniaksi monien valtioiden liput ja monenlaista herkkua oli tarjolla, koska tapahtuma oli ruokapainotteinen. Yhteisenä nimittäjänä oli elintarpeiden älytön hinta. Suostuin ostamaan vain kohtuuttoman kalliin aidon italialaisen pizzan, joka oli hyvä ja kuuluisia itävaltalaisia leivoksia, joista valittaen totesin, että suomalaiset joulutortut ja lakkaviinerit ovat parempia puhumattakaan vattumöhnämunkkipossuista. Alussa mainitusta Paavo Noposesta tuli juuri ohjelma mainiossa radion Kiveenhakatut-sarjassa. Siinä kerrottiin asia, josta ei ole pahemmin julkisuudessa huudeltu. Iloisella 70-luvulla Paavo oli itsensä Aira Samulin kaa sillee, mutta pariskunta kasvoi sittemmin erilleen, kun Samulin vaihtoi Paavon nuorempaan, eli Paavo Noposen tilalle tuli Ekku Peltomäki. Hyljätty sulhanen suhtautui asiaan, kuten vanhan ajan herrasmiehen kuuluikin, eli haastoi kilpakosijansa kaksintaisteluun, jonka oli määrä tapahtua Vanhankirkon puistossa. Valitettavasti Peltomäki ei saapunut jostain syystä paikalle. Usko tapahtuma olisi ollut huomattava mediatapahtuma ja jopa iltapäivälehdet olisivat siitä sivuillaan maininneet. Siihen aikaan urheiluselostajat Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen olivat tunnettuisuudessan silloisten nuorison suurten idolien Eino Grönin ja Reijo Taipaleen luokkaa. Kiveen hakattujen jutun voi kuulla tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-4154946 Kommentit (0)
Ville Saxmanin viuhuva maanuoliainen	21.08.2017, 18:16
Maailman ja maamme tilanteesta huolestuneena marssin eilen apeilla mielin Kuopion Keskuskentälle ja mieleni apeuteen vaikutti sekin, että Kups oli muutama päivä sitten ihan surkea ottelussaan Maarianhaminan ifk:ta vastaan sen kotikentällä. Eilen joukkueet kohtasivat uudemman kerran täällä Kuopiossa ja olin apeassa mielessäni varautunut pahimpaan eli rökäletappioon. Vastoin apeita ennakko-odotuksiani Kups pelasikin pirteästi, mutta siitä huolimatta vieraat siirtyivät johtoon ensimmäisellä puoliajalla. Toisella puoliajalla Kupsin Salami tasoitti tahtomaalilla, vaikka pelkäsinkin, että täysosuma hylätään paitsiona. Ei kuitenkaan hylätty. Olin jo tyytyväinen siihen, että kuopiolaiset venyivät edes tasapeliin. Mutta sitten varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla Ville Saxman laukoi vaarattoman näköisestä tilanteesta kaukaa vastapalloon viuhuvan maanuoliaisen tarkasti maarianhaminalaisten alanurkkaan, jota vastustajan maalivahti pystyi ainoastaan äimistyneenä katselemaan. Olen nähnyt noin tuhat laukausta samanlaisesta tilanteesta ja aina tähän asti pallo on roiskaistu kauas päätykatsomoon. Nyt ei niin tapahtunut ja eilen koin tämän kesän suurimman tunne-elämyksen Ville Saxmanin nilkkapotkun myötä. Suorituksen arvoa lisää se, että käsittääkseni mies potkaisi vielä huonommalla jalallaan. Kups voitti 2-1. Taestelu mitalista ja Eurokenttäpaikasta jatkuu. Ensi kesänä Keskuskentälle voi siis pyrähtää vaikka itse Messi. Ranskan ylpeys Platini Kuopiossa nähtiinkin iloisella 70-luvulla, jolloin Kupsin puolustaja Tuomo Hyvärinen antoi hänelle jopa maalisyötön. Väsyneenä, mutta onnellisena poistuin pallokentän laidalta kohti uusia haasteita. Kommentit (0)

Terrorismi ja Linkola	20.08.2017, 20:02
Väärinkäsitysten välttämiseksi korostan sitä, että vaikka en tunne toissapäiväisen Turun terrori-iskun tekijää, pidän tekoa hirviömäisenä ja sen tekijää sekopää-hirviönä. Muistutan kuitenkin, että terroristien tavoitteena on saada ihmiset pelkäämään ja yhteiskunnan kaaokseen, niin en suostu pelkäämään, vaikka olen muuten hyvin arka mies ja uskon, että suomalainen yhteiskunta on tällä hetkellä yksimieleisempi kuin vielä  pari päivää sitten. Sitten alan pelkäämään terroristeja, kun he alkavat suunnitella ydinvoimaloiden räjäyttämistä, kuten Risto Isomäen viimeisimmässä kirjassa kerrottiin. Olen niin arka mies, että liikenteessä pelkään varsinkin Suonenjoen lähellä 9-tiellä, joka lienee Suomen synkin tieosuus.Myönnän senkin, että olen niin raukka ja pelkuri, että en uskaltanut pitkään aikaan mennä marjaan Kärkkäälässä Törmän taakse, koska siellä asusti karhu, vaikka karhu on elinaikanani tappanut vain yhden ihmisen maassamme. Kuitenkin sen verran minusta löytyy miestä, että tykkään kovasti kissoista, vaikka muutaman viime vuoden aikana Suomessa on kolme ihmistä kuollut kissan puremiin. Kissa on tietääkseni tappanut koiraa enemmän ihmisiä, koska kissan suussa on enemmän bakteereja. Olen lainkuuliainen ja rauhaa rakastava kansalainen ja niinpä otan huomioon viranomaisten kiellot, määräykset ja jopa toiveetkin. Nyt kun viranomaiset pyysivät tarkkailemaan naapureitaan ja raportoimaan poikkeavasta käyttäytymisestä, pyydän kunnioittavasti, että mielipidepoliisit syventyisivät alla oleviin nettitallenteisiin, joissa eläkkeellä oleva kalastaja Pentti Linkola kertoo näkemyksiään terrorismista. Tähän astihan Linkolaa on kannanotoistaan vain palkittu eikä rangaistu, mutta epäilen, että jos Jussi Halla-aho päästäisi suustaan samanlaisia asioita, häkki heilahtaisi hyvin nopeasti. https://www.youtube.com/watch?v=dLpae34RzSE https://www.youtube.com/watch?v=I5l_wSTCYLE Kommentit (0)
Suhteellisuudentaju	19.08.2017, 17:11
Suomalaiset ovat viimeaikaisten tapahtumien johdosta järkyttyneitä, joka ymmärrettävää onkin, mutta suhteellisuudentaju on syytä säilyttää. Niinpä kannattaa muistaa, että viimeisten tilastojen mukaan Suomessa kuoli vuoden aikana alkoholin vuoksi 1500, itsemurhien 731, liikenneturmien 220 ja henkirikosten 150 ihmistä. Lisäksi nyt kannattaa muistaa myös vuoden 2009 Sellon veriteot, joiden vuoksi menehtyi kuusi ihmistä. Niitä murhia ei jostain syystä luokiteltu terroriteoksi. Wkipedia kertoo tapauksesta seuraavaa: Sellon ampumavälikohtaus tapahtui Espoon Leppävaarassa sijaitsevan kauppakeskus Sellon Prisma-myymälässä 31. joulukuuta 2009 noin kello 10. Välikohtauksessa kuoli neljä Prisman työntekijää. Lisäksi ampuja surmasi espoolaisessa yksityisasunnossa entisen naisystävänsä, jota poliisi pitää iskun pääasiallisena kohteena, ja lopuksi itsensä. Poliisi epäilee, että tapahtumien motiivina olivat ampujan ja hänen entisen naisystävänsä väliset ihmissuhdeongelmat, sillä mikään ampujan taustassa ei viittaa uskonnolliseen tai poliittiseen aktiivisuuteen. [1] Tapahtumien kulku Poliisi sai ilmoituksen ampumistapauksesta kello 10.08. Kauppakeskuksen kaikki asiakkaat evakuoitiin ja alue eristettiin. Poliisi etsi ampujaa kauppakeskuksesta ja sen lähialueilta. Poliisi kielsi junien pysähtymisen Leppävaaran asemalla. Matkustajien tuli kiellon aikana käyttää Kilon tai Mäkkylän asemia. Junien pysähtymiskielto purettiin kello 15.41.[2] Tekijä Poliisin mukaan ampujaksi epäilty oli vuonna 1966 Mitrovicassa syntynyt Ibrahim Shkupolli. Hän oli Kosovon albaani, joka oli tullut Suomeen pakolaisena. Asuessaan 1990-luvulla useita vuosia Mikkelissä hänet tuomittiin muun muassa liikennerikkomuksista ja pahoinpitelyistä.[3] Shkupolli oli tuomittu myös pahoinpitelystä vuonna 2001, ampuma-aserikoksesta vuosina 2004 ja 2007 sekä useisiin lähestymiskieltoihin nyt kuollutta entistä naisystäväänsä kohtaan, johon hänellä oli ollut 18 vuotta kestänyt suhde.[4][5] Lisäksi hän on ollut keskusrikospoliisin tutkittavana laittoman maahanmuuton järjestämisestä.[6] Uusimmat rikosepäilyt ainakin kahdesta petoksesta ja laittomasta uhkauksesta olivat ennen tätä ampumistapausta menneet Espoossa syyteharkintaan.[4] Shkupolli oli hakenut Suomen kansalaisuutta mutta ei ollut saanut sitä rikollisen taustansa takia.[7] Poliisi sai heti ampumistapauksen jälkeen käyttöönsä tavaratalon valvontakameran nauhan, jolta voitiin seurata kaikkien ampumisten tapahtumakulku. Poliisi pystyi tämän vuoksi heti aloittamaan teosta epäillyn etsinnät.[8] Poliisin mukaan Shkupolli surmasi neljä uhreistaan laittomasti hallussaan olleella 9 mm:n kaliiperisella CZ 75 –pistoolilla.[9][10][11] Ampumisessa käytetty ase oli anastettu Norjasta vuoden 1990 kesällä aseliikkeeseen tehdyn murron yhteydessä.[9] Aseen kerrotaan olevan "yleinen eri maiden armeijoiden ja poliisilaitosten palveluskäytössä". Asetyyppiä tiedetään liikkuvan paljon myös laittomilla asemarkkinoilla.[12] Ensimmäisen uhrinsa, asunnosta löydetyn naisen, hän surmasi teräaseella raa’aksi ja julmaksi kuvaillulla tavalla.[13][14] Surmansa saaneet   Poliisi vahvisti kuuden henkilön saaneen surmansa. Näistä neljä oli miehiä ja kaksi naisia.[15] Yksi uhreista oli ampumisista epäilty itse. Muiden surmansa saaneiden henkilöllisyyttä ei heidän omaistensa pyynnöstä ole julkistettu.[16] Shkupollin entinen naisystävä löydettiin samana päivänä kello 11.50 surmattuna asunnostaan.[15][17] Poliisin mukaan hänet oli surmattu ensimmäisenä.[18] Kauppakeskuksessa surmattu 45-vuotias nainen oli Prisman henkilökuntaa ja 27–40-vuotiaat miehet Prisman esimiehiä.[15][8] Shkupollin arvellaan tavoitelleen kauppakeskuksessa kohteekseen miestä, jota hän epäili entisen naisystävänsä uudeksi kumppaniksi.[19] Tekojen motiivina saattoi olla myös kosto siitä, että henkensä menettäneet olivat estäneet ampujaa pääsemästä myymälään. Poliisi pitää mahdollisena sitä, että yksikään surmansa saaneista ei ollut valikoitunut tekijän kohteeksi sattumanvaraisesti.[8] Keskusrikospoliisin tekemän esitutkinnan mukaan kaikki uhrit kuolivat heti saamiinsa vammoihin.[20] Kello 14.10 poliisi löysi Shkupollin kuolleena tämän Espoon Suvelassa sijainneesta asunnostaan, jossa hän oli ampunut itsensä.[21][15] Kommentit (1)
Koivulahden murhenäytelmä	18.08.2017, 17:37
Eilen tuli tv1:n Muisti-sarjassa ohjelma vuonna 1961 sattuneesta Koivulahden lentoturmasta, jossa kuoli 25 ihmistä. Se on Suomen tuhoisin lento-onnettomuus. Itse olin tuolloin neljävuotias, mutta niin vain minulla on hämärä muistikuva tapahtuneesta. Koneen lentäjä ja perämies eivät olleet juovuksissa, vaan pikemminkin kännissä kuin käet ja se lienee ollut turman perussyy, vaikka muutkin asiat saattoivat olla tapauksen taustalla. Olen joskus lukenut Finnairin virallisen historiikin ja siinä kerrottiin, että sodan jälkeen lentäjät eivät olleet mitään vesipoikia. Tavallaan sen ymmärtää, vaikka ei sitä tietysti voi hyväksy, koska sen ajan vehkeillä ei uskaltanut ihan selvin päin lennellä. Suunnistaminenkin oli sitä, ellen ihan väärin muista, että sulatettiin kahdella sormella sivuikkunan jääpeitteeseen silmänreiät ja yritettiin niistä tähystää alla olevien rautatieasemien nimikylttejä. Koivulahden onnettomuuden tutkimuksissa selvisi, että Koivulahden turmakoneen kolmihenkinen miehistö yöpyi Kokkolassa eivätkä he jaksaneet pitäytyä päihteettömään elämään.  Koneen kapteeni ja koneen perämies jäivät viettämään Aeron toimiston virkailijan kanssa iltaa Kokkolan Seurahuoneelle. Illan aikana he nauttivat kolmistaan 16 pulloa olutta, 7 grogia giniä ja pullon konjakkia. Illanvietto kesti kello kahteen saakka yöllä.   Eilisestä ohjelmasta ihmettelin sitä, ettei siinä mainittu mitään siitä onnettomuuden syystä, jonka oma tutkimusryhmämme Heinolan kaupungin kahvipöydässä saimme selville neljäkymmentä vuotta tapahtuneen jälkeen. Eräs silloinen työkaverini oli ollut nuornamiesnä ensimmäisten joukossa tapahtumapaikalla. Siellä oli ollut vallalla näkemys, että kokenut lentäjä oli pimeässä erehtynyt pitämään korkeajännitelinjaa kiitoratana. Lentäjän virhearviointiin on saattanut vaikuttaa se, että lentäjä oli ottanut aika paljon rohkaisua ennen lentoa, mutta sitä eivät onnettomuuden todistajat silloin tienneet. Hänellä oli veressä alkoholia ainakin kahden promillen verran. Dokumenttiohjelman Koivulahden murhenäytelmästä voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-1730444?autoplay=true Kommentit (0)
Maaherran residenssi	22.08.2017, 18:30
Vaikka olen blogillani usein kertonut Kakkisen Ollista, niin enpä ole ennen hänen virka-asuntonsa, eli hienosti sanottuna residenssin, kuvaa, julkaissut, mutta korjaan nyt sen puutteen. Olli toimi ainakin hyvän tarinan mukaan Kakkisensalon maaherrana, joka valvoi sitä, että Suomen valtakunnan lainsäädäntöä ainakin soveltuvin osin noudatettiin hänen valvontapiirissään.   Puhutaan että tuon edelleen pystyssä olevan Ollin mökin vaha puoli olisi peräti 1700-luvulta. Vaikka olen enemmänkin humanisti enkä rakennustekniikan erityisasiantuntija, niin epäilen, että tuo peltikatto on nuoremmalta ajalta. Mökki on tavallaan suojelukohde, koska nykyään rakennuksen pihapiirissä keskellä laajaa erämaata on ilmoitus kameravalvonnasta, joka perusteltua onkin. Toivottavasti nykyinen mökin omistaja Jouhtenisen metsästysseura pystyy säilyttämään rakennuksen jälkipolville.   Vaikka Ollia tituleerattiin maaherraksi, niin tosiasiassa hän oli vain jonkinlainen Gutzeit-yhtiön mäkitupalainen. Tosin mikään nöyrä metsäyhtiön alustalainen hän ei ollut, vaan tarvittaessa hän puuttui myös Gutzeitin miesten toimintaan lujalla kädellä. Varsinkin eläinsuojeluasioiden valvonnassa Olli oli lähes sata vuotta aikaansa edellä. Koska Ollin mökki oli Gutzeitin, pitivät sitä kortteeripaikkanaan myös omistajayhtiön herrat. Eräs innokas metsästystä harrastava Gutzeitin viskaali vakuutti Ollille, jonka Miisu-niminen kissa juoksenteli metsissä vapaana, että hän saisi tappaa kissan, mikäli se tavattaisiin  yli 50 metrin päästä tontilta. Siihen Kakkisensalon maaherra vakuutti, että samalla tavalla saa myös miehen tappaa ja että hän kyllä menettelisi niin kyseisen herran kanssa, mikäli hänen rakkaalle Miisulleen jotain sattuisi. Ollin eläinrakkaus ulottui myös käärmeisiin. Kun eräs Gutzeitin herra kehui tappaneensa ison kyyn Ollin mökin polulta, suuttui maaherra silmittömästi ja uhkasi välittömästi tehdä samoin käärmeen tappajalle, jos tämä vielä uusisi tekonsa. Kakkisensalon maaherra ei kuitenkaan ollut ihan nykyisten kettutyttöjen luokkaa eläinsuojeluihmisenä, koska hän itse oli erämaillaan innokas lintujen loukuilla pyytäjä, vaikka asia oli jo muualla maassa lailla kiellettyä. Kun kaksi metsäyhtiön viskaalia kerran kehuskeli rikkoneensa yhtiön metsistä suuren määrän laittomia loukkuja, Olli tulistui jopa siinä määrin, että määräsi miehet omin käsin loukut ansat korjaamaan ja vahti itse ainakin hyvän tarinan mukaan pyssyn kanssa niiden ennalleen saattamista.    Kommentit (3)
Veropolitiikkaa	16.08.2017, 17:52
Kävin tapaamassa kaunista rantaruotsalaista naista. Vasemmiston puheenjohtaja Li Andersson oli Kuopion torin kahvilassa puhumassa joukoille ja menin mukaan, koska olen aina paikalla siellä, jossa jotain tapahtuu. Myös kahvi ja pullan kantapala houkuttelivat. Paikalla oli tuhottomasti väkeä ja perisavolaiseen tapaan joukko oli puheliasta ja uteliasta. Eräs eläkkeellä oleva korkea-arvoinen savolaispoliisiviranomainen, joka kirjoittelee paljon lehtiin, ihmetteli sitä vääryyttä, että viime vuonna maassamme jaettiin verovapaita osinkotuloja 16 miljardia ja jos niistä olisi peritty normaali pääomavero, olisi valtion kassaan kilahtanut viisi miljardia. Se on sama määrä, minkä valtio otti velkaa viime vuonna. Yhdessä totesimme, että väärin on tuo asia, jos se totta on. Itse olin juuri opiskellut Usa:n presidenttien historiaa Markus Kantolan viimeisimpiä Usa:n presidenttejä käsittelevästä kirjasta Jakautunut kansakunta ja löytänyt sieltä hämmästyttävän tiedon amerikkalaisesta veropolitiikasta. Testasin Vasemmiston puheenjohtajan historia tietämystä ja kysyin, tietääkö hän, paljonko oli Usa:n ylin tuloveroprosentti vielä iloisella 1960-luvulla. Andersson arveli sen olleen noin 50 %. Väitin, ettei se ollut 50 vaan 95 %.  Tuossa tarkastin netistä luvun ja huomasin itsekin olleeni väärässä. Välillä 1944 - 1964 Usa:n ylin tuloveroprosentti oli 94. Siihen aikaan sikarikkaita ihmisiä paheksuttiin tässä vapaan markkinatalouden mallimaassa ja suuria tuloeroja pidettiin yhteiskunnalle vahingollisina toisin kuin nykyään. En ole toistaiseksi onnistunut selvittämään sitä, miten suurilla palkkatuloilla päästiin tuohon ylimpään veronmaksuluokkaan. Kommentit (0)