| Suku, joka hieroi Suomen maailmankartalle |
31.07.2017, 18:01 |
Kuten olen aiemminkin joutunut myöntämään, Koivistoisten suvusta ei ole
liiemmälti pongahtanut maailman maineeseen suurmiehiä tai -naisia.
Tosin Ossi Viidan Hannes Kolehmaista käsittelevässä väitöskirjassa
Hymyilevä Hannes esiintyy näyttävästi yksi sukumme edustaja, joka on
Yrjö Koivistoinen.
Kuopiolainen Yrjö Koivistoinen oli
Hanneksen lapsuuden kaveri, kilpakumppani, hieroja, manageri,
fysioterapeutti ja hän jopa vastasi suurjuoksijamme lääkintähuollosta
siinä määrin, että olisin taipuvainen pitämään miestä maamme
urheilulääketieteen isänä. Tärkeässä toimessaan hän oli edellä aikaansa
ja harrasti jo lähes sata vuotta sitten nykyään niin muodikkaita
vaihtoehtoisia hoitomuotoja, joita hyvällä syyllä voi ainakin tässä
tapauksessa kutsua pehmeiksi menetelmiksi.
Niinpä
kerrankin, kun supersankarin jalat olivat hiertyneen lainapiikkareissa
verille, yritti tämä itseoppinut kansanlääkitsijä parantaa
suurjuoksijamme tärkeät työvälineet käärimällä ne yön ajaksi
rotannahkoihin. Kliinisissä tutkimuksissa ilmeni, että hoidolla
oli vaikutusta - ainakin jalat kutisivat hirveästi.
Alkukesästä
ilmestyneessä Kalle Virtapohjan mainiossa Paavo
Nurmi-elämänkerrassa, kerrotaan, että myös Yrjö Koivistoisen velipojat
Janne ja Eino olivat urheiluhierojia ja ammatissaan niin arvostettuja,
että heidät kutsuttiin ensimmäisen maailmansodan alla Saksaan
huolehtimaan sikäläisten juoksijoiden lihashuollosta. Vuonna 1922 Janne
Koivistoinen muutti Argentiinaan Gimanasio y Esgrima -seuran hierojaksi.
Argentiinassa Janne Koivistoinen, joka muutti nimensä Juaniksi,
tunnettiin miehenä, joka oli hieronut Paavo Nurmea. Sitä tarina ei
kerro, montako kertaa Nurmi oli Janne Koivistoisen käsiteltävänä.
Olen
pohtinut asiaa pitkään enkä ole keksinyt yhtään kappaletta syitä sille,
etteivätkö Koivistoiset olisi hieronnallaan vaikuttaneet jopa
ratkaisevasti siihen, että Suomi juostiin maailmankartalle, sillä
huolehtivathan he sekä Hannes Kolehmaisen että Paavo Nurmen
työvälineiden toimivuudesta.
Kommentit (0)
|
| Suhoi |
30.07.2017, 16:52 |
Jännittävän ja näyttävän paraatin järjesti Venäjä Neva-joella
Ruotsista saamansa vuonna 1711 saamansa meritaisteluvoiton kunniaksi.
Jännittävä paraati oli sikäli, että itse pelkäsin maailman suurimman
sukellusveneen, joka on jo elinkaarensa päässä, voivan upota ja
aiheuttaa suurkaupungin keskustassa ydinkatastrofin, mutta onneksi niin
ei käynyt.
Tiedän. että paraati oli myös näyttävä, koska
itse seurasin männä viikolla Pietarissa
Suhoi-hävittäjien paraatiharjoituksia ja näyttäviä koneita ne olivatkin.
Ne olivat nimittäin maalattu kauniin sinisiksi juuri sellaiseen
värisävyyn, jota ennen neuvostovastaiset tahot kutsuivat
ryssänsinisiksi. Suomessahan armeijan tappovehkeet eivät ole kauniita,
koska ne on järkijään töhrätty rumilla maastoväreillä.
Venäläiset
mainostavat Suhoi-hävittäjäänsä maailman parhaaksi ja vaikka niin ei
olisikaan, kannattaa suomalaisten harkita Suhoiden hankkimista, koska
Venäjää vastaanhan maamme varustautuu ja niinpä naapurilta ostetut
koneet voitaisiin jo tässä vaiheessa laskea alasammutuiksi, koska
vähentäähän myös ostaminen vihollisen resursseja.
Joku
päivä sitten kerroin, ettei se nyky-Venäjän suurin sotasankari Suvorov
taida ollakaan Savon Suhosia, kuten Savon Sanomista omilla silmillä
luin, vaan Laatokan rannan Syvälahtia. Nyt Savon Sanomien pitäisi
selvittää, etteikö Suhoi-koneiden pääsuunnittelija voisi ihan hyvin olla
Savon Suhoisia. Ainakin kaikki ne Suhoset, joita itse tunnen, ovat
insinöörejä.
Kaikkihan jo tietävätkin, että Ruotsin
hyvinvointivaltion keksijä Tage Erlander oli Juvan Suhoisia, mutta
kaikki eivät tiedä vielä sitä, että ruotsalaisia metsäsuomalaisten
jälkeläisiä ovat myös prinssi Daniel poplaulaja Björn Skifs,
jalkapallovalmentaja Sven-Göran Eriksson ja Nobel-palkittu ekonomisti
Gunnar Myrdal.
Kommentit (0)
|
| Liukkonen |
29.07.2017, 18:29 |
Vaikka uintilajeja on ihan liikaa ja vaikka mielestäni
olympialaisissa tulisi uinnissa olla molemmilla sukupuolilla kolme
henkilökohtaista kilpailua ja yksi viesti, niin siitä huolimatta
seurasin tänään, miten Ari-Pekka Liukkosen käy uinnin mömmönkisoissa. Ei
voittanut Liukkonen mitalia ja sillä asialla on dramaattinen merkitys
maamme poliittisessa elämässä, koska jos vihreä kaupunginvaltuutettu
Liukkonen olisi noussut kansallissankariksi, olisi hänen kaveristaan
Touko Aallosta todennäköisesti tullut seuraavien eduskuntavaalien
jälkeen maamme pääministeri.
Mielenkiintoista kuitenkin
seurata Liukkosen tulevaa urheilumenestystä, koska tilanne on se,
että seuraavissa olympialaisissa lienee Suomella vain kaksi
mitalitoivoa, eli uimari Ari-Pekka Liukkonen ja sitten eräs maatamme
edustava afgaanipakolainen, joka viimeksi nuorten Em-kisoissa voitti
16-vuotiana nyrkkeilyssä täysin yllättäen hopeaa. Nuorukaisen nimen
päälle en nyt millään pääse enkä enää ole edes varma, onko hän enää
Suomessa vai joko hänet on palautettu turvallisina pidettävien
talibanien käsiin.
Sikäli mielenkiintoista, että
seuraavien olympiakisojen jälkeen kansallissankareina ja maamme kunnian
pelastajina saatetaan juhlia vihreää julkihomoa, joka luultavasti on
vielä kasvissyöjäkin ja afgaanipakolaista, joka aiottiin vähän
aiemmin karkottaa maasta.
Kommentit (1)
|
| Konitohtori |
28.07.2017, 17:59 |
Kuopio on muistolaattarikas kaupunki ja onpa oman laattansa saanut myös Mårten Lindforss ja se on hyvä se.
Mårten
Lindforss oli Suomen ensimmäinen laillistettu eläinlääkäri, mutta
eläinlääkärin toimen ohella hän toimi Kuopiossa myös sotilaslääkärinä,
joten uskon varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys
synnyttää, että hänen yhteydessään käytettiin titteliä eläin- ja
sotilaslääkäri.
Ehkä hänen ammattiyhdistelmänsä on
juurruttanut suomen kieleen sotilaslääkäreistä käytetyn hieman
halventavalta kuulostavan nimityksen "konitohtori". Luulen, että Mårten
piti eläinlääkärin virkaa helpompana hoitaa, koska siinä virassa oli
hankalat potilaat helpompi määrätä lopetettaviksi kuin sotilaslääkärin
vastaavassa virassa.
Maamme kulttuurielämään Mårten
Lindforss vaikutti myös suuresti, koska hänen aloitteestaan maahamme
perustettiin Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Wikipedia kertoo tästä monipuolisesti lahjakkaasti ja aikaan saavasta miehestä seuraavaa:
Mårten Johan (Martti Juhana) Lindforss (Linduuresti 25. syyskuuta 1800 Tuusula – 12. tammikuuta 1869 Kuopio) oli suomalainen eläinlääkäri, lääkäri ja aloitteiden tekijä.
Lindforssin
vanhemmat olivat kirkkoherra Mårten Kristofer Lindfors ja Katarina
Borgström. Hän valmistui maisteriksi 1823 ja lääketieteen
lisensiaatiksi 1825. Collegium medicumin eli myöhemmän lääkintöhallituksen
eläinlääkäriksi hänet nimitettiin 1829, ainoana alallaan. Lindforss
väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1832, väitöskirjan
aiheenaan Dissertatio physiologica assimilationis legem generalem exponens. Myös Lindforssin seuraavana vuonna julkaisema tutkimus De abscessu lymphatico herätti huomiota. Lindforss kuului Lauantaiseuraan ja oli mukana tekemässä aloitteet muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
ja Helsingin yksityislyseon perustamisesta. Hän muutti 1836
piirilääkäriksi Kuopioon, mutta erosi virastaan 1845 ja toimi Kuopion
lukion apulaisena, opettaen muun muassa suomen kieltä. Uudestaan
lääkäriksi hän ryhtyi 1855, toimien ensin lääkärinä Kuopion
ruotuväkipataljoonassa ja sitten Pielisjärven piirilääkärinä, kunnes jäi eläkkeelle 1866.
Lindforssin puoliso vuodesta 1833 oli Maria Auroa Bygdén (k. 1894). Heidän poikansa oli opettaja ja oppikirjojen tekijä Carl Mårten Lindforss.
Kommentit (0)
|
| Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä |
29.11.2016, 18:12 |
Nuorempana ihmettelin
sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten
tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin
sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on
alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni
muistan, kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja
katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä.
Kirja
nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt
minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista
eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman
kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi
mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja
pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin
antaa sen ilmeiseksikin.
Kirjan voi tilata sähköpostilla
osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta
0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen
säälistä ostaisin.
Kommentit (1)
|
Vehtuu |
27.07.2017, 19:57 |
Kuopiossa
on kunnioitettavan pitkät liikuntarakentamispaikkaperinteet, koska J.
V. Snellman jo lähes 150 vuotta sitten vaati vehtuusalin rakentamista
johtamaansa poikaoppilaitokseen ja näyttävä 8-kulmainen vehtuusali
seisoo eelleenkin Snellmaninpuiston laidassa. Nykyään vehtuusaleja tosin
nimitetään voimistelusaleiksi.
Kuopiolla on myös
kunnioitettavan pitkät naisvehtuuperinteet Tosin ongelmitta naiset eivät
päässeet vehtaamaan. Kaupungissa näet vastustettiin 150 vuotta sitten
tytöille ja pojille yhteisten koulujen rakentamista, koska monet
uskoivat, ettei tyttöjen fysiikka kestä yhteiskouluissa harjoitettavaa
vehtuuta.
Minna Canth oli eri mieltä vehtuuasiasta ja hän
palkkasi omille tyttäreilleen oman vehtuun opettajan todistaakseen,
että kyllä tyttöjenkin fysiikka kestää vehtuun. Ja hyvin Minnan
tyttärien fysiikka kestikin vehtuun, koska kohta Minnalla oli vävypoika,
joka oli ammatiltaan vehtuunlehtori.
Kommentit (0)
|
| Ylirasitus |
26.07.2017, 21:07 |
Asiaa pitkään pohdittuani olen tullut tulokseen, että suomalaisen
naisjuoksun suurin ongelma on liiallinen tunnollisuus, kunnollisuus ja
ahkeruus. Tutkimusteni mukaan Suomi on saattanut menettää neljä
superlupaavaa naisjuoksijaa sen vuoksi, että he ovat treenanneet liikaa.
Kestävyysjuoksija Anne-Mari Sandelin oli jo nuorena
lähellä maailman huippua, mutta sitten iskivät jalkavaivat. Kristiina
Iisakkila oli melkein yhtä hyvä pitkänmatkanmenijä, mutta jalat pettivät
häneltäkin. Juoksu-uran jälkeen kuuden ällän ylioppilas opiskeli
lääkäriksi, mutta taitaa nykyään olla enemmänkin valokuvaaja.
Pari
vuotta sitten maratonilla kunnostautunutta 17-vuotiasta Alisa Vainiota
pidettiin maamme yleisurheilumaineen pelastajana, mutta sitten alkoivat
jalkavaivat eikä hän ole pitkään aikaan kilpaillut. Ella Räsänen oli
huippulahjakas pikajuoksijaneitonen, joka oli jo 15-vuotiaana SM-tasoa
naisissa, mutta sitten ilmaantuivat rasitusmurtumasta johtuneet
selkävaivat, eikä Ellaa ole muutamaan vuoteen kilparadoilla näkynyt. Ja
nyt sitten lähellä maailman huippua ollut Nooralotta Neziri ilmoitti
jättävänsä kilpailukauden kesken ylirasituksen vuoksi. Toivottavasti
edes hän ymmärtää levätä ja palaa vielä huipulle.
Minulla
on epäilys, että koska suomalaiset eivät uskalla nykyään käyttää
riittävässä määrin kemiallista lisäruokintaa, kuten epäilen monissa
muissa maissa tapahtuvan, vaan joutuvat sinnikkäällä harjoittelulla
korvaamaan antamansa tasoituksen, he treenaavat niin kovaa, ettei sitä
ihmisruumis enää kestä.
Kommentit (0)
|
| Ylikunto |
25.07.2017, 18:09 |
Asiaa pitkään pohdittuani olen tullut tulokseen, että yhtenä syynä
maamme yleisurheilun surkeaan tilaan, on huippujemme taipumus ylikuntoon
ja erilaisiin rasitusvammoihin. Ainakin neljän lupaavan nuoren
urheilijan tämä kausi on pilalla ylikunnon tai rasitusvammojen vuoksi.
Muualla maailmassa ei moisia ongelmia tietääkseni ole. Muualla
harjoitellaan ehkä vähemmän tunnollisesti tai sitten jotenkin
järkevämmin.
Ennen ei maamme urheilupiireissä
moisista vaivoista kärsitty. Yhden säännön vahvistavan poikkeuksen tosin
muistan. Moskovan kisoissa 1980 Martti Vainion menestyksen esti
anemia. Senkin muistan, että Juha Väätäinen ihmetteli silloin asiaa ja
vakuutti, että moinen vaiva pystytään poistamaan puolessa tunnissa, jos
vain halutaan.
Muistanpa myös, miten Heinolassa entisen
työpaikkani kahvipöydässä oli Kuusamon mies, joka tiesi kertoa Lahden
mm-kisojen alla, että suomalaishiihtäjille oli korostettu, että jos
ylikunto iskee, niin valittavana on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on
täydellinen kahden kuukauden lepo ja toinen on se, että urheilijan
perskannikkaan isketään piikillä ylikunnon poistava ruiske. Ilmeisesti
maamme yleisurheilijoiden perskannikat jätetään nykyään rauhaan.
Edellä
mainitun Kuusamon miehen uskottavuutta lisäsi se, että hän tiesi kertoa
ennen miesten takaa-ajokilpailua, että Immonen ei sitten tänään tule
maaliin. Heinolassa oli hämmästyttävän paljon tietoa kilpaurheilun
salatusta maailmasta. Paikallisessa ravintolassakin mömmökauppiaat jo
ennen Lahden skandaaleja mainostivat aineitaan sillä, että myös Myllylä
ja Isometsä näitä käyttävät.
Kommentit (0)
|
| Suomalaisen keihäänheiton menetetty maine |
24.07.2017, 19:23 |
Kyllä
ei ole kehumista maamme yleisurheilun tilassa. Muistanpa, miten 17
vuotta sitten seurasin Lahden Kalevan kisojen kuulantyöntökilpailua.
Silloin Suomi oli maailman johtava kuulantyöntökansakunta ja paikalla
oli kahdeksan kpl yli 20 metriä työntänyttä mörssäriä enkä nähnyt
asiassa mitään kummallista. Sitten tuli monenlaisia loukkaantumisia sekä
lopettamisia ja maamme kuulantyönnön tulostaso putosi keskimäärin kaksi
metriä.
Ja
samoissa Lahden Kalevan kisoissa ihastelin kolmea lupaavaa yli 8000
pisteen kymmenottelijaa enkä nähnyt asiassa mitään kummallista. Mutta
sitten heillekin tuli kaikenlaisia vaivoja ja urat jäivät vaille suurta
täyttymystä. Tosin Siperiassa syntynyt Hämäläisen Eetu, joka ei tainnut
suomen sanaa osata toi eräistä mömmönkisoista Suomen ainoan mitalin.
Eetulla muuten on urheilullisesti lahjakkaat tytär ja poika, mutta tänä
kesänä en ole heidän urheilusaavutuksistaan kuullut. Sen olen kuullut,
että tytär seurusteli Suonenjoen ja ehkä koko maailman parhaan
lentopalloilijan Lauri Kermisen kanssa.
Vielä
muutama vuosi sitten Suomi olisi keihäänheitossa voittanut melkein koko
muun maailman enkä nähnyt asiassa mitään kummallista, mutta tänä kesänä
on taso lajissa romahtanut samalla tavalla kuin kuulantyönnössä reilut
10 vuotta sitten. Eilenkin vain kaksi miestä ylitti vaivoin 80 metriä ja
vain yksi suomalainen keihäsmies on paikalla tulevissa yleisurheilun
mömmönkisoissa. Olen kovasti iloinen, jos Tero Pitkämäki selviää
mömmönkisoissa loppukilpailuun. Jotain merkillistä on tapahtunut maamme
keihäänheittäjille. Syitä voimme vain arvailla.
Kommentit (0)
|
| Hamed Coulibaly - kliininen viimeistelijä |
23.07.2017, 17:51 |
Kyllä ei taida Kups olla mitaleilla tälläkään kaudella, sillä Hjk,
Vps ja Fc Lahti tuntuvat olevan liian hyviä. Mutta nelossijasta
kuopiolaiset taistelevat tasaväkisesti Turun Interin, Maarianhaminan
Ifk:n ja Tampereen Ilveksen kanssa. Marginaalit näillä joukkueilla ovat
pienet.
Eilenkin Kups oli hätää kärsimässä kotikentällään
Fc Lahtea vastaan ja siinä vaiheessa kun vieraat noin vartti ennen pelin
päättymistä siirtyivät 0-2 johtoon, pettivät hermovähäni ja olin jo
poistumassa tapahtumapaikalta allapäin ja pahoilla mielin, mutta onneksi
en ehtinyt poistua, koska heti lahtelaismaalin jälkeen näin elämänäni
kauneimman täysosuman.
Kupsissa pari kautta pelannut,
mutta jalan katkeamisen vuoksi reilun vuoden sivussa ollut
norsunluurannikolainen Hamed Coulibaly täräytti rangaistusalueen
ulkopuolelta hirmuisen hevosenpotkun aivan tarkasti Lahden maalin
yläkulmaan. Monilla jalkapallokentillä olen taistellut, mutta sellaista
vetoa en ole ennen nähnyt ja sen toteaa suureen ääneen myös ottelun
selostaja oheisessa videopätkässä:
Pari
minuuttia ennen päätöstä Ats Purje runnoi vielä tasoituksen ja niinpä
poistuin pallokentän laidalta väsyneenä, mutta onnellisena nähtyäni
yhden Keskuskentän dramaattisimmista otteluista. Onnellinen olin
siitäkin, että olin keksinyt ratkaisun pitkään miettimääni ongelmaan.
Kupsilta on tähän asti puuttunut kliininen viimeistelijä ja vaikka
joukkue onkin tehnyt paljon maaleja, ovat ne johtuneet vain sitkeästä
yrityksestä; taidolla niitä ei ole viimeistelty. Esimerkiksi kärkkäästi
maalintekopaikkoihin hakeutuva tuulennopea laitahyökkääjä Ilmari
Niskanen tarvitsisi selvästikin repun saadakseen pelivälineen pömpelin
perukoille. Rangaistuspotkujakaan kuopiolaiset eivät saa maaliin. Mutta
tulevaisuudessa saavat, kunhan vain Hamed Coulibalyn annetaan ne
jysäyttää hevosen potkullaan ylänurkkaan.
Kommentit (0)
|
Eksentrinen |
22.07.2017, 14:53 |
Wikipedian mukaan generalissimus Aleksandr Suvorov oli kaikesta
neroudestaan huolimatta, tai sitten juuri siitä syystä, lievästikin
sanottuna kummallinen ihminen, jollaisesta käytetään tieteellisessä
mielessä määritelmää eksentrinen. Tosin kummallinen käytös ei ollut
esteenä sotilasuralla etenemiselle, koska ainakin hyvän tarinan mukaan
keisarinna Katariina Suuri oli nimen omaan sanonut, että kaikki
suurmiehet ovat eksentrikkoja.
Tämän lausunnon jälkeen
Suvorov olisi sitten päivittäin tehnyt jotain erikoista, jotta siitä
tulisi hänelle luontaista. Suvorov kieriskeli joka aamu alasti
ruohikossa, teki sotilaidensa edessä kärrynpyöriä, yritti julkisesti
liimata päättömälle kalkkunalle uutta päätä ja juhlatilaisuuksissa
pilkkasi ylhäisön tapoja muun muassa laulamalla ja pöydille hyppimällä.
Erikoisesta käytöksestään huolimatta Suvorov herätti luottamusta niin
rivimiehissä kuin ylemmissäänkin.
Suvorovin esimies,
ruhtinas Grigori Potjomkin, ihaili alaistaan suuresti. Eräässä
kirjeessään hän totesi: ”En löydä sanoja ilmaistakseni, miten suuresti
kunnioitan Teidän palvelustanne, Aleksandr Vasiljevitš”. Ihailu oli
molemminpuolista ja miesten toisilleen kirjoittamista perin
omalaatuisista kirjeistä välittyy lähes lemmenkirjeenomainen sävy,
josta seikasta joku itsensä pöhköksi lukenut lisenssi voisi kirjoittaa
vaikkapa skandaalimaisen väitöskirjan.
Tosin Venäjällä on
nykyään näissä seksuaalihässimisasioissa sen pidättyvä linja, ettei
väitöskirjaa siellä varmaankaan julkaistaisi. Putinin hallinnon kannalta
olisi noloa myöntää, että valtakunnan historian merkittävät sankarit,
eli säveltäjä Tsaikovski, elokuvaohjaaja Eisenstein, Rasputinin murhaaja
kreivi Jusupov, kenraali Mannerheim ja generalissimus Suvarov, olivat
henkilöitä, joiden seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ei ollut täyttä
varmuutta.
Kommentit (0)
|
| Suvorovin monumentti |
21.07.2017, 19:27 |
Luonnollisesti Pietarin keskustasta parhaalta paikalta löytyy myös
Alexander Suvorovin näköispatsas, joka on harvinaisen hauska
muistomerkki, sillä suuri sotapäällikkö on patsaassaan puettu
roomalaisten sodanjumala Marsin sotasopaan. Tahattoman koomiselta
näyttää, kun savolaisen pienviljelijä-metsurin näköinen generalissimus
Suvorov on puettu roomalaiseksi jumalolennoksi.
Toisaalta
Suvorovin patsas ei ole ainut savolaispatsas Pietarissa. Nimittäin
tsaari Pietari III, jonka äidin ainakin Savon Sanomat paljasti olleen
Iisalmen Kauhasia, oli saanut syntymälahjakseen savolaismallisen
pystysieraimisen nenän. Pietari III oli niin ylpeä haistimestaan, että
kokosi itselleen henkivartiokaartin samanlaisen nenälaitteen omaavista
miehistä ja puki heidät preussilaismallisiin univormuihin.
Hän
ihastui niin paljon kaartinsa komeista miehistä, että teetätti heistä
näköispatsaat. Niinpä jostain Pietarhovin puistosta pitäisi tänäkin
päivänä löytyä patsaita, jotka esittävät preussilaisiin kuteisiin
puettuja Erkki Liikasen näköisiä miehiä. Itse en ole näitä
monumentaalisia hahmoja onnistunut löytämään.
Kommentit (0)
|
| Aleksanteri Syvälahti |
20.07.2017, 22:38 |
Muistanpa, kun viimeksi astuin Ateneumin ensimmäiseen huoneeseen, oli
sen ensimmäisen taulun nimenä Runonlaulaja Pentti Lyytinen laulaa runoa
savolaisessa savupirtissä. Kuten olen joskus aiemminkin paljastanut, on
runonlaulaja Lyytinen syntynyt Suonenjoen Kärkkäälän Piispalanmäellä.
Kun
nyt Pietarissa astuin Eremitaasiin, pisti silmääni, että keskeisimmällä
kunniapaikalla oli muotokuva Venäjän historian suurimmasta sankarista
Aleksanteri Suvorovista. Hänhän oli Venäjän historian suurin
sotapäällikkö, joka ei hävinnyt taisteluakaan vaikka harjoitti
ammattiaan lukuisilla sotatantereilla 1700-luvulla. Luulen tässä
tiedossa olevan vähän ropakantaa.Sitä Venäjän historia ei kerro, että
Suvorov puhui täydellistä suomea ja aloitti sotilasuransa Inkerin
rykmentissä ja niinpä monet suomalaiset uskovat generalissimus Suvorovin
olleen suomalaisen.
Savon Sanomat meni jopa niin
pitkälle, että väitti miehen olleen taustaltaan Savon Suhosia, joita
myös Kärkkäälässä ennen asui, ja kiistämätöntä on, että Suvorovissa on
kyllä paljon Suhosten näköä. Kuopiossa vieraili viime talvena Helsingin
Yliopiston Venäjätutkija, jolta kysyin näkemystä siitä, pitääkö Savon
Sanomien tieto siitä, että Venäjän historian suurin sankari on Suhosia,
paikkansa, mutta tutkija ei sitä uutista täysin purematta niellyt, vaan
väitti Suvorovin olleen Laatokan rannalla asustaneita Syvälahtia. En nyt
keksi yhtään kappaletta syitä, etteikö hän voisi ihan hyvin olla
lähtöjään Uukuniemen Urheilijoiden miehiä.
Kuten olen jo
aiemmin muutaman kerran kertonut, niin Uukuniemen Urheilijoiden
miehiähän on myös kohta Savonlinnaan saapuva Vladimir Putin, jonka sekä
isä että äiti olivat Tverin Karjalasta, eli seudulta, jonne suuri joukko
uukuniemeläisiä muutti 1640-luvulla.
Kommentit (0)
|
| Venäjän talous |
19.07.2017, 22:19 |
Jututin sivistynyttä pietarilaista Venäjän taloustilanteesta. Hän
kertoi, että venäläisen keskipalkka on 500 euroa kuukaudessa ja eläke
200. Niillä on vaikea tulla toimeen. Hänkään yliopistotutkinnon
suorittanut ihminen ei pysty talvisin ostamaan vihanneksia. Tilanne on
koko ajan pahenemassa. Hänen mukaansa elämä Neuvostoliiton aikaan oli
helpompaa, koska ruokaa sentään oli. Tosin silloin ei päässyt
matkustelemaan ulkomaille.
Tämän sivistyneen pietarilaisen
mukaan lännen talouspakotteet ovat nostaneet ruoan hintaa. En viitsinyt
alkaa väittämään vastaan. Ruoan hinta ei ole noussut talouspakotteiden
vuoksi, vaan Venäjän vastapakotteiden takia. Venäjähän rajoitti
vastapakotteena elintarvikkeiden tuontia lännestä ja se sai
suomalaisenkin talonpojan ahtaalle.
Kommentit (2)
|
| Pietarin liikennekaaos |
18.07.2017, 20:02 |
Moottoriurheilu on se urheilumuoto, jossa suomalaiset vielä
menestyvät ja ovat ainakin väestömäärään suhteutettuna maailman
parhaita, mutta nyt olen perehtynyt venäläiseen liikennekulttuuriin ja
olen varma, että kunhan itänaapurin miehet saavat olleen kunnon
kaluston, on meikäläisten valta-asema uhattuna. Pietarin liikenteessä
näkee sellaista ajoneuvon hallintakykyä ja uskallusta riskien ottoon,
että potentiaalisia autourheilun maailmanmestareita löytyy kaupungista
kasapäin.
Venäjän talous on kuralla, mutta kunhan Putin
keksii sen, että pysäköinninvalvontaa tehostamalla voidaan valtion
tuloja radikaalisti lisätä, ennustan Venäjän talousongelmien ratkeavan.
Ainakin Pietarissa kuka tahansa saa pysäköidä minne tahansa
seuraamuksitta. Venäläistä pysäköintikulttuuria seuratessa tajuaa sen,
miten lainkuuliaista ja nöyrää kansaa suomalaiset ovat ja se on hyvä se.
Pietarissa
on erinomaisesti toimiva metro, mutta siitä huolimatta kaupunki on
hukkumassa autoihin. Liikenneruuhkat ovat toivottomat kanavien
pirstomassa kaupungissa. Ihmettelen sitä, ettei Pietarin historiallista
keskustaa oli suljettu yksityiautoilta. Kaupungin liike-elämä voisi
alkaa vaatimaan kävelykatuja.
Kommentit (0)
|
Venäjällä on jotain hyvääkin |
17.07.2017, 21:26 |
Olen saapunut tänään valtiovierailulle Pietariin ja havainnut, että
vaikka viimeaikojen tiedonvälitys ei ole Venäjästä juuri mitään hyvää
kertonut, niin minä kerron kaksi hyvää asiaa. Vaikka venäläisten
elintaso on puolet suomalaisesta, niin siitä huolimatta ainakin
Terijoella ja Pietarissa näyttää olevan paljon enemmän kukkia ja hyvin
hoidettuja kukkaistutuksia kuin Suomessa. Ne ovat ilo silmälle.
Lisäksi
Venäjällä saa junalippuja huomattavasti paremmin kuin meillä, jossa
lippu pitäisi hankkia itsepalveluna netistä tai lippuautomaatidta, jos
sellainen asemalla on, kaikilla asemilla ei ole. Suomessa junalippuja ei
saa enää junistakaan. Venäjällä tai ainakin Pietarissa on rivi ihmisiä,
sukupuoli ja ikä jääkööt mainitsematta, jotka ystävällisesti myyvät
pilettejä myös yksinkertaisille tai köyhille ihmisille, joilla ei ole
internetiä tai pankkikorttia.
Kommentit (0)
|
| Tyyni ja rauhallinen |
16.07.2017, 16:59 |
Uukuniemen
aamu oli tyyni ja rauhallinen, mutta sitten loppui kaasu. Kaasupullon
vaihtoa varten olisi pitänyt avata erään levyn ruuvit, mutta sen ruuvin
kanta oli epätyypillistä mallia. Lointelin ja sadattelin aika tavalla.
Onneksi mukaani oli lähtenyt työkalusarja, jossa oli 40 erilaista
ruuvimeisselin päätä ja lopulta löytyi se oikea.
Saatanan
hallitus on aloittanut normien purkutalkoot, mutta yksi normi olisi
saatava lisää. Eli maamme kotitalouksiin myytäviin tavaroihin
sallittakoon vain ruuvit, joihin tavallinen ruuvitaltta käy. Muunlaiset
ruuvit katsottakoot kielletyiksi kilpailunrajoituksiksi. Ja jos saatanan
hallitus ei edes tätä normia pysty säätämään, niin saatanan Eu sen
säätäkööt ja korvatkoot sillä vaikkapa saatanan kesäaikadirektiivin.
Kommentit (0)
|
| Lenita ja Jevtusenko |
15.07.2017, 18:06 |
Olen alan lehdistöstä lukenut, ettei Lenita ole ainakaan ihan kaiken
aikaa ole jaksanut pitäytyä yksiavioisuuteen, vaan Leppäsen Aunen sanoin
suhteissa on oltu, mutta Lenitan keväällä ilmestyneistä muistelmista
luin sen yllättävän tiedon, että hän on seurustellut myös maailmankuulun
runoilijan Jevgeni Jevtusenkon kanssa joskus iloisella 70-luvulla
törmättyään tähän sattumalta neuvostoravintolassa.
Tosin
seurustelusuhdetta kesti vain yhden illan, mutta seurustelu ravintolassa
oli hyvin intiimiä, koska Jevgeni supatteli asioitaan Lenitan korvaan
samaan aikaan, kun gruusialainen laulaja esiintyi suureen ääneen parin
vieressä. Kun Lenita ihmetteli moista järjestelyä, kuiskasi Jevgeni,
että seinilläkin on korvat.
Muistelmista päätellen Lenita
vallan ihastui syvähenkiseen runoilijaan, joka opetti hänelle illan
aikana, että oikeus on kuin juna, joka ei aina saavu ajoissa. Itse en
ole noin optimistinen ihminen, vaan olen sitä mieltä, että ihmiskunnan
historia osoittaa, että kohtuuttoman useasti se oikeuden juna ei saavu
koskaan.
Kommentit (0)
|
| Rautatie |
14.07.2017, 15:45 |
Suosikkielokuvani on Forrest Gumb, mutta hopealle suosikkilistallani
sijoittuu tv-elokuva Rautatie, joka on nähtävissä Ylen arkistossa, ja
jos satunnainen lukijani ei todellakaan keksi heinäkuulla mitään muuta
tekemistä, niin voit katsoa sen tästä linkistä.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/04/18/rautatie
Mattia
esittää loistavasti Leo Jokela, joka ei ole ihan yhtä komea kuin Tauno
Palo, mutta näyttelijänä hän on huomattavasti parempi. En ole
lausunnossani kuitenkaan ihan puolueeton, koska pidän Jokelaa, joka on
ulkoiselta hapitukseltaan tyypillinen savolainen pienviljelijä-metsuri,
Suonenjoen poikana, vaikka Wikipedia väittää hänen olevan hämäläisiä.
Perustelen
Jokelan suonenjokalaisuutta sillä, että urheilunvaikuttajista
kertovassa Kiveenhakatut-sarjassa väitetään Leo Jokelan olevan
maailmankuulun suonenjokelaisen suksivoidetehtailija Esa Rossin avioton
lapsi, eli huorpoeka, kuten Savossa sanotaan. Suomen teatteritaiteelle
oli suuri menetys, että Jokela kuoli jo 48-vuotiaana. Hänkään ei ollut
mikään vesipoika.
Leo Jokela on siis melkein Kärkkäälän
poika ja melkein sukulaismies, koska eilen mainitsemani isovaarini
Kustaa Koivistoisen siskon poika oli Aatami Rossi, joka ryöstömurhattiin
joulun aatonaattona 1882 Kaikkisen rannalla yhdessä vaimonsa kanssa.
Pariskunnan perhe-elämän sisäisestä dynamiikasta kertonee jotain se,
että murhapaikka tunnetaan Ullan eikä Aatamin rantana.
Kommentit (1)
|
| Matti ja Liisa |
13.07.2017, 18:08 |
 M
Lapinlahdelle
suuntautuneella maakuntamatkallani pisti paikkakunnan asemalla silmääni
Mattia ja Liisaa esittävä kääpiönäköispatsas, joka on ihan
parahultaisella paikalla, koska Lapinlahden asemaltahan Juhani Ahon
Rautatie-romaanin pariskunta tapahtumarikkaalle junamatkalleen nousi.
Tosin
tässä yhteydessä on syytä muistaa, etteivät Matti ja Liisa olleet
lapinlahtelaisia, vaan varpaisjärveläisiä ja he ovat ruuna Reippaan
jälkeen kuuluisimmat varpaisjärveläiset. Ruuna Reipas onkin saanut oman
patsaansa vallan kotipitäjäänsä.
Tuosta Matin ja Liisan
junamatkasta ei ole kulunut vielä kovin paljoa aikaa, koska Savon rata
valmistui Lapinlahdelle vasta 1900-luvun puolella. Oma isovaarini
Kustaa, joka kuoli 1932, oli rataa tekemässä ja palellutti työmaalla
pahasti jalkansa.
Savon radan valmistumisen jälkeen on
savolaista intelligentsiaa virrannut runsaasti etelään, mutta yhä vain
sitä tuntuu riittävän. Isovaarini Kustaan sisaret tosin matkustivat
itään, koska siihen aikaan Pietari oli Helsinkiä houkuttelevampi
kaupunki monille savolaispiioille.
Vallankumouksen
jälkeen suvun yhteys isoisotäteihini katkesi. Sen verran heistä
muistetaan, että toinen meni naimisiin herra Halmeen kanssa ja toinen
herra Töllikön kanssa. Sekin vielä muistetaan, että toinen piioista kävi
vierailulla Kärkkäälässä ja oli siinä vaiheessa jo niin venäläistynyt,
eli ryssittynyt, kuten siihen aikaan ilman arvolatausta sanottiin, että
oli unohtanut ä-kirjaimen ja kertoi nähneensä, miten harka istui Harjun
pellolla.
Kommentit (0)
|
Putsettilannoitus |
12.07.2017, 21:30 |
Eilen taisin kehua vähän liikaa suonenjokelaisten mansikkaisäntien
tiedotuspolitiikkaa. Nimittäin muistan vieläkin selvästi vajaan 40
vuoden takaa, kun suonenjoen marjanviljely ajautui kannattavuuskriisiin
mansikan hinnan romahtaessa ihan yllättäen.
Viljelijät
syyttivät asiasta erästä silloin esitettyä radio-ohjelmaa, jossa
paljastettiin se hirveä asia, että pelloilla käytetään erilaisia
kemikaaleja. Syytös ohjelman merkityksestä myyntihintoihin oli
varmaankin liioiteltu, sillä markkinatalouteen kuuluu, että kannattavaa
bisnestä laajennetaan siihen asti, kunnes markkinat kyllästyvät ja
siitä seuraa taloustieteilijöiden mukaan luova tuho, jonka jälkeen vain
parhaat tuottajat jäävät jäljelle.
Ihmettelen, etteivät
80-luvun kemikaalisyytösten aikaan suonenjokelaiset viljelijät
kaivaneet esille vanhaa mainettaan aitoina luomutuottajina.
Mansikanviljelyn uranuurtaja opettaja Olavi Leskinen nimittäin kehitti
jo alkuvaiheessa mansikoille todella luonnonmukaisen ravinteen, jota
kutsuttiin putsettilannaksi. Kemialliselta koostumukseltaan se oli
vettä ja ihmispaskaa. Puhutaan, että eräs ensimmäisistä
mansikkaisännistä jopa houkutteli rahalla ohikulkijoita pistäytymään
hänen pikkulassaan hankkiakseen uutta kasvuvoimaa pellolleen.
Kommentit (0)
|
| Mansikkaisännät luonnonsuojelijoina |
11.07.2017, 20:07 |
Yleensä suonenjokelaiset mansikkaisännät ovat osanneet hoitaa
tiedotuspolitiikkansa loistavasti ja ovat heinäkuun uutisköyhänä aikana
pääuutislähetyksessä olleet valittamassa joko sitä, että tulee huono
sato tai sitten sitä, että hyvä sato vie kasvuvoiman maasta.Tänä kesänä
mansikkaisäntien tulisi korostaa olevansa luonnonsuojelun eturintamassa.
Nimittäin minulle on kerrottu, että
marjanviljely-yhdistys on jakanut mansikkatiloille tuulihaukanpönttöjä
edistääkseen rastaiden luonnonmukaista torjuntaa eikä suinkaan vailla
menestystä, sillä tietooni on saatettu tavallisesti luotettavista
lähteistä, että sekä Jussilassa että Pipliakankaalla on tuulihaukan
pesintä onnistunut. Tosin Pipliakankaalla oli ollut se vastoinkäyminen,
että pönttö oli pudonnut maahan, mutta mitään pelkäämätön Pekka oli
kiivennyt sen takaisin puuhun. Itse en olisi sellaista uskaltanut tehdä,
koska vaikka silmäni ovat huonot, ovat ne sentään omat, ja vihaisten
haukkojen kanssa ei ole leikkimistä.
Nyt voisi joku
suonenjokelainen marjaisäntä kertoa pääuutislähetyksessä
suonenjokelaisten mansikkaisäntien luonnonsuojeluprojektista ja uskon,
että paikkakunnan marjan kysyntä Etelä-Suomen punavihreän kuplan sisällä
kasvaa räjähdysmäisesti.
Kommentit (0)
|
| Patsas Näkymättömälle-Viänäselle |
10.07.2017, 18:44 |
Suonenjoen kirjaston taidegalleriassa savolaiselta nimeltään
Kellarikalleria on menossa sarjakuvapiirtäjä Jope Pitkäsen näyttely,
joka on ratkiriemukas näyttely, jossa satunnaisen matkailijan kannattaa
pistäytyä. Jorma Pitkänen on suuri humoristi, mutta hänen epäonnekseen
miehen huumoria ei ymmärretä Savon ulkopuolella.
Itse olen
aina tykännyt Pitkäsen sarjakuvahahmosta Mauno Mansikasta, jonka
persoonasta tiedämme vain sen, että hän on kärkkääläinen ja naapurissa
asuu joku Paananen. Kirjastossa Mauno Mansikka mainostaa marjaansa, joka
ei tieteellisessä mielessä ei ole marja, vaan epähedelmä, slouganilla
Mauno Mansikan mansikoihin ei ole kukaan vielä kuollut. Minusta tuossa
mainoksessa on jotain hyvin savolaisen kieroa.
Torilla
Suonenjoen kunnalliselämän vahvamies Tori-Pekka myyskenteli
mansikoitaan ja ehdotin, että hän voisi markkinoinnissaan hyödyntää
Mauno Mansikan iskulausetta, mutta siitä Tori-Pekka ei innostunut. Sen
sijaan Pekka oli innostunut siitä, että Jopelle pitäisi saada patsas
paikkakunnalle ja taidenäyttelyn avajaisten avauspuhujana Tori-Pekka
olikin jo esittänyt, että Jopelle olisi saatava patsas ja että
kustannussyistä sarjakuvanero itse voisi patsaansa suunnitella.
Idea
on loistava. Itse ehdottaisin, että kustannussyistä Jorma Pitkäsen
patsas voisi esittää hänen tunnettua sarjakuvahahmoaan
Näkymätöntä-Viänästä, jolloin näköispatsaaseen tarvittaisiin vain
ilmassa leijuva lippahattu. Sellainenhan se Näkymätön-Viänänenkin on
sarjakuvahahmona.
Kommentit (0)
|
| Villejä lupiineja |
09.07.2017, 17:30 |
Näyttävä
ja helppohoitoinen lupiini on vallannut syntymäkotini ympäristön ja se
on hyvä se. Joku itsensä pöhköksi lukenut lisenssi voisi tehdä tohtorin
väitöskirjan Suomen lupiinin historiasta. Esimerkiksi sen voisi
selvittää, milloin ja kuka keksi alkaa levittää niitä tienvarsiin, josta
ne ovat siirtyneet kotipuutarhoihin kuvan esittämällä tavalla? Tai onko
mahdollista tyydyttää maamme väestön valkuaishuolto lupiinin avulla?
Andeilla nimittäin Inkat viljelevät lupiineja joiden siemenet ovat 60 %
proteiinia, joka lienee maailmanennätys alallaan. Viljoissa proteiinia
on alle 10 %.
Lupiini on nykyään kansalliskasvimme. Se on
ymmärtääkseni hyvin suomalainen laji ja myös maamme yleisin kukkakasvi.
En ole lupiineihin törmännyt muualla maailmassa. Venäjän Karjalassa olen
yhden lupiiniesiintymän nähnyt heti Niiralan rajanylityspaikan jälkeen,
mutta sen jälkeen heti idempänä lupiinin on tienvarsilla korvannut
jättiputki, jota myös Stalinin kostoksi kutsutaan.
J.V.
Stalin nimittäin määräsi Kaukasuksen jättiputkea kasvatettavan rehuksi
koko jättiläisvaltakunnassa ja niin myös sitten tapahtui. Pahaksi
onneksi lehmät eivät jättiputkea suostu syömään diktaattorin tahdosta
huolimatta. Stalinin seuraaja Hrutshev määräsi kansan viljelemään
maissia, mutta siitä hommasta ei tullut lasta eikä mitään muutakaan,
koska kansa ja maissi eivät Nikitaa totelleet.
Ulkomaalaisille
mansikanpoimijoille lupiini näyttää olevan ihastuksen aihe, koska eilen
muudan ulkomaalainen henkilöauto teki paniikkijarrutuksen ja autossa
oleva naisenpuoli määräsi miehen puolensa poimimaan vaalimani
vitivalkoiset lupiinit ikkunamme alta. Minua tapaus huvitti, mutta rouva
näytti vieraille epäkohteliaasti keskisormea.
Kommentit (1)
|
| Matti Rossi lähti |
08.07.2017, 16:45 |
Tunnettu rautalampilainen runoilija, arvostettu kääntäjä ja lupaava
kiekonheittäjä Matti Rossi on poistunut tuonilmaisiin, joka on valtava
menetys maamme kulttuurielämälle. Tosin täysin yksimielisesti Suomen
kansa ei näyty surevan lahjakkaan ihmisen poismenoa.
Eläessäänkin
Rossin persoona herätti kiistoja. Hänen ilmiantokirjeensä Unkarin
kirjailijaliitolle maassamme vierrailleen unkariilaisen kirjailijan
kriittisestä asenteesta reaalisosialismiin, jota hän nimitti punaiseksi
fasismiksi muistetaan vielä yli 40 vuoden takaakin. Matti Rossi oli
parhaassa miehuudessaan jopa vahva ehdokas Suomen kirjailijaliiton
puheenjohtajaksi, mutta asia kariutui siihen, että hän erehtyi
valintakokouksessa lyömään Hannu Mäkelän nenän verille.
Rossin
viimeinen kirja oli nimeltään Raunioista nousee Donbas, jossa kerrotaan
Itä-Ukrainan sodasta. Kirjan uskottavuutta vähentää ainakin se, että
siinä väitetään Ukrainan hävittäjän ampuman 30 mm:n tykin ammusten
jälkien näkyvän selvästi malesialaiskoneen hylystä, mutta kansainvälinen
tutkijaryhmä ei näitä reikiä kuitenkaan jostain syystä löytänyt.
Tunnelmaan
sopivasti hiljennymme kuuntelemaan Matti Rossin mahtavaa sanoitusta
Muistatko Baikalin rannat Kom-teatterin kuoron esittämänä. Harrasta
tunnelmaa hieman häiritsee se, että ainakin itselleni syntyy mielikuva
siitä, että mieltä ylentävässä sävelmässä ylistetään vankileirin
pystyttämistä Siperiaan.
https://www.youtube.com/watch?v=wddXDbh9EYA
Kommentit (0)
|
Kuppa ja kulttuuri |
07.07.2017, 17:52 |
Eilen vietettiin Eino Leinon päivää ja monessa salossa liehahteli
uljaasti Suomen siniristivaate eikä turhaan, sillä Eino Leino oli suuri
nero ja on ansaitusti maamme kansallisrunoilija. Mihinkäpä mies olisi
yltänytkään, ellei hän olisi ollut niin sairaalloinen. Leinoa vaivasivat
alkoholismi ja kuppa, jotka veivät hänet ennenaikaiseen hautaan.
Leino
selvisi huonosti sairauksiensa kanssa toisin kuin Janne Sibelius, joka
eli yli ysikymppiseksi, vaikka kansallissäveltäjä kärsi samoista
vaivoista kuin Leino. Sibeliuksen parisuhdekaan ei kariutunut kuppaan,
kuten Leinolle kävi. Tosin Leino onnistui ilmeisesti tartuttamaan
kuppansa myös nuorikkoonsa ja sellaisesta saattaa helposti syntyä
sanomista kotona.
Myös toinen suuri runoilija, eli Yrjö
Jylhä menehtyi tavallaan kuppaan. Siinä vaiheessa kun sairaus oli
viemässä häneltä näön, päättyi Jylhä sotilaan ratkaisuun ja ampui
itsensä. Sitä en ole onnistunut selvittämään, miten häpeällinen sairaus
vaikutti Jylhän avioelämään. Saattoi olla niin, että runoilija sai
taudin vaimoltaan, jolla oli paha tapa myydä itseään kadulla.
Sellaisestakin harrastuksesta saattaa helposti syntyä kotona sanomista.
Suomen,
ellei koko maailman tuotteliain kirjailija, Kalle Päätalokin sairasti
sota-aikaan kupan jopa kahteen kertaan ja hämmästyttävää asiassa on se,
että hän onnistui salaamaan asian Lainaltaan, joka olisi hyvinkin
saattanut säksättää miehelleen tapauksesta paljonkin, koska hän säksätti
paljon pienemmistäkin miehensä tekemistä erheistä.
Päätalon
sairautta hoidettiin Lahden tyttölyseolla ja olen sitä mieltä, että
kyseisessä oppilaitoksessa olisi joskus syytä viettää Kalle
Päätalo-päivät. Osallistujia Lahden tyttölyseon Päätalopäivillä olisi
paljon enemmän kuin Taivalkoskella, jossa kyseinen tapahtuma on tähän
asti järjestetty.
Kommentit (0)
|
| Korvasieniä ja raketteja |
06.07.2017, 17:55 |
Eilen mainittu Sipi Koivisto, jota väitin Eremitaasin ja
Talvipalatsin tonttien alkuperäiseksi omistajaksi ja myös kaukaiseksi
esi-isäkseni, oli kotoisin Koivistolta. Sieltä uskon myös Savon
Koivistoisten olevan lähtöisin, koska suvusta käytettiin
aluksi sukunimeä Koivistolainen, joka seikka vahvistaa epäilystäni
sukuni ylimuistoisesta omistusoikeudesta sekä Eremitaasiin että
Talvipalatsiin.
Koiviston kaupunki, josta nykyään
käytetään nimitystä Primorsk, on tällä hetkellä strategisesti hyvin
keskeinen paikka maapallolla, koska Venäjän tärkeä öljysatama on sinne
rakennettu. En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö myös
Primorskin öljysatama sijaitse sukuni vanhoilla mailla, mutta en
kuitenkaan vedä tästä asiasta pitemmälle meneviä johtopäätöksiä.
Muutenkin
Koivisto on strategisesti tärkeä kaupunki. Arvo Tuomisen mainiosta
kirjasta Kannaksen kaleidoskooppi luin, että Primorskissa sijaitsee
rakettiteollisuutta. Tuomisen mukaan asian selittää se, että seudulla
kasvaa paljon korvasieniä, joiden myrkkyä käytetään rakettien
polttoaineena.
Epäilin, että Tuomisen tarina oli
huumorileikkiä, mutta jutussa saattaa olla totuuden siemen. Nimittäin
Tekniikka&Talous- lehdessä kerrotaan asiasta seuraavaa:
"Korvasienten vesiliukoista myrkkyainetta, metyylihydratsiinia,
hyödynnetään yleisesti rakettipolttoaineena. Sitä poltetaan esimerkiksi avaruussukkuloiden ohjausmoottoreissa siten, että hapettimena on dityppitetroksidi N2O4. Tällä hetkellä metyylihydratsiinia käyttää myös Saturnusta kiertävä Cassini-luotain. "
En
ole tekniikan mies, vaan enemmänkin humanisti, mutta siitä huolimatta
uskallan epäillä, ettei rakettien polttoaineena käytetä korvasieniä.
Kommentit (0)
|
| Sipi Koivisto - Talvipalatsin ja Eremitaasin tonttien alkuperäinen haltija? |
05.07.2017, 14:14 |
Kerrankin voin olla kerrassaan ylpeä muinaisista esi-isistäni. Katsoin
lomapäivän ratoksi juuri Yle Areenalta Suomi on venäläinen- sarjan
neljännen osan, jossa kerrottiin, että Pietarissa paikalla, jonne
Eremitaasi ja Talvipalatsi sittemmin rakennettiin, asuivat 1640-luvulla
Antti Kirjoinen, Yrjö Näätänen ja Sipi Koivisto.
Sillä
varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, uskon
Sipi Koiviston olevan yhden Koivistoinen-Koivisto-suvun esi-isistä. Hän
saattoi olla vaikkapa suvun ensimmäisen varmuudella tunnetun edustajan
Paavo Koivistoisen isä, jonka jälkeläinen olen noin 10. polvessa. Paavon
poikia ja pojanpoikia olivat kivekkäinä, eli jonkin sortin
inkeriläisinä vapaustaistelijoina eli sisseinä tai venäläisten
näkökulmasta terroristeina ja metsärosvoina toimineet Nuutti, Mikko ja
Tuomas, jotka kypsemmällä iällä muuttivat Savon erämaihin ja joiden
geenit edelleen muodostavat olennaisen osan Suonenjoen kärkkääläisten
geeniperimää ja joka seikka osittain selittää kylän erityispiirteet.
Parin
viikon päästä menen uukuniemeläisten porukassa jo perinteiseksi
muodostuneelle kulttuurimatkalle Pietariin, joka on mielestäni maailman
kaunein kaupunki - ainakin se on kauniimpi kuin Suonenjoki,
Siilinjärvi, Pieksämäki, Seinäjoki ja Kouvola, joita myös olen
kunnioittanut läsnäolollani ja aion ottaa paikallisten kanssa
keskustellessani esille asian, jota nimimerkki "Valoinko turhaan" pohti
lapsuudessani radion silloin suositussa "Maamiehen
tietolaari"-ohjelmassa, kun hän kysyi, että saako toisen tontille
luvatta rakentaa.
Kommentit (0)
|
| Taimenen hyppy |
04.07.2017, 18:53 |
Haaveenani on ollut nähdä lohen hyppäävän ja nyt se on tullut nähtyä.
Pari iltaa sitten osoitin blogillani myötätuntoa kalojen kärsimyksiä
kohtaan, mutta niin vain kovetin luontoni ja vedin vähän ruosteista
uistinta veneen perässä Uukuniemen Pyhäjärvellä ja heti koti rannassa
uistimeen iski parikiloinen lohikala.
Uskon sen olleen
oikean järvitaimenen, koska lohia ei Pyhäjärvessä enää ole. Otus hyppäsi
heti kiinni jäätyään ensipaniikissaan noin kahden metrin korkeuteen
tehden voltin yhdellä kierteellä, jonka jälkeen se silmää nopeammin
syöksyi veneen alle ja meni matkoihinsa, joka oikein olikin. Mitään en
sille mahtanut, koska haavia minulla ei ollut. Hauet saa nimittäin
helposti veneeseen ilman haavia, kun vain uskaltaa paattia vähän
keikauttaa.
Vaikuttavaa oli taimenen rivakkaliikkeisyys ja
se oli kyllä vapautensa ansainnut. Luulen taimenen olevan Pyhäjärvessä
harvinainen laji, koska en ole kuullut kenenkään sellaista
koukkupyydyksellä saaneen. Kioskin Matti, jonka juttuja kuunnellessa
vastuu saattoi välillä jäädä kuulijalle, vakuutti ennen sotia
Pyhäjärvestä saadun jopa kaksikymmentäkiloisia lohia. Niin on saattanut
tapahtuakin, koska ilmeisesti Jänisjokea pitkin pystyy lohi nousemaan
Laatokasta Pyhäjärveen. Nykyään Jänisjoessa taitaa olla voimalaitos
tulppana arvokalan nousulle.
Kommentit (0)
|
| Curtiss Hawk |
03.07.2017, 19:22 |
Internetistä näyttää löytyvän paljon lisätietoa rouvan Liisa-tädin
kadonneesta lentäjästä, josta pari iltaa sitten kirjoitin. Alasammuttu
pilvenveikko oli tiedustelulennolla Viipurin suunnalla, kun hänet
ammuttiin alas. Kone oli amerikkalainen Curtiss P-36 Hawk- merkkinen ja
se oli jo Jatkosodan lopulla vanhentunut. Alunperinkään Curtiss ei
jostain syystä ollut suomalaisten keskuudessa yhtä hyvässä maineessa
kuin toinen amerikkalaishävittäjä Brewster, vaikka Curtiss oli jonkin
verran nopeampi.
Suomalaiset saivat 44 Brewsterillään
peräti 480 ilmavoittoa ja menettivät sodan aikana 19 Brewsteriä.
Suhdeluvun kerrotaan olevan maailmanennätys. 29 Curtissilla pudotettiin
190 vihollisen konetta ja omia Curtisseja tuhoutui 19. Sota-ajan
tilastoihin voi tietysti suhtautua epäillen, koska totuus on yleensä
sodan ensimmäinen uhri.
Wikipedian mukaan amerikkalaisten
kokemukset Brewestereistä eivät olleet mairittelevat. Yhdysvaltain
laivastossa ei saavutettu Brewstereilla yhtään ilmavoittoa
tukialuskäytössä. Koneet siirrettiin merijalkaväen käyttöön.
Amerikkalaisten Brewsterien ensimmäinen ja viimeinen merkittävä
operaatio oli Midwayn taistelu, johon osallistui 21 Brewsteriä, joista
japanilaiset ampuivat 4. kesäkuuta 1942 13 konetta alas. Midwayn
taistelun jälkeen tyyppi siirrettiin harjoituskäyttöön.
Kommentit (0)
|
Trofima Ivaninpoika |
02.07.2017, 15:52 |
Tohtori Ville Laakso kertoi Uukuniemi-juhlan esitelmässään, että
l1600-luvun puolivälissä Trofima Ivaninpoika oli Uukuniemen rikkain tai
ainakin toiseksi rikkain mies. Viljelyspeltoa hänellä oli hehtaari,
kaskipeltoja useita hehtaareja, peräti viisi kiloa erilaisia
kuparikattiloita, teräsjalkajousi ja vieläpä hevonenkin. Kun hänen
perheensä muutti joko poliittisena- tai elintasopakolaisena, asiasta on
erilaisia näkemyksiä, Moskovan puoleen Tverin Karjalaan, oli
omaisuudesta jäljellä hevonen, yksi kuparikattila ja teräsjalkajousi.
Laakson
mukaan Uukuniemen ortodoksiväestön joukkomuutossa ei ollut kyseessä
savolaisten suorittama etninen puhdistus, kuten joskus olen rohjennut
väittää, vaan asuinpaikkaa vaihdettiin ennen kaikkea taloudellisista
syistä. Venäjällä verotus oli jo siihen aikaan maltillisempaa ja pellot
olivat kivettömiä.
Tuo teräsjalkajousi oli aikoinaan
arvostettu tarvekalu. Sen nuoli läpäisi 100 metrin matkalta kymmenen
senttiä tammilautaa. Hirven sillä varmasti kaatoi, mutta karhua en olisi
uskaltanut yrittää. Keskiajan mahtavin yhteiskunnallinen vaikuttaja,
eli Paavi, arvosti jalkajousta niin paljon, että kielsi sellaisen
epäinhimillisen aseen kristittyjen välisissä sodissa. Onneksi
aseteknologia on noista ajoista kehittynyt humaanimpaan suuntaan.
Kommentit (0)
|
| Löytyikö Liisan lentäjä? |
01.07.2017, 18:36 |
Uukuniemi-juhlilla käyskentelin juhlamäellä Mensuvaara-pinssi
rinnassani, koska rakas anoppini oli sieltä syntyisin. Eräs
helsinkiläiskesäasukas tuli juttelemaan Mensuvaaran lentokentästä ja
kertoi, että eräs hänen hyvä hävittäjälentäjäystävänsä oli
suurhyökkäyksen aikaan noussut siltä kantältä viimeiselle lennolleen.
Hänet ammuttiin alas Viipurin lähellä ja lentäjä, jonka nimeä en nyt
yksityisyyden suojaamiseksi kerro, haavoittui vaikeasti, mutta elää
edelleen.
Pyysin, että helsinkiläiskesäasukas veisi
lentäjälle myöhästyneet terveiset vaimoni Liisa-tädiltä. Liisa oli
törmännyt suurhyökkäyksen aikaan maantiellä komeaan lentäjään, joka oli
lähdössä vaaralliseen tehtävään Viipurin suunnalle ja oli vakuuttanut
palaavansa Liisan luokse, jos hengissä säilyisi. Komeat lentäjät eivät
yleensä palaa eikä tämäkään palannut. Lupasin Liisalle selvittää
lentäjän nimen, kuten nyt teinkin, mutta Liisa ikävä kyllä nukkui pois
muutama vuosi sitten.
Kommentit (0)
|
| Kalojen rakkauselämästä |
30.06.2017, 17:30 |
Ylen verkkosivuilla muudan moraalifilosofitohtori kertoi, jonka nimen
päälle en nyt pääse ja jonka sukupuoli jääkööt mainitsematta, ettei voi
syödä kaloja, koska kalalähimmäisemme saattavat olla älykkäämpiä ja
tunne-elämältään kehittyneempiä, kuin monet pörröhäntäiset ja muutenkin
söpöt lemmikkieläimemme. Eväkäsystävämme tuntevat iloa ja surua sekä
rakkautta, vaikka eivät luonnostaan hiljaisina ja vähäilmeisinä, joka
vähäilmeisyys on samaa luokkaa kuin Ahti Karjalaisella, pystykään sitä
meille ilmaisemaan. Itse olen aina epäillyt samaa ja olenkin yrittänyt
kohdella saalissinttejäni paremmin kuin niiden luontaiset viholliset.
Minäkin
säälin eväkäsystäväisiäni niin paljon, että uhrasin lomapäivän illan
pelastaakseni Kauppisen rannasta erään pinteeseen jääneen kalan.
Nimittäin luulin löytäneeni Petäisen ensimmäisen punaisen lumpeen, mutta
ei se ollutkaan punainen lumme, vaan ongenkoho, jota jokin arvioni
mukaan isohko kala raahasi perässään. Ilmeisesti joltakulta kalamieheltä
oli hauki napannut ongensiiman poikki. En onnistunut onnetonta hätään
joutunutta pelastamaan, koska koho sukelsi aina, kun yritin siihen
tarttua. Pitkä ja ikävä kesä on siis kalaystäväiselleni tulossa, ellei
joku sitä pysty pinteestä vapauttamaan. Petäisellä liikkujat voisivat
tarkkailla ympäristöään ja raportoida minulle poikkeavista havainnoista.
Kommentit (1)
|
| Tuulihaukka |
29.06.2017, 13:46 |
Sosialistinen
media kertoi, että Kärkkäälässä Jussilan talon puimalan seinään
naulatussa pöntössä pesii tuulihaukka. Iloinen perhetapahtumakin on
nähty. Lajeja häviää maapallolta kaksi tunnissa ja tämä uutinen
kärkkääläisen luonnon monimuotoisuuden lisääntymisestä ilahduttaa
mieltäni. Minun lapsuudessani kylällä lenteli vain poutahavukoita.
Tosin
Kärkkäälän lintutilanteessa huolestuttavaa on se, että eräs
lintuveljeni on kohdannut matkansa pään syntymäkotini viereisessä
muuntajassa. Ajattelin jo, että kuvan vainaja olisi Jussilan
tuulihaukka, mutta värit eivät taida täsmätä. Itsekin olen opiskellut
lintuja jonkin verran ja erotan jo ainakin pikkulinnut, räähkälinnut,
paskalinnut ja petolinnut. Mielestäni muuntajan rakenteista törröttävät
jonkun petolinnun siipi ja pyrstö. Tunnistaako joku lajin?
Kommentit (0)
|
| Sotahirvipataljoona |
28.06.2017, 17:47 |
Eilen uutisissa kerrottiin, että Uukuniemen lähelle ihan rajan taakse
Huuhanmäen lakkautetulle kasarmille on venäläisyrittäjä perustanut
sotahistoriallisen museon houkuttelemaan matkailijavirtoja. Kunhan
Parikkalan rajanylityspaikka avataan, aion itsekin siellä vierailla.
Uutisjutussa
kerrottiin erikoisuutena, että museolla esitellään myös aikoinaan
huippusalaista sotahirviprojektia. 1930-luvulla Puna-armeija yritti
perustaa valkobandiittien hyökkäyksen varalta 1400 erikoiskoulutetun
sotahirvipataljoonan. Projekti ei onnistunut, koska hirvien hermot eivät
kestäneet pyssyjen pauketta. Ilmeisesti Neuvostoliitossa ei ollut ennen
sotaa käytössään kunnollisia psyykenlääkkeitä. Saksalaisten
höökipulverilla olisi hirvienkin rohkeutta ja hyökkäyshenkisyyttä
lisätty.
Idea sotahirvien käytöstä ei ole pelkästään
venäläisinnovaatio, vaan kyllä se oli suomalaisillekin tuttu; olen
asiasta omilla silmilläni lukenut Heinolan kirjaston salatusta hyllystä
löytämästäni painotuotteesta. Pariisin rauhansopimuksen jälkeenhän
maamme kirjastoista siirrettiin varastojen kätköihin monet
reipashenkiset poikien seikkailukirjat, joka tietysti oikein
olikin. Varastojen aarteita tutkiessani löysin 30-luvun
maanpuolustushenkisen tieteiskirjan, jossa maamme armeija otti käyttöön
hirvet bolshevismin vastaisessa kamppailussa.
Armeijalla
oli erityiset hirviratsujoukot ja varsinkin pikakiväärillä oli hyvä
ampua hirven selästä käyttäen tukevana jalustana tämän jalon eläimen
sarvia. Venäläisten hirvet eivät olleet maanpuolustushenkisiä, mutta
poikakirjan suomalaishirvet olivat sen sijaan urhoollisia ja
isänmaallisia sekä venäläisvastaisia.
Harmi, etten muista
sotahirvikirjan nimeä enkä edes kirjoittajaa. Kukkosen Jussi Suonenjoen
Rieponlahdesta se ei kuitenkaan ollut, vaikka Jussi julkoikin
kilokaupalla samankaltaisia kansanmurhaan kannustavia teoksia. Jussi
Kukkosta voisi kirjailijana luonnehtiakin kuvaavalla määreellä
"sotahullu". Epäilen, että kyseisestä poikakirjasta Puna-armeija
sai virikkeen hirvihankkeelleen.
Jälleen kerran oli siis
maanpuolustukselle tärkeä keksintö vuodettu julkisuuteen. Vastaavan
kaltaista tietovuotoa epäili eräänä aprillipäivänä eräs eversti, joka
soitti raivostuneena Yleisradion päivystykseen sen jälkeen, kun radion
aprillijutussa oli kerrottu suomalaiskeksinnöstä, jonka avulla
pystyttiin luomaan mustaa valoa, eli muuttamaan päivä yöksi.
Kommentit (0)
|
Pössäyttely |
27.06.2017, 15:57 |
Jamaikalaiset, joita on vähän enemmän kuin virolaisia, ovat
urheilullista kansaa. Vaikka ropsimetässä jamaikalaiset eivät varmasti
sisukkaille, vaikkakin hitaille, suomalaisille pärjää, ovat he maailman
parhaita kaikissa nopeutta vaativissa lajeissa. 2 miljoonan asukkaan
Jamaika voittaa nykyään yli 300 miljoonan asukkaan Usa:n
pikajuoksuviesteissä mennen tullen.
Jamaikalaisten
nopeudelle on esitetty monenlaisia selityksiä, mutta luulen
keksineeni perussyyn asialle, kun katselin jonkun kaupallisen kanavan
nousevalle nuorisolle suunnattua Madventures-matkailuohjelmaa. Siinä
paljastettiin, että 70 % jamaikalaisista, eli jokseenkin koko
aikuisväestö, pössäyttelee huumetupakoita. Suomenkin pikajuoksuvalmennus
voisi ottaa tämän seikan huomioon tulevassa toiminnassaan.
Samassa
Madventuresin jaksossa kerrottiin myös, että 70 % japanilaismiehistä ja
30 % naisista tupakoi. Epäilen, että asialla voi olla vaikutusta
siihen, että japanilaiset ovat maailman kansoista pitkäikäisin.
Toisaalta pikkuisen epäilen Madventuresin matkailijanuorukaisten
tiedonvälityksen puolueettomuutta. Ohjelmassa nimittäin juodaan viinaa
ja poltetaan tupakkaa siihen malliin, että epäilen edellä mainittujen
alojen teollisuuden rahoittavan nuorukaisten matkailuharrastusta.
Kommentit (0)
|
| Syrjiin särkät |
26.06.2017, 18:50 |
Satunnaisen matkailijan kannattaa Uukuniemellä kiertää myös Syrjiin
särkkien harjuilla kulkeva kuntopolku, joka on vaikuttavuudessaan
Vierumäen polun luokkaa; tosin polun kaunihimmat kaarisillat tuovat
pikemminkin mieleen Monrepon puiston Viipurissa. Itse äänestän sen
puolesta, että Syrjiin särkkien maisemat voittavat Vierumäen vastaavat.
Mikäli
Suomen sotahistoria olisi mennyt toisin, saattaisi Sortavala olla
merkittävä kaupunki ja naapurissa Uukuniemellä saattaisi sijaita
Vierumäen kanssa kilpaileva urheilukeskus. Uukuniemen kilpailuetuna
olisi Huttumaljan mahtava freestyle-hiihtostadion. Ja jos Suomen
sotahistoria olisi mennyt toisin, saattaisi Sortavan Palloseura hallita
maamme SM-liigaa. Kuopiossa Sortavalan Palloseuran perinteitä jatkava
Kalevan Pallo on voittanut ainoastaan kaksi jääkiekkoilun SM-hopeaa ja
yhden pronssin.
Sikäli Syrjiin särkät liittyvät maamme
rikkaaseen sotahistoriaan, että harjun korkeimmilla laeilla on ojia,
joiden en usko kuitenkaan liittyvän maa- tai metsätalouteen, vaan luulen
niiden olleen suomalaisten lähtökuoppia kesällä 1941. Itse harjuilla ei
sodittu, vaan taistelut alkoivat muutaman kilometrin päässä
Ristilahdella.
Se taistelu liittyy sikäli maamme
urheiluhistoriaan, että suomalaispataljoonaa johti eräs ratsumestari,
joka toimi myös Berliinin olympialaisissa maamme urheilujoukkueen
johtajana. Ristilahdella ratsumestari menetti sekä joukkojensa että
hermojensa hallinnan ja antoi sotilailleen käskyn, että pelastukoon, ken
voi. Berliinissä ratsumestari menetti joukkojensa hallinnan sikäli,
että vaikka hän kovasti yritti sopeuttaa suomalaismiehet preussilaiseen
kuriin, kävi olympiavoittaja Matti Järvinen mielenosoituksellisesti
tekemässä yöaikaan ns. luonnollisen tarpeensa ratsumestarin
ratsastussaappaaseen.
Ristilahden taistelun jälkeen oli
vuorossa Tyrjän taistelu, jossa johtotehtävissä oli
toinen kilparatsastaja Adolf Ehrnroth, mutta hänen ratsuväen punaiset
housut aiheuttivat sen, että mies selvisi ehjänä etulinjassa vain
hetken. Kaunis-Adolf haavoittui hyvin pahasti ja ihmeenä pidettiin
hengen säilymistä.
Hän palasi myöhemmin takaisin
rintamalle ja joutui siellä ikävään tilanteeseen, kun pataljoonaa
aiemmin johtanut ratsumestari vaati rangaistusta jermulle, joka oli
Savonlinnan kadulla kieltäytynyt kunnian teosta. Jermu joutui Ehrnrothin
puhutteluun ja vetosi tapauksessaan puolustuksekseen siihen, ettei hän
suostu tekemään kunniaa upseerille, jota hän ei kunnioita. Ehrnroth
mietti selitystä hetken ja sorautti sitten: "Harlkitsen kunniamerkin
myöntämistä."
Kommentit (0)
|
| Suomen kaunein halkopino ja Huttumalja |
25.06.2017, 18:31 |
Piskuinen Uukuniemi seuraa aikaansa ja on entistäkin enenevämmässä
määrin panostamassa matkailuun. Juhannuksen Iltasanomat nimittäin
paljastaa, että maatalousyrittäjä Mika Suppola on rakentanut Suomen,
ellei peräti sitten koko Pohjoismaiden kauneimman halkopinon. Sen
satunnaisen matkailijan, joka on mielestään jo kaiken nähnyt, kannattaa
nyt suunnistaa Uukuniemen halkopinoa ihailemaan. Lisää asiasta löytyy
tästä linkistä:
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005263763.html
Ennen
Uukuniemellä oli matkailunähtävyytenä, ellei peräti Suomen korkein
koivu, niin ainakin toiseksi korkein. Nyt se on tosin kaadettu
tyydyttämään maamme puunjalostusteollisuuden tarpeita. Muistelen, että
kyseinen koivu kasvoi samalla suunnalla, jossa on Huttumaljaksi kutsuttu
suppa. Samalla kertaa, kun satunnainen matkailija suunnistaa komeaa
halkopinoa katsomaan, kannattaa hänen myös tutustua myös Huttumaljaan.
Huttumaljalle
on hyvä opastus ja se sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä
Uukuniemen kirkonkylästä Helsingin suuntaan noin kahden
kilometrin etäisyydellä päätiestä. Metsäautotietä pitkin pääsee hyvällä
maavaralla varustetulla autolla lähes perille asti ja perillä syvällä
erämaassa satunnaisen matkailijan yllättää hyvä paikoitusalue.
Huttumaljalla on vieraskirja ja muistelen siinä olleen noin 12.000
nimeä, kun viimeksi kävin.
Arvioin, että Huttumalja on
pyöreä kraateri, halkaisijaltaan se on noin 40 metriä ja syvyydeltään
ehkä 20 metriä. Vaikka olen vanha mies, minulla on erilaisia fantasioita
ja yksi on sellainen, että joskus hankikannolla menen Huttumaljalle
laskemaan mäkeä. Luulen, ettei tarvitse paljon sauvoilla auttaa,
kun paikalla pystyy laskemaan mäkeä edestakaisin. Se olisi sellaista
modernia freestyle-laskua.
Kuten jokainen, joka yleensä
jotain tietää, tietää, että suppa on syntynyt siten, että jääkaudella
jäi hiekkaharjun sisälle jäämöhkäle, jonka sulaessa paikalle syntyi
kuoppa. Jostain syystä Huttumalja, jonka väitän olevan yksi Suomen ja
ehkä koko Pohjoismaiden suurimmista, ei täyttynyt vedellä, kuten muualla
on yleensä tapahtunut.
Kommentit (1)
|
| Veikko Lavi ja Jorma Sarvanto |
24.06.2017, 17:45 |
Tuo eilinen balladi Jorma Sarvannosta ei ole J. Karjalaisen, vaan V.
Lavin tuotantoa. Hyvin oli pasifistinen taiteilija Veikko Lavi perillä
vuoden 1940 ilmailutragediasta. Pari asiavirhettä kuitenkin löysin
sanoituksesta.
Laulussa väitetään, että kuopiolaisten
kalakukot lentelivät pommituksen seurauksena. Siitä minulla ei ole
tietoa, mutta sen tiedän, että Kakkisen Ollin seinäkello ja puntari
lensivät pois seinältä täräyksen vuoksi ja seinäkello vaurioituikin
lievästi. Lisäksi laulussa kerrotaan, että kaikki matkalle lähteneet
yhdeksän konetta ammuttiin alas, mutta niin ei ollut, vaan yksi Iljusin
selvisi pahasti siipirikkona takaisin Viron kentälle.
Yleensä
Veikko Lavin sanoitukset ovat voimakkaasti sodanvastaisia, mutta laulu
Jorma Sarvannosta on eri linjalla, sillä hävittäjälentäjän tappotyötä
ihaillaan kritiikittä, vaikka kyseessä oli enemmänkin kostoisku. Koneet
olivat jo tyhjentäneet lastinsa ja olivat palaamassa kotikentälleen.
Suomalaislentäjät tiesivät, että vielä Talvisodan alussa vihollisen
pommikoneet palasivat takaisin tuloreittiään pitkin ja osasivat olla
sitten odottamassa sopivalla paikalla.
Sitäkään ei
mainita, että Sarvanto rikkoi törkeästi annettuja määräyksiä, sillä
konekiväärien vöissä sai olla kalliita sytysluoteja vain joka neljäs,
koska sytytysluoteja säästettiin pahan päivän varalle, mutta Sarvannon
patruunavöissä niitä oli määräysten vastaisesti ihan liian paljon.
Herkkä taiteilija Lavi oli nuoruudessaan hyvin sotaisa ja
suojeluskuntahenkinen, mutta Talvisodan ensimmäinen taistelu järkytti
häntä syvästi ja teki hänestä rauhanmiehen. Lavi haavoittui heti tässä
sodan ensimmäisessä kahakassa liipaisinsormeensa. Sodan jälkeen hän
yritti elättää itsensä kanafarmarina, mutta raaka ala ei sopinut
Laville, koska hän ei pystynyt lyömään kanoilta päätä poikki, kuten
ammatti edellytti, vaan vaimo Sylvi joutui sen tekemään. Sen sijaan
Veikosta oli mukava pitää kanoja sylissään.
Kommentit (0)
|
| J. Karjalainen ja Jorma Sarvanto |
23.06.2017, 17:22 |
Elämässä sattuu välillä hyvin epätodennäköisiä asioita. Työkaveri
tuli näyttämään eilen Hesarin lehti-ilmoitusta, jossa hänen entinen
työkaverinsa kutsui kaikkia 50-vuotispäivilleen. Eihän se tavallinen
synttäri-ilmoitus ollut, mutta se ei ole tapauksen epätodennäköinen
puoli.
Epätodennäköinen puoli oli se, että olin lomalle
lähdössä ja mietin, että tällä lomalla minun tulisi vihdoinkin etsiä
Kakkisensalon lukuisat pommikuopat ja karttaan ne merkitä, ja edellä
mainitun synttärijuhlan viettäjä oli sukunimeltään Sarvanto, joka nimi
liittyy keskeisesti kotikylääni Kärkkäälään.
Kerroin,
että juhlakalu taitaa olla samanlainen rämäpää kuin vaarinsa ja niinhän
asia oli; juhlija oli hävittäjälentäjä Jorma Sarvannon lapsenlapsi,
työkaverini tiesi vahvistaa epäilyni. Sarvanto tuhosi loppiaisena
6.1. 1940 kuusi Kakkisensaloa pommittaneista Iljusineista neljässä
minuutissa.
Sitä pidettiin alan maailmanennätyksenä.
Maailmanennätyksen arvoa himmentää se, että noin 20 lahjakasta
naapurimaan nuorukaista paloi samalla hengiltä kivuliaalla tavalla.
Kaksi lentäjää pelastui, ja toista Kymenlaakson naiset pitivät
harvinaisena komeana miehenä, vaikka tämä oli ryssä.
Sarvannon
tapaus on viime päivinä pyörinyt mielessäni, että löysin tapauksesta
kertovan J. Karjalaisen musiikkiäänitteen netistä. Joitain pikkuvirheitä
äänitteessä on. Laulun mukaan Iljusinit iskivät Kuopioon, mutta niin
ei ollut. Kyllä Suonenjokea ja varsinkin Kärkkäälää pidettiin silloin
päämaalina, eli Kärkkäälä oli suurvaltavihollisen mielestä sillä kertaa
Kuopiota strategisesti tärkeämpi paikka.
J. Karjalaisen musiikkiäänitteen nimeltään Jorma Sarvanto voi kuulla tästä linkistä
https://www.youtube.com/watch?v=nqalp0KFt7s
Kommentit (0)
|
Suomen Macron |
22.06.2017, 17:43 |
