torstai 22. kesäkuuta 2017



Uukuniemen Tiaisia


Tämän päivän Iltalehdessä on koskettava juttu uukuniemeläisestä moukarinheiton olympiavoittaja Juha Tiaisesta. http://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/201706172200215148_yl.shtml

Innokas urheilumies Tiainen oli jutun mukaan myös innokas musiikkimies. Se ei ole epätavallista huippu-urheilijoiden keskuudessa, mutta epätavallista urheilupiireissä oli se, että, hän piti klassisesta musiikista. Musikaalisuus kulkenee Tiaisten suvussa ihan geeneissä. Juhan sukulaismies Jorma Tiainen toimi Uukuniemen kanttorina ja kaukaisempi sukulaismies Petri Tiainen oli maankuulun YUP-yhtyeen kosketinsoittajana; tosin Petrikin oli välillä kanttorina rock-muusikkotaustastaan huolimatta.

Juha Tiaisen vaari perusti Uukuniemelle urkuharmonitehtaan, jonka tuotteet olivat tuttuja meille vanhan hyvän ajan koululaisille. Ennen lapsuudessani kouluissa ei ollut pianoja, koska niitä pidettiin synnillisinä amerikkalaisten ilotalojen instrumentteina. Toisaalta itse en näe yhtään kappaletta syitä sille, etteikö ilotaloissa voisi polkea myös urkuharmoneja.

47-vuotiaana yllättäen kuolleen Tiaisen kuolinsyyksi paljastui virusperäinen keuhkokuume. Kiveenhakatut-kirjassa kerrottiin, että mies oli innokas tupakoija. Sekin on epätavallinen piirre urheilijapiireissä. Tosin Tiainen halusi olla hyvä esimerkki nuorisolle ja niinpä hän sauhutteli salassa. Tupakointi ei keuhkoille hyvää. 

Muistanpa, kuinka istuin Losin moukarikisan jälkeisenä päivänä Uukuniemen linja-autossa, jossa joku uskalsi epäillä, että "olisikohan se meijän Juha sittenkään voittanut, jos Venään mies olisi ollut paikalla". Rajan läheisyys on opettanut sikäläisille ihmisille realistista ulkopoliittista ajattelua. Tiainen itsekin myönsi voittonsa jälkeen, että vaikka hän on olympiavoittaja, hän ei ole maailman paras. Maailman tilastossa oli sinä vuonna hänen edellään neljä venäläistä.

Tiaisen edellä maailmantilastoissa oli neljä Neuvostoliiton heittäjää. Yksi heistä, eli virolainen Juri Tamm saapui olympiavoittajan hautajaisiin vuonna 2003  ja toi sinne kaikkien neljän, eli myös Sedyhin, Litvinovin ja Nikulinin, puolesta kunnianosoituksena  moukarin, joka on nyt Juha Tiaisen  haudalla.

Kommentit (0)



Hjk kohtaa tuntemattoman jalkapallokääpiön Walesista

"Hjk kohtaa tuntemattoman jalkapallokääpiön Walesista" uutisoi Helsingin Sanomat aamulla toiveikkaasti, mutta ilman katetta. Nimittäin pari päivää sitten Hjk kohtasi kuopiolaiset jalkapallokääpiöt ja voittivat vain erotuomarin ja onnen avustuksella. 20-vuotias Kupsin Jiri Nissinen oli kentän paras ja saman seuran 20-vuotias Joonas Nissinenkin oli ihan kärkiporukoissa.

Pahaa pelkään, että Suomen parhaalle jalkapalloseuralle käy kalpaten Euro-kentillä, kun se kohtaa Connah's Quay Nomadsin, josta seurasta en ole koskaan mitään kuullutkaan. Epäilen joukkueen olevan kootun jostain walesilaisesta olutpubista, mutta sikäläisen palloilukulttuurin huomioiden, walesilainen kaljaporukkakin on kova vastus suomalaisille.

Pikkuisen huonoja kokemuksia on Hjk:lla aiemminkin Eurokentiltä. Ainakin virolaisjoukkue, jonka nimi oli muistaakseni Kalju Mömmö, tai jotain sellaista, voitti noin kolme vuotta sitten maamme parhaan joukkueen Hjk:n. Tarkkaa mielikuvaa minulla ei ole tuosta ottelusta Hjk - Kalju Mömmö, mutta muistelen, että virolaisjoukkueen sentraalimönkijä, eli suomeksi keskushyökkääjä, oli kankeille helsinkiläisille aivan liian nopea mönkijä.

Kommentit (0)



Käsivirheet ja paitsiot

Taas ratkesi Hjk-Kups-peli nololla tavalla. Helsinkiläisten napakka laukaus osui rangaistusalueella kupsilaisen käteen ja tuomari osoitti armotta pilkkua kohtalokkain seurauksin. Kahdessa edellisessä kotiottelussaan kuopiolaiset ovat turhaan vaatineet rankkaria vastaavista tilanteista. Käsivirhe on hyvin tulkinnanvarainen virhe.

En ole yhtä jyrkkä mielipiteiltäni kuin Tahko Pihkala, joka vaati, että on suuri vääryys, etteivät nuoret riskit miehet saa pallopelissä käyttää yläraajojaan ja että sääntöä olisi muutettava. Olen ainoastaan sitä mieltä, että aina, kun pallo jalkapallopelissä osuu pelaajan käteen, seuratkoot siitä epäsuoravapaapotku mutinoitta; tahallisesta käsivirheestä seuratkoot ankarammat sanktiot, eli jopa  rangaistuspotku ja varoitus, mikäli rike tapahtuu rangaistusalueella.

Eilen myös ihmettelin mietteliäänä televisiota katsoessani Chile-Kamerun-ottelun paitsioilveilyjä. Olen joskus esittänyt kansainväliselle jalkapalloyhteisölle paitsiosäännöstä luopumista. Onhan nykyinen sääntö monimutkainen, tulkinnanvarainen ja se mahdollistaa tuomareiden mielivallan ja sen myötä myös kaikenlaisen korruption ja jopa prostituution, mikäli asioista yhtään mitään ymmärrän.


Esitykseni ei ole saavuttanut kansainvälisessä jalkapalloyhteisössä vastakaikua, joten sovinnollisuuteen pyrkivänä ihmisenä esitän tällä kertaa vain paitsiosäännön uudistamista. Olkoon siis paitsio olemassa, mutta yksinkertainen ja selkeä sääntö on se, että paitsio määritellään tilanteeksi, jossa hyökkäävän joukkueen pelaaja ylittää vastapuolen kenttäpuolen neljänneksen ennen palloa. Vastapuolen kenttäpuolen neljännekselle tunkeutumisesta ennen palloa seuraisi vapaapotku puolustavalle joukkueelle.


Tässä vaiheessa uskon, että konservatiivisuuteen taipuvainen kansainvälinen jalkapalloyhteisö ei hyväksy uusia viivoituksia pelikentälle, koska nykyisellä viivoituksella on pärjätty vallan mainiosti 150 vuotta, mutta tyrmään tuon vastaväitteen sillä, ettei uusia viivoituksia tarvitakaan, vaan ottelun linjamiehet säilyttävät edelleen työpaikkansa ja heidän tehtävänsä on silmämääräisesti arvioida, ylitetäänkö puolustavan joukkueen kenttäpuoliskon neljännes ennen palloa.  Asian arviointia helpotettakoot siten, että kyseiseltä paitsioalueelta jätetään ruoho joko kokonaan leikkaamatta tai se leikataan huonosti.

Kommentit (0)



Puskapissi

Touko Aallon valinta vihreiden puheenjohtajaksi ei ollut minulle yllätys, koska seuraan laajalti mediaa. Viimeksi parturissa käydessäni luin arvovaltaista Seiska-lehteä ja sen jälkeen olin varma, ettei eräs vahvana suosikkina pidetty naisvihreä tule puheenjohtajakisassa pärjäämään.

Nimittäin lehdessä näytettiin vallan kuvan kanssa, kuinka silloinen vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö maata retkotti nurmikolla jossain musiikkitapahtumassa, jossa käsittääkseni soitettiin nykyajan nuorison suosimaa kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia, vierellään edellä mainitsemani naispuolinen puheenjohtajaehdokas ja parin välissä oli suurehko pullo, jonka kerrottiin sisältävän jotain päihdettä.

Arvovaltaisen Seiska-lehden mukaan epäillyn päihteen nauttimisen jälkeen vihreä naisenpuoli oli käynyt häpeämättä ns. puskapissillä läheisessä pensaassa. Luulen, että siihen puskapissiin kariutui erään nosteessa olleen naispoliitikon mahdollisuus pääministerin virkaan. Tämä juttu leimasi hänet huonomaineiseksi, ellei peräti puolimaailmalliseksi naiseksi ja tämä tapaus tullaan vielä tarvittaessa nostamaan esiin sopivassa yhteydessä, mikäli tarvetta ilmenee.

Kommentit (0)


Resurssien haaskausta

Vihreiden uusi puheenjohtaja selvisi todella hitaasti, mutta selvisi lopulta kuitenkin. Uusi puheenjohtaja Touko Aalto on minulle tuttu mies. Euro-vaalien alla tutustuin häneen Kuopion kirjaston edessä, jossa hän yhden päivän ajan hymyili ja jakoi kukkia tms. ohikulkeville. Minua ihmetytti se, miten mies pystyy hymyilemään kokonaisen päivän ja erityisesti minua ihmetytti se, miten Touko Aallon kaltainen mies on lähtenyt politiikkaan.

Minusta se on resurssien haaskausta. Mieleni teki noutaa vanha työntökuulani ja pyytää Aaltoa näyttämään, miten pitkälle se lentää. Nimittäin maamme 20 metrin-kerhoon kaivataan täydennystä ja Aallolla olisi kaikki fyysiset edellytykset puhkaista 20 metrin haamuraja. Samalla tavalla kuin nyrkkeilymanageri Elis Ask etsi koko ikänsä hyvää isoa miestä ammattikehiin, olen itse etsinyt hyvää isoa miestä Keski-Euroopan rahakkaisiin Timanttiliigan kuularinkeihin.

Arvioin, että Touko Aalto, joka Eurovaalien aikaan oli vielä hevosmiesten kielellä hyvässä ajolihassa, oli noin 200 cm pitkä ja läskitöntä painoa oli siunaantunut noin 150 kilogrammaa. Nyt mies on ilmeisesti siirtynyt vihreiden suosimalle kasvisdietille ja menettänyt noin 50 % elopainostaan, mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, että kaltaiseni valmentajalahjakkuus nostaisi hänet noin puolessa vuodessa mitaleille SM-kisoissa.

Mielestäni on suurta materiaalin haaskausta käyttää Aaltoa keveissä puoluehommissa, joihin kykeneviä on maassamme kolmisen miljoonaa, mutta huippulahjakkuuksia kuularinkiin löytyy ainoastaan sirkkelimiehen sormilla laskettava määrä.

Kommentit (0)



Kansojen liiga

Koska elämä on suuri osa jalkapalloilua, jatkamme aiheesta. Vaikka Kupsin pelien intensiivinen seuraaminen synnyttää suuria tunne-elämyksiä, niin maamme maajoukkueen peliesitykset eivät sellaisia yleensä synnytä. Suomi-Ukraina-ottelunkin tv-kommentaattori valitteli sitä, että Suomen jalkapallomaajoukkue alkaa olla vitsi. Minusta se ei ole vitsi, vaan tragikomedia. Tosin Ukrainaa vastaan poikamme taistelivat miehekkäästi, vaikka sitten pelin lopulta hävisivätkin vastustajan tekemällä viime hetken maalilla; joskus ennenkin meille on niin käynyt.

Mutta valoa on luvassa. Joskus väitin olevani niin vanha mies, etten tule näkemään Suomea koskaan jalkapallon suurturnauksessa, mutta saatan olla tapani mukaisesti väärässä. Ukraina-pelin selostaja kertoi nimittäin, että perusteilla on Kansojen Liiga, jossa Euroopan valtiot on jaettu neljään lohkoon menestyksensä perusteella ja että myös kaikkein heikoimman lohkon voittaja pääsee EM-turnaukseen. Suomellakin on siis mahdollisuuksia vaikka mihin, koska samassa kääpiövaltioiden lohkossa tulevat pelaamaan ymmärtääkseni Vatikaani, Gibraltar, San Marino, Monaco, Andorra, Liechtenstein, Fär-saaret ja Grönlanti.

Kommentit (0)



Jalkapallotilastoja

Mutta kyllä ei ollut virhe jättää persujen kamppailun seuraaminen sivuun ja lähteä katsomaan hyvää jalkapalloviihdettä. Harva on se kerta, jolloin Kuopion Keskuskentän viheriöllä nähdään niin hyvää ja vauhdikasta jalkapalloilua, mitä eilen nähtiin, kun Kups ja Vps kohtasivat toisensa jalkapalloilun merkeissä.

Ottelu päättyi jännittävien vaiheiden jälkeen pistejakoon lopputuloksella 2-2, jota lopputulemaa voinee pitää kenttätapahtumiin nähden oikeutettuna. Tosin itse olin pelin jälkeen jopa sitä mieltä, että taitava vaasalaisjoukkue olisi saattanut voiton ansaita, mutta ottelun viralliset tilastot puhuvat lahjomatonta kieltä kuopiolaisten puolesta.

Kups voitti laukaukset 17-7, kulmapotkut peräti 10-2 ja torjunnat 2-7. Alan asiantuntijalle numerot paljastavat eittämättä sen, että Kups oli suorastaan ylivoimainen ja ainakin hopeamitali alkaa vaikuttaa urheilukielellä selviöltä.

Ottelun loppupuolella nähtiin taas perinteinen kupsilais-huipentuma. Onneksi tällä kertaa ajettiin ulos vain yksi ulkomaalaistaustainen pelaaja. Edellisellä kerralla ulos ja pitkälle pakolliselle huilille lähetettiin kaksi Kupsin  ulkomaalaistaustaista pelaajaa. Nähtäväksi jää, miten pitkään seuralla riittää ulkomaalaistaustaisia pelaajia ulosajettaviksi.

Kuopiolaisyleisö suhtautui tuomarin kovaan tuomioon perinteisellä savolaisella lupsakkuudella ja jäin ottelun jälkeen uteliaana seuraamaan järjestävätkö kuopiolaiset jalkapalloilun ystävät perinteisen remmiapellin opastaakseen ottelun oikeudenjakajaa oikeanlaisiin sääntötulkintoihin.


Kommentit (0)



Loikkaennätykset

En ole varma, jaksanko lähteä kohta alkavaan Kupsin peliin, koska maamme jalkapallokentillä tapahtuu paljon vähemmän kuin maamme eduskunnassa, jossa näytellään tälläkin hetkellä suurta draamaa. Kaikenlaista faktaa ja fiktiota lentelee Persujen ympärillä ja olen yrittänyt suorittaa jonkinlaista nykyaikana muotiin tullutta faktojen tarkastusta.

Vaikuttaa esimerkiksi siltä, että Persujen puoluekokouksessa ei tehty epäsopivia kädennostoja, vaikka niin yleisesti uskotaan; ainakaan kuvaa epäsopivasta kädennostosta ei löydy. Siltäkin vaikuttaa, että molemmat taistelevat ryhmät ovat mielipiteiltään ja arvoiltaan ihan samaa porukkaa, vaikka osapuolet syyttelevät toisiaan selkärangattomiksi ja ihmisarvoa halveksiviksi. Näin ollen puoluehajaannuksen perussyy on jossain muualla kuin mielipiteissä.

Ja luulenpa yön yli nukuttuani ymmärtäväni, mikä Persujen  puoliintumisen aiheutti. Elikkä jos Timo Soini olisi saanut mukinoitta jatkaa ulkoministerinä, puolue ei olisi hajonnut. Nyt Soinia nöyryytettiin uhkaamalla viedä häneltä mukava ulkoministerin virka ja Soini ratkaisi asian hajottamalla vaivalla synnyttämänsä puolueen ja jatkamalla ministerinä. Vielä vähän aikaa sitten, mies vakuutti tv:n uutislähetyksessä uhmakkaasti vielä lasten katseluaikaan, etteivät persut myy persettään. Ettei vain nyt tullut niin tehtyä.

Nähtäväksi jää, onko loikkakisa jo lopussa. Nimittäin SMP:lle, joka mainosti muistaakseni itseään iskulauseella "neljä kirjainta joihin voi luottaa",  kävi myös niin, että senkin eduskuntaryhmä hajosi perusteellisesti iloisella 70-luvulla, ja siinä tapauksessa kävi  niin, että Kike Elomaan isä Arvo Sainio loikkasi SMP:stä SKYP:iin, sitten SKYP:istä takaisin SMP:n ja siunatuksi lopuksi vielä SMP:stä takaisin SKYP:iin.

Tosin paremmaksi pani Heinolan kuohuvassa kunnallispolitiikassa kansantaiteilija Eero Aven, joka valittiin valtuustoon ensiksi SMP:n riveissä, siitä hän loikkasi Keskustaan, sitten SDP:n, sen jälkeen Perussuomalaisiin ja siunatuksi lopuksi vielä omaan sitoutumattomaan valtuustoryhmäänsä. Hän oli siis neliloikkaaja, joka ei lopullista poliittista kotiaan yrityksistään huolimatta löytänyt.

Kommentit (0)



Poliittista draamaa

Hallitus on vankka eikä se kaadukaan. Moni pitää sitä yllätyksenä, mutta minä en pidä. Persut hajosivat ja moni pitää sitä yllätyksenä, mutta minä en pidä. Isot pojat olivat varmaankin suunnitelleet koko jännitysnäytelmän etukäteen. Tuollaista draamaa ei ainakaan Kuopion kaupunginteatteri pysty tuottamaan.

Mutta todella yllättäviäkin asioita välkkyy edessämme maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä. Suuri yllätys minulle on se, että Paavo Väyrynen kertoi sosialistisessa mediassa vetävänsä tukensa Sauli Niinistöltä. Se tarkoittanee sitä, että presidentin vaaleihin on asettumassa ehdolle uusi musta hevonen. Harva uskoi, että Väykkä tavoittelee vielä valtakunnan ylintä virkaa. Luulen, että vitriinissäni kunniapaikalla oleva Paavo ja Vuokko-muki ei ole kunniapaikalla ihan vailla perusteita.

Mutta yllätykset eivät vielä lopu tähän. Demareilla on vaikea löytää ketään halukasta presidentin virkaan, vaikka maassa on 300.000 työtöntä työnhakijaa. Itse epäilen, että presidenttikilpa saa vielä dramaattisen käänteen.  Eiköhän joku lähetystö älyä vielä pyytää kokenutta valtiomiestä Tarja Halosta ehdokkaaksi. Sitten olisi toinen kierros selviö urheilukielellä ilmaistuna.



Kommentit (0)


Sotkan muna

Vielä mietteitä evoluutiosta ja kreationismista. Maineikas valtiomies Ronald Reagan oli aikoinaan sitä mieltä, ettei ihminen ole kehittynyt apinasta. Viimeaikaisten maailmantapahtumien seurauksensa itsekin alan uskoa, ettei ihminen ole kehittynyt apinasta - ei ainakaan kovin paljoa.

Käsittääkseni merkittävät yhteiskunnalliset toimihenkilöt Jussi Halla-aho ja Sampo Terho kuuluvat Suomalaisuuden liiton huomattaviin ajattelijoihin ja uskon, että he eivät ole kreationisteja puoluetoverinsa Laura Huhtasaaren tapaan, josta eilen kaavailin ilmeisen ennenaikaisesti opetusministeriä. Minulla on epäilys, että sekä Halla-aho ja Terho ovat sen alkuperäisen ja väärentämättömän suomalais-ugrilaisen näkemyksen kannalla, että maailmankaikkeus syntyi sotkan munan rikkoutuessa, kuten mm. Kalevalassa kerrotaan.

Tuo sotkan muna-teoria saattaa olla hyvin lähellä alkuräjähdysteoriaa. Nimittäin muinaisilla suomalaisugrilaisilla esi-isillämme ei ollut käsitteitä alkuräjähdykselle, mutta sotkan muna on ihan hyvä termi kuvaamaan singulaaripistettä, josta kaikki ehkä sai alkunsa.

Uskon sillä varmuudella, jonka vain tietämättömyys voi synnyttää, että Jussi Halla-aho ja Sampo Terho kannattavat, että kouluissa annetaan maamme nousevalle nuorisolle ja kasuavalle kansalle evoluution lisäksi tasapuolisesti tietoa myös perinteisestä suomalais-ugrilaisesta sotkan muna-teoriasta. Luulen, että kaiken maailman Arabimaista väkivalloin maahamme tuotuja rättipäiden uskomuksia maailmankaikkeuden alkuperästä ei heidän mielestään tarvitse opettaa lapsille täytenä totena.

Kommentit (0)



Hallitus on vankka

Hallitus on vankka. En usko sen kaatuvan. Liian paljon on nykyisillä hallituspuolueilla pelissä, jotta hallituksen annettaisiin kaatua. Erityisen paljon pelissä on perussuomalaisilla. Arvioni mukaan heillä on pelissä noin 30 kansanedustajan paikka. Niinpä hallitus jatkaa eikä ennenaikaisia eduskuntavaaleja tule.

Mutta ministereitä vaihdetaan. Varmalta tuntuu ainoastaan se, että Sampo Terho vaihtuu Laura Huhtasaareen. Huhtasaari on koulutukseltaan mm. uskonnonopettaja, joten hän tuntee hallinnonalan. Huhtasaaren osakkeita ministerin valinnassa nosta myös se, että hän on julkisesti vastustanut evoluutioteoriaa. Samalla tavalla ajattelee evoluutiosta sen verran suuri osa maamme ja maailman poliittisista johtajista, että on poliittisesti tasapuolista, että myös opetushallinnossa on välillä korkeimmassa johdossa henkilö, joka uskoo maailman olevan noin 6347 vuotta vanha eikä 13,7 miljardin vuoden ikäinen.

Tällä hetkellä on hieman epäselvää, ovatko Jussi Halla-aho ja Teuvo Hakkarainen kelpoisia ministerin tehtäviin, koska ministerin viran hoitaminen edellyttää hyvämaineisuutta. Hyvämaineisuudesta on tosin maamme historiassa välillä joustettu, joten eiköhän Jussi ja Teuvo vielä ministerin Audiin nouse. Veikkaan, että Halla-aho on tuleva ulkoministeri, koska siviilipalvelusmiehen voi olla vaikea toimia puolustusministerinä.

Niinpä puolustusministerin salkku jää Teuvo Hakkaraiselle, joka on tehtävään ihan passeli, koska hän on hyvin maanpuolustushenkinen varsinkin muslimiukkojen aiheuttaman uhan edessä. Hän on sen verran pystyvä mies, että voisi vallan mainiosta johtaa Jari Lindströmin esimerkin mukaisesti jopa kahta ministeriötä, eli sekä ulko- että puolustusministeriötä, joiden tehtäväkenttä on paljon lähempänä toisiaan kuin paperimies Lindströmin hoitamien työvoima- ja oikeusministeriöiden.

Kommentit (1)



Halla-aho

Nykyään vaaleissa näyttä olevan varmaa ainoastaan se, että vaalin tulos tulee olemaan yllättävä ja epämieluinen. Ainoastaan poliittiselta järjestelmältään vakaissa valtioissa, eli Venäjällä ja Pohjois-Koreassa, vaalitulos on suurella varmuudella ennustettavissa.

Jussi Halla-ahosta, jota miestä en tunne, on mediassa annettu kuva, että hän on jonkinlainen Trumpin kaltainen ihmishirviö eikä häntä näin ollen tule valita edes Perusuomalaisten johtajaksi. Niin kuitenkin kävi ja harva on se suomalainen, joka näyttää asiasta riemuitsevan. En ole huomannut, että minkään puolueen johtaja olisi häntä onnitellut, kuten hyvä tapa vaatii.

En tunne Halla-ahoa enkä hänen ajatteluaan. Joskus vierailin hänen blogillaan, jossa hän kertoi olleensa juuri tupakalla, joka on muuten puoluejohtajalle sopimaton pahe ja vielä epäiltyä huoruuttakin pahempi asia, ja joku ohikulkenut miehenpuoli oli ehdottanut hänelle suuseksiä. Halla-aho kirjoitti ajatelleensa silloin, että noutaa pistoolinsa ja ampuu miehenpuolta päähän. Kirjoitus tuomittiin jyrkästi yli puolue rajojen. Epäilen, että jos joku feministi olisi kirjoittanut  samanlaisen jutun, häntä ei olisi tuomittu lainkaan.

En hyväksy Halla-ahon ajattelua edellä kerrotussa asiassa, mutta ymmärrän sitä pitkälle. Itse ole joskus todennut polkupyöräni varastetuksi ja joudun myöntämään, että mielessäni kävi häivähdyksen omaisesti Halla-ahon ajatuksia. Sen sijaan kun joskus pyöräni venttiilikumit oli heitetty metsään, en ajatellut päähän ampumista, vaan ainoastaan, että syyllinen olisi hirtettävä sopivaksi katsotusta ruumiinosasta.

Kommentit (0)



Suomi - Kiinan kansantasavalta

Lentopalloilu on jännittävä ja tapahtumarikas urheilumuoto. Sen totesin eilen, kun lentopalloilijoiksi liian lyhytkasvuiset poikamme nujersivat mennen tullen näytöstyyliin järjen kanssa pelaten Slovakian roikaleet, jotka ovat viime aikoina olleet lyömättömiä Euroopan pelikentillä.

Tänään toteutuu ikiaikainen unelmani, kun 5,5 miljoonan asukkaan Suomi saa vastaansa maailman suurimpana valtiona pidetyn  1,3 miljardin asukkaan Kiinan kansantasavallan. Väkilukusuhde on jokseenkin sama, kuin Suomen ja Liechtensteinin ja muistettakoon, että Suomi selviytyi pari päivää sitten jalkapallossa vaivoin tasapeliin Liechtensteinin kääpiövaltakunnan kanssa. Uskallan veikata, ettei tämän illan lentopallo-ottelu pääty ainakaan tasapeliin.

Muuten epäilen, ettei Kiina ole enää asukasmäärältään maailman suurin valtio, sillä Intia on saattanut mennä heittämällä ohi. Tosin nykyinen Intia on vain tynkä-Intia verrattuna muinaiseen historialliseen Intiaan. Jos vielä Pakistan, Bangladesh ja Sri Lanka kuuluisivat Intiaan, olisi se kirkkaasti maailman suurin valtakunta.

Kommentit (0)



Suomalaisen jalkapalloilun eteenpäin kaatuminen

Suomalainen jalkapalloilu kaatui eilen näyttävästi eteenpäin, kun maajoukkueemme onnistui kotikentällään taistelemaan 1-1 tasapelin Liechtensteinia vastaan. Maamme jalkapalloilun tila ei ole siis niin synkkä, mitä yleisesti puhutaan. Pitää muistaa, että edellisessä ottelussa Liechtensteinia vastaan vuonna 2009 poikamme pelasivat vieraskentällä samanlaisen tasapelin, vaikka maajoukkueessamme pelasivat silloin ns. kultaisen ikäluokan edustajat Jari Litmanen, Sami Hyypiä ja Hannu Tihinen.

Lisäksi pitää muistaa, että sen pelin jälkeen poliisitutkinnassa paljastui, että erotuomarille oli maksettu 40.000 euroa ottelun tuloksen järjestämisestä. Oikeudenjakaja antoikin suomalaisille käsittämättömän helposti rangaistuspotkun, jonka turvin Suomi ylsi tasatulokseen.

Liechtensteinissa on noin 36.000 asukasta eli pikkuisen vähemmän kuin Kajaanissa.  Fifan rankinglistoilla maan jalkapallojoukkueen sijoitus on 186, eli se on yksi maailman huonoimmista jalkapallomaista. Mikäli yhtään matematiikkaa ymmärrän, saattaa Suomen sijoitus pudota Fifan listoilla vielä Liechtenstaininkin alapuolella. Todennäköisesti Vatikaani lienee tällä hetkellä ainut Euroopan valtioista, jonka Suomi pystyy jalkapallossa hyvän päivän sattuessa voittamaan. Toisaalta jos Vatikaanin pelottavalla Sveitsiläiskaartilla on oikeus edustaa Vatikaania jalkapallossa, niin en ole yhtään varma, miten pelissä käy.

Eilen huomasin, ettei maailmalla arvosteta suomalaista jalkapalloilua. Yleensä Internetistä löytyy kaikista maaotteluista muutama laiton suoralähetys, mutta eilisestä pelistä ei löytynyt. Edes Kauko-Idän laittomat vedonlyöjät eivät siis enää vaivaudu seuraamaan Suomen pelejä.

Kaviaaria ja pikeä

Yksi noista eilen mainitsemistani Kärkkäälään tulleista inkeriläispakolaisista oli Tuomas Koivistoinen, joka on esi-isäni noin yhdeksän sukupolven takaa. Hänestä käytettiin jossain vaiheessa myös sukunimeä Kuurtilainen. Kuurtilan talo Suonenjoen Karsikonmäen suunnalla on saanut tarinan mukaan nimensä Tuomas Kuurtilaisesta. Tietääkseni Jyrkiset omistavat nyt Kuurtilan.

Kuurtilainen sukunimi johtunee siitä, että 1700-luvun sekasortoisina alkuvuosina Tuomas Koivistoinen joutui pakenemaan tai sitten hänet vietiin väkisin nykyisen Latvian alueelle Kuurinmaalle. Siellä hän oli tarinan mukaan jonkun tilanherralle palveluksessa jonkinlaisena maaorjana eikä se työsuhde ei päättynyt hyvin.

Riitta Koivistoinen, joka paremmin tunnetaan Kärkkäälässä Vehmaan Riittana, osasi kertoa minulle ihan uutta tietoa ensimmäisen varmuudella tunnetun esi-isäni vaiheista. Riitta kertoi, että Tuomaksen tehtäviin kuului hankkia kaviaaria, eli sammen mätiä, tilanherralleen, ja kerran kävi niin, ettei työnantajapuolen edustaja ollut ollenkaan tyytyväinen hankitun kaviaarin määrään. Erimielisyys äityi niin pahaksi, että Tuomas hukutti esimiehensä, joka lienee ollut jonkinlainen tilanhoitaja, pikitynnyriin. Teon jälkeen Tuomas pakeni Savon erämaihin.

Luulen henkirikoksen kulun olleen sellaisen, että ensin tilanhoitaja kurkisti Tuomaksen kaviaaritynnyriin ja totesi, ettei asetettu tulostavoite ollut täyttynyt. Sen jälkeen tilanhoitaja kumartui tutkimaan Tuomaksen pikitynnyrin tilannetta ja totesi senkin sisällön alittavan odotukset. Tässä vaiheessa Tuomaksen hermot pettivät ja hän työnsi äkkipikaistuksissaan esimiehensä pään syvemmälle pönttöön. Kaviaarin ohella myös piki oli 300 vuotta sitten tärkeä vaihdannan väline, koska tervanpolton sivutuotteena syntyvää pikeä käytettiin laivojen tilkitsemiseen.

Tutkin Kuurinmaan karttaa ja luulen Tuomaksen asuneen Kuurinmaalla Väinäjoen varrella, koska se on niin iso virta, että siinä pystyi aikoinaan elämään myös sampeja. Väinäjoki on virtaamaltaan Vuoksen luokkaa ja pituutta sillä on peräti 1000 kilometriä, eli se on isompi kuin yksikään Suomen joki.




Kommentit (0)



Suomalaisen Inkerin tarina

Raamatussa kerrotaan, että Herra käsittämättömässä armossaan ja viisaudessaan määräsi kaikki amalekilaiset tapettaviksi seuraavalla julistuksella:  Näin on Herra Sebaot puhunut: 'Olen päättänyt rangaista amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle, kun nämä tulivat Egyptistä. 3 Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit.'"

Monta kertaa olen miettinyt, keitä nuo amalekilaiset olivat, joista ei ilmeisesti ole ketään jäänyt todistamaan kansanmurhasta. Sen olen lukenut, että Israelissa on vahvana näkemys, jonka mukaan amalekilaiset ovat palestiinalaisia, mutta näkemys on ilmeisesti väärä, koska maailmassa on jäljellä vieläkin noin yhdeksän miljoonaa palestiinalaista.

Itse luin juuri sukulaismiehen Markus Koiviston kirjan Suomalaisen Inkerin tarina ja olen kirjan luettuani taipuvainen ajattelemaan, että Raamatussa mainitut amalekilaiset saattavat hyvinkin olla inkeriläisiä. Ainakin inkeriläisten kokemukset viimeisen sadan vuoden aikana muistuttavat amalekilaisten vaiheita Vanhan testamentin ajoilta. Paljon mahdollista, että inkeriläiset ovat 1900-luvun kärsinein kansa maailmassa ainakin väkilukuun suhteutettuna.

Markus Koiviston lukemisen arvoista kirjaa voi tilata Griffo Media oy:stä nettiosoitteesta
 http://griffo.vilkasstore.com/Suomalaisen-Inkerin-tarina
sangen edulliseen 16,50 €:n hintaan. Postimaksut lienevät muutaman euron. Ainakin kaikkien Koivistoisen-sukuun kytkeytyvien kannattaa kirja hankkia, koska 1700-luvun alussa Suonenjoen Kärkkäälään pakeni kolme inkeriläistä veljestä, joiden suku on lisääntynyt Savon metsissä kaniinien lailla, koska jälkeläisiä kolmella pakolaisella lienee tällä hetkellä satoja. Osa Koivistoisista on Markus Koiviston esi-isien tapaan lyhentänyt sukunimensä kohtuullisen mittaiseksi.  

Kommentit (0)



Suurta draamaa Kuopion Keskuskentällä

Suurta draamaa, jollaiseen ei Kuopion kaupunginteatterissa ylletä, nähtiin eilen Kuopion Keskuskentällä Kupsin kohdatessa Maarianhaminan ifk jalkapalloilun merkeissä. Ottelun lisäajan lisäajalla Kups näytti tasoittavan ottelun kulmapotkun jälkitilanteessa. Mutta ei tasoittanutkaan. Gbolahan Salami oli erotuomarin näkemyksen mukaan tallannut vastustajan maalivahdin varpaille ja maali hylättiin.

Tästä kauhtuneena Suomen nopein mies Kupsin kiteeläis-ghanalainen vahvistus Solomn Duah tönäisi tuomarin näkemyksen mukaan kyseistä  tuomaria selästä. Tuomari yritti nostaa Duahille punaisen kortin ulosajon merkiksi, mutta ei heti onnistunut, koska  Gbolahan Salami tarttui ottelun oikeudenjakajaa anovan oloisesti kiinni tämän eturaajoista. Loputtomiin Salami ei jaksanut pidätellä, vaan lopulta tuomari nosti punaisen kortin sekä Duahille ja Salamille, jotka olivat loukanneet ottelun oikeudenjakajan fyysistä koskemattomuutta.

Nähtäväksi jää, miten pitkiä pelikieltoja on tulossa. Kun Interin Nazi Kuzi viime kesänä tönäisi tuomaria, oli seurauksensa puolen vuoden pelikielto. Uskon ainakin Salamin selviävän vähemmällä. Itse asiassa kyseessä ei ollut edes väkivallan teko, vaan uskoakseni perinteinen afrikkalainen ystävällisluoteinen lepyttely ele, jonka luonnetta länsimaalainen ei vain ymmärrä. Pari vuotta sitten eräs lievään rikkeeseen syyllistynyt afrikkalaispelaaja ryntäsi tapahtuman jälkeen hieromaan erotuomarin poskia, joka on myös perinteinen afrikkalainen lepyttely ele ja sai siitä parin pelin pannan.

Solomon Duahille voi seurata ankarampi rangaistus, mutta se koskenee vain jalkapalloilua. Itse toivon, että Suomen kansalaisuuden saanut Duah ilmoittautuisi Kalevan kisojen 100 metrille. Näkemykseni mukaan hän olisi ilmetty ennakkosuosikki ja saattaisi uhata 10 sekunnin haamurajaa, jonka on vain yksi valkoihoinen alittanut. Eilen näin Duahin ottavan pelin aikana sellaisen 30 metrin spurtin pallon perään, ettei niin rakettimaisesti ole Kuopiossa ennen juoksemalla edetty.

Kommentit (0)



Juventus

Rökäletappion 4-1 koki entinen seurani Juventus viime yönä Real Madridille Mestarien liigan finaalissa. Tosin tappio ei ollut yhtä paha kuin mitä omalla urallani kesällä 1968 koimme, jolloin pelasin Juventuksen kärkenä ja hävisimme Benficalle suurinumeroisesti 4-0. Se tappio ei ollut yllätys, koska Benfican riveissä pelasi Vaittisen Reijo, joka oli meitä tasan puolet isompi ja monta kertaa taitavampi. Reijo pelasi sittemmin pari kymmentä peliä maajoukkueessakin.

Tuo ei ollut joukkueeni Juventuksen ainut tappio sillä kaudella, koska hävisimme myös Liverpoolille dramaattisten vaiheiden jälkeen 2-1. Lopussa minulla oli oivallinen tilaisuus tasoittaa peli, mutta kaukolaukaukseni osui ylähirteen, koska se oli sääntöjen vastaisesti mutkalla alaspäin, mutta ottelun tuomari hylkäsi tekemäni suullisen protestin.

Tuosta pelistä jäi mieleeni myös se, että ottelun runsaslukuinen yleisö kannusti raivoisasti Liverpoolia, koska meitä kärkkääläläisiä kirkonkyläläiset pitivät vierasjoukkueena. Ainoastaan Mörkö-Kalle oli meidän puolella ja jupisi katsomosta poistuessaan, että "mänkeepäs talavella Kärkkäälään, niin ette pärjöö". Meistä Kärkkäälän kansakoulun oppilaista kasvatettiin kilpahiihtäjiä intensiivisyydellä, joka myöhemmin omaksuttiin DDR:ssä.

Kaudella 1969 Juventus oli sitten sarjassa täysin ylivoimainen. Ainoastaan AC Milan antoi jonkinlaisen vastuksen ja hävisi vain 2-1. Milanin riveissä pelasi Houtsosen Jouni, jonka serkku Leo Houtsonen oli Kupsin ja maajoukkueen kantavia voimia. West Hamin, eli Mannilan pellon, me voitimme 9-0 ja tein kuusi maalia. Se on elämäni toiseksi suurin elämys. Suurin elämys oli, kun Kärkkäälän kansakoulu voitti Riepon vastaavan tason oppilaitoksen vieraskentällä 0-13 ja tein seitsemän maalia ja sain Opettaja-Villeltä pimeästi käteen markan maalilta. Itse olen siis entinen ammattilaisjalkapalloilija.

Kaudella 1969 sain Juventuksen parhaana maalintekijänä palkinnoksi alpakkalusikan, joka oli juuri äsken kahvikupissani. Lusikassa on kaiverrus SUPA1969. Siihen aikaan ei edes synnynnäiset maalintekijät saaneet lähellekään samanlaisia palkkioita, mitä Juventuksen tavalliset rivimiehetkin nykyään saavat. Työläisjalkapalloseura Suonenjoen Pallo ei pystynyt paljoa sponsoroimaan nappulaliigaansa.



Kommentit (0)



Sianpään virheet

Presidentti Koiviston poismenon yhteydessä yleinen mielipide todisti, että hän, kuten muutkin Suomen historian presidentint oli erinomainen ja lähes virheetön ihminen eikä näkemys ole ihan vailla pohjaa. Tosin itse muistelin, että Koivisto, jonka aikaan presidentillä oli vielä paljon valtaa, sai maan melkein konkurssiin.

Tuossa olen nyt lueskellut Martti Häikiön Svinhufvud-elämäkertaa ja todennut, ettei ihan virheetön tainnut olla hänkään. Esimerkiksi Svinhufvud, jota myös Sianpääksi kutsuttiin, antoi Heinolassa kihlakunnan tuomarina ollessaan potkut palvelijalleen, joka oli käynyt sikäläisen työväen yhdistyksen kokouksissa. Edes työväenyhdistyksen lähetystön esittämä vetoomus ei pelastanut piikaa potkuilta. Luulen, että nykyisen presidentin kansansuosio romahtaisi moisen tempun seurauksena.

Vankkana laillisuusmiehenä tunnettu Svinhufvud myös hyväksyi terrorismin ainakin siinä tapauksessa, kun puolikuuro kopiokoneenhoitaja Eugen Malmsten ampua tohelsi senaatin talon portaikossa kenraalikuvernööri Sinebrikoffia. Sen sijaan toinen tuleva presidentti Paasikivi piti moista tekoa katastrofina Suomen kansalle, koska hänen mukaansa suomalaiset eivät väkivallalla saavuta mitään.

Ensimmäisten ampumistapauksesta tulleiden tietojen mukaan Sinebrikoff haavoittui vain lievästi. Osuihan yksi laukauksista metallinappiin ja kimposi siitä pois, toinen kunniamerkkiin ja sekin kimposi pois henkilövahinkoja aiheuttamatta. Sen sijaan kolmas luoti osui kenraalikuvernöörin vyönsolkeen, josta sinkoutui metallisiruja uhrin vatsaan, joka oli kuitenkin valmis jatkamaan senaatin istuntoa. Henki pakeni ammutun ruumiista vasta sitten, kun suomalaislääkärit alkoivat häntä leikkaamaan.

Kommentit (3)



Sortavalan Palloseura ja Kapaset

Olen taipuvainen ajattelemaan, että Kuopiossa vaikuttavan jääkiekkoseura Kalpan historiallisesti mitäänsanomaton nimi olisi hyvä vaihtaa alkuperäiseen ja väärentämättömään muotoonsa eli Sortavalan Palloseuraksi, koska Sortavala on hieno kaupunki. Mielestäni Putinin olisi se pikimmiten kunnostettava kaupunki  ja julistettava kokonaisuudessaan suojelukohteeksi. Se olisi oiva esimerkki siitä, millainen oli suomalainen 1930-luvun kaupunki.

Kalpan nimen voisi muuttaa Sortavalan Palloseuraksi silläkin perusteella, että Kalpan omistajasuku Kapaset mainitaan Uukuniemen Sihvosten sukukirjassa ja Sortavala oli aikoinaan Uukuniemen esikaupunki. En tiedä, ovatko Kuopion Kapaset tietoisia uukuniemeläisestä taustastaan ja siitä, että myös maajoukkuesentteri Niko Kapanen on taustaltaan uukuniemeläisiä. Hänen isovaarinsa toimi 1920-luvulla Niukkalassa kaupanhoitajana. Näin minulle viestitti eräs Nikon sukulaismies, joka tiesi myös kertoa, että Kapasen suvun kiekkoilijoilla on yhteinen esi-isä noin kolmen-neljän sukupolven takaa.

Kalpalla on ollut tapana vuosittain pelailla  historiallisia näytösotteluita ja ensi talvena joukkue voisi esiintyä Sortavalan Palloseuran pelipaidoissa ja yhtenä kentällinen voitaisiin koota pelkästään Kapasista. Maalivahtina olisi maajoukkueessakin esiintynyt Kimmo Kapanen. Hyökkäysvoittoisen kentällisen ainut puolustaja olisi NHL:ssä puolustajanakin joskus pelannut Sami Kapanen, joka muuten valittiin kaksi kertaa NHL:n nopeimmaksi luistelijaksi, keskushyökkääjänä olisi Kuopion Kapasten pikkupikkuserkku maailmanmestari Niko Kapanen ja muina hyökkääjinä nuorten maailmanmestari ja tuleva NHL-tähti Kasper Kapanen sekä isoisä Hannu ja isosetä Jari Kapanen. Loukkaantumisten varalta vaihtoaitiossa voisi istua b-juniori Konsta Kapanen.

Muuten veljekset Hannu ja Jari pelasivat helsinkiläisvuosinaan eri joukkueissa, eli HIFK:ssa ja Jokereissa ja eräässä paikallispelissä nähtiin Helsingin jäähallin historian raivoisin tappelu, kun Kapasen veljekset ratkoivat välejään.



Kommentit (0)



Kauhea onnettomuus Uukuniemen Pyhäjärvellä


Kauhea onnettomuus tapahtui Uukuniemen Pyhäjärvellä 16.8.1903, kun höyryvene Ainon hinaaman proomun kattorakennelma romahti tuhoisin seurauksin. 40 kirkkomatkalta palaamassa ollutta matkustajaa joutui veden varaan ja heistä 18 hukkui. Uukuniemen Paakasalmen hautausmaalla on onnettomuuden muistomerkki.

MM. Uusi-Suometar-lehti uutisoi onnettomuudesta näyttävästi ja kertoi tapauksen aiheutuneen siitä, että Herman Pesonen oli alkanut soittaa hanuriaan proomun katolla ja niin suuri joukko matkustajia kiipesi häntä sinne kuulemaan, että katto romahti. Siitä lehti vaikenee, että kuulemani kansantarinan mukaan kirkkokansa olisi alkanut katolla tanssimaan eivätkä proomun rakenteet olisi kestäneet moista tanssin jytkettä.

Tästä Kansallisarkiston digilehdistä löytyy sopivilla hakusanoilla paljonkin juttuja onnettomuudesta
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/search .
Uusi-Suometar kertoo tapauksesta seuraavaa 20.8.1903 otsikolla Pyhäjärven kamalasta laivaonnettomuudesta:
Höyryvene Aino, jonka perämiehenä oli Herman Pöllönen ja koneenkäyttäjänä Heikki Juvonen, kuletti tavallisuuden mukaan viime sunnuntaina Uukuniemen kirkolta kirkkoväkeä kotiin. Matkustajia, joiden joukossa oli paljon kirkolle vain vierailemaan tullutta nuorta kansaa, oli kirkolta lähtiessä ahtautunut sekä höyryvene että proomu täpösen täyteen. Kuuluupa höyryveneessä olleen joku päälle senkin määrän, mitä on lupa ottaa, puhumattakaan proomusta, jossa oli noin 200 henkeä, kuka pohjalla seisten kuka laidoilla istuen. Niin olivat paikat ahtaat ettei juuri liikahtamaan päässyt.

Matka oli ensiksi suunnattu Ristinrannasta yli Pyhäjänven Ännikänniemeen. Tällä välillä on kolme saarta, Markkinasaari, Karpsaari, joka jää reitistä kauimmaksi vasemmalle, ja Höysaari. Laivareitti kulkee Markkinasaaren ja Höysaaren välistä. Ennenkuin laiva irtausi rannasta olivat muutamat vanhat ja varovammat kieltäneet asianomaisia lähtemästä vesille moisen joukon kanssa, ennustaen tuhoa, joka ennustus ikävä kyllä toteutuikin. 

K.lo 2 lähti Aino proomuineen rannasta. Noin 15 minuutin kuluttua alettiin lähetä Höysaarta. Tällä ajalla oli proomun katolle, jossa alussa oli vain kymmenkunta henkeä, jyrkistä kielloista huolimatta kerääntynyt enimmäkseen nuorta väkeä useita kymmeniä. Katolle nousu aiheutui suurimmaksi osaksi siitä, että eräs Herman Pesonen alkoi mukanaan olleella harmonikalla soitella, mikä houkutteli monen ahtaasta proomun
ruumasta kiipeämään katolle. 

Sellainen oli matkustajain asema ennen turmion tuloa. Silloin huomautti joku Ainon perämiehelle, että "elä laske saareen". Tuollaiseen kieltoon ei kuitenkaan olisi ollut syytä, vaikkakin laiva, luultavasti osaksi tuulen vaikutuksesta oli painunut tavallista lähemmäksi Höysaaren rantaa, sillä rantaan oli vielä noin 300 metriä ja paikka, jossa kulettiin 9 syltä syvä, niin ettei karille ajosta olisi pelkoa ollut. Huomautukseen vastasi perämies siten, että äkkiä käänsi höyryveneen ulommaksi. 

Mutta käännös oli lopun alku. Proomun perämies Taneli Pöllänen ei katolla  olevain vuoksi voinut oikein nähdä eteensä saatikka sitten tunnolla seurata höyryveneen liikkeitä. Kun laiva muutti suuntaansa, jatkoi proomu vielä hetkisen matkaansa Höysaarta kohti sillä seurauksella että aluksien välinen köysi tiukaksi joutuessaan voimakkaasti nykäsi  proomua. 

Seuraus oli kamala. Sekä katolla olevain ihmisten painosta että tuon nykäyksen vaikutuksesta luhistui koko katto kannettavineen päivineen alas siten, että kaikki kannattimet, tuuman läpimittaiset rautatangot kaatuivat samalle, eli oikealle puolelle, joten toinenpuoli katosta joutui proomun pohjaan ja toinen puoli, joka jäi proomun reunan ulkopuolelle, putosi järveen mukanaan noin 40 henkilöä. 

Syntyi hirmuinen sekasorto sekä höyryveneessä että proomussa. Kaiken lisäksi teki tuhoaan tämäntapaisissa onnettomuuksissa  ainainen neuvottomuus ja hämmennys. Kotvanen kului — ja sillä aikaa oli jo moni raukka väsynyt kuolon kamppailussa ja kangistunut — ennen kuin edes minkäänlaisiin pelastuspuuhiin päästiin käsiksi. Höyryveneen kone paikalla seisautettiin, ja kipparin vene  ennätti ensiksi suurimpaan hätään. Mutta pitkälle ei sen apu riittänyt enempää kuin muutamain toisten ohi soutavain
kirkkomiestenkään veneet, jotka, ollen jo täynnä entuudestaan, eivät voineet ottaa turviinsa kuin yhden, enintään kaksi. Tointuneimmat proomussa olijat heittivät laudan kappaleita ja löytämiään köyden pätkiä veteen  joutuneille, joista siten saatiin melkoinen osa vedetyksi proomuun. Toinen osa, uskaliaimmat, pelastuivat uimalla Höysaaren rantaan.

Ihmeellisesti pelastui erään leskivaimo Maria Toivosen vuoden  vanha sylilapsi, jota äitineen muiden muassa putosi järveen. Äiti nimittäin vajosi ja hukkui, mutta pienokainen jäi veden päälle kellumaan. Juuri kun lapsi oli vajoomassa ennätettiin apuun veneellä ja nostettiin hänet vedestä.

Hukkuvat olivat olleet keskenään kovassa taistelussa, sisar piti kiinni  veljestään, veli sisarestaan, mies vaimostaan. Siinä sekamelskassa tarttui kaksi nuorta tyttöä hädissään erääseen Juhana Härköseen, jota kuului olleen hyvä uimari ja vakuuttivat omaisensa, että hän varmasti olisi pelastunutkin, jos olisi saanut yksin jatkaa uintiaan. Nyt sen sijaan upposivat kaikki kolme.

Paremmin ei ollut laita proomussa. Alas putoavat ruhjoivat matkatoverinsa pahan päiväisesti. Kumma kyllä, ei sentään useampia kuin hiukan toistakymmentä loukkaantunut.  Vaarallisimmassa asemassa olivat ne, jotka istuivat toisella reunalla, sillä heillä kaikilla oli vaara litistyä putoavan katon ja proomun laidan väliin, lienevätkö sitten niin sukkelaan ehtineet alta pois, etteivät kaikki kuolleet, vai mikä lienee ollut
syynä, mutta verrattain onnellisesti he siitä selviytytvät. Kumminkin oli näky kauhea. veri virtana valui pitkin proomun laitoja ja pohjaa. Läsnäolleet kertoivat, että sydäntäsärkevät  tuskanhuudot täyttivät sinä hetkenä ilman ja kantautuivat pitkin Pyhäjärven rantamia.


Kommentit (0)



Teuvo Tulio eli Theodor Tugai

Taas joudun myöntämään olleeni väärässä. Ei ole Sensuela mikään Junttilan tuvan seinäkoriste, vaan se on nerokas elokuva, jota minä en vain yksinkertaisena ihmisenä en heti ensimmäisellä katselukerralla ymmärtänyt. En ole ihan varma siitä, että edustaako elokuva parasta, mutta myös vaikeinta komedian muotoa, eli tahatonta komiikkaa, vai onko se tietoinen parodia. Joka tapauksessa uskon Sensuelan vaikuttaneen voimakkaasti kahteen merkittävään taiteilijaan.

Aki Kaurismäki on tuotannossaan selvästi matkinut Sensuelaa. Kaurismäenkin näyttelijät lukevat vuorosanansa selkeästi, henkilökuvaus on hyvin kaavamaista ja elokuvien juoni on moraaliltaan selkeä. Mutta myös maailmankuulu koomikko Benny Hill on saanut vaikutteita Sensuelasta. Benny Hill-shown sketsien lavasteet ovat kuin suoraan eilen nähdystä Tulion mestarituotteesta, tosin esimerkiksi Benny Hillin oikeaa lentokonetta esittävien lelukoneiden kannatinrihmat, joilla ne pysyivät mukamas ilmassa, näkyivät selvästi kuvassa, kun taas Tulion elokuvan Super Caravel näytti pysyvän ilmassa ilman naruja.

Muuten Teuvo Tulion hieman epätyypillisen huumorintajun saattaa selittää se, ettei hän ollut syntyjään suomalainen. Wikipedian mukaan Theodor Tugai syntyi 1912 turkkilais-puolalais-persialais-latvialaisille vanhemmille Riiasta Pietariin matkalla olleessa junassa. Hänen äitinsä oli balettitanssija Helena Garschin. Theodor varttui Latvian maaseudulla. Theodor muutti äitinsä mukana Helsingin Katajanokalle vuonna 1922.

Teinivuosinaan hän ystävystyi kolme vuotta vanhemman luistinratakumppanin Valentin Vaalan kanssa, joka oli alun perin nimeltään Valentin Jakovitsh Ivanoff, eli hänkin oli taustaltaan kansainvälinen. He molemmat olivat opiskelleet samassa suomalais-venäläisessä Tabunovin koulussa, ja Theodor Tugai oli jatkanut opintojaan Helsingin Saksalaisessa koulussa. Teuvo Tulio ohjasi kypsemmällä iällään 16 elokuvaa  ja Valentin Vaala 45, joista yksi oli Nuori Mylläri, joka on ensimmäinen katsomani elokuva.

Kommentit (0)



Junttilan tuvan seinäkoriste

Myöhään tänä iltana kannattaa jokaisen kulttuuri-ihmisen hiljentyä kotikatsomoissa ainakin silmä kovana tv-ruudun ääreen, koska Teemalla näytetään klo 22.00 lähtien Teuvo Tulion ohjaama maineikas Sensuela-elokuva. Sensuela on sikäli merkittävä tapaus maamme ja ehkä koko maailman kulttuurihistoriassa, että sen uskotaan yleisesti olevan ainakin Suomen, ellei ehkäpä koko Pohjoismaiden huonoin elokuva ja se saattaa olla ihan kärkiporukoissa koko maailmankaikkeuden huonointa elokuvaa valittaessa.

Itse olen nähnyt aiemmin ainoastaan Sensuelan leikatun version enkä voi ottaa elokuvaan jyrkästi kantaa, koska se oli ilmeisesti niin pahasti leikattu, ettei siitä mitään tolkkua saanut. Tosin olen joskus noin kaksikymmentä vuotta sitten nähnyt vielä leikattua Sensuellaakin huonompi juonisen Visa Mäkisen ohjaaman filmin, jonka nimen päälle en nyt millään pääse, mutta myöhemmin ilmeni, että elokuvan kummalliselta vaikuttava juoni johtui ainakin osittain sitä, että filmikelat esitettiin väärässä järjestyksessä ja yksi kela vielä varmuuden vuoksi kahteen kertaan.

Joka tapauksessa voin jo ennakkoarvostelujen perusteella arvioida, että Teuvo Tulion Sensuella, joka on peräti vähän uskalletulta tuntuva K-16 tuote, joten ilmeisesti siinä vilautetaan sitä muuvvattakin, on ihan täysi Junttilan tuvan seinäkoriste.

Kommentit (0)



Tavallinen mansikkapoika

Eivät pärjänneet formulakuskimme muun maailman vastaavien ajoneuvojen kuljettajille, vaan jäivät toiseksi ja neljänneksi, koska ulkomaalaiset selvästi yhdessä taktikoivat suomalaisia vastaan. Suomen kansa oli hyvin pettynyt poikiemme suoritukseen. Mainittakoon, että Formula 1-kilvanajoa harrastaa maailmassa tosimielellä noin 20 miestä.

Sen sijaan lentopalloa harrastaa noin 200 miljoonaa miestä ja 200 miljoonaa naista ja siinä poikamme menestyivät loistavasti ja hankkivat maallemme paikan maailman toiseksi suosituimman palloilulajin MM-kisoihin. Erityisesti joukkueessamme kunnostautuivat libero Lauri Kerminen ja keskitorjuja Tommi Siirilä, jonka perässä olen joskus seisonut Kuopion Sataman Valintatalon kassalla ja todennut itseni hyvin pieneksi.

Tv-selostaja innostui jopa pitämään Kermistä maailman parhaana lentopalloliberona ja kysyi suorassa haastattelussa Kermiseltä, että mitä mieltä hän on maailman parhaan liberon tittelistä. Haastateltu totesi olevansa vain suonenjokelainen mansikkapoika eikä ottanut kantaa maailman parhaan liberon arvoon ja asemaan.

Muuten Suonenjoen Mansikkakarnevaaleilla on perinteisesti valittu vuoden mansikkaisäntä ja olen sitä mieltä, että Pohjois-Savon marjanviljelijäyhdistyksen olisi jo korkea aika korottaa mansikkapoika Lauri Kerminen mansikkaisännän arvoon.


Kommentit (0)

maanantai 29. toukokuuta 2017

Kupsii. Kupsii, Kupsii

Öylönnä uskoakseni jalkapallosta kiinnostunut käki kiljui Kärkkäälässä Kupsii, Kupsii, Kupsii. Eikä se turhaan Kuopion Palloseuraa kannustanut, koska joukkue voitti Rovaniemen Palloseuran vieraissa ansaitusti 0-1 ja todisti näin olevansa Veikkausliigan palloseuroista paras. Veikkausliigassahan pelaa kolme palloseuraa, eli Kuopion, Rovaniemen ja Vaasan Palloseurat.

Lähellä on myöskin se tilanne, että Kups olisi ainakin tilapäisesti koko Suomen paras jalkapalloseura. Sarjaa johtava Hjk tosin on vielä kaksi pistettä edellä, mutta kuopiolaisilla on ottelu vähemmän pelattuna. Välillä mielessäni on jopa häivähdyksen omaisesti käynyt, että vaikka olen jo vanha mies, niin saattaa hyvinkin olla, että näen vielä tässä elämässä Kupsin Suomen mestarina.

Edellisessä kotipelissä Kups kohtasi Sjk:n, joka pelasi suomalaisittain erinomaista jalkapalloa ja osoitti olevansa tälläkin kaudella vahva mestarisuosikki.  Vaikka vieraat olivat selvästi parempia, päättyi peli tasatulokseen 1-1. Se ei ole oikeudenmukainen lopputulos, sillä jos pelin olisi tuominnut joku toinen erotuomari, Kups olisi voittanut 3-1.

Kotijoukkueelta vietiin tällä kertaa kaksi selvää rangaistuspotkua. Ensiksi seinäjokelaisilla oli selvä käsivirhe ensimmäisellä puoliajalla kulmapotkutilanteessa ja toisella puoliajalla Kupsin kärkimies Salami kaadettiin, kun hän pujotteli vastustajien puolustuksen läpi ja oli laukomassa pallon maaliin. Ilmeisesti Salamin uskottavuus on mennyt tuomarien silmissä, koska hän on liigan paras kaatuja.

Pelin loppupuolella äkämystynyt kotiyleisö alkoi huudella alatyylisiä pilkkahuutoja Silmäpuoli-Kalleksi nimeämälleen  oikeudenjakajalle, joka oli kyllä etunimeltään Kalle, mutta hän ei kuitenkaan ollut silmäpuoli. Silmäpuoli-Kalle on muuten lainaus Junnu Vainion reipashenkisestä vapaapalokunta-aiheisesta-laulusta, jossa sanotaan, että "vain Silmäpuoli-Kalle jää yksin  asemalle, yölähdössä, kun sotkeutuu hän vaatteisiin, vaan rattailla on jo toiset, nuo brankkarit aikamoiset, on joukko se, että heittää se vettä, vaikka helvettiin."

Kommentit (0)



Bristol Blenheim

Internetistä löytyy pommikoneen ohjaaja Pentti Tuiskun muistelu eilen mainitusta Uukuniemen Kummun kylän pakkolaskusta. Tuisku uskoo, että mikäli koneen mittaristo olisi toiminut eikä se olisi sen vuoksi eksynyt, Blenheim olisi saattanut selvitä kotikentälleen, jolle oli vain 15 minuutin lentomatka.

Tuiskun muistelun tässä vaiheessa luulin, että nyt oli vaimoni Liisa-tädin kadonneen lentäjän mysteeri ratkeamassa. Liisa nimittäin oli suurhyökkäyksen aikaan jututtanut tiellä Uukuniemen Mensuvaaran lentokentän lähellä komeaan lentäjään, jonka oli seuraavana päivänä lähdettävä vaaralliselle lennolle kannaksen suuntaan, mutta hän oli vakuuttanut tulevansa varmasti Liisaa vielä tapaamaan, jos vain hengissä selviää. Lentäjä ei koskaan palannut, kuten komeilla lentäjillä on tapana.

Mutta ei ollut Tuiskun koneen mukana Liisa-tädin kaipaamaa komeaa lentäjää. Blenheimit nimittäin operoivat Värtsilän kentältä, jonne Uukuniemeltä on ehkä noin 70 kilometriä.  Uukuniemen kenttää käyttivät Saksasta saadut Dornierit, joilla Liisa-tädin komea lentäjäkin todennäköisesti lensi viimeisen lentonsa.

Joskus yritin alan kirjallisuudesta selvittää suurhyökkäyksen aikana kaatuneet lentäjät, jolla tavalla ehkä olisi selvinnyt Liisankin komean lentäjän henkilöllisyys, mutta kesällä -44 suomalaislentäjiä kuoli niin paljon, että etsimääni tapausta ei löytynyt. Suomalaisten 97 Bristol Blenheim-koneistakin tuhoutui puolet. Nämä Suomessa rakennetut pommarit olivat vielä Talvisodan aikaan niin nopeita, että ne pärjäsivät hävittäjille, mutta Jatkosodan lopulle ne olivat jo liian hitaita surmanloukkuja.

Pentti Tuiskun muistelmat Uukuniemen pakkolaskusta löytyvät tästä linkistä
http://www.uukuniemi.info/historia/pakkolasku_uukuniemelle_66_vuotta_sitten_749/
_uukuniemelle_66_vuotta_sitten_749/ .

Kommentit (0)



Ilmailua ja kulttuuria Uukuniemellä

Uukuniemen Kummun kylällä on kilometrin päässä päätieltä pellonreunassa BL-142:lle pystytetty muistomerkki. BL-142 oli suomalainen Bristol Blenheim-merkkinen pommikone, joka teki 12.6.1944 pakkolaskun saatuaan it-tykin kranaatin osuman ohjaamoonsa Karjalan kannaksen yläpuolella. Muistomerkki paljastettiin kesällä 2010 ja koneen ohjaaja Pentti Tuisku oli tapahtumassa läsnä, vaikka ikää hänellä silloin oli 88 vuotta.

Miehistö olisi voinut pelastautua koneesta hyppäämällä, mutta pahasti haavoittunut ohjaaja Pentti Tuisku päätti yrittää pakkolaskua, koska koneen tähystäjän Göran Ödnerin laskuvarjon oli kranaatin räjähdys paiskannut ulos koneesta.  Koneen pakkolasku savipellolle oli sikäli onnekas, että kone olisi muuten murskautunut pellon reunassa olleisiin puihin, mutta sattuman oikusta Blenheimin siipi osui viime hetkellä isoon kiveen joka pyöräytti koneen nokan takaisin tulosuuntaan.

Konekivääriampuja-sähköttäjä Sven Rosendahl kykeni laskun jälkeen hakemaan vielä apujoukkoja paikalle, mutta Tuisku ja Ödner loukkaantuivat pahoin; Ödner niin pahoin, että hänen vasen jalkansa jouduttiin amputoimaan reidestä. Sodan jälkeen hänestä tuli arvostettu muusikko, jonka esittämä Kun yö saapuu Pariisiin löytyy netistä. Ödner on sanoittanut Suomen ensimmäisen rock-iskelmän Tunnista toiseen, joka tunnetaan maailmalla paremmin Bill Haleyn esittämänä nimellä Roack Around the Clock.

Myös Göran Ödnerin poika Janne Ödner kunnostautui kitaristina ja soitti mm. Pave Maijasen ja Paroni Paakkunaisen yhtyeissä. Nykyään Maijanen asuu Uukuniemen naapurissa Kesälahdella ja Paakkunainen Uukuniemen kirkonkylässä. Janne Ödner menehtyi 33-vuotiaana kaatuessaan nakkikioskilla. Alkoholilla oli osuutta asiassa.
Lopuksi kuuntelemme Göran Ödnerin esittämänä, miten yö saapuu Pariisiin.
https://www.youtube.com/watch?v=QTABJ-o2aOc

Kommentit (0)



Herrojen vaativa harrastus


Minä, tavallinen jätkäpoika, tunnen itseni nyt pikkuisen herraksi, koska olen alkanut harrastamaan keilailua. Kävin nimittäin viraston liikuntailtapäivänä elämäni ensimmäisen kerran keilahallilla ja pidin keilamöykkyä ensimmäisen kerran isoissa työmiehen kourissani. Mainittakoon, että jostain syystä Kärkkäälän maamiesseurantalolle ei keilarataa rakennettu, kun taloa talkoilla rakennettiin.

Keilailu osoittautui herrojen vaativaksi harrastukseksi. Nimittäin keilaradan sarat ovat hyvin kapeat ja niitä reunustavat ojat ovat kohtuuttoman syvät. Minun oli vaikea saada keilamöykkyä pysymään sille tarkoitetulla kapealla saralla. Jonkin verran osumistani helpotti, kun aloin heittää keilamöykkyä mahdollisimman pitkälle ilmassa, jolloin pelkkä putoamisen aiheuttama täräyskin vavisutti radan päässä pystyssä olevia pulikoita.

Kokeilin myös sitä, että olin selin heittosuuntaan heitän keilamöykyn jalkojeni välistä ja se tyyli saattaa olla ihan hyvä ratkaisu, kunhan sitä alan tosissani treenaamaan. Muutkin keilailua harrastavat herrat voivat luvallani kokeilla kuvan esittämää uutta tyyliä.  Tuolla kahden käden tyylillä ei heittokäsi kipeydy samalla tavalla kuin perinteisellä herrojen tyylillä. Oma olkapää kipeytyi perinteisellä herratyylillä heittäessäni niin, ettei tässä ropsimehtään kykene pitkään aikaan.

Kommentit (0)


Laukkukauppiaiden jälkeläisiä

Karjalaiset laukkukauppiaat ja heidän jälkeläisensä ovat kunnostautuneet monilla elämänaloilla. Tosin tietyistä historiallisista syistä johtuen moni venäläis-karjalaisen sukunimen omistaja on suomentanut nimensä. Niinpä esimerkiksi radion sinivalkoinen ääni Pekka Tiilikainen oli kiertelevänä kaupustelijana toimineen Nikita Tiilikoffin poika ja todennäköisesti sinivalkoisena äänenä tunnettua Pekka Tiilikaisesta on lapsena kutsuttu nimellä Pjotr Tiilikoff. 
Toinen karjalaisen sukunimensä suomentanut urheilija-laukkukauppiassuku on Simolan suku. Alun perin Simolat olivat Bogdanoffeja. Kuulantyöntäjä Seppo Simola kunnostautui itsekin kauppamiehenä. Hän oli aikoinaan ylivoimaisesti tehokkain Karhun urheilutuotteiden myyntimies. Kuulantyöntäjänä Seppo Simolan menestys on kuitenkin paremmin tunnettu. Hän rikkoi ensimmäisenä suomalaisena sekä 18 että 20 metrin haamurajat.

Tähän hätään en keksi muita urheilunsaralla kunnostautuneita laukkuryssien jälkeläisiä. Enemmänkin heidän lahjakkuutensa on viitannut liike-elämän puolelle. Pitkään Suomen rikkaimpana tunnettu IT-liikemies Veikko Lesonen on sukujuuriltaan Vienan Venehjärven laukkukauppiaita. Myös hänen liikekumppaninsa Jorma Terentjeffin sukunimi viittaa Karjalan laulumaille ja minulla ei ole yhtään kappaletta syytä uskoa, etteikö suvussa ole harrastettu laukkukauppaa.

Muistelen, että taistelijapari Lesonen-Terentjeff omistivat aikoinaan suuren osan Suomesta. Lopusta omisti ison siivun Säästöpankki, jonka napamies oli Juhani Riilkonen. Riikosen vaari tunnettiin tietääkseni muinoin Pietarissa laukkuryssien kuninkaana. Hän käytti muistaakseni nimeä Riikojeff.

Myös maamme tunnetuimman kyläkauppiaan pohjalaisen Vesa Keskisen isä ja vaari olivat kulkukauppiaita, mutta täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, että mies olisi reppuryssien sukua. Epätyypillinen pohjalainen nen-päätteinen sukunimi Keskinen viittaisi enemmänkin Itä-Suomeen, mutta ei välttämättä Karjalan laulumaille. Keskiset voivatkin olla savolaista sukujuurta, koska kun Nuijasodan jälkeen Pohjanmaan miehet oli tapettu lähes anhittomiin, siirtyi Savosta paljon vapaita nuoriamiehiä Pohjanmaalle lohduttaakseen siellä surevia leskiä.

Kommentit (0)



Laukkukauppaa

Jonkun itsensä pöhköksi lukeneen lisenssin tulisi väitellä tohtoriksi eilen mainitsemistani karjalaisista laukkukauppiaista, joita myös ilman mitään arvolatausta aikoinaan reppuryssiksikin kutsuttiin, vaikka karjalaisiahan he olivat. Itselleni on asiaa sivunneesta kirjallisuudesta jäänyt käsitys, että muinaiset perussuomalaiset suhtautuivat ihan myönteisesti laukkukauppaan ja laukkukauppiaisiin, jotka toivat vaihtelua ja erilaisia tarvekaluja maamme syrjäkyliin.

Tosin muistaakseni Pohjantähti-trilogiassa kerrotaan sääntöä vahvistava poikkeus. Kirkkoherran kiivas fennomaaninen rouva kysyi Koskelan Jussilta, että ovatko pentinkulmalaiset isänmaallisia, eli vihaavatko he ryssiä. Jussi muisti yhden vihatapauksen, joka ei ehkä sittenkään liittynyt isänmaallisuuteen. Reppuryssä oli kerran saanut kyläläisiltä selkään, kun oli myynyt tiilijauhoa torakanmyrkkynä. Hän oli kyllä yrittänyt pelastautua fyysistä koskemattomuuttaan uhkaavilta kyläläisiltä vetoamalla siihen, että kyllä tiilijauhollakin torakka kuolee kun ottaa torakkaa niskasta kiinni ja syöttää sille väkisin tiilijauhoa.

Saattaa olla, että reppuryssiä pidettiin kuitenkin jonkin verran luikureina. Ainakin tarinan mukaan kaksi laukkukauppiasta tapasi liikeasioissa jossain Karjalan saloilla ja toinen kysyi, että "a, mihin sie olet mänössä". "A, mie oon Arkangeliin mänössä", vakuuti toinen. Silloin kysyjä muuttui mietteliään näköiseksi ja vakuutti, että "a, nyt sie valahteletkin, sie ootkin mänössä Arkangeliin".

Tarina opettaa meille sen, että eräissä kulttuureissa voi valehdella puhumalla välillä joukkoon vähän tottakin. On kulttuureita, joissa muunnellun totuuden puhumista ei paheksuta, mutta se, että joku tyhmyyttään uskoo muunneltua totuutta, on yleisesti paheksuttua.

Kommentit (2)



Uukuniemen patsaspuisto

 
Kun savolaiset asuttivat Uukuniemen ja kun alkuperäinen ortodoksiväestö muutti Tverin Karjalan, syistä joita voi vain arvailla, jäi kuitenkin paikkakunnalla muutama ortodoksisuku, joista yksi oli Ivanoffit. Kysyin Uukuniemellä Ivanoffin Veikolta, onko hän noita alkuperäisiä uukuniemeläisiä. Ei ollut Veikko vanhaa uukuniemeläistä sukua, vaan hänen isänsä pakeni vasta Venäjän vallankumouksen jälkeen Jyskyjärveltä. Hän oli ns. laukkuryssiä, jotka olivat ja ovat edelleenkin tärkeitä vaikuttajia maamme elinkeinoelämässä.

83-vuotias Veikko on vielä kopsakka ukko, sillä hän on urheilumiehiä. Hänellä on edelleenkin hallussaan 50-60-luvun vaihteessa juostu Uukuniemen ennätys 400 metrillä. Tarkkaa aikaa hän ei muistanut, mutta se on jossain 50 sekunnin pinnassa, kuitenkin selvästi alta 51. Tietooni ei ole tullut, onko ennätykselle edes kasvamassa uhkaajaa. Nykynuoret eivät juuri yleisurheilusta piittaa. Veikko asuu Uukuniemen Niukkalan kylällä. Muutaman kilometrin päässä entisen Saaren kunnan Tarnalan kylässä asuva Jorma Härkönen juoksi 400 metriä Veikkoakin nopeammin ja vuonna 1979 hän kellotti ajan 48,17. 800 metrillä hän menestyi vieläkin paremmin ja oli Ateenan EM-kisoissa vuonna 1982 pronssilla. Härkösen 800 metrin ennätys on 1.46,39, ja siitä ajasta nykyiset suomalaiset huiput jäävät valovuoden.

Veikko Ivanoff on myös taiteilija. Hänellä on äärimmäisen hyvin hoidetulla tilallaan patsaspuisto, jonka puiset veistokset kilpailevat vallan Parikkalan maankuulun patsaspuiston kanssa. Veikko ei ole taiteestaan paljoa huudellut, enkä tiennyt asiasta ennen kuin miehen pihalle astuin. En ollut uskoa silmiäni Ivanoffin patsaita ihaillessani. Kuvassa seitsemän veljestä huutaa apua Hiiden kivellä. Vaikka en kuvataiteista mitään ymmärrä, niin heti tunnistin aiheen.

Kommentit (0)



Mönkkönen

Koska jääkiekko on yksinkertainen ja väkivaltainen urheilumuoto ja lähinnä pelkästään silmitöntä edestakaisin rynkyttämistä, niin ei siitä sen enempää. Lisäksi lajin MM-kisat menivät pojiltamme ja myös omien ennustusten osalta niin, etten haluaa enää lajiin palata.

Sen sijaan jalkapallossa näkee välillä sirkusmaisen taitavia esileikkejä, kuten alla olevassa videotallenteessa kohdalla 2min20 sekä, jolloin Saku Savolainen melkein tekee vuosituhannen maalin huikean harhautuksen päätteeksi. Tietääkseni Savolaisen esittämällä kantapäävippauskikalla ei ole vielä vakiintunut nimitystä, joten kutsumme sitä tästä lähtien Savolaisen kantapääkikaksi.
 http://www.is.fi/veikkausliiga/art-2000005218721.html

Harvoin jalkapallokentillä näkee moista suoritusta. Jos Savolainen olisi onnistunut, olisi maalia esitelty näyttävästi koko maailman mediassa. Joskus viime vuosituhannen puolella Kups onnistui tekemään näyttävän täysosuman, jolla päästiin ainakin Eurokenttien kuukauden maalikimaraan. Muistaakseni kimarassa ensin taituroi Platini, sitten Maradona ja lopuksi Mönkkönen.



Kommentit (0)



Suomi ei voitakaan

Nyt näyttää siltä, että Leijonat eivät voitakaan maailmanmestaruutta. Itse olin laskenut sen varaan, että loppuottelussa tulee vastaan Venäjä, jonka historian huonosti tuntevat suomalaisnuorukaiset yleensä voittavat, koska suomalaisnuorten historian tuntemus on surkea. Kannaksen halkijuosua ei enää muisteta eikä sitä, että ne kuitenkin lopulta jyrää meitin.

Suomi ei loppuottelussa pärjää Kanadalle, koska joukkueella ei ole ottelussa tunnelatausta. Kanada on meille aika tyhjän päiväinen valtio. Kummeli teki asiasta jopa jonkinlaisen vitsin. Ruotsia, Venäjää ja USA:ta vastaan poikamme syttyvät taistelemaan, mutta Kanada vastaan ei. Meillä ei ole yhtikäs mitään pahaa sanottavaa kanadalaisista.

Muuten muinoin historiassa hävittiin Neuvostoliitolle, jossa silloin vallitsi kuri ja järjestys, myös ihan fyysisistä syistä. Kun eversti-valmentaja Tarasov määräsi majuri-hyökkääjä Firsovin kannattelemaan Volgaa ilmassa kaksi minuuttia, majuri myös teki sen, vaikka käsi murtui. Nykyiset venäläisjääkiekkoilija miljonäärit eivät suostuisi moiseen.

Kommentit (0)


Huono ennustaja

Niinhän siinä taas kävi, että ennustin väärin, kun ennustin, että Suomi vasta jatkoajalla voittaa Pohjois-Amerikan Yhdysvallat. Poikamme olivat parempia kuin uskoin. Seuraavaksi kaatuu sitten Ruotsi, vaikka sillä on riveissään 18 NHL-miestä.

Tosin peli tulee olemaan tiukka. Ruotsi saattaa johtaa ottelua jossain vaiheessa jo usealla maalilla, mutta Leijonat tulevat lopussa. Sellainen alitajuinen pelko länsinaapurilla on alitajunnassaan, että suomalaiset eivät anna koskaan periksi, vaan painavat sisulla lopussa ohi. Niin on käynyt sekä sählyn että jääpallon MM-kisoissa. Molemmissa palloilumuodoissa Ruotsi johti jo 4-0, mutta hävisivät lopussa jatkoajalla. Tosin jääkiekon puolelta en muista Suomelta samanlaista venymistä ainakaan Ruotsia vastaan.

Kommentit (0)



Ennustuksia

Olen kova poika ennustelemaan asioita. Joskus olen ollut väärässäkin. Ennustin, että Suomi voittaa vasta finaalissa Pohjois-Amerikan Yhdysvallat jatkoajalla Puljujärven räkämaalilla, mutta niin ei käykään. Sen sijaan ennustan, että Suomi voittaa tänä iltana jo neljännesvälierässä Pohjois-Amerikan Yhdysvallat Puljujärven jatkoajan räkämaalilla.

Perustelen kantaani sillä, että Suomi pelasi edellisessä ottelussaan Kanadaa vastaan taktisesti äärimmäisen viisaasti voimiaan säästellen ja kehittämiään vaarallisia hyökkäyskuvioita paljastelematta. Siinä ottelussa Suomi ei esittänyt yhtikäs mitään. Mutta Pohjois-Amerikan Yhdysvallat kaatuvat tänään ja ennustan, että finaalissa Suomelle kaatuu hyvä ystävämme Ruotsi, tuo toinen Pohjolan vapaa kansa.

Muuten muistanpa, miten Lahden MM-hiihtojen miesten viestin aikana Nopos-Paavo hehkutti sitä, miten kolme Pohjolan vapaata kansaa johtaa kilpailua ja aiheutti äärioikeistolaisella ja neuvostovastaiselle mielipiteellään melkoisen älämölön.

Kommentit (0)



Vanhuus ja urheilu

Luinpa sattuneesta syystä professori Antti Eskolan Vanhuus-kirjan, sillä pidän sitä itselleni ajankohtaisena, josta paljastui, että professori on innokas urheilumies; pääleipälaji on nyrkkeily, mutta kyllä hänelle muutkin urheilumuodot ovat tuttuja. Eskola kertoo opiskeluaikanaan lukeneensa Ruth Benedictin vaikuttavan urheilua sivuavan teoksen Kulttuurin muodot, jossa kuvataan mm. eri intiaaniheimojen kulttuureja..

Kirjassa kuvatuista amerikkalaisista intiaaniheimoista Eskola inhosi erityisesti kwakiutleja, sillä heillä oli ylikehittynyt kilpailuvietti. Kwakiutlien kaiken toiminnan tarkoituksena oli itsensä todistaminen kilpailijoita etevämmiksi. Tätä voitontahtoa he ilmensivät mitä estottomimmilla tavoilla. Mielestäni kyseinen intiaaniheimo muistuttaa hyvin paljon Suomen eteläpohjalaasia.

Intiaaniheimoista eniten Eskolaa miellyttivät leppoisat zunit, jotka tuovat mieleeni Suomen heimoista savolaiset. He eivät esimerkiksi pitäneet siitä, että kilpajuoksussa joku voitti liian usein. Sellainen yksilö saatettiin sulkea kilpailusta, koska hän ylivoimaisuudellaan pilasi hyvän urheilukilpailun.

Minäkin olen sitä mieltä, että norjalaiset hiihtäjät, tai ainakin Maaret Björgen, voitaisiin vallan mainiosti sulkea pois kansainvälisestä kilpailutoiminnasta. Norjassa he voisivat kisata keskenään mielin määrin, mutta kansainvälisiä hiihtotapahtumia heidän ei pitäisi tulla pilaamaan.

Kommentit (0)



Helvetin huonoa kiljua

Eilinen juttuni helvetin huonosta pelistä tuo mieleeni suomalaisen elokuvan hauskimman kohtauksen heti Leo Jokelan Komisario Palmussa esittämän Tummat silmät-iskelmän jälkeen. Antti Tuurin saman nimiseen kirjaan perustuvassa Pohjanmaa-filmissä Hakalan aikamiesveljekset vetelehtivät joutilasta sunnuntaita. Kun pesäpallokentällä ei ollut edes naistenpeliä seurattavana, pojat ajelivat Toyota Mark 2:lla Lummukan sorakuopille uimaan, juomaan AIV-pöntöstä kiljua ja räiskimään isänsä asekätkentäkonepistoolilla.

Muuten vuosia sitten itsekin hakeuduin Kauhavalle pelkästään käydäkseni Lummukan sorakuopilla uimassa ja konepistoolin hylsyjä etsimässä, mutta siihen aikaan ei ollut vielä navigaattoreita, joten Lummukan kuuluisa uimapaikka jäi minulta löytämättä tässä elämässä. Eteläpohjaalaiset voisivat sen verran panostaa vahanaikaisen  rahkamattoteollisuuden lisäksi nykyaikaiseen matkailuteollisuuteen, että Lummukan sorakuopille pitäisi saada selkeä opastus kuten myös Kyllikki Saaren suohaudalle. Vääryytenä en pitäisi sitäkään, että Rannanjärven kuolin paikalle luotaisiin jonkinlainen marmoripatsas.

Ainut matkailunähtävyys Etelä-Pohjanmaalla on nykyään Kurikan kuuluisa Kusikivi, jonka takana Herran vuonna 1752 sattuivat Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik ja kuningatar Loviisa Ulriika käymään myös kuninkaallisille luonnollisilla tarpeillaan ja jonka tapauksen johdosta kivelle löytyy vielä tänä päivänäkin selkeä opaste.

Lummukan sorakuopilla Hakalan poikien vanha opettaja yllättää pojat itseteosta. Hän haukkuu ensiksi heidän ampumataitonsa ja näyttää sitten itse mallia siitä, miten Suomi-konepistoolia pitää oikein käsiteltävän. Poikien kiljustakin hän toteaa kansakoulun opettajamaisen ankarasti, että "helvetin huonoa kiljua". Siihen vanhin Hakaloista närkästyneesti, mutta muodollisen kohteliaasti, kuten koulussa on hänelle opetettu, vastaa teititellen, että "teillä opettaja ei sitten ole koskaan ollut meistä mitään hyvää sanottavaa".

Kommentit (0)



Helvetin huonoa peliä

Viime yönä lointelin jo kerrostaloasunnossa siihen malliin Leijonien helvetin huonoa peliä katsoessani, että naapurit saattavat valittaa asiasta isännöisijälle. Mutta aiheesta lointelin, tosin en koko aikaa, koska 2-0-tilanteessa siirryin jo katselemaan Pohjantähteä, mutta koska sisällissodan seuraaminen oli vieläkin masentavampaa, siirryin takaisin jääkiekon pariin.

Hermoja repivä jännitysnäytelmä siitä tulikin. Onneksi Suomi voitti jatkoajalla, mutta helvetin huonolla pelillä ja räkämaaleilla. En haluaisi olla valmentaja Marjamäen asemassa, koska kun Jammu-setä on kuollut ja Paavo Väyrynen poistunut politiikan huipulta, hän on tällä hetkellä Suomen vihatuin mies, koska niin helvetin huonosti poikamme pelaavat.

Ei meinannut millään uni tulla silmään pelin jälkeen, mutta siinä valvoessani minut valtasi syvä mielenrauha ja sisäinen varmuus siitä, että Suomi voittaa jääkiekon maailmamestaruuden. Tosin se tulee helvetin huonolla pelillä ja ratkaisu tapahtuu vasta jatkoajalla loppuottelussa Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoja vastaan, jolloin Jesse Puljujärvi tulee tekemään uransa ensimmäisen miesten maajoukkuemaalin, mutta sekin maali tulee olemaan todellinen räkämaali.

Suomi siis voittaa onnekkaasti maailmanmestaruuden, mutta niin helvetin huonolla pelillä, että jos Lauri Marjamäki uskaltaa Suomeen palata, odottavat häntä täällä ankarat potkut, koska kyllä kansa tietää, ettei hänestä ole maajoukkuevalmentajaksi. Kyllä kansa tietää muutenkin jääkiekkoilusta paljon. Eilenkin kansa äänesti MTV3:n äänestyksessä maalivahti Joonas Korpisalon ottelun parhaaksi, vaikka mies istui vaihtoaitiossa melkein koko pelin ajan sen jälkeen, kun oli päästänyt heti alkuun kaksi maalia.

Kommentit (0)





Suomalainen suurmies

Olen vahvasti sitä mieltä, että edesmennyt presidentti Koivisto oli suomalainen suurmies. Hänen ansiotaan on pitkälti se, että Suomi on nyt luokiteltu maailman turvallisimmaksi maaksi. Koiviston suurin palvelus isänmaalle oli se, että ainakin hyvän tarinan mukaan hän ei ollut kuulevinaan, kun Venäjän presidentti Jeltsin halusi lahjoittaa menetetyn Karjalan takaisin Suomelle.

Tarina ei kerro, oliko Jeltsinin tarjouksessa alkoholilla osuutta asiaan. Nyt raivoraittiin Putinin lujan hallitusvallan aikaan Suomi saattaisi olla vähemmän vakaa yhteiskunta, jos Koivistolla olisi ollut parempi kuulo, jonka seurauksena Suomessa olisi 300.000 itsensä syrjityksi tuntevaa tyytymätöntä venäläistä.

Joskus heti Neuvostoliiton konkurssin jälkeen monet meilläkin halusivat Karjalan takaisin ja olisivat olleet valmiit maksamaankin asiasta. Itsekin olisin ollut valmis maksamaan asiasta ja olisin ollut valmis maksamaan100 markkaa siitä, ettei Karjalaa oteta takaisin. Viime aikoina ei Karjalan palautuksesta ole meillä keskusteltu ja parempi niin. Alkuperäisen ja väärentämättömän rajasopimuksen mukaan Kärkkääläkin on vanha Novgorodilainen kylä, tosin Suonenjoen keskusta kuuluisi sentään Ruotsiin.

Ainakin hyvän tarinan mukaan Kekkonenkin yritti saada Karjalan takasin. Hän koetti Hrutsehvin kanssa käydä vaihtokauppaa ja halusi vaihtaa Lapin Karjalaan. Norjalaisilta ja ruotsalaisilta Kekkonen ei varmaankaan kysynyt kantaa asiaan. Läntiset naapurimme eivät varmaankaan olisi ilahtuneet rajamuutoksesta.

Kommentit (0)



Manukin lähti

Presidentti Mauno Koivisto lähti eilen ja kansa on aidosti suruissaan. Niin olen minäkin. Miehessä oli samaa karismaa kuin Rautavaaran Tapsassa. Tosin Tapsa oli lausunnoissaan selkeämpi. Manun viisaus kansan silmissä lienee pitkälti johtunut siitä, että kukaan ei hänen lausunnoistaan selvää ottanut ja siksi häntä pidettiin hyvin viisaana miehenä. Luulen, että Koiviston tie presidentiksi olisi vaikeutunut, mikäli hänen ilmetty poliittinen kilpailijansa Tapio Rautavaara olisi hyväksytty TPSL:n kansanedustajaehdokkaaksi 60-luvun alussa, johon mies itse oli jo suostumuksensa antanut.

Kukaan ei ole tänään puhunut vainajasta pahaa, kuten hyvien tapojen mukaista onkin. Kukaan ei ole nimitellyt vainajaa Rikkuri-Manuksi, kuten reilut 30 vuotta sitten tapahtui presidentinvaalien alla. En tiedä tapauksen taustoja. Tuskin Manu siihen aikaan kun työskenteli Turun satamassa, toimi rikkurina, vaan nimitys johtunee siitä, että hän oli satamassa jonkinlaisena työhönottajana, joka karsasti valinnoissaan innokkaita lakkomiehiä.

Kukaan ei ole muistuttanut meitä tänään siitä, Manun presidenttiaikana maa ajautui melkein vararikkoon, ainakin Suomi koki silloin historiansa toisiksi pahimman laman, jonka rinnalla nykyinen on pelkkää verryttelyä. Manun aikoihin presidentillä oli vielä maassa talouspoliittistakin valtaa. Kaikille niille, jotka ovat unohtaneet Koiviston aikaisen talouspoliittisen linjan kannattaa katsoa Ylen arkistoista löytyvän Kirkas ilta-niminen elokuva, joka perustuu Paavo Haavikon käsikirjoitukseen ja jossa Kalle Holmberg esittää Kekkosta. Elokuvassa kalkkeutunut Kekkonen kokee vielä kirkkaan hetken ja ennustaa, että hänen seuraajansa ajaa vielä maan konkurssiin. Elokuva löytyy tästä linkistä:
http://areena.yle.fi/1-2019529



Kommentit (0)



Muistoja Uokarin uuneista

Muutama vuosi sitten olin edellisen kerran kirjoittanut blogillani Uokarin uuneista ja nyt huomasin hämmästyksekseni, että nimimerkki Savolainen oli kommenttipalstalla kirjoittanut uuneista seuraavaa ja kiitokset hänelle mielenkiintoisista tiedoista:

"Näillä Uokarin uuneilla tuli käytyä monet kerrat ala-asteaikoina koulun liikuntatunneilla suunnistuksen merkeissä, rasteina oli useinkin joku metsästä löytyvä erikoisuus.

Vuonna 1912 syntynyt isosetäni tarinoi 80-luvulla nauhoitetuissa muistelmissaan, että kyseessä olisi ollut "murhamies, joka varasti lähiseudun tiloilta lampaita ja paistoi niitä eväikseen" kyseisissä uuneissa.

Tarinat toki elävät vuosikymmenten saatossa, ja versioita voi olla yhtä monta kuin kertojiakin. Samalta seudulta löytyy toinenkin paikka - muutama pieni painauma, joita sanottiin Uokarin haudoiksi. Tämä oli toinen perinteinen ala-asteen suunnistusrastin paikka.

Sieltä olisi kuulemma luitakin löydetty, ja eräs tarina kertoo, että lampaiden ym. varasteluun kyllästyneet kyläläiset olisivat saaneet Uokarin kiinni, tappaneet ja sinne Hautolahden korpimetsiin haudanneet."

Kommentit (2)



Tyynenmeren sarja

Vaan kyllä Suomi pelaa mielenkiintoista jääkiekkoa. Leijonien pelit eivät ole tylsiä. Eilenkin olisi saattanut Slovenia vastaan käydä miten tahansa. Itselleni ottelu oli niin raastava kokemus, että olin lopettamassa seuraamisen, kun Balkanin pojat tasoittivat kolmannessa erässä. Ja hyvinhän siinä sitten lopulta kävi eikä Suomi joutunut Tyynenmeren sarjaan, kuten selostajakin jo epäili.

Itselläni oli ottelussa suuret panokset ja ylimääräinen jännitysmomentti pelissä, koska työpaikallani lupasin tapani mukaisesti suuriäänisesti, että syön hatullisen mitä vain, ellei Suomi eilistä peliä voita. Perustelin kantaani sillä, että Suomessa on saman verran jäähalleja kuin Sloveniassa jääkiekkoilijoita. Kolmannen erän loppupuolelle asti jouduin jännittämään, miten äijän käy.

Tuo Tyynenmeren sarja ei ole pelkästään vitsi. Nimittäin Squa Walleyn olympialaisissa 1960 Suomi jäi alkulohkossaan kolmanneksi Neuvostoliiton ja Saksan jälkeen. Poikamme pelasivat sitten alemmassa sarjassa Japania ja Australiaa vastaan, ja mikä kamalinta, ensimmäinen peli jaappanialsia vastaan päättyi 6-6, mutta uusinnassa poikamme olivat palautuneet ilmeisestä vuoristoilman aiheuttamasta alppitaudista ja voittivat 11-2.

Suomi oli turnauksessa lopulta seitsemäs, joka on ihan kelpo sijoitus ja ilmeisesti parempi kuin meneillään olevissa MM-kisoissa. Australiakin kaatui kummassakin pelissä selvin 11-1 ja 19-2 lukemin. Tuo jälkimmäinen voitto on Suomen olympiahistorian suurin. MM-kisoissa Norja hävisi vuonna 1947 20-1 ja se on Suomen suurinumeroisin MM-kisojen voitto. Nähtäväksi jää, onko Suomi ylihuomenna yhtä ylivoimainen.

Kommentit (0)



Uokarin uunien koordinaatit



Eräs erittäin ystävällinen Hautolahden mies lähetti minulle Uokarin uunien kordinaatit, jotka ovat seuraavat:
Ylempi N 62 astetta 46.936` E 027 astetta 06.520´ Alempi N 62 astetta 47.561´ E 027 astetta05.690´

Mielikuvitusta kiihottavat Uoakrin uunit saattaisivat kiinnostaa satunnaisia matkailijoita, joten seudun matkailuyrittäjät voisivat huomioida nämä nähtävyydet tulevassa toiminnassaan. Muistelen hamassa lapsuudessani kuulleeni vanhojen hyvien aikojen metsärosvojen paistaneen noissa uuneissa varastamiaan lampaita. Mutta saattaa olla, että nuo uunit ovat ihan rehellisten eränkävijöiden kovertamia. Hyvä ja mielikuvitusta kiihottava teoria voisi olla sekin, että Ison vihan aikaiset piilopirttiläiset olisivat paistanee onkaloissa ruokiaan.

Luultavasti nuo uunit on valmistettu tulen ja veden avulla kovertamalla. Ehkä kalliossa on jo luonnostaan ollut joku halkeama, johon on laitettu nuotio ja kun kuumentuneen kiven jäähdyttää vedellä, voi rapautunutta kiveä murentaa helposti. 

Satunnaisia matkailijavirtoja saattaisivat kiinnostaa ne 25 pommikuoppaa, jotka jäivät Suojärven lähelle muistoksi loppiaisena 1940 tapahtuneesta Kärkkäälän suurpommituksesta. Muistelen, että 24 pommia putosi Suonenjoen puolelle ja yksi Karttulan eli nykyisen Kuopion puolelle.

Nyt kun puiden lehdet eivät ole vielä auenneet, Suonenjoen matkailuvirkamiehet voisivat maksaa kohtuullisen korvauksen vaikkapa Markkasen Joukon aikamiespojalle, jolla tietääkseni on kuvauskopteri, jotta hän kävisi ilmasta kuvaamassa montut ja nuorempana suunnistusta harrastanut isä-Jouko voisi Suonenjoen kaupungin maksamaa kohtuullista korvausta vastaan merkitä kuopat suunnistuskarttaan ja merkitä ne kiintorasteiksi alan harrastajille.


Kommentit (0)

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Vakooja Pentikäinen

Luinpa tuossa Martti Backmanin kirjan VakoojatVilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933, joka oli jännittävä lukukokemus. Luutnantti Vilho Pentikäinen on ilmeisesti maamme menestynein vakooja, joka pääesikunnassa työskennellessään välitti vuosien ajan Suomen puolustusvoimien huippusalaisia asiapapereita Neuvostoliittoon. Toiminnan uhatessa paljastua 1933 hän kylmän rauhallisesti ajoi autollaan Helsingistä itärajalle ja käveli rajan yli Pystykorvineen, joka tässä tapauksessa tarkoittaa suomalaista sotilaskivääriä.

Sen jälkeen mestarivakoojan vaiheista ei ole luotettavaa tietoa. Virallisten tietojen mukaan hän menehtyi Stalinin vankileirillä vuonna 1940, mutta jotkut uskovat hänen jatkaneen menestyksellistä vakoilijan uraansa vielä kylmän sodan aikaankin. Backmanin mukaan Pentikäistä pidettiin Suomen armeijan luutnanttina esiintyessään vähän yksinkertaisena, mutta joka korvasi yksinkertaisuutensa erittäin sotilaallisella käytöksellä. Hän kunnostautui myös erinomaisena ampujana. Lisäksi mies oli myös kyltymättömänä naistenmies eli naippo, jonka naisseikkailuista kertoessaan kirja paljastaa, että Pentikäinen oli ilmeisesti myös väkivaltainen psykopaatti, joka luonteenpiirre ei liene vakoilijalle mikään puute.

Vaikka Pentikäinen ilmeisesti näytteli tyhmää, niin tyhmä hän ei ollut, mikäli hänen lähisukulaisistaan voi mitään päätellä. Nimittäin hänen veljensä oli rovasti Veikko Pentikäinen, veljenpoikansa teologian professori ja keskustapuolueen entinen varapuheenjohtaja Juha Pentikäinen, jonka poika taas on entinen Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen, joka nyt toimii Suomen yrittäjien puheenjohtajana. Pentikäiset ovat ilmeisesti geeniperimältään erinomaisen lahjakkaita ihmisiä.

Olen joskus Helsingissä käydessäni jututtanut Mikael Pentikäistä, kun tämä oli Hesarista potkut saatuaan myymässä itseään kadulla. Hän oli nimittäin ehdokkaana Eu-vaaleissa ja jakoi kunnon ehdokkaan lailla esitteitään ohikulkijoille. Älykkään ja sivistyneen oloinen mies hän oli ja huumorintajuinenkin, koska ei suuttunut vain nauroi, kun kysyin, että joko hän on Hesarinsa tutustumistarjouksen tilannut. Pentikäisen vieressä toinen katumyyjä kaupitteli ihmisille Hesarin tutustumistarjouksen.  

Kommentit (0)


Siikajoen Trump

Oikeistopopulismi nostaa maailmalla päätään, mutta Suomessa se ei nosta päätään. Politiikasta väistyvä Timo Soini saattaisi vanhan poliittisen jaotuksen mukaan olla pelkkä tannerilainen sosialidemokraatti eikä hänen seuraajansa Jussi Halla-Aho ole värikäs rääväsuinen populisti, vaan enemmänkin ujo ja punasteleva akateeminen henkilö.

Mielestäni TV:n Perjantai-ohjelman loppukevennyksen siikajokelainen Markus Kuotesaho on Suomen huomattavin oikeistopopulisti. Perussuomalaiset voisivat yllättää kerrankin myönteisesti ja pyytää tätä pohjalaista pk-yrittäjää puheenjohtajakseen ja myös presidenttiehdokkaakseen. Uskoisin hänen yltävän presidentinvaaleissa ainakin 25 %:n kannatukseen, koska mielestäni neljännes suomalaisista vastustaa kaikkea.

Markus Kuotesahon persoona auttaa ymmärtämään Donald Trumpin suosion. Molemmat miehet puhuvat kansankielellä asioita, joita proletariaatti, jolla tarkoitan nyt älyllistä proletariaattia, haluaa kuulla. Ja molemmilla miehillä on yrittäjätausta, joka osoittaa, että he pystyisivät ainakin hoitamaan R-kioskia, jollaisen homman hoitaminen ei monelta politiikan suurmiehelä ei onnistuisi. Tuskin Mannerheimkään olisi pystynyt R-kioskia johtamaan .

Trump on kunnostautunut kiinteistö- ja viihdebisneksessä, kun taas Kuotesaho on kunnostautunut romukauppa- ja viihdebisneksessä. Minusta oikeistopopulisti pk-yrittäjä Kuotesahon monologi on parasta tv-viihdettä. Katsokaa vaikka itse:
http://areena.yle.fi/1-4124668

Kommentit (0)


Jeesuksen pääsiäinen

Selostajakin totesi osuvasti, että Suomen joukkueen peliesitystä Jeesuksen pääsiäiseen, kun poikamme hävisivät äsken Ranskalle katastrofaalisen häpeällisesti 5-1.  Hyvinhän Jeesuksellekaan ei eräänä pääsiäisenä ainakaan tarinan mukaan käynyt. Mutta nähtäväksi jää, nouseeko Leijona-joukkuekin vielä kuolleista näissä MM-kisoissa. Hävisihän Neuvostoliittokin Puolalle vuoden 1976 kisoissa 6-4, mutta voitti siitä huolimatta kisat. Nähtäväksi myös jää, saako MTV:n selostaja palautetta vertauksestaan. Ainakin vielä iloisella 60-luvulla asiasta olisi noussut syyte Jumalan pilkasta.

Itse luulin, etten vaivaudu tätä turnausta seuraamaan,  koska kyseessä eivät ole mm-kisat, koska muutama sata parasta pelaajaa puuttuu tapahtumapaikalta. Mutta aionpa kuitenkin seurata ainakin Suomi-Slovenia pelin, sillä pahaa pelkään, että se on A-sarjapaikan säilymisen kannalta pojillemme äärimmäisen tärkeä. Mikäli leijonien peli ei kulje, kannattaa jo ottelun aikana turvautua hyvin järeään keinoon poikien herättelemiseksi. Maalivahdin vaihtaminen ei tällä kertaa riitä, vaan kesken pelin kannattaa tällä kertaa vaihtaa valmentaja.

Ymmärtääkseni Aurinko kuningas, eli Juhani Tamminen, on tapahtumapaikalla ja hän ottakoon joukkueemme komentoonsa kesken Slovenia-pelin, mikäli Suomi on häviöllä. Tammista ei jostain syystä arvosteta Suomen jääkiekkopiireissä, vaikka mikäli asiaa yhtään ymmärrän, hän on keksinyt koko jääkiekkopelin.

Kommentit (0)


Haamumaali

Kyllä minä sitten nyt tykkään Erkon kapitalistisuvusta. Erkon suku nimittäin antoi minun katsoa Internetin välityksellä Sanoman kanavilta maksutta Fc Kemin ja Kupsin välisen Veikkausliigan potkupallo-ottelun. Enkä turhaan katsonutkaan, koska sain ilokseni nähdä ainakin Kupsin Veikkausliigahistorian komeimman maalin.

Yleensä Suomen sarjapelit ovat vain tiukkaa vääntöä, mutta tällä kertaa ei vääntö ollut tiukka, koska selostajakin myönsi kuopiolaisten pallolisen pelin olleen valovuoden Kemiä edellä. Ottelun kohokohta ja kulminaatiopiste oli, kun Hjk:sta luultavasti isolla rahalla ostettu Sebastian Sorsa laukaisi 35 metristä pallon kemiläisten ylänurkkaan ja maalivahti oli voimaton. Selostaja epäili, että kyseessä oli epäonnistunut keskitys, mutta ei ollut epäonnistunut keskitys, vaan tyypillinen savolainen juonikas maalilaukaus. Niin uskon vankasti, sillä yhtään Kupsin hyökkääjää ei ollut lähelläkään maalia siinä tilanteessa.

Yhtä komeaa maalia en ole edes Suomen maajoukkueen nähnyt tehneen. Sen sijaan kuullut olen. Vuonna 1966 Suomi voitti Ruotsin Helsingissä Pohjoismaiden mestaruuden ratkaisseessa ottelussa ja radioselostuksesta kuulin omin korvin, kun Tommy Lindholm teki vastaavanlaisen maalin, joka ratkaisi Pohjolan parhaan jalkapallomaajoukkueen arvon Suomelle, isiemme maalle. Silloin muistan Lindholmin myöntäneen, että keskitystä hän vain yritti, mutta se epäonnistui pahasti.

Suomi voitti jalkapalloilun Pohjoismaiden mestaruuden sekä 1964 että 1966. Se oli kova juttu silloin, mutta ihmeenä sitä ei pidetty. Nythän Suomi on Fifan listalla Pohjoismaiden huonoin, kun Färsaaretkin on meidät ohittanut kirkkaasti. 60-luvulla maajoukkuettamme valmensi Olavi Laaksonen ja kun rahaa ei ollut kalliisiin etelän leireihin halleista puhumattakaan, hän pisti pelaajat hiihtämään ja niinpä maajoukkuettamme kutsuttiin huuhkajien sijasta hiihtäjiksi.

Pelaajien kunto oli tarinan mukaan sellainen, että heidät olisi voinut määrätä juoksemaan Helsingistä Ouluun ja takaisin. Luulen, että maajoukkueemme Fifa-sijoitus ei laskisi, vaikka hiihto otettaisiin uudestaan jalkapalloilijoittemme keskeiseksi harjoitusmuodoksi.

Kommentit (0)




Symposion


Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Akseli Gallen-Kallelan maalaus nimeltään Symposion esittää maamme 1890-luvun johtavaa kulttuurieliittiä pohtimassa elämän ja taiteen arvoitusta. Varsinkin pöydän päässä istuva Kesäillan valssin säveltäjä Oskar Merikanto on erityisen syventynyt aiheeseen.

Istuviltaan  sen sijaan kykenevät tässä vaiheessa iltaa  pohtimaan elämän ja taiteen vielä säveltäjät Jean Sibelius ja Robert Kajanus, vaikka miesten ilmeet ovat jo aika poissaolevat. Itse taiteilija, silloin nimeltään vain Axel Gallen, on kuvattu vallan seisovilla jaloilla skarpin oloisena.  Tiettävästi kuvassa on mukana myös runoilija Eino Leino, mutta hän lepää näkymättömissä pöydän alla.

En tiedä onko tuossa kyseessä se symposion, jonka aikana Robert Kajanus välillä poistui Pietariin johtamaan orkesteria ja kun hän muutama päivä myöhemmin palasi reissultaan pöytään, Sibelius ihmetteli sitä, miksi mies dramppaa koko ajan edestakaisin. 

Wikipedian mukaan sanalla symposion-sanalla tarkoitettiin  antiikin Kreikassa ja Roomassa juhla-aterian jälkeisiä juominkeja, joihin kutsuttiin usein myös laulajia, tanssijattaria, akrobaatteja yms.  Sibelius myöntää muistelmissaan harrastaneensa nuoruudessaan railakasta elämää, mutta miehen itsensä mukaan siihen hänet pakotti ahdistus isänmaan tulevaisuudesta. Huoli isänmaan tulevaisuudesta onkin hyvä syy juopottelulle.

Kommentit (0)


Sibeliuksen syfilis

Helppoa ei ollut Ainon elämä Jannensa kanssa. Säveltäjänero oli ainakin alkoholin suurkuluttaja, eleli sitten peräti alkoholisti. Joku itsensä pöhköksi lukenut historian maisteri voisi selvittää, kumpi kansamme kansainvälisesti tunnetuimmista miehistä, eli Mannerheimista ja Sibeliuksesta, oli suurempi juoppo.

Sibeliuksella oli paljon muitakin terveysongelmia. Säveltäjällä oli mm. jonkinlainen kasvain kurkussa, jonka vuoksi hän joutui muutaman vuoden ajan rajoittamaan juomistaan ja sikarinpolttoaan. Niinä vuosina hän oli säveltäjänä parhaimmillaan. Netistä löytyy pitkä luettelo hänen sairauksistaan ja säveltäjäneron terveysongelmista eniten silmääni pistää kuppasairaus; sellaisesta vaivasta ainakin moni tutkija väittää Sibeliuksen kärsineen.

Täyttä varmuutta kuppa-asiasta ei ole. Ilmeisesti Sibelius, jolla oli tapana poistua välillä päiväkausien ryyppyreissuille, harrasti reissuillaan muutakin kuin syvähenkisiä keskusteluja, joita hän Ainolle lähettämissää kirjelapuissa väitti harrastavansa. Kunnon aviomiehenä hän kuitenkin ainakin joskus vakuutti palailevansa kotiin vähitellen. Tarkkaa paluu ajankohtaa hän ei välttämättä pystynyt kertomaan, koska hän korosti olevansa säveltäjä eikä ennustaja.

Lääkärit kehottivat Sibeliusta luopumaan viinasta ja sikareista, mutta niin hän ei tehnyt, mutta eli siitä huolimatta 91-vuotiaaksi. Sibelius perusteli elämäntapansa jatkamista sillä, että kaikki häntä raittiuteen kannustaneet lääkärit olivat kuolleet kauan ennen häntä. Aino Sibelius eli peräti 98-vuotiaaksi, ja saattoi olla viisasta, että hän valitsi Ahon sijasta Sibeliuksen. Aho kuoli nimittäin 59-vuotiaana ja Ainon leskeys olisi kestänyt peräti 45 vuotta. Muuten Minna Canth kuoli vielä Ahoakin nuorempana, eli 53-vuotiaana, joten myös häneltä jäi moni kirja kirjoittamatta ja Nobelin palkinto saamatta.

Kommentit (0)