Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä 29.11.2016, 18:12 Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä. Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin. Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Kommentit (0) Rosbergit 28.11.2016, 18:50 Tiukaksi menee maamme Vuoden urheilijan valinta. Itse epäilen, että mustana hevosena kisaan ilmestyy vielä loppumetreillä autonkuljettaja Nico Rosberg, jolla on ainakin sikäli kytkentöjä Suomeen, että hänen vaarinsa oli töissä tuossa lähellä Likolahden teurastamolla. Luulen, autonkuljettaja Nicon äänestyksessä voittavan pyörätuolinkuljettaja Leo-Pekka Tähden. Naisnyrkkeilijä Mira Potkonen on todennäköisesti vasta kolmas, joka seikka tulee ärsyttämään naisasialiikkeen edustajia ja ihan perustellusti. Rosbergit olisivat sitten ensimmäinen isä-poika-yhdistelmä, joka on voittanut Vuoden urheilija-tittelin. Kekehän voitti vuonna 1982 äänestyksessä täpärästi Matti Nykäsen. Tuota valintaa arvosteltiin silloin kovasti, koska kaikki eivät pitäneet autohurjastelua arvostettavana urheiluna eikä Rosbergia urheilumiehenä, kun taas Matti Nykästä pidettiin esimerkillisenä urheilijanuorukaisena, joka ei ensimmäisen maailmanmestaruutensa kunniaksi suostunut edes sampanjaa maistamaan. Iisalmen lyseossa liikuntaa opettanut Immo Kuutsakaan ei arvostanut silloisen oppilaansa Keijo Rosbergin karting- eli kuten siihen aikaan sanottiin mikroautoilun Suomen mestaruutta, vaan antoi tälle urheilusta vain 9, koska kartingautoilu ei ollut koulun opetussuunnitelmassa. Sekin ysi saattoi tulla enemmänkin siitä, että Keke osasi heittää voltin takaperin, johon temppuun ei muuten kovin moni pysty ja lisäksi hän oli hyvä koripallossa. Pojan urheilun ysi ärsytti Keken isää Larsia siinä määrin, että hän kävi koulussa valittamassa asiasta, mutta Immon pää ei kääntynyt ja isä Rosberg poistui paikalta jupisten. Keken urheilunumeroon saattoi vaikuttaa alentavasti myös se, että vaikka hän menestyi hyvin koulun maastojuoksukilpailussa, paljastui jälkeenpäin, että hän oli ajanut osan matkasta polkupyörällä ja juosta jolkutellut vain alun ja lopun. Myönteistä on kuitenkin asiassa se, ettei hän autoillut vaan pyöräili. Muuten vuoden 1904 olympialaisten maratonin ensimmäisenä maaliin tullut ja jo voittajanakin juhlittu, hylättiin myöhemmin, kun paljastui, että hän oli ajanut valtaosan matkasta autolla. Mies itse piti asiaa huumorileikkinä, mutta huumorintajuttomat urheilujohtajat lätkäisivät miehelle ikuisen kilpailukiellon. Kommentit (0) Väliaikalähdöt 27.11.2016, 17:59 Kyllä ei ole jalompaa urheilumuotoa kuin väliaikalähdöillä tapahtuva murtomaakilpahiihtomuoto on. Olen asiassa täysin samaa mieltä Immo Kuutsan kanssa. Kuutsakin vastusti henkeen ja vereen yhteislähtökilpailuja ja luisteluhiihtoa. Immo ei onnistunut estämään hiihtourheilun kehitystä ja niinpä nykyään täytyy joka kunnan rakentaa isolla rahalla metsiin kuusi metriä leveitä hiihtoväyliä eikä kuusimetrinen hiihtoväylä edes riitä yhteislähtökilpailuissa. Sitä paitsi kilpahiihtoharrastus on eri tyylilajien vaatimien monien erilaisten kilpailuvälineiden vuoksi muuttunut hyvin kalliiksi harrastukseksi ja harrastajamäärät ovat romahtaneet. Tuskinpa Suonenjoeltakaan löytyy enää maakuntaviestiin joukkuetta. Muuta hieno jännitysnäytelmä oli tämänpäiväinen Rukan 15-kilometrin kilpailu. Kaiken huipuksi naapurin mies kisan voitti; tosin naapurin miehen voiton arvoa latistaa se, että kovan vastuksen antaneet norjalaiset eivät olleet tiettävästi ihan terveitä, vaan kilpahiihtäjälle erittäin haitallinen astma hidasti heidän vauhtiaan. Muuten yksi hienoimmista pitkän elämäni urheiluelämyksistä on vuoden 1997 Trondheimin mm-kisojen 50 kilometrin kilpailu. Silloinhan väliaikalähtökilpailussa voitosta kilpailivat jännittävän tasapäisesti reilun kahden tunnin ajan Mika Myllylä ja Viron veljeskansan edustaja Anders Veerpalu. Lopulta kisa kääntyi Mika Myllylän voitoksi. Se oli rehdin hiihtourheilun suurta juhlaa eikä silloin tarvinnut edes epäillä, että joku puhdas mies olisi sotkenut jalon kilpailun kulkua. Kommentit (3) Puhemiehen maineen palautus 26.11.2016, 19:38 Täytyy palauttaa entisen eduskunnan puhemiehen Mikko Pesälän menetetty maine. Nimittäin toissailtana kerroin, ettei hän kerran puhemiehen ominaisuudessa puuttunut erään kansanedustajan epäiltyyn juopumukseen, sillä hän itse katsoi olevansa asiassa jäävi, koska oli mielestään enemmän juovuksissa kuin epäilty kansanedustaja. Tämä Mikko Pesälän muistelmissaan kertonut tarina ei ole tosi, vaan se on vain osoitus entisen puhemiehen hervottomasta huumorintajusta. Nimittäin Pesälä ei todellisuudessa juo. Hänen oma vaimonsa on asian todistanut. Kerran nimittäin Pesälän vaimolle joku luonnevikainen lähimmäinen kävi kertomassa, että siellä Helsingissä ei Mikko tee muuta kuin juo ja huoraa. Siihen Pesälän rouva totesi tyynen rauhallisesti: "Ei meidän Mikko juo". Vaikka Mikko Pesälä onkin siistikäytöksinen herrasmies ja ainakin vaimonsa mielestä juomatonkin, kävi hänelle Helsingissä ainakin hyvän tarinan mukaan kerran sikäli nolosti, että eräs ravintolan vahtimestari eväsi häneltä sisälle pääsyn, koska hänen epäiltiin aiheuttavan häiriöitä. Tummaa nahkatakkiin sonnustautunutta miestä pidettiin nimittäin mustalaisena. Tapauksen johdosta Suomen romaniyhdistys myönsi hänelle kunniaromanin arvonimen, joka oikein onkin.   Kommentit (0) Pullaa Kalpan kunniaksi 25.11.2016, 19:03 Elämme suuria aikoja. Eilen dramaattisten vaiheiden jälkeen Kalevan Pallo, eli kansankielellä Kalpa, jonka kalevalaisen nimen selittää se, että joukkue on vahvasti sortavalalaistaustainen ja siis oikeastaan uukuniemeläinen, koska Sortavala on Uukuniemen esikaupunki ja koska joukkueen omistajasuku mainitaan Uukuniemen Sihvosten sukukirjassa, kohosi SM-liigan kärkeen. Ei olisi uskonut kauden alussa, että kun kolmannes runkosarjasta on pelattu, Kalpa johtaa ja Mikkelin Jukurit on neljäntenä. Raamatullinen ennustus siitä, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi näyttää vihdoinkin toteutuvan. Rahaseurat Lukko, Kärpät, Jyp ja Hifk ovat taulukossa sijoilla yms. Toin suuren Voitonpäivän kunniaksi työpaikan kahvipöytään alennusmyyntipullaa, jonka ääressä muistelimme varoittavassa mielessä Kalpan edellistä vahvaa kautta. Noin viisi vuotta sitten joukkue voitti runkosarjan ja lähti pudotuspeleihin, joissa tosin säännöt muuttuvat ja jääkiekon pelaamisen sijasta painin puolelle, vahvana ennakkosuosikkina, sillä vastaan tuli heittopussijoukkue Espoon Blues. Kalpa voittikin kolme ensimmäistä peliä ja johti neljättäkin vielä minuutti ennen loppua, mutta sitten Blues tasoitti ja voitti jatkoajalla pelin. Espoolaiset voittivat sitten myös kolme seuraavaa peliä. Se oli sellaista suomalaista jääkiekkohistoriaa, joka on syytä pitää mielessä tänä suurena Voitonpäivänäkin, jotta ei turhaan ylpistytä, vaan säilytetään realistisen nöyrä asenne. Vasta nyt Kalpa näyttää pikkuhiljaa toipuvan viisi vuotta sitten kokemastaan katastrofaalisesta häpeästä. Kommentit (0) Vakaasti ja arvokkaasti 24.11.2016, 19:09 Kaksi naiskansanedustajaa on herättänyt parlamentaarisella Ruotsin matkallaan pahennusta, koska toinen oli hihitellyt äänekkäästi ja toinen vaikutti muuten vain juopuneelta. Jälkimmäinen parlamentaarisesta juopumuksesta epäillyistä puolustautuu sillä, ettei hän kuitenkaan oksennellut tai tanssinut pöydällä. Elämme ankaria aikoja, jos pelkkä kansanedustajan hihittely tai sellainen juopumistila, jossa ei vielä tanssita oksennellen pöydällä herättää yleistä pahennusta. Kaivoin tuossa esille  entisen eduskunnanpuhemiehen Mikko Pesälän muistelmat, joissa hänen muistan käsitteleen samaa aihepiiriä, eli eduskuntajuopottelun historiaa, tosin vakaasti ja arvokkaasti, kuten puhemiehen arvolle sopii. Rohkenen lainata suoraan entistä puhemiestä: "Nykyisin edustajien juopottelu on lähes olematonta verrattuna aikaisempiin aikoihin. Puhemiehenä minulle ei ole juolahtanut edes mieleen, että joku olisi istunnossa päissään. Kerran SMP:n kansanedustaja J. Juhani. Kortesalmi oli kuitenkin haistavinaan jotain. Hän marssi luokseni tapansa mukaan vakaasti ja arvokkaasti, kopautti olkapäähän. "Herra Puhemies, edustaja Mikko Vainio tuolla salissa on humalassa. Heittäkää hänet ulos!" Kortesalmi ilmoitti korvaani. Itse en ollut huomannut yhtään mitään. Ajattelin, mitä nyt tuohonkin sanoisi, mutta sitten sytytti. "Edustaja Kortesalmi, minä olen jäävi. Olen enemmän humalassa kuin edustaja Vainio", vastasin edustajalle vakaasti ja arvokkaasti. Mennessään Kortesalmi kompuroi portaissa, nosteli olkapäitään ja katseli minua paikaltaan kuin päähän ammuttu mullikka." Kommentit (0) Viipurin Mikko 23.11.2016, 19:03 Olen lukemassa parasta aikaa massiivista Steven Lee Myersin 700-sivuista teosta Uudesta tsaarista Vladimir Putinista. Maailmassa kirjoitetaan tietysti paljon ropakantaa, jota soppii eppäillä, mutta siitä huolimatta vilpittömästi epäilen, että Venäjällä on sattunut ja tapahtunut merkillisiä asioita. Yksi merkillisimmistä on, että kirjasta saa vahvan käsityksen siitä, että sikäläinen turvallisuuspalvelu saattoi hyvinkin olla  niiden kuuluisten kerrostaloräjähdysten takana eri puolilla Venäjää, joiden seurauksena venäläiset halusivat vahvan johtajan ja valitsivat vahvaksi johtajaksi pienen, harmaan ja värittömän Putinin, jolla itsellään ei edes ollut kovin suurta pyrkyä yksinvaltiaaksi. Yksi ilmaan lentäneistä kerrostaloista oli Imatran naapurissa Ensossa, jota nykyään Svetogorskiksi kutsutaan. Virallinen Enson onnettomuuden selitys oli kaasuräjähdys, mutta joskus jututin pelastustöissä ollutta imatralaista palomiestä, joka oli sitä mieltä, ettei se mikään kaasuräjähdys ollut. Toisaalta varmuutta ei ole myöskään siitä, että se olisi räjäytetty samanlaisella säkillisellä sokeria, jollaista käytettiin Moskovan talon räjäytyksissä. 50 kiloa sokerisäkkiin pakattua modernia räjähdysainetta pystyi tuhoamaan ison kerrostalon. Nyt kun epäluuloni ovat heränneet, kerron, että toissa kesänä uukuniemeläisten matkalaisten oppaana kannaksella oli Viipurin Mikko, joka venäläisyydestään huolimatta oli opetellut puhumaan virheetöntä suomea. Hän oli hyvinkin se pakinoitsija Aapelin peräänkuuluttama viisas mies, joka tuntui tietävän kaiken ja oli myös lukenut kaiken lukemisen arvoisen tässä ihmisten maailmassa. Mikko oli myös ensimmäinen ujostelematon toisinajattelija, johon olen Venäjällä tutustunut.  Hän inhosi sydämensä pohjasta Neuvostoliittoa ja  myös Venäjän nykyistä johtoa, josta hän käytti nimitystä "rosvot". Mikko ei nähnyt Venäjän ongelmiin muuta ratkaisua kuin valtion hajottamisen pienempiin osiin. Ihmettelin miehen rohkeita puheita, mutta hän ei nähnyt mitään syytä pelätä. Kun Mikko erosi uukuniemeläisistä, hän pyysi lopuksi ryhmämme kirkonmiestä siunaamaan itsensä, kuten myös tapahtui. Mies paljastuikin siis totiseksi kristityksi, joka ei kuolemaa pelkää. Korostettakoon, ettei kyse ei ollut huumorista, vaikka muuten melkoinen humoristi olikin. Siunauksesta ei kuitenkaan ollut apua, koska seuraavana talvena Mikko kuoli yllättäen syöpään noin 55-vuotiaana. Kommentit (0) Nikkeli 23.11.2016, 19:01 Senkin asian tietokirjailija Risto isomäki paljasti, että Talvivaaran jätekivestä on rikkiä lähes kymmenen prosenttia ja tämä asia tulee happamoittamaan vesistöjä vielä kauan, ehkä vuosituhansia. Ainakin Rooman valtakunnan aikaiset kaivokset ovat samasta syystä ympäristöuhkia vielä 2000 vuotta myöhemminkin. Eli paljon uutta taloudellista toimeliaisuutta tulee Talvivaaran ympärille vielä synnyttämään maassamme, kun ympäristövahinkoa yritetään estää. Itse olen joskus esittänyt, että koska Petsamon seudun vuosikymmenien aikana louhituissa valtavissa jätekivikasoissa on enemmän nikkeliä, kuin Talvivaaran ns. malmissa, niin Terrafame-yhtiön kannattaisi siirtää toimintansa itärajan taakse jo valmiiksi louhitun kivimurskeen ääreen. Siellä ympäristöasiatkaan eivät aiheuta niin suuria ongelmia kuin meillä. Luin tuossa Antti Hietalahden kirjan Talvisodan salainen strategia, jossa puhutaan paljon Petsamon nikkeliesiintymästä, joka saattoi välirauhan aikana jopa pelastaa Suomen miehitykseltä. Hitler laski, että Petsamon nikkeli on välttämätöntä Saksan sodankäynnille eikä antanut Neuvostoliiton miehittää Suomea. Reilut viisi vuotta kestäneen sodan aikana Saksa käytti nikkeliä yllättävän vähän, eli yhteensä vain 50 miljoonaa kiloa, joka tekee vain 800 grammaa jokaista saksalaista kohti. Saksalaisten nikkelistä Suomi toimitti neljänneksen eli 12 miljoonaa kiloa, joka on iso laivalastillinen Stalinkin oli pohjimmiltaan erehtyväinen ihminen ja hänen suuri erehdyksensä saattoi olla se, että hän Talvisodan jälkeen palautti vallatun Petsamon Suomelle. Kysymys ei ollut niinkään ystävällisyydestä meitä kohtaan, vaan Neuvostoliitolla oli nikkeliä muutenkin ja generalissimus ei halunnut ärsyttää amerikkalaisia, jotka omistivat Petsamon nikkelikaivoksen. Kommentit (0) Molybdeeni 21.11.2016, 18:58 Jo perinteiseksi muodostuneessa Kirjakantti tapahtumassa vieraili jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan tietokirjailija Risto Isomäki ja se on hyvä se. Hän puhui hyvin ajankohtaisesta asiasta eli valheesta ja totuudesta, joilla maailmaa hallitaan. Talvivaaran kaivosta hän piti erinomaisen hyvänä esimerkkinä valheen voimasta, kuten se onkin. Siitä saattaa tulla Suomen historian suurin taloudellinen fiasko, ellei sitten Olkiluodon ydinvoimalahanke sitä siinä asiassa voita. Aurinkosähkön hinta nimittäin putosi 66 % vuoden aikana eikä halpenemiselle näy loppua. Jos Olkiluoto joskus valmistuu, saattaa sen sähkön myynti olla kovasti tappiollista. Sovintoon elämässäni pyrkivänä ihmisenä olen koettanut miettiä vaihtoehtoa  Talvivaaran kaivosprojektille ja olen nyt sen hokassut. Elikkä kun Trumbin valinta tulee olemaan sittenkin suuri onni kansallemme. Kun Usa rakentaa tullimuurit rajoilleen, käynnistyy ainakin tullisota, ellei pahempaa sotaa ja sen seurauksena äärimmäisen tärkeän metallin, eli molybdeenin tuonti Amerikasta Eurooppaan päättyy, ja silloin Suomi voi iskeä. Tappiollisen Talvivaaran kaivoksentuotanto siirretään strategisesti tärkeään Mätäsvaaraan, joka käynnistyy jälleen 70 vuoden hiljaiselon jälkeen. Elikkä Lieksan ja Nurmeksen rajoilla sijaitsee hylätty Mätäsvaaran molybdeenikaivos. Se huolehti sota-aikana siitä, että Natsi-Saksa pystyi käymään sotaa niinkin pitkään kuin kävi. Molybdeeniä ei juuri muualla Euroopassa ole ja metalli on välttämätön lujan teräksen valmistamisessa. Sitä pitää lisätä teräksen joukkoon noin prosentin verran, jotta syntyy lujaa panssariterästä. Sodan jälkeen Usa:sta  alettiin tuoda halpaa molybdeeniä Eurooppaan ja suuri Mätäsvaaran kaivos lopetettiin, vaikka kyllä sinne jäi vielä paljon arvokasta malmia. Laskujeni mukaan sieltä louhittiin sota-aikaan malmia kimpale, jonka mitat ovat noin 50 metriä X 100 metri X 100 metriä. Aion vielä tässä elämässä rasvata polkupyöräni kettingit ja  käydä tutustumassa Mätäsvaaran kansallisaarteeseemme. Lisää tietoa Mätäsvaaran kaivoksesta löytyy tästä linkistä http://www.matasvaarankaivos.fi/ . Kommentit (1) Maakuntaviestiskandaali 20.11.2016, 19:00 Vuonna 1968 Suonenjoen Vasama voitti Pohjois-Savon maakuntaviestissä sekä naisten että miesten kilpailun. Palkintojen jakotilaisuudessa Iisalmen Visan valmentaja Immo Kuutsa lausui ääneen jotain, jonka seurauksena Niilo Väisänen ilmoitti, että suonenjokelaiset poistuvat paikalta, kuten sitten tapahtuikin. Liki 50 vuotta olen miettinyt, että mistä oikein oli kysymys ja nyt sen sitten olen saanut selville tapahtumien kulun Immo Kuutsan muistelmista. Maakuntaviestin sääntöjen mukaan hiihtäjien piti olla kirjoilla maakunnan alueella ja Vasaman miesten joukkueessa oli mukana muualla kirjoilla olevia. Luulen, että ainakin pari Röppäsen hiihtäjäveljeksistä oli ammatiltaan merivartijoita ja he olivat varmaankin kirjoilla jossain Itämeren rannalla. Oikeassahan Immo siis oli, jos sääntöjä tulkitaan oikein kirjaimellisesti, mutta koska virallista protestia ei tehty, Suonenjoen Vasama jäi tulikirjaimilla historiankirjoihin sekä miesten että naisten sarjan voittajina. Sisä-Savon lehti kuitenkin kirjoitti vain, että Immo Kuutsa on huono häviäjä eikä lehti muistaakseni ottanut ollenkaan esille suonenjokelaisten sääntörikkomusta. Kommentit (3) Palkkaeroista	19.11.2016, 20:05
Vaikka Immo Kuutsalla oli oppikoulussa niin huono matikkapää, että hänen oli ainakin kerran turvauduttava kokeissa lunttilappuun, joka unohtui sitten koepaperin väliin, on miehellä kuitenkin ilmiömäinen numeromuisti, kuten vannoutuneilla urheilumiehillä yleensä on. Hän jopa muistaa sen, että kun hän haki 60-luvun lopulla hiihtoliiton päävalmentajan vakanssia, oli hänen kuukausipalkkansa oppikoulun liikunnanlehtorin virassa 880,80 markkaa. Yritin tuossa rahanarvotaulukosta laskeskella, että se on nykyrahassa noin 1000 euroa. Eli kovasti on Suomen elin- ja palkkataso noista päivistä noussut. Mainittakoon, että Eero Mäntyrannan palkkatoivomus oli 3000 markkaa, eli hän olisi suostunut päävalmentajaksi, mikäli olisi saanut lähes neljä kertaa enemmän palkkaa kuin lehtori, Nykypalkoiksi muutettuna Mäntyrannan vaatimus olisi siis noin 15.000 euroa. Arto Tiainen vaati palkkaa ainoastaan 2500 euroa ja hänet valittiin. Mies sai kansakoulu- ja poliisiopistotaustalla liksaa kolme kertaa lehtoria enemmän. Tiainen valittiin tehtävään ja hän olikin pidetty valmentaja. Mietokin korostaa muisteluissaan sitä, että jos esimerkiksi harjoitusleirillä tarvittiin ladunkorjaajia, oli päävalmentaja Tiainen ensimmäisenä lumilapionvarressa. Suomalaiset eivät menestyneet Tiaisen valmennuskaudella, koska hän ei ollut perillä uusimmista lääketieteellisistä valmennusmenetelmistä. Pervitiinin käytön mies ilmeisesti hallitsi, koska Antti Arpos-vainaan muisteluiden mukaan hän ei urallaan hiihtänyt yhtään 50 kilometrin kisaa ilman saksalaisapua. Itse epäilen, että Oslon mm-kisoissa 1966 näin kuitenkin tapahtui, koska Kiurun Akun juomahuolto petti eikä "kuumaa mustikkamehua" olut 40 kilometrin virkistäytymisasemalla tarjolla. Tiainen väsähti ja putosi loppumatkasta hopealla. Kommentit (0)
Immo Kuutsa - suoraselkäinen Suomen mies	18.11.2016, 19:07
Hiihtovalmentaja Immo Kuutsan muistelmien lukeminen oli mieltäylentävä ja vapauttava kokemus. Olen nimittäin tuntenut syvää myötähäpeää sen vuoksi, että olen epäillyt, ettei Suomen, isiemme maan hiihtohistoriassa, vuosikymmeniin ole saavutettu menestystä moraalisesti hyväksyttävin menetelmin. Mutta kyllä on. Niin vakuuttaa Immo Kuutsa moneen otteeseen muistelmien sivuilla. Ainakaan hänen päävalmentajakaudellaan suomalaiset menestyivät pelkästään ylivertaisella lahjakkuudellaan ja kovalla harjoittelulla. Minkäänlaisia vippaskonsteja ei hyväksytty. Jos suomalaiset olisivat käyttäneet DDR:n valmennusmenetelmiä, niin silloiset suomalaislahjakkuudet olisivat vieneet kaikki mitalit. Sarajevossahan näin melkein kävikin, ja itse olen jostain lukenut, että suomalaisten majapaikka olisi muistuttanut enemmänkin teurastamoa. Saattoi se teurastamoa muistuttaakin, mutta veriroiskeita jättivät samassa paikassa majailleet itävaltalaiset. Suomalaiset eivät jättäneet veriroiskeita, koska suomalaisten veriä ei vaihdeltu eikä edes lisäilty. Jos nyt jotain eettisesti epäilyttävää Immo Kuutsasta paljastuu, niin se oli se, että oppikoulussa lunttilappu unohtui kerran koepaperin väliin. Immolla oli silloin vähän huono matikkapää ja hän joutui turvautumaan lajissa kiellettyihin menetelmiin.  Mutta lunttauksesta ei rangaistu, koska lappusta ei ollut niissä kisoissa mitään hyötyä, sillä koekysymykset olivat ihan muilta aloilta. Ainakin minun mielestäni ns. harmaalla alueella kuitenkin  liikuttiin. Toisaalta ei Kuutsaa myöskään palkittu tapauksen johdosta. Kommentit (0)
Silvo Sokan muistopyöräily	17.11.2016, 19:13
Kirjakanttitapahtuma pyörähti eilen käyntiin ja ensimmäisessä tilaisuudessa törmäsin saman henkisiin kanssaeläjiin, jotka olivat sitä mieltä, ettei Silvo Sokka ole saanut kaupungissamme sitä arvostusta, mikä hänelle kuuluisi ja niinpä päätimme perustaa Silvo Sokan muistoyhdistyksen, joka tulee mm. järjestämään Silvo Sokan rakettilennon muistoseminaarin lokakuussa 2018, jolloin ihmiskunnan historian ensimmäisestä rakettilennosta tulee kuluneeksi 70 vuotta. Seminaarin yhteydessä tulemme myös tapahtuman vuosipäivän iltana 8.10.2018 järjestämään juhlakalulle omistetun muistopyöräilyn Kuopiosta Suonenjoen maamieskoulun rantaan, josta Sokka pelastettiin rantavedestä lähes hengettömän oloisena. Meidän alan asiantuntijoiden mielestä paljon puhuttu rakettilento Kuopiosta Suonenjoelle oli aika pikkujuttu verrattuna siihen, että mies syysmyterissä polki silloisilla teillä silloisella polkupyörällä lähes 60 kilometriä. Sokan rakettilentohan on yksi maailmalla parhaiten tunnetuista Suomen uutisista ja siitä kerrottiin jopa Australian lehdissä ja Euroopassa uutinen syrjäytti ainakin hetkeksi Berliinin kriisin yllä leijailevan maailmansodan pelon. Helsingin Sanomatkin haastatteli Sokan tapauksen johdosta erästä korkea-arvoista sotilashenkilöä ja kertoi asiasta seuraavaa: "Puhuteltavamme muuan korkea-arvoinen sotilashenkilö oli sitä mieltä, että poika on nero ja yhteiskunnan olisi tehtävä kaikkensa pojan auttamiseksi eteenpäin. Hän piti pojan suoritusta täysin mahdollisena huolimatta siitä, että siihen Helsingissä oli suhtauduttu epäuskoisesti. "Niinhän on tavallisesti suurten keksintöjen laita," oli hänen lakooninen huomautuksensa." Kommentit (1)
Sekasikiösärki	18.11.2016, 20:38
En ole kovin hyvä luonnontuntija. Linnuistakin erotan vain pikkulinnut ja räähkälinnut. mutta kalatietämykseni on parempi. Mutta vaikka kalatietämykseni onkin parempi, kaikkia Petäisen eväkkäitä en tunnista. Vuosia sitten järvestä ja varsinkin siitä lähtevästä purosta alkoi saada ruskeasilmäisiä särkiä, joita aluksi epäilin pieniksi säynäviksi tai sitten särjen ja säynävän sekasikiöiksi. Asiaa pitkään tutkittuani olen taipuvainen ajattelemaan, että ruskeasilmäinen särki onkin seipi. Ainakin tuntomerkit täsmäävät Wikipedian tietoihin. Olisiko niin, että vaikka siikoja istutettaessa on mukana kulkeutunut myös seipin poikasia. Tai sitten kalat ovat nousseet Petäiseen Virmaasta asti. Ainakin vanhakansa uskoi säynävän pystyvän nousemaan tuon vaikeakulkuisen reitin, jossa mielestäni on kaksikin kalalle läpipääsemätöntä paikkaa. Wikipedia kertoo seipistä seuraavaa: Seipi (Leuciscus leuciscus) on makeassa vedessä ja murtovedessä elävä kalaa. Suomessa sitä esiintyy enimmäkseen Itä- ja Pohjois-Suomessa. Seipiä tavataan myös Suomen rannikkovesissä. Se muistuttaa särkeä, mutta on hoikempi ja vähemmän punasävyinen. Seipillä on vaaleankeltaiset silmät ja lyhyt kuono. Iiriksessä on pieniä tummia pilkkuja. Sen väritys on hailakka. Tavallisesti tummareunaisella kylkiviivalla on 48-53 suomua. Peräevän reuna on kovera. Nieluhampaat ovat kahdessa rivissä. Seipi kasvaa 20–25 cm:n pituiseksi. Se liikkuu parvissa ja nousee varhain keväällä jokiin ja puroihin kutemaan hiekka- tai kivikkopohjalle. Koirailla on kutukyhmyjä koko ruumiissa. Parvet pysyttelevät kutupaikalla pari viikkoa ennen kuin palaavat alajuoksulle. Mätimunia on 3000-27000. Ne ovat suuria (2 mm) ja lasketaan pohjalle. Poikaset ovat yksivuotiaina 6-7 cm, kaksivuotiaina 10-20 cm. Seipi on kutukypsä 3-4-vuotiaana. Se syö vesi- ja ilmahyönteisiä, matoja, pieniä kotiloita, joskus kasvinosia. Liha on hyvin ruotoista ja arvotonta. Siperialaisella alalajilla on kuitenkin paikallisesti jonkin verran merkitystä ruokakalana. Seipiä pyydystetään kiinteillä pyydyksillä, verkoilla, nuotalla ja koukuilla. Kommentit (0)
Luokkasopuilua	15.11.2016, 19:14
Vaikka muualla maailmassa kuohuu ja on levotonta, niin Kuopiossa eleillään poliittisesti rauhallisia aikoja. Siitä hyvänä esimerkkinä on se, että työläisjalkapalloseura Kuopion Elo, jonka juuret ovat talonmies Israel Närhen johtamassa pataljoonan suuruisessa punakaartiosastossa, valitsi valmentajakseen kaupunginvaltuustossa Kansallista Kokoomusta edustavan Tero Taipaleen ilman, että kukaan muu, kuin minä, huomasin asiassa mitään erikoista huomioitavaa. Vielä iloisella 1970-luvulla, jolloin putkimies Martti Räsänen siirtyi Elon valmentajan tehtävistä Kupsin leipiin, asia herätti niin paljon pahennusta, että jokunen Kupsin hallituksen jäsen jopa erosi seuran hallituksesta epäillyn poliittisen nimityksen johdosta. Räsänen valmensi joukkueensa Suomen parhaaksi kovalla kädellä, vaikka ylilyöntejäkin tapahtui valmennuksen kovuudessa. Kun Räsänen oli jostain kuullut, että yleisurheilijatkin juuri ennen suurkisoja suorittavat tyhjennysharjoituksen, eli treenavat itsensä  puoli kuoliaiksi, juoksutti hän joka keskiviikko joukkueensa pelaajat tajuttomuuden partaalle ja tulostahan sillä tavalla tulikin. Kun Kups kesällä -72 sarjatauolle mentäessä johti sarjaa viidellä pisteellä, putosi se uuden valmennusmenetelmän myötä lopulta viidenneksi. Itselleni Tero Taipaleen valinta Elon valmentajaksi oli yllätys, koska itse olisin veikannut Vasemmistoa valtuustossa edustavaa Atik Ismailia, jolla myös on sekä peli- että valmentajakokemusta enemmän. Muistelen Atikilla olevan 26 maaottelua ja hän on niissä tehnyt seitsemän maalia, kun taas Taipaleella maaotteluja on vain ja hänen maajoukkue maalitilinsä on ainakin vielä toistaiseksi avaamatta. Mutta mäkihyppääjänä eteläpohjalaistaustainen Taipale on parempi. Kuopion torilla olin seuraamassa mäkihyppykisaa, jossa Puijon Hiihtoseuran lupaavimmat nuoret hyppäsivät parhaimmillaan noin viisi metriä, mutta Taipale leiskautti tasan kymmenen, joka vieläkin on Kuopion torin ennätys. Kommentit (0)

Viipurin sotasairaalan joukkomurha 14.11.2016, 19:00 Pääsinpä oikaisemaan kerrankin Kemppistä, joka kirjoittaa Suomen luetuinta ja parhaaksi valittua blogia. Kemppinen kertoi muutama päivä sitten Jatkosotaa käsitelleessä jutussaan, että yksikään suomalaisten sotasairaala ei jäänyt evakuoimatta. mutta totuus ei ole niin yksinkertainen ja huomautin kirjoittajaa kommenttipalstalla asiasta. Nimittäin Viipurin sotasairaalaa ei ehditty evakuoida kokonaisuudessaan kesän -44 suurhyökkäyksen jaloista suomalaisjoukkojen paetessa kaaoksessa. Seitsemän liikuntakyvytöntä nukkuvaa potilasta, joille oli annettu rauhoittava pistos ja heitä hoitamaan jääneet lääkäri Otto Salonen ja lääkintämies Eino Varjola jäivät paikalleen, Heidät olisi voitu pelastaa siirtämällä heidät reilun kahden kilometrin päähän Kivisillan taakse. Paikalle saapunut Puna-armeijan osasto ampui miehet konepistooleilla. Yksi potilas nimeltään Kalle Autio jäi henkiin isokokoisen lääkintämiehen alle ja joutui sotavankeuteen. Näin paljastaa Bair Irincheev juuri ilmestyneessä kirjassaan Kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 venäläisin silmin.  Nähtäväksi jää onko Irincheevin kirjalla rikosoikeudellisia seuraamuksia. Nimittäin nykyään Venäjällä sotaveteraanien halventaminen on rikos. Sotien tapahtumapaikoille on pystytetty erilaisia muistolaattoja, ja kyllä lääkäri Otto Salonen, lääkintämies Eino Varjola ammutut potilaat olisivat laattansa ansainneet. Kommentit (0) Eteenpäin kaatuminen 13.11.2016, 19:06 Niinhän siinä kävi, kuten pelkäsin. Suomi hävisi, vaikka pelasi ihan pirteästi. Suomalainen jalkapalloilu kaatui taas eteenpäin. Poikiemme peliesitystä ei voi moittia, ei ainakaan liiaksi. Ilmeisesti Hans Backe oli lukenut blogillani antamani ohjeet, eivätkä poikamme edes yrittäneet pysyä vauhdissa tai taidossa ukrainalaisten tasolla, mutta fyysisyydellään suomalaiset olivat tehdä jopa kaksi maalia. Edellisessä Kroatia-pelissä Suomi ei saanut edes yhtään laukausta vastustajan maalia kohti. Varsinkin jättiläiskokoisen sukulaismiehen, eli Eero Markkasen, ennakkoluuloton peliesitys ilahdutti. Kuten olen jo muutaman kerran todennut, niin itsekin lukeudun Kolehmaisten-Kanasten-Könösten-Kovalaisten-Markkasten sukuhaaraan, joka on tunnettu monista urheilijasankareistaan. Eilen Eero Markkanen oli lähellä nousta kansallissankariksi, mutta valitettavasti metrin päästä maalista annettu hevosen potku kohosi metrin verran maalin yli. Epäonnistunut potku olisi maaliin mennyt. Edellisessä pelissään sukulaismies laukoi vielä noin 10 metriä yli maalin, joten veikkaan, että seuraavassa maaottelussa, jolloin mies päässee jo avauskentälliseen, Markkasen maanuoliainen saa verkon tötterölle. Muuten muistelen Suonenjoen historiasta paljon kirjoittaneen rehtori Akseli Markkasen kertoneen, ettei Markkasten suvusta ole löytynyt alle kolmekyynäräistä, eli noin 180-senttistä miestä. Nyt vielä kasvuiässä oleva jalkapalloilija Eeron velipoika koripalloilija Lauri Markkanen alkaa lähestyä neljää kyynärää, eli on 211-senttinen. Kommentit (0) 13. voitoton peli 12.11.2016, 16:39 Suomi kohtaa tätä iltana Ukrainan jalkapallomaaottelussa vieraskentällä ja takkiin taitaa tulla. Se olisi maajoukkueellemme laskujeni mukaan 13. voitoton peli. Se lienee jonkinlainen ennätys; vaikea on löytää ainakaan Euroopasta vastaavaan pystyvää maajoukkuetta. Saattaa olla, että Hans Backen  aikakausi maajoukkueen päävalmentajana on päättymässä. Ennen häntä Suomea valmensi joku Palloliiton vakituisessa työsuhteessa oleva mies, taisi olla talon vahtimestari ja hänen alaisuudessaan poikamme pelasivat kelpo otteluja omilla vahvuuksillaan yrittämättä mitään kansainvälisiä hienouksia. Ehkä maajoukkueemme pitäisi palata jonkinlaiselle perussuomalaiselle linjalle tässäkin asiassa. Kansalliset erityispiirteemme olisi syytä huomioida maajoukkueen pelitapaa suunniteltaessa. Muistanpa, kuinka 14 vuotta sitten heti Kuopioon muutettuani, näin Kupsin ja Maarianhaminan IFK:n kohtaamisen. Ahvenanmaalaiset olivat selvästi taitavampia sirorakenteisia urheilijanuorukaisia, kun taas kuopiolaiset sellaisia tanakoita painijan näköisiä maalaismiehiä. Vieraat hallitsivat selvästi peliä, koska olivat parempia, mutta raskasrakenteiset ja kankeat kupsilaiset voittivat  selvästi, koska olivat maalin edessä vahvempia. Kuopiolaisten johtavana peliajatuksena näytti olevan se, että vikkeliä rantaruotsalaisia vedettiin helsinkiläisesti sanottuna kläägällä sääreen, ellei tältä muuten saanut palloa pois. Ehkä Suomen maajoukkueenkin pitäisi korvata puuttuva taito ja nopeus kovalla fyysisyydellä.  Ja Tero Pitkämäki voitaisiin valita jalkapallomaajoukkueeseen sivurajaheittovastaavaksi. Kommentit (0) Talouspoliittinen nero 11.11.2016, 19:09 Usa on maailman rikkain valtio, jossa talous on viime aikoina kasvanut huikeaa lähes kolmen prosentin vauhtia ja jossa työttömyys on alle viisi prosenttia, mutta siitä huolimatta kansa on tyytymätöntä ja haluavat muutoksen talouspolitiikkaan. Niinpä Trumpin valinta presidentiksi on ymmärrettävä ja nerokas ratkaisu. Nimittäin Trump on luvannut talouteen hirmuista elvytystä, joka on tyypillistä poliittisen vasemmiston ajamaa talouspolitiikkaa ja saattaa ihan hyvin toimia Amerikassakin. Hitler lupasi poistaa elvyttämällä työttömyyden neljässä kuukaudessa ja niin sitten tapahtuikin. Urpo Leppänen ei saamaan tosin pystynyt. Ennustan Trumpin onnistuvan ja se lupaa hyvää meillekin. Trump on luvannut käynnistää hirmuiset infrastruktuurin parannushankkeet ja ennen kaikkea suuren Kiinan muurin suuruisen muurin rakennusprojektin. Tämä tulee tapahtumaan rahapolitikkaa löysäämällä, koska veroja on myös luvattu roimasti alentaa ja alenevilla verotuloilla ei elvytetään. Niinpä velkaa on otettava. Usa tulee ottamaan tulevan presidenttinsä lupauksen mukaisesti seuraavan neljän vuoden aikana uutta valtion velkaa asukasta kohti 20.000 euroa. Se on saman verran, mitä maamme katastrofaalisena pidetty velkamäärä on tällä hetkellä asukasta kohti. Entuudestaan amerikkalaisilla on velkaa asukasta kohti kolme kertaa enemmän kuin meillä nyt, eli 60.000 euroa asukasta kohti. Sikäläisen kansan luonteen laadusta kertoo paljon se, että valtion velasta ei kukaan kantanut huolta, mutta presidentti ehdokkaiden sukuvietistä kannettiin sitäkin suurempaa huolta. Ennustan, että Trump selviää. Uutta velkaa otetaan rajusti ja raha pannaan kiertämään ja niin kasvatetaan myös verokertymää. Ja sitä paitsi sikäläiset velat ovat dollareissa ja setelipainot ovat amerikkalaisten käsissä. Jos ylitsepääsemättömiä rahapoliittisia ongelmia tulee, vaikkapa raha menettää arvonsa, ei dollariveloillakaan ole  merkitystä. Jos jostain syystä dollari ei menetäkään arvoaan, niin ainahan USA:n liittovaltion voi hajottaa, jolloin osavaltiot eivät vastaa liittovaltion veloista. Pitää muistaa, että myös Neuvostoliitto hajosi yllättäen, (tosin Venäjä jostain syystä lupasi huolehtia koko Sovjetin veloista, kuten myös tekikin) ja Eu on hajoamisen partaalla. Miksi amerikkalaisilla ei olisi myös oikeutta hajottaa valtionsa, jos siltä tuntuu. Kommentit (2) Nero 10.11.2016, 19:18 Vieläkään en pääse eroon siitä järkytyksestä, jonka aiheutti herra Trumpin valinta maailman tärkeimpään virkaan. Taustalla on syvä moraalinen närkästys, koska Korholan Rosan pyhäkoulu, Turtiaisen Irjan alakoulu ja Suomelan Villen yläkoulu jättivät sellaisen jäljen mieleeni, että luulen erehtymättä tietäväni, milloin ihminen käyttäytyy todella sopimattomasti, ja niin herra Trump on todistettavasti jatkuvasti tehnyt. Siitä huolimatta lähes puolet valkoisistakin naisista äänesti häntä. Sitä on vaikea järjellä selittää. Epäilen, että jos vaikka Suonenjoen kaupunginvaltuustoon olisi ehdolla ihminen, joka jatkuvasti korostaisi olevansa nero, niin häntä pidettäisiin liian hulluna ihmisenä jopa Suonenjoenkaupunginvaltuustoon.  Nyt sellainen tapaus on sitten valittu vapaissa vaaleissa Usa:n presidentiksi. Epäilen, ettei herra Trumpia uskallettaisi huolia pahan kourintataipumuksensa vuoksi edes Suonenjoelle mansikanpoimijaksi. Myönnän kyllä herra Trumpin olevan nero. Hän on nerokkaasti oivaltanut, miten elämässä menestytään ja saadaan vaikutusvaltaa sekä ystäviä. Helsingin Sanomien mukaan herra Trump korostaa kirjassaan seuraavia elämänperiaatteita: "Suoruudella ei pääse pitkälle niin kauan kuin ei osaa käyttää sitä oveluuden yhtenä muotona. (Välillä siis kannattaa puhua tottakin, koska se voi yllättää vastustajan). Kunniallisuudella ei potki pitkälle. Petos ja huijaus on varmempi tie. Älä koskaan pelkää ihmisiä. Röyhkeinkin rehentelijä hukkaa tyylinsä törmätessään toiseen vielä röyhkeämpään." Siunatuksi lopuksi lainaan toisen neron, eli Adolf Hitlerin, teosta Taisteluni: Suurella valheella on aina tietty uskottavuuden voima, koska kansakunnan suuri enemmistö on helpompi johtaa harhaan syvissä tunteen kerrostumissa kuin tietoisesti tai vapaaehtoisesti. Mieltensä primitiivisessä yksinkertaisuudessa heitä on helpompi huijata suurella kuin pienellä valheella, koska he itse turvautuvat pieniin valheisiin pienissä asioissa, mutta häpeäisivät käyttää suuren mittakaavan valheita. Heidän mieleensä ei koskaan tulisi tuottaa kolossaalisia epätotuuksia, eivätkä he koskaan uskoisi muiden voivan vääristää totuutta niin häikäilemättömästi. Vaikka valhe paljastettaisiin heille vastaansanomattomilla tosiasioilla, he silti epäilisivät ja horjuisivat ja pysyisivät siinä uskossa, että asiaan on jokin muu selitys Kommentit (0) Kahden kärjen taktiikka	04.11.2016, 19:19
Ei enää löydy Venäjältä tuollaista kuvan kelloa, jollaisen vielä pari vuotta sitten bongasin ja melkein ostin. Siihen aikaan Venäjä pelasi vielä kahden kärjen taktiikalla. Nyt taktiikkaa on vaihtunut selkeäksi yhden kärjen taktiikaksi. Harmittaa, ettei tuota kelloa aikanaan ostanut. Esineellä saattaisi olla tulevaisuudessa suuri historiallinen arvo, mikäli historiaa yleensä tulevaisuudessa on; se jää nähtäväksi. Usa:n vaalit ratkaisevat tulevaisuuden suhteen aika paljon. Kello edustaa tyylisuunnaltaan huumorin parasta, vaikkakin vaikeinta muotoa, eli tahatonta komiikkaa. Sitä katselleessaan miettii, että onko Venäjä ihan tosissaan homosyrjinnässään ja onko edes varmaa, että homoja siellä oikeasti syrjitään. Eikä kello olisi ollut edes hinnankiroissa. Se olisi maksanut noin kymmenen euroa meikäläisessä rahassa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että legendaarinen Vuokko ja Paavo-muki maksaa peräti 30 euroa. Vuokko ja Paavo-muki on monien mielestä mauttomuudessaan Putin-Medvedev-kellon luokkaa. Kommentit (1)
Inkerin siveät uskovat	03.11.2016, 18:59
Ihminen voi olla hurskas monella tavalla. Jos Rasputinin teologinen näkemys ei aikoinaan miellyttänyt uskonnollisesti suuntautuneita kansalaisia, niin heillä oli valittavana myös sellainen hengellinen yhteisö, jossa ei liiemmälti irstailtu, koska kyky siihen puuttui. Jari Tervo kertoo Matriarkka-romaanissaan Venäjällä ja myös Inkerissä vaikuttaneesta uskolahkosta, jota kutsuttiin suomen kielellä kuohilaiksi. Wikipedia kertoo kuohilaista seuraavaa:   Skoptsit (ve. скопцы 'kuohilaat') olivat keisarillisella Venäjällä vaikuttanut uskonnollinen ryhmä. Skoptsit tunnetaan parhaiten miesten kuohitsemisesta ja naisten rintojen poistamisesta, koska heidän oppiensa mukaan seksuaalista himoa oli vältettävä. Liike alkoi toimia 1700-luvun jälkipuoliskolla. Sekä Venäjän imperiumi että Neuvosto-Venäjä vainosivat lahkoa, mutta se kasvoi silti jonkin verran, ennen kuin se hiipui olemattomiin 1900-luvulla. Nimi skoptsi on sanan skopets monikko. Sana tarkoittaa kuohilasta. Kuten jo liikeen nimi osoittaa, sen tärkein piirre oli kastraatio. Skoptsit uskoivat, että jouduttuaan karkotetuiksi Eedenin puutarhasta Aatami ja Eeva saivat kielletyn hedelmän puolikkaat ruumiisiinsa kiveksinä ja rintoina. Niinpä näiden elinten poistaminen palautti skoptsit tilaan, joka vallitsi ennen syntiinlankeemusta, koska lahkon uskomuksen mukaan Jumala loi ihmisen ilman sukupuolielimiä.   Kastraatioita oli kahdenlaisia: "vähäisempi" ja "suurempi sinetti" (osittainen ja täydellinen kastraatio). Miehillä "vähäisempi" tarkoitti vain kivesten poistoa, "suurempi" myös peniksen poistoa. Tässä he sanoivat noudattavansa Jeesuksen ohjetta.   Varhaisin merkintä naisten kastraatiosta on vuodelta 1815. Yleensä vain rinnat poistettiin, kuten vuoden 1911 Encyclopædia Britannica mainitsee. On myös mainintoja häpyhuulten poistamisesta. Skoptsit uskoivat myös, että "maailman pahuus" on juurtunut lepostiin (ruumiillinen kauneus, seksuaalisuus, himo jne.), joka estää saamasta yhteyttä Jumalaan. Täydellisyys saavutetaan, kun poistetaan syyt, niin että sielu voi vapautua. Kuohitseminen varmistaa sen, ettei ainuttakaan lepostin aiheuttamaa syntiä voi tehdä.   "Suuremman sinetin" tehneet miehet käyttivät virtsatessaan apuna lehmän sarvea. Leikkaamiset suoritettiin alkeellisilla välineillä kuten nahka- ja partaveitsellä eikä kivunlievitystä ollut. Silminnäkijöiden kuvausten mukana naisten rinnat kurottiin narulla ja miehet hauduttivat kiveksiään kuumassa vedessä ennen irrottamista.     Kommentit (0)
Munkki Rasputinin teologisesta näkemyksestä	02.11.2016, 18:48
Irstailuistaan, elosteluistaan ja rietasteluistaan maailman kuulun munkki Rasputinin väitettiin kuuluneen erittäin halveksittuun ja ankarasti vainottuun - kerettiläiseksi määriteltyyn - venäläiseen uskonlahkoon, joka tunnettiin nimellä hlystit.   Hlystien uskonfilosofia perustui osittain kristinoppiin, mutta suurimmaksi osaksi se juonsi juurensa epämääräisesti pakanallisista, ennen kristinuskoa olleista, Venäjän uskomuksista ja rituaaleista. Hlystiläisyyden keskeinen ajatus oli uskomus, että synninteko sitä seuraavan katumuksen kautta jalostaa ihmisen sielua ja tuon hänet lähemmäksi Jumalaa.   Pidetään erittäin mahdollisena, että Rasputin nuoruudessaan kierrellessään laajoilla vaelluksillaan Siperian syrjäisissä luostareissa oli päätynyt tekemisiin tämän opin harjoittajien kanssa. Väitettiin myös, että hlystiläiset pitivät jumalanpalveluksiaan yöllisinä orgioina salaisissa paikoissa.   Rasputin ei nähtävästi kuitenkaan myöhemmässä elämässään ollut tekemisissä hlystiläisyyden kanssa, mutta sen käsitykset vaikuttivat ilmeisesti voimakkaasti hänen omaan uskonfilosofiaansa. Mitä taas tulee legendoihin hänen hillittömästä juopottelustaan, Rasputin oli kotiseudullaan tunnettu hurjastelevista elämäntavoistaan, joihin kuuluivat niin juominen kuin naisseikkailutkin.    Hlystien hartauden harjoittamisen muodoista tulee mieleen Tornionjokilaaksossa vaikuttaneen Toivo Korpelan perustama korpelalainen herätysliike. Sen toimintatavat suomalaiset oppivat tuntemaan Maa on syntinen laulu-elokuvasta.    Kommentit (0)
Rasputin	01.11.2016, 19:50
Tapasin Pietarin Poliittisen historian museossa varmuuden vuoksi lasikaappiin suljetun Grigori Rasputinin, joka osoittautui 193-senttiseksi ruokkoamattomaksi miehenroikaleeksi. Median mukaan ruokkoamattomasta hapituksestaan huolimatta mies oli sangen pidetty jopa hovin aatelisneitojen parissa. Harvinaisen hyvässä hapessa näytti tämä vanha munkki, irstailija ja elostelija vielä olevan ja vaikutti vallan olevan ihan elossa, vaikka ruhtinas Jusupov juotti hänelle ensiksi myrkkyä, sitten ampui häntä varmuuden vuoksi ja lopuksi vielä työnsi Pietarin kanavaan. Heinolassa liikuskeli vielä 1989 monipuolisuusihme Aleksi Ahola-Valo omakustanne kirjojaan myymässä ja hän oli ollut seuraamassa avannon reunalla, kun Rasputia naarattiin.  Rasputin oli Venäjän vallankumouksen alla merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja ja hän oli ratkaiseva henkilö sekä tsaarin vallan kukistumisessa että Suomen itsenäistymisessä, vaikka jälkimmäinen asia meillä helposti unohdetaan. Ilman muuta mies ansaitsisi oman patsaan Helsingin Senaatintorille. Samalla tavalla patsaan ansaitsisivat myös kaksi muuta tärkeää ulkomaalaistaustaista itsenäisyysmiestämme. Muistomerkin ansaitsisi japanilainen amiraali Tōgō Heihachirō, joka johti Tsushiman meritaistelussa Japanin laivastoa, kun se upotti Venäjän vastaavan aselajin edustajat. Myös Tsingis-kaani on ansainnut näköispatsaan Aleksanteri II:n viereen, sillä 1200-luvulla hän pidätteli itärintamalla nousevan Venäjän sotavoimia siihen malliin, etteivät suomalaiset silloin hävinneet ikiajoiksi slaavilaisten kansojen mereen. Kommentit (0)
Viimeöisestä vallankumouksesta 09.11.2016, 19:13 Niinhän siinä kävi kuten pelkäsin. Clinton sai eniten ääniä, mutta siitä huolimatta Trump valittiin maailman tärkeimpään virkaan. Viime yönä Amerikassa tapahtui vallankumous ja proletariaatti, eli tässä tapauksessa älyllinen proletariaatti, otti vallan. Vain pari perussuomalaista kansanedustajaa ja yksi ilmajokelainen pk-yrittäjä ovat maassamme riemuinneet asiasta. Muiden suomalaisten ilmeistä heijastui tänä aamuna kauhu ja syvä myötähäpeä koko ihmislajin puolesta. Vanhana miehenä voin olla kiitollinen siitä, että vietin nuoruuteni turvallisella 1970-luvulla, jolloin sivistyneet herrasmiehet Brezhnev, Nixon ja Kekkonen järjestelivät  maailman asioita suurella tasolla. Talous kasvoi hillitöntä vauhtia ja hyvinvointi kukoisti. Sodatkin olivat kaukana Vietnamissa asti. Eikä silloin Lähi-idässäkään tapettu ihmisiä kasapäihin eivätkä naiset pukeutuneet siellä kasvot peittävään lainapeitteeseen, kuten nykyään tapahtuu, koska Persian shaahi piti yllä järjestystä ja länsimaisti maataan varmalla kädellä, vaikka edistykselliset suomalaiset välillä vähän kauhistelivat sikäläistä järjestyksen pitoa. Siihen aikaan nykyinen edistyksellisyyden tärkein mittari, eli homoliitot, olivat Iranissa laillisia. Nyt siellä homot hirtetään tietääkseni kuitenkin kaulastaan suomalaisten myymillä Hiabeilla. Jos nyt jotain vikaa 70-luvusta oikein hakemalla hakee, niin silloin maailmassa oli 80 kertaa enemmän ydinaseita kuin nyt. Maailman lopun valinta pidetyn Ronald Reaganin valtaan tulon jälkeen tapahtui suuri aseistariisunta. Reagan ei saanut Nobelin rauhanpalkintoa. Jos Putin ja Trump yrittävät tulevaisuudessa elää edes vähänkin ihmiseksi, kannattaisi heille Nobelin rauhanpalkinto luvata. Toivotaan, että kohta Putin ja Trump kaulailevat uutisissa toisiaan ja lupaavat ikuista ystävyyttä ja rauhaa, joka oikein onkin. Kommentit (0) Usa - rajattomien mahdollisuuksien maa 08.11.2016, 19:12 Ihmiskunnan historian tärkeimmät vaalit ovat menossa ja nähtäväksi jää, miten niissä käy. Epäilen, että viime aikojen mielipidemittaukset eivät kerro totuutta tilanteesta ja lopputulos voi vielä yllättää. Populisteilla on ollut viime aikoina tapana ylittää vahvimmatkin ennakko-odotukset. Rikkaassa maailmassa alkaa olla paljon elämässään pettyneitä keskiluokkaisia ihmisiä, jollaiset äänestivät aikoinaan Hitlerinkin valtaan. Herra Trumpin kansansuosio osoittaa sen, että Usa on todellakin rajattomien mahdollisuuksien maa, jossa kenestä tahansa voi tulla vaikka presidentti. Herra Trump saattaa hyvinkin olla maailman vaarallisin mies, tai ainakin toiseksi vaarallisin. Jos Venäjä ajautuu kaaokseen talouden romahtamisen myötä, niin herra Putinin laajennettu itsemurha voi olla haasteellinen tilanne ihmiskunnalle. Mualiman kirjat on aika sekasi ja ennustaminen ja varsinkin tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Työpaikan kahvipöydässä sitä kuitenkin eräs lahjakas yksityisajattelija  yritti ja povasi, että mikäli Usa:n tilanteesta voimme mitään päätellä, voimme päätellä sen, että Suomen seuraavissa presidentinvaaleissa toisella kierroksella ovat vastakkain kaksi maamme inhotuinta ihmistä, eli Teuvo Hakkarainen ja Paavo Väyrynen. Se jää nähtäväksi, mutta siitä on syytä olla huolissaan. Kommentit (0) Jukka Piironen 07.11.2016, 19:02 Maarit Tyrkön Kekkos-kirjasta paljastuu, ettei kirjoittaja ole yleisurheiluihmisiä. Kirjassa nimittäin mainitaan, että Jukka Piironen, joka kuului kypsemmällä iällä presidentin lähipiiriin ja kirjoitti Urkille, jopa yhden puheenkin, jota tämä ei kuitenkaan kehdannut lukea,  pääsi Kekkosen suosioon sen vuoksi, että mies oli ystävystynyt Matti Kekkosen kanssa korkeushyppykilpailuissa. Eppäillä soppii tuota tietoa, joka vaarantaa koko kirjan uskottavuuden. Jukka Piironen oli enemmänkin seiväshyppymiehiä ja Matti Kekkonen kolmiloikkaajia. Leppävirralla syntynyt Piironen hyppäsi terässeipäällä 50-luvun alkupuolella 432 ja Matti Kekkosen kolmiloikkaennätys oli 14,45, jolla tuloksella irtosi SM-pronssi. Jukka Piironen menestyi urheilijana Kekkosta paremmin. Hän voitti EM-pronssia sekä Brysselissä 1950 että Bernissä 1954. Helsingin olympiakisoissa hän oli 12. Aikoinaan hyvä urheilukysymys, johon en silloin vastausta tiennyt, oli, että kuka pohjoissavolainen urheilija on saanut yleisurheilun EM-kisoissa mitalin. Pohjois-Savosta on kasvanut monia urehilusankareita, joista päällimmäisenä muistetaan Hannes Kolehmainen, Kalle Jalkanen ja Matti Pietikäinen, mutta vuosikymmenien ajan Jukka Piironen oli ainut yleisurheilussa EM-mitalin ottanut. Nyt edellä kerrotun urheilukysymyksen vaikeusastetta o tullut nostamaan Antti Ruuskanen. Kommentit (0) Kekkonen ja naiset 06.11.2016, 19:46 Luin Maarit Tyrkön Kekkos-kirjan ja ymmärrän nyt, ettei Urho Kekkosella olisi ollut mitään mahdollisuuksia Usa:n presidentin vaalitaistossa. Siellä hänen sotkuiset naissuhteensa olisi nostettu näyttävästi esille. Presidentti Kekkonen hoiti kyllä maamme kansainväliset suhteet kiitettävästi, mutta omissa naissuhteissaan hän joutui suuriin vaikeuksiin. Tosin jostain syystä meillä kansa ei niistä naissotkuista pannut pahakseen, vaikka niistä tiedettiin yleisesti. Urkin suosio vain nousi, koska olihan hän suomalaisten arvostama kova jätkä. Samanlainen suhtautuminen poliitikkojen sukupuolielämään näyttää olevan Ranskassa. Ainakaan siellä presidentti ei joutunut eromaan, vaikka julkisuuteen pääsi uutinen siitä, että presidentti, 60 v, oli Pariisissa joskus lähtenyt aamuyöstä mopolla naisiin ja että henkivartija oli aamulla joutunut tuomaan lemmenparille voisarvia. Usa:ssa tuo uutinen olisi ollut poliittinen itse murha. Muuten kiinalaiset ovat viisasta kansaa, joilla on vuosituhansia yhtäjaksoisena kestänyt korkeakulttuuri. Yksi syy asiaan lienee se, että vuosisatojen ajan valtion korkeiden virkamiesten tuli olla eunukkeja. Usa:ssakin kannattaisi harkita samanlaista järjestelmää. Nyt supervalta näyttää sortuvan presidenttiensä ja presidenttiehdokkaidensa sukuvietin vuoksi. Kommentit (0) Jevtusenko 06.11.2016, 18:04 Satunnaisen Pietarin matkailijan on syytä vierailla sikäläisessä nykytaiteen museossa. Tämä kännykkäkuva on napattu Yuri Abramochkinin oikeasti mielenkiintoisia valokuvia Erartassa esitelleestä näyttelystä. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kovasti tunteellisuuteen taipuvaisen vaikutelman runoilijasta saa, joka ei välttämättä ole huono piirre runoilijassa. Mutta jopa pikkuisen ylipateettiselta ainakin suomalaiseen makuun näyttää runoilija Jevgeni Jevtusenkon vääntelehtiminen tuossa kuvassa. Mies oli Neuvostoliiton aikaan jonkinlainen hyväksytty toisinajattelija, joka sai suhtautua ainakin Stalinin ajan kauheuksiin kriittisesti. Oikeat toisinajattelijat eivät välttämättä Jevtusenkoa arvostaneet. Kun leningradilaiselta vankileirin läpikäyneeltä Nobel-runoilija Joseph Boroskyltä kysyttiin mielipidettä kollegastaan, totesi hän lyhyesti ja ytimekkäästi "huora". Tuo Jevtusenko-kuva tuo mieleeni pari vuotta sitten valmistuneen kesästä 1962 kertovan kotimaisen elokuvan Mieletön elokuu. Siinähän kerrotaan Helsingin rauhan ja ystävyyden nuorisofestivaalista, jolloin Suomessa ensimmäisen kerran haisteltiin kyynelkaasua. Paikalla ollut runoilija Jevtusenko otti asiaan kantaa runossaan "Räkänokkainen fasismi", jossa hän tuomitsi jyrkin sanoin rauhantapahtuman häirinnän. Tosin eiväthän ne rähinöitsijät välttämättä fasisteja olleet, vaan pikemminkin lättähattuja. Mieletön elokuu-elokuvassa Jevtusenkon ivamukaelma ei kuitenkaan lausu runoa räkänokkaisesta fasismista, vaan runon keskenkasvuisesta porvaristosta. Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia. Jevtusenko tunnetaan meillä parhaiten tästä tällä hetkellä erittäin ajankohtaisesta runosta Haluavatko venäläiset sotaa? https://www.youtube.com/watch?v=kAl2-H8svew Kommentit (0) Räystäät jo tippuvat Pietarissa	31.10.2016, 18:56
Pietarin keskustan rakennusten julkisivupuoli alkaa olla kunnossa, koska sillä puolella kunnossapitovastuu on kaupungilla. Sen sijaan kiinteistöjen sisäpihojen kunnossapitovastuu on kiinteistön omistajalla ja niinpä ne vielä kaipaisivat monissa tapauksissa vähintäänkin pientä pintaremonttia. Esimerkiksi Poliittisen historian museon portaikon ikkunasta avautuu näkymä, joka todistaa, että räystäät jo tippuvat kaupungissa ja varomaton kulkija saattaa päästä ainuvastaan. Tippuvista räystäistä huolimatta Poliittisen historian museo on satunnaiselle matkailijalle hyödyllinen tutustumiskohde, jolle kannattaa varata aikaa kokonainen päivä. Museossa ymmärtää, että välillä Idän ja Lännen välit ovat vaihdelleet ja välillä ne ovat olleet huonot ja välillä todella huonot. Mutta kylmänkin sodan ja huonojen välilöiden aikaan Suomen ja Neuvostoliiton kauppa oli vilkasta ja silloin meillä meni taloudessa hyvin toisin kuin nyt. Tällä hetkellä Pietarissa olisi tehtävä paljon ainakin pientä pintaremonttia. Siinä olisi iskun paikka suomalaisillekin. Ja luulen, ettei kaupungin väki ole edes vielä tiedostanut pikaisten homeremonttien tarvetta, joka meillä on viime aikoina tiedostettu. En ole ainakaan kuullut, että Venäjällä olisi kouluja suljettu homeen vuoksi kuten meillä. Tai sitten sikäläiset mukulat ovat vastustuskykyisempiä. Jokin aika sitten julkaistiin Itä-Suomen yliopiston tutkimus, jonka mukaan itärajan takana on kahdeksan kertaa vähemmän allergiaa kuin Suomessa. Asiaa selitettiin sillä, että naapurimaamme hygienia on terveyttä edistävällä tasolla. Kommentit (0)

Matikainen 30.10.2016, 19:43 Luin juuri Hannu Kauhalan valmentaja Pentti Matikaisesta kertovan kirjan Mies joka vei Leijonat mitaleille. Taas huomasin kirjoittaneeni joskus aiemmin ropakantaa. Olen nimittäin joskus kertonut blogillani seuraavan tapauksen, jota pidän maamme jääkiekkohistorian suurimpana munauksena:    Iloisella 70-luvulla Suomi pelasi Izvaestija-turnauksessa Länsi-Saksaa vastaan ja saksalainen sai jäähyn. Suomen maalivahti kirmaisi aivan oikeaoppisesti vaihtoon ja leijonat saivat kuudennen kenttäpelaajan jäälle. Taktisesti siis aivan oikea ratkaisu. Ja maalihan siitä tietenkin syntyi. Eräs suomalaispuolustaja (en nyt mainitse miehen nimeä, koska syytin aiemmin väärää miestä tapahtuneesta) ohjasi kiekon omaan tyhjään häkkiin. Sen jälkeen jääkiekkopelin sääntöjä muutettiin ns. suomalaispykälällä, jonka mukaan tällaisia maaleja ei enää hyväksytä.     Hyvässä tarinassani oli ainakin kaksi virhettä. Matikaisen luotettavien muistelmien mukaan puolustaja olikin Simo Saarinen eikä minun väittämäni pelaaja ja lisäksi tapaus sattui vasta vuonna 1992 eikä iloisella 70-luvulla, kuten erheellisesti muistin.   Tosin minusta tuntuu selvästi siltä, että mitä kauemmin tapahtumista on kulunut, sitä kristallin kirkkaammin minä ne muistan ja niinpä epäilen, että Suomen jääkiekkomaajoukkueelle on kaksi kertaa sattunut sama erehdys Izvestija-turnauksessa; ensiksi iloisella 70-luvulla ja sitten uudelleen vuonna 1992. Ja nyt minusta alkaa tuntua siltä, ettei vuonna 1992 enää edes järjestetty Izvestijaa vaan Moskova-turnaus.             Kommentit (0) Musta hevonen 30.10.2016, 09:55 Mahottoman jännäksi menee Usa:n presidentin valinta. Vaaleihin on aikaa pari viikkoa ja eikä ole vielä täyttä varmuutta siitä, pystyvätkö pääehdokkaat jatkamaan kampanjaansa vapaalta jalalta vai ehditäänkö heidät vangitsemaan. Toista epäillään maanpetoksesta ja toista jatkuvasta kourinnasta. Nyt saattaa olla vaalien mustalla hevosella iskun paikka, ja meitä kaikkia suomalaisia harmittaa, ettei kisassa ole enää mukana kokenut suomalaistaustainen poliitikko Gus Hall, joka ehti olla presidenttivaaleissa ehdolla peräti neljä kertaa peräkkäin viime vuosisadan lopulla. Hänen joukkokannatuksensa ei muodostunut koskaan kovin mittavaksi eikä hän ollut maailmalla yhtä tunnettu kuin varapresidenttiehdokkaansa Angela Davis. Suomalaisten keskuudessa Gus Hall tunnettiin nimellä Kustaa Hallberg. Taustaltaan Hallberg oli lapualaisia ja hän oli lapualaisjohtaja Vihtori Kosolan kolmas serkku, mutta poliittiselta taustaltaan mies oli kova kommunisti. Hän toimi noin 50 vuotta Usa:n kommunistisen puolueen puheenjohtajana ja oli puheenjohtaja vielä kuolinhetkelläänkin. Hän kuoli yli 90-vuotiaana. Gus Hall oli vilpitön Neuvostoliiton ystävä, jolla oli selvä ja jopa yksinkertainen näkemys neuvostovastaisuuteen. Hänen mukaansa ihminen oli tai ei ollut neuvostovastainen samalla tapaa, kuin ihminen oli joko raskaana tai ei-raskaana. Neuvostomyönteisyyden taustalla saattoi ainakin osittain olla se, että Neuvostoliitto rahoitti Hallin toimintaa yhteensä 40 miljoonalla dollarilla, joiden avulla mies pystyi ostamaan pojalleen Arvolle avoauton. Niin ainakin ovat väittäneet Hallin kaksi lähintä miestä, jotka sattuivat olemaan FBI:n agentteja. Maailmalla menestyneistä pohjalaisista monta teosta kirjoittaneella Antti Tuurilla olisi Hallbergin Kustaan elämässä ja toiminnassa hyvä romaanin aihe. Kommentit (0) Kourinta 28.10.2016, 18:02 Herra Trumpin poliittiseen ruumisarkkuun on sitten lyöty viimeinenkin naula. Neiti Ninni Laaksonen on päästänyt julkisuuteen tiedon, jonka mukaan herra Trump on kouraissut häntä perskannikasta. Tämän tiedonannon jälkeen vaikuttaa jo amerikkalaisten verorahojen haaskaukselta järjestää kalliita vaaleja, koska tulos on etukäteen jalkapallokielellä selviö ja poliittinen tärviö on  herra Trumpilla edessään. Sen sijaan herra Trumpin perskannikkakouraisu saattaa merkitä poliittista nostetta neiti Laaksosen tulevalle poliittiselle uralle. Mikäli vanhat merkit pitävät yhtään paikkaansa, on Ninni Laaksonen lähitulevaisuudessa maamme kulttuuriministeri. Maailman historia tuntee herra Trumpin lisäksi toisenkin innokkaan kourijan. Nimittäin Topi Sorsakosken elämänkerrassa kerrotaan, että perinteisen käsipäivän sijasta Topi pyrki käden sijasta puristamaan tervehdittävää sukupuoleen katsomatta ns. genitaalialueelta. Sorsakoski itse nimitti tervehdystapaa ähtäriläiseksi tervehdykseksi, joka tieto lyö minut ällikällä, koska en ole tapaan ähtäriläisten parissa törmännyt. Muuten se asia, että laulajanuransa alkuvuosina Topi Sorsakosken silmälasit eivät olleet vatupassissa, vaan pahasti vinksallaan, johtuvat tästä ähtäriläistervehdyksestä, jota erään nuoren naisen ilmeisen huumorintajuton poikaystävä ei ymmärtänyt ollenkaan. Kommentit (0) Kosmoskynä 27.10.2016, 19:11 Itse generalissimus Stalin se siinä istuu julisteessa Venäjän poliittisen historian museon seinällä mietteliään näköisenä ja suunnittelee valtakunnalleen uusia entistä turvallisempia rajoja. Tuo kädessä oleva kosmoskynä näyttää olevan ihan hyvässä terässä, joten kuva ei ole Talvisodan ajalta. Talvisodan lopulla Stalinin kosmoskynä oli sen sijaan niin huonossa terässä, että kynän jälki kartalla merkitsi kilometrien epäselvyyttä reaali maailmassa. Niinpä sitten välirauhan ajan epäselvissä oloissa 212 suomalaista eksyi kosmoskynäviivan väärälle puolelle ja heistä palasi vain 79 kappaletta. 133 kappaletta katosi tai tapettiin. Pelkästään Uukuniemen suunnalta hävisi inhaan itään kymmenkunta miestä. Itse en ole tietääkseni pidellyt kädessäni kosmoskynää, mutta luettuani netistä aiheesta, vaihdan välittömästi nykyiset viheliäiset huonosti toimivat kuivamustekynät luotettaviin kosmoksiin. Internet nimittäin kertoo seuraava: "Kosmoskynä eli kopiokynä on puuvärikynä, jossa väriaineena on aniliiniväri. Kosmoskynän kärkeä on kostutettava, jotta se jättää jäljen, ja sillä kirjoitetusta tekstistä voidaan tehdä jäljennös. Tällä menetelmällä voidaan ottaa yksi tai useampi jäljennös painamalla alkuperäinen teksti kostutettua paperia vasten esim. erityisessä jäljennöspuristimessa". Nerokas ja toimintavarma keksintö eikä kopioita otettaessa printteri jää juntturaan, kuten nykyään liian usein tapahtuu. Kommentit (1) Venäjän poliittisen historian museo 27.10.2016, 19:34 Satunnaisen Pietarin matkailijan kannattaa vierailla Venäjän poliittisen historian museossa ja varata asialle kokonainen päivä. Museo ei ole ainakaan ihan perinteistä ropakantaa, vaikka tyhmempi saattaisi niin luulla. Talvisodastakin kerrotaan lyhyesti ja ytimekkäästi se fakta, että Neuvostoliitto valloitti suurin menetyksin 10 % Suomen pinta-alasta ja että sodan vuoksi Neuvostoliitto erotettiin kansainliitosta. Mainilan laukauksista ei jostain syystä kerrota mitään eikä paljasteta enempää menetysten määristä. Lasivitriinissä Talvisodasta muistuttaa sotasaaliiksi saatu käsintehty "suomalainen puukko", kuten esittelytekstissä mainitaan esineen suomalaisuutta korostaen, vaikka kyseessä ei ole mikään tyypillinen perinteinen suomalainen työkalu. Puukko on harvinaisen näyttävä kapistus ja niinpä se on kelpuutettu lahjaksi itse marsalkka Klim Vorosiloville. En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö tuppi voisi olla perinteistä puhdetyömateriaalia eli lentokonemetallia, jota myös duralumiiniksi kutsutaan. Pikkuisen mietityttää se, että vitriinissä on esillä myös suomalaisten Talvisodassa käyttämä "saksalainen kypärä".  Kypärää katsellessa ajatteli, että tämä saattaa hyvinkin olla sitten ropakantaa, jolla viitataan erheellisesti Suomen saksalaiskytkentöihin. Kotona tarkastin asian tolan netistä. Kyllä saksalaismallisia kypäriä oli suomalaisten käytössä jo talvisodassa, vaikka Saksa ei siihen aikaan suostunut myymään Suomelle sotatarvikkeita. Kypärät Suomi oli ostanut Ranskan ensimmäisen maailmansodan sotasaalisvarastosta heti itsenäistymisen jälkeen 95.000 kappaletta. Kommentit (0) Joviaali herrasmies 25.10.2016, 18:19 Olen Suomen mediasta saanut herra Trumpista sen käsityksen, että hän on hillittömästi käyttäytyvä julkisuudenhaluinen pelle, joka on uhka koko ihmiskunnalle. Venäjän RT-kanavalta opin sen, että hän todellisuudessa onkin hillitysti käyttäytyvä vanha joviaali herrasmies, joka rakentaa USA:n ja Venäjän kansojen ystävyyttä. Suomen mediasta olen saanut rouva Clintonista sen käsityksen, että siinä on sivistynyt ihminen joka puolustaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja maailmanrauhaa. Venäjän RT-kanavalta opin sen, että hän on todellisuudessa vanha hysteerinen akka ja suoranainen psykopaatti. Nimittäin pitkin iltaa näytettiin lyhyttä uutispätkää, jossa rouva Clinton toteaa, että "tulimme, näimme ja sitten hän kuoli", jonka jälkeen hän päästää hysteerisen selkäkeikkanaurun. Luultavasti tuo uutispätkä on jostain haastattelusta, jossa Clinton kertoo, kuinka Valkoisen talon väki seurasi omassa suorassa erikoislähetyksessään tv:ltä sitä, kuinka USA:n erikoisjoukot kävivät lopettamassa Osama Bin Ladenin ja tämän pojan. Se surmatyö ei ilmeisesti ollut itsepuolustusta, koska Bin Laden ei yrittänyt vastarintaa, joten kai sitä olisi kansainvälisen oikeuden mukaan sitten kutsuttava murhaksi, joka ei vanhene koskaan, vaikka esimerkiksi Suomen silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi, että tapauksen jälkeen maailma oli parempi paikka yrittää elää. Murhaajaksi herra Trump on rouva Clintonia syytellyt, mutta ei tietääkseni Osama Bin Ladenin lopettamisen vuoksi. Kommentit (0) RT-kanava 24.10.2016, 18:03 Pietarissa olen seurannut maailman menoa englanninkielisen Russia Today-kanavan kautta. Sen toimittajat ovat amerikkalaisen oloisia ei-venäläisiä, mutta ymmärtääkseni he puhuvat Venäjän valtion äänellä. Eilisen lähetyksen pääpaino oli Mosulin tapahtumissa, jossa ainakin eräs pikkutyttö oli menettänyt jalkansa pommituksessa ja vaati sitä hysteerisesti itkien palautettavaksi. Tätä järkyttävää uutisjuttua näytettiin pitkin iltaa. Välillä asiantuntijat keskustelivat siitä, mitä eroa terroristeissa ja heidän tuomitsemisessa oikein onkaan. Aleppossa RT-kanavan mukaan Al Qaidan sivuhaara Al Nusra pitää siviilejä ihmiskilpinä ja läntinen maailma silti tuomitsee siellä venäläisten ja Syyrian laillisen hallituksen toimet terrorismin kitkemiseksi, mutta samaan aikaan läntinen maailma tekee samaa Mosulissa hävittäessään sieltä Isisin terroristeja eikä sitä tuomitse kukaan, eivät edes venäläiset. Välillä ruudussa näytettiin tekstiä PUTIN VS. MUU MAAILMA. Jostain syystä asetelma RT-kanavan mukaan on Putin vs. muu maailma, ei Venäjä vs. muu maailma. Maailman politiikan arkipäivässä on paljon ropakantaa mukana. Kommentit (0) Venäläiset ovat ystävällisiä, rehellisiä ja tehokkaita 23.10.2016, 19:01 Välillä tuntuu, että elämme taas 30-lukua eikä suomalaisilla ole mitään hyvää sanottavaa venäläisistä. Minulla on. Olen nyt rouvan kanssa kulttuurimatkalla Pietarissa ja rouva pudotti tärkeän muistikirjansa jonnekin kolossaalisen Venäjän poliittisen historian museon sokkeloihin. Kun henkilökunnalle kerrottiin asiasta, alkoi sattua ja tapahtua äärimmäisen nopeasti. Minuakin lähestyi jonkinlainen museon turvallisuuspäällikkö huolestuneena ja vakuutin hänelle, ettei hänellä ole syytä huoleen, sillä muistikirjalla ei ole mielestäni arvoa kuin noin puolen euron arvosta. Siitä huolimatta henkilökunta käynnisti etsinnän eikä mennyt montaa minuuttia, kun etsinnän kohde löytyi. Väitän, ettei Suomessa henkilökunta olisi vaivautunut moisen pikkujutun vuoksi. Olin pari kesää sitten erään sotahistorioitsija everstin johtamalla matkalla Karjalassa ja tämä eversti kertoi, että ennen hän uskoi, että r-------t (sellaista sanaa hän selvästi kunnioittaen käytti) ovat laiskoja, siivottomia ja epärehellisiä, mutta että hän on matkoillaan joutunut muuttamaan täysin mieltään asiasta. Ja alan erityisasiantuntijana eversti myös vakuutti, että r-------llä on aina ollut hyvät aseet. Sekin on meidän hyvä muistaa. Kommentit (0) Pelimies 23.10.2016, 07:13 Luin juuri Atik Ismailin muistelmateoksen Pelimies. Atik on kehittynyt kirjailijana ja tulee olemaan vahvoilla jokavuotista Finlandiaa jaettaessa, mutta Nobelia en uskalla tässä vaiheessa vielä luvata. Pelimiehen ensimmäinen puoliaika, jolloin mies kertoo ryyppy-, pano-, ja pelijuttujaan,  on hauska ja mielenkiintoinen, mutta toinen puoliaika, jossa mies kertoo raittiudestaan ei ole yhtä hauska ja mielenkiintoinen. Kirja loppuu kappaleeseen, jossa tämä maamme jalkapallohistorian viidenneksi paras pelimies pohtii tulevia muistosanojaan ja toivoo, että ne kuuluisivat seuraavasti: "Hän saapui Mestaruussarjaan alkoholin suurkuluttajana, poistui sieltä alkoholistina. Raitistui, tuhlasi rahansa turhuuksiin, mutta teki tuhannen taalojen paikoista useasti maalin. Rakasti Elinaa". Muuten toinen taiteilija-jalkapalloilija Kai Pahlman halusi hautakiveensä painettavan: "Hän eli aikansa paitsiossa ja potkaisi sitten tyhjää.".Ja valtakunnanjohtaja Pekka Siitoinin hautakivessä lukee lyhyesti ja ytimekkäästi: "Pekka Siitoin eli ja kuoli". Kommentit (3) Maailman 101. paras jalkapallomaa 21.10.2016, 18:10 Kyllä ei ole hyvä mieli, koska Fifan viimeisimmän listan mukaan Suomi, isiemme maa, on maailman 101. paras jalkapallomaa. Tätä häpeää ei täysin pois pyyhi edes norjalaisten hiihtäjien epäonni. Tuo sija juuri Malawin alapuolella on maamme jalkapalloilun pohjanoteeraus. Parhaimmillaan olemme olleet sijalla 42. Tällä hetkellä Islanti, joka on paras Pohjoismaa, on sijalla 26. Mikä pahinta Färsaaret on heittämällä ohittanut Suomen ja on Fifan listan 76. Se ajatus minua vielä lohduttaa, että Saamen maajoukkue on aloittanut kansainväliset pelinsä ja uskon, että sille vielä poikamme pistäisivät tiukasti kampoihin, joten olemme Pohjolan viidenneksi paras jalkapallomaa. Tosin tutkin tuossa vähän tilastoja ja pelkään, että lappalaisia vastaan Suomen maajoukkueella olisi tiukka vääntö ja saattaa olla, ettei poikiemme fyysisyys riitä edes saamelaisia vastaan. Nimittäin Saamen maajoukkueen puolustaja Jarkko Lahdenmäki saattaa olla liian kova vastus pojillemme. Lahdenmäki on 193 senttiä pitkä ja painaa 89 kiloa. Yleensä lapinmiehiä pidetään enemmänkin sellaisina kuivankälppeinä, mutta Lahdenmäki muuttaa mielikuvaani asiasta; tai sitten hän on maailman isoin lappalainen. Mies pukkasi muuten Ropsin voittomaalin Kupsia vastaan ja varmisti sen, ettei kuopiolaisia ensi kesänä nähdä Euroopan rahakentillä. Kommentit (0) Vaalituloksen kunnioittaminen 20.10.2016, 18:19 Lehtitietojen mukaan nähtäväksi jää, kyseenalaistaako Trump USA:n presidentinvaalien lopputuloksen. Se on huolestuttava uutinen. Suomen historiassa on huonoja kokemuksia vaalituloksen kyseenalaistamisesta. Vuonna 1917 sosialidemokraatit menettivät eduskuntaenemmistönsä vaaleissa, joissa oli arveluttavia piirteitä ja seurauksena oli sisällissota. Yleisesti uskotaan, että Suomessa otettiin Uuden-Seelannin jälkeen toisena maailmassa käyttöön yleinen ja yhtäläinen äänioikeus vuonna 1906. Tuo uskomus ei ole koko totuus. Uudessa-Seelannissakaan maan alkuperäisväestö jäi vaille äänioikeutta, ja myöskään meillä saamelaiset, mustalaiset, tataarit ja juutalaiset eivät saaneet äänestää. Mutta edellä kerrottu on pieni kauneusvirhe sen rinnalla, että Suomessa kaikkein köyhimmät, eli noin 10 %: kansasta, oli vailla äänioikeutta. Äänioikeutta ei ollut eduskuntavaaleissa esimerkiksi veroja maksamattomilla, pitkäaikaista köyhäinapua saaneilla tai holhouksenalaisilla. Onneksi nykyään myös työttömillä ja sosiaalitukien saajilla on oikeus äänestää. Kunnallisvaaleissa äänioikeus määräytyi loppuvuoteen 1918 asti omaisuuden tai maksettujen verojen määrän mukaan. Kuntien hallinnolla ei siis ollut mitään tekemistä demokratian kanssa, Suomen valtionhallinnon hajottua Venäjän vallankumouksen jälkeen valtaa siirtyi nimenomaan kuntiin, joiden vaalitulokset kyseenalaistettiin ihan perustellusti. Jos Suomessa olisi nykyään vallalla vuoden 1918 vaalijärjestelmä, niin sisällissotahan siitä tulisi. Kommentit (0) Kilpailukielto 19.10.2016, 20:06 Minulla on suorastaan väärässä olemisen armolahja. Vähän aikaa sitten väitin ja löin jopa työpaikalla munkkipossusta vetoa siitä, että Norjan tyttö sattuneesta syystä, joita en nyt palajasta, koska kiihottaminen kansanryhmää vastaan on vakava rikos, että selviää hormonikärystään huomautuksella. Perustelin kantaani sillä, että huomautusrangaistus on kohtuullinen, kun ottaa huomioon sen, että Norjan mies sai kahden kuukauden kesäaikaan kärsittävän hiihtokilpailukiellon synneistä, jotka ovat Norjan tytön vastaavia syntejä paljon veriruskeammat. Joku tolkkuhan täytyy rangaistuksissa olla. Nyt on julkitullut, että Norjan tyttö sai Norjan hiihtoliiton herroilta peräti kahden kuukauden väliaikaisen kilpailukiellon ja mikä pahinta, kielto on peräti ehdoton, eikä ehdollinen, kuten ensikertalaisille rikoksentekijöille yleensä on. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin ylvään itäsaksalaisen pikajuoksijatar Katrin Krabben tapaus. Hän oli aikoinaan maailman nopein nainen ja juoksi 100 metriä jo 19-vuotiaana aikaan 10,89. Krabben ura päättyi 22-vuotiaana siihen, että hänen näytteestään löytyi Klenbuterol-nimistä astmalääkettä, joka tietääkseni on myös impattaen käytettävä ja joka myös kasvattaa lihaksia ja vähentää rasvaa sekä estää ylikuntoa. Samanlainen vaikutushan on myös norjalaishiihtäjien lääkärin luvalla käyttämässä astmalääkkeessä, mutta jota Sundby käytti ainakin kerran liiallisessa määrin. Norjan hiihtoliiton herrojen varovaisuus Johaugin tapauksessa on täysin ymmärrettävää. Krabbehan taisteli oikeudessa kahdeksan vuotta dopingtuomiostaan ja lopulta asian myös voitti, jonka jälkeen hänelle jouduttiin maksamaan korvaukset ansion menetyksestä. Niiden määrää en tiedä. Mutta sen olen omin silmin lehdestä lukenut, että Norjan tyttö voi vaatia korvauksia kaksi miljoonaa euroa ilmeisen lukutaidottomalta ja sokealta sekä täyttä ymmärrystä vailla olevalta Norjan hiihtoliiton lääkäriltä Kommentit (0) Mansikkamatka 18.10.2016, 19:11 Kuopion Isänmaallisen seuran tilaisuudessa luennoi äsken yhteiskuntatieteiden tohtori Erkki Kujala sota-ajan lapsista. Se palautti mieleeni sota-ajan lapsi Aira Samulinin muistelmat sota-ajan lapsuudestaan. Samulinista on jo tehty yksi elokuvakin. Muistan siitä sen, että siinä esiintyivät äiti Aira ja hänen laitoksessa asuva tyttärensä. He olivatkin kuin äiti ja tytär. 80-vuotias Aira vaikutti tyttäreltä ja vajaat kuusikymppinen tytär äidiltä. Mutta toinenkin elokuva Samulinista kannattaisi vielä tehdä, sillä hänen 80-luvun muistelmateoksestaan löytyy muutama hyvin elokuvauksellinen tapaus nimenomaan sota-ajan lapsuudesta. Esimerkiksi Jatkosodan alussa murrosikäisen Airan mielenterveysongelmista kärsivä äiti ei suostunut lähtemään heti evakkoon itärajan pinnasta. Taistelujen alettua äiti sai päähänsä, että perheen isälle Viktor Suviolle, joka oli muuten olympiavoittaja Sten Suvion veli, täytyy lähteä viemään mansikoita rintamalle. Jostain merkillisestä syystä sotilaat eivät pysäyttäneet mansikkavasua kantavaa äitiä ja tämän tyttäriä, vaan he saivat tulla ihan rauhassa etulinjaan asti. Siellä oudon vaisut sotilaat sitten neuvoivat, mistä vääpeli Suvio löytyy.  Isä löytyi havujen alta joukkohaudasta seitsemän muun kaatuneen kanssa. Monet vainajista olivat pahasti silpoutuneita. Heidän rinnallaan Viktor Suvio, jota tarkka-ampuja oli osunut rintaan, näytti Airasta hyvin kauniilta. Kommentit (0) Aira Samulin - melkein Suonenjoen tyttö 17.10.2016, 18:12 Eikä vieläkään päästä eroon Aira Samulinin ajankohtaisista muistelmista.  Jo 80-luvulla ilmestyneessä muistelmakirjassaan Soturi ja sunnuntailapsi hän kertoi, että Talvisota-aikaan perhe oli evakossa Suonenjoella, jonne suojärveläiset evakuoitiin. Tuosta ajasta Samulinilla ei ole hyvää sanottavaa. Suonenjokelaiset ottivat karjalaiset vastaan nuivasti. Kirjan mukaan evakkopaikassa kuunneltiin venäläisten suomenkielistä radiolähetystä, jossa Tiltu kuulutti, että he kyllä tietävät, että suojärveläiset ovat Suonenjoella. Sen jälkeen alkoi tapahtumaan. Ensimmäisellä kerralla venäläisten koneiden pommit putosivat vain pellolle, mutta toisella kerralla tuli jo kuolonuhreja. Paikalliset alkoivat napisemaan, että suojärveläisten takia heitä pommitetaan ja toivottiin, että he pikaisesti siirtyisivät muualle. Luulen, että Aira Samulin ei muista ihan oikein. Siinä hän on varmaankin oikeassa, ettei evakkoja otettu vastaan niin ystävällisesti kuin nykyään meille uskotellaan. Tietääkseni kuitenkin Suonenjokea ahdisteli vain yksi pommikonelaivue, joka sai kirkonkylän asemalla yhden tavaravaunun palamaan ja Kakkisen Ollin seinäkello vaurioitui myös lievästi Suojärven suolle kohdistuneessa iskussa. Ihmisuhreilta onneksi vältyttiin Suonenjoen pommituksissa, ellei uhriksi lasketa niitä paria kymmentä lentäjää, jotka paloivat koneisiinsa Jorma Sarvannon ilmavoimien määräystenvastaisten sytytysluotien seurauksena. Muuten käsittämätöntä Suojärven suon pommitusta  ei ole vielä selitetty sillä, että sen taustalla olisivat olleet Suojärven evakot. Kommentit (0) Syksy saapuu kolkko synkkä 16.10.2016, 16:31 Lapsuudessani lapsoset lauloivat, että syksy saapuu kolkko synkkä, pikkulinnut lensi pois, kylmä heillä täällä ois. Muistelen, että kyseessä oli jonkun paimentytön syyslaulu. Paimentyttö halusi muuttolintujen matkaan, vaikka siivetönnä hän ei voinutkaan lentää. Samaan aihepiiriin on myöhemmin palattu jossain suomalaisessa tangossakin. Mutta on syksyssä paljon hyvääkin, esimerkiksi hyttyset ovat hävinneet. Erityisen mukavalta tuntuu se, että ensimmäisten hallojen myötä hirvikärpäset ovat joutuneet luopumaan ainutkertaisesta elämästään. Siihen aikaan kun lapsena lauloimme tuota paimentytön syyslaulua, hirvikärpäsiä ei vielä ollut. Luulen, että ne saavuttivat Kärkkäälän vasta tämän vuosituhannen alussa. Siinäpä olisikin oivallinen väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille. Monet neuvostovastaiset suomalaiset ovat sitä mieltä, ettei idästä saavu muuta hyvää kuin aurinko ja kaikki muu pitäisi ottaa vastaan tasajyvällä ja hirvikärpästen suhteen neuvostovastaiset ovatkin poikkeuksellisesti oikeassa. Venäjältähän nekin tulivat. Mutta hirvikärpäset ovat vasta verryttelyä, kuten urheilukielellä sanotaan. Odottakaapa kun itärajan yli alkavat levittäytymään herhiläiset, jotka ovat sellaisia nakkimakkaran kokoisia ampiaisia, mutta jotka ovat lisäksi vielä kiukkuisempia kuin alkuperäiset kotoperäiset pikkuserkkunsa. Kommentit (0) Melekein aeto tatin kunti	15.10.2016, 17:41
Eilen pelattiin Veikkausliigassa mestaruuden kannalta tärkeä peli HJK:n ja Maarianhaminan IFK:n välillä. Kannatin kotikatsomon radion ääressä helsinkiläisiä. Asiaa ei selitä se, että olen viidenneksen pitkästä elämästäni asunut pääkaupunkiseudulla, vaan se, että mielestäni eräs keino nostaa suomalaisen jalkapalloilun tasoa, on se, että meillekin luodaan yksi kansainvälisen tason seura. Parin miljoonan asukkaan pääkaupunkiseutu on parempi kasvualusta hyvälle joukkueelle kuin 20.000 asukkaan Maarianhamina. Muutama päivä sitten SM-liigassa HIFK pelasi kotihallissaan sarjanousijaa Mikkelin Jukureita vastaan. Pidin kotikatsomon radion ääressä peukkuja helsinkiläisille. Tämä ei siitä, että olen asunut viidenneksen pitkästä elämästäni pääkaupunkiseudulla ja että olen melkein Arto tatin kunti, vaan siitä, että tunnen aitoa naapurikateutta mikkeliläisiä kohtaan. On jotenkin täysin väärin, että pieni ja vähävarainen Mikkelin Jukurit uhkaa Kalpan asemaa Savon ykkösenä. Tämän naapurikateuden synkin ilmentymä oli se, kun eräs kuopiolainen ravivalmentaja tinttasi muutama vuosi sitten mikkeliläistä valmentajaa, joka saattoi ihan hyvin olla Risto Dufva, turpaan Kalpan hävittyä ottelun. Muuten muistanpa erään entisen tamperelaistaustaisen työkaverini, joka oli innokas Ilveksen mies ja toivoi aina, että Tappara häviäisin ihan riippumatta sitä, mikä joukkue oli kirvesrintojen vastustaja.  Yleensä tällaisen ilmiön selittää puoluepolitiikka, eli se, että yleensä paikkakunnalla on kaksi vahvaa urheiluseuraa, joista toinen on Suojeluskunnan ja toinen Punakaartin jatke. Ilmeisesti Tampereella Ilveksen ja Tapparan ero löytyy kielipolitiikasta, vaikka  harva sitä enää muistaa. Tappara tunnettiin ennen nimellä Tammerfors Bollklub. Kommentit (0)
Huulirasva	14.10.2016, 18:16
Vaikka syksyn pimeys vaivaa, olin aamulla töihin kävellessäni huomaavinani, että vastaantulijat vaikuttivat olevan iloisia. Uskon, että norjalaisen hiihtäjättären huulirasvaongelma on piristänyt Suomen kansaa. Vahingonilo on kaikista ilon muodoista makein. Norjalaisten huulirasva on tällä hetkellä maailman suurin ongelma ja käsittääkseni maassamme eilen soitettiin eilen kirkonkelloja tapauksen johdosta. Norjalaistytön rikkomus on niin vakava, että uskon siitä seuraavan Kansainväliseltä hiihtoliitolta vakavan huomautuksen. Tapaus ei ole yhtä törkeä, kuin mieshiihtäjä Sundbyn dopingkäry, josta seurasi peräti heinäkuusta syyskuuhun kestänyt kilpailukielto. Ja sitä paitsi olen varma, ettei norjalaistyttönen hiihdä pelkän huulirasvan voimalla sitä hillitöntä menoaan, jota hän on viime aikoina hiihdellyt. Häntä katselleessaan on tullut mieleen vallan huippukuntoinen Eero Mäntyranta, joka valitti, että hän ei ehdi hiihtää niin kovaa kuin jaksaisi. Tuo eilen kuuluisaksi tullut huulirasva on petollinen aine. Nimittäin yksi italialaisjalkapalloilija kärähti testeissä samasta aineesta, ja tutkimuksissa paljastui, että hänen tyttöystävällään oli ollut jotain kutinaa ns. alapäässään ja hän oli sitä lääkinnyt samaisella aineella ja tietämättään aiheutti näin poikaystävänsä dopingkäryn. Se on traaginen tapaus. ja vielä traagisemmaksi tapauksen tekee se, että kaikki joukkueen pelaajat kärähtivät sitten samasta aineesta. Kommentit (1)
Pekka Siitoinin toinen tuleminen	13.10.2016, 18:25
Kuopion skeptikot viettivät eilen jo perinteiseksi muodostunutta Silvo Sokan rakettilennon vuosipäivää muikkuravintola Sammon luodinreikäpöydän ääressä pohtien valtakunnanjohtaja Pekka Siitoinin elämää ja toimintaa. Siitoin liittyy sikäli skeptikkojen harrastamaan aihepiiriin, että sen lisäksi, että mies oli merkittävä yhteiskunnallinen toimija, hän myös harrasti kaukoparannusta, selvänäkemistä, ennustamista ja toimi myös ufo-kontaktihenkilönä, josta todisteena hän on julkaissut tämän yhden maailman tunnetuimmista ufo-kuvista: https://mesikammen.files.wordpress.com/2013/01/valokuva.jpg Tuon kuvan arvoitus on myöhemmin ratkennut. PK-yrittäjä Pekka Siitoinin valokuvausliike joutui talousvaikeuksiin ja liikkeen seuraava omistaja löysi kuvan alkuperäisen sumentamattoman version, joka paljastaa sen, että kuvan oudot valopallot eivät ole sen enempää eivätkä vähempää kuin valtakunnanjohtajan paljaat pakarat. Ennen kuolemaansa sielunvaellukseen uskonut Pekka Siitoin lupasi, että hän palaa USA:n presidenttinä ja monet skeptikot epäilevät näin myös lähiaikoina tapahtuvan. Mutta vaikka Donald Trump muistuttaa hyvin paljon Siitoinia, on miehillä kuitenkin myös yksi selkeä ero. Kun Siitoinia syytettiin perverssiksi, ei hän sitä kiistänyt Trumpin lailla, vaan hän vakuutti asian olevan juuri niin, mutta hän korosti olevansa sen lisäksi sadisti. Kommentit (0)
Ropakanta	12.10.2016, 20:22
Vieläkään ei päästä eroon Kroatiasta, Serbiasta tai Kosovosta, mutta enää ei kirjoitella jalkapalloilun merkeissä. Nyt en enää yhtään tiedä, mihin uskoa vai uskoako mihinkään. Luin tuossa psykiatri Pirkko Turpeinen-Saaren kirjan Lahtari-Punikki & teurastaja ja olen kerrassaan äimän käkenä. Tähän asti olen puhtaasti tietämättömyyksissäni ajatellut, että Jugoslavian hajoamissodan yhteydessä tehtiin kauheuksia ja että on ihan oikein saada vaikkapa Sarajevon piirittäjät ja Srebrenican joukkomurhan tekijät vastuuseen hirmuteoistaan. Nyt olen lukenut Pirkko Turpeinen-Saaren kirjan ja oppinut, ettei Srebrenicassa mitään joukkomurhaa tapahtunut ja että ihmishirviönä pitämäni kenraali Ratko Mladić onkin viisas, sivistynyt ja humaani kunnon mies. Eli taas on ihan syytön ihminen Haagissa tuomittavana. Hirmuinen on ollut amerikkalaisen ropakannan voima minunkin tajuntaani. Tähän asti olen myös uskonut porvarien ropakantaan siitä, että Neuvostoliitto olisi muka hyökännyt Talvisodassa, mutta niin ei ollutkaan, vaan Mannerheimin johdolla suomalaiset hyökkäsivät, mutta onneksi suomalaisten hyökkäys pysähtyi Mannerheim-linjaan. Pirkko Turpeinen-Saari on psykiatri, joten hän on minua hirveän paljon älykkäämpi ja viisaampi ihminen, joten ihme on, jos hän väärässä on. Muuten vuosi sitten Rautalammin Urheilijoiden Matti Rossi vakuutti minut kirjassaan Raunioista nousee Donbass,  että malesialaiskoneen ampui alas ukrainalainen hävittäjä ja että alan asiantuntijat voivat osoittaa koneen hylystä lentokonetykin osumien jäljet. Nyt näyttävät hollantilaistutkijat syöttävän maailmalle ihan muuta ropakantaa. Kaikki asiaa tutkineet viisaat ihmiset eivät voi olla väärässä, joten olen taipuvainen uskomaan, että malesialaiskoneen kimppuun hyökkäsi yhtä aikaa sekä ukrainalaishävittäjä että venäläisohjus. Kommentit (0)