Murheellinen urheiluviikonloppu 21.02.2016, 18:40 Kyllä ei ollut hyvä urheiluviikonloppu. Eilen minulla oli mahdollisuus seurata Tampereen Ilveksen ja Kupsin liigacupin ottelu Internetin välityksellä ja olisi ollut parempi, etten olisi seurannut. Pelistä tuli vain paha mieli ja tunnelma meni täysin pilalle. Kups oli surkeampi kuin koskaan, vaikka hävisikin vain 2 - 1. Ilmeisesti Kups on nyt kriisissä. Kaiken kruununa parhaan ulkomaalaisvahvistuksen jalka katkesi eikä hän taida enää tällä kaudella pelata. Joukkueella on miehistä pula ja avauskokoonpanossa puolustajana pelasi joukkueen kakkosvalmenta Tero Taipale, 43 v, ja hyvin hän pelasikin ikäisekseen kakkosvalmentajaksi. Vaihdosta kentällä juoksi joukkueen maalivahtivalmentaja Joonas Pöntinen, mutta ei maalivahdiksi, kuten oletin, vaan hyökkääjäksi ja hyvin hän hyökkääjänä pelasikin, kun huomioon ottaa sen, että hän on maalivahtivalmentaja. Onneksi kuopiolaisista loukkaantui vain kaksi, sillä seuraavaksi kentälle olisi juossut joukkueen linja-autonkuljettaja, joka olisi varmastikin pelannut hyvin ottaen huomioon sen, että hän toimi joukkueen linja-autonkuljettajana. Kups on tiettävästi hankkinut riveihinsä kolme Nigerian maajoukkuemiestä, mutta Kuopiossa heitä ei ole vielä nähty ja nähtäväksi jää, nähdäänkö koskaan. Katsomolegendan mukaan Nigeriasta olisi tulossa kolme miestä, joiden nimi löytyy sikäläisestä maajoukkueen pelaajaluettelosta, mutta saman legendan mukaan miehet ovat vain maajoukkuemiesten täyskaimoja. Salpausselän mömmmön-esikisoja kilpailtiin viikonloppuna, mutta niiden seuraamisesta mieleni meni niin pahaksi ja tunnelma niin pilalle, että poikkeuksellisesti lopetin urheilutapahtuman seuraamisen kesken. Suomalaiset eivät ole koskaan menestyneet talviurheilulajeissa yhtä huonosti. Huonosti on pärjätty historiassa joskus ennenkin ja silloin selityksenä ovat olleet huonot veriarvot, mutta nykyään veriarvot eivät ole huonot, vaan selityksenä on joko mykoplasma, jota ennen historiassa ei edes tiedetty olevan olemassakaan tai sitten ylikunto. Norjalaiset sen sijaan, jotka harjoittelevat tiettävästi hirmuisia määriä ja ovat sen vuoksi käsittämättömän ylivoimaisia, eivät ole koskaan ylikunnossa. Muistanpa, miten Lahden surullisen kuuluisien vuoden 2001 mömmön-kisojen alla eräs kuusamolainen hiihdonseuraaja tiesi silloisen työpaikkani kahvipöydässä kertoa, että eräs valmentaja oli opastanut hiihtäjiään, että jos ylikunto iskee, niin sitten ollaan joko kolme kuukautta harjoittelematta tai sitten käydään vain piikillä ja jatketaan harjoittelua. Ilmeisesti suomalaiset eivät nykyään käy piikillä. Kommentit (0) Terijokelainen kolminkertainen maailmanmestari 20.02.2016, 19:02 Pari iltaa sitten kerroin Arvo Tuomisen dokumentin innoittamana, miten Terijoen seutu on ollut kulttuurihistoriallisesti merkittävää aluetta, sillä ovathan siellä vaikuttaneet mm. Ilja Repin ja Anna Ahmatov, jotka ovat merkittäviä kulttuurityöntekijöitä koko ihmiskunnan näkövinkkelistä käsin. Mutta myös urheilun saralla Terijoen saavutukset ovat mittavat, mikäli shakin katsotaan olevan urheilua, kuten yleensä sivistysmaissa katsotaan. Nimittäin eräs shakin peräti kolminkertainen maailmanmestari on syntynyt Terijoen Kuokkalan kylässä. Siinäpä olisikin hyvä tietokilpailukysymys, jolla kovan paikan tullen erotetaan miehet pojista. Kuka shakin maailmanmestari on syntynyt Suomessa? Kaikkitietävä Wikipedia kertoo seuraavan tyhjentävän kysymykseen vastauksen: Mihail Moisejevitš Botvinnik (ven. Михаил Моисеевич Ботвинник; 17. elokuuta (J: 4. elokuuta) 1911 Kuokkala – 5. toukokuuta 1995 Moskova) oli kolmeen otteeseen shakin maailmanmestaruuden saavuttanut, lajin historian vahvimpiin pelaajiin luettu suurmestari. Hän syntyi Suomen suuriruhtinaskuntaan kuuluneessa Kuokkalassa. Botvinnik saavutti maailmanmestaruuden 1948 toisen maailmansodan jälkeen vallinneessa epäselvässä tilanteessa, kun maailmanmestaruus oli jäänyt vaille haltijaa Aleksandr Alehinin kuoltua yllättäen. Botvinnik säilytti tittelin vuoteen 1957 ja otti sen uudelleen haltuun vuosiksi 1958–1960. Hänen kolmas kautensa maailmanmestarina kesti 1961–1963. Ensimmäisenä neuvostojärjestelmän tuottamana maailmanmestarina Botvinnik sai kokea poliittisia paineita, mutta hänellä oli myös ratkaiseva vaikutus huippushakkia dominoineen venäläisen koulukunnan syntyyn. Hänen kuuluisimpana oppilaanaan voitaneen pitää Garri Kasparovia. Vielä varttuneella iällä Botvinnik innostui tietokoneiden shakkiharrastukseen tuomasta lisäarvosta. Sisällysluettelo 1 Elämä 2 Maailmanmestariksi 3 Viitteet 4 Aiheesta muualla Elämä Mihail Botvinnik vuonna 1927 Mihail Botvinnik syntyi venäjänjuutalaiseen perheeseen Kuokkalassa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Hänen isänsä Moisey Botvinnik oli hammasteknikko. Botvinnik huomattiin shakkimaailmassa ensimmäisen kerran, kun hän oli 14-vuotias. Hän voitti simultaanipelissä José Raúl Capablancan.[1] Hän oli aloittanut pelaamisen kaksi vuotta aiemmin. Maailmanmestariksi Shakin maailmanmestari Aleksandr Aljehin kuoli 1946. Kansainvälinen shakkiliitto FIDE organisoi tällöin parhaiden pelaajien turnauksen, jonka piti selvittää kuka olisi seuraava shakin maailmanmestari. Neuvostoliitto liittyi tällöin varta vasten FIDEn jäseneksi osallistuakseen tähän turnaukseen. Turnaus järjestettiin 1948 ja sen voitti Mihail Botvinnik. Kommentit (0) Miekka ja kilpi 19.02.2016, 19:09 Tuo toissa päivänä mainittu sävelmä Mistä saa alkunsa synnyinmaa, on tunnussävelmänä elokuvassa Miekka ja kilpi, joka oli aikoinaan hyvin suosittu Neuvostoliitossa. Elokuva oli 1960-luvun lopun KGB:n propagandafilmi, jossa kerrottiin neuvostoliittolaisten agenttien sankarillisesta toiminnasta isänmaata uhkaavia ulkomaisia voimia vastaan. Silloinkin noita äiti Venäjän vastaisia voimia maailmalla riitti ja kansaa piti kasvattaa isänmaallisuuteen. Isänmaallisuutta tarvittiin, koska Neuvostoliitolla oli Tsekkoslovakian ongelmien lisäksi ongelmia myös suuren itäisen naapurinsa kanssa varsinkin Ussurjoella. Tällä hetkellä Venäjän tilanne on helpompi, koska Kiina on keskittynyt taloutensa kasvattamiseen eikä ole keskustellut historiallisten rajavääryyksien oikaisemisesta, vaikka Krimin ennakkotapauksen valossa maalla olisi siihen hyvä syy. Tietääkseni Miekka ja kilpi-elokuvaa katseli innostuneesti myös Vladimir Putin-niminen nuorukainen, jonka ammatinvalintaan ja tunne-elämänkehitykseen sekä geopoliittiseen ajatteluun ulkomaailman vastainen Miekka ja kilpi on jättänyt lähtemättömän jälkensä. Oikeassahan Putin onkin muun maailman suhteen, sillä Venäjällä ei ole tällä hetkellä ystäviä maailmassa, vaan enemmänkin sitä pelätään . Putin on varmasti monipuolisesti lahjakas ihminen ja hän näyttää olevan myös musiikkimiehiä. Alla olevasta linkistä löytyy video, jossa Venäjän presidentti ensiksi äityy laulamaan ja sitten esittämään pianolla isänmaallisen sävelmän Mistä saa alkunsa synnyinmaa. Vaikuttava esitys. Epäilen, että jos Putin vierailisi golfkentällä, niin hän saattaisi sivuta Pohjois-Korean valtion päämiehen maailmanennätystä ja lyödä pallon reikään joka laakilla. http://ulkopolitist.fi/2011/12/19/venalainen-james-bond/ Kommentit (0) Suonenjoen sekasikiö 18.02.2016, 19:04 Suonenjokelaiset ovat tunnetusti hyviä näkemään erilaisia outoja asioita. Kaksi todistetusti  ihmiskunnan merkittävintä ufohavaintoakin on tehty mansikkakaupungissa. Ensimmäisellä kerralla lentävä lautanen laskeutui Suonenjoella eräälle pihalle lumihankeen ja jätti jälkeensä lätäkön, jonka kuutohtori Birger Wiik myöhemmin analysoi tiskivedeksi, joka ymmärrettävää onkin, koska pitäähän lentävässä lautasessakin huolehtia ruokailuvälinehygieniasta. Toisella kerralla lentävälautanen onnistuttiin myös kuvaamaan, ja nykyään tämä kuva on netissä koko ihmiskunnan tärkeimpänä todisteena ulkoavaruudesta tulleesta muukalaisesta. Minusta kuvan ufo erehdyttävästi muistuttaa rihmalla lepänoksaan ripustettua lampunvarjostinta, joka tulkintani on tietysti väärä, koska minua paljon viisaammat ihmiset ovat kuvaa tutkineet eivätkä ole vilunkipeliä asiassa havainneet. https://www.youtube.com/watch?v=qR-UaD_0Kac Uusimmassa oudossa suonenjokelaisessa näköhavainnossa ollaan tällä kertaa jalat tukevasti maassa, koska paikkakunnalla on nähty ainoastaan sakaali. Valokuvakin on otuksesta onnistuttu nappaamaan. Kuvaa tutkiessa tulee mieleen Havukka-ahon ajattelijan ampuma maailman ensimmäinen pyymetso. Mielestäni kuva ei esitä sakaalia, vaan vieläkin erikoisempaa otusta eli supikettua. Ilmeisesti supikoiran ja ketun romanssista on saanut alkunsa tämä ilmetty sekasikiö, josta Iltasanomat uutisoi näyttävästi. Mikäli yhtään sisäsavolaisia pienviljelijä-metsureita tunnen, saataneen asiaan varmistus lähiaikoina, koska eiköhän tuo otus vielä eksy jonkun haulikon omistavan pienviljelijä-metsurin kartanolle kohtalokkain seurauksin ja siitä lasketaan varmuuden vuoksi täyteisellä tai susihauleilla läpi. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001120897.html Kommentit (0) Kellomäki eli Komarovo 17.02.2016, 19:14 Arvo Tuomisen Kannaksen kierros saanee minut vielä tässä elämässä, mikäli maailman kirjat eivät ihan täysin sekoa, kuten pahaa pelkään, palaamaan vielä Terijoen suunnalle. Vasta Tuomisen ohjelmasta tajusi, että esimerkiksi runoilija Anna Ahmatovan haudalla Kellomäessä on vielä käynyt hiljentymässä. Kellomäki oli aikoinaan Terijoen kylä, joka nykyään tunnetaan nimellä Komarovo. Toissa kesänä kävin kyllä Pietarissa Ahmatovan museoksi muutetussa asunnossa. Ahmatov oli Stalinin aikana jonkinlainen johtava toisinajattelija. Kun Stalin järjesti saksalaisten puolelle loikanneen kenraali Vlasovin ja hänen upseereidensa julkiset hirttäjäiset, myös runoilijatar sai tilaisuuteen kutsukortin, mutta hän uskalsi kieltäytyä. Häntä ei suoranaisesti rangaistu tästä mielenosoituksesta. Tosin Ahmatovan asunnon ikkunan alle pystytettiin Stalinin patsas tuijottamaan runoilijan ikkunaan. Se saattoi olla osoitus diktaattorin huumorintajusta. Kellomäessä, eli Komarovossa, vaikutti myös hyvin tunnettu neuvostoliittolainen säveltäjä Veniamin Basner, joka on säveltänyt tunteellisen laulun Mistä saa alkunsa synnyinmaa. Luulen, että sekä suomalaisten että venäläisten synnyinmaa alkaa Kellomäen suunnalta, siis läheltä maamme nykyistä itärajaa. Suomalaisten synnyinmaa on länsipuolella ja venäläisten itäpuolella. Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia. https://www.youtube.com/watch?v=Eqr46yWGXww Kommentit (0) Maailman ensimmäinen sukellusvene 16.02.2016, 19:10 Tv-toimittaja Arvo Tuominen kiersi eilen Karjalan kannasta samoilla seuduilla, joilla itsekin olin viime kesänä mukavien uukuniemeläisten kanssa. Olen muutaman kerran jo kannaksella matkaillut, mutta eilen huomasin, että vielä on mielenkiintoisia asioita näkemättä, kuten Siestarjoella näytillä oleva maailman ensimmäisen sukellusveneen jäljitelmä. Erilaiset koneet ja laitteet ovat mieltäni aina kiehtoneet, vaikka niiden käyttäjänä olen täysin tumpelo, koska olen itseni pöhköksi lukenut. Maailman ensimmäisen sukellusveneen veisti puuseppä Jefim Nikonov itsensä Pietari Suuren toimeksiannosta. Laite on puusta rakennettu ja sitä liikuteltiin lihasvoimin soutamalla. Vedenalainen muistuttaa suurta tynnyriä, jonka kyljistä törröttää kaksi kappaletta airoja.  Sen verran sukellusvene muistuttaa nykyisiä, että siinä oli jo jonkinlainen tähystystorni. Suomalaisilla on paha tapa vähätellä ja hähätellä venäläiselle ja neuvostoliittolaiselle tekniikalle. Esimerkiksi kun hyvä itänaapuri vuonna 1957 ampui avaruuteen ihmiskunnan ensimmäisen satelliitin, naureskelivat suomalaiset, että "ryssä perkele ampui huopatossun taivaalle". Mutta Jefim Nikonovin veistämä maailman ensimmäinen sukellusvene sen sijaan toimi; tosin ehkä vain puolittain, koska se sukelsi suunnitelmien mukaisesti, mutta takaisin pintaan sitä ei saatu. Russiapedian mukaan sukellusvene saatiin valmiiksi syksyllä 1724. Aluksen testiajot päättyivät kuitenkin köpelösti. Vene päätyi hallitsemattomaan sukellukseen ja rysähti merenpohjaan Nikonov sekä neljä merimiestä kyydissään. Nämä pelastuivat turmasta kuin ihmeen kaupalla. Sukellusvene Kurskin miehistölle kävi huonommin vajaat 300 vuotta myöhemmin. Lisätietoa maailman ensimmäisestä sukellusveneestä löytyy tästä linkistä: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1430356219071.html Kommentit (0) Suoranuottinen mies 15.02.2016, 19:03 Palopäällikkö Allan Lehtisen lahjakkaat pojat Lasse ja Hannu julkaisivat tänään Helsingin Sanomissa kauniin muistokirjoituksen 27.1.2016 95-vuotiaana edesmenneestä isästään. Muistokirjoituksen mukaan Allan Lehtinen oli suoranuottinen mies, joka ikäluokkansa miesten tapaan uskoi paitsi esimerkin voimaan, myös kuriin ja järjestykseen. Kotona ei kiroiltu, tupakoitu eikä tarjottu alkoholia. Omaa polkuaan pitkään kulkenut mies saneli itse lopuksi hoitotahtonsa lääkärille: ”Ei elvytetä. Menoksi vain”.   Lasse Lehtinen kertoi hyvän esimerkin isänsä suoranuottisuudesta myös kirjassaan Luotettavat muistelmat. Kerran Lehtisen aikamiespoika saapui vielä alaikäisenä ollessaan kotiin ns. simassa. Isä Alan Lehtinen otti poikansa tiukkaan puhutteluun ja jopa ruumiillisia pakotteita käyttäen yritti saada poikansa paljastamaan, kuka oli se törkimys, joka oli hankkinut alaikäiselle päihteitä.   Mutta Lasse ei paljastanut edes fyysisen painostuksen alla lestinheittäjän nimeä, joka oli häntä jonkin verran vanhempi ja paljon isompi kuopiolainen, joka varttuneempana tunnettiin ns. kansanvaltaisen työväenliikkeen huomattavana edustaja. Lestinheittäjän nimeä en uskalla tässä yhteydessä turhaan lausua.   Mainittakoot, että  lestinheitosta syytetty nuorukainen oli sittemmin myös presidenttiehdokkaana ällistyttävän vaatimattomalla noin 5 %:n menestyksellä. Vaatimattoman menestyksen pääsyinä olivat ymmärtääkseni miehen nuoruuden toilailut tai paremminkin niiden kiistäminen.   Hän kiisti vaalitaistelun aikana jyrkästi sen, että olisi hankkinut päihteitä alaikäiselle Lasse Lehtiselle kuten myös sen, että olisi antanut fyysistä asennekasvatusta hankalaluonteiselle uskonnonopettajalleen, kuten myös huhuttiin. Arvioni mukaan kummankin asian myöntäminen olisi nelinkertaistanut ehdokkaan vaalikannatuksen. Kommentit (0) Munien paisuttelu 14.02.2016, 16:38 Jokunen päivä sitten ylistin professori Matti Klingeä, jonka 70-luvun muistelmat olin juuri lukenut, Suomen sivistyneimmäksi mieheksi. Nyt olen lukenut Otavan entisen johtajan Heikki A. Reenpään muistelmateoksen Pikku-Heikki, ja todennut, että sivistyneisyydessään hän yltää lähes Klingen tasolle. Reenpää on myös kaikin puolin viimeisen päälle herrasmies, mutta yhden pikkutuhman jutun hän on muistelmiinsa kelpuuttanut, jota en nyt malta olla kertomatta suoraan kirjoittajaa lainaten. Reenpää oppi karjalaisen osakunnan riennoissa tuntemaan taidehistorian professori Onni Okkosen, joka oli nuorena ylioppilaana ollut Raja-Karjalassa tutkimassa kansanomaisia tekstiilejä. Erään talon tuvassa hän oli nähnyt mielenkiintoisia tekstiilejä ja emäntä  kertoi, että talon aitassa olisi vielä lisää tyttären tekemiä käspaikkoja ja muitakin kankaita. Okkonen lähti aitan ovea kilkuttelemaan, mutta oven avatessaan ja hintelän ylioppilaspojan nähdessään talon tytär käsitti tämän aikeet väärin ja tokaisi: " A miun tähe katsho sie älä muniais paisuttele:" Kommentit (0) Rocky 13.02.2016, 19:38 Koska maassamme ei enää ole kunnolla toimivaa elokuvasensuuria, olemme saaneet perjantai-iltaisin seurata ammattilaisnyrkkeilijä Rocky Balboan värikkäitä vaiheita TV 4-kanavalla. Rocky-elokuvissa vietetään todellista iskujuhlaa ja annetaan nuorisolle väärä kuva väkivallasta sekä ihmisen pään kestävyydestä. Tuhansista aivotärähdyksistä huolimatta elokuvan päähenkilön humeettirasia ei sassaroi, kuten Kassu Päätalo olisi asian ilmaissut.   Reaalitodellisuudessa on sensijaan hyvin tavallista, että nuo entiset pugilistit poistuvat tuonilmaisiin kohtuuttoman nuorina ja syynä on jokin aivoperäinen sairaus. Mieleen tulevat päällimmäisinä Pertti Purhonen, Gunnar Bärnlund, Floyd Pattersson, joka valitteli viime vuosinaan sitä, ettei muista aina nimeään ja eiköhän Patterssonin kova vastustaja Ingemar Johanssonkin ollut viime aikoinaan kovasti huonomuistinen.   Muhammed Ali sentään sinnittelee vielä aivosairaudestaan huolimatta. Reilut 20 vuotta sitten Ali sai kunnian sytyttää Atlantan olympialaisten tulen ja hän oli jo silloin siinä kunnossa, että oli sytyttää soihdullaan kaiken muun, muttei sitä mikä oli pääkohde.    Viime syksynä oli Helsingin Sanomissa juttu 78-vuotiaasta Olli Mäestä, josta oltiin silloin tekemässä elokuvaa ja jutussa kerrottiin Mäenkin sairastavan alzheimeria. Ihmispää ei ole tarkoitettu alasimeksi. Väkisinkin herää kysymys,  pitäisikö työsuojeluviranomaisten puuttua ainakin ammattinyrkkeilijöiden työturvallisuuteen; amatööreillähän kyseessä on vain harrastusluonteinen toiminta, jota työsuojelupiirit eivät valvo.   Viralliset Rocky-elokuvat näyttävät päättyvän viiteen osaan, mutta vuonna 1989 Aki Kaurismäki teki kahdeksan minuutin elokuvan Rocky VI, joka on ivamukaelma sarjan aiemmista osista, ja siinä elokuvassa väkivalta on realistista. Tattaripuurolla ruokittu siperialainen Igor, tosiasiassa Sakari Kuosmanen,  lentää Amerikkaan ja mukiloi sikäläisen Rockyn, eli Silu Seppälän, hetkessä sairaalakuntoon, mutta herkkänä tunneihmisenä hän sentään katuu syvästi tekoaan jälkeenpäin.   Hiljennymme katsomaan iskujuhlaa: https://www.youtube.com/watch?v=tzsfhoHmqPU   Kommentit (0) SVR 12.02.2016, 18:47 Harva on se, joka tietää, että Suomen sivistynein mies professori Matti Klinge on Savon poekia, vaikka häntä ei yleensä ole totuttu pitämään mitenkään savolaisen lupsakkaana miehiä.  70-luvun muistelmissaan hän kertoo, että eräiden Linkolan Kurki-juhlien kohokohdaksi muodostui hänen esityksensä Savon Vapautusrintaman eli SVR:n perustamisesta. Vaatimus saavutti suurta kannatusta päätyessään taisteluhuutoon: "Alas Pohjanmaan ja Hämeen pakkovalta, eläköön vapaa Savo. Klingen sukujuuria löytyy Iisalmen puolesta. Se asia paljastui hänen muutama vuosi sitten julkaisemasta kirjasta Iisalmen ruhtinaskunta. Yleensä iisalmelaiset eivät mielestäni kuitenkaan ole Klingen kaltaisia sivistyneistön edustajia, vaan tyypillinen Savon Sanomien juttu iisalmelaisista on otsikoitu, että "Mies puukotettiin ryyppyporukassa Ylä-Savossa. Muutenkin olen oppinut suhtautumaan varovasti Iisalmelaisiin, koska muistan elävästi tapauksen vuoden 1968 Pohjois-Savon maakuntaviestistä. Silloin Suonenjoen Vasama voitti sekä miesten että naisten viestit ja se ärsytti selvästi tulisieluista Iisalmen Visan hiihtomiestä Immo Kuutsaa. Palkintojenjaossa Kuutsa lausui jotain Vasaman menestystä vähättelevää, jonka jälkeen toinen tulisieluinen hiihtomies Suonenjoen Vasaman Niilo Väisänen esitti, että suonenjokelaiset osoittavat mieltään vähättelevälle lausunnolle ja poistuvat vastalauseena juhlatilaisuudesta, kuten he myös sitten näyttävästi tekivätkin. Tosin silloinkin vältyttiin enemmiltä väkivaltaisuuksilta, koska hiihtomiehet eivät ole jalkapallomiesten kaltaisia huligaaneja. Kommentit (0) Suomen sivistynein mies	11.02.2016, 19:05
Eittämättä professori Matti Klinge on Suomen sivistynein mies eikä hän ole edes liiemmälti yritä tätä asiaa salata. Muutenkin hän on tunnetusti monipuolisesti lahjakas henkilö, mutta 1970-lukua käsittelevästä muistelmateoksesta Anarkisti kravatti kaulassa löytyy kirjoittajasta vielä yllättävä uusi ominaisuus, joka lyö minut ällikällä.; hän on entinen jalkapalloilija. Enpä olisi uskonut, koska professori on mielestäni yleensä suhtautunut hieman ylimielisesti urheiluun. Esimerkiksi eräs nuori Helsingin Sanomien toimittaja halusi joskus vuosia sitten pilailla professori Klingen kustannuksella ja kysyi häneltä haastattelussa, että mitä mieltä tämä on meneillään olevista jalkapallon mm-kisoista. "En ymmärrä, mistä puhutte", oli professorin vastaus. Mutta 70-luvun muistelmissaan Klinge sitten yllättäen paljastaa olevansa entinen amatöörijalkapalloilija. Nimittäin kalastaja Pentti Linkolan keväisin pidetyissä luonnonsuojeluaiheisissa Kurki-juhlissa järjestettiin rannoiltaan sulaneen lammen jäällä jalkapallo-ottelu, jolloin humanistien joukkueessa biologeja vastaan pelasi myös Matti Klinge. Joukkueen tunnuslauseena oli "kyllä ihminen aina eläimen voittaa", mutta Klinge epäilee, ettei ihminen kuitenkaan sillä kertaa voittanut. Varma hän ei asiasta kuitenkaan ole, koska ei tunne pelin sääntöjä. Kommentit (0)
Desiderata	10.02.2016, 19:28
Eilen näyttelijä Esa Saario esitti kumealla bassollaan Desideratana tunnetun tekstin, jonka alkuperästä netissä väitellään. Hyvän tarinan mukaan se olisi löytynyt Baltimoressa olevan Pyhän Paavalin kirkon seinästä, johon se olisi hakattu vuonna 1692. Toisen tiedon mukaan sen on kirjoittanut saksalainen runoilija Max Ehrman 1920-luvulla. Joka tapauksessa tämän kirjallisen viisauden soisi koristavan maamme kotitalouksien ja työpaikkojen seiniä kaiken hälyn ja kiireen keskellä. Tosin hieman eilen kuullun esityksen tunnelmaa häiritsee se, että Esa Saario muistetaan parhaiten Pohjantähti-elokuvan velmumaisena Janne Kivivuorena. Mainittakoon, että samassa elokuvassa näytteli myös Linda Lampenius, joka esitti siinä todella nuorta Viljo Koskelaa, josta sittemmin tuli hyvän suomalaisen johtamistaidon ruumiillistuma. Koskelan esikuva oli muuten Nilsiäläinen pienviljelijä Einari Kokkonen. Alla olevan Desideratan käännöksen löysin netistä: Mene tyynesti hälyn ja kiireen keskellä ja muista, mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen. Niin pitkälle kuin itsestäsi luopumatta on mahdollista, pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa. Puhu oma totuutesi rauhallisesti ja selkeästi. Kuuntele muita, myös typeriä ja tietämättömiä; heilläkin on tarinansa kerrottavanaan. Vältä äänekkäitä ja aggressiivisia ihmisiä, he ovat piina sielulle. Jos vertailet itseäsi muihin, sinusta voi tulla turhamainen ja katkera, sillä aina on olemassa sinua suurempia ja mitättömämpiä ihmisiä. Iloitse saavutuksistasi samoin kuin suunnitelmistasikin. Säilytä kiinnostus elämäntyöhösi, olipa se kuinka vaatimaton tahansa, se on todellista kiinteää omaisuutta ajan ja onnen vaihteluissa. Ole varovainen liiketoimissasi, sillä maailma on petkutusta täynnä. Mutta älä anna tehdä sinua sokeaksi olemassa olevalle hyvyydelle. Monet tavoittelevat korkeita ihanteita ja kaikkialla elämä on täynnä sankaruutta. Ole oma itsesi, varsinkaan älä teeskentele kiintymystä. Älä myöskään ole ivallinen rakkauden suhteen, sillä kuivuuden ja turvattomuuden keskellä se on yhtä ikivihreää kuin ruoho. Ota lempeästi vastaan vuosien antamat neuvot luopuen kauniisti nuoruuteen kuuluvista asioista. Kasvata ja vahvista henkeäsi, jotta se suojaisi sinua äkillisen epäonnen kohdatessa, mutta älä masenna itseäsi kuvitelmilla. Monet pelot uupumuksen ja yksinäisyyden synnyttämiä. Terveellistä itsekuria unohtamatta ole lempeä itseäsi kohtaan. Olet yhtä paljon maailmankaikkeuden lapsi kuin puut ja tähdet; sinulla on oikeus olla täällä. Ja ymmärsit sen sitten tai et, maailmankaikkeus joka tapauksessa kehkeytyy niin kuin sen tuleekin. Sen vuoksi elä rauhassa Jumalan kanssa, olkoonpa kuvasi hänestä mikä tahansa. Ja millaisia lienevätkin toimesi ja rientosi elämän hälisevän sekasorron keskellä, säilytä sielusi rauha. Kaikesta näennäisyydestä, raskaasta työstä ja särkyneistä unelmista huolimatta maailma on silti kaunis. Ole iloinen. Yritä olla onnellinen. Kommentit (1)
Esko Roine	09.02.2016, 19:07
Mikäli näyttelijä Esko Roineen muistelmiin on yhtään uskominen, Roine on hämäläisyydestään huolimatta harvinaisen hauska ja sanavalmis mies. Muistelmissa kerrotaan, että kun Pyynikin kesäteatterissa esitetiin Pohjantähteä, jossa IKL:n mies saapuu muiluttamaan Kivivuoren Ottoa ja sanoi: "Eiköhän panna punikin perse kirjavaks", niin Kalle Holmbergin tiukasta ohjauksesta huolimatta Roine ehdotti: "Jos kuitenkin löisitte". Tässä tapauksessa on mielestäni kaksi muistivirhettä. Ensiksi muiluttajat olivat Lapuan liikkeen miehiä, ei IKL:n, joka on vähän eri asia. Toiseksi muistaakseni muilutettava ei ollut Kivivuoren Otto, vaan hänen poikansa Janne, jonka Pentinkulman lapualaiset opettaja Pentti Rautajärven johdolla muiluttivat ja pahoinpitelivät, vaikka tämä suostui kyyditsijöiden vaatimuksesta laulamaan isänmaallisen kappaleen "Kuullos pyhä vala kallis Suomenmaa". Ja hyvin lauloikin, koska todistuksessa oli laulusta täysi 10. Ensimmäisessä Pohjantähden elokuvaversiossa Janne Kivivuorta esittää Esa Saario, joka ei ollut iso mies, mutta siitä huolimatta hänellä oli syvä basso. Kuunnelkaa itse, miten Saario esittää opettavaisen kappaleen Desiderata, jossa käsketään kulkemaan tyynesti kaiken hälyn ja kiireen keskellä ja muistamaan, mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen. https://www.youtube.com/watch?v=-r4XYvd9QZI Kommentit (0)

Eläinsuojelua 08.02.2016, 19:03 Jatkan eläinsuojeluaiheella, jota aihetta sivusin jo viime viikolla, jolloin kerroin söpöstä pyrstötiaisesta, joka törmäsi rekkaan ja jonka rekkakuski toimitti hoitoon Heinolan lintutarhalle, jonka jälkeen Suomen naiset ihastuivat tähän teiden ritariin. Eilen ilmestyi Helsingin Sanomien kuukausiliite, jossa oli juttu Auschwitzin keskitysleirin kauheuksista. Mutta jutussa myös kerrottiin, että natsit olivat kaikesta huolimatta innokkaita eläintensuojelijoita. Saksaan perustettiin heidän aikanaan suuria luonnonsuojelualueita. Susi rauhoitettiin ensimmäisenä maailmassa, ja jopa kalojen lempeästä kohtelusta oli tiukat määräykset. Tuossa kala-asiassa minullakin, vanhalla luonnonsuojelulla olisi natseista paljon opittavaa. Jos joku olisi natsi-Saksassa kuljettanut eläimiä junissa samalla tavalla kuin juutalaisia, olisi syyllinen saanut nappituomion. Sen jo tiesinkin, että Hitler oli täysraitis kasvissyöjä, mutta minulle oli uutta, että SS-:n päällikkö Himmler oli myös vegaani. Ennen uskoin, että kasvissyöjät  ovat enimmäkseen lempeitä, mutta nyt joudun siis tarkistamaan käsityksiäni tässäkin asiassa. Ehkäpä lihansyöjät ovat sittenkin leppoisempia. Kun oikein pinnistelen muistiani, muistelen jostain lukeneeni, että Intian kasvissyöjä hindut ovat olleet välillä hyvinkin innokkaita lyömään lihoiksi sikäläisiä lihaa syöviä muslimeja. Toisaalta luulen lihansyöjä muslimien osanneen pitää myös hyvin puolensa. Jostain väitän lukeneeni, että kun Intia itsenäistyi lempeän suurmiehen Mahatma Gandhin johdolla ja maa jaettiin hindujen ja muslimien kesken, niin siinä tohakassa olisi tapettu 10 miljoonaa ihmistä, eli melkein saman verran kuin ensimmäisessä  maailmansodassa. Kommentit (0) Mitäs minä sanoin 07.02.2016, 17:20 Mitäs minä sanoin! Taas olin oikeassa. Ei ollut Suomen pojista mitään vastusta hyvän itäisen naapuriemme pojille jääpallon mm-kisojen loppuottelussa. Taas ne siis jyräsi meitin, kuten ennustinkin. Jos sen sijaan venäläisiä vastassa olisivat olleet ruotsalaiset, jotka eilen hävisivät häpeällisesti pojillemme, olisi Ruotsi varmasti voittanut loppuottelun ja tehnyt voittomaalin kylmän rauhallisesti jatkoajalla. Ihan tuli elävästi mieleeni suomalaisten peliesityksestä maamme jalkapallojoukkue Tukholman olympialaisissa vuonna 1912. Silloinhan poikamme kukistivat ensiksi yllättäen Venäjän ja sitten skandaalimaisesti Italian ja selvisivät otteluun pronssista Hollantia vastaan. Otavan Suuren tietosanakirjan mukaan väsymys iski poikiimme siinä vaiheessa ja hävisimme pronssi ottelun 9 - 0. Edellä kerrottu on siis virallisen urheiluhistorian näkemys asiaan. Tosiasiassa suomalaiset eivät pelanneet väsyneinä mitalipelissä vaan pelkästään krapulassa. Joukkueemme oli päättänyt virkistäytyä ennen loppuotteluja ja lähtivät Tukholman yöelämään koska pelin piti olla vasta kahden päivän päässä, mutta kisaisäntinä toimineet ruotsalaisetpa tekivätkin heille niin tyypillisen jäynänsä ja varhensivat ottelua vuorokaudella. Mainittakoon, että Suomen silloisen joukkueen kovaotteisina toppareina pelasivat Algot Niska ja Erik von Frenckell. Edellisestä tuli sittemmin Suomen  pirtukuningas sekä Dannyn vaari ja jälkimäisestä Helsingin kaupunginjohtaja ja kohukaunotar Tabe Slioorin erittäin hyvä ystävä. Syvä ystävyys tuli julkiseksi, kun ystäväänsä 40 vuotta nuorempi Tabe paljasti suhteen intiimit yksityiskohdat siihen malliin arvovaltaisessa Vip-lehdessä, että lehti myytiin hetkessä loppuun. Rouva Ruususen rikosoikeudelliseen vastuuseen johtaneet paljastukset suhteestaan silloiseen pääministeri Matti Vanhaseen olivat urheilukielellä verryttelyä Taben paljastuksiin verrattuina. Kommentit (0) Ihmeiden aika ei ole vielä ohi 06.02.2016, 22:25 Olen innokas jääpallomies ja ehkäpä lajin viimeinen Suomessa. Sen olen kuullut, että entinen Supon päällikkö Seppo Tiitinen seurasi aikoinaan innokkaasti WP:n otteluja kentän laidalla, mutta luulen, että hän teki sen vain virkansa puolesta. Epäilemättä kansainvälisen terrotin uhka laijuu myös Suomen jääpallokentillä. Päivällä seurasin teksti-tv:ltä Suomen ja Ruotsin mm-välieräottelua. Tosin aluksi hieman innottomasti, koska mitään jännitystä kohtaamisessa ei pitänyt olla. Ruotsi voitti Suomen alkusarjassa kahdeksalla maalilla ja jopa Venäjän kolmella maalilla ja joukkueen piti olla matkalla kohti helppoa maailmanmestaruutta. Aluksi olin innoton pelin suhteen, mutta sitten teksti-tv kertoi tulikirjaimilla, että Suomi oli yllättäen siirtynyt 2-0 johtoon, ja niinhän siinä sitten kävi, että poikamme voittivat lopulta 3-2, joka tulos lienee maamme palloiluhistorian suurimpia yllätyksiä. Huomenna loppuottelussa on vastassa isäntäjoukkue Venäjä, ja tiedän, miten pelissä käy. Odotan nyt innokkaasti nettilehtien raporttia äskeisestä pelistä. Tuomarilinja minua kiinnostaa kovasti. Venäjällä jääpallo on erittäin suosittua ja luulen, että isännät ovat tehneet kaikkensa voittaakseen maailmanmestaruuden. Ihan tulee mieleen Antti O. Arposen viimeiseksi jäänyt urheilunovellikirja. Siinä oli tarina Valko-Venäjän jääkiekon mm-kisojen loppuottelun etukäteisjärjestelyistä. Kaksi nahkatakkimiestä kävi pelin edellä kertomassa tuomarille, miten tämän tulisi tuomita. Tuomaria muistutettiin siitä, että joskus huonosti tuominnut viirupaita on vain kadonnut pelin jälkeen eikä häntä ole koskaan löydetty.  Arposen tarina oli fiktiota, mutta jokainen, joka yleensä jotain muistaa, muistaa, että Minskin kisojen tuomarilinja sai monen jääkiekon ystävän ilmeen mietteliääksi. Kommentit (0) Suru-uutinen Itä-Hämeestä 05.02.2016, 18:53 Maailman media on niin täynnä kaikenlaista pahuutta ja julmuutta, ettei esimerkiksi uutinen ihmisten tappamisesta kasapäihin tai se, että laivalasti evakkoja hukkui, tunnu enää yhtikäs miltään. Mutta kun arvovaltaisen Itä-Häme lehden nettisivulla on surullinen juttu rekan ja söpön pikkuisen pyrstötiaisen kohtalokkaasta törmäyksestä, on päiväni pilalla. Uutinen kuitenkin osoittaa, että vielä on maailmassa hyväsydämisiä tolkun ihmisiä: "Hellyttävä tarina pikkulinnusta ja rekkakuskista sai surullisen lopun Heinolassa", otsikoi Itä-Häme ja jatkaa: "Rekan tuulilasiin Nelostiellä törmännyt pyrstötiainen kuoli lopulta vammoihinsa Heinolan lintutarhalla torstaina iltapäivällä. Rekan kuljettaja Riku Vianto pysähtyi heti törmäyksen jälkeen lähimmälle levähdysalueelle ja pelasti linnun tuulilasin aurinkosuojan alta. Hän soitti tuntemalleen lintutarhalle, ja tarhan omistaja Olli Vuori lähti rekkaa vastaan noutamaan lintua hoidettavaksi. Tintti oli pirteä ja päällisin puolin kunnossa. Vuori vei sen toipumaan tarhalle ja odottamaan vapautusta luontoon lajitoveriensa luokse. Vuori oli vielä torstaiaamuna toiveikas linnun toipumisen suhteen. Lintu pystyi sisätiloissa lähtemään lentoon, muttei jaksanut lentää kuin viisi metriä. Se jätettiin tarhalle toipumaan. Pyrstötiainen on sosiaalinen lintu, joka ahdistuu hiljaisuudessa, joten se sijoitettiin papukaijojen lähelle. Niiden elämöinti piristi tinttiä. Iltapäivään mennessä pyrstötiainen alkoi kuitenkin väsyä. Lopulta Olli Vuori ilmoitti ikävän asian. - Surullisia uutisia. Tintti on nyt kuollut, hän kertoi Etelä-Suomen Sanomille. Vuoren mukaan pieni lintu oli ilmeisesti saanut törmäyksessä sisäelinvammoja, joihin se oli lopulta kuollut. - Useimpien autoon törmänneiden lintujen kohtalo on sama, Vuori kertoo." Tarina saattaa kuitenkin saada vielä onnellisen lopun, koska arvovaltainen Etelä-Suomen Sanomat kertoo nettilööpissään seuraavaa: "Linnun pelastaneesta rekkakuskista tuli naisten sankari: "Sydänritari!""   Kommentit (0) Hiljaisuus 04.02.2016, 20:05 Suomessa tehdään hyviä elokuvia, mutta kansainvälisesti ne eivät menesty, koska ne on suunnattu yli 12-vuotiaan älykkyysosamäärälle. Sunnuntai-iltana tuli telkkarista Sakari Kirjavaisen toisenlainen sotaelokuva nimeltään Hiljaisuus, joka oli vaikuttava kokemus, eikä sitä turhaan palkittu Jusseilla muutama vuosi sitten. Yleensähän sotafilmeissä kuvataan miehiä, jotka tekevät ruumiita, mutta tässä tapauksessa kuvattiin miehiä, jotka niitä pesivät.   Ymmärrän kyllä, ettei ruumiinpesuaiheesta oli juuri elokuvia tehty, koska aihe on ahdistava. Harva on se katsoja, joka suostuu sellaisen katselusta vapaaehtoisesti maksamaan. Olen tässä tutustunut Matilaisen Veikon albumeihin, joista löytyy paljon sota-ajan kuvia. Jollain suonenjokelaisella oli kuulema oma kamera mukana rintamalla.   Tässä alhaalla näytteeksi kaksi kuvaa, jollaisia ei yleensä perhealbumeista eikä isänpäivän sotakirjoista löydy. Luultavasti sovan käyneillä miehillä oli paljonkin noita kuvia ihmisruumiin kappaleista, mutta lapsille ja naisille niitä ei näytelty. Toisen kuvan takana lukee ”motti on puhdistettu”, vaikka aika paljon siivottavaa on vielä jäänyt.       Kommentit (2) Kivettömän kellon myyjä 03.02.2016, 19:10 Nyt korkein oikeus tutkii nyt vallan harvinaisessa suullisessa käsittelyssä sitä, että onko se ihan lainmukaista peliä, kun merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja ostaa taulun satasella, kehystää sen kympillä ja myy sen sitten tonnilla eteenpäin. Ennen oltiin sitä mieltä, ettei se ole tyhmä, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Nyt korkein oikeus sitten ratkaisee, että onko kyseessä hyvä bisnes vai rahanpesu. Kun nyt maamme kotitalouksien sisäkatotkin alkavat olla poliitikkojen myymillä tauluilla vuoratut, voisivat vaaliehdokkaat keksiä jotain muuta myytävää arvokkaan yhteiskunnallisen toimintansa tukemiseksi. Muistan, että ainakin lapsuudessani erilaiset veijarit myyskentelivät ohikulkijoille henkensä pitimiksi kivettömiä kelloja; ehkä ne olisivat poliitikoille sopivia myyntiartikkeleita. Niidenkin kate oli ihan hyvä vaikkei ihan taulujen luokkaa. Luulen, että nuo kivettömät kellot, joita kutsuttiin aluksi Mikki-hiiri-kelloiksi, koska niiden kellotauluissa nimestä päätellen oli silloin suositun sarjakuvahahmon kuva. Kellot olivat amerikkalaisten sotilaiden tuomisia köyhille eurooppalaisille toisen maailmansodan aikana. Näitä komean näköisiä halpoja aikarautoja jaeltiin paikallisen väestön suosion hankkimiseksi. Kellojen laakereissa ei käytetty timantteja ja niinpä ne kävivät ajassa vain aikansa. Eräskin kivettömän kellon myyjä vakuutteli asiakkailleen, ettei hyvä kello kauaa tuntia käy. Lopuksi syvennymme tutkailemaan kuvataidetta. Tästä linkistä löytyy edesmenneen naivistin Martti Innasen työ nimeltään Kivettömän kellon myyjä. Tuon näköistä miestä minäkin äänestäisin täysin puoluekantaan katsomatta. Tuollainen poliitikko ei ostaisi Saksasta ilmaa 4,5 miljardilla, antaisi maamme kansallisaarretta, eli Sokostin äärettömän arvokasta fosfaattiesiintymää, norjalaisille puoli-ilmeiseksi tai myisi pilahintaan maamme sähkönjakeluverkkoa ulkomaiselle yhtiölle, joka maksaa Suomelle tuloistaan veroa 1,2 % ja joka häpeämättömästi korottaa siirtomaksuja kerralla 27 %. https://www.flickr.com/photos/22601320@N00/2795964202 Kommentit (2) Suonenjoen - Pieksämäen heimosoturit 02.02.2016, 19:08 Kärkkäälän facebook-sivulta bongasin Yle-arkiston dokumentin pieksämäkeläisten ja suonenjokelaisten nuorten urosten välisestä heimosodasta, jossa luonnollisesti pohjimmiltaan taisteltiin lisääntymisoikeudesta alueen harvalukuisten naaraiden kaa. Ainakin luontoelokuvien tekijä niin asian selittäisi. Villien alkuasukasheimojen elämää kuvaavassa dokumentissa taas puhuttaisiin siitä, että tuollaisella sotaisella käyttäytymisellä villiasukasheimo pyrkii estämään väestön liikakasvun. Mekanismina on se, että uljaita miessankareita, eli parhaita tappelijoita, ihannoiva heimo ei arvosta tyttövauvojaan ja niinpä tyttöjen määrää rajoitetaan tyttölapsikuolemien avulla. Miesten lukumäärän vähentyminenhän ei tunnetusti juurikaan vaikuta syntyvyyteen. Isonvihan aikaan esimerkiksi Lapualta tapettiin kaikki miehet lukuun ottamatta erästä kuusikymppistä pappaa, jota sitten sodan jälkeen lisääntymisikäiset naiset vetelivät vesikelkassa talosta toiseen eikä turhaan, sillä seuraavana vuonna syntyi pitäjässä yli 200 lasta. Yleisesti arvellaan tämän asian vaikuttavan vieläkin eteläpohjaisten muusta väestöstä poikkeavaan käyttäytymiseen. Muuten, jos nykyään käytäisiin tuollaisia dokumentissa kuvattuja heimosotia ja piekäsämäkeläisurhot palailisivat nenät verissä takaisin koteihinsa, kuten filmissä nähtiin, iltapäivälehdet repisivät asiasta isoja lööppejä. 70-luvulla vain ajateltiin, että pojat ovat poikia. Nykyäänhän nuoristamiehistä ei enää ole moiseen sankaruuteen. Ne vain surffailevat netissä eivätkä enää tilastojen mukaan edes juo viinaa tai polta tupakkaa. Eivätkä ne enää osaa tapellakaan, vaan se on vain sellaista tyhjänpäiväistä potkimista. Kyseisen luontodokumentin voi katsoa tästä linkistä: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/03/12/koviksia-juntteja-ja-traktoriporukkaa Kommentit (0) Tärkeitä ihmisiä 01.02.2016, 22:33 Myös eilen mainitsemani Ylen Arkiston lyhyet Suonenjoki-aiheiset pätkät kannattaa katsoa, niin huomaa, että vanhoina hyvinä aikoina ihmiset osasivat vastailla vakavasti ja asiallisesti toimittajien vaikeisiin kysymyksiin vaikkapa siitä, pitäisikö Suonenjoen kirkonkylä muuttaa kauppalaksi. Haastateltujen mielestä kysymyksessä oli tärkeä yhteiskunnallinen kysymys. Kaikki haastatellut korostivat, tähdensivät ja painottivat sitä, että elämä muuttuu paremmaksi ja onnellisemmaksi, kun kirkonkylä muuttuu kauppalaksi. Varmaan niin sitten kävikin. Kuntamuotoasia oli tärkeä asia ja niinpä myös eräät haastatellut muuttuivat lievästikin sanottuna tärkeän oloisiksi kameran edessä. Joku nykyajan lättähattunuori, vai mitä ne nykyajan huligaanit ovatkaan, tyytyisi vain toteamaan nykykielellä, että v----u, evvk koko kuntamuoto. Sen sijaan 70-luvun hyvinkasvatettu suonenjokelainen nuori perustelee pitkään ja seikkaperäisesti kuntamuodonmuutoksen positiivisia vaikutuksia. Paljon uutta väkeä muuttaisi varmasti paikkakunnalle kauppalaksi muuttumisen myötä. Tanssejakin tultaneen asian johdosta järjestettämään entistäkin enenevämmässä määrin. Oletin, että tyttö lopuksi toteaa, että "suahaan  kaet tiskokin, kun ei ou nykyään mittään tekemistä", mutta niin ei haastateltu neiti muista sanoa. Tarkastakaapa liitteen lyhyet videot - ehkä sieltä löytyy tuttuja. Oletteko muuten huomanneet, että tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/15/marjat-markoiksi-suonenjoen-kauppalassa   Kommentit (0) Metsiemme mätänevät miljoonat 31.01.2016, 20:58 Muistan, ettei koulun ainekirjoitustunneilla ollut juurikaan muita aiheita tarjolla kuin "metsiemme mätänevät miljoonat" tai "turve, kotimainen energianlähde". Minulta ei oikein syntynyt lasta eikä oikein mitään muutakaan, kun yritin aiheita työstää. Mutta alan ammattilaisten ollessa asialla tuosta marjateemasta saa mielenkiintoisen tarinan; ainakin Ylen toimittajat onnistuivat asiassa vuonna 1973, kuten alla oleva ohjelma todistaa.  Ohjelmassa paljastetaan mm., että metsiemme marjatuotannon arvo ylittää puiden kasvun arvon. Metsiimme mätänevien sienten arvosta ei mainita mitään, mutta uskon niidenkin arvon nousevan miljardeihin euroihin. Uskon muuten sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, että tattien ja kantarellien viljelyyn panostamalla, kansantaloutemme voisi paikata Nokian jättämän aukon. Tuon marjaohjeman otsikkona on Marjat markoiksi Suonenjoen kauppalassa. Jutussa on paljon asiaa Kärkkäälästä varsinkin 24 minuuttia pitkällä videolla välillä 8-12 minuuttia. Paljon on kotoisia maisemia ja tuttua väkeä. Pääosissa on vuoden 1972 mansikkaisäntä kärkkääläinen Toivo Kainulainen ja silloinen kauppalanjohtaja Sakari Lahtinen, joka ei tosin ole Kärkkäälän poikia, vaikka hänen kesämökkinsä olikin Kärkkäälässa kylän kauneimmalla paikalla Palokin rannalla.   http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/15/marjat-markoiksi-suonenjoen-kauppalassa Kommentit (0) Piälle Elon poojat, piälle 30.01.2016, 18:48 Harva on se kerta, jolloin Kuopiossa on jalkapallokatsomo täpötäynnä, mutta eilen oli, jolloin Kuopiohaliilla Kupsin juniorit kohtasivat Sjk:n Suomen mestarit Liigacupin merkeissä. Sjk oli parempi, mutta Kupsin maalia vartioinut tyypillinen lyhytkasvuisen savolaisnuorukaisen kaltainen Joonas Pöntinen torjui kaiken mahdollisen ja jopa mahdottoman esittäen maamme jalkapallokenttien parhaita lähitorjuntoja, ja niinpä ottelu päättyi 0-0.    Pöntisestä tuli mieleen Kupsin kultakauden maalivahti Pertti Hänninen, joka oli vielä Pöntistäkin neljä senttiä lyhyempi ja jonka ranskalainen huippuseura Sant Etienne halusi ostaa riveihinsä ihastuttuaan miehen otteisiin Eurocupin ottelussa Ranskassa, mutta Hänninen totesi ranskalaisille, "ettei teillä ou rahhoo niin paljoo, että minä tänne jäisin". Jos Pöntinen olisi kymmenen senttiä vartevampi, ei hänellä olisi mitään ongelmia siirtyä Keski-Euroopan rahakentille.   Kanssakatsojamme katselivat minua ja Savolaisen Heikkiä mietteliään näköisinä, kun vähän väliä kajautimme vanhan kuopiolaisen taisteluhuudon "piälle Elon poojat, piälle". Taisteluhuutomme selityksenä on, että Heikki muisti, että hänen nuoruudessaan Elon pelien vakiokalustoon kuului vanhempi lihavahko herra, joka koko pelin ajan huuteli samaa iskulausetta.   Muuten kävin viime kesänä seuraamassa pari Elon ottelua Itkonniemen kentällä ja näissä työläisjalkapalloilutapahtumissa oli hyvä ilmapiiri. Harva on se jalkapallo-ottelu näinä aikoina, joissa yleisö katsomossa grillaa omilla laitteilla makkaraa, juo olutta ja polttaa tupakkaa, mutta ei huutele hävyttömyyksiä pelaajille. Välillä pelaajat tulivat jopa kesken pelin tiimellyksessä juttelemaan ystävällisessä hengessä ja tärkeimmät kuulumiset vaihdettuaan palasivat takasin pelipaikalleen.   Kommentit (0) Hulkkolan kylän ydinvoimala 29.01.2016, 21:56 Kerrassaan äimistyin, kun eilen kanavasurffaillessani törmäsin Teeman Filmikellari-ohjelmaan, jossa parasta aikaa näytettiin, miten Suonenjoella mansikanviljelijät, Hulkkolan kylän asukkaat ja luonnonsuojelijat osoittivat maaliskuussa 1975 Suonenjoen kaupungintalon edessä mieltään ydinvoimaa vastaan. Tunnelma vaikutti olevan kiihkeä eikä turhaan, sillä vaikka tapauksesta on 41 vuotta, niin vieläkään ei ole Hulkkolaan ydinvoimalaa rakennettu Ymmärrän esimerkiksi mansikanviljelijöiden kannan asiaan. Suonenjokelainen mansikka on tavaramerkki, jonka imagon ydinvoimala voisi pilata. Muuten viime joulun alla Kuopion isossa liikkeessä markkinoitiin jo suonenjokelaisia omenoitakin; kun kyselin asiasta, kerrottiin, että oikeasti omenat ovat Ahvenanmaalta, mutta olikohan ne kuitenkin pakattu laatikkoon Suonenjoella. Suonenjoen mansikan hyvällä maineella ratsastivat Ahvenanmaan omenanviljelijät. Yritin etsiä Filmikellarin arkistosta Hulkkolan atomivoimalaohjelmaa, mutta sitä ei sieltä vielä löydy. Kuitenkin Ylen nettisivuilta löysin jutun, jossa haastateltiin mm. silloista kaupunginvaltuuston puheenjohtaja  Pentti Nykästä seuraavasti: "Tiedotustilaisuudesta muotoitui sen aikainen mediatapahtuma. Sisällä kauppalantalossa kauppa- ja teollisuusministeriön sekä Imatran voiman edustajat kertoivat, ettei ydinvoimalaa olla sisämaahan ja vielä vähemmän Suonenjoelle tuomassa. Ulkopuolella mansikanviljelijät, Hulkkolan kylän asukkaat ja luonnonsuojelijat osoittivat mieltään ja vaativat päättäjiä kertomaan mihin päätökseen asiassa oli tultu. - Sieltä salista ei päässyt pihalle näkemään, mutta parvekkeen lasien läpi katsoimme, kun he tulivat kauppalantalon eteen. Emme me tulleet esiin, vaikka he huutelivat ja pyysivät. Aikanaan he sitten lähtivät pois. Pentti Nykänen oli tyytyväinen valtiovallan suunnasta saamiinsa tietoihin. Vaikka ydinvoimala olisi tuonut kauppalaan työtä ja asukkaita, olisi hanke toisaalta vaikuttanut peruuttamattomasti monen kyläläisen elämään. Nykänen kertoo, että hän sai monista asian vastustajista myöhemmin hyviä ystäviä." Kommentit (3) Sofi Okasanen ja hybridisodankäynti 28.01.2016, 19:08 Maamme tunnetuin kirjailija Sofi Oksanen vieraili eilen kaupunginteatterilla kertomassa tuotannostaan. Paikalla oli enemmän väkeä kuin nykyään Elon peleissä, vaikka pääsylippu maksoi kaksi euroa ja narikka maksu oli saman verran. Kuopio on kulttuurikaupunki, jossa varttuneet henkilöt; sukupuoli jääkööt mainitsematta, ovat halukkaita maksamaan kirjailijan näkemisestä. Itse olin paikalla nuorison ja miessukupuolen edustajana.   Yhden mielenkiintoisen asian opin Oksaselta. Viron reilun kymmenen vuoden takainen Pronssisoturijupakka, jossa venäläisnuoriso mellakoi muistomerkin siirtoa vastaan, oli venäläisten ensimmäinen hybridisodankäynnin isku. Sen jälkeen vastaavalaisia operaatioita, joilla pyritään horjuttamaan toisen valtion vakautta, on tapahtunut useita. Yksi sellainen saattaa kohta koskea Suomeakin, kunhan pakolaistulva itärajan yli saadaan kunnolla vauhtiin.   Minulla on muuten telkkarin vieressä Venäjän ensimmäisen hybridisodankäyntioperaation muistomerkki eli Pronssisoturin kipsinen pienoismalli. Tosin ostaessani sen Suomen antifasistisesta yhdistyksestä luulin kunnioittavani loistavia virolaispainijoita.   Pronssisoturi-patsas esittää vahvarakenteista puna-armeijalaista suremassa kaatunutta toveriaan. Tiedän ketä patsaan soturi suree. Ainakin hyvän tarinan mukaan patsaan mallina oli sekä kreikkalaisroomalaisen että vapaapainin raskaansarjan Berliinin olympiavoittaja virolainen Kristjan Palusalu.   Mies päätyi monien vaiheiden jälkeen Puna-armeijan riveihin, mutta juoksi kesällä 1941 linjojen yli suomalaisten puolelle. Hänen virolaistoverinsa ammuttiin loikkauksen aikana ja luulen, että juuri häntä Palusalu suree. Loikkaus Suomen puolelle tapahtui Vienan Karjalassa ja harmittaa, että en viime kesänä pyytänyt sotahistoriallista seuruettamme hiljentymään tapahtumapaikalla.   Suomen puolella Palusalua vastassa oli sattumalta toinen olympiavoittaja, eli voimistelija Heikki Savolainen, joka tunnisti miehen. Savolainen kertoo muistelmissaan tapauksesta, jossa "jättiläiskokoinen" Palusalu antautui sotavangiksi. Tarkistin Wikipedista Kristjan Palusalon strategiset mitat. Kengännumero oli 47, pituus 184 ja paino huippukunnossa 112 kiloa.   Ei hän ollut mikään jättiläinen nykynormien mukaan. Eikä hän edes ollut aikanaan maailman paras painija. Ykkönen oli todennäköisesti Helsingin Jyryn Kaarlo Ponsen. Hän ei vain sattuneesta syystä voinut osallistua olympialaisiin. Asiantuntijoiden keskuudessa häntä yleisesti pidetään aikansa parhaimpana raskaansarjan painijana maailmassa. Sen asian on moni kapitalistinenkin tiedemies myöntänyt, vaikka Ponsen oli Työväen Urheiluliiton edustaja. Kommentit (0) Kimmoisa ja nopea hyppääjäkansa 27.01.2016, 18:45 Eilen pommitti kolme Suomen poikaa 8 metrin viivaa vähätuulisissa oloissa Etelä-Afrikan kisoissa. Kaksi lahjakkainta hyppääjänuorukaistamme ei ollut edes paikalla. Mielenkiintoiselta näyttää tuleva pituushyppykesä, mikäli hyppääjiemme kunnonajoitus onnistuu. Nyt on pojillamme vasta peruskunto- ja voimahankintakausi menossa, mutta hirmuleiskautuksia nähdään silti. Kun kesällä he saavat rauhassa herkistellä ja saadaan navakka myötätuuli taakse, niin todennäköisesti viisi suomalaista hätyyttelee 8,5 metrin maagista haamurajaa. Jos norjalaiset hallitsevat hirmuisen ylivoimaisesti hiihtolajeja, niin ensi kesänä suomalaiset hallitsevat todennäköisesti yhtä ylivoimaisesti maailman pituushyppykilpailuja jopa Keski-Euroopan rahakentillä. Sitä paitsi pituushyppyä harrastetaan maailmalla arvioni mukaan noin sata kertaa hiihtolajeja enemmän. Tulevat norjalaiset katselemaan suomalaismenestystä mietteliään näköisinä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun keskellä talvea suomalaiset tekevät huimia tuloksia heitto- ja hyppylajeissa. Muistelen, että iloisella 70-luvulla eräs keihäshuippumme heitti Uudessa-Seelannissa lähes joka heitolla yli 90 metriä. Hän kertoi haastattelussa kokeilleensa uusia voimanhankintamenetelmiä. Ja jokunen vuosi sitten eräs naismoukarinheittäjä tempaisi Etelä-Afrikassa melkein 70 metriä ihan yllättäen. Nyt sitten ennätystehtailuun äityivät pituushyppääjämme. Luulen, että asiaan on yksinkertainen selitys. Jo ihan maalaisjärkikin kertoo sen, että maapallon alapuolella on heitto- ja hyppylajeissa helpompi tehdä huipputuloksia, koska maanvetovoima haittaa siellä suoritusta vähemmän kuin täällä Telluksen yläpuolella. Urheilija roikkuu siellä tavallaan jaloistaan alaspäin kuin kärpänen katossa ja siitä asennosta on helppo hypätä tai heittää alasuuntaan, koska painovoima auttaa suoritusta.   Kommentit (0) Muurmannin pikajuna 26.01.2016, 18:52 Tämäkin valokuva on Matilaisen Veikon albumista. Luulen, että yksi kuvan miehistä on Niilo Matilainen, Veikon isä. Kuvan takana lukee, että "Muurmannin pikajuna - tällaisella ajelimme Latvasta Takariin." Muistelen, että oma isänkin asusteli vuosia parhaassa miehuudessaan Syvärillä Latvan kylässä. Tuo kuva todistaa, että suomalaiset pääsivät Jatkosodassa Muurmannin radalle asti, mutta eipä sota siihen päättynytkään. Venäläiset olivat ehtineet rakentaa pohjoisessa pääradasta itään erkaantuvan haaran ja sotatarvikkeet kulkivat sitä pitkin. Eikä Muurmannin radalla ollut kokonaisuuden kannalta edes suurta merkitystä sodankulun kannalta. Länsiapu kattoi Puna-armeijan tarpeista vain 10 % ja siitä avusta vain neljännes tuli Muurmanskin kautta. Tuo kuva todistaa myös sen, miten vahva vetoeläin hevonen on. Tuossakin on kuormaa kärryllä noin tuhat kiloa, mutta niin vain noin 500-kiloinen humma sen saa kulkemaan. Hevosvoima on tehon mittari, mutta epäilen, että yksi hevosvoima on huonon hevosen teho. Kuvan pollella on tehoa useita hevosvoimia. Epäilen, että vasta Ford Major-merkkinen traktori reilut 50 vuotta syrjäytti hevosen maamme maa- ja metsätaloudesta.  50-luvun Pikkuvalmetti, jota myös piikkilangan kiristäjäksi kutsuttiin, saattoi jo raa´assa voimassa humman voittaa, mutta eläin korvasi järjellä puuttuvan voimansa ja kun se veti metsässä puukuormaa oikein järjen kanssa jäi 12- hevosvoiman Pikkuvalmetti toiseksi. Kommentit (0) Kovat ja ovelat norjalaiset 25.01.2016, 20:49 Norjalaiset ovat kovaa ja ovelaa kansaa; ainakin mikäli on yhtään uskominen ruotsalaisen Bea Uusman kirjaa Naparetki - minun rakkaustarinani. Kilpailtaessa siitä, kumman kansakunnan parhaat pojat ehtivät ensiksi pohjoisnavalle, ruotsalaisen Andreen seurue pyrki sinne tekniikan avulla ja lähti matkaan kaasupallolla. Retken aikana kaikki meni pieleen ja lopulta ruotsalaiset naparetkeilijät menehtyivät Jäämeren Valkosaarilla aika nopeasti sinne päästyään. Syytä ei vieläkään tiedetä. Yleinen uskomus on, että he kuolivat syötyään trikiinin saastuttamaa karhunlihaa. Uusman mukaan trikiiniin ei voi kuolla. Andreen seurue myöskään kuollut nälkään tai kylmään, koska heillä oli vielä ruokaa ja petrolia jäljellä. Kirjasta saa sen käsityksen, että masentuneet ruotsalaiset saattoivat jopa päätyä itsemurhaan. Sen sijaan kaksi vuotta aiemmin pohjoisnavalle lihasvoimalla pyrkineet norjalaiset Amundsen ja Johansen olivat vaikeuksiin jouduttuaan viettäneet koko talven maakuopassa samoilla leveysasteilla ja he selvisivät mainiosta hengissä. Ainoastaan makuuhaavat olivat miesten kiusana maakuopassa talvehtimisen seurauksena. Amundsen lihoi talvilevossa ollessaan kymmenen kiloa ja Johansen kuusi. Amundsen ei kuitenkaan ehtinyt ensimmäisenä ihmisenä pohjoisnavalle, mutta etelänavalle hän ehti. Matkalle hän lähti 52 koiran kanssa, mutta takaisin koirista palasi vain 11. Loput oli syöty matkalla. Eläinrakkaat englantilaiset eivät arvostaneet Amundsenia ja katsoivat hänen kilpailussa liikkuneen vähintäänkin ns. harmaalla vyöhykkeellä. Englantilainen Scot yritti navalle samoihin aikoihin, mutta hänen siperialaiset hevosensa eivät jaksaneet vetää riittävän suuria rehukuormia eivätkä hevoset myöskään koirien lailla suostu syömään toisiaan. Scot kumppaneineen paleltui kuoliaaksi. Kommentit (0) Lauri Törhönen ja urheilu	24.01.2016, 19:08
Elokuvaohjaaja Lauri Törhösen muistelmateoksesta Kotiryssä peilissäni löytyi kaksi mielenkiintoista urheiluhistoriaan liittyvää tarinaa. Ensiksi se, että Suomen jalkapallomaajoukkueen puolustaja Åke Lindman ratkaisi Helsingin olympialaisissa sen, että Unkari voitti lajissa olympiakultaa. Suomi pelasi ensimmäisen ottelunsa Jugoslaviaa vastaan ja kovaotteinen Lindman murskasi siinä pelissä jugoslaavien parhaan hyökkääjän polvilumpion, jonka seurauksena joukkue hävisi loppuottelun Unkaria vastaan. Helsingin olympiakisoissa Suomi muuten pelasi poikkeuksellisen hyvin ja mm. johti pitkään ottelua Itävaltaa avstaan. Sitten ihan pelin loppuvaiheessa Vifk:n Stig-Göran Myntille sattui harmittava ajatuskatkos. Pallo oli vierimässä suomalaisten maalipotkuksi, mutta epähuomiossa Myntti ohjasi pallon maalin edessä seisovalle itävaltalaiselle, joka ei tietenkään erehtynyt. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin maineikas liukutaklaaja ja elokuvaohjaaja Åke "Kuristaja" Lindman oli eräässä veteraanisaunaillassa käymässä käsiksi Myntin rinnuksiin. "Mähän huusin, att låt det vara", kerrotaan kuumaverisyydestään tunnetun Lindmanin raivonneen puolustajatoverilleen. Tiettävästi Lindmanin lempinimi "Kuristaja" oli syntynyt jo ennen tätä tapausta. Toinen Törhösen kirjan urheiluhistoriallinen tarina liittyy reilut 30 vuotta sitten kuvattuun Reds-elokuvaan. Silloinhan Helsingistä tehtiin Helsingrad, eli kaupunki lavastettiin Pietariksi. Kuvauksia varten haettiin Helsingin Sanomien ilmoituksella 4500 mahdollisimman venäläisen näköistä avustajaa. Hakemukset käsiteltiin ja hakijat jaettiin ulkonäön perusteella ykkös- ja kakkosluokan venäläisiin. Ulkonäöltään venäläisyyden parhaaseen a-luokkaan valittiin mm. Valentin Kononen-niminen nuorukainen. Muistaakseni Konosen sukujuuret ovatkin nykyisen itärajan takana Salmissa, joten hänessä saattaa hyvinkin olla venäläisten kanssa yhteistä perimää kuten itäsuomalaisilla yleensä. Myös Törhösen sukujuuret ovat nykyisen itärajan takana Salmissa ja se varmaankin selittää Törhösen muistelmateoksen nimen Kotiryssä peilissäni. Kommentit (0)
Järjestyskaartit	23.01.2016, 19:47
Taisin taas tapani mukaan olla väärässä, kun eilen ylistin Suomen vaurautta. Suomi ei ilmeisesti sittenkään ole vauras maa, mikäli yhtään on telkkariin uskominen. Iltauutisissa näytettiin jo hyvin vakavan oloista lakkohaluista telakkatyöläistä, joka kirosi porvarihallitusta ja valitti totisena, etteivät rahat riitä enää ruokaan. Itse olen tähän asti kuvitellut, että telakoilla on ihan hyvät liksat. Uskon kyllä eilistä nälissä kärvistelevää telakkatyöläistä, koska hänen aliravitsemuksensa oli edennyt jo niin pitkälle, että hänellä oli selvä nälkäpöhö. Nälkäpöhöhän aiheuttaa sen, että vähän ennen nälkäpöhöä ihmisen turpoaa hyvin lihavan näköiseksi, kun nesteet kertyvät elimistöön. Telakkatyöläiset olivat eilen valmiita poliittisiin mielenilmauksiin porvarihallitusta vastaan, ja tietääkseni koko SAK hioo lakkovalmiuttaan. Kuitenkin olin viime viikolla kirjastossa kuuntelemassa SAK:n varapuheenjohtajaa, joka oli sitä mieltä, että ei yleislakkoa eikä myöskään ennenaikaisia eduskuntavaaleja, koska vaalien jälkeen maallamme olisi kuitenkin edessä samat ongelmat kuin nytkin. Huutola oli yhteiskuntasopimuksen, mutta ei pakkolakien kannalla ja korosti, että työväenliike on suurimmat saavutuksensa saanut kynällä ja paperilla. Luulenpa, että mikäli yleislakkoa suunnitellaan, tarvitaan yleislakon oloissa myös työväen järjestyskaarteja ja niinpä kaduillamme saattaa pian partioida natsihenkisten järjestyskaartien lisäksi myös työväen järjestyskaarteja, ja tilanne vuonna 2018 voi muistuttaa tilannetta vuonna 1918. Ylin poliisijohto ei aluksi pitänyt muutama viikko sitten perustettuja natsihenkisiä katupartioita mitenkään uhkaavina ja vähätteli niiden vaaraa, mutta mitenkähän olisi ollut, jos kaduilla olisivat partioineet työväen järjestyspartiot; äkkiähän Sak olisi vaikkapa rekkamiehistä ja Elintarviketyöläisten liiton teurastajista sellaisia värvännyt. Ainakin sata vuotta sitten järjestyskaartien perustaminen tapahtui helposti. Kuopion työväentalollekin kokoontui yli 1000 miestä talonmies Israel Närhen johdolla järjestyskaartia perustamaan ja enemmänkin olisi tullut, jos sisälle olisi mahtunut.  Kommentit (0)
Kansantaloustiede	22.01.2016, 19:10
En enää alkuunkaan ymmärrä maailman menoa. Suomen kansantalouden piti olla konkurssin partaalla, mutta kaksi päivää sitten valtio otti tuhat miljoonaa euroa lainaa miinuskorolla; toisin sanoen rahan lainaaja maksaa Suomelle siitä, että maamme ottaa tarjottua rahaa vaivakseen. Kyllä on mualiman kirjat sekasi. Tai sitten rahamaailma uskoo vankasti maamme säilyttävän maksukykynsä.   Yleisen uskomuksen mukaan Suomen kansantalouden piti olla valtion velkojen vuoksi konkurssin partaalla, mutta tietääkseni valtio saa tällä hetkellä enemmän korkotuloja mitä se maksaa velkojen korkoja. Tosin voi olla, että tässäkin asiassa tiedoissani on aukkoja. Kaipa pääministeri Sipilä, rehellinen usovainen mies, olisi meille kertonut, jos asia onkin noin päin.   Vakiintuneen käsityksen mukaan Suomi on köyhä maa ja kansallislaulussammekin muistaakseni vakuutetaan, että ”on Suomi köyhä siksi jää, jos kultaa kaiva et”, mutta juuri omilla silmillä luin lehdestä, että maamme on maailman seitsemänneksi rikkain valtio ja edellä on vain muutama öljyntuottajavaltio. Tuokin kuulostaa liian kummalliselta ollakseen koko totuus asista. Kansantaloustiede on vaativa tieteen ala kaltaiselleni rajoittuneelle ihmiselle. Kommentit (0)

Maailman viisain mies 21.01.2016, 19:17 Jatkamme eilisellä synkällä lopun aikoja enteilevällä linjalla, joka on maailmallakin hyvin suosittua. Ilta-Sanomissa oli juuri näyttävä juttu professori Stephen Hawkingista, jota pidetään yleisesti maailman viisaimpana ja siksi myös synkkämielisimpänä ihmisenä. Tosin viisaan maineen voi selittää se, ettei tämän vaikeasta sairaudesta kärsivän miehen puheesta saa juurikaan selkoa. Vähän samanlainen tapaus oli Suomessa asianajaja Matti Wuori, jota pidettiin maamme viisaimpana miehenä, mutta senkin maineen saattoi selittää Wuoren puheen epäselvyys.  Hawking otti Ilta-Sanomien mukaan pari päivää sitten synkästi kantaa maailman menoon. Tulevaisuuden uhkista Hawking otti esille ydinsodan, ilmaston lämpenemisen ja geenimuunnellut virukset. Hänen mielestään tieteen ja teknologian kehitys tulee luomaan vain ”uusia tapoja, miten asiat voivat mennä pieleen”. Hawkingin mukaan planeetta Maata kohtaavan katastrofin todennäköisyys tiettynä vuonna voi olla aika pieni, se kasvaa ajan myötä ja siitä tulee lähestyvä väistämättömyys seuraavien tuhansien tai kymmenien tuhansien vuosien aikana. Professorin mukaan ihmiskunta voi selviytyä, jos se perustaa siirtokuntia muualle avaruuteen.   Hawkingsin näkemys ei ole uusi eikä yllättävä ihmiskunnan historiassa. Toimiessani neljännesvuosisata sitten Heinolan kunnalliselämässä toin esille, että myös Heinolan tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää käynnistää suunnitelmat siitä, että ainakin muutama kaupungin asukkaista siirrettäisiin ulkoavaruuteen perustettavaan siirtokuntaan, ja näin pyrittäisiin turvaamaan älyllisen elämän jatkuminen myös tulevaisuudessa. Minulla oli mielessäni valmiina jopa nimilista avaruuteen ammuttavista kaupunkilaisista. Kommentit (0) Lopun ajan merkit 20.01.2016, 18:57 Häjyt-elokuvassa ihmetteli vanha pohjalaispappa maailmanmenoa, joka on äitynyt kerrassaan kummalliseksi, koska pikkulikat polttaa tupakkia, raavaat miehet syö salaattia ja nuoret klopit kuolee puukkohon, koska eivät osaa enää viiltää vaan tökkivät. Itsekin näen lopun ajan merkkejä ilmassa. Samanlaista on meno kuin viimeisten aikojen Roomassa, jossa kansalaiset kansalaispalkan turvin kuluttivat aikaansa valjakkokilpailuissa ja gladiaattorien tappelunäytöksissä.   Valjakkokilpailuista tulee mieleen, että silloisen Kansainvälisen olympiakomitean toiminta oli Roomassa lähes yhtä korruptoitunutta kuin nykyisen KOKO:n. Esimerkiksi vuoden 66 olympialaisissa valjakkoajon kullan voitti keisari Nero, vaikka keskeytti kilpailun. Nero voitti myös samoissa kisoissa laulukilpailun, siis silloiset Euroviisut, mutta siinä tapauksessa tuomaripeli ei ollut yhtä silmiinpistävän väärää, koska kyseessä oli pitkälle arvostelulaji.   Itä-Hämeessä oli vuoden ensimmäinen rallikilpailu nimeltään Jari-Pekka ralli, jonka ulosajoja esittävää videopätkää on parissa päivässä katsonut noin 666 666 moottoriurheilunystävää, joka katsojamäärä on hirmuinen ja tuo mieleeni Johanneksen ilmestyksen pedon luvun. Videota katsellessani eniten ihmetyttää se, että rallin katselijat näyttävät tekevän inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, jotta he onnistuisivat työntymään autojen alle. https://www.youtube.com/watch?v=P0CXl8xBgEw   Suosittu näyttää olevan myös tuore nettivideo, jossa aikamme gladiaattorit, eli jääkiekkoilijat, viihdyttävät yleisöä tappelunäytöksessä aiheuttamalla toisilleen vakavia aivovammoja. Video ei sovi herkille katsojille. Minun lapsuudessani tuollaisen katseleminen olisi sopimatonta, josta kiinni jäämisestä olisi kansakoulussa seurannut 13 tuntia kovennettua arestia. Me katselimme ainoastaan mäkihyppyä emmekä missään tapauksessa toivoneet pahoja kaatumisia vaan varmoja alastuloja. https://www.youtube.com/watch?v=uynSbumHzBI Kommentit (0) Normaalit ruokajuomat 19.01.2016, 19:16 Isänmaallinen mies-elokuvassa kiljaisee ruotsalaishiihtäjätär rasistisesti, että ”en finne igen”, kun hän törmää lumihankeen sammuneeseen Toivoon, joka toimii muodollisesti hiihtomaajoukkueen varajohtajana, vaikka toimii tosiasiassa hiihtojoukkueen elävänä verisäiliönä.   Täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, että perustuuko tapaus todellisuuteen. Sen kuitenkin muistan, että eräissä kisoissa kävi niin, että eräs hiihtoliiton herra sammui lumihankeen, vaikka vakuutti myöhemmin nauttineensa pelkästään normaalit ruokajuomat. Kyseinen hiihtoliiton herra oli minulle silloin aivan tuntematon nimi ja nyt tulikin mieleeni, että hän saattoi olla elokuvan Toivon esikuva, joka oli valittu korkeaan asemaansa pelkästään veriarvojen perusteella.   On myös paljon mahdollista, että Lahden v. 2001 aikainen hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M Petäjä saattoi olla valittuna tehtäväänsä veriarvojen perusteella, koska siihen malliin mies punoitti haastatteluissa, vaikka ei ollut edes Hemohessiä nauttinut.   Yritin löytää kaikkitietävästä ja kaukaa viisaasta Internetistä lisätietoa tuosta normaalit ruokajuomat nauttineesta hiihtoliiton herrasta, mutta siitä tapauksesta tietoa ei löytynyt. Sen sijaan toisesta normaalit ruokajuomat nauttineesta herrasta, eli kokoomuksen entisestä puoluesihteeristä Pekka Kivelästä, tietoa löytyi.   Kivelähän luovutti pari kymmentä vuotta sitten verta nenästään Tallinnan lentoasemalla, vaikka oli nauttinut vain normaalit ruokajuomat. Pahansuopa media väitti, että normaalien ruokajuomien nauttimisen lisäksi mies olisi myös isotellut, etuillut ja ryssitellyt. Mies itse kuitenkin kiistää jyrkästi moisen käyttäytymisen tästä linkistä löytyvässä ohjelmassa ja kertoo, että yhdeksän luotettavaa todistajaakin löytyy asialle. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/05/03/poliittiset-hokemat Kommentit (0) Isänmaallinen mies 18.01.2016, 19:01 Eilen tv:ssä nähty Arto Halosen Isänmaallinen mies oli virkistävä ja mieltäylentävä elokuva. Ihmettelen, ettei se ole vielä niittänyt kansainvälistä mainetta, mutta luulen, että ainakin norjalaiset saattaisivat siitä tykätä, joten myyntiponnistelut kannattaa suunnata sinne.   Jos nyt jotain vikaa elokuvasta pitää hakemalla hakea, niin itseäni häiritsi pääosien esittäjien vaatimaton hiihtotaito. Itse olisin palkannut hiihtotaitoisia sijaisnäyttelijöitä elokuvan vaativiin hiihtokohtauksiin. Sen sijaan sivuosissa esiintyneet amatöörinäyttelijät onnistuivat erinomaisesti.   Esimerkiksi entinen pikajuoksija Ben Johnson, joka oli juuri parahultainen valinta tällaiseen doping-aiheiseen elokuvaan, onnistui taksikuskin roolissaan upeasti. Kunniamaininnan ansaitsee myös pappia esittänyt sanoittaja Ilkka Vainio, vaikka hänen ei tarvinnutkaan lausua yhtään repliikkiä, toisin kuin Ben Johnsonin, joka joutui laskemaan englannin kielellä kolmeen ja hyvin hän vuorosanansa muistikin. Muistelen, ettei Isänmaallisen miehen papin rooli ole ensimmäinen Ilkka Vainion elokuvissa esittämä rooli, vaan jossain muussa filmissä hän on esittänyt uskottavasti hautausurakoitsijaa.   Ohjaaja Arto Halosella on ollut helppo työ Isänmaallisen miehen juonen laadinnassa. Hänen ei tarvinnut itsensä keksiä mitään, vaan kaikki elokuvan kohtaukset perustuivat tositapahtumiin. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan Halosen seuraavaa elokuvaa, jonka uskon olevan nimeltään Lahti 2001. Toivottavasti Aake Kalliala esittää siinä Hartsaa, Pirkka-Pekka Petelius Marja-Liisaa, Mikko Leppilampi Mika Myllylää ja Jesper Pääkkönen Jari Isometsää. Kommentit (0) Kärkkääläisiä 17.01.2016, 19:22 Muutama päivä sitten julkaisin valokuvan vuodelta 1936, joka esitti ilmeisesti vain Kärkkäälän työmestaruuskilpailujen osanottajia ja toimitsijoita. Anne Koivistoinen, joka on Kärkkäälässä syntyneen, mutta Nurmijärvelle muuttaneen mansikanviljelijä Onni Koivistoisen (1922-2015)  miniä, lähetti minulle ystävällisesti kuvan, jonka uskon esittävän samojen työmestaruuskilpailujen runsaslukuista yleisöä. Kuvassa on lähes 100 henkilöä eli noin kolmannes kylän väestä. Maa on niin kaunis-virren mukaan miespolvet vaipuvat unholaan ja niin on tuonkin ihmisjoukon osalta suurelta osin tapahtunut. Joitain kuitenkin vielä mielestäni tunnistan; esimerkiksi lapsuudessani kylän taksimiehenä toimineen Paloniemen Ienokin, eli Eino Koivistoisen, tunnistan sukuni näöltä, vaikka hän ei lähisukuani olekaan kuvan oikeasta laidasta. Kuvan vasemmassa laidassa eturivissä istuu mielestäni Kanadaan muuttanut sukulaismieheni Veikko Närhi noin 14-vuotiaana. Ihan kuvan vasemmassa yläkulmassa erotan Kakkisen salon maaherran Olli Koivistoisen, jota Kakkisen Olliksi kutsuttiin, kiiltävän mustalippaisen lippahatun; tuollainen hattu on nimittäin Ollilla eräissä muissa valokuvissa. Samasta sukunimestä huolimatta Ollikaan ei ole lähisukuani. Salon maaherran alla olevat henkilötiedot löytyvät Wikipediasta. Wikipedian tietoihin ei ole aina luottamista ja tässäkin tapauksessa siellä on väärää tietoa. Kakkisen salon suurpommituksessa pommeja pudotettiin loppiaisena 1940 todellisuudessa vain 25 kappaletta, eikä 60 kuten artikkelissa kerrotaan. Koneitakin oli vain noin kymmenen. Suurpommituksessa Ollin seinäkello vaurioitui lievästi ja myös puntari putosi seinältä, mutta se ei onneksi kärsinyt vaurioita. Lainaus Wikipediasta: Olli Koivistoinen Olli Koivistoinen eli Kakkisen Olli (18. joulukuuta 1877 Suonenjoki – 1953) oli Suonenjoen ja Karttulan rajalla Kakkisen salon erämaa-alueella asunut sanavalmis savolaisukko josta on jäänyt elämään paljon tarinoita. Häntä kutsuttiin Kakkisen salon muaherraksi. Kakkisen salo oli Ollin elinaikana tietön, louhikkoinen ja soinen erämaa-alue Suonenjoen keskustaajaman koillispuolella. Olli Koivistoinen syntyi Räsahon talon saunassa Loviisa Koivistoisen aviottomana lapsena, hänen isänsä oli tohmajärveläinen miilunpolttaja Olli Haara. Ollilla ja hänen vaimollaan Kustaavalla oli taas kaksi poikaa joista kumpikin kuoli isorokkoon. Jonkinlaisena metsänvartijana toiminut Olli Koivistoinen asui vaimoineen suon laidassa sijainneessa vanhassa mökissä joka saattoi olla peräisin 1700-luvulta. Kauko Vainion kirjassa kerrotaan että talvisodan aikana loppiaisena 1940 noin parikymmentä venäläistä pommikonetta pudotti Ollin mökin lähiympäristöön noin 60 suurta räjähdepommia. Mökille ja sen asukkaille ei koitunut vahinkoja, mökin seinältä vain putosi kello ja puntari.Epäselväksi jäi oliko pommitus tarkoituksellinen vai halusivatko lentäjät vain päästä eroon pommilastista. Pommituksesta jäivät muistoksi vain suolle syntyneet suuret pommikuopat. Kakkisen salolla olevaan suureen 5 metriä korkeaan siirtolohkareeseen, Ollin kiveen, on hakattu Kakkisen Ollin muistokirjoitus. Ollin mökistä on säilynyt puolet ja se palvelee nykyisin syksyisin Jouhtenisen metsästysseuran hirvenlihan paloittelupaikkana. Kauko Vainio on julkaissut kaksi Olli Koivistoisesta kertovaa omakustannekirjaa: Kakkisen Olli - kertomus Olli Koivistoisesta, omalaatuisesta humoristista ja poikkeuksellisesta salon ukosta. 1957 Kopratalakkunnoo - kertomus sanavalmiista savolais-ukosta ja hänen lähiympäristöstään. 1977 Kommentit (2) WP 35 palasi voittokantaan 16.01.2016, 20:45 Jo oli korkea aikakin. Nimittäin jääpallojoukkue Warkauden Pallo 35 katkaisi eilen pitkään jatkuneen tappioputkensa ja voitti Lappeenrannan Veiterän. WP 35 olikin jo pelannut kolme vuotta voitoitta ja hävinnyt 42 ottelua peräkkäin. Toivotaan, että tuo ennakoi Varkauden nousua muillakin elämän aloilla.   En tiedä nykyään itseni lisäksi maastamme muita kuin entisen eduskunnan kansliapäällikön Seppo Tiitisen, joka kypsässä 26 vuoden iässä astui suojelupoliisin johtoon ja sai siksi lempinimen Isi Tiitinen, joka seuraisi nykyään jääpalloilua. Ennen sotia jääpallo sen sijaan oli maamme suosituin pallopeli ja Ruotsissakin taitaa vielä nykyäänkin olla jääpallossa enemmän katsojia kuin jääkiekossa. Kolmannenkin jääpallon ystävän tiedän. Varkaudessa syntynyt entinen uutisankkuri Heikki Kahila mainitsee muistelmissaan seuranneensa lapsuudessaan jääpalloa ja varsinkin Wp 35:n otteita, mutta muistelun luotettavuutta häiritsee se, että hän kertoo varkautelaisten joskus seuran huippuaikoina 1950-luvulla voittaneen jopa Neuvostoliiton maajoukkueen. Tuota on vaikea uskoa – kyseessä saattoi olla vaikkapa Varkauden ystävyyskaupunki Petroskoin lähettämä porukka, jonka mainosmielessä kerrottiin olevan maajoukkueen. 50-luvulla WP 35 oli jääpalloilun huipulla, koska siihen aikaan kansainvälinen kilpailu oli sen verran vaatimatonta, että Ahlströmin tehtaalla oli varaa ylläpitää omaa ammattilaisjääpallojoukkuetta.Tosin virallisesti kyseessä olivat amatööripelaajat, koska muodollisesti he olivat paperitehtaan tyontekijöitä.   Kansainvälisen kilpailun löysyydestä kertoo sekin, että kun joskus 60-luvun alussa runoilija Jukka Itkosen paperitehtaalla työmiehenä ollut isä kuoli äkillisesti hyvin nuorena ja äiti jäi kahden pojan yksinhuoltajaksi, niin kotiin ilmestyi yllättäen Ahlströmin riistokapaitalistisuvun edustaja, jonka suvun erään edustajan Varkauden punakaarti taisi lahdatakin kapinan aikaan, joka kertoi, että rouva Itkosen mies oli hyvä ja tunnollinen työmies ja että rouva Itkonen voi aloittaa työt tehtaalla kahden viikon kuluttua. Nykyään ei tuollaista enää tapahdu vanhoilla tehdaspaikkakunnilla. Kommentit (0) Anoppi lähti viimeiselle matkalleen 15.01.2016, 19:42 Anoppi siunattiin päivällä viimeiselle matkalleen kristillisin menoin. Karjalaisille tyypilliseen tapaan hautajaiset olivat hauskat vaikka paljon itkettiinkin. Nuori vapaamielinen pappi pyysi sitten lopuksi, että voitaisiin laulaa jotain tilaisuuteen sopivaa. Yritin esittää, että perinteisten virsien lisäksi, voitaisiin laulu tango Satumaa, josta anoppi tykkäsi kovasti ja joka minusta sopii hyvin tunnelmaan, mutta jostain syystä nuori vapaamielinen pappi ei innostunut esityksestäni. Paljon myös vainajaa muisteltiin. Kysyin, että muistaako joku muu anopin evakkotarinoita, jotka olisivat kohuromaanin aiheeseen sopivia. Yleisestä käsityksestä poiketen evakkoja ei läheskään aina otettu hyvin vastaan. Anopin evakkotarinoita eivät muut muistaneet. Kerronpa nyt muutaman, kun en itse tilaisuudessa niin pystynyt tekemään. Olin kerran anopin kanssa konsertissa, jossa Puijon Laulun raavaat uroot esittivät Veikko Lavin Evakon laulun. Siinä kerrotaan, että lotat jakoivat taivaan mannaa eli kuumaa kauravelliä. Anoppi muisti ainakin hänen saamansa oli pahasti pohjaan palanutta. Sekään ei Lavin laulussa ole totta, että lähtöaikaa olisi ollut 15 minuuttia. Ainakin uukuniemeläisilläkin oli anopin mukaan puoli tuntia aikaa kerätä kalleimpansa, mutta samalla piti ehtiä ampua myös eläimet. Anoppi katseli nurkan takaa, kun siinä meni myös hänen oma vasikkansa Lumikki. Pakomatkan sekasorrossa anopilta varastettiin myös nukke ja lapaset, ja tulipalopakkasessa olisi saattanut hyvinkin paleltua, ellei Emma-täti olisi kerjännyt Kerimäen pappilasta käsineet. Ensimmäinen yö vietettiin Kerimäen maailman suurimmassa puukirkossa. Kun 60 vuotta myöhemmin seisoimme samalla paikalla, vaikutti anoppi jotenkin vaisulta.   Pohjanmaalla ei uukuniemeläisiä otettu avosylin vastaan. Kuusi henkeä asutettiin yhteen huoneeseen, jossa ei ollut edes hellaa. Ruoka piti valmistaa kolmijalalla uunissa. Onneksi oli polttopuita, sillä syvästi uskovainen Emma-täti määräsi Tane-enon ja Pekka-enon varastamaan VR:n ratapölkkyjä. Koulussa evakkoryssiä koulukiusattiin. Ekaluokkalainen täysorpo anoppi meni piiloon koulun portaiden alle. Kriisiterapiaa ei silloin tarjottu.   On suuri valhe se yleinen uskomus, että Sisä-Suomessa olisi karjalaispakolaiset otettu  hyvin vastaan. Suonenjoelle sijoitettu  Aira Samulinkin kertoo muistelmakirjassaan vähemmän mairittelevia asioita lupsakkaista savolaisista. Kun eräs suojärveläinen ukko perheineen asutettiin Suonenjoelle, aloitti naapurin isäntä järjestelmällisen kiusaamisen. Yhteiskunta ei puuttunut asiaan eikä vapaaehtoisia katupartioitakaan ollut avuksi. Kiusaaminen loppui vasta, kun karjalaisukko kävi poikineen antamassa naapurille ns. asennekasvatusta. Pois lähtiessään vieraat vielä vakuuttivat, että kun seuraavan kerran tullaan, niin sitten tapetaan – meistä joutaa yksi mies vaikka linnassa istumaan. Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=nR2ip6nHBqg   Kommentit (0) Siionin silta 14.01.2016, 18:55 Pitkään mietin, mitä tuo Matilaisen Veikon albumista löytyvä tunnelmallinen kuutamokuva esittää. Selasin nettiä ja löysin omalta blogiltani selityksen asiaan, eli tuon alla olevan kuvan, jossa esiintyy myös Sorsa-laiva samaisen sillan kanssa. Kuvassahan on tietysti Suonenjoen Siionin silta, joka nimestä päätellen kytkeytyy vankasti paikkakunnan körttiläiseen menneisyyteen.   Körttiläisethän ajattelevat, että jos kerta syntiä tehdään, niin sitä pitää tehdä iloisin mielin eikä mitenkään salassa, vaan julkeasti ja jälkeenpäin synnintekemistä pitää katua ja pyytää anteeksi. Niinhän se Paavo Ruotsalainen opetti ja antoi käytöksellään esimerkkiä. Vieläkin näitä körttiläisoppeja kannatettaan Savossa viljalti.   Muinaisella Siionin sillalla oli veikeä rakenneratkaisu, jolla pyrittiin turvaamaan laiva- ja veneliikenteen edut harjoitettaessa henkilö- ja bagaashiliikennettä. Jos silta joskus uusitaan, niin vaadin ehdottomasti, että se pitää entistää juuri tuollaiseen kuvan esittämään kuosiin.   Tuosta Sorsa-laivasta tulee mieleeni, että oppikoulun ekaluokalla meillä oli pitkät ruokatunnit ja niiden ajanvietteeksi silloiset pikkupojat osasivat omatoimisesti kehittää harrastustoimintaa. Nykyäänhän ne vain pelaavat sisällä tietokonepelejä. Me sen sijaan harrastimme sekä ulkoilua että liikuntaa ja kävimme joutoajalla kivittämässä tuota kuvan Sorsa-laivan hylkyä.   Jostain merkillisestä syystä Sorsa-laiva oli päätynyt opettaja Sorsan, eli Vempulan, rantaan ihan koulun lähelle. Opettaja Sorsalla ja laiva Sorsalla ei ollut käsittääkseni mitään suhdetta, vaan Sorsan päätyminen Sorsan rantaan johtui pelkästä sattumasta.   Emme olleet häiriintyneitä vaan pelkästään läpeensä perkeleellisiä. Itse tuskin syyllistyin Sorsan kivitykseen, en ainakaan muista niin tehneeni ja ainakaan en heittänyt ensimmäistä kiveä. En edes muista, että olisimme ajatelleet asiaan liittyvän mitään luvatonta.   Sorsa-laiva oli rakennettu joskus vuosisadan alussa ja se liikennöi Suonteella vuoteen -60 asti, jolloin se jäi lahoamaan hyödyttömänä. Muistelen kerrotun, että laivan kapteenilla oli paha ärrävika, mutta siitä huolimatta hän kuulutti ujostelematta, että "syrjäkaria eteenpäin".   Tarinan mukaan eräänä synkkänä ja myrskyisenä syksy-yönä paatti oli seilannut jossain Hulkkolan perukoilla. Kansivahti, liekö ollut se sorakieli kapteeni,  oli tähystänyt keulassa ja sitten huutanut konemiehelle: "Paas parj purjlaakia taaksepäin, laeva männöö lepikkoon!"   Kommentit (0) Petäisen sillat 13.01.2016, 19:15 Matilaisen Veikon albumista löytyi tuollainen kuva, jonka sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, uskon esittävän ensimmäistä Pitkä-Petäisen siltaa, joka jakaa keskeltä tuon viisi kilometriä pitkän mutta kapean ja matalan järven, jota myös kosteikoksi voisi kutsua.     Tuo ensimmäinen silta on tehty reilut sata vuotta sitten. Sen rakensi eräs Koponen, ja kun muut kyläläiset eivät osallistuneet hankkeeseen, rakentaja esti muilta sillan käytön ketjulla, joka oikein onkin. Tietooni ei ole tullut, etteikö sillanrakentaja ihan hyvin voinut olla salibandyn mestarijoukkue Seinäjoen Peliveljien valmentaja Tommi Koposen esi-isiä.   Sen sijaan luulen, ettei maailman tunnetuin suonenjokelainen, eli näyttelijätär Tiina Koponen, joka paremmin tunnetaan Raakel Liekkinä, ole samoja Koposia. Hän on kirkonkylän tyttöjä eikä kärkkääläisiä. Se, mitä Raakel yleisölle näyttelee, jääköön kertomatta, sillä lapset tai jopa naiset voivat tätä lukea.   Alempi kuva esittää nykyistä siltaa, jonka Keski-Suomen pioneeripataljoona on näköjään rakentanut, mikäli siltakannen sigreeraukseen on uskominen, muistaakseni viime vuosituhannen loppupuolella. Lienevät tehneen sen hyvin halvalla harjoitustyönä. Ennen maamme talonpoikais-työläisarmeija halusi pitää esimerkillisellä tavalla hyviä suhteita paikalliseen väestöön, jonka tukeen se toiminnassaan nojautui. Epäilen, että nykyään kaiken maailman kilpailutussäännökset estävät moisen pr-toiminnan. Lisäksi poikiamme tarvitaan sillanrakentamisen sijasta nykyään ottamaan osaa erilaisiin toisella puolella maailmaa käytäviin sotiin. Kommentit (0) Liberaali ja fasistit 13.01.2016, 17:33 Eilen mainittu kenraali Hjalmar Siilasvuo oli tunnetusti poliittisilta mielipiteiltään liberaali ja se saattoi olla selitys sille, että hänet määrättiin tekemään yhteistyötä Pohjois-Suomessa saksalaisten kanssa. Tällä henkilövalinnalla Mannerheim halusi estää liian läheiset suhteet aseveljiin.   Hyvin suunnitelma onnistuikin, koska Siilasvuon ja saksalaisten suhteet eivät muodostuneet lämpimiksi. Saksalaiset pääsivät syyttämään Siilasvuota jopa sellaisestakin, että tämä oli käyttänyt saksalaisesta aseveliupseerista nimitystä Schweinhund, jota he pitivät erittäin suurena loukkauksena, vaikka sekä sika että koira ovat sympaattisia eläimiä. Siilasvuo itse pahoitteli tapahtumaa myöhemmin ja selitti käyttäneensä sikakoira-nimitystä pelkästään siksi, koska ei hallinnut saksaa niin hyvin, että olisi ymmärtänyt täysin sanan merkityksen.   Kenraali Siilasvuon liberaalit mielipiteet saattavat olla selityksenä sille, ettei hän tullut toimeen everstiluutnantti Arne Somersalon kanssa. Somersalo oli maamme johtava kansallissosialisti ja hän istui eduskunnassakin IKL:n edustajana. Somersalon itsetuhoisen käyttäytymisen Jatkosodan alussa saattoi selittää se, että hän pettyi syvästi ihailemiensa saksalaisten joukkojen avuttomuuteen pohjoisen erämaissa.   Kenraali Siilasvuon liberaalit mielipiteet saattavat selittää myös sen, että osa hyökkääjän joukoista säilytti ainuvansa Talvisota-aikaan Suomussalmella. Tuhansien miesten yöllinen pakomatka takaisin rajan taakse Suomussalmen kirkonkylästä kymmeniä kilometrejä Kiantajärven jäätä pitkin onnistui vain, koska komentajat Hjalmar Siilasvuo ja Paavo Susitaival eivät olleet puheväleissä eikä tieto venäläisten pakenemisesta kulkenut osastojen välillä.    Paavo Susitaival oli kiivas IKL:n mies. Kun suomalaisten taistelua länsimaisen demokratian puolesta ihailevat länsimaalaiset lehtimiehet kysyivät Raatteentien taistelujen sankarilta hänen poliittista kantaansa, hän kertoi suoraan olevansa fasisti, joka toteamus sai lehtimiesten ilmeet mietteliäiksi. Kommentit (0) Työpaikkakiusaaminen	11.01.2016, 19:59
Seppo Porvalin Päätalo-kirjasta oivalsin sen, että Suomen historian pimeisiin puoliin perehtyneellä Teemu Keskisarjalla olisi syytä selvittää myös kenraali Hjalmar Siilasvuon edesottamuksia Vienan-Karjalassa Jatkosodan alkuvaiheissa.   Nimittäin kummalliselta tuntuu, että Siilasvuon lähimmistä alaisista kolme kuoli syksyllä 1941 epäilyttävissä olosuhteissa. Viime aikoina tehdyt työpaikkatutkimukset ovat paljastaneet, että maamme seurakunnat ovat nykyään henkisesti raskaimpia työympäristöjä, mutta helppoa ei ollut myöskään kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon johtaman III:n armeijakunnan esikunnassa.   Eversti Verner Viikla otti divisioonankomentajana vastuun näennäisen huonon sotamenestyksen johdosta ampumalla itsensä Karmalammella 18. joulukuuta 1941. Tapauksen jälkeen hänelle myönnettiin Mannerheim-risti. Viiklan huonon sotamenestyksen selittää osittain se, että Mannerheim oli nimenomaan kieltänyt suomalaisia katkaisemasta Muurmannin rataa.   Eversti Jussi Turtola kaatui Pinkosalmella 29. elokuuta klo 16.40 ollessaan pienen tiedusteluryhmän johtajana. Hänen mieltään painoi esimerkiksi se, että yhdessä ainoassa hyökkäyksessä Pudasjärvelle tuli yli sata sotaorpoa. Ennen tiedusteluretkelle lähettämistään hän oli lähettänyt Siilasvuolle radiolla viestin, että ”kyllä täällä kaatuakin voidaan”. Kaatumisen jälkeisenä päivänä everstiluutnantti Turtola ylennettiin everstiksi ja 12. syyskuuta hänelle myönnettiin 1. luokan vapauden risti peräti miekkojen kera.    Erikoinen oli myös everstiluutnantti Arne Somersalon kuolema 17.8.1941 Kiestingissä. Somersalo oli komennettu suomalaisista ja saksalaisista kootun osaston johtoon, joka hyökkäsi kohti Louhea. Hyökkäykseen lähdettäessä hän puki itsensä näyttävimpään univormuunsa, nousi hevosen selkään ja ratsasti epäröimättä tiedustelijoiden edellä päin vihollisen pikakivääriä, joka alkoi rätistä ja Somersalo putosi satulasta kuin kana orrelta. Kommentit (0)
Kissankultaa kiiltävää	10.01.2016, 17:02
Muistanpa, miten reilut 50 vuotta sitten ilmeisesti Kotalahden kaivoksen perustamisen myötä, malmikuume iski myös Kärkkäälään. Varsinkin Koivulan Matti, eli Matti Koivistoinen ja Kauppisen Alvar olivat innokkaita malmimiehiä. Heidän malmikuumeensa tarttui muihinkin kuläläisiin ja jossain vaiheessa jo uskottiin, että Kärkkäälään, jonnekin Jussilan maille olisi suunniteltu kuparikaivosta ja Outokumpu oy suorittikin koeporauksia. Itsekin etsin kypsässä viiden vuoden iässä innokkaasti malmikiviä, joiden avulla pyrittiin jäljittämään kaivoksen paikkoja ja tiesin, että sellaisen ns. kansannäytteen löytäjälle oli luvassa huomattava rahapalkinto. Lottoahan ei vielä tuolloin maassamme harrastettu. Onnistuinkin löytämään erinomaisen kullankiiltoisen kiven, jonka uskoin olevan merkittävän löydön, mutta teurastaja Aaro Kiiskinen, joka oli viisas mies, kertoi löytöni olevan kissankultaa, jolla ei ole arvoa. Mutta Aaropa olikin väärässä. Nimittäin Kalle Päätalolla lyödään edelleenkin rahoiksi, ja joulun alla ilmestyi taas hänestä kertova Seppo Porvalin kirja nimeltään Kersantti Kalle Päätalo - mestarikirjailijan sota. Tuossa kirjassa kerrotaan, että yhtenä syynä saksalaisten hyökkäykselle Pohjois-Suomesta kohti Kuolan niemimaata olivat alueen luonnon rikkaudet.Sieltä löytyi rautaa, nikkeliä, kuparia ja glimmeriä eli katinkultaa. Katinkultaa oli siihen aikaan strategisesti tärkeä aine, koska sitä käytettiin radiolaitteiden sähköneristeenä. En usko, että katinkullalla on enää merkitystä hienoelektronisissa laitteissa, mutta luin juuri Taloussanomista, että katin kullalle on keksitty uusi erittäin tärkeä käyttömahdollisuus. Siitä nimittäin voidaan valmistaa erinomaisia akkuja ja se pystyy korvaamaan kalliin ja harvinaisen litiumin. Ja kissankultaa kiiltävää löytyy maapallolta litiumia paljon enemmän. Kommentit (0)
Ville Haapasalo jatkaa Venäjän kierrostaan	09.01.2016, 19:23
Ville Haapasalo jatkaa televisiossa Venäjän kierrostaan. Viimeksihän sarjan nimenä oli muistaakseni Jäämeri kolmessa promillessa ja nyt mies liikkuu 30 päivää Volgalla. Avausjaksosta jäi mieleeni kertomus, joka vahvistaa näkemystäni siitä, että suomalaiset ja venäläiset ovat veljeskansaa. Haapasalo kertoi, että yksi hänen ensimmäisistä Venäjän kokemuksistaan oli se, kun hän oli Pietarissa todistamassa, kuinka sikäläinen vodkalastissa ollut kuorma-auto oli kaatunut ja arvokas lasti oli valumassa viemärikaivoon. Mutta sikäläiset nokkelat alan miehet eivät jääneet avuttomina seuraamaan katastrofin etenemistä, vaan omilla vaatekappaleilla he patosivat vodkapuron ja alkoivat latkia tätä arvokasta venäläistä kansallisjuomaa tuulensuojaan. Myös suomalaiset pystyisivät tuohon. Itse asiassa Kannaksen halkijuoksun aikaan kesällä -44 tapahtui Viipurissa vastaava viinanpelastusoperaatio. Silloin sotapoliisit olivat rikkoneet sikäläisen viinakaupan pullot ja arvokkaat juomat virtasivat valtoimenaan haaskuuseen, mutta suomalaissotilaat yrittivät vielä raivoisasti pelastaa mitä pelastettavissa oli. En ole varma Heinolan vuosinani kuulemani tarinan todenperäisyydestä. Sen mukaan eräs nimeltä mainittu Heinolan puolen mies olisi ampunut erään huomattavan korkea-arvoisen upseerin, kun tämä oli ilmestynyt keskeyttämään Viipurin viinakaupan tuotteiden pelastusyrityksiä. Erityisperusteena upseerin ampumisessa vedottiin siihen, että ammutun upseerin autosta olisi löytynyt huomattava määrä saman liikkeen tuotteita. Kommentit (0)
Mailan heitto	08.01.2016, 19:21
Sosialistisessa mediassa pyörii Kasperi Kapasen voittomaali vähän samaan malliin kuin muinoin Mikael Granlundin ilmaveivi, joka taisi lopulta päätyä postimerkkiin asti. Olen Kapasen suorituksen tarkastanut videolta moneen kertaan ja tapahtumien kulku on seuraava.   Kapanen harhauttaa kaksi hidasta mutta kankeaa venäläispakkia niin, että he törmäävät toisiinsa, kaatuvat ja kaatavat samalla myös maalivahdin. Toisin sanoen Kapanen kumosi harhautuksellaan yli puolet vastustajan kentällisestä. Videolta vaikuttaa siltä, että suomalaissankarilla oli puolisen minuuttia aikaa kiertää vastustajan maalia ja työntää sitten kiekko pörsään.   Tosin pörsään tyntö ei tapahdu kaikessa rauhassa, sillä Venäjän kaatunut maalivahti yrittää mailansa heittämisellä pelastaa tilanteen. Se olisikin ollut mielenkiintoinen tilanne, jos heitetty maila olisi maalin estänyt kiekon pörsään päätymisen.   En ole varma sääntökirjan sanamuodosta, mutta ainakin teoriassa maali olisi ehkä sittenkin hyväksytty, vaikka kiekko ei olisi koskaan pörsään päätynytkään. Tosin olisi ollut ulkopoliittisesti sangen mielenkiintoinen tilanne, jos amerikkalaistuomarit olisivat hyväksyneet maalin, vaikka kiekko ei siis koskaan pörsään päätynytkään. Siinä olisi liberaalidemokraatti Zirinovski saanut uutta tuulta purjeisiinsa.   Mailalla heittäminen on harvinainen tapahtuma jääkiekossa, vaikka sitä käytetään muuten monella tapaa astalona eli tilapäisaseena pelin tuoksinassa. Aarne Honkavaara kertoo muistelmissaan, kuinka kerran 50-luvun mm-kisoissa Unkarin mies pääsi karkuun Jugoslavian puolustajalta, mutta tämä säilytti kylmän harkintakykynsä ja heitti mailansa kuin keihään karkuun päässeen vastustajan lapojen väliin. Kommentit (0)
Markus-setä	07.01.2016, 19:13
Nuorten mm-loppuottelu oli hermoja koetteleva, mutta kummasti hermojännitystä laukaisi se, kun kaikki 2,5 miljoonaa tv-katsojaa saivat kuulla, kuinka kisastudion henkilökunta pohdiskeli ennen jatkoerän alkua ääneen sitä, että vieläkö ehtii käydä kusella. Vanhojen herrasmiesten Tiilikais-Pekan ja Nopos-Paavon aikaan ei moisia lipsahduksia sattunut; korkeintaan ääneen saatettiin pohdiskella sitä, että jokohan tämä kiikari on tyhjä.  Tosin Markus-sedälle sattui kerran vähän vastaava tapaus. Hän piti radiossa Lastentuntia, joka oli huomattavan läryävähenkinen kaikkien lasten ikioma ohjelma, vaikka Markus-setä lienee ollut siviilielämässään vähän samankaltainen kuin hänen myöhempi kollegansa Nasse-setä, eli hän inhosi lapsia koko sydämestään.  Ainakin hyvän tarinan mukaan Markus-setä kerran lopetteli ohjelmansa läryäviin terveisiin pikkuystäväisilleen jotenkin siihen malliin, että ”kuulemiin, kuulemiin rakkaat lapsukaiseni”, mutta sitten hän ei epäonnekseen huomannutkaan, että lähetys vielä jatkui ja niinpä kaikki pikkuystäväiset kuulivat Markus-sedän toteavan siunatuksi lopuksi, että ”nyt tämä äijä suksii paskalle”. Kommentit (0)

Uusi melkein uukuniemeläinen kansallissankari	07.01.2016, 19:11
Maamme on saanut uuden kansallissankarin. Sosialistisesta mediasta olen lukenut, että uusi kansallissankari Kasper Kapanen ja muukin hänen sukuhaaransa mainitaan Uukuniemen Sihvosten sukukirjassa, johon itsekin tavallaan kuulun väärän koivun kautta. Nyt on Uukuniemi sitten myös kiekkoiltu maailmankartalle. Ja jos Sihvosten sukua olisi tutkittu tarpeeksi pitkälle, olisi sukukirjaan lisättävä myös Kaarle Suuri ja montakin Jeesus Nasaretilaista, koska kyseessä oli kaksi tuhatta vuotta sitten hyvin tavallinen aramealainen nimi, sillä 20 sukupolven takaa meistä itse kullakin on tuhat esi-isää ja esiäitiä, 30 sukupolven takaa heitä löytyy miljoona ja 40 sukupolven takaa tuhat miljoonaa. Tähän asti Uukuniemi on tunnettu lähinnä urotekoihin yltäneistä urheilijoistaan, mutta hengenjättiläisiäkin löytyy. Nimittäin yhteen aikaan maamme älykkäimpänä miehenä pidetty filosofi Pertti ”Lande” Lindfors korostaa muistelmakirjassaan, jonka nimi oli muistaakseni Katuojasta dosentiksi tai jotain sellaista, että hänen isänsä oli turkulainen kommunisti ja äitinsä uukuniemeläinen fasisti, os. Sihvonen. Vaikka filosofi Lindfors ei muistelmissaan edes yrittänyt peitellä älykkyyttään, korosti hän vielä sitäkin, että hänen se muuvankin vehje oli ennätysmäisen pitkä, kun niitä vehkeitä joskus yliopistomiesten kesken vertailtiin.Tuolla mainitsemallani anatomisella erityispiirteellä on ollut merkittävä vaikutus maamme tiedepolitiikkaan. Luin joskus Lasse Lehtisen kokoaman "Aarno Laitisen kauneimmat kolumnit Iltalehdessä", ja sinnä kerrottiin, mistä pohjimmiltaan on ollut kysymys Suomen filosofien vuosikymmeniä jatkuneissa oppiriidoissa.   Riidan tausta on Laitisen mukaan seuraava. Eräällä kaljareissulla maamme filosofeille syntyi riita siitä kenellä on pisin. Kilpa ratkaistiin siten, että pöydälle pantiin jonoon markan kolikoita, ja kuka eniten pystyi "jäsenellään" pyyhkäisemään niitä lattialle, oli voittaja. Kun filosofi Pertti "Lande" Lindforsin suorituksessa putosivat pöydältä kaikkien markkojen lisäksi tuhkakuppi ja kukkavaasi, siitä puhkesi filosofian oppiriita, josta tiedemaailma sai kärsiä 50 vuotta. Kommentit (3)
Mummoni Hilda - kylän kehrääjämestari	05.01.2016, 19:18
Kilpailuhenkistä on Kärkkäälän väki. Tässä Veikko Matilaiselta saamassani kuvassa poseeraavat Berliinin olympiavuonna 1936 Kärkkäälän miesten ojankaivuu- ja naisten kehruukilpailujen osanottajat katsellen luottavaisina tulevaisuuteen, koska he eivät tulevaisuuttaan vielä onneksi tiedä.   Tapahtuman vastuullinen järjestäjä maantalousohjaaja Nyyssönen erottuu kilpailijoista selkeästi, koska hänellä on kravatti. Lisäksi tunnistan mummoni Hilda Koivistoisen, os. Närhi ja hänen veljensä Kalle Närhin. Lisäksi uskon kuvassa olevan myös Rosa Korhosen ja Kullervo Vainion.  Iso musta mies takana oikealla on Kalle Karttunen, joka oli silloin kylällä Satulamäessä työmiehenä. Karttunen oli syntyjään pielaveteläisiä ja Kekkosen lapsuuskavereita. 32 vuotta myöhemmin hän vielä osoitti ainoana kirkonkyläläisenä solidaarisuutta potkupallojoukkueellemme Kärkkäälän Juventukselle pitäjän nappulaliigassa Euroopan hulluna kesänä vuonna -68. Kun Kallen kannustuksesta huolimatta hävisimme Kaatron Liverpoolille 2-1, huusi poispäin kävelevä Kalle riemuitsevalle yleisölle, että "mänkeepäs Kärkkäälään talavella, niin ette pärjee".   Ja oikeassahan tämä vanha viisas mies olikin. Muistan, että samana vuonna koulujen Suonenjoen koulujen mestaruuskilpailussa otimme Korhosen Timon ja Urpon kanssa kirkkaan kolmoisvoiton sarjassa 3-4-luokkalaiset. Jos osallistujien lukumäärää ei olisi ollut rajoitettu koulua kohti kolmeen, olisi Kärkkäälän koulu ottanut viitosvoiton.  Työmestaruuskilpailujen tulokset eivät ole syöpyneet kylän kollektiiviseen muistiin, vaikka aihetta olisi. Kyllähän esimerkiksi taitava kehrääjä ja ojankaivaja on yhteiskunnalle arvokkaampi yksilö kuin vaikkapa joku pitkälle alkoholisoitunut mäkihyppääjä. Muistan kuulleeni, että mummoni Hilda olisi voittanut kylän kehruumestaruuden, josta asiasta tunnen vielä suurta ylpeyttä.   Kommentit (1)