Kollaan kenttäpappi

Vuonna 2012 Marjo Heiskanen julkaisi kirjan nimeltään Kollaan kenttäpapin tarina. Teos perustuu kirjailijan isoisän Jorma Heiskasen päiväkirjoihin. Jorma Heiskanen oli köyhistä oloista lähtenyt fasismia ihaileva pappismies. Talvisodassa hän toimi kenttäpappina ja sodan jälkeen hän julkaisi kokemuksistaan suurta huomiota saavuttaneen kirjan Kenttäpappina Kollaalla.

Pappismies Heiskasen oli oman aikansa tuote. Hänen suuri tavoitteensa oli tehdä Suomesta maailman militaristisin yhteiskunta. Hyvällä syyllä voi tietysti kysyä, että miten tämä tavoite kytkeytyy Uuden testamentin kristilliseen maailmankuvaan. Pilapiirtäjä Kari Suomalaisen luoma Kokoomusta kuvaava kypäräpäinen pappismies saattaisi muuten hyvinkin kuvata Jorma Heiskasta, mutta mies meni kyllä aikanaan selkeästi oikealta ohi Kokoomuksesta. 

Heiskasen pojan tytär Marjo Heiskanen on hänkin oman aikansa tuote ja lienee luokiteltavissa punavihreäksi feministi-pasifistiksi. Hän ei halua tehdä Suomesta maailman militaristisinta yhteiskuntaa vaan pikemminkin maailman antimilitaristisimman. Tästä sukupolvien näkemyserosta syntyy harvinaisen jännittävä ja mukaansa tempaava kirja, jota suosittelen varsinkin Uukuniemen suunnan ihmisille; sieltähän ne Kollaan joukot koottiin, pitäjän sankarihautausmaalla näyttävät olevan enemmistönä sillä suunnalla kaatuneet.

Marjo Heiskasen kirjan innoittamana luin sitten myös hänen vaarinsa Jorma Heiskasen vuonna 1941 ilmestyneen teoksen Kenttäpappina Kollaalla. Kirja on melkoisen verihurmaista ja ry---nvihaista tekstiä kuten pitkälle ymmärrettävää onkin, kun ottaa huomioon edellisen vuoden tapahtumat.

Sivumennen Jorma Heiskanen kertoo kirjassaan tapauksesta, jossa hän antoi sielunhoitoa sotilaalle, jota askarrutti se, miten tulisi menetellä siinä tilanteessa, että joutuu vangiksi. Tämä uskovainen sotilas piti itsemurhaa syntinä eikä halunnut päätyä siihen ratkaisuun.

Heiskanen ei paljasta miehen saamia ohjeita, mutta antaa ymmärtää, että hän itse oli kyllä miettinyt valmiiksi, miten hän siinä tilanteessa toimisi. Ilmeisesti äärioikeistolaiseksi ja neuvostovastaiseksi tunnustautunut pappismies oli päättänyt, ettei häntä saada elävänä vangiksi.

Jatkosodan ensimmäisinä päivinä tapahtui kuitenkin sitten se kaikkein pahin vaihtoehto ja Heiskanen päätyi hengissä vihollisen käsiin. Ensoon tehdyllä partiomatkalla hän jäi todennäköisesti vangiksi, koska ilmeisesti menetti taistelutilanteessa molemmat kätensä eikä pystynyt tekemään itsemurhaa.

Tapauksessa on paljon epäselvää, mutta Marjo Heiskasen tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että kädetön sotavanki Heiskanen hoidettiin kuntoon. Sota oli vasta alussa ja haavoittuneitakin otettiin vielä siinä vaiheessa vangiksi. Henkiin jäämiseen saattoi vaikuttaa se, että hän oli upseeri ja pappi, jolta saattoi saada arvokkaita tietoja.

 

Lisäksi hän myös ystävystyi vankileirin johtajan kanssa, joka asia paransi hänen asemaansa leirillä. Marjo Heiskanen arvelee, että isoisä selvisi elossa vankileirillä koko sodan ajan, mutta jostain syystä kädetön mies ei malttanut rauhan tultua jäädä odottamaan palautusta kotimaahan, vaan lähti karkumatkalle, jolla hän ilmeisesti menehtyi.

 

Yle Areenassa on pitkä artikkeli Jorma Heiskasesta ja juttuun liittyy myös hänen ja Marokon Kauhun haastattelu talvisodan Kollaalta: https://yle.fi/aihe/a/20-122129