TV-selostajien huono kestävyys

Television tulo 60-luvun alkupuolella latisti radioselostuksia. Kerrotaanhan esimerkiksi, että vielä 50-luvulla radion johtava taistelijapari kykeni selostamaan 110 metrin aitajuoksua kolme minuuttia viisitoista sekuntia. Neljännen aidan kohdalla luettiin miesten kuulantyönnön lopputulokset ja seitsemännen aidan kohdalla kerrottiin naisten pituushypyn sarjoja.

Lopuksi pääselostaja pyysi apulaiseltaan, että “kuule Paavo! Annapas se kiikari, että voin katsoa lopullisen järjestyksen”. Tarina päättyy siihen jo legendaariseksi muuttuneeseen toteamukseen: Täh! Tämä kiikarihan on jo ihan tyhjä!”

Tutkimusteni mukaan TV-selostajilta puuttuu radioselostajien alkoholikestävyys. Noposen muisteluiden mukaan kerran edesmenneessä Leningradissa Paavo ja Pekka heräsivät yöllä siihen, että hotelli Europejskajan hissin peili särkyi. Tämä tapahtui kahden vantteran miliisin tuodessa erästä tunnettua suomalaista TV-selostajaa huoneeseensa nukkumaan. Pontevasti suomalaistoimittaja kuitenkin taisteli tilanteessa ja vakuutti, että hän on hyvin vahva, vaikka onkin pienikokoinen ja hän muistutti miliisejä myös siitä, että kyllä talvisodankin hyökkäyksen Suomi oli pysäyttänyt.

Radiomiesten sitkeyttä ei ollut myöskään näköradioselostaja Anssi Kukkosella, joka katosi selostusmatkallaan kesken Keski-Euroopan mäkiviikkojen. Tapaus oli huomattava mediatapahtuma ja hallitsi aikoinaan iltapäivälehtien lööppejä pitkään. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin ansioitunut selostaja muistetaan parhaiten tästä sattumuksesta. Kukkosen katoaminen synnytti kansamme keskuuteen monimerkityksellisen käsitteen ”viettää mäkiviikkoja”.

https://www.is.fi/muutlajit/art-2000001223952.html

Pekka ja Enzio

Jos Martti Jukola välitti kansalle kisatapahtumia konekiväärimäisen nopeasti, oli hänen kollegansa Pekka Tiilikainen päinvastoin hyvin rauhallinen jutustelussaan, ja tiukan paikan tullen hän tiivisti tunnelmaa vaikenemalla kokonaan ja pillauttamalla itkun. Näin tapahtui mikäli suomalainen voitti tai hävisi.

Eikä pääselostaja Tiilikaisen tarvinnut teeskennellä liikutustaan. Tunne oli kyllä aito. Vuoden 1948 Chamonin olympialaisten jälkeen radion talouspäällikkö valitti, että Pekan jäljiltä oli löytynyt 23 tyhjää viinapulloa. Pekka närkästyi moisista perättömistä puheista. Hänen mukaansa pulloja piti olla 24. Kun asia tarkastettiin, todettiin Pekan olevan hyvin rehellinen mies.

Markus Similä kertoo muistelmissaan, kuinka myös hän oli seuraamassa Cortinan olympiakisoja. Hän vuokrasi paikallisen vossikan ajeluttamaan itseään reellä ihaillakseen vuoristonäkymiä. Kuinka ollakaan hän näki jonkun miehen väsyneen lumihankeen. Koska oli kylmä, Similä pelkäsi jo pahinta. Mutta reessä mies virkosi ja selvisi, että kysymyksessä oli ruotsinkielinen urheiluselostaja Enzio Sevon.

Tämä ymmärsi vielä sen verran maailman menosta, että sairaalan sijaan vaati pääsyä radioselostamoon, ja täytyihän siihen suostua. Selostamossa mies terhistäytyi ja alkoi suorassa lähetyksessä kertoilla päivän urheilutapahtumista kuulijoiden mukaan kauniilla ja jäntevällä ruotsinkielellä. Selostuksen jälkeen mies oli sitten taas aivan vetämättömässä kunnossa.

Kun Similä ihmetteli asiaa, neuvoi Sevon kollegaansa: “Nuori mies! Urheiluselostaja tarvitsee kolme asiaa. Ensiksi: hemmetin kovaa kuntoa! Toiseksi: teräksenlujaa rutiinia! Kolmanneksi: teräksenlujaa itseluottamusta!”

Pekka Tiilikaisen elämäkertateoksessa Paavo Noponen kertoo, kuinka Pekka ja Enzio joivat kerran kahdessa viikossa 12 litraa pirtua ilman että se mitenkään heikensi miesten työtehoa tai että kuuntelijat olisivat huomanneet mitään poikkeuksellista.

Noposen mukaan suoritus on aivan uskomaton ja sen pitäisi kelvata Guinnesin ennätysten kirjaan osoituksena Suomen radiomiesten poikkeuksellisen lujasta fysiikasta ja psyykestä. Urheilu- ja tilastomies Noposen mukaan määrä vastaa kahta kokonaista ja yhtä seitsemäsosaa Koskenkorva-pulloa miestä kohti päivittäin.

Tässä juttua Pekasta ja Enziosta: https://yle.fi/aihe/a/20-98837

Upseereita ja herrasmiehiä

Kaiken maailman kauheuden keskellä olen viime aikoina tutkinut suomalaisten radion urheilutoimittajien värikästä elämää.

Yleisradiotoiminnan alkuaikoina ei ollut vielä erikseen erityistä urheilutoimitusta. Kuuluttajana toiminut aatelismies Alexis af Enehjelm joutui olosuhteiden pakosta lukemaan myös urheilutuloksia.

Aina ammattitaito ei täysin riittänyt. Lukiessaan Kööpenhaminassa käytyjen kuuromykkien yleisurheilukilpailujen tuloksia oli erään juoksumatkan voittajan aika 9.25. Tulospaperi oli sen verran ruttaantunut, ettei matkan pituudesta saanut selvää. Aikansa asiaa mietittyään Alexis päätteli matkaksi joko 3.000 tai 5.000 metriä.

Niinpä ei ollutkaan ihme, että jo 30-luvulla päätettiin pestata varsinainen urheiluselostaja. Täksi ensimmäiseksi urheiluselostajaksi tuli runoudesta väitellyt tohtori Martti Jukola, joka olikin ammatissaan loistava.

Ikävä kyllä miehen uran katkaisi sairastuminen alkoholismiin, mikä vei hänet hautaan heti Helsingin olympialaisten jälkeen. Työnsä hän hoiti sairaudestaan huolimatta mallikkaasti. Jukola oli ilmiömäisen nopea puhuja ja ehkäpä kuuntelijoidenkin kannalta on vain hyvä, että selostaja on juttutuulella.

Kommelluksitta tosin ei Jukolakaan selvinnyt. Oslon olympialaisten näytöslajina oli jääpallo. Ruotsin ja Norjan välisen ottelun edellä selostaja tunsi vatsahermojensa reistailevan ja niinpä hän lääkinnällisistä syistä sulkeutui selostuskoppiin viskipullo eväänään.

Selostus onnistui muuten ihan hyvin, mutta ottelun loppupuolella Jukola alkoi nähdä pelikentällä myös suomalaisia pelaajia. Vaikka senhän ei pitäisi olla mikään puute, sillä tokihan Suomessa ylipäätäänkin seurataan urheilutapahtumia ikään kuin sinivalkoisten silmälasien läpi.

Kerran taas Jukola oli Saksassa selostamassa Saksan ja Suomen välistä jalkapallomaaottelua. Isäntämaa hallitsi pelitapahtumia niin selvästi, että selostajakin totesi seuraavansa tilannetta Suomen maalin edustalla kylmä rinki selkäpiin ympärillä - kun ei herras- ja tohtorismiehenä kansanomaisempaa vertausta kyennyt käyttämään.

Ainakin Helsingin Sanomien tilaajat voivat lukea liitteenä olevan jutun Martti Jukolasta. Tosin artikkeli on hieman kaunisteltu, vaikka siinä kerrotaankin se, miten poliisi vuonna 1925 pysäytti pirtulastissa olevan hevosmiehen, joka oli matkalla RUK:n kurssijuhlaan. Reen ohjastajaksi paljastui urheilutoimittaja Martti Jukola, joka saikin asiasta sakkotuomion.

Siitä Hesari kuitenkin vaikenee, että pirtukanistereiden lisäksi reessä oli tapausta koskevan poliisikertomuksen mukaan myös "epämääräisen oloinen naisenpuoli", joka oli varmaankin jostain syystä, jota voi vain arvailla, myös menossa upseereiden juhlaan. Toisaalta laki ei siihen aikaan kieltänyt sitä, että epämääräisen oloinen naisenpuoli viedään upseereiden ja herrasmiesten seuraan. Nykyään moisesta voisi seurata ainakin mainehaittaa epämääräisen naisen kyyditsijälle.
https://www.hs.fi/feature/art-2000003927736.html

Otto Sihvonen - fasisti ja osuuskauppamies

Eilen mainittu filosofi Pertti "Lande" Lindfors oli äitinsä puolelta Uukuniemen Sihvosia ja isänsä puolelta Turun Lindforseja. "Landen" kertoman mukaan isä oli kommunisti ja äiti fasisti, joka seikka toi heidän parisuhteeseensa varmaankin jännitteitä, joiden vuoksi heidän avioliittonsa oli onneton.

Lindforsin uukuniemeläinen vaari Otto Sihvonen oli huomattava yhteiskunnallinen vaikuttaja ja vaikka hän oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja, toimi hän myös osuuskauppamiehenä, säästöpankkimiehenä, lehtimiehenä ja myös IKL:n miehenä. Nykyään tutkijat pitävät IKL:ä fasistisena puolueena.

Mielestäni on aika erikoista, että IKL:n kannattaja Otto Sihvonen oli myös osuustoimintamies ja vielä erikoisempaa on se, että hän oli myös sosialidemokraattien johtajan Väinö Tannerin kaveri. Tanner toimi vuosikymmeniä osuusliike Elannon johtajana, mutta voi olla, että kaveruus ei liittynyt pelkästään osuustoiminta-aatteeseen, vaan kaveruksia yhdisti myös se, että molemmat olivat asuneet Sortavalassa.
Kolmen vartin savolainen Tanner nimittäin toimi pari vuotta asianajajana Sortavalassa, mutta tosikkona hän ei viihtynyt siellä pitkään, koska hänen mielestään karjalaiset olivat rehvastelijoita, tyhjänpuhujia ja vieläpä niin epärehellisiä, että saattoivat valehdella jopa omassa asiassaan.

Muistelen jostain lukeneeni, että Suomen fasistit kuitenkin arvostivat sosialidemokraatti Tanneria siinä määrin, että häntä olisi pyydetty suostumaan Suomen diktaattoriksi, koska maa tarvitsi vahvaa johtajaa; tiedä vaikka idean olisi keksinyt Otto Sihvonen. Lapuan Liikkeen ja IKL:n kannattajat katsoivat 30-luvun kaaoksen aikaan, että maa tarvitsee vahvan johtajan, joka lisää järjestystä ja vakautta yhteiskunnassa. Samalla tavallahan ajattelevat nykyään myös Trumpin ja Putinin kannattajat.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että nuoruudessaan Mussolin oli sosialisti ja Hitler nousi diktaattoriksi  Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen puheenjohtajana.
Tässä hieman sukutietoutta Uukuniemen Sihvosista, jonka suvun erään edustajan kanssa vietän tänään hääpäivää.

 
https://www.geni.com/people/Otto-Herman-Sihvonen/6000000039147250994
https://www.geni.com/people/Taina-Vellamo-Sihvonen/6000000181136638832

Lande

Maamme johtaviin filosofeihin kuuluneen uukuniemeläistaustaisen Pertti "Lande" Lindforsin muistelmateos ei ole vain hauska, vaan myös avoin ja hyvin rehellisen tuntuinen. Hän myöntää olleensa nuoruudessaan jo lähes puliukkoasteella, mutta kun hän 7. 7. -77 heräsi roskapöntössä, päätti hän lopettaa juomisen ja niinpä hän sitten kertomansa mukaan kärsi raittiutta lopun elämänsä 40 vuotta.

Vaikka filosofi Lindfors ei muistelmissaan edes yrittänyt peitellä huikeaa älykkyyttään, korosti hän avoimesti vielä sitäkin, että hänen se muuvvankin vehje oli ennätysmäisen pitkä. Kun kyseistä vehjettä yliopistomiesten kesken vertailtiin, todettiin sen olevan ainakin yliopiston pisin. Helsingin yliopistossa on siis harrastettu tieteen alaa, jota voisi kutsua vertailevaksi erotiikaksi. 

 

Tuolla mainitsemallani Lindforsin anatomisella erityispiirteellä on ollut merkittävä vaikutus maamme tiedepolitiikkaan. Luin joskus Lasse Lehtisen kokoaman "Aarno Laitisen kauneimmat kolumnit Iltalehdessä", ja yhdessä kauniissa kolumnissa kerrottiin, mistä pohjimmiltaan on ollut kysymys Suomen filosofien vuosikymmeniä jatkuneissa oppiriidoissa.

 
Riidan tausta on Laitisen mukaan seuraava. Eräällä kaljareissulla maamme filosofeille syntyi riita siitä kenellä on pisin. Kilpa ratkaistiin siten, että pöydälle pantiin jonoon markan kolikoita, ja kuka eniten pystyi "jäsenellään" pyyhkäisemään niitä lattialle, oli voittaja. Kun filosofi Pertti "Lande" Lindforsin suorituksessa putosivat pöydältä kaikkien markkojen lisäksi tuhkakuppi ja kukkavaasi, siitä puhkesi filosofian oppiriita, josta tiedemaailma sai kärsiä 50 vuotta ja joka riita vaikutti myös rahoituksen jakoon eri tieteen alojen välillä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pertti_Lindfors

Banketti

Hyvin tapahtumarikas oli tuo vuoden 1956 Länsi-Saksa - Suomi-yleisurheilumaaottelu, jonka vaiheista jopa Suojelupoliisi oli maajoukkueemme kotiin paluun jälkeen kiinnostunut.

Urheilutoimittaja Antti O Arponen kertoi, että maaottelun jälkeen juuri ennen maaottelun päättäjäisjuhlaillallista, eli bankettia, Soini ilmestyi joukkueen majapaikkaan. Humalatila oli sitä tasoa, että joukkueen johtaja Jukka Uunila määräsi kaksi kuulantyöntäjää telkeämään hänet huoneeseensa selviämään.

Soini kuitenkin pääsi sieltä karkuun ja ilmestyi klo 22 bankettiin juuri kun Saksan urheiluministeri piti puhetta. Pelkkiin kalsareihin pukeutunut Soini poistettiin kahden moukarinheittäjän voimin banketista. Olen kuullut sellaistakin, että myöhemmin hotellin johtaja ihmetteli, että oli Nikkanen tai Nikkinen, aina paikat rikki.

Tuo maaottelu liittyy tavallaan myös Uukuniemen urheiluhistoriaan, koska Suomen maajoukkueen tulkkina toimi Saksassa filosofiaa opiskelemassa ollut Pertti "Lande" Lindfors, joka muistelmissaan kertoo olevansa turkulaisen kommunistin ja uukuniemeläisen fasistin rakkauden hedelmän.

Siitä huolimatta, että Lande oli urheilumiehiä, hän ei ollut mikään vesipoika. Niinpä maajoukkueen kapteeni Eeles Landström maaottelun päättäjäistilaisuudessa pitämässään puheessa kiitti Lindforsia ja korosti sitä, että siinä on mies, joka pystyy juoksemaan 1000 metriä alle kolmen minuutin ja on vielä porukan kovin mies juomaan viinaa.

Pertti Lindforsin muistelmat nimeltään Seikkailuni tieteen, viinan, naisten ja politiikan parissa on oikeasti hauska kirja: https://www.finlandiakirja.fi/fi/pertti-lindfors-seikkailuni-tieteen-viinan-naisten-ja-politiikan-parissa-061c98?srsltid=AfmBOoqg-C0XkWjbvbLeKd49IeZuCyEJ78WiCvIIV0Fv-LK1Qd7Gok9c

Soini Nikkisen kauppareissu

Eilen mainittu Soini Nikkinenkin ansaitsisi eittämättä oman urheilijaelämänkertansa. Hän syntyi vuonna 1923 13. lapsena kiuruveteläiseen mökkiin, jonka mittojen väitetään olleen kolme kertaa kolme metriä. Siitäkin tilasta leijonan osan vei iso uuni ja jonkin verran tilaa vei myös seinällä roikkunut Stalinin kuva, jonka juurella Savon Sanomien toimittaja Seppo Kononen kertomansa mukaan opetteli polttamaan tupakkaa.

Mutta iso, riski ja ennen kaikkea kovakätinen mies kasvoi pikkumökin pojasta. Sota-aikana Syvärillä kerrotaan hänen nuorena miehenä viskanneen kiveä yli 240 metriä, jossa tempussa voisi Ruuskas-Antillakin olla tekemistä. Sodan jälkeen hän lähes ikämiehenä oli kuutena vuotena peräkkäin keihäänheiton maailmantilastossa kolmen parhaan joukossa.

Nikkinen tunnettiin boheemina urheilijana, jolla oli vaikeuksia Urheiluliiton herrojen kanssa. Esimerkiksi Paavo Noponen kertoo kaskukirjassaan Naurukisat, kuinka Pajulahden urheiluopiston kenttämestarina työskennellessään Soinille juolahti mieleen tärkeä kaupassa käynti. Kyseistä ostosta varten oli kuitenkin pakko mennä Lahteen asti ja liikkeen sulkemisaika lähestyi uhkaavasti. Ainoa mahdollisuus oli linja-auto, jonka aikataulu ei kuitenkaan edellyttänyt Pajulahden ja Lahden välin taittumista kahdessakymmenessä minuutissa. Sen verran oli Pajulahden pysäkiltä sulkemishetkeen jäljellä.

Soini ei kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi, vaan hän tunkeutui kuljettajan viereen, veti tupesta esiin puolen metrin mittaisen Lapin leukun, jätti sen vaihdelaatikkoa vasten paljaana nojalleen ja jyrähti: "Nyt ajat Lahteen täysillä. Eikä yhtään pysähdystä, tai mä tapan.  Kuljettaja kaahasi niska kyrmyssä henkensä edestä. Soinin lisäksi kuului matkustajiin vain muuan naishenkilö, joka Villähteen kohdalla painoi pysähtymisnappia tiheästi ja turhaan. Soini kavahti seisaalleen leuku kädessä: "nyt ei pysähdytä. Anna sen napin olla tai mä tapan sinutkin".

 
Ostosreissu onnistui viime tingassa. Tosin Suomen virallinen keihäänheittoa käsittelevä urheiluhistoria paljastaa, että Soini Nikkinen oli jostain syystä  kesän -53 kilpailukiellossa epäurheilijamaisen käytöksen vuoksi.

 

Naurukisat-kirjan kirjoittaja Paavo Noponen oli toisista urheiluselostajista poiketen hyvä jutunkertoja, joka ymmärsi myös huumoria. Paavon sanalliselle lahjakkuudelle löytyy selitys hänen sukuhistoriastaan, koska hänen vaarinsa ja vaarin veli selvisivät Rantasalmella nälkävuosina kerjäläispoikina, koska osasivat puhua niin vaikuttavasti, että isännät suostuivat antamaan heille ruokaa. Paavo Noposen vaarin veljestä Alpo Noposesta tulikin sittemmin kirjailija-runoilija, jonka kynästä on lähtöisin mm. joululaulut Kun joulu on ja Kun maas' on hanki.

Tässä Paavo Noponen esittelee selostajan lahjojaan:

https://yle.fi/aihe/a/20-178887