Tässä on ainakin Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden, hauskin urheilujuttu, jonka Helsingin Sanomat julkaisi 6.2.1994 ja jonka Hesarin tilaajat voivat lukea Aikakoneesta. Jutussa keskeisinä vaikuttajahahmoina ovat Esa Rossin hiihtotallin maailmanmestarit Eino Olkinuora, Olavi Alakulppi ja mies, jonka nimen päälle meänkielinen kertoja ei pääse, mutta todennäköisesti mies on iisveteläinen Kalle Jalkanen. Tosin Olkinuoran ja Alakulpin nimet kertoja muistaa väärin ja käyttää heistä nimeä Olkihuora ja Alakulli.
Tapahtumarikkaita olivat suomalaishiihtäjien 30-luvun lopun kilpailumatkat Ruotsin Länsipohjaan, jossa elintaso oli siihen aikaan paljon Suomea korkeampi ja hiihtopalkinnotkin parempia. Suomalaisia hiihtäjiä myös palveltiin hyvin ja niinpä tuossa jutussa kerrotaan, miten kisaisännät ennen kilpailua syöttivät ja juottivat vieraansa kunnolla kantamalla heille ämpärillä bränviinaa ja jopa järjestivät heille vapaamielistä naisseuraa Kaartisenkylästä. Taka-ajatuksena tietysti oli, etteivät vieraat olisi olleet enää parhaassa terässä lähtöviivalla.
Meänkielinen kertoja kuitenkin todistaa, että toisin siinä sitten lopulta kävi: "Alakulli ensimmäisenä, Olokihuora toisena ja kolomantena se kolomas suomilainen, jonka nimeä met emmä Göstan kanssa nyt muista, mutta suomilainen kuithenkin - ja aivan mahotonta faartia! Ja Gösta mulle että hevosia he ovat! Hevosia niitten häytyy olla, kun eivät ole silmänterästä renahneet!"
Kisan jälkeen meänkielinen kertoja ja hänen kaverinsa Gösta vielä näkivät suomalaisvoittajat: "Täävlingin jälkeen met menimmä sinne hoteliin sisäle. Gösta pysähtyy kuin patsas siihen ja sanoo, että kuule. Nyt ne vasta ryyppäävät ja nyt ne vasta naivat!"
Hesarin tilaajat voivat lukea koko jutun tästä: https://www.hs.fi/feature/art-2000003305823.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti