Arvid Kokko 18.06.2014, 16:49   Olen kuvitellut, että suomalaisen urheiluelämän kahtiajaon taustalla on se, että urheiluseurat ovat yksiselitteisesti joko punakaartien tai suojeluskuntien jatkeita, tosin sählyseurat lienevät poikkeuksia tässäkin asiassa, mutta He antoivat kaikkensa-kirja osoittaa minun jälleen kerran olleen väärässä. Nimittäin ainakin yksi selkeä poikkeus tästä asiasta löytyy ja todistus tästä poikkeuksesta löytyy jokapäiväisen työmatkani varrelta Kuopion sankarihautausmaalta.   Ensimmäinen maastojuoksun Suomen mestari Arvid Kokko, joka todennäköisesti tunnettiin nuoruutensa maisemissa Nilsiässä ja Kuopiossa Kokkos-Arvina, edusti menestyksekkäällä kestävyysjuoksijan urallaan sekä Kuopion Rientoa että Helsingin Jyryä. Molemmat ovat leimallisesti punikkiseuroja ja Jyryllä oli jopa oma komppania sisällissodassa.   Kuitenkin leipuri ja työläisjuoksija Arvid Kokko päätyi Saksaan jääkäriksi. Hän palasi Suomeen luutnanttina ja kaatui komppanian päällikkönä Tampereen Kalevankankaan hautausmaalla valkoisen armeijan riveissä. Samassa taistelussa ammuttiin myös Olof Palme, mutta se tapaus ei herättänyt yhtä paljon huomiota, kuin saman nimisen veljenpojan ampuminen Tukholmassa vajaat 70 vuotta myöhemmin.   Työläisurheilija Arvid Kokon päätyminen Saksan jääkäriksi ei ole mitenkään ihmeellistä. Nimittäin työväenliike suhtautui jääkärivärväykseen myönteisesti, ja kun syksyllä 1917 suoritettiin jääkärien keskuudessa mielipidekysely, niin yli puolet ilmoitti olevansa sosialisteja. Se on asia, josta kummankin puolen historiankirjoitus on vaiennut. Ainakin sittemmin kenraaliksi kohonneiden Väinö Valveen ja Woldemar Hägglundin isät olivat työväenliikkeen aktiiveja.       Kommentit (0) Saunabisnes 17.06.2014, 17:38   Kaarlo Koskelo ei ole suinkaan ainut Amerikkaan saunabisneksen pariin paennut suomalainen olympiavoittaja.   Tukholman kisojen keihäskisassa sijoittui vasta 20-vuotias Jonni Myyrä kahdeksanneksi, mutta kypsemmällä iällä hän oli vuosia maailman huippu sekä keihäässä että kiekossa. Tosin hän saavutti vain kaksi keihään olympiakultaa, mutta paremmalla onnella hän voisi olla kuusinkertainen heittolajien olympiavoittaja.   Myyrän urheilu-uran keskeytti se, että mies alkoi harrastamaan liiketoimia ja politiikkaa eikä hän menestynyt niissä asioissa yhtä hyvin kuin heittolajeissa. Niinpä sitten valitettava sekaannus omien ja kunnan rahojen välillä pääsi tapahtumaan. Myyrän ei auttanut muu kuin hylätä vaimonsa ja poikansa ja paeta Amerikkaan, jossa hänkin elätti itsensä mm. saunabisneksellä.   Historioitsijoiden tulisi selvittää, oliko hänellä yhteisiä liiketoimia Kaarlo Koskelon kanssa. Myyrän pako tapahtui suoraan Pariisin olympialaisista ja vaimo ja poika unohtuivat lähtötohakassa Suomeen. Se oli kova juttu siihen aikaan. Seuraaviin vuoden 1928 olympialaisiin “urheiluliiton herrat” eivät Myyrää siis huolineet, kuten eivät myöskään Tukholman kiekonheiton olympiavoittaja varatuomari Armas Taipaletta.   Tämäkin oli muuttanut yllättäen Valtoihin ja puhuttiin, että hänelläkin oli mukanaan myös muita kuin omia rahoja. Varatuomari Taipale elätti itsensä Valloissa saunahierojana. Ei ole tietoa, että hieroiko hän herroja toisten Amerikkaan ongelmiaan paenneiden olympiavoittajien omistamissa saunoissa.   Mainittakoon, että Iso-Armas Taipaleen sijasta Suomen kunniaa puolusti vuoden 1928 olympialaisten kiekonheitossa menestyksekkäästi Antero Kivi, joka hävisi kullan vain kahdella sentillä. Iso-Anterollekin kävi myöhemmin sikäli huonosti, että hänen todettiin varastelevan pukuhuoneessa kanssakilpailijoiden rahoja ja “urheiluliiton herrat” antoivat hänelle elinikäisen kilpailukiellon. Tärkeää on huomata, ettei hän paennut Amerikkaan saunoja lämmittämään.   Kommentit (0) Tatu Kolehmaiset 16.06.2014, 18:01   Uusinta merkittävää urheiluhistoriallista teosta, eli He antoivat kaikkensa-kirjaa, tutkiessani olen saanut selville, että Suomea edusti Tukholman olympialaisissa kaksi Tatu Kolehmaista, jotka olivat kaiken lisäksi vielä syntyneet samana vuonna 1885; tosin toinen Kuopiossa ja toinen Pielavedellä. Molemmat olivat Helsingin Jyryn miehiä. Mitaleille miehet eivät yltäneet.   Juoksija Tatu Kolehmainen joutui keskeyttämään sekä 10.000 metrin että maratonin kilpailut. Asiaan lienee vaikuttanut se, että mies oli treenannut liikaa ja oli ylikunnossa. Hän käveli harjoituksissa aamupaivästä 40-45 kilometrin lenkin ja iltapäivästä mies juoksi 20 kilometrin pyrähdyksen. Ei siis ihme, ettei hän jaksanut enää itse kilpailuissa juosta.   Painija Tatu Kolehmainen selviytyi kilpailuissa kuudennelle kierrokselle asti, jolloin hänet diskattiin yhdessä kilpakumppaninsa kanssa. Siihen aikaan se merkitsi jatkosta putoamista. Nykyajan olympialaisissa viidellä voitolla oltaisiin jo mitaleilla. Kolehmainen sijoittui jaetulle kuudennelle sijalle Emil Väreen voittamassa sarjassa alle 67,5 kg.   Sikäli painija Tatu Kolehmainen on ainutlaatuinen tapaus maamme urheiluhistoriassa, että hän on ainut vuoden 1918 sotatapahtumissa kaatunut olympiaurheilija. Tämä tapahtui 6.4.1918, ja luulen, että hän sai surmansa puolustaessaan punakaartin riveissä Suomen pääkaupunkia Helsinkiä saksalaisia hyökkääjiä vastaan.   Mainittakoon, että Tukholman kisoissa painikultaa voittaneelle punapäällikkö Kaarlo Koskelolle oli käydä myös huonosti sisällissodan jälkiselvittelyistä, mutta hänet pelasti kuolemaan tuomittujen joukosta eräs olympiavoittajan tunnistanut valkoinen urheilijatoveri, joka auttoi Koskelon pakoon. Koskelo päätyi lopulta Amerikkaan saunabisneksen pyörittäjäksi. Sellaistakin olen jostain lukenut, että saunomalaitosten alkupääomana olisi ollut Kotkan punakaartin kassa.     Kommentit (0) Kupsin hiipuvasta otteesta 15.06.2014, 17:45   Maamme jalkapallokulttuurin alennustilasta kertoo se, että samaan aikaan kun lajin MM-kisoissa pelataan neljän ottelun päivä eikä Veikkausliiga siitä huolimatta ole kesätauolla. Nyt alaa tuntua siltä, että mielitautiparantola alkaa minua kutsua urheilustressin vuoksi.   Äsken katselin yleisurheilua telkkarista ja yritin samaan aikaan katsoa Kupsin peliä IPadin avulla netistä Kups-tv:ltä, mutta eihän siitä meinannut mitään tulla, koska toista sataa vuotta sitten isovaarini Kustaa veti härillään mökkinsä hirret sellaiseen notkopaikkaan, ettei täällä IPadin kunnolla toimi vaan pätkii. Olisi se Kustaa saanut edes vähän ajatella jälkeläistensä asemaa ja etua.   Sekin kiristää hermoja, että Kups pelasi surkeasti. Jos jotain myönteistä joukkueen peliesityksestä yrittää keksiä, niin kuitenkin se sentään onnistui voittamaan ottelun 2-0, mutta mitään muuta myönteistä peliesityksestä ei keksi hyvällä tahdollakaan. Ja joukkueen kaksi atleettimaista sinimustaa miestä  juoksi kaksi kertaa leikittelevän kevyesti koko kentän läpi pitäen valkoisia miehiä pilkkanaan, mutta sitten maalin edestä ei osata tehdä maalia edes 10.000 taalan paikoista, vaan ruvetaan vielä syöttelemään, koska se on kivaa.   Kupsin ote on siis hiipumassa. Edelliset pelit on voitettu lukemin 3-0, 4-0 ja 3-0, mutta nyt kotikentällä voitetaan vain 2-0. Vaikuttaa vahvasti siltä, että on pelkästään ajan kysymys, koska maalivahti Maanoja joutuu antautumaan. Ja nähtäväksi varmasti jää vielä sekin, että Kups häviää.  Kommentit (0) Paitsio pois 14.06.2014, 16:43   Muistan kuinka vuoden 1964 talviolympialaisten aikaan kuuntelin höyryradioselostusta Suomi-USA-jääkiekko-ottelusta ja vähän väliä selostuksessa toistuivat sanat puolustusmuuri ja paitsio. Tutkin asioita Otavan Suuresta Tietosanakirjasta ja ymmärsin jääkiekkokaukalon kaavakuvasta, että maalien eteen merkityt kaksi ympyrää todennäköisesti tarkoittivat jonkinlaisia tiilimuuritorneja.   Paitsio asia jäi minulle epäselväksi - ajattelin, että joukkueessa kenties oli Paitsio-niminen pelaaja. Eilisten MM-pelien jälkeen paitsio on minulle edelleenkin käsittämätön asia ja niin se näyttää olevan myöskin tuomareille. Varsinkin maalin edustan häsäkkätilanteissa näyttää olevan inhimillisessä mielessä mahdotonta luotettavasti todeta, onko kyseessä paitsio vai ei.   Korostan, että maalin edessä on nimenomaan häsäkkätilanteissa, ei hässäkkätilanne, koska kieliopillisesti oikea kantasana ei ole hässiä,  jolla tarkoitetaan ihan muuta toimintoa, jota pallopeleissä ei yleensä nähdä.   Eilisen illan jälkeen olen entistä jyrkemmin sitä mieltä, että jalkapallosta tulee välittömästi poistaa paitsiosääntö. Jos sitä ei jostain syystä haluta poistaa, niin muuttaa ja selkeyttää sitä pitää. Eli tästä lähtien paitsio voisi tarkoittaa sitä, että hyökkäävä pelaaja ylittää keskiviivan ennen palloa tai etenee rangaistusalueelle ennen palloa.   Jos olisin diktaattori, niin harkitsisin vakavasti myös sitä vaihtoehtoa, että keskiviivan ja päätyviivan puoliväliin vedetään ylimääräinen paitsioviiva, jota hyökkäävän joukkueen pelaaja ei saisi ilman rangaistusseuraamuksia ylittää ennen pelivälinettä, joksi palloa kutsutaan urheilukielellä.  Kommentit (0)         Sääntöuudistus

Ja taas ratkaisi erotuomari MM-turnauksessa jalkapallo-ottelun. Köykäisesti kaatui Brasilian poika ja filmasi siten joukkueelleen voiton. Köykäisin perustein tuomittiin tapauksesta rankkari. Ihan tulivat mieleen Valko-Venäjän jääkiekon MM-kisojen skandaalit.    Sen sijaan kulmapotkutilanteissa näki sellaista vääntämistä ja repimistä, että jos erotuomari olisi ennen ottelua sattunut  tutustumaan sääntökirjaan, olisi hän tuominnut lukuisia rangaistuspotkuja ja ulosajoja. Jos olisin ollut katsomossa, olisin yrittänyt päästä pelikentälle keskustelemaan oikeudenjakajan kanssa erilaisista sääntötulkinnoista.   Olenkin pontevasti sitä mieltä, että jalkapallosääntöjä olisi kehitettävä. Kulmapotkusääntöä tulisi muuttaa siten, että pelaajien tulisi maalivahtia lukuun ottamatta seisoa rangaistusalueen ulkopuolella kulmapotkua suoritettaessa. Sääntöuudistus siistisi peliä ja tekisi kulmapotkuista entistä vaarallisempia erikoistilanteita ja lisäisi siten otteluiden maali- ja katsojamääriä. Laskujeni mukaan nykyään vain yksi 20:stä kulmapotkusta johtaa maaliin. Kommentit (0)

Ahola-Valo ja Rasputin

Toissa iltana tuli telkkarista Rasputin elokuva ja se palautti mieleeni Aleksanteri Ahola-Valon. Minä melkein tapasin tämän legendaarisen miehen, kun vuonna 1990 jo 90 vuoden kypsään ikään ehtinyt  Ahola-Valo oli käynyt silloisella työpaikallani Heinolan vesitornissa kaupittelemassa yhtä muistelmakirjoistaan. En ollut juuri silloin paikalla ja se on niitä asioita, joita oikeasti kadun lopun elämäni.     Kuvataiteilija, kirjailija, arkkitehti ja filosofi Ahola-Valo oli tavallaan suomalaisten oma Forrest Gump. Hän oli paikalla siellä missä tapahtui. Pikkupoikana hän kävi Tolstoin vieraana. Hän oli paikalla ns. verisunnuntaina 1905, jolloin tsaarinvalta suoritti rauhanomaisten mielenosoittajien joukkosurman.   Vuonna -17 Ahola-Valo oli avannon reunalla kuikuilemassa, kun Rasputinia naarattiin. Venäjän isänmaalliset kansanvoimathan ensin myrkyttivät Rasputinin, sitten ampuivat hänet, mutta vasta avantoon hukuttamisen jälkeen pakeni henki tämän vanhan sitkeän irstailijan ruumiista. Vähän ryssimiseksi siis meni sekin touhu.   Nuohoojan ominaisuudessa hän katseli myöhemmin samana vuonna, kun Lenin allekirjoitti puolihuolimattomasti Smolnan käytävällä ohikulkiessaan Svinhufvudin ojentaman Suomen itsenäistymispäätöksen. 20- luvulla hän opiskeli Chagallin kanssa Vitebskissä ja 30-luvun alussa hän rakensi Pietarin lähelle Ihmiskunnan kärsimyshistorian paviljongin. Sen jälkeen hän pakeni henkensä kaupalla Suomeen. Kyseisen paviljongin tuhosivat muuten rakennuksen henkeen sopivasti saksalaiset vähän myöhemmin.   Alla nettilinkki, josta löytyy miehestä mielenkiintoista tietoa. Siellä selostetaan myös hänen luomaansa AE-evohomologista filosofiaa. Siinä oli keskeistä  itsensä jatkuva kehittäminen, jonka elimillinen osa oli oman toiminnan herkeämätön tarkkailu. Hän pääsi harrastuksessaan niin pitkälle,  että tilastoi ajankäyttönsä koko elämänsä ajalta 15 minuutin tarkkuudella, huvinsa kullakin. Hän oli sikäli edellä aikaansa, että valtion virkamiehet joutuvat nykyään harrastamaan samaa.   Ahola-Valon AE-evohomologiselle järjestelmälle perustui koko hänen elämänsä, niin taide, arkkitehtuuri, arkiaskareet kuin ihmissuhteetkin. Ja mikä tärkeintä - varmaankin ensimmäisenä maailmassa hän joskus 30-luvulla järjesti erohäät, kun totesi vaimonsa kanssa kasvaneensa toisistaan erilleen. Kovasti juhlittiin ystävien kanssa sitä, että osattiin erota ystävinä, lahjoja vaihdettiin ja uskonpa että lopuksi tanssittiin erovalssi ja talutettiin morsian takaisin hänen isälleen. http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_Ahola-Valo   Kommentit (0)

Tappajakuha

Elämme poikkeuksellisia ja vaarallisia aikoja. Ennen vanhoina hyvinä aikoina lehtilööppien mukaan satunnaista uimaria ahdistelivat vain tappajahauet ja ainoastaan heinäkuun uutisköyhinä viikkoina. Nyt tilanne on pahentunut dramaattisesti, sillä ainakin Jämsässä asialla on ollut tappajakuha jo kesäkuun puolella, joka karkasi kokonaisen perheen kimppuun. Onneksi uhka onnistuttiin pikaisesti poistamaan katiskan avulla.   Pahin tappajahaukihyökkäys tapahtui vuosia sitten Heinolan vesillä, jossa tappajahauki iski hukkuneen etsinnässä käytettyn vedenalaisen kameran kimppuun tuhoten hintavan laitten kertapuraisulla.   Tämän päivän lehtien otsikoihin tutustuttuani aion välttää uimista Petäisessä, joka ei ole järvi, vaan erinomainen haukikosteikko, jossa asustaa toistakymmentäkiloisia tappajahaukia. Kehoitan muitakin välttämään Petäisessä pulikointia ja jos miesten täytyy niin tehdä, suosittelen selkäuinnin harrastamista.   Ilmari Iki-Kiantokaan ei muinoin suostunut uimaan Kiantajärvessä kuin selällään, vaikka järvi ei uskoakseni ole haukivetenä Petäisen luokkaa. Niinpä Kianto kykenikin saattamaan nuorikkonsa raskaaksi vielä 60 vuoden kypsässä iässä. Kommentit (0)

Pystyyn mädännyt vaivaistalo

Heinolan Lusin kylällä oli ainakin ennen vuosikausia tyhjillään  ollut ikivanha pystyyn lahonnut kunnan vaivaistalo. Mitään järkevää käyttöä rotiskolle ei kukaan keksinyt. Luulen, että pytinki on nykyään siirtynyt luonnon suureen kiertokulkuun ihan omatoimisesti.    Ukrainan kummallista tilannetta ja presidentti Niinistön kummallista ulkopoliittista seminaaria seuratessani muistui mieleeni, että reilut kymmenen vuotta sitten erään suurvallan eräs tuikituntematon kulttuurijärjestö halusi ostaa rakennuksen käyttöönsä. En keksinyt ostohalulle yhtään kappaletta järjellisiä selityksiä.   Nyt tuli alitajunnasta mieleeni, että olisiko ostajan ostohaluja lisännyt se, että pystyyn mädännyt vaivaistalo sijaitsi Lusissa ihan  Hornettien harjoituksissaan käyttämän kiitotien vieressä. Tosin vilkas mielikuvitukseni on usein ennenkin johtanut minua hakoteille.   Kyseisen suurvallan sotilastiedustelu ja salainen palvelu saattavat olla roistoja, mutta eivät he todennäköisesti idiootteja ole. Kaipa suurvalta käyttäisi muuta bulvaania kiinteistökaupoissaan kuin jotain suurvallan omaa kulttuurijärjestöä. Kommentit (0)