Keskisormi
|
21.07.2014, 19:00
|
Suurta draamaa kohtaa myös kesäteatterin ulkopuolisesta maailmasta.
Öylönnä Kups meni heti ottelun alussa leikittelevän kevyesti 2 - 0 johtoon
Turun Interiä vastaan. Katsomossa jo laskeskeltiin, että meneekö kymmenen
maalia rikki noin oivallisella peliesityksellä.
Sitten kupsilaiset ryhtyivät varmistelemaan johtoaan ja turkulaisten
georgialaisvahhvistus Sirbiladze teki nopeasti kaksi maalia ja peli oli
tasan sekä muutenkin täysin turkulaisten hallinnassa. Katsomossa
laskeskeltiin, että tekeekö Inter yli kymmenen maalin.
Mutta Sirbiladzen keskisormi pelasti kuopiolaisten päivän. Kuumaverinen
Kaukasuksen mies kyllästyi savolaisyleisön huuteluun ja vilautti
salamannopeasti ns. kansainvälistä käsimerkkiä rääväsuisimpien katsojien
suuntaa. Rajamies kanteli tästä törkeydestä päätuomarille, joka
asiasta kuultuaan kylmän rauhallisesti ajoi keskisormen näyttelijän ulos
kentältä epäurheilijamaisen käytöksen vuoksi.
Olen taistellut monilla jalkapallokentillä, mutta enpä ole koskaan
törmännyt tuollaiseen erotuomarin ratkaisuun. Saattoi olla ensimmäisen
kerran jalkapalloilun historiassa, että moisesta syystä lennetään kentältä.
Sirbiladze vastaa suurin piirtein puolta joukkuetta, joten pelin loppu oli
sitten Kupsin näytöstä, ja loppulukemat 4 - 2 suorastaan mairittelevat
turkulaisia.
Olen maalta enkä olisi edes ymmärtänyt kyseisen dramaattista käsimerkin
syvintä olemusta. Sen sijaan ihmettelen sitä, että potkupallo-ottelun ajan
aikamiehet saavat huudella häpeämättömästi sen muuvvanniin värkin
kansanomaista nimitystä ilman, että erotuomari puuttuu asiaan. Itse
muuttaisin jalkapallon sääntöjä siten, että sekä sen muuvvanniin värkin
aiheettomasta lausumisesta että keskisormen heiluttelusta seuraisi epäsuora
vapaapotku ja sillä sipuli.
|
Äitikapina
|
20.07.2014, 16:26
|
Minna Canth oli köyhien ja pieneläjien sekä kovaosaisten asialla.
Menestyvä liikenainen Minna oli lähtöisin vaatimattomista oloista ja
saattoipa hänessä olla pisara mustalaisvertakin, joten hänen puolen
valintansa oli ymmärrettävää.
Sen sijaan Minna Canthin poika Jussi ei ollut köyhän asialla, vaan hän
oli kuopiolaisen oikeiston napamiehiä. Sekin on ymmärrettävää, koska
kyseessä oli tietysti kapinointi voimakastahtoista äitiä vastaan.
Silloista Kuopion oikeistoa ei voinut edes kutsua maltilliseksi; IKL oli
kaupungin suurin puolue sotien alla. Sodan jälkeen suurin puolue oli sen
sijaan SKDL. Kuopio oli siis hyvin kahtiajakautunut kaupunki, ja se
selittää, että Kupsin ja Elon yhteenottoa oli välillä seuraamassa huimat
7000 katsojaa, joita kiinnosti, kumpiko on voittamassa, vallankumousko vaiko
taantumus.
Kuopion lapualaisten merkittävin tempaus oli Heinäveden kunnan
esimiehen Onni Happosen muiluttaminen ja tappaminen kesken kunnanvaltuuston
kokouksen. Tapausta ei ole vieläkään kunnolla selvitetty. Eräs asiaan
osallistunut oli kertonut jälkeenpäin savolaismaisen lupsakkaasti, että
"pitihän se lopettoo, kun se tuli niin pahasti särettyä."
Happonen oli iso ja riski mies, joka pisti lujasti hanttiin.
|
Teatterijänis
|
19.07.2014, 20:07
|
Parikkalan kesäteatterin näytelmässä olivat eläimet keskeisessä roolissa.
Hagertien hevonen suoriutui osastaan erinomaisesti. Se näytteli rooliaan
ilmeikkäämmin kuin useimmat harrastelijanäyttelijät. Jossain vaiheessa
pelkäsin sen puuttuvan ihmisten välisten ongelmien selvittämiseen vaikkapa
potkaisemalla näytelmän narsistista miespäähenkilöä. Polle nimittäin
katseli tapahtumia hyvin ymmärtäväisen oloisesti, mutta se ei ehkä
sittenkään käsittänyt kyseessä olevan kesäteatteriesityksen ja
suomenhevosellahan on tunnetusti kova suojeluvaisto.
Traaginen loppukohtaus muodostui tahattoman tragikoomiseksi. Siinä
vaiheessa, kun koko naissukupuolen oikeutettu kosto oli kohdistumassa
edellä mainittuun narsismin häiriöstä kärsivään miespäähenkilöön
puolimustalaistyttö Homsantuusan enolta lainatun revolverin piipusta käsin,
ampaisi näyttämön takaa tapahtumia salaa seurannut jänis mutkitellen
maastoa parhaansa mukaan hyödyntäen karkuun metsän suojaan.
Jänis oli selvästikin tullut pummilla seuraamaan näytelmää, mutta se
onneton ei näköjään ollut perillä, että kyseessä oli vain teatteriesitys,
jossa ei ammuta kovilla patruunoilla.
|
Kaikki älykkäät ja sivistyneet ihmiset heti Parikkalan
kesäteatteriin
|
18.07.2014, 17:50
|
Suomi on täynnä kesäteattereita ja se on hyvä se. Useimmat esittävät
erilaisia farssikomedioita, joita seuratessaan ainakin Antiikin
kreikkalaiset tuntisivat syvää myötähäpeää. Vaikka ei farssikomedioissa
mitään pahaa ole. Jos jossain kesäteatterissa joskus vielä esitetään Uuno
Turhapuro armeijan leivissä, tulen olemaan ihan ensimmäisen jonon
kärkiporukoissa.
Eilen Parikkalan kesäteatteri esitti täydelle katsomolle, eli noin 250
hengen yleisölle, Paavo Vanhasen ohjaaman Minna Canthin Työmiehen vaimon.
Esitys oli vaikuttava ja moraalisesti ylentävä. Yli satavuotias näytelmä on
edelleenkin ajankohtainen. Harva ei ole se kerta myöskään meidän ajassamme,
että aviomies juo vaimonsa vaivalla hankitut säästöt.
Aki Kaurismäen pitäisi pikaisesti tehdä Työmiehen vaimosta elokuvaversio
kansainvälisille markkinoille. Tosin elokuvan nimi tulisi nykyaikaistaa.
Työmiehiähän ei enää ole muita kuin perussuomalaisten Matti Putkonen,
vaikka vielä 1960-luvulla se oli maamme yleisin ammattinimike. Kaurismäen
version nimi voisi olla tätä päivää hyvin kuvaava Narsistin vaimo.
Pääosissa voisivat olla Sakari Kuosmanen ja Kati Outinen. Moraalista
hyvyyttä ilmentäväksi mustalaistyttö Homsantuusaksi suosittelen Manuela
Boscoa.
|
Makeaa elämää
|
17.07.2014, 17:44
|
Olen viettänyt Uukuniemellä hyvin makeaa elämää. Ostin nimittäin
paikalliselta kesätorilta, jossa yleensä paikalliset pieneläjät myyvät
toisilleen vain karjalanpiirakoita, elämäni ensimmäisen lakkapiirakan. Se
oli valtavan kokoinen eikä ollut edes hinnankiroissa, vaan maksoi 5
euroa/kpl. Se oli hirmuisen hyvä ja makea.
Luulenpa juuri keksineeni uuden vasta-aseen ulkomaisten pizzojen ja
hampurilaisten maahantunkeutumisen torjuntaan. Aiemmin kehittämäni aseita
olivat karjalanpiirakat ja kalakukot, molemmat päihittävät pizzaa ja
hampurilaiset mennen tullen.
Tänä kesänä näyttää tosin lakkapiirakkateollisuuden raaka-ainehuolto
olevan vaikeuksissa. Ainakaan Kärkkäälään ei lakkoja näytä siunaantuvan.
Periaatteessa täällä Uukuniemellä olisi ihan vähän matkan päässä
rajantakaiseen rajattomat lakkasuot, joilla ei edes hallaa tunneta, koska
Laatokka lämmittää.
Nykyään ei ainakaan satunnainen matkailija ei saa laillisesti tuoda
marjoja rajan takaa, vaan sakot siitä rapsahtavat, jos tullissa jää kiinni.
Nekin marjarahat tulisivat Venäjän mummoille ihan tarpeeseen. Viinaa ja
tupakkaa saa sen sijaan kanniskella rajan yli suhteellisen vapaasti.
|
Gagarin
|
16.07.2014, 15:50
|
![](file:///C:\Users\A011131\AppData\Local\Temp\msohtmlclip1\01\clip_image001.jpg)
Jatketaan muotiaiheella. Viime kesänä hankittu Juri Gagarin-paita on jo
sen verran kauhtunut, että hankin uuden evoluutiomallin samaista
kulutushyödykettä. Tämä on varmasti hyvä ostos, koska tuoteselosteessa sen
vakuutetaan olevan hyvää venäläistä laatua. Ainakin tuo miehustan kuva on
laadukas.
Sosialistisessa nuorisoidolissa Juri Gagarinissa oli paljon samanlaista
karismaa kuin kapitalistisessa nuorisoidolissa James Deanissa. Molemmat
sankarit poistuivat tuonilmaisiin nuorina. Gagarin olisi täyttänyt viime
maaliskuussa 80 vuotta ja hän ei ehkä olisi enää kovin karismaattinen
hahmo. Myös Dean säilyy mielessämme aina nuorena kapinallisena.
Vauhtihurjastelija Dean kolaroi itsensä hengiltä Porschella, joka
kulkuväline oli sentään aikansa huippua. Sen sijaan Gagarin menehtyi Mig-15
maahansyöksyssä. Se kone oli jo vanhentunutta mallia ja ihmetyttää, miksi
Neuvostoliiton sankari päästettiin moisen rakkineen kyytiin.
Gagarinin muisto elää itäisessä naapurissamme edelleenkin. Esimerkiksi
avaruuteen lähtevät kosmonautit kunnioittavat suuren esikuvansa muistoa
käymällä lentonsa edellä pissillä saman puun juurella, jolla myös maailman
ensimmäinen avaruudessa käynyt ihminen tyhjensi rakkonsa ennen raketin
kyytiin nousemistaan.
Yritin Netistä löytää sitä vähemmän tunnettua valokuvaa Gagarinista.
Nimittäin kun mies vieraili pian ensilentonsa jälkeen Suomessa,
ikuistettiin hänet oksentamassa lumihangessa. Niin kummallista kuin se
onkin, niin avaruuslentäjä kärsi matkapahoinvoinnista, jos hän joutui auton
kyytiin.
|
Schweinsteiger
|
15.07.2014, 17:24
|
Nyt pitää välittömästi palauttaa jalkapalloilija Schweinsteigerin
menetetty maine. Hänen nimensä ei ilmeisesti tarkoitakaan mitään sian
hirttoon liittyvää. Tutkin asiaa Googlen avulla ja se paljasti, että
ainakin sana steigeren on hollantia ja tarkoittaa kahdelle jalalle
nousemista. Hollanniksi nimi Schweinsteigerin tarkoittanee siis
jonkinlaista sikaa, joka on noussut kahdelle jalalle. Varsin hyvä nimi
sekin fyysistä pelityyliä harrastavalle jalkapalloilijalle.
Vähän samansävyinen sukunimi oli siunaantunut noin 30 vuotta sitten
Englannin maajoukkueen puolustaja Terry Butcherille, joka nimi tarkoittanee
suomeksi teurastajaa. Mainittakoon, että puolustaja Butcherille ei ollut
mikään pehmeän kosketuksen mies, vaan pikemminkin päinvastoin. Hän oli
hirmuisen iso sekä hidas mutta kankea puolustaja.
Muistaakseni hän ei ollut edes erityisen kaunis mies. Siihen aikaan
Englannin jalkapalloilussa suosittiin isoja ja rumia miehiä. Monilta näytti
puuttuvan hammaskalustokin samalla tavalla kuin nykyisiltä Suomen jääkiekkomaajoukkueessa
pelaajilta miljonääreiltä. Niihin aikoihin kuulemma Englannin ja Italian
seurajoukkueiden kohtaamiset Eurokentillä olivat vaikuttavia tapahtumia.
Italian pelaajat olivat komeita kuin filmitähdet, mutta englantilaiset
asettelevat ennen pelinalkua tekohampaansa tuulen suojaan villamyssyyn
maalin taakse.
|
Sian hirtto
|
14.07.2014, 16:43
|
Viimeisin kuukausi on minulta mennyt jalkapalloilun merkeissä ja nyt on
jotenkin ihan tyhjä olo. Ja niinhän siinä kävi kuten epäilin ja kuten noin
joka toinen kerta jalkapallon mm-kisoissa on käynyt, eli kuukausi
pelaillaan ja sitten todetaan Saksan olevan loppuottelussa.
Tällä kertaa Saksa voitti, kuten sillä on ollut tapana joka toisessa
loppuottelussaan. Erikoista noissa saksalaisten loppuottelupeleissä on se,
että muistan niistä kunnolla ainoastaan vuoden 1974 ottelun ja senkin vain
sen vuoksi, että hopealle jäänyt Hollanti esitti silloin erinomaisia
otteita. Eli saksalaiset pelaavat siis pelaavat tylsää jalkapalloa.
Tämän kertaisesta mestarijoukkueessa jää mieleeni ainoastaan
Schweinsteiger-niminen pelaaja, jonka otteet olivat jotenkin hänen epäilyttävän
sikamaisen nimensä kaltaiset eli hyvin fyysiset. Osaan saksaa sen verran
heikosti, että en täysin ymmärrä mitä miehen nimi tarkoittaa, mutta jotain
epämiellyttävää sen täytyy olla. Ehkä hänen esi-isänsä olivat vaikkapa
siansalvajia tai sitten he teurastavat siat hirttämällä.
Suomessakin teurastettiin ennen sikoja hirttämällä, mikäli possu ei
muuten suostunut teuraaksi. Aiheesta on olemassa Vilho Lammen
arvostettu taulukin nimeltään Sian hirtto. Siitä kriitikot ovat
sanoneet, että se on väkevä työ kuten varmasti onkin.
|
Kameravalvonta
|
13.07.2014, 15:25
|
Kyllä ei onnistunut erotuomari eilisessä pronssiottelussa, vaikka miestä
pidetäänkin maailman parhaana alallaan. Kaikkia kolmea Hollannin maalia
edelsi tuomarivirhe, jota ilman maalit todennäköisesti olisivat jääneet
syntymättä. Lisäksi tuomarilta jäi antamatta brasseille kaksi
rangaistuspotkua, ja niinpä toisenlaisella tuomarilinjalla ottelun
lopputulos olisi voinut olla ihan toinen.
Eilisen ottelun oikeudenjakajia ei voi virheistä moittia, ei
ainakaan liiaksi. Nykyajan peli on vain niin nopeaa ja pelaajat niin hyviä
näyttelijöitä, että siinä menee helposti viisaskin vipuun.
Mielestäni jalkapallon sääntöjä tulisi muuttaa mitä pikimmin ja
tuomaroinnissa pitäisi alkaa hyödyntää nykytekniikka. Elikkä otteluissa
tulisi hyödyntää tv-kuvaa. Rajamiehet voisi vallan mainiosti korvata
videotuomarilla. Tv-hidastuksissa näkyvät esimerkiksi paitsion ja
käsivirheet paljon selvemmin mitä elävinä luonnossa.
|
Moskovan kisapaita
|
12.07.2014, 18:09
|
![](file:///C:\Users\A011131\AppData\Local\Temp\msohtmlclip1\01\clip_image002.jpg)
Koska erilaiset muotiaiheiset blogit ovat hyvin suosittuja, yritän
minäkin parhaani; katsotaan mihin se riittää. Yritin Pietarin matkalla
ilahduttaa taiteilijarouvaani ostamalla hänelle kuvan Moskovan
olympialaisten muistopaidan. Nähtäväksi jää, onnistuinko
ilahduttamistarkoituksessani.
Itseäni Moskovan olympialaisten muisto ilahduttaa suuresti. Mielestäni
ne olivat viimeiset rehdit olympiakisat. Yhtään dopingkäryä ei
sattunut, mutta siitä huolimatta kilpailujen tulostaso varsinkin voimaa ja
räjähtävyyttä vaativissa lajeissa oli ennennäkemättömän kova. Ja mikäli
oikein muistan, niin Moskovan kisoihin ei myöskään sotkettu lainkaan
politiikkaa.
Kisojen toimihenkilötkin olivat päteviä ja lahjomattoman rehellisiä.
Brasilian Oliveiran huiman pitkä kolmiloikkatuloskin hylättiin kylmän
rauhallisesti, koska toimitsijat laskivat aivan oikein hänen tehneen neljä
loikkaa. Jostain merkillisestä syystä sääntötulkinta herätti kohua
kapitalistisessa lehdistössä.
|
Pohjolan valkoinen kaupunki
|
12.07.2014, 09:39
|
Neljä päivää etsin Pietarista Putinin ja Medvedevin virallista
yhteiskuvaa, joita vielä viime kesänä kaupiteltiin kaikkialla edulliseen
hintaan, jotta olisin liimannut sellaisen vessamme seinälle Mannerheimin
virallisen kuvan viereen Pronssisoturi-patsaan yläpuolelle, mutta eipä
sellaista kuvaa enää löytynyt. Ilmeisesti Venäjän viranomaiset ovat
ymmärtäneet, millaisen mielleyhtymän kyseinen kahta suhteellisen kaunista
miestä esittävä yhteiskuva saattaa synnyttää satunnaisen matkailijan
perverssiyteen taipuvaisessa mielessä.
Venäjä on Putinin toisen tulemisen jälkeen löytänyt uuden
valtioideologian. Se puolustaa perinteisiä moraalisia arvoja länsimaista
siveettömyyttä vastaan. Homostelua ja kiroilua on tiukasti rajoitettu ja
viinanmyyntiäkin vaikeutetaan, mutta ei liiaksi. Putin tietää, että Venäjän
historiassa on kieltolakia kokeiltu kaksi kertaa ja kummallakin kerralla
kokeilua seurasi vallankumous.
Ainakin Pietarissa alkoholin vastainen politiikka näkyy katukuvassa.
Neljän päivän aikana bongasin kaksi känniläistä. Afro-afrikkalaistaustaisia
henkilöitäkin bongasin enemmän eli 3 kpl. Tsetseeneiltä näyttävistä
ihmisistä en tehnyt havaintoja. Pietari alkaa jostain merkillisestä syystä
olla todellinen Pohjolan valkoinen kaupunki. Yleisesti tunnettu asia on,
ettei maineikas jalkapallojoukkue Pietarin Zenit suostu ottamaan riveihinsä
tummahipiäisiä pelaajia. Se seikka saa ilmeeni huolestuneen mietteliääksi.
|
Laulumiehiä
|
10.07.2014, 16:46
|
Kyllä ei ollut yllätys, että Brasilia koki kaikkien aikojen suurimman
nöyryytyksensä ja vielä kotikentällään. Joukkue syyllistyi suureen
taktiseen virheeseen eli voimien väärään jaotukseen. Brassit mylvivät pelin
alla koko joukkueen voimin kansallislaulunsa täysin palkein sekä silmät
että otsasuonet pullistellen ja lauloivat siten itsensä maitohapoille ja
happivelalle. Lukemat olivat jo 4 - 0 Saksalle siinä vaiheessa, kun
keltapaidat vasta olivat palautuneet joukkomylvinnästään.
Saksalaiset sen sijaan kuuntelivat kansallislaulunsa ääneti, vain pari
pelaajaa hieman ynähteli. Olisiko niin, että useimpia fiksuja saksalaisia
hävettää historiallisista syistä karjahdella, että Saksa kaikkien
yläpuolelle maailmassa, kuten heidän kansallishymnissään vakuutetaan.
Saksalaiset ovat muutenkin yleensä osanneet erottaa urheilun ja
laulamisen. Kun kapitalistiset lehtimiehet Montrealin olympialaisissa
ihmettelivät itäsaksalaisten naisuimareiden matalaa äänenmuodostusta,
tokaisi DDR:n uintivalmentaja karskisti, että tänne on tultu uimaan eikä
laulamaan.
|
Törmäpääsky-yhdyskunta
|
09.07.2014, 14:46
|
![](file:///C:\Users\A011131\AppData\Local\Temp\msohtmlclip1\01\clip_image003.jpg)
Lapsuudessani asui Jouhtenisen vanhalla pienellä hiekkakuopalla
törmäpääsky-yhdyskunta. Sitten se jostain syystä hävisi vuosikymmeniksi.
Nyt on kuitenkin Jouhtenisen uudelle suurelle soranottoalueelle muuttanut
uusi törmäpääskyparvi. Sellainen on ihan maininnanarvoinen asia.
Perinteisesti törmäpääskyt taitavat olla enempikin Lapin jokitörmien
asukkeja.
Satunnaisen lintuharrastajan kannattaa huomioida tämä paikallinen
matkailunähtävyys. Ja ympäristöviranomaiset voisivat suojella sen jyrkän
seinämän, jossa linnut pesivät. En usko, että edes soranmyyjät siitä
kärsivät mainittavia taloudellisia menetyksiä.
|
Lähde
|
08.07.2014, 16:43
|
![](file:///C:\Users\A011131\AppData\Local\Temp\msohtmlclip1\01\clip_image004.jpg)
Niin vain matkailupalvelut kehittyvät Kakkisensalolla. Ollin mökille
Suojärven suunnasta johtavan polun varteen oli ilmestynyt viitta, jossa
luki "Lähde". Lähde löytyikin viitan osoittamasta suunnasta noin
100 metrin päästä. Ja kaunis lähde löytyikin.
Yhteiskunta on kustantanut sen reunoille tukevat tuppeensahatut
koivulaudat; tiedä vaikka ne olisivat ne laudat, joita turhaan etsittiin
pääministeri Matti Vanhasen kotoa muutama vuosi sitten. Kaiken kruunasi
lähteen reunalla aivan oikein tehty kovulippi. Nähtäväksi jää, koska
terveysviranomaiset sen poistattavat sakon uhalla epähygieenisenä.
Satunnaisen matkailijan kannattaa siis pikaisesti pistäytyä juomassa
lähteellä. Lähteet alkavat olla maassamme harvinaisuuksia, koska
metsänhoitotoimet ovat nykyään hyvin voimaperäisiä.
Jos nyt hakemalla etsitään puutteita Kakkisensalon matkailupalveluista,
niin siltaa yli synkän Rajapuron kaivataan. Vielä viime kesänä siellä oli
sentään kolme riukua, joita pitkin ketterä satunnainen matkailija pystyi
puron ylittämään, mutta nyt kevät tulva oli vienyt nekin riu'ut.
Eduskuntavaalit ovat tulossa ja tulen vakavasti harkitsemaan sen
ehdokkaan änestämistä täysin puoluekantaan katsomatta, joka lupaa järjestää
Rajapurolle kunnon siltarummun. Minusta siltarumpupoliitikkoja väheksytään
turhaan.
|
Suurmiesten sekä -naisten tiet
|
07.07.2014, 07:11
|
![](file:///C:\Users\A011131\AppData\Local\Temp\msohtmlclip1\01\clip_image005.jpg)
Monet suurmiehet sekä -naiset ovat saaneet nimikkotiensä, vaikka monista
nimistä kiistellään ja harva ei ole se kerta, että poliittisten
suhdanteiden vaihtelun myötä nimiä muutellaan. Mannerheiminkin tie saattaa
vielä palata entiselleen, elikkä Itäiseksi Viertotieksi, sillä kovia
paljastuksia on viimeaikona esitetty Suomen marsalkasta. Viikonlopun
lööpissäkin hänen väitettiin naineen naisia rahasta vaan ei rakkaudesta.
Ehkä kuitenkin sentään perinteiseksi muodostunut jokavuotinen Pridekulkue
vielä puolustaa Marskin mainetta.
Mutta Kakkisen Ollin tien asema on vakaa Kakkisen salolla. Kenelläkään
ei ole mitään Ollia vastaan. Itse olisin julkijumalattomana ihmisenä ehkä
nimennyt tien Kakkisen Ollin kirkkotieksi tai -poluksi, koska sellaista
nimitystä vanhat ihmiset Ollin kulkureitistä käyttivät lapsuudessani.
Kakkisen Olli oli kuulemma kovasti kiinnostunut hengellisistä asioista
ja erilaisten uskonnollisten tilaisuuksien innokas kävijä. Kerrankin
kylällä oli vieraillut erityisen innostava saarnamies, ja Olli kertoi
jälkeenpäin, että tapahtumasta oli vähällä muodostua melekoset
mulukkutalakoot.
Olli muuten oli ennen kuolemaansa ilmoittanut vielä palaavansa rakkaalle
salolleen, joten tarkkailkaapa siellä liikkuvat ympäristöä ja raportoikaa,
jos havaitsette merkkejä salon muaherran paluusta.
|
Ilmatiedustelua
|
06.07.2014,
14:20
|
Eilisen ilmailunäytöksen yhteydessä olisi
voinut paljohkoa maksua vastaan lennättää itseään jollakin kummallisista
vesi-ilma-aluksista, mutta koska olen syömäköyhä ihminen ja koska on
keskikesä, en lähtenyt suorittamaan ilmatiedustelua Kakkisensalolle, vaikka
asiaa aprikoinkin. Nimittäin haaveenani on ollut, että joskus heti lumien
lähdön jälkeen kävisin ilmasta käsin tiedustelemassa Talvisodan aikuisen
Kärkkäälän suurpommituksen tuhoja. Näin keskikesällä pommikuoppia on varmasti
vaikea löytää tiheästä vesakosta vaikka niitä tähystisi ilmasta käsin.
Juhannuksen seutuihin kävin vähän
kiertelemässä Pommikangasta ja kolme monttua löysin. Vajaat
kaksikymmentä jäi löytämättä. Pommikankaalle ja Ollinsuolle pudotettiin
virallisen rapaortin mukaan yhteensä 26 järeää pommia, joista muutama jäi
suutariksi. Yritän vielä tässä elämässä löytää loputkin kuopat ja kunhan
saan käsiini miinaharavan, etsin ne piileskelevät suutaritkin käsiini. Eli
jos Kakkisen suunnalta kuuluu tulevaisuudessa valtava tömäys, niin se on
merkki siitä, että suutari on löytynyt.
Suurin löytämistäni kuopista oli
halkaisijaltaan kuusi metriä ja syvyyttä oli parisen metriä. Tosin syvyyden
mittaamista haittaa, että kaikkien kuoppien pohjalla oli vettä. Joku alan
asiantuntija voisi kertoa, että miten suuri pommi tarvitaan tekemään
tuollaisen kraaterin jäiseen kangasmaastoon. Tietääkseni kaikista suurin
kuoppa löytyy jostain Ollin mökin läheltä eikä sitä kallista pommia ihan
turhaan pudotettu, koska se vaurioitti Kakkis-Ollin seinäkelloa lievästi.
Seinältä alas tullut puntari ei kärsinyt ainakaan mainittavia vahinkoja.
Tuo yllä oleva kuva osoittaa, miten hyvin
suurikin pommikuoppa peittyy kasvillisuuden joukkoon.
|
Hei me
lennetään
|
05.07.2014,
14:20
|
Kummallisten vesi-ilmakulkuneuvojen
parveilulento tapahtui juuri Kuopion satamassa, joka muuttui siis
tilapäisesti lentosatamaksi. Kunnioitin läsnäolollani tapahtumaa,
kuten tapanani on, jos vain kaupungissamme tapahtuu edes jotain
mielenkiintoista.
Kuvassa oma suosikki vesi-ilmailualukseni.
Jos minä rakentaisin ilmailualuksen oikein järjen kanssa, niin juuri
tuollaisen minä tekisin, eli sellaisen, jossa rupeli on lentolaitteen
kokassa. Se on kaiken järjen ja fysiikan lakien mukaan paras paikka
rupelille. Enpä ole koskaan nähnyt moottorivenettäkään, jonka rupeli olisi
keulassa.
Muuten vesi-ilmailun saralla olisi maassamme
paljon tekemätöntä sarkaa. 1920-luvulla oli Helsingin ja Tallinnan välinen
matka paljon lyhyempi kuin nykyään. Silloin liikennöi vesitasolentokone
kaupunkien satamien väliä eikä matka vienyt keskustasta keskustaan kuin
puoli tuntia. Nykyään se vie paljon kauemmin.
Tosin epäilen, että jos nykyään
aloittetaisiin samanlainen vesitasomatkustajaliikenne, veisi matka monta
tuntia, koska kummassakin lentosatamassa turvamiehet tarkastaisivat kaikki
matkustajat kumihanskojen ja pulloharjojen kera.
|
Kuopio-Heinola-Kuopio
2 €
|
04.07.2014,
15:07
|
Kyllä eivät ole maailmankirjat ihan
järjestyksessä. Toissa iltana testasin uteliaisuuttani uuden Onnibus-yhtiön
sivuja, ja sieltä tarjottiin bussilippua Kuopio-Heinola-Kuopio kahdella
eurolla. Otin haasteen vastaan.
Lippu ei ollut edes hinnankiroissa, joten en
ruvennut tinkimään alennuksia kuljettajalta, vaikka entinen
valtiovarainministeri Erkki Liikanen sellaiseen kannustikin reilut 20
vuotta sitten, joka oikein onkin, mutta esimerkiksi tavaratalon
kassajonossa hieman vaivalloista.
Bussimatka onnistui muuten hyvin, mutta
jalkatilaa uusissa upeissa busseissa on riskille miehelle liian vähän. Joku
kilpailijan bulvaani oli myös saanut auton vessan tukkoon. Kuljettajan
tietokonekaan ei toiminut, joten täyttä varmuutta ei saanut sille, oliko 2
€:n lippu jokin tietokonevirhe.
Mutta kunnon ilottomana salakörttiläisenä
henkilönä tunnen syyllisyyttä siitä, että jokin asia on noin hulvattoman
halpaa ja helppoa. Tästä hillittömyydesta ei hyvää seuraa. Ennustan,
että tämä kansa saa tuta vielä tulta ja tulikiveä sekä verta, hikeä ja
kyyneleitä kevytmielisyytensä seurauksena. Heinäsirkat saattavat myös
lisääntyä eikä paiseidenkaan esiintyminen ole täysin poissuljettua.
Kilpailuviranomaisten tulisi terhistäytyä; kielsiväthän ne liian halvan
maidonkin.
|
Arka paikka
|
03.07.2014,
16:16
|
Eilen elettiin dramaattiaisa hetkiä
Keskuskentällä. Kupsin ja Jaron vlisessä ottelussa aivan yllättäen kesken
pelin tiimellyksen kaatui vierasjoukkueen afro-afrikkalaistaustainen
pelaaja elottomana kentän pinnalle. En ollut nähnyt tapausten kulkua alusta
alkaen ja pelkäsin jo pahinta. Katsomosta kuului karski toteamus, että
"korjatkeehan se ruato poes".
Sitten onneksi mies toipui sen verran, että
kykeni kädellään osoittamaan vammautunutta ruumiinosaansa. Elekielestä
ymmärsin hänen saaneen tällin ns. arkaan paikkaansa. Onneksi lääkintäryhmä
oli ajantasalla, miehen housun kuminauhaa venytettiin ja ns. arkaan
paikkaan suunnattiin pitkä jääspraysuihke. Katsomossakin ilahduttiin
tapauksen saamasta onnellisesta käänteestä ja kuului riemastunut toteamus:
"Kyllä se siitä kohta nousoo". Ja niinhän se nousikin.
|
Iso-Pönäkkälän
kuvasatoa
|
02.07.2014,
21:29
|
Löytyiväthän ne juhannusaiheisen joulukuvaelman
valokuvat. Tässä nuorta orastavaa rakkautta; Iso-Pönäkkälän kaunis ja
aistillisuuteen taipuvainen Unelma ja nuori sorja tukkipoika Olavi, joka
lopussa paljastuu salapukuiseksi VR:n yli-insinööriksi.
Tässä Iso-Pönäkkälän raskas- ja
uskonnollismielisyyteen taipuvainen Anelma lypsämässä näytelmän
eläinrekvisiittaa, eli lehmää, jota Unelma nimitti halventavasti
paskahännäksi, vaikka häntä onkin polkupyörän sisuskumin pätkä. Loppuosasta
valmistin itselleni solmion.
Pitäjän ensimmäinen automobilisti, joka oli
Enso-Gutzeitin piiripäällikkö, oli särmikäs mies, josta nykyään
käytettäisiin kansanomaisempaa määritelmää. Häneen kohdistui näytelmän
loppukohtauksessa maamme työväenluokan oikeutettu kosto.
Tämä kuva saattaa ihan hyvin esittää
innostunutta ja näytelmää voimakkaasti myötäelävää yleisöä.
|
Pekka ja
Pätkä afro-afrikkalaistaustaisina henkilöinä
|
01.07.2014, 17:51
|
Aikoihin on eletty. Eilen ihan häpeämättömästi
keskellä kirkasta päivää, eli lastenkin valveillaoloaikaan esitettiin
telkkarissa elokuva nimeltään Pekka ja Pätkä neekereinä - olisi ollut edes
Pekka ja Pätkä afro-afrikkalaistaustaisina henkilöinä, niin esityksen olisi
voinut jotenkuten hyväksyä.
Elokuvan nimi viittaa vahvasti rasismiin ja
jään seuramaan aiheuttaako asia eduskuntakyselyn. Muistan vieläkin elävästi,
miten uudenvuoden aattona vuonna 1973 tv:ssä esitetty Silkkisukat aiheutti
miltei ulkopoliittisen kriisin. Luulen jo tietäväni mahdollisen
eduskuntakyselijän sukupuolen ja lisäksi vielä senkin uskon tietäväni, ettei
kyselijä todennäköisesti ole perussuomalaisia, joiden kulttuuripoliittista
linjausta elokuvan todennäköisesti myötäilee.
Muistanpa senkin, että parikymmentä vuotta
sitten eduskuntakyselyn, kyselyn tehneen kansanedustajan sukupuoli
jääkööt mainitsematta, aiheutti tv:ssä esiintyneet Naima-Aslak
(Pirkka-Pekka Petelius) ja Soikhiapää (Aake Kalliala),
joiden ivamukaelmahahmojen katsottiin loukkaavan maamme
saamelaisvähemmistöä.
Kyseinen kansanedustaja oli ihan oikealla
asialla, mutta ihmettelen, ettei hän samalla puuttunut myös
romaaniavähemmistöämme pilkkaaviin Manne-hahmoihin, joita esittivät samaiset
näyttelijät. Aake Kalliala kertoi törmänneensä joskus jossain suljetussa
tilassa romanimiehiin ja hän jo pelkäsi, että näyttelijän fyysinen
turvallisuuskin saattaa olla uhattuna. Mutta onneksi fyysinen turvallisuus ei
ollut uhattuna, vaan romanimiehet ryhtyivät itse matkimaan ansiokkaasti Kalliallan
ja Peteliuksen esittämiä romanipilahahmoja.
|
Vaan kyllä Helsingin Yliopiston urheiluoikeuden
professorin pitäisi pikaisesti ottaa julkisuudessa kantaa jalkapallon
käsivirhesääntöön - niin paljon nykyinen käsivirhesääntöön aiheuttaa turhaa
spekulaatiota. Uskon, että jos Itä-Suomen Yliopiston rikos-ja prosessioikeuden
professori Matti Tolvanen, jota ihan aiheesta kutsutaan Joensuun
oraakkeliksi, hoitaisi urheiluoikeuden professuuria, hän olisi tv-uutisissa
jo puuttunut asiaan.
Itse esitän keskustelun pohjaksi sitä, että
kädellä koskeminen jalkapalloon olisi aina rangaistava teko, mutta tahaton
käsivirhe aiheuttaisi vain epäsuoran vapaapotkun, vaikka se tapahtuisi
rangaistusalueella. Tämä sääntömuutosta vähentäisi huomattavasti
erotuomareiden mielivaltaa.
Harkita voisi sitäkin, että jalkapallon pelaamiseen
kädellä suhtauduttaisiin yhtä vapaamielisesti, kuin mitä jääkiekossa nykyään
tapahtuu, kun kiekkoa pelataan kädellä. Uskon, että mikäli professori
Tahko Pihkala vielä eläisi, hän kannattaisi tällaista sääntöuudistusta. Tahko
piti käsittämättömänä asiana sitä, että oli olemassa pallopeli, jossa nuori
ja terve mies ei saanut käyttää käsiään.
Kaikesta huolimatta professori Pihkala ei
pitänyt aiheellisena jalkapallon täyskieltoa, vaan hyväksyi sen, että jos
nuorimies oli harrastanut aiemmin monipuolista liikuntaa, saattoi hän
halutessaan aloittaa jalkapalloharrastuksen 20 ikävuoden jälkeen.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti