Minä olen erinomainen ihminen huomaamaan rikan toisen ihmisen silmässä, vaikka en huomaakaan malkaa omassani ja niinpä huomasin yhden virheen eilen nähdyssä Arvo Tuomisen hienossa Vuoksi-dokumentissa.
Nimittäin ohjelmassa kerrottiin, että kaikki venäläislentäjät, jotka olivat perustamassa Suomen ilmavoimia huhtikuussa 1918 varastamalla bolseviikeilta viisi lentokonetta Suomen hallituksen joukoille, karkotettiin maasta.
Kuitenkaan kaikkia venäläisiä ei häädetty Suomesta. Epäonnekseen Aleksander Krasheinin, joka sittemmin alkoi käyttää Suomessa nimeä Aleksanteri Torikka, sai jäädä Suomeen ilmeisesti sen vuoksi, että hänen äitinsä oli suomalainen. Torikka palveli välirauhan aikaan kesällä 1940 kapteenina Suomen armeijassa, joka asia koitui hänelle kohtalokkaaksi, koska neuvostoliittolaiset kaappasivat hänet Uukuniemeltä itärajan taakse. Hänet ammuttiin seuraavana talvena Moskovassa. Tapauksesta voi lukea vaikkapa Mikko Porvalin kirjasta Kadonneen kaupungin varjo.
Täysin pyyteettä venäläispilotit eivät vaihtaneet puolta. He nimittäin vaativat jokaisesta toimittamastaan koneesta nykyrahassa 120.000 euroa eli 100.000 silloista markkaa ja lisäksi palkkaa heille piti maksaa nykyrahassa 3500 €/kk, joka siihen aikaan oli huikean korkea korvaus, sillä se oli noin kymmenen kertaa silloista keskipalkkaa enemmän.
Koneet Suomelle varastaneet venäläiset olivat sikäli erinomaisia lentäjiä, että he kykenivät pysymään ilmassa, toisin kuin maahan tulleet ruotsalaislentäjät, joilta tämä kyky puuttui. Niinpä kreivi von Rosenin lahjoittama kone syöksyi maahan pian Suomeen saapumisen jälkeen, jolloin sekä lentäjä että tähystäjä kuolivat.
Venäläisten lahjoittamat koneet vaikuttavat edustaneen vuonna 1918 silloisen tekniikan kärkeä, koska huippunopeuskin oli huikeat 185 km/t. https://fi.wikipedia.org/wiki/Nieuport_17
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti