Mietinpä, että mitä tällä hetkellä kuuluu Salmissa ainakin vielä kymmenen vuotta sitten pystyssä olleelle ns. Aunuksen retkellä kaatuneiden muistomerkille. Uutisissa on nimittäin kerrottu, että Venäjällä on alettu tuhota suomalaisten pystyttämiä sotamuistomerkkejä, koska niiden katsotaan olevan fasismia ylistäviä. Lähellä itärajaa Ihantalassakin isossa luonnonkivessä sekä suomeksi että venäjäksi lukenut teksti "Kunnia sankareille" on raaputettu äskettäin pois. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Suomen ja Venäjän välillä on kuitenkin voimassa sopimus siitä, että kummankin puolen muistomerkkejä suojellaan.
Kymmenisen vuotta sitten Salmin suunnalla liikkuessani hiljennyin vuonna 1919 Aunuksen retkellä kaatuneiden ns. heimosoturien muistomerkillä ja hämmästelin, että tämä muistopaasi oli säilynyt ihan vatupassissa maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä lähes sadan vuoden ajan.
Aunuksen karjalankielinen nimi on tahattoman osuvasti Anus, ja retkellä tähän paikkaan, joka meni suoraan sanottuna päin persettä, sai surmansa lähes 400 suomalaista pientä harmaata miestä. Kaikkiaan noin 600 meikäläisiä kaatui erilaisilla sisällissodan jälkeisillä heimoretkillä; nykyäänhän heimosotia käydään onneksi vain lähinnä Afrikan sarven suunnalla, sillä Ukrainan sotaa Putin ei ole perustellut heimoasialla vaan denatsifikaatiolla, demilitarisaatiolla, denarkomanisaatiolla ja dehomonisaatiolla.
Aunuksen retken muistomerkki pystytettiin vuonna 1929 ja hanketta johti tuleva kenraali Paavo Talvela, joka oli johtanut aikanaan myös Aunuksen retkeä. Talvelan elämäkerran mukaan muistomerkin hinnaksi tuli 70.000 silloista markkaa, joka nykyrahassa on vain noin 20.000 euroa. Suuren osan kuluista maksoi Talvela itse. Satunnaisen matkailijan kannattaa kiinnittää huomio siihen, että iso osa vainajista oli nykyajan mittapuun mukaan lapsisotilaita. Siihen viittaa myös paadessa oleva kirjoitus "Kaaduitte nuorna nähdessä huomenen ruskon, puolesta maanne, puolesta heimoususkon".
Nykyajan mittapuun mukaan moisen heimoususkoa ylistävän säkeen laatijan mentaalihygienian tila vaikuttaa hyvin arveluttavalta. Epäilen, että teksti on lähtöisin Uuno Kailaan kynästä. Aunuksen retkellä oli mukana myös 18-vuotias heinolalainen lukiolaispoika Uuno Salonen, joka myöhemmin muutti sukunimensä Kailaaksi. Aunuksen retki oli tulevalle runoilijalle traumaattinen kokemus, koska erään taistelun aikana hänen toverinsa haavoittui alavatsaan ja pyysi Uuno Kailaalta armonlaukausta. Kailas ei siihen pystynyt, vaan hän karkasi linjasta.
Hänet saatiin myöhemmin kiinni ja köytettiin puuhun pikaoikeuden istunnon ajaksi. Häntä ei kuitenkaan tuomittu ammuttavaksi karkuruudesta, kuten tapana oli, vaan rangaistukseksi hän joutui seisomaan puoli vuorokautta aidanpylvääseen sidottuna, joka rangaistus kesällä sääskiaikaan vastaa lähes kuolemantuomiota.
Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen, mitä mieltä tervejärkinen karjalaisukko oli heimosotureista muistaakseni erään Arvo Tuomisen kirjan mukaan. Isäntä Jegor Andronoff sanoi heimosoturi Armas Eskolalle jo elokuussa 1918, että " Turhaan te nuoret innokkaat Suomen pojat nyt täällä olette. Ette te Karjalan asiaa ratkaise, henkenne vaan menetätte ja saatte taattonne suremaan".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti