Arpi sillan kaiteessa

Siltojen katkaiseminen on osoittautunut vaikeaksi Ukrainan sodassa ja niinpä Krimin silta on yhä pystyssä, koska Saksa ei ole halunnut kärjistää tilannetta eikä ole antanut Ukrainalle Taurus-ohjuksia, jolla silta saataisiin romahtamaan. 

Sillan katkaiseminen oli haasteellista myös talvisodan aikaan. 13.2.1940 yrittivät uljaat neuvostolentäjät katkaista yli synkän Kymenvirran rakennetun sillan Heinolan kaupungissa ja melkein siinä onnistuivatkin. Todella läheltä piti, sillä heinolalaisen kaupunkilegendan mukaan iso ehkä 500-kiloinen miinapommi olisi viistosti suhahtanut sillan kannen ja kaiteen välistä, ainoastaan pyrstö on hipaissut kaidetta ja jättänyt siihen kuvasta näkyvän arven.

Kuvasta voisi päätellä, ettei isokaan pommi putoa suoraan vaan liitää viistosti. Tosin eräs asiantuntija oli kuitenkin sitä mieltä, ettei pommi ole pudonnut sillan ja sen kaiteen välistä, vaan että kaiteen vaurion on aiheuttanut räjähtäneen pommin lennättämä sirpale.

Kaupunkilegendan mukaan pommi kyseinen pommi räjähti vasta Kymenvirran pohjassa, jossa ainakin hyvän tarinan mukaan on tapauksen jäljiltä syvä monttu vieläkin. Muistelen, että sillan lähellä olisi vettä peräti 17 metriä, mutta itse kuitenkin uskon syvänteen syntyneen jääkauden vaikutuksesta tuhansia vuosia sitten eikä talvisodan pommin vaikutuksesta.

Luin pääesikunnan propagandaosaston palveluksessa olleen kustannusjohtaja Untamo Utrion toimittamasta kirjasta Taistelu eetterissä silminnäkijäkertomuksen tuosta talvisodan pommituksesta, jolla yritettiin Heinolan silta katkaista. Sillä kertaa pommikone uhrasi peräti kaksi kallista pommia kaupunkiin, mutta kallis silta kuitenkin säästyi. Muistelen sillan rakentamisen maksaneen köyhälle Suomelle 1920-luvulla peräti valtion vuosibudjetin neljänneksen verran.

Vähän ennen jatkosodan virallista alkua juhannuksena -41  pommituksen tuhot olivat sitten paljon pahemmat. Pommituksessa kuoli 16 heinolalaista siviiliä ja laskujeni mukaan noin 18 neuvostoliittolaista sotilaslentäjää, koska Heimo Lampi, Eero Kinnunen ja Jorma Sarvanto ampuivat alas kuusi konetta kaupungin pommittamiseen osallistuneesta 18 pommikoneesta. Yksi juhannuspommeista osui Heinolan tuomiokunnan arkistoon, joka asia tiettävästi ilahdutti monia paikkakuntalaisia suuresti.

 

Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat

Heinola on hienojen museoiden kaupunki ja suurimman aistinautinnon minulle tarjosi museona toimivan Kivalterin talon pihan 1700-lukuinen ryytimaa, josta minulla pienimuotoista maataloustuotantoa harjoittavalla miehellä olisi paljon opittavaa, koska oman ryytimaani on metsä valloittanut.

Kivalterin talon oppaana toimi viehättävä opiskelijaneitonen, joka kertoi opiskelevansa graafista suunnittelua. Tämä seikka saikin minut kannustamaan häntä tulevan lopputyön aiheen valinnassa. Nimittäin talvisota-aikana Heinolassa toimi päämajan propagandaosasto, jossa laadittiin lentolehtisiä, joita sitten pudotettiin vihollisen puolelle tavoitteena heikentää hyökkääjän taistelumoraalia.

Olen esimerkiksi nähnyt Kuusisen kansanarmeijalle jaetun suomenkielisen lentolehtisen, jonka ydinsanoma oli selkeä ja pelkistetty ja kuului: AMPUKAA KOMISSAARIT, NUO HULLUT KOIRAT. Lehtisessä perusteltiin ihan loogisesti, miksi lukijan piti noin menetellä. Luulen, että iskulauseen kehitti Rautalammin kirkkoherran aikamiespoika Reino "Palle" Palmroth Heinolan Myllyojalla, jonne armeijan propagandaosasto oli silloin sijoitettuna. 

 
1990-luvulla Ultra Bra-yhtye suoritti jonkinlaisen taiteellisen varkauden ja levytti silloisen teollisuussiivoojan Juhana Rossin sanoittaman kappaleen Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat. Tosin siinä tapauksessa ammunnan kohteina olivat EU-komissaarit eivätkä heidän Puna-armeijan virkaveljensä. En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Juhana Rossi voisi ihan hyvin olla taustaltaan rautalampilaisia Pallen tavoin, koska jääkäriupseeri Mikko Rossin runoilijapoika Matti Rossi oli rautalampilaisia ja myös hänen runotuotantonsa on hyvin selkeäsanomaista, kuten myös Juhana Rossilla oli hänen nuoruudessaan.

Lopuksi korostan sitä, että Juhana Rossi ei työskentele enää teollisuussiivoojana, vaan nykyään hän on maamme pääomapiirien palveluksessa ja toimii Talouselämä-lehden toimituspäällikkönä. Hiljennymme nyt kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa hyvää musaa - jostain syystä, jota voi vain arvailla, Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat-kappaletta ei kuultu Olympiastadionin konsertissa: https://www.youtube.com/watch?v=B3wFGHhu-PQ

Aunuksen retkeläisten muistomerkki

Mietinpä, että mitä tällä hetkellä kuuluu Salmissa ainakin vielä kymmenen vuotta sitten pystyssä olleelle ns. Aunuksen retkellä kaatuneiden muistomerkille. Uutisissa on nimittäin kerrottu, että Venäjällä on alettu tuhota suomalaisten pystyttämiä sotamuistomerkkejä, koska niiden katsotaan olevan fasismia ylistäviä. Lähellä itärajaa Ihantalassakin isossa luonnonkivessä sekä suomeksi että venäjäksi lukenut teksti "Kunnia sankareille" on raaputettu äskettäin pois. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Suomen ja Venäjän välillä on kuitenkin voimassa sopimus siitä, että kummankin puolen muistomerkkejä suojellaan.

Kymmenisen vuotta sitten Salmin suunnalla liikkuessani hiljennyin vuonna 1919 Aunuksen retkellä kaatuneiden ns. heimosoturien muistomerkillä ja hämmästelin, että tämä muistopaasi oli säilynyt ihan vatupassissa maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä lähes sadan vuoden ajan. 

Aunuksen karjalankielinen nimi on tahattoman osuvasti Anus, ja retkellä tähän paikkaan, joka meni suoraan sanottuna päin persettä, sai surmansa lähes 400 suomalaista pientä harmaata miestä. Kaikkiaan noin 600 meikäläisiä kaatui erilaisilla sisällissodan jälkeisillä heimoretkillä; nykyäänhän heimosotia käydään onneksi vain lähinnä Afrikan sarven suunnalla, sillä Ukrainan sotaa Putin ei ole perustellut heimoasialla vaan denatsifikaatiolla, demilitarisaatiolla, denarkomanisaatiolla ja dehomonisaatiolla. 

Aunuksen retken muistomerkki pystytettiin vuonna 1929 ja hanketta johti tuleva kenraali Paavo Talvela, joka oli johtanut aikanaan myös Aunuksen retkeä. Talvelan elämäkerran mukaan muistomerkin hinnaksi tuli 70.000 silloista markkaa, joka nykyrahassa on vain noin 20.000 euroa. Suuren osan kuluista maksoi Talvela itse. Satunnaisen matkailijan kannattaa kiinnittää huomio siihen, että iso osa vainajista oli nykyajan mittapuun mukaan lapsisotilaita. Siihen viittaa myös paadessa oleva kirjoitus "Kaaduitte nuorna nähdessä huomenen ruskon, puolesta maanne, puolesta heimoususkon". 

Nykyajan mittapuun mukaan moisen heimoususkoa ylistävän säkeen laatijan mentaalihygienian tila vaikuttaa hyvin arveluttavalta. Epäilen, että teksti on lähtöisin Uuno Kailaan kynästä. Aunuksen retkellä oli mukana myös 18-vuotias heinolalainen lukiolaispoika Uuno Salonen, joka myöhemmin muutti sukunimensä Kailaaksi. Aunuksen retki oli tulevalle runoilijalle traumaattinen kokemus, koska erään taistelun aikana hänen toverinsa haavoittui alavatsaan ja pyysi Uuno Kailaalta armonlaukausta. Kailas ei siihen pystynyt, vaan hän karkasi linjasta. 

Hänet saatiin myöhemmin kiinni ja köytettiin puuhun pikaoikeuden istunnon ajaksi. Häntä ei kuitenkaan tuomittu ammuttavaksi karkuruudesta, kuten tapana oli, vaan rangaistukseksi hän joutui seisomaan puoli vuorokautta aidanpylvääseen sidottuna, joka rangaistus kesällä sääskiaikaan vastaa lähes kuolemantuomiota. 

Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen, mitä mieltä tervejärkinen karjalaisukko oli heimosotureista muistaakseni erään Arvo Tuomisen kirjan mukaan. Isäntä Jegor Andronoff sanoi heimosoturi Armas Eskolalle jo elokuussa 1918, että " Turhaan te nuoret innokkaat Suomen pojat nyt täällä olette. Ette te Karjalan asiaa ratkaise, henkenne vaan menetätte ja saatte taattonne suremaan".

 

Uuno Kailas ja Eino Salmelainen

Eilen mainitsemani heinolalainen runoilija Uuno Kailas ei ollut tavallinen nuori, mutta sen sijaan hän oli sangen tavallinen runoilija, joka oli mielisairas, tuberkuloottinen ja harhaviettinen. Kommunisti hän ei ollut toisten runoilijoiden lailla vaan pikemminkin päinvastoin; 16-vuotiaana hän osallistui heimokansan vapauttamiseen pyrkivään Aunuksen retkeen, joka ei mennyt ihan putkeen.

Aunuksen sotaretki oli Uuno Kailakselle traumaattinen kokemus. Muistelenpa lukeneeni jostain, että rangaistuksena pelkuruudesta häntä olisi seisotettu kuusi tuntia puuhun sidottuna. Se on kova rangaistus kesällä hyttysaikaan. Tosin rangaistus oli lievä, koska joku koulupoika myös teloitettiin vastaavasta rikkeestä.

Eräs silloisen Uuno Salosen (myöh. Kailas) heinolalainen läheinen ystävä kaatui taisteluissa ja siitäkin tuleva runoilija kantoi syyllisyyttä. Rohkenen tuskin edes arvailla ystävyyden syvyyttä. Molemmat pojat olivat partiolaisia. Heinolassa partiojohtajana toimi silloinen Itä-Hämeen  toimittaja ja myöhempi teatterijohtaja Eino Salmelainen. Salmelainen oli Uunolle läheinen henkilö myöhemminkin. Salmelainenkin oli myös julkimiehimys.

Sisällissodan aikana Salmelainen teki 15-vuotiaista partiopojistaan sotilaita. Muistelmissaan hän ihmettelee, miten innokkaista koulupojista hetkessä tuli kylmäverisiä teloittajia. Salmelaisen johdolla pikkupoikien kuolemanpartio liikkui polkupyörillä tekemässä tiedustelu- ja puhdistusretkiä.

Näistä asioista Heinolan virallinen historiankirjoitus vaikenee. Muistelen kuitenkin Itä-Häme-lehdessä ollutta 100 vuotta täyttäneen mummon haastattelua ja hän ihmetteli, kuinka kapina-aikaan joku 15-vuotias poikanen kävi ampumassa hänen veljensä.  Vastaavanlaiseen pystyivät myöhemmin Kambodzan punakhmerit; hekin käyttivät lapsia kansanmurhan toteuttajina.

Myöhemmällä iällä innokas suojeluskuntalainen Eino Salmelainen vaihtoi leiriä ja hänestä tuli arvostettu Tampereen työväenteatterin johtaja. Muistelmissaan hän kertoi katuvansa nuoruutensa pahoja töitä. Niinhän se Kekkonenkin teki, joka 17-vuotiaana johti Haminassa siviilimiesten ampumisia. Kekkonen väitti muistelmissaan, ettei hän muista, oliko hän ampujana vai ei. Itse luulen, että  hän muisti, ei tuollaisia juttuja voi unohtaa. 

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Eino_Salmelainen

Pallokentällä

Aionpa käydä tänään viettämässä hiljaisen hetken Uuno Kailaan patsaan ääressä Heinolan Maaherran puistossa, jossa Uuno, joka oli julkimiehimys, katseli ainakin silmä kovana pallokentän laidalla poikien kisailua  pesäpalloilun merkeissä.

Tapahtuma antoi hänelle aiheen sittemmin Pallokentällä runoon, jonka herkkä uukuniemeläistaustainen taiteilija Jarkko Lahti, joka tulevaisuudessa tullaan maailmalla muistamaan 542 ihmistä surmanneena tarkka-ampuja Simo Häyhänä, lausui nyrkkeilytreeninsä lomassa todella vaikuttavasti joku päivä sitten tv:n Urheilu-Suomi-ohjelmassa. 

Pallokentän tekijänoikeudet ovat umpeutuneet ja kopioin sen häpeämättömästi tähän, jotta jokainen halukas miehenpuoli voi sen opetella ja sen jälkeen pyrkiä lausumaan sitä aina kun vain vähänkin sopiva tilaisuus näkyy avautuvan, suosio on taattu:

Näin: pallokentän laitaan

eräs rampa poikanen

oli seisahtunut alle

sen suuren lehmuksen.

Hän seisoi nurmikolla,

nojas kainalosauvoihin;

pelin tiimellystä katsoi

hän silmin kuumeisin.

Yli aurinkoisen hiekan,

johon lehmus varjon loi,

moni riemukas huuto kiiri,

moni kirkas nauru soi.

Pojat juoksivat notkein säärin

yli pallokentän sen.

Eräs seisoi hievahtamatta,

eräs raajarikkoinen.

Vaan hänkään totisesti

ei muistanut sauvojaan.

Oli haltioitunut hehku

hänen kalpeilla kasvoillaan.

Ilost’, innosta värähtelevän

hänen sieraintensa näin

joka kerta, kun maila pallon

löi puiden latvoja päin.

Rajaviivan takaa milloin

joku rohkeni juosta pois,

oli niinkuin lehmuksen alta

eräs myöskin juossut ois –

kuin jättänyt ramman ruumiin

olis sielu poikasen

ja syöksynyt kilpasille

kera toisten, riemuiten.

Hän askelen astui – mutta

kuin unesta havahtain

näki itsensä... Oikea jalka

oli kuihtunut tynkä vain.

Pojat juoksivat notkein säärin

yli pallokentän sen,

mut lehmuksen alla seisoi

eräs raajarikkoinen,

joka, ruumis tärisevänä,

iho harmaana kääntyi pois

kuin ruskean nutun alla

sydän pakahtunut ois.

Yhä riemukas huuto kiiri,

yhä kirkas nauru soi

yli aurinkoisen hiekan,

– johon lehmus varjon loi.

Lahden runon lausunta alkaa heti kahden minuutin jälkeen tässä linkissä, ja kaikki runonlausunnasta kiinnostuneet miehenpuolet voivat ottaa esityksestä mallia ja tehdä siten vaikutuksen ns. kauniimpaan sukupuoleen: https://areena.yle.fi/1-4253585

 

Elokuvan aihe

Karjalan lennostokillan nettisivuilla kerrotaan Uukuniemeltä itärajan taakse kaapatusta Suomen ilmavoimien isästä Aleksanteri Torikasta niin mielenkiintoista, että jos olisin nuorempi mies, alkaisin tekemään hänestä väitöskirjaa. Ja lisäksi hänestä voisi tehdä James Bond-tyyppisen elokuvan kansainväliseen levitykseen. 

Jos uukuniemeläistaustainen näyttelijätaiteen professori Jarkko Lahti, joka on äitinsä puolelta Uukuniemen Ristlahden Kettusia, sattuu tämän lukemaan, niin hän voisi sen jälkeen, kun on saanut tarkkampuja Simo Häyhästä kertovan filmin valmiiksi, ryhtyä valmistautumaan Torikan rooliin.

Rooliin valmistautumisen hän voisi aloittaa tutustumalla liitteenä olevaan Karjalan lennoston historiasta kertovaan nettisivuun, jonka sivun luotettavuutta tosin heikentää se, että minun blogini on näköjään merkitty sivun tietolähteeksi. Itse en oikein muista, mitä vuonna 2016 blogillani kirjoitin, koska elämäntyöni hävisi nettiavaruuteen Ukrainan sodan alettua, kun epäilin blogillani Putinin kupan edenneen tertiäärivaiheeseen, kuten tuusniemeläinen Metsa-Man-tubettaja silloin arveli.

Karjalan lennostokillan Torikka-juttuun voi tutustua tästä: https://www.karjalanlennostonkilta.fi/koneita-lenoto-osastolle/

Nieuport 17

Minä olen erinomainen ihminen huomaamaan rikan toisen ihmisen silmässä, vaikka en huomaakaan malkaa omassani ja niinpä huomasin yhden virheen eilen nähdyssä Arvo Tuomisen hienossa Vuoksi-dokumentissa.

Nimittäin ohjelmassa kerrottiin, että kaikki venäläislentäjät, jotka olivat perustamassa Suomen ilmavoimia huhtikuussa 1918 varastamalla bolseviikeilta viisi lentokonetta Suomen hallituksen joukoille, karkotettiin maasta.

Kuitenkaan kaikkia venäläisiä ei häädetty Suomesta. Epäonnekseen Aleksander Krasheinin, joka sittemmin alkoi käyttää Suomessa nimeä Aleksanteri Torikka, sai jäädä Suomeen ilmeisesti sen vuoksi, että hänen äitinsä oli suomalainen. Torikka palveli välirauhan aikaan kesällä 1940 kapteenina Suomen armeijassa, joka asia koitui hänelle kohtalokkaaksi, koska neuvostoliittolaiset kaappasivat hänet Uukuniemeltä itärajan taakse. Hänet ammuttiin seuraavana talvena Moskovassa. Tapauksesta voi lukea vaikkapa Mikko Porvalin kirjasta Kadonneen kaupungin varjo.

Täysin pyyteettä venäläispilotit eivät vaihtaneet puolta. He nimittäin vaativat jokaisesta toimittamastaan koneesta nykyrahassa 120.000 euroa eli 100.000 silloista markkaa ja lisäksi palkkaa heille piti maksaa nykyrahassa 3500 €/kk, joka siihen aikaan oli huikean korkea korvaus, sillä se oli noin kymmenen kertaa silloista keskipalkkaa enemmän.

Koneet Suomelle varastaneet venäläiset olivat sikäli erinomaisia lentäjiä, että he kykenivät pysymään ilmassa, toisin kuin maahan tulleet ruotsalaislentäjät, joilta tämä kyky puuttui. Niinpä kreivi von Rosenin lahjoittama kone syöksyi maahan pian Suomeen saapumisen jälkeen, jolloin sekä lentäjä että tähystäjä kuolivat.

Venäläisten lahjoittamat koneet vaikuttavat edustaneen vuonna 1918 silloisen tekniikan kärkeä, koska huippunopeuskin oli huikeat 185 km/t. https://fi.wikipedia.org/wiki/Nieuport_17

Kärkkäälässä panostetaan matkailuun

Aamukahvia juodessani minua ilahdutti se, että telkussa näytettiin Arvo Tuomisen dokumenttia Vuoksi virtaa vuolaasti ja varsinkin ilahduin siitä, kun ohjelmassa kerrottiin Kärkkäälässä panostettavan voimakkaasti matkailuun. Tosin kyseessä ei ollut syntymäkyläni Suonenjoen Kärkkäälä eikä edes Hankasalmen Kärkkäälä, vaan itärajan takana entisessä Jääskessä sijaitseva Kärkkäälän kylä.

Kuitenkin sillä varmuudella, jonka vain tietämättömyys synnyttää, uskallan väittää, että myös Jääsken Kärkkäälän, kuten myös Hankasalmen ja Suonenjoen Kärkkäälät, on perustanut Kärkkäisten kaskenraivaajasuku. Kärkkäisiä pidetään umpisavolaisina, mutta alun perin suku on saapunut suur-Rautalammin erämaahan Hämeestä Pälkäneen Kärkkään kylästä, josta Ukko Kärkäs viiden poikansa ja kahden veljenpoikansa kanssa muutti 1530-luvulla silloiseen Rautalammin emäpitäjään kuuluneelle Hankasalmelle, josta asiasta todistaa Hankasalmen Kärkkäälän kylään pystytetty kivimuistomerkki.

Luulenpa, että osa Kärkkäisistä jatkoi matkaansa Savosta Karjalan Jääsken pitäjän Kärkkäälän kylään kaskea polttamaan, ja niin syntyi Kärkkäisten karjalaissukuhaara. Tosin karjalaistaustainen näyttelijän Vesa-Matti Loirin mummo Hedvig ei olekaan Jääsken Kärkkäisiä, kuten oletin, vaan hän on Geni-ohjelman mukaan Kiuruveden Kärkkäisiä.

Kiuruveden Kärkkäiset näyttävät muutenkin olevan lahjakasta sukua, koska maamme historian parhaan jalkapalloilijan Jari Litmasen äiti on Kiuruveden Kärkkäisiä. Jari Litmasen isä Olavi Litmanen, joka myös pelasi aikoinaan Suomen jalkapallomaajoukkueessa, on muuten syntynyt Uukuniemen naapuripitäjässä Saaressa. 

Uskon, että maailman kuuluisin Kärkkäinen on kuitenkin suvun kiuruveteläistaustainen näyttelijätär Kata Kärkkäinen. Sitä, mitä Kärkkäinen on näytellyt, en kehtaa kertoa, koska lapset ja jopa naiset voivat tämän lukea. Mutta vankkoja savolaispiirteitä Katassa on ja muistini mukaan hän itsekin joskus valitti, että lyhytsäärisenä ja tanakkavartisena hän näyttääkin savolaiselta maitotilan emännältä ja se on ymmärrettävää, koska Kiuruvesi on maamme johtava maitopitäjä.

Arvo Tuomisen mainion dokumentin voi katsoa tästä linkistä, ja Kärkkäälästä sekä sen matkailusta ohjelmassa kerrotaan 15 minuutin jälkeen.  Toivon, että vielä tässä elämässä voisin vierailla Jääsken Kärkkäälässä. https://areena.yle.fi/1-50938332

Axel Oxenstierna ja Trump

Eittämättä tuli mieleeni suuri ruotsalainen valtiomies Axel Oxenstierna, jonka väitetään 1600-luvulla sanoneen, että ”poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”, kun sosiaalisesta mediasta luin, että Trump on väittänyt, että Krim on pinta-alaltaan Texasia suurempi. Tosi asiassa Krim on noin 25 kertaa Texasia pienempi. En ole kuitenkaan löytänyt luotettavasta suomalaisesta lehdestä uutista moisesta Trumpin erheestä, joten suhtaudun uutiseen epäilleen, koska se kuulostaa liian hullulta ollakseen totta.

Mutta Stubbille annan tunnustusta hänen tietoisuutensa kehityksestä. Aamun tv-haastattelussa hän hallitsi monet Ukrainan sotaan liittyvät numeroasiat ja prosenttilaskutkin mainiosti, jollaisten asioiden kanssa hänellä oli nuorempana ongelmia. Muistanpa, miten presidentinvaalien alla hän oli peruskoululaisten tentattavana ja silloin hän oli sitä mieltä, että viisi potenssiin kolme on 75. 

Karkeampi moka hänelle sattui eduskunnassa, kun hän tulkitsi hyvinvointialueuudistukseen liittyviä asiantuntijalausuntojen prosentteja täysin pieleen. Jonkun poliitikon ura olisi katkennut siihen, että valehtelee eduskunnassa, mutta Stubb oli niin mukavan miehen maineessa, että hänelle annettiin anteeksi sen jälkeen, kun hän totesi, että "sori siitä".  Ilmeisesti yleisesti uskottiin, että Stubb lateli virheellisiä prosenttilukuja ymmärtämättömyyksissään eikä epärehellisyyden takia. 

Itse olen eniten huolissani siitä, että Stubb oli peruskoululaisten tentissä sitä mieltä, että kirja Työmiehen vaimo on Väinö Linnan kirjoittama, koska se virhe viittaa yleissivistyksen puutteeseen. Toisaalta ei Trumpkaan olisi Minna Canthia tuntenut.

https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000010115360.html

Midtjylland-Kups

Eilen Kups jatkoi mainioita otteitaan Euro-kentillä, kun se kohtasi Eurooppa-liigan karsintaottelussa vieraskentällä tanskalaisen FC Midtjyllandin. Kups hallitsi tilastojen valossa ottelua selvästi, eli kuopiolaisten hallintaprosentti oli 56 % vastustajan 44 % vastaan. Samoin Kupsin syöttöpeli kulki, koska joukkueen 565 syötöstä peräti 87 % onnistui, kun taas tanskalaiset syöttivät vain 436 kertaa onnistumisasteen ollessa 86 %. Myös kulmapotkut jakaantuivat kuopiolaisten eduksi 5-4.

Jos nyt jotain vikaa Kupsin pelistä pitää oikein hakemalla hakea, vika on se, että tanskalaiset voittivat ottelun 4-0. Niinpä Urheiluruudun haastattelussa puolustaja Taneli Hämäläinen kertoikin, että joukkueiden karsintasarjan toinen kohtaaminen kotikentällä tuleekin olemaan haasteellinen, mikäli Kups aikoo päästä sarjassa jatkoon. Mutta toivoa ei kannata menettää, koska kun HJK hävisi Fär-saarilla paikalliselle kalastajien puulaakiporukalle 4-0, niin kuitenkin Helsingissä HJK kykeni voittamaan jatkoajan jälkeen karsinnan yhteismaalein 6-5. 

Eilistä Kupsin menestystä korostaa se, että kuopiolaisten joukkueen tämän vuoden pelaajabudjetti on 1,2 miljoonaa euroa, kun taas FC Midtjyllandin vastaava budjetti on yli kymmenen kertaa enemmän eli 13,9 miljoonaa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että ensi vuonna kuopiolaisten pelaajabudjetti tulee luultavasti kasvamaan, koska joukkue selvisi jatkoon Konferenssiliigassa ja sen ansiosta Kupsin kassaan kilisee lisää 3,1 miljoonaa ja se on paljon se, koska se on lähes sama summa kuin NHL:ssä pelaavan suomalaisen huippujääkiekkoilijan puolen vuoden palkka.

Tosin ymmärrän täysin suomalaisen NHL-tähden katkeruuden pienituloisuudestaan, koska melkoisessa palkkakuopassa on hän, sillä jalkapalloilija Messille taattiin jo vuonna 2017 peräti reilun 555 miljoonan euron suuruiset bruttotulot, kun hän lupautui neljäksi kaudeksi vahvistamaan FC Barcelonan rivejä.  https://www.is.fi/eurosarjat/art-2000007774186.html

Kaukopartiosta Vorkutan vankileirille

Lukaisinpa Olavi Lempisen kirjan Rautaesiripun takana - Kaukopartiosta Vorkutan vankileirille ja se oli todella mielenkiintoinen teos, joka kertoo inkerinsuomalaisen Veikko Piiparisen elämäntarinan. Piiparinen oli inkerinsuomalainen, joka syntyi sata metriä itärajan takana ja joutui sen vuoksi 18-vuotiaana puna-armeijaan, jäi jatkosodassa suomalaisten vangiksi ja hänestä koulutettiin radisti Pauli Marttinan johtamaan kaukopartio-osastoon.

Vuonna 1947 Piiparinen palautettiin Neuvostoliittoon, jossa hänet kovien kuulustelujen ja kymmenen minuutin oikeudenkäynnin jälkeen lähetettiin Vorkutan vankileirille hiilikaivokseen, josta harva selvisi hengissä. Mutta hän selvisi ja asui elämänsä viimeiset 38 vuotta Tallinnassa, josta ajasta hän kertoo kirjassa todella mielenkiintoisia tarinoita.

Olen tähän asti suhtautunut hieman epäillen tarinaan, jonka mukaan Tallinnan kuuluisan Pronssisoturi-patsaan mallina olisi ollut Berliinin olympialaisissa sekä vapaassa että kreikkalais-roomalaisessa painissa raskaassasarjassa kultaa voittanut virolainen Kristian Palusalo eikä venäläinen Aljosa, mutta Piiparinen vakuuttaa tarinan olevan totta.

Lisäksi Piiparinen kertoo, että voitonpäivänaattona 8.5.1946 15-vuotias Ageeda Paavel ja 14-vuotias Aili Jyrgenson räjäyttivät dynamiitilla patsaan ensimmäisen version. Patsaan toisesta versiosta tuli 2000-luvun alussa maailman ensimmäinen hybridisodankäynnin soturi, koska Venäjä lietsoi Tallinnassa kovat nuorisomellakat sen vuoksi, että patsas siirrettiin kaupungin keskustasta sotilashautausmaalle. 

https://www.goodreads.com/book/show/32766063-rautaesiripun-takana

Hyvät, pahat ja rumat

Eilen mainitsemastani kohtaamisestaan Trumpin kanssa kertoi Simo Rantalainen vuonna 2009 ilmestyneessä kirjassaan Hyvät, pahat ja munat: Simo Rantalaisen seikkailut median ihmeellisessä maailmassa. Rantalaisen kirjan nimi palauttaa mieleeni hänen viime vuosituhannen loppupuolella juontamansa erittäin suositun TV-sarjan Hyvät, pahat ja rumat, ja jos MTV:n johtaja sattuu tämän lukemaan, niin pyydän ystävällisesti, että kyseinen sarja esitettäisiin uusintana.

Voi kuitenkin olla, etteivät eräät tekijänoikeuksiin liittyvät ongelmat salli sarjan uusimista. Ainakin, kun joskus kysyin Lasse Lehtiseltä, etteikö suosittua Hyvät herrat-sarjaa voisi näyttää uusintana, hän kertoi, että se asia kyllä sopisi hänelle, mutta ei ilmeisesti kaikille muille tekijänoikeuksien haltijoille.

Vaikka maailman tilanne on kammottava eikä minua juuri mikään naurata, niin kuitenkin minua jaksaa naurattaa tarina, jonka luin Simo Rantalaisen vuonna 2023 ilmestyneestä kirjasta Simo siellä jossain kertoi.

Kun Rantalainen kertoo suvustaan, hän paljastaa, etteivät hänen mummonsa ja vaarinsa välit olleet ainakaan ihan aina lämpimät, koska vaari oli ankara ja otti silloin tällöin niin sanotusti kuppia. Vaari myös passautti itseään kovasti.

Tosin kyllä karjalainen mummo osasi ainakin välillä pitää puolensa. Kun vaari kerran vaati mummolta silakkapihvejä tiuskaisi puoliso, että: "Kuuleha sie, mie situ siun rääpyksilleis". Lukijan onneksi Simo Rantalainen kääntää mummonsa lausuman kirjakielelle seuraavasti: " Kuulehan sinä, minä paskon silakoidesi päälle".

Wikipedia kertoo, että Simo Rantalaiselle on sattunut ja tapahtunut elämässään paljon: https://fi.wikipedia.org/wiki/Simo_Rantalainen

Kohtelias herrasmies Trump

Viime yön huippukokouksessa Trump osoittikin olevansa tarvittaessa kohtelias huumorintajuinen herrasmies, joka kohteli vieraitaan ystävällisesti eikä esimerkiksi edes yrittänyt kouria paikalla ollutta ainutta naispuolista osallistujaa Italian pääministeri Giorgia Melonia. 

Jostain syystä tässä yhteydessä palaa mieleeni, miten nuoruuteni yliopistossa opetettiin rikosoikeuden luennolla sekin, että jos mielentilatutkimuksen tekijä suostuu lainaamaan rahaa hyvin luotettavan oloiselle tutkittavalle, on tutkittava varmasti psykopaatti.

Monet Trumpin tavanneet ovat kertoneet tämän olevan ihan järkevän hyväkäytöksisen ihmisen. Esimerkiksi  Skeptikko -lehdessä 3/2018 sivulla 4 menestynyt liikemies Juha Wiskari kertoo, miten hän vuonna 1992 yritti myydä risteilyalusta liikemies Donald Trumpille. Wiskarin mukaan Trump oli piinkova bisnesmies ja täydellinen herrasmies. Tosin laivabisneksestä hän ei tiennyt mitään, mutta oikeat kysymykset tulivat alta aikayksikön. Hän ei siis ollut siihen aikaan typerys.

Jokunen vuosi sitten entinen toimittaja Simo Rantalainen julkaisi jonkun kirjan, jossa hän kertoi, miten tapasi jonkun MM-nyrkkeilyottelun tiimoilla suurliikemies Trumpin, joka osoittautui puheliaaksi, hyväntahtoiseksi ja fiksuksi mieheksi. Trump oli kertonut Rantalaiselle, että hän ei ole varma, siirtyykö joskus politiikkaan, mutta jos siirtyy, hän menee republikaaneihin, koska ne ovat niin tyhmiä, että jopa hän voisi pärjätä siinä porukassa. 

Muistanpa, miten ensimmäisellä presidenttikaudellaan Trump kehui tv:ssä itseään ihan totisella naamalla Usa:n parhaaksi presidentiksi, mutta purskahti sitten kesken kaiken selkäkeikkanauruun ja silloin ihan häivähdysmäisesti hänen kasvoillaan käväisi ihan ihmismäinen ilme. Tajusin, ettei tuo mies suinkaan ole idiootti, vaan hän vain näyttelee sellaista. 

Uskonpa, että amerikkalaisessa showbisneksessä kunnostautunut Donald Trump on oivaltanut sen, että koska menestyselokuvatkin suunnataan 11-vuotiaan henkiselle tasolle, soveltuu sama periaate myös poliittisen sanoman levittämiseen ainakin Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa.

Skeptikko-lehden Trumpista kertovaan juttuun voi tutustua tästä linkistä: https://skepsisblob.blob.core.windows.net/skepsisweb/2018-3-skeptikko-239167.pdf

Uukuniemi maailman tapahtumien keskiössä

Luulisi, että kun kirjoitan tätä juttua Uukuniemellä asti, olen kaukana maailman tapahtumien keskiöstä, mutta näin ei ole. Ensinnäkin kuulin, että presidentti Alexander Stubb on keskeisessä roolissa kolmannen maailmansodan ehkäisyssä, koska hän matkustaa kohta käsittääkseni jonkinlaisena Zelenskyin turvamiehenä Valkoiseen taloon neuvottelemaan Trumpin kanssa maailmanrauhasta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Stubbin suku on Käkisalmen evakkoja, ja jos itäraja olisi auki, Käkisalmi on noin puolen tunnin matkan päässä paikasta, jossa tätä kirjoitan.

Tässä yhteydessä kannattaa myös muistaa se, että Putin on hyvä mökkinaapurini, sillä hänen ilmeisen vaatimaton datsansa on tästä noin 20 kilometrin päässä Lahdenpohjan lähellä. Uskon, että Putin viihtyy Karjalassa nimenomaan sen vuoksi, että hän on sekä isänsä että äitinsä puolelta Tverin Karjalasta, eli hän on todennäköisesti vahvasti uukuniemeläistaustainen ja hän saattaa olla jopa väärän koivun kautta minuun sukua, koska rouvani suvussa on ainakin hämmästyttävästi yhdennäköisyyttä Putinin kanssa. 

Putinin geenitiedot ovat tosin niin suuri valtionsalaisuus, ettei hänen sukutaustaansa pysty luotettavasti selvittämään. Rouvan serkku hankki geenitestin, joka selvittää kaukaisetkin sukulaissuhteet, mutta se testi ei vahvistanut Putinin sukulaisuutta. Sen sijaan Paskovit kuuluvat sukuun ja Paskovhan on juuri se Kremlin tiedottaja, joka harva se päivä valehtelee TV-uutisissa henkensä edestä.

Trumpin höperehtiminen

Trumpin mukaan Alaskan aseleponeuvottelu Putinin kanssa oli täydellinen. Minäkin olen melkein samaa mieltä, koska minusta tapahtuma oli täydellinen fiasko. Toivoni on nyt siinä, että Trumpin rauhanneuvottelu Zelenskyin kanssa ensi viikolla on myönteinen tapahtuma, koska olen huomannut, että yleensä perirehellinen Trump on rehellisesti samaa mieltä sen henkilön kanssa, joka on viimeksi ollut äänessä.

Ensimmäinen Trumpin ja Zelenskyin tapaaminen valkoisessa talossa täydellinen katastrofi, kun vanha koulukiusaaja presidentti Trump ja varapresidentti Vance innostuivat maailman median edessä kiusaamaan nöyryyttävästi Ukrainan presidenttiä, joka onneksi selvisi tilanteesta paremmin kuin Suomen pääministeri Antti Hackzell Moskovan rauhanneuvotteluissa syyskuussa 1944.

Silloinhan Molotov kiusasi suomalaisvaltuuskuntaa niin, että Hackzell sai halvauskohtauksen, josta hän ei koskaan toipunut. Muistelen lukeneeni, että samalla reissulla myös Suomen valtuuskuntaan kuulunut suomalaiskenraali sairastui psykoosiin, eli tuli kansankielellä hulluksi. Suomalaisten sairastumiset eivät johtuneet pelkästään Molotovin tylyydestä, vaan myös siitä, että neuvottelujen englantilaisedustajat, joiden herrasmiesmäisyyteen suomalaiset olivat luottaneet, yhtyivät suomalaisten kiusaamiseen.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta sitä, että kun vuonna 2018 Trump ja Putin neuvottelivat Helsingissä, niin Trumpin tärkeä neuvonantaja kertoi myöhemmin, että tapahtuman lehdistötilaisuudessa hän ajatteli ryhtyvänsä näyttelemään sairauskohtausta tai painavansa palohälytysnappia keskeyttääkseen Trumpin höperehtimisen; Trumphan ilmoitti luottavansa Venäjän tiedustelupalveluun enemmän kuin oman maansa tiedustelupalveluun.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/trumpin-kommentti-sai-koko-huoneen-hatkahtamaan-helsingissa-pelkona-on-etta-sama-toistuu/9204260

Kunnioittava neuvo Trumpille

Trump saattaa hyvinkin olla oikeassa siinä, ettei Venäjältä saada takaisin sen Ukrainalta valtaamaa noin 100.000 km2. Ainakin alueiden takaisin saaminen edellyttäisi Putinin hallinnon romahtamista, joka saattaisi sitten johtaa Venäjän sisällissotaan, jossa voitaisiin päätyä käyttämään ydinaseita, kun armeija, kansalliskaarti ja salainen poliisi FSB ratkaisevat, kuka maata johtaa.

Edellä kerrottuun viitaten, esitänkin kunnioittavasti Trumpille, että hän ilmoittaisi Putinille, etteivät sivistyneet länsimaat koskaan tule hyväksymään Venäjän laittomia valloituksia ja että mikäli Venäjä ei vetäydy alueilta, siltä aletaan perimään sen miehittämistä alueista käypää vuokraa. Arvioisin, että sopiva ja yksinkertainen maanvuokra pelloille olisi 1.000 euroa hehtaarilta, joka tarkoittaisi 10 miljardin euron vuosivuokraa. Tietysti myös valloitetun alueen käyttökuntoisista rakennuksista pitäisi maksaa vuokraa, mutta tuskin sieltä enää montaa sellaista löytyy.

Vuokra perittäisiin Venäjän länsipankeissa olevista 300 miljardin talletuksista ja Venäjän kaikesta viennistä peritystä 20 % tullista, jonka tuotto olisi peräti noin 100 miljardia vuodessa, sillä Venäjän viennin arvo on noin 500 miljardia vuodessa. Tulleilla Venäjän pitäisi lisäksi vielä joutua korvaamaan Ukrainalle myös hirvittävän hyökkäyssotansa aiheuttamat vahingot, jotka lienevät noin 1000 miljardia. Tuo 1000 miljardia rasittaisi Venäjän kansantaloutta suhteessa yhtä raskaasti, mitä aikoinaan köyhän Suomen Neuvostoliitolle maksamat sotakorvaukset rasittivat meidän kansantalouttamme.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sotakorvaukset

Trumpille rauhanpalkinto

Vaikka monien mielestä Trump on arvaamattomasti käyttäytyvä höhlä, niin siitä huolimatta, tai nimenomaan sen takia, hän saattaa hyvinkin vielä ansaita Nobelin rauhanpalkinnon. Nimittäin hän on niin arvaamattomasti käyttäytyvä höhlä, että hän hyvinkin saattaa päättää, että USA:n maaperälle astuva Putin on pidätettävä, koska hän on pitänyt Trumpia pilkkanaan ja koska tästä sen lisäksi on törkeiden sotarikosten vuoksi annettu kansainvälinen pidätysmääräys. Jos Trump pistäisi Putinin rautoihin, olisin minäkin valmis myöntämään hänelle Nobelin rauhanpalkinnon. 

Jos Putin saataisiin rautoihin, saattaisi koko hänen hallintonsa romahtaa, mutta mitä siitä sitten seuraisi, voidaan vain arvailla. Muistelen, että kun Nikita Hrutshev vieraili 50-luvulla kylmän sodan aikaan USA:ssa, Neuvostoliitto oli ennen matkaa ilmoittanut, että jos pääsihteerille tapahtuu matkalla jotakin ikävää, seuraa siitä ydinsota.

Ainakin eräs asiasta kuultu suomalainen oikeusoppinut oli sitä mieltä, että jos Putin saapuisi Suomeen, suomalaisten viranomaisten nimenomainen velvollisuus kansainvälisten sopimusten vuoksi olisi pidättää hänet. Se olisi varmasti melkoinen mediatapahtuma maailmalla. Käsittääkseni Putinin sotarikosoikeudenkäyntiä ei kuitenkaan käytäisi Helsingin käräjäoikeudessa, vaan Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. 

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että rangaistuskäytäntö on viime aikoina kehittynyt inhimillisempään suuntaan, sillä kun 80 vuotta sitten hyökkäyssotaan syyllistyneet poliitikot yleensä hirtettiin, niin nykyään Putin istuisi vain linnassa lopun ikänsä.

En ole aiemmin juurikaan kehunut Usa:n päämiestä, mutta nyt kehun ja kehun häntä harvinaisen rehelliseksi poliitikoksi. Hän nimittäin vaikuttaa olevan aina ihan rehellisesti sitä mieltä, mitä mieltä hän sattuu milloinkin olemaan.

https://yle.fi/a/74-20010573/64-3-143116

Viisaita miehiä

Eilen mainitsemani teatteriohjaaja Mauno Manninen oli maineikasta sivistyssukua. Hänen äitinsä Anni Swan, joka oli siis natsitaustaisen Lina Heydrichin anoppi, oli satukirjailija, jonka Väiski Vemmelsäären seikkailut oli pentuna suosikkikirjani, joka jätti persoonaani lähtemättömän jäljen. Intimiteatteria johtaessaan Mauno Manninen onnistui hävittämään omat rahansa sekä myös suuren osan äitinsä satukirjoilla hankkimista rahoista.

Mauno Mannisen isä oli arvostettu Kangasniemellä syntynyt runoilija Otto Manninen. Hänen runonsa Joutsenlaulu esiteltiin sittemmin lähes sata vuotta myöhemmin äidinkielen tunnilla nuorelle rokkarille Jussi Hakuliselle, joka asia kannusti tämän lukiolaisen tekemään Joutsenlaulu-nimisen kappaleen, josta tuli sitten ainakin minun suosikkibiisini.

Mauno Mannisen veli oli filosofian lisensiaatti, kääntäjä ja tietokirjailija Antero Manninen, jota käsittääkseni pidettiin aikoinaan maamme toiseksi viisaimpana miehenä heti Esko Kivikosken jälkeen. Muistelen jostain lukeneeni, että vaikka Antero Manninen oli hyvin viisas mies, niin siitä huolimatta hän oli myös sen verran lainkuuliainen kansalainen, että yritti sota-aikana selviytyä pelkästään säännöstelykorttiannoksilla ja oli vähällä kuolla sen vuoksi nälkään. Paasikivikin, joka myös oli viisas mies, sanoikin, että korttiannoksilla ei elä, mutta että ne ovat kuitenkin apuna perheen ruokahuollossa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Antero_Manninen

Mauno Manninen ja Lina Heydrich

 Antti Heikkinen lienee tällä hetkellä Suomen tuotteliain ja ehkä myös luetuin kirjailija. Häneltä on juuri ilmestynyt näyttelijä Seela Sellasta kertova paksu mölläri osuvalta nimeltään Sellasta - Seela Sellan tarina, jonka sain juuri luettua ja vaikka Telluksen tilanne onkin hirveä, niin siitä huolimatta päästin monta selkäkeikkanaurua kirjaa lukiessani.

Syvimmän selkäkeikkanaurun päästin, kun luin, miten koko kansan satutäti Anni Swan lähestyi Pariisiin lähdössä ollutta teatteriseuruetta ja pyysi, että naisnäyttelijät katsoisivat hieman hänen aikamiespoikansa teatteriohjaaja Mauno Mannisen perään, koska Pariisissa on paljon huonomaineisia naisia, joilta voisi helposti saada vaikka häpeällisen taudin. Tarina paljastaa sen, että Anni Swan oli niitä harvoja kulttuuripersoonia maassamme, joka ei tiennyt, että hänen Mauno-poikansa ei tytöistä tykkännyt.

Tosin kypsässä 50-vuoden iässä Mauno Manninekin villiintyi ja meni ilmeisestä umpihomoudestaan huolimatta naimisiin saksalaisen Lina Heydrichin kanssa vuonna 1965. Lina oli Gestapo-päällikkö Reinhard Heydrichin, jota kutsuttiin sattuneesta syystä myös Prahan teurastajaksi, leski. Wikipedian mukaan liitto päättyi kuitenkin nopeasti eroon, mutta on olemassa myös näkemys, jonka mukaan kun Lina Heydrich kuoli vuonna 1985, hän olisi ollut edelleen sukunimeltään Manninen. Tavallaana Savon tyttöjä oli hänkin, koska Mannisen suku on Kangasniemeltä. Pitkälle alkoholisoitunut Mauno Manninen oli kuollut jo vuonna 1969 54-vuotiaana.  

Juutalaisuuteen kääntynyt Seela Sella vieraili Mauno Mannisen vaimon natsitaustasta huolimatta heidän kotonaan ja hän kertoo elämänkerrassaan huomanneensa, että monet perheen arvokkaista astioista oli varustettu Daavidin tähti-leimalla ja että muuttomiehet olivat havainneet, että kirjahyllynkin selkämyksessä oli samanlainen leima. Luulen, että natsiviranomaiset merkitsivät Daavidin tähdellä juutalaisilta viedyn omaisuuden.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauno_Manninen

Alaska takaisin kotiin

Presidentti Trump, joka tiettävästi tunnetaan Venäjällä myös entisenä Krasnov nimisenä KGB:n agenttina, on lähi päivinä tapaamassa Alaskassa törkeistä sotarikoksista etsintäkuulutetun presidentti Putinin sopiakseen siitä, miten Ukrainan asiat tulevaisuudessa järjestetään. 

Toivoisin, että jos Trump lukee tämän, niin hän kaiken kiireen keskellä ehtii tutustua kahdeksan vuoden takaiseen lehtijuttuun, jossa kerrotaan siitä, miten Venäjän duuman jäsen Anna Kuvytshko herätti silloin pienimuotoisen kohun julkaisemalla varsin erikoisen musiikkivideon Facebook-sivullaan.

Kyseisellä musiikkivideolla venäläinen lapsikuoro lauloi valmiudestaan lähteä sotaan ”setä Vovan” eli presidentti Vladimir Putinin puolesta. Kappaleessa muun muassa todettiin, ettei Venäjää luovuteta samuraille ja luvataan palauttaa Alaska takaisin kotiin. 

Kyseinen video herätti aikoinaan niin paljon kohua, ettei sitä enää löydy youtubesta, mutta eiköhän maailman tehokkaimpana tiedusteluorganisaationa pidetty CIA pysty sen vielä nettiavaruudesta kaivamaan. Trump ei ehkä tiedäkään, että Alaska kuului aikoinaan Venäjälle, mutta Usa osti sen vuonna 1867 nykyrahassa 120 miljoonan dollarin hinnalla, joka vastaa suunnilleen yhden F-35-hävittäjän arvoa. 

Sellaista olen lukenut, että Venäjän tsaari halusi myydä tarpeettomaksi katsotun Alaskan nimen omaan USA:lle vaikka pilkkahintaan, koska pelkäsi, että muuten Englanti valloittaisi sen sodalla, koska Venäjä ei olisi kyennyt sitä puolustamaan. Jos Englanti olisi sen aikoinaan valloittanut, niin nykyään Alaska todennäköisesti kuuluisi Kanadalle.

Luulen, että yksi tie rauhaan Ukrainassa on, että Trump lahjoittaa Alaskan Venäjälle ja vastavuoroisesti Putin lupaa kompensaationa Tanskalle kuuluvan Grönlannin Trumpille, jonka valtaamista tämä suunnitteli ääneen jo heti uuden virkakautensa ensimmäisenä päivänä.

Verkkouutisten lapsikuorojuttuun voi tutustua tästä: https://www.verkkouutiset.fi/a/kuolemme-sodassa-putinin-puolesta-lapset-laulavat-venajan-kansanedustajan-videolla/#0f32d670

 

Puola on samaa maata

Antti Blåfieldin ja Erja-Outi Heinon Puola on samaa maata-kirjan luettuani olen entistäkin synkemmällä mielellä maailman menon suhteen. Toivon, että Euroopan päättäjät lukevat tuon teoksen opiksi ja ojennukseksi.

Kirjasta opimme sen, että noin 200 vuoden ajan 1500 - 1700-luvuilla Puola oli maanosan johtava valtio, mutta sen jälkeen naapurit sen jakoivat kolmeenkin kertaan ja hävisipä se välillä kokonaan Euroopan kartalta. Syy Puolan kukistumiseen oli se, ettei maata voinut kukaan johtaa.

Puolassa oli kyllä kuningas, mutta siitä huolimatta maata kutsuttiin tasavallaksi, koska valta oli valtiopäivillä, jossa ei kuitenkaan voitu järjellisellä tavalla päätöksiä tehdä,  koska päätöksiä pystyttiin tekemään vain yksimielisesti ja kenellä yksittäisellä valtiopäivämiehellä tahansa oli veto-oikeus päätöksiin. Eipä nykyisen konsensus-Suomen eduskuntakaan taitaisi pystyä toimimaan, mikäli siellä olisi asiat päätettävä yksimielisesti.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Euroopan Unioninkin hallinnossa vaaditaan tärkeissä asioissa yksimielisyyttä ja niinpä Eu näyttääkin häviävän taistelunsa maailman tyrannivaltioita vastaan, jotka pystyvät tekemään päätöksiä ketterästi; onneksi tyrannivaltiot näyttävät pystyvän tekemään nopeasti myös katastrofaalisen huonoja päätöksiä.

Tällä hetkellä Eu:n jäsen Puolalla näyttää tilastojen valossa menevän hyvin ja maan bkt/as on 33.000 dollaria. Se on paljon enemmän kuin esimerkiksi Eu:sta eronneiden Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin. Englannin bkt/as näyttää sen sijaan olevan huiman korkea ja epäilen, että ellei tilanne muutu, Iso-Britanniakin on vaarassa hajota.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Puola-Liettua

Kiinan maailma

Viimeisten 2000 vuoden aikana Kiina on ollut maailman mahtavin valtio 1800 vuoden ajan. Parin viimeisimmän vuosisadan ajan Kiinalla on mennyt vähän heikommin, mutta nyt yleisesti uskotaan, että se on nousemassa taas maailman ykköseksi. Kuitenkin Mika Hentusen ja Kristiina Heleniuksen kirjan Kiinan maailma - tulevaisuuden supervalta ja sen tavoitteet luettuani ymmärrän, että niin ei välttämättä tapahdukaan.

Nimittäin yhden lapsen politiikan seurauksena Kiinan huoltosuhde alkaa olla yhtä huono kuin meillä Länsi-Euroopassa. Suomessahan 100 työikäistä kohti on 60 huollettavaa ja koko Kiinan tarkkoja tilastoja en tiedä, mutta esimerkiksi Sanghain seudulla huoltosuhde on sama kuin Suomessa.  

Viimeisen 30 vuoden aikana Kiinan talouskasvu on ollut hirmuinen ja yksi selitys asialle oli se, että 10-15 työikäistä kohti oli yksi eläkeläinen. Nyt maan talouskasvu on hiipumassa. Kun vuonna 2018 Kiinan bkt oli 18 % maailman tuotannosta, niin vuonna 2021 se oli 16 %. Usa:n osuus maailman tuotannosta on sen sijaan edelleenkin noin 25 % kuten vuosia aiemminkin, vaikka yleinen uskomus on, että Amerikan mahtavuus alkaa olla ohi.

Luonnonvarojenkin osalta Kiinan tilanne on synkkä. Puolet maan joista on käyttökelvottomia, ja 60 % prosenttia pohjavesistä on niin saastunutta, ettei niitä ole lupa käyttää maatalouteen, teollisuuteen eikä juomavedeksi. Kiina ei myöskään pysty enää ruokkimaan väestöään, koska puolet viljelysmaasta on saastunut käyttökelvottomaksi ja maasta on tullut maailman suurin elintarvikkeiden maahantuoja.  Tämä asia saattaa selittää sen, että Kiina haluaa olla hyvissä väleissä Venäjän kanssa, joka on nykyään maailman suurin viljan viejä. 

Tästä linkistä voi lukea 58 sivua Kiinan maailma-kirjasta: https://www.google.fi/books/edition/Kiinan_maailma/Co4dEQAAQBAJ?hl=fi&gbpv=1&pg=PT4&printsec=frontcover

 

Rusinat ja sitruunapaprika

Suomi on sen verran syrjäinen maa, että viinitilaa perustaessani minun pitää huomioida se, että pitkien kuljetusmatkojen vuoksi tuottamani rypäleet on syytä jatkojalostaa kalliimmaksi tuotteeksi kuljetuskustannusten minimoimiseksi samalla tapaa, kuin esimerkiksi halot kannattaa jatkojalostaa selluksi. Niinpä minun kannattaa suuntautua rusinoiden tuottajaksi. Karkean arvioni mukaan rypäleiden massa vähenee jopa neljännekseen sen jälkeen, kun ne on vaikkapa leivinuunissa kuivattu rusinoiksi.

Ilmeisesti viinirypäleet eivät tällä hetkellä ole Etelä-Euroopassa hinnankiroissa, koska kun aina jouluksi ostan itselleni 200 gramman rusinapaketin, vaikka tunnenkin hankintani vuoksi syyllisyyttä, koska maamme kauppatase sen vuoksi heikkenee, paketti maksaa pari euroa, vaikka sen tuottamiseen on tarvittu kilo rypäleitä.

Minusta muuten näyttää vanhemmiten kehittyvän monipuolinen viherpeukalo. Olen nimittäin viiniköynnöksen lisäksi kasvattanut siemenestä näyttävän sitruunapuun, joka talvella jo kukkikin näyttävästi. Kuitenkaan kukista ei näytä kehittyvän perinteisiä sitruunoita syistä, joita voin vain arvailla, vaan puun hedelmät näyttävät enemmänkin paprikoilta. Kyllä luonto on ihmeellinen.

Viinitilallinen

Harva on ollut se kerta, jolloin minulla on ollut uutisia tuottajan saroilta, mutta nyt on se kerta. Olen nimittäin noin kymmenen vuotta yrittänyt saada viiniköynnökseni kantamaan hedelmää, mutta joka Jumalan talvi köynnökseni on paleltunut, vaikka olen sen heinä- ja lehtikasalla syksyllä suojannut ja joka kesä se on jaksanut sitkeästi kasvattaa uudet varret.

 

Mutta äsken huomasin, että vaikka en ole huomannut viiniköynnökseni koskaan kukkineen, niin nyt siihen on yllättäen ilmaantunut montakin rypäleterttua ja nähtäväksi jää, ehtivätkö ne kypsyä ennen pakkasten tuloa. Jos ehtivät, niin aion laajentaa viinintuotantoa ja tulla Suomen tai jopa koko Pohjoismaiden suurimmaksi viinitilalliseksi. Nykyäänhän meillä Savossa on vain kiljutiloja, joten sivistys on myötäni saapumassa Savoon.

 

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että suurella ja maineikkaalla metsäntutkimusasemalla yritettiin aikoinaan kasvattaa viiniköynnöksiä peräti puolen hehtaarin alueella, mutta sitten hankkeesta luovuttiin. Viiniköynnösten kasvatuksen lopettaminen ei ymmärtääkseni johtunut siitä, että projektipäällikkö oli Känninen, eli ihan oikeasti hän oli sukunimeltään Känninen, vaan siitä, että koko varmasti miljoonia maksanut metsäntutkimusasema lakkautettiin valtion rahapulan vuoksi.

 

Palloilijalupaus Jari Karttunen

Minulle kerrottiin aikoinaan, että silloinen Pohjolan nopein mies Ossi Karttunen olisi ollut kaukainen sukulaiseni. Asiaan ei vaikuttanut pelkästään se, että me molemmat olimme hiljaisia ja vaatimattomia ihmisiä, vaan myös se, että Suonenjoen Könösten kantaisällä vaarinvaarillani Risto Könösellä (1818 - 1912, jota perustellusti myös Kanta-Könöseksi kutsutaan, oli lähteestä riippuen 24 - 27 lasta, joista aika monesta tuli sittemmin avioliiton myötä sukunimeltään Karttunen. 

Monet Kanta-Könösen jälkeläisistä ovat olleet kovia urheilemaan ja voi olla, että Kanta-Könösen ilmeisen korkea testosteronitaso, joka parantaa urheilumenestystä, on periytyvää. Risto Könösen korkeasta testosteronitasosta todistaa erinomaisesti se, että hän onnistui 1800-luvun loppupuolella vielä 73-vuotiaana saattamaan kolmannen vaimonsa raskaaksi ilman nykyajan dopingmenetelmiä, joka saavutus saattaa olla Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden ennätys.

Yritin internetin Geni-ohjelmalla selvittä, että onko Ossi Karttunen Risto Könösen sukua, mutta todisteita asialle ei löytynyt. Sen sijaan sain selville, että erittäin lupaava palloilijanuorukainen Jari Karttunen oli sukulaismies. Jari Karttunen pelasi 70-luvulla Suomen nuorten maajoukkueissa sekä koripalloa että jalkapalloa. Savolaisten Amerikassa Kotkassa hänestä kaavailtiin peräti Arto Tolsan manttelin perijää KTP:n riveihin, mutta toisin kävi, koska nuoren palloilijan elämä päättyi vahingonlaukaukseen, josta traagisesta tapauksesta tämä Ilta-Sanomien linkki kertoo enemmän.

https://www.is.fi/urheilulehti/parhaat/art-2000007870507.html?fbclid=IwY2xjawMBd-ZleHRuA2FlbQIxMABicmlkETFjVVVqWmlsaERZa1paelpnAR6jtLYiO953PvvDkqFGwxsQmQ918PBZsX-cEH5gfwuIhw9AsCroXi4MiJXO2w_aem_4IV6HdjI_u6tFHHn2grY0w

Tainionkosken sfinksi

Eilen kerroin nopsakinttuisista sisäsavolaisista pikajuoksijoista, mutta en muistanut mainita pikamatkoilla peräti 15 aikuisten SM-kultaa voittanutta Ossi Jalmari Karttusta, koska hän on syntynyt Imatralla. Kuitenkin vanhat suonenjokelaiset ovat minulle kertoneet, että Ossi olisi Iisvedellä ennen sotia asuneen Karttus-Jallun poikia, enkä keksi yhtään kappaletta syitä, etteikö niin voisi ihan hyvin ollakin. 30-luvun pula-aikana monet iisveteläiset muuttivat työn perässä Etelä-Karjalan puunjalostusteollisuuden palvelukseen, niinhän tekivät esimerkiksi hiihdon olympiavoittaja Kalle Jalkanen ja laulaja Erkki Junkkarisen perhe.

Muistanpa, miten vuonna 1968 me Suonenjoen Vasaman juniorit kävimme seuraamassa Varkaudessa pidettyjä Kalevan kisoja ja elävästi muistan senkin, miten innokas urheilumies Korhosen Erkki korosti meille sitä, miten pikajuoksussa startin tulee olla yhtä räjähtävä kuin Karttus-Ossilla, jonka lähtöteline jäi tärisemään miehen ampaistua siitä matkaan.

Siihen aikaan puhuttiin, että nuori ja lupaava Ossi Karttunen olisi ollut Pohjolan nopein mies, mutta itse epäilen, että häntä olisi voinut kutsua myös Pohjois-Euroopan nopeimmaksi mieheksi, koska minulla on selvä muistikuva siitä, että kun kaksi maailman johtavaa yleisurheilumaata, eli Suomi ja Neuvostoliitto, kohtasivat maaottelussa joskus iloisen 70-luvun alussa, Ossi Karttunen voitti satasen kilpailun, tosin olympiavoittaja Valeri Borzov ei tainnut olla siinä kisassa mukana.

Tämä Lappeenrannan Uutisten lehtijuttu todistaa, että Ossi Karttusta arvostetaan yhä, koska Imatran kaupunginvaltuutettu Pekka Räty on tehnyt aloitteen siitä, että kaupunkiin olisi saatava Ossi Karttusta esittävä pronssipatsas. Aloite olikin etenemässä kaupungin hallinnossa, mutta sitten Karttunen itse kieltäytyi kunniasta ja pyysi, että jospa se 40.000 euroa käytettäisiin vaikkapa urheilukentän kunnostukseen.

https://www.lappeenrannanuutiset.fi/paikalliset/1497589 

Nopsakinttuisia sisäsavolaisia

Maamme pikajuoksuhistoriaa tutkiessani olen havainnut, että suomalaiseksi sangen nopsakinttuista on kansa täällä Sisä-Savossa, vaikka savolaisia ei yleensä pidetäkään kiireisyyteen taipuvaisina. 

En ole ennen tiennytkään, että vuosina 1946 ja 1948 satasen Suomen mestaruudet voittanut (Aatto Emil) Kalevi Huttunen oli syntyjään Suonenjoen Huttusia, vaikkakin edusti aikuisiällä Jyväskylän Kenttäurheilijoita. Epäilen, että Kalevi Huttunen saattoi olla suonenjokelaisen mäkihyppääjä Kauko Huttusen sukulaisia ja epäilen myös, että 1960-luvun lopun suonenjokelainen pikajuoksija Seppo Huttunen on samoja Huttusia. Muistelen, että Seppo Huttunen olisi ollut aikoinaan satasella jopa Kalevan kisojen loppukilpailussa. Kalevi Huttusen ennätys oli 10,9 ja muistelen Seppo Huttusenkin päässeen ainakin melkein samaan aikaan.

Vuonna 1981 voitti satasen Suomen mestaruuden Tervossa syntynyt Tapani Turunen ajalla 10,58, jolla pärjättäisiin Kalevan kisoissa vieläkin. Kolme vuotta aiemmin hän oli saavuttanut SM-pronssia samalla matkalla. Wikipedian mukaan Turunen edusti urallaan Tervon Urheilijoita, Kuopion Sisu-Veikkoja, Lapin Lukkoa, Hyvinkään Tahkoa ja Kiuruveden Jännettä.

Naisten puolella sisäsavolaisista on pikajuoksussa parhaiten menestynyt Rautalammilla syntynyt, mutta Vesannon Urheilijoita edustanut Sisko Hanhijoki (os. Markkanen), joka vuosina 1985-1992 voitti 100 metrillä peräti seitsemän Suomen mestaruutta. Kaiken kaikkiaan Hanhijoki keräsi 100 ja 200 metriltä yhteensä 14 kansallista mestaruutta vuosina 1984-1993.

Hanhijoki oli Voitto Hellstenin kaltainen Ruotsin kaataja, koska Suomi-Ruotsi-maaotteluissa Hanhijoki voitti satasen ja 200 metriä viidesti peräkkäin vuosina 1988-1992. Pikaviestissä hän oli jakamassa kultaa kuudesti. Arvokisoissa Hanhijoen paras saavutus oli sisäratojen EM-pronssi 60 metriltä.

Sisko Hanhijoen juoksua voi ihailla tästä: https://yle.fi/a/20-98760

 

Yousif Joseph - nopeakinttuinen Savon mies

Talvella 2024 Siilinjärven Ponnistusta edustava 26-vuotias rakennusinsinööri Yousif Joseph, joka oli aiemmin harrastanut jalkapalloa kolmosdivisioonassa pelaavan Kuopion Kingsin joukkueessa, ilmaantui yleisurheilun halli SM-kisoihin ja kertoi haastattelussa pyrkivänsä Suomen nopeimmaksi mieheksi. Ainakaan Helsingin Sanomien haastattelema asiantuntija ei pitänyt Josephin tavoitetta realistisena.

Eilen Kalevan kisojen 200 metrillä Joseph oli neljäs ajalla 20,91 häviten pronssin sadasosalla ja kullan 0,15 sekunnilla. Nähtäväksi jää, onko mies suunnitelmansa mukaisesti ensi kesänä Suomen nopein mies. Jos on, niin hänestä voi hyvinkin tulla Voitto Hellstenin kaltainen Ruotsin kaataja, joka voittaa maaottelussa kaikki kolme pikamatkaa ja taistelee Suomelle vielä viestivoitotkin. Joseph on sen verran iso ja riski, että myös aitajuoksussa hän voisi olla kova luu, vaikka aidat kaatuisivatkin. 

Joseph päätyi yleisurheilun pariin sen jälkeen, kun hänen pikajuoksua harrastava pikkuveljensä kertoi valmentajalleen, että hänellä on isoveli, joka on häntä peräti kuusi kertaa nopeampi. Haastattelussa Joseph korosti sitä, että hänen sudanilainen isänsä on kovasti innostunut matematiikasta ja kannustanut lapsiaankin sen pariin, mutta että hän on lapsista ainut, joka on hyvä laskemaan, jota seikkaa todistaa myös pikkuveljen näkemys isonveljen nopeudesta.

Pikkuisen ihmettelen sitä, että vaikka Yousif Joseph saapui Kuopioon jo 7-vuotiaana, niin Kupsin kykyjen etsijät eivät havainneet, että hänessä olisi ollut lahjoja Kupsin tai vaikkapa jopa Suomen jalkapallomaajoukkueen tuulennopeaksi kärkimieheksi.

https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000010238206.html

Eero Nero - 33 tapon mies

Naarajärven vankileirin historiaa tutkiessani törmäsin nimeen Eero Nero. Hän oli rakennusmestari ja reservin luutnantti, joka toimi jatkosodan aikana Kannaksen Terijoen Jalkalan sotavankileirin komentaja tunnuslauseenaan "Ryssiä on tuhottava niin paljon kuin mahdollista. Mitä useampi niistä on raatona, sitä parempi." 

Wikipedian mukaan hän esimerkiksi lähetti vuodenvaihteessa 1941–1942 työpalvelussaan 14 pahoja paleltumia saanutta sotavankia miinoja polkemaan. Loput paleltuneet, kaikkiaan 13 miestä Nero ampui itse tai ammututti. Esikunnan linnoitustoimisto määräsi tammikuussa Neron sotavankikomppanioiden valvojaksi. Ampumiset jatkuivat, keväällä 1942 ammuttiin esimerkiksi karanneiden sotavankien toverit varoitukseksi muille.

Jo sota-aikana Neron tekemisiä tutkittiin, koska häntä  syytettiin vähintään 51 sotavangin mielivaltaisesta ampumisesta. Tekaistujen lääkäritodistusten perusteella hänen katsottiin kuitenkin tehneen tekonsa erikoisesta sukunimestään huolimatta, tai ehkä siitä johtuen, täyttä ymmärrystä vailla ja yleisesikunnan päällikkö kenraali Erik Heinrichs määräsi tutkintavangitun Neron vapautettavaksi. 

Sodan jälkeen Nero joutui kuitenkin vastaamaan oikeudessa tekemisistään ja korkein oikeus tuomitsi hänet elinkaudeksi vankeuteen 33 taposta, joka tappojen määrä on ennätys maamme rikoshistoriassa. Nero istui tuomiostaan 12 vuotta, jonka jälkeen hän pääsi Suomen sementtiyhdistyksen palvelukseen. 

Lisätietoa sotavankien kohtelusta saa tästä Seura-lehden jutusta: https://seura.fi/asiat/tutkivat/leiripaallikko-vastustu-vankileirin-julmuuksia-ura-ja-maine-tuhoutuivat/

Hans Kalm - Naarajärven vankileirin päällikkö.

Eilen kirjoitin siitä, miten sivistysvaltioissa pyritään kunnioittamaan vainajia ja tämä palautti mieleeni sen, että eräs henkilö tiedusteli minulta vuosia sitten, tiedänkö jotain Iisvedellä olevista kahden sotavangin haudasta, mutta en ollut aiemmin kuullutkaan asiasta. Iisveden historiasta ilmestyy lähi aikoina kirja ja ehkäpä siitä selviää tämäkin asia.

Iisvedellä oli ennen sotaa kesäisin satamassa ja sahoilla töissä satoja ihmisiä ja voi olla, että sota-aikana, jolloin meillä oli kova työvoimapula, tuotiin Iisvedelle töihin sotavankeja, joista kaksi sitten haudattiin sinne. Mikäli nämä haudat ovat jääneet hoitamatta, olisi nyt korkea aika ne kunnostaa vastalauseena sille, että itärajan takana suomalaishautoja tuhotaan.

Luulen, että Iisvedelle sotavangit tuotiin 30 kilometrin päästä Pieksämäen Naarajärveltä, jossa sijaitsi yksi Suomen suurimmista ja pahamaineisimmista vankileireistä, jonne ainakin muistopaaden mukaan on haudattu peräti 2813 sotavankia. Leirin alkuaikoina sen päällikkönä toimi eversti Hans Kalm, joka kunnostautui jo vuoden 1918 tapahtumissa. 

 

Virolaissyntyisen Kalmin joukot surmasivat esimerkiksi Kuhmoisten Harmoisten kylän sotasairaalan potilaat ja myös sairaanhoitajattaret, tosin kaksi ruotsia puhunutta hoitajatarta jätettiin ampumatta, joka seikka todistaa ruotsin kielen opiskelun hyödyllisyyden. Kalm itse kävi Harmoisissa ampumassa myös appiukkoni tädin miehen ja varmuuden vuoksi myös tämän pojan, koska näiden epäiltiin lainanneen sahaa paikalliselle punakaartille.

Sodan jälkeen Hans Kalm luopui sotilasurasta ja muutti Amerikkaan, josta palattuaan hän kertoi opiskelleensa siellä lääkäriksi ja ryhtyi parantamaan ihmisiä homeopatialla. Tosin myöhemmin lääkintöhallitus poisti hänen lääkärinoikeutensa. Mielenkiintoista on, että Kalm alkoi vanhemmalla iällä toimimaan uskonnon vastaisessa vapaa-ajattelija-järjestössä, jossa järjestössä entiset punikit olivat ymmärtääkseni hyvin edustettuina.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Kalm

Fasistiset muistomerkit

Mediatietojen mukaan suomalaisten sotilaiden sankarihautausmaita ja sotamuistomerkkejä on Venäjän Karjalassa alettu turmella, koska nykyisen venäläisen historian näkemyksen mukaan ne ylistävät fasismia. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että fasistisena pidetty IKL sai kuitenkin vuoden 1938 vaaleissa maassamme vain 8 %:n kannatuksen. 

 

Mielenkiintoista olisi tietää, mitä nykyään kuuluu Petsamon saksalaiselle sotilashautausmaalle, jonne on haudattu ihan oikeita fasisteja ja jopa SS-miehiä. Vuonna 2019 pääsin käymään Petsamossa ja totesin, että aika monet asiat olivat entisessä hyvässä itäisessä naapurissamme pohjoismaisesta suoraakulmaa rakastavasta näkökulmasta käsin ihanasti rempallaan. Selvä poikkeus oli kuitenkin tuo kuvan saksalainen sotilashautausmaa, joka oli vatupassissa kaikin puolin.

 

Saapuessani paikalle oli juuri kolme kaukaa katsottuna venäläisiltä sotilailta näyttävää miestä lopettelemassa hautausmaan trimmeröintiä. Siihen aikaan oltiin vielä sitä mieltä, että sivistysvaltiossa vainajia kohdellaan kunnioittavasti. Tosin luulen, että saksalaiset myös vähin äänin maksoivat venäläisille hautojen kunnossapidosta.

 

Tuohon tunturin juurella sijaitsevaan kalmistoon on haudattu noin 12.000 saksalaista, joista valtaosa on ihan nuoria poikia. Jokaisen vainajan nimi sekä syntymä- ja kuolinaika on hakattu alueen muistokiviin. Tietääkseni Sallan korkeudella itärajan takana on samanlainen saksalaisten 10.000 sotilaan hyvin hoidettu hautausmaa, mutta siihen en ole päässyt tutustumaan.

Kuvan hautausmaahan ei ole kuitenkaan kätketty kurinpidollisista syistä teloitettuja, joita oli yhteensä 450-550. Heidän hautansa on Petsamojoen itäpuolella kauniilla paikalla joen suistossa. Erityisesti kuolemantuomioiden jakamisessa kunnostautui pervitiinin käyttöä ja käsipalloa harrastanut kenraali Schörner, joka oli tunnettu julmana miehenä.

 

Tosin hänkin kohtasi kovempansa, kun oli kerran autoilemassa Petsamon tiellä, jolla joukko suomalaisia tietyömiehiä oli tekemässä parannustöitä. Nämä olivat vakaasti sitä mieltä, että tiellä oli sillä hetkellä autolla ajo kielletty, vaikka Schörner uhkaili heitä jopa pistoolillaan. Kenraalin ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin. Myöhemmin hän ilmeisesti pelastaakseen maineensa lähetti tietyömiehille konjakkipullon.