Eilen vierailin paikallisten karjalaisten kokouksessa puhumassa Karjalan urheiluhistoriasta, jonka sankaritarustossa on paljon kerrottavaa, koska se on pitkä ja paksu kuin se gorillan käsivarsi, josta johtuen siinä onkin paljon kerrottavaa ja niinpä rouvani keskeytti alustukseni jo puolen tunnin jälkeen. En edes ehtinyt ottamaan luennossani selkeästi kantaa siihen, kuka on Karjalan suurin urheilija.
Itse olisin valmis äänestämään uukuniemeläisen Matti Hämäläisen puolesta, joka elokuussa 1927 ui 42 kilometrin matkan Valamosta Sortavalaan 26 tunnissa 9 minuutissa ja ainakin silloisten sanomalehtien mukaan teki samalla pituusuinnin maailmanennätyksen. Miehen suorituksen arvoa nostaa se, että hän polskutteli kertomansa mukaan ns. koiratyylillä.
Epäilen, että ne urheilutoimittajat, jotka valitsevat maassamme vuoden urheilijan eivät äänestäisi Matti Hämäläistä Karjalan kaikkien aikojen suurimmaksi urheilijaksi, vaan päätyisivät valinnassaan Venäjän Karjalasta Kontupohjasta kotoisin olevaan hiihtäjätyttöön Larisa Lazutinaan, joka voitti urallaan peräti viisi olympiakultaa ja kymmenen maailmanmestaruutta.
Lazutina olisi todennäköisesti voittanut vielä muutaman arvokisamitalin lisääkin, mutta Salt Lake Cityn olympialaisissa vuonna 2002 hänellä oli jotain ongelmia dopingtestissä ja hänen kilpauransa päättyi tapauksen johdosta. Minulle on kerrottu, että testiä otettaessa sinkkiämpärin pohja olisi sulanut.
Eli Larisalle kävi samalla tavalla kuin Jaakko Tepon kaverille Ryynäs-Topille Pörsäjärven ympärijuoksun jälkeen. Suistamolaistaustainen multakurkku Tepon Jaskakin oli urheilumiehiä nuoruudessaan ja salmilaistaustainen Immo Kuutsa kertoo jopa valmentaneensa tätä lupaavaa hiihtäjänalkua, mutta ei ollut Jaakosta latusankariksi, koska hän oli aloittanut tupakanpolton jo ennen kansakouluun menoa. Sen sijaan toisen musiikkimiehen, eli kauniiden rakkaus- ja vallankumouslaulujen säveltäjän Kaj Chydeniuksen, hän valmensi hiihdossa peräti Juankosken mestariksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti