Koska vietämme nyt armorikasta hallowen-juhlaa, johon tosin viime vuosina on yhä entistäkin enemmän alettu liittämään vainajien muistamista, liitän tähän juttuuni kuvan Iisveden suunnalla olevasta pienestä ja vähän unohdetun oloisesta hautausmaasta, johon kävin ohi pyöräillessäni tutustumassa.
Kuvan hautausmaa kuuluu Vapaakirkolle, joka kirkko liittyy ainakin hyvän tarinan mukaan tiiviisti Iisveden historiaan. Nimittäin joskus 30-luvun alkupuolella putosi eräs työmies Iisveden jäihin ja huusi rannalla olevia Herran tähden häntä auttamaan. Miestä ei kuitenkaan pystytty pelastamaan. Vainajan hautaamisesta tuli sitten ongelma, koska Suonenjoen seurakunnan kirkkoherra ilmoitti, että koska mies oli kaksi viikkoa ennen hukkumistaan eronnut valtionkirkosta, kirkko ei häntä siunaa.
Kirkkoherran ilmoitus aiheutti sen protestiliikkeen, että iisveteläiset runsain joukoin erosivat evlut-kirkosta, mutta kristinuskosta he eivät luopuneet, vaan liittyivät Vapaakirkkoon, jonka kuopiolainen pappi lupasi tulla siunaamaan hukkuneen. Puhutaan, että ennen sotia Vapaakirkon johonkin tapahtumaan parhaimmillaan osallistui Iisvedellä jopa 3.000 ihmistä.
Kuitenkin epäilen, ettei kyseinen hukkumistapaus yksin selitä Vapaakirkon suosiota Iisvedellä, vaan taustalla oli myös se, että 30-luvulla sekä Suonenjoen kirkkoherra että kappalainen olivat innokkaita IKL:n miehiä.
Eräät seurakuntalaiset jopa valittivat tuomiokapituliin siitä, että seurakunnan tilaisuudet muistuttivat enemmänkin poliittisia kokouksia kuin hengellisiä kokouksia. Senkin olen kuullut, että poliittisesti tiedostavat rippikoulupojat olisivat käyneet mielenosoituksellisesti heittämässä kappalaisen pyykkinarulla olleen IKL:n mustan järjestöpaidan betonimyllyyn.
Tässä yhteydessä kannattaa muistaa se, että 30-luvulla peitenimellä toimineet kommunistit saivat Iisvedellä vaaleissa lähes 70 %:n kannatuksen, vaikka puolue oli kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti