Alla oleva kuva todistaa, että suomettuminen oli aikoinaan maailmassa edennyt todella pitkälle, sillä ainakin vuonna 2015 Kiskis-kukkuloiden lähellä seisonut muistotaulu kertoi satunnaiselle matkailijalle sinivalkoisin tulikirjaimin, että " näille puolustuslinjoille pysähtyi saksalaisten fasistijoukkojen hyökkäys 1941-1944". Meistä suomalaisista oli vallan erinomainen asia, että hyökkääjinä pidettiin silloisen hyvän itänaapurin historiankirjoituksessa vain saksalaisia fasistijoukkoja eikä suomalaisista puhuta mitään.
Ja onhan tuo maininta saksalaisista fasistijoukoista kuitenkin osatotuus sotahistoriasta, koska kyllä siellä jokunen saksalainen fasistijoukkokin käväisi. Todistaahan Eldanka-järven jää-renkutuskin, että on siellä fossit ja sassit ja puomit ja passit sekä Fritsit ja Maxit, joista viimeisillä tarkoitettiin nimenomaan saksalaisten fasistijoukkojen sotilaita. Päävastuu sotatoimista oli kyllä Suomen armeijalla. Keväällä -44 rintamavastuu sillä suunnalla siirtyi sitten saksalaisille.
Tuo laulun Eldanka-järvi oli oikeasti Joutanki-järvi; suomalaiset sekoilivat siis jälleen kerran kyyristen aakkosten kanssa. Renkutukset fossi tarkoittaa osasto Fossia, joka sai nimensä komentajansa majuri Alfons Järven lempinimestä. Sassi on väännös sairasautoaseman lyhenteestä. Puomit ja passit viittaavat sotapoliisien tarkastuspisteisiin.
Mielenkiintoinen tapaus on se, että kun Korsuorkesteri esitti radiossa vuonna 1941 Eldanka-järven jään ensimmäisen kerran, paljastetaan laulussa se taistelumoraalia rapauttava sotasalaisuus, ettei suomalaisilla hevosilla ollut tarpeeksi heiniä, vaan söivät ne tallissa seiniä, jolloin suoliin tuli santaa, jonka seurauksena lantaa ei enää tullutkaan. Kun sotasensuuri huomasi sotasalaisuuden paljastetun, muutettiin sanoitus kuulumaan niin, että heinäpula onkin silloisella vihollisella eli r----llä. Sodan jälkeen laulun sanat palautettiin taas alkuperäiseen väärentämättömään muotoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti