Savolaisjuntta

Kirjassaan Aika ja aine eetteripyörretutkija Kauko Nieminen otti kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin. Esimerkiksi vuonna 1975 hänen mukaansa poliittisessa vallassa maailmassa olivat pitkulaista tupakkaa polttavat homojuntat. Silloinhan Helsingin Finlandia-talossa kokoontuneista valtionjohtajista monet tupakoivat. Brezhnev oli melkein ketjupolttaja, presidentti Ford poltti savukkeita kuten myös Palme, Wilson veteli piippua, Brandt, Tito, Kekkonen, Sorsa ja Koivisto sikareita. Valtakuntien rajojen yli nämä nikotiiniriippuvaiset miehet tukivat toisiaan.

Sen sijaan kirjansa Aika ja aine ilmestymisen aikaan Niemisen mielestä valtaa Suomessa käytti tupakoivan homojuntan sijasta savolaisjuntta. Pielavedellä syntynyt Urho Kekkonen oli äitinsä puolelta Kangasniemeltä, joka on lähellä Mikkeliä. Niinpä hän on valinnut seuraajakseen Hirvensalmelta, siis myös läheltä Mikkeliä, sukuaan olevan Ahti Karjalaisen. 

Muutenkin mikkeliläisillä oli hegemonia maamme politiikassa. Erkki Liikanen oli Mikkelistä, Paavo Lipposen ja Arja Alhon suvut ovat Mikkelin läheltä ja maalla syntyneitä. Nieminen korostaa, että maalaiset ovat muutenkin viime vuosikymmeninä nousseet röyhkeästi valtaan, sillä kaupunkilaiset ovat olleet monesti liian hienotunteisia.

Kauko Nieminen väittää kirjassaan olevansa yksi tällaisista hienotunteisista kaupunkilaisista. Hän ei ole sortunut tupakointiin, juopotteluun tai muuhun sellaiseen, jota yleisesti pidetään ns. hauskana elämänä. "Enemmänkin on ollut niin, että minua on sorrettu", hän vakuuttaa. Sama tunne on varmasti monella muullakin eetteripyöreteorian kannattajalla.

Kauko Niemisen Aika ja aine näyttää olevan nykyään lähes loppuunmyyty kirja eikä ihme: https://www.finlandiakirja.fi/fi/kauko-nieminen-aika-ja-aine-1159095?srsltid=AfmBOory-5dvvnLFuk6i_iQ1xTeBnbnzfaDwWmdBe9TlohGG0r6n77tO

Eetteripyörteiden tutkija Kauko Nieminen

Olen pienestä pitäen mietiskellyt maailmankaikkeuden mysteeriä, sillä paljon yksinkertaisempaa olisi, jos mitään ei olisi, sekä esimerkiksi painovoiman ja magnetismin olemusta. Niinpä minulle oli suuri ilo joskus viime vuosituhannella tutustua kuopiolaissyntyiseen eetteripyörretutkija Kauko Niemiseen, joka oli Helsingin kadulla kaupittelemassa kirjaansa Aika ja aine. Häntä jututtaessani tunsin tavanneeni ihmisen, joka on kanssani samalla aaltopituudella sekä värähtelytasolla ja jonka jalat ovat lähes yhtä tukevasti ilmassa kuin mitä itsellänikin ovat.

Kauko Niemiseltä 50 markalla ostamassani omakustannekirjassa selitetään valon olemus, massan vetovoima, fuusio, kaaos ja maailman luominen. Varanotaari Niemisen mukaan eetterinpäitten hipoessa toisiaan syntyy pyörteitä. Samassa reunassa syntyneet pyörteet ovat toistensa puolelta vastakkaissuuntaisia. Siksi ne karkottavat toisiaan pannen toisensa heilahtelemaanpyörähtelemään, jolloin syntyy pyörähtelykeskus eli alkeishiukkanen, joka ymmärtääkseni on maailmankaikkeuden perusrakenteita. Kirjan luettuani olin jyrkästi sitä mieltä, että nyt jo edesmenneelle Kauko Niemiselle olisi aikoinaan ilman muuta kuulunut fysiikan Nobel-palkinto.

Eetteripyörreteoriansa innoittamana Nieminen perusti maahamme Eetteripyörteiden tutkijayhdistyksen, johon liittyi parikymmentä jäsentä. Kirjassaan Niemisen korostaa, että eetteripyörreteoria on saavuttanut suosiota varsinkin teekkaripiireissä. 

Varanotaari ja eetteripyörretutkija Kauko Niemisen kirjallinen tuotanto on hämmästyttävän laaja:

Eetterin fysiikka (1980)
Eetteripyörteet voimina (1984)
Sähkö eetteripyörteitä (1987)
Tajunta ja sähköpyörteitä (1991)
Luomisen pyörteet (1993)
Tajunnan pyörteet (1993)
Kokonaisuuden eduksi (1994)
Aika ja aine (1995)
Aika ja aine, osa 2 (1999)
Luoja ja alkuluvut (2000)
Voima (2002)
Eetteripyörre (2003)
Jatko (2004)
Pyörteet (2005)
Alkuluvut ja sähkö (2006)

Kauko Nieminen selittää teorioitaan tässä radio-ohjelmassa: https://yle.fi/a/20-114090

Metsänhoitaja Esko Jalkanen

Eilen mainitsemani Esko Jalkanen oli viisas ja oppinut mies, joka oli suorittanut yliopistossa metsänhoitajan tutkinnon, ja niinpä epäilenkin, että hän saattoi olla jopa ns. liika viisas tai sitten hän omasi erikoisen huumorintajun, koska hän oli sitä mieltä, että taikavarpua voi hyödyntää kaivonkatsonnan lisäksi myös sairauksien tutkimisessa.

Jalkasen itsensäkin mielestä saattoi kuulostaa uskomattomalta, että myös ihmisen terveyttä voidaan tutkia varvulla. Se soveltuu hänen mukaansa esimerkiksi ihmisen hivenaine- ja vitamiinivarannon toteamiseen. Voidaan selvittää, montako prosenttia on jäljellä hivenainevarannosta, joka sisältää kaikki tarpeelliset alkuaineet. Saadaan myös vastaus kysymykseen, montako merileväpuristetta tarvitaan varannon täydentämiseen.

Mikäli metsänhoitaja Esko Jalkasen näkemys on oikea, saattaa siis hyvinkin olla, että nykyisten hyvinvointialueiden lääkärivaje voidaan helposti poistaa, jos jo terveyskeskuksen ilmoittautumisluukulla taikavarpuun perehtynyt terveydenhoitaja tutkii potilaan varvullaan. 

Jalkanen pystyi yksinkertaisella varpuinstrumentilla paljastamaan myös eri tavaroiden bioenergiatason. Eräässä televisio-ohjelmassa tätä kykyä testattiin. Pieniin laatikoihin oli kätketty erilaisia esineitä, joita Jalkanen tutki varvullaan. Eniten bioenergiaa sisälsi homehtunut omenan pala ja yllättäen toiselle sijalle kisassa selvisi laatikko, joka oli tyhjillään. Mielenkiintoista olisi ollut nähdä kokeen uusinta. Tällöin olisi varmaan havaittu se merkillinen asia, että tavaroiden bioenergiatasot vaihtelevat koko ajan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Esko_Jalkanen 

Taikavarpututkija

Vaikka kapitalistinenkin tiedemies on tutkimuksissaan tullut lopputulemaan, että sen jälkeen kun taikavarpua käyttävän henkilön silmät sidotaan, taikavarpu ei enää toimi, niin siitä huolimatta kotikylälläni Suonenjoen Kärkkäälässä lähes kaikki kaivot ovat varvulla katsottuja, ja taikavarpu taipuu tietääkseni kaikkien muiden kylän miesten paitsi itseni käsissä. Tosin luulen tarvittaessa kaivon paikan löytäväni, koska makeaa pohjavettä on maapallolla kymmenen kertaa makeaa järvivettä enemmän.

Maamme johtava taikavarpututkija oli laukaalainen metsähoitaja Esko Jalkanen, jonka sukujuuret luonnollisesti kuitenkin kiertyvät Sisä-Savoon. Jalkanen hyödynsi taikavarpua kaivonkatsonnan lisäksi myös erilaisten energiakenttien ja värähtelytaajuuksien parissa työskennellessään ja hän oli hionut varputekniikan todella pitkälle. 

Hänen mukaansa harjaantuneen kaivonkatsojan ei tarvinnut edes kävellä pitkin tutkittavaa aluetta, vaan riitti, että hän asettui tiettyyn kohtaan ja kysyy kaivoa tarvitsevalta maanomistajalta, miten laajalla säteellä kaivon paikkaa on haettava. Varvunkäyttäjä kysyy sitten vaikka ääneenkin, miten monta kaivon paikkaa sanotun säteen sisällä on ja alkaa laskea: Yksi, kaksi, kolme... Oikean vastauksen kohdalla varpu sitten taipuu. 

Seuraavaksi varvulta kysytään, missä suunnassa paras paikka sijaitsee. Varvunkäyttäjä kääntyy hitaasti paikallaan, ja vastaus tulee varvun taipuessa. Tämän jälkeen kysytään etäisyyttä siitä paikasta, jolla seisotaan. Taas luetellaan metrejä, ja varpu taipuu oikean vastauksen kohdalla. Kun suunta ja etäisyys on saatu, lähdetään kulkemaan sanottuun suuntaan. Käytännössä varpu ohjaa jo kulkijaa. Paikan päällä voidaan samaa menetelmää käyttäen selvittää, kuinka syvällä vesi on ja montako litraa minuutissa siitä saadaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taikavarpu

Ufotutkija Tapani Kuningas ja humanoidi

Suomen ensimmäinen ufotutkija Tapani Kuningas oli sikäli erikoinen ufotutkija, että hän tapasi humanoidin tai ainakin melkein. Tapaus sattui Luumäellä elokuun 19. päivänä 1965 noin klo 12.00, josta sattumuksesta hän kertoo kirjassaan Ufoja Suomen taivaalla. Tuona kauniina loppukesän päivänä Kuninkaan perheen isä, äiti ja kaksi poikaa olivat marjastamassa.

Tällöin perheen isä Matti Kuningas havaitsi merkillisen kiven. Kiven luota juoksi mies, joka juostessaan voivotteli, että voi, voi... Mies oli noin metrin pituinen tai vähän yli, siis paimenpojan kokoinen. Hänellä oli niin kuin suojapuku päällään. Se oli väriltään vihreä. Päässä oli sellainen suippo lakki niin kuin nykyisissä anorakeissa. Kasvot olivat melkein kuin ihmisen kasvot, mutta porkkanan väriset. Aikansa Matti Kuningasta katsottuaan olento juoksi pois. Noin 50 metrin päässä hän katosi näkyvistä ja katoaminenkin vaikutti oudolta. Mies näytti ikään kuin menevän kuperkeikkaa ja sitten hävisi.

Matti Kuningas ei maininnut kummallisesta tapauksesta muulle perheelle. Kuitenkin myös perheen toinen poika Teuvo muisti myöhemmin otettiin perhepiirissä esille. Ikävä kyllä Tapani-poika ja äiti olivat niin syventyneitä marjastukseen, etteivät he olleet havainneet tätä mitä ilmeisemmin ulkoavaruudesta tullutta muukalaista.

Mutta tässäpä on mielenkiintoinen ufo-ohjelma, jossa ufotutkija, filosofi, upseeri ja pappi keskustelevat asiasta: https://yle.fi/a/20-108746

Paranormaali tohtori

Ufojen salaisuutta pohtiessani olen huomannut sen, että varsinkin älykkäät ihmiset ovat valmiita uskomaan sellaisia asioita, joita oppimaton tervejärkinen kirvesmies pitää hölynpölynä, koska älykäs ihminen on hyvä keksimään hyviä perusteluja kummallisille uskomuksilleen.

Varmasti Lapin lääninlääkärinäkin toiminut paranormaaleihin ilmiöihin erikoistunut kirjailija Rauni-Leena Luukanen-Kilde oli hyvin älykäs ihminen, mutta siitä huolimatta häntä moni tavallinen kansalainen pitää melkoisena sekopäänä. Luonnollisesti Luukanen-Kilde uskoi ufoilla lenteleviin ulkoavaruuden muukalaisiin, jotka törkeästi loukkaavat jatkuvasti ilmatilaamme maamme ilmapuolustuksesta piittaamatta.

Lisäksi hän myös väitti kirjoissaan, että ihmiskunta harjoitti jo 1990-luvulla säännöllistä lentoliikennettä kuuhun; muistaakseni lentovuoroja oli kaksi kertaa viikossa ja että Marsissa oli jo ihmisten rakentamia siirtokuntia, jotka kansalta salataan. Häntä voi siis pitää nykyisten salaliittoteorioiden äitinä.

Lääninlääkäri Luukanen-Kilde myös tapasi humanoidin monta kertaa. Kirjassaan "Kuka hän on" hän kertoi seuraavaa:

"Samana iltana kysyin itsekseni, kuka haluaa kontaktia minuun, ja silloin hän tuli, minun ns. sininen mieheni. Hän seisoi sänkyni vieressä ja katseli minua hymyillen, ikään kuin olisi halunnut sanoa: Tätä et olisi ikinä uskonut. Hän oli hyvin pitkä, hoikka ja hauskan näköinen mies, jolla oli lyhyeksi leikattu tumma tukka ja tumma ihonväri kuin intiaaneilla. Hänellä oli yllään länsimainen huikean sininen silkkipuku. Tämän jälkeen olen tavannut hänet monta kertaa meditaatiossa ja tuntenut, että hän oli minua hyvin lähellä."

Muistelen, että Rauni-Leena Luukanen-Kilden kirjat myivät hyvin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rauni-Leena_Luukanen-Kilde

Heinolan humanoidi

Ja taas on paljastunut, että olen aiemmin kirjoittanut ropakantaa. Ei olekaan Savo maailman johtava ufo-havaintoalue, sillä kyllä Heinola, tuo entinen asuinkaupunkini, on johtavampi ufo-havaintoalue tammikuussa 1970 tapahtuneen kerrassaan merkillisen ufo-kohtaamisen vuoksi. 

Silloin kaksi paikkakuntalaista miestä törmäsi hiihtolenkillään erään ladon luona, joka lato lienee edelleen pystyssä ja josta pitäisi mielestäni tehdä pronssilaatalla varustettu matkailunähtävyys, ulkoavaruudesta tulleeseen olentoon. Wikipedia kertoo tapauksesta seuraavaa:

"Tapaus sattui 7. tammikuuta 1970 Imjärven kylässä Heinolan maalaiskunnassa (nykyään osa Heinolaa). Kaksi miestä, Aarno Heinonen ja Esko Viljo, olivat hiihtolenkillä noin kello neljä iltapäivällä, kun he puolisen tuntia taivallettuaan näkivät outoja valoilmiöitä edessään. He näkivät yläpuolellaan myös tulen värisen lentävän lautasen, joka päästi ympäristöönsä sumua ja valopalloja.^[1]

Miehet tunsivat ilmiön estävän heidän liikkumisensa ja toisaalta pyrkivän vetämään heitä taaksepäin. Lopulta molemmat miehet näkivät parin sekunnin ajan sivummalla vaaleanvihreään suojapukuun pukeutuneen olennon, joka piteli käsissään jotain mustaa laitetta. Tämän jälkeen sumu hälveni ja ympäristö palautui normaaliksi. Koko tapaus kesti vain kymmenisen sekuntia.

Miehet tunsivat olonsa hyvin sairaaksi ja ajoivat taksilla lääkäriin. Heinonen oli tapauksen jälkeen kuukausia työkyvytön. Hän myös kertoo tavanneensa vuosia myöhemmin lukuisia avaruusolentoja, muun muassa "humanoiditytön", sekä saaneensa yliluonnollisia kykyjä. Myös Viljo kärsi seuraavien kuukausien ajan erilaisista jälkioireista, mutta hän pystyi jatkamaan työntekoa."

Minulle on kerrottu tuosta tapauksesta myös se, että toinen miehistä hyötyi avaruusolennon kohtaamisesta sikäli, että hän sai kohtaamisen jälkeen kyvyn parantaa sairaita kuparilangan avulla. Sellaistakin minulle on kerrottu, että Heinolan kihlakunnan oikeudessa olisi myöhemmin käsitelty juttu siitä, oikeuttaako ufon aiheuttama terveyshaitta korvauksiin, mutta minulle kerrotun mukaan ainakaan Heinolan kihlakunnanoikeus ei uskonut ufoihin.

Tässä Yleisradion arkiston ohjelmassa haastatellaan toista avaruusolennon tavanneista miehistä: https://yle.fi/a/20-130058

Turus-Pekka ja Rannin Jussi

Kohtuuttoman vähälle huomiolle on maassamme jäänyt kahden suonenjokelaisen nuorenmiehen ällistyttävät ufo-kokemukset Suonteen rannalla vuonna 1979 ja syitä asiaan voi vain arvailla. Itse arvailen yhdeksi syyksi sen, että Suomen kansan kollektiiviseen muistiin on jättänyt jälkensä se, että kuopiolainen Silvo Sokka narrasi maailman mediaa jo vuonna 1948 väittäessään lentäneensä Riistavedeltä Suonteeseen omatekoisella Silverstar-raketilla. Käsittääkseni tämän tapauksen jälkeen syntyi sanonta, jonka mukaan vastuu jää hyvin pitkälle kuulijalle, kun savolainen on äänessä.

Tarkastin netin sukututkimusohjelmalla ufo-kontaktihenkilönä ja maamme natsien valtakunnanjohtajana toimineen Pekka Siitoinin taustat enkä yhtään hämmästynyt, että vaikka hän itse kertoi olleensa saksalaisen SS-upseerin poika, niin alun perin hän Geni-ohjelman mukaan oli Turus-Pekka Varkauden kaupungista. Toisaalta saattoi hän siitä huolimatta olla SS-upseerin alulle panema.

Lopuksi korostan sitä, että maailmalla tunnetuin suomalainen ufo-asiantuntija on elokuvaohjaaja Juhan af Grann ja komeasti kalskahtavasta nimestään huolimatta hän 1950-luvulla tunnettiin Kuopiossa nimellä Rannin Jussi. Rannin Jussi oli lupaava lapsinäyttelijä ja Kuopiossa kerrotaan hänen olleen kaupungin teatterin historian paras Pikku-Pietarin roolin esittäjä.

Aikuistuttuaan Juhan af Grann ryhtyi tekemään ufo-aiheisia dokumenttielokuvia, jotka ovat maailmalla erittäin suosittuja. Joskus häntä haastateltiin tv:ssä ja hän paljasti tutustuneensa avaruusolioihin niin syvällisesti, että oli jopa rakastellut kolmen avaruusolion kanssa, jollaiseen ei edes Pekka Siitoin ollut kyennyt, vaikka tämä kertoikin harrastavansa erilaisia perversioita. 

Tässä ihan vaikuttava näyte Juhan af Grannin ufo-elokuvasta: 

https://www.google.com/search?client=firefox-b-&sca_esv=78b1fb120129ff6f&udm=7&sxsrf=AE3TifMRP33IrDx9xwFqUeL0k0MbViCOAA:

1751362595494&q=juhan+af+grann&sa=X&ved=2ahUKEwi4i4KLrpuOAxX8DRAIHZjFBD8Q8ccDKAJ6BAhCEAQ&biw=1241&bih=535&dpr=1.09#fpstate=ive&vld=cid:1885d3ce,vid:pRgDzOVEQc8,st:0

Kerttu Mustonen - suuri runoilija

Olen juhannuksen kunniaksi keskittynyt eri lähteissä suomalaisen iskelmälyriikan historiaan ja suuri yllätys löytyi Juhana Unkurin jutusta Ydin-lehdessä. En nimittäin ole tullut ajatelleeksi, että luonnollisesti maamme iskelmälyriikan keskeinen vaikuttaja Kerttu Mustonen on Kuopion tyttöjä, vaikkakin hän jo vuodenikäisenä muutti perheensä mukana Nurmekseen.

Kerttu Mustonen oli kulttuurisukua, koska hän on Mustosia, kuten esimerkiksi Eino Leino ja voimamies Boogie Mustonen ja hänen äitinsä Hanna oli nuorena töissä Minna Canthin liikkeessä ja niinpä Minna Canth on Kerttu Mustosen kummitäti.

Teoston listoilta löytyy peräti 563 Kerttu Mustosen sanoitusta, joista kauneimmat ovat On elon retki näin, Liljankukka, Siks oon mä suruinen, Sä muistatko metsätien ja Sulle kauneimman lauluni laulan. Mustonen käytti myös salanimeä J. Kukkonen ja tämä seikka saa minut epäilemään, etteivät välttämättä kaikki Suonenjoki-taustaisten Jussi Kukkosen ja Jouko Kukkosen tekstit olekaan heidän kynistään lähtöisin vaan Kerttu Mustosen kynästä.

Tosin sukutarinan mukaan mielestäni kaunein suomelainen tango Kesäinen muisto on varmasti mandoliinivirtuoosi Jouko Kukkosen kappale. Tämä sävelmähän soi sen tangoelokuvan taustalla, jolle on jostain syystä harhaanjohtavasti annettu nimeksi Onnen maa.

Kuopio on pronssisten muistolaattojen kaupunki ja mielestäni Kerttu Mustonenkin olisi laattansa ansainnut. Helsinkiinhän on tulossa jopa Kerttu Mustosen katu, joka oikein onkin, koska kyllä kansa tietää hänen runonsa paremmin kuin Eino Leinon.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=siks+oon+m%C3%A4+suruinen#fpstate=ive&vld=cid:45bc5ef0,vid:l360AO0dYwA,st:0

Ufo ja tiskivesi

Suonteen rannan Ufo-kuvan taustoja selvittäessäni minulle on paljastunut, että Suonenjoki on reilut 40 vuotta sitten suorastaan lennetty maailmankartalle, vaikka suonenjokelaiset itse eivät sitä tiedäkään. Itse olen taipuvainen uskomaan, että vuonna 1979 kaksi savolaista nuortamiestä vitsaili sen ajan ufo-hysterialle ja he valokuvasivat lepänoksalle ripustetun lampunvarjostimen ja väittivät sitten kuvan esittävän ulkoavaruudesta tullutta lentävää lautasta. 

Sen jälkeen, kun amerikkalaiset ufo-tutkijat riensivät innoissaan selvittämään tapausta, nuoretmiehet eivät enää tohtineet pahoittaa kaukaa tulleiden ulkomaalaisten vieraiden mieltä, vaan lisäsivät vettä myllyyn kertomalla lisää ufo-kokemuksistaan. Alla olevasta netistä löytyneestä liitteestä ilmenee, että ufo jätti lumeen jotain etikalle haisevaa nestettäkin.

Muistelen Valtion teknisen tutkimuslaitoksen, tai jonkun muun sellaisen luotettavan instanssin, nesteen tutkineen ja tiskivedeksi sen paljastaneen. Mielestäni tutkimus viittaa vahvasti siihen, että ufo laskeutui Suonteen rannalle, koska ymmärrettävästi ufomatkaajienkin on huolehdittava tiskeistään.

Harmi, että tämän pitkän amerikankielisen tutkimusraportin, Google on suomentanut aika kömpelösti: http://kariav-annat.blogspot.com/2010/09/viela-ufoista.html

Valtakunnanjohtajan paljaat pakarat

Sen lisäksi, että Pekka Siitoin oli merkittävä yhteiskunnallinen toimija, koska hän toimi maamme natsien valtakunnan johtajana, hän harrasti myös kaukoparannusta, selvänäkemistä, ennustamista ja toimi myös ufo-kontaktihenkilönä, josta todisteena hän on julkaissut tämän yhden maailman tunnetuimmista ufo-kuvista, joka löytyy tästä ufo-harrastajien Ufoaika-lehdestä: https://vanha.ultra-lehti.com/UFOAIKA_1972_01.pdf

Tuon kuvan arvoitus on myöhemmin ratkennut. Nuorenamiehenä ennen valtakunnan johtajaksi ryhtymistään Pekka Siitoin toimi PK-yrittäjänä ja hänellä oli valokuvausliike, jonka hän joutui talousvaikeuksien vuoksi kuitenkin myymään, ja liikkeen seuraava omistaja löysi kuvan alkuperäisen sumentamattoman version. Sumentamaton kuva paljastaa sen, että kuvan oudot valopallot eivät ole sen enempää eivätkä vähempää kuin valtakunnanjohtajan paljaat pakarat. Ilmeisesti Siitoin pystyi kuvaamaan paljaat takapakaransa vitkalaukaisijan avulla.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että ennen kuolemaansa sielunvaellukseen uskonut Pekka Siitoin lupasi, että hän palaa takaisin USA:n presidenttinä ja monet epäilevät lähiaikoina näin myös tapahtuvan. Mutta vaikka Donald Trump muistuttaa hyvin paljon Siitoinia, on miehillä kuitenkin myös yksi selkeä ero. Kun Siitoinia syytettiin perverssiksi, ei hän sitä kiistänyt Trumpin lailla, vaan hän vakuutti asian olevan juuri niin, mutta hän korosti olevansa sen lisäksi sadisti.

Ufo Suonenjoen taivaalla

Suonenjokelainen Ite-taiteilija Aulis Jalkanen oli laajasti sivistynyt ihminen, jota kiinnosti mm. avaruustutkimus ja niinpä asiaan sopivasti hänen kotimuseollaan järjestetään 29.6. 2025 klo 15 tilaisuus, jossa keskustellaan siitä, onko ulkoavaruudessa elämää. Asiantuntijana on paikalla astrobiologi Kirsi Lehto.

Suonenjoki on parahultainen paikka moiselle tilaisuudelle, koska ehkäpä ihmiskunnan historian selkein ufo-havainto tehtiin talvella 1979 Suonenjoelle Suonteen rannalla, jolloin Jarmo Nykänen ja Reijo Kolehmainen onnistuivat ottamaan ihmiskunnan historian tarkimman kuvan lentävästä lautasesta, joka on herättänyt varsinkin Savon ulkopuolella suurta huomiota ja kävipä muudan amerikkalainen tutkimusryhmä tekemässä videoraportin tapahtuneesta. https://www.youtube.com/watch?v=qR-UaD_0Kac

Asiantuntijatkaan eivät ole pystyneet osoittamaan Suonenjoen ufo-valokuvaa väärennökseksi. Itse tosin muistelen nähneeni samankaltaisen lampunvarjostimen Ikeassa, mutta vaikka kuvan esittämän näköinen varjostin jostakin löytyisi, niin sekään ei todista otosta väärennökseksi. Ovathan avaruusoliot voineet hyödyntää Ikean hyllyltä löytyvää valmista mallia aluksensa suunnittelussa.

Minulla on vahva epäilys, että Suonenjoen Suonteen rannan vuoden 1979 ufo-havainto liittyy tavalla, jota en täysin ymmärrä, vuoden 1948 Silvo Sokan rakenttilentoon, jolloin Sokan ohjaama itse tehty Silver Star-raketti syöksyi Sokan kertomuksen mukaan Suonteeseen. Ehkä ulkoavaruuden muukalaisia kiinnosti se, että uhkaavatko Sokan rakettikokeilut ulkoavaruuden rauhaa

Nevalan suolatankkaus

Minusta keihääänheiton olympiavoittaja Pauli Nevala oli verbaalinen nero, josta voisi halutessaan tulla myös menestyvä talkshow-artisti. Käsitykseni Nevalasta vahvistui, kun olen tänään lueskellut Henry Ahon ylöskirjaamia Nevalan tarinoita kirjasta, jonka osuvana nimenä on Kaamea heittäjä - Pauli Nevalan mietteitä urheilusta ja elämästä.

Nevala oli hankkinut laajan yleissivistyksen ja tietää paljon kaikenlaisista asioista eikä hän edes yrittänyt salata asiaa. Ihmettelen, ettei Nevalan asiantuntemusta ole enempää hyödynnetty maamme urheiluvalmennuksessa. Tietysti omasta lajistaan keihäänheitosta hän tiesi kaiken, mutta yllättävää on, että hän oli perehtynyt myös kestävyyslajeihin.

Luulen Kaameasta heittäjästä keksineeni Norjan kestävyyslajien menestyksen salaisuuden. Ilmeisesti norjalaiset ovat itsenäisesti jo ennen Nevalaa keksineet suolatankkauksen merkityksen hapenottokyvyn lisääjänä tai sitten keihäshirmu on keksintönsä heille paljastanut.

Nevalan tutkimusten mukaan raju suolan syönti ennen kestävyyssuoritusta parantaa merkittävästi hapenottokykyä. Se ei nosta punasolujen määrää eikä hemoglobiiniarvoja, joita murtomaahiihdossa jo valvotaankin tiukasta, vaan runsas suolan syöni lisää punasolujen tilavuutta, jolloin niiden kyky kuljettaa happea paranee merkittävästi.

Nevalan testasi menetlmää itseensä syömällä suuren purkillisen suolasillejä ja joi vielä oksettavan väkevää suolavettä kyytipojaksi. Kun hänen verenkuvansa tutkittiin laboratoriossa, todettiin punasolujen koon kasvaneen 92:sta 98:an eli lähes 10 %.

Jokainen joka urheilusta jotain ymmärtää, ymmärtää, että punasolujen kasvattaminen niiden suolaamisen avulla, on dramaattinen menestystekijä kestävyysurheilun näkövenkkelistä käsin. Harmi, ettei Pauli Nevalaa palkattu Suomen hiihtoliiton päävalmentajaksi, kun K-P Kyrö sai jostain syystä hommasta potkut.

https://www.suomalainen.com/products/kaamea-heittaja?srsltid=AfmBOopDSk1E30nuubliDTeQkKEb7kwAhMgJyw6L9Mtsa7kab1ix4H-4#infoSectionScrollAnchor

Teuvan Rivakka

Rivakka mies oli Pauli Nevala aikoinaan, joten hän oli ihan sopiva tyyppi edustamaan urheiluseuraa nimeltään Teuvan Rivakkaa. Tosin vaikka hän oli rivakka, niin nykyheittäjiin verrattuna hän oli voimiltaan aika heikko. Penkkipunnerruksessa nousi 90 kiloa, rinnalle vedossa 120 ja jalkakyykyssä 160. Esimerkiksi Seppo Räty, joka oli aikoinaan melkein Suomen vahvin, taisi parhaimmillaan työntää suorille käsille lähes 200 kiloa, joten hän oli siinä lajissa melkein kaksi kertaa Nevalaa vahvempi.

Cooperin testin ennätyskin oli Nevalalla vain 2800 metriä, eli aikoinani 1970-luvulla Suonenjoen Yhteislyseon 5. luokan pojista suurin osa juoksi enemmän. Mutta satasen hän juoksi parhaimmillaan 11,3 ja se on tulos, johon nykyheittäjistä pääsee tietääkseni ainoastaan 18-vuotias Topias Laine, joka on juossut matkan aikaan 11,14 ja voittanut nuorten Sm-kisoissa 100 metrillä hopeaa.

Nevala, jolla oli kaikesta pohjalaisen selkeät ja varmat mielipiteet, korosti, ettei keihäänheitto ole mikään voimalaji. Norsukin oli hänen mukaansa pirun voimakas, mutta ei se pärjää leopardille satasella. Ja oikeassahan Teuvan hirmu oli tässäkin mielipiteessään. Muistanpa, miten Mexicon kisoissa keihäässä hopeaa voittanut Jorma Kinnunen ja painonnostossa kultaa voittanut Kaarlo Kangasniemi olivat joskus pilanpäiten kilpailleet keihäänheitossa. Kangasniemi oli saanut kepin lentämään vain 18 metriä, vaikka vahva mies olikin ja poskeen oli siitä huolimatta sattunut pirusti. 

https://www.youtube.com/watch?v=voDcAH91ApE

Rehellinen urheilija lähti

Lapsuuteni suuri sankari Pauli Nevala lähti autuaimmille kisakentille ja media on muistellut häntä hyvällä. Minusta media ei ole kuitenkaan huomioinut sitä, että Nevala oli myös perirehellinen eteläpohjalainen mies, joka Antti Tuurin romaaneista tutuiksi tulleiden Hakalan veljesten tavoin kertoi sen, miten asiat oikeasti ovat.

Nevala oli sikäli poikkeuksellinen urheilija, että hän kertoi avoimesti dopingin käytöstään. Viron ensimmäisten vapaiden presidentinvaalien aikaan mies kertoi lehdessä esimerkiksi sen, "mitenkä me Jorman kanssa ostettiin aineita yhdeltä presidenttiehdokkaista". Ja omat pillerinsä Nevala söi, mutta sitä, mitä Jorma omilleen teki, hän ei osannut sanoa. Nevala ei halunnut mitenkään leimata kanssakilpailijaansa. Hän on rehti ja suoraselkäinen pohjalainen.

Nevala muuten paljasti, että kemiallisella sisäruokinnalla hänen tuloksensa paranivat noin viisi metriä, josta voi päätellä sen, että aika monta metriä suomalaiset antavat nykyään tasoitusta niille ulkomaisille kilpakumppaneilleen, joiden ei tarvitse yllätystestejä pelätä. Sellaisiakin maita taitaa nimittäin maailmassa vielä olla.

Nevalan dopingin käyttö ei ollut holtitonta, koska hän kertoi testanneensa aineita ajokoiraansa ennen kuin itsen niitä käytti. Hänen tutkimustulostensa mukaan kiltistä ja laiskanpuoleisesta koirasta tuli hyvä jäniskoira, kun sille syötti vähän anabolisia steroideja.

Piiloammattilaisuudestakin Nevala uskalsi varhaislapsuudessani kertoa. Muistan pentuna lukeneeni, että hän lupasi heittää maailman ennätyksen, jos hän saa palkkioksi mopedin. Minusta mopedipalkinto olisi 60-luvun alussa vaarantanut urheilijan amatööriyden.

 https://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Nevala

Suomen jalkapalloilun EM-hopea

Suomalaisten kohtuullisen hyvä menestys jalkapallon nuorten Em-kisoissa palautti mieleeni sen, että Suomi on kerran ollut jalkapalloilun EM-kisoissa peräti hopealla, vaikka harva sitä enää muistaa.

Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkue voitti nimittäin vuonna 1975 Sveitsissä pidetyissä ikäluokkansa EM-turnauksessa ensiksi Neuvostoliiton, pelasi sen jälkeen tasan sekä DDR:n että Länsi-Saksan kanssa, voitti välierässä Turkin ja hävisi loppuottelussa vasta jatkoajan kultaisella maalilla Englannille. Atik Ismailin mukaan oli hyvä, että Suomi hävisi, koska muussa tapauksessa hän olisi juonut itsensä hengiltä.

Suomen kokoonpano turnauksessa oli seuraava:
Maalivahdit: Peter Lindholm, Pertti Valtanen.
Puolustus: Matti Koskinen, Jukka Laamanen, Jarmo Ilola, Vesa Pulliainen, Matti Lahtinen.
Keskikenttäpelaajat ja hyökkääjät: Antti Ronkainen, Petri Uimonen, Arto Uimonen, Harri Lindholm, Leo Houtsonen, Atik Ismail, Heikki Ropponen, Ilkka Lappalainen, Jukka Heinonen.
Valmentaja: Raimo Marttinen

Tuossa joukkueessa oli vahva savolaisedustus, eli kolme oli kuopiolaisia, kaksi pelaajaa ja valmentaja Mikkelistä sekä peräti kaksi varkautelaista, vaikka Varkaus ei ole koskaan muuten kunnostautunut jalkapallon saralla. Joukkueen kapteeni Jukka Laamanenkin oli WP-35:n miehiä. Hän muuten lopetti jalkapalloilun nuorena ja toimi ainakin yhteen aikaan Joensuussa pastorina.

Suomen miesten maajoukkueen vakiokalustoon tuosta nuorisojoukkueesta etenivät ainoastaan vuonna 2019 syöpään kuollut sijoitusyhtiö Veraventuren toimitusjohtajana toiminut Leo Houtsonen ja Atik Ismail. Karjalaistaustainen Houtsonen toimi urheilu-uransa jälkeen Ortodoksisen kirkkosäätiön hallituksen puheenjohtajana ja Karjalan hiippakunnan säätiön asiamiehenä. Muun toiminnan ohella Houtsonen innostui myös nyrkkeilystä, jota hän harrasti viime vuodet Kuopion Riennossa toimien myös seuran varapuheenjohtajana, vaikka Kuopion Riento onkin torikauppias Israel Närhen johtaman Kuopion punakaartin jatke, joka seuravalinta kertoo toimitusjohtaja Houtsosen vapaamielisyydestä.

Atik Ismailin osalta tosin pallo vaihtui jo nuorella iällä pulloon eikä Raamattuun kuten Houtsosella. Niinpä Ismail on kertonut, että nuorena Suomessa pelatessaan hän oli todellinen suurlupaus, joka jo 20-vuotiaana ensimmäisessä maaottelussaan teki Kreikkaa vastaan kaksi maalia. Sitten hän siirtyi ammattilaiseksi Turkkiin, mutta tuosta ajanjaksosta hänellä ei enää ollut selviä muistikuvia. Hän kuitenkin raitistui jalkapallouransa jälkeen ja toimi sitten Kuopiossa arvostettuna päihdetyöntekijänä. 

Kulttuuriakin Atik Ismail on harrastanut ja olen nähnyt hänen esittämänsä yhden miehen näytelmän elämästään ja minusta se oli oikeasti hieno esitys. Muutaman kirjankin hän on julkonut. Ismail on eräässä kirjassaan kertonut senkin, että pelimatkalla Irakissa Saddam Hussein lahjoitti hänelle kultakoristeisen Koraanin. Myöhemmin hän myi sen ja käytti myyntivoittonsa ns. hauskaan elämään. Atik Ismail lienee ainut muslimi maailmassa, joka on ryypännyt Koraaninsa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Atik_Ismail

Rakastan sinua elämä

Upea ja tunnekylläinen on tämä Jori Otsan ja Ma´Horkka-yhtiön alunperin neuvostoliittolaista alkuperää oleva kappale Rakastan sinua elämä; Suomessa se tunnetaan kertosäkeen mukaisesti paremmin nimellä Rakastan elämää:

https://www.youtube.com/watch?v=Vf71S6PKwKE

Rakastan elämää on yksi Suomen suosituimmista lauluista ja esimerkiksi Martti Ahtisaari kajautti tämän vaali-iltana presidentiksi tulonsa varmistuttua. Itänaapurissakin tämä on erittäin suosittu kappale ja koko ihmiskunnan suuri sankari Juri Gagarin ilmoitti sen suosikki laulukseen.


Neuvostoliittolainen sanoitus poikkeaa jonkin verran suomalaisesta, koska siinä korostetaan enemmän elämän ihanuutta, miesten välistä ystävyyttä, perinteisiä perhearvoja ja maanpuolustuksen tärkeyttä. Asian selittänee se, että alkuperäinen sanoittaja oli Konstantin Vanshenkin, joka palveli sodan aikana laskuvarjojääkärinä ja joka kuului siihen ikäluokkaan ja aselajiin, jonka edustajista harva selviytyi sodassa elossa ja osasi niin ollen rakastaa ainutkertaista elämää.


Suomalainen versio on astetta synkempi, jossa maailmaa tarkastellaan kyynelhelmien läpi ja jossa ei edes ystävä tuo lohtua. Suomalaisen sanoituksen on tehnyt Pauli Salonen, jonka Wikipediassa kerrotaan olevan sen lahtelaisen Pauli Salosen, joka oli yhdistetyn hiihdossa vallan olympiatasoa, mutta epäilen tiedon olevan virheellisen.


Nimittäin ainakin Heinolassa minulle kerrottiin sanoittaja Pauli Salosen olleen sieltä päin kotoisin eikä hän ollut yhdistetyn hiihtäjä, vaan Suomen kommunistisen puolueen valistussihteeri. Hän oli muistaakseni köyhän yksinhuoltaja karjapiian poika. Tarinan mukaan häntä kiusattiin koulussa, koska hän joutui tulemaan kouluun äitinsä lannanhajuisissa navettasaappaissa. Se seikka saattoi aiheuttaa sen, että hänestä tuli SKP:n valistussihteeri.


Rakastan elämää todistaa sen, ettei musiikki tunne rajoja. Ensimmäisiä asioita, joita elämässäni muistan, on kuinka eräs kiivas maalaisliittolainen Maukos-Topi, joka oli ollut jopa piirikokousedustajana, hieman maistissa esitti muistini mukaan ihan puhtaasti laulamalla sen, miten Georg Otsin ja Kauko Käyhkön versiot jonkin verran eroavat toisistaan. Vaikka Topi oli sotaveteraani ja suhtautui sen verran kriittisesti neuvostojärjestelmään, ettei uskonut ryssän ampuneen satelliittia avaruuteen, vaan korkeintaan huopatossun taivaalle, niin siitä huolimatta hän arvosti aidosti neuvostomusiikkia.

Dnjepr ja Rautavaara

Suuri suomalainen sankari Tapio Rautavaara on myös levyttänyt Laulun Dnjeprille, joka virta sattuneesta syystä on hyvin ajankohtainen. Elämänkerrassaan En päivääkään vaihtaisi pois Rautavaara kertoi, että kappaletta levytettäessä hän muisteli jatkosodan aikana sattunutta tapausta, jolloin suurhyökkäyksen aikana suomalaiset olivat ottaneet joukon ukrainalaisia sotavankeja, joita jonkun piti lähteä viemään linjojen taakse.

Rautavaaran mukaan varsinkin Neuvostoliiton suomensukuisista sotavangeista ja loikkareista kootun heimopataljoonan miehet olivat hyvin halukkaita "saattelemaan" sotavangit taaemmas, mutta hän arvasi, mistä heidän innokkuudessaan oikein oli kysymys ja niinpä hän itse lähti asialle.

Saattaa olla, että Rautavaara tunsi sukulaisuutta ukrainalaisia kohtaan, koska ainakin professori Kemppinen maamme parhaaksi valitulla blogillaan epäili, että yksinhuoltajaäidin poika Tapsa, jota pidetään suurena suomalaisena sankarina, onkin taustaltaan kasakka, sillä ei hän ulkonäöltään muistuta ollenkaan suomalaista vaan kasakkaa.

Hyvä tutkimuskohde jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille olisi erittäin hyvä väitöskirjan aihe venäläiskasarmien vaikutus Suomen kulttuuri- ja urheiluhistoriaan. Muistelen esimerkiksi, että kiekonheiton olympiavoittaja Iso-Armas Taipalekin oli yksinhuoltajaäidin poika, jonka isäksi epäiltiin venäläistä aatelismiestä ja että Tarmo Manni muistelmissaan kertoo mummonsa epäilleen, että näyttelijäsankarimme vaari oli joka venäläinen tai mustalainen. 

https://www.youtube.com/watch?v=GWULcAISLc0

Jori Otsa saapuu juhannuksena Uukuniemelle

Nyt on korkea aika kertoa, että pitkäaikainen unelmani on toteutumassa ja suosikkivokalistini Jori Otsa kunnioittaa läsnäolollaan juhannuslauantaina Uukuniemen Papinniemen leirintäaluetta. Pahaa pelkään, että Otsan vierailussa törmätään samaan ongelmaan kuin Arska Tenkasen vierailujen yhteydessä on aiemmin törmätty, eli Uukuniemellä törmätään huutavaan parkkipaikkapulaan.

Toivon, että Otsa esittää konsertissa voimakkaasti eläytyen Laulun Dnjeprille, joka sopii Pyhäjärven rannalle kuin nyrkki silmään. Tässä alla olevassa tallenteessa suosikkivokalistini esittää kyseisen laulun jostain syystä valta osin istuilta käsin, mutta kohottautuu esityksen finaalivaiheessa vaikuttavasti jaloilleen.

Jos joku rohkenee syyttää esitystä taiteellisuuden puutteesta, niin rohkenen väittää, että tässä tapauksessa varmasti syvä tunne korvaa täysin mahdollisesti puuttuvan taiteellisuuden. https://www.youtube.com/watch?v=eP7iSE1dbFA

Linkolan luonteen hitleriläisyys

Toisaalta saattaa hyvinkin olla niin, vaikkakin asiaa soppii myös eppäillä, ettei Linkolan veljesten välejä leimannut pelkästään lupsakka savolaishuumori, kuten eilen rohkenin epäillä. Isoveli Pentti Linkola oli lievästikin hyvin vilkas lapsi, vähää vaille vintiö ja varhaislapsuuden kokemukset saattoivat vaikuttaa pikkuveli Martin käsityksiin isostaveljestään myöhemmälläkin iällä.

Pentti Linkola itsekin ilmeisesti tunsi perimänsä rasitukset ja vaimonsa mukaan oli sitä mieltä sen jälkeen, kun oli saattanut puolisonsa raskaaksi, että jos heidän syntyvä lapsensa on poika, se annetaan heti lastenkotiin. Tosi pitkää päivää raatavan kalastaja isän hermot eivät olisi kestäneet itsensä kaltaista jälkikasvua mökissään.

Kun joskus 90-luvulla eräs toimittaja halusi kuulla Martin näkemyksiä veljestään, tämä kieltäytyi ja perusteli kielteistä kantaansa tälle myöhemmin kirjeessään seuraavasti:

"Kieltäydyin ehdottomasti, koska olisin joutunut toteamaan, että Pentti oli aikoinaan itsekeskeisimpiä, itsekkäimpiä ja toisia ihmisiä eniten hyväksikäyttäviä henkilöitä, joita olen koskaan tavannut. Pentistä kehittyi ihminen vasta kun hän 1970-luvun lopulla sairasteli tosissaan ja joutui näin ymmärtämään muitakin ihmisiä, mm. heikkoja ja erilaisia. Luonteen hitleriläisyys alkoi liueta pois."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Linkola

Linkolatkin Savon poekia

Riitta Kylänpään Pentti Linkola-kirjaa lukiessani minulle selvisi, että Linkolan kulttuurisuku on vahvasti savolaistaustainen, joka on minulle yllätys, koska ainakaan Pentti Linkolaa ei tunnettu minään leppoisana vitsin vääntäjänä. Pentin ja hänen veljensä entisen museoviraston intendentin Martti Linkolan isä professori Kaarlo Linkola oli tosin syntynyt Pohjois-Karjalassa Joensuussa, mutta koulunsa hän kuitenkin kävi Kuopiossa. Hän oli mm. vahva vaikuttaja Kuopion Luonnonystäväin yhdistyksessä, jonka jäsen itsekin olen. Kaarlon poika Martti toimi 60-70- luvuilla Kuopion kulttuurihistoriallisen museon johtajana. Kuopion museo on maamme toinen luonnonhistoriaan erikoistunut museo.

Alunperin Kaarlo Linkola oli sukunimeltään Collan, jonka hän suomensi 1900-luvun alussa Linkolaksi, koska hänen vaarillaan oli saman niminen tila Sulkavalla. Collanit ovat musiikkisukua ja Iisalmessa syntynyt Karl Collan on säveltänyt mm. Savolaisten laulun ja Sylvian joululaulun. Suvun musikaalisuus on tavallaan periytynyt myös kalastaja Pentti Linkolaan, koska hän on innokas veisaamaan virsiä venettä soutaessaan. Itsellänikin on sama tapa ja yhteistä on myös se, että meillä molemmilla syvä tunne korvaa monta kertaa puuttuvan taiteellisuuden.

Kylänpään kirjasta ilmenee, että Linkoloissa saattaa kuitenkin piillä pikkuisen taipumusta savolaisuuteen. Tämä piirre ilmenee esimerkiksi siinä, että pikkuveli Martti lähetti vähän ennen kuolemaansa isoveljelleen Pentille laskun elämänsä pilaamisesta. Tutkija Riitta Kylänpää hieman ihmettelee laskun lähettämisen taustoja, mutta itse en ihmettele yhtään, sillä tuollainen on juuri mitä tyypillisintä savolaista lupsakasta huumoria.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarlo_Linkola

Lusikkovuoren luola

Kolmisen vuotta sitten kävin uukuniemeläisen valtuuskunnan mukana tutustumassa Salpalinjaan, joka saattaa ainakin työtunteina mitattuna olla maamme historian suurin rakennusprojekti ja viime päivinä Fasebookin tekoäly on ponnahuttanut esille raportteja, joita tuosta matkasta kirjoitin. Aiheeseen sopivasti TV 1 esitti eilen Salpalinjasta kertovan dokumentin, jonka mielenkiinnolla katsoin.

Ohjelmassa kerrottiin mm. Luumäen Lusikkovuoren luolasta, joka aikoinaan suunniteltiin peräti 400 miehen majoitustilaksi. Luola on peräti 100 metriä pitkä ja 8 metriä leveä, mutta sen korkeutta en ole saanut selville. Itse, joka olen rakennustekniikkaan hyvin perehtynyt, koska olen linnunpöntönkin tehnyt, epäilen, että luolan pitää olla romahtamisen estämiseksi holvimainen, joten korkeuttakin luolalla pitää olla vähintäin leveyden verran.

Vähän aikaa sitten Arvo Tuomisen ansiokkaassa Karjalan kierros-ohjelmassa esiteltiin tsaarin Venäjän rakentama Inon linnake, jonka erään luolan kerrottiin olevan 300 metriä pitkän ja 80 metriä leveän ja epäilin, että tuollaisen luolan pitää olla kymmenien metrien korkuinen, jotta se ei romahtaisi, mutta nyt epäilen, että ymmärryksessäni saattaa olla luolarakentamisen osalta aukkoja.

Joka tapauksessa haluaisin vielä tässä elämässä tutustua sekä Lusikkovuoren että Inon luoliin. Toivottavasti, joku matkailualan yrittäjä lukee tämän. Saattaa hyvinkin olla, että itärajan historiaa, varsinkin sotahistoriaa, esittelevä ryhmämatka Virolahdelta Kuusamoon saattaisi houkutella minun lisäkseni muitakin autisteja, jotka tykkäävät historiasta kuin hullu puurosta, kuten itse tykkään.

Luulenpa, että sen jälkeen, kun Simo Häyhä-elokuva on näytetty amerikkalaisille, niin itärajakierrokselle saattaisi löytyä halukkaita jopa Uudelta Mantereelta asti. Ja jos Venäjästä joskus tulee normaali eurooppalainen valtio, niin sieltäkin tulisi matkailijoita tutustumaan esimerkiksi vaikkapa Venäjän historian suurimman sankarin Suvorovin vaiheisiin Itä-Suomessa. Venäläiset eivät muuten vielä tiedäkään sitä, että Suvorovin suku olikin alun perin Laatokan rannalta ja käytti sukunimeä Syvälahti.

Salpalinja-dokumentin voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-71169340

 

Itse asiassa kuultuna Pentti Linkola

Eilen katselin tv:stä uusintana aiemmin vuonna 2016 nähtyä Pentti Linkolan haastattelua ja vallan sielu virkistyi, kun kuuntelin tätä pessimistiä, jollainen itsekin pohjimmiltani olen ja minulta löytyy jopa elämänkäsityksestäni todistava t-paita, jossa lukee, että "pessimisti ei pety". Tosin myönnän kyllä, että pessimistit ovat olleet historian saatossa monta kertaa väärässäkin, koska he ovat suhtautuneet tulevaisuuteen liian optimistisesti.

Yhdyn kyllä siihen Linkolan näkemykseen, että lopun aikoja eletään ja että radioaktiivinen laskeuma tämän sivilisaation tuhoaa ennen kuin kasvihuoneilmiö meidät kärventää tai musta aukko meidät nielaisee, mutta siitä huolimatta olen jyrkästi eri mieltä Linkolan kanssa siitä, mitä on tehtävä. Linkola nimittäin oli sitä mieltä, että monta nollaa pitäisi ihmisten lukumäärästä vähentää elonkehän pelastamiseksi, joka tarkoittanee sitä, että noin kahdeksan miljardia lähimmäistä tulisi lyödä lihoiksi, mutta itse en moista suunnitelmaa kannata. 

Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että vuosia sitten oli Kuopiossa tilaisuus, jossa esiteltiin Riitta Kylänpään Pentti Linkolan elämänkertaa, joka tilaisuus sai minutkin, miehen,  joka en enää pysty kärpästä tappamaan, kerrassaan kauhtumaan.

Minulle selvisi tilaisuudessa se, että jostain merkillisestä syystä meillä pidetään suurena ajattelijana miestä, joka kannattaa ihmisten laajamittaista joukkomurhaa; Isis-järjestön taistelijatkin vaikuttavat liberaalipaskoilta Linkolan rinnalla. Ja jostain käsittämättömästä syystä, varsinkin monet kauniit, minua paljon sivistyneemmät ja älykkäämmät humanistihenkilöt, joiden sukupuoli jääkööt mainitsematta, näyttivät olevan lääpällään Linkolan suuntaan. Olisi luullut, että edes joku läsnäolijoista olisi kohottanut äänensä ja sanonut, ettei hän ollenkaan tykkää siitä ajatuksesta, että muutama miljardi ihmistä pitäisi lyödä lihoiksi.

Itse kuitenkin lopulta rohkaisin mieleni ja pyysin puheenvuoroa, jonka heti myöskin sain ja kysyin, että eikös fiksumpaa sen sijasta, että ihmisten suuri enemmistö tapetaan, olisi kuitenkin porukalla sopia, että kaikki syntyvät tyttövauvat steriloidaan heti synnytyslaitoksella, jolloin ihmiskunnan väestöongelma ja moni muukin ongelma ratkaistaisiin kätevästi muutamassa vuosikymmenessä. Ajatukseni ei saavuttanut minkäänlaista vastakaikua, vaan pikemminkin minua katseltiinkuin jotain hirviötä.

https://areena.yle.fi/1-2629602

Putinin hallinnon suomensukuiset

Arja Paananen paljastaa Ilta-Sanomissa, että Putinin kiihkovenäläiseltä vaikuttava lähipiiri onkin taustaltaan suurelta osin suomensukuisia. Paanasen ansiokkaassa jutussa on itselleni yllätys, että Venäjän ulkoministeriön tiedottajalla Maria Zaharovalla, joka minusta on sangen ilkeältä vaikuttava naisenpuoli, on mordvalaisia sukujuuria. Mordvalainenhan on myöskin Venäjän kirkon sotahullulta vaikuttava päämies patriarkka Kirill. Hän on itänaapurimme johtavia mielipidevaikuttajia eikä hän mielestäni ole ollut rauhan asialla.

Paanasen mukaan Venäjän Kremlin kulisseissa vaikutusvaltaisin suomensukuinen lienee Anton Vaino. Hän on presidentinhallinnon päällikkö eli Venäjän korkein virkamies. Vaino on sukutaustaltaan virolainen, ja pelkästään hänen sukunimensä herättää minussa pelkoa ja vavistuksia.

Kun Putin nousi maailman vahvimmaksi mieheksi, jolle Usa:n presidenttikin on pelkkä nöyrä apupoika, riemuittiin Suomessa siitä, että hänen uskottiin olevan tverinkarjalaisia, jonka mummokin oli kuulema vielä pagissut livviä, eli aunuksenkarjalaa, jota Uukuniemelläkin vielä 1600-luvulla puhuttiin. Paanasen mukaan Putinin suku saattaa olla lähtöisin Inkerinmaalta tai  Käkisalmen läänistä.

Itse äänestän sen puolesta, että Putin on lähtöisin Käkisalmen läänin Uukuniemeltä, koska hän on ihan seinällämme roikkuvan Uukuniemen heränneitä edustaneen Emma Kuikan näköä. Uukuniemeläisyysepäilyjäni vahvistaa sekin, koska hän hankki ilmeisen vaatimattoman kesämökkinsä Uukuniemen rajanaapurista Lahdenpohjasta. Putin on mökkinaapurini, mutta ihan hyvä sellainen eikä ole aiheuttanut muuta häiriötä, kuin että kerran pyyhkäisi helikopterilla onkilaiturini yli matkallaan Savonlinnaan.

Tuo epäilty sukulaisuussuhde Putiniin johti siihen, että rouvani serkku tilasi geenitestin, jonka avulla pystyttiin selvittämään kaukaisetkin serkut, mutta Putinia serkuista ei löytynyt, mutta yksi Peskov löytyi. Maailman tunnetuin Peskov, eli Dimitri Peskov,  näyttää oleva nykyään hommissa Kremin tiedottajana.

Arja Paanaselta jäi jutussaan mainitsematta, että nykyään Venäjän Duuman ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko on mordvalainen. Vuosina 2003–2011 Matvijenko toimi Pietarin kuvernöörinä. Syyskuusta 2011 hän on Venäjän parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja, ja siirtoa pidetään yleisesti alennuksena, vaikka virka on muodollisesti maan kolmanneksi merkittävin tehtävä.

Paanasen jutun voi lukea tästä: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011086123.html

 

 

Iisveden taajaväkinen yhdyskunta

Hieman harmittaa, koska en kevätkiireiden vuoksi ehdi tänään Iisvesi-päiville, jossa tilaisuudessa kerrotaan valmisteilla olevan Iisveden historiikin tilanteesta. Olisin ottanut esille, että kirjassa tulisi kertoa ns. Rillan lakosta ja esittää, että olisi korkea aikaa käynnistää neuvottelut sen päättämisestä. Lakko on kestänyt kohta sata vuotta ja se lienee Suomen tai jopa koko maailman sitkein työtaistelu.

Suonenjoen Iisveden taajaväkisessä yhdyskunnassa toimi 30-luvulla saha, jolla käynnistyi työtaistelu, joka jatkuu yhä. Erään ay-johtajan muistelmista luin, että lakon taustalla oli se, että  sahan työläiset saivat tarpeekseen sahan työnjohtajasta, josta ei pidetty. Työnjohtajan sukunimen perusteella Suomen historia tuntee tämän työtaistelun nimellä Rillan lakko.

Ilmeisesti kyseessä oli poliittinen lakko, koska työnjohtajan katsottiin olevan liian oikeistolainen Iisveden sahalle, sillä hän oli sosialidemokraatti. Saha pysähtyi ja niin työtaistelu, joka venähti pitkäksi ja joka jatkuu edelleen. Työllisyystilanne oli silloin sellainen, että kaikki lakkolaiset saivat nopeasti töitä muualta eikä kukaan muistanut enää huolehtia entisen työpaikkansa lakon lopettamisesta. Minusta nyt olisi korkea aika käynnistää neuvottelut lakon lopettamisesta.

Tässä videossa esitellään Iisveden Kolikkoinmäkeä, jolla on ollut keskeinen merkitys maamme kulttuurielämässä. Mainittakoon, että videolla esiteltävä Erkki Junkkarisen kotimökki oli pari vuotta sitten myynnissä ja hintapyyntö oli muistaakseni 2000 euroa. Hinnan alhaisuus johtui ehkä siitä, että mökissä ei ollut vessaa ja niinpä myynti-ilmoituksessa korostettiin mökin soveltuvan parhaiten koirille tai poikamiehille. https://www.youtube.com/watch?v=sAX-zxglY_s

Haudattu uhka

Kun tänä aamuna heti herättyäni tarkastin Teksti-tv:ltä, onko maailma vielä pystyssä, niin totesin, että jos mahdollista, niin entistä hullummaksi oli maailmanmeno äitynyt. Olen viime aikoina pohtinut sitä, että Lähi-Itään saadaan rauha vasta sitten, kun kaikilla osapuolilla on ydinaseet, mutta että se rauha voi hyvinkin olla haudan rauhaa.

Mikäli yhtään iranilaisia tunnen, niin Israelin Iranin ydinlaitoksiin tekemän iskun jälkeen maa hankkii itselleen ydinaseen nopeasti tavalla tai toisella. Ehkäpä vetypommin voi ostaa vaikkapa Pohjois-Koreasta, kun vain tarpeeksi maksetaan. Tai sitten ydinaseen voi hankkia tavalla, jonka Risto Isomäki kirjassaan Haudattu uhka paljasti jo kymmenen vuotta sitten.

Isomäen tieteisjännärin mukaan Suomen itsenäisyyspäivän juhla presidentin linnassa laskujeni mukaan noin vuonna 2026 saa uusia ja yllättäviä piirteitä, kun ilmenee, että terroristijärjestö Isis on päässyt lisämaustamaan juhlaruokia siten, että valtakunta hetkessä menettää koko eliittinsä ja sen jälkeen on epäselvää, kuka maata johtaa.

Isis ilmoittautuu terrori-iskun tekijäksi ja vaatii, että Eu:n tulee myöntää, ettei ole olemassa kuin yksi Jumala ja ettei tällä voi olla poikaa. Vaatimusta tehostetaan sillä, että järjestö kertoo kaapanneensa yhden Loviisan ydinvoimalan ydinjätettä kujettaneen rekan lastin, eli 30 tonnia radioaktiivista ainetta ja tekevänsä sillä 100 eurooppalaista suurkaupunkia asuinkelvottomiksi, ellei Isisin vaatimukseen suostuta. Itse kyllä tuossa tilanteessa heti myöntäisin, että eiköhän se asia voi ihan hyvin nuinkin olla, kuin uskonsoturit väittävät.

Mutta Isisin terrori-isku ei rajoitukaan vain edellä kerrottuun, vaan jatkoa seuraa. Nimittäin kirjan mukaan maapallon kallein rakennus, eli Olkiluodon kolmosvoimala, on juuri saatu kahden vuosikymmenen rakentamisen ja purkamisen jälkeen hyötykäyttöön, joka seikka teoksen ilmestymisen aikoihin kuulosti vähän turhan mielikuvitukselliselta asialta tieteisromaanissakin, mutta niin Isomäki kuitenkin rohkeni kirjoittaa. 

Myös Isis oli kiinnostunut voimalan käyttömahdollisuuksista ja suunnitteli maailman suurimman reaktorin muuttamisen törkypommiksi, jonka avulla koko syntinen Eu muutetaan kerralla asumattomaksi autiomaaksi.Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Tshernobylin voimalan radioaktiivisuudesta karkasi ympäristöön vain noin 5 %.

Enpä kerro, miten Haudatussa uhkassa lopulta kävi, vaan sen voi asiasta kiinnostunut selvittää lukemalla kirjan. Netissä näkyy olevan teoksen 44 ensimmäistä sivua vapaasti luettavissa: https://www.google.fi/books/edition/Haudattu_uhka/J6zpDAAAQBAJ?hl=fi&gbpv=1&pg=PT4&printsec=frontcover

 

 

Huomattava mediatapahtuma

Huomattava mediatapahtuma on kehkeytymässä Uukuniemen biisonikarkulaisista. Eilen  MTV:n uutisissa kerrottiin, että ne ovat lähestymässä Savonlinnan kaupunkia ja tämänpäiväinen Helsingin Sanomien nettiversio on tehnyt asiasta pitkän monilla värikuvilla varustetun jutun. Vaikka Telluksen tilanne on katastrofaalinen, jouduin päästämään vallan selkäkeikkanaurun, kun yhdessä lehden kuvassa istuu ikämies entisen kyläkaupan rappusilla ja kuvatekstissä lukee: "Erkki Hermanni Pöhö kertoo olevansa Niukkalan kylähullu. ”Ei ole virallista hullun leimaa vielä, mutta seuraavassa kokouksessa laitetaan.” 

Tosin Hesarin jutussa on se virhe, ettei kuvassa ole entinen kyläkauppa, vaan entinen kylän vaatekauppa. Muutama vuosikymmen sitten Suomi, isiemme maa oli niin köyhä, että Uukuniemelläkin oli monta kauppaa, vaatekauppa, posti ja apteekki.

Nähtäväksi jää, saako nykyinen 12 biisonin karkaustapaus yhtä suuren mediahuomion kuin talvella vuonna 2004 tapahtunut yhden ainoan biisonin karkaustapaus. Silloinhan asia oli monena päivänä lähes Helsingin Sanomien pääuutinen ja mieleeni jäi lähes koko sivun värikuva Kioskin Matista, joka istuu hyvin lämpimästi puettuna kylmällä kioskillaan ja antaa muistaakseni henki huuruten lausuntoja tapahtuneesta. Minusta kuvassa oli ainesta vuoden lehtikuvaksi ja leikkasin sen talteen, mutta en sitä tähän hätään löydä. Jos jollakulla on tuo kuva tallessa, niin sen voisi kyllä kiinnittää kehyksissä Pitäjäntuvan seinän arvokkaimmalle paikalle.

Ainakin Helsingin Sanomien tilaajat voivat lukea tämän jutun: https://www.hs.fi/suomi/art-2000011289990.html

Satu Procopé ja biisonit

Parhaiten Uukuniemi tunnetaan entisen kunnanjohtajansa Satu Procopén ansiosta, mutta toiseksi parhaiten Uukuniemi tunnetaan biisoniensa ansiosta. Muistelen, että Satu Procopékin sai runsaasti huomiota varsinkin sen jälkeen, kun hän pakeni paikkakunnalta ja niin näyttävät myös biisonit saavan runsaasti huomiota paikkakunnalta karkaamistensa vuoksi. 

Maamme media on nyt parin päivän ajan uutisoinut  näyttävästi 12 uukuniemeläisen biisonin karkumatkasta ja epäilen, että asiasta riittää uutisoitavaa jatkossakin, koska jos 500 - 1000 kiloa painavat eläimet, joiden rakenteellinen huippunopeus on 60 km/t, eivät vapaaehtoisesti halua palata aitaukseensa, niin ei niitä sinne väkisin saada.

Muistanpa, miten vuonna 1997 nuori siitossonni Liekki pelästyi sitä lähestyneitä vanhoja nautanaaraita niin, että piileskeli kesäisessä metsässä monta kuukautta ja vasta loppusyksystä se onnistuttiin saamaan kiinni muutaman nukutuskiväärin laukauksen jälkeen ja retuutettiin sitten häpeällisesti tajuttomana kauhakuormaajan kauhassa takaisin nautahaareminsa luokse harjoittamaan siitostoimintaa, jota tehtävää varten se oli alun perin hankittukin. 

Liekki-sonnin hankala tapaus saa minut epäilemään, ettei 12 biisonia tulla nukutuskiväärinkään avulla saamaan vangittua, vaan pakolaisongelma ratkaistaan ihan tavallisella hirvikiväärillä, niin surullista kuin se onkin. Silloin, kun Liekki-sonnin tapaus oli kuumimmillaan, ajattelin, että perustan Liekki-sonnin vapautusrintaman eläintä suojelemaan, mutta Uukuniemen biisonien osalta hyväksyn tarvittaessa hirvikiväärin käyttämisen.

Nimittäin Pohjois-Amerikan biisoni vaarantaa alkuperäislajin Euroopan biisonin, eli visentin, tulevaisuuden. Visentti oli jo välillä kuolemassa sukupuuttoon, mutta nyt laji on elpymässä ja visenttejä on tavattu jo Karjalassa Muolaassa ja Hiitolassa. Mikäli rakenteilla olevaan raja-aitaan jätetään aukkoja, niin muutaman vuoden kuluttua visentit vilistävät jo Uukuniemenkin metsissä ja vainioilla.

Yleensä amerikkalaiset eläimet ovat eurooppalaisia lajitovereitaan kookkaampia, koska Amerikassa on kilpailu luonnossa kovempaa kuin Euroopassa, koska meillä Alpit rajoittavat vapaata kilpailua, mutta jostain syystä visentti on vähintäänkin biisonin kokoinen ja ainakin sitä korkeampi. Olisiko niin, että Amerikan preerioilla ei tarvita yhtä pitkiä jalkoja kuin Euroopan soilla.

Tässä juttu Liekki-sonnista: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=liekki-sonni#fpstate=ive&vld=cid:6854d223,vid:3y_roLB4Agg,st:0

Taivaan merkit

Ihmettelinpä Uukuniemellä ilta-aurinkoa, joka oli lähes verenpunainen Kanadan metsäpalojen vuoksi. Vaikka olen huuhaa-tietoa vastustavan Skepsis ry:n jäsen, mieleeni nousi epäilys, että tuosta ei mitään hyvää seuraa. Vanhetessani alan yhä entistä enenevämmässä määrin muistuttaa Hermanni Päätaloa, jolla oli tapana tarkkailla ympäristössä ilmeneviä merkkejä ja pohdiskella niiden tarkoitusta. Yleensä Herkon pohdiskeluissa tultiin siihen johtopäätelmään, että merkit liittynevät jotenkin Riitu-vaimon ja Tauriais-Herkon väliseen viestintään. 

Ja niinhän sitten näyttää käyneen, että huonoa verenpunainen aurinko tarkoitti, koska eilen Ylen sivuilla kerrottiin, että 12-päinen aitauksesta karannut biisonilauma liikkuu villinä ja vapaana Uukuniemen metsissä. Virallista hätätiedotetta ei biisonivaaran vuoksi kuitenkaan annettu, koska Itä-Suomessa on totuttu monenlaisiin uhkiin. Muistanpa, miten vuosia sitten jossain Etelä-Suomessa oli mukamas nähty karhu ja sen vuoksi hätätiedote annettiin kesken radiolähetyksen. Vähän myöhemmin tosin kerrottiin, että sorry vaan, se olikin koira.

Verenpunainen aurinko saattoi ennustaa myös sitä, että vallan Ylen uutislähetyksessä kerrottiin, että ennen niin kristallin kirkkaan Uukuniemen Pyhäjärven vesi on alkanut muuttua punaiseksi metsänojitusten vuoksi. Se on ikävä juttu ja ehdotankin, että hätäaputöinä järveen laskevien ojien päihin asennetaan suodatinkangas poimimaan ainakin suurimmat kokkareet talteen.

Suomeen on kaivettu miljoona kilometriä metsäojia ja ainakin osa ojista on ollut hyödyttömiä metsätalouden kannalta ja lisäksi samalla moni hyvä lakkasuo on pilattu. Hyvä lakkasuo saattaa tuottaa vuodessa tuhansia euroja hehtaarilta, mutta hyvänkin metsän tuotos jää satasiin hehtaarilta.

Siunatuksi lopuksi kerron sen, että maamme metsätalous tuottaa noin 10 % kansantuotteestamme ja jos 10 % maamme metsistä suojeltaisiin, vähenisi kansantuotteemme 1 % verran. Niinpä, jos normaali talouskasvu olisi 3 % vuodessa, niin 10 %:n metsien suojelu laskisi elintasomme neljän kuukauden takaiselle tasolle ja kyllä silloinkin jotenkin elettiin, vaikka vaikeaahan se tietysti oli.

Kurkien äiti Ellen Vuosalo

Yle Areenalla on katsottavissa dramaattinen elokuva kurkien äidiksi kutsutusta 93-vuotiaana kuolleesta luontotieteilijä Ellen Vuosalosta, joka Iranissa yritti pelastaa maan viimeisiä lumikurkia. Ellen Vuosalo oli kanadansuomalaisia, jonka sukujuuret olivat ilmeisesti Siilinjärven Pöljällä, koska ainakin hänen veljensä Paul Vuosalo, joka opetti vuoden ajan Suonenjoen Yhteislyseossa englantia, kertoi olevansa Pöljän poikia.

Paul Vuosalo ei ollut koulutukseltaan opettaja, mutta koska hän oli aiemmin toiminut Amerikassa yliopistopoliisina, oli hän juuri sopiva valinta luokkamme luokanvalvojaksi sekä englanninopettajaksi, koska lievästikin ilmaistuna olimme harvinaisen vilkkaita. Tosin emme olleet häiriintyneitä, vaan muuten vain perkeleellisiä.

Vuosalo oli tiukka ja vaativa opettaja, jonka vuoksi lähes kolmannes meistä jäi hänen vuokseen luokalleen. Itsellänikin oli joulutodistuksessa englannista nelonen, mutta keväällä se nousi seiskaan, koska opettaja huomasi, etten luntannut kokeissa toisin kuin eräät.

Huumorintajuakin hänellä oli. Muistanpa, kuinka hän keräsi osoitetietojamme ja kun eräs Pekka kertoi osoitteekseen Suonenjoki Vieru, purskahti hän vallan selkäkeikkanauruun ja tiedusteli, että kuulikohan hän nyt varmasti ihan oikein. Myöhemmin samainen Pekka lensi luokastamme ulos vallan leppäkeihään lailla, koska hän oli "väkyttänyt" tunnilla.

Leppäkeihäsvertaus oli tässä tapauksessa ihan osuva, koska Vuosalo oli vuonna 1952 voittanut Kanadan keihäänheittomestaruuden noin 72 metrin kaarella, jolla tuloksella olisi kamppailtu sen vuoden Helsingin olympialaisissa mitalista, mutta jostain syystä häntä ei kisoihin valittu. Epäilen, että syynä oli ehkä se, että hän saattoi vielä silloin olla Suomen kansalainen. 

Muutenkin Paul Vuosalo oli urheilumiehiä, koska hän on ollut toisena kirjoittajana pikajuoksuoppaassa, jonka nimenä on Miten tullaan pikajuoksijaksi. Kirjaa näyttää voivan nykyäänkin ostaa divareista muutamalla eurolla.

Elokuvan kurkien äidistä löytyy tästä ja suosittelen lämpimästi sen katsomista: https://areena.yle.fi/1-65766312

Kekkonen ja Viro

 Tallinnan kauppahallissa myytiin Urho Kekkosen muistoa kunnioittavaa T-paitaa, joka todistaa sen, että Urkkia vielä arvostetaan Viron suunnalla; meillähän hänen pelokkaalle idänpolitiikalleen välillä jo naureskeltiin, mutta vuoden 2022 helmikuun 23.:n päivän jälkeen monen hymy asiassa on hyytynyt. Virolaiset arvostavat Kekkosta varsinkin siitä, että tämä kylmän sodan pahimpaan aikaa uskalsi valtiovierailla Virossa ja pitää siellä jopa vironkielisen puheen.

Kylmän sodan aikaan Suomen olisi ollut turha odottaa lännestä apua, mikäli kylmä sota olisi muuttunut kuumaksi. Olen parasta aikaa lukemassa Jukka Rislakin kirjaa Paha sektori, joka kertoo kylmän sodan aikaisesta ydinsotaan varautumisesta. Rislakin mukaan länsi ei olisi sodan syttyessä Suomea auttanut, vaan pikemminkin päin vastoin, sillä Usa ja Ruotsi tutkivat yhdessä sitä, mihin paikkoihin Suomessa ja Baltiassa kannattaa iskeä ydinasein, jotta puna-armeija pysäytettäisiin.

Toisaalta olen lukenut jostain muusta kirjasta kuitenkin sen, että kyllä Ruotsilla oli salaiset suunnitelmat myös sen varalta, että Suomea olisi pitänyt auttaa. Ruotsissa oli lukemani mukaan varastoituna peräti 150 Draken-hävittäjää, jotka olisi kovan paikan tullen luovutettu Suomelle. Siihen aikaan Ruotsissa oli paljon Drakeneita, mutta ei niihin lentäjiä, sen sijaan
Suomessa oli noin 30 Drakenia, mutta kohtuuttoman paljon niihin koulutettuja lentäjiä.

Draken oli aikoinaan lentokonemaailman Volvo, eli se ei ollut hyvä lentää, mutta se oli niin lujatekoinen, ettei sitä saatu kulutettua lentämällä loppuun. Muistelen muuten, että eräillä 1980-luvun Volvoilla ajeltiin yli miljoona kilometriä ja siihen eivät nykyiset autot pysty.

 

Konsulin tyttären pihalla

Reino Helismaa joutui 1950-luvulla vaikeuksiin, kun hän levytti kappaleen Suutarin tyttären pihalla. Ensiksikin Suutarin tyttären uskottiin lisäävän moraalittomuutta yhteiskunnassa, koska sanoitus sisälsi julkeaa aittaerotiikkaa. Toiseksi katsottiin Suutarin tyttären loukkaavan presidentti Paasikiven vaimon Allin kunniaa, koska tämän isä oli työskennellyt jalkinealalla, kun sen sijaan itse presidentin isä oli sentään kunniallinen kulkukauppias.

Suutarin tytär joutui Yleisradiossa jonkinlaiseen esityskieltoon, jonka jälkeen Helismaa joutui sanoittamaan kappaleen uudelleen ja muuttamaan suutarin tyttären konsulin tyttäreksi, jonka pihalla kasvaa kauniin pihlajan sijasta kaunis kastanjapuu. Itse tosin epäilen kyseessä olleen hevoskastanjapuun, joka on ihan eri asia. 

Suutarin tytär päättyy hempeään naisäänen kuiskaukseen "juu", kun taas konsulin tytär kuiskaa "I love you", jonka seikan tämä äänite todistaa.  https://www.youtube.com/watch?v=_dxbDKWNM7s

Hevoskastanjoiden kaupunki

Vaikka kuulun viimeiseen ikäluokkaan, joka joutui koulussa keräämään kasveja ja joka ikäluokka  sen seikan vuoksi ymmärtää luonnosta vielä jotakin, niin parikymmentä vuotta sitten äimistyin kerrassaan, kun Kuopiossa Kupsin pelistä palatessani silmääni pisti näyttävä valko-keltakukkainen puu, jonka lajia en osannut määritellä. Kaupungin alkuasukkaita asiasta kuulusteltuani sain selville puun olevan kastanja, joka minusta silloin kuulosti hyvin eksoottiselta lähinnä Espanjaan viittaavalta asialta ja uskoin Kuopion kastanjan olevan maailman pohjoisin kastanja.

Myöhemmin olen saanut selville, ettei puu ollut kastanja, vaan hevoskastanja, joka on ihan eri laji. Äskettäin uukuniemeläisvaltuuskunnan mukana Tallinnassa vieraillessani havaitsin, että Tallinna se vasta onkin todellinen hevoskastanjoiden kaupunki ja sikäläisten puiden kukat ovat vielä kuopiolaisen puun kukkia kauniimpia, koska ne ovat puna-valkoisia. 

Wikipedian mukaan Tallinnan punahevoskastanja on eri laji kuin Kuopion hevoskastanja. Wikipedia myös kertoi, että nimensä hevoskastanjat ovat saaneet siitä, että turkkilaiset ratsumiehet käyttivät muinoin hevoskastanjan siemeniä hevostensa yskänlääkkeenä. Tallinnan puita tutkiessani aloin niiskuttaa ja yskiä eikä ihme, koska hevoskastanjat aiheuttavat allergiaa meille herkille ihmisille. Inehmon ei kuitenkaan kannata syödä puun siemeniä yskänlääkkeenä, koska ne ovat ihmiselle myrkyllisiä.

Kitaralaituri

Uukuniemeläiset ovat hyvin musikaalisia ihmisiä. Välillä uukuniemeläisten musikaalisuus saa yllättäviäkin ilmenemismuotoja, jonka asian tämäkin laiturikuva todistaa. Luulen, että jos tuon laiturinrakentaja hankkisi tuotteelleen mallisuojan ja alkaisi markkinoimaan kitaralaitureitaan maailmalla, niin rahantuloa ei voisi estää.

Tallinnan kukoistus

Hotelli Suden ikkunasta käsin katseltaessa satunnaista matkailijaa hämmästyttää nykyisen Tallinnan vauraus ja varsinkin sen siisteys. Hämmästyttävä on Viron talouden kehitys. 30 vuotta sitten Viro, Latvia ja Liettua olivat jokseenkin samalla viivalla, nyt Viron bkt/asukas on melkein kaksi kertaa Latviaa ja melkein kolme kertaa Liettuaa enemmän, ja kohta virolaiset menevät heittämällä Suomen ohi vauraudessaan. Sellainenhan tilanne olikin vielä vuonna 1939.

Graniittilinna

Eilen mainitsemani Mikkelissä sijaitseva kivitalo näyttää olevan osuvalta nimeltään Graniittilinna. Se sijaitsee ihan Tuomiokirkon vieressä, joka varmasti olisi auttanut pommikoneita löytämään tarvittaessa tiensä paikalle. Vaikka rakennus on jykevää graniittia, niin ei se olisi tuhannen kilon pommia kestänyt. Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta, että kun Churchill vieraili sota-aikana Moskovassa, huomasi hän hotellihuoneensa ikkunoiden olevan kymmensenttistä lasia.

Mikkeli oli varmasti niin pieni kaupunki, että Marskin osoite oli yleisessä tiedossa. Toisaalta kaupungin pienuus myös helpotti turvajärjestelyjä, koska Mikkelissä luultavasti kaikki tunsivat toisensa ja kadulla liikkuva epäilyttävä kuluku-ukko olisi herättänyt ansaittua huomiota.

Lujatekoinen on tuollainen graniittinen rakennus, koska vaikka talo on rakennettu jo vuonna 1914, se näyttää olevan hyvässä kunnossa ja täysin vatupassissa. Niinpä hintapyyntö talosta oli viisi vuotta sitten 1,8 miljoonaa euroa. Sitä en ole vielä saanut tutkimuksissani selville, paljonko Marskin kaksio maksoi.

https://www.is.fi/asuminen/art-2000006489897.html

Presidentin turvajärjestelyt

Vaikka suomalaiset sotilasviranomaiset antoivat vepsäläisvakoilija Dimitri Tutšinille oikeuden kantaa pistoolia ja päästivät hänet tapaamaan presidentti Risto Rytiä, niin kuitenkaan poliittista murhaa ei tapahtunut, ilmeisesti siihen aikaan vastapuolen johtajien surmaamista pidettiin huonotapaisuutena. Liittoutuneetkaan eivät tiettävästi edes suunnitelleet Hitlerin murhaa, tosin siihen saattoi olla pelko siitä, että Saksan johtoon olisi Hitlerin jälkeen tullut viisaampi mies.

Luin joskus kirjan Mannerheimin turvajärjestelyistä ja ne paljastuivat olleen sota-aikanakin sangen vaatimattomat. Marskilla oli käytössään 10 - 20 turvamiestä, joista puolet olivat kokeneita poliiseja ja puolet suojeluskuntaan kuuluneita opiskelijoita. Koska turvamiehet olivat välillä lomilla ja välillä nukkumassa, niin montaa henkivartijaa Mannerheimin ympärillä ei yleensä pyörinyt.

Suuren osan jatkosota-ajasta Mannerheim asui Mikkelin Tuomiokirkon vieressä sijaitsevassa jykevässä kivitalossa, joka ei kuitenkaan ollut pomminkestävä. Marski myös liikkui Mikkelissä huolettomasti, joka asia ihmetyttää, koska kaupungin lähistölle kuitenkin pudotettiin monia desantteja. Voi hyvinkin olla, että Neuvostoliitto ei pitänyt häntä ns. strategisena kohteena, vaan uskoi hänestä olevan enemmän hyötyä elävänä, sillä hänen tiedettiin suhtautuvan Paasikiven lailla venäläisiin muita johtavia poliitikkoja ymmärtävämmin. 

Tuon termin "strateginen kohde" opin Irrtv:n Alpo Rusin haastattelusta, jossa hän kertoi, että Naton pitäisi ottaa Venäjän nykyjohto strategiseksi kohteeksi, jonka lausunnon tulkitsen niin, että Venäjän nykyjohto pitäisi surmata. Nato-maat ovat kuitenkin oikeusvaltioita eikä käsittääkseni poliittiset murhat kuulu oikeusvaltion periaatteisiin.

Tässä kuva Mannerheimin graniittisesta talosta:

Dimitri Tutšin alias Mitro Pilvehinen

Kun suomalaiset valtasivat syksyllä 1941 vepsäläisten asuttaman Soutjärven kylän, tapasivat he siellä reippaan hyvin suomea puhuvan talvisodassa puna-armeijan riveissä haavoittuneen Dimitri Tutšinin, joka teki miehittäjiin niin hyvän vaikutuksen, että hänet nimettiin Soutjärven kylänvanhimmaksi eli tärkeään luottamustoimeen. Hän sai kulkuluvan koko Aunuksen alueelle sekä oikeuden kantaa pistoolia. Suomalaisvallan aikana Tutšin muutti venäläisen nimensä karjalaiseksi Mitro Pilvehiseksi.

Mitro Pilvehistä pidettiin mallikelpoisena kylänvanhimpana. Tammikuussa 1942 hänet kutsuttiin Helsinkiin, missä presidentti Risto Ryti henkilökohtaisesti kiitti häntä toiminnasta, luovutti hänelle 1. luokan Vapaudenmitalin ja kävi laajan keskustelun kahden kesken Itä-Karjalan tilanteesta. Tapaamisen jälkeen Pilvehisestä tuli koko Itä-Karjalan piirien paikallisväestön edustaja. Isäni muisteli hankkineensa Pilvehiselle armeijan varusvarastosta uudet vaatteet ja saattaa olla, että vaatteiden uusiminen liittyi miehen matkaan presidentin luokse.

Sitä suomalaiset eivät kuitenkaan Mitro Pilvehisestä tienneet, että tämä oli Neuvostoliiton vakoilija, joka vakoilutietojen välittämisen lisäksi piilotteli talossaan desantteja. Kun suomalaiset kesällä 1944 olivat vetäytymässä Soutjärveltä, Pilvehinen jostain syystä ampui ohi pyöräilleen korpraali Rautiaisen, jonka tapauksen jälkeen häntä yritettiin tavoittaa ja hänen peräänsä ammuttiin konepistoolilla lippaallinen, mutta ilmeisesti häneen ei osuttu.

Sotahistoriallisen seuran tietojen mukaan Neuvostoliitto kuitenkin teloitti mestarivakoilija Dimitri Tutšinin vuonna 1946. Toisaalta itse olen jossain törmännyt sellaiseen tietoon, että soutjärveläiset olisivat epäilleet, että suomalaiset olisivat käyneet sodan jälkeen tappamassa hänet kostoksi, mutta tuota tietoa epäilen vahvasti.

Tässä linkissä Sotahistoriallisen seuran näkemys asiasta: https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/665

Vepsäläiset

Sen lisäksi, että minua harmittaa se, että en enää tässä elämässä taida päästä tutkimaan eilen mainitsemiani Inon raunioita, minua harmittaa myös se, etten taida päästä myöskään tutkimaan Äänisen rannalla asuvien vepsäläisten taidokasta veistokulttuuria, jollaisesta todistavat hirsirakennusten taiteellisesti veistetyt päädyt ja ikkunan puitteet sekä puutaiteilija Ivan Martsenjukin veistokset.

Onneksi löysin äsken netistä kiristillis-siveellisen Irrtv-kanavan arkistosta Soutjärven vepsäläisistä kertovan ohjelman. Vepsäläisiä on nykyään enää vain noin 6.000 henkeä ja hekin ovat hyvää vauhtia vaihtamassa puhekielensä venäjäksi. Jatkosota-aikana moni suonenjokelainen palveli Soutjärven suunnalla ja silloin siellä vielä pärjäsi hyvin suomen kielellä.

Kannattaa katsoa linkistä löytyvä Soutjärvi-ohjelma varsinkin kohdasta 19min 45 sek. eteenpäin, koska siitä lähtien Ivan Martsenjuk esittelee taidettaan. Tosin itse hän ei pidä näyttäviä veistoksiaan taiteena eikä hän edes ymmärrä, miksi hän on niitä tehnyt eikä hän usko asiassa edes olevan mitään järkeä. Minusta hän vaikuttaa olevan suuri taiteilija, joka yrittää taistella paikallisen kulttuurin puolesta päälle tunkevaa globalisaatiota vastaan.

Jostain syystä, jota en oikein ymmärrä, hän oli ohjelman tekovaiheessa veistämässä Matteuksen evankeliumia 52:lle puulevylle. Jotenkin asiasta tulee mieleen Daniel Medelplan, joka isovihan aikaan yritti pelastaa suomalaisten lukutaidon veistämillään puuaapisilla.

Ivan Martsenjukin Suonenjoen kärkkääläinen sukulaissielu oli ite-taiteilija Aulis Jalkanen, jonka tuhansia töitä esittelevä museo aukeaa tänäkin kesänä satunnaisten matkailijoiden iloksi.

https://www.permanto.fi/embed/video/229401409/338245907

 

 

Ino

Arvo Tuomisen Karjalan kierrosta katsoessani minussa heräsi halu, että vielä tässä elämässä pitäisi päästä käymään Karjalan kannaksen Uudellakirkolla sijaitsevan Inon linnoituksen raunioilla. Paikka on tietysti sotahistoriallisesti mielenkiintoinen, mutta se liittyy myös maailman kulttuurihistoriaan, koska siellä kuvattiin ainakin osittain Andrei Tarkovskin Stalker-elokuva, jonka elokuvan mystistä vyöhykettä räjäytetty linnake esitti. 

Stalker on jossain asiantuntijaäänestyksessä valittu maailman 29. parhaaksi elokuvaksi. Itsekin olen sen nähnyt elokuvakerhossa, mutta en sitä ymmärtänyt ja luulen, että ymmärtämystäni ei yhtään vaikeuttanut se, että filmin kelat esitettiin väärässä järjestyksessä.

Tarton rauhansopimuksen perusteella suomalaiset sitoutuivat räjäyttämään Inon linnakkeen, mutta vaikka meikäläiset ovat maailman rehellisintä kansaa ja melkein saksalaisten luokkaa täsmällisyydessä, niin siitä huolimatta linnakkeen viittä valtavaa 305 mm:n rannikkotykkiä ei onnistuttu tuhoamaan, vaan ne siirrettiin palvelemaan Suomen meripuolustusta. Vieläkin kaksi Inon tykkiä on asemissa Helsingin edustalla ja ainakin jonain itsenäisyyspäivänä niillä ammuttiin kunnianlaukaukset. Muistelen lukeneeni, että kranaattien sijasta putket oli täytetty vedellä, joten aseet oli muutettu vesitykeiksi.

Arvo Tuomisen ohjelmassa kerrotaan, että Inon linnakkeessa olisi valtavan kokoisia luolia, jotka ovat 300 metriä pitkiä ja 80 metriä leveitä. Korkeutta ei kerrottu, mutta yleensä kallioluolat ovat holvimaisia, joten korkeutta näillä kolmen jalkapallokentän kokoisilla luolissa saattaa olla kymmeniä metrejä. Numerohulluna ihmisenä mietiskelen, että 30 metriä X 8 metriä olisi jotenkin uskottavampi luolien koko.

Karjalan kierroksen voi katsoa tästä linkistä ja Inosta kerrotaan noin varttitunnin kohdalla https://areena.yle.fi/1-3458750

Monte-Criston kreivi

Vaikka olen kirjajuoppouteni vuoksi ollut valtaosan elämästäni nenä kiinni kirjassa, Monte- Criston kreiviä en ole koskaan lukenut ja vaikka en yleensä seuraa tv-sarjoja, koska pidän niiden katselua ajanhaaskuuna, joka johtaa tärviöön, niin tänä iltana aion ryhtyä seuraamaan tv-sarjaa Monte-Criston kreivi.

Tavallaan Monte-Criston kreivi liittyy sukuni historiaan sikäli, että se radioitiin kuunnelmasarjana jo ennen sotia ja vaarini Jussi Könönen kuunteli sarjaa innokkaasti. Vaarini radiokuunteluharrastuksen oli mahdollistanut kirjailija-päätoimittaja Jussi Kukkosen teknisesti erittäin lahjakas vanhin poika Veli Kukkonen, joka oli valmistanut vaarilleni radion ja tuonut siten kulttuurin Suonenjoen Rieponlahden erämaakylään.

Luulen, että kyseessä oli ns. kideradio, jonka kuunteluun ei sähköä tarvittu, sillä mikäli asiaa yhtään ymmärrän, laite otti käyttövoimansa suoraan radioaalloista. Kideradio oli pieniääninen ja ilmeisesti sitä kuunneltiin kuulokkeiden avulla. Mikäli kansalaisopisto joskus järjestää kideradion teko kurssin, tulen kurssille ilmoittautumaan, koska luulen, että kideradio toimii myös poikkeusaikoina silloinkin, jolloin netti- ja sähköverkko lakkaavat toimimasta.

Kukkosten suku on enemmänkin taiteellisuuteen taipuvaista, joka taipumus välillä on ilmennyt suoranaisena taiteellisena boheemiutena, joten luulen, että Veli Kukkonen oli perinyt kiinnostuksensa tekniikkaan äitinsä puolelta Könösten suvusta.  Esimerkiksi hänen enonsa liikemies Otto Könönen, joka hankki Rieponlahden kylän ensimmäisen auton jo kieltolakiaikaan, suunnitteli sota-aikana ihan vakavissaan tuulivoiman hyödyntämistä kylän sähköistämisessä.

Lahjakas Veli Kukkonen ei koskaan päässyt hyödyntämään kekseliäisyyttään siviilissä, koska hänen nuoruutensa meni sodassa ja jatkosodan lopulla hän kaatui luutnanttina Ilomantsin kovissa korpitaisteluissa. Monenlaisia sotatieteellisiä tutkimuksia on maassamme tehty, mutta vielä on tekemättä tutkimus siitä, miten paljon kansamme älykkyysosamäärä laski, kun suhteettoman suuri osuus kansamme parhaista pojista kaatui nuorina joukkueen johtajina viime sodissa. 

Jostain olen lukenut, että suomalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä oli vähän aikaa sitten pari pistettä muiden pohjoismaalaisten alapuolella ja sen asian saattaa sota selittää. Nykyään suomalaiset menestyvät älykkyystesteissä jopa muita pohjoismaita paremmin, jonka seikan saattaa selittää pitkä rauhanaika ja ehkä jossain määrin myös se, että muissa Pohjoismaissa on paljon maahanmuuttajia, jotka ovat tulleet muualta kuin Kauko-Idästä.

https://www.geni.com/people/Veli-Johannes-Kukkonen/6000000027892976811

Birgerin syrjähyppy

Harmi, että Yle on tällä hetkellä vähissä varoissa, koska Kuopion kaupunki on niin paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki ja kaupunkia hallinnut Hallmanien yrittäjäsuku niin värikästä, että suvun vaiheista saisi tv-sarjan, jonka rinnalla jokin Dallas olisi vain amatöörimäistä puuhastelua.

Lasse Lehtisen Hallman-kirja ei ole pelkkää hymistelyä, kuten sukuhistoriat yleensä ovat, vaan Hallmaneista kerrotaan rehellisesti myös vähemmän myönteisiä asioita. Kirja paljastaa, esimerkiksi sen, että sukukonsernin perustaja Birger Hallman oli bisneksien lisäksi kovasti kiinnostunut myös naisista. Harva ei ollut se kerta, jolloin hän asuntonsa ikkunasta kadulle katsellessaan huusi pojalleen, että: "Tuuppa paeka kahtommaan! Nyt on hyvännäkönen naenen".

Birger oli myös innokas mies saunomaan Väinölänniemen kuuluisassa kylpylässä ja kerran eräs häntä paljon vanhempi kylvettäjä Anna, joka oli jo seitsemän lapsen äiti, kylvetti häntä niin perusteellisesti, että seitsemäntoista vuotta myöhemmin Anna kuolinvuoteellaan tunnusti nuorimmalle tyttärelleen, ettei tämän isä olekaan hänen aviopuolisonsa juoppo renkimies Pekka Voutilainen, vaan tunnettu kauppaneuvos Birger Hallman.

Kylvettäjän suvussa säilyi tieto tapauksesta ja kun geenitekniikan kehitys teki mahdolliseksi lähes sadan vuoden takaisen isyysasian selvittämisen, kylvettäjä Annan tyttärenpoika, joka toimi Kuopion yliopistollisen keskussairaalan silmäosaston ylilääkärinä ja dosenttina, teetätti tarvittavan testin ja se paljasti, että hän tosiaankin oli Birgerin jälkeläisiä. Kirjan valokuva todistaa, ettei Hallmanin suvun edustaja ollenkaan pahastunut, kun uusi yllättävä sukulaismies esittelee hänelle geenitestin tulosta.

Hellittämättömät Hallmanit on iso ja kaunis eikä suinkaan halpa kirja: https://www.prisma.fi/tuotteet/111024358/lehtinen-hellittamattomat-hallmanit-kuopiolaisen-kauppahuoneen-150-vuotta-111024358

Nilsiän kirkon alttaritaulu

Vaikka Telluksen tilanne onkin katastrofaalinen, jouduin juuri päästämään oikein selkäkeikkanaurun, kun luin Lasse Lehtisen kuopiolaisesta Hallmanien yrittäjäsuvusta kertovaa kirjaa Hellittämättömät Hallmanit. Tosin teoksen alkuosasta päätellen kirjan parempi nimi saattaisi olla Hillittömät Hallmanit.

Selkäkeikkanauruni pääsi siinä vaiheessa, kun luin taiteilija Juho Rissasen Nilsiän vaiheista, hänhän vietti nuoruudessaan pitkän ajan Nilsiässä, jossa hän maalasi alttaritaulun pitäjän kirkkoon. Boheemiuteen taipuvaisen Rissasen maalausurakka venähti pitkäksi ja taulun hinnastakin syntyi taiteilijan ja seurakunnan välillä eriävä näkemys, jonka seurauksena taiteilija kosti kokemansa vääryydet, tosin suhteellisen lempeällä tavalla.

Nimittäin Lehtinen kertoo, että taulun yksikään kasvo ei täsmää Lähi-Idän kansojen rotupiirteiden kanssa, vaan paremminkin taulun väki muistuttaa nykyään Nilsiän Pallohaukkojen jalkapallokatsomon yleisöä. Taulun sadan päämiehen kypärän mallikin on löytynyt Nilsiän VPK:n varusvarastolta. 

Tosin kaikkien nilsiäläisten kanssa Rissanen ei riitaantunut, vaan moni sikäläinen naisenpuoli jäi kaivaten muistelemaan hurmaavaa taiteilijaa. Uskon, että varsinkin eräs alttaritaulun mallina ollut Saimi jäi Rissasta kaipaamaan, koska taiteilija oli saattanut hänet raskaaksi. Vihille meno tosin jäi, koska Saimi ei halunnut lähteä kulkumiehen matkaan.

Sikäli Juho Rissanen liittyy Hallmanien vaiheisiin, että kauppaneuvos Birger Hallman tarjoutui maksamaan Rissasen lasimaalauksen Kuopion Tuomiokirkkoon, mutta seurakunta piti taiteilijaa liian syntisenä tähän tehtävään. Lähestymiskieltoa maamme laki ei siihen aikaan tainnut tuntea.

Nilsiän kirkon alttaritauluun nimeltään Kristus haavoitettuna voittajana voi tutustua tässä linkissä: https://www.kirkkojakoti.fi/usko/kristus-haavoitettuna-voittajana/

Hullut

Taas olen eri mieltä Trumpin kanssa, joka oli äsken väittänyt, että Putin on tullut hulluksi. Väitteestä tulee mieleeni vanha savolainen sananlasku, jonka mukaan hullu hullun tunnistaa. Itse en kuitenkaan pidä Putinia hulluna, vaan vaarallisen julmana heittiönä, mutta jos Haagin sotarikostuomioistuin on hänen syyntakeisuudestaan toista mieltä mielenterveysseikkojen vuoksi, tulen kunnioittamaan oikeuden päätöstä.

Putin mentaalihygienian tilaa enemmän minua mietityttää Trumpin mentaalihygienian tila ja arvioisin hänellä olevan jonkinlainen persoonallisuushäiriö, josta saattaa olla tulevaisuudessa ihmiskunnalle myös hyötyä. Trump vaikuttaa olevan kovasti mielissään imartelusta ja niinpä, jos Stubb ehtii tämän lukea, niin kerron hänelle, että nyt hänellä on oiva tilaisuus soittaa golfkaverilleen ja kertoa, että Suomen ulkopoliittinen johto haluaa, että Trumpin loistava suunnitelma Gazan uudelleen rakentamisesta käynnistetään välittömästi, mutta palestiinalaisia sieltä ei kuitenkaan siirretä minnekään.

Gazan kaupungin, joka ennen tuhoaan oli asukasmäärältään melkein Helsingin kokoinen, nimetään Trumpcityksi, rakennetaan matkailuparatiisiksi, jonka keskeiselle paikalle pystytetään kullitettu Trumpin patsas, joka on samankaltainen kuin Pohjois-Koreassa olevat Kimin suvun hallitsijoita esittävät patsaat, mutta kooltaan se tulee olemaan valtavan paljon suurempi. Gazan kaistan, joka on pinta-alaltaan 400 km2 ja jossa asuu nyt yli kaksimiljoonaa ihmistä, nimi muutetaan raamatullisesti Edeniksi ja se rakennetaan nimensä mukaisesti paratiisiksi.

Stubb, voisi puhelussa myös korostaa, että sitten kun Gaza-projekti on saatu valmiiksi, presidentti Trumpille myönnetään Nobelin rauhanpalkinto ja hänet voisi vallan mainiosta julistaa myös pyhimykseksi. Uskon, että Trump tulee suhtautumaan Stubbin imartelevaan esitykseen myönteisesti.

https://yle.fi/a/74-20139404

Gazan lomaparatiisi

A-Talk-ohjelmassa jämäkkä suomalainen everstiluutnantti Juha Mäkelä kertoi, ettei usko, että yksikään eurooppalainen armeija suostuu Gazan väestön pakkosiirtoon ja hän oli myös sitä mieltä, että logistisesti 2 miljoonan ihmisen pakkosiirto on nykyaikana mahdoton operaatio, sillä se on Normandian maihinnousua vaativampi tehtävä.

Itse rohkenen olla asiassa eri mieltä. Luulen, että vaikka Israelin vakinainen armeija kieltäytyisi pakkosiirrosta, niin eiköhän operaation toteuttamiseen löydy vapaaehtoisia pyssymiehiä, sillä ainakin länsimaiden miehistä muutama prosentti on psykopaatteja, joita tunnesyyt eivät estä kauheuksista. Runsaat 80 vuotta sitten Euroopassa kansanmurha onnistui eivätkä moraaliset tai logistiset syyt sitä estäneet.

Gazalaisten pakkosiirtoa hankaloittaa myös se, että Israelin naapurimaat eivät suostu ottamaan palestiinalaisia vastaan. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Libanon ja Jordania ovat kunnostautuneet palestiinalaisten vainoamisessa. Muistelen jopa, että aiemmin oli se tilanne, että Jordania oli surmannut palestiinalaisia Israelia enemmän, mutta viimeaikaiset Gazan tapahtumat ovat luultavasti nostaneet Israelin tilastokärkeen.

Huomaanpa muuten olevani Trumpin kanssa pitkälle samaa mieltä Gazan tulevaisuudesta. Kannatan Trumpin suunnitelmaa siitä, että nykyinen täysin tuhottu 400 km2:n suuruinen Gaza Välimeren rannalla jälleenrakennetaan ja muutetaan Monacon kaltaiseksi lomaparatiisiksi maailman rikkaille. Siitä tosin olen Trumpin kanssa eri mieltä, että en kannata palestiinalaisten pakkosiirtoa, vaan sitä, että heidät otetaan töihin tulevaan Gazan lomaparatiisiin.

Tämä Gaza-keskustelu kannattaa katsoa: https://areena.yle.fi/1-72481046

Itä-Suomen pelastaminen

Ukrainan sodan ajan olen surrut sitä, miten Itä-Suomen oikein käy. Parikymmentä vuotta sitten, jolloin Venäjästä näytti tulevan normaali eurooppalainen valtio, kuvittelin, että Itä-Suomella menee kohta yhtä lujaa kuin tsaarin vallan aikaan, jolloin esimerkiksi Kitee oli maamme tieteellisteknisen kehityksen kärjessä, sillä maamme ensimmäinen höyrylaiva Ilmarinen puksutteli siellä. 

Vähän Ilmarista myöhemmin maamme ensimmäinen moottoriajoneuvo höyrytraktori Annikki liikennöi Karttulan teillä tuossa ihan lähellä paikkaa, jossa tätä kirjoitan. Ikävä myöntää, että katuvalot tosin tulivat Karttulaan vasta Helsingin jälkeen. Tieteellisteknisen kehityksen lisäksi myös kulttuuri kukoisti tsaarin aikaan Itä-Suomessa enkä malta olla mainitsematta Kuopiossa asuneita Ahoa, Canthia, Halosia enkä Järnefeltejä. 

Olen jyrkästi sitä mieltä, että Putin ja hänen roistokaverinsa olisi saatava tuomiolle Haagiin ja että Venäjän tulisi maksaa noin tuhat miljardia euroa sotakorvauksia Ukrainalle, mutta siitä huolimatta olen pitkään miettinyt, miten Itä-Suomelle tärkeät kauppasuhteet roistovaltio Venäjään voitaisiin  jälleen avata, mutta en ole keinoa keksinyt.

Mutta Arvo Ei-Poika Tuominen on viisaana miehenä keinon keksinyt. Nimittäin Viipurin ja Vainikkalan välille olisi saatava koko ajan liikennöivä lättähattuvuoro. Lättähattu ei mahdollistaisi välineellistettyä maahanmuuttoa, sillä Viipurissa kyytiin tulevien matkustusasiakirjat tarkistettaisiin ennen kyytiin pääsemistä. Luulenpa, että Viipuri-Vainikkala- lättähattu olisi hyvin suosittu, ja Itä-Suomen matkailuyrittäjät ja kauppiaat löisivät rahoiksi. Mielestäni matkan aikana venäläisille olisi syytä lukea Putinin hallinnon ja Ukrainan sodan vastaisia tiedotteita.

Arvo Ei-Poika Tuomisen haastattelun voi katsoa tästä: https://www.mtv.fi/lyhyet/d5965192b69a51d728be/video-pelko-yhdistaa-venajan-naapurimaita?fbclid=IwY2xjawKehFpleHRuA2FlbQIxMQBicmlkETFjVVVqWmlsaERZa1paelpnAR6BKQeVLSXgX6Gjq-uRQ6PegIBtTzoCp-gnSTsOmM8fmMzixxgawl5zqcb5tA_aem_JNNeVGCxU5ubHix4ClKivQ

Luvattu maa

Koska meno Lähi-idässä alkaa olla vanhatestamentillista, olen yrittänyt selvittää käsitettä Luvattu maa, josta Raamuttu kertoo. Raamattuhan kertoo, että Jumala lupasi Abrahamin jälkeläisille suurehkon maa alueen Egyptin rajapurosta Eufratin virtaan asti. Lupaus annettiin noin 4.000 vuotta sitten, joten lupaukseen liittyy tulkinnanvaraisuuksia. Ovathan esimerkiksi arabitkin Abrahamin jälkeläisiä. 

Monet tutkijat pitävät Abrahamia pelkkänä taruolentona ja tässä yhteydessä kannattaa myös muistaa, että nykyajan juutalaisten enemmistö on ainakin jonkun lukemani tutkimuksen mukaan ateisteja ja pitää jumalia ja muita henkiolentoja taruolentoina, kuten jo alikersantti Lahtinen teki ja joutui asian vuoksi vuonna 1941 yhteisössään pilkan kohteeksi, koska siihen aikaan luultavasti noin 90 % suomalaisista uskoi Jumalaan. Luin juuri kevään kohu-uutuudesta Jumalan synty -kirjasta, että nykyään vain 27 % suomalaisista uskoo kristinuskon mukaiseen Jumalaan.

3000 vuotta sitten juutalaisten ilmeisen oikeistopopulistinen poliittinen johtaja Mooses, jota häntäkin moni tutkija pitää taruolentona, kertoi saaneensa Jumalalta ilmoituksen, jonka mukaan Luvattu maa kuuluu juutalaisille, joilla on oikeus se vallata silloisilta asukkailta. Tämän jumalallisen ilmoituksen puutteena oli se, ettei Moosekselle selvästi kerrottu, miten Luvatun maan alkuperäiskansojen kanssa tulisi menetellä. 

Tosin yhden kansan osalta Jumala käsittämättömässä armossaan ja viisaudessaan antoi selvän menettelyohjeen:  1. Sam. 15:3 ”Näin sanoo Herra Sebaot [Jumala]: Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit.”

Jumala myöskin kerrassaan käsittämättömässä armossaan ja viisaudessaan yllytti tuhomaan amalekilaiset niin, ettei heistä jää mitään muistoa historiaan ja niin melkein myös tapahtui, koska tutkijat eivät ole pystyneet selvittämään, keitä amalekilaiset oikein olivat. Itse epäilen, että joku juutalainen uskonoppinut tulee vielä siihen tulokseen, että amalekilaiset ovatkin nykyisiä palestiinalaisia.

Tässäpä lisätietoa Luvatusta maasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luvattu_maa