Rossit - merkittävät urheilu- ja kulttuurivaikuttajat 27.12.2016, 19:26 Entistä traagisempia yksityiskohtia paljastuu tuosta joulun alla kertomastani Kakkisen rannan murhamysteeristä. Anne Koivistoinen nimittäin paljasti ansiokkaissa tutkimuksissaan, että murhattu Aatami Rossi oli sukulaismieheni. Hän oli Maria Mikontytär Koivistoisen ja Juho Rossin poika. Samaisen ruotusotamies Mikko Koivistoisen jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa olen itsekin. Mikko käytti myös sukunimeä Kost ja Kurdilainen. Kost on Ruotsin armeijan antama lyhyt ja ytimekäs sotilasnimi ja Kurdilainen viittaa taas vahvasti siihen, että hänen pietarilainen isovaarinsa Tuomas koukkasi Savoon Latvian Kuurinmaan kautta, jossa Tuomaksesta yritettiin tehdä maaorjaa huonolla menestyksellä. Tuomas nimittäin hukutti työnantajapuolensa edustajan ja souti sitten Savoon. Joten murhamiehen ja laittoman maahanmuuttajan jälkeläisiä tässä ollaan. Kahdeksan polven takainen esi-isäni todisti teollaan sen, että tämän suvun edustajille on turha tulla v-------aan, sillä siinä on monelle käynyt huonosti. Jonkin verran ylpeä olen siitä, että tavallaan kytkeydyn myös Rossien sukuun, sillä Rossit taas kytkeytyvät Komissaari Palmu-elokuviin, joten kulttuurisukuakin tässä vielä kaiken huipuksi ollaan, vaikka tyhmempi ei sitä huomaa. Tapanina telkkarista tuli taas noin kolmannenkymmenennen kerran Palmu-elokuvia ja yhdessä niistä Leo Jokela esittää pikkuhönössä savolaisittain murtaen humpan Silimät tummat. Komisario Palmun erehdys on valittu Suomen kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi ja Jokelan Tummat silmät-esitys on valittu elokuvahistoriamme hauskimmaksi kohtaukseksi. https://www.youtube.com/watch?v=FSj8zPnKCEU Kuten olen lukemattomia kertoja ja ehkä jopa kyllästymiseen asti paljastanut, niin Leo Jokelan pienviljelijä-metsurin olemus periytyy Suonenjoelta. Ei tosin Kärkkäälästä, vaan muutaman kilometrin päästä Salmisen kylältä, jossa syntyi Esa Rossi. Esa Rossi oli veturinkuljettaja-suksivoidetehtailija, joka valmisti ennen sotia maailman parasta suksivoidetta nimeltään Kiva. Rossi toimi myös hiihtomesenaattina, jonka tallin miehet olivat aikoinaan ylivoimaisia maailman hiihtoladuilla. Arto Terosen ja Juha Vuolteen kirjassa Kiveen hakatut paljastetaan, että näyttelijä Leo Jokela olisi ollut Esa Rossin lehtolapsi, eli savolaisittain Rasva-Rossin huorpoeka. Tarkastakaa vaikka itse yllä olevasta Youtube-linkistä, etteikö näyttelijä Jokela muistutakin olemukseltaan aivan tyypillistä sisäsavolaista pienviljelijä-metsuria. Tosin olen kuulustellut tästä asiasta erästä Rossin suvun edustajaa ja hän kiistää epäilyt jyrkästi. Myöskään tänä syksynä ilmestyneessä Leo Jokelan elämäkerrassa ei jostain merkillisestä syystä mainita miehen kuuluvan Suonenjoen Rossien sukuun.   . Kommentit (0) Joulun ihme 26.12.2016, 13:04 No onkos tullut kevät nyt talven keskelle, kun Uukuniemellä pajunkissat kukkivat joulupäivänä. Kyllä on mualiman kirjat sekasi. Pentti Linkola tuomitsi erään tieteiskirjailija Risto Isomäen teoksen, koska sen seksuaalikuvaukset olivat mielikuvituksettomia ja koska kirjailija suhtautui liian pessimistisesti kasvihuoneilmiön etenemiseen. Itsekin olen valmis tuomitsemaan Isomäen näkemyksen kasvihuoneilmiön etenemisvauhdista liian optimistisena, koska todellisuus näyttää olevan vieläkin synkempi. Toivon hartaasti, että olen tässäkin asiassa väärässä ja toivon myös lähes yhtä hartaasti, että maailmankaikkeuden vaikutusvaltaisimman ihmisen Donald Trumpin näkemys kasvihuoneilmiöstä on oikea. Toivon myös, että hänen näkemyksensä ydinaseiden lisäämisen tärkeydestä ainakin siihen asti, kunnes ihmiskunta viisastuu, on looginen ja järkevä, vaikkakin sen mielipiteen logiikka ei minulle ainakaan täysin avaudu. Muuten Trumpissa ja Putinissa on paljon yhteistä, sillä molemmat lienevät olleen lapsuudessaan tekemisissä koulukiusaamisen kanssa. Minusta Trump on tyypillinen koulukiusaaja ja Putin taas tyypillinen koulukiusauksen uhri.  Putin on selvästikin päättänyt kostaa kiusaajilleen ja sen hän varmaan tekeekin. Kommentit (0) Surkea tapaus Kakkisen järven rannalla 23.12.1881 27.12.2016, 19:25 Tasan 135 vuotta sitten 23.12.1881, joka oli silloinkin joulun aatonaatto, tapahtui Kakkisen järven rannalla kauheita.  Anne Koivistoisen minulle lähettämä Savo-lehden uutinen kertoi asiasta seuraavaa 3.1.1882: "Karttulassa Punnonmäen kylässä Kakkisen järven rannalla oli joulukuun 23. päivän vastaisena yönä tulipalo Adam Rossin mökissä, josta paloi ei ainoastaan asuntohuoneet, pirtti, kammari ja porstuvan kanssa, vaan itse mökin asukas Adam Rossi vaimoineen jäi tulen uhriksi. Ainoastaan muutamia osia ruumiin jäännöksistä löydettiin perästäpäin palon pohjalta. Ulkohuoneet ja eläimet jäivät palamatta. Onpa ihme, etteivät vainajat, jotka olivat keski-ikäisiä ja hyvin virkkuja ihmisiä, kerinneet päästä ulos tulen käsistä ovesta eli ikkunoista, joita oli yksi kullakin seinällä. Toisen ruumiin jäännökset kuuluvat olleen sängyn sijalla, toisen vähän etempänä. Rossilla sanotaan olleen joku summa rahoja kotonansa, niin on luultava, että tässä on ensin tapahtunut murha, että anastaa mökkiläisten rahat joulutarpeiksi ja sitten peittääksensä tätä hirveää tekoa pantu mökki tuleen." Savo-lehti ei ole katsonut aiheelliseksi mainita Adam eli Aatami Rossin vaimon nimeä; hän oli Ulla Jalkanen, os. Venäläinen, joka oli näköjään sen verran edellä aikaansa, ettei ottanut uudelleen avioiduttuaan viimeisimmän miehensä sukunimeä. Kärkkääläiset muistavat hänet Kuppari-Ullana.  Pariskunnan asuinpaikka tunnetaan nykyään Ullan rantana, ei Aatamin rantana. TÄMÄN JUTUN MYÖTÄ TOIVOTAN KAIKILLE OIKEIN RAUHALLISTA JOULUA! Kommentit (0) Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä 29.11.2016, 18:12 Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä. Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin. Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Kommentit (0) Saippua astalona 22.12.2016, 17:29 Yhä kummallisempia yksityiskohtia paljastuu tuosta eilen kerrotusta mäkihyppääjä Hemmo Silvennoisen pahoinpitelyrikoksesta 60 vuoden takaa. Nimittäin Kuopiossa vierailleet urheilutoimittajat Arto Teronen ja Jouko Vuolle kertoivat, että Silvennoisen mukiloinnissa käytettiin apuvälineenä, eli juridisessa mielessä astalona, saippuaa. En ollenkaan ymmärrä, mistä on kysymys, mutta Internetin rikostapauksia tutkiessani huomasin, että alamaailmassa on pahoinpitelyjä suoritettu vaatemyttyyn kiedotulla saippualla. Ehkä se jotenkin tehostaa iskujen vaikutusta. Ainakin Kuopion tilaisuudessa Silvennoisen naapurissa asunut nainen vakuutti Hemmon oleen ihan sinimusta Cortinan olympiamatkalta palattuaan. Aiemmissa rikostutkimuksissani olen saanut Silvennoisen tapauksesta selville seuraavaa: Lasse Erolan kirjasta Olympialaisten outoja tapauksia löysin vihdoin kauan etsimäni Savo-lehden jutun, jonka vuoksi Kuopio luultavasti menetti Cortinan mäkihypyn olympiakullan.  Jutun kirjoittajaksi luultu Hemmo Silvennoinen kutsuttiin kisakylässä hiihtäjien hotellihuoneeseen kuultavaksi asian johdosta, koska Kuopion poliisiurheilijoita edustanut hiihtäjä Veini Kontiselle oli lähetetty Kuopiosta kirjeessä kyseinen lehtileike. Silvennoisen selityksiä kuulematta kuopiolainen konstaapeli Veini Kontinen löi Silvennoista nyrkillä kasvoihin, jonka jälkeen ainakin Veikko Hakulinen ja August Kiuru jatkoivat sakinhivutusta, jonka seurauksena ruhjeille mukiloitu vahva ennakkosuosikki Hemmo Silvennoinen jäi seuraavan päivän mäkikisassa sijalle 10. Edesmenneen urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan konstaapeli Kontisen lisäksi pahoinpitelyyn olisi osallistunut myös eräs toinen Kuopion Poliisiurheilijoiden edustaja, joka tieto on minulle uusi ja yllättävä. Ja näin Savo-lehdessä luki - tosin vastuu kirjoituksesta ei ollut Silvennoisen vaan toimittaja Hemmo Kuuranhallan, joka oli omavaltaisesti lisännyt väriä Silvennoisen laatimaan asialliseen raporttiin kisapaikalta: "Aamulla heräsimme kello kuusi valtavaan meteliin ja luulimme jo lumivyöryn uhkaavan pikku Cortinan kylää. Me herrasmiesurheilijat - mäkihidalgot, tai miten kukin meitä haluaa nimittää - tajusimme silloin, että (hiihtäjillämme) oli edessään karsinta, joka lopullisesti tuli vaikuttamaan joukkueen valintaan. Pahinta meteliä piti kalakukkokaupungin konstaapeli Veini Kontinen, joka kurkku suorana juoksenteli kuin päätön kana ja ulvoi milloin mitäkin. Tämä siitä huolimatta, että tohtori Kunnas oli määrännyt Kontisen kilpailukieltoon, koska tarmokas hiihtäjämme oli saanut jännetulehduksen kämmeneensä. Tiainen ja Kortelainen näyttivät olevan pahassa ylikunnossa. Lieneekö se sitten alppitautia vai liika hermoilua, vai tosiaankin sitä, että mies on hiihtänyt itsensä loppuun?" Savolaisten välinen turpiinvetokisa ei päättynyt Cortinan hotellihuoneeseen, vaan kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa Minna Canthin kadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti kättelyssä  turhia kyselemättä. Mielestäni tapahtumapaikalle olisi saatava asiasta kertova muistolaatta. Pian Cortinan kisojen jälkeen vammoistaan toipunut Hemmo Silvennoinen voitti Salpausselällä mäkikisan, vaikka kaikki maailman huiput olivat paikalla. Kisajärjestäjien mustaa huumorintajua osoittaa  se, että voittajalle annettiin palkinnoksi kirjoituskone. Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo, että Hiihtoliitto määräsi vähän myöhemmin vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu, mutta ei heitä sentään tiettävästi palkittukaan. Arposen mukaan Silvennoistakaan ei rangaistu kaimansa pahoinpitelystä. Toimittaja kyllä meni tekemään poliisilaitokselle asiasta rikosilmoitusta, mutta laitoksen edustajat eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Olisiko rikosilmoituksen vastaanottamisesta kieltäytyminen johtunut siitä, että Kuopion poliisilaitos piti itseään jäävinä asian tutkimiseen, koska ilmeisesti laitoksen kaksi poliisia oli sekaantunut tapahtumavyyhtiin.   Kommentit (0) Kuopion menetetyt mäkihyppykullat 21.12.2016, 18:23 Eilen tuli ehkä turhaankin mustamaalattua maamme naishiihtoa. Yksi selitys naishiihtomaajoukkueemme sisäisiin jännitteisiin on, että joukkueen sisällä ei kilpailtu pelkästään maamme parhaan naishiihtäjän arvosta ja asemasta, vaan samalla myös maailman parhaan naishiihtäjän arvosta ja asemasta. Nykyisen norjalaisylivoiman aikana on vaikea uskoa sitä, että vuosikymmeniä suomalaiset naishiihtäjät ovat hallinneet maailman kilpalatuja. Suomen mieshiihtäjät ovat viime aikoina antaneet hyvin sopuisan kuvan henkilösuhteistaan, joka on tietysti hyvä asia, mutta mieshiihtäjien menstyskin on ollut heikkoa verrattuna vaikkapa 1950-lukuun, jolloin poikamme olivat maailman parhaita. Tosin käsittääkseni siihenkin aikaan mieshiihtäjien yhteishenki oli hyvin vahva. Siitä hyvänä osoituksena on se, että Cortinan olympialaisissa vuonna -56 miesten hiihtomaajoukkue kävi yhtenä miehenä mukiloimassa perusteellisesti kuopiolaisen mäkihyppääjä Hemmo Silvennoisen, joka oli uskaltanut Savo-lehden sivuilla väittää mieshiihtäjien hermoilevan ennen kilpailuja. Hemmo Silvennoinen oli Cortinan mäkikisan ennakkosuosikki, mutta sinisenmustaksi hakattuna hän jäi kisassa kymmenenneksi. Antti Hyvärinen ja Aulis Kallakorpi ottivat tosin Suomelle kaksoisvoiton. Vuonna -56 Kuopio menettiolympiakullan pahoinpitelyn vuoksi, mutta samoin kävi myös neljä vuotta aiemmin vuoden -52 Oslon olympialaisissa. Silloin mailman paras mäkimies Puijon Hiihtoseuran Matti Pietikäinen ei päässyt kisoihin, koska oli kilpailukiellossa lyötyään itseään noin kaksi päätä pitemmältä poliisilta nenän verille. Ja vuonna 1948 Matti Pietikäinen ja Kuopio menettivät olympiakullan tuomaripelin vuoksi. Pietikäinen hyppäsi kisassa metritolkulla muita pitemmälle, mutta siitä huolimatta hän jäi kolmen norjalaisen jälkeen neljänneksi, koska hänen rohkeaa etunojatyyliään pidettiin rumana norjalaisten ryhdikkäisiin hyppyihin verrattuna. Kommentit (0) Libretto 20.12.2016, 19:17 Koskaan en ole käynyt oopperassa enkä pidä sitä puutteistani suurimpana ja itse asiassa arvioisin hintahaarukan liikkuvan noin 500 euron huitteissa, jotta minut oopperaan saataisiin, mutta nyt olen niin kovasti innostunut oopperataidemuodosta, että jopa ikimuistoinen blogikirjoitusharrastukseni saattaa kärsiä oopperaharrastukseni vuoksi. Luin tuossa kohuhiihtäjäjätär Aino-Kaisa Saarisen kohukirjan ja sain siitä kipinän oopperaharrastuksen aloittamiseen. Tietääkseni perinteinen oopperaesitys käsittelee kuningattaria, prinsessoja, valtataisteluja, juonitteluja ja paheellisesti kuohahtelevia intohimoja ja juuri sellaisista asioista kertoo kohuhiihtäjättären kohukirja käsitellessään maamme naishiihtojoukkueen sisäisiä jännitteitä. Aion siis jatkuvan blogikirjoittelun sijasta keskittyä lähi aikoina hiihto-oopperalibreton työstämiseen. Luulen hiihto-oopperan olevan tulevaisuudessa Savonlinnan oopperajuhlien vetonaulan ja yleisömagneetin. Ja lopuksi Saarisen kirjan innoittamana urheilutietokilpailukysymys, joka erottaa miehet pojista. Missä lajissa Aino-Kaisa Saarinen on sijoittunut neljänneksi yleisurheilun SM-kisoissa, joita myös Kalevan kisoiksi kutsutaan? Kommentit (0) Murheellisten laulujen maa 19.12.2016, 20:14 Melkein joka joulu on telkkarissa näytetty ruotsalainen Fanny ja Aleksander-elokuva, jossa katsojille havainnollistetaan, miten  hauska juhla naapurissa joulujuhla, jossa porsaita äidin ovat kaikki. Ruotsalaiset ovat duurikansaa ja he elävät kevytmielisen ja hilpeän elämän. Eilen olin Uukuniemen kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja ja ne laulut olivat hartaita, mutta murheellisia lauluja. Suomalaiset ovat raskas- ja jopa synkkämielisyyteen taipuvaista kansaa. Ajatella nyt vaikkapa häkkiin suljettua mustapääkerttua, eli sylviaa, joka vankilassaan muistelee synnyinseutuaan ilmeisesti ihan konkreettisesti siivet leikattuina, kuten eräissä etelän maissa on tapana häkkilinnuille tehdä. Eikä se nälkiintynyt varpunen jouluaamuna, joka ei ollutkaan varpunen, vaan Topeliuksen pikkulapsena poisnukkunut poika, juuri naurata satunnaista laulajaa. Uukuniemen kirkossa korvaani särähti ja jopa silmääni pisti, että siellä joukolla esitettiin SOK:n mainossävel, eli Vexi Salmen sanoittama ja Kassu Halosen säveltämä Sydämeeni joulun teen. Ei olisi ainakaan Paanasen Yrjön aikaan Suonenjoen kirkossa mainossävelmiä esitetty; muistelen, että se tunnetuin Häämarssikin oli 70-luvulla kielletty. Vähän kevytmielisiä ovat Uukuniemen karjalaiset Savon körttiläisiin verrattuina. Kommentit (0) Pietikäisten vene 18.12.2016, 18:16 Hyvän tarinan mukaan Pietikäisen mäkihyppääjä-peltiseppäveljekset rakensivat verstaassaan teräksestä hienon ja ison veneen, joka ei sitten mahtunutkaan verstaan ovesta ulos, vaan rakennuksen seinä piti purkaa. Taistelijapari Teronen-Vuolteen mukaan tässä Pietikäis-tarinassa on poikkeuksellisesti edes jonkinlainen totuuden siemen. Pietikäiset kyllä rakensivat upeaa venettä, mutta se tapahtui pihalla eikä verstaassa. Vene ei ilmeisesti kuitenkaan jostain syystä koskaan valmistunut. Sen sijaan Pietikäisten naapuri rakensi sisätiloissa purren, joka ei mahtunut ovesta ulos, vaan seinä piti purkaa. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Sysmän vireä ilmailukerho veisti kerran puusta oivallisen lentokoneen Sysmän entisen mielitautiparantolan vintillä, ja se kone ei mahtunut ovesta, vaan seinä piti purkaa. Tapauksen koomisuutta lisää, että jostain minulle tuntemattomasta syystä Jalmar Finnen Hölmöläistarinat kytkeytyvät jotenkin Sysmään. Tosin eivät sysmäläiset tehneet lentokonetta puusta hölmöyttään vaan fiksuuttaan. Nimittäin puusta rakennetun lentokoneen käyttöikä on kymmenen kertaa metallista pitempi. Vanha kansa ilmaisi asian väittämällä, että missä rauta taittuu, siinä puu taipuu. Esimerkiksi saksalaisten Messerschmittien huippunopeus putosi 700 km/tunnissa viisikymppiä jo kymmenen käyttötunnin jälkeen, koska koneen runko löystyi. Kommentit (0) Aatto Pietikäinen 17.12.2016, 17:47 Arto Terosen ja Jouko Vuolteen luennosta opin sen, että veljeksistä liikunnallisesti lahjakkain Aatto Pietikäinen yritti pitkän tauon jälkeen paluuta mäkirinteeseen vielä ikämiehenäkin. Siihen aikaan mäkihyppy oli vain nuorten miesten harrastus, toisin kuin nykyään, jolloin nelikymppiset Janne Ahonen ja Toni Nieminen vielä ovat maamme parhaimmistoa. Aatto Pietikäisen ura sai vähän surullisen lopun, kun häntä ei Puijon kisoissa päästetty liiallisen juopumuksen vuoksi ollenkaan mäkitorniin. Aatto oli kuitenkin kritisoinut hyppykieltoaan, sillä hän ei ollut mielestään liian juovuksisha. Teroselta ja Vuolteelta opin senkin, ettei Aatto Pietikäisen viimeiseksi jäänyt alastulo ollutkaan ehkä sellainen, mitä olen itsekin joskus kertonut. Aatto Pietikäisen kuolemasta kuulin tarinan kouvolalaiselta taksikuskilta, jonka hyvä asiakas Aatto oli. Sen jutun mukaan Aatto oli kovasti ihastunut erääseen neitoseen ja oli kiivennyt vesiränniä pitkin neljänteen kerrokseen koputtamaan mielitiettynsä ikkunaa. Uljaan mäkikotkan kynnet olivat kuitenkin livenneet ikkunalaudasta ja niin suoritti mäkimies viimeisen alastulonsa, joka epäonnistui pahasti.  Teronen ja Vuolle kuitenkin esittivät myös vaihtoehtoisen selityksen tapahtuneelle, joka on aiemmin kerrottua versiota traagisempi. Tämän tarinan mukaan avioeron läpikäynyt Aatto yritti kiivetä vesiränniä pitkin tapaamaan lapsiaan. Mies oli ilmeisesti lapsirakas ihminen. Lapsirakkaudesta todistaa sekin, että eräs vanha rouva kertoi Isänmaallisen seuran tilaisuudessa, että Aatto oli lupautunut kerran heidänkin perheeseensä joulupukiksi. Aattoilta oli kääntynyt jo keskiyöksi, kun pukki Aatto Pietikäinen ja tonttuna esiintynyt Matti Pietikäinen vihdoinkin päräyttivät paikalle moottoripyörällä, vikka olivat kännissä kuin käet. Kommentit (0) En hallihe 16.12.2016, 19:25 Eilen urheilutoimittajat Arto Teronen ja Jouko Vuolle olivat Kuopion Isänmaallisen Seuran vieraana kertomassa värikkäistä Pietikäisen veljeksistä. Olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana. Tilaisuudessa huomasi jälleen sen, miten hyvä tarina on liian monta kertaa ristiriidassa todellisuuden kanssa. Pietikäisen veljeksistä kiertää monenlaista tarinaa, mutta ikävä kyllä niissä tarinoissa on mukana paljon epätotuutta; aina ei löydy edes totuuden siementä.  Monta hyvää Pietikäis-juttua pystyi toimittajapari osoittamaan täydeksi hölynpölyksi. Terosen mukaan esimerkiksi tarina siitä, että joltakulta veljeksistä olisi viinaputeli pudonnut kesken ilmalennon, on perää vailla. Tässä vaiheessa en enää edes pyytänyt puheenvuoroa, vaan kerroin omilla silmilläni lukeneeni jostain Risto Karlssonin kirjasta, että kerran Kouvolan mäenlaskukisoja haittasi niin sankka sumu, ettei hyppäämisestä tahtonut tulla mitään, mutta sitten kuitenkin sumun seasta syöksyi lentoon joku huimapäinen Pietikäisistä, joka kesken ilmalennon kuitenkin rääkäisi pelästyneenä, "en hallihe, en hallihe". Sitten mäkirinteeseen putosi ensiksi Jaloviina-pullo ja sen jälkeen itse hyppääjä, joka suoritti varman alastulon. Tämän jälkeen kuuluttaja ilmoitti, että kilpailussa seuraa hetken tauko, koska mäkeä kunnostetaan. Järjestäjien piti siis käydä hakemassa pullo parempaan tuulensuojaan alastulorinteestä. Tilaisuuden jälkeen kävin Teroselle kertomassa sen tositarinan Suomen urheiluhistoriaan kirjaamista varten, jonka mukaan kerran Matti Pietikäisen yllätti kilpailumatkalla Mikkelin asemalla jano ja hän vaihtoi mäkisuksensa vodka-pulloon. Tosin siteet hän otti talteen. Kilpailupaikalla Matti kiinnitti siteet tynnörilautoihin ja voitti niilläkin välineillä kisan ylivoimaisesti. Korostin Teroselle sitä, että olen kuullut tarinan Kupsin veteraanikatsomossa ja tämä tarina on varmasti Jumalan tosi. Kommentit (0) Berijan murha 15.12.2016, 19:26 Olen joskus aiemminkin kertonut entisen eduskunnanpuhemies Mikko Pesälän muistelmista, jotka ovat harvinaisen hauskat muistelmat poliitikon muistelmiksi, mutta yksi vähemmän hauska tarina muistelmista löytyy. Nimittäin Ahti Karjalainen kertoi Pesälälle sen, mitä Nikita Hrutshov paljasti Tbilisin Dynamon oikean puolustajan Lavrenti Berijan syrjäyttämisestä. Berijastahan tuli jalkapallouran jälkeen Stalinin aikaisen Neuvostoliiton salaisen poliisin pelätty päällikkö. Salainen poliisi tunnettiin silloin lyhenteellä NKVD. Stalinin kuoleman jälkeen Berija oli vahvin ehdokas valtion johtoon, mutta miehen verisen historian vuoksi häntä pelättiin kovasti. Hrutshevin mukaan Berija liikkui aina turvamiesten ympäröimänä, mutta NKP:n politbyroon istuntoon mies kuitenkin tuli aina ilman turvamiehiä. Niinpä Hrutshov kumppaneineen saapui erääseen politbyroon kokoukseen jo puoli tuntia ennen sen alkua päättääkseen Berijan tappamisesta. Kun sitten Berija astui kokoussaliin, ovella odottanut kenraali ampui hänet siihen paikkaan. Niin yksinkertaista se on, kun toimen miehet ovat asialla. Lainopillisessa mielessä kyseessä oli selkeä murha. Tuosta Berijan syrjäyttämisestä liikkui monenlaisia tarinoita ja Wikipedian mukaan tapauksen kulku oli seuraava: "Kuvaukset Berijan viimeisistä hetkistä vallassa vaihtelevat huomattavasti. Viimeisimpien kuvausten mukaan Hruštšov kutsui presidiumin koolle 26. kesäkuuta ja hyökkäsi Berijaa vastaa ja syytti tätä brittien agentiksi. Berija oli syytöksistä täysin ymmällään. Molotov ja muut puhuivat myös Berijaa vastaan, ja Hruštšov ehdotti hänen välitöntä erottamistaan. Georgi Malenkov painoi nappia, ja marsalkka Georgi Žukov ja ryhmä aseistettuja miehiä ryntäsi huoneeseen ja pidätti Berijan. Berija vietiin Lefortovon vankilaan ja sitten Moskovan ilmapuolustuksen komentajan ja Hruštšovin sota-ajan ystävän, kenraali Kiril Moskalenkon päämajaan. Hänen pidätyksensä pidettiin salassa, kunnes hänen lähimmät luottomiehensä saatiin vangittua. Puna-armeijan yksiköt riisuivat aseista Berijan alaiset NKVD:n joukot Moskovassa. Pravda ilmoitti Berijan pidätyksestä 10. heinäkuuta ja antoi kunnian Malenkoville ja kertoi Berijan rikkoneen puoluetta ja valtiota vastaan. Syksyllä länsivalloissa levisi huhu, että Berija olisi päässyt pakenemaan. Huhu osoittautui virheelliseksi. 16. joulukuuta ilmoitettiin, että Berija ja kuusi rikoskumppania olivat olleet ulkomaisen tiedustelun palkkalistoilla ja juonineet jo vuosia ottaakseen vallan Neuvostoliitossa ja palauttaakseen kapitalismin. Berija tuomittiin erityistuomioistuimessa, eikä hänelle sallittu edustajaa eikä valitusoikeutta. Kun kuolemantuomio julistettiin, Berija anoi Moskalenkon mukaan polvillaan armoa, mutta hänet ja hänen alaisensa teloitettiin välittömästi. Hänen vaimonsa ja poikansa lähetettiin työleirille. Berijan kuoleman jälkeen MVD hajotettiin ja salainen poliisi alennettiin ministeriöstä komiteaksi (nimellä KGB), eikä kukaan tiedustelujohtaja enää saanut samanlaista valta-asemaa kuin Berija." Kommentit (0) Työllä ja tuurilla 13.12.2016, 16:41 Tervolalaisen suo-ojan pohjalla rohkeni lapiota käyttävä Reino Paasilinna uskoutua veljilleen Ernolla ja Artolle katsoessaan ohiajavaa kuorma-autoa ja kertoa, että hän on haaveillut kohoavansa elämässään vielä joskus kuorma-auton apumieheksi. Suonenjoen Mustolanmäellä suo-ojan kaivuussa ollut Veli Loikkanen suunnitteli pääsevänsä vielä Reino Paasilinnaakin korkeammalle, eli hän haaveili peräti maanrakennuskoneasentajan arvosta ja asemasta. Veli Loikkasen, joka on syntynyt 1949, olisi pitänyt olla ikänsä puolesta ojankaivuun sijasta olla vielä kansakoulussa, mutta se homma oli jäänyt kesken, kun hyväpäinen poika meni oppikouluun. Ne opinnot eivät onnistuneet, koska hän ei uskaltanut enää toisella luokalla mennä ollenkaan Suonenjoen Yhteislyseolle, kun siellä terrorisoi se kuuluisan poliisin melkein yhtä kuuluisa poika. Mutta ei tullut Velistä maatalouskoneasentajaa, koska hän pääsi ammattikoulun kirjapainolinjalle, jonne soveltavuustestit viittasivat. Vajaalta kansakoulupohjalta mies päätyi lopulta kirjapainoalan yrittäjäksi ja  menestyi siinä hommassa niin, että pystyi jo suhteellisen nuorella iällä vetäytymään ymmärtääkseni vähintäänkin vakavaraisena miehenä työelämästä. Nyt mies on julkaissut kirjan vaiheistaan ja hyvän kirjan onkin julkaissut. Turhaan mies ei ole Päätaloa lukenut. Veli Loikkasen muistelmateos Työllä ja tuurilla - Muisteluksia elämän mutkista ja oikosista voisi vallan hyvin olla oppikirjana tuleville opettajille ja varsinkin niille, jotka yrittävät kouluttaa tulevia yrittäjiä. Jostain kumman syystä ne työhullut ja hullunrohkeat yrittäjät näyttävät löytyvän niiden joukosta, jotka eivät pääse liiemmälti koulumenestyksellään ylpeilemään. Eiköhän se Einari Vidgrenkin kehittänyt Ponssensa tukkikämpillä  ja tietääkseni nykyiselle suurliikemies Toivo Sukarille osoittautui kauppakoulun matematiikka ylivoimaiseksi asiaksi. Seuraavaksi Veli Loikkanen voisi kirjoittaa pelkästään siitä vähän toisella kymmenellä olevasta pikkupojasta, joka harhaili päivät kirkonkylällä, kun oppikouluun ei uskaltanut mennä sen tunnetun poliisin melkein yhtä tunnetun pojan vuoksi ja joka odottaa kotinsa pakkohuutokauppaa, kun työhullu pk-yrittäjä-isä ei saanutkaan asiakkaitaan maksamaan laskujaan. Päätalon Loikkanen on jo lukenut, mutta seuraavaksi voi lisäoppia ottaa Antti Hyryltä, joka tuotannollaan osoittaa sen, ettei hyvän kirjan tarvitse olla paksu mölläri. Veli Loikkasen Työllä ja tuurilla kirjan voi tilata osoitteesta eero.kunnas@finepress.fi ja se maksaa 20 €, joka sisältää mahdollisen postimaksun. Kommentit (1) Messerschmitt Bf 109 15.12.2016, 19:28 Olen kyllä erinomaisen hyvä ihminen huomaamaan rikan lähimmäisen silmässä, mutta en malkaa omassani. Huomasinpa tuossa Kuoleman porteilla kirjassa olevan sellaisen sotahistoriallisen virheen, että siinä kerrottiin suomalaisten Messerschmitt Bf 109 hävittäjien saatelleen kesällä 1942 Hartikaisen partion kuljetuslentoa Vienan Karjalan erämaahan. Suomi hankki Mersu-hävittäjänsä vasta vuonna 1943, joten ne saattokoneet eivät olleet ainakaan suomalaisia tai jos olivat, niin olivat jonkin muun merkkisiä väkivallanvälineitä.   Muuten melkoisia aineita olivat kirjassa mainitut saksalaiset Pervitin-pillerit, joiden avulla sitten sodan jälkeen suomalaiset hallitsivat maailman hiihtolatuja.  Esimerkiksi kaukopartiomies Aimo Koivunen alkoi talvella -44 tuntea voimakasta uupumusta retkellään siellä jossakin vihollisen selustassa ja hän  turvautui lopulta mukanaan olleisiin piristeisiin. Mies oli kuitenkin jo sen verran sekaisin, että nappasi yhden pillerin sijasta niitä yhden kourallisen.   Ja sitten alkoikin matka kummasti taittua. Kovassa pakkasessa hän hiihteli seuraavan parin viikon aikana sekavassa mielentilassa umpihangessa ainakin reilut 400 kilometriä ravintonaan männynkasvaimet ja yksi raakana nautittu kuukkeli. Lopulta Koivunen hiihti miinaan ja makasi lumihangessa viikon päivät apua odottaen. Kun hänet saatiin lopulta pelastetuksi, oli hänen sydämensä lyöntinopeus lähes 200 kertaa minuutissa. Paino oli pudonnut 43 kiloon. Ei ihme, että amfetamiinia käytettiin myös laihdutuslääkkeissä.  Kommentit (0) Kuoleman porteilla 13.12.2016, 19:02 Minä, joka olen mielessäni varautunut yhteiskunnan totaaliseen romahtamiseen ja jo varustautunutkin sitä asiaa varten erilaisin sähköverkosta riippumattomin apuvälinein, luin suurella mielenkiinnolla Patrik Berghällin kirjan Kuoleman porteilla. Kuoleman porteilla kertoo ilmavoimien kaukopartio-osasto Hartikaisen tarinan. Osaston partioretkillä oli mukana vain neljä sotilasta, ja retket olivat vaikeita. Sotahistorian pisimmällä kaukopartiomatkalla sotilaat elivät yli kaksikymmentä päivää ilman muonatäydennystä ja taivalsivat nälkää nähden lähes 250 kilometriä Vienan-Karjalan korpia. Kirjasta paljastuu, miten vaikea on pienenkin miesporukan selvitä edes kesäaikaan hengissä erämaassa pelkillä luonnonantimilla. Neljä huippukuntoista ja hyvin koulutettua miestä kuoli kolmessa viikossa melkein nälkään, kun ulkopuolista huoltoa ei ollut. Jos suomalaisille hiihtäjille tuttua Pervitin-nimistä amfetamiinijohdannaista ei olisi ollut, niin Vienan Karjalan korpeen neljän miehen porukka olisi jäänyt. Pervitinin lisäksi miehet selvisivät kantarellien avulla. Kirja todistaa sen, mitä olen rouvallekin monta kertaa vakuuttanut, että nimenomaan matoiset sienet ovat arvokkaita, koska madoissa sienten sisältämät rasvat, proteiinit ja hivenaineet ovat tiivistetyssä muodossa. Pelkkiä madottomia sieniä raavasmies joutuu syömään päivässä ämpäritolkulla tyydyttääkseen ravinnontarpeensa, kun taas sienimadot ovat ravintoarvoltaan kanan luokkaa. Tietysti jos Hartikaisen partio olisi saanut samoilla metsiä rauhassa ja ampua riistaa ja pyytää kaloja, ruokahuolto-ongelmia ei olisi tullut, mutta kirjassa kerrotussa tapauksessa miehet joutuvat juoksemaan koko ajan mutkitellen takaa-ajaajiaan karkuun, eikä metsästykseen tai kalastukseen ole tilaisuutta. Yhden peuran miehet tosin ampuvat heti alkumatkasta, ja minulle jäi hieman epäselväksi se, etteikö sen saaliin turvin nelikko olisi selvinnyt kotiin. Ilmeisesti oli niin, että peuran paistamiseen ei jäänyt aikaa ja raaka liha käy terveyden päälle varsinkin, kun se mätänee repussa muutaman päivän. Kommentit (0) Suomi on sählyn maailmanmestari, maailmanmestari, maailmanmestari 11.12.2016, 20:23 Tautivuoteeltani käsin sydänlihaksen tulehtumisen uhallakin seurasin sählyn mm-loppuottelua ja totesin kyseessä olevan erittäin jännittävän urheilumuodon. Urheilumuodon jännittävyyttä lisää myös se, etten hallitse urheilumuodon sääntöjä alkuunkaan. Minun kouluaikaani meistä kasvatettiin ennen kaikkea hyviä hiihtäjiä ja suunnistajia sekä samalla maailman parhaita metsätaistelijoita. Sähly on peruskoululaitoksen lahja Suomen kansalle ja itse olen kansakoulumiehiä. Opiskeluaikaan ja työelämässä harrastin sählyä, muttaa sääntöjä en silloinkaan tuntenut eivätkä niitä tunteneet muutkaan, mutta siitä huolimatta säännöistä syntyi hirveitä riitoja eikä harva ollut se kerta, jolloin johtavat virkamiehet alkoivat sääntötulkinnoista kinatessaan töniä toisiaan, joka ei ole tavallista maamme työelämässä, jossa yleensä ei työtoveriin kosketa. Tavallaan olisin ollut valmis säälistä antamaan äsken maailmanmestaruuden ruotsalaisille, koska onhan sähly heidän keksimänsä kansallispeli, joka alkuaikoinaan nimenomaan korosti ruotsalaista sosialidemokraattista tasa-arvoajattelua; sählymailatkin olivat aluksi letkuvartisia ja sellaisilla pelattaessa kaikki ovat yhtä hyviä. Pesäpallon maailmanmestaruuden haluan sen sijaan säilyvän lajin kehittäjäkansalla ja vielä tällä hetkellä olemme lajissa maailman parhaita, mutta nähtäväksi jää, miten pitkään johtoasemamme säilyy. Nimittäin intialaiset ovat suurin joukoin löytäneet pesäpallon ja voi olla, että tulevaisuudessa ne jyrää meitin. Kommentit (0) Seksuaalikuvaukset 10.12.2016, 19:48 Kaikki se, mitä eilen kerroin vasta vuoden 2026 Linnankutsujen tapahtumista, joissa koko maamme valtaeliitti poistui äkillisesti keskuudestamme, olikin vain alkulämmittelyä eli urheilukielellä verryttelyä. Nyt Isomäen Haudatun uhan sivuilla on päästy jo juhlien jatkolle ja nyt vasta sattuu ja tapahtuu. Maapallon kallein rakennus, eli Olkiluodon kolmosvoimala, on juuri saatu kahden vuosikymmenen rakentamisen ja purkamisen jälkeen hyötykäyttöön, joka seikka kuulostaa vähän turhan mielikuvitukselliselta asialta näin tieteisromaanissakin, mutta niin Isomäki kuitenkin rohkenee kirjoittaa. Myös Isis on kiinnostunut voimalan käyttämisestä hyödykseen ja suunnitellut maailman suurimman reaktorin muuttamisen törkypommiksi, jonka avulla koko syntinen Eu muutetaan kerralla asumattomaksi autiomaaksi. Enempää en halua kirjan juonesta paljastaa, vaan jätän juonen paljastamisen lukijan vastuulle. Mutta haasteelliselta vaikuttaa maamme tilanne joulukuussa 2026. Lopuksi korostan sitä, että Risto Isomäki on kehittynyt kirjailijana suuresti. Muistan, miten kymmenisen vuotta sitten kalastaja Pentti Linkola tuomitsi erään Isomäen kirjan liian pessimistisenä ja sen sisältämät seksuaalikuvaukset liian mielikuvituksettomina. Isomäen kirjat ovat edelleen pessimistisiä, mutta seksuaalikuvaukset ovat kehittyneet selvästi mielikuvituksellisempaan suuntaan. Muuten se Linkolan liian pessimistisenä pitämä teos taisi olla se, jossa Isomäki kuvitteli, että kerran vielä tulee oikein helvetillinen tsunami, joka pyyhkäisee rannikolle rakennettuja ydinvoimaloita mereen. Kirja ilmestyi lokakuussa ja helvetillinen tsumani, joka tappoi satoja tuhansia ihmisiä ja hajotti yhden rakenteilla olleen ydinvoimalan ilmestyi saman vuoden joulukuun lopulla. Kommentit (3) Linnanjuhlat 2026 09.12.2016, 19:33 Eikä vieläkään päästä eroon Linnan pukuloistosta. Terveyteni on palaillut pätkittäin siten, että tänään pystyin jo vähän lukemaan Risto Isomäen uusinta tieteisjännäriä Hadattua uhkaa. Siinäkin aluksi vietetään Linnan juhlia, mutta laskujeni mukaan noin vuoden 2026 Itsenäisyyspäivän vastaanottoa presidentinlinnassa. Perinteiseksi muodostunut tilaisuus saa uusia ja yllättäviä piirteitä, kun ilmenee, että terroristijärjestö Isis on päässyt lisämaustamaan juhlaruokia siten, että valtakunta hetkessä menettää koko eliittinsä ja sen jälkeen on epäselvää, kuka maata johtaa. Isis ilmottautuu terrori-iskun tekijäksi ja vaatii, että Eu:n tulee myöntää, ettei ole olemassa kuin yksi Jumala ja ettei tällä voi olla poikaa. Vaatimusta tehostetaan sillä, että järjestö kertoo kaapanneensa yhden Loviisan ydinvoimalan ydinjätettä kujettaneen rekan lastin, eli 30 tonnia radioaktiivista ainetta ja tekevänsä sillä 100 Eurooppalaista suurkaupunkia asuinkelvottomiksi, ellei Isisin vaatimukseen suostuta. Itse kyllä tuossa tilanteessa heti myöntäisin, että eiköhän se asia voi nuinkin olla, kuin uskonsoturit väittävät. Toisaalta Eu:n päätöksentekokyvyn tuntien epäilen, että elämme haasteellisia aikoja joulukuussa noin kymmenen vuoden kuluttua. Kommentit (0) Luomuasuste 08.12.2016, 19:33 Eilisestä pukujuhlasta vielä sen verran, että minulle on urheilupiireistä viestitty, että illan näyttävin hiuslaite oli entisellä Suomen hiihtäjien päävalmentaja Immo Kuutsalla, josta seikasta tunnen hiihtourheilun innokkaana ystävänä syvää ylpeyttä. Itsekin joutunen kohta jäljittelemään Kuutsan hiuslinjaa. Siitäkin minua on infottu, että jonkun ex-julkun nännit olivat näpöttäneet ja nyt hänet tuntee tiettävästi koko maailma. Ja joku kaunotar herätti kuulema huomiota, koska hänen juhlakolttunsa oli valmistettu kierrätykseen soveltumattomista muovipulloista. Jos joku aikoo ensi vuonna tehdä saman tempun, niin meillä on lauteiden alla kokonainen jätesäkillinen samanlaisia juhlapukupulloja ja vaikka Kärkkäälä-kirja myy ällistyttävän hyvin, niin jonkin verran jää kuitenkin laskujeni mukaan tähteeksi pakkausteippiä, niin senkin voi lahjoittaa puvustustarkoitukseen. Siinä samassa säkissä on myös muutama Baltika-tölkki, jotka eivät kelpaa kierrätykseen ja nekin voi minun puolestani vallan mainiosti ripustaa juhlapuvun somisteiksi. Luomupukeutuminen on siis aikamme muotitrendi. Sitten kun minut kutsutaan linnaan, tulen sonnustautumaan kokotuohiseen juhlapukuun. Tuohivirsuihini punon kolme valkeaa raitaa, niin niitä tullaan pitämään kalliina merkkituotteena. Kommentit (1) Epäsymmetriset kengät 07.12.2016, 20:04 Elämä saattaa voittaa myyräkuumeen, mikäli pystyn juomaan kaksi litraa puhdasta vettä päivässä. Tehtävän luulisi olevan helppo, koska isänikin  pystyi juomaan useita litroja päivässä ja jopa olutta, joka on kovempi juttu. Ainoana suomalaisena en katsonut Linnan pukuloistoa, vaan tyydyin kuuntelemaan selostusta toisella korvalla. Suurimman huomion tilaisuudessa saivat osakseen Robinin, kuka hän sitten onkaan, ei ainakaan minun nuoruuteni voimistelija-laulaja Esa Simonen alias Robinin, vaan jonkun ihan muun Robinin eripariset jalkineet. Se on kuulema uutta muotia, mutta vanhana elämää nähneenä miehenä voin vakuuttaa, että kyseessä ei ole uusi muoti, vaan jalkinemuotisuuntaus, jonka silloinen ulkoministeri Pertti Paasio kehitti noin 30 vuotta sitten. Paasio oli ministeriksi harvinaisen fiksu, mutta siitä huolimatta hän joutui eriparikenkien synnyttämän mediakohun vuoksi luopumaan tehtävistään kansakunnan hyväksi. Hän joutui luopumaan tapauksen seurauksena muistaakseni myös ihmisarvostaan. Tosin kengät eivät olleet ehkä ainut syy. Hänellä oli myös lievä-änkytysvika, jota varsinkin humaanit kulttuurityöntekijät pilkkasivat armotta. Itse muistan, kuinka media tivasi jonnekin tärkeään ja vaativaan kansainväliseen tehtävään, joka saattoi liittyä idänsuhteisiin, lähtevältä ulkoministeri Paasiolta, että pelottaako ja tämä vastasi mielestäni erittäin vakuuttavasti, vaikkakin änkyttäen, että "me emme pelkää mitään".  Kommentit (0) Myyräkuume	04.12.2016, 18:54
Olen jo lähes kymmenen vuoden ajan lähes joka ilta klo 19 tarttunut tietokoneeni hallintalaitteisiin ja päivittänyt blogini, koska uskon ihmisten huolestuvan ja levittämään ennenaikaista ja liioiteltua tietoa kuolemastani. Tänään oli päivitys jäädä väliin, koska kunto on sellainen, etten jaksa sen pitkähäntäisen suositun kotieläimen nimeä lausua. Minulla on nimittäin jo neljättä päivää kova kuume. Mitään muuta taudin oiretta ei ole. Lääkärin mukaan veriarvot olivat hyvät ja verenpaine nuorten miesten luokkaa, joten bakteerista ei ole kysymys. Lääkäri epäili myyräkuumetta ja asiaa saattaa selvitä huomisissa tutkimuksissa. Olen koko ikäni elänyt hiiren, rotan ja myyrän paskan keskellä ja luulin, että olen tuon pelottavan taudin jo moneen kertaan sairastanut. Lääkäri lohdutti sillä, ettei tauti ole välttämättä pitkä ja kivulias, koska häneltäkin on potilas myyräkuumeeseen heti käsiin kuollut. Muuten tämä oli johdanto. Tuota Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä-kirjaa on vielä pieni erä myymättä ja ostakaa nopeasti ennen kuin painos loppuu taikka kirjan myynti lakkaa muista syistä. Kommentit (0)
Paidan kattoon nosto	03.12.2016, 19:51
Kuuntelin radiosta äsken, miten jääkiekkolegenda Kimmo Timosen paita nostettiin jäähallin kattoon syvän kunnioituksen osoituksena. Tuossakin rituaalissa olisi jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle kansanperinteen lisenssille väitöskirjan aihe. Erikoista Niiralan montun tapahtumassa oli se, että itse juhlakalu piti oikeasti hauskan puheen. Siinä oli savolaista sanarieskaa parhaimmillaan. Timonen ei ole tyhmä mies, kuten monien jääkiekkoilijoiden, pakkien varsinkin, väitetään olevan. Lopuksi Timonen kiitti monia tahoja siitä, että hänestä on tullut varakas mies ja minusta väite oli vain nöyryyttä, rehellisyyttä ja huumoria. Olen Timosen kanssa enemmänkin kun hyvän päivän tuttu. Nimittäin joskus reilut kymmenisen vuotta sitten Kuopioon muuttoni jälkeen törmäsin mieheen kadulla ja alitajuisesti pysähdyin tuijottamaan häntä saksanseisoja-koiran lailla. Timosen ilme muuttui mietteliääksi ja sitten hän tervehti minua kohteliaasti. Hän todennäköisesti uskoi, että olen joku vanha koulukaveri eikä hän halunnut antaa vaikutelmaa siitä, että hattuun on noussut.   Kommentit (0)
Mannerheim ja Suonenjoki	02.12.2016, 19:26
Kun lukee enemmän, niin luule vähemmän. Ennen luulin, ettei Marski liity mitenkään Suonenjokeen, mutta olen kirjasta omin silmin lukenut, että hänellä on hyvin tiivis asiallinen yhteys mansikkakaupunkiin. Nimittäin kun Mannerheim aloitti vuonna 1918 sotatoimien johtamisen Seinäjoen asemalla pysäköidystä junanvaunusta, yritettiin hänet murhata. Kaikki eivät nimittäin olleet ihastuneita siihen, että ilmetty ryssän upseeri komensi valkoista armeijaa. Murha yrityksen jälkeen vaunu ympäröitiin piikkilankaesteillä. Olen tavallisesti luotettavista lähteistä saanut tietää, että murhayrityksen taustalla oli erään suonenjokelaisen herrasmiehen vaari. Murhayrityksen epäonnistuttua mies surmasi itsensä. Kysyin dosentti Teemu Keskisarjalta, että eikös tapaus olisi hyvä kirjan aihe. Dosentti muuttui mietteliään näköiseksi ja myönsi, että murhayritys on hyvä kirjan aihe. Keskisarjahan on erikoistunut kirjoissaan väkivaltaan, seksiin ja perversioihin. Mannerheimista on tehty noin 700 tutkimusta, mutta murhayritys on täysin tutkimatta. Keskisarja julkaisee kirjan puolen vuoden välein, joten tuskin kestää vuottakaan, kun tiedämme totuuden tuosta vaietusta asiasta. Kommentit (0)
Hulttio Mannerheim	01.12.2016, 19:20
Eilen Teemu Keskisarja luennoi hulttio Mannerheimistä Kuopion Isänmaallisen seuran ja Kirjakauppa Rosebudin järjestämässä tilaisuudessa. Olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana. Keskisarjan alustus oli värikäs ja hauska. Hän käytti myös sattuvia ilmaisuja. Tuskin ennen on Marskista sanottu nykysuomella, että "Mannerheimiä kyr-i" jokin asia. Ja hulttiohan se Mannerheim varsinkin nuorempana oli. Nykyään kirjoitettaisiin vallan iltapäivälehdissä, mikäli luokan häirikkö oppilas pitäisi tapanaan ampuilla tritsalla teräskyniä luokkatovereidensa perskannikoihin. 18-vuotias tuleva armeijan ylipäällikkö sai potkut Haminan kadettikoulusta ilmeisen homostelun vuoksi. Vesipoikakaan mies ei ollut. Nuorena ratsu-upseerina hän otti ns. kalsarikännit ja tuntiessaan asian johdosta voimakasta ylenantamisen tarvetta junassa, hän avasi vaunun ikkunan ja puklautti siitä pitkän syljen. Ikävä kyllä seuraavassa vaunussa istui kenraali, joka oli juuri samalla hetkellä työntänyt päänsä vaunun ikkunasta ja tuleva marsalkka ns. laatoitti kenraalin. Tapauksen seurauksena nuori ratsu-upseeri alennettiin sotamieheksi. Mannerheimia kutsuttiin Pietarissa yleisesti hulttioksi ja sen maineen aiheutti varsinkin se, että hän nai rahasta, vaan ei rakkaudesta, upporikkaan kenraalin tyttären. Huolimatta siitä, että vaimo omisti Ukrainassa suomalaisten pitäjien kokoisia maatiloja, onnistui aviomies hävittämään valtavan omaisuuden. Mutta kuitenkin Keskisarja kertoi syvästi arvostavansa Mannerheimiä, koska vanhemmiten hän viisastui ja pystyi luotsaamaan Suomen kunnialla sotavuosien läpi. Sitä luennoitsija ei kertonut, vaan olen sen jostain lukenut, että Suomea johti sota-aikaan erinomainen kärkikaksikko. Presidentti Ryti nimittäin tiesi kaiken, mutta ei ymmärtänyt mitään, kun taas Mannerheim ei tiennyt mitään, mutta ymmärsi kaiken. Kommentit (0)
Tuleva talviurheilun supervalta	30.11.2016, 19:20
Niin siinä sitten kävi, että olen munkin velkaa. Työpaikalla löin vetoa sen puolesta, että Norjan blondihiihtäjä selviää kärystään vakavalla huomautuksella. Ei selvinnyt, mutta tulee ilmeisesti selviämään mukaan seuraaviin olympialaisiin Etelä-Koreassa paikassa, jonka nimen päälle en nyt pääse ja vaikka pääsisinkin, en osasisi sitä lausua tai oikein kirjoittaa, on se sen verran hankala nimi ja selvästi hankalampi kuin Daegu, jossa oli muutama vuosi sitten yleisurheilun MM-kisat- Jo tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että Norja tulee viemään niissä kisoissa kaiken mahdollisen, ellei sitten yksi Iso-Britanniaa edustava hiihtäjä, joka Rukalla sijoittui miesten kisassa noin kuudenneksi, jatka huikeaa kehitystään ja lyö kiilaa norjalaisrintamaan. Kyseinen brittihiihtäjä harjoittelee Norjassa ja siellä on sellaiset menetelmät käytössä, joilla brittikin pistetään hiihtämään. Ennen muuten suomalaisilla oli Kiurun Akun kertoman mukaan konstit, joilla pantiin ruumiitkin hiihtämään. Mutta luettuani Immo Kuutsan, joka on viisas mies, muistelmat suhtaudun varauksella siihen, että norjalaisylivoima jatkuu pitkään. Nimittäin kiinalaiset ovat tulossa. Kuutsan juttusilla oli käynyt ryhmä kiinalaisia valmennusoppia hakemassa ja eiköhän hiihtomaailmassa ala kohta puhaltamaan uudet tuulet. Tosin kiinalaiset olivat suhtautuneet aika varauksellisesti menestymismahdollisuuksiinsa ja korostaneet sitä, että vain harvalla kiinalaisella on mahdollisuus harrastaa hiihtoa. Maassa asuu ainoastaan 300 miljoonaa ihmistä alueella, jossa voi harrastaa hiihtoa. Kommentit (0)