Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä 29.11.2016, 18:12 Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä. Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin. Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Kommentit (0) Rosbergit 28.11.2016, 18:50 Tiukaksi menee maamme Vuoden urheilijan valinta. Itse epäilen, että mustana hevosena kisaan ilmestyy vielä loppumetreillä autonkuljettaja Nico Rosberg, jolla on ainakin sikäli kytkentöjä Suomeen, että hänen vaarinsa oli töissä tuossa lähellä Likolahden teurastamolla. Luulen, autonkuljettaja Nicon äänestyksessä voittavan pyörätuolinkuljettaja Leo-Pekka Tähden. Naisnyrkkeilijä Mira Potkonen on todennäköisesti vasta kolmas, joka seikka tulee ärsyttämään naisasialiikkeen edustajia ja ihan perustellusti. Rosbergit olisivat sitten ensimmäinen isä-poika-yhdistelmä, joka on voittanut Vuoden urheilija-tittelin. Kekehän voitti vuonna 1982 äänestyksessä täpärästi Matti Nykäsen. Tuota valintaa arvosteltiin silloin kovasti, koska kaikki eivät pitäneet autohurjastelua arvostettavana urheiluna eikä Rosbergia urheilumiehenä, kun taas Matti Nykästä pidettiin esimerkillisenä urheilijanuorukaisena, joka ei ensimmäisen maailmanmestaruutensa kunniaksi suostunut edes sampanjaa maistamaan. Iisalmen lyseossa liikuntaa opettanut Immo Kuutsakaan ei arvostanut silloisen oppilaansa Keijo Rosbergin karting- eli kuten siihen aikaan sanottiin mikroautoilun Suomen mestaruutta, vaan antoi tälle urheilusta vain 9, koska kartingautoilu ei ollut koulun opetussuunnitelmassa. Sekin ysi saattoi tulla enemmänkin siitä, että Keke osasi heittää voltin takaperin, johon temppuun ei muuten kovin moni pysty ja lisäksi hän oli hyvä koripallossa. Pojan urheilun ysi ärsytti Keken isää Larsia siinä määrin, että hän kävi koulussa valittamassa asiasta, mutta Immon pää ei kääntynyt ja isä Rosberg poistui paikalta jupisten. Keken urheilunumeroon saattoi vaikuttaa alentavasti myös se, että vaikka hän menestyi hyvin koulun maastojuoksukilpailussa, paljastui jälkeenpäin, että hän oli ajanut osan matkasta polkupyörällä ja juosta jolkutellut vain alun ja lopun. Myönteistä on kuitenkin asiassa se, ettei hän autoillut vaan pyöräili. Muuten vuoden 1904 olympialaisten maratonin ensimmäisenä maaliin tullut ja jo voittajanakin juhlittu, hylättiin myöhemmin, kun paljastui, että hän oli ajanut valtaosan matkasta autolla. Mies itse piti asiaa huumorileikkinä, mutta huumorintajuttomat urheilujohtajat lätkäisivät miehelle ikuisen kilpailukiellon. Kommentit (0) Väliaikalähdöt 27.11.2016, 17:59 Kyllä ei ole jalompaa urheilumuotoa kuin väliaikalähdöillä tapahtuva murtomaakilpahiihtomuoto on. Olen asiassa täysin samaa mieltä Immo Kuutsan kanssa. Kuutsakin vastusti henkeen ja vereen yhteislähtökilpailuja ja luisteluhiihtoa. Immo ei onnistunut estämään hiihtourheilun kehitystä ja niinpä nykyään täytyy joka kunnan rakentaa isolla rahalla metsiin kuusi metriä leveitä hiihtoväyliä eikä kuusimetrinen hiihtoväylä edes riitä yhteislähtökilpailuissa. Sitä paitsi kilpahiihtoharrastus on eri tyylilajien vaatimien monien erilaisten kilpailuvälineiden vuoksi muuttunut hyvin kalliiksi harrastukseksi ja harrastajamäärät ovat romahtaneet. Tuskinpa Suonenjoeltakaan löytyy enää maakuntaviestiin joukkuetta. Muuta hieno jännitysnäytelmä oli tämänpäiväinen Rukan 15-kilometrin kilpailu. Kaiken huipuksi naapurin mies kisan voitti; tosin naapurin miehen voiton arvoa latistaa se, että kovan vastuksen antaneet norjalaiset eivät olleet tiettävästi ihan terveitä, vaan kilpahiihtäjälle erittäin haitallinen astma hidasti heidän vauhtiaan. Muuten yksi hienoimmista pitkän elämäni urheiluelämyksistä on vuoden 1997 Trondheimin mm-kisojen 50 kilometrin kilpailu. Silloinhan väliaikalähtökilpailussa voitosta kilpailivat jännittävän tasapäisesti reilun kahden tunnin ajan Mika Myllylä ja Viron veljeskansan edustaja Anders Veerpalu. Lopulta kisa kääntyi Mika Myllylän voitoksi. Se oli rehdin hiihtourheilun suurta juhlaa eikä silloin tarvinnut edes epäillä, että joku puhdas mies olisi sotkenut jalon kilpailun kulkua. Kommentit (3) Puhemiehen maineen palautus 26.11.2016, 19:38 Täytyy palauttaa entisen eduskunnan puhemiehen Mikko Pesälän menetetty maine. Nimittäin toissailtana kerroin, ettei hän kerran puhemiehen ominaisuudessa puuttunut erään kansanedustajan epäiltyyn juopumukseen, sillä hän itse katsoi olevansa asiassa jäävi, koska oli mielestään enemmän juovuksissa kuin epäilty kansanedustaja. Tämä Mikko Pesälän muistelmissaan kertonut tarina ei ole tosi, vaan se on vain osoitus entisen puhemiehen hervottomasta huumorintajusta. Nimittäin Pesälä ei todellisuudessa juo. Hänen oma vaimonsa on asian todistanut. Kerran nimittäin Pesälän vaimolle joku luonnevikainen lähimmäinen kävi kertomassa, että siellä Helsingissä ei Mikko tee muuta kuin juo ja huoraa. Siihen Pesälän rouva totesi tyynen rauhallisesti: "Ei meidän Mikko juo". Vaikka Mikko Pesälä onkin siistikäytöksinen herrasmies ja ainakin vaimonsa mielestä juomatonkin, kävi hänelle Helsingissä ainakin hyvän tarinan mukaan kerran sikäli nolosti, että eräs ravintolan vahtimestari eväsi häneltä sisälle pääsyn, koska hänen epäiltiin aiheuttavan häiriöitä. Tummaa nahkatakkiin sonnustautunutta miestä pidettiin nimittäin mustalaisena. Tapauksen johdosta Suomen romaniyhdistys myönsi hänelle kunniaromanin arvonimen, joka oikein onkin.   Kommentit (0) Pullaa Kalpan kunniaksi 25.11.2016, 19:03 Elämme suuria aikoja. Eilen dramaattisten vaiheiden jälkeen Kalevan Pallo, eli kansankielellä Kalpa, jonka kalevalaisen nimen selittää se, että joukkue on vahvasti sortavalalaistaustainen ja siis oikeastaan uukuniemeläinen, koska Sortavala on Uukuniemen esikaupunki ja koska joukkueen omistajasuku mainitaan Uukuniemen Sihvosten sukukirjassa, kohosi SM-liigan kärkeen. Ei olisi uskonut kauden alussa, että kun kolmannes runkosarjasta on pelattu, Kalpa johtaa ja Mikkelin Jukurit on neljäntenä. Raamatullinen ennustus siitä, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi näyttää vihdoinkin toteutuvan. Rahaseurat Lukko, Kärpät, Jyp ja Hifk ovat taulukossa sijoilla yms. Toin suuren Voitonpäivän kunniaksi työpaikan kahvipöytään alennusmyyntipullaa, jonka ääressä muistelimme varoittavassa mielessä Kalpan edellistä vahvaa kautta. Noin viisi vuotta sitten joukkue voitti runkosarjan ja lähti pudotuspeleihin, joissa tosin säännöt muuttuvat ja jääkiekon pelaamisen sijasta painin puolelle, vahvana ennakkosuosikkina, sillä vastaan tuli heittopussijoukkue Espoon Blues. Kalpa voittikin kolme ensimmäistä peliä ja johti neljättäkin vielä minuutti ennen loppua, mutta sitten Blues tasoitti ja voitti jatkoajalla pelin. Espoolaiset voittivat sitten myös kolme seuraavaa peliä. Se oli sellaista suomalaista jääkiekkohistoriaa, joka on syytä pitää mielessä tänä suurena Voitonpäivänäkin, jotta ei turhaan ylpistytä, vaan säilytetään realistisen nöyrä asenne. Vasta nyt Kalpa näyttää pikkuhiljaa toipuvan viisi vuotta sitten kokemastaan katastrofaalisesta häpeästä. Kommentit (0) Vakaasti ja arvokkaasti 24.11.2016, 19:09 Kaksi naiskansanedustajaa on herättänyt parlamentaarisella Ruotsin matkallaan pahennusta, koska toinen oli hihitellyt äänekkäästi ja toinen vaikutti muuten vain juopuneelta. Jälkimmäinen parlamentaarisesta juopumuksesta epäillyistä puolustautuu sillä, ettei hän kuitenkaan oksennellut tai tanssinut pöydällä. Elämme ankaria aikoja, jos pelkkä kansanedustajan hihittely tai sellainen juopumistila, jossa ei vielä tanssita oksennellen pöydällä herättää yleistä pahennusta. Kaivoin tuossa esille  entisen eduskunnanpuhemiehen Mikko Pesälän muistelmat, joissa hänen muistan käsitteleen samaa aihepiiriä, eli eduskuntajuopottelun historiaa, tosin vakaasti ja arvokkaasti, kuten puhemiehen arvolle sopii. Rohkenen lainata suoraan entistä puhemiestä: "Nykyisin edustajien juopottelu on lähes olematonta verrattuna aikaisempiin aikoihin. Puhemiehenä minulle ei ole juolahtanut edes mieleen, että joku olisi istunnossa päissään. Kerran SMP:n kansanedustaja J. Juhani. Kortesalmi oli kuitenkin haistavinaan jotain. Hän marssi luokseni tapansa mukaan vakaasti ja arvokkaasti, kopautti olkapäähän. "Herra Puhemies, edustaja Mikko Vainio tuolla salissa on humalassa. Heittäkää hänet ulos!" Kortesalmi ilmoitti korvaani. Itse en ollut huomannut yhtään mitään. Ajattelin, mitä nyt tuohonkin sanoisi, mutta sitten sytytti. "Edustaja Kortesalmi, minä olen jäävi. Olen enemmän humalassa kuin edustaja Vainio", vastasin edustajalle vakaasti ja arvokkaasti. Mennessään Kortesalmi kompuroi portaissa, nosteli olkapäitään ja katseli minua paikaltaan kuin päähän ammuttu mullikka." Kommentit (0) Viipurin Mikko 23.11.2016, 19:03 Olen lukemassa parasta aikaa massiivista Steven Lee Myersin 700-sivuista teosta Uudesta tsaarista Vladimir Putinista. Maailmassa kirjoitetaan tietysti paljon ropakantaa, jota soppii eppäillä, mutta siitä huolimatta vilpittömästi epäilen, että Venäjällä on sattunut ja tapahtunut merkillisiä asioita. Yksi merkillisimmistä on, että kirjasta saa vahvan käsityksen siitä, että sikäläinen turvallisuuspalvelu saattoi hyvinkin olla  niiden kuuluisten kerrostaloräjähdysten takana eri puolilla Venäjää, joiden seurauksena venäläiset halusivat vahvan johtajan ja valitsivat vahvaksi johtajaksi pienen, harmaan ja värittömän Putinin, jolla itsellään ei edes ollut kovin suurta pyrkyä yksinvaltiaaksi. Yksi ilmaan lentäneistä kerrostaloista oli Imatran naapurissa Ensossa, jota nykyään Svetogorskiksi kutsutaan. Virallinen Enson onnettomuuden selitys oli kaasuräjähdys, mutta joskus jututin pelastustöissä ollutta imatralaista palomiestä, joka oli sitä mieltä, ettei se mikään kaasuräjähdys ollut. Toisaalta varmuutta ei ole myöskään siitä, että se olisi räjäytetty samanlaisella säkillisellä sokeria, jollaista käytettiin Moskovan talon räjäytyksissä. 50 kiloa sokerisäkkiin pakattua modernia räjähdysainetta pystyi tuhoamaan ison kerrostalon. Nyt kun epäluuloni ovat heränneet, kerron, että toissa kesänä uukuniemeläisten matkalaisten oppaana kannaksella oli Viipurin Mikko, joka venäläisyydestään huolimatta oli opetellut puhumaan virheetöntä suomea. Hän oli hyvinkin se pakinoitsija Aapelin peräänkuuluttama viisas mies, joka tuntui tietävän kaiken ja oli myös lukenut kaiken lukemisen arvoisen tässä ihmisten maailmassa. Mikko oli myös ensimmäinen ujostelematon toisinajattelija, johon olen Venäjällä tutustunut.  Hän inhosi sydämensä pohjasta Neuvostoliittoa ja  myös Venäjän nykyistä johtoa, josta hän käytti nimitystä "rosvot". Mikko ei nähnyt Venäjän ongelmiin muuta ratkaisua kuin valtion hajottamisen pienempiin osiin. Ihmettelin miehen rohkeita puheita, mutta hän ei nähnyt mitään syytä pelätä. Kun Mikko erosi uukuniemeläisistä, hän pyysi lopuksi ryhmämme kirkonmiestä siunaamaan itsensä, kuten myös tapahtui. Mies paljastuikin siis totiseksi kristityksi, joka ei kuolemaa pelkää. Korostettakoon, ettei kyse ei ollut huumorista, vaikka muuten melkoinen humoristi olikin. Siunauksesta ei kuitenkaan ollut apua, koska seuraavana talvena Mikko kuoli yllättäen syöpään noin 55-vuotiaana. Kommentit (0) Nikkeli 23.11.2016, 19:01 Senkin asian tietokirjailija Risto isomäki paljasti, että Talvivaaran jätekivestä on rikkiä lähes kymmenen prosenttia ja tämä asia tulee happamoittamaan vesistöjä vielä kauan, ehkä vuosituhansia. Ainakin Rooman valtakunnan aikaiset kaivokset ovat samasta syystä ympäristöuhkia vielä 2000 vuotta myöhemminkin. Eli paljon uutta taloudellista toimeliaisuutta tulee Talvivaaran ympärille vielä synnyttämään maassamme, kun ympäristövahinkoa yritetään estää. Itse olen joskus esittänyt, että koska Petsamon seudun vuosikymmenien aikana louhituissa valtavissa jätekivikasoissa on enemmän nikkeliä, kuin Talvivaaran ns. malmissa, niin Terrafame-yhtiön kannattaisi siirtää toimintansa itärajan taakse jo valmiiksi louhitun kivimurskeen ääreen. Siellä ympäristöasiatkaan eivät aiheuta niin suuria ongelmia kuin meillä. Luin tuossa Antti Hietalahden kirjan Talvisodan salainen strategia, jossa puhutaan paljon Petsamon nikkeliesiintymästä, joka saattoi välirauhan aikana jopa pelastaa Suomen miehitykseltä. Hitler laski, että Petsamon nikkeli on välttämätöntä Saksan sodankäynnille eikä antanut Neuvostoliiton miehittää Suomea. Reilut viisi vuotta kestäneen sodan aikana Saksa käytti nikkeliä yllättävän vähän, eli yhteensä vain 50 miljoonaa kiloa, joka tekee vain 800 grammaa jokaista saksalaista kohti. Saksalaisten nikkelistä Suomi toimitti neljänneksen eli 12 miljoonaa kiloa, joka on iso laivalastillinen Stalinkin oli pohjimmiltaan erehtyväinen ihminen ja hänen suuri erehdyksensä saattoi olla se, että hän Talvisodan jälkeen palautti vallatun Petsamon Suomelle. Kysymys ei ollut niinkään ystävällisyydestä meitä kohtaan, vaan Neuvostoliitolla oli nikkeliä muutenkin ja generalissimus ei halunnut ärsyttää amerikkalaisia, jotka omistivat Petsamon nikkelikaivoksen. Kommentit (0) Molybdeeni 21.11.2016, 18:58 Jo perinteiseksi muodostuneessa Kirjakantti tapahtumassa vieraili jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan tietokirjailija Risto Isomäki ja se on hyvä se. Hän puhui hyvin ajankohtaisesta asiasta eli valheesta ja totuudesta, joilla maailmaa hallitaan. Talvivaaran kaivosta hän piti erinomaisen hyvänä esimerkkinä valheen voimasta, kuten se onkin. Siitä saattaa tulla Suomen historian suurin taloudellinen fiasko, ellei sitten Olkiluodon ydinvoimalahanke sitä siinä asiassa voita. Aurinkosähkön hinta nimittäin putosi 66 % vuoden aikana eikä halpenemiselle näy loppua. Jos Olkiluoto joskus valmistuu, saattaa sen sähkön myynti olla kovasti tappiollista. Sovintoon elämässäni pyrkivänä ihmisenä olen koettanut miettiä vaihtoehtoa  Talvivaaran kaivosprojektille ja olen nyt sen hokassut. Elikkä kun Trumbin valinta tulee olemaan sittenkin suuri onni kansallemme. Kun Usa rakentaa tullimuurit rajoilleen, käynnistyy ainakin tullisota, ellei pahempaa sotaa ja sen seurauksena äärimmäisen tärkeän metallin, eli molybdeenin tuonti Amerikasta Eurooppaan päättyy, ja silloin Suomi voi iskeä. Tappiollisen Talvivaaran kaivoksentuotanto siirretään strategisesti tärkeään Mätäsvaaraan, joka käynnistyy jälleen 70 vuoden hiljaiselon jälkeen. Elikkä Lieksan ja Nurmeksen rajoilla sijaitsee hylätty Mätäsvaaran molybdeenikaivos. Se huolehti sota-aikana siitä, että Natsi-Saksa pystyi käymään sotaa niinkin pitkään kuin kävi. Molybdeeniä ei juuri muualla Euroopassa ole ja metalli on välttämätön lujan teräksen valmistamisessa. Sitä pitää lisätä teräksen joukkoon noin prosentin verran, jotta syntyy lujaa panssariterästä. Sodan jälkeen Usa:sta  alettiin tuoda halpaa molybdeeniä Eurooppaan ja suuri Mätäsvaaran kaivos lopetettiin, vaikka kyllä sinne jäi vielä paljon arvokasta malmia. Laskujeni mukaan sieltä louhittiin sota-aikaan malmia kimpale, jonka mitat ovat noin 50 metriä X 100 metri X 100 metriä. Aion vielä tässä elämässä rasvata polkupyöräni kettingit ja  käydä tutustumassa Mätäsvaaran kansallisaarteeseemme. Lisää tietoa Mätäsvaaran kaivoksesta löytyy tästä linkistä http://www.matasvaarankaivos.fi/ . Kommentit (1) Maakuntaviestiskandaali 20.11.2016, 19:00 Vuonna 1968 Suonenjoen Vasama voitti Pohjois-Savon maakuntaviestissä sekä naisten että miesten kilpailun. Palkintojen jakotilaisuudessa Iisalmen Visan valmentaja Immo Kuutsa lausui ääneen jotain, jonka seurauksena Niilo Väisänen ilmoitti, että suonenjokelaiset poistuvat paikalta, kuten sitten tapahtuikin. Liki 50 vuotta olen miettinyt, että mistä oikein oli kysymys ja nyt sen sitten olen saanut selville tapahtumien kulun Immo Kuutsan muistelmista. Maakuntaviestin sääntöjen mukaan hiihtäjien piti olla kirjoilla maakunnan alueella ja Vasaman miesten joukkueessa oli mukana muualla kirjoilla olevia. Luulen, että ainakin pari Röppäsen hiihtäjäveljeksistä oli ammatiltaan merivartijoita ja he olivat varmaankin kirjoilla jossain Itämeren rannalla. Oikeassahan Immo siis oli, jos sääntöjä tulkitaan oikein kirjaimellisesti, mutta koska virallista protestia ei tehty, Suonenjoen Vasama jäi tulikirjaimilla historiankirjoihin sekä miesten että naisten sarjan voittajina. Sisä-Savon lehti kuitenkin kirjoitti vain, että Immo Kuutsa on huono häviäjä eikä lehti muistaakseni ottanut ollenkaan esille suonenjokelaisten sääntörikkomusta. Kommentit (3) Palkkaeroista	19.11.2016, 20:05
Vaikka Immo Kuutsalla oli oppikoulussa niin huono matikkapää, että hänen oli ainakin kerran turvauduttava kokeissa lunttilappuun, joka unohtui sitten koepaperin väliin, on miehellä kuitenkin ilmiömäinen numeromuisti, kuten vannoutuneilla urheilumiehillä yleensä on. Hän jopa muistaa sen, että kun hän haki 60-luvun lopulla hiihtoliiton päävalmentajan vakanssia, oli hänen kuukausipalkkansa oppikoulun liikunnanlehtorin virassa 880,80 markkaa. Yritin tuossa rahanarvotaulukosta laskeskella, että se on nykyrahassa noin 1000 euroa. Eli kovasti on Suomen elin- ja palkkataso noista päivistä noussut. Mainittakoon, että Eero Mäntyrannan palkkatoivomus oli 3000 markkaa, eli hän olisi suostunut päävalmentajaksi, mikäli olisi saanut lähes neljä kertaa enemmän palkkaa kuin lehtori, Nykypalkoiksi muutettuna Mäntyrannan vaatimus olisi siis noin 15.000 euroa. Arto Tiainen vaati palkkaa ainoastaan 2500 euroa ja hänet valittiin. Mies sai kansakoulu- ja poliisiopistotaustalla liksaa kolme kertaa lehtoria enemmän. Tiainen valittiin tehtävään ja hän olikin pidetty valmentaja. Mietokin korostaa muisteluissaan sitä, että jos esimerkiksi harjoitusleirillä tarvittiin ladunkorjaajia, oli päävalmentaja Tiainen ensimmäisenä lumilapionvarressa. Suomalaiset eivät menestyneet Tiaisen valmennuskaudella, koska hän ei ollut perillä uusimmista lääketieteellisistä valmennusmenetelmistä. Pervitiinin käytön mies ilmeisesti hallitsi, koska Antti Arpos-vainaan muisteluiden mukaan hän ei urallaan hiihtänyt yhtään 50 kilometrin kisaa ilman saksalaisapua. Itse epäilen, että Oslon mm-kisoissa 1966 näin kuitenkin tapahtui, koska Kiurun Akun juomahuolto petti eikä "kuumaa mustikkamehua" olut 40 kilometrin virkistäytymisasemalla tarjolla. Tiainen väsähti ja putosi loppumatkasta hopealla. Kommentit (0)
Immo Kuutsa - suoraselkäinen Suomen mies	18.11.2016, 19:07
Hiihtovalmentaja Immo Kuutsan muistelmien lukeminen oli mieltäylentävä ja vapauttava kokemus. Olen nimittäin tuntenut syvää myötähäpeää sen vuoksi, että olen epäillyt, ettei Suomen, isiemme maan hiihtohistoriassa, vuosikymmeniin ole saavutettu menestystä moraalisesti hyväksyttävin menetelmin. Mutta kyllä on. Niin vakuuttaa Immo Kuutsa moneen otteeseen muistelmien sivuilla. Ainakaan hänen päävalmentajakaudellaan suomalaiset menestyivät pelkästään ylivertaisella lahjakkuudellaan ja kovalla harjoittelulla. Minkäänlaisia vippaskonsteja ei hyväksytty. Jos suomalaiset olisivat käyttäneet DDR:n valmennusmenetelmiä, niin silloiset suomalaislahjakkuudet olisivat vieneet kaikki mitalit. Sarajevossahan näin melkein kävikin, ja itse olen jostain lukenut, että suomalaisten majapaikka olisi muistuttanut enemmänkin teurastamoa. Saattoi se teurastamoa muistuttaakin, mutta veriroiskeita jättivät samassa paikassa majailleet itävaltalaiset. Suomalaiset eivät jättäneet veriroiskeita, koska suomalaisten veriä ei vaihdeltu eikä edes lisäilty. Jos nyt jotain eettisesti epäilyttävää Immo Kuutsasta paljastuu, niin se oli se, että oppikoulussa lunttilappu unohtui kerran koepaperin väliin. Immolla oli silloin vähän huono matikkapää ja hän joutui turvautumaan lajissa kiellettyihin menetelmiin.  Mutta lunttauksesta ei rangaistu, koska lappusta ei ollut niissä kisoissa mitään hyötyä, sillä koekysymykset olivat ihan muilta aloilta. Ainakin minun mielestäni ns. harmaalla alueella kuitenkin  liikuttiin. Toisaalta ei Kuutsaa myöskään palkittu tapauksen johdosta. Kommentit (0)
Silvo Sokan muistopyöräily	17.11.2016, 19:13
Kirjakanttitapahtuma pyörähti eilen käyntiin ja ensimmäisessä tilaisuudessa törmäsin saman henkisiin kanssaeläjiin, jotka olivat sitä mieltä, ettei Silvo Sokka ole saanut kaupungissamme sitä arvostusta, mikä hänelle kuuluisi ja niinpä päätimme perustaa Silvo Sokan muistoyhdistyksen, joka tulee mm. järjestämään Silvo Sokan rakettilennon muistoseminaarin lokakuussa 2018, jolloin ihmiskunnan historian ensimmäisestä rakettilennosta tulee kuluneeksi 70 vuotta. Seminaarin yhteydessä tulemme myös tapahtuman vuosipäivän iltana 8.10.2018 järjestämään juhlakalulle omistetun muistopyöräilyn Kuopiosta Suonenjoen maamieskoulun rantaan, josta Sokka pelastettiin rantavedestä lähes hengettömän oloisena. Meidän alan asiantuntijoiden mielestä paljon puhuttu rakettilento Kuopiosta Suonenjoelle oli aika pikkujuttu verrattuna siihen, että mies syysmyterissä polki silloisilla teillä silloisella polkupyörällä lähes 60 kilometriä. Sokan rakettilentohan on yksi maailmalla parhaiten tunnetuista Suomen uutisista ja siitä kerrottiin jopa Australian lehdissä ja Euroopassa uutinen syrjäytti ainakin hetkeksi Berliinin kriisin yllä leijailevan maailmansodan pelon. Helsingin Sanomatkin haastatteli Sokan tapauksen johdosta erästä korkea-arvoista sotilashenkilöä ja kertoi asiasta seuraavaa: "Puhuteltavamme muuan korkea-arvoinen sotilashenkilö oli sitä mieltä, että poika on nero ja yhteiskunnan olisi tehtävä kaikkensa pojan auttamiseksi eteenpäin. Hän piti pojan suoritusta täysin mahdollisena huolimatta siitä, että siihen Helsingissä oli suhtauduttu epäuskoisesti. "Niinhän on tavallisesti suurten keksintöjen laita," oli hänen lakooninen huomautuksensa." Kommentit (1)
Sekasikiösärki	18.11.2016, 20:38
En ole kovin hyvä luonnontuntija. Linnuistakin erotan vain pikkulinnut ja räähkälinnut. mutta kalatietämykseni on parempi. Mutta vaikka kalatietämykseni onkin parempi, kaikkia Petäisen eväkkäitä en tunnista. Vuosia sitten järvestä ja varsinkin siitä lähtevästä purosta alkoi saada ruskeasilmäisiä särkiä, joita aluksi epäilin pieniksi säynäviksi tai sitten särjen ja säynävän sekasikiöiksi. Asiaa pitkään tutkittuani olen taipuvainen ajattelemaan, että ruskeasilmäinen särki onkin seipi. Ainakin tuntomerkit täsmäävät Wikipedian tietoihin. Olisiko niin, että vaikka siikoja istutettaessa on mukana kulkeutunut myös seipin poikasia. Tai sitten kalat ovat nousseet Petäiseen Virmaasta asti. Ainakin vanhakansa uskoi säynävän pystyvän nousemaan tuon vaikeakulkuisen reitin, jossa mielestäni on kaksikin kalalle läpipääsemätöntä paikkaa. Wikipedia kertoo seipistä seuraavaa: Seipi (Leuciscus leuciscus) on makeassa vedessä ja murtovedessä elävä kalaa. Suomessa sitä esiintyy enimmäkseen Itä- ja Pohjois-Suomessa. Seipiä tavataan myös Suomen rannikkovesissä. Se muistuttaa särkeä, mutta on hoikempi ja vähemmän punasävyinen. Seipillä on vaaleankeltaiset silmät ja lyhyt kuono. Iiriksessä on pieniä tummia pilkkuja. Sen väritys on hailakka. Tavallisesti tummareunaisella kylkiviivalla on 48-53 suomua. Peräevän reuna on kovera. Nieluhampaat ovat kahdessa rivissä. Seipi kasvaa 20–25 cm:n pituiseksi. Se liikkuu parvissa ja nousee varhain keväällä jokiin ja puroihin kutemaan hiekka- tai kivikkopohjalle. Koirailla on kutukyhmyjä koko ruumiissa. Parvet pysyttelevät kutupaikalla pari viikkoa ennen kuin palaavat alajuoksulle. Mätimunia on 3000-27000. Ne ovat suuria (2 mm) ja lasketaan pohjalle. Poikaset ovat yksivuotiaina 6-7 cm, kaksivuotiaina 10-20 cm. Seipi on kutukypsä 3-4-vuotiaana. Se syö vesi- ja ilmahyönteisiä, matoja, pieniä kotiloita, joskus kasvinosia. Liha on hyvin ruotoista ja arvotonta. Siperialaisella alalajilla on kuitenkin paikallisesti jonkin verran merkitystä ruokakalana. Seipiä pyydystetään kiinteillä pyydyksillä, verkoilla, nuotalla ja koukuilla. Kommentit (0)
Luokkasopuilua	15.11.2016, 19:14
Vaikka muualla maailmassa kuohuu ja on levotonta, niin Kuopiossa eleillään poliittisesti rauhallisia aikoja. Siitä hyvänä esimerkkinä on se, että työläisjalkapalloseura Kuopion Elo, jonka juuret ovat talonmies Israel Närhen johtamassa pataljoonan suuruisessa punakaartiosastossa, valitsi valmentajakseen kaupunginvaltuustossa Kansallista Kokoomusta edustavan Tero Taipaleen ilman, että kukaan muu, kuin minä, huomasin asiassa mitään erikoista huomioitavaa. Vielä iloisella 1970-luvulla, jolloin putkimies Martti Räsänen siirtyi Elon valmentajan tehtävistä Kupsin leipiin, asia herätti niin paljon pahennusta, että jokunen Kupsin hallituksen jäsen jopa erosi seuran hallituksesta epäillyn poliittisen nimityksen johdosta. Räsänen valmensi joukkueensa Suomen parhaaksi kovalla kädellä, vaikka ylilyöntejäkin tapahtui valmennuksen kovuudessa. Kun Räsänen oli jostain kuullut, että yleisurheilijatkin juuri ennen suurkisoja suorittavat tyhjennysharjoituksen, eli treenavat itsensä  puoli kuoliaiksi, juoksutti hän joka keskiviikko joukkueensa pelaajat tajuttomuuden partaalle ja tulostahan sillä tavalla tulikin. Kun Kups kesällä -72 sarjatauolle mentäessä johti sarjaa viidellä pisteellä, putosi se uuden valmennusmenetelmän myötä lopulta viidenneksi. Itselleni Tero Taipaleen valinta Elon valmentajaksi oli yllätys, koska itse olisin veikannut Vasemmistoa valtuustossa edustavaa Atik Ismailia, jolla myös on sekä peli- että valmentajakokemusta enemmän. Muistelen Atikilla olevan 26 maaottelua ja hän on niissä tehnyt seitsemän maalia, kun taas Taipaleella maaotteluja on vain ja hänen maajoukkue maalitilinsä on ainakin vielä toistaiseksi avaamatta. Mutta mäkihyppääjänä eteläpohjalaistaustainen Taipale on parempi. Kuopion torilla olin seuraamassa mäkihyppykisaa, jossa Puijon Hiihtoseuran lupaavimmat nuoret hyppäsivät parhaimmillaan noin viisi metriä, mutta Taipale leiskautti tasan kymmenen, joka vieläkin on Kuopion torin ennätys. Kommentit (0)