Kansojen välinen ystävyys 11.10.2016, 18:20 Kerrankin jotain myönteistä kuuluu jalkapallorintamalta. Sen jälkeen, kun mm-karsintasarjassa Färsaaret voitti San Marinon ja pelasi tasan Unkarin kanssa, olen pelännyt, että Suomi, isiemme maa, on selkeästi Pohjolan huonoin jalkapallomaa. Onneksi viime yönä Portugali voitti färsaarelaiset mennen tullen, ja niinpä on mahdollista, ettei Suomi, isiemme maa, olekaan Pohjolan huonoin jalkapallomaa. Muutakin myönteistä kuuluu jalkapallorintamalta. Nimittäin Kosovon ja Kroatian välinen ottelu osoitti jälleen, miten urheilu voi lähentää kansakuntia. Itse pelissä Kroatia oli murskaavan ylivoimainen, mutta siitä huolimatta kosovolaiset ja kroatialiset katsojat suhtautuivat toisiinsa ystävällisesti eikä syntynyt mellakoita, joita pelättiin. Mellakoinnin sijasta kummankin maan kannattajat alkoivat yhteen ääneen laulamaan pilkkalauluja serbeistä. Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa tutkii asiaa ja nähtäväksi jää, onko tapauksella kurinpidollisia seuraamuksia. Tällä hetkellähän kroaatteja on rangaistu jo aiemmista välikohtauksista niin, että se joutuu pelaamaan kotiottelunsa ilman yleisöä. Tiettävästi sikäläisten katsojien aiempi mellakointi on ollut mielenosoitus maan jalkapalloliiton toimintaa vastaan. Suomen jalkapalloilu on vielä niin lapsenkengissä, että meidän on vaikea ymmärtää sitä, että jalkapallojoukkueiden valmentajia on jossain Euroopan maissa jopa tapettu, jos heidän esityksiinsä ei ole oltu tyytyväisiä. Kommentit (0) Suomi - Kroatia 4 - 1 10.10.2016, 17:52 Hermoni kestivät sittenkin katsoa Suomi - Kroatia -pelin, joka minun laskuoppini ja sääntötulkintani mukaan päättyi 4 - 1 Suomelle. Nimittäin Suomen jalkapallomaaottelut ovat jännitysnäytelmiä, mikäli Suomen plussasarakkeeseen lasketaan sen saamat kulmapotkut ja vastustajan vastaavaan sarakkeeseen sen tekemät maalit. Tällä kertaa saimme peräti neljä kulmuria ja se on hyvä tulos Suomen tasoiselle joukkueelle. Yhtään kertaa Kroatian maalivahdin ei kuitenkaan tarvinnut torjua koko ottelun aikana. Harvinainen tilanne; lienee vasta toinen kerta jalkapallopelin historiassa, ettei maalivahdin tarvitse tehdä pelissä yhtään torjuntaa. Edellisen kerran tietääkseni näin kävi tasan 49 vuotta sitten, jolloin Kärkkäälän kansakoulu voitti Rieponlahden vastaavan tason oppilaitoksen vakuuttavasti selvin numeroin 13 - 0. Islanti -pelissä Suomi ei saanut yhtään kulmapotkua, vaikka tekikin kaksi maalia. Kolmannenkin kerran poikamme hyökkäsivät, mutta silloin yksinäinen kärkimies Eero Markkanen päätyi henkilökohtaiseen ratkaisuun, mutta laukaus suuntautui niukasti, eli noin kymmenisen metriä, yli Islannin maalin. Miestä itseäänkin näytti tapaus naurattavan. Eero Markkanenkin on paljastunut sukulaismiehekseni, koska kumpikin kuulumme uljaista urheilusaavutuksistaan tunnettuun Kolehmaisten-Markkasten-Könösten-Kanasten-Kovalaisten sukuseuraan. Itse asiassa Eero Markkanen onkin ihan Kärkkäälän Kolehmaisten näköä, varsinkin Kolehmaisen Paulin näköä ja kokoa. Tosin Pali on kyllä jonkin verran nopeampi ja omaa varmasti myös paremman laukaisutekniikan. Pali ei taatusti olisi potkaissut samasta paikasta kymmenen metriä yli Islannin maalin. Kommentit (0) D-alkuinen sana 09.10.2016, 16:42 Päätin jo Islanti-pelin jälkeen, että se on nyt tässä. En tule enää seuraamaan Suomen jalkapallomaajoukkueen otteita, koska hermoni ovat siihen liian heikot. Nähtäväksi jää, pitääkö päätökseni vielä vielä tänä iltana klo 19, jolloin Suomi kohtaa kotikentällään Kroatian joukkueen, joka on mielestäni kymmenen parhaimman joukossa maailman 200 jalkapalloilua harrastavan kansakunnan joukossa. Mitään hyvää ei ole Suomelle odotettavissa. Joukkueemme selviytyi vaivoin kotikentällään tasapeliin Kosovoa vastaan, joka puolestaan hävisi omalla kotikentällään Kroatialle 0 - 6. Lisäksi meiltä puuttuu jostain tuntemattomasta syystä pelikiellon vuoksi joukkueemme paras pelaaja, kantava voima ja vanha maaotteluratsu Roman Eremenko. Tiettävästi selityksenä ovat vakavat kurinpidolliset syyt, mutta onneksi syynä ei kaiken järjen mukaan ole eräs d-kirjaimella alkava sana, joka on sanan kosteusvaurio jälkeen maamme pelottavin sana. Jos syynä olisi kyseinen d-kirjaimella alkava sana, olisi se  kaiken järjen mukaan jo julkisuudessa mainittu. Ainakin suomalaisten hiihtäjien d-kirjaimella alkavat käryt ovat levinneet julkisuuteen yleensä jo ennen testejä. Ja sitä paitsi jalkapallo on tunnetusti harvinaisen rehti laji. Siitä huolimatta, että pelin ympärillä liikkuvat hirmuiset rahat, ei d-kirjaimella alkavia ongelmia juurikaan ole toisin kuin esimerkiksi hiihdossa, jossa eivät tetääkseni niinkään liiku isot rahat, vaan voittajille annetaan yleensä alpakkalusikka. Tosin olympialaisissa kolme ensimmäistä saa metallisen merkin. Voi olla, että sorrun katsomaan illan ottelua ainakin siihen asti, kunnes Kroatia siirtyy johtoon. Nimittäin kuvan kaunis tv-kuuluttajamummo kertoi juuri, että hänen poikansa nähdään kentällä. Luulin tietäväni urheilusta kaiken, mutta tuota asiaa en tiennytkään. Wikipediasta piti tarkastaa, että puolustuksen lukko ja tukijalka Sauli Väisänen on Anna-Liisa Tiluksen poika. Kommentit (0) Rauhaton raja 08.10.2016, 18:04 Kahden venäläishävittäjän väitetään lennelleen luvatta toissa päivänä noin minuutin ajan Suomen ilmatilassa, joka asia tietysti valitettavaa onkin. Onneksi kuitenkin joku kansainvälinen tutkimus juuri totesi, että Suomi on tällä hetkellä maailman turvallisin maa, vaikka sitä ei usko, mikäli yhtään on iltapäivälehtien lööppeihin uskomista. Tosin maamme on kuitenkin olennaisesti rauhallisempi kuin Talvisodan jälkeen välirauhan aikaan. Luin juuri Juha Pohjosen välirauhan rauhattomuudesta kertovan kirjan Sodan ja rauhan rajalla, jossa kerrotaan, että silloin reilun vuoden aikana Neuvostoliiton puolelle päätyi 212 henkilöä, joista takaisin pääsi vain 79.Lopullisesti kadonneita tai tapettuja oli 133. Varsinkin Uukuniemen suunta, jossa olen itsekin paljon aikaa viettänyt, oli levotonta siihen aikaan. Siellähän jostain syystä välirauhan sopimusta tehtäessä rajan tarkka sijainti jäi epäselväksi. Olisiko kosmoskynän terä ollut huonosti teroitettu sitä viivaa kartalle piirrettäessä. Laskujeni mukaan kymmen kunta ihmistä eksyi Uukuniemellä ainakin venäläisten mielestä rajan väärälle puolelle. Tunnetuin on kapteeni Aleksanteri Torikan tapaus, josta Pohjosen kirjassa kerrotaan paljon. Pohjonen epäilee, että  Torikan suojeluskuntaunivormu olisi ärsyttänyt venäläisiä erityisesti. Sitä kirjassa ei kerrota, että Torikan persoonassa naapuria saattoi ärsyttää muukin asia. Nimittäin muutama vuosi sitten ilmestyneestä Mirko Harjulan teoksesta Ryssänupseerit paljastuu lisää tapauksen taustoista. Torikka olikin alun perin Viipurin venäläisiä nimeltään Aleksandr Krastsenin. Hän palveli ensimmäisen maailmansodan aikana tähystäjänä Venäjän ilmavoimissa. Maaliskuussa 1918 hän värväsi viisi samalla Pietarin Kolomäen lentoasemalla palvellutta venäläisupseeria mukaansa ja miehet lensivät viisi lentokonetta Suomen puolelle Antreaan luovuttaen koneet valkoisten käyttöön. Venäläislentäjät ottivat sitten suomalaiset nimet ja suorittivat sen jälkeen tiedustelu- ja pommituslentoja Suomen valkoisen armeijan riveissä. Suomen ilmavoimien isänä on pidetty ruotsalaista kreivi von Rosenia, joka maaliskuun 6. 1918 lensi Ruotsista yhden lentokoneen Suomen valkoiselle armeijalle, mutta ihan hyvin maamme ilmavoimien isänä voisi pitää myös Uukuniemellä kadonnutta Aleksandr Krastsenia, alias Aleksanteri Torikkaa, joka hankki samoihin aikoihin kreivi von Rosenin kanssa peräti viisi lentokonetta Suomen valtiolle. On siis mahdollista, että Torikan kohtaloon ja kohteluun vaikuttivat vuoden 1918 lentokonevarkaudet. Mies ammuttiin Moskovassa helmikuussa 1941. Kommentit (0) Turska 07.10.2016, 18:07 Kyllä ei tullut uni silmään viime yönä ja silloinkin, kun tuli, vaivasivat painajaiset. Dramaattinen oli eilinen jalkapallomaaottelu, jonka seurauksena Suomi sitten voikin lopettaa haaveet MM-kisapaikasta ja alkaa keskittyä kahden vuoden päästä alkaviin EM-karsintoihin. Täytyy tunnustaa, että olin väärässä pessimistisessä ennusteessani. Islanti oli ylivoimaisempi kuin oletin, mutta lopputulos oli Suomelle mairitteleva, koska joukkueemme hyödynsi kliinisen tehokkaasti molemmat hyökkäyksensä ja Suomen slovakkitaustainen maalivahti, jonka nimen päälle en pääse, koska se on lähinnä risuaitaa, oli ilmiömäisen hyvä ja torjui pari varmaa maalia. Myös maalin tolpat ja ylähirsi olivat tällä kertaa Suomen puolella. Alan asiantuntijoiden mukaan erotuomari teki loppuhetkillä samassa tilanteessa viisi virhettä, jotka sitten käänsivät voiton satujen saarelle, joka vastaa kenttätapahtumia. Islannilla oli kuusi kulmuria eikä Suomella yhtään. Pallon hallintaprosentti oli isännille 62%-38 %, joka osoittaa, että joukkueiden tasoero oli valovuosi. Islannin maalivahti ei tainnut torjua yhtään kunnon maalipaikkaa, kun taas suomalainen virkaveli torjui noin 20 kertaa. Ottelun loppuhetkillä tv-selostajakin kuumeni ja nimitti norjalaista päätuomaria turskaksi, josta saattaa seurata nykykäytännön mukainen rikosoikeudellinen seuraamus eli kyseessä on kiihotus kansanryhmää vastaan. Myönteistä selostajan esiintymisessä oli se, ettei hän ottanut esille SKP:n edesmenneen puheenjohtaja Aarne Saarisen 70-luvulla esille tuomaa ajatusta, jonka mukaan Suomen tulisi linnoittaa Norjan vastainen raja. Kommentit (0) Ennustus: Islanti - Suomi 3 - 0 06.10.2016, 18:12 Ensi yönä valvotaan ja kannustetaan Suomen jalkapallomaajoukkuetta, joka saa vastaansa ylivoimaiselta jättiläiseltä vaikuttavan Islannin. Kaikki jotka jotain muistavat, muistavat, miten islantilaiset voittivat kesällä Em-kisoissa esimerkiksi toisen saarivaltion, eli Englannin, maailman parhaisiin kuuluvan maajoukkueen, joten kovat paikat tulevat pojillamme olemaan. Tosin helpolla satujen saaren joukkue ei pääse, koska tällä kertaa suomalaisilla on mukana kaikki joukkuetta selvästi vahvistavat ulkomaalaistaustaiset pelaajat, joten ennustan, että Suomi häviää vain 3 - 0. Ilman ulkomaan apuja tappio olisi 6 - 0. Maajoukkueemme kolme parasta pelaajaa eivät ole perussuomalaisia. Muistan vielä sen ajan, jolloin Suomi ja Islanti olivat jokseenkin yhtä huonoja jalkapallomaita. Sitten meillä reilut 20 vuotta sitten talous romahti ja pankkien pelastamiseksi otettiin yhteistä velkaa 40 miljardia euroa. Sen jälkeen maamme menestys monilla kansainvälisen kilpailun aloilla on kärsinyt pahasti. Rahaa ei riitä esimerkiksi edes jalkapallon tukemiseen.   Suomalaiset tunsivat vielä muutama vuosi sitten suurta sääliä Islantilaisia kohtaan, koska meillä uskottiin maan tehneen konkurssin, joka meillä sen sijaan nippanappa vältettiin. Islanti ei kuitenkaan tehnyt konkurssia, mutta maan pankit tekivät. Tallettajien talletukset valtio turvasi, mutta sijoittajat menettivät rahansa, kuten markkinatalouden logiikkaan kuuluukin. Se on sitä uutta luovaa tuhoa. Nyt Islanti on ohittanut hyvinvointi-indeksissä Suomen ja maan työttömyysaste on pari prosenttia. Suomen valtio valitsi toisen tien ja pelasti pankkinsa maksamalla niille tukea kymmeniä miljardeja ottamalla velkaa veronmaksajien piikkiin. Islanti sen sijaan panosti miljoonansa esimerkiksi nuorten liikuntaharrastuksen tukemiseen; maa on täynnä erilaisia palloiluhalleja ja jo junioripalloilijoilla on yliopistossa koulutetut ammattivalmentajat, toisin kuin meillä, jossa koko liikuntakulttuuri jääkiekkoa lukuun ottamatta on amatöörimäistä puuhastelua. Kommentit (0) Vode örveltää 05.10.2016, 18:22 Muistanpa kuin eilisenpäivän sen kesäillan 39 vuoden takaa, eli vuodelta 1977, kun lämmittelin saunaa ja radiosta alkoi kuulumaan lähetys Tampereen Kalevan kisoista. Luulin, että vastaanotin ei ollut ihan aseman kohdalla, kun selostajan puhe kuulosti jotenkin kummallisen puuromaiselta. Mutta ei ollut vika radiossa, vaan urheiluselostaja Voitto Raatikaisessa. Mies ei vaikuttanut kuitenkaan olevan juovuksissa, jota ensiksi epäilin, vaan hän vaikutti pikemminkin olevan kännissä kuin käki. Lähetyksen alkuvaiheissa mies oli vielä jotenkin tolkussaan, mutta sitten miesten 800 metrin finaalin aikaan hän oli ihan örvellyskunnossa ja miesten juoksun sijasta hän muistaakseni selosti hyvin pikkutarkasti naispikajuoksijoiden riisuuntumista. Sitten Voden selostus vaikeni ja puhevuoron otti Raimo Häyrinen, joka hoitikin homman loppuun. Myöhemmin lehdessä kerrottiin, että Vode olisi nauttinut ennen lähetystä vain pullollisen olutta  janoonsa, mutta että hänellä oli päällä jokin lääkitys, joka tehosti oluen ensi-iskun vaikutusta. Saattaa olla ihan totuudenmukainen selitys tapahtuneelle. Ainakaan tapaus ei haitannut merkittävästi Voitto Raatikaisen urakehitystä, koska hän pääsi eläkkeelle Yleisradion urheilutoimituksen päällikön paikalta. Itsekin olen joskus kokenut Voden kohtalon. Heinänuhan oireiden hoidossa käytettävä Zyrtec-niminen lääke tekee minut täysin toestaetoseksi, kuten Savossa sanotaan. En tarvitse edes olutpulloa ja siitä huolimatta örvellän kuin Raatikainen. Eikä Zyrtec-paketissa ole edes aineen sivuvaikutuksista kertovaa varoituskolmiota.  Luulin jo, etten koskaan tässä elämässä tule kuulemaan uudestaan Voden kuuluisinta selostusta, mutta viime sunnuntaina radiosta tuli urheiluselostusten toivekonsertti, jossa erään kuuntelijan toiveeseen vastattiin ainakin jossain määrin ja kyseistä nauhan pätkää päästettiin julkisuuteen muutaman sekunnin verran. Mielestäni vuoden 1977 Tampereen Kalevan kisojen miesten 800 metrin finaali olisi pitänyt saada kuulla kokonaan.  Tämä pätkä alkaa tästä linkistä kohdalta 1.16,30. http://areena.yle.fi/1-3725410 Kommentit (0) Haavoittunut enkeli 04.10.2016, 18:10 Vieläkään ei päästä eroon Heinolan hautariidan esille nostamista sisällissodan muistoista. Alkukesästä kävin tutustumassa Tampereen nähtävyyksiin, mm. tuomikirkkoon ja varsinkin sen kuuluisiin maalauksiin. Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli voitti vuonna 2006 Ateneumin taidemuseon järjestämän Maamme taulu-äänestyksen ja sama enkeli on nähtävillä myös tuomiokirkossa. Tavallaan Haavoittunut enkeli liittyy sikäli maamme sisällissotaan, että kun vuonna 2008 Tampereella vietettiin vuoden 1918 90-vuotismuistojuhlaa, yhtenä ohjelmanumerona kaupungissa järjestettiin Haavoittunut enkeli-kulkue. Toivottavasti tapahtuma uusitaan huhtikuussa 2018. Siitä saisi helposti samanlaisen kansainvälisen tapahtuman kuin Turun joulurauhan julistamistilaisuudesta. Kulkue voisi lähteä Kalevankankaan hautausmaalta siltä merkittävältä paikalta, jolle Ruotsin tulevan pääministerin saman niminen setä Olof Palme ammuttiin. Tämä aatelismies hyökkäsi ruotsalaisprikaatin vapaaehtoisena rohkeasti, mutta myös tyhmästi päin punikkien kuularuiskua. Tarkkaa kaatumispaikkaa en löytänyt, vaikka muuten Kalevankankaan hautausmaalla on hyvät opasteeet. Palmen ampumispaikalta Haavoittunut enkeli-kulkue voisi edetä Tampereen aseman makasiinien luokse, jonka seinää vasten kaikki kaupungin kiinni saadut venäläiset ammuttiin riemuitsevien katselijoiden hurratessa joka laukaukselle. Tampereen taistelulla oli siis vankka kansainvälinen kytkös, vaikka saksalaiset eivät Tampereelle asti tulleet. Etelä-Suomen he valtasivat vaivattomasti, ja niin saattoi säästyä tuhansien suomalaisten henki. Ilman muuta saksalaistenkin edustus on Tampereen Haavoittunut enkeli-kulkueeseen saatava. Suomen vuoden 1918 sota ei ollut suomalaisten keskinen kansalaissota, vaan sisällissota, johon osallistui ulkomaalaisia samalla tavalla kuin myöhemmin Espanjassa ja Syyriassa. Jostain syystä Haavoittuneen enkelin katsotaan symboloivan Tampereen kevään 1918 tapahtumia. Itse en välttämättä tuota symboliikkaa ymmärrä. Sen sijaan ymmärrän sen, kun väitetään, että Tampereen tuomiokirkon seiniä kiertävät havuköynnökset muistuttavat punikkien ampumaketjua Tampereen ympäristössä; punaiset pyssymiehet eivät suostuneet makaamaan pelkällä keväthangella, vaan asettivat havuja alleen lämmikkeeksi. Kommentit (1) Heinolan hautariita 03.10.2016, 20:06 Heinola on muistini mukaan hyvin kaunis kaupunki, jossa asuu hyvin mukavia ihmisiä, jotka ovat kuitenkin keskenään hyvin riitaisia. Eilinen Helsingin Sanomat  kertoo uudesta heinolalaisesta riidasta. Sikäläinen suuri sahayritys on laajentamassa liiketoimintaansa vuonna 1918 vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudalle, kuten paikallisessa muistomerkissä asia ilmaistaan. Tietysti sahatoiminta hautausmaalla rikkoo monien mielestä hyviä ihmistapoja. Kunnon porvarikin ymmärtää asian paremmin, jos kuvittelee, että  sahaustoimintaa harjoitettaisiin vaikkapa vuosina 1939-1945 henkensä isänmaan puolustamisessa antaneiden sankarivainajien haudoilla. Vierumäen hautarauhan rikkominen on kuitenkin jonkin verran hillitympää kuin se, miten Suomenlinnassa punikkien leposijalla harrastettiin. Siellähän Suomen armeija perusti sikalan juuri joukkohaudan päälle. Siitä haudasta löytyi myös kasalliskirjailija Algot Untolan eli Maiju Lasilan matkan pää. Paljonhan noita vakaumuksensa puolesta kaatuneita on Vierumäen kankaalla maaksi jälleen tullut, koska muistokivessä mainitaan noin 300 vakaumuksensa puolesta henkensä antanutta ja se on pienen kaupungin mittakaavassa hirmuinen määrä. Vierumäen taistelussa meni paljon miehiä eikä vankeja onnistuttu saamaan ainuttakaan. Meininki oli siihen aikaan sellainen. Luulen, että tuo vuoden 1918 muisto on vieläkin yhtenä syynä siihen, että heinolalaiset ovat kuin kahta suurta perhettä. Itse en ole edes koskaan käynyt Vierumäen muistomerkillä, koska se on vähän syrjässä enkä ole löytänyt kirjoista kunnollista selvitystä seudun vuoden -18 tapahtumista. Helsingin Sanomat tiesi kuitenkin kertoa, että sopivasti tapahtuman 100-vuotismerkkipäiväksi on Heinolan sisällisodan aikaisista tapahtumista tekeillä kunnon historiallistieteellinen tutkimus. Hitaat hämäläiset ovat siis savolaisia ripeämpiä ainakin tässä suhteessa, koska sekä Kuopion kasarmin 457 vakaumuksensa puolesta sortunutta ja Varkauden Huruslahden arpajaisten noin 200 huono-onnista eivät ole vieläkään saaneet  oikeutta edes sen vertaa, että heidän tapauksensa olisi perusteellisesti selvitetty. Nykyisen työpaikkani seinässä ei ole vieläkään pronssilaattaa, jossa kerrottaisiin, että paikalla toimi aikoinaan tuhoamisleiri, jossa aikuiset miehet ryömivät pihalla etsien ruohoa syötäväkseen. Itse, joka pyrin elämään sovussa ja etsimään kompromisseja asioihin, esitän, että Vierumäellä maamme sivistysporvaristo osoittaisi suuren sivistyksensä tason ja päättäisi, että sikäläistä golfrataa lyhennetään yhdellä reiällä, ja Vierumäen punikkien kalmot siirretään vapautuneelle viheralueelle. Paikalle pystytettäköön suuri luonnonkivi, johon kaiverretaan samalla tavalla kuin Karhumäen teloitusmetsässä, että "ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET TAPPAKO TOISIANNE!". Helsingin Sanomien juttu Heinolan joukkohaudasta löytyy tästä linkistä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1475290337425 Kommentit (0) Pojat ovat poikia 02.10.2016, 18:20 Olen luullut, että radioselostajakaverukset Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen olisivat istuneet selostuskopin ahtaudessa poikaparissa kahdestaan seuranaan korkeintaan pikkuhiljaa tyhjenevä kiikari, mutta näin ei läheskään aina ollut, koska Aira Samulin paljastaa olleensa siellä ahtaudessa monta kertaa poikien seurana. Samulinin ja Noposen pitkä suhde päättyi 1972 eikä päättymisen pääsyynä ollut pelkästään Paavon mieltymys väkijuomiin, vaan suurena syynä oli myös miehen epäsiisteys. Samulinin mukaan Noponen oli perheen nuorimpana lapsena tottunut siihen, että muut siivosivat jäljet. Ilmeisesti myös tosi miehinen mies Pekka Tiilikainen ei ollut kovin tarkka järjestyksen suhteen. Kerrankin kun taistelijapari Tiilikainen-Noponen heräsi selostusturneellaan Kuusamon hotellissa, Pekka katseli tovin ympärilleen ja epäili hotellihuoneessa tapetun hevosen. Joku itsensä pöhköksi lukenut lisenssi voisi joskus kirjoittaa tutkimuksen suomalaisen urheiluselostustoiminnan epävirallisesta historiasta. Se olisi värikäs kertomus, johon löytyisi mielenkiintoista ja luotettavaa tietoa virallisista asiakirjoista. Nimittäin jo radiotoiminnan alkuvuosilta löytyy kuulustelu pöytäkirja, jossa kerrotaan, kuinka kieltolain aikaan Yleisradion ensimmäinen urheiluselostaja tohtori Martti Jukola aiheutti melkoisen skandaalin, kun poliisi kerran sattui pysäyttämään pääselostajan ohjastaman raskaastikuormatun reen, joka oli matkalla urheilutoimittajien pikkujoulupaikalle. Poliisitutkintapöytäkirjan mukaan reestä löytyi suuri määrä pirtukanistereita ja lisäksi vielä epämääräisenoloinen naisenpuoli. Mutta pojathan ovat poikia. Kommentit (0) Kohuselostaja ja kohujulkkis 01.10.2016, 17:56 Olen luullut tietäväni urheilusta kaiken olennaisen, mutta kun lukee enemmän luulee vähemmän. Kohujulkkis Aira Samulinin uutta elämänkertateosta lukiessani huomasin, että mieleeni ei ole edes juolahtanut, että kohuselostaja Paavo Noponen on ollut Aira Samulinin kaa sillee, kuten nykyajan nuoriso sanoo, eli toisin sanoen kohuselostaja Noponen ja kohujulkkis Samulin ovat olleet suhteessa, kuten varttuneempi väki, esimerkiksi Pohjantähden kyläyleinennainen Leppäsen Aune asian ilmaisisi. Kivivuoren Oskun äitihän kysyi Aune-neidiltä, että onko tämä ollut suhteessa Oskariin, kuultuaan Aunen olevan niin sanotussa siunatussa tilassa, eli tiinennä, kuten Pentinkulmalla sanotaan, johon Aune arvokkaasti vastasi, että "suhteessa on oltu". Tosin muitakin suhteita Aunella oli ollut, mutta Oskun lapsi oli, koska Oskun kanssa suhteessa oli oltu eniten. Samulin-kirjasta opin myös, että Paavo Noponen on hyvin romanttinen ihminen. Olen aina luullut, että Paavo olisi elämässään ihastunut ainoastaan Susi-Kalleen, mutta kyllä hän ihastui Airaankin. Niin rakastunut hän oli, että sanoi ihailunsa kohteelle kauneinta, mitä rakastunut mies voi armaalleen sanoa, eli että, "halutessaan tästä olisi tullut kiekonheiton maailmanmestari, koska tällä oli hyvä rytmitaju ja isot kädet". Tuo on varmasti yksi parhaista iskurepiliikeistä. Airan ja Paavon suhde päättyi koska Airan elämään tuli eräs kohuvalotaiteilija ja eräs kohumiljonääri ja Paavo otti asian niin raskaasti, että haastoi nuorimman kilpakosijansa kaksintaisteluun, josta haasteesta tehtiin jopa ilmoitus poliisille, mutta poliisi painoi asian villaisella, koska Paavo oli selostuksissaan kehunut rajamiesten lisäksi myös poliiseja. Urheiluihmisiä varmasti kiinnostaa, miten kaksintaistelussa olisi käynyt, mikäli se olisi toteutunut. Paavolla oli tietysti kokemus puolellaan, mutta ehkä lähes 30 vuotta nuoremman vastustajan liikkuvuus olisi ollut parempi. Nuori kilpakosija oli kuitenkin ehtinyt jo kypsään 26 vuoden ikään, jota seikkaa on syytä korostaa, mikäli silloin liki viisikymppistä Aira Samulia epäiltäisiin pedofiliasta. Kommentit (0) Vakka kantensa valinnut 30.09.2016, 18:21 Keskustelu rasismista käy maassamme kiihkeänä, joka oikein onkin. Perussuomalaisia on syytetty rasisteiksi, joka sekin saattaa olla ihan oikein. Mutta maailma ei ole mustavalkoinen. Tutkin tuossa kansanedustaja Olli Immosen taustoja netistä ja hämmästyin. Se, että  Wikipediassa kerrotaan seuraavaa ei minua hämmästytä:  Heinäkuussa 2015 Immonen julkaisi Facebookissa englanninkielisen päivityksen, jossa kertoi muun muassa haaveilevansa ”vahvasta kansakunnasta, joka voittaisi tämän painajaisen nimeltä "monikultturismi" ja taistelevansa ”loppuun asti kotimaamme ja yhden aidon Suomen kansan puolesta”. Sen sijaan seuraava Wikipedian tieto hämmästyttää ja kummastuttaa minua ja lyö minut peräti ällikälle: Vuonna 2015 Immonen avioitui maahanmuuttajataustaisen Lutfija (”Fija”) Immosen (ent. Saarni) kanssa. Bosnialaisesta muslimiperheestä lähtöisin oleva Fija kuului aiemmin vihreisiin, mutta on vaikuttanut sittemmin Muutos 2011 -liikkeessä. Hän on toiminut myös James Hirvisaaren eduskunta-avustajana. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että toissa kesänä perussuomalaisten Suomen Uutisissa oli pieni uutinen, jonka mukaan avioliittoon oli vihitty perussuomalainen puolustusministeri Jussi Niinistö ja neiti Leena Sharma. Mainittu Leena Sharma on punavihreä suomalaisintialainen toimittaja ja vaikka en neiti Sharmaa tunne, epäilen hänen olevan jonkin sortin feministi. Ennen Savossa sanottiin, eräitä aviopuolisoita katseltaessa, että siinä on vakka kantensa valinnut. En tuota sanontaa silloin ymmärtänyt, mutta nyt noita perussuomalais-vihreitä aviopareja tarkkaillessani luulen sen ymmärtävän. Evoluutio näyttää suosivan sellaisia parivalintoja, joissa puolisot ovat hyvin erilaisia, koska sillä tavalla varmistetaan jälkeläisten monipuolinen perimä. Kommentit (0) Kulkukoira 29.09.2016, 18:07 Topi Sorsakoskesta julkaistiin tänä syksynä Antti Arvajan ja Tuomas Mustikaisen  uusi elämänkertateos Viimeiseen korttiin, mutta on miehestä kirjoitettu ansiokkaasti aiemminkin eli jo 14 vuotta sitten, jolloin Reijo Ikävalkon Sorsakoskesta kertova Kulkukoira ilmestyi. Huomasin arkistoistani, että olen esitellyt teoksen silloin seuraavasti arvovaltaisessa Itä-Häme-lehdessä: TOPI OSAA KÄYTTÄYTYÄ TODELLA SOPIMATTOMASTI Suomalaiset arvostavat raskasta työtä ja sen vastapainona raskaita huveja. Niinpä suositun kansan viihdyttäjän tulee olla renttu, koska suomalainen rentoutuu aidosti ainoastaan renttuillessaan. Viihdetaiteilija Pekka Tammilehto alias Topi Sorsakoski on onnistunut täyttämään yleisön odotukset kiitettävästi. Saamansa renttuilun armolahjan hän on kehittänyt lähes täydellisyyteen; ainakin mikäli miehen elämänkertateokseen on yhtään uskomista. Tammilehdon musikaaliset veljekset Pekka ja Antti olivat jo kotipaikkakunnallaan Ähtärissä tunnettuja heittiöitä. Mitään pyhäkoulupoikia he eivät olleet, heitä epäiltiin kaikesta vilungista; tosin joskus aiheettakin. Häiriintyneitä nuoria ei siihen aikaan ollut, joten he olivat vain läpeensä perkeleellisiä.  Veljeksille ei aina ollut täysin selvää, mikä on omaa omaa ja mikä vierasta. Niinpä kerran Ähtärin  urheilutalolla isoveli Pekka pyysi soittajaveljeään antamaan salin pianosta A:n. Järjestysmies kuuli tämän ja raivostui: “Saatana, täältä ei mitään viedä”. Tosin ihan kaikesta jumalattomuudesta veljeksiä ei voinut syyttää. He eivät esimerkiksi olleet paikalla, kun Ähtärin sakastiin murtauduttiin ja siellä olleet  ehtoollisviinit joutuivat ns. parempiin suihin. Ensimmäinen sankari sammui tilanteeseen sopivasti sankarihautausmaalle ja muut poliisit korjasivat eripuolilta kirkonkylää. Viimeinen tavoitettiin linja-autoasemalta, jossa tämä kaupitteli ohikulkijoille viinipulloa, jonka kyljessä oli iso risti. Kotikasvatuksen puutteesta Tammilehdon poikia ei voi syyttää, vaikka jo  isä Tammilehto oli viihdetaiteilija. Pohjanmaan tangokuningas Yrjö Tammilehto oli viimeisen päälle herrasmies. Hän pukeutui aina moitteettomasti, teki työnsä ammattitaidolla, kannatti Kansallista kokoomusta ja edellytti pojiltaan sivistynyttä käytöstä. Täydellisyyden tavoittelussaan hän meni jopa niin pitkälle, että muutti etunimensä Yrjön Tapaniksi, jonka katsoi herättävän enemmän luottamusta maamme tanssilavoilla. Toisaalta asiaan vihkiytymättömän mielestä Yrjö olisi mitä sopivin suomalaisen tangolaulajan nimi. PIENTÄ SUOLAISTA Järjestäytyneeseen yhteiskuntaa ei tuleva muusikko Tammilehto integroitunut. Koulumenestys oli vaatimaton, ei tosin yhtä kehno kuin Antti-veljellä, jolla kerran olivat kaikki muut numerot nelosia lukuun ottamatta englannin kieltä, josta oli täysi kymppi. Käsistään Pekka oli sen sijaan kätevä ja myöhemminkin hän on mielellään näprännyt kaikenlaista. Esimerkiksi kerran hän äityi eräässä ravintolassa painimaan rumpalinsa kanssa ja urheilijanuorukaisten alle jäi lasi, joka silpoi pahasti rumpalin takapuolen. Lääkäri harsi vammautuneen ruumiinosan kasaan. Kun tikit oli myöhemmin poistettava, päätti Topi, ettei siihen enää lääkäriä tarvita ja orkesteri poisti ompeleet porukalla vokalistin johtaessa operaatiota. Vaikka elimestä ei tullut enää alkuperäisen veroista, tuli siitä kuitenkin ihan hyvä työperse, suorastaan soiva peli, joka muusikko piireissä on arvostettava ominaisuus. Armeijassakin Pekka joutui vaikeuksiin. Siellä hän jopa laihtui entisestäänkin, koska vääpeli ei suostunut kuorimaan hänen perunoitaan. Jälkeenpäin mies paranteli sotilaspassinsa merkintöjä monella tapaa ja kohtaan “erityistuntomerkit” ilmestyi lisäys “terskan päässä tuppo punertavia karvoja”. Kyseisen erityistuntomerkin olemassaolon olisivat voineet varmistaa ainakin hienostuneet rouvat Lenita Airisto ja Helena Lindgren.  He nimittäin kävelivät kerran Topi Sorsakoskea vastaan Helsingin kadulla. Topi ei hämmentävästä tilanteestä hätkähtänyt, vaan kysyi ystävällisesti sepalustaan aukoen, että haluaisivatko neidit mahdollisesti pientä suolaista. Sitä tarina ei kerro, mutta ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö näin huomioidut  naiset päästäneet oikein selkäkeikkanaurun. 80-luvun puolivälissä rock-muusikko Pekka Tammilehto omaksui tangolaulaja Topi Sorsakosken identiteetin. Vaikka isä oli antanutkin ulospäin nuhteettoman ammattimiehen kuvan, väitetään, että Topi Sorsakoski omaksui persoonaansa vaikutteita isältään. Kuten hyvin tiedetään alun perin Topi Sorsakoski oli Pohjanmaan tanssilavoja kiertelevä haitaristi, jonka tapoihin kuului kunnon haitaristin tavoin juoda järjestysmiesten viinat ja astua heidän vaimot. MANUN MATKASSA Presidentti Mauno Koivisto pyysi suosionsa huipulla ollutta Topia mukaansa vaalikiertueelleen vastaamaan tilaisuuksien viihdepuolesta. Hyvin artisti siinä onnistuikin. Tosin vapaapäivänä sattui ikävä välikohtaus. Topi oli ystävänsä Tuomari Nurmion kanssa viettämässä iltaa sosiaalidemokraattien suosimassa Paasiravintolassa. Kaverukset pitivät sikäläisen tiskijukan punaista solmiota mauttomana ja kävivät poistamassa kyseisen epäkohdan. Tämän jälkeen ravintolan vahtimestarit puuttuivat tapahtumien kulkuun. Hintelä Nurmio alistui kohtaloonsa, mutta Topi kävi taisteluun suoranaisella pohjalaisella vimmalla. Puhelinkopin kokoiset portsarit vetivät Sorsakosken jaloista rappuja alas kadulle. Topi jäi mielenosoituksellisesti retkottamaan kadulle selälleen ja Tuomari Nurmio alkoi teatraalisesti raakkua: “Saatana, demarit hakkasi Topin”. Sikälikin Sorsakoski on ollut esimerkillinen viihdetaiteilija, että vaikka hänellä on pitkään ollut ruhtinaalliset tulot, niin menot ovat olleet suuriruhtinaalliset. Rehellisen veronmaksajan tavoin miehellä on ollut vaikeuksiin verottajan kanssa. Kerran rahatilanne oli niin retuperällä, ettei innokkaalla taksiautoilun harrastajalla ollutkaan millä maksaa kyytiään. Mutta eipä hätää. Maankuulu vokalisti laski housunsa ja pyllisti taksisuharille tiedustellen, kelpaisiko Ruotsin raha. Vaikka Topi käyttäytyy törkeästi, on hän kuitenkin pidetty henkilö muusikkopiireissä, sillä hän ei juurikaan eroa toisista alan ammattilaisista. Topin sydänystävä on Reijo Taipale, toinen komeaääninen tangontaitaja. Miehiä yhdistävät samat harrastukset. Kaveriaan Sorsakoski luonnehtii määritteillä “ankara vitun mies ja lämmin jaloviinan ystävä” . Sattuvasti sanottu. Aika velikultia. Reijo Ikävalko: Topi Sorsakoski: kulkukoira Gummerus 2002, 297 s. Kommentit (0) Suurhiihtäjien sukua 28.09.2016, 18:19 Eilen mainitusta Topi Sorsakosken elämänkerrasta vielä sen verran, että se paljastaa iskelmätähdellä olleen ähtäriläisiä serkkuja sukunimeltään Collin. Ja kaikki jotka urheilusta jotain tietävät, tietävät, että ähtäriläinen Anton Collin oli suomalainen suurhiihtäjä, joka ensimmäisenä ei-norjalaisena voitti Holmenkollenin hiihtomatkan. Tämä ihme tapahtui vuonna 1922. Anton Collin on sikälikin merkittävä urheilija, että hän on edustanut Suomea sekä kesä- että talviolympialaisissa. Tämä tapahtui vuonna vieläpä samana vuonna. Vuoden 1924 Chamonixin olympialaisissa Collin keskeytti 50 kilometrillä ja 18 kilometrin hiihdossa hän sijoittui sijalle 16. Saman vuoden kesänä Pariisissa hän osallistui 188 kilometrin maantieajoon, mutta joutui keskeyttämään puolimatkassa reisilihaksen revähdykseen.   Eli suurhiihtäjä sukua oli Sorsakosken Topi mitä suurimmalla todennäköisyydellä ja kyllähän miehen salskea olemuskin tukee tätä uskomusta. Miehen partakin muistutti hyvin pitkälle Juha Miedon vastaavaa siihen aikaan, kun Pitkä-Jussi oli parhaassa iskussa. Tässä yhteydessä pitää vielä mainita, että myös Topi Sorsakosken kova kilpailija Kari Tapio on Suonenjoen Jalkasten kuulua hiihtäjäsukua. Kalle Jalkasen tekohampaiden putoaminen lumihankeen ja jälleen löytymisen ihme Carmisin olympialaisten viestinhiihdon huikean viestinhiihdon kultamitalitaiston yhteydessä ovat osa Suomen kilpahiihdon sankaritarustoa. Muuten Kallen sukulaismiehelle Kari Tapiolle, joka lienee perinyt Jalkasten suvun huonot hampaat, kävi jollain keikkamatkalla samalla tavalla, eli hammasproteesi hävisi, ja miehen maine Shuomen naishten sheksi shympoolina oli vaarasha, mutta onneksi tekarit löytyivät viime tipassa. Kommentit (0) Jeltsin ja Sorsakoski 27.09.2016, 18:17 Eilen televisiossa kerrottiin Moskovan dramaattisista tapahtumista elokuussa 1991. Silloinhan oli lähellä, että maailman toinen johtava ydinasevaltio olisi ajautunut sisällissotaan. Maailman pelasti silloin uskoakseni se, että vallasta taistelevan klikin sen hetken selvin mies, eli Boris Jeltsin, kukisti valtataistelussa itsensä perskänniin juoneen vallankaappauskoplan. Moni muukin kapina on historiassa tyssännyt juopotteluun. Punakaartin tai Lapuan liikkeen napamiehetkään eivät olleet mitään vesipoikia. Mäntsälän kapinassa viinaa virtasi selvästi verta enemmän. Edellä kerrotun väkijuomien käyttöön liittyvän myönteisen puolen raittiushenkilöt helposti unohtavat. Onneksi Jeltsin kykeni noina kuumina elokuun päivinä ja öinä pysymään porukan selvimpänä miehenä, ja niinpä minäkin olen tätä vielä naputtelemassa. Myöhemmin Jeltsin lipsui raittiusasiassa ja jäi ihmiskunnan muistiin ennen kaikkea alkoholistipresidenttinä, joka kuitenkin pystyi suhteellisen rauhanomaisesti vähäksi aikaa lopettamaan supervalta Neuvostoliiton, joka on kuitenkin nykyisen täysraittiin presidentin johdolla pikkuhiljaa palaamassa takaisin eikä luultavasti häviä koskaan, kuten mm. Paavo Väyrynen väitöskirjassaan aivan oikein ennakoi. Lopuksi vielä lisää raittiusaatetta. Luin tuossa vastailmestyneen Topi Sorsakosken elämänkerran, josta käy ilmi, miten vähäinen on tragedian ja komedian ero. Kirjassa todetaan nimittäin lyhyesti, että kun The Agents-yhtiö vaihtoi laulusolisti Rauli Badding Somerjoen Topi Sorsakoskeen, oli se askel kohti raittiutta. Kommentit (0) Mututieto 26.09.2016, 17:54 Hiidenportin pikkulammissa asustaa mutuja. Pieniä 5-7 cm pitkiä isosilmäisiä ruskeakylkisiä kaloja, jotka näyttävät viihtyvän myös akvaariossa, koska paikallisen ruokapaikan akvaariossa niitä uiskenteli iso parvi. Mutujen pyydystäminen ei vaadi erityistä taitoa, koska niitä on saalistettu lippalakeillakin, kun ne on ensin houkuteltu paikalle leivänmuruilla. Minultakin, maailman huonoimmalta, mutta innokkaimmalta kalamieheltä mutujen pyytäminen saattaisi onnistua. Viron terveyskylpylöissä mutuja käytetään apuna hoitotyössä. Potilas asettaa alaraajansa altaaseen ja mudut saapuvat nyppimään pois kuolleen solukon ja kosmeettista haittaa aiheuttavat karvat. Parranajon apuvälineinä mutuja ei tiettävästi käytetä. Olen pitkän ikäni miettinyt, mitä kaloja olivat lapsuudessani Iisvedessä vaikuttaneet kivikaloiksi kutsutut pikkueväkkäät, jotka eivät onneksi olleet oikeita kivi- eli velhokaloja, sillä Wikipedian mukaan Etelän merissä asuva kivikala on maailman myrkyllisin kala, jonka piikkiin astunut kuolee yleensä hirvittävän kivuliaan kuoleman. Kivinilkka tai kivennuoliainen saattaisivat myös olla kansankielessä kivikaloja, mutta en usko, että ovat.  Luulenpa, että Iisveden kivikalat olivat mutuja, joiden kerrotaan asuvan pohjoisen kylmissä ja happirikkaissa vesissä ja sellainenhan se Iisvesikin on, vaikka sijaitsee keskisessä Suomessa. Kommentit (0) Hiidenportti 25.09.2016, 18:51 Vaikuttava on Hiidenportin kansallispuiston rotkolaakso Sotkamossa, jossa pääsin vierailemaan Kuopion luonnonystävien mukana. Olin paikalla nuorison edustajana. Noin viidenkilometrin kivikkoinen ja juurakkoinen vaellus oli yllättävän vaativa minulle, vanhalle urheilumiehelle. Sen sijaan ryhmämme enemmistö, eli ketterät mummot etenivät maastossa vaivattoman oloisesti. Epäilen, etten näiden ketterien mummojen iässä ole yhtä maastokelpoinen, mutta yritykseni tulee olemaan siitä huolimatta kova. Nimittäin jos joskus pääsen eläkkeelle, josta en ole ollenkaan varmaa, mikäli nykyhallitus saa jatkaa, vaan pelkään, että minut myydään Kuopion torilla ruotuvaarina vähiten huutavalle ja pelkään lisäksi, että minun pitäisi alkaa jo nyt hyvissä ajoin veistämään kaukaloa ja puulusikkaa, joiden avulla nauttisin päivittäisen vaatimattoman suurukseni jonkun vieraan nurkissa, aion sen lisäksi, että olen jo aiemmin päättänyt eläkepäivillä kiertää tutustumassa maamme kaikkiin hiihtäjä- ja juoksijapatsaisiin, niin päätin eilen, että tulen tutustumaan myös maamme kaikkiin 40 kansallispuistoon. Tutustuisin eläkepäivieni ratoksi mielelläni myös maamme luonnonpuistoihin, joita on 19, mutta niihin tutustuminen on luvanvaraista.  Valtio voisi paikata julkisen sektorin rahoituskriisiä myymällä kovalla rahalla kulkulupia luonnonpuistoihin. Itsekin olisi sellaisesta luvasta valmis maksamaan. Kommentit (2) Ilves 25.09.2016, 18:50 Tuossa Kupsin ja Tampereen Ilveksen paljon puhutussa pelissä kohtasi kaksi täysin erityylistä joukkuetta. Kupsin peli oli isojen ja rotevien länsiafrikkalaisten varassa ja Ilveksen kantavat voimat olivat pieniä ja sitkeitä itäafrikkalaisia, sellaisia etiopialaisten kestävyysjuoksijoiden näköisiä. Ilves piti palloa ja hallitsi muuten peliä, mutta kummankin maalin edessä olivat länsiafrikkalaiset vahvempia. Vaikka Kups olisi selkeän näkemykseni mukaan ilman tuomarin väliintuloa voittanut tuon pelin 2 - 0, niin kaikesta huolimatta Tampereen Ilves oli paras Kuopiossa tänä kesänä vieraillut joukkue, ja niinpä toivon sen voittavan vielä Suomen mestaruuden. Hjk:n ja Maarianhaminan otteet eivät ole viime aikoina vakuuttaneet ja jäljellä on vielä viisi ottelua. Lopuksi korostettakoon, että tietääkseni Ilveksen pelaajat eivät ole edes oikeita ammattilaisia, kuten kaikki muut Veikkausliigajoukkueiden pelaajat ovat, vaan he ovat vain puoliammattilaisia. Ehkä jonkinlainen puoliammattilaisuus olisi keino maamme jalkapalloilun tason nostoon. Tavalliset pelaajat olisivat puoliammattialisia, mutta nuorille lupauksille turvattaisiin stipendien avulla kokopäiväinen asiaan paneutuminen. Kommentit (0) BÖÖÖÖ 23.09.2016, 19:04 Niinhän siinä kävin, kuten alan eittämättömänä asiantuntijana epäilinkin. Kups yrittää saada Nigerian miehen punaisen kortin peruttua, jotta hän olisi käytettävissä seuraavassa mitalien kannalta ratkaisevan tärkeässä pelissä Seinäjokea vastaan. Toimenpide on oikeansuuntainen, mutta riittämätön. Kupsin tulisi vaatia Palloliitolta, että ulosajon sijasta tuomitaan rangaistuspotku, joka myös suoritetaan uusintaottelun aluksi ja peliä jatketaan sen jälkeen vielä parikymmentä minuuttia, jonka verran aikaa oli jäljellä edellisen pelin ilmeisen tuomarivirheen sattuessa. Hjk:n mestaruuden kannalta tärkeässä pelissä helsinkiläisille tuomittiin vähäisemmästä virheestä rankkari kaadetun pelaajan ulosajon sijasta ja todennäköisesti Suomen mestaruus ratkesi siihen rankkariin. Asiasta kiinnostuneet löytävät kummanikin kyseenalaisen ottelun koosteen ja voivat itsekin todentaa tilanteen Iltasanomien sivujen videokoosteesta: http://www.iltasanomat.fi/veikkausliiga/art-2000001266058.html Kups-Ilves-ottelun loppu oli dramaattinen. Erotuomarin kasvoilta kuvastui pelko, kun hän käveli kirkkaasti valaistulta kentältä kohti pimeydessä odottavaa uhkaavasti mylvivää ja elehtivää savolaista yleisömassaa. Itsekin päästin suustani pitkän böööön. Kaupungin johtava herrasmiesasianajaja osasi jopa viheltää sormet suussa korvia vihlovasti, ja itsekin olisin vastaavasti menetellyt, jos olisin osannut. Erotuomarin kunniaksi on mainittava se, että muistaakseni edellisellä Kuopion reissullaan hän pelasti Kupsille pisteen, kun ei huomannut Maarianhaminan tekemää maalia. Ahvenanmaalaisten mukaan hän pelin jälkeen oli sanonut kättelyn yhteydessä kupsilaisille, että "sitten lähetään ryyppäämään", tai jotain muuta sellaista, joka herätti vieraiden parissa pahennusta, mutta ahvenanmaalaisten suomen kielen taito on sen verran heikko, että he ovat saattaneet ymmärtää sanotun väärin. Kommentit (0) Joutsenlampi 22.09.2016, 18:08 Eilen koin tämän pelikauden suurimman tunne-elämyksen, kun Kups ja Ilves kohtasivat jalkapalloilun merkeissä, kuten Juha Jokinen asian ilmaisisi. Seurasin tapahtumaa ihan uudesta näkövinkkelistä, koska istuin Keskuskentän kausilippulaisten osastossa kaupungin porvariston joukossa, josta käsin näkymä pelitapahtumiin on parempi, kuin vastapäisestä lähinnä työläisille ja prekariaatille tarkoitetusta höyläämättömästä puupenkkikatsomosta käsin. Toisella puoliajalla sitten koin todella suuren tunne- ja jopa kulttuurielämyksen, jollaista en ole esimerkiksi Kaupunginteatterissa kokenut. Kupsin nigerialainen kärkimies tunkeutui tapansa mukaisesti pallon kanssa voimalla vastustajan rangaistusalueelle, jossa hän suoritti näyttävän mahalaskun ja katsoen sitten vaikuttavan teatraalisen esityksen jälkeen anovasti erotuomariin. Ottelun oikeudenjakaja kiirehtikin paikalle, mutta odottamani selkeän rangaistuspotkun sijasta, hän nostikin sinimustalle Afrikan pojalle punaisen kortin ulosajon merkiksi ja tällä dramaattisella eleellä hän ratkaisi sen, että tuskin tulen tässä elämässä näkemään Kupsia mitaleilla, sen verran vanha mies jo olen ja sen verran paljon ulosajo sotki kotijoukkueen peliä, joka päättyikin lopulta nöyryyttävään tappioon. Punaisen kortin syynä oli se, että sama pelaaja oli jo vähän aiemmin saanut varoituksen samanlaisesta teatteritaiteellisesta suorituksesta. Monilla jalkapallokentillä olen taistellut, mutta moista ulosajoa en ole ennen nähnyt. Yleensä näyttelijöitä vain nuhdellaan sanallisesti tuomarin toimesta. Aistin eilisessä ratkaisussa rasismin häivän. Nigerian miehen tumma kuuma veri kiehahti ulosajosta ja ajattelin jo näkeväni sen, että tuomarin fyysiseen koskemattomuuteen puututaan, joka saattaisi merkitä siihen syyllistyneelle jalkapalloilijalle uran päätöstä. Mutta ei päättynyt Kupsin parhaan maalintekijän ura vielä. Nimittäin kaksi hänen jättiläiskokoista rotutoveriaan syöksyi paikalle puolustajan tontiltaan ja kantoivat villisti sätkyttelevän toverinsa kentän laidalle. Tiettävästi lisäseuraamuksia ei ole kuumakallelle tulossa, koska erotuomari herrasmiehenä käänsi selkänsä eikä ollut huomaavinaan kyseenalaisen tuomionsa jatkohässäkkää, johon hänen olisi pitänyt kovalla kädellä puuttua tai siitä ainakin Palloliitolle ilmoittaa. Kommentit (0) Uhrit

21.09.2016, 20:49

Kuopio on muistolaattojen kaupunki ja kuvan laatta sijaitsee lähellä Snellmanin puistoa. Sikäli laatan teksti on harhaanjohtava, että puistoon kaivettuihin sirpalesuojiin osui ainakin kaksi pommia. Pommituksen uhrit on poikkeuksellisesti haudattu Kuopion sankarihautausmaalle, vaikka vainajat olivat siviilejä. Kuopiossa menehtyi Talvisodan pommituksissa 41 ihmistä. Saman verran kuoli myös Kuopiota huomattavasti pienemmän, mutta huomattavasti enemmän pommitetun, Iisalmen pommituksissa. Siellä 29 ihmistä kuoli samassa räjähdyksessä, kun väestösuojaan tuli täysosuma. Täysosuma tuli myös Iisalmen poliisilaitokselle, jolloin viisi poliisia, eli ilmeisesti kaikki pikkukaupungin poliisit, kuolivat kerralla. Jatkosodassa Kuopio säästyi aika hyvin. Ainut pommitus tapahtui heti sodan alkupäivinä ja sen seurauksena Hallmanin Sampo-rullatehdas paloi. Kerrotaan, että kauppaneuvos Lauri Hallman, jolla oli poliittisia suhteita Englannin johtoon, lähetti suoraan Churchillille sähkeen: "Kuopijota ei sua ennee pommittoo, Hallman:" Ja sitä sähkettä Churchil pelästyi, Kuopiota ei enää pommitettu. Alla on kuva Tuomiokirkon vieressä olevasta lyhtypylvästä, joka muistuttaa ylöspäin tähyävää ohikulkijaa Talvisodan tapahtumista, sirpale on melkein katkaissut tolpan. Liekö saman pommin sirpale,  joka tappoi melkein vestönsuojallisen ihmisiä.