Kansojen välinen ystävyys |
11.10.2016, 18:20 |
Kerrankin jotain myönteistä kuuluu jalkapallorintamalta. Sen jälkeen,
kun mm-karsintasarjassa Färsaaret voitti San Marinon ja pelasi tasan
Unkarin kanssa, olen pelännyt, että Suomi, isiemme maa, on selkeästi
Pohjolan huonoin jalkapallomaa. Onneksi viime yönä Portugali voitti
färsaarelaiset mennen tullen, ja niinpä on mahdollista, ettei Suomi,
isiemme maa, olekaan Pohjolan huonoin jalkapallomaa.
Muutakin
myönteistä kuuluu jalkapallorintamalta. Nimittäin Kosovon ja Kroatian
välinen ottelu osoitti jälleen, miten urheilu voi lähentää kansakuntia.
Itse pelissä Kroatia oli murskaavan ylivoimainen, mutta siitä huolimatta
kosovolaiset ja kroatialiset katsojat suhtautuivat toisiinsa
ystävällisesti eikä syntynyt mellakoita, joita pelättiin. Mellakoinnin
sijasta kummankin maan kannattajat alkoivat yhteen ääneen laulamaan
pilkkalauluja serbeistä.
Kansainvälinen jalkapalloliitto
Fifa tutkii asiaa ja nähtäväksi jää, onko tapauksella kurinpidollisia
seuraamuksia. Tällä hetkellähän kroaatteja on rangaistu jo aiemmista
välikohtauksista niin, että se joutuu pelaamaan kotiottelunsa ilman
yleisöä. Tiettävästi sikäläisten katsojien aiempi mellakointi on ollut
mielenosoitus maan jalkapalloliiton toimintaa vastaan. Suomen
jalkapalloilu on vielä niin lapsenkengissä, että meidän on vaikea
ymmärtää sitä, että jalkapallojoukkueiden valmentajia on jossain
Euroopan maissa jopa tapettu, jos heidän esityksiinsä ei ole oltu
tyytyväisiä.
Kommentit (0)
|
Suomi - Kroatia 4 - 1 |
10.10.2016, 17:52 |
Hermoni kestivät sittenkin katsoa Suomi - Kroatia -pelin, joka minun
laskuoppini ja sääntötulkintani mukaan päättyi 4 - 1 Suomelle. Nimittäin
Suomen jalkapallomaaottelut ovat jännitysnäytelmiä, mikäli Suomen
plussasarakkeeseen lasketaan sen saamat kulmapotkut ja vastustajan
vastaavaan sarakkeeseen sen tekemät maalit.
Tällä kertaa
saimme peräti neljä kulmuria ja se on hyvä tulos Suomen tasoiselle
joukkueelle. Yhtään kertaa Kroatian maalivahdin ei kuitenkaan tarvinnut
torjua koko ottelun aikana. Harvinainen tilanne; lienee vasta toinen
kerta jalkapallopelin historiassa, ettei maalivahdin tarvitse tehdä
pelissä yhtään torjuntaa. Edellisen kerran tietääkseni näin kävi tasan
49 vuotta sitten, jolloin Kärkkäälän kansakoulu voitti Rieponlahden
vastaavan tason oppilaitoksen vakuuttavasti selvin numeroin 13 - 0.
Islanti
-pelissä Suomi ei saanut yhtään kulmapotkua, vaikka tekikin kaksi
maalia. Kolmannenkin kerran poikamme hyökkäsivät, mutta silloin
yksinäinen kärkimies Eero Markkanen päätyi henkilökohtaiseen ratkaisuun,
mutta laukaus suuntautui niukasti, eli noin kymmenisen metriä, yli
Islannin maalin. Miestä itseäänkin näytti tapaus naurattavan.
Eero
Markkanenkin on paljastunut sukulaismiehekseni, koska kumpikin
kuulumme uljaista urheilusaavutuksistaan tunnettuun
Kolehmaisten-Markkasten-Könösten-Kanasten-Kovalaisten sukuseuraan. Itse
asiassa Eero Markkanen onkin ihan Kärkkäälän Kolehmaisten näköä,
varsinkin Kolehmaisen Paulin näköä ja kokoa. Tosin Pali on kyllä jonkin
verran nopeampi ja omaa varmasti myös paremman laukaisutekniikan.
Pali ei taatusti olisi potkaissut samasta paikasta kymmenen metriä yli
Islannin maalin.
Kommentit (0)
|
D-alkuinen sana |
09.10.2016, 16:42 |
Päätin jo Islanti-pelin jälkeen, että se on nyt tässä. En tule enää
seuraamaan Suomen jalkapallomaajoukkueen otteita, koska hermoni ovat
siihen liian heikot. Nähtäväksi jää, pitääkö päätökseni vielä vielä tänä
iltana klo 19, jolloin Suomi kohtaa kotikentällään Kroatian joukkueen,
joka on mielestäni kymmenen parhaimman joukossa maailman 200
jalkapalloilua harrastavan kansakunnan joukossa.
Mitään
hyvää ei ole Suomelle odotettavissa. Joukkueemme selviytyi vaivoin
kotikentällään tasapeliin Kosovoa vastaan, joka puolestaan hävisi omalla
kotikentällään Kroatialle 0 - 6. Lisäksi meiltä puuttuu jostain
tuntemattomasta syystä pelikiellon vuoksi joukkueemme paras pelaaja,
kantava voima ja vanha maaotteluratsu Roman Eremenko.
Tiettävästi
selityksenä ovat vakavat kurinpidolliset syyt, mutta onneksi syynä ei
kaiken järjen mukaan ole eräs d-kirjaimella alkava sana, joka on sanan
kosteusvaurio jälkeen maamme pelottavin sana. Jos syynä olisi kyseinen
d-kirjaimella alkava sana, olisi se kaiken järjen mukaan jo
julkisuudessa mainittu. Ainakin suomalaisten hiihtäjien d-kirjaimella
alkavat käryt ovat levinneet julkisuuteen yleensä jo ennen testejä.
Ja
sitä paitsi jalkapallo on tunnetusti harvinaisen rehti laji. Siitä
huolimatta, että pelin ympärillä liikkuvat hirmuiset rahat, ei
d-kirjaimella alkavia ongelmia juurikaan ole toisin kuin esimerkiksi
hiihdossa, jossa eivät tetääkseni niinkään liiku isot rahat, vaan
voittajille annetaan yleensä alpakkalusikka. Tosin olympialaisissa kolme
ensimmäistä saa metallisen merkin.
Voi olla, että sorrun
katsomaan illan ottelua ainakin siihen asti, kunnes Kroatia siirtyy
johtoon. Nimittäin kuvan kaunis tv-kuuluttajamummo kertoi juuri, että
hänen poikansa nähdään kentällä. Luulin tietäväni urheilusta kaiken,
mutta tuota asiaa en tiennytkään. Wikipediasta piti tarkastaa, että
puolustuksen lukko ja tukijalka Sauli Väisänen on Anna-Liisa Tiluksen
poika.
Kommentit (0)
|
Rauhaton raja |
08.10.2016, 18:04 |
Kahden venäläishävittäjän väitetään lennelleen luvatta toissa päivänä
noin minuutin ajan Suomen ilmatilassa, joka asia tietysti valitettavaa
onkin. Onneksi kuitenkin joku kansainvälinen tutkimus juuri totesi, että
Suomi on tällä hetkellä maailman turvallisin maa, vaikka sitä ei usko,
mikäli yhtään on iltapäivälehtien lööppeihin uskomista.
Tosin
maamme on kuitenkin olennaisesti rauhallisempi kuin Talvisodan jälkeen
välirauhan aikaan. Luin juuri Juha Pohjosen välirauhan rauhattomuudesta
kertovan kirjan Sodan ja rauhan rajalla, jossa kerrotaan, että silloin
reilun vuoden aikana Neuvostoliiton puolelle päätyi 212 henkilöä, joista
takaisin pääsi vain 79.Lopullisesti kadonneita tai tapettuja oli 133.
Varsinkin
Uukuniemen suunta, jossa olen itsekin paljon aikaa viettänyt, oli
levotonta siihen aikaan. Siellähän jostain syystä välirauhan sopimusta
tehtäessä rajan tarkka sijainti jäi epäselväksi. Olisiko kosmoskynän
terä ollut huonosti teroitettu sitä viivaa kartalle piirrettäessä.
Laskujeni mukaan kymmen kunta ihmistä eksyi Uukuniemellä ainakin
venäläisten mielestä rajan väärälle puolelle.
Tunnetuin
on kapteeni Aleksanteri Torikan tapaus, josta Pohjosen kirjassa
kerrotaan paljon. Pohjonen epäilee, että Torikan suojeluskuntaunivormu
olisi ärsyttänyt venäläisiä erityisesti. Sitä kirjassa ei kerrota, että
Torikan persoonassa naapuria saattoi ärsyttää muukin asia.
Nimittäin
muutama vuosi sitten ilmestyneestä Mirko Harjulan teoksesta
Ryssänupseerit paljastuu lisää tapauksen taustoista. Torikka olikin alun
perin Viipurin venäläisiä nimeltään Aleksandr Krastsenin. Hän palveli
ensimmäisen maailmansodan aikana tähystäjänä Venäjän ilmavoimissa.
Maaliskuussa
1918 hän värväsi viisi samalla Pietarin Kolomäen lentoasemalla
palvellutta venäläisupseeria mukaansa ja miehet lensivät viisi
lentokonetta Suomen puolelle Antreaan luovuttaen koneet valkoisten
käyttöön. Venäläislentäjät ottivat sitten suomalaiset nimet ja
suorittivat sen jälkeen tiedustelu- ja pommituslentoja Suomen valkoisen
armeijan riveissä.
Suomen ilmavoimien isänä on pidetty
ruotsalaista kreivi von Rosenia, joka maaliskuun 6. 1918 lensi Ruotsista
yhden lentokoneen Suomen valkoiselle armeijalle, mutta ihan hyvin
maamme ilmavoimien isänä voisi pitää myös Uukuniemellä kadonnutta
Aleksandr Krastsenia, alias Aleksanteri Torikkaa, joka hankki samoihin
aikoihin kreivi von Rosenin kanssa peräti viisi lentokonetta Suomen
valtiolle.
On siis mahdollista, että Torikan kohtaloon ja
kohteluun vaikuttivat vuoden 1918 lentokonevarkaudet. Mies ammuttiin
Moskovassa helmikuussa 1941.
Kommentit (0)
|
Turska |
07.10.2016, 18:07 |
Kyllä ei tullut uni silmään viime yönä ja silloinkin, kun tuli,
vaivasivat painajaiset. Dramaattinen oli eilinen jalkapallomaaottelu,
jonka seurauksena Suomi sitten voikin lopettaa haaveet MM-kisapaikasta
ja alkaa keskittyä kahden vuoden päästä alkaviin EM-karsintoihin.
Täytyy
tunnustaa, että olin väärässä pessimistisessä ennusteessani. Islanti
oli ylivoimaisempi kuin oletin, mutta lopputulos oli Suomelle
mairitteleva, koska joukkueemme hyödynsi kliinisen tehokkaasti molemmat
hyökkäyksensä ja Suomen slovakkitaustainen maalivahti, jonka nimen
päälle en pääse, koska se on lähinnä risuaitaa, oli ilmiömäisen hyvä ja
torjui pari varmaa maalia. Myös maalin tolpat ja ylähirsi olivat tällä
kertaa Suomen puolella.
Alan asiantuntijoiden mukaan
erotuomari teki loppuhetkillä samassa tilanteessa viisi virhettä, jotka
sitten käänsivät voiton satujen saarelle, joka vastaa kenttätapahtumia.
Islannilla oli kuusi kulmuria eikä Suomella yhtään. Pallon
hallintaprosentti oli isännille 62%-38 %, joka osoittaa, että
joukkueiden tasoero oli valovuosi. Islannin maalivahti ei tainnut torjua
yhtään kunnon maalipaikkaa, kun taas suomalainen virkaveli torjui noin
20 kertaa.
Ottelun loppuhetkillä tv-selostajakin kuumeni
ja nimitti norjalaista päätuomaria turskaksi, josta saattaa seurata
nykykäytännön mukainen rikosoikeudellinen seuraamus eli kyseessä on
kiihotus kansanryhmää vastaan. Myönteistä selostajan esiintymisessä oli
se, ettei hän ottanut esille SKP:n edesmenneen puheenjohtaja Aarne
Saarisen 70-luvulla esille tuomaa ajatusta, jonka mukaan Suomen tulisi
linnoittaa Norjan vastainen raja.
Kommentit (0)
|
Ennustus: Islanti - Suomi 3 - 0 |
06.10.2016, 18:12 |
Ensi yönä valvotaan ja kannustetaan Suomen jalkapallomaajoukkuetta,
joka saa vastaansa ylivoimaiselta jättiläiseltä vaikuttavan Islannin.
Kaikki jotka jotain muistavat, muistavat, miten islantilaiset voittivat
kesällä Em-kisoissa esimerkiksi toisen saarivaltion, eli Englannin,
maailman parhaisiin kuuluvan maajoukkueen, joten kovat paikat tulevat
pojillamme olemaan.
Tosin helpolla satujen saaren joukkue
ei pääse, koska tällä kertaa suomalaisilla on mukana kaikki joukkuetta
selvästi vahvistavat ulkomaalaistaustaiset pelaajat, joten ennustan,
että Suomi häviää vain 3 - 0. Ilman ulkomaan apuja tappio olisi 6 - 0.
Maajoukkueemme kolme parasta pelaajaa eivät ole perussuomalaisia.
Muistan
vielä sen ajan, jolloin Suomi ja Islanti olivat jokseenkin yhtä huonoja
jalkapallomaita. Sitten meillä reilut 20 vuotta sitten talous romahti
ja pankkien pelastamiseksi otettiin yhteistä velkaa 40 miljardia euroa.
Sen jälkeen maamme menestys monilla kansainvälisen kilpailun aloilla
on kärsinyt pahasti. Rahaa ei riitä esimerkiksi edes jalkapallon
tukemiseen.
Suomalaiset tunsivat vielä muutama vuosi
sitten suurta sääliä Islantilaisia kohtaan, koska meillä uskottiin maan
tehneen konkurssin, joka meillä sen sijaan nippanappa vältettiin.
Islanti ei kuitenkaan tehnyt konkurssia, mutta maan pankit tekivät.
Tallettajien talletukset valtio turvasi, mutta sijoittajat menettivät
rahansa, kuten markkinatalouden logiikkaan kuuluukin. Se on sitä uutta
luovaa tuhoa. Nyt Islanti on ohittanut hyvinvointi-indeksissä Suomen ja
maan työttömyysaste on pari prosenttia.
Suomen
valtio valitsi toisen tien ja pelasti pankkinsa maksamalla niille tukea
kymmeniä miljardeja ottamalla velkaa veronmaksajien piikkiin. Islanti
sen sijaan panosti miljoonansa esimerkiksi nuorten liikuntaharrastuksen
tukemiseen; maa on täynnä erilaisia palloiluhalleja ja jo
junioripalloilijoilla on yliopistossa koulutetut ammattivalmentajat,
toisin kuin meillä, jossa koko liikuntakulttuuri jääkiekkoa lukuun
ottamatta on amatöörimäistä puuhastelua.
Kommentit (0)
|
Vode örveltää |
05.10.2016, 18:22 |
Muistanpa kuin eilisenpäivän sen kesäillan 39 vuoden takaa, eli
vuodelta 1977, kun lämmittelin saunaa ja radiosta alkoi kuulumaan
lähetys Tampereen Kalevan kisoista. Luulin, että vastaanotin ei ollut
ihan aseman kohdalla, kun selostajan puhe kuulosti jotenkin kummallisen
puuromaiselta.
Mutta ei ollut vika radiossa,
vaan urheiluselostaja Voitto Raatikaisessa. Mies ei vaikuttanut
kuitenkaan olevan juovuksissa, jota ensiksi epäilin, vaan hän vaikutti
pikemminkin olevan kännissä kuin käki. Lähetyksen alkuvaiheissa mies oli
vielä jotenkin tolkussaan, mutta sitten miesten 800 metrin finaalin
aikaan hän oli ihan örvellyskunnossa ja miesten juoksun sijasta hän
muistaakseni selosti hyvin pikkutarkasti naispikajuoksijoiden
riisuuntumista.
Sitten Voden selostus vaikeni ja
puhevuoron otti Raimo Häyrinen, joka hoitikin homman loppuun. Myöhemmin
lehdessä kerrottiin, että Vode olisi nauttinut ennen lähetystä
vain pullollisen olutta janoonsa, mutta että hänellä oli päällä jokin
lääkitys, joka tehosti oluen ensi-iskun vaikutusta. Saattaa olla ihan
totuudenmukainen selitys tapahtuneelle. Ainakaan tapaus ei haitannut
merkittävästi Voitto Raatikaisen urakehitystä, koska hän pääsi
eläkkeelle Yleisradion urheilutoimituksen päällikön paikalta.
Itsekin
olen joskus kokenut Voden kohtalon. Heinänuhan oireiden hoidossa
käytettävä Zyrtec-niminen lääke tekee minut täysin toestaetoseksi, kuten
Savossa sanotaan. En tarvitse edes olutpulloa ja siitä huolimatta
örvellän kuin Raatikainen. Eikä Zyrtec-paketissa ole edes aineen
sivuvaikutuksista kertovaa varoituskolmiota.
Luulin
jo, etten koskaan tässä elämässä tule kuulemaan uudestaan Voden
kuuluisinta selostusta, mutta viime sunnuntaina radiosta tuli
urheiluselostusten toivekonsertti, jossa erään kuuntelijan toiveeseen
vastattiin ainakin jossain määrin ja kyseistä nauhan pätkää päästettiin
julkisuuteen muutaman sekunnin verran. Mielestäni vuoden 1977 Tampereen
Kalevan kisojen miesten 800 metrin finaali olisi pitänyt saada kuulla
kokonaan. Tämä pätkä alkaa tästä linkistä kohdalta 1.16,30. http://areena.yle.fi/1-3725410
Kommentit (0)
|
Haavoittunut enkeli |
04.10.2016, 18:10 |
![](http://koivistoinen.net/media/kalevan%20kirkko.jpg)
Vieläkään
ei päästä eroon Heinolan hautariidan esille nostamista sisällissodan
muistoista. Alkukesästä kävin tutustumassa Tampereen nähtävyyksiin, mm.
tuomikirkkoon ja varsinkin sen kuuluisiin maalauksiin. Hugo Simbergin
Haavoittunut enkeli voitti vuonna 2006 Ateneumin taidemuseon järjestämän
Maamme taulu-äänestyksen ja sama enkeli on nähtävillä myös
tuomiokirkossa.
Tavallaan Haavoittunut enkeli liittyy
sikäli maamme sisällissotaan, että kun vuonna 2008 Tampereella
vietettiin vuoden 1918 90-vuotismuistojuhlaa, yhtenä ohjelmanumerona
kaupungissa järjestettiin Haavoittunut enkeli-kulkue. Toivottavasti
tapahtuma uusitaan huhtikuussa 2018. Siitä saisi helposti samanlaisen
kansainvälisen tapahtuman kuin Turun joulurauhan
julistamistilaisuudesta.
Kulkue voisi lähteä
Kalevankankaan hautausmaalta siltä merkittävältä paikalta, jolle Ruotsin
tulevan pääministerin saman niminen setä Olof Palme ammuttiin. Tämä
aatelismies hyökkäsi ruotsalaisprikaatin vapaaehtoisena rohkeasti, mutta
myös tyhmästi päin punikkien kuularuiskua. Tarkkaa kaatumispaikkaa en
löytänyt, vaikka muuten Kalevankankaan hautausmaalla on hyvät opasteeet.
Palmen ampumispaikalta Haavoittunut enkeli-kulkue voisi edetä Tampereen
aseman makasiinien luokse, jonka seinää vasten kaikki kaupungin kiinni
saadut venäläiset ammuttiin riemuitsevien katselijoiden hurratessa joka
laukaukselle.
Tampereen taistelulla oli siis vankka
kansainvälinen kytkös, vaikka saksalaiset eivät Tampereelle asti
tulleet. Etelä-Suomen he valtasivat vaivattomasti, ja niin saattoi
säästyä tuhansien suomalaisten henki. Ilman muuta saksalaistenkin
edustus on Tampereen Haavoittunut enkeli-kulkueeseen saatava. Suomen
vuoden 1918 sota ei ollut suomalaisten keskinen kansalaissota, vaan
sisällissota, johon osallistui ulkomaalaisia samalla tavalla kuin
myöhemmin Espanjassa ja Syyriassa.
Jostain syystä
Haavoittuneen enkelin katsotaan symboloivan Tampereen kevään 1918
tapahtumia. Itse en välttämättä tuota symboliikkaa ymmärrä. Sen sijaan
ymmärrän sen, kun väitetään, että Tampereen tuomiokirkon seiniä
kiertävät havuköynnökset muistuttavat punikkien ampumaketjua Tampereen
ympäristössä; punaiset pyssymiehet eivät suostuneet makaamaan pelkällä
keväthangella, vaan asettivat havuja alleen lämmikkeeksi.
Kommentit (1)
|
Heinolan hautariita |
03.10.2016, 20:06 |
Heinola on muistini mukaan hyvin kaunis kaupunki, jossa asuu hyvin
mukavia ihmisiä, jotka ovat kuitenkin keskenään hyvin riitaisia. Eilinen
Helsingin Sanomat kertoo uudesta heinolalaisesta riidasta. Sikäläinen
suuri sahayritys on laajentamassa liiketoimintaansa vuonna 1918
vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudalle, kuten paikallisessa
muistomerkissä asia ilmaistaan.
Tietysti sahatoiminta
hautausmaalla rikkoo monien mielestä hyviä ihmistapoja. Kunnon
porvarikin ymmärtää asian paremmin, jos kuvittelee, että
sahaustoimintaa harjoitettaisiin vaikkapa vuosina 1939-1945 henkensä
isänmaan puolustamisessa antaneiden sankarivainajien haudoilla.
Vierumäen hautarauhan rikkominen on kuitenkin jonkin verran hillitympää
kuin se, miten Suomenlinnassa punikkien leposijalla harrastettiin.
Siellähän Suomen armeija perusti sikalan juuri joukkohaudan päälle.
Siitä haudasta löytyi myös kasalliskirjailija Algot Untolan eli Maiju
Lasilan matkan pää.
Paljonhan noita vakaumuksensa
puolesta kaatuneita on Vierumäen kankaalla maaksi jälleen tullut, koska
muistokivessä mainitaan noin 300 vakaumuksensa puolesta henkensä
antanutta ja se on pienen kaupungin mittakaavassa hirmuinen määrä.
Vierumäen taistelussa meni paljon miehiä eikä vankeja onnistuttu saamaan
ainuttakaan. Meininki oli siihen aikaan sellainen. Luulen, että tuo
vuoden 1918 muisto on vieläkin yhtenä syynä siihen, että heinolalaiset
ovat kuin kahta suurta perhettä.
Itse en ole edes koskaan
käynyt Vierumäen muistomerkillä, koska se on vähän syrjässä enkä ole
löytänyt kirjoista kunnollista selvitystä seudun vuoden -18
tapahtumista. Helsingin Sanomat tiesi kuitenkin kertoa, että sopivasti
tapahtuman 100-vuotismerkkipäiväksi on Heinolan sisällisodan aikaisista
tapahtumista tekeillä kunnon historiallistieteellinen tutkimus.
Hitaat
hämäläiset ovat siis savolaisia ripeämpiä ainakin tässä suhteessa,
koska sekä Kuopion kasarmin 457 vakaumuksensa puolesta sortunutta ja
Varkauden Huruslahden arpajaisten noin 200 huono-onnista eivät ole
vieläkään saaneet oikeutta edes sen vertaa, että heidän tapauksensa
olisi perusteellisesti selvitetty. Nykyisen työpaikkani seinässä ei ole
vieläkään pronssilaattaa, jossa kerrottaisiin, että paikalla toimi
aikoinaan tuhoamisleiri, jossa aikuiset miehet ryömivät pihalla etsien
ruohoa syötäväkseen.
Itse, joka pyrin elämään sovussa ja
etsimään kompromisseja asioihin, esitän, että Vierumäellä maamme
sivistysporvaristo osoittaisi suuren sivistyksensä tason ja päättäisi,
että sikäläistä golfrataa lyhennetään yhdellä reiällä, ja Vierumäen
punikkien kalmot siirretään vapautuneelle viheralueelle. Paikalle
pystytettäköön suuri luonnonkivi, johon kaiverretaan samalla tavalla
kuin Karhumäen teloitusmetsässä, että "ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET TAPPAKO
TOISIANNE!".
Helsingin Sanomien juttu Heinolan joukkohaudasta löytyy tästä linkistä:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1475290337425
Kommentit (0)
|
Pojat ovat poikia |
02.10.2016, 18:20 |
Olen luullut, että radioselostajakaverukset Pekka Tiilikainen ja
Paavo Noponen olisivat istuneet selostuskopin ahtaudessa
poikaparissa kahdestaan seuranaan korkeintaan pikkuhiljaa tyhjenevä
kiikari, mutta näin ei läheskään aina ollut, koska Aira Samulin
paljastaa olleensa siellä ahtaudessa monta kertaa poikien seurana.
Samulinin
ja Noposen pitkä suhde päättyi 1972 eikä päättymisen pääsyynä ollut
pelkästään Paavon mieltymys väkijuomiin, vaan suurena syynä oli myös
miehen epäsiisteys. Samulinin mukaan Noponen oli perheen nuorimpana
lapsena tottunut siihen, että muut siivosivat jäljet. Ilmeisesti myös
tosi miehinen mies Pekka Tiilikainen ei ollut kovin tarkka järjestyksen
suhteen. Kerrankin kun taistelijapari Tiilikainen-Noponen heräsi
selostusturneellaan Kuusamon hotellissa, Pekka katseli tovin ympärilleen
ja epäili hotellihuoneessa tapetun hevosen.
Joku itsensä
pöhköksi lukenut lisenssi voisi joskus kirjoittaa tutkimuksen
suomalaisen urheiluselostustoiminnan epävirallisesta historiasta. Se
olisi värikäs kertomus, johon löytyisi mielenkiintoista ja luotettavaa
tietoa virallisista asiakirjoista.
Nimittäin jo
radiotoiminnan alkuvuosilta löytyy kuulustelu pöytäkirja, jossa
kerrotaan, kuinka kieltolain aikaan Yleisradion ensimmäinen
urheiluselostaja tohtori Martti Jukola aiheutti melkoisen skandaalin,
kun poliisi kerran sattui pysäyttämään pääselostajan ohjastaman
raskaastikuormatun reen, joka oli matkalla urheilutoimittajien
pikkujoulupaikalle. Poliisitutkintapöytäkirjan mukaan reestä löytyi
suuri määrä pirtukanistereita ja lisäksi vielä epämääräisenoloinen
naisenpuoli. Mutta pojathan ovat poikia.
Kommentit (0)
|
Kohuselostaja ja kohujulkkis |
01.10.2016, 17:56 |
Olen luullut tietäväni urheilusta kaiken olennaisen, mutta kun lukee
enemmän luulee vähemmän. Kohujulkkis Aira Samulinin uutta
elämänkertateosta lukiessani huomasin, että mieleeni ei ole edes
juolahtanut, että kohuselostaja Paavo Noponen on ollut Aira Samulinin
kaa sillee, kuten nykyajan nuoriso sanoo, eli toisin
sanoen kohuselostaja Noponen ja kohujulkkis Samulin ovat olleet
suhteessa, kuten varttuneempi väki, esimerkiksi Pohjantähden
kyläyleinennainen Leppäsen Aune asian ilmaisisi.
Kivivuoren
Oskun äitihän kysyi Aune-neidiltä, että onko tämä ollut suhteessa
Oskariin, kuultuaan Aunen olevan niin sanotussa siunatussa tilassa, eli
tiinennä, kuten Pentinkulmalla sanotaan, johon Aune arvokkaasti vastasi,
että "suhteessa on oltu". Tosin muitakin suhteita Aunella oli ollut,
mutta Oskun lapsi oli, koska Oskun kanssa suhteessa oli oltu eniten.
Samulin-kirjasta
opin myös, että Paavo Noponen on hyvin romanttinen ihminen. Olen aina
luullut, että Paavo olisi elämässään ihastunut ainoastaan Susi-Kalleen,
mutta kyllä hän ihastui Airaankin. Niin rakastunut hän oli, että sanoi
ihailunsa kohteelle kauneinta, mitä rakastunut mies voi armaalleen
sanoa, eli että, "halutessaan tästä olisi tullut kiekonheiton
maailmanmestari, koska tällä oli hyvä rytmitaju ja isot kädet". Tuo on
varmasti yksi parhaista iskurepiliikeistä.
Airan ja Paavon
suhde päättyi koska Airan elämään tuli eräs kohuvalotaiteilija ja eräs
kohumiljonääri ja Paavo otti asian niin raskaasti, että haastoi
nuorimman kilpakosijansa kaksintaisteluun, josta haasteesta tehtiin jopa
ilmoitus poliisille, mutta poliisi painoi asian villaisella, koska
Paavo oli selostuksissaan kehunut rajamiesten lisäksi myös poliiseja.
Urheiluihmisiä
varmasti kiinnostaa, miten kaksintaistelussa olisi käynyt, mikäli se
olisi toteutunut. Paavolla oli tietysti kokemus puolellaan, mutta ehkä
lähes 30 vuotta nuoremman vastustajan liikkuvuus olisi ollut
parempi. Nuori kilpakosija oli kuitenkin ehtinyt jo kypsään 26 vuoden
ikään, jota seikkaa on syytä korostaa, mikäli silloin liki
viisikymppistä Aira Samulia epäiltäisiin pedofiliasta.
Kommentit (0)
|
Vakka kantensa valinnut |
30.09.2016, 18:21 |
Keskustelu rasismista käy maassamme kiihkeänä, joka oikein onkin.
Perussuomalaisia on syytetty rasisteiksi, joka sekin saattaa olla ihan
oikein. Mutta maailma ei ole mustavalkoinen. Tutkin tuossa
kansanedustaja Olli Immosen taustoja netistä ja hämmästyin. Se, että
Wikipediassa kerrotaan seuraavaa ei minua hämmästytä:
Heinäkuussa
2015 Immonen julkaisi Facebookissa englanninkielisen päivityksen,
jossa kertoi muun muassa haaveilevansa ”vahvasta kansakunnasta, joka
voittaisi tämän painajaisen nimeltä "monikultturismi" ja taistelevansa
”loppuun asti kotimaamme ja yhden aidon Suomen kansan puolesta”.
Sen sijaan seuraava Wikipedian tieto hämmästyttää ja kummastuttaa minua ja lyö minut peräti ällikälle:
Vuonna
2015 Immonen avioitui maahanmuuttajataustaisen Lutfija (”Fija”) Immosen
(ent. Saarni) kanssa. Bosnialaisesta muslimiperheestä lähtöisin oleva
Fija kuului aiemmin vihreisiin, mutta on vaikuttanut sittemmin Muutos
2011 -liikkeessä. Hän on toiminut myös James Hirvisaaren
eduskunta-avustajana.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa,
että toissa kesänä perussuomalaisten Suomen Uutisissa oli pieni uutinen,
jonka mukaan avioliittoon oli vihitty perussuomalainen
puolustusministeri Jussi Niinistö ja neiti Leena Sharma. Mainittu Leena
Sharma on punavihreä suomalaisintialainen toimittaja ja vaikka en neiti
Sharmaa tunne, epäilen hänen olevan jonkin sortin feministi.
Ennen
Savossa sanottiin, eräitä aviopuolisoita katseltaessa, että siinä on
vakka kantensa valinnut. En tuota sanontaa silloin ymmärtänyt, mutta nyt
noita perussuomalais-vihreitä aviopareja tarkkaillessani luulen sen
ymmärtävän. Evoluutio näyttää suosivan sellaisia parivalintoja, joissa
puolisot ovat hyvin erilaisia, koska sillä tavalla varmistetaan
jälkeläisten monipuolinen perimä.
Kommentit (0)
|
Kulkukoira |
29.09.2016, 18:07 |
Topi Sorsakoskesta julkaistiin tänä syksynä Antti Arvajan ja Tuomas
Mustikaisen uusi elämänkertateos Viimeiseen korttiin, mutta on miehestä
kirjoitettu ansiokkaasti aiemminkin eli jo 14 vuotta sitten, jolloin
Reijo Ikävalkon Sorsakoskesta kertova Kulkukoira ilmestyi. Huomasin
arkistoistani, että olen esitellyt teoksen silloin seuraavasti
arvovaltaisessa Itä-Häme-lehdessä:
TOPI OSAA KÄYTTÄYTYÄ TODELLA SOPIMATTOMASTI
Suomalaiset
arvostavat raskasta työtä ja sen vastapainona raskaita huveja. Niinpä
suositun kansan viihdyttäjän tulee olla renttu, koska suomalainen
rentoutuu aidosti ainoastaan renttuillessaan. Viihdetaiteilija Pekka
Tammilehto alias Topi Sorsakoski on onnistunut täyttämään yleisön
odotukset kiitettävästi. Saamansa renttuilun armolahjan hän on
kehittänyt lähes täydellisyyteen; ainakin mikäli miehen
elämänkertateokseen on yhtään uskomista.
Tammilehdon
musikaaliset veljekset Pekka ja Antti olivat jo kotipaikkakunnallaan
Ähtärissä tunnettuja heittiöitä. Mitään pyhäkoulupoikia he eivät
olleet, heitä epäiltiin kaikesta vilungista; tosin joskus aiheettakin.
Häiriintyneitä nuoria ei siihen aikaan ollut, joten he olivat vain
läpeensä perkeleellisiä. Veljeksille ei aina ollut täysin selvää, mikä
on omaa omaa ja mikä vierasta. Niinpä kerran Ähtärin urheilutalolla
isoveli Pekka pyysi soittajaveljeään antamaan salin pianosta A:n.
Järjestysmies kuuli tämän ja raivostui: “Saatana, täältä ei mitään
viedä”.
Tosin ihan kaikesta jumalattomuudesta veljeksiä
ei voinut syyttää. He eivät esimerkiksi olleet paikalla, kun Ähtärin
sakastiin murtauduttiin ja siellä olleet ehtoollisviinit joutuivat ns.
parempiin suihin. Ensimmäinen sankari sammui tilanteeseen sopivasti
sankarihautausmaalle ja muut poliisit korjasivat eripuolilta
kirkonkylää. Viimeinen tavoitettiin linja-autoasemalta, jossa tämä
kaupitteli ohikulkijoille viinipulloa, jonka kyljessä oli iso risti.
Kotikasvatuksen
puutteesta Tammilehdon poikia ei voi syyttää, vaikka jo isä
Tammilehto oli viihdetaiteilija. Pohjanmaan tangokuningas Yrjö
Tammilehto oli viimeisen päälle herrasmies. Hän pukeutui aina
moitteettomasti, teki työnsä ammattitaidolla, kannatti Kansallista
kokoomusta ja edellytti pojiltaan sivistynyttä käytöstä. Täydellisyyden
tavoittelussaan hän meni jopa niin pitkälle, että muutti etunimensä
Yrjön Tapaniksi, jonka katsoi herättävän enemmän luottamusta maamme
tanssilavoilla. Toisaalta asiaan vihkiytymättömän mielestä Yrjö olisi
mitä sopivin suomalaisen tangolaulajan nimi.
PIENTÄ SUOLAISTA
Järjestäytyneeseen
yhteiskuntaa ei tuleva muusikko Tammilehto integroitunut.
Koulumenestys oli vaatimaton, ei tosin yhtä kehno kuin Antti-veljellä,
jolla kerran olivat kaikki muut numerot nelosia lukuun ottamatta
englannin kieltä, josta oli täysi kymppi. Käsistään Pekka oli sen
sijaan kätevä ja myöhemminkin hän on mielellään näprännyt kaikenlaista.
Esimerkiksi kerran hän äityi eräässä ravintolassa painimaan rumpalinsa
kanssa ja urheilijanuorukaisten alle jäi lasi, joka silpoi pahasti
rumpalin takapuolen. Lääkäri harsi vammautuneen ruumiinosan kasaan. Kun
tikit oli myöhemmin poistettava, päätti Topi, ettei siihen enää
lääkäriä tarvita ja orkesteri poisti ompeleet porukalla vokalistin
johtaessa operaatiota. Vaikka elimestä ei tullut enää alkuperäisen
veroista, tuli siitä kuitenkin ihan hyvä työperse, suorastaan soiva
peli, joka muusikko piireissä on arvostettava ominaisuus.
Armeijassakin
Pekka joutui vaikeuksiin. Siellä hän jopa laihtui entisestäänkin,
koska vääpeli ei suostunut kuorimaan hänen perunoitaan. Jälkeenpäin
mies paranteli sotilaspassinsa merkintöjä monella tapaa ja kohtaan
“erityistuntomerkit” ilmestyi lisäys “terskan päässä tuppo punertavia
karvoja”. Kyseisen erityistuntomerkin olemassaolon olisivat voineet
varmistaa ainakin hienostuneet rouvat Lenita Airisto ja Helena
Lindgren. He nimittäin kävelivät kerran Topi Sorsakoskea vastaan
Helsingin kadulla. Topi ei hämmentävästä tilanteestä hätkähtänyt, vaan
kysyi ystävällisesti sepalustaan aukoen, että haluaisivatko neidit
mahdollisesti pientä suolaista. Sitä tarina ei kerro, mutta ei ole
mitään syytä epäillä, etteivätkö näin huomioidut naiset päästäneet
oikein selkäkeikkanaurun.
80-luvun puolivälissä
rock-muusikko Pekka Tammilehto omaksui tangolaulaja Topi Sorsakosken
identiteetin. Vaikka isä oli antanutkin ulospäin nuhteettoman
ammattimiehen kuvan, väitetään, että Topi Sorsakoski omaksui
persoonaansa vaikutteita isältään. Kuten hyvin tiedetään alun perin Topi
Sorsakoski oli Pohjanmaan tanssilavoja kiertelevä haitaristi, jonka
tapoihin kuului kunnon haitaristin tavoin juoda järjestysmiesten viinat
ja astua heidän vaimot.
MANUN MATKASSA
Presidentti
Mauno Koivisto pyysi suosionsa huipulla ollutta Topia mukaansa
vaalikiertueelleen vastaamaan tilaisuuksien viihdepuolesta. Hyvin
artisti siinä onnistuikin. Tosin vapaapäivänä sattui ikävä välikohtaus.
Topi oli ystävänsä Tuomari Nurmion kanssa viettämässä iltaa
sosiaalidemokraattien suosimassa Paasiravintolassa. Kaverukset pitivät
sikäläisen tiskijukan punaista solmiota mauttomana ja kävivät
poistamassa kyseisen epäkohdan. Tämän jälkeen ravintolan vahtimestarit
puuttuivat tapahtumien kulkuun. Hintelä Nurmio alistui kohtaloonsa,
mutta Topi kävi taisteluun suoranaisella pohjalaisella vimmalla.
Puhelinkopin kokoiset portsarit vetivät Sorsakosken jaloista rappuja
alas kadulle. Topi jäi mielenosoituksellisesti retkottamaan kadulle
selälleen ja Tuomari Nurmio alkoi teatraalisesti raakkua: “Saatana,
demarit hakkasi Topin”.
Sikälikin Sorsakoski on ollut
esimerkillinen viihdetaiteilija, että vaikka hänellä on pitkään ollut
ruhtinaalliset tulot, niin menot ovat olleet suuriruhtinaalliset.
Rehellisen veronmaksajan tavoin miehellä on ollut vaikeuksiin verottajan
kanssa. Kerran rahatilanne oli niin retuperällä, ettei innokkaalla
taksiautoilun harrastajalla ollutkaan millä maksaa kyytiään. Mutta eipä
hätää. Maankuulu vokalisti laski housunsa ja pyllisti taksisuharille
tiedustellen, kelpaisiko Ruotsin raha.
Vaikka Topi
käyttäytyy törkeästi, on hän kuitenkin pidetty henkilö
muusikkopiireissä, sillä hän ei juurikaan eroa toisista alan
ammattilaisista. Topin sydänystävä on Reijo Taipale, toinen komeaääninen
tangontaitaja. Miehiä yhdistävät samat harrastukset. Kaveriaan
Sorsakoski luonnehtii määritteillä “ankara vitun mies ja lämmin
jaloviinan ystävä” . Sattuvasti sanottu. Aika velikultia.
Reijo Ikävalko: Topi Sorsakoski: kulkukoira Gummerus 2002, 297 s.
Kommentit (0)
|
Suurhiihtäjien sukua |
28.09.2016, 18:19 |
Eilen mainitusta Topi Sorsakosken elämänkerrasta vielä sen verran,
että se paljastaa iskelmätähdellä olleen ähtäriläisiä serkkuja
sukunimeltään Collin. Ja kaikki jotka urheilusta jotain tietävät,
tietävät, että ähtäriläinen Anton Collin oli suomalainen suurhiihtäjä,
joka ensimmäisenä ei-norjalaisena voitti Holmenkollenin hiihtomatkan.
Tämä ihme tapahtui vuonna 1922.
Anton Collin on sikälikin
merkittävä urheilija, että hän on edustanut Suomea sekä kesä- että
talviolympialaisissa. Tämä tapahtui vuonna vieläpä samana vuonna. Vuoden
1924 Chamonixin olympialaisissa Collin keskeytti 50 kilometrillä ja 18
kilometrin hiihdossa hän sijoittui sijalle 16. Saman vuoden kesänä
Pariisissa hän osallistui 188 kilometrin maantieajoon, mutta joutui
keskeyttämään puolimatkassa reisilihaksen revähdykseen.
Eli
suurhiihtäjä sukua oli Sorsakosken Topi mitä suurimmalla
todennäköisyydellä ja kyllähän miehen salskea olemuskin tukee tätä
uskomusta. Miehen partakin muistutti hyvin pitkälle Juha Miedon
vastaavaa siihen aikaan, kun Pitkä-Jussi oli parhaassa iskussa.
Tässä
yhteydessä pitää vielä mainita, että myös Topi Sorsakosken kova
kilpailija Kari Tapio on Suonenjoen Jalkasten kuulua hiihtäjäsukua.
Kalle Jalkasen tekohampaiden putoaminen lumihankeen ja jälleen
löytymisen ihme Carmisin olympialaisten viestinhiihdon huikean
viestinhiihdon kultamitalitaiston yhteydessä ovat osa Suomen
kilpahiihdon sankaritarustoa.
Muuten Kallen sukulaismiehelle
Kari Tapiolle, joka lienee perinyt Jalkasten suvun huonot hampaat, kävi
jollain keikkamatkalla samalla tavalla, eli hammasproteesi hävisi, ja
miehen maine Shuomen naishten sheksi shympoolina oli vaarasha,
mutta onneksi tekarit löytyivät viime tipassa.
Kommentit (0)
|
Jeltsin ja Sorsakoski |
27.09.2016, 18:17 |
Eilen televisiossa kerrottiin Moskovan dramaattisista tapahtumista
elokuussa 1991. Silloinhan oli lähellä, että maailman toinen johtava
ydinasevaltio olisi ajautunut sisällissotaan. Maailman pelasti silloin
uskoakseni se, että vallasta taistelevan klikin sen hetken selvin mies,
eli Boris Jeltsin, kukisti valtataistelussa itsensä perskänniin juoneen
vallankaappauskoplan.
Moni muukin kapina on historiassa
tyssännyt juopotteluun. Punakaartin tai Lapuan liikkeen napamiehetkään
eivät olleet mitään vesipoikia. Mäntsälän kapinassa viinaa virtasi
selvästi verta enemmän. Edellä kerrotun väkijuomien käyttöön liittyvän
myönteisen puolen raittiushenkilöt helposti unohtavat.
Onneksi
Jeltsin kykeni noina kuumina elokuun päivinä ja öinä pysymään porukan
selvimpänä miehenä, ja niinpä minäkin olen tätä vielä naputtelemassa.
Myöhemmin Jeltsin lipsui raittiusasiassa ja jäi ihmiskunnan muistiin
ennen kaikkea alkoholistipresidenttinä, joka kuitenkin pystyi
suhteellisen rauhanomaisesti vähäksi aikaa lopettamaan supervalta
Neuvostoliiton, joka on kuitenkin nykyisen täysraittiin presidentin
johdolla pikkuhiljaa palaamassa takaisin eikä luultavasti häviä
koskaan, kuten mm. Paavo Väyrynen väitöskirjassaan aivan oikein ennakoi.
Lopuksi
vielä lisää raittiusaatetta. Luin tuossa vastailmestyneen Topi
Sorsakosken elämänkerran, josta käy ilmi, miten vähäinen on tragedian ja
komedian ero. Kirjassa todetaan nimittäin lyhyesti, että kun The
Agents-yhtiö vaihtoi laulusolisti Rauli Badding Somerjoen Topi
Sorsakoskeen, oli se askel kohti raittiutta.
Kommentit (0)
|
Mututieto |
26.09.2016, 17:54 |
![](http://koivistoinen.net/media/mutu.JPG)
Hiidenportin
pikkulammissa asustaa mutuja. Pieniä 5-7 cm pitkiä isosilmäisiä
ruskeakylkisiä kaloja, jotka näyttävät viihtyvän myös akvaariossa, koska
paikallisen ruokapaikan akvaariossa niitä uiskenteli iso parvi. Mutujen
pyydystäminen ei vaadi erityistä taitoa, koska niitä on saalistettu
lippalakeillakin, kun ne on ensin houkuteltu paikalle leivänmuruilla.
Minultakin, maailman huonoimmalta, mutta innokkaimmalta kalamieheltä
mutujen pyytäminen saattaisi onnistua.
Viron
terveyskylpylöissä mutuja käytetään apuna hoitotyössä. Potilas asettaa
alaraajansa altaaseen ja mudut saapuvat nyppimään pois kuolleen solukon
ja kosmeettista haittaa aiheuttavat karvat. Parranajon apuvälineinä
mutuja ei tiettävästi käytetä.
Olen pitkän ikäni
miettinyt, mitä kaloja olivat lapsuudessani Iisvedessä vaikuttaneet
kivikaloiksi kutsutut pikkueväkkäät, jotka eivät onneksi olleet oikeita
kivi- eli velhokaloja, sillä Wikipedian mukaan Etelän merissä asuva
kivikala on maailman myrkyllisin kala, jonka piikkiin astunut kuolee
yleensä hirvittävän kivuliaan kuoleman.
Kivinilkka tai
kivennuoliainen saattaisivat myös olla kansankielessä kivikaloja, mutta
en usko, että ovat. Luulenpa, että Iisveden kivikalat olivat mutuja,
joiden kerrotaan asuvan pohjoisen kylmissä ja happirikkaissa vesissä ja
sellainenhan se Iisvesikin on, vaikka sijaitsee keskisessä Suomessa.
Kommentit (0)
|
Hiidenportti |
25.09.2016, 18:51 |
![](http://koivistoinen.net/media/hiidenportti.JPG)
Vaikuttava
on Hiidenportin kansallispuiston rotkolaakso Sotkamossa, jossa pääsin
vierailemaan Kuopion luonnonystävien mukana. Olin paikalla nuorison
edustajana. Noin viidenkilometrin kivikkoinen ja juurakkoinen vaellus
oli yllättävän vaativa minulle, vanhalle urheilumiehelle. Sen sijaan
ryhmämme enemmistö, eli ketterät mummot etenivät maastossa vaivattoman
oloisesti.
Epäilen, etten näiden ketterien mummojen iässä
ole yhtä maastokelpoinen, mutta yritykseni tulee olemaan siitä
huolimatta kova. Nimittäin jos joskus pääsen eläkkeelle, josta en ole
ollenkaan varmaa, mikäli nykyhallitus saa jatkaa, vaan pelkään, että
minut myydään Kuopion torilla ruotuvaarina vähiten huutavalle ja pelkään
lisäksi, että minun pitäisi alkaa jo nyt hyvissä ajoin veistämään
kaukaloa ja puulusikkaa, joiden avulla nauttisin päivittäisen
vaatimattoman suurukseni jonkun vieraan nurkissa, aion sen lisäksi, että
olen jo aiemmin päättänyt eläkepäivillä kiertää tutustumassa maamme
kaikkiin hiihtäjä- ja juoksijapatsaisiin, niin päätin eilen, että tulen
tutustumaan myös maamme kaikkiin 40 kansallispuistoon.
Tutustuisin
eläkepäivieni ratoksi mielelläni myös maamme luonnonpuistoihin, joita
on 19, mutta niihin tutustuminen on luvanvaraista. Valtio voisi paikata
julkisen sektorin rahoituskriisiä myymällä kovalla rahalla kulkulupia
luonnonpuistoihin. Itsekin olisi sellaisesta luvasta valmis maksamaan.
Kommentit (2)
|
Ilves |
25.09.2016, 18:50 |
Tuossa Kupsin ja Tampereen Ilveksen paljon puhutussa pelissä kohtasi
kaksi täysin erityylistä joukkuetta. Kupsin peli oli isojen ja rotevien
länsiafrikkalaisten varassa ja Ilveksen kantavat voimat olivat pieniä ja
sitkeitä itäafrikkalaisia, sellaisia etiopialaisten
kestävyysjuoksijoiden näköisiä. Ilves piti palloa ja hallitsi muuten
peliä, mutta kummankin maalin edessä olivat länsiafrikkalaiset
vahvempia.
Vaikka Kups olisi selkeän näkemykseni mukaan
ilman tuomarin väliintuloa voittanut tuon pelin 2 - 0, niin kaikesta
huolimatta Tampereen Ilves oli paras Kuopiossa tänä kesänä vieraillut
joukkue, ja niinpä toivon sen voittavan vielä Suomen mestaruuden. Hjk:n
ja Maarianhaminan otteet eivät ole viime aikoina vakuuttaneet ja
jäljellä on vielä viisi ottelua.
Lopuksi korostettakoon,
että tietääkseni Ilveksen pelaajat eivät ole edes oikeita ammattilaisia,
kuten kaikki muut Veikkausliigajoukkueiden pelaajat ovat, vaan he ovat
vain puoliammattilaisia. Ehkä jonkinlainen puoliammattilaisuus olisi
keino maamme jalkapalloilun tason nostoon. Tavalliset pelaajat olisivat
puoliammattialisia, mutta nuorille lupauksille turvattaisiin stipendien
avulla kokopäiväinen asiaan paneutuminen.
Kommentit (0)
|
BÖÖÖÖ |
23.09.2016, 19:04 |
Niinhän siinä kävin, kuten alan eittämättömänä asiantuntijana
epäilinkin. Kups yrittää saada Nigerian miehen punaisen kortin peruttua,
jotta hän olisi käytettävissä seuraavassa mitalien kannalta ratkaisevan
tärkeässä pelissä Seinäjokea vastaan. Toimenpide on oikeansuuntainen,
mutta riittämätön. Kupsin tulisi vaatia Palloliitolta, että ulosajon
sijasta tuomitaan rangaistuspotku, joka myös suoritetaan uusintaottelun
aluksi ja peliä jatketaan sen jälkeen vielä parikymmentä minuuttia,
jonka verran aikaa oli jäljellä edellisen pelin ilmeisen tuomarivirheen
sattuessa.
Hjk:n mestaruuden kannalta tärkeässä pelissä
helsinkiläisille tuomittiin vähäisemmästä virheestä rankkari kaadetun
pelaajan ulosajon sijasta ja todennäköisesti Suomen mestaruus ratkesi
siihen rankkariin. Asiasta kiinnostuneet löytävät kummanikin
kyseenalaisen ottelun koosteen ja voivat itsekin todentaa tilanteen
Iltasanomien sivujen videokoosteesta:
http://www.iltasanomat.fi/veikkausliiga/art-2000001266058.html
Kups-Ilves-ottelun
loppu oli dramaattinen. Erotuomarin kasvoilta kuvastui pelko, kun hän
käveli kirkkaasti valaistulta kentältä kohti pimeydessä odottavaa
uhkaavasti mylvivää ja elehtivää savolaista yleisömassaa. Itsekin
päästin suustani pitkän böööön. Kaupungin johtava herrasmiesasianajaja
osasi jopa viheltää sormet suussa korvia vihlovasti, ja itsekin olisin
vastaavasti menetellyt, jos olisin osannut.
Erotuomarin
kunniaksi on mainittava se, että muistaakseni edellisellä Kuopion
reissullaan hän pelasti Kupsille pisteen, kun ei huomannut
Maarianhaminan tekemää maalia. Ahvenanmaalaisten mukaan hän pelin
jälkeen oli sanonut kättelyn yhteydessä kupsilaisille, että "sitten
lähetään ryyppäämään", tai jotain muuta sellaista, joka herätti
vieraiden parissa pahennusta, mutta ahvenanmaalaisten suomen kielen
taito on sen verran heikko, että he ovat saattaneet ymmärtää sanotun
väärin.
Kommentit (0)
|
Joutsenlampi |
22.09.2016, 18:08 |
Eilen koin tämän pelikauden suurimman tunne-elämyksen, kun Kups ja
Ilves kohtasivat jalkapalloilun merkeissä, kuten Juha Jokinen asian
ilmaisisi. Seurasin tapahtumaa ihan uudesta näkövinkkelistä, koska
istuin Keskuskentän kausilippulaisten osastossa kaupungin porvariston
joukossa, josta käsin näkymä pelitapahtumiin on parempi, kuin
vastapäisestä lähinnä työläisille ja prekariaatille tarkoitetusta
höyläämättömästä puupenkkikatsomosta käsin.
Toisella
puoliajalla sitten koin todella suuren tunne- ja jopa
kulttuurielämyksen, jollaista en ole esimerkiksi Kaupunginteatterissa
kokenut. Kupsin nigerialainen kärkimies tunkeutui tapansa mukaisesti
pallon kanssa voimalla vastustajan rangaistusalueelle, jossa hän
suoritti näyttävän mahalaskun ja katsoen sitten vaikuttavan teatraalisen
esityksen jälkeen anovasti erotuomariin.
Ottelun
oikeudenjakaja kiirehtikin paikalle, mutta odottamani selkeän
rangaistuspotkun sijasta, hän nostikin sinimustalle Afrikan pojalle
punaisen kortin ulosajon merkiksi ja tällä dramaattisella eleellä hän
ratkaisi sen, että tuskin tulen tässä elämässä näkemään Kupsia
mitaleilla, sen verran vanha mies jo olen ja sen verran paljon ulosajo
sotki kotijoukkueen peliä, joka päättyikin lopulta nöyryyttävään
tappioon.
Punaisen kortin syynä oli se, että sama
pelaaja oli jo vähän aiemmin saanut varoituksen samanlaisesta
teatteritaiteellisesta suorituksesta. Monilla jalkapallokentillä olen
taistellut, mutta moista ulosajoa en ole ennen nähnyt. Yleensä
näyttelijöitä vain nuhdellaan sanallisesti tuomarin toimesta. Aistin
eilisessä ratkaisussa rasismin häivän.
Nigerian miehen
tumma kuuma veri kiehahti ulosajosta ja ajattelin jo näkeväni sen, että
tuomarin fyysiseen koskemattomuuteen puututaan, joka saattaisi merkitä
siihen syyllistyneelle jalkapalloilijalle uran päätöstä. Mutta ei
päättynyt Kupsin parhaan maalintekijän ura vielä. Nimittäin kaksi hänen
jättiläiskokoista rotutoveriaan syöksyi paikalle puolustajan tontiltaan
ja kantoivat villisti sätkyttelevän toverinsa kentän laidalle.
Tiettävästi
lisäseuraamuksia ei ole kuumakallelle tulossa, koska erotuomari
herrasmiehenä käänsi selkänsä eikä ollut huomaavinaan kyseenalaisen
tuomionsa jatkohässäkkää, johon hänen olisi pitänyt kovalla kädellä
puuttua tai siitä ainakin Palloliitolle ilmoittaa.
Kommentit (0)
|
Uhrit |
21.09.2016, 20:49 |