Ikäkausijääkiekkoilua 04.01.2016, 19:58 Itse en ole mikään jääkiekkomies, koska pidän jääkiekkoa mielikuvituksettomana ja väkivaltaisena urheilumuotona, joka yleensä on pelkkää mielikuvituksetonta edestakaisin rynkytystä. Kyllä jalkapallopelissä on paljon enemmän mielikuvituksellisia esileikkejä. Mutta kyllä ikäkausijääkiekkoilu on kuitenkin ihana asia. Siinä on paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä suuria tunteita. Äskeinen nuorten Suomi-Ruotsi-ottelu oli yksi hienoimmista urheiluelämyksistäni tässä elämässä. Päätin jo hyvissä ajoin, että en katso koko peliä, koska en ollut varma aorttani kestävyydestä, mutta onneksi otin riskin. Vielä alkusarjan jälkeen olin pojillemme kiukkuinen, koska mielestäni he syyllistyivät suureen taktiseen virheeseen voittaessaan turhia pelejä ja varmistaessaan sitten sen että ensimmäisessä pudotuspelissä vastaan tuli Kanda, joka on tällä hetkellä maailman paras jääkiekkomaa. Mutta hyvin meni sekin peli. Nyt ryhdymme toivomaan, että Suomen loppuotteluvastustajaksi tulee Venäjä, joka ottelu on pojiltamme voitettavissa, koska nykynuoret tuntevat historiaa huonosti eivätkä tiedä sitä, että kyllä itäinen hyvä naapuri on meidät yleensä aina jyrännyt ehtymättömillä massoillaan. Se ottelu tulee olemaan elämää suurempi. Kommentit (0) Ihmeellinen luonto 03.01.2016, 18:44 Ihmeellinen on luonto. Suvun edellisiä hautajaisia varten rouva katkoi Kärkkäälästä koristelu tarkoituksiin punavartisia risuja villiintyneestä puskasta, jota olen kutsunut punapajuksi, mutta joka lienee oikeammalta nimeltään punapaatsama. Risut ovat olleet maljakossa noin kuukauden ja nyt aivan yllättäen ja pyytämättä risupuskasta onkin kehkeytynyt kaunis kukkakimppu. En ole huomannut, että punapajupuska olisi kukkinut koskaan kesällä. Ihan tulee mieleen satu rumasta ankan poikasesta. Kommentit (0) Anoppi 02.01.2016, 09:38 Rakas anoppini Taimi Sillanpää nukkui pois 2.1.2016 klo 4.30. Kommentit (1) Retkeilyluistelu 01.01.2016, 17:46 Kyllä on mualiman kirjat sekasi. Harva on se uusivuosi, jolloin maa on lähes lumeton ja Petäisen järvessä on niin vahva jää, että pystyy turvallisin mielin harrastamaan retkeilyluistelua. Uudenvuodenpäivä vuonna 2016 syöpyy pysyvästi mieleeni. Edellisen kerran asiain tola oli näin vähän sodan jälkeen 46 vuotta sitten vuonna 1976. Seuraavan kerran pystynen harrastamaan retkeilyluistelua vuonna 2060. Tosin ei 44 vuotta sitten niinkään retkeilyluisteltu, vaan kylän nouseva nuoriso ja kasuava kansa harrasti omatoimista jääkiekkoilua. Silloin suomalaisten elintaso oli nykyistä kehitysmaaluokkaa ja moni pelasi itse tehdyllä mailalla. Sellaisia tehtiin opettaja Vesan johdolla poikien käsityötunneilla; varsi oli koivua ja lapa vaneria, joka liitettiin varteen loviliitoksella ja liimalla. Eikä sellainen maila herättänyt huomiota tai säälin tunnetta parempiosaisissa. Enkä muista, että itsetehty maila olisi mitenkään vähentänyt peli-iloa. Nykyään jääkiekkonuorilla pitää sosiaalisten paineiden vuoksi olla komposiittimaila, joka maksaa noin 150 euroa eli 1000 markka, joka oli melkein työmiehen kuukausipalkka vuonna 1972. Olen sitä mieltä, että maamme juniorisarjoissa pitäisi palata kotimaisiin puumailoihin, joka on ympäristöystävällinen vaihtoehto, joka myös kääntäisi Suomen talouden nousuun. Puumailat maksavat noin 20 euroa ja epäilen niiden kestävänkin komposiittivälineitä paremmin. Meneillä olevissa nuorten mm-kisoissa näyttävät mailat katkeilevan kohtuuttoman helposti. Kommentit (0) Haavekuvia 31.12.2015, 17:53 Yrjö Leinon poika Olle Leino löysi isänsä jälkeen jääneistä papereista seuraavan kirjoitelman, josta käy ilmi, millaisen elämän Yrjö Leino olisi itselleen halunnut: "Pellot sala-ojissa, niiden kasvu väkevä, sato runsas. Rakennukset kunnossa, maalattuina sopusointuun ympäröivän luonnon kanssa. Laaja hedelmätarha vankkavartisine, tuuhealatvuksisine omenapuineen, kirsikka-, kriikuna- ja luumupuut, sekä pyöreähköt terhakat marjapehkot, mansikka- ja vattuviljelykset, taustalla kaunis, vihertävä kasvitarhamaa. Navetassa seitsemän, kahdeksan nupopäätä märehtimässä. Ja kaiken hengettärenä nuorehko emäntä, puhtautta, siisteyttä uhoovana, valkea vartalontäytteinen esiliina loistamassa yllään. Talo velattomana, kavala maailma kytkettynä ulkopuolelle sen rajojen. Täällä kyntäisi hän rauhallisena muhoilevaa peltoaan. Opettaisi oman poikansa aurankurkeen ja kotilieden hellänä vaalijana, sen lämmittävän tulen ylläpitäjänä rakas vaimo, ystävä ja työtoveri." Tuo kirjoitelma todistaa sen, että ei Leinosta olisi ollut sellaiseksi kovapintaiseksi sisäministeriksi, joka olisi pystynyt vallan kaappaamaan. Mutta hyvä maatalousministeri hänestä olisi voinut tulla. Kommentit (0) Teosofi Leino 30.12.2015, 18:03 Yrjö Leinokin on melkein Kärkkäälän poikia. Tuleva agronomi Leino oli  nimittäin talvella -18 maatalousharjoittelijana jossakin päin Karttulaa. Siellä hän sitten hiihteli sikäläisillä vuorilla ja kirjoitteli ylistysrunoja sikäläisille maisemille. Minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö hän hiihdellyt Airakselan vuorilla, jotka ovat itsellenikin tuttuja. Sotatoimiin Leino ei osallistunut, vaikka oli mies parhaassa iässään. Kommunistien napamiehenä ollessaan hän selitti passiivisuuttaan sillä, ettei paikkakunnalla ollut mahdollisuutta osallistua vallankumoukseen. Siinä ministeri puhui muunneltua totuutta, koska kyllä Karttulan muut punikit olivat olivat hyvin edustettuna ainakin Kuopion vankileirillä, joka oli paremminkin tuhoamisleiri. Oletan, että ihanteellinen opiskelijanuorukainen Yrjö Leino oli vuonna 1918 teosofi ja pasifisti. Sellainenhan oli myös Pentinkulmalla vaatturi Halme, joka ei suostunut tappamaan edes torakoita, mutta joka siitä huolimatta teloitettiin murhasta tuomittuna. 20-luvun johtava teosofi Yrjö Kallinen muisteli, että teosofien vuosikokouksessa vuonna 1922 hän kiinnitti huomion honteloon nuoreen mieheen, jolla oli musta tukka ja tuuheat kulmakarvat ja joka esitti viululla pari soolonumeroa. Kallinen kertoo vaistonneensa seisovansa ihmisen edessä, jolla tulisi olemaan epätavallinen elämänkohtalo. Hän oli liian pehmeä ja samalla liian vahva pystyäkseen pysyttelemään aloillaan ja viettämään normaalin ihmisen hillityä elämää. Kallinen mietti myöhemmin monta kertaa mitä siitä viulistista oli mahtanut lähempien 20 vuoden aikana tulla. Kun hän sitten sodan jälkeen sukelsi esiin ministerinä ja huippukommunistina, Kallinen ei ollut vähääkään yllättynyt. Historian kummallisuuksia on, että samaan aikaan, kun entinen teosofi Leino toimi sisäministerinä, joka vastaa mm. poliisi- ja rajavartiolaitoksesta, puolustusministerinä istui teosofi ja pasifisti Yrjö Kallinen. Kommentit (0) Yrjö Leino 29.12.2015, 19:11 Katselin eilen tv:n Hertta-sarjan viimeistä osaa ja luin samaan aikaan Olle Leinon kirjaa isästään ja äitipuolensa Hertta Kuusisen aviomiehestä Yrjö Leinosta. Hertta-sarjan ja Olle Leinon kirjan "Kuka oli Yrjö Leino" kuvaukset tapahtumien kulusta eivät kaikin osin käy yksiin. Esimerkiksi, kun Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino matkustivat joulukuussa 1947 hoidattamaan terveyttään Moskovaan ja joutuivat siellä valvontakomission päällikön Zdanovin puhutteluun, jonka lopuksi Zdanov ilmoitti, että Leinon on erottava sisäministerin paikalta saamattomuutensa vuoksi, ehdotti Hertta, etteikö Yrjöä voisi nyt saman tien jättää Moskovaan. Ei voi, sanoi Zdanov lyhyesti. Hertta Kuusisen  ehdotus on tietysti ihan ymmärrettävä petetyn aviovaimon reaktio. Hän oli saanut juoposta ja uskottomasta aviomiehestään tarpeeksi. Zdanov sen sijaan suhtautui asiaan realistisesti; toisen valtion sisäministerin kaappaaminen olisi saattanut herättää kiusallista huomiota. Paluulennolla Leino pelkäsi kertomansa mukaan kuollakseen. Nimittäin koneeseen astui viime tipassa huomattavan isokokoinen miehenpuoli ja Leino epäili, että hänet saatetaan pudottaa koneesta Suomenlahteen. Siitä, miten Hertta olisi pudotukseen suhtautunut, ei ole tietoa. Tietysti toisen valtion sisäministerin heittäminen lentokoneesta mereen, ei ole ihan tavallista, mutta muistettakoon, että pari kuukautta sisäministeri Leinon terveysmatkan jälkeen, hänen tsekkiläinen virkaveljensä putosi työhuoneensa ikkunasta neljännestä kerroksesta kohtalokkain seurauksin.   Kommentit (0) Huumepöllyhiihtäjä 28.12.2015, 19:53 Lukaisinpa tuossa urheiluhistorioitsijan Antti O. Arposen viimeiseksi jääneen kirjan Tekohampaita ei jätetä, jonka hän postitti kustantajalle päivää ennen kuolemaansa. Kirjassa on mm. kertomus suomalaisesta suurhiihtäjästä, joka on jo lopettelemassa uraansa, mutta joka halusi vielä lopuksi voittaa omakseen Puijo-mitalin, joka huomionosoitus annettiin matkan kaksi kertaa voittaneelle hiihtäjälle. Niinpä hän soitti eräälle Hiihtoliiton herralle ja kysyi, onko Puijolla doping-testi. Kun Hiihtoliiton herralla ei ollut tietoa, että testejä järjestettäisiin, niin hiihtosankari saapui kisapaikalle silmät päässä ymmyrkäisinä seisoen ja vaahto suusta tippuen. Tietysti hän voitti kisan ällistyttävän ylivoimaisesti. Kilpailun jälkeen Hiihtoliiton herralla oli täysi työ estää sekopäistä suurhiihtäjää saapumasta lehdistötilaisuuteen, mutta lopulta hän onnistui toimittamaan suurhiihtäjä hotellihuoneeseen selviämään. Muuten hyvä tarina, mutta se ei ole tosi. Ainakin hyvän ja luotettavan tarinan mukaan tapahtumapaikkana ei todellisuudessa olleet Puijon kisat vaan Salpausselän. Eijän Puijolla ole mitään erityistä Puijo-mitalia jaettu, mutta Salpausselällä jaetaan Salpausselkä-mitalia. Saksalaisten aseveljien maahamme jättämät pervitiinitapletit olivat vielä täyttä tavaraa 1970-luvulla. Niiden avulla hiihtäjämme kilpailivat tasapäisesti jopa nykyään lyömättöminä pidettyjen norjalaisten kanssa. Saksalaisten kehittämä pervitiini, joka oli amfetamiinijohdannainen, oli ihmeaine, jota myös Suomen armeija osasi hyödyntää; varsinkin kaukopartiomiehet popsivat pillereitä tiukan paikan tullen. Niisen avulla pistettiin tarvittaessa ruumiitkin hiihtämään, kuten 50-luvun hiihtohuippu Aku Kiuru asian ilmaisi. Eräänkin kerran kaukopartiomies Aimo Koivunen alkoi talvella -44 uupua sissiretkellään ja turvautui lopulta mukanaan olleisiin piristeisiin. Mies oli kuitenkin jo sen verran väsymyksestä sekaisin, että nappasi yhden pillerin sijasta niitä yhden kourallisen. Ja sitten alkoikin matka taittua. Kovassa pakkasessa hän hiihteli seuraavan parin viikon aikana sekavassa mielentilassa ainakin reilut 400 kilometriä ravintonaan männynkasvaimet ja yksi raakana nautittu kuukkeli. Lopulta Koivunen hiihti miinaan ja makasi lumihangessa viikon päivät apua odottaen. Kun hänet saatiin lopulta pelastetuksi, oli hänen sydämensä lyöntinopeus lähes 200 kertaa minuutissa. Paino oli pudonnut 43 kiloon. Ei ihme, että amfetamiinia käytettiin myös laihdutuslääkkeissä. Kommentit (0) Huuhanmäen pakolaiskeskus 27.12.2015, 19:53 Harmi! Ei löytynyt Yle Areenasta männä viikolla nähtyä kaikkien sotilasfarssien äitiä nimeltään Rykmentin murheenkryyni vuodelta 1938. En olisi katsonut sitä taiteellisista syistä, vaan sen vuoksi, että se on kuvattu Lahdenpohjan Huuhanmäen kasarmeilla, jotka sijaitsevat ihan lähellä Uukuniemeä rajan  toisella puolella. Upeat funkkistyyliset betonirakennukset pystytti Suomen köyhä valtio Karjalan rykmenttiä varten juuri ennen sotaa ja siellä on edelleenkin hehtaari tolkulla kasarmeja tyhjillään vailla hyötykäyttöä. Uskon betonirakennusten olevan siellä vielä tuhannen vuodenkin kuluttua, mutta pientä pintaremonttia ne jo kaipaavat. Ikkunoitakin on jostain syystä rikottu ja pelkäänpä, että jos kasarmit läpilkäytäisiin huolella sillä silmällä, niin saatettaisiin hyvinkin törmätä suomen kielen pelottavimpaan sanaan, joka on kosteusvaurio. Vuosia sitten vierailin kasarmeilla uukuniemeläisten porukassa ja silloin keskeltä hävityksen kauhistusta löytyi ihan hyvä hotelli, joksi joku nokkela liikemies oli muuttanut Karjalan rykmentin sairastuvan. Enpä ole enne yöpynytkään noin 50 neliön hotellihuoneessa; tosin kattoikkuna puuttui toisin kuin monelta muulta. Pitkään olen miettinyt hylätylle kasarmikombinaatille hyötykäyttöä ja nyt minä sen hokasin. Huuhanmäkeen voi perustaa 5000 asukkaan pakolaiskeskuksen. Pakolaisten joukossa olevat rakennusalan ammattilaiset osaisivat varmaankin remontoida rakennukset, ja rahakaan ei tule olemaan ongelma, koska uskon ystäviemme venäläisten osallistuvan oikeudentuntoisena kansana kuluihin, koska ovathan he myös omalta osaltaan vastuussa pakolaistulvasta, koska Venäjä on nyt yksi monista Syyrian sodan osapuolista. Kommentit (0) Metsurin joulu 26.12.2015, 21:55 Eräänä aamuna kelloradioni herätti minut laululla Lehmän joulu ja vaikutuin. Pitkästä aikaa on keksitty jotain uutta tuollakin musiikin saralla. Edellinen vaihtoehtoinen joululaulu oli miespolvi sitten julkituotu Juice Leskisen Sika.   Vaikea keksiä tähän hätään uutta jouluun liittyvää aihepiiriä, mutta kun aikani ponnistelen, keksin yhden kpl käsittelemättömiä jouluteemoja. Metsurin joululaulua ei ole tietääkseni vielä sepitetty, vaikka muuten metsuriaihetta on musiikillisessa mielessä käsitelty kiitettävästi. Iloisella 70-luvulla radiossa soitettiin jopa Metsurin koira-nimistä kappaletta.  Hiljennymme kuuntelemaan aiheeseen liittyvää hyvää vaihtoehtoista joulumusaa. https://www.youtube.com/watch?v=xHrXgqCPTT8     Kommentit (0) Joulupoliisi 25.12.2015, 18:41 Suomi on tietääkseni ainut maa maailmassa, jossa asukkaat uskovat ja luottavat poliisiin enemmän kuin Jumalaan ja se on tietysti hyvä se. Asiaa on kuitenkin vaikea ymmärtää, koska ainakin viime aikoina mediasta on saanut sellaisen käsityksen, että rosvoa ja poliisia on montakertaa vaikea erottaa toisistaan.     Toisaalta tiedotustoiminnan poliisiviranomainen hallitsee hyvin. Hyvänä esimerkkinä tämä Oulun poliisilaitoksen Facebook-sivujen joulutervehdys, joka taitaa tällä hetkellä olla suosituin julkaisu sosiaalisessa mediassa: https://www.facebook.com/oulunpoliisi   Muuten poliisi voisi ainakin joulunaikoihin yrittää pitää yllä joulurauhaa laulamalla joulurauhan rikkojille. Ja joulun aikaan poliisikoiran voisi korvata poliisisialla, joka on susikoiraa älykkäämpi ja sympaattisempi. Moni uhkaava vaaratilanne rauhoittuisi sillä, että mustanmaijan takaovesta hyppäisikin susikoiran sijasta possu. Kommentit (1) Se on sitten joulu 24.12.2015, 18:17 Markku Rossin presidenttitie näyttää entistäkin varmemmalta. Nyt oli Ilta-Sanomissa hänestä ja hänen puolisostaan näyttävä juttu. Muistan, kun kävelin toissa kesänä pois Väinölänniemen Kalevan kisoista, valitteli noin 90-vuotias Jukka Uunila noin 60-vuotiaalle Ilkka Kanervalle sitä, ettei hän ollut koskaan kuullutkaan kansanedustaja Rossista, joka kisat avasi. Itse puutuin keskusteluun ja kerroin, että Rossi on maineikas urheilumies, koska hänen veljensä Yrjö juoksi 1500 metriä noin 3.48 ja osia iloisella 70-luvulla. Siihen Uunila totesi, että sillä ajallahan olisi tänään voitettu. Nyt varmasti UUnilan lisäksi koko Suomen kansa tuntee kansanedustaja Markku Rossin, joka on tänään maamme tunnetuin kansanedustaja. Lisää julkisuusarvoa Rossi saa, kun kerron, että tuo kuvan joulupuumme on luultavasti Rossin metästä. Ainakin hänen tukiryhmänsä ojensi minulle torilla kuusen taimen ja lupasin kasvattaa siitä itselleni kunnon joulupuun. Kuusi on ihan näyttävä, mutta en oikein onnistunut, kun taittelin siihen viilipurkinkannesta tähden, vaikka kyllä sen tähdeksi tunnistaa, kun kertoo, mitä taitoksellani pyrin tavoittelemaan. Muuten joulupäivänä näkyy ja Areenassa on vielä pitkään esillä Vanamon ja Kolmosen ruokaohjelma vuodelta 1976 nimeltään Se on sitten joulu. Siinä poikapari valmistaa itselleen perinteisen maalaisjoulun. Herttainen ohjelma eikä iloisella 70-luvulla tullut edes mieleen, että tuollaisessa poikaparin joulussa voisi olla jotain epänormaalia, kuten nyt eräät poliittiset tahot väittävät. Ohjelma löytyy tästä linkistä: http://areena.yle.fi/1-903651 Kommentit (0) Hyväriset 23.12.2015, 19:08 Eilen jo kerroin, että Hyväriset ovat tunnettua kuopiolaista palloilusukua. Platinille maalisyötön antanut puolustaja Tuomo Hyvärinen on eniten jalkapalloilun pääsarjapelejä pelannut kuopiolainen. Hyökkääjä Markku Hyvärinen, joka olisi joutunut pelaamaan New York Comosin riveissä Pelen rinnalla, ellei olisi onnistunut pääsemään Savon Sanomille töihin, jakaa 15 täysosumallaan Kupsin yhden kauden maalikuninkuuden yhdessä Olavi Rissasen kanssa. Lisäksi Kupsin riveissä on Suomen mestaruuden vuonna 1957 voittanut Martti Hyvärinen. Keskuskentän veteraanikatsomon tavallinen tietokilpailukysymys on, mitä sukua olivat nämä Hyväriset keskenään. Muistelen, että Tuomo ja Markku ovat serkuksia, mutta Martti ei ole heihin lähisukua. Tällä hetkellä näyttää jääkiekon SM-liigassa pelaavan kaksi Kuopiosta lähtenyttä Hyväristä, eli  Kookoon Toni ja Lukon Ville. Molemmat ovat Kalpan kasvatteja. Työpaikkani kahvipöydässä on esitetty valistunut mielipide, että Ville olisi jalkapalloilija Tuomo Hyvärisen poika, mutta täyttä varmuutta jääkiekkoilija Hyväristen ja jalkapalloilija Hyväristen sukulaisuussuhteesta minulla ei ole. Muuten  hämmästyttävä asia, etteivät Toni ja Ville mahdu Kalpan joukkueeseen, vaikka ovat seuran omia kasvatteja, mutta mahtuvat silti Kookoon ja Lukon miehistöihin, joista varsinkin Lukko on Kalpaa parempi joukkue. Kommentit (0) Platini 22.12.2015, 22:35 Pikkuisen surulliselta tuntuu tuo uutinen, jonka mukaan Fifan eettinen komitea on langettanut Michel Platinille kahdeksan vuoden toimintakiellon jalkapallotoiminnassa korruption vuoksi. Perusteluna on Sepp Blatterin, toisen hyväkkään, helmikuussa 2011 Platinille antama 1,8 miljoonan euron suuruinen perusteeton palkkio. Platini on kovasti tuttu mies meille kuopiolaisille jalkapalloilun ystäville ja hänen seuransa ST Etienne on vähää vaille Kupsin veljesseura. Jopa eräs kupsilainen on antanut ST Etiennen tähtipelaaja Platinille maalisyötön. Tämän maalisyötön antajan nimi on Keskuskentän veteraanikatsomon tyypillinen tietokilpailukysymys. Oikea vastaus on Tuomo Hyvärinen. Maalisyöttö annettiin Väinölänniemen kentällä vuonna 1980, jolloin Kups pelasi jossain sen aikaisessa Euro-cupissa Ranskan mestaria ST. Etienneä vastaan. Ranskalaiset voittivat 0-7 sekä Kuopiossa että Ranskassa. Kaudella 1967-68 Kups kohtasi edellisen kerran Euro-kentillä ST. Etiennen ja silloin kuopiolaiset pärjäsivät paremmin. Takkiin tuli vain 0-2 ja 0-3. Ranskassa kupsilaisista kunnostautui erityisesti maalivahti Pertti "Tysse" Hänninen ja ranskalaiset olisivat olleet valmiit jopa värväämään miehen riveihinsä, mutta Hänninen hinnoitteli itsensä neuvotteluissa liian korkealle, koska esitti omana henkilökohtaisena mielipiteenään maailman huippuseuran edustajille, "ettei teillä ou niin paljoorahhoo, että minä tänne jäesin". Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin,että kun eurooppalaista jalkapalloa yritettiin 1960-luvun lopulla juurruttaa Yhdysvaltoihin ja sinne perustettiin jäähdyttelevistä maailman huipuista New York Cosmos-joukkuetta, myös Markku Hyväriselle soitettiin ja tarjottiin paikkaa joukkueen riveissä. Hyvärinen torjui tarjouksen sanomalla, että "en minä nyt jouva, minä oun mänössä Kuopioon Savon Sanomille töehin". Kuten menikin. Youtubesta löytyy pätkä ottelusta ST Etienne - Kups vuodelta 1968. Siinä näytetään, miten jopa legendaarinen ”Tysse” Hänninen joutuu antautumaan maailman huippujen edessä. https://www.youtube.com/watch?v=tB118Meu13g Kommentit (0) Poikarakkaus 21.12.2015, 18:55 Olisi mielenkiintoista nähdä uusin presidenttigallup. Uskon, että Suonenjoen mies kansanedustaja Markku Rossi on sinä kakkospaikalla heti Sauli Niinistön jälkeen. Perinteistä kakkospaikkaa pitävä Pekka Haavisto on todennäköisesti pudonnut sijalle yms., koska hänen kannattajansa, varsinkin homoporvarit, ovat siirtyneet sankoin joukoin Rossin leiriin. Nimittäin sunnuntain Helsingin Sanomat teki Rossista niin näyttävän jutun keskiaukeamallaan, että vastaavan julkisuuden saavuttaminen perinteisin vaalimainonnan keinoin ei olisi mahdollista. Uskon, että varsinkin maamme naiset ovat halukkaita äänestämään Markun presidentiksi veret seisauttavalla äänivyöryllä. Lisäkannatusta mies voisi yrittää vaikkapa pyrkimällä puolisoineen Uutisvuoto-ohjelmaan. Täss yhteydessä on syytä palauttaa mieliin, että presidentti Kekkosen miniä Brita Kekkonen, os. Fagerholm, kirjoitti pari vuotta sitten ilmestyneissä muistelmissaan, että naisen paras ystävä on homoseksuelli mies ja niinhän se varmaan onkin. Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia. Professori Esa Saarinen esittää sanoittamansa iskusävelmän Poikarakkaus. https://www.youtube.com/watch?v=6XFyA9t8dg Kommentit (0) Marginaalien pienuudesta 20.12.2015, 19:53 Kyllä eivät ole marginaalit suuret. Eilen Suomi hävisi Venäjälle 8-1 ja itäinen naapuri vaikutti voittamattomalta, mutta niin vain se jäi turnauksessa viimeiseksi, ja mikäli maailmassa olisi yhtään oikeudenmukaisuutta, niin Suomi olisi voittanut koko turnauksen, mutta niin vain ruotsalaiset kukistivat poikamme taas onnekkaasti, vaikka Suomi oli joukkueista eittämättä parempi. Venäjän vapaa ja riippumaton media onkin jo paljastanut, miksi Suomi pelasi eilen historiallisen surkeasta. Poikamme pelasivat Venäjän median mukaan huonosti, koska pelasivat juovuksissa. Virallinen Suomi kiistää tiedon ja vetoaa siihen, että pojillamme oli vain vatsavaivoja, eli Kalle Päätaloa lainatakseni pojillamme olivat mahat hulivilisonnalla. Itse äänestäisin virallisen Suomen näkemyksen puolesta. Eivät ammattilaispoikamme esiinny juovuksissa työpaikallaan. Amatööriaikoina kolmisen vuosikymmentä sitten tilanne oli toisenlainen ja harva ei ollut se kerta, kun leijonapelaaja lähetettiin kesken turnauksen kotiin katkaisuun. Viimeisen kerran näin taisi tapahtua 32 vuotta sitten Risto Siltaselle vuoden 1983 mm-kisoissa. Olen joskus ilmeisen erheellisesti väittänyt, että pieni, mutta tiiliskivimäinen Risto Siltanen on maamme historian vahvin jääkiekkoilija, mutta nyt en ole enää varma asiasta, koska  luin, että Siltasta kaksi kertaa suurempi Vellu Ketola olisi parhaimmillaan punnertanut penkistä 170 kiloa, joka on jääkiekkoilijalle paljon.  Muistelen, että vuoden 1983 jälkeen ei ole pelaajia kotiutettu juopottelun vuoksi, mutta olen vankasti sitä mieltä, että eräistä nuorten mm-kisoista lähetettiin sekä joukkueen valmentaja että joukkueen johtaja kotiin kesken kisojen, kun he olivat nauttineet samanlaiset normaalit ruokajuomat kuin eräs hiihtoliiton johtaja. Tilanne kärjistyi siinä vaiheessa, kun valmentaja kesken ottelun kiipesi jäälle. Väitetään, että hän olisi yrittänyt päästä lyömään erotuomaria, mutta itse hän vakuutti yrittäneensä vain päästä keskustelemaan ottelun erotuomarin kanssa eräistä sääntökirjan tulkinnoista. Kommentit (0) Izvestija 19.12.2015, 19:40 Kyllä eivät olleet marginaalit pienet, kun Venäjä voitti äsken Suomen 8-1 turnauksessa, joka minulle, pysähtyneisyyden ajan miehelle, joka salaa mielessäni haikailen aikaa, jolloin nykyään roistoiksi leimatut Brezhnev, Nixon ja Kekkonen johtivat maailmaa, joka tuntui koko ajan menevän parempaan suuntaan ja jolloin sodat olivat meistä kaukana, on edelleen Izvestija-turnaus. Venäjä ei ole koskaan tehnyt Suomen maaliin kahdeksaa maalia, mutta Neuvostoliitto pystyi joskus vielä pahempaankin. Selvästi muistan, miten Suomi pelasi vuoden 1970 Tukholman mm-kisoissa ja sijoittui lopulta neljänneksi. Muistan senkin, miten ensimmäisessä ottelussa hyvää itäistä naapuriamme vastaan hävisimme vain 2-1. Suomen maalin teki Pekka Leimu, joka oli armoitettu maalintekijä siihen aikaan. En ole varma onko Juha Leimu, joka on myös armoitettu maalintekijä ja teki viikko sitten SM-liigassa kolme maalia 44 sekunnissa samaa armoitettua maalintekijäsukua. Tukholman MM-kisojen toinen peli menikin sitten vähän huonommin ja haalistuneet punanutut voittivat 16-1, joka jäi edesmenneelle Neuvostoliitolle historian suurimmaksi voitoksi Suomesta. Ainakin hyvän tarinan mukaan pelin loppupuolella Lauri, jota jostain syystä kutsuttiin Leuka-Monoseksi, ronkki mailallaan Harlamovia ns. arasta paikasta ja valmentaja Tarasov lähetti Suomen vaihtoaitioon terveiset, että ellei peli siistiydy, he alkavat pelaamaan tosissaan. Päivällinen rökäletappio ei ole maamme Izvestija-turnaushistorian synkin muisto. Synkin muisto on se, että kerran iloisella 70-luvulla Suomi pelasi Länsi-Saksaa vastaan ja saksalainen sai jäähyn. Suomen maalivahti kirmaisi aivan oikeaoppisesti vaihtoon ja leijonat saivat kuudennen kenttäpelaajan jäälle. Taktisesti aivan oikea ratkaisu. Ja maalihan siitä tietenkin syntyi. Taisi olla puolustaja Valkeapää, joka ohjasi kiekon omaan tyhjään häkkiin. Sen jälkeen jääkiekkopelin sääntöjä muutettiin ns. suomalaispykälällä, jonka mukaan tällaisia maaleja ei enää hyväksytä. Kommentit (0) Sotilaslomailua 18.12.2015, 19:11 Eilen tv-uutisissa Putin kertoi jotain sellaista, ettei Itä-Ukrainassa ole pysyviä venäläisiä joukkoja. Lause on niin kummallinen ja moniselitteinen, että epäilin jo hyvän naapurimme päämiehen mentaalihygienian puolesta. Nyt Iltalehti onneksi paljastaa asian oikean tolan, joka tekee lausunnosta järjellisen. Ilmeisesti uutisissa oli käännösvirhe.   Iltalehden mukaan Putin lausui seuraavaa: " Emme ole koskaan sanoneet, etteikö siellä olisi henkilöitä, jotka harjoittavat tiettyjen kysymysten ratkaisemista, mukaan lukien sotatoimien alalla. Mutta se ei tarkoita, että siellä olisi Venäjän vakinaisen väen sotilaita." Siis myöntää, että vapaaehtoisia ja lomalla olevia venäläisiä sotilaita Itä-Ukrainasta löytyy. Nuo lomailevat sotilaat ovat meille suomalaisillekin historiasta tuttu asia. Kesällä 1941 saksalaiset lomailevat sotilaat käytännössä miehittivät Suomen, eli harjoittivat tiettyjen kysymysten ratkaisemista mukaan lukien sotatoimien alalla. Tämä maamme saksalaismiehitys unohdetaan nykyään ja korostetaan sitä, että Suomi oli Neuvostoliiton aj Iso-Britannian lisäksi ainut miehittämättä jäänyt sotaan osallistunut Euroopan valtio. Siinä asiassa, kuka on vastuussa siitä, että maamme miehitettiin vähin äänin ja menikö kaikki lakiemme mukaan ,vai oliko kyseessä peräti maanpetos, olisi jollekin itsensä pöhköksi lukeneelle historian maisterille oivallinen väitöskirjan aihe. Kommentit (0) Kovaa peliä Savossa 17.12.2015, 18:30 Päivän tärkeä uutinen on se, että Suomi on kansakuntien hyvinvointia mittaavassa HDI-indeksissä pudonnut jo sijalle 24. Maamme on nyt selvästi huonoin Pohjoismaa ihmisen kannalta yrittää elää. Jokin vuosi sitten konkurssin tehnyt Islantikin on mennyt heittämällä ohi. Vielä muutama vuosi sitten olimme yksi parhaista valtioista ihmisen kannalta yrittää elää. Enää emme lukeudu pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon, vaan alamme olla enemmänkin baltteja. Toisaalta ei siinäkään ole mitään hävettävää, ihan hyviä ihmisiä baltitkin ovat. Päivän vähän alakuloiseen teemaan sopii hyvin tuo kuvan Savon Sanomin sivu. Miehelle vaaditaan elinkautista murhasta Suonenjoella. Kuopion suunnalla sen sijaan toinen mies hakkasi veljeksiä raudalla ja yritti sitten paeta poliiseja uimalla, joka ei ymmärrettävistä syistä onnistunut, vaan lainkoura tavoitti hänet. Ja onpa jossain tyypillisessä kuopiolaisessa ydinperheessä vaimo lyönyt miestä lihanuijalla. Kyllä alakaa olla mualiman kirjat sekasi, niin kuin ennen sanottiin. Kommentit (0) Parisuhdeonnea 16.12.2015, 19:01 Toisin kuin yleisesti uskotaan, Kuopio on vapaamielinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki. Nyt on julkitullut, että kaupunginvaltuuston suonenjokelaislähtöinen puheenjohtaja Markku Rossi on rekisteröinyt parisuhteensa miehen kanssa ja saanut aikaan sellaisen kohun muun Suomen tiedotusvälineissä, että vastaavaa nähtiin edellisen kerran syksyllä 1948, jolloin avaruusilmailun pioneeri Silvo Sokka lensi omatekoisella raketillaan Kuopiosta Suonenjoelle. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että kansanedustaja Markku Rossi nainut Suonenjoen ainakin Suomen kartalle. Rossin tapauksen innoittamana myös toinen kuopiolainen valtuutettu Hetti Rytsy, joka vaihtoi aiemmin sukupuolensa miehestä naiseksi, on rekisteröinyt parisuhteensa nepalilaisen mamu-naisen kanssa. Erkoista tapauksissa on se, että molemmat valtuutetut edustavat Suomen Keskustaa, jota yleisesti pidetään arvokonservatiivisena Raamattuun ja lakikirjaan nojaavana puolueena. Erikoista tapauksissa on myös se, että valtaosin kummankin parin saama palaute on ollut erittäin myönteistä. Voisi jopa olettaa, että ainakin Rossi tulee seuraavissa eduskuntavaaleissa saamaan äänivyöryn, jonka avulla hän on seuraava kulttuuriministeri, ellei sitten Rytsy yllätä vaaleissa ja vie kyseistä paikkaa. Erikoista tapauksissa on myös se, ettei arvokonservatiivina tunnettu kansanedustaja ja valtuutettu Pentti Oinonen, PS, selkeästi tuominnut Kuopion valtuutettujen pariutumista, jota hän uskoakseni pitää ilmettyä irstailuna, elosteluna ja rietasteluna sekä ennustanut kaupungille Sodoman ja Gomorran kohtaloa, vaan totesi tiedotusvälineille ainoastaan sen, että Kepu pettää aina. Ilmeisesti hän viittasi lausunnollaan siihen, että Markku Rossi äänesti eduskunnassa viime vuonna homoliittolakia vastaan. Syvästi usovaisena miehenä Oinonen olisi voinut kaivaa Raamatun repustaan eväspapereiden joukosta ja sen avulla vähän tölväistä valtuuston uusia parisuhdelittolaisia ja lukea heille opiksi ja ojennukseksi otteita Mooseksen kirjasta. Muuten, jos nykyään jokin aatesuunta julkaisisi moista tekstiä, niin käräjillä oltaisiin ja häkki heilahtaisi, joka oikein olisikin: Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko. (3.Moos. 18:22) Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa. (3. Moos. 20:13) Kommentit (1) Presidenttiehdokas Koikkalainen 15.12.2015, 19:15 Tuosta eilen mainitusta Johannes Koikkalaisesta vielä sen verran, että hän oli entinen huippu-urheilija. Hän sijoittui tulevan ulkoministerin Väinö Leskisen jälkeen vuonna 1937 Antwerpenin työläisolympialaisissa hopealle. Leskinen olikin lajin todellinen huippu, jolla yhä on hallussaan Kaisaniemen ympäriuinnin ennätys. Vanhan urheilukaverinsa Leskisen avustamana Koikkalainen nousi maamme poliittisen elämän terävimpään kärkeen. 70-luvulla mies ilmoitti jopa olevansa halukas myös presidentin virkaan, koska katsoi olevansa tehtävään ylivertainen. Kun toisella Keskustan ehdokkaalla oli vaikeuksia naisten kanssa ja toiselle viinan, vakuutti Johannes omaavansa molemmat presidentiltä vaadittavat ominaisuudet. Samoihin aikoihin Koikkalainen hankki suurta julkisuutta, kun hänet pahoinpideltiin erään puoluekokouksen aikaan aamuyön hiljaisina hetkinä. Erkki Tuomioja kävi tekemässä tapauksesta jopa rikosilmoituksen. Alustavissa poliisitutkimuksissa selvisi, että päälle karkaajia oli peräti kolme, joten olihan selvää, ettei siinä edes entisen huippu-urheilijan fysiikalla voinut suoriutua voittajaksi sellaista ylivoimaa vastaan. Jatkotutkimuksissa mukiloijiksi paljastuivat hotellihuoneen yöpöytä ja kaksi tuolia. Kommentit (0) Suoraselkäinen Suomen mies Johannes Koikkalainen 14.12.2015, 19:47 Ilkka Taipaleen Venäjän suhteisiin painottuva muistelmateos Venäjä mon amour pajastaa, ettei maamme ole ollut niin pahasti suomettunut, mitä monet väittävät. Ainakaan 1960-luvulla sisäministerinäkin toiminut Leppävirralla syntynyt Johannes Koikkalainen ei suostunut olemaan mikään vellihousu edes Kremlissä Neuvostoliiton korkeimman johdon edessä. Joskus 60-luvun lopulla SDP:n kärkimiehet olivat puheenjohtaja Rafael Paasion, jota tämän ylenmääräisen rauhallisuuden vuoksi kutsuttiin mannertenväliseksi nahjukseksi, johdolla ensimmäistä kertaa Kremlissä tapaamassa Nkp:n politbyroota. Tilaisuuden aluksi pääsihteeri Leonid Breshnev piti tunnin esityksen NKP:n saavutuksista maailmassa. Sitten puolueen pääideologi Mihail Suslov esitteli toisen tunnin NKP:n saavutuksista maailmankaikkeudessa. Esitelmien loputtua Breshnev tiedusteli, olisiko vierailla jotakin kysyttävää. Sisäministeri Koikkalainen kysyi: "Missä on vessa.?" Siinä suoraselkäinen Suomen mies osoitti rohkeutensa; joku arka mies olisi laskenut housuunsa. Ilkka Taipale ei kirjassaan paljasta, mitä sitten tapahtui, mutta muistelenpa, että silloin paikalla ollut puoluesihteeri Erkki Raatikainen kertoi jossain kirjassaan, että pääsihteeri Breshnevin ilme ei värähtänytkään, vaan hän painoi jotain hälytysnappulaa, jonka jälkeen kaksi majurin arvoista upseeria saapui paikalle ja ohjasi Koikkalaisen Kremlin mukavuuslaitokseen. Kommentit (0) Katkera tappio 13.12.2015, 16:49 Kyllä ei ole hyvä mieli, koska sählytyttäremme kokivat jälleen kerran katkeran tappion ruotsalaisille. Itse ottelu oli jännitysnäytelmä vailla vertaa ja olin kokevinani sitä seuratessani sekä suuren urheilujuhlan että helleenisen kirkkauden tuntua. Erityisen katkeraksi tappion teki, että se johtui hyvin kyseenalaisesta tuomaritulkinnasta.  Itse olisin hyväksynyt suomalaistytön rankkarista tekemän maalin varauksetta sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää. Ihan tuli eilisestä rankkarituomiosta mieleen se tapaus, kun Marko Asell menetti olympiakullan, koska tuomari katsoi, että suomalaisen takavyöheito ei ollutkaan neljän pisteen arvoinen laajakaarinen heitto. Seuraavana päivänä kuulin vanhojen rouvienkin olevan kaupungilla jyrkästi sitä mieltä, että laajakaarinen se takavyöheito oli. Olen jyrkästi sitä mieltä, että sählyn sääntöjä tulee muuttaa ainakin rangaistuslaukauksen osalta. Sääntönä voisi olla se, että rangaistuslaukauksen suorittajalla on vaikkapa 10 sekuntia aikaa yrittää maalintekoa ja hänellä on sen ajan puitteissa oikeus siirtää palloa myös taaksepäin toisin kuin nykysäännöillä, jotka mahdollistavat tuomareiden mielivallan. Lisäksi olen sitä mieltä, että nykyinen vaarallinen mailamalli pitää muuttaa turvallisemmaksi, elikkä mailan tulisi olla eräänlainen kookas kärpäslätkä. Myös sählypallot pitäisi muuttaa turvallisimmiksi valmistamalla ne superlonista. Pallon sisällä voisi olla tiuku, joka mahdollistaisi myös heikkonäköisempien kansalaisten osallistumisen peliin. Ja olenpa vielä sitäkin mieltä, että maamme kaikilla koulutasoilla esikoulusta yliopistoihin sekä myös kaikilla työpaikoilla pitäisi joka päivä pelata sählyä puolituntia. Tässä poikkeustapauksessa kannatan pakkolakia. Minua nimittäin kauhistuttaa tämän kansan ja erityisesti nuorison lihominen, joka vielä tulee kalliiksi kansantaloudelle. Kuopiossa liikkuessani törmään vähän väliä olentoihin, jotka eivät ole enää ihmisen vaan talipallon kaltaisia. Kommentit (0) Mäkihyppyä ja maanpuolustusta sekä pesäpalloilua 11.12.2015, 17:36 Dosentti Ismo Björn vieraili eilen Kuopion Isänmaallisen seuran vieraana museolla luennoimassa aiheesta "Mäkihyppy ja maanpuolustus”. Olin paikalla aktiivimäkimiesten edustajana. Luennoitsija itse hallitsi kyllä mäkihypyn teoriapuolen, mutta oli käytännössä pelkkä harrastelija, koska ennätys oli tasan 3,5 metriä. Itse alan aktiivina olen aktiiviaikoinani ylittänyt pystyssä pysyen 8 metrin haamurajan.     Tähän asti olen luullut, että ensisijaisesti pesäpallo oli Suojeluskuntajärjestön suosima maanpuolustuksellinen liikuntamuoto, jossa harjoiteltiin sotilaallisia taitoja eli heitettiin käsikranaattia, syöksyttiin, heittäydyttiin, kuoltiin, haavoituttiin ja Tahko Pihkalan mukaan pesäpallomailalla lyöminen kehitti erinomaisesti varsinkin pikakivääriampujan tarvitsemaa lihaskoordinaatiota. Pesäpallosta tulikin 30-luvulla niin suosittu laji, että suojeluskuntalaiset pyrkivät rajoittamaan sen harrastusta, koska itse suojeluskunta-aate unohtui kiihkeiltä harrastajilta ja lisäksi pesäpallokentille hakeutui myös suojeluskuntatoiminnalle vierasta ideologista ainesta. Nämä vieraat ideologisesti vieraat ainekset olivat varmaankin erilaisia työväen mailapoikia.     Eilen opin sen, että myös mäkihyppy oli suojeluskuntien erityisessä suojeluksessa. Mäkihypyn uskottiin lisäävän maanpuolustustoiminnassa tarvittavaa urhoollisuutta ja nuorukaisten kuriin sopeutumista, joista jälkimmäinen tavoite ei ole kuitenkaan täysin toteutunut maamme mäenlaskun historiassa. Ennen sotia puolet maamme hyppyrimäistä oli Suojeluskunnan omistuksessa. Niitä rakennettiin, koska samalla harjoiteltiin myös maanpuolustuksessa tarpeellisia pioneeritaitoja ja koska hyppyritorneja uskottiin voitavan käyttää tulevassa sodassa ilmavalvontatehtävissä kuten tapahtuikin. Sodan jälkeen hyppyrimäet siirtyivät pois suojeluskuntien hallinnasta ja maassa on ollut sen jälkeen mahdollista harrastaa myös työläismäkihyppyä.     Kuvassa Lahdenpohjan hyppyrimäen torni maanpuolustuksellisessa hyötykäytössä ja tyypillinen ilmavalvontalotta Ellen Kiuru tähystää silmä kovana mahdollisia vihollisen haaskalintuja. Kuva on lainattu Sa-kuva-arkistosta.     Kommentit (0) Heinolan blues 12.12.2015, 18:06 Entinen kotikaupunkini Heinola, jossa vietin parhaan miehuuteni vuodet keskellä kaupunkia sellaisen joen rannalla, jonka vettä pystyi juomaan, tunnettiin ennen maamme johtavana painikaupunkina, mutta nykyään kaupunki tunnetaan maamme johtavana musiikkikaupunkina siellä vaikuttavan Apulanta-yhtiön vuoksi, jonka yhtiön liikevoitto lienee enemmän kuin Heinolan puunjalostustehtaiden yhteensä. Tosin Apulanta-yhtiö ei pärjää Ruotsin Abballe, joka tietääkseni tuottaa Ruotsin kansantaloudelle vientituloja enemmän kuin koko maan puunjalostusteollisuus yhteensä. Sellainen on maailmanmeno nykyään. Uskoakseni suurin tuotannonala on maailmassa aikuisviihdeteollisuus, toiseksi suurin huumeteollisuus ja sitten vielä musiikkiteollisuus ja elokuvateollisuus tulevat ennen aseteollisuutta. Elintarvike-, metalli- ja rakennusteollisuus ovat sitten sijoilla yms. Heinolan poikia on käsittääkseni myöskin Vallu Lukka-niminen herra, josta aiemmin en ole kuullut, koska ilmeisesti hän on esittänyt nykyajan nuorison harrastamaa kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia ja itsehän olen lähinnä Reijo Taipale ihailija, mutta nyt Itä-Häme-lehdessä kerrottiin Lukan julkaisseen Youtubessa Heinola-bluesin. Musiikista en mitään ymmärrä ja ilmoitan mielipiteeni  asiasta vasta sitten, kun minulla on siitä jotain järkevää sanottavaa, mutta Heinola-bluesin Youtube-videossa vilahtelevat valokuvat herättävät minussa myönteisiä tunteita.  https://m.youtube.com/watch?v=h6eIaao4V2s Kommentit (0) Vesien laskemista 10.12.2015, 19:51 Hämäläisten laulussa sanotaan hämäläisiä tarkoittaen moniselitteisesti, että "on tarmoa ja kuntoa, jos toimeen tartutaan." Tuo kuvaus sopii myös karjalaisiin miehiin, joita me savolaiset pidämme vähän tyhjän puhujina ja loivaliikkeisinä naisten naurattajina, vaikka emme olekaan rasisteja. Historia todistaa, että kyllä karjalainenkin on aikaan saapa, jos vain sille tuulelle sattuu. Nimittäin Höytiäisen lasku on maamme suurin järvenlaskuhanke. 1850 luvulla Liperin puolen talonpojat olivat saaneet päähänsä laajentaa peltopinta-alaansa ja hieman laskea Höytiäisen pintaa alemmaksi, jotta rannoilta paljastuisi tuottajille uusia sarkoja. Hanke ylitti kaikki odotukset, koska kaivettu pieni laskukanava paisui vesivirran syövyttämänä vuolaaksi virraksi, jonka seurauksena lähes 370 km2 laajuinen Höytiäisen järvi menetti yli puolet vedestään, pinta laski yhdeksän metriä, ja pinta-ala pieneni kolmanneksen. Vesijättömaata syntyi 170 km2. Siitä riitti uutta peltoa 180 talolle. Jos Höytiäisen lasku oli maamme suurin vesienlaskuhanke, niin kuuluisin vesienlaskutapaus löytyy Topeliuksen Maamme-kirjasta. Silloinkin olivat karjalaiset asialla. Tuon Karjalan kannaksen Sakkolan pitäjän Kiviniemen kylän ekokatastrofista kerrotaan Maamme-kirjassa, jota teosta lapset ennen opiskelivat kovasti kouluissa; nykyäänhän sitä mukulat eivät enää tunne, vaan he pelaavat tietokonepelejä, seuraavaa: "Huhu Taipaletta uhkaavasta vaarasta levisi salamannopeasti koko pitäjään. Koolle rientänyt kansa seisoi rannalla kädet ristissä ja silmät kyynelissä katsomassa tätä suurenmoista näytöstä, jonka vaikutusta koko pitäjään kukaan ei sinä hetkenä ehtinyt miettiä. Ensimmäinen pieni virranvire muuttui Suvannon peilipinnalla yhä hurjemmaksi hyökyaalloksi, joka rajussa menossaan repi irti suuria maakappaleita puineen kaikkineen ja syöksi ne Laatokkaan. Eräs talollinen arveli, ettei vaara kovin suuri ollut ja kiipesi korjaamaan kattoaan, kun uusi vesisyöveri aukeni ja kiskaisi koko mökin mennessään. Vain kukon kuultiin vielä kiekuvan pirstaleina kaukana Laatokalla. Niin kutsuttu Taipaleen linnoitus, umpilinnake, jäi vauriotta paikoilleen lähelle jyrkännettä. Venäläinen rukoushuone siltä ajalta, kun täällä oli 60 kreikanuskoisten suomalaisten asuttamaa taloa, joutui sekin Laatokalle. Jylinä kuului kolmen peninkulman päähän Pähkinälinnaan, jossa soitettiin kirkonkelloja kolme vuorokautta umpeensa Yhdessä päivässä Suvanto oli ehtinyt tyhjentyä. Siellä, missä vielä edellisenä päivänä oli ajettu maantietä pitkin harjulle, soudettiin seuraavana päivänä leveän joen yli valtavien jyrkänteiden keskellä. Suvannon vesi virtasi niin rajusti, että sen mukana kulkeutui Vatikanniemestä asti kaikki muta ja multa, ja jäljelle jäi vain karkea pohjasora kolkkona ja hedelmättömänä. Suuret määrät kaloja ja kalanpyydyksiä juuttui mutaan. Kaukaisemmassa kylässä, Riiskassa, eräs yksinkertainen talonpoika oli mennyt aamulla rantaan tekemään aitaa. Hän halusi työn valmiiksi ennen päivällistä, mutta vaikka hän uurasti kuinka itsepintaisesta tahansa, pieni matka oli aina aitaamatta, sillä ranta väistyi hänen edestään ja sen mukana hänen päivällisensä." Kommentit (0) Punapääoman linnake 09.12.2015, 19:16 Uljaasti sojottaa 152 mm:n kanuuna kohti inhaa itää Polvijärven Huhmarin harjun laella, josta uskoakseni avautuu hyvällä säällä huikea näkymä Höytiäiselle. Tuo kanuuna on osa Salpalinjan linnoitusta, joka on Suomen historian suurin rakennusprojekti. Salpalinjan rakentaminen työllisti parhaimmillaan 35.000 miestä ja vuonna 1942 hanke vei 5 % valtion budjetista eli nykybudjettiin suhteutettuna 2,5 miljardia euroa. Nähtäväksi jää, ylittääkö Olkiluodon nykyinen rakennusprojekti Salpalinjan kustannukset ja jääkö myös Olkiluodon rakennusprojekti täysin käyttämättömäksi, kuten Salpalinjan onneksi kävi. Tutustuin tuohon nähtävyyteen tänään työpaikkani virkistyspäivillä, jotka pidettiin Huhmarin  lomakeskuksessa, joka on todella hulppea matkailukeskus kauniissa maisemassa keskellä erämaata. 300 vuodepaikan lomakeskusta alettiin rakentaa 70-luvun alussa, jolloin Suomessa oli vielä rahaa moisiin projekteihin samalla tavalla kuin sota-aikana oli varoja Salpalinjaan. Nykyään Suomella ei ole rahaa enää tuollaiseen. Tuo uljaasti sojottava kanuuna sijaitsee Maunu Ihalaisen polun päässä. Maunu Ihalainen oli SDP:n hallintopäällikkönä vuosituhannen vaihteessa. Hänet tunnetaan rehtinä ja raittiina miehenä kuten veljenpoikansa Laurikin. Tosin vuonna 2013 Maunu Ihalainen tuomittiin sakkoihin puoluerahoitukseen liittyvistä yllätys yllätys taulukauppasotkuista. Tietooni ei kuitenkaan ole tullut, että tuollaisen ylellisen lomakeskuksen rakentamiseen liittyisi mitään poliittisia rahoitussotkuja, vaikka Huhmarin taustalla taitavat olla demarit ja ay-liike. Keskustan entisellä puoluesihteerillä Jarmo Korhosella saattaa hyvinkin olla asiasta toisenlainen näkemys. Hänen kirjastaan sain sen käsityksen, että tuollaisilla puolueisiin kytkeytyvillä loma- ja kuntokeskuksilla on tärkeä rooli puolueiden varainhankinnassa. Siinäpä saattaisi olla oivallinen väitöskirjan paikka jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle valtiotieteen maisterille. Kommentit (0) Pohjolan pidot 08.12.2015, 18:53 Niin hassua kuin se onkin, niin eilisen juttuni jälkeen luin Katri-Helenan maankuulun exän Pano Rajalan, joka tietääkseni tunnetaan myös joltisenakin kirjallisuuden harrastajana, uusinta päiväkirjaa ja sieltä opin sen mielenkiintoisen asian, että Suomen kansan rivot runot on koottu kirjaksi nimeltään Tupa ryskyi, parret paukkui. Rajala esittelee riemastuneena kirjasta yhden hyvänä pitämänsä kansanoivalluksen, joka lienee 1800-luvulta: "No niin lauloi lakuna poika (mikä ihme muuten on lakuna poika, taitaa olla panovirhe koko sana?): Kun Jumala noin tekisi, päivä pilluja sataisi, toisin päivin vittuloita, tuosta saisi saamatonkin,ottaisi olematonki." Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan soivaa musiikkia. Taisto Reimaluoto,joka on Suonenjoen Kärkkäälän Sikasia taustaltaan, esittää kappaleen Pohjolan pidot, joka sanoitus lienee suoraan Kalevalasta. Ihan varma en kuitenkaan tästä ole. Muuten tästä esityksestä opimme, että myös kärkkääläiset laulavat ruman sanan niinku se on. https://www.youtube.com/watch?v=j8S9bNvfXSk Kommentit (0) Pornografinen runous 07.12.2015, 18:49 Vanhana konservatiivisuuteen taipuvaisena herrana vallan häkellyin ja jopa punastuin, kun keskenkristillissiveellisesti arvokkaan itsenäisyyspäivän ohjelman, kalevalainen ohjelmaryhmä esitti tv:ssa aikana jolloin naiset ja vielä jopa lapset saattoivat olla hereillä pornograafisen runon. Tosin kyseistä pornorunoa ei itse Kalevalaan huolittu vaan sitä ja monia muita sen kaltaisia hengentuotteita säilytetään kuulemma Suomalaisen kirjallisuuden seuran perimmäisessä takahuoneessa lukitussa kaapissa. Vähäisen tietämykseni mukaan varsinkin ilomantsilainen mateli Kuivalatar, eli nykykielessä Kuivalainen, oli taitava muistamaan tuollaisia uskallettuja juttuja. Mateli oli pari iltaa sitten mainitsemani säveltäjä Toivo Kärjen esiäiti neljän sukupolven takaa. Mateli ei ollut mikään herkkä ja hauras Saima Harmajan kaltainen eteerinen runoilijatar, vaan pikemminkin rivosuinen akka. Luulen, että alla olevat säkeet, jotka vaivalla ja punastellen löysin Ylen sivuilta, ovat hänen suustaan lähteneitä. Itselleni opetettiin koulussa väkipakolla Kalevala kannesta kanteen eikä se innostanut, mutta siinä iässä varmaan olisi innostanut, jos Lönnrot ei olisi harrastanut itsesensuuria ja kansalliseepoksestamme löytyisivät vaikka seuraavat aistilliset säkeet. Hei lempi, heräjä lempi tämän piian pillun päälle, tämän lapsen lantehille, tämän peipposen perälle. Nouse kiihko kiimasuosta, häkärä häjyn perästä, tallista orihin kiihko, tamman kiihko tanhuvasta. Tule jo kyrpäjen kuningas, paljaspää papurokallen, pane kyrvät kyntämään, kivekset kilisemään nahkapallit naukumaan, päästä kyrvät kytkyistä, karvavarret kahleista. Kommentit (0) Merkittäviä sotaveteraaneja 06.12.2015, 17:44 Itsenäisyyspäivänä muistetaan maamme omia sotaveteraaneja, mutta monet Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleet merkittävät sotaveteraanit tahtovat jäädä unholaan. Itse yritän nyt korjata tämän erehdyksen ja senkin vääryyden haluaisin korjata, että alla mainituille sotaveteraaneille olisi syytä pystyttää patsaat Helsinkiin. Mongoleilla ja varsinkin heidän tärkeimmällä johtajallaan Tsingiskaanilla on ollut ratkaiseva merkitys maamme itsenäisyydelle. Elleivät mongolit olisi vuosisatoja alistaneet venäläisiä ja estäneet sen kehittymistä suurvallaksi, ei Suomea olisi koskaan syntynyt.  Japanilainen amiraali Tögö upotti vuonna 1904 Tsushiman meritaistelussa Venäjän laivaston ja tämäkin tapaus oli keskeinen tekijä maamme itsenäistymisessä. Jos Venäjä olisi sen taistelun voittanut, olisimme nyt luultavasti osa maailman johtavaa supervaltaa. Uskon myös, että ahkerat suomalaiset olisivat sen supervallan keskeisillä johtopaikoilla. Ainakin Keijo Korhonen kertoo muistelmissaan eräästä Amerikan juutalaisesta, joka ihmetteli sitä, ettei Suomi antanut Neuvostoliiton miehittää maataan, koska kahdessa sukupolvessa suomalaiset olisivat nousseet Neuvostoliiton johtopaikoille, kuten myös juutalaiset tekivät. Lenin ja hänen sotapäällikkönsä Trotski olisivat nykyään oikeutettuja Israelin kansalaisuuteen, mikäli vielä eläisivät. Keijo Korhonen ei pitänyt Amerikan juutalaisen mielipidettä hyvänä. Suomen itsenäistymisen viimeistelivät Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa Saksan ja sen armeijan johtajina itsevaltaisina toimineet Hindenburg ja Ludendorff; keisari Vilhelm oli pelkkä keulakuva. Nämä miehet järjestivät Venäjän vallankumouksen ja nostivat Leninin maan johtoon. Mainittakoon, että Jarmo Nieminen tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Helsinki 1918 kertoo, että Venäjän armeijan luhistuminen maailmansodassa alkoi Helsingistä, jossa saksalaisten sinne soluttamat agentit olivat suurelta osalta vastuussa siitä, että lähes sata venäläistä upseeria murhattiin väkivaltaisuuksissa, joita myöhemmin alettiin kutsumaan upseereiden uimakouluksi. Hindenburg ja Ludendorff kehittivät myöskin Saksassa sen sotatalousmallin, jota Neuvostoliitossa harjoitettiin 70 vuotta. Kommentit (0) Suomen suurin säveltäjä	05.12.2015, 20:01
Tarkistinpa Wikipedista toissa iltana mainitsemani säveltäjä Ahti Sonnisen taustat. Sonninen on lajityypillinen savolainen sukunimi, ja epäilykseni osoittautui oikeaksi. Ahti Sonninen on Kuopion suuria poikia. Tosin hän ei liene ollut kovin lupsakka savolainen, koska tinttasi Teoston vuosikokouksen jatkoilla säveltäjä Toivo Kärkeä turpaan ihan syyttä suotta. Kulttuuriihmiset ovat tunnetusti äkkipikaisuuteen taipuvaisia. Valittihan kirjailija Hannu Mäkeläkin muistelmissaan, että rautalampilainen runoilija Matti Rossi tinttasi häntä turpaan ihan syyttä suotta Kirjailijaliiton vuosikokouksessa. Ainakin hyvän tarinan mukaan Ahti Sonninen oli aikoinaan Suomen suurin säveltäjä. Nimittäin toinen suuri säveltäjä Yrjö Kilpinen yritti ainakin tämän hyvän tarinan mukaan tehdä tuttavuutta muudan opiskelijaneitosen kanssa ja kun tuli torjutuksi, Kilpinen tuohtui ja ihmetteli opiskelijaneitoselle, että eikö hän todellakaan tunne häntä,Suomen suurinta säveltäjää. Siihen hätääntynyt neitonen kivahti, että "menkää pois Sonninen". Kommentit (0)
Paperikukka	04.12.2015, 18:48
Tapio Rautavaara, joka oli viisas ja paljon elämää nähnyt mies, lauloi, ettei hän päivääkään vaihtaisi pois. Itse kyllä mielelläni vaihtaisin ainakin tämän päivän pois. Ei tuo kotitekoinen paperikukkakaan kestänyt lankomiehen haudalla tämänpäiväistä myrskyä. Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=rA8pd5D9T9o Kommentit (0)
Maamme merkittävin säveltäjä	03.12.2015, 19:15
Maamme historian merkittävimmän säveltäjän Toivo Kärjen syntymästä tulee tänään kuluneeksi sata vuotta. Kuitenkaan Kärjen asema maamme merkittävimpänä säveltäjänä ei ole eittämätön, koska eräät taidemusiikkipuolen harrastajat pitävät Sibeliusta Kärkeäkin merkittävämpänä säveltäjänä. Kärki sai välillä kipeästi kokea sen, ettei taidemusiikkipuolella häntä arvosteta. Joskus 50-60-lukujen vaihteessa tekijänoikeuksista huolehtivalla Teostolla oli vuosikokous ja illalliset. Siellä eri alojen säveltäjät sitten istuivat iltaa yhdessä virallisten asioiden jälkeen. Kärki oli paikalla olleista selvimpiä ja kun Laulu-Miesten ravintola suljettiin, hoiteli hän portsarin kanssa kavereita taksiin, koska katsoi sen velvollisuudekseen, kun toiset melkein konttailivat. Kun lähes kaikki oli hoideltu autoon, tuli professori Ahti Sonninen yhtäkkiä ja löi Kärkeä nyrkillä päin kasvoja. Mitään polemiikkia tai sanaharkkaa ei heidän välillään ollut, vaan Sonninen löi muuten vain. Seuraavana päivänä tuli Kärjelle muutama kukkanen ja lappu, jossa luki: Olen pahoillani, Ahti. Ei se paljoa auttanut. Sen jälkeen ei Kärki pariin kymmeneen vuoteen käynyt Teoston kokouksissa, koska ei viitsinyt mennä riitelemään ja saamaan turpiinsa. Kommentit (0)