Juppi- ja junttipallot 02.09.2014, 19:33   Olihan hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli, kun Suomen lentopalloilijat voittivat eilen maailman huippuihin lukeutuvan Kuuban dramaattisten vaiheiden jälkeen. Itsekin jouduin hermojen pettämisen vuoksi poistumaan kuvaruudun äärestä toiseen huoneeseen ja palasin telkkarin ääreen vasta sitten, kun seinän läpi oli selostajan äänensävystä aistittavissa, ettei peliä vielä oltukaan lopullisesti menetetty. Suomi siis todisti viimeistään eilen olevansa Pohjolan johtava palloilukansa. Maamme on tänä kesänä puolustanut yksin Pohjolan mainetta tyttöjen MM-jalkapallossa. koripallon MM-kisoissa ja lentopallon MM-kisoissa. Jos maamme vielä panostaisi edes pikkuisen käsipalloon, poikamme olisivat siinäkin lajissa helposti maailman huipulla, koska suomalaisilla on syntyjään nopea alaraaja samalla tavalla, kuin Jamaikalaisilla ovat nopeat alaraajat. Eilen tajusin sen, että monella tapaa kahtia jakautunut kansamme jakaantuu myös koripallo- ja lentopalloalueisiin. Jakolinja noudattelee suurin piirtein Nuijasodan ja sisällissodan rintamalinjoja. Sekä koripalloilijat että koripalloyleisö näyttävät olevan Etelän vetelää juppiporukkaa; menestyviä, kauniita, nuoria ja trendikkäitä ihmisiä. Sen sijaan lentopalloilijat, kuten myös heidän yleisönsä tulevat takametsien miesten joukosta. He eivät ole menestyviä, kauniita, nuoria ja trendikkäitä ihmisiä. Eilenkin Urheiluruudussa haastateltiin neljää lentopalloilun edustajaa ja kaikkien puheessa kuului selvä savolainen aksentti; jopa Moskovassa syntynyt Kosti Shumovkin viänsi sangen puhtaasti. Ihan tuli Em-kisoissa kullitettu Ruuskas-Antti mieleen. Kommentit (0) Puuttuvan mitalin mysteeri 01.09.2014, 18:50   Helsingin taiteiden yön kuopiolaista vastinetta Taiteiden juhlaa vietettiin perjantai-iltana Kuopiossa, ja kaikkiin museoihin oli taas vapaa pääsy. Kaupunginmuseossa jatkui vielä Hannes Kolehmais-näyttely. Ihmettelin henkilökunnan edustajalle, että kuka on mahdollisesti varastanut Suomen kuuluisimman olympiamitalin, eli Hannes Kolehmaisen Tukholman 5000 metrin kultamitalin; kaikki muut Kolehmaisen olympiamitalit olivat nähtävillä. Henkilökunnan edustaja ei osannut nimetä varasta. Selvitin vaivoin puuttuvan mitalin mysteerin Internetin avulla. Kolehmainen lahjoitti sen syntymäpäivälahjaksi 1960-luvulla Tahko Pihkalalle, joka sitten lahjoitti sen Veikko Hakuliselle, joka lopulta lahjoitti mitalin Urheilumuseolle vuonna 1988. Jostain syystä sitä mitalia ei ole lainattu Urheilumuseosta Kuopion näyttelyyn. Tukholman kisojen kultamitalit olivat aitoa kultaa, myöhemmin ne ovat olleet vain kullitettua hopeaa, kuten Ruuskas-Antti asian ilmaisisi. Tukholman mitali painaa 30 grammaa, joten sen arvo on reilut 900 euroa. Luulisi, ettei pelkkä rahallinen arvo ole ollut esteenä lätkän lainaamiselle Kuopioon. Taiteiden juhlan kirjastotapahtumassa kuopiolaiskirjailijat olivat tavattavissa, ja niinpä rohkenin Jouni Tossavaiselta kysymään, että onko hänen kirjassaan kerrottu dopingtapaus täyttä totta. Lentävät suomalaisethan siivittivät lentoaan imaisemalla virkistäytymisasemalla hörpyt Viljami Kolehmaisen omenannäköisestä sienestä, joka sisälsi kahvin, viinan ja oopiumin sekoitetta. Tossavainen ei ottanut asiaan jyrkästi kantaa, vaan totesi, että Viljami oli ammattilaisjuoksija ja hallitsi sen ajan ammattilaisten konstit. Niinpä nyt löytyykin hyvä selitys sille, miksi Hannesta pyrki aina loppumatkasta hymyilyttämään; mieshän juoksenteli huumepöllyssä. Yllä olevan kuvan kirjailijatapaamisessa oli mukana vankka urheilijaedustus. Jouni Tossavainen on kuivankälpeä entinen kestävyysjuoksija ja hänen vieressään istuva Maija-Sisko Aalto on työntänyt naisten kuulaa 14 metriä. Kommentit (0) Susijengi 31.08.2014, 16:52   Ei pärjännyt Susijengi eilen Pohjois-Amerikan Yhdysvalloille, vaikka hyvin taistelikin. Itselleni peli oli erittäin jännä, koska laskin, että poikamme olisivat olleet ottelun moraalisia voittajia, mikäli he olisivat saaneet puolet amerikkalaisten pistemäärästä. Ihan niin hyvin ei käynyt näissä ensimmäisissä poikiemme MM-kisoissa, mutta kuitenkin paremmin kuin maamme ensimmäisissä EM-kisoissa vuonna 1938, jolloin esimerkiksi Liettua voitti Suomen 112-2, Latvia 108-7 ja Viro 91-1.   Eilen katsoin myös A-junioreiden jalkapallon SM-sarja ottelun Kups-Ilves. Juniori pelit ovat sikäli jännittäviä, että yleensä niissä pelaavat kaupunkien omat pojat eivätkä ostetut muukalaislegioonalaiset. Eilisessä jalkapallo-ottelussa erotuomari Anton Boogin poika Mustonen osoitti erinomaista tilannetajua, ja hyvä olisi ollut, jos myös Suomi-Usa-koripallo-ottelun erotuomari olisi ymmärtänyt toimia samalla tavalla. Nimittäin kun erotuomari Mustonen oli havainnut, että ottelun alussa oli tapahtunut väärä jaotus, ts. joukkueiden voimasuhteet olivat liian epätasaiset eikä kunnon peliä olisi voitu nähdä, koska Kups oli kohtuuttoman ylivoimainen, ratkaisi erotuomari tilanteen aivan oikein ja ajoi yhden kuopiolaisen ulos, jonka jälkeen peli tasoittuikin selvästi ja Kups voitti vain 8-0. Mikäli amerikkalaiset olisivat eilisessä  ottelussa pelanneet vain neljällä miehellä, urheilutapahtumasta olisi voinut muodostua todellinen jännitysnäytelmä. Kommentit (0) Jormanainen 30.08.2014, 18:30   Tietooni ei ole tullut, etteikö toissailtaisessa Kuopion punakaartilaisia esittävässä kuvassa saattaisi aivan hyvin esiintyä myös Pikku-Pietarin isä myöhempi torikauppias Jormanainen. Aapelin romaanissa nimittäin kerrotaan, että Pikku-Pietari tiesi, miksi hän joutui asumaan isänsä kanssa huonokuntoisessa ja kylmässä asunnossa. Se tapahtui siksi, että isä oli ollut punikki.   Sotilasuransa jälkeen isä Jormanainen siirtyi yksityisyrittäjäksi eli torikauppiaaksi . Hän oli ilmeisen ylpeä pk-yrittäjän itsenäisestä asemasta. Kerrankin, kun talonmies Harakka, eli siis entinen Kuopion punakaartin päällikkö Israel Närhi, oli pihaa lakaisemassa ja ohi käveli rojukärryjään työntäen torikauppias Jormanainen, talonmies Harakka totesi ystävällisesti, mutta ehkä hieman väheksyen, että Jormanainenkin se siinä rojuineen. Tähän torikauppias Jormanainen vastaa painokkaasti: ” Omapa on virma, eipä tarvitse paskaa lakaista.”   Kommentit (0) Talonmies Harakka 29.08.2014, 18:32   Tiettävästi eilisen kuvan Kuopion punakaartin päällikkö Israel Närhi oli Pikku-Pietarin pihan talonmies Harakan esikuva. Pikku-Pietarin pihan mukaan Harakka oli silmäpuoli, mutta kuvassa hän  esiintyy vielä kaksisilmäisenä. Ilmeisesti silmä uhrattiin vallankumouksen alttarille. Aapelin kirjassa Harakka, eli oikeastaan siis Närhi, häiritsi kerran kiroilullaan pihan lasten rotanhautusmenoja, josta huonotapaisuudesta häntä huomautettiin paheksuvaan sävyyn. Sen jälkeen lasten ja talonmiehen välillä käytiin teologista väittelyä Jumalan olemassaolosta tähän malliin: Minulta meni näkö tästä toisesta silmästä silloin. Kun koski kovasti ja muutenkin oli yhtä helvettiä, minä sanoin sille Jumalalle, että mitä sinä punikkia vihaat, pitäisi sinun asiat ymmärtää, anna minulle näköni takaisin. Niin minä siltä anelin, mutta eipä antanut näköä oikeanpuoleiseen, kanan kontit!   -Tuohonko, joka tiirottaa?   -Siihen. Ei ottanut kuuleviin korviinsa. Niin, että mikä jumala se on, joka ei toisen silmää korjaa, häh? Ei mikään, ei yhtään mikään, sitä ei ole olemassa. Kommentit (0)       Riennon miehiä 28.08.2014, 17:59   Yllä oleva kuva on Antero Jyrängin Euroopan tämänpäiväisen tilanteen huomioon ottaen ajankohtaisesta kirjasta "Kansa kahtia, henki halpaa", josta teoksesta voimme oppia sen, että sisällissodat ne vasta julmia ovatkin.  Kuvassa Kuopion punakaartin edustajia päällikkönsä Israel Närhin johdolla katsomassa luottavaisina tulevaisuuteen, vaikka siihen ei kyllä olisi ollut mitään syytä. Oletan joukossa poseeraavan monta voimistelu- ja urheiluseura Kuopion Riennon miestä, joista moni varsinkin palloilusta kiinnostunut, saattoi myöhemmin siirtyä Kuopion Eloon. Kuopion suojeluskunnan taustalla sen sijaan oli tehtailija Hermanni Saastamoisen luoma Kuopion aktivistien salainen taistelujärjestö, josta kehittyi voimistelu ja urheiluseura Kuopion Reipas, jonka palloilusta kiinnostuneet jäsenet perustivat myöhemmin Kuopion Palloseuran. Kirjailija Aapelin mukaan, kun Kuopiossa alettiin tehdä vallankumousta, paikalle ilmaantui tuhat miestä ja enemmänkin olisi tullut, jos vain työväentalolle olisi mahtunut. Aapeli kertoi, että Kuopion punakaarti antautui sen jälkeen, kun valkoisten tykillä oli ammuttu yksi laukaus, joka haavoitti apteekkarin sikaa. Savon virallisen historian mukaan sen sijaan Kajaanin sissit raahasivat tykkinsä Huuhan kalliolle, josta oli näköyhteys Kuopion kasarmille, jonne punaiset olivat linnoittautuneet. Huuhan kalliolta kasarmia tulitetiin suorasuuntauksella, koska muuta ampumistapaa ei hallittu. Punakaarti antautui vasta noin 30 laukauksen jälkeen. Tulituksen henkilövahingoista Savon historia ei kerro. Punikkien antautumisen jälkeen kasarmi muutettiin vankileiriksi, tai ehkä paremminkin tuhoamisleiriksi, jossa 475 miestä pääsi ainuvastaan. Kuopion kokoon suhteutettuna vainajien määrä on hirmuinen. Jostain syystä asiasta ei ole vieläkään muistolaattaa kasarmin seinässä. Kommentit (0) Kuopion Riennon perustajat 27.08.2014, 19:05   Rahjan lahjakkaat veljekset Eino, Jukka ja Jaakko olivat toimenmiehiä maamme taistelevan työväen liikkeen riveissä vajaat sata vuotta sitten. Antti Tuuri on kirjoittanut yhden hyvän romaanin siitä, kuinka Jukka johti Pietarista junalastin aseita punakaartilaisille sisällissodan aikaan ja osan pyssyistä hän toi myös Kuopioon ja Kuopiossa hän juhli tätä saavutusta asiaankuuluvin juomin ja menoin kansanedustaja-ikiliikkujan keksijä Ville Vainion kanssa. Jaakko sen sijaan toi sisällissodan aikaan junalastin viljaa Siperiasta maamme työväenluokan ruokahuollon turvaamiseksi, ja tästäkin tapauksesta Antti Tuuri on kirjoittanut hyvän romaanin. Sen sijaan Tuuri ei ole vielä kirjoittanut romaania siitä, kuinka Eino toimi Leninin henkivartijana, johon tehtävään hän luonteensa puolesta oli hyvin sopiva; miehestä nimittäin käytettiin hellittelynimeä Rähjä. Eino pyöritti myös kommunistien rahapainoa, jossa Suomen pankilta kansan tarpeisiin takavarikoiduilla laatoilla painettiin rahaa vallankumouksen tarpeisiin. Mutta Tossavaisen kirja paljastaa, että veljeksistä ainakin Jukka oli yhdessä Kolehmaisen veljesten kanssa perustamassa maineikasta työläisurheiluseura Kuopion Rientoa. Elikkä tämä asia mielestäni eittämättä todistaa, että toimeliaat Rahjan veljekset olivatkin savolaisia eivätkä pohjalaisia, kuten Antti Tuuri antaa erheellisesti ymmärtää. Hannes Kolehmaisen kuuluminen Rahjan veljesten toveripiiriin selittää hyvinkin sen, miksi Hannes pelkäsi henkensä puolesta syyllistyttyään luokkapetturuuteen osallistumalla porvarien olympiakisoihin. Rahjat olivat kovia poikia jakelemaan kuolemantuomioita. Sellaisen heiltä sai tiettävästi myös Otto-Wille Kuusinen, mutta sillä kertaa Suomen Kommunistisen puolueen järjestökoneisto ei pystynyt panemaan porvari Kuusisen kuolemantuomiota täytäntöön. Ainakin Mannerheimille annettu nappituomio tyssäsi siihen, että salamurhaajat sortuivat juopottelemaan, mutta täyttä varmuutta ei ole siitä, kävikö Kuusisen tapauksessa samalla tavalla. Sekin tapaus liittyy maamme urheiluhistoriaan sikäli, että tietääkseni tuomion täytäntöön panijaksi ilmoittautui erään maamme entisen yleisurheiluhuipun vaari. Kommentit (0) Kleptomanian vaiva 26.08.2014, 18:56   Tossavaisen Amerikan lentävistä suomalaisjuoksijoista kertovassa kirjassa mainitaan ohimennen myös eräs meikäläinen suurjuoksija, joka kärsi kiusallisesta kleptomanian vaivasta. Tossavaisen kirjassa miehestä käytetään sukunimeä Raunio, mutta  Ville Ritolan muistelmissa puhutaan varasteluun taipuvaisesta kestävyysjuoksija Ilmari Primistä. Etsin Internetistä selitystä kaksinimisyysasiaan ja vaikuttaa siltä, että Raunio muutti nimensä Usa:ssa Rauniosta Primiksi. Ainakin 20-luvun Suomen Urheilulehdet näyttävät käyttävän miehestä molempia sukunimiä. 20-luvulla USA:n presidenttikin ihastui suomalaisiin kestävyysjuoksijoihin siinä määrin, että kutsui Paavo Nurmen ja kaksi amerikansuomalaista suurjuoksijaa Gunnar Nilsonin ja Ilmari Primin vierailulle Valkoiseen Taloon. Vierailusta oli tulla täydellinen katastrofi Primiä vaivanneen kleptomanian eli sairaalloisen varasteluvimman vuoksi, eikä mies päässyt vaivastaan eroon edes Valkoisessa Talossa.     Kun Nurmi ja kumppanit olivat lähdössä, huomasivat he Primillä jonkun oudon nyytin, josta lähemmässä tarkastelussa löytyi läjä presidentin pöytähopeita. Ennen kuin kukaan ehti huomata mitään, muut pakottivat Primin palauttamaan haarukat, veitset ja lusikat takaisin paikoilleen.     Mutta Prim ei ottanut tapauksesta opikseen. Eräänä yönä viisinkertainen olympiavoittaja Ville Ritola heräsi New Yorkin asunnossaan siihen, että huoneistossa hiiviskeli varas. Ritola lähti ripeästi takaa-ajoon, mutta vaikka hän oli maailman toiseksi paras kestävyysjuoksija, hän ei varasta saavuttanut.   Asiaan vaikutti todennäköisesti se, että Ritolalla oli kirves kädessään, joka hidasti takaa-ajajan vauhtia, mutta vastaavasti lisäsi pakenevan juoksumotivaatiota. Ritola oli varma, että varas ei voinut olla kukaan muu kuin Ilmari Prim, joka oli juoksijana lähes Ritolan luokkaa.     Kommentit (0) Lentävät savolaiset 25.08.2014, 18:39   Jouni Tossavaisen kirjan nimi viittaa vain yhteen lentävään suomalaiseen, mutta oli siellä monta muutakin lentävää suomalaista - tosin kaikista lennokkaimpia olivat savolaiset. Itse asiassa savolaisjuoksijat hallitsivat  sata vuotta sitten Amerikan rahakkaita katujuoksuja samaan tapaan kuin nandi-heimon miehet nykyään. Parhaimmillaan lentävät savolaiset, eli kuopiolainen Hannes Kolehmainen, nilsiäläinen Villi Kyrönen ja kuopiolainen Otto Laakso, ottivat New Yorkin halkijuoksussa kolmoisvoiton. Neljäntenä ja viidentenä oli sitten eteläpohjalaiset Ville Ritola ja Juho Tuomikoski. Tossavainen paljastaa, että savolaisten menestyksen salaisuus oli se, että he juoksivat järjen kanssa. Porukan älyllisesti lahjakkain ja valmentajana toiminut Viljami Kolehmainen, joka oli juoksijanakin pitkillä matkoilla veljeään Hannesta parempi, oli laatinut suojateilleen oivallisen taktiikan. Juoksun viimeiselle virkistäytymisasemalle hän toimitti omenan näköisen pesusienen, josta lentävät savolaiset imaisivat virkistystä loppumatkalle. Sienen sisältämä  urheilujuoma oli kahvin, pirtun ja oopiumin sekoitus. Tossavaisen kirjasta ei selviä, sotkivatko virkistäytymisaineet Nilsiän miehen ymmärryksen vai oliko kyseessä vain vahinko, kun kerran Hannes ja Ville sopivat selkeässä johtoasemassa vähän ennen maalia, että voitto jaetaan sulassa sovussa. Mutta kuinka ollakaan maalituomarit näkivät Villen tulleen maaliin muutaman tuuman Hannesta edellä. Tämä tapaus rikkoi miesten välit lopullisesti eikä tapauksen jälkeen petetty Kolehmainen suostunut puhumaan sanaakaan Kyröselle moneen vuoteen. Toivottavasti Tossavaisen seuraava kirja paljastaa, kauanko mykkäkoulu kesti. Eli hymyilevästä Hanneksesta löytyi särmääkin. Kommentit (0) Tossavainen ja New Yorkin lentävä suomalainen 24.08.2014, 18:43   Hieno kirja on Jouni Tossavaisen kirja New Yorkin lentävä suomalainen. Jokaisen historiasta, urheilusta, politiikasta ja varsinkin urheilupolitiikan historiasta kiinnostuneen kannattaa se lukea ja jopa ostaa. Kovaa ja targikoomista peliä oli urheilupolitiikka Hannes Kolehmaisen suuruuden aikaan. Niin kovaa, että työväenluokan petturiksi leimattu Kolehmainen ei tiennyt odottiko häntä Antwerpenin olympiavoiton jälkeen Kuopiossa kuolema vai kalakukko. Työläisurheilijat eivät olisi saaneet osallistua olympialaisiin, koska niitä pidettiin porvariston kansalliskiihkoisina tapahtumina, kuten ne tietysti olivatkin. Oletan, että Kahvila-Punikin väki saattoi olla kuolemantuomion kannalla - niinhän asia ratkaistiin myös Pitkäs-Pekan osalta, kun tämä oli laulanut liikaa Ohranan kuulusteluissa. Työläisurheiluseura Kuopion Riennon kasvatit juoksija Hannes Kolehmainen ja painija Eino Leino (alk. Kakkinen) yrittivät sovittaa veriruskean olympiavoittosyntinsä keräämällä huomattavan rahalahjan Kuopion Riennolle ja ehkä sillä tavalla henkikulta säästyi. Rahapalkinnon luovuttamisen jälkeen miehet kuitenkin erotettiin seuran jäsenyydestä;  tosin vasta äänestyksen jälkeen. Sitä Tossavaisen kirja ei kerro, mutta Antwerpenin olympialaisten jälkeen Kolehmainen yritti myös osallistua työläisurheiluseura Helsingin Jyryn kesäjuhlaan, hänhän edusti Jyryä Tukholman voittojensa aikaan, mutta Jyryn kesäjuhlilta urheilusankari ajettiin kesken tapahtuman pois, koska muurari Kolehmaista pidettiin porvarina. Kommentit (0)         Kansainvälinen Kuopion tori   Ylväinä liehuvat kansakuntien liput, mutta ylväimpänä liehuu Suomen siniristivaate totesi Tiilikais-Pekka aloittaessaan selostuksen joistain urheilukisoista - saattoivat olla yleisurheilun Em-kisat, jotka pidettiin Pelkratin tummuvalla stationilla. Siellä maamme seiväsmiehet voittivat melkein kaiken ja Pekka selosti suomalaishyppääjän suoritusta kertoen, että nyt vauhtiradan päässä seisoo Suomen mies ja Suomen miehen sinivalkoinen seiväs.   Mutta nuo kansakuntien liput liehuvat ylväästi Kuopion torilla tämän viikonlopun. Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden, suurimmalta torilta voi nyt ostaa eri kansakuntien ruokaherkkuja. Tosin yksi on joukosta poissa, sillä suuren itäisen naapurimme kuljetuskalusto ja ylimääräiset ruokavarat ovat Luhanskissa Kuopion sijasta.   Tosin asiantuntijapiireissä puhutaan, etteivät Luhanskin rekat ole viemässä pelkästään humanitaarista apua, vaan että tulolastinaan rekat tuovat Itä-Ukrainan aseteollisuuden tuotteita. Ukrainan tehtailla valmistetaan tärkeitä osia Venäjän lentokoneisiin ja panssarivaunuihin. Se saattaa osaltaan selittää Venäjän toiminnan sillä ilmansuunnalla. Kommentit (0) Pontikkalampi 22.08.2014, 18:45   Kakkisen salolla Kumpusen järven länsipuolella on hyvin pieni lampi, joka myös on jäänyt nimeämättä. Itse kutsun sitä salaa mielessäni Pontikkalammeksi, koska sen rannalla toimi tiettävästi kylän viimeinen pontikkatehdas siihen asti, kunnes poliisit tarkkuuttivat sen pannuun pyssyjään. Tietääkseni pontikkaa keitettäessä on tärkeää turvata laitoksen vesihuolto ja siksi syrjäisen erämaalammen ranta on hyvä tuotantolaitoksen sijoituspaikka.   Pontikkalampea voisi kutsua myös Korsulammeksi, koska jossain sen lähistöllä oli kankaaseen kaivettuna käpykaartilaisten kaivama korsu. Vielä on kesää sen verran jäljellä, että minun pitäisi ehtiä toteuttamaan ikiaikainen suunnitelmani ja käydä sillä suunnalla tutkimassa, löytyykö alueelta merkkejä pontikkatehtaasta tai korsusta.   Muuten kylätoimikunta voisi edistää paikkakunnan matkailuelinkeinoa ja laatia Kakkisen salon merkittäville nähtävyyksille opasteet. Nykyään ainut viitta opastaa satunnaisen vaeltajan hyvälle lähteelle Kakkisen Ollin mökin lähellä. Kommentit (0) Silmäkelammit 21.08.2014, 17:57   Noista eilen nimensä saaneen Ruutanalammin viereisistä suonsilmäkkeistä alan käyttää nimitystä Silmäkelammit. Koskaan en ole noiden äärelle uskaltautunut, koska on tuo suo niin petollisen näköistä, että satunnainen kulkija on siellä  äkkiä miehustaansa myöten liejussa. Tapaturman vaara on siis ilmeinen ja hengenlähtö on siinä tilanteessa lähellä.   Kakkisen rannalla asusteli muinoin Kupin Ullaksi kutsuttu kuppausta harrastanut naisenpuoli miehineen; muistaakseni pariskunta oli sukunimeltään Jalkanen. Noin vuonna 1910 uskoakseni jonain synkkänä ja sateisena syysyönä pariskunta ryöstömurhattiin ja heidän mökkinsä poltettiin.   Miehen luut löytyivät palaneen mökin raunioista, mutta Ullan katoaminen ja kohtalo jäi mysteeriksi. Kauko Vainion Kakkisen Olli-kirjan mukaan teosta olisi joku tuomittukin, mutta Kärkkäälän kylän suullinen perimätieto ei kerro, selvitettiinkö hirmutyötä lopullisesti koskaan tai tuomittiinko siitä ketään.    Tosin epäillyn murhamiehen nimen suullinen perimätieto paljastaa armotta. Kylällä ei enää asu epäillyn sukulaisia. Sellaista tarinaa kerrotaan, että kuumehoureissaan epäilty olisi valittanut, että "ne Kupin Ullan luut ovat huonossa korjuussa". Minusta kuvan suonsilmäkkeet olisivat ihan varteenotettavia ruumiin kätköpaikkoja ja siellähän Ullan luut saattavat olla huonossa korjuussa. Kommentit (0) Ruutanalampi 20.08.2014, 17:56   Lähellä Kakkisen järveä ihan metsäautotien varressa on suolampi vailla nimeä. Se on suuri yhteiskunnallinen vääryys, koska monilla pienemmilläkin puturoilla on Kakkisen salolla nimi. Nimistä mainittakoon tyypillisinä esimerkkinä Kumpusen vieressä sijaitseva Vattulampi, jonka oikeaa nimeä en nyt kehtaa mainita, koska lapset ja jopa naiset voivat tätä lukea ja Salmisen suunnalla oleva Persepyöreinen, joka kartalta katsottuna vaikuttaa enemmänkin jonkinlaiselta suonsilmältä.   Pikkupoikana löysin kuvassa esiintyvän nimettömän lammen rannalta kummallisen kalanruodon, jonka epäilin ruumiinrakenteesta päätellen kuuluneen ruutanavainajalle. Yleinen uskomus kuitenkin on, että tuokin lampare olisi kalaton. Pöngän Veikko tiesi  kuitenkin kertoa, että kauan kauan sitten eräät kalamiehet olisivat päästäneet tuohon lampareeseen ylimääräisiä täkykaloja ja niinpä siinä saattaa olla vieläkin vireä ruutanayhdyskunta.   Yritin karahkaan sidotulla mato-ongelma pyydystää näyteyksilöä epäillystä ruutanapopulaatiosta, mutta en onnistunut tällä kertaa, joten täyttä varmuutta asialle ei saatu. Kuitenkin olen nyt mielessäni nimennyt lammen Ruutanalammiksi ja toivon seuraavien kartoittajien huomioivan tämän asian toiminnassaan. Muuten kuvan Ruutanalammen rannalle kasvaa kohtalaisesti karpaloita, jotka ovat monille suurta herkkua syystä, jota en ymmärrä. Marjastajan kannattaa olla varovainen, koska tuo suo voi hänet nielaista ikiajoiksi. Kommentit (0) Öhhäytys 20.08.2014, 17:46   Kansallissankari Kulta-Ruuskanen kertoi eilen Itä-Suomen alueuutisissa lähtevänsä Pielaveille ja "lämmittöö öhhäyttävänsä saanan". Varmaan sitten Ruuskas-Antti ja Moilas-Tuula siellä ropsauttavat. Siinä olisi laulunaihetta vaikkapa Jaakko Tepolle, toiselle tunnetulle yläsavolaiselle. Antin haastattelun voi katsoa täältä: http://areena.yle.fi/tv/2360688   Keihäänheiton lisäksi Ruuskanen on myös suuri verbaalinen lahjakkuus. Öhhäyttää on varmasti miehen itsensä tuossa haastattelutilanteessa keksimä uudissana. Urbaanisanakirjakaan ei sitä sanaa tunne. Tosin onomatopoeettisesti öhhäytystä lähellä olevalle öyhötykselle kirjasta löytyy selitys ja saattaa olla, että öhhäytys on toiminnallisesti lähellä öyhöttämistä. Öyhöttäminen määritellään seuraavanlaiseksi käyttäytymiseksi ainakin Helsingin kaupunginkirjaston tietopalvelun mukaan :   Urbaani sanakirja osoitteessa http://urbaanisanakirja.com/word/oyhottaa/ tietää kertoa, että verbin ”öyhöttää” merkitys on ’metelöidä kännissä, kiroilla, tapella, häiriköidä, käyttäytyä uhkaavalla ja häiritsevällä tavalla julkisella paikalla, äännellä uhkaavasti, epäselvästi tai epäartikuloidusti’. Sanaa ei löytynyt muista tutkimistani sanakirjoista, sillä sana lienee kohtuullisen uusi eikä vielä kovin yleiseksi vakiintunut. ”Öyhöttää” saattaa olla jonkinlainen muunnelma verbeistä ”örveltää” ja ”öykkäröidä”. Kenties siihen ovat saattaneet vaikuttaa myös verbit ”vouhottaa” ja ”möykätä”, mutta tällaisten deskriptiivisten sanojen alkuperästä on vaikea saada mitään tarkkaa selkoa. Vokaaleita ”ä” ja ”ö” käytetään kuitenkin usein sävyltään kielteisissä ilmauksissa, joten niillä saattaa jo itsessään olla jonkinlainen kielteisyyttä tuova sävy. Osoitteessa http://jantunen.blogspot.com/2008_02_17_archive.html kerrotaan, että ”öyhöttää” olisi keksitty 1990-luvun puolivälissä, ja mainitaanpa siellä sanan keksijäksi väitetty henkilökin. Kommentit (1)         Räty ja Kinnunen   Eilinen keihäsmenestys, joka ei näyttänyt yhtään ilahduttavan kahta suomalaista keihäshirmua, palautti mieleeni vuoden 1991 Tokion yleisurheilun MM-kisojen lehdistötilaisuuden, jonka tapahtumista olen lukenut kirjasta nimeltään  Urheilutoimittajien kootut sattumukset. Tokion kisoissahan Kimmo Kinnunen voitti ja polvivaivainen Seppo Räty kimmersi hopealle, kuten jokainen, joka urheilusta yleensä jotain tietää, tietää. Kilpailujen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa japanilainen toimittaja kysyi Rädyltä, miltä tuntui voittaa hopeaa. Räty vastasi kysymykseen hyvin suoran ja rehellisen tuntuisesti, että "vituttaa niin perkeleesti". Tulkki, joka ilmeisesti ymmärsi huomioida tohmajärveläisen ja japanilaisen keskustelukulttuurin eroavaisuudet, kuitenkin käänsi vastauksen japaniksi seuraavanlaiseksi: "Herra Räty on tietysti pahoillaan, että jäi toiseksi, mutta hän iloitsee voittajasta, joka oli suomalainen ja mieluisa kilpakumppani." Kommentit (0) Ainut pohjoismaalainen Euroopan mestari 17.08.2014, 18:49   Selostamossa vakuutettiin, että tämä on suuri päivä Suomelle, mutta selvästi huomasi, että selostajatkin olivat pettyneitä. Maamme keihäsmiehetkin näyttivät pettyneiltä, vaikka muuta vakuuttivat; kehonkieli kertoi toista. Ruuskanen vakuutti olevansa pettynyt siihen, ettei Pielavein ennätys rikkoontunut ja kahta muuta heittäjäämme harmitti se, ettei heille tullut sen parempaa menestystä kuin kolmos- ja nelossijat. Ruuskasen mieliala ehkä kohentuisi, jos hänelle kerrottaisiin, että hän oli näissä kisoissa ainut pohjoismaalainen Euroopan mestari. Se Ruotsille mestaruuden voittanut naisjuoksija oli Afrikan lahjoja länsinaapurille. Jotenkin Pohjoismaiden yleisurheilutaso on romahtanut. Sen sijaan muualta Euroopasta jostain köyhistä ja pienistä valtioistakin, joissa ei ole minkäänlaisia yleisurheiluperinteitä, löytyy kaikenlaisia superlahjakkuuksia varsinkin naisten heittolajeihin. Senkin ihmeen näin naisten keihäänheitossa, että keppi lensi yli 60 metriä eräiden naisten kädestä, vaikka nämä eivät osanneet yhtään heittää ja vaikka eräällä riuskalla naisheittäjällä keihäs lensi poikittain. Olen tähän asti luullut, että ainoastaan Seppo Räty pystyi heittämään yli 60 metriä poikittaisella keihäällä. Suomen nykyiset keihäsnaiset saavat kohtalaisella heittotaidolla kepin lentämään vain 50 metriä. Luulen, että pienellä panostuksella suomalaiset voisivat miesten keihäänheiton lisäksi hallita myös naisten keihäänheittoa. Mielestäni Tero Pitkämäen pitäisi hieman opastaa vaimoaan Niinaa, joka ennen tunnettiin tyttönimellä Kelo aika hyvänä seitsenottelijan, keihäänheiton saloihin, kunhan hän palaa äitiyslomalta. Niinalla olisi fyysisiä edellytyksiä 70 metriin. Kommentit (0) Hajurako 16.08.2014, 15:43   Perinteinen pyöräilymaa Ranska on näköjään siirtänyt kestävyysvalmennustietouttaan yleisurheiluun ja hallitsee nyt Euroopan mestaruuskisojen kestävyyslajeja käsittämättömän ylivoimaisesti. Tosin vastoinkäymisiäkin on Ranskalla ollut, koska estejuoksun käsittämättömän ylivoimainen voittaja jostain käsittämättömästä syystä riisui loppusuoralla paitansa ja sen katsottiin jotenkin jostain käsittämättömästä syystä loukkaavan kanssakilpailijoita ja hänen suorituksensa hylättiin. Myös 50 kilometrin ranskalainen voittaja oli käsittämättömän ylivoimainen, vaikka kärsi matkan aikana  vatsavaivoista, joita hän koetti hillitä housunsa takamukseen työntämillään sienillä ja jostain käsittämättömästä syystä voittajan vauhti ei yhtään hidastunut, vaan päinvastoin vaarallinen kanssakilpailijoita jättäytyi tässä tilanteessa selkeän hajuraon päähän. Suomalaisilla selostajilla oli tapahtumien kulkua selostaessaan käsittämättömän hauskaa, kuten alla oleva video todistaa. Nähtäväksi jää hylätäänkö kävelyn voittajan suoritus. Paitansa riisunut estejuoksija hylättiin kanssakilpailijoiden loukkaamisen vuoksi, mutta vielä ei ole selvää, miten käy kävelyn voittajan suorituksen. Ainakin suomalaisten selostajien mukaan voittaja tarjosi vatsavaivojen hoitoon käytettyä sientä myös rinnallaan kävelleelle kilpakumppanilleen ja moni voisi sitäkin pitää loukkaavana tekona. www.ylikerroin.com/uutiset/urheilu/video-me-mies-diniz-jätti-reilun-hajuraon-kilpakumppaneihinsa Kommentit (0) Livautus, kimmertäminen ja ropsautus 15.08.2014, 18:45   Savon Sanomien mukaan Antti Ruuskanen livautti itsensä keihään finaaliin. Helsingin Sanomien mielestä finaaliin pääsy oli ilmeisesti vaikeampaa, koska Ruuskanen kimmersi itsensä loppukilpailuun. Luulen, että loppukilpailussa Ruuskanen on vahva ennakkosuosikki, mikäli hän jaksaa säilyttää kilpailuun oikean asenteensa, josta heittäjä itse käyttää nimitystä " ei muuta, ku keppiä vuan ilimaan"-asenne. Jos oikein hyvin käy, niin finaalissa saattaa jopa Pielaveden pitäjänennätys rikkoontua, jonka rikkomisen Ruuskanen on asettanut tavoitteekeseen. Sitten vaan kotiin ja siellä keihässankari voi ropsauttaa heti alkuunsa  tyttöystävänsä kanssa, kuten hän olymipapronssia voitettuaan kertoi tekevänsä heti kotiin päästyään. Muuten olen sitä mieltä, että Antti Ruuskasta olisi haastateltava nauhalle Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistoon ja lisäksi hänen ja Seppo Rädyn olisi aloitettava televisiossa oma talkshow-ohjelma. Kommentit (0) Kärkkäälän Elmo 14.08.2014, 17:19   Olen ehkä joskus aiemminkin kertonut, että Kärkkäälän kylän urheiluhistorian sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, mutta uusin pitäjänlehti paljastaa, että tulikirjaimilla on kylän urheiluhistoriaan kirjoitettava uusi luku. Lupaava ikäkausiyleisurheilija Niilo Korhonen, jonka syntyperänsä perusteella on eittämättä Kärkkäälän miehiä, vaikka asuukin nykyään Halolanmäen puolella, on voittanut yleisurheilun ikäkausi-SM-kisoissa kolmessa päivässä 11 mitalia sarjassa M-80. Mitaleista neljä oli kultaista, kaksi hopeista ja viisi pronssista. Uskon saavutuksen olevan alallaan ainakin Suomen ellei peräti Pohjoismaiden ennätys. Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavia veteraanien MM-kisoja. Vaikuttaa hyvinkin todennäköiseltä, että kotikyläni saa ensimmäisen maailmanmestarinsa. Sen verran kyllä rohkenen kylän monipuolisuusihmettä neuvoa, ettei niissä kisoissa voimia kannata hajottaa liian moneen lajiin. Itse ehdottaisin, että tämä Kärkkäälän oma Elmo keskittyisi vaikkapa pelkästään kymmenotteluun ja maratonjuoksuun. 12 lajia ei kannata mielestäni yrittää MM-kisatasolla. Luulen, että harva on se kerta yleisurheilun historiassa, jolloin sama mies voittaa sekä kymmenottelun että maratonin. Mielestäni moukarinheiton harjoittelu kannattaa jättää ainakin vähemmälle, koska se ei välttämättä tue maratonille valmistumista. Niilo täyttää lähipäivinä 80 vuotta, ja itse pitäisin kolmiloikankin harrastamista liian vaarallisena harrastuksena kypsään ikään ehtineelle maratoonarille. Suosittelen sen harrastuksen jättämistä poikasille. Kommentit (0)           Erittäin epäonnistunut laukaus eli tussu
Nykyaikana jalkapallo-otteluiden tv-selostukset ovat yleensä ärsyttävää alatyylistä rääkymistä. Toisin oli vuosikymmeniä sitten, jolloin Aulis Virtanen selosti musta-valkeana näkyviä Englannin liigan otteluita. Silloin harvoin kun nähtiin maali, Virtanen totesi rauhallisesti, että "siellähän se sitten on" ja sen jälkeen kuuli, kun hän imaisi Boston-merkkistä savukettaan. Nykyään maalin syntyessä selostaja rääkyy kuin eläin.   Kuopion Keskuskentällä on sen sijaan toisin. Sieltä otteluita selostetaan jollekin taivaskanavalle, jonka nimestä en ole päässyt selvyyteen. Istun muiden asiantuntijoiden tavoin ihan selostamon vierellä ja salakuuntelen selostusta, joka on ihan asiallista; joskus vähän liiankin asiallista.   Viime pelissä selostaja totesi herrasmiesmäisen sivistyneesti, että kentällä nähtiin juuri hyvin epäonnistunut laukaus, kuten nähtiinkin. Silloin eräs vierellä ollut palloiluasiantuntija kääntyi selostamoon päin ja huusi niin kuuluvalla äänellä, että se varmasti kantautui kotikatsomoihinkin, että "tiällä savossa tuo on tussu", kuten se onkin. Yleiskielessä tuolla sanalla voi olla muitakin merkityksiä. Kommentit (0)
Dynamon muistelmista	12.08.2014, 18:30
Muistelen lukeneeni eilen mainituista panssarivaunumiesten kypäriin sonnustautuneista venäläiskiekkoilijoista Aarne "Dynamo" Honkavaaran muistelmista. Samasta kirjasta jäi mieleeni myös se, että kun suomalaiset kohtasivat ensimmäisen kerran Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen 1950-luvulla, meikäläiset päättivät, että peli voitetaan sillä yksinkertaisella taktiikalla, että aloitukset otetaan niin kovaa, että vastustajan tökerönnäköiset mailat katkeavat.   Neuvostoteollisuus ei ollut vielä silloin onnistunut kehittämään laadukkaita pelivälineitä. Mutta suomalaisten taktiikka ei toiminut. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaisilta oli katkennut 12 mailaa, mutta venäläisiltä ei ensimmäistäkään. Karjalan mäntyyn on Suomi ennenkin törmännyt kohtalokkaasti. Luultavasti naapurin mailat olivat Sortavalan jääkiekkomailatehtaan valmisteita. Se oli aikoina alansa suurin kombinaatti maailmassa. Mailoissa luki ihan meikäläisillä kirjaimilla "Karjala". Itsekin ostin sellaisen pelivälineen Neuvostoliiton konkurssipesästä 90-luvun alussa noin kolmella markalla.   Myöhemmin Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue siirtyi käyttämään suomalaisia Toronto-merkkisiä mailoja. Alkuaikoina niitä pidettiin niin arvokkaita, että joka miehelle ei riittänyt omaa pelivälinettä, vaan mailoja vaihdettiin samalla kuin miehiä. Muistelenkin, että vaikka haalistuneet punanutut hallitsivat kiekkokaukaloa suvereenisti vuosikymmeniä, niin erityisen hyviä laukojia he eivät olleet. Ilmeisesti kalliita mailoja piti säästää. Kommentit (2)
Aivovaurio	11.08.2014, 19:09
Kyllä ei ollut pelaajan hengenlähtö kaukana eilisessä Kups-Rops-pelissä. Kupsin ja Ropsin pelaajat löivät heti pelin alussa päänsä vastakkain niin, että Rovaniemen mies oli minuutteja ihan toistaitoisena. Tajuihin palattuaan hän alkoi painimaan tasapäisesti  lääkintämiesryhmän  kanssa, joka yritti pitää loukkaantuneen paikoillaan. Ilmeisesti aivotärähdyksen saanut halusi jatkaa pelaamistaan.   Viisi lääkintämiestä tarvittiin vahvan Lapin miehen hillitsemiseen. Tämä ei ole kuitenkaan maailmanennätys. Muistelen, että 60-luvun ammattinyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari Sonny Listonin rauhoittamiseen tarvittiin peräti seitsemän poliisia.   Lopulta Keskuskentän draama päättyi siihen, että pelipaikalle kiisi kaksi ambulanssia ja yksi pelastushelikopteri varmisti tilannetta ilmasta käsin.. Lehtitietojen mukaan puolustaja Jarkko Lahdenmäki selvisi pahannäköisestä tilanteesta muutaman hampaan menetyksellä. Eilen vielä Internetissä puhuttiin siitä, että miehen kasvoluita olisi murtunut, mutta se tieto ei onneksi pitänyt paikkaansa. Tästä linkistä voi katsoa tapahtuman lyhennetyn ja siistityn version: https://www.youtube.com/watch?v=oxdfOQS1hnE   Pelästyin eilen, että Jallu Rantasen tapaus tasan 20 vuoden takaa uusiutui. Silloin satakiloinen Jallu törmäsi Kupsin maalivahti Ville Vahlaan, joka ei ollut pieni mies hänkään, seurauksella, että Jallun kallo murtui ja hengenlähtö olisi ollut lähellä, ellei Kuopiossa olisi ollut yliopistollinen keskussairaala. Vahla menetti tapauksessa poskihampaansa.   Olen vahvasti sitä mieltä, että työsuojelupiirin on määrättävä jalkapalloon on kiireesti kypäräpakon. Nykyään melkein joka ottelussa näkee aivotärähdyksen aiheuttavia tällejä.Ne saattavat aiheuttaa pysyvän aivovaurion.   Kun Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue 50-luvulla saapui ensimmäisen kerran Suomeen, ihmettelivät meikäläiset vieraiden käyttämiä panssarivaunumiesten kypäriä. Juuri sellaisia voisivat nykyiset jalkapalloilijat alkaa käyttämään. Ne eivät haittaisi ainakaan paljoa pukkaamista. Kommentit (0)
Amerikan avut	10.08.2014, 17:09
Kuopion kaupunkilehdestä paljastui, että olen kirjoittanut taas ropakantaa. Ei ole kymmenottelun tuore Suomen mestari Thomas Barrineau vähimmässäkään määrin Savon poekia, kuten joskus epäilin. Sikäli kirjoitukseni osui oikeaan, että Barrineaun isä on amerikkalainen, mutta äiti onkin Kouvolan tyttöjä eikä Savon. Jostain syystä mies vain haluaa edustaa kuopiolaista urheiluseuraa. Ymmärrän hänen valintaansa pitkälle. Itsekin valitsisin mieluummin kuopiolaisen seuran, koska Kouvola on maamme toiseksi ankeimman näköinen kaupunki; tosin sekin vaikuttaa selvästi Seinäjokea viihtyisämmältä.   Barrineau on niitä Amerikan apuja, joiden avulla Suomen urheilu on nousemassa maailman huipulle. Veikkaan, että neljän vuoden kuluttua Suomi pelaa koripallossa mm-kisojen loppuottelussa Usa:a vastaan. Nimittäin silloin ovat kaikki amerikkalais-suomalaiset pitkästi kolmattametriset Murphyn veljekset kasvaneet jo täyteen pituuteensa. Lisäksi Hesarissa kerrottiin eilen ilmeinen mätäkuun uutinen, että NBA-tähti Drew Gooden, jonka äiti on suomalainen,  olisi tulossa vahvistamaan jo tämän syksyn mm-kisoihin Susijengiämme. Tiettävästi  näihin kisoihin hän ei ehdi, mutta varmasti seuraaviin.   Lisäksi olen kuullut, että Usa:ssa on varttumassa äärimmäisen lupaava koripalloilija, jonka äiti on eräästä pienestä suomalaisesta kaupungista. Se uutinen ei ole yllätys. Nimittäin jo parikymmentä vuotta sitten minulle kerrottiin, että eräässä pienessä suomalaisessa kaupungissa eräs sikäläisen koripallojoukkueen jenkkivahvistus kyselee kadulla vastaantulevilta neitosilta, josko neiti lähtisi opastamaan häntä pesukoneen käytössä, joka on hänelle vierasta mallia. Ilmeisesti joku neitonen on lähtenyt opastamaan pesukoneen käyttöä ja niinpä Susijengillemme on nyt kasvamassa Amerikassa oikea supervahvistus.     Kommentit (0)
Entinen ammattilaisjalkapalloilija	09.08.2014, 18:50
Vaan kyllä kaatui taas suomalainen jalkapalloilu eteenpäin. Hjk kohtasi maailman parhaan jalkapallojoukkueen, eli Fc Barcelonan, joka on mielestäni Saksan maailmanmestaruuden voittanutta maajoukkuetta parempi yhdistelmä ja laskujeni mukaan Barcelonan maalivahti torjui ottelussa helsinkiläistä virkaveljeään enemmän ja kulmapotkutkin menivät jokseenkin tasan.Jos nyt hakemalla pitää etsiä vikaa helsinkiläisten pelistä, niin vastustaja teki kuusi maalia eikä Hjk yhtään. Mutta yllättävän pieni oli joukkueiden välinen tasoero.   Peliä seuratessani muistelin Kärkkäälän ja Rieponlahden kansakoulujen välistä ottelua Rieponlahdessa vuonna 1967 ja mielestäni Hjk:n ja Barcelonan välinen tasoero oli suunnilleen samaa luokkaa kuin Kärkkäälän ja Rieponlahden koulujen. Tosin sen pelin Kärkkäälä voitti luvuin 13-0, mutta selitys maalirunsauteen on se, että kärkkääläiset olivat barcelonalaisia kliinisempiä viimeistelijöitä.   Muistan aivan selvästi tehneeni seitsemän pörsää, Kainulais-Esko teki neljä ja Piplian Pekka yhden, mutta sitä kolmannentoista maalin tekoa enkä sen tekijää muista, vaikka olen asiaan vuosikymmeniä päivittäin pohtinut. Ilman muuta tuo tekemäni seitsemän maalia on tähänastisen elämäni suurin saavutus ja ihmettelen sekä paheksun sitä, ettei Lakimiesmartikkeli ole asiaa huolinut sivuilleen vaikka martikkelin sivuille huolittiin se, että olen suorittanut 50 metrin uintimerkin vuonna 1967.   Kahdeksannenkin maalin olin lähellä tehdä, muistan senkin aivan selvästi. Kyseessä olisi vielä ollut suoraan kulmapotkusta komeasti päällä tehty täysosuma, mutta pikkuisen pallo meni yläkulman ohi, koska päässäni oli lippalakki, joka vaikeutti oikeaoppisen pääpuskun suorittamista. Mainittakoon, että olin puskea pallon omaan maaliin. Nykyään huippujalkapalloilijat eivät enää käytä päähineitä, vaikka päävammojen ehkäisemisen vuoksi se voisi olla aivan perusteltua.   Selitys kärkkääläisten loistavaan peliesitykseen oli se, että Opettaja-Ville lupasi ennen peliä markan jokaisen maalin tekijälle. Se oli iso raha siihen aikaan. Siihen aikaan ei ymmärretty, että markka maalilta vaaransi meidän amatööriyden. Niinpä tajusinkin tuossa ottelua telkkarista katsellessani, että minäkin olen sitten entinen ammattilaisjalkapalloilija, vaikka en ihan Keski-Euroopan rahakentille asti koskaan suoriutunutkaan. Kommentit (0)

 

 

 

 

Muodonmuutos	08.08.2014, 18:08
Kirjailija Sirpa Kähkönen kertoi eilen hikisen helteisenä loppukesän iltana taiteilija Helene Schjerbeckistä, josta kertovaa Kähkösen kirjoittamaa näytelmää aletaan syyskuulla esittämään Kuopion kaupunginteatterissa. Kaupungintalon juhlasali oli täynnä innostunutta yleisöä. Itse edustin paikalla miehiä ja nuoria. Aluksi vaikutti jo uhkaavasti siltä, että tilaisuus peruuntuu, koska Sirpa Kähköstä ei näkynyt missään, vaikka laskettu aika lähestyi. Sitten muudan Sofi Oksasen näköinen nainen nousi eturivistä ylös ja kertoi olevansa Sirpa Kähkönen. Kirjailija Kähkönen on kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Hän itse perusteli muodonmuutostaan sillä, että hän täyttää lähiaikoina 25 vuotta ja päätti juhlistaa merkkipäiväänsä muodonmuutoksen merkeissä. Nyt tuntuu vahvasti siltä, että Sirpa Kähkönen tulee olemaan vahva ennakkosuosikki seuraavaa Finladia-palkintoa jaettaessa. Itä-Suomessa on koko joukko muitakin erinomaisia naiskirjailijoita, mutta menestyskirjailijoita heistä ei ole tullut, koska he järkijään ovat olleet liian reiteviä ja perseviä sekä liian vähän rintavia noustakseen aivan kirjallisuutemme terävimpään kärkeen. Mutta uudistuneessa Sirpa Kähkösessä on ainesta vaikka mihin. Kirjailija Kähkönen piti erinomaisen mielenkiintoisen esitelmän illan aiheesta ja pyysi lopuksi yleisöä käyttämään puheenvuoroja. Heti pyysi eräs vanhaherra puheenvuoroa ja heti hän sen myös sai. Vanhanherran mukaan kirjailija Sirpa Kähkösellä on ihanat hiukset, joka puheenvuoro sai kirjailijan vienosti punastumaan. En tunne kyseistä vanhaaherraa, mutta ikänsä puolesta hän saattoi olla Tuntemattoman sotilaan Rahikainen. Kommentit (0)
Hänen Majesteettinsa salaisen agentin poika	07.08.2014, 18:34
Anthony Bosley valittiin joskus suosituimmaksi heinolalaiseksi. Hän oli erittäin  miellyttävä herrasmies, joka rakasti lintuja ja perusti kotiinsa jopa sairaiden lintujen hoitolan, josta myöhemmin kehittyi Heinolan lintutarha. Se on tällä hetkellä erittäin suosittu matkailukohde. Luin tuossa kirjan nimeltään Hänen Majesteettinsa agentit, joka kertoo Suomessa toimineista brittivakoilijoista. Yksi merkittävimmistä oli Rex Bosley, joka toimi täällä agenttina vuosikymmeniä. Hän oli mm. presidentti Kekkosen hyvä kaveri. Rex Bosley oli erittäin miellyttävä herrasmies, siis aivan kuten hänen heinolalainen poikansa Anthony. Suomessa toimineet Hänen Majesteettinsa agentit eivät edes yrittäneet kunnolla salata työnsä luonnetta, mutta tämä seikka ei estänyt heitä ujuttautumasta maamme silmäätekevien ystäviksi; pikemminkin näiden jännittävien herrasmiesten  seuraan oli tunkua. Jostain syystä brittivakoojista pidettiin kyseenalaisesta ammatista huolimatta. Kuulemma vielä nykyäänkin Iso-Britannian suurlähetystön vakoilupäälliköllä on kutsuilla tapana esitellä itsensä vakoilupäälliköksi, mutta samalla hän myös ystävällisesti pyytää, ettei asiaa kerrota kenellekään. Kommentit (0)
Varaslähdöt	06.08.2014, 19:09
Kuopion Kalevan kisoissa oli neljän päivän aikana yhteensä 18.000 katsojaa. Se on paljon se, vaikkakin vain vajaat puolet Kuninkuusravien katsojamäärästä. Luulen, että mikäli tapahtuman aikataulua olisi tiivistetty ja kisapäivät supistettu neljästä kolmeen, katsojia olisi ollut vieläkin enemmän. Tiivis aikataulu olisi tuonut kentälle paljon lisää katsojien mielenkiintoa lisäävää säpinää. Vallan mainiosti turhan tuntuisia alkukilpailuja varsinkin monissa heitto ja hyppylajeissa voisi radikaalisti vähentää; minultakin jäi naisten kiekon toinen karsintaryhmä, joka aloitti torstai-iltana klo 21.30 katsomatta. Jos joihinkin lajeihin on tulossa liikaa kilpailijoita, niin karsintakilpailut voitaisiin järjestää jo ennen varsinaisia SM-kisoja. Uudistus saattaisi myös parantaa kilpailujen tulostasoa. En muuten nähnyt kisoissa yhtään vilppilähtöä, vaikka startteja oli kymmeniä. Se lienee alallaan Kalevan kisojen ennätys. Ennen, jolloin varaslähdön ottaja suljettiin kilpailusta vasta toisen tai kolmannen aavistuksen jälkeen, pikamatkojen startit olivat tuskastuttavaa seurattavaa. Nykyään kilpailija suljetaan kisasta jo ensimmäisen varaslähdön jälkeen ja se on katsojaystävällinen ratkaisu. Luulen kuitenkin, etteivät kymmen- ja seitsenottelijoiden säännöt ole tässä suhteessa vielä näin ankarat. Muistelen muuten kuulleeni, että vuoden 1960 Rooman olympialaisissa Armin Haryn voittaman satasen kilpailussa olisi otettu peräti viisi varaslähtöä, mutta ainakaan Internetistä en löydä tälle huhupuheelle vahvistusta. Valitettavan usein totuus ja hyvä tarina ovat ristiriidassa. Kommentit (2)
Susijengi	06.08.2014, 19:11
Ei pärjännyt Susijengimme eilen Liettualle, vaikka hyvin taistelikin. Kuitenkin kovasti on koripallo mennyt eteenpäin maassamme. Kaivoin tuossa esille koripallon EM-kisojen ottelutulokset vuodelta 1939. Liettua voitti Suomen 112-2, Latvia 108-7 ja Viro 91-1.   Liettua voitti silloin Euroopan mestaruuden, Latvia oli toinen, Viro viides ja Suomi jäi jostain syystä viimeiseksi. Luulen, että tuo Liettua-Suomi-pelin lopputulos voi olla alallaan maailmanennätys. Ja luulen myös, että kun Suomi sai Viroa vastaan vain yhden vaivaisen pisteen, niin ei sekään ole ihan tavallista koripallokentillä. En oikein ole perehtynyt koripalloilun saloihin, mutta luulen, ettei Suomen koripallomaajoukkueella ollut vuoden 1939 EM-kisoissa ollenkaan maalivahtia.   Vaikuttaa vahvasti siltä, että vähäväkiset baltialaiset heimoveljemme ovat meitä huomattavasti palloilullisesti lahjakkaampia kansainvälisissä pallopeleissä eli koripallossa, jalkapallossa ja käsipallossa. Suomi on kuitenkin onneksi maailman paras pesäpallomaa.   Tämäkään ei ole aina ollut itsestään selvyys. Suomi voitti Viron maailman ensimmäisessä pesäpallomaaottelussa vuonna 1932 lukemin 14-3 ja meikäläiset voittivat muutaman seuraavankin maaottelun selvästi. Kuitenkin sitten 1935 tuli kotikentällä takkiin 3-4, kuten oheinen uutinen todistaa. Tosin minulla on tunne, ettei Suomella ollut sillä kertaa ihan paras A-joukkue tulessa. http://www.mrasilainen.com/pdf/Eesti_LP.pdf Kommentit (0)
Nikolai Causescu	04.08.2014, 18:39
Kuopion yleisurheilumaine on pelastettu. Thomas Barrineau-niminen savolaisnuorukainen voitti monien yllätykseksi Kalevan kisojen kuninkuuslajin eli kymmenottelun. Seurasin kisan alusta loppuun ilmeisesti ainoana katsojana. Ainakaan sunnuntaiaamuna klo 9 käytyä 110 metrin aitajuoksua ei ollut seuraamassa lisäkseni muut kuin toimitsijat ja jokunen kilpailijoiden valmentaja. Kymmenottelu on läheltä seurattuna vaikuttava laji. Varsinkin seiväshypyssä on paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun iso mies kohoaa huonolla tekniikalla monen metrin korkeuteen. Ei yhtään etukäteen tiedä, missä asennossa 90-kiloinen mies singahtaa taivaalle puhumattakaan siitä, miten päin sama 90-kiloinen mies putoaa alas ja minne hän putoaa. Tällä kertaa kuitenkin selvittiin kuin ihmeen kaupalla henkilövahingoilta. Thomas Barrineau oli selvästi joukon paras seiväshyppääjä. Itse asiassa hän on lajissa niin hyvä, että pienellä erikoistumisella voittaisi Suomen mestaruuden siinäkin. Eilen hän hyppäsi kaiken kiireen keskellä 495, vaikkakin kävi hyppynsä aikana noin 550 korkeudessa. Mainittakoon ja korostettakoon, että Em-kisarajan ylittänyt Eemeli Salomäki jäi varsinaisessa seiväskilpailussa ilman tulosta aloituskorkeudestaan 480 moninkertainen ja arvokisakävijä Jere Bergius, jonka ennätys toissa kesältä on 572, hyppäsi nyt 500. Jotain on pahasti vialla Suomen seiväsvalmennuksessa. Lupaavasta Matti Monosestakaan ei ole enää pitkään aikaan kuulunut mitään. Viimeinen asia, jonka miehestä kuulin, oli se, että hänen itseoppinut valmentajaisänsä oli keksinyt uuden tehokkaan harjoitusmenetelmän. Matti Mononen kehitti seiväshyppääjän taitojaan juoksemalla seiväs ojossa kokonaisia ratakierroksia ja vielä kovempaa kuin kukaan maailmassa. Itselläni on maailman huonoin kielipää eikä nimimuistinikaan ole kaksinen. Tuo epätyypillinen savolaisnimi Thomas Barrineau on minulle ylivoimainen ja niinpä kutsuin kilpailun aikana miestä salaa mielessäni Nikolai Causescuksi, koska jollain nimellä häntä oli kutsuttava; jotain Romaniaan viittaavaa tuossa Barrineaussa varmaankin on. Ehkä amerikkalaisen isän, joka muuten edusti Usa:a Montrealin olympialaisten korkeuskisassa, sukujuuret ovat Romaniassa. Kommentit (0)