Epätavallisesti
käyttäytynyt puheenjohtaja
|
22.09.2014,
18:19
|
Muistanpa suhteellisen pitkän elämäni
varrelta toisenkin tapauksen, jossa huomattava poliitikko on käyttäytynyt
epätavallisella tavalla, kuten valtioneuvos Holkeri teki, kun hän palasi
Irlannin matkaltaan juopumistilan vuoksi poikkeuksellisen inhimillisen oloisena.
Nimittäin joskun kauan kauan sitten erään
itähämäläisen kaupungin erään tärkeän lautakunnan eräs puheenjohtaja johti
puhetta siihen malliin, että eräs lautakunnan eräs jäsen epäili ääneen
tämän olevan hieman ns. tinassa. Varomattomasta lausumasta kohosi melkoinen
älämölö ja skandaali, jota puitiin vallan oikeudessa asti. En muista
kaikkia yksityiskohtia, mutta varmaankin lautakunnan puheenjohtaja peräsi
takaisin menetettyä mainettaan.
Oikeus tutki asian perusteellisesti ja
totesi, että puheenjohtaja oli tosiaan käyttäytynyt epätavallisesti, mutta
oikeus totesi myöskin, ettei selvää näyttöä juopumuksesta ollut. Itsekin
olen tapausta pohtinut kohta 20 vuotta ja tullut siihen lopputulemaan, että
kyseinen lautakunnan puheenjohtaja todella käyttäytyi epätavallsiella
tavalla, mutta että epätavallinen käytös saattoi hyvinkin johtua siitä,
että hän poikkeuksellisesti olikin tavallisuudesta poiketen kokouksessa
selvinpäin.
|
Kristuksen
liha
|
22.09.2014,
16:46
|
Tuosta eilen mainitusta Kristuksen verestä,
jota ei saanut viemäriin kaadettaman, vaan mieluummin se piti juotaman,
vielä sen verran, että luterilaisen uskonkäsityksen mukaan ehtoollisviini
ja -leipä eivät symboloi Jeesuksen lihaa ja verta, kuten monissa muissa
uskonsuunnissa ajatellaan, vaan leipä ja veri nimenomaan ovat Jeesuksen
lihaa ja verta. Se on näkemys, joka monista järkevistäkin ihmisistä saattaa
tuntua vastenmieliseltä. Erityisen vastenmieliseltä se saattaa tuntua
kasvisyöntiä harrastavista ehtoollisen nauttijoista.
Minä, joka kuulun siihen vähemmistöön, jolla
on ollut uskonnosta täysi kymppi todistuksessa, muistelen, että itse
Luther, jonka täyspäisyydestä esitetään perusteltuja eriäviä näkemyksiä,
kirjoitti, että jos ehtoollisen nauttimishetkellä mielessä käy epäilys,
ettei tarjottu leipä ole Jeesuksen lihaa ja viini hänen vertaan, joutuu
helvettiin.
Minusta panokset ovat niin suuret, että
varmuuden vuoksi uskostaan vähänkin epävarman kannattaa vakavasti harkita
ehtoollisen nauttimisen välttämistä, koska mistä sen tietää, ettei kaikesta
huolimatta juuri ratkaisevalla hetkellä mielessä käy epäilyksen häivä.
Rangaistus epäilystä on todennäköisesti kohtuuttoman kova, ja kuten jo
muistaakseni Sanassa sanotaan, niin sitten on turha rypistää, kun on jo
housuissa.
|
Kristuksen
veri
|
22.09.2014,
16:48
|
Itä-Suomen alueuutisissa kerrottiin, että
muudan pappi oli saanut potkut, kun oli mukamas esiintynyt
jumalanpalveluksessa hiprakassa. Ahdasmieliseksi on mennyt kirkkokansa.
Nuoruudessani lahtelainen kirkonmies selvisi varoituksella, kun hän oli
ottanut tavakseen juoda tähteeksi jääneet ehtoollisviinit.
Ehkä hän selvisi potkuitta, koska selitys oli
ihan hyvä ja syvään kristittyyn vakaumukseen pohjautuva. Pastori katsoi,
ettei hän voinut kaataa Kristuksen verta viemäriin. Saattaa olla, että myös
seurakunnan kanttori osallistui Kristuksen veren pelastamiseen haaskuuseen
joutumiselta, koska kanttori joutui vaikeuksiin, koska hänellä oli tapana
elävöittää jumalanpalvelusmenoja soittamalla uruilla hieman laahaavina
pitämiensä virsien säkeistöjen välillä niitä elävöittäviä jatsahtavia
soolo-osuuksia.
Muuten muistanpa, miten kotikylällä ukot
muistelivat lämmöllä sitä pitkään virassa toiminutta pastoria, joka piti
erityisen hyviä saarnoja hieman ottaneena. Ne saarnat olivat olleet
poikkeuksellisen lämminhenkisiä. Selvinpäin pastoria ei pidetty
lämminhenkisenä ihmisenä.
Vähän samantapainen muuntumisilmiö koettiin
silloin, kun valtioneuvos Harri Holkeria haastateltiin uutisissa, kun hän
parikymmentä vuotta sitten palasi johtamistaan Pohjois-Irlannin
onnistuneista rauhanneuvotteluista. Valtioneuvos Holkeri, jota yleisesti
pidettiin paskantärkeänä nipottajana, esiintyi haastattelussa epäilyttävän
sympaattisesti. Myöhemmin kerrottiin, että irlantilaiset olivat juottaneet
Holkerin. Minusta valtioneuvos ei ollut juovuksissa, vaan pikemminkin hän
oli kännissä kuin käki.
|
Suuri
Baltika-testi
|
19.09.2014,
18:54
|
Nähtäväksi jää, toimiiko ns.
porttiteoria myös alkoholismiin sairastumisen ollessa kyseessä. Nimittäin
aloitin juopottelun Lidlin äärimmäisen halvalla alkoholittomalla oluella,
koska kesäkuumalla se oli ihan hyvä janojuoma, toisin kuin makeat limpparit
ja kokikset. Sen jälkeen siirryin pilsneriin, koska eittämättä se maistuu
alkoholitonta vaihtoehtoa paremmalta.
Kesän Pietarin reissulla sitten sorruin
kovempiin aineisiin. Pietarissa tuli nimittäin kierrettyä valtava määrä
erilaisia taidenäyttelyitä ja -myymälöitä, vaikka kulttuuri ei minulle
paljoa antanut, koska en ole kovin älykäs, mutta minua tarvittiinkin
matkalla, koska olen aika hyvä kantamaan painavia taakkoja. Sää oli kuuma
ja iltaisin minulla oli lupa nauttia pullollinen kylmää olutta.
Suoritin Pietarissa laajan
Baltika-olut-testin ja lopputulema oli seuraava. Yleisesti ottaen
Baltika-olut on hyvää ja edullista, tölkki maksaa vajaan euron ja yleensä
hinta on sitä halvempaa, mitä enemmän aineesta löytyy prosentteja. Pahinta
on Baltika-9, joka on noin 9 prosenttista ja jossa selvä pirtun
maku häiritsee pahasti eikä ainetta juo ainakaan janoonsa -
päihtymistarkoitukseen se on varmaankin ihan parahultaista, jos
sellaista olotilaa halutaan tavoitella.
Toiseksi pahinta on täysin
alkoholiton vaihtoehto eli Baltika-0, mutta kyllä sitäkin juo
janoonsa, vaikka kylmän oluen ensi isku puuttuu. Parhaita ovat Baltikat-3
ja -7, joissa jäljessä oleva numero tarkoittaa tietysti prosenttimäärää.
Mielestäni Baltika-7 voittaa niukasti rinnanmitalla, koska sen antama ensi
isku on hieman voimakkaampi, kuin miedommassa kilpailijassaan.
|
Ikimetsä ja
kelkkailu
|
18.09.2014,
18:20
|
Vaikuttava on tuo näkymä Puijonsarvelta.
Kyseessä ei kuitenkaan ole aito ja väärentämätön luonnontilainen maisema,
vaan ihmiskäsi on sitä muovannut. Metsää on maisemahakattu sen verran, että
järvi pääsee näkymään. Tietooni on saatettu, että luonnonsuojeluväki on
maisemahakkuuta vastustanut, mutta tällä kertaa luonnonsuojeluväki ei ole
ollut oikealla asialla, vaan on lyönyt mielestäni kirveensä kiveen.
Puijon ulkoilualue on sikäli erikoinen
tapaus, että siellä vielä näkee aikuisia puita. Niitä yleensä näkee vain
hautausmailla ja erämaissa, mutta Kuopiossa erämaa sijaitsee keskellä
100.000 asukkaan suurkaupunkia. Pari vuotta sitten kaupungilla oli vahva
tahtotila, jonka mukaan osa Puijosta olisi muutettu golfkentäksi,
mutta kiukkuinen kansalaismielipide torjui hankkeen. Alueella on
kaupunkilaisille suuri tunnearvo, koska tiettävästi iso osa vanhoista
kuopiolaisista on pantu alulle Puijon tiheässä ikimetsässä.
Kaupungin virkamiehet koettavat keksiä
ideoita, joiden avulla Puijollakin voisi lyöda rahoiksi, ja itsellänikin on
hyvä idea. Puijon rinteellä oli viime vuosisadan alussa kelkkailurata,
joka suljettiin 30-luvulla parin kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen.
Suomessa ei tällä hetkellä ole yhtään kilpakelkkailurataa ja Kuopioon
sellaisen voisi perustaa.
Luulisin, että itsesuojeluvaistonpuuttumista
aiheuttava geenivirhe, joka kansainvälisten tutkimusten mukaan on kansamme
keskuudessa valitettavan tavallinen, suosii
kelkkailuharrastusta. Kelkkailu saattaa hyvinkin olla se laji, josta
Suomelle tulevaisuudessa sataa olympiamitaleja; varsinkin jos
potkukelkkailu saataisiin olympialajiksi. Kaikki muut kelkkailumuodot
siellä onkin edustettuina.
|
Puijonsarven nennee
|
17.09.2014, 17:54
|
![](file:///C:/Users/A011131/AppData/Local/Temp/msohtmlclip1/01/clip_image003.jpg)
Kallavesj-laulussa sen sanoittaja maanpakoon joutunut Aaro Jalkanen
pohtii, että "tokko suanen koskaan ennee, kiertee Puijonsarven
nennee". Minä sain päivällä kiertee Puijonsarven nennee, koska
virastossamme vietettiin virkistyspäivää. Luonnonkaunis on Puijonsarven
nenä. Se lienee yksi maamme, ellei peräti koko Pohjoismaiden kauneimmista
maisemista.
Kovana jätkänä olin varustautunut retkelle ihan tosimiehen eväillä,
koska romantiikka se ei sovi jätkälle, eli lenkkimakkaralla, sinapilla ja
sitten se tosimiesten kova juttu - repustani löytyi myös Olvin
pilsneritölkki. Sellaiseen hulvattomuuteen ei ole totuttu
valtionhallinnossa.
Kollegat valtionhallinnossa kuitenkin suhtautuivat asiaan yllättävän
maltillisesti. Epäilin, että tölkin nähtyään heikoimmat ne pyörtyy, mutta
niin ei tapahtunut. Nähtäväksi jää kirjoitellaanko asiasta lehtiin, mutta
minusta tuollaisesta asiasta lehtiin kirjoittelevat ovat naivia ihmisiä,
kuten Simo Salmisen tunnelmaan sopivassa laulussa sattuvasti sanotaan.
http://www.youtube.com/watch?v=_zVZfgJQSxo
|
Poliisi kuristi pidätetyn!
|
16.09.2014, 18:50
|
Jon Skiftesvik kertoo uusimmassa kirjassaan Valkoinen Toyota vei vaimoni
ihan hyvän tarinan legendaarisesta sanomalehtimiehestä Hemmo
Kuuranhallasta. Kuurahallahan liittyy elimellisesti myös Kuopion
sanomalehdistön historiaan.
Hän oli se Savo-lehden toimittaja, joka hieman lisäväritti mäkihyppääjä
Hemmo Silvennoisen Cortinan kisaraportteja sillä seurauksella, että
Silvennoinen saikin odotetun olympiakullan sijasta vain perusteellisen
sakinhivutuksen suomalaishiihtäjiltä. Kuuranhalla sen sijaan sai turpiinsa
Silvennoiselta tuossa kotini lähellä Tulliportinkadulla. Tapahtumapaikalle
ei ole kiinnitetty muistolaattaa tapahtuman kunniaksi, vaikka olen sitä
julkisuudessa aktiivisesti esittänyt.
Kuuranhallan lehtimiesura Kuopiossa päättyi 60-luvun puolivälissä, kun
hän Savo-lehdessä uutisoi siitä, että amerikkalainen kenraali oli käynyt
tutustumassa Rissalassa vastahankittuihin Mig-hävittäjiin. Konekaupan
ehtona oli ollut, että suomalaiset lupasivat venäläisille, ettei niihin
liittyviä salaisuuksista huudella kylillä, ja niinpä itse presidentin
kanslia reagoi Savo-lehden juttuun. Vielä samana iltapäivänä Kuuranhallan
nähtiin nousevan matkalaukkujen kanssa junaan Kuopion asemalta.
Jon Skiftesvik kertoo kirjassaan, kuinka hän toimiessaan Iltaset-lehden
toimittajana, sai kuulla, että jossakin Pohjois-Suomessa oli mies
väkivaltaiseksi äitynyt mies kuollut, kun poliisit olivat häntä vähän
retuuttaneet. Toimittajakollega Kuuranhalla repäisi tapauksesta näyttävän
juttuluonnoksen otsikolla POLIISI KURISTI PIDÄTETYN. Skiftesvik piti
otsikkoa hieman liioittelevana ja Kuuranhallakin myönsi, että jotain
täydennystä otsikko todellakin kaipaa. Kuten kaipasikin; kun lehti
ilmestyi, luki etusivulla isosti, että POLIIISI KURISTI PIDÄTETYN! Eli
huutomerkillä oli lööppiä täydennetty.
|
Mustahipiäinen astronautti
|
15.09.2014, 17:52
|
![](file:///C:/Users/A011131/AppData/Local/Temp/msohtmlclip1/01/clip_image004.jpg)
Kuopion valokuvamuseolla oli maailmakaikkeusaiheinen näyttely. Siellä
opin, että maailmankaikkeus on aika iso ja aika kaunis. Siellä opin myös,
että afroafrikkalaistaustainen astronautti herättää huomiota ja hilpeyttä.
Kuvan tummahipiäinen nuori avaruuslentäjä katselee mietteliään näköisenä
kippurassa nauravia punanaamoja ja pohtii, että miksi punanaamaisia rouvia
ja herroja on niin helppo huvittaa. Toivottavasti lapselle ei jäänyt mitään
traumoja tapauksesta.
En muista, että olisin koskaan törmännyt mustan astronautin kuvaan,
vaikka luulen, että rotujen tasa-arvoa edistävä Usa:n liittovaltio on
määrännyt kiintiöt mustille astronauteille. Onhan rotukiintiö ilmeisesti
olemassa myös esimerkiksi Usa:n koripallomaajoukkueessa. Eilisessä
MM-kisojen loppuottelussa jouduttiin ilmeisesti
tasa-arvosyistä päästämään muutamaksi toviksi kentälle myös valkoista
rotua edustava pelaaja, vaikka enempikin hän oli siellä sotkemassa mustien
joukkuetovereidensa loisteliasta peliä.
|
Viihdyttävyys
|
14.09.2014, 18:13
|
Veikkaus-tv:n selostajan mukaan perjantai-iltainen tasapeliin 2 - 2
päättynyt Hjk:n ja Kupsin kohtaaminen oli kauden viihdyttävin
Veikkausliigaottelu. Selostaja oli lähellä totuutta, sillä kamppailu oli
kesän toiseksi viihdyttävin. Kupsin kannattajille peli olisi ollut kauden
viihdyttävin, jos Miikka Ilon ottelun loppuvaiheissa sisätolppaan osunut
laukaus olisi kimmonnut maalin puolelle.
Mutta vielä viihdyttävämpi oli Kups-Hjk-ottelu heinäkuun alkupäivinä.
Silloin Hjk siirtyi varttitunnissa 2 - 0 johtoon, vaikka kuopiolaiset
hallitsivat koko ajan peliä. Kotijoukkue ei kuitenkaan luovuttanut, vaan
ensiksi kavensi ja sitten muutama minuutti ennen loppua Kups tasoitti
ansaitusta rankkarista. Heti rankkarin jälkeen aivan viime sekunneilla
kankea, mutta nopea Kupsin puolustaja Colley juoksi helposti karkuun
Hjk:n väsyneiltä toppareilta, mutta jollain ihmeen tavalla, joka tapa
on minulle jäänyt mysteeriksi, koska edes Youtubesta torjuntaa ei löydy,
Hjk:n maalivahti onnistui estämää varmalta näyttäneen maalin.
Jos pallo olisi mennyt pömpeliin, olisi peli ollut Kuopion
jalkapallohistorian viihdyttävin; nyt se jäi kakkossijalle. Viihdyttävin
ottelu Kuopion jalkapallohistoriassa käytiin joskus 1950-luvun alussa,
jolloin Hjk myös johti parilla maalilla, mutta Kups nousi tasoihin. Viime
minuutilla Aulis Rytkönen harhautteli itsensä koko kentän läpi ja harhautti
lopulta myös maalivahdin ja kun hän oli työntämässä palloa tyhjään maaliin,
kuului katsomosta falsettiin kohoava naisen kirkaisu: "Aalis, Aalis
elä laakase, naatitaan.
|
Kyllä eivät hermot kestä
|
15.09.2014, 17:53
|
Joskus
elämä tuntuu ihan kohtuuttoman vaikealta asialta. Ensiksi Suomi ei
pärjännyt jostain syystä elintärkeässä pelissä Kiinalle lentopallossa, joka
on urheilumuodoista jännittävin. Seurasin ottelua telkkarista samalla kun
napsuttelin koko ajan toista kanavaa, jolla ilmeni, etteivät maamme
naisjalkapalloilijat pärjää jostain syystä elintärkeässä ottelussa
Ranskalle; se oli toinen asia, joka kiristi hermojani.
Kännykästä
yritin samaan aikaan seurata reaaliajassa nuorten SM-sarjan
ottelukierrosta, mutta se ei oikein onnistunut, koska turkulaiset, joista
en oikein pidä, eivät ilmoittaneet moneen tuntiin A-junioreiden ottelun
Tps- Inter-pelin tulosta. Se tulos olisi ollut elintärkeä tieto sen
suhteen, onko Kupsilla mahdollisuus voittaa sekä A- että B-nuorten
mestaruus. Se seikka oli kolmas hermostoani rasittava asia.
Ja
kaiken kruunu oli sitten se, että telkkaria katsoessani kuuntelin radion
Oikealta asemalta elintärkeää ja hirvittävän jännittävää ottelua
Tappara-Kalpa ja ottelun huikeilla loppuhetkillä lähetys katkesi teknisten
ongelmien vuoksi ja selostuksen sijasta alettiin soittaa rauhoittavaa
musiikkia. Se asia vei viimeisetkin hermovähäni.
Jos tietäisin, missä sijaitsee Oikean
aseman toimitila, olisin lähtenyt sitä kivittämään samalla tavalla, kuin
vihaiset kuuntelijat kokoontuivat kivittämään Yleisradion taloa Lontoon
kympin jälkeen vuonna 1948. Silloinhan Suomen kansa odotti
juoksulta paljon.
Alkumatka menikin hyvin,
vaikka kuumuus oli Pohjolan miehille hirmuinen. Sitten vahva
ennakkosuosikki Viljo Heino suoritti kovan nykäyksen jättäen
kanssakilpailijansa selvästi - ja kaartoi pois radalta kenttäkäymälän
suuntaan.
Hän kärsi hirmuisesta
ripulista. Heino ei enää sieltä palannut mukaan kilpailuun, toisin kuin
eräs tamperelainen työläisjuoksija 30 vuotta myöhemmin
piirinmestaruuskisoissa voittaessaan tällä ainutlaatuisen ylivoimaisella
tavalla piirinmestaruuden.
Muut suomalaiset sen sijaan
jatkoivat sitkeästi ulkomaalaisten seuraamista. Sitten Evert Heinström sai
auringonpistoksen ja läksi juoksemaan väärään suuntaan. Korkeushyppääjä ja
myöhempi kansanedustaja ja suurlähettiläs Kuuno Honkonen yritti kääntää
miehen oikein päin. Evert ei enää asiaa ymmärtänyt, vaan puuttui Honkosen
parlamenttaariseen immuniteettiin ja diplomaattiseen koskemattomuuteen
lyömällä tältä silmän mustaksi.
Ainoastaan
Suonenjoen sitkeä Salomon Könönen jaksoi maaliin ja oli noin seitsemäs -
yhdeksäs, joka sijoitus ei alkuunkaan riittänyt Suomen kansalle, vaan kivet
alkoivat lennellä. Muuten onneksi en äsken poistunut
radiovastaanottimen ääreltä kivenheittoon. Nimittäin ääniyhteys palasi
voittolaukauskilpailun aikana ja Kalpa onneksi voitti 1-2, joka seikka
hieman rauhoitti hermovähiäni.
|
Kalle Päätalon IC
|
12.09.2014, 18:37
|
Palataanpa männäviikkoiseen IC-asiaan. Moottoripyörä paransi
huomattavasti monen suomalaisen elämänlaatua ja myös kansanterveyden tilaa,
koska helpottunut liikkuminen paikasta a paikkaan b vähensi
sukurutsaisuutta, jota maassamme esiintyy valitettavan runsaasti.
Kalle Päätalo kertoo tuotannossaan, miten IC lisäsi hänen
työhyvinvointiaan. Taivalkosken kunnan rakennustarkastaja
työskennellessään Päätalo hankki itselleen moottoripyörän
kyllästyttyään polkupyöräilyyn. Vielä 1950-luvun alussa silloinen Taivalkosken
rakennustarkastaja suoritti virkamatkansa polkupyörällä.
Kerrankin Kassu lähti marraskuun sohjoisina aamuyön tunteina polkemaan
yksivaihteisellaan jonnekin 90 kilometrin päähän syrjäkylälle rakennusta
tarkastamaan ja polki sitten vielä saman päivän sohjoisina iltayön tunteina
takaisin kotiinsa kellonvetoon.
Matkalla hän kaatui monta kertaa, mutta ei tuntenut siitä katkeruutta,
vaan pikemminkin riemua, koska katsoi sillä tavalla hyvittävänsä
työnantajalleen, eli Taivalkosken kunnalle, ne kunnan jauhot, joita joutui
lapsena syömään, kun myös työhullu isä-Herkko vietiin köysissä piiriin.
Vahvasti työorjentoitunut Herkko ei kestänyt 30-luvun laman mukanaan tuomaa
joutilaisuutta.
Päätalon Kassun 180 kilometrin virkamatka vastaisi laskujeni mukaan
sitä, että kuopiolainen virkamies suorittaisi virkamatkansa Pieksämäelle
tai iisalmeen ja takasin jalkarattaalla. Tosin nykyään ovat
vaihdepyörät ja pikitiet, mutta koville se ottaisi silti. Jotenkin
sitkaampia ja vähääntyytyväisempiä olivat edellisen sukupolven suomalaiset.
|
Metsiemme paleltuvat miljoonat
|
11.09.2014, 18:29
|
Kaikkitietävällä Internetin keskustelupalstalla kerrottiin, että lakin
halkaisijaltaan 5-8-senttinen herkkutatti maksaa jossain hienossa Italian
ravintolassa 10 €, eli kilohinta lienee noin 100 €. Poimijalle Suomessa
maksetaan 3 €/kg ykköslaadun tateista, joten sienien vienti meiltä Italiaan
lyönee leiville.
Netissä kerrotaan myöskin, että Italiassa sienestys on niin tärkeä asia,
että siellä on jopa erityisiä metsäpoliiseja, jotka valvovat herkkutattien
poimintaa. Meillä suunnitellaan vasta kyläpoliisin virkojen perustamista,
mutta en näe mitään estettä sille, etteivätkö kyläpoliisit voisi valvoa
myös sienestystä.
Tällä hetkellä ainakin Savon metsät ovat niin täynnä mätäneviä
miljoonia, että tattikeisari Dalla Vallen olisi syytä organisoida marjan
poimintaan tulleet thaimaalaiset tattien keruuseen, josta hommasta
tienestit olisivat paremmat. Puolukat kestävät syyspakkasia eikä niiden
noukkimisella ole kiirettä, mutta tattikausi päättyy ensimmäiseen
pakkasyöhön.
Tattikeisari Dalla Valle on muuten myös innokas jalkapallomies. Hänen
Joensuun Jipon taustavaikuttajia ja hänen poikansa Lauri oli ja on varmaan
vieläkin erittäin lupaava jalkapalloilija. Lehtitietojen mukaan hän ei
ole osannut päättää sitä, valitako Italian vai Suomen maajoukkue. Laurista
ei ole pitkään aikaan kuulunut Suomessa mitään, joten hän lienee sitten
valinnassaan päätynyt Italian maajoukkueeseen.Tosin Dalla Valle pelaa
tällä hetkellä Belgian kakkosdivisioonan joukkueessa, joten matka Italian
maajoukkueeseen on vielä melkoinen.
|
Lituskaiset kivet
|
10.09.2014, 18:15
|
![](file:///C:/Users/A011131/AppData/Local/Temp/msohtmlclip1/01/clip_image005.jpg)
Tuo kuva osoittaa eittämättä, että olen tapani mukaisesti joskus vuosia
sitten kirjoittanut ropakantaa. Nimittäin Kärkkäälän kansakoulussa oli
aikanani käytössä erikoinen pedagoginen menetelmä, jolla pyrittiin
kasvattamaan vastuuntuntoisia kansalaisia isänmaan palvelukseen.
Jos oppilas unohti jonkin opiskeluun liittyvän tarvekalun kotiinsa,
sovitettiin virhe raahaamalla lihasvoimin määrämittainen lituskainen kivi
koululle. Meille uskoteltiin, että lituskakiviä tullaan käyttämään koulun
pihan kiveämiseen.
En ole kuullut, että vastaavaa pedagogista menetelmää olisi käytetty
muualla maailmassa. Ja nykyäänhän lapsiasiamies ja Euroopan
ihmisoikeuskomissio puuttuisivat asiaan. Sen sijaan 60-luvulla
Kärkkäälässä elettiin kurissa ja nuhteessa ja mikäli jokin oppilas olisi
valittanut kivenraahausasiasta, hän olisi saanut selkäänsä myös kotonaan.
Olen joskus kirjoittanut, ettei lapsityövoimalla koululle raahattuja
kiviä otettu hyötykäyttöön, vaan että ne heitettiin haaskuuseen, mutta
yllä oleva kuva nykyisestä koulun pihasta osoittaa säälimättömästi minun
syyllistyneen tapani mukaisesti ropakantaan. Kyllä ne kivet palvelevat
hyötykäytössä parhaimmillaan vielä tuhansia vuosia.
|
Mamma mia mika tattivuosi
|
09.09.2014, 18:07
|
"Mamma mia mika tattivuosi " otsikoi Hesari kymmenisen vuotta
sitten tattikeisari Dallavallesta kertovan juttunsa. Tänä syksynä näyttää
jälleen olevan tuollainen mamma miamainen-tattivuosi. Metsämme ovat tällä
hetkellä täynnä aika hyväkuntoisen näköisiä tatteja. Ihan tulee mieleen se
asia, että lukioaikaan yritin jukertaa vuoronperään äidinkielen tunneilla
ainetta joko aiheesta "metsiemme mätänevät miljoonat" tai sitten
"turve, kotimainen energianlähde", mutta kummastakaan aiheesta ei
syntynyt lasta eikä mitään muutakaan.
En ole tattimiehiä, sillä tattien mättäminen koriin tuntuu pelkästään
työnteolta, jota olen aina vierastanut. Sen sijaan kanttarellien
jäljittämisestä pidän, koska siinä on aarteen etsimisen tuntua. Nytkin
samosin pidennetyn viikkovapaan yhteydessä kymmeniä kilometrejä
keltavahveroiden jäljillä ja sain niitä kasaan kolme litraa; tatteja olisi
tullut samalla vaivalla kolmesataa litraa. Kun kuivatin neljän päivän työni
hedelmät, mahtuivat ne puolen litran pakasteastiaan.
Mutta hirvikärpäsiä poimin nahkastani selvästi yli kolme litraa. Tänä
syksynä niitä on valtavasti. Olisiko niin, ettei Suomen metsiin ole vielä
kehittynyt hirvikärpäsille luonnollista vihollista, joten ne saavat
lisääntyä estoitta.Hallituksen pitäisi kiireesti hankkia maahamme
hirvikärpäsiin erikoistuneita hyönteissyöjälintuja. Perinteiset
hyönteissyöjämme eivät osaa syödä hirvikärpäsiä.
Ennen monet maamieheni olivat erheellisesti sitä mieltä, ettei idästä
tule mitään muuta hyvää kuin aurinko ja että kaikki muu pitäisi ottaa
vastaan tasajyvällä. Hirvikärpäset ja jättiläismäiset tappaja-ampiaiset,
joita herhiläisiksi kutsutaan, ovat uusia idän tulokkaita ja niiden
osalta suhtaudun ahdasmielisten maamiesteni inhaa itää vastustaviin
mielipiteisiin ymmärtävästi, vaikka en kyseisiä mielipiteitä muuten
hyväksykään.
Saattaa olla niin, ettei hirvikärpäset vaivaa itärajan takana, koska
siellä ei taida olla hirviä, joita hirvikärpäset tarvitsevat
lisääntyäkseen. paljon olen Karjalaa kiertänyt, mutta yhtään hirveä en ole
siellä nähnyt. Voi olla, että vankka karhukanta pitää hirvet ja
hirvikärpäset kurissa.
|
Färsaaret, Gibraltar ja Ahvenanmaa
|
08.09.2014, 18:25
|
Eilen tuli helposti uni silmään sen jälkeen, kun pallo kerrankin pomppi
jalkapallomaajoukkueellemme ja 50 tuhanneen asukkaan Färsaaret joutui
nöyrtymään Suomelle jännittävien vaiheiden jälkeen. Onneksi vastassa oli se
pienempi pohjoinen saarivaltio eikä suurempi 200 tuhannen asukkaan Islanti,
joka ainakin nuorten maaotteluissa yleensä voittaa Suomen.
Em-karsinnoissa näyttää nykyään pelaavan myös Gibraltar-niminen
kallionkielike. Seuraavaksi Em-turnaukseen ilmoittautuu joku
öljynporauslautta, sellaisiahan upporikkaalla Norjalla on monta kpl.
Siinä vaiheessa toivottavasti myös upporikas Ahvenanmaa
innostuu asiasta.
Ahvenanmaa voisi vallan mainiosti pärjätä kansainvälisillä kentillä,
koska tälle maailman onnellisimmalle saarelle on helppo värvätä hyviä
ulkomaalaisvahvistuksia, kunhan vain joku upporikas laivanvarustaja, joita
saarelta löytyy montakin kpl, ymmärtää ryhtyä sponsoroimaan menestyvää
jalkapallomaajoukkuetta. Uskon, että Suomi-Ahvenanmaa maaottelu vetäisi
Olympiastadionin täyteen katsojia.
|
IC
|
07.09.2014, 16:16
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti