Epätavallisesti käyttäytynyt puheenjohtaja 22.09.2014, 18:19   Muistanpa suhteellisen pitkän elämäni varrelta toisenkin tapauksen, jossa huomattava poliitikko on käyttäytynyt epätavallisella tavalla, kuten valtioneuvos Holkeri teki, kun hän palasi Irlannin matkaltaan juopumistilan vuoksi poikkeuksellisen inhimillisen oloisena.   Nimittäin joskun kauan kauan sitten erään itähämäläisen kaupungin erään tärkeän lautakunnan eräs puheenjohtaja johti puhetta siihen malliin, että eräs lautakunnan eräs jäsen epäili ääneen tämän olevan hieman ns. tinassa. Varomattomasta lausumasta kohosi melkoinen älämölö ja skandaali, jota puitiin vallan oikeudessa asti. En muista kaikkia yksityiskohtia, mutta varmaankin lautakunnan puheenjohtaja peräsi takaisin menetettyä mainettaan.   Oikeus tutki asian perusteellisesti ja totesi, että puheenjohtaja oli tosiaan käyttäytynyt epätavallisesti, mutta oikeus totesi myöskin, ettei selvää näyttöä juopumuksesta ollut. Itsekin olen tapausta pohtinut kohta 20 vuotta ja tullut siihen lopputulemaan, että kyseinen lautakunnan puheenjohtaja todella käyttäytyi epätavallsiella tavalla, mutta että epätavallinen käytös saattoi hyvinkin johtua siitä, että hän poikkeuksellisesti olikin tavallisuudesta poiketen kokouksessa selvinpäin. Kommentit (0) Kristuksen liha 22.09.2014, 16:46   Tuosta eilen mainitusta Kristuksen verestä, jota ei saanut viemäriin kaadettaman, vaan mieluummin se piti juotaman, vielä sen verran, että luterilaisen uskonkäsityksen mukaan ehtoollisviini ja -leipä eivät symboloi Jeesuksen lihaa ja verta, kuten monissa muissa uskonsuunnissa ajatellaan, vaan leipä ja veri nimenomaan ovat Jeesuksen lihaa ja verta. Se on näkemys, joka monista järkevistäkin ihmisistä saattaa tuntua vastenmieliseltä. Erityisen vastenmieliseltä se saattaa tuntua kasvisyöntiä harrastavista ehtoollisen nauttijoista.   Minä, joka kuulun siihen vähemmistöön, jolla on ollut uskonnosta täysi kymppi todistuksessa, muistelen, että itse Luther, jonka täyspäisyydestä esitetään perusteltuja eriäviä näkemyksiä, kirjoitti, että jos ehtoollisen nauttimishetkellä mielessä käy epäilys, ettei tarjottu leipä ole Jeesuksen lihaa ja viini hänen vertaan, joutuu helvettiin.   Minusta panokset ovat niin suuret, että varmuuden vuoksi uskostaan vähänkin epävarman kannattaa vakavasti harkita ehtoollisen nauttimisen välttämistä, koska mistä sen tietää, ettei kaikesta huolimatta juuri ratkaisevalla hetkellä mielessä käy epäilyksen häivä. Rangaistus epäilystä on todennäköisesti kohtuuttoman kova, ja kuten jo muistaakseni Sanassa sanotaan, niin sitten on turha rypistää, kun on jo housuissa. Kommentit (0) Kristuksen veri 22.09.2014, 16:48   Itä-Suomen alueuutisissa kerrottiin, että muudan pappi oli saanut potkut, kun oli mukamas esiintynyt jumalanpalveluksessa hiprakassa. Ahdasmieliseksi on mennyt kirkkokansa. Nuoruudessani lahtelainen kirkonmies selvisi varoituksella, kun hän oli ottanut tavakseen juoda tähteeksi jääneet ehtoollisviinit.   Ehkä hän selvisi potkuitta, koska selitys oli ihan hyvä ja syvään kristittyyn vakaumukseen pohjautuva. Pastori katsoi, ettei hän voinut kaataa Kristuksen verta viemäriin. Saattaa olla, että myös seurakunnan kanttori osallistui Kristuksen veren pelastamiseen haaskuuseen joutumiselta, koska kanttori joutui vaikeuksiin, koska hänellä oli tapana elävöittää jumalanpalvelusmenoja soittamalla uruilla hieman laahaavina pitämiensä virsien säkeistöjen välillä niitä elävöittäviä jatsahtavia soolo-osuuksia.   Muuten muistanpa, miten kotikylällä ukot muistelivat lämmöllä sitä pitkään virassa toiminutta pastoria, joka piti erityisen hyviä saarnoja hieman ottaneena. Ne saarnat olivat olleet poikkeuksellisen lämminhenkisiä. Selvinpäin pastoria ei pidetty lämminhenkisenä ihmisenä.   Vähän samantapainen muuntumisilmiö koettiin silloin, kun valtioneuvos Harri Holkeria haastateltiin uutisissa, kun hän parikymmentä vuotta sitten palasi johtamistaan Pohjois-Irlannin onnistuneista rauhanneuvotteluista. Valtioneuvos Holkeri, jota yleisesti pidettiin paskantärkeänä nipottajana, esiintyi haastattelussa epäilyttävän sympaattisesti. Myöhemmin kerrottiin, että irlantilaiset olivat juottaneet Holkerin. Minusta valtioneuvos ei ollut juovuksissa, vaan pikemminkin hän oli kännissä kuin käki.   Kommentit (0) Suuri Baltika-testi 19.09.2014, 18:54   Nähtäväksi jää, toimiiko ns. porttiteoria myös alkoholismiin sairastumisen ollessa kyseessä. Nimittäin aloitin juopottelun Lidlin äärimmäisen halvalla alkoholittomalla oluella, koska kesäkuumalla se oli ihan hyvä janojuoma, toisin kuin makeat limpparit ja kokikset. Sen jälkeen siirryin pilsneriin, koska eittämättä se maistuu alkoholitonta vaihtoehtoa paremmalta.   Kesän Pietarin reissulla sitten sorruin kovempiin aineisiin. Pietarissa tuli nimittäin kierrettyä valtava määrä erilaisia taidenäyttelyitä ja -myymälöitä, vaikka kulttuuri ei minulle paljoa antanut, koska en ole kovin älykäs, mutta minua tarvittiinkin matkalla, koska olen aika hyvä kantamaan painavia taakkoja. Sää oli kuuma ja iltaisin minulla oli lupa nauttia pullollinen kylmää olutta.   Suoritin Pietarissa laajan Baltika-olut-testin ja lopputulema oli seuraava. Yleisesti ottaen Baltika-olut on hyvää ja edullista, tölkki maksaa vajaan euron ja yleensä hinta on sitä halvempaa, mitä enemmän aineesta löytyy prosentteja. Pahinta on Baltika-9, joka on noin 9 prosenttista ja jossa selvä pirtun maku häiritsee pahasti eikä ainetta juo ainakaan janoonsa - päihtymistarkoitukseen se on varmaankin ihan parahultaista, jos sellaista olotilaa halutaan tavoitella.   Toiseksi pahinta on täysin alkoholiton vaihtoehto eli Baltika-0, mutta kyllä sitäkin juo janoonsa, vaikka kylmän oluen ensi isku puuttuu. Parhaita ovat Baltikat-3 ja -7, joissa jäljessä oleva numero tarkoittaa tietysti prosenttimäärää. Mielestäni Baltika-7 voittaa niukasti rinnanmitalla, koska sen antama ensi isku on hieman voimakkaampi, kuin miedommassa kilpailijassaan. Kommentit (0) Ikimetsä ja kelkkailu 18.09.2014, 18:20   Vaikuttava on tuo näkymä Puijonsarvelta. Kyseessä ei kuitenkaan ole aito ja väärentämätön luonnontilainen maisema, vaan ihmiskäsi on sitä muovannut. Metsää on maisemahakattu sen verran, että järvi pääsee näkymään. Tietooni on saatettu, että luonnonsuojeluväki on maisemahakkuuta vastustanut, mutta tällä kertaa luonnonsuojeluväki ei ole ollut oikealla asialla, vaan on lyönyt mielestäni kirveensä kiveen.   Puijon ulkoilualue on sikäli erikoinen tapaus, että siellä vielä näkee aikuisia puita. Niitä yleensä näkee vain hautausmailla ja erämaissa, mutta Kuopiossa erämaa sijaitsee keskellä 100.000 asukkaan suurkaupunkia. Pari vuotta sitten kaupungilla oli vahva tahtotila, jonka mukaan osa Puijosta olisi muutettu golfkentäksi, mutta kiukkuinen kansalaismielipide torjui hankkeen. Alueella on kaupunkilaisille suuri tunnearvo, koska tiettävästi iso osa vanhoista kuopiolaisista on pantu alulle  Puijon tiheässä ikimetsässä.   Kaupungin virkamiehet koettavat keksiä ideoita, joiden avulla Puijollakin voisi lyöda rahoiksi, ja itsellänikin on hyvä idea. Puijon rinteellä oli viime vuosisadan alussa kelkkailurata, joka suljettiin 30-luvulla parin kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen. Suomessa ei tällä hetkellä ole yhtään kilpakelkkailurataa ja Kuopioon sellaisen voisi perustaa.   Luulisin, että itsesuojeluvaistonpuuttumista aiheuttava geenivirhe, joka kansainvälisten tutkimusten mukaan on kansamme keskuudessa valitettavan tavallinen, suosii kelkkailuharrastusta. Kelkkailu saattaa hyvinkin olla se laji, josta Suomelle tulevaisuudessa sataa olympiamitaleja; varsinkin jos potkukelkkailu saataisiin olympialajiksi. Kaikki muut kelkkailumuodot siellä onkin edustettuina. Kommentit (0)       Puijonsarven nennee 17.09.2014, 17:54   Kallavesj-laulussa sen sanoittaja maanpakoon joutunut Aaro Jalkanen pohtii, että "tokko suanen koskaan ennee, kiertee Puijonsarven nennee". Minä sain päivällä kiertee Puijonsarven nennee, koska virastossamme vietettiin virkistyspäivää. Luonnonkaunis on Puijonsarven nenä. Se lienee yksi maamme, ellei peräti koko Pohjoismaiden kauneimmista maisemista.   Kovana jätkänä olin varustautunut retkelle ihan tosimiehen eväillä, koska romantiikka se ei sovi jätkälle, eli lenkkimakkaralla, sinapilla ja sitten se tosimiesten kova juttu - repustani löytyi myös Olvin pilsneritölkki. Sellaiseen hulvattomuuteen ei ole totuttu valtionhallinnossa.   Kollegat valtionhallinnossa kuitenkin suhtautuivat asiaan yllättävän maltillisesti. Epäilin, että tölkin nähtyään heikoimmat ne pyörtyy, mutta niin ei tapahtunut. Nähtäväksi jää kirjoitellaanko asiasta lehtiin, mutta minusta tuollaisesta asiasta lehtiin kirjoittelevat ovat naivia ihmisiä, kuten Simo Salmisen tunnelmaan sopivassa laulussa sattuvasti sanotaan. http://www.youtube.com/watch?v=_zVZfgJQSxo Kommentit (0) Poliisi kuristi pidätetyn! 16.09.2014, 18:50   Jon Skiftesvik kertoo uusimmassa kirjassaan Valkoinen Toyota vei vaimoni ihan hyvän tarinan legendaarisesta sanomalehtimiehestä Hemmo Kuuranhallasta. Kuurahallahan liittyy elimellisesti myös Kuopion sanomalehdistön historiaan.   Hän oli se Savo-lehden toimittaja, joka hieman lisäväritti mäkihyppääjä Hemmo Silvennoisen Cortinan kisaraportteja sillä seurauksella, että Silvennoinen saikin odotetun olympiakullan sijasta vain perusteellisen sakinhivutuksen suomalaishiihtäjiltä. Kuuranhalla sen sijaan sai turpiinsa Silvennoiselta tuossa kotini lähellä Tulliportinkadulla. Tapahtumapaikalle ei ole kiinnitetty muistolaattaa tapahtuman kunniaksi, vaikka olen sitä julkisuudessa aktiivisesti esittänyt.   Kuuranhallan lehtimiesura Kuopiossa päättyi 60-luvun puolivälissä, kun hän Savo-lehdessä uutisoi siitä, että amerikkalainen kenraali oli käynyt tutustumassa Rissalassa vastahankittuihin Mig-hävittäjiin. Konekaupan ehtona oli ollut, että suomalaiset lupasivat venäläisille, ettei niihin liittyviä salaisuuksista huudella kylillä, ja niinpä itse presidentin kanslia reagoi Savo-lehden juttuun. Vielä samana iltapäivänä Kuuranhallan nähtiin nousevan matkalaukkujen kanssa junaan Kuopion asemalta.   Jon Skiftesvik kertoo kirjassaan, kuinka hän toimiessaan Iltaset-lehden toimittajana, sai kuulla, että jossakin Pohjois-Suomessa oli mies väkivaltaiseksi äitynyt mies kuollut, kun poliisit olivat häntä vähän retuuttaneet. Toimittajakollega Kuuranhalla repäisi tapauksesta näyttävän juttuluonnoksen otsikolla POLIISI KURISTI PIDÄTETYN. Skiftesvik piti otsikkoa hieman liioittelevana ja Kuuranhallakin myönsi, että jotain täydennystä otsikko todellakin kaipaa. Kuten kaipasikin; kun lehti ilmestyi, luki etusivulla isosti, että POLIIISI KURISTI PIDÄTETYN! Eli huutomerkillä oli lööppiä täydennetty. Kommentit (2) Mustahipiäinen astronautti 15.09.2014, 17:52   Kuopion valokuvamuseolla oli maailmakaikkeusaiheinen näyttely. Siellä opin, että maailmankaikkeus on aika iso ja aika kaunis. Siellä opin myös, että afroafrikkalaistaustainen astronautti herättää huomiota ja hilpeyttä. Kuvan tummahipiäinen nuori avaruuslentäjä katselee mietteliään näköisenä kippurassa nauravia punanaamoja ja pohtii, että miksi punanaamaisia rouvia ja herroja on niin helppo huvittaa. Toivottavasti lapselle ei jäänyt mitään traumoja tapauksesta.   En muista, että olisin koskaan törmännyt mustan astronautin kuvaan, vaikka luulen, että rotujen tasa-arvoa edistävä Usa:n liittovaltio on määrännyt kiintiöt mustille astronauteille. Onhan rotukiintiö ilmeisesti olemassa myös esimerkiksi Usa:n koripallomaajoukkueessa. Eilisessä MM-kisojen loppuottelussa jouduttiin ilmeisesti tasa-arvosyistä päästämään muutamaksi toviksi kentälle myös valkoista rotua edustava pelaaja, vaikka enempikin hän oli siellä sotkemassa mustien joukkuetovereidensa loisteliasta peliä.   Kommentit (0) Viihdyttävyys 14.09.2014, 18:13   Veikkaus-tv:n selostajan mukaan perjantai-iltainen tasapeliin 2 - 2 päättynyt Hjk:n ja Kupsin kohtaaminen oli kauden viihdyttävin Veikkausliigaottelu. Selostaja oli lähellä totuutta, sillä kamppailu oli kesän toiseksi viihdyttävin. Kupsin kannattajille peli olisi ollut kauden viihdyttävin, jos Miikka Ilon ottelun loppuvaiheissa sisätolppaan osunut laukaus olisi kimmonnut maalin puolelle.   Mutta vielä viihdyttävämpi oli Kups-Hjk-ottelu heinäkuun alkupäivinä. Silloin Hjk siirtyi varttitunnissa 2 - 0 johtoon, vaikka kuopiolaiset hallitsivat koko ajan peliä. Kotijoukkue ei kuitenkaan luovuttanut, vaan ensiksi kavensi ja sitten muutama minuutti ennen loppua Kups tasoitti ansaitusta rankkarista. Heti rankkarin jälkeen aivan viime sekunneilla kankea, mutta nopea Kupsin puolustaja Colley juoksi  helposti karkuun Hjk:n väsyneiltä toppareilta, mutta jollain ihmeen tavalla, joka tapa  on minulle jäänyt mysteeriksi, koska edes Youtubesta torjuntaa ei löydy, Hjk:n maalivahti onnistui estämää varmalta näyttäneen maalin.   Jos pallo olisi mennyt pömpeliin, olisi peli ollut Kuopion jalkapallohistorian viihdyttävin; nyt se jäi kakkossijalle. Viihdyttävin ottelu Kuopion jalkapallohistoriassa käytiin joskus 1950-luvun alussa, jolloin Hjk myös johti parilla maalilla, mutta Kups nousi tasoihin. Viime minuutilla Aulis Rytkönen harhautteli itsensä koko kentän läpi ja harhautti lopulta myös maalivahdin ja kun hän oli työntämässä palloa tyhjään maaliin, kuului katsomosta falsettiin kohoava naisen kirkaisu: "Aalis, Aalis elä laakase, naatitaan. Kommentit (0) Kyllä eivät hermot kestä 15.09.2014, 17:53   Joskus elämä tuntuu ihan kohtuuttoman vaikealta asialta. Ensiksi Suomi ei pärjännyt jostain syystä elintärkeässä pelissä Kiinalle lentopallossa, joka on urheilumuodoista jännittävin. Seurasin ottelua telkkarista samalla kun napsuttelin koko ajan toista kanavaa, jolla ilmeni, etteivät maamme naisjalkapalloilijat pärjää jostain syystä elintärkeässä ottelussa Ranskalle; se oli toinen asia, joka kiristi hermojani.   Kännykästä yritin samaan aikaan seurata reaaliajassa  nuorten SM-sarjan ottelukierrosta, mutta se ei oikein onnistunut, koska turkulaiset, joista en oikein pidä, eivät ilmoittaneet moneen tuntiin A-junioreiden ottelun Tps- Inter-pelin tulosta. Se tulos olisi ollut elintärkeä tieto sen suhteen, onko Kupsilla mahdollisuus voittaa sekä A- että B-nuorten mestaruus. Se seikka oli kolmas hermostoani rasittava asia.   Ja  kaiken kruunu oli sitten se, että telkkaria katsoessani kuuntelin radion Oikealta asemalta elintärkeää ja hirvittävän jännittävää ottelua Tappara-Kalpa ja ottelun huikeilla loppuhetkillä lähetys katkesi teknisten ongelmien vuoksi ja selostuksen sijasta alettiin soittaa rauhoittavaa musiikkia. Se asia vei viimeisetkin hermovähäni.   Jos tietäisin, missä sijaitsee Oikean aseman toimitila, olisin lähtenyt sitä kivittämään samalla tavalla, kuin vihaiset kuuntelijat kokoontuivat kivittämään Yleisradion taloa Lontoon kympin jälkeen vuonna 1948. Silloinhan Suomen kansa odotti juoksulta paljon.   Alkumatka menikin hyvin, vaikka kuumuus oli Pohjolan miehille hirmuinen. Sitten vahva ennakkosuosikki Viljo Heino suoritti kovan nykäyksen jättäen kanssakilpailijansa selvästi - ja kaartoi pois radalta kenttäkäymälän suuntaan.   Hän kärsi hirmuisesta ripulista. Heino ei enää sieltä palannut mukaan kilpailuun, toisin kuin eräs tamperelainen työläisjuoksija 30 vuotta myöhemmin piirinmestaruuskisoissa voittaessaan tällä ainutlaatuisen ylivoimaisella tavalla piirinmestaruuden.     Muut suomalaiset sen sijaan jatkoivat sitkeästi ulkomaalaisten seuraamista. Sitten Evert Heinström sai auringonpistoksen ja läksi juoksemaan väärään suuntaan. Korkeushyppääjä ja myöhempi kansanedustaja ja suurlähettiläs Kuuno Honkonen yritti kääntää miehen oikein päin. Evert ei enää asiaa ymmärtänyt, vaan puuttui Honkosen parlamenttaariseen immuniteettiin ja diplomaattiseen koskemattomuuteen lyömällä tältä silmän mustaksi.   Ainoastaan Suonenjoen sitkeä Salomon Könönen jaksoi maaliin ja oli noin seitsemäs - yhdeksäs, joka sijoitus ei alkuunkaan riittänyt Suomen kansalle, vaan kivet alkoivat lennellä. Muuten  onneksi en äsken poistunut radiovastaanottimen ääreltä kivenheittoon. Nimittäin ääniyhteys palasi voittolaukauskilpailun aikana ja Kalpa onneksi voitti 1-2, joka seikka hieman rauhoitti hermovähiäni. Kommentit (0)           Kalle Päätalon IC 12.09.2014, 18:37   Palataanpa männäviikkoiseen IC-asiaan. Moottoripyörä paransi huomattavasti monen suomalaisen elämänlaatua ja myös kansanterveyden tilaa, koska helpottunut liikkuminen paikasta a paikkaan b vähensi sukurutsaisuutta, jota maassamme esiintyy valitettavan runsaasti.   Kalle Päätalo kertoo tuotannossaan, miten IC lisäsi hänen työhyvinvointiaan. Taivalkosken kunnan rakennustarkastaja työskennellessään Päätalo hankki itselleen moottoripyörän kyllästyttyään polkupyöräilyyn. Vielä 1950-luvun alussa silloinen Taivalkosken rakennustarkastaja suoritti virkamatkansa polkupyörällä. Kerrankin Kassu lähti marraskuun sohjoisina aamuyön tunteina polkemaan yksivaihteisellaan jonnekin 90 kilometrin päähän syrjäkylälle rakennusta tarkastamaan ja polki sitten vielä saman päivän sohjoisina iltayön tunteina takaisin kotiinsa kellonvetoon.   Matkalla hän kaatui monta kertaa, mutta ei tuntenut siitä katkeruutta, vaan pikemminkin riemua, koska katsoi sillä tavalla hyvittävänsä työnantajalleen, eli Taivalkosken kunnalle, ne kunnan jauhot, joita joutui lapsena syömään, kun myös työhullu isä-Herkko vietiin köysissä piiriin. Vahvasti työorjentoitunut Herkko ei kestänyt 30-luvun laman mukanaan tuomaa joutilaisuutta.     Päätalon Kassun 180 kilometrin virkamatka vastaisi laskujeni mukaan sitä, että kuopiolainen virkamies suorittaisi virkamatkansa Pieksämäelle tai iisalmeen ja takasin jalkarattaalla. Tosin nykyään ovat vaihdepyörät ja pikitiet, mutta koville se ottaisi silti. Jotenkin sitkaampia ja vähääntyytyväisempiä olivat edellisen sukupolven suomalaiset. Kommentit (0) Metsiemme paleltuvat miljoonat 11.09.2014, 18:29   Kaikkitietävällä Internetin keskustelupalstalla kerrottiin, että lakin halkaisijaltaan 5-8-senttinen herkkutatti maksaa jossain hienossa Italian ravintolassa 10 €, eli kilohinta lienee noin 100 €. Poimijalle Suomessa maksetaan 3 €/kg ykköslaadun tateista, joten sienien vienti meiltä Italiaan lyönee leiville.   Netissä kerrotaan myöskin, että Italiassa sienestys on niin tärkeä asia, että siellä on jopa erityisiä metsäpoliiseja, jotka valvovat herkkutattien poimintaa. Meillä suunnitellaan vasta kyläpoliisin virkojen perustamista, mutta en näe mitään estettä sille, etteivätkö kyläpoliisit voisi valvoa myös sienestystä.   Tällä hetkellä ainakin Savon metsät ovat niin täynnä mätäneviä miljoonia, että tattikeisari Dalla Vallen olisi syytä organisoida marjan poimintaan tulleet thaimaalaiset tattien keruuseen, josta hommasta tienestit olisivat paremmat. Puolukat kestävät syyspakkasia eikä niiden noukkimisella ole kiirettä, mutta tattikausi päättyy ensimmäiseen pakkasyöhön.   Tattikeisari Dalla Valle on muuten myös innokas jalkapallomies. Hänen Joensuun Jipon taustavaikuttajia ja hänen poikansa Lauri oli ja on varmaan vieläkin erittäin lupaava jalkapalloilija. Lehtitietojen mukaan hän ei ole osannut päättää sitä, valitako Italian vai Suomen maajoukkue. Laurista ei ole pitkään aikaan kuulunut Suomessa mitään, joten hän lienee sitten valinnassaan päätynyt Italian maajoukkueeseen.Tosin Dalla Valle pelaa tällä hetkellä Belgian kakkosdivisioonan joukkueessa, joten matka Italian maajoukkueeseen on vielä melkoinen. Kommentit (0) Lituskaiset kivet 10.09.2014, 18:15   Tuo kuva osoittaa eittämättä, että olen tapani mukaisesti joskus vuosia sitten kirjoittanut ropakantaa. Nimittäin Kärkkäälän kansakoulussa oli aikanani käytössä erikoinen pedagoginen menetelmä, jolla pyrittiin kasvattamaan vastuuntuntoisia kansalaisia isänmaan palvelukseen.   Jos oppilas unohti jonkin opiskeluun liittyvän tarvekalun kotiinsa, sovitettiin virhe raahaamalla lihasvoimin määrämittainen lituskainen kivi koululle. Meille uskoteltiin, että lituskakiviä tullaan käyttämään koulun pihan kiveämiseen.   En ole kuullut, että vastaavaa pedagogista menetelmää olisi käytetty muualla maailmassa. Ja nykyäänhän lapsiasiamies ja Euroopan ihmisoikeuskomissio puuttuisivat asiaan. Sen sijaan 60-luvulla Kärkkäälässä elettiin kurissa ja nuhteessa ja mikäli jokin oppilas olisi valittanut kivenraahausasiasta, hän olisi saanut selkäänsä myös kotonaan.   Olen joskus kirjoittanut, ettei lapsityövoimalla koululle raahattuja kiviä otettu hyötykäyttöön, vaan että ne heitettiin haaskuuseen, mutta yllä oleva kuva nykyisestä koulun pihasta osoittaa säälimättömästi minun syyllistyneen tapani mukaisesti ropakantaan. Kyllä ne kivet palvelevat hyötykäytössä parhaimmillaan vielä tuhansia vuosia.   Kommentit (0) Mamma mia mika tattivuosi 09.09.2014, 18:07   "Mamma mia mika tattivuosi " otsikoi Hesari kymmenisen vuotta sitten tattikeisari Dallavallesta kertovan juttunsa. Tänä syksynä näyttää jälleen olevan tuollainen mamma miamainen-tattivuosi. Metsämme ovat tällä hetkellä täynnä aika hyväkuntoisen näköisiä tatteja. Ihan tulee mieleen se asia, että lukioaikaan yritin jukertaa vuoronperään äidinkielen tunneilla ainetta joko aiheesta "metsiemme mätänevät miljoonat" tai sitten "turve, kotimainen energianlähde", mutta kummastakaan aiheesta ei syntynyt lasta eikä mitään muutakaan.   En ole tattimiehiä, sillä tattien mättäminen koriin tuntuu pelkästään työnteolta, jota olen aina vierastanut. Sen sijaan kanttarellien jäljittämisestä pidän, koska siinä on aarteen etsimisen tuntua. Nytkin samosin pidennetyn viikkovapaan yhteydessä kymmeniä kilometrejä keltavahveroiden jäljillä ja sain niitä kasaan kolme litraa; tatteja olisi tullut samalla vaivalla kolmesataa litraa. Kun kuivatin neljän päivän työni hedelmät, mahtuivat ne puolen litran pakasteastiaan.   Mutta hirvikärpäsiä poimin nahkastani selvästi yli kolme litraa. Tänä syksynä niitä on valtavasti. Olisiko niin, ettei Suomen metsiin ole vielä kehittynyt hirvikärpäsille luonnollista vihollista, joten ne saavat lisääntyä estoitta.Hallituksen pitäisi kiireesti hankkia maahamme hirvikärpäsiin erikoistuneita hyönteissyöjälintuja. Perinteiset hyönteissyöjämme eivät osaa syödä hirvikärpäsiä.    Ennen monet maamieheni olivat erheellisesti sitä mieltä, ettei idästä tule mitään muuta hyvää kuin aurinko ja että kaikki muu pitäisi ottaa vastaan tasajyvällä. Hirvikärpäset ja jättiläismäiset tappaja-ampiaiset, joita  herhiläisiksi kutsutaan, ovat uusia idän tulokkaita ja niiden osalta suhtaudun ahdasmielisten maamiesteni inhaa itää vastustaviin mielipiteisiin ymmärtävästi, vaikka en kyseisiä mielipiteitä muuten hyväksykään.   Saattaa olla niin, ettei hirvikärpäset vaivaa itärajan takana, koska siellä ei taida olla hirviä, joita hirvikärpäset tarvitsevat lisääntyäkseen. paljon olen Karjalaa kiertänyt, mutta yhtään hirveä en ole siellä nähnyt. Voi olla, että vankka karhukanta pitää hirvet ja hirvikärpäset kurissa.     Kommentit (0) Färsaaret, Gibraltar ja Ahvenanmaa 08.09.2014, 18:25   Eilen tuli helposti uni silmään sen jälkeen, kun pallo kerrankin pomppi jalkapallomaajoukkueellemme ja 50 tuhanneen asukkaan Färsaaret joutui nöyrtymään Suomelle jännittävien vaiheiden jälkeen. Onneksi vastassa oli se pienempi pohjoinen saarivaltio eikä suurempi 200 tuhannen asukkaan Islanti, joka ainakin nuorten maaotteluissa yleensä voittaa Suomen.   Em-karsinnoissa näyttää nykyään pelaavan myös Gibraltar-niminen kallionkielike. Seuraavaksi Em-turnaukseen ilmoittautuu joku öljynporauslautta, sellaisiahan upporikkaalla Norjalla on monta kpl.  Siinä vaiheessa toivottavasti myös upporikas  Ahvenanmaa innostuu asiasta.   Ahvenanmaa voisi vallan mainiosti pärjätä kansainvälisillä kentillä, koska tälle maailman onnellisimmalle saarelle on helppo värvätä hyviä ulkomaalaisvahvistuksia, kunhan vain joku upporikas laivanvarustaja, joita saarelta löytyy montakin kpl, ymmärtää ryhtyä sponsoroimaan menestyvää jalkapallomaajoukkuetta. Uskon, että Suomi-Ahvenanmaa maaottelu vetäisi Olympiastadionin täyteen katsojia. Kommentit (0)     IC	07.09.2014, 16:16
Kuopion rompepäivillä silmääni pisti myös tämä neuvostoteknologiaa edustava IC-moottoripyörä reilun 50 vuoden takaa. Muistan ajan, jolloin Kärkkäälänkin vihaiset nuoret mihet omistivat Javan, Husqvarnan, ZZ:n tia IC:n. Sellaisten selästä käsin syljeskeltiin, kiroiltiin ja joku poltti tupakkaakin. Ts. meno oli ihan helvetillistä.   Muuten kuvan ajokin työkalulaatikko näyttää olevan kiväärinpatruunalaatikko. Se sopii hyvin tuohon laitteeseen, joka oli neuvostoliittolaisen sotilassektorin tuotantoa. Kaupunki, jossa pyörää valmistettiin, jonka nimen päälle en nyt muuten pääse, kuin että nimi alkoi i:llä ja siinä oli myös c-kirjainta paljon. IC-merkki tulee varmaankin tuosta kaupungin nimestä.   IC oli kuulemma hyvä pyörä muuten, mutta se ei tahtonut lähteä millään käyntiin. Siinä taisi olla jotain sähköpuolen ongelmia. Ongelma lieveni, kun työnsi silmäneulan jonnekin, mutta sen päälle en nyt pääse, että minnekä se piti työntää. Kommentit (0)
Maailman pienin perheauto	06.09.2014, 16:07
Kuopion rompepäivillä silmääni pisti tämä luultavasti maailman pienin perheauto. Auto oli vajaan aikamiehen sylinmittainen, mutta siitä huolimatta Subaru 340, vm-59, oli suunniteltu neljälle matkustajalle. Auton paino on 450 kiloa ja nokan alla pyörii 16 hummaa. Huippunopeudeksi väitetään peräti 90 km/t, mutta epäilen, että kyseessä on urheilukielellä tuulitulos tai sitten kuljettaja on nytkytellyt vahvasti.. Olen jyrkästi sitä mieltä, ettei edes keskivertoinen savolainen pienviljelijä-metsurin vaimo mahdu yksin tuohon kopperoon. Kommentit (0)
Siirrännäiset	05.09.2014, 22:41
Ukrainan suunnalta kuuluu kerrankin hyviä uutisia, ja toivotaan, että lajitoveriemme lahtaaminen kasapäihin on vihdoinkin ainakin tauonnut vähäksi aikaa. Itse olen kyllä synnynnäinen pessimisti, vaikka tiedänkin, että pessimistit ovat yleensä väärässä.   Kun historiaa tarkastelee kiihkottomasti, huomaa, että yleensä pessimistit ovat suhtautuneet tulevaisuuteen liian toiveikkaasti.Epäilen, ettei Ukrainan sota loppunutkaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Luultavasti osapuolilta ovat paukut lopussa ja täydennyksiä hankitaan ja sen jälkeen sotimista jatketaan uusin voimin.   Uutiset kertovat siitä, että jälki on sotatoimialueella vielä pahempaa, mitä on luultu. Jos nyt jotain myönteistä pitää tapahtumien kulusta löytää, niin seudun lukemattomille  kulkukoirille on taas onnen päivät luvassa.Eri asia on tietysti se, miten Putinin hallinnon käy, kunhan Internettiin leviää valokuvia rintamalle vaihingossa eksyneistä venäläisistä asevelvollisista, joiden suolia kulkukoirat tonkivat.  Sellaiset kuvat olivat tuttuja Tsetseenian sodan ajoilta. Myönteistä voi olla sekin, että monille siirrännäisjonossa oleville sairaille on uusia nuoria hyväkuntoisia elimiä luvassa. Ihmisen varaosakaupassa on uusi hyvä bisnes tarmokkaille liikemiehille.   Ja Putinin hallinnon kannalta myönteistä on myöskin se, ettei kukaan enää muista sitä, että muutama viikko sitten jokin Haagin välitystuomioistuin määräsi Venäjän maksamaan 37 miljardia euroa korvauksia edesmenneen öljy-yhtiö Jukosin osakkeenomistajille. Suurin osakkeen omistaja taisi olla Mihail Hodorkovski, joka on melkein Karjalan poika, koska hän asui vuosia Stalinin kanavan varren täysihoitolassa.   Hodorkovski ei ole Putinin kavereita ja ihmettelen, ettei hänelle ole vielä sattunut mitään tapaturmia tai yllättäviä sairastumisia. Miehessä voisi olla ainesta haastaa Putinin hallinto ja rahaakin hänellä saattaa olla Haagin välitystuomioistuimen päätöksen seurauksena riittävästi, mutta juutalaisuus saattaa olla liian suuri rasite Nyky-Venäjällä. Kommentit (0)
Eikä vieläkään saanut unenpäästä kiinni	04.09.2014, 17:15
Niin vain Susi-jengi teki inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, jotta onnistui häviämään Turkille pelissä, joka oli täysin poikiemme hallinnassa loppuhetkille saakka. Kuin ihmeen kaupalla häviäminen onnistui, kun sitä vain oikein tosissaan yritti.. Ottelun loppu oli suurta draamaa ja tuomaripeliä.   Eivät muistaneet poikamme Kärkkäälässäkin vaikuttaneen Hööpel-Aapelin ohjetta. Höpel-Aapelin näkemyksen mukaan turkkilaisellekin voi pärjätä, kun vaan muistaa pistää ensiksi. Hööpel-Aapeli oli tämän oppinut Turkin sodassa 1878-79, jossa hän väitti toimineensa vääpelinä. Kateelliset kyläläiset eivät tuota uskoneet, vaan väittivät miehen puhuvan hööpeliä eli liioittelevan vahvasti. Aapeli Airaksinen lienee elänyt Turkin sodan veteraaneista vanhimmaksi, ja häntä on haastateltu sotakokemuksistaan radioon 1930-luvulla. Harmi, ettei siihen aikaan lähetyksiä yleensä nauhoitettu.   Lopetan nyt hermostollisista syistä koripalloilun seuraamisen. Ihmettelen itsekin sitä, miten vakavasti suhtaudun lajiin, jota en ole ainakaan tässä elämässä  harrastanut. Suonenjoen Yhteislyseossa ei ollut niin suurta voimistelusalia, jotta koripalloilu olisi onnistunut. Itse asiassa koulussa oli kaksi pientä voimistelusalia, ilmeisesti siveellisyys syistä arkkitehti oli suunnitellut 1 kpl saleja molemmille sukupuolille.   Sen kuitenkin muistan, että opettaja Heikki Sorsa, eli Vempula, opetti meille jonkinlaista käsipallon muunnelmaa. Toinen maali oli päätyseinän puolapuu ja toinen sivuseinän ovi. Puutteellisista harrastusmahdollisuuksista huolimatta laji oli erittäin hyvä liikuntamuoto. Olen sitä mieltä, että maamme kouluissa pitäisi joka päivä pelata 15 minuuttia käsipalloa, joka kehittää ruumista ja henkeä monipuolisesti. Lajia voi harrastaa heikkolahjaisempikin yksilö, tosiin kuin vaikkapa pesä-, lento- tai jalkapalloa, joissa liikuntamuodoissa liikuntaa saavat vain ne, jotka hallitsevat lajin perustekniikan.     Kommentit (0)
Ei tullut uni silmään	04.09.2014, 16:12
Kyllä oli pahamieli ja tunnelma pilalla, kun valvoin aamupuolelle yötä yrittäen neuvoin ja kannustuksin siivittää Susi-jengimme voittoon, mutta turhaan. Ei meinannut tulla uni silmään koko yönä. Dominikaanisen tasavallan nimeä käyttänyt minulle suhteellisen tuntematon kehitysmaa voitti meidät yllättäen, mutta ansaitusti.   Kerrankin poikiemme piti olla vastustajaa pitempi joukkue ja niin ehkä olikin, mutta ilmatilaa hallitsivat siitä huolimatta Karibian saariston pojat. Kyse oli puhtaasti biologiasta. Ei kylmäverinen hevonenkaan pärjää lämminveriselle nopeudessa. Eivätkä syntyjään raskasrakenteiset poikamme pärjänneet ponnistusvoimassa vastustajan heinäsirkkamaisille mulattinuorukaisille.   Viime yönä tajusin sen, että käsipalloilu on sittenkin meikäläisten tuleva menestyslaji. Siinä pärjäävät vähän vantterammatkin ja vaikkapa persjalkaiset, mutta kovan heittokäden omaavat Suomen pojat. Ja muualla maailmassa suosittu rugbykin voisi olla meikäläisten laji. Aina kun aamuisin yritän ehtiä töihin ja joudun kiertämään koululaisbussista laskeutuvia massiivisia savolaispoikia, tulee mieleen, että he olisivat ruumiinrakenteensa puolesta synnynnäisiä rugbyn pelaajia.   Ihan samanlaisia tyyppejä löytyy myös Etelämeren kaukaisilta saarilta ja vaikka nämä saarivaltiot ovat pieniä, menestyvät ne hyvin rugbyn MM-kisoissa. Ja mikä merkillisintä, niin ainakin Nauru- ja Vitsi-saarten edustajat vilisevät suomalaisen korvaan tutuilta kuulostavia sukunimiä ja pelaajia, jotka muistuttavat ulkoisilta ominaisuuksiltaan keskiverto savolaisia, vaikka ovatkin ymmärrettävästi päivettyneempiä. Sielläpäin tavallisimpia sukunimiä ovat nimittäin Aho ja Ahola. Saattaa hyvinkin olla, että suomalais-ugrilaiset kansat ovat levinneet huomattavasti laajemmalle, mitä tähän asti on luultu. Kommentit (0)