IC
|
07.09.2014, 16:16
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
![]() Kuopion rompepäivillä silmääni pisti myös tämä neuvostoteknologiaa edustava IC-moottoripyörä reilun 50 vuoden takaa. Muistan ajan, jolloin Kärkkäälänkin vihaiset nuoret mihet omistivat Javan, Husqvarnan, ZZ:n tia IC:n. Sellaisten selästä käsin syljeskeltiin, kiroiltiin ja joku poltti tupakkaakin. Ts. meno oli ihan helvetillistä. Muuten kuvan ajokin työkalulaatikko näyttää olevan kiväärinpatruunalaatikko. Se sopii hyvin tuohon laitteeseen, joka oli neuvostoliittolaisen sotilassektorin tuotantoa. Kaupunki, jossa pyörää valmistettiin, jonka nimen päälle en nyt muuten pääse, kuin että nimi alkoi i:llä ja siinä oli myös c-kirjainta paljon. IC-merkki tulee varmaankin tuosta kaupungin nimestä. IC oli kuulemma hyvä pyörä muuten, mutta se ei tahtonut lähteä millään käyntiin. Siinä taisi olla jotain sähköpuolen ongelmia. Ongelma lieveni, kun työnsi silmäneulan jonnekin, mutta sen päälle en nyt pääse, että minnekä se piti työntää. |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Maailman pienin perheauto
|
06.09.2014, 16:07
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
![]() Kuopion rompepäivillä silmääni pisti tämä luultavasti maailman pienin perheauto. Auto oli vajaan aikamiehen sylinmittainen, mutta siitä huolimatta Subaru 340, vm-59, oli suunniteltu neljälle matkustajalle. Auton paino on 450 kiloa ja nokan alla pyörii 16 hummaa. Huippunopeudeksi väitetään peräti 90 km/t, mutta epäilen, että kyseessä on urheilukielellä tuulitulos tai sitten kuljettaja on nytkytellyt vahvasti.. Olen jyrkästi sitä mieltä, ettei edes keskivertoinen savolainen pienviljelijä-metsurin vaimo mahdu yksin tuohon kopperoon. |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Siirrännäiset
|
05.09.2014, 22:41
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kun historiaa tarkastelee kiihkottomasti, huomaa, että yleensä pessimistit ovat suhtautuneet tulevaisuuteen liian toiveikkaasti.Epäilen, ettei Ukrainan sota loppunutkaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Luultavasti osapuolilta ovat paukut lopussa ja täydennyksiä hankitaan ja sen jälkeen sotimista jatketaan uusin voimin. Uutiset kertovat siitä, että jälki on sotatoimialueella vielä pahempaa, mitä on luultu. Jos nyt jotain myönteistä pitää tapahtumien kulusta löytää, niin seudun lukemattomille kulkukoirille on taas onnen päivät luvassa.Eri asia on tietysti se, miten Putinin hallinnon käy, kunhan Internettiin leviää valokuvia rintamalle vaihingossa eksyneistä venäläisistä asevelvollisista, joiden suolia kulkukoirat tonkivat. Sellaiset kuvat olivat tuttuja Tsetseenian sodan ajoilta. Myönteistä voi olla sekin, että monille siirrännäisjonossa oleville sairaille on uusia nuoria hyväkuntoisia elimiä luvassa. Ihmisen varaosakaupassa on uusi hyvä bisnes tarmokkaille liikemiehille. Ja Putinin hallinnon kannalta myönteistä on myöskin se, ettei kukaan enää muista sitä, että muutama viikko sitten jokin Haagin välitystuomioistuin määräsi Venäjän maksamaan 37 miljardia euroa korvauksia edesmenneen öljy-yhtiö Jukosin osakkeenomistajille. Suurin osakkeen omistaja taisi olla Mihail Hodorkovski, joka on melkein Karjalan poika, koska hän asui vuosia Stalinin kanavan varren täysihoitolassa. Hodorkovski ei ole Putinin kavereita ja ihmettelen, ettei hänelle ole vielä sattunut mitään tapaturmia tai yllättäviä sairastumisia. Miehessä voisi olla ainesta haastaa Putinin hallinto ja rahaakin hänellä saattaa olla Haagin välitystuomioistuimen päätöksen seurauksena riittävästi, mutta juutalaisuus saattaa olla liian suuri rasite Nyky-Venäjällä. |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Eikä vieläkään saanut unenpäästä kiinni
|
04.09.2014, 17:15
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Eivät muistaneet poikamme Kärkkäälässäkin vaikuttaneen Hööpel-Aapelin ohjetta. Höpel-Aapelin näkemyksen mukaan turkkilaisellekin voi pärjätä, kun vaan muistaa pistää ensiksi. Hööpel-Aapeli oli tämän oppinut Turkin sodassa 1878-79, jossa hän väitti toimineensa vääpelinä. Kateelliset kyläläiset eivät tuota uskoneet, vaan väittivät miehen puhuvan hööpeliä eli liioittelevan vahvasti. Aapeli Airaksinen lienee elänyt Turkin sodan veteraaneista vanhimmaksi, ja häntä on haastateltu sotakokemuksistaan radioon 1930-luvulla. Harmi, ettei siihen aikaan lähetyksiä yleensä nauhoitettu. Lopetan nyt hermostollisista syistä koripalloilun seuraamisen. Ihmettelen itsekin sitä, miten vakavasti suhtaudun lajiin, jota en ole ainakaan tässä elämässä harrastanut. Suonenjoen Yhteislyseossa ei ollut niin suurta voimistelusalia, jotta koripalloilu olisi onnistunut. Itse asiassa koulussa oli kaksi pientä voimistelusalia, ilmeisesti siveellisyys syistä arkkitehti oli suunnitellut 1 kpl saleja molemmille sukupuolille. Sen kuitenkin muistan, että opettaja Heikki Sorsa, eli Vempula, opetti meille jonkinlaista käsipallon muunnelmaa. Toinen maali oli päätyseinän puolapuu ja toinen sivuseinän ovi. Puutteellisista harrastusmahdollisuuksista huolimatta laji oli erittäin hyvä liikuntamuoto. Olen sitä mieltä, että maamme kouluissa pitäisi joka päivä pelata 15 minuuttia käsipalloa, joka kehittää ruumista ja henkeä monipuolisesti. Lajia voi harrastaa heikkolahjaisempikin yksilö, tosiin kuin vaikkapa pesä-, lento- tai jalkapalloa, joissa liikuntamuodoissa liikuntaa saavat vain ne, jotka hallitsevat lajin perustekniikan. |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Ei tullut uni silmään
|
04.09.2014, 16:12
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kerrankin poikiemme piti olla vastustajaa pitempi joukkue ja niin ehkä olikin, mutta ilmatilaa hallitsivat siitä huolimatta Karibian saariston pojat. Kyse oli puhtaasti biologiasta. Ei kylmäverinen hevonenkaan pärjää lämminveriselle nopeudessa. Eivätkä syntyjään raskasrakenteiset poikamme pärjänneet ponnistusvoimassa vastustajan heinäsirkkamaisille mulattinuorukaisille. Viime yönä tajusin sen, että käsipalloilu on sittenkin meikäläisten tuleva menestyslaji. Siinä pärjäävät vähän vantterammatkin ja vaikkapa persjalkaiset, mutta kovan heittokäden omaavat Suomen pojat. Ja muualla maailmassa suosittu rugbykin voisi olla meikäläisten laji. Aina kun aamuisin yritän ehtiä töihin ja joudun kiertämään koululaisbussista laskeutuvia massiivisia savolaispoikia, tulee mieleen, että he olisivat ruumiinrakenteensa puolesta synnynnäisiä rugbyn pelaajia. Ihan samanlaisia tyyppejä löytyy myös Etelämeren kaukaisilta saarilta ja vaikka nämä saarivaltiot ovat pieniä, menestyvät ne hyvin rugbyn MM-kisoissa. Ja mikä merkillisintä, niin ainakin Nauru- ja Vitsi-saarten edustajat vilisevät suomalaisen korvaan tutuilta kuulostavia sukunimiä ja pelaajia, jotka muistuttavat ulkoisilta ominaisuuksiltaan keskiverto savolaisia, vaikka ovatkin ymmärrettävästi päivettyneempiä. Sielläpäin tavallisimpia sukunimiä ovat nimittäin Aho ja Ahola. Saattaa hyvinkin olla, että suomalais-ugrilaiset kansat ovat levinneet huomattavasti laajemmalle, mitä tähän asti on luultu. |
maanantai 22. syyskuuta 2014
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
Erittäin
epäonnistunut laukaus eli tussu
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Nykyaikana jalkapallo-otteluiden tv-selostukset
ovat yleensä ärsyttävää alatyylistä rääkymistä. Toisin oli vuosikymmeniä
sitten, jolloin Aulis Virtanen selosti musta-valkeana näkyviä Englannin
liigan otteluita. Silloin harvoin kun nähtiin maali, Virtanen totesi
rauhallisesti, että "siellähän se sitten on" ja sen jälkeen kuuli,
kun hän imaisi Boston-merkkistä savukettaan. Nykyään maalin syntyessä
selostaja rääkyy kuin eläin.
Kuopion Keskuskentällä on sen sijaan toisin.
Sieltä otteluita selostetaan jollekin taivaskanavalle, jonka nimestä en ole
päässyt selvyyteen. Istun muiden asiantuntijoiden tavoin ihan selostamon
vierellä ja salakuuntelen selostusta, joka on ihan asiallista; joskus vähän
liiankin asiallista.
Viime pelissä selostaja totesi herrasmiesmäisen
sivistyneesti, että kentällä nähtiin juuri hyvin epäonnistunut laukaus,
kuten nähtiinkin. Silloin eräs vierellä ollut palloiluasiantuntija kääntyi
selostamoon päin ja huusi niin kuuluvalla äänellä, että se varmasti kantautui
kotikatsomoihinkin, että "tiällä savossa tuo on tussu", kuten se
onkin. Yleiskielessä tuolla sanalla voi olla muitakin merkityksiä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Dynamon
muistelmista
|
12.08.2014, 18:30
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Muistelen lukeneeni eilen mainituista
panssarivaunumiesten kypäriin sonnustautuneista venäläiskiekkoilijoista Aarne
"Dynamo" Honkavaaran muistelmista. Samasta kirjasta jäi mieleeni
myös se, että kun suomalaiset kohtasivat ensimmäisen kerran
Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen 1950-luvulla, meikäläiset
päättivät, että peli voitetaan sillä yksinkertaisella taktiikalla, että aloitukset
otetaan niin kovaa, että vastustajan tökerönnäköiset mailat katkeavat.
Neuvostoteollisuus ei ollut vielä silloin
onnistunut kehittämään laadukkaita pelivälineitä. Mutta suomalaisten
taktiikka ei toiminut. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaisilta oli
katkennut 12 mailaa, mutta venäläisiltä ei ensimmäistäkään. Karjalan mäntyyn
on Suomi ennenkin törmännyt kohtalokkaasti. Luultavasti naapurin mailat
olivat Sortavalan jääkiekkomailatehtaan valmisteita. Se oli aikoina alansa
suurin kombinaatti maailmassa. Mailoissa luki ihan meikäläisillä kirjaimilla
"Karjala". Itsekin ostin sellaisen pelivälineen Neuvostoliiton
konkurssipesästä 90-luvun alussa noin kolmella markalla.
Myöhemmin Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue
siirtyi käyttämään suomalaisia Toronto-merkkisiä mailoja. Alkuaikoina niitä
pidettiin niin arvokkaita, että joka miehelle ei riittänyt omaa
pelivälinettä, vaan mailoja vaihdettiin samalla kuin miehiä. Muistelenkin,
että vaikka haalistuneet punanutut hallitsivat kiekkokaukaloa suvereenisti
vuosikymmeniä, niin erityisen hyviä laukojia he eivät olleet. Ilmeisesti
kalliita mailoja piti säästää.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Aivovaurio
|
11.08.2014, 19:09
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kyllä ei ollut pelaajan hengenlähtö kaukana
eilisessä Kups-Rops-pelissä. Kupsin ja Ropsin pelaajat löivät heti pelin
alussa päänsä vastakkain niin, että Rovaniemen mies oli minuutteja ihan
toistaitoisena. Tajuihin palattuaan hän alkoi painimaan
tasapäisesti lääkintämiesryhmän kanssa, joka yritti pitää
loukkaantuneen paikoillaan. Ilmeisesti aivotärähdyksen saanut halusi jatkaa
pelaamistaan.
Viisi lääkintämiestä tarvittiin vahvan Lapin
miehen hillitsemiseen. Tämä ei ole kuitenkaan maailmanennätys. Muistelen,
että 60-luvun ammattinyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari Sonny Listonin
rauhoittamiseen tarvittiin peräti seitsemän poliisia.
Lopulta Keskuskentän draama päättyi
siihen, että pelipaikalle kiisi kaksi ambulanssia ja yksi
pelastushelikopteri varmisti tilannetta ilmasta käsin.. Lehtitietojen mukaan
puolustaja Jarkko Lahdenmäki selvisi pahannäköisestä tilanteesta muutaman hampaan
menetyksellä. Eilen vielä Internetissä puhuttiin siitä, että miehen
kasvoluita olisi murtunut, mutta se tieto ei onneksi pitänyt paikkaansa.
Tästä linkistä voi katsoa tapahtuman lyhennetyn ja siistityn version:
Pelästyin eilen, että Jallu Rantasen tapaus
tasan 20 vuoden takaa uusiutui. Silloin satakiloinen Jallu törmäsi Kupsin
maalivahti Ville Vahlaan, joka ei ollut pieni mies hänkään, seurauksella,
että Jallun kallo murtui ja hengenlähtö olisi ollut lähellä, ellei Kuopiossa
olisi ollut yliopistollinen keskussairaala. Vahla menetti tapauksessa
poskihampaansa.
Olen vahvasti sitä mieltä, että
työsuojelupiirin on määrättävä jalkapalloon on kiireesti kypäräpakon. Nykyään
melkein joka ottelussa näkee aivotärähdyksen aiheuttavia tällejä.Ne saattavat
aiheuttaa pysyvän aivovaurion.
Kun Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue
50-luvulla saapui ensimmäisen kerran Suomeen, ihmettelivät meikäläiset
vieraiden käyttämiä panssarivaunumiesten kypäriä. Juuri sellaisia voisivat
nykyiset jalkapalloilijat alkaa käyttämään. Ne eivät haittaisi ainakaan
paljoa pukkaamista.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Amerikan avut
|
10.08.2014, 17:09
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kuopion kaupunkilehdestä paljastui, että olen
kirjoittanut taas ropakantaa. Ei ole kymmenottelun tuore Suomen mestari
Thomas Barrineau vähimmässäkään määrin Savon poekia, kuten joskus epäilin.
Sikäli kirjoitukseni osui oikeaan, että Barrineaun isä on amerikkalainen,
mutta äiti onkin Kouvolan tyttöjä eikä Savon. Jostain syystä mies vain haluaa
edustaa kuopiolaista urheiluseuraa. Ymmärrän hänen valintaansa pitkälle.
Itsekin valitsisin mieluummin kuopiolaisen seuran, koska Kouvola on maamme
toiseksi ankeimman näköinen kaupunki; tosin sekin vaikuttaa selvästi
Seinäjokea viihtyisämmältä.
Barrineau on niitä Amerikan apuja, joiden
avulla Suomen urheilu on nousemassa maailman huipulle. Veikkaan, että neljän
vuoden kuluttua Suomi pelaa koripallossa mm-kisojen loppuottelussa Usa:a
vastaan. Nimittäin silloin ovat kaikki amerikkalais-suomalaiset pitkästi
kolmattametriset Murphyn veljekset kasvaneet jo täyteen pituuteensa. Lisäksi
Hesarissa kerrottiin eilen ilmeinen mätäkuun uutinen, että NBA-tähti Drew
Gooden, jonka äiti on suomalainen, olisi tulossa vahvistamaan jo tämän
syksyn mm-kisoihin Susijengiämme. Tiettävästi näihin kisoihin hän ei
ehdi, mutta varmasti seuraaviin.
Lisäksi olen kuullut, että Usa:ssa on
varttumassa äärimmäisen lupaava koripalloilija, jonka äiti on eräästä
pienestä suomalaisesta kaupungista. Se uutinen ei ole yllätys. Nimittäin jo
parikymmentä vuotta sitten minulle kerrottiin, että eräässä pienessä
suomalaisessa kaupungissa eräs sikäläisen koripallojoukkueen jenkkivahvistus
kyselee kadulla vastaantulevilta neitosilta, josko neiti lähtisi opastamaan
häntä pesukoneen käytössä, joka on hänelle vierasta mallia. Ilmeisesti joku
neitonen on lähtenyt opastamaan pesukoneen käyttöä ja niinpä Susijengillemme
on nyt kasvamassa Amerikassa oikea supervahvistus.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Entinen
ammattilaisjalkapalloilija
|
09.08.2014, 18:50
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Vaan kyllä kaatui taas suomalainen
jalkapalloilu eteenpäin. Hjk kohtasi maailman parhaan jalkapallojoukkueen,
eli Fc Barcelonan, joka on mielestäni Saksan maailmanmestaruuden voittanutta
maajoukkuetta parempi yhdistelmä ja laskujeni mukaan Barcelonan maalivahti
torjui ottelussa helsinkiläistä virkaveljeään enemmän ja kulmapotkutkin
menivät jokseenkin tasan.Jos nyt hakemalla pitää etsiä vikaa helsinkiläisten
pelistä, niin vastustaja teki kuusi maalia eikä Hjk yhtään. Mutta yllättävän
pieni oli joukkueiden välinen tasoero.
Peliä seuratessani muistelin Kärkkäälän ja
Rieponlahden kansakoulujen välistä ottelua Rieponlahdessa vuonna 1967 ja
mielestäni Hjk:n ja Barcelonan välinen tasoero oli suunnilleen samaa luokkaa
kuin Kärkkäälän ja Rieponlahden koulujen. Tosin sen pelin Kärkkäälä voitti
luvuin 13-0, mutta selitys maalirunsauteen on se, että kärkkääläiset olivat
barcelonalaisia kliinisempiä viimeistelijöitä.
Muistan aivan selvästi tehneeni seitsemän
pörsää, Kainulais-Esko teki neljä ja Piplian Pekka yhden, mutta sitä
kolmannentoista maalin tekoa enkä sen tekijää muista, vaikka olen asiaan
vuosikymmeniä päivittäin pohtinut. Ilman muuta tuo tekemäni seitsemän maalia
on tähänastisen elämäni suurin saavutus ja ihmettelen sekä paheksun sitä,
ettei Lakimiesmartikkeli ole asiaa huolinut sivuilleen vaikka martikkelin
sivuille huolittiin se, että olen suorittanut 50 metrin uintimerkin vuonna
1967.
Kahdeksannenkin maalin olin lähellä tehdä,
muistan senkin aivan selvästi. Kyseessä olisi vielä ollut suoraan
kulmapotkusta komeasti päällä tehty täysosuma, mutta pikkuisen pallo meni
yläkulman ohi, koska päässäni oli lippalakki, joka vaikeutti oikeaoppisen
pääpuskun suorittamista. Mainittakoon, että olin puskea pallon omaan maaliin.
Nykyään huippujalkapalloilijat eivät enää käytä päähineitä, vaikka
päävammojen ehkäisemisen vuoksi se voisi olla aivan perusteltua.
Selitys kärkkääläisten loistavaan
peliesitykseen oli se, että Opettaja-Ville lupasi ennen peliä markan jokaisen
maalin tekijälle. Se oli iso raha siihen aikaan. Siihen aikaan ei ymmärretty,
että markka maalilta vaaransi meidän amatööriyden. Niinpä tajusinkin tuossa
ottelua telkkarista katsellessani, että minäkin olen sitten entinen
ammattilaisjalkapalloilija, vaikka en ihan Keski-Euroopan rahakentille asti
koskaan suoriutunutkaan.
|
Muodonmuutos
|
08.08.2014, 18:08
|
Aluksi vaikutti jo uhkaavasti siltä, että tilaisuus peruuntuu, koska Sirpa Kähköstä ei näkynyt missään, vaikka laskettu aika lähestyi. Sitten muudan Sofi Oksasen näköinen nainen nousi eturivistä ylös ja kertoi olevansa Sirpa Kähkönen. Kirjailija Kähkönen on kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Hän itse perusteli muodonmuutostaan sillä, että hän täyttää lähiaikoina 25 vuotta ja päätti juhlistaa merkkipäiväänsä muodonmuutoksen merkeissä. Nyt tuntuu vahvasti siltä, että Sirpa Kähkönen tulee olemaan vahva ennakkosuosikki seuraavaa Finladia-palkintoa jaettaessa. Itä-Suomessa on koko joukko muitakin erinomaisia naiskirjailijoita, mutta menestyskirjailijoita heistä ei ole tullut, koska he järkijään ovat olleet liian reiteviä ja perseviä sekä liian vähän rintavia noustakseen aivan kirjallisuutemme terävimpään kärkeen. Mutta uudistuneessa Sirpa Kähkösessä on ainesta vaikka mihin. Kirjailija Kähkönen piti erinomaisen mielenkiintoisen esitelmän illan aiheesta ja pyysi lopuksi yleisöä käyttämään puheenvuoroja. Heti pyysi eräs vanhaherra puheenvuoroa ja heti hän sen myös sai. Vanhanherran mukaan kirjailija Sirpa Kähkösellä on ihanat hiukset, joka puheenvuoro sai kirjailijan vienosti punastumaan. En tunne kyseistä vanhaaherraa, mutta ikänsä puolesta hän saattoi olla Tuntemattoman sotilaan Rahikainen. |
|
Hänen Majesteettinsa salaisen agentin poika
|
07.08.2014, 18:34
|
Luin tuossa kirjan nimeltään Hänen Majesteettinsa agentit, joka kertoo Suomessa toimineista brittivakoilijoista. Yksi merkittävimmistä oli Rex Bosley, joka toimi täällä agenttina vuosikymmeniä. Hän oli mm. presidentti Kekkosen hyvä kaveri. Rex Bosley oli erittäin miellyttävä herrasmies, siis aivan kuten hänen heinolalainen poikansa Anthony. Suomessa toimineet Hänen Majesteettinsa agentit eivät edes yrittäneet kunnolla salata työnsä luonnetta, mutta tämä seikka ei estänyt heitä ujuttautumasta maamme silmäätekevien ystäviksi; pikemminkin näiden jännittävien herrasmiesten seuraan oli tunkua. Jostain syystä brittivakoojista pidettiin kyseenalaisesta ammatista huolimatta. Kuulemma vielä nykyäänkin Iso-Britannian suurlähetystön vakoilupäälliköllä on kutsuilla tapana esitellä itsensä vakoilupäälliköksi, mutta samalla hän myös ystävällisesti pyytää, ettei asiaa kerrota kenellekään. |
|
Varaslähdöt
|
06.08.2014, 19:09
|
Tiivis aikataulu olisi tuonut kentälle paljon lisää katsojien mielenkiintoa lisäävää säpinää. Vallan mainiosti turhan tuntuisia alkukilpailuja varsinkin monissa heitto ja hyppylajeissa voisi radikaalisti vähentää; minultakin jäi naisten kiekon toinen karsintaryhmä, joka aloitti torstai-iltana klo 21.30 katsomatta. Jos joihinkin lajeihin on tulossa liikaa kilpailijoita, niin karsintakilpailut voitaisiin järjestää jo ennen varsinaisia SM-kisoja. Uudistus saattaisi myös parantaa kilpailujen tulostasoa. En muuten nähnyt kisoissa yhtään vilppilähtöä, vaikka startteja oli kymmeniä. Se lienee alallaan Kalevan kisojen ennätys. Ennen, jolloin varaslähdön ottaja suljettiin kilpailusta vasta toisen tai kolmannen aavistuksen jälkeen, pikamatkojen startit olivat tuskastuttavaa seurattavaa. Nykyään kilpailija suljetaan kisasta jo ensimmäisen varaslähdön jälkeen ja se on katsojaystävällinen ratkaisu. Luulen kuitenkin, etteivät kymmen- ja seitsenottelijoiden säännöt ole tässä suhteessa vielä näin ankarat. Muistelen muuten kuulleeni, että vuoden 1960 Rooman olympialaisissa Armin Haryn voittaman satasen kilpailussa olisi otettu peräti viisi varaslähtöä, mutta ainakaan Internetistä en löydä tälle huhupuheelle vahvistusta. Valitettavan usein totuus ja hyvä tarina ovat ristiriidassa. |
|
Susijengi
|
06.08.2014, 19:11
|
Ei pärjännyt Susijengimme eilen Liettualle, vaikka hyvin taistelikin. Kuitenkin kovasti on koripallo mennyt eteenpäin maassamme. Kaivoin tuossa esille koripallon EM-kisojen ottelutulokset vuodelta 1939. Liettua voitti Suomen 112-2, Latvia 108-7 ja Viro 91-1. Liettua voitti silloin Euroopan mestaruuden, Latvia oli toinen, Viro viides ja Suomi jäi jostain syystä viimeiseksi. Luulen, että tuo Liettua-Suomi-pelin lopputulos voi olla alallaan maailmanennätys. Ja luulen myös, että kun Suomi sai Viroa vastaan vain yhden vaivaisen pisteen, niin ei sekään ole ihan tavallista koripallokentillä. En oikein ole perehtynyt koripalloilun saloihin, mutta luulen, ettei Suomen koripallomaajoukkueella ollut vuoden 1939 EM-kisoissa ollenkaan maalivahtia. Vaikuttaa vahvasti siltä, että vähäväkiset baltialaiset heimoveljemme ovat meitä huomattavasti palloilullisesti lahjakkaampia kansainvälisissä pallopeleissä eli koripallossa, jalkapallossa ja käsipallossa. Suomi on kuitenkin onneksi maailman paras pesäpallomaa. Tämäkään ei ole aina ollut itsestään selvyys. Suomi voitti Viron maailman ensimmäisessä pesäpallomaaottelussa vuonna 1932 lukemin 14-3 ja meikäläiset voittivat muutaman seuraavankin maaottelun selvästi. Kuitenkin sitten 1935 tuli kotikentällä takkiin 3-4, kuten oheinen uutinen todistaa. Tosin minulla on tunne, ettei Suomella ollut sillä kertaa ihan paras A-joukkue tulessa. http://www.mrasilainen.com/pdf/Eesti_LP.pdf |
|
Nikolai Causescu
|
04.08.2014, 18:39
|
Kymmenottelu on läheltä seurattuna vaikuttava laji. Varsinkin seiväshypyssä on paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun iso mies kohoaa huonolla tekniikalla monen metrin korkeuteen. Ei yhtään etukäteen tiedä, missä asennossa 90-kiloinen mies singahtaa taivaalle puhumattakaan siitä, miten päin sama 90-kiloinen mies putoaa alas ja minne hän putoaa. Tällä kertaa kuitenkin selvittiin kuin ihmeen kaupalla henkilövahingoilta. Thomas Barrineau oli selvästi joukon paras seiväshyppääjä. Itse asiassa hän on lajissa niin hyvä, että pienellä erikoistumisella voittaisi Suomen mestaruuden siinäkin. Eilen hän hyppäsi kaiken kiireen keskellä 495, vaikkakin kävi hyppynsä aikana noin 550 korkeudessa. Mainittakoon ja korostettakoon, että Em-kisarajan ylittänyt Eemeli Salomäki jäi varsinaisessa seiväskilpailussa ilman tulosta aloituskorkeudestaan 480 moninkertainen ja arvokisakävijä Jere Bergius, jonka ennätys toissa kesältä on 572, hyppäsi nyt 500. Jotain on pahasti vialla Suomen seiväsvalmennuksessa. Lupaavasta Matti Monosestakaan ei ole enää pitkään aikaan kuulunut mitään. Viimeinen asia, jonka miehestä kuulin, oli se, että hänen itseoppinut valmentajaisänsä oli keksinyt uuden tehokkaan harjoitusmenetelmän. Matti Mononen kehitti seiväshyppääjän taitojaan juoksemalla seiväs ojossa kokonaisia ratakierroksia ja vielä kovempaa kuin kukaan maailmassa. Itselläni on maailman huonoin kielipää eikä nimimuistinikaan ole kaksinen. Tuo epätyypillinen savolaisnimi Thomas Barrineau on minulle ylivoimainen ja niinpä kutsuin kilpailun aikana miestä salaa mielessäni Nikolai Causescuksi, koska jollain nimellä häntä oli kutsuttava; jotain Romaniaan viittaavaa tuossa Barrineaussa varmaankin on. Ehkä amerikkalaisen isän, joka muuten edusti Usa:a Montrealin olympialaisten korkeuskisassa, sukujuuret ovat Romaniassa. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)