Nähtäväksi jää, avautuvatko Suomen talousongelmat jäänmurtajien avulla. Usa osti meiltä neljä murtajaa ja suunnittelupalvelut seitsemälle Amerikassa rakennettavalle murtajalle, ja se on hyvä se, mutta sitä, paljonko Suomelle maksetaan, en ole saanut selville edes tekoälyn avulla.
Neljän murtajan rakentaminen maksanee noin kaksi miljardia euroa ja ehkäpä seitsemän aluksen suunnittelusta maksetaan meille vielä vaikkapa miljardi, joten Suomen kansantuote lisääntynee murtajakaupoilla vajaa prosentin verran. Valtion budjetti on noin 80 miljardia euroa, joten murtajakaupat ovat siitä noin 4 %. Voi kuitenkin olla, että Usa:n esimerkki poikii vielä Suomelle lisätilauksia, koska epäilen, että myös Tanska, Venäjä ja Kiina varautuvat taisteluun arktisista alueista ja nekin tilaavat meiltä noita maailman parhaita jäänmurtajia.
Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin muistaa, että iloisella 1970-luvulla, jolloin uskottiin, että maailma on menossa parempaan suuntaan, entinen hyvä itänaapuri tilasi Suomesta Kostamuksen rakennuspalveluja nykyrahassa mitattuna peräti kolmella miljardilla eurolla, joka summa oli noin 10 % maamme vuoden 1980 bruttokansantuotteesta. Nykyään 10 % Suomen bkt:sta olisi noin 25 miljardia euroa.
Neuvostoliitto perusteli Kostamus-projektia sillä, että se halusi olla Suomen ystävä ja korosti sitä, että Siperiasta löytyisi kymmenen kannattavampaa rautakaivoksen paikkaa. Itse kuitenkin epäilen, että hanke oli naapureillekin menestys, koska huomasin 10 vuotta sitten Kostamuksessa käydessäni, että se näytti silloin ihan vauraalta kaupungilta venäläisen mittapuun mukaan; kauppakeskuksessakin näytti olevan vallan minkkiturkkeja myytävinä ja sellaisia ei taida naapuri Kajaanin marketeissa olla.
Minusta tuo linkistä löytyvä Kostamuksen keskustassa oleva kansojen ystävyyttä korostava patsas on ihastuttava, koska sen olen historiaa tutkiessani saanut selville, että Kekkonen inhosi venäläisiä vuoteen 1942 asti ja Kosygin inhosi suomalaisia. Kosygin oli ollut nuorena miehenä muistaakseni Pietarin Putilovin tykkitehtaalla töissä ja oppinut siellä tuntemaan suomalaisia ja ehkä jotain ikävää oli sattunut.
Minulla on paha epäilys, että suomalaiset työläiset ja talonpojat halveksivat aikoinaan jostain syystä venäläisiä, mutta kunnon porvarit ja Venäjän armeijassa palvelleet suomalaisupseerit tulivat sen sijaan venäläisten kanssa yleensä hyvin toimeen. Mannerheimkin piti kuulemma Nikolai II:n kuva yöpöydällään kuolemaansa saakka.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Kostamukseen nyt kuuluu. Tämä linkki todistaa, että ainakin yhdeksän vuotta sitten Kekkonen oli Kostamuksessa arvostettu valtiomies: https://yle.fi/a/3-9049404
