Onni Laihanen ja Toivo Manninen

Eilen mainitsemani hanuristi Onni Laihanen sävelsi mesenaattinsa Esa "Rasva" Rossin kunniaksi Esan saunapolkan, jonka hän äänitti yhdessä Toivo Mannisen kanssa. Luulen, että saunapolkka on sävelletty myös Ranta koivun alla -kappaleen tapaan Esan huvilalla Iisvedellä.

Onni Laihanen oli Irwin Goodmanin, eli Antti Hammarbergin, äidin sukua, joten epäilen Irwininkin musikaalisuuden periytyvän Laihasten puolelta. Laihanen kuoli jo 39-vuotiaana sydänkohtaukseen eikä Irwnkään elänyt paljoa vanhemmaksi.

Olinpa tässä syyllistymässä kunnianloukkaukseen. Nimittäin olin kirjoittamassa Tapio Rautavaaran muistelmissaan kertoman hanuristitarinan liittyvän Onni Laihaseen, mutta tarinan päähenkilö ei olekaan hän vaan Toivo Manninen.

Rautavaara toimi jatkosodan aikana Maaselän radion toimittajana ja kerran suoraan lähetykseen saapui esiintymään Toivo Manninen, vaikkakaan ovenpielet eivät tahtoneet riittää hanuritaiteilijalle, joka oli kännissä kuin käki.

Rautavaara talutti mestarin mikrofonin ääreen ja auttoi hänelle hanurin selkään. Sitten Tapsa kannatteli häntä henkseleistä ja haitarin hihnoista pystyssä ja kuulutti mikrofoniin, että: "Nyt esiintyy hanuritaiteilija Toivo Manninen...hän soittaa Polkan mollissa...."

Sitten kuultiinkin komeaa polkkamusiikkia. Kun lähetys päättyi ja Rautavaara irrotti otteensa Topista, tämä putosi lattialle sammuen siihen Isänmaalle kaikkensa antaneena.

Hiljennymme kuuntelemaan Onni Laihasen ja Toivo Mannisen muodostaman haitaripartion esittämää Esan saunapolkkaa, joka siis liittyy vankasti Suonenjoen Iisveden kulttuurihistoriaan.
https://www.youtube.com/watch?v=jpK_OCAQobQ

Rasva-Rossi

 Esa Rossista on yksi luku Kiveen hakatut -kirjasarjassa ja myös Yle-Areenan yksi Kiveen hakatut -ohjelma on omistettu hänelle. Tosin yksi erehdys sarjan tekijöille Antero Teroselle ja Jouko Vuolteelle on sattunut, sillä he ovat sitä mieltä, että Rossin perhe asui Iisvedellä Salmisen asemalla. Jokainen, joka yleensä jotain tietää, tietää, että Salminen on Suonenjoen syrjäkylä parikymmentä kilometriä Iisvedeltä.

Mutta haetannooko tuo pieni virhe mittään. Sen sijaan menestyvän liikemiehen Esa Rossin kesähuvila, joka toimi myös valmennuskeskuksena sekä hanuristi Onni Laihasen lepokotina, oli Iisvedellä, ja siellä Laihanen sävelsi mm. kappaleen Rantakoivun alla.

Esa Rossi oli lahjakas urheilija, velmentaja, keksijä ja liikemies. Hänessä olisi oivallinen aihe jonkun historian opiskelijan graduun ja myöskin vaikkapa paikallishistoriaan keskittyneen Syväniemen kesäteatterin näytelmään. Varsinkin, kun tuon yleensä joviaalin herran luonteeseen kuului myös kiinnostava mustapuoli, koska mielenkiintoisessa ihmisessä pitää olla myös joku särmä.

Luulenpa, että monen suuren johtajan ja varsinkin taiteilijan taustalla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sellaisia tapauksia on Suomenkin valtio-, liike- ja kulttuurielämä pullollaan. Välillä mennään ylikierroksilla ja kehitellään kaikkea suurta ja sitten välillä taas ollaan syvän masennuksen vuoksi laitoshoitokunnossa kuten Esa Rossinkin tapauksessa kävi.

Tosin korostettakoon tässä yhteydessä, että esimerkiksi presidentti J K Paasikivi ei ollut maanis-depressiivinen tyyppi, kuten väitetään. Asiasta on lääkärintodistuskin olemassa. Nimittäin KOP lähetti silloisen pääjohtajansa mielentilatutkimukseen, jotta hänet olisi voitu siirtää eläkkeelle mielenvikaisuuden vuoksi.

Lääkäri kuitenkin todisti, ettei tuleva presidentti ollut mielisairas, vaan hän kärsi pelkästään huonosta kotikasvatuksesta. Lisäksi hänellä oli sopimattomat tekohampaat, joilla oli tapana singahtaa suusta, jos pääjohtaja joutui korottamaan ääntään.

Esa Rossi sen sijaan lienee ollut selkeästi maanis-depressiivinen tapaus. Ainakin hänen tyttärenpoikansa kertoo yleensä leppoisesta papastaan seuraavaa: "Esa oli myös väkivaltainen tyyppi, joka kävi välillä jopa lepäämässä Kymppi-osastolla, suljetulla sellaisella. Sen muistan, että hän välillä ajoi perhettään takaa kirves kädessään. Nuo tapahtumat osuivat varmaan huonoihin talviin, jolloin kaikki ei sujunut, kuten Esa halusi."

Yle Areenan Kiveen hakatut -sarjan Esa Rossi jakson voi kuunnella tästä:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-62246477

Kiva

 

Suonenjokelaisen parturiliikkeen seinällä oli kuvan Kiva-suksivoiteen mainos vuodelta 1944. Kiva-voiteen kehittäjä Esa Rossi oli lahjakas urheilija, valmentaja, keksijä ja liikemies. Sotien alla hän oli maailman johtava suksivoiteiden valmistaja, parhaimmillaan hänen tehtaansa tuotti puoli miljoonaa purkkia vuodessa maailman parasta Kiva-merkkistä voidetta. 

 

Rossi ymmärsi myös markkinoinnin tärkeyden ja niinpä hän kokosi Iisvedellä treenanneeseen ammattilaistalliinsa maamme parhaat hiihtäjät. Itse hieman ihmettelen sitä, ettei Rossin sponsoroinnin katsottu vaarantavan suomalaisten huippuhiihtäjien amatööriyttä, sillä yleisurheilupuolella juoksija Paavo Nurmi joutui vaikeuksiin, vaikka salasi ammattilaisuutensa paremmin.

 

Suonenjoella on vankka yksimielisyys siitä, että sotien alla Suonenjoen Iisveden taajaväkinen yhdyskunta olisi voittanut hiihtoviestissä koko muun maailman. Siitä tosin keskustellaan, olisiko Iisveden kakkosjoukkuekin vielä voittanut muun maailman.

 

Wikipedian mukaan Rossin tallissa hiihtivät tai hänen tuotteitaan näkyvästi käyttivät ainakin Kalle Jalkanen, joka pääsi mukaan vuoden 1936 talviolympialaisiin täysin Rossin tuen avulla, Matti Lähde, Klaus Karppinen, Jussi Kurikkala, Pauli Pitkänen, Pekka Vanninen, Eino Olkinuora, Erkki Jalkanen, Pekka Niemi, Olli Remes, Olavi Alakulppi, Lauri Pitkänen, Valter Forssell, Frans Heikkinen, Erkki Penttilä, Manne Vuorinen, Aarne Valkama, Eelis Uosikkinen, Nestori Huupponen, Mikko Husu, Asser Autio ja Erkki Tamila.

 

Rossi oli mukana vuoden 1936 talviolympialaisten Suomen joukkueessa voitelumestarina. Mies itse ei ollut menestynyt hiihtourheilijana, mutta 25 000 metrin juoksussa hän saavutti SM-pronssia vuosina 1923 ja 1924.

 

Kuin lapsena ennen

Vaikka iisveteläinen opettaja Kalle Laitinen harjoittikin eilen kertomassani tarinassa kovin käsin rauhankasvatusta, niin mikään pasifisti hän ei ollut, sillä hän oli ns. vapaussoturi ja suojeluskuntaupseeri. Sanotaan, ettei musiikki tunne rajoja ja sitä vahvistaa se, että suojeluskuntaupseeri-opettaja Kalle Laitinen, joka oli kova musiikkimies, antoi epäröimättä Junkkarisen pojille laulusta täyden kympin, vaikka poikien vaari oli ollut kylän punakaartin päällikkö.

Junkkarisen pojista Erkistä tulikin musiikin ammattilainen, jolle tosin uran viitisenkymmentä ensimmäistä vuotta olivat sen verran hankalia, että hän ihan perustellusti saattoi laulaa, että "oon köyhä laulaja mä vain". Sitten Ruusuja hopeamaljassa muutti kaiken ja Ekistä tuli rikas mies.

Erkki Junkkarinen kohosi 70-luvulla sellaiseen suosioon, että ehkä vain Jalkas-Kari, joka muualla Suomessa tunnettiin Kari Tapiona ja Hesassa Klappina, pystyi myöhemmin kilpailemaan Junkkarisen kanssa kansansuosion suuruudessa. Vaikka hiihtäjä Kalle Jalkanen olikin iisveteläisiä ja Kari Tapion sukuhaaraa, niin Kari Tapio ei ollut iisveteläisiä, vaan oli syntynyt Suonenjoen kirkolla viiden kilometrin päässä Junkkarisen syntymämökistä.

Junkkarisen syntymämökki on tosi pieni ja vaatimaton. Pari vuotta sitten sitä kaupiteltiin 4000 eurolla. Myyjä lienee ollut rehellinen ihminen, koska hän myynti-ilmoituksessa kertoi, että mökki oli muuten ihan hyvä, mutta vessa puuttuu, joten se soveltuu parhaiten koirille tai poikamiehille. Tosin eiköhän ne 1920-luvulla rakennetut Iisveden sahatyömiesten muutkin mökit olleet pieniä ja sisävessattomia.

Luin joskus Erkki Junkkarisen elämänkertateoksen Ruusuja hopeamaljassa ja siinä kerrottiin tulevan laulajatähden lapsuuden olleen silloisenkin mittapuun mukaan erityisen köyhä, koska isä kuoli nuorena. Muistelen, että hän kuoli malariaan, joka on kuuman etelän maissa nykyäänkin yleinen kuolinsyy, mutta kylmässä Suomessa hyvin harvinainen sairaus. Malariaa aiheuttavat sääsket pystyivät ilmeisesti siihen aikaan elämään Suomessakin, koska 1930-luvulla meillä oli hyvin kuumia kesiä ja koska osa malariasääskistä oppi selviämään talvipakkasista majoittumalla navetoihin.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia, joka lienee lähtöisin Junkkarisen kanssa samassa pihapiirissä asuneen Lauri Jauhiaisen kynästä ja ettei vain taustalla soi iisveteläisen hanurinsoiton Suomen mestarin Aulis Turpeisen haitari: https://www.youtube.com/watch?v=4N8hfajHi34

Rauhankasvatus

Männä viikolla kokoonnuttiin Iisveden Kirin talolle kokoamaan tarinoita tämän taajaväkisen yhdyskunnan historiasta ja kuulinpa vahalta paikkakunnan asukkaalta seuraavankin jutun, joka todistaa, että rauhankasvatusta harrastettiin maamme kansakouluissa jo vuosikymmeniä sitten.

Nimittäin Vaajasalmen koulun käsityötunnilla tapasi opettaja Kalle Laitinen, jonka pojasta Kaista tuli sittemmin maamme johtava kirjallisuuden tutkija, erään viikarin veistämässä esinettä, joka ei kuulunut kansakoululaitoksen opetusohjelmaan, sillä poika kertoi tekevänsä "itelleen tussaria".

Opettaja Laitinen ei moista hyväksynyt, vaan kehoitti oppilasta tussarin sijasta veistämään äidilleen jauhokoussikan, mikä tarvekalu se sitten lieneekin. Poika vain ämpyili, kuten Savossa sanotaan ja halusi itsepintaisesti veistää itselleen tussarin.

Tilanne kärjistyi niin pitkälle, että opettaja tarttui poikaa niskasta ja alkoi hieroa tämän naamaa pulpetin kantta vasten tivaten välillä, että "tietkös itelles tussarin vai ääjilles jauhokoussikan". Rauhankasvatusta jatkettiin siihen asti, että päästiin sopimukseen siitä, että "ääjille tehhäänkin jauhokoussikka eikä itelle tussaria".

Yle Areenassa näyttää olevan herttainen juttu Iisveden Kolikkoinmäestä https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/11/18/kolikkoinmaki-savon-pispala

Noposet

Savon historiaa tutkiessani olen huomannut, että savolaisissa kansanrunoissa on yleensä humoristinen perusvire, mutta aina niin ei ole. Esimerkiksi 1860-luvun nälkävuosista runoiltiin sangen synkkään sävyyn Rantasalmella seuraavasti:

"Päivä puolessa, näläkä suolessa. Isäntä hirressä. Piika naulassa, kirnu kaulassa. Poika korvessa, kontti selässä . Piru pojan kontissa, pirun korvat pystyssä."

Rantasalmen Kolkontaipaleen kylällä, joka nimi kertonee kylästä kaiken, asuneen rutiköyhän Noposen loisperheen pojat kuitenkin selvisivät hengissä nälkävuosista. Heistä nimittäin kehittyi kerjuureissuillaan niin taitavia ja kauniisti puhuvia sanankäyttäjiä, etteivät paikkakunnan isännät raatsineet olla antamatta pojille ruokaa.

Nälkävuosista selvittyään toinen Noposen veljeksistä, joka oli nimeltään Alpo, valmistui Sortavalan seminaarissa opettajaksi, joka harrasti sivutyönään myös laulujen sanoittamista. Esimerkiksi joululaulut Kun maas´ on hanki ja Arkihuolesi kaikki heitä ovat lähtöisin hänen kynästään.

Noposten suvun tunnetuin kaunopuhuja oli kuitenkin Paavo Noponen, joka oli Alpon kerjäläisveljen pojanpoika. Paavosta tuli radion suosittu urheiluselostaja, joka äityi erityisen kaunopuheiseksi, kun hän hiihtokilpailujen yhteydessä innostui kuvailemaan Kuusamon luontoa.

Kuitenkin Paavo Noposen selostuksissa oli välillä pikkuisen savolaista vääräleukaisuutta, jonka seikan tämä ammattinyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari Sonny Listonin haastattelu todistaa:  Arkisto: nyrkkeilijä Sonny Liston Suomessa | Arkisto | Yle Areena – podcastit

Lapin kullan kimallus

Vaikka Ruotsin tappio riemastuttikin minua ja monia muitakin suomalaisia, niin hermoni eivät kestäneet seurata eilistä jääkiekkopeliä loppuun, vaan rauhoittelin hermovähiäni ja lohdutin mieltäni katsomalla dokumentin Sudanin sisällissodasta, jonka jälkeen ymmärsin, että jääkiekko ei ole kovin tärkeä asia tässä ihmisen elämässä.

Kullan kaivuusta kiinnostuneena seurasin mielenkiinnolla sudanilaisten tapaa etsiä kultaa. He nimittäin käyttävät apunaan miinaharavaa ja ihmettelen, etten Suomessa ole törmännyt moiseen menetelmään. Epäilen, että Lapin puroissa on niin paljon rautaa, ettei miinaharavamenetelmä kullankaivuun apuna siellä toimi.

Joskus jututin pohjoisessa erästä kullankaivajaa ja hän vakuutti, että Lapin soratonnissa on keskimäärin kaksi grammaa kultaa, jossa tiedossa saattaa olla kuitenkin puolet ns. lapin lisää. Sudanissa kultagrammasta sai 40 euroa, joka siellä on huikea summa ja varmaankin Suomessa on vähintään sama hintataso.

Niinpä nyt seuraa Pilliklupi-5-askin kanteen laatimani roknoosi siitä, miten Suomi, isiemme maa, pelastetaan. Eli jos vaikka kevyellä ympäristöystävällisellä menetelmällä ruopaistaan Lapin maaperästä metrinen pintakerros pois ja siinä esiintyvä kulta erotetaan jollain kemiallisella menetelmällä ja vaikka kullan korjuukustannukset olisivat puolet sen hinnasta, niin kyllä siitä melkoinen vauraus meille syntyy.

Alustavan laskelmani mukaan kevyelläkin ruopaisumenetelmällä Lapin noin 100.000 neliökilometrin alueelta saadaan kultaa sen verran, että jokaiselle suomalaiselle voidaan jakaa 400.000 euroa puhtaana käteen eli norjalaisten öljyrahasto, joka on 200.000 euroa asukasta kohti, kalpenee sen potin rinnalla.

Tietysti tärkeää on sijoittaa kultavarat oikein ja siinä asiassa meitä auttaa Säästöpankissa 1980-luvulla vaikuttaneen Juhani Riikosen kirja, jossa hän neuvoo aloittelevia sijoittajia. Muistelen, että Riikonen paljasti kirjassaan, että kannattaa sijoittaa varsinkin tauluihin ja että isot taulut ovat pieniä parempia sijoituskohteita.

Lapin kultaruoppausta suunniteltaessa kannattaa huomioida Sudan-dokumentissa esiteltävä eräänlainen perunannostokoneen kaltainen laite, jota sikäläiset rikkaat hyödyntävät kullan kaivuussaan. Sellaisia kannattaa hankkia Lappiinkin.

Sudan väkivallan kourissa -ohjelman voi katsoa tästä linkistä https://areena.yle.fi/1-65674175 .

Luonnonpuisto

 

Vuonna 2007 olivat suomalaisten ja silloisen hyvän itäisen naapurin suhteet vielä sillä tasolla, että uukuniemeläisetkin pääsivät turvallisesti vierailemaan rajan taakse jättämissään kylissä.

Matka todisti, että metsä on ottanut omansa takaisin. Reilussa 60 vuodessa oli esimerkiksi Ristlahden vireä karjalaiskylä muuttunut sakeaksi metsäksi. Jokunen kivijalka, omenapuu ja ruusupensas kertoivat, että ihminen on näitäkin selkosia joskus asuttanut. Arvioni mukaan heti itärajan takana oli siihen aikaan noin 10.000 neliökilometrin luonnonpuisto, jossa ihminen saattoi liikkua vain hyvin valvotusti. Pitää muistaa, että KGB ja sen seuraaja FSB ovat kaikessa kauheudessaan tehneet alkuperäisen luonnon säilyttämisen puolesta merkittäviä tekoja.

 

Meidänkin valvontaamme suoritti peräti majurin johtama upseeripartio. Hänen alaisensa, joka oli kapteenin arvoinen, kuvasi videokameralla käydyt keskustelut. Harvinaisen tunnollinen ihminen. Mieli teki sanoa, että on siinä miehellä virka. Luulisi, etteivät tekopaikkojensa kivijalkoja etsivät mummot ja papat muodosta merkittävää Venäjän valtionvastaista vaaraa. Ja sitä paitsi mummot ja papat hyvinkin mielellään olisivat vaikka kirjallisesti ja avoimesti kertoneet mielipiteensä asioista, jos heille olisi siihen annettu mahdollisuus.

 

Venäjää ei voi järjellä ymmärtää. Luulisi, että nuorilla riskeillä miehillä olisi ollut tuolla alueella tähdellisempääkin tekemistä kuin nauhoittaa, ja sitten ehkä kääntää venäjäksi, puhtaaksi kirjoittaa ja tutkia satunnaisen matkailijaryhmän keskusteluja.

 

Ehkä filmauksen perussyy on vaikkapa se, että jo siihen aikaan oli määrätty kaikki mahdolliset valtionvastaiset tilaisuudet tarkkailuun ja näin ylläpidettiin tietynlaista varovaista kansalaismielipidettä valtakunnassa. Jo Lenin sanoi, että luottamus hyvä, mutta kontrolli parempi.

 

Maantieteelle Venäjä ei mahda mitään ja valtava harvaan asuttu valtio ilman kansalaisyhteiskuntaa toiminee sitten edes jollakin tavalla kovan kurin avulla. Iivana Julma valtasi Siperian, vaikka paistoi itse välillä epäiltyjä vastustajiaan suurella paistinpannulla, Pietari Suuri valtasi Venäjälle tien merille, vaikka surmasi omin käsin epäiltyjä vastustajiaan ja Stalin valtasi puolet Euroopasta, vaikka tapatti 10 - 20 miljoonaa epäiltyä vastustajaansa.

 

Niinpä historiallisessa mielessä se, että joku rajavartioupseeri kuvaa suomalaiseläkeläisiä Karjalan metsässä, ei ole kovin huutava ihmisoikeusrikos. Filmaamisen syy saattoi jopa olla, että turistien päästäminen raja-alueelle oli 16 vuotta sitten vähän arveluttava asia Venäjällä ja meitä saatellut upseeripartio oli päättänyt varmistaa kuvaamisella selustansa. Jos joku isoviskaali nostaa haloon asiasta, voivat he nauhallaan osoittaa, ettei mitään kummempaa valtionvastaisuutta päässyt tapahtumaan.

 

Reliikit

Monilla varsinkin matkailuun panostavilla paikkakunnilla asetetaan reliikkejä, eli pyhäinjäännöksiä, näytteille satunnaisia matkailijoita houkuttelemaan. Niinpä esimerkiksi peräti kolmessa Etelä-Euroopan luostarissa on pyhäinjäännöksenä peräti Jeesus-lapsen esinahka. Geenitekniikan kehittymisen myötä tämä asia varmaankin synnyttää kokonaan uuden näkökulman Vapahtajan uuteen tulemiseen.

Kuopion kaupunginmuseossa on reliikki tarjonta vähäisempää ja kun siellä viimeksi vierailin, silmiini pistivät ainoastaan jalkapalloilija Ilmari Niskasen punaiset jalkineet, joilla hän kauden 2019 viimeisessä ja ratkaisevassa ottelussa potkaisi Kupsin mestaruuden varmistaneen voittomaalin Turun Interin verkkoon.

Olin seuraamassa peliä Kuopion torin jättiläisscreeniltä ja muistan, miten tämä tuulennopea ja juonikas savolaishyökkääjä, joka pystyi ohittamann kenet tahansa suomalaissyntyisen puolustajan, kiidätti pallon vastustajan päätyyn ja laukaisi pienestä kulmasta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, ettei Niskasta tunnettu minään maalinsylkijänä, vaan enemmänkin puhuttiin, että Illu tarvitsee repun, jotta hän saisi pelivälineen pömpelin perukoille.

Niskasen potkun jälkeen, minusta näytti, että lähetyksessä oli häiriö, koska kuva selvästi pysähtyi. Aluksi vaikutti siltä, että pallo leijailee taivaan tuuliin, mutta ei se niin tehnytkään, vaan lensi ilmassa hyvin pitkältä tuntuvan ajan ja päätyi tarkasti Interin maalin takanurkkaan.

Kukaan muu ei ollut havainnut lähetyksen häiriötä ja ei sellaista varmaan ollutkaan. Ihmismieli on vain sellainen, että erityisen jännittävässä tilanteessa aika tuntuu kulkevan äärimmäisen hitaasti. Esimerkiksi monet hengenvaarassa olleet ihmiset kertovat nähneensä tapahtuman aikana eletyn elämänsä kulkevan mielessä kuin filminauhalla.

Sellainen ajan pysähtymiskokemus minullakin oli sekä Joona Vetelin toissapäiväisen vapaapotkun että Ilmari Niskasen maalilaukauksen jälkeen.

 

Vetelin maali

Vaikka elämä, kuten ennenkin olen todennut, on vain osa jalkapalloilua, niin eilen Kupsin ja FC Lahden kohtaamisessa koin yhden elämäni suurimmista tunne-elämyksistä. Ihan ensimmäisen puoliajan lopulla Kups sai noin 20 metristä vapaapotkun ainakin osittain ottelun erotuomarin suosiollisella avustuksella, vaikkakin kotijoukkueen pelaajan kaatuminen oli niin teatraalinen suoritus, että kaatumisen Suomen mestari Loiri-vainaakin olisi sitä kadehtinut.

Poikkeuksellisesti Kuopion oma poika vahvasti lestadiolaistaustainen Urho Nissilä ei sitä ampunutkaan, vaan pallon taakse asettui Joona Veteli, joka on Kemin lahja savolaiselle jalkapalloilulle. Vetelin laukaus ei ollut mitenkään vetelä, sillä pallon liito ei kestänyt sekuntiakaan, mutta minusta aika tuntui ikuisuudelta, sillä pitkään ehdin pohtimaan, että kiertääkö ja putoaako pallo sittenkin ylänurkkaan, koska aluksi se näytti leijailevan pahasti ohi ja yli maalin.

Mutta niinhän siinä kävi, että pallo laskeutui ja kiertyi millilleen maalin ylänurkkaan ohi äimistyneen lahtelaismaalivahdin. Olen taistellut monilla jalkapallokentillä, mutta noin kaunista ylänurkkalaukausta en ole ennen nähnyt. Uskon, että Vetelin suoritusta esitellään vielä näyttävästi koko maailman mediassa ja Keski-Euroopan rahakentät tulevat vielä miehelle tutuiksi.

Joskus viime vuosituhannen puolella Kups onnistui tekemään niin näyttävän täysosuman, että sillä päästiin ainakin Eurokenttien kuukauden maalikimaraan. Muistaakseni kimarassa ensin taituroi Platini, sitten Maradona ja lopuksi kaikkein komeimmalla täysosumalla Mönkkönen.

Koosteen eilisen pelin parhaista paloista voi katsoa tästä linkistä ja kannattaa myös kiinnittää huomiota Saku Savolaisen tekemään maaliin. Harvoin näillä pohjoisilla leveysasteilla nähdään tuollaista sirkusmaista taituruutta, jollaista yleensä tavataan vain Brasilian viheriöillä. https://www.is.fi/veikkausliiga/art-2000009599675.html

Raja-aita

Alla olevassa kuvassa raja railona aukeaa. Kuva on muistaakseni täysin luvatta ja salaa sekä lakia ynnä maamme ulkopoliittisia suhteita vaarantaen napattu bussin ikkunasta Uukuniemi-seuran vuonna 2007 loistavasti järjestämällä matkalla, joka suuntautui pääasiallisesta Uukuniemen luovutetulle alueelle.

Kun Neuvostovalta romahti, pelkäsi moni uukuniemeläinen kunnan perinteistä elämänmuotoa häiritsevien kuluku-ukkojen lisääntyvän. Kuva kertoo, miksi näin ei ole käynyt. Uukuniemen korkeudella itärajan takana oli ainakin 16 vuotta sitten jämäkämpi hidaste kuin se hidaste, jota suomalaiset nyt kiireellä rakentavat rajan kriittisille alueille.

Veli venäläisten aita taisi olla peräti sähköistetty, joten ainoastaan joku huippulahjakas seiväshyppääjä pystyy sen ylittämään. Ja ehkä karhu alittamaan, mutta hirvi ei tule läpi. Varmaankin tuo kuvan aita alkaa olla nykyään elinkaarensa päässä ja koska maamme ja Venäjän suhteet ovat tällä hetkellä huonot, niin Suomi voisi esittää itänaapurille, että maiden rajalle rakennetaan yhteistyössä porukalla yksi kunnollinen yhteinen aita, koska ainakin meillä uskotaan, että hyvä aita tekee hyvät naapurit.

Entisenä heinolalaisena tuli mieleen Heinolan pojan Uuno Kailaan runo “Raja railona aukee” tämän neuvostoliittolaisen rakennustaiteen helmen nähtyäni. Mainittakoon, että Kailas, tämä tyypillinen kolmikymppisenä kuollut runoilija, joka oli harhaviettinen, tuberkuloottinen ja mielisairas, ei mielestäni ollut mikään sotahullu suursuomihörhö, vaan herkkä taiteilija, joka vaistosi ajan hengen 30-luvun alussa ja osasi aivan oikein ennustaa, että verta on näkevä aamu.

Kuvan alalaidassa vilahtaa nuoren venäläismajurin lakki. Hän toivoi, ettei hänen kasvokuviaan esitetä julkisuudessa, koska hänellä nyt sattuu olemaan sellainen virka. Se vähä, mitä pohjattoman uteliaana savolaisena ehdin häneltä kyselemään, paljasti, että olipa harvinaisen sivistynyt sotilas. Voi olla, että tämä majuri on nykyään jo kenraali, joka virka-asema on sellainen, että hän on hyvinkin saattanut selvitä hengissä Ukrainan rintamalla.

 

Joe Louis ja Hitler

Toinen maailmansota mullisti monella tapaa myös amerikkalaisten elämänmuodon. Sotalaivoja rakentavilla telakoilla oli niin huutava työvoimapula, että niin kummalliselta kuin se nykyaikana kuulostaakin, niin laivojen hitsaajaksi pikakoulutettiin naisiakin, ja koska naiset ovat luonnostaan miehiä kärsivällisempiä, he osoittautuivat hitsareina miehiä paremmiksi.

Tietääkseni tällä hetkellä on maassamme huutava hitsaajapula ja minusta kannattaisi harkita sitä, että maamme ammattikoulujen levyseppä-hitsaajalinjoille olisi oltava naiskiintiö, jonka mukaan puolet valittavista tulisi olla toista sukupuolta ja ellei sukupuolikiintiö muuten täyty, niin tarvittaessa (nais)opiskelijoita houkutellaan stipendeillä.

Ennen sotaa Usa:n etelävaltioissa oli vallalla tiukka rotusyrjintä. Valkoiset ja mustat eivät saaneet syödä samoissa ravintoloissa, käyttää samoja käymälöitä, urheilla samoissa seuroissa, käydä samoja kouluja, oleskella samalla uimarannalla tai olla vankilassa samassa sellissä eikä myöskään musta ja valkoinen voineet mennä naimisiin.

Vuodesta 1941 astui Usa:ssa voimaan laki, joka kielsi rotusyrjinnän laivatelakoilla. Siihen asti mustille oli telakoilla jopa omat portit ja mustien tuli telakalle mennessään istuttava bussin takaosassa. Tietysti mustille maksettiin myös huonompaa palkkaa.

Rotusyrjinnän kieltävä laki aiheutti väkivaltaisia protesteja valkoisten työläisten keskuudessa ja eräällä telakalla mustien työläisten ylennykset aiheuttivat rajun rotumellakan.

Kaikesta huolimatta ammattinyrkkeilyn raskaansarjan musta maailmanmestari Joe Louis ilmoittautui vapaaehtoisesti Yhdysvaltain armeijaan perustellen valintaansa: "Amerikassa on toki paljon vikoja, mutta ei mitään, minkä Hitler pystyisi korjaamaan". Se on niin sattuvasti sanottu, että luulen jonkun mainostoimiston kehittäneen tuon ajatelman.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Joe_Louis

Odota, niin palajan

Peter Englundin Marraskuu 1942 -kirjan mukaan monilla puna-armeijan sotilailla oli rintataskussaan taiteltuna jonkinlaisena amulettina Konstantin Simonovin runo Odota, niin palajan. Runon on suomentanut Terijoen hallituksen maatalousministerinä toiminut Armas Äikiä.

Tosin hän ei tehnyt maatalousministerin tehtävään liittyviä virkatoimia, kuten eivät muutkaan Terijoen hallituksen jäsenet. Wikipedian mukaan "toimittaja Yrjö Kilpeläinen eli nimimerkki Jahvetti väitti useassa pakinassaan, että Äikiä olisi halunnut kulttuuriministeriksi. Otto-Wille Kuusinen oli Jahvetin tietojen mukaan kuitenkin estänyt tämän, mikä johtui Äikiän taiteellisen ilmaisun kehnoudesta.

Jatkosodan aikana vuosina 1942–1944 Äikiä toimitti Kominternin suomenkielisiä radiolähetyksiä eli suomalaisille suunnattua Yleisradion aalloilla lähetettyä radiopropagandaa Arkangelissa ja Leningradissa. Hänellä oli tapana huudella herjoja ja kommentteja Jahvetin radiopakinoiden päälle samalla lähetystaajuudella. Radiolähetyksissä käyttämänsä värikkään kielenkäytön ansiosta Äikiä sai kansan suussa liikanimen ”Räikiä”."

Simonovin hienon runon suomentamisessa Äikiä on kuitenkin onnistunut ihan hyvin, vaikka muuten häntä ei runoilijana arvosteta. Itse muistan kuitenkin Äikiän runotuotannosta säkeen, joka kuului jotenkin niin, että "eipä kauan kestä Mannerheim-linjan sorron korsut, kun niiden päällä möyrivät puna-armeijan tankit kuin norsut".

Odota, niin palajan -runo on sävelletty ja levýtetty muutaman kerran ja parhaiten asiassa on onnistunut maamme nykyisen johtavan taloustieteilijän Timo Tyrväisen johtama Taljanka-yhtye, mutta netistä löytyy ainoastaan Ajopuut-yhtyeen sävelletty versio tästä Simonovin kauniista runosta.

Odota, niin palajan

Odota, niin palajan
Odota, se tee
Odota, kun tunnelman syksy turmelee
Odota, jos talvisää taikka kesä lie

Mielestä kun toiset jää,
unho heidät vie
Odota, kun saavu ei kirjeen lohdutus
Odota, kun muilta vei toiveet odotus

Odota, niin palajan
Torju ystävät,
jotka unohtamahan minut pyytävät

Poika, äiti, uskokoot ettei palaa mies
Ystäväni istukoot, missä loimu lies
Muistolleni viiniään, heidän juoda suo
Odota, ja vierellään älä itse juo

Odota, niin palajan
Uhmaan kuolemaa
Suomme muiden lausuvan,
joskus onnistaa

Ken ei odottanut,
hän tuskin tajuaa
Kuinka ihmiselämän saatoit pelastaa
Siitä kuinka pelastuin, muut ei tietää saa
Osasit vain toisin kuin toiset, odottaa.

https://www.youtube.com/watch?v=B-lpWABol58

 

200.000

Tänään ainakin Ukrainan laskelmien mukaan Venäjän sotilastappiot Ukrainan sodassa ylittävät 200.000 rajan. Niin kauheaa kuin se onkin, niin itseäni hämmästyttää, miten vähillä tappioilla hyökkääjä on selvinnyt. Voi hyvinkin olla, että kaatuneita on vasta noin 50.000 eli vähemmän kuin puna-armeijan Kannaksen suurhyökkäyksessä kesällä 1944.

Luen parasta aikaa ruotsalaisen Peter Englundin kirjaa Marraskuu 1942 ja siinä kerrotaan, että kun Hitler aloitti oman erikoisen sotilasoperaationsa kesäkuussa 1941, niin vuoden 1942 helmikuuhun mennessä puna-armeija oli menettänyt viisi ja puoli miljoonaa kaatunutta tai vangiksi joutunutta miestä.

Pelkästään vuoden 1941 aikana Saksan armeija otti vangiksi 3.350.000 neuvostosotilasta. Joulukuussa 1941 heistä oli hengissä enää 1.100.000 eli noin 30 %. Muut olivat menehtyneet Saksan kyynisen ja julman politiikan uhreina, jonka päämääränä oli kansanmurha nälkään näännyttämällä.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että suomalaiset, joita yleisesti pidetään sivistyskansana, saivat jatkosodassa noin 60.000 sotavankia, joista menehtyi noin kolmannes.

Lisätietoa Peter Englundin kirjasta löytyy tästä https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/aania-painajaisten-ajalta-arviossa-peter-englundin-uutuuskirja-marraskuu-1942/

Eeli Aalto

Mielenkiintoinen ihminen on 92-vuotias kuvataiteilija ja tv-dokumenttien tekijä Eeli Aalto eikä ihme, että hän on mielenkiintoinen ihminen, sillä hänen äitinsä oli Uukuniemen heränneitä ja isänsä karjalainen bisnesmies, joka kieltolakiaikaan toimi autoilijana ja tämä seikka saa minun ilmeeni mietteliääksi. Muistanpa, että Rieponlahden kyläkirjassa kerrotaan, että vaarini veli Otto Könönen harrasti liiketoimintaa ja hänellä oli myös kylän ensimmäinen auto jo kieltolakiaikaan.

Itselleni Eeli Aalto tuli tutuksi vuonna 1987, jolloin häntä haastateltiin tv:ssä Oulun teatteripäivien tapahtumien johdosta, sillä hän oli ainut, joka oli seurannut kuuluisan Jumalan teatterin esityksen loppuun asti. Kun myy yleisö oli rynnännyt karkuun siinä vaiheessa, kun Teatterikoulun pojat alkoivat syytää aitoa ihmiskakkaa katsojien silmille, oli vanha Oulun Tarmon mies vain noussut ylös ja ottanut nyrkkeilyasennon seuratakseen mielenkiintoiselta vaikuttavan performanssin loppuun asti.

Kovahermoinen Aalto vaikutti tapauksesta kertoessaan lähinnä huvittuneelta, vaikka monet kulttuuri-ihmiset pitivät Jumalan teatterin näytöstä ilkivaltana ja käytettiinpä tapauksesta ainakin sen synnyttämässä eduskuntakeskustelussa nimitystä terrorismi, vaikka tuo sana on pelottavuudessaan samaa luokkaa kuin suomen kielen pelottavimmat sanat "kosteusvaurio" ja "sinkkiarkku".

Koko Aallon suku tuntuu olevan hyvin monipuolisesti lahjakasta, koska Eeli Aallon poika Simo Aalto voitti vuonna 2000 taikureiden maailmanmestaruuden ja hänen lapsenlapsensa Saara Aalto on lähes maailmankuulu laulaja ja toinen lapsenlapsi Sari Aalto tunnettu vatsastapuhuja, mitä se sitten onkaan; ehkä hänellä on ongelmia ruoansulatuksensa kanssa, joista ongelmista hän haluaa yleisesti puhua.

Monia Eeli Aallon dokumenttielokuvia on nähtävillä Yle Areenassa ja katsoin niistä juuri 31 vuotta sitten tehdyn silloista maailmanmenoa filosofisesti luotaavan Tuhlaajapoika ja Sokrates ja ymmärsin, ettei mitään uutta auringon alla.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/03/04/tuhlaajapoika-ja-sokrates

Kalakauppias ja ennustajaukko Mikko Reponen

Täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, että kuuluiko kalakauppias Mikko Reponen Uukuniemen heränneisiin, vaikka hänen profetiansa Viipurin tuomiokirkon tuhosta muistuttaakin kovasti uukuniemeläisen unissasaarnaaja Helena Konttisen ennustuksia.

Konttinen oli Karjalassa vaikuttaneen Uukuniemen heränneiden keskeinen vaikuttajahenkilö ja ainakin tarinoiden mukaan eräät hänen ennustuksistaan toteutuivatkin, vaikkakin eräät nykyajan sielutietelijät näyttävät olevan sitä mieltä, että Konttinen ei niinkään ollut selvänäkijä vaan hysteerikko.

Viipurin tuomiokirkon tuhon kalakauppias Mikko Reponen ennusti oikein ja nähtäväksi jää, toteutuvako eräät muut hänen profetioistaan. Wkipedia kertoo Reposesta ja hänen ennustuksistaan mm. seuraavaa:

"Reponen tuli julkisuuteen 23. lokakuuta 1936, kun hän Viipurin tuomiokirkossa kesken jumalanpalveluksen ja pastori Bertel Törmävaaran saarnan aikana tuli kirkon käytävälle ja huusi lujalla äänellä: "Viipurin tuho on lähellä, kolmen vuoden kuluttua on tämä temppeli raunioina ja vieraan vallan sotajoukot marssivat kaupungin katuja." Kun poliisi tuli hakemaan häntä pois Reponen huusi vielä: "Nyt viedään Mikkoa, mutta kohta teitä kaikkia. Kirkostakaan ei jää kuin kivijalka." Ennustus toteutuikin, sillä Viipurin tuomiokirkko tuhoutui helmikuussa 1940 pommituksessa, ja Viipuri menetettiin talvisodan rauhassa. Erään tiedon mukaan tätä jumalanpalvelusta oltiin parhaillaan radioimassa, ja Mikon profetia levisi radiolähetyksen välityksellä heti kaikkialle Suomeen.[1]

Jatkosodan aikana Reposta kiellettiin palaamasta Viipuriin, sillä hänen pelättiin lietsovan saarnoillaan levottomuutta väestön keskuudessa. Sodan jälkeen 1940-luvulla Reponen kierteli Suomessa matkasaarnaajana siirtokarjalaisten keskuudessa ja muun muassa ennusti saarnoissaan, että evakot pääsisivät vielä palaamaan Karjalaan. Reponen ennusti 1947 että Kyllä Karjala saadaan vielä takaisin, vaan ei ole hänelle ilmoitettu aikaa. Nyt se saadaan lahjaksi eikä sodalla. Hän uskoi myös, että pääsisi itsekin palaamaan elinaikanaan Viipuriin ja tulisi sinne haudatuksi.

Horrossaarnaaja Helena Konttisesta Wikipedia kertoo seuraavaa enkä malta olla kertomatta, että rouvani on horrossaarnaajalle sukua ja hänkin on mielestäni perinyt saarnaamisen armolahjan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Helena_Konttinen

Käärijä ja Sätkä-Jallu

Minun, joka en ole ainakaan 50 vuoteen katsonut iskelmälaulannan EM-kisoja enkä myöskään missikilpailuja, tietooni on saatettu, että viime yönä ruotsalaiset antoivat Suomen kilpailija Käärijälle kaikki pisteensä, mutta Suomi ei ruotsalaiselle pistettäkään, joka seikka on saanut kuulema ruotsalaisten ilmeet mietteliäiksi.

Itse epäilen, että suomalaiset äänestivät nyt taktisesti, joka äänestystapa on tullut meille viime eduskuntavaaleista tutuksi ja että ruotsalaiset äänestivät suomalaisia, koska halusivat osoittaa ylivoimaisuutensa tässäkin asiassa. Tosin länsinaapuriemme ylimielistä käyttäytymistä voinee myös selittää myös kansanomaisemmallakin termillä, jota en nyt kehtaa mainita, koska lapset ja jopa naiset voivat tämän lukea.

Uukuniemellä ollaan nyt varmasti kovasti pettyneitä Käärijän EM-hopeaan, koska hänet on nettikeskustelussa otettu pitäjän omaksi pojaksi. Nimittäin Käärijän keksi ainakin uukuniemeläisten mukaan Jalmari Ahokas, jota myös Sätkä-Jalluksi kutsuttiin, sillä pula-aikana Jallu patentoi keksimänsä nerokkaan sätkäkoneen, jota Käärijäksi kutsutaan.

Keksintönsä ansiosta hänestä tuli sittemmin historian upporikkain uukuniemeläinen. Tuo sätkäkone liittyy elimillisesti myös musiikin historiaan, koska vieläkin ainakin n-----ijatsia ja nykyajan nuorison hyvin äänekästä ns. rock´n roll-musiikkia esittävät muusikot ovat kovia käärimään erilaisia sätkiä.

Käärijä ei ole ainut maailmanmaineeseen kohonnut uukuniemeläistaustainen vokalisti, koska Saara Aallon isomummo kuului Uukuniemen heränneisiin. Tästä asiasta kertoo kirjailija Eeli Aalto herttaisessa dokumenissaan Wiipurini, ja hän paljastaa ohjelmassa myöskin sen, että uukuniemeläiseen herätysliikkeeseen liittyy ennustamisen armolahja, sillä kesällä 1936 kalakauppias Mikko Reponen nousi kesken Viipurin tuomiokirkon radioidun jumalanpelveluksen todistamaan, että elleivät viipurilaiset luovu harrastamastaan ns. hauskasta elämästä, tämäkin kirkko tuhotaan neljän vuoden sisällä. Kaupunkilaiset eivät ottaneet neuvosta vaaria ja loppuhan onkin sitten sotahistoriaa.

Eeli Aallon hienon dokumentin Viipurista voi katsoa tästä linkistä  https://www.youtube.com/watch?v=XGqY3HSosfA. Minua harmittaa, etten Putinin hyökkäyssodan vuoksi varmaankaan enää tässä elämässä pääse käymään Viipurissa, joka on todella mielenkiintoinen kaupunki.

 

 

Kilju

Kun satunnainen matkailija saapuu Uuteen Valamoon, pistävät hänen silmäänsä luostarin pihapiiriin kohonneet aiv-tornien kaltaiset rakennelmat. Mutta eivät olekaan vireät munkkipojat panostaneet karjanhoitoon, vaan kyseessä olevat valtavat sammiot liittyvät päihteiden valmistukseen, sillä nykyään Valamossa keitetään viinaa ihan laillisesti.

Itse en oikein vanhana raittiusmiehenä ole perillä sammioiden käyttötarkoituksesta, mutta luulen, että niissä valmistuu kiljua, jota viinan keiton yhteydessä kutsutaan rankiksi. Vaikuttaa siltä, että viinan keiton avulla luostarin tulevaisuus on turvattu, ja nyt kun tuleva hallitus haluaa supistaa valtion apuja ja keventää verotusta, niin yksi vaihtoehto olisi, että muillekin uskonnollisille yhteisöille suotaisiin oikeus keittää ja myydä viinaa. Se varmaan myös elävöittäisi maamme hengellistä elämää.

Monet rikkaat suomalaiset hankkivat nykyään viinitiloja Ranskasta isolla rahalla, mutta siihen minulla ei ole varaa. Munkkipoikien kiljutorneja katsellessa mieleeni tuli, että sen sijaan voisin perustaa aidon savolaisen kiljutilan. En ole koskaan kiljua tehnyt, mutta enoni Riston muistokirjoituksessa Kainuun Sanomien päätoimittaja Otso Kukkonen mainitsi, että siinä oli hyvä mies, joka osasi valmistaa Rieponlahden kylän parhaan kiljun. Sen annettiin käydä muurahaispesässä ja käymisastiata kutsuttiin hellittelynimellä Pekka.

Kuolleen runoilijan haudalla

Ennen aina  ihmettelin, että minne minun sukkani ja kuulakärkikynäni oikein katoavat mystisellä tavalla. Mielestäni kyseessä saattoi olla  Rauni-Leena Luukkaisen kirjoista tuttu dematerialisoitumisilmiö. Välillä myös ajattelin, että voi ihan hyvin olla niinkin, että jossain hyvin kaukana on suuri putous ja sen takana on suuri luola, jonne kaikki sukat ja kynät vaeltavat kuolemaan tuntiessaan aikansa koittaneen, kuten seikkailukirjoissa kerrotaan norsujen tekevän.  

Mutta kun pistäydyin Heiävedellä Uudessa Valamossa, jossa muuten satunnainen matkailija saa erinoamisen hyviä munkkeja kahvin kera, minulle selvisi, että ainakin monet kynät näyttävät vaeltavan kuolemaan Pentti Saarikosken haudalle. Ainakin niitä on sinne jostain syystä kulkeutunut ainakin 1.000 kpl, kuten kuva todistaa.

Valapaton viiva

Jyrkkä rantapenkere on tällä hetkellä Uukuniemen Pyhäjärvessä sellainen, ettei kaltaiseni vanha mies, vaikka vielä aika kopsakka ukko onkin, jaksa kunnolla vetää venettä jyrkälle rantapenkereelle. Yleensä keväisin Pyhäjärven vesi on niin korkealla, että kuuluisa Kellokivi ihan tuossa lähellä on nippanappa näkyvissä, mutta nyt näkyvät Kellokiven poikasetkin, jotka yleensä kurkistavat pinnalle vasta loppukesän helteillä.

Venäjän erikoinen sotilasoperaatio, josta neuvostovastaiset tahot käyttävät nimitystä "sota", näkyy Pyhäjärven veden korkeudessakin. Viime talvena maatamme uhkasi energiapula ja niinpä järven vettä on juoksutettu poikkeuksellisen paljon tyydyttämään kansantalouden energiahuoltoa. Nähtäväksi jää, miten alhaalla vesi elokuulla on, jos tulossa on ennätyskuiva kesä.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Kuopion rantakallioissa näkyy vieläkin Valapaton viiva, joka nimitys on propagandaa, joka muistuttaa meitä tsaari Nikolai II surkeasta kohtalosta. Sortokauden alkaessa 1899 pari kymmentä vuotta ennen Nikolai II hallintokauden loppua Kallaveden vesi oli ennätysmäisen korkealla ja sen tulvan jäljet näkyvät vieläkin.

Mutta kovasti rauhallista on tällä hetkellä itärajalla. Vuosi sitten helikopterit, joista kaikki eivät olleet suomalaisia, pörräsivät jatkuvasti syistä, joita voi vain arvailla, Uukuniemen yllä, mutta enää ne eivät pörrää. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Natoon liittymisen jälkeen maamme ilmatilaa ei tietääkseni ole loukattu. Luulen, että koulukiusattu Putin tietää, ettei selvästi vahvemman kanssa kannata haastaa riitaa.

  

Ihmeori

Poistu 

aulis koivistoinen 08.05.2023 (12.58.29 UTC)click to expand contents 

Eilen taisin taas kirjoittaa ropakantaa. Nimittäin en oikein jaksa uskoa,
että rinkeleitä olisi tuotu hevospelissä Viipurin markkinoilta Uukuniemelle.
Matkaa on nimittäin noin 200 kilometriä ja ei tuollaista matkaa ajeta
hevosella ainakaan yhtä kyytiä. Tai korkeintaan se olisi saattanut ehkä
onnistua ihmeori Lupukalta, josta luin joskus Maaseudun Tulevaisuudesta.

Maaseudun Tulevaisuudessa ei ole tyhjänpäiväisiä hömppäjuttuja, vaan
asiallista tietoa sivistyneelle ihmiselle, kuten esimerkiksi juttu ori
Lupukasta, joka oli aikoinaan sankarihevonen ja ihme-epeli. Tämä vähän
luuskan oloinen ori kuljetti kieltolakiajan ankarina aikoina pirtulastin
Kemistä Rovaniemelle seitsemässä tunnissa, vaikka matkaa oli 120 kilometriä.
Tuollainen uroteko jäisi tekemättä nykyajan huippuravureilta, joilta puuttuu
ori Lupukan sitkeys.

Olen paljon ihastellut ihmislajin fyysisiä ominaisuuksia; ihminenhän on myös
fyysisiltä ominaisuuksiltaan muihin lajeihin nähden ylivoimainen, mutta ori
Lupukalle ei ihminenkään olisi pärjännyt 120 kilometrin kilpajuoksussa,
ainakaan mikäli samalla pitää vetää pirtulastia. Uskon kuitenkin, että
ihminen voittaisi hevosen vähänkin pitemmillä matkoilla ainakin ilman
pirtukuormaa. Jossain Kenian ylängöillähän sikäläiset metsästäjät juoksevat
antilooppeja kuoliaiksi. Pikamatkalla antilooppi on ylivoimainen, mutta
ultramaratonilla ihminen on parempi.

Lisätietoa sankariori Lupukasta, joka olisi patsaan ansainnut Kemin satamaan,
löytyy tästä linkistä:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/hevoset/artikkeli-1.230337

Poista  Reply...  

Tukholman profetia

Tuon eilen mainitsemani Tukholman profetian, jonka mukaan Itä-Suomi liitetään Venäjään, voi alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa kokonaisuudessaan lukea alla olevasta linkistä, mikäli hermot sen vain kestävät. Vaikka minusta profetia herättää jossain määrin epäilyksiä, niin meille itäsuomalaisille sen toteutuminen saattaisi luvata jopa parempia aikoja, mikäli historia toistaisi itseään.

Nimittäin olen ollut raivoissani Putinille ja hänen nykyiselle hullulle sotapolitiikalleen, koska kesäuukuniemeläisenä olen ollut sitä mieltä, että itärajan auki pysyminen olisi saattanut olla pelastus itärajan autioituville kylille. Nykyään, kun syksyisin kävelen Uukuniemen Värtsistä Kalasatamaan, niin mieleen väkisinkin tulee Yrjö Jylhän runo Hylätyt pihat, autiot talot.

Jos raja olisi pysynyt auki ja suhteet Venäjälle kunnossa, Uukuniemikin olisi saanut esikaupungeikseen Sortavalan ja Käkisalmen eikä Viipuriinkaan olisi ollut pitkä matka. Kioskin Mattikin muisteli, miten ennen sotia Viipurin markkinoilta tuotiin hevosilla sikäläistä rinkilää, joka oli ollut ihan suussa sulavaa, ehkä hevoskyyti antoi rinkilälle lisäaromia.

Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen se, että tsaarin vallan aikaan Suomella ja varsinkin Itä-Suomella meni ihan hyvin. Yhdestä Euroopan köyhimmästä maasta tuli sadassa vuodessa ainakin yksi maanosan sivistyneimmistä, jossa kaikki osasivat lukea. Uukuniemikin oli ihan maailman tieteellisteknisen kehityksen kärjessä, koska esimerkiksi Pyhäjärvellä puksutti maamme ensimmäinen höyrylaiva Ilmarinen.

Ja yritteliäälle itäsuomalaiselle maailman metropoli Pietari avasi suuret mahdollisuudet. Jos muuta ei keksinyt, saattoi pietarilaisille myydä multaa ja risuja. Ja rehellisiksi tunnetuille suomalaisille Pietari tarjosi hyviä työpaikkoja. Niinpä iso osa jättiläiskaupungin nuohoojista oli parikkalalaisia miehiä ja luulen, että myös rehellisiä suomalaisia ilotyttöjä arvostettiin, mutta parikkalalaisten neitosten osuutta kyseisestä ammattikunnasta en ole onnistunut vielä selvittämään.

https://taakka.net/profetia-suomen-kansalle/