Muistokappeli

Yksi selvä muisto on Donin kasakoista, jotka tsaarin armeijan sotilaina majailivat Kuopiossa noin sadan vuoden ajan. Nimittäin Isolla hautausmaalta löytyy kuvan viehättävä kasakoiden muistokappeli, jonka ovi oli vuosikymmeniä lukittuna sen jälkeen, kun Venäjän armeija vallankumouksen jälkeen jätti Kuopion.

Muistelen kerrotun, että joskus 1990-luvulla löytyi avain, jolla muistokappelin ovi saatiin auki. Olen joskus päässyt kurkistamaan tähän viehättävään rakennukseen sisälle ja silloin minulle kerrottiin, että se olisi ollut samassa kunnossa kuin vuonna 1917.

Silmääni pisti kappelissa ollut viehättävä kukkakimppu, joka minusta näytti muoviselta, mutta saattoihan se olla vaikka keramiikkaa tai peltiä. Karjalassa olen vanhoilla haudoilla nähnyt ruostuneita peltisiä kukkia ajalta ennen muovin keksimistä.

Savolaiseen kansanperinteeseen ei ole jäänyt kauhutarinoita maakuntaa miehittäneistä kasakoista, mutta Kuopion kaupungin historiikissa kerrotaan, että kaupunkilaisissa herätti pahennusta se, että tsaarin armeijan kurin löystyttyä kasakoita nähtiin hautausmaalla ryypiskelemässä ja pelaamassa korttia.

Tosin ortodoksisessa perinteessä ei liene tuomittavaa se, että hautausmaalla pelataan korttia ja juodaan vodkaa. Jossain Vienan Karjalan kalmismualla näin jopa haudan, jolle sureva leski oli jättänyt miesvainajalleen vodkapullon, tupakkatopan ja korttipakan.

Itse epäilin, että leski oli jättänyt lahjansa, jotta mahdollisen ylösnousemuksen hetkellä aviosiippa pääsisi heti mieliharrastustensa pariin, mutta minua viisaammat ovat kertoneet, ettei selityksenä ollut ylösnousemuksen odotus, vaan pelkästään sikäläinen tapa muistaa vainajia.

Tähti on syttynyt

 

Uusi kirkas tähti on syttynyt Kuopion jalkapallotaivaalle. 19-vuotias puolustaja Tony Miettinen pääsi ensimmäisen kerran avaukseen toissailtaisessa Euro-sarjan ottelussa ja teki siinä, vaikka puolustaja onkin, Kupsin voittomaalin ja syötti yhden.

 

Äärimmäisen perisavolaisesta sukunimestään huolimatta Miettinen on savolaisnuorukaiseksi epätavallisen tummahipiäinen ja voi olla, että geeniperimästä johtuen hänellä on enemmän nopeita lihassoluja kuin keskivertosavolaisella. Ennustan, että parin vuoden päästä tämä nuorimies on Suomen miestenmaajoukkueen kantava voima ja että hänellä ei ole ongelmia siirtyä Keski-Euroopan rahakentille.

 

Tummista kupsilaisista tulikin mieleeni, että olen joskus miettinyt sitä, että ovatko Donin kasakat, jotka muodostivat aikoinaan yli sadan vuoden ajan noin 10 % Kuopion väestöstä, jättäneet jälkensä kuopiolaisten geeniperimään ja tullut siihen lopputulemaan, että ainakin Kupsin riveissä on historian saatossa pelannut ainakin kaksi huomattavan tummaa vähän Viktor Klimenkon näköistä jalkapallotähteä, joiden suonissa saattoi virrata aimo annos tulista kasakkaverta.

 

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin se, että muinaisen Neuvostoliiton selvästi paras jalkapallojoukkue oli ukrainalainen Kiovan Dynamo, jonka pelaajat muodostivat myös Neuvostoliiton jalkapallomaajoukkueen rungon.

Kansainvälinen TV-torni

 Vaan kyllä minä olen ylpeä Savon piäkaapunti Kuopiosta ja varsinkin sen jalkapallokulttuurista. Eilenhän Kups suorastaan nöyryytti Euro-kentällä Moldovalaisen vastustajansa ja eteni jossain merkillisessä Euro-cupissa kolmannelle kierrokselle.

Kolmannen kierroksen ottelua ei voi Fifan mielestä pelata Kuopion Keskuskentällä, koska Keskuskenttää pidetään jostain syystä, jota voi vain arvailla, jalkapallokulttuuria loukkaavana ja Kups joutuu pelaamaan kotopelinsä Suomen Turussa.

Epäilen, että yksi syy Kuopion Keskuskentän sopimattomuuteen arvo-ottelun pelipaikaksi on tämä kuopiolaisen jalkapallopyhätön kansainvälinen TV-torni, jonne kiipeämistä Fifan herrat pitänevät työsuojelullisena riskinä selostajan kannalta. Jossain määrin tätä näkemystä voi pitää perusteltuna, koska kun edellinen Euro-cup-ottelu pelattiin Kuopiossa, niin TV-selostaja valitteli sitä, että selostuskopissa oleva ampiaispesä häiritsee ottelun seuraamista.

Mutta itse olen ylpeä tuosta kuvan TV-tornista, joka mielestäni pitäisi julistaa suojelukohteeksi. Tornia pystytettäessä on suorastaan nerokkaasti hyödynnetty ilmeisesti vanhoja hetekoita, pintalaudan pätkiä, käytettyjä apulantasäkkejä ja roskalavalta löydettyjä pressun riekaleita.

Kuvan TV-torni osoittaa sen, että Kuopion päättäjät osaavat priorisoida asioita ja antaa sille, että aikamiehet juoksevat nahkakuulan perässä ilman järkevää syytä, juuri sen arvon, joka moiselle toiminnalle kuuluukin.

Sen sijaan esimerkiksi terveyspalvelut toimivat Kuopiossa hyvin, vaikka potkupallokenttä ei ole kansainvälistä tasoa. Muistanpa muuten, miten eräs turkkilainen potkupallojoukkue kävi pelaamassa Kuopiossa ja ihasteli kaupunkia ja sen palveluja, mutta kun sitten tultiin pelipaikalla, vieraat muuttuivat hyvin mietteliään näköisiksi. Ja kun tanskalainen potkupallojoukkue kävi toissa kesänä kalakukkokaupungissa pelaamassa, kieltäytyivät pelaajat menemästä ottelun jälkeen kentän sosiaalitilojen suihkuun, vaan he peseytyivät vasta hotelli Atlaksessa.

Risukeitin

Maailmantilanne on nyt sellainen, että maamme metalliteollisuudella näyttää menevän hyvin, koska Patrian panssariajoneuvojen kysyntä on kova. Pieni ja köyhä Latviakin tilasi Suomesta juuri 200 panssariautoa ihan isolla rahalla.

Luulen, että varsinkin energiapulasta kärsivään Keski-Eurooppaan kannattaisi kaupitella myös kuvan Suomessa kehitettyä risukeitintä, jota myös kehitysmaakeittimeksi kutsutaan. Itse testasin juuri mökillä laitteen toimivuutta ja hyvin se toimi. Iso kattilallinen tiskivettä lämpisi kymmenessä minuutissa polttavan kuumaksi kourallisella muutaman sentin mittaisia risunpätkiä.

Myös maamme vaikeuksissa oleva puunjalostusteollisuus voisi huomioida tuollaisen risukeittimen tarjoamat mahdollisuudet. Suomella on pitkät perinteet tuonkaltaisessa tuotannossa. Muistelen, että reilut sata vuotta sitten toimi Leppävirralla koivukeppitehdas, joka valmisti maailman parhaita koivukeppejä. Niitä ranskalaiset viininviljelijät käyttivät köynnöksiensä tukina.

Munista hirtto

 

Vanhaa ja ilmeisen pahasuista ukrainalaista rouvaa haastateltiin jossain uutisissa ja hänen mukaansa on suuri vääryys, että hän joutuu värjöttelemään pommisuojassa sen sijaan, että Putin roikkuisi pommisuojassa munistaan hirtettynä. Ymmärrän rouvaa hyvinkin pitkälle, mutta näkemykseni mukaan Putinin munista hirttäminen on kuitenkin kansainvälisen oikeuden vastaista. Pahaa pelkään, ettei Putinia, Lavrovia tai Medvedeviä saada koskaan elävinä Haagin tuomioistuimeen, vaikka niin suotavaa olisikin.

 

Pahaa myös pelkään, että tappaminen Ukrainassa tulee jatkumaan vielä pitkään, koska muistelen, että Venäjä sai Neuvostoliiton konkurssipesästä 15 miljoonaa 152 mm haupitsin kranaattia ja niistä on käytetty laskujeni mukaan vasta miljoona. Nyt on Ukrainassa tapettu ehkä 100.000 ihmistä ja ellei Venäjällä tapahdu jälleen vallankumousta, on vaikea uskoa, että hyvää ja oikeudenmukaista sopimusta edes tappamisen tilapäisestä loppumisesta saadaan Ukrainaan. Pikaiseen rauhansopimukseen en usko, sillä ilmeisesti Nato ei uskalla ydinsodan vaaran vuoksi puuttua kunnolla Venäjän hyökkäykseen. Jos taas Ukraina alkaisi päästä sodassa voitolle, saattaisi Putin turvautua vaikka ydinaseisiin, koska vaikea uskoa, että hän suostuu nöyryytetyksi.

 

Niinpä inhorealistinen lopputulos tappamisen loppumiselle olisi se, että Länsi antaa Venäjän vallata Itä-Ukrainan (tai mitä siitä onkaan jäljellä), Krimin ja maayhteyden sinne. Hyvityksenä Ukrainalle annetaan Naton turvatakuut ja muutama sata miljardia euroa rahallista apua maan jälleenrakentamiseen. Avustukset voitaisiin maksattaa Venäjällä siten, että Lännen käsiin jäänyt 300 miljardin Putinin sotakassa sekä Lännessä sijaitseva Venäjän ja sen oligarkkien omaisuus takavarikoidaan ja luovutetaan Ukrainalle. 

 

Länsi voisi myös määrätä tuntuvat tullit Venäjän tuonnille ja viennille vaikkapa seuraavaksi sadaksi vuodeksi opiksi ja ojennukseksi seuraaville Putineille. Toisaalta maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä voi vielä käydä niin, että nykyinen käynnissä oleva Neuvostoliiton hajoamissota johtaakin koko Venäjän hajoamiseen ja sitten Venäjän tuontia ja vientiä on vaikea verottaa.

Tiia Kuikka ja Juha Tiainen

Pikkuisen elättelin toiveita, että Uukuniemelläkin olisi juhlittu mitalia, mutta pärjännyt Uukuniemen tyttö Tiia Kuikka 35 kilometrin kävelyssä eikä ihme. Nimittäin vajaat kolme vuotta sitten hän jäi harjoituslenkillään auton alle ja sen lisäksi, että monia luita katkesi, kallo murtui, jonka seurauksena hän sai keskivaikean aivovamman.

Ennen starttia Kuikkaa haastateltiin eikä hän itsekään ollut toiveikas menestymisen suhteen, koska oli juuri sairastanut angiinan ja sen jälkeen tavallisen flunssan. Akillesjännekin oli tulehtunut ja juuri ennen starttia sormeen oli tullut haava. Niinpä kilpailun aikana Kuikka joutui ilmeisesti jonkin verran juosta hilppaisemaan pysyäkseen kanssakilpailijattarien vauhdissa ja sen vuoksi hänet diskattiin. Toivottavasti jatkossa Tiian terveysongelmat helpottavat, koska hän on erittäin lahjakas ja esimerkiksi neljä vuotta sitten 50 kilometrin mm-kilpailussa hän oli 18..

Muuten huikea on 500 asukkaan Uukuniemen urheiluhistoria. Vuonna 1984 olin Los Angelesin olympialaisten aikaan Uukuniemellä, kun pitäjän oma poika Juha Tiainen voitti moukarissa olympiakultaa. Rajan asukkaina sikäläiset ihmiset ovat ulkopolitiikassa realisteja ja muistanpa, miten linja-autossa pohdittiin sitä, että mitenkähän meidän Juhalle olisi käynyt, jos Venään miehet olisivat olleet mukana.

Huonostihan siinä olisi voinut käydä, koska maailman tilastossa neljä neuvostoliittolaista oli Tiaisen edellä. Siihen aikaan itänaapurilla oli sellaiset valmennusmenetelmät käytössä, että Donin kasakoiden jälkeläinen Juri Sedyh viskaisi vuonna 1986 nykyäänkin voimassa olevan maailmanennätyksen 86,74.

Juha Tiainen oli varmaankin itänaapurin moukarimiesten hyvä kaveri, koska virolainen Juri Tamm saapui olympiavoittajan hautajaisiin vuonna 2003 ja toi sinne myös Sedyhin, Litvinovin ja Nikulinin, puolesta kunnianosoituksena moukarin, joka on nyt Juha Tiaisen haudalla.

Kulttuuri on saapunut Uukuniemelle

 

Kulttuuri on saapunut tänne Uukuniemelle ja se näkyy jopa pitäjän tiekuvassa. Yleensä tuossa tiellä kulkee yksi auto päivässä ja välillä on sitäkin vähäisempi liikenne, mutta nyt liikennevirta on jatkuva ja saattaa olla, että pitäjästä loppuu kohta paikoitustila.

 

Selityksenä on se, että kulttuuri on saapumassa Uukuniemelle klassisen musiikin muodossa, sillä raitiovaununkuljettaja Arska Tenkanen suoraan Helsingin liikennelaitokselta on tulossa esiintymään Juholan navetan vintille. Tapahtuma on muodostunut jo perinteiseksi, joten kyseessä on mielestäni klassinen musiikkitapahtuma.

 

Kulttuurinälän lisäksi yleisö voinee tyydyttää myös muun nälkänsä, koska uskoakseni tapahtumassa anniskellaan perinteiseksi muodostuneeseen tapaan pyttipannua ja olutta.

 

Tenkasen erään aiemman Uukuniemen vierailun kulttuuritarjontaan voi tutustua tästä https://www.youtube.com/watch?v=gJ9VLHZJpRI

 

Maailman huonoin yleisurheilumaa

 

Kyllä ei voi maamme yleisurheilun tasoa moittia, ei ainakaan liiaksi. Juuri päättyneiden mömmönkisojen mitalitaulukon perusteella Suomi, isiemme maa, on maailman huonoin yleisurheilumaa.

 

Tässä yhteydessä en kuitenkaan voi olla muistuttamatta siitä, että ainakin laajan kansainvälisen kadonneen lompakon löytymistutkimuksen mukaan suomalaiset olivat maailman rehellisin kansa. Se selittänee sen, ettemme voita näissä mömmönkisoissa yhtään mitalia.

 

Muuten ilmeeni muuttuu mietteliääksi, kun 70 metrin kiekkomiehet ja 22 metrin kuulamiehet vakuuttavat, ettei mitään ole otettu. Meillä hyvin riskinnäköiset miehet heittävät kiekkoa 50 metriä ja pukkaavat kuulaa 17 metriä.

Suomalaisten totaalinen nöyryyttäminen

Kuten yleisesti tiedetään, niin urheilussahan ei ole tärkeintä voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen. Yleisurheilun mömmönkisojen viimeisenä päivänä rakkaat naapurimme nöyryyttivät suomalaiset totaalisesti.

Nimittäin meikäläisten ainut ilon aihe kisoja seuratessaan oli se, että myös Ruotsilla ja Norjalla näytti menevän huonosti. Jopa herrasmiesmäisyydestään tunnettu entinen työläishiihtäjä K-P Kyrö reagoi lehtitietojen mukaan sosialistisessa mediassa näyttävästi siihen, kun norjalainen ennakkosuosikki jäikin tonnivitosella toiseksi ja kirjoitti twitterissä selvästi riemastuneena heti kisan jälkeen, että "Nyt on turska nyljetty".

Viime yö oli sitten varmasti painajainen monelle suomalaiselle yleisurheilun ystävälle. Seiväskilpa osoitti, että Ruotsia edustava maailmankansalainen on tällä hetkellä yleisurheilun suurin tähti.

Lisäksi Norjan pilkattu juniorijuoksija voitti 5.000 metrillä kovat kenialaisetkin, vaikka kapitalistinenkin tiedemies on joutunut myöntämään, että tieteellisen tutkimuksen mukaan keskimäärin kenialaisten sääriluut ovat huokoisuutensa vuoksi sen verran norjalaisten sääriluita kevyemmät, että keskimäärin kenialaisen tulisi vitosella voittaa norjalaista noin minuutin. Viime yönä niin ei käynytkään syistä, joita voi vain arvailla.

Muuten mielenkiinnolla odotan valtakunnan syyttäjän kannanottoa K-P Kyrön esittämään lauseeseen, että "Nyt on turska nyljetty". Minusta siinä on lähes samalla tavalla ainesta kansanryhmään kohdistuvaan kiihotukseen kuin Kalle Päätalon lähes jokaisessa teoksessa ilmenevään väitteeseen, että kaikki Kuusamon miehet ovat riippamunia ja tuppikulleja.

Tappamisen lopettaminen

Itärintamalta ei kuulu mitään hyvää. Ellei Venäjällä tapahdu jälleen vallankumousta, on vaikea uskoa, että hyvää ja oikeudenmukaista sopimusta  tappamisen tilapäisestä loppumisesta saadaan Ukrainaan - pikaiseen rauhansopimukseen en usko. Ilmeisesti Nato ei uskalla ydinsodan vaaran vuoksi puuttua kunnolla Venäjän hyökkäykseen. Jos taas Ukraina alkaisi päästä sodassa voitolle, saattaisi Putin turvautua vaikka ydinaseisiin, koska vaikea uskoa, että hän suostuu nöyryytetyksi.

Niinpä inhorealistinen lopputulos tappamisen loppumiselle olisi se, että Länsi antaa Venäjän vallata Itä-Ukrainan, Krimin ja maayhteyden sinne. Hyvityksenä Ukrainalle annetaan Naton turvatakuut ja mutama sata miljardia euroa rahallista apua maan jälleenrakentamsieen. Avustukset voitaisiin maksattaa Venäjällä siten, että Lännen käsiin jäänyt 300 miljardin Putinin sotakassa sekä Lännessä sijaitseva Venäjän ja sen oligarkkien omaisuus takavarikoidaan ja luovutetaan Ukrainalle. 

 

Länsi voisi myös määrätä tuntuvat tullit Venäjän tuonnille ja viennille vaikkapa seuraavaksi sadaksi vuodeksi opiksi ja ojennukseksi seuraaville Putineille. En muuten jaksa uskoa, että elävinä ydinaseilla ihmiskuntaa uhkailevia Putinia, Lavrovia tai Medjeviä saadaan Haagiin tuomiolle, vaikka syitä saattaisi olla pilvin pimein.

Zaporižžjan ydinvoimalaitos

Tietysti totuus on sodan ensimmäinen uhri, mutta siitä huolimatta olen taipuvainen uskomaan Ukrainaa siinä, että Venäjä on muuttanut tykistötukikohdakseen Zaporižžjan ydinvoimalaitoksen, joka on Euroopan suurin ydinvoimala. Voimalassa on kuusi 1.000 megawatin ydinreaktoria. Jos tieto on totta, niin se on hirmuista ja rikoksesta vastuussa oleva tuomittakoot elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa siitä, että huomattavasti pienemmän Tshernobylin ydinvoimalassa sattui ihan ilman vuonna 1986 sotaakin pienehkö ydinonnettomuus, jossa vapautui yhden reaktorin radioaktiivisuudesta pienehkö vain 5 % osuus sen radioaktiivisuudesta. Niinpä ainoastaan vain noin 30 kilometrin suojavyöhyke jouduttiin muuttamaan luonnonsuojelualueeksi luultavasti vuosituhansiksi. 

 

Voimalaonnettomuuden on arvioitu maksaneen Ukrainalle 150 miljardia dollaria eli viidenneksen nykyisen sodan kuluista. Neuvostoliitolle onnettomuus maksoi erään laskelman mukaan kolme kertaa enemmän, mitä ydinvoimalat olivat valtiolle siihen mennessä tuottaneet.

Wikipedian mukaan Tshernobylin voimalaitos on nyt palaamassa sähkön tuotantoon. Nimittäin ydinvoimalan alueelle on rakenteilla aurinkovoimalaitos. Ensimmäiset paneelit on kytketty sähköverkkoon vuonna 2018. Alue sopii hyvin aurinkovoiman tuotantoon, koska saastumisen johdosta se on poissa muusta käytöstä hyvin pitkään ja ydinvoimalaitoksen jäljiltä infrastruktuuri sähkön välittämiseen on pitkälti olemassa. Aurinkovoimalaitoksesta on suunniteltu 1 000 megawatin kokoista. Maan hinta on erittäin halpaa suojavyöhykkeellä.

Ukraina kriisissä

 

Lukaisinpa juuri Arto Luukkasen kirjoittaman ja toimittaman kirjan Ukraina kriisissä, joka on tosin ilmestynyt jo vuonna 2015 eli vuosi sen jälkeen, kun taistelut Ukrainan ja ns. separatistien välillä Itä-Ukrainassa käynnistyivät, mutta on siitä huolimatta erittäin ajankohtainen.

 

Eikä Ukrainan ja Venäjän tukemien separatistien välinen selkkaus ollut silloinkaan mikään pikkukahakka, koska Luhanskin ja Donetskin kansantasavalloilla oli käytössään 700 taistelupanssarivaunua, yli tuhat panssaroitua ajoneuvoa, 600 tykistöjärjestelmää ja 380 raketin heitintä. Köyhillä ja vähäväkisillä kansantasavalloilla oli syistä, joita voi vain arvailla, enemmän panssarivaunuja kuin Saksalla, Ranskalla ja Tsekillä yhteensä. 

 

Se hätkäyttävä tieto kirjassa on, että Nato-analyytikot olivat sitä mieltä, että sota on varmasti tulossa, mutta että jos hyvin käy, niin se ei ole ydinsota. Tämä Naton asiantuntijoiden arvio selittänee sen, miksi Saksa ja Ranska ovat niin vastentahtoisesti aseistaneet Ukrainaa ja miksi USA ei ole vielä toimittanut Ukrainalle 300 kilometrin päähän yltäviä ohjuksia, joilla voisi vaikkapa katkaista Krimin tärkeän sillan ja nöyryyttää siten Putin oikein perusteellisesti.

Pionit

 

Olen pitänyt itseäni sangen taitavana pionien kasvattajana, koska olen ymmärtänyt olla puuttumatta mitenkään pionieni elämään, vaan olen antanut niiden kasvaa vapaasti ja niinpä ne ovatkin kiitollisina palkinneet uurastukseni melkoisella kukkaloistolla. Tosin tämänkesäinen pionisato, kuten tuo kuva todistaa, on aika valju ja esteettistä puolta häiritsee myös se, että kaikki kukat näyttävät olevan vanhojen mummojen alushousujen värisiä. 

 

Olen pitänyt itseäni koko Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden johtavana pionin tuottajana, mutta siitä huolimatta jouduin katselemaan ihastusta ja jopa kateutta tuntien Sortavalan pihojen kukka- ja varsinkin pioniloistoa, josta tuo toinen kuva todistaa, kun siellä vierailin ennen koronaa.

 

Vaikka maailmanpoliittisista syistä suomalaiset suhtautuvat Venäjään nykyään kriittisesti ja vaikka moni ajattelee salaa mielessään, että r---- -- ----- ------ ------ -------s, niin kukkasten päälle venäläiset näyttävät ymmärtävän meitä enemmän. Suinkaan harva ei ole se kerta, kun olen nähnyt sikäläisten miehen puolien ostavan käsittääkseni vaimoilleen tai ainakin jalkavaimoilleen kukkapuketteja.

 

Hämmästyttävää oli havaita, että Uukuniemen toisessa naapurikaupungissa Käkisalmessa, joka on sellainen Heinolan kokoinen kaupunki, toimi kukkakauppa, joka oli auki ympäri vuorokauden. Luulen, että aamuyöstä retkiltään rouviensa tykö palaavat miehenpuolet piipahtivat siinä myymälässä.

Muuten samaisessa Käkisalmen pikkukaupungissa toimi ainakin viimeksi siellä käydessäni myös sushibaari, jollaisia ei myöskään Heinolassa esiintynyt siellä asuessani. Siellä esiintyi ainoastaan turkkilaisten pk-yrittäjien ylläpitämiä pitserioita. Suomessa sushiraja kulkee jossain Tampereen korkeudella. 

 

Pikkuisen harmittaa se, että maailmanpoliittisista syistä en ilmeisesti enää tässä elämässä pääse ihailemaan Sortavalan tai Käkisalmen pihojen kukkaloistoa.

F. A. Kairo

 Maamme sota- ja juopotteluhistoriaa tarkasteltaessa ei sovi unohtaa myöskään kenraali A. F. Airoa, joka huolimatta 157-senttimetrin pituudestaan oli yksi Suomen suurimmista sotilaista, vaikka ei ollutkaan mikään vesipoika. Saman mittaisia suuria sotilaita olivat muuten myös tarkka-ampuja Simo Häyhä ja Mannerheim-ristin ritari kaukopartiomies Paavo Suoranta.

Vaikka marsalkka Mannerheim johti Suomen sotaa, niin sotatoimia johti veitsen terävä kenraali A. F. Airo. Hän asui sodan jälkeen Heinolassa ja niinpä kaupungissa virisi pari kymmentä vuotta sitten ajatus siitä, että kenraalille olisi pystytettävä muistomerkki.

Eräs heinolalainen taiteellisesti lahjakas sotaveteraani-rakennusmestari hahmottelikin muistaakseni Pillilupi-askin kanteen oman mielestäni ihan hyvän luonnoksen Airon muistolaataksi, mutta siinä vaiheessa oikeat taiteen harrastajat käynnistivät keskustelun asiasta ja ilmeni, että kenraalia pidettiin niin tärkeänä hahmona, että kaksiulotteinen muistomerkki ei riitä, vaan ulottuvuuksia tulee olla kolme. Niinpä Heinolan eräässä puistossa onkin nyt oikean taiteilijan tekemä kolmiulotteinen A. F. Airo-patsas eikä rakennusmestarin tekemä kaksiulotteinen laatta.

Kiihkeään muistomerkkikeskusteluun reagoi nopeasti myös kaupungin oma kuvanveistäjä Vesa Väänänen, joka valmisti erilaisesta kierrätysmateriaalista vaihtoehtopatsaan, joka on eräänlainen ivamukaelmamainen kamelihahmotelma nimeltään A. F. Kairo. Sen keskeisenä elementtinä on syistä, joita voi vain arvailla, viskitynnyri, jonka taiteilija itse korosti symboloivan Airon patsaasta käytyä kansalaiskeskustelua. Se ei ole vain kolmiulotteinen, vaan peräti neliulotteinen, neljäntenä ulottuvuutena on onttous.

Myöhemmin taiteilija Väänänen lisäsi työhönsä lisää eläinrekvisiittaa, sillä Kairo-kameli sai rinnalleen poikasen. Mielestäni kana olisi kuitenkin ollut osuvampi otus. Muutama vuosi sitten julkaisi Airon sodanaikainen sihteeri, nimeltään Kananen, muistelmansa, joista ilmenee, että sihteerin suhde esimieheensä oli lievästikin ilmaisten erittäin likeinen. Lieneekö suhteen laatuun vaikuttanut se, ettei Marski päästänyt Airoa lomille koko sota-aikana.

Viinakapina

 

Toisin kuin yleensä uskotaan, niin suomalaiset ovat erittäin rauhallista kansaa ja kunnon kapinoita meillä yleensä tapahtuu vain noin 400 vuoden välein. Tosin pienempiä kahakoita sattuu useammin ja tutkiessani maamme sota- ja juopotteluhistoriaa törmäsin yhteen sellaiseen. Tapauksessa olisi ainesta elokuvaksi tai ainakin kesäteatterinäytelmäksi.

 

Wikipedia kertoo kyseisestä tapauksesta seuraavaa:

 

"Kajaanin viinakaupan ryöstö 1942

Kajaanin viinakaupan ryöstö tapahtui jatkosodan aikana 1. maaliskuuta 1942 Kajaanissa, kun Sallan rintamalta tulleet 6. divisioonan kuuluneen JR 54:n I pataljoonan sotilaat ryöstivät paikallisen Alkon myymälän.

Sisällys

1 Hiihtomarssi Sallasta Kajaaniin

2 Tyytymättömyys herää Kajaanissa

3 Vihman puhe antaa kipinän ryöstölle

4 Kajaanista Rukajärven rintamalle

5 Ryöstön jälkipyykki

6 Lähteet

 

Hiihtomarssi Sallasta Kajaaniin

 

Kenraalimajuri Einar Vihman komentama 6. divisioona lähti tammikuun puolivälissä 1942 Sallan rintamalta kohti Kajaania luovutettuaan rintamavastuun saksalaisille joukoille. Kajaanissa divisioonan vanhimpia ikäluokkia oli määrä kotiuttaa ja samalla JR 54 lakkautettiin ja sen tilalle muodostettiin 12. Prikaati. Divisioonan siirrossa käytettiin osaksi autoja ja hevoskolonnia mutta divisioonan pataljoonat siirtyivät Kajaaniin hiihtämällä. I/JR 54:n osalta 450 kilometrin hiihtomarssi kesti 24 päivää 18. tammikuuta – 11. helmikuuta 1942 ja marssin aikana vallitsi ajoittain yli 30 asteen pakkanen. Yöksi marssijat majoittuivat joko telttoihin tai sopivissa paikoissa parakkeihin. Marssin aikana joukkojen keskuudessa syntyi käsitys, että rasittava marssi palkittaisiin perillä runsailla viina-annoksilla. Sotilaat olivat Sallassa olleet saksalaisten muonituksessa ja tähän kenttämuonaan olivat kuuluneet viikoittaiset konjakki- tai rommiannokset.

 

Tyytymättömyys herää Kajaanissa

 

Kajaanissa JR 54:n I pataljoona majoittui kahden viikon ajaksi Kajaanin yhteislyseon tiloihin. Pataljoona siirtyi normaaliin varuskuntapalvelukseen ja suoritti muun muassa varusteiden huoltoa ja kunnostusta. Miehistön keskuudessa alkoi kuitenkin syntyä tyytymättömyyttä, kun heidän toivomiaan viina-annoksia ei alkanut kuulua ja myös Kajaanin viinakauppa oli suljettuna eivätkä ravintolat tarjoilleet alkoholia sotilaille. Ärtymystä lisäsi vielä se tieto että alkoholin tarjoilukielto ei koskenut upseereita, jotka saivat sitä Pohjolankatu 14:ssä sijainneesta upseerikerhosta. Jotkut miehet onnistuivat kuitenkin hankkimaan alkoholia siviileiltä armeijan varusteita myymällä.

 

Vihman puhe antaa kipinän ryöstölle

 

28. helmikuuta 1942 mennessä 6. divisioonan uudelleenjärjestelyt oli saatu tehtyä, vanhimmat ikäluokat oli kotiutettu ja I/JR 54 oli edellisenä päivänä liitetty 12. Prikaatiin sen IV pataljoonaksi. Pataljoona pakkasi varusteensa ja siirsi ne Kajaanin rautatieasemalla odottavaan junaan. Divisioonan komentaja Einar Vihma piti illalla kello 16:45 joukoille puheen, jossa hän ilmoitti pataljoonan siirtyvän nyt taistelutehtäviin Maaselän kannakselle ja lisäsi vielä, että tulevista kovista taisteluista eivät kaikki tulisi elävänä palaamaan. Puhe herätti joukoissa kiihtymystä ja miehet päättivät hankkia odottamansa viina-annokset ryöstämällä Kajaanin Alkon myymälän, joka oli edelleen suljettuna.

 

Kauppakatu 5:ssä sijainnut Alkon myymälään murtauduttiin 1. maaliskuuta aamuyöllä särkemällä liikkeen ikkuna. Myymälästä varastettiin yhteensä 184 pulloa alkoholijuomia, joiden rahallinen arvo oli 12 250 markkaa (noin 2 700 euroa). Eniten vietiin Pöytäviinaa 90 pulloa ja lisäksi muun muassa Jaloviinaa 9 pulloa ja Vinettoa 21 pulloa. Pataljoonan miehet alkoivat juoda viinoja majoituspaikassaan Kajaanin yhteislyseolla ja ammuskelivat humalassa kattoon ja seiniin. Humalaiset pahoinpitelivät päivystävän upseerin vänrikki Lars Johan Söderströmin (1918–1944) ja pataljoonan komentajan majuri Solmu Kullervo Salonmiehen (1903–1988). Lisäksi erästä sotamiestä ammuttiin pistoolilla silmään. Useita kaupungilla mellastaneita viinanhakijoita vietiin Kajaanin putkaan.

 

Kajaanista Rukajärven rintamalle

 

Aamulla pataljoonan junakuljetus Kajaanista Lieksaan saatiin käyntiin vaikka noin 30 humalaista sotilasta jäi pois joukosta. Junan lähtiessä Kajaanin asemalta noin kello 9:30 tienoilla paikalle oli tullut myös divisioonan komentaja Vihma, joka joutui suojautumaan kun junasta ammuttiin asemalaiturilla olleita pikakiväärillä. Juna saapui perille Lieksaan aamuyöllä 2-3 aikaan välillä sattuneesta veturirikosta huolimatta. Miehistö siirrettiin välittömästi kuorma-autoihin, jotka kuljettivat heidät Repolan kautta Ontrosenvaaraan. Pataljoona oli perillä Ontrosenvaarassa 9:30 tienoilla ja asettui sitten telttamajoitukseen.

 

Ryöstön jälkipyykki

 

Kajaanin viinakaupan ryöstöstä ja siihen liittyneestä mellakoinnista ei kerrottu lehdissä mutta asiasta levisi liioiteltujakin huhuja ympäri Pohjois-Suomea. Sotaylioikeus tuomitsi kesäkuun alussa 1942 ryöstöstä kuusi pataljoonan sotilasta kuritushuonerangaistuksiin, joiden pituudet vaihtelivat 10 kuukaudesta 6 vuoteen. Tuomituista yksi oli korpraali ja loput sotamiehiä. Heidän tuomionsa muuttuivat lopulta ehdonalaisiksi niin, että kaikki palasivat jo syksyyn 1942 mennessä rintamalle. "

Kenraali Taavetti Laatikainen ja hänen lähettinsä

Eilen mainittu K. M. Wallenius ei ollut sota-aikana sittenkään ainut kenraali, jonka juopotteluun kiinnitettiin huomiota. Todistajan lausunto toisen savolaiskenraalin Taavetti Laatikaisen mieltymyksestä elämän pikkuiloihin löytyy kolmannes vuosisata sitten ilmestyneestä Paul Koskisen muistelmakirjasta "Elämän syleilyssä".


Kommunistiksi epäillyn sotamies Paul Koskisen poliittisesta luotettavuudesta ei oltu talvisodan aikana täysin varmoja. Kuitenkin kansallisen hädän hetkellä häntäkin tarvittiin ja miehelle yritettiin löytää kykyjä ja taipumuksia vastaava tehtävä. Niinpä hän joutui kenraali Taavetti Laatikaisen esikuntaan lähetiksi, jonka toimenkuvaan kuului vartioida esikunnan pihalla ollutta suojeluskuntapatsasta, koska oli ilmennyt, että varsinkin yöaikaan monet, etenkin Koskisen inhoamat lotat kävivät Koskisen käyttämän ilmaisun mukaan "sihauttelemassa" sen suojassa.


Kunnon sotamies Koskinen hoiti suomalaisen sotilaan lailla velvollisuutensa tunnollisesti joutuen jopa varoituslaukauksien avulla keskeyttämään lottien sihauttelun. Talvisota päättyi ja pohjimmiltaan rauhanmiehenä Koskinen päätti juhlistaa tapahtumaa. Hän lämmitti saunan ja houkutteli paikalle vallan erään kansakoulunopettajattaren kylpeäkseen ja "tellätäkseen", jota ilmaisua muistelija käyttää, tämän kanssa. Mutta Koskisen huolellisesti suunnittelema operaatio ei onnistunut.


Nimittäin huumorintajustaan ja lihavuudestaan maankuulu kenraali Taavetti Laatikainen ymmärsi myös saunomisen ja naisten päälle ja hän suoritti sitten viime hetkellä oikea aikaisen intervention. Koskisen mukaan "Pappa Laatikainen tulikin paikalle iloisena, ystävällisenä ja puuteria poskilla. Minun piti sinä iltana käydä kansakoulunopettajattaren kanssa saunassa ja telläämässä, mutta sen tekikin Laatikainen. Tälle miehelle en ole kaunainen, sillä pappa Laatikainen oli niin humaani ihminen, että jos kaikki miehet olisivat hänenlaisiaan, niin sodat jäisivät sotimatta."


Tuohon voi vain sanoa, että helppoahan sitä on olla humaani ihminen, kun toinen ensin lämmittää ensin saunan ja houkuttelee kansakoulunopettajattarenkin valmiiksi paikalle tellättäväksi.

Laatikainen oli muutenkin kova mies saunomaan. Sota-aikanakin hän saattoi kadota päiväkausiksi esikunnastaan "saunareissuilleen". Mikään vesipoika Laatikainenkaan todellakaan ollut, mutta Mannerheim katseli Laatikaisen taipumuksia sormiensa läpi, koska arvosti tämän turtahermoisuutta. Häntä ei esimerkiksi yksi suurhyökkäys paljoa hetkauttanut.

Telaketju

 
Turhaan en ole tutkinut suomalaissotilaiden juopotteluharrastusta, koska luulen keksineeni Jonna Pulkkisen ja Mika Wistin Viinalla terästetty sota- kirjasta ratkaisun ihmiskunnan vesihuolto-ongelmaan. Nimittäin sota-aikana Suomessa oli käytössä korvikemoottoripolttoaine, jossa bensiiniä oli 72 % ja alkoholia 22 %. Nokkelat korpisoturit kehittivät nerokkaan menetelmän, jolla arvoton bensa ja himoittu viina eroteltiin toisistaan. Niin saatiin juoma, jota kutsuttiin houkuttelevasti telaketjuksi.

Nimestä päätellen kyseisen päihteen valmistukseen käytettiin aluksi Laguksen panssarien polttoainetta ja tästä asiasta minulle kertoi vuosikymmeniä sitten enoni Risto, jota oli koulutettu Inkeri-nimisen panssarivaunun kuljettajaksi samaan aikaan, kun hänellä oli myös Inkeri-niminen tyttöystävä. Enoni mukaan telaketjua nautittiin porukassa siinä määrin, että kenttäkäymäläkin haisi syistä, joita voi vain arvailla, bensiinille

Telaketjun tislaus tapahtui siten, että selkeällä pakkaskelillä polttoainetta valutettiin hitaasti suksen olasta pitkin, jolloin haitalliset epäpuhtaudet jäätyivät matkan varrella ensiksi ja alkoholi valui suksen kannasta keräysastiaan. Suksen puuttuessa apuvälineenä voitiin käyttää vaikka rautakankea, kiväärinpiippua tai ratakiskoa.

Luulen, että samankaltainen kylmätislausmenetelmä oli aikoinaan käytössä myös suolan tuotannolla rikastuneessa Solovetskin luostarissa Vienanmerellä. Epäilen, ettei siellä suolaa eroteltu vedestä lämmön vaan jollakin erinomaisella tavalla pakkasen avulla. En usko, että saaren puuvarat olisivat riittäneet laajamittaiseen suolankeittoon, vaan tislaus perustui siihen, että jäätyessään suola ja merivesi erottuivat toisistaan ja tuloksena oli suolatonta jäätä ja suolaa.

Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän, että arkitisissa oloissa on huomattavasti kustannustehokkaampaa tuottaa makeaa vettä merivedestä jäädyttämällä kuin keittämällä. Kesäaikaan suomalaiset jouten lojuvat jäänmurtajat voisivat hinata näin syntyvät makeat jäävuoret kohtuullista korvausta vastaan etelään tyydyttämään sikäläisen väestön vesihuollon tarpeita.

Ei mitään paskapontikkaa

Eilen mainittu päämajan upseerien suosima Marskin ryyppy oli sangen hienostunut cocktail, joka sisälsi 97 % akvaviittia, 2 % vermuttia ja 1 % giniä. Sen sijaan sota-aikana miehistöllä ei ollut mahdollisuutta hankkia yhtä hienoja cocktaileja, mikäli on yhtään uskominen muutama vuosi sitten ilmestynyttä Jonna Pulkkisen ja Mika Wistin kirjaa Viinalla terästetty sota ja miksi ei olisi uskominen.


Kirjassa paljastetaan, että korpisotureiden humalan halu oli välillä niin voimakas, että miehet olivat valmiit nauttimaan juomaa, jonka valmistuksessa oli käytetty vallan sitä ihtiään. Ainakin eräässä porukassa oli hyvin taitava pontikkamestari, jonka johdolla prosessi aloitettiin keräämällä näkkileipää, joka lieneekin se normaali vaihtoehto mäskiä tehtäessä. Näkkileipää ei kuitenkaan ollut pula-aikana riittävästi ja niin oli turvauduttava raaka-aineen kierrätykseen.

Kenttäkäymälän takana olevasta ojasta mätettiin kaikki ulosteet kalliolle kuivumaan ja tämän kierrätysraaka-aineen kuivettua, se mätettiin käsin mäskitynnyriin näkkileipien sekaan. Kun mäski oli tarpeeksi käynyt, se keitettiin pontikaksi. Kirjan mukaan valmista ainetta ryypättiin sitten suurella halulla ja itse tarinan kertoja muistelee sanoneensa, että "tuossa on niin vähän paskaa, ettei se mitään haittaa". Se ei siis ollutkaan mitään paskapontikkaa.

Marskin ryyppy

Tavallaan ajankohtainen elokuva oli männä viikolla tellussa näytetty Päämaja, joka käsitteli Suomen ylimmän sodanjohdon toimintaa suurhyökkäyksen aikaan. Vähän samanlainen tilannehan on nykyään Itä-Ukrainassa tosin sillä erotuksella, että siellä kranaatteja ammutaan moninkertainen määrä Karjalan kannaksen tapahtumiin verrattuna.

 

Vanhana raittiusmiehenä Päämajasta jäi päällimmäisenä mieleeni etanolin runsas kulutus. Itse marsalkka Mannerheim näytti hyvää esimerkkiä ja kertoi jo tsaarin armeijassa omaksuneensa käytännön, jonka hän toi myös Suomen päämajaan, että aamiaisella juodaan piripintalasillinen kovaa viinaa ja sitten päivällisellä määrä tuplataan.

 

Päämajassa päihteenä käytettiin Mannerheimin itsensä kehittämää juomaa, joka oli valtaosin akvaviittia. Se sisältää alkoholia noin 40 %. Ainakin nykyään isolla rahalla alan liikkeissä myytävät Marskin ryyppy-lasit ovat vetoisuudeltaan 6 centtilitraa ja mikäli lasien koko oli sota-aikana sama, ryyppäsivät maamme korkeimmat upseerit reilut 26 litraa puhdasta alkoholia vuodessa. Nykyään alkoholin suurkuluttajana pidetään miestä, joka juo yli 15 litraa puhdasta alkoholia vuodessa.

 

Vaikuttaa siis vahvasti siltä, että Suomen armeijaa johdettiin keskivahvassa humalatilassa. Ainut kenraali, jonka työmaajuopotteluun puututtiin, oli kuopiolaissyntyinen K. M. Wallenius, jolle Mannerheim antoi lopulta potkut. Wallenius ei pystynyt puolustautumaan Marskin edessä muuten, kuin että vetoamalla siihen "etten minä ole yhtään sen suurempi juoppo kuin sinäkään".

 

Toisaalta läpi historian upseerit ovat sotia taistelleet ja juoneet, kuten jossain laulussa osuvasti sanotaankin. Tässä yhteydessä tulee jostain syystä mieleeni se, että Britannian urhoollista taistelua johtanut Winston Churchill lienee ollut täysi alkoholisti nykyajan mittareiden mukaan. Se saattoi olla ihan hyväkin asia, koska väitetään, että monta kertaa hänen radiopuheensa uhkuivat taistelutahtoa ja rohkeutta, joka johtui keskivahvasta humalatilasta eikä asiaan vaikuttanut että hän välillä sammalsi pahasti. Monta kertaa alkoholi kohtuullisessa määrin nautittuna lisää rohkeutta ja taistelutahtoa.

Berijan kuolema

 

Toissailtaisen Stalinin kuolema -elokuvan innoittamana yritin etsiä edes jonkinlaista Lavrentin Berijan elämäkertaa, mutta sellaista ei ainakaan suomen kielellä näytä löytyvän, vaikka kyllä hänen elämässään olisi ainesta hyvään kirjaan sen verran mielenkiintoinen ihminen hän kaikessa kauheudessaan oli.

Vaikka Tbilisin Dynamon jalkapallojoukkueen kovaotteinen oikeapuolustaja Lavrentin Berija, joka jalkapallouransa jälkeen toimi KGB:n johdossa, olikin ihmishirviö, niin tyhmä hän ei ollut. Hän vastasi Neuvostoliiton vankileireistä ja havaitsi pian, ettei orjatalous ollut kustannustehokasta enää 1950-luvulla, vaan tuotti tappiota. 

 

Viisaana miehenä Berija ehti käynnistää vankileirien tyhjentämisen heti Stalinin kuoleman jälkeen, mutta sitten neuvostokansan vapauttamisen keskeytti nenäsiltaan osunut pistoolinluoti.

Stalinin kuolemassa annetaan ymmärtää, että Berija olisi ollut miljoonia ihmisiä tuhonnut ihmishirviö ja pedofiili, mutta Arvo Ei-Poika Tuomisen viimeisimmän kirjan Suomi ja Venäjä - koko tarina luettuani en enää ole varma, että Berija olisi ollut pedofiili. Tuomisen kirjan mukaan hän ei jahdannutkaan öisin pikkutyttöjä Moskovan kaduilla, vaan tämä tarina on hänen vastustajiensa liikkeelle laskema valhe, jolla perusteltiin maailmalle miehen kuolemantuomiota näytösoikeudenkäynnissä. 

 

Berijan syrjäyttämisestä ja teloituksestakin on levitetty ilmeisesti väärää tietoa. Esimerkiksi Stalinin kuolema-elokuvassa pidätyksen suorittaa marsalkka Georgi Zukov eräiden puna-armeijalaisten kanssa, jotka salakuljettivat hallituksen kokoukseen aseita ja kukistivat paikalla olleet KGB:n miehet. Tuomisen kirjan mukaan pidättäjät sen sijaan ryntäsivät kokoushuoneeseen sen jälkeen, kun pääministeri Georgi Malenkov oli painanut pöydän alla ollutta hälytysnappulaa. Tuomisen mukaan myös tuleva pääsihteeri Leonid Brezhnev oli mukana rynnäkössä pistooli kourassa, vaikka ei ollutkaan armeijan miehiä. 

 

Kekkosen kaveri Nikita Hrutshev sai Berijan tappamisen jälkeen hyvän miehen maineen maailmalla, kun hän jatkoi vankileirien purkamista. Mikään suuri humanisti Hrutshevkaan ei ollut, sillä hänellä oli hyvin veriset kädet Ukrainan kansanmurhan jäljiltä. Olisi mielenkiintoista nähdä laskelma siitä, kumman jäljiltä löytyi enemmän ruumiita.

 

Berija oli tavallaan edellä aikaansa. Hän suunnitteli samanlaista talousjärjestelmää, joka on Kiinassa synnyttänyt talousihmeen, jonka seurauksena Usa:kin on romahduksen partaalla. Yhden puolueen hyvin raaka diktatuuri yhdistettynä hyvin raakaan kapitalistiseen talousjärjestelmään näyttää synnyttävän ainakin jossain tapauksissa hirmuisen talouskasvun, koska valtio pystyy tekemään hyvin kovia päätöksiä hyvin nopeasti. 

 

Muuten Putin on näköjään palauttamassa Venäjää Berijan viitoittamalle tielle ja nähtäväksi jää, onnistuuko hän, vai ovatko venäläiset jo nauttineet ihmisoikeuksista niin paljon, etteivät niistä enää suostu luopumaan.

Stalinin kuolema

Vaan ei ole Suomi enää suomettunut ainakaan Venäjän suuntaan. Edellisen kylmän sodan aikaan maamme televisiossa esitetty neuvostovastainen komedia Silkkisukat synnytti melkoisen älämölön, koska sen esittämisen pelättiin vaarantavat hyvät suhteet silloiseen hyvään itäiseen naapuriin, mutta eilen esitettiin vahvasti neuvostovastainen tragikomedia Stalinin kuolema eikä se ole synnyttänyt mitään älämölöä.

Tosin onhan se hieman arveluttavaa, että valtion omistaman Ylen kanavalla esitetään tyranni Stalinin kuolemaa käsittelevä elokuva samaan aikaan kuin julkisuudessa spekuloidaan naapurin nykyisen tyrannin epäillyillä vakavilla sairauksilla. Ihan hyvin voisi epäillä, että Putinin kylmenevän kalmon ympärillä saatetaan hyvinkin käydä yhtä dramaattinen valtataistelu, jollainen nähtiin kusilammikossaan kuolemaa tekevän Stalinin ympärillä.

Itse tosin epäilen, että Putin sittenkin vain näytteli mielen ja ruumiin sairauksia pitäessään kauhistuttavan puheensa helmikuun 22. päivän aamuna. Sen puheen jälkeen Länsi uskoi, että noin hullu ja kuolemansairas mies pystyy hyvinkin käynnistämään ydinsodan ja niinpä Ukrainaa ei ole uskallettu auttaa kuin ihan pikkuisen.

Itse muuten uskon, että jos Länsimaat olisivat heti hyökkäyksen ilmoittaneet antavansa Ukrainalle kaiken mahdollisen aseavun ja vaikkapa hirmuisen määrän rahaa, sota olisi jo päättynyt. Jos vaikka Suomi olisi ottanut miljardin lisää velkaa, joka ei tässä konkurssissa ole paljoa, avustaakseen hyökkäyksen uhria ja muut Länsimaat olisivat tehneet suhteessa saman päätöksen, Venäjän fasistinen hyökkäys olisi jo torjuttu, sillä Ukrainaa olisi saanut tukea reilut 200 miljardia euroa.

Muistelen, että vaikka Länsi on taantuva talous, niin kuitenkin se tuottaa noin puolet ihmiskunnan kansantuotteesta, kun taas Venäjän osuus on vain 1,65 %.

Suviseurojen ympäristöongelmat

Syntiin on langettu äskettäisillä vanhoillisilestadiolaisten suviseuroilla, mikäli on yhtään uskominen iltapäivälehtien lööppejä ja miksi ei olisi uskominen. Nimittäin omilla silmillä luin jostain lööpistä, että ympäristömääräyksiä lienee ainakin jossain määrin edellä mainitussa tapahtumassa rikottu, koska juhlan päätyttyä oli ruskea vaahto vain jäänyt kellumaan läheisen järven pinnalle.

Mielestäni on vahva syy epäillä, ettei suviseuroilla rikottu pelkästään Suomen lakia, vaan myös Raamatun käskyjä ja kieltoja, jotka käsittääkseni vanhoillislestadiolaisten näkemyksen mukaan ovat jopa Suomen lakia ja erilaisia EU-direktiivejä velvoittavampia.

Nimittäin kun vähänkin tutkii Herran Sanaa, niin silmiin pistää 5. Mooseksen kirjan ohjeet leirielämän varalle, ja ne kuuluvat alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa kirjoitusvirheineen seuraavasti:

"Leirin ulkopuolella olkoon sinulla syrjäinen paikka, johon sinun on mentävä tarpeellesi. 13 (14) Ja sinulla olkoon aseittesi lisänä pieni lapio, ja kun siellä ulkona istut tarpeellesi, kaiva sillä kuoppa ja peitä sitten ulostuksesi. 14 (15) Sillä Herra, sinun Jumalasi, vaeltaa leirissä auttaaksensa sinua ja antaakseen vihollisesi sinulle alttiiksi; sentähden olkoon sinun leirisi pyhä, ettei hän näkisi sinun keskuudessasi mitään häpeällistä ja kääntyisi pois sinusta."

Tässä tapauksessa ymmärrän harvinaisen hyvin Jumalaa, koska onhan se varmasti Jumalasta epämiellyttävää vaellella leirillä, jos koko ajan on ilmeinen vaara, että tallaa kakkaan.

Varapuolustusministeri Axel Berg

Pitää pikkuisen vetää takaisin aiempia väitteitäni siitä, miten Karjala olisi ollut ihan terävintä tieteellisteknistä kärkeä tsaarin ajalla. Nimittäin esimerkiksi selvää neuvostoropakantaa on se, että radio olisi venäläinen keksintö, sillä kapitalistiset tiedemiehet ovat todistaneet, että italialainen Marconi keksi ensimmäisenä radion.

Tosin ihan samoihin aikoihin laitetta kehitti Pietarissa myös venäläinen Aleksandr Popov, mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että sittenkin vasta toinen radioyhteys maailmassa luotiin tammikuussa 1900 Kymin Kuutsalon ja Suursaaren välille.

Myöhemminkin elektroniikan taso oli Karjalassa maailman huippua. Esimerkiksi jo jatkosodan alussa Neuvostoliitolla oli käytössään tutkia. Ne oli Puna-armeijalle kehittänyt vahvasti viipurilaistaustainen Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen Axel Berg.

Berg kohosi sittemmin urallaan vallan Neuvostoliiton varapuolustusministeriksi, vaikka olikin välillä pitkään vangittuna poliittisesti epäilyttävänä, sillä hän oli aloittanut sotilasuransa Englannin laivaston sukellusveneen navigaattorina.

En muuten keksi yhtään kappaletta syitä, etteikö Axel Berg olisi ihan hyvin voinut olla taustaltaan myös Uukuniemen Bergejä. Tietääkseni lähes jokaisessa perinteisessä uukuniemeläisessä suvussa on pisara Bergiä.

Sittenkin kurja karjala

 

Pari päivää sitten ehdotin, että Karjalaisten laulun maininta maakunnan kurjuudesta tulisi vaihtaa mainintaan hurjuudesta. Asiaa tarkemmin tutkittuani vedän ehdotukseni takaisin. Nimittäin pahaa pelkään, että kurjuus lisääntyy Itä-Suomessa, koska Itä-Suomella on mennyt hyvin silloin, kun suhteet Venäjään ovat olleet hyvät ja luottamukselliset, mutta niin ei taida sattuneesta syystä ainakaan lähitulevaisuudessa olla.

 

Varsinkin tsaarin ajat olivat Itä-Suomelle hyvää aikaa ja alue oli maassamme tieteellis-teknisen kehityksen kärjessä. Nykyään tuntuu erikoiselta esimerkiksi se, että maamme ensimmäinen höyrylaiva puksutteli Kiteeltä käsin varmaan myös tuossa Uukuniemen Pyhäjärvellä 1830-luvulla.

Ja ilmeisesti maamme ensimmäinen maantieajoneuvo höyrytraktori Annikki operoi Karttulan Syvänniemellä 1870-luvulla. Tosin katuvalot tulivat Syväniemelle vasta toisena Suomessa, koska siinä asiassa Helsinki ehti niukasti edelle. 

 

Tsaarin aikaan itäraja oli auki ja maailman metropoli Pietari oli lähellä ja tarjosi mahdollisuuksia yritteliäille suomalaisille, kuten Johannes Virolainenkin jossain kirjassaan kertoi. Ellei silloinen pk-yrittäjä parempaa keksinyt, niin aina pietarilaisille saattoi kaupitella vaikkapa multaa tai risuja.

Maailman suurimmassa suomenkielisessä kaupungissa Pietarissa arvostettiin kovasti suomalaista rehellisyyttä. Niinpä ammateissa, joissa palveluntarjoajaan tuli luottaa, oli paljon suomalaisia. 

 

Esimerkiksi suuri osa Pietarin nuohoojista oli Parikkalasta, johon Uukuniemikin nykyään kuuluu. Myös ilotyttöinä, jossa ammatissa asiakkaat myös arvostavat rehellisyyttä, oli paljon suomalaisia, mutta vaikka olen tutkinut monia paikallishistorioita, en ole päässyt selvyyteen, mistä päin Suomea Pietarin parhaat ilotytöt löytyivät.

 

Lopuksi hiljennymme tunnelmaan sopivasti kuuntelemaan edellä mainitun Johannes Virolaisen yksinlaulua https://www.youtube.com/watch?v=DV1rbmQ8uzo .

 

Hurja Karjala

 

Meillä täällä Savossa yleinen mielipide on se, että täällä lähes kaikki on maailman suurinta ja ellei ole ihan suurinta, niin kuitenkin maailman parasta. Tiedän, että rehvastelijoiden Texasissa asioista saatetaan olla toista mieltä, mutta tässä yhteydessä muistuttaisin texasilaisia siitä, että kyllä se oli nimenomaan rautalampilaistaustainen Marttis-Jussi, joka paremmin tunnetaan John Mortonina, joka ratkaisi koko Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen perustamisasian.

 

Niinpä savolaisena kuuntelin hieman mietteliäänä ruikuttavahenkistä Karjalaisten laulua Uukuniemi-juhlan lopussa. Laulussahan ruikutetaan sitä, että maakunta on kurja eikä siellä ole rikkautta eikä maa ole viljavaa.

 

Tässä yhteydessä haluaisin kuitenkin muistuttaa kaikkia karjalaisia siitä, että vaikka sodissa menetetyssä Karjalassa asui vain 10 % kansastamme, niin se tuotti muistaakseni 20 % maamme bruttokansantuotteesta. Tilasto ei varmaankaan huonone, vaikka laskelmissa otettaisiin huomioon nykyäänkin vielä Suomen puolella sijaitsevat Etelä-Karjalan puunjalostuslaitokset, Imatran vesivoimala ja Imatran terästehdas.

 

Ja mitä tulee maan viljavuusasiaan, niin muistelen lukeneeni, että luovutettu Karjala tuotti 40 % maamme leipäviljasta. Laatokan rannalla viljeltiin menestyksellä jopa maissia, josta sitten NKP:n pääsihteeri Hrutshev lienee saanut hallintokaudellaan idean yrittää maisiin viljelyä myös Neuvostoliitossa, joka projekti sitten kuitenkin r----ttiin perusteellisesti.

 

Jossain Kurkijoella maa oli jopa niin viljavaa, että vauraana pidetyltä Etelä-Pohjanmaalta muutti ruotsinkielistä väestöä nälkää pakoon Laatokan rannalle, jossa hallaa ei tunnettu. Niinpä Kurkijoella, joka oli Uukuniemen naapuripitäjä, oli yksi ruotsinkielinenkin kansakoulu.

 

Olen muuten vahvasti sitä mieltä, että Karjalaisten laulun kohta, jossa puhutaan kurjasta Karjalasta, tulisi muuttaa muotoon hurja Karjala. Se olisi sekä matkailupoliittisesti että elinkeinopoliittisesti perusteltu ratkaisu.

Mies maantien ojassa

 Niinhän siinä sitten kävi, että Uukuniemi-juhlien ensimmäisen päivän jälkeen päädyin maantien ojaan. Nimittäin TV-4:llä näytettiin HJK-KuPS-ottelu eikä kännykkäni suostunut näyttämään mökkirannassa lähetystä, vaan jouduin kiipeämään ylös maantielle, jossa kännykkä suostui pelin näyttämään.

Koska helle oli hirmuinen, kuten myös itikoiden määrä, ymmärsin painautua lojottamaan selälleni maantien ojaan jalat tienpenkalle, jolloin helle- ja hyttysongelma lieveni. Autoilijat tosin hiljensivät kohdallani ja katselivat minua mietteliään näköisinä, mutta ambulanssia tai poliisia ei kuitenkaan ilmaantunut.

 Muistinpa kuitenkin, että ollessani Heinolan kaupungin palveluksessa tapahtui kerran niin, että eräs kaupungin teknisen puolen mies oli ruokatunnillaan nukahtanut sähkökaapelikelan viereen seurauksella, että eräs huolestunut veronmaksaja hälytti paikalle ambulanssin. Silloin sovimme, että kaupungin työntekijöiden tulisi toimia siten, ettei väärinkäsityksiä synny veronmaksajien tai raadonsyöjälintujen keskuudessa.

HJK-KuPS päättyi taas kerran tasapeliin ja nähtäväksi jää, riittääkö savolaisten muutaman pisteen sarjajohto mestaruuteen asti. Tällä kertaa savolaisjoukkueessa pelasi sentään yksi maakunnan mies, joka olikin sen verran ratkaiseva pelaaja, että hän aiheutti rangaistuspotkun, jonka avulla HJK ylsi tasapeliin.

https://www.facebook.com/100002375038949/posts/5262830830472699/?app=fbl

Maailman v....maisin mies

Uukuniemeläisten piilevä neuvostovastaisuus ilmenee myös siten, että paikkakuntalaiset suhteutuvat epäluuloisesti olettamaani, jonka mukaan Putin on taustaltaan uukuniemeläisiä. Olen perustellut olettamaani sillä, että Putinin molemmat vanhemmat ovat Tverin Karjalasta, jonne uukuniemeläisiä muutti 1600-luvun puolivälissä pilvin pimein. Kerrotaan, että Putinin mummokin osasi vielä karjalan kieltä.

Olen perustellut olettamaani myös sillä, että geneettisen perimänsä vuoksi Putin on tykästynyt uukuniemeläistyyppiseen maisemaan, koska silloin harvoin kun hän lomailee, niin hän lomailee tiettävästi Uukuniemen naapurissa Lahdenpohjassa - ainakin hänen Tupolev-yhteyskoneensa kiertelee koko loman ajan tiettyä pistettä Laatokan rannalla, jossa Venäjän tyrannin luultavasti vaatimattoman puoleinen kesämökki luultavasti sijaitsee.

Vahva näyttö Putinin uukuniemeläissukujuurista on se, että hän on ihan rouvani mummon siskon Emma Kuikan näköinen - Kuikkia muutti myös aikoinaan Tverin Karjalaan . Niinpä luulen olevani ns. väärän koivun kautta sukua Venäjän presidentille.

On myös aika vahva peruste epäillä Putinia uukuniemeläistaustaiseksi, koska jokunen vuosi sitten jossain ehkä epävirallisessa äänestyksessä valittiin Suomen v------maisimmaksi mieheksi uukuniemeläissukujuurinen pakinoitsija Kuikka. Luulen, että jos järjestettäisiin äänestys maailman v----maisimmasta miehestä, niin Putin olisi kisassa vahvoilla.