Poliittiset murhat 08.11.2018, 19:21 Kunnon tyrannin on tarpeen tullen kyettävä  murhauttamaan ihmisiä tai muuten hän ei ole kauaa tyrannin vaativassa tehtävässä. Tyrannin uskottavuus perustuu siihen, että ainakin varteen otettavat kilpailijat saavat pelätä henkensä puolesta.   Putinin ympäriltä on kuollut sekä kilpailijoita että vastustajia ja Venäjän yksinvaltias saattaisi olla vaikeuksissa, mikäli hän joutuisi oikeasti riippumattoman tuomioistuimen vastaamaan tekosistaan niin juristi kuin hän onkin. Toisaalta humanistina pidetty Barak Obama on myös murhauttanut miehittämättömillä lennokki-iskuilla tuhansia ihmisiä terrorismin vastaisen sodan nimissä ja luulen joukossa olevan muutamanviattomiakin. Kyllä Obamallakin olisi Haagissa selittämistä.   Kuopiossa vieraillut Arvo Tuominen tosin epäili, että läheskään kaikista Venäjän epäilyttävistä poliittisista kuolemista ei pääse suoranaisesti Putinia syyttämään. Tuomisen mukaan joistain tapauksista voi epäillä oma-aloitteisia tsetseenejä, jotka pyrkivät muistuttamaan Kremliä olemassa olostaan.   Ja hyvin he ovat asiassa onnistuneetkin, koska Tsetseenia on Venäjän unionin rahanjaossa suuri nettosaaja. Niinpä esimerkiksi uudelleen rakennettu Grozny on kuvista päätellen upea paikka. Sen sijaan Tsetseenian kokoinen Karjalan tasavalta on Venäjän unionissa nettomaksaja ja sitä ei voi olla huomaamatta Karjalan kyliä kierrellessään.   Mutta eivät Vuokkiniemen kyläkaupan edessä jututtamani karjalaisukot olleet lähdössä ketään tappamaan. He vai kasvattavat pottujaan ja pyytävät järvestä muikkujaan kaikessa rauhassa. Keijo Korhonen kertoo jossain kirjassaan, miten hän yritti säälistä antaa rahaa jollekin Vienan Karjalan mummolle, mutta tämä ei suostunut almuja ottamaan, vaan vakuutti, että hän ei rahaa tarvitse, sillä kuoppa on täynnä kartoffeleita. Kommentit (0) Tyrannia - tyypillisin hallintojärjestelmä 07.11.2018, 19:36 Kyllä ei hyvältä näytä Venäjän tulevaisuus, mikäli yhtään on uskominen Masha Gessenin kehuttua ja palkittua kirjaa Venäjä vailla tulevaisuutta. Gessenin näkemyksen mukaan oikeaa demokratiaa tai ihmisoikeuksia ei saada hyvässä itäisessä naapurissa vähään aikaan toimimaan, vaan valta säilyy gangstereilla. Samaa mieltä oli jokin aikaa sitten tv:n Itseasiassa kuultuna -ohjelmassa myös vuorineuvos Tauno Matomäki, joka nähtyään Jeltsinin demokraattisella hallintokaudella satojen metrien mittaiset eläkeläisjonot kaduilla kaupittelemassa taloustavaroitaan henkensä pitimiksi, epäili, ettei tässä valtakunnassa demokratiaa tulla kokeilemaan lähimpään sataan vuoteen. Itse toivon Putinille terveyttä ja monia armorikkaita vuosia ja että hänen jälkeensä tyrannin virkaan astuu virolaistaustainen Anton Vaino, sillä virolaisethan ovat tervejärkistä ja raitista kansaa. Saattaa hyvinkin olla, ettei Venäjä minun elinaikanani vajoakaan sille tyypilliseen sekasortoon. Toisaalta Masha Gesseniltä puuttuu hieman suhteellisuudentaju. Nimittäin vajaat 10 % ihmiskunnasta nauttii liberaalista länsimaisesta demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Ne ovat uusia länsimaisia keksintöjä. Muualla maailmassa tyrannia on ihan normaali hallintojärjestelmä, joka saattaa jollain tavalla toimiakin. Esimerkiksi Libya ja Irak olivat vähää vaille länsimaisia hyvinvointiyhteiskuntia silloin, kun valta oli kahden julman yksinvaltiaan käsissä. Nyt molemmat ihmishirviöt ovat päässeet ainoastaan ja tilanne on näissä valtioissa vain pahentunut. Arvo Tuominen kertoi vähän aikaa sitten Kuopiossa käydessään, että Libyassa ollaan palattu 1000 vuotta ajassa taaksepäin ja ihmisiä myydään siellä nykyään parkkipaikoilla orjiksi. Kommentit (0) Väinö Bremer - aikansa suuri sankari 06.11.2018, 19:37 Kirjaston ilmaisjakeluhylly, jonne satunnainen kulkija voi vapaasti jättää hänelle vaivaksi käyneitä painotuotteita, on kirjaston mielenkiintoisin hylly. Kerrankin siellä oli tarjolla tuo Väinö Bremerin kertomus siitä, miten hän melkein lensi maapallon ympäri. Valtameret tosin täytyi silloisilla lentolaitteilla ylittää laivan kannella. Ei uskoisi, että tuokin kirja on jo täyttänyt 85 vuotta. Näköjään vuonna 1933 pystyttiin painamaan ihan siedettäviä valokuvakirjoja. Vieläkään teoksen värit eivät ole vaalenneet tai harmaat ja haalenneet. Sen lisäksi, että kirja on kaunis, se on myös huikean jännittävä seikkailukertomus. Bremerin lentäjän uran alussa ilmakulkuneuvot olivat vielä melkoisen epäluotettavia vehkeitä, ja vaikka hänen Junkersinsa oli saksalaista laatutyötä ja maailman ensimmäinen kokometallinen ja sen vuoksi lujatekoinen lentokone, niin monta pakkolaskua miehen piti matkallaan tehdä. Siltä 30- luvun alun reissulta mies palasi ehjänä, mutta tuuri kääntyi vuonna 1965, jolloin Bremer sai surmansa, kun pimeässä tehty lasku ei onnistunut. Väinö Bremer oli aikansa suuri sankari. Hän oli lentäjä, mutta myös olympiaurheilija. Vuoden 1924 talviolympialaisissa mies voitti sotilaspartiohiihdossa hopeaa ja sijoittui samana vuonna kesäkisoissa nykyaikaisessa viisiottelussa yhdeksänneksi. Väinö Bremerin poika oli kilpa-ajaja Carl-Otto Bremer ja veljenpoika helikopterilentäjä ja kansanedustaja Klaus Bremer. Minun silmissäni Bremerin sankaruutta himmentää kuitenkin se, että hän oli niin innokas metsästäjä, että otti kaukomatkoilla koneeseensa mukaan pistoolin, koska pitempi pyssy ei mahtunut kuormaan. Pistoolillaan hän onnistui tappamaan nukkumassa olleen krokotiilin hiipimällä sen lähelle ja ampumalla sitä korvaan. Ei kuulosta reilulta peliltä. Nykyään yleinen mielipide ei moista tekoa hyväksy. Kommentit (0) Suurmiestemme menetetty maine 05.11.2018, 19:15 Muistanpa miten koulussa kerrottiin, että maamme itsenäistyi, koska Suomeen syntyi sopivaan aikaan sopiva määrä nerokkaita suurmiehiä. Näistä maamme historiaan merkkimiehistä ei kerrottu mitään loukkaavaa. Viime aikoina ei sitten julkisuudessa juuri muuta ole tehtykään, kun loattu suurmiestemme mainetta. Eilisessä Hesarissakin kerrottiin, että kansallisfilosofi Snellmanin pojat olivat maineeltaan lievästikin sanottuna kyseenalaisia; en sitten tiedä keneltä he olivat tapansa perineet. Lehden mukaan Anders ja Johan Snellman yrittivät joskus väkisin tunkeutua helsinkiläiseen ilotaloon eikä asia jäänyt pelkästään tähän, vaan poliisin saapuessa hätiin, veteli vanhempi veljeksistä tätä turpaan.  Viime vuonna Panu Rajala paljasti kirjassaan, että kansallisrunoilijamme Eino Leinon kuolinsyy oli kuppa. Teemu Keskisarjan syksyllä ilmestyneessä Aleksis Kivi - kirjassa kerrotaan, että ilmeisesti samasta vaivasta kärsi myös 38 -vuotiaana tuon ilmaisiin siirtynyt kansalliskirjailijamme. Myös kansallissäveltäjä Sibelius sairasti saman taudin, mutta hänet pelasti maailman säveltaiteelle kehittynyt lääketiede. Elias Lönnrotista en tähän hätään keksi muuta ilkeää kuin, että olen jostain lukenut hänen olleen maamme huonoimman lääkärin.  Johan Ludvig Runebergista olen kuullut, että yliopistomiehenä ollessaan hän mielellään antoi patukalla asennekasvatusta huonokäytöksisille ylioppilaille. Sakari Topeliuksesta en tiedä mitään mitään kielteistä, ellei sellaiseksi lueta sitä, että hän on Jukka Kuoppamäen, maamme ensimmäisen hipin,  vaarin vaari tai jms. Kommentit (0) Suomen Tokion mitalit vaarassa 04.11.2018, 19:49 Rion olympialaisten jälkeen Suomen Urheiluliiton herrat asettivat tavoitteeksi, että Suomi jo lähi aikoina olisi olympialaisissa paras Pohjoismaa. Silloin tuo asetettu tavoita tuntui lievästikin sanottuna haasteelliselta, mutta ihan viimeisen vuoden aikana alkoi näyttää siltä, että maamme voisi sittenkin olla Pohjolan valtias Tokion kisoissa. Eiliset uutiset maailmalta viittaavat kuitenkin siihen, että Suomen mitalit tulevat olemaan tiukassa. Nimittäin vaikuttaa ilmeiseltä, ettei nyrkkeily olekaan olympialaji seuraavissa kisoissa, koska nyrkkeilyn kansainvälisen liiton johtoon nousi ilmetty huumepuolen ammatti- ja  taparikollinen Uzbekistanista. Monissa sivistysvaltioissa tieto uudesta puheenjohtajasta otettiin tyrmistyksellä vastaan ja vastatoimia on luvassa. Itse riittailin vielä vähän aikaa sitten, että maamme naiset tuovat olympiakullan painista ja kaksi kultaa nyrkkeilystä. Myös sellaisessa naisurheilumuodossa, jossa vastustaja yritetään potkaista tajuttomaksi, tyttäremme oli vahva suosikki. Kyseisen urheilumuodon nimen tai tuon päähän potkimista harrastavan neitosen nimen päälle en nyt pääse. Myös maamme naisampujat ovat maailmanhuippuja ja ainakin naisten raskaansarjan haulikkoammunnassa meillä on mitalisauma. Mutta kaksi nyrkkeilykultaa taitaa jäädä haaveeksi. Muuten viime viikolla julkaistiin verotietoja ja niistä paljastui, että kullasta kamppaileva naispainijamme, joka juuri voitti maailmanmestaruuden, tienasi melkein euron päivässä. Viime kesäkisoista maamme ainoan mitalin tuonut naisnyrkkeilijällä menee onneksi selvästi paremmin, koska hänen verotettavat tulonsa olivat 1200 € vuodessa. Kommentit (0) Kansanedustaja Heikki Riihijärvi ja hevoset	03.11.2018, 18:51
Luin joskus kauan sitten silloisen kuopiolaisen papin ja SMP:n kansanedustajan Heikki Riihijärven muistelmat, koska periaatteenani on lukea kaikki, minkä kiinni saan. Kirjan osio, jossa hän kertoi politikasta ja uskostaan oli kerrassaan hirveä, kun taas osio, jossa käsiteltiin hänen kouluvuosiaan ja hevosiaan, oli hirveän hyvä. Koulussa hän ei viihtynyt alkuunkaan ja siitä ajasta hänellä oli vain yksi hyvä muisto, joka oli se päivä, jolloin opettaja teki itsemurhan. Mutta ennen kaikkea tämä pappi ja poliitikko oli hevosmies ja hän voitti joskus jopa hevoskynnön Suomen mestaruuden. Luin juuri Liisa Jaakonsaaren muistelmakirjan ja sekin todistaa Riihijärven hevosrakkauden puolesta. Nimittäin mies, joka ei ollut kovin kiinnostunut politiikasta, vaan enemmänkin hevosista, piti tapanaan nukkua sivistysvaliokunnan kokouksissa, joihin myös Jaakonsaari osallistui. Eräässä sivistysvaliokunnan kokouksessa SKDL:n kansanedustaja Inger Hirvelä huusi kiukustuneena, miten hallituksen ehdotus uusiksi koululaeiksi oli Troijan puuhevonen. Silloin Heikki Riihijärvi säpsähti hereille ja kysyi suureen ääneen, että kuka täällä puhuu hevosista. Muuten pastori Riihijärvi ei ollut virassaan mikään nykyajan vapautuksen teologian edustaja, vaan kerrankin kun hän oli Pohjoismaiden neuvostossa käsitellyt uskonnollista näkemystään, olivat puheenvuoron jälkeen muiden maiden kristillisten puolueiden edustajat tulleet huolestuneina kyselemään suomalaiskollegoiltaan, että millainen Jumala suomalaisilla oikein onkaan.  Kommentit (0)
Karjalasta kajahtaa lupaavia uutisia Uukuniemelle	02.11.2018, 19:17
Karjalasta kajahtaa lupaavia uutisia. Nimittäin olen ollut uskossa, että Uukuniemellä asuu parin kymmenen vuoden kuluttua enemmän karhuja, susia ja biisoneita kuin ihmisiä, mutta saatan tapani mukaisesti olla väärässä. Maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnaton vyöry viittaa vahvasti siihen suuntaan. Nimittä Kuopiossa vieraillut Karjalan erikoisasiantuntija Arvo Tuominen tiesi kertoa, että Rautuun, ihan Uukuniemen lähelle, on nousemassa Formula-rata, jossa saatetaan jo lähiaikoina nähdä koko sivistyneen maailman seuraamia Formula 1 -kilpailuja. Yli sata miljoonaa euroa maksavan hankkeen puuhamiehenä on Mihail Shelomov, joka on varmasti tehnyt ahkerasti töitä ja säästänyt kovasti sukanvarteen, jotta projekti on tullut mahdolliseksi. Asiaan on tosin saattanut vaikuttaa se, että mies on Putinin serkun poika. Rautu sijaitsee vähän Viipurin kaakkoispuolella ja luulen, että tyynenä kesäiltana Formuloiden ääni saattaa rikkoa Uukuniemen rauhallista elämän menoa. Jos suomalaiset suostuvat avaamaan rajanylityspisteen Parikkalaan, jonne johtaa Siperiasta moottori tie, olisi Uukuniemeltä vajaan tunnin matka seuraamaan Bottaksen ajoa. Luulen, että Formula 1 -kisat lisäisivät myös Papinniemen leirintäalueen liikevaihtoa, koska moni kisaturisti varmaankin pystyttäisi Sopu-telttansa Pyhäjärven rantahietikolle. Toinen ilouutinen Karjalalle on se. että venäläiset suunnittelevat tiedekaupunkia Alhon kylään ihan Parikkalan lähelle rajan tuntumaan. Alhon kylä taitaa olla entistä Kurkijoen aluetta, josta Veikko Hakulinen oli syntyisin. Jos Parikkalan rajanylityspiste uskalletaan avata, saattaisi moni uukuniemeläinenkin tietokoneita harrastava peräkammarin tai uuninpankon poika saada hyväpalkkaisen toimen piilaakson palveluksessa. Kommentit (0)
Arvo Tuominen kävi kirjastolla	01.11.2018, 19:05
Eilen tv:stä tuttu Arvo Tuominen kävi Kuopion kaupunginkirjaston kahvilassa esittelemässä viimeisimpiä Pietari- ja Karjala -kirjojaan. Se oli hyvä se, koska paikalle siunaantui uteliasta ja puheliasta savolaisväkeä ennennäkemätön määrä. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet edes sisälle. On se vaan merkillistä, että itäinen naapuri kiinnostaa meitä niin kovasti. Jos Arvo Tuominen olisi kierrellyt vaikkapa Ruotsin puolen suomalaisseutuja, niin ketäpä se hetkauttaisii. Mutta Karjala ja Pietari hetkauttavat kummasti meitä suomalaisia. Tuominen arveli, että yksi syy, mikä itänaapurissa meitä kiehtoo, on se, että kun suomalainen katsoo peiliin, niin hän huomaa, että ilmetty venäläinen sieltä tuijottaa takaisin. Meillä on ilmeisen yhteiset geenit varsinkin pohjoisvenäläisten kanssa,. Hupaisaa on se, että kun jokunen vuosi sitten Laatokan rannalla Staraja Ladogassa kaivettiin esille Venäjän ensimmäisen hallitsijan Ruurik-viikingin maalliset jäännökset, totesivat asiantuntijat miehellä olleen Itämeren suomalainen geeniperintö. Tosin kyllähän ruotsalaisillakin on suomalaisgeenejä ja kyllähän moni kapitalistinenkin tiedemies väittää Rurikin olleen viikinki eikä esimerkiksi savolainen, mutta lahjomattoman Wikipedian mukaan  Ruurikin N1c1-haploryhmää esiintyy ylivoimaisesti eniten Suomessa (61%), Lapissa (53%) ja jonkin verran myös Skandinaviassa (mm. Ruotsissa n. 7%).  Rurikin alaryhmää N1c1a1a1a2 ei kuitenkaan Swedish Haplogroup Database:n mukaan löydy Ruotsista. Monta sataa vuotta Venäjää hallitsivat sitten eittämättä Itämeren suomalaisen Ruurikin jälkeläiset, ja tverinkarjalaisen Putinin myötä ovat suomalaisgeenit palanneet suurvallan johtoon. Ilmeisesti suomalais-ugrilainen hallintojärjestelmä jatkuu myös Putinin jälkeen, koska Tuomisen mukaan virolaistaustainen Anton Vaino on äskettäin nimitetty Venäjän presidentinhallinnon päälliköksi. Hän on siis hyvissä lähtöasemissa seuraavaa yksinvaltiasta valittaessa. Jossain kirjassaan Keijo Korhonen kertoo närkästyneenä, kuinka eräs juutalainen tuli Amerikassa hänelle ihmettelemään sitä, että miksi suomalaiset panevat venäläisille niin kovasti kampoihin. Ihmettelijän mukaan Venäjän pitäisi antaa nielaista Suomi ja sitten parin sukupolven perästä ahkerat suomalaiset olisivat valtakunnan johdossa. Juutalainen näyttää olleen näkemyksessään hyvin pitkälti oikeassa. Kommentit (0)
Eläviä ja kuolleita	31.10.2018, 19:24
Tuntematon sotilas -romaani vääristelee jossain määrin tositapahtumia. Sen mukaanhan kirjassa esiintyvät lievästikin sanottuna vähemmän sympaattiset Karjula ja Lammio säilyvät hengissä, mutta kaikki kunnon upseerit Koskela, Kariluoto, Sarastie, Kaarna ja Autio kaatuivat. Karjulan esikuvahan päätyi oikeassa elämässä Kuopion sankarihautausmaalle. Lammion väitetty esikuva säilyi todellisuudessakin hengissä, jatkoi sotilasuralla ja valvoi sodan jälkeen mm. presidentin linnan turvallisuutta. Koskelan esikuva Einar Kokkonen ei kaatunut, vaan jatkoi sodan jälkeen maanviljelijänä Nilsiässä. Hänen vaimonsa menehtyi ensimmäiseen synnytykseensä ja Kokkonen jäi pienen tytön yksihuoltajaksi, joka siihen aikaan oli harvinaista miehelle. Yhden lehtihaastattelun hän suostui antamaan ja siinä hän paljasti, että Väinö Linna oli hänen joukkueensa suurin purnari ja yhteishengen pilaaja. Kuopiossa asuva Suomen Työväenpuoleen puheenjohtaja Juhani Tanski on Vanhalan poika, sen asian on kapitalistinenkin tiedemies myöntänyt ja hän on minulle kertonut, että sikäli Tuntematon sotilas muuntelee totuutta, että Hietanen, jonka esikuva oli nimeltään Santanen, säilyi sodassa hengissä, vaikkakin molemmat silmänsä mies menetti.  Myöskin Lahtinen, joka oli oikealta nimeltään Lehtinen, sai jatkaa elämäänsä ja toimi sodan jälkeen Keski-Suomessa Skdl:n kunnallispoliitikkona, joka ei ole yllätys. Ilmeisesti Linnan romaanin sanoma on, että sodassa kaikki sympaattiset upseerit ja aliupseerit kuolivat, mutta paskiaiset jatkoivat elämäänsä, kuten yleensä myös reaalimaailmassa tapahtuu. Kommentit (0)
Everstiluutnantti Karjula, hyvä kriisijohtaja	30.10.2018, 19:06
Eilen paikkasin yleissivistyksessäni olleen valtavan aukon ja katsoin uusimman Tuntemattoman sotilaan DVD:ltä. Uusin Tuntematon todistaa, että Hegelin näkemyksessä teesistä, antiteesistä ja synteesistä, on totuuden siemen. Laineen Tuntematon, jossa Finlandia jylisee isänmaallisesti taustalla, oli teesi. Mollbergin sodanvastainen versio, jossa isänmaallinen musiikki ei jylise taustalla,  oli Laineen filmin vastakohta eli antiteesi. Louhimiehen elokuva on sitten synteesi eikä se ota jyrkästi kantaa puolesta tai vastaan isänmaallisuuten tai pasifismiin, vaan pikemminkin päinvastoin. Viimeisin Tuntematon on ihan hyvin kuvattu, näytelty ja varsinkin äänitetty, mutta Mollbergin version sodan julma kaaos siitä puuttuu. Esimerkiksi Louhimiehen ohjauksen kohtaus, jossa rohkea ja taitava kriisijohtaja everstiluutnantti Karjula yrittää vihoviimeisenä keinonaan huutamalla, karjumalla ja vittuilemalla sekä pistoolilla uhkaamalla pysäyttää pakokauhuiset joukot, lienee hyvin kevyt versio todella tapahtuneesta. Muuten lapsena kuuntelin salaa ukkojen juttuja ns. Karjulan tapauksesta ja niistä jäi mieleeni oikean Karjulan nimi ja vieläpä se mihin hänet on haudattu. Vainajan omaisten suojelemiseksi en kerro Karjulan esikuvan oikeaa nimeä. Tarkastin äsken asian ja kyllä Kärkkäälän sotaveteraanien mainitsema eversti löytyy Kuopion sankarihautausmaalta. Kirjassahan Karjula oli everstiluutnantti, joka haavoittui ja Rokan Antti kantoi sitten miehen vastahakoisesti turvaan. Everstin arvon Karjulan esikuva näyttää saaneen todellisuudessa muutaman päivän ennen kuolemaansa. Kommentit (0)

Mahdoton mies

29.10.2018, 19:02

Olen aina kärsinyt siitä, että tunnen olevani huono ihminen, mutta luin juuri Panu Rajalan Ilmari Kiannon elämästä kertovan kirjan Suomussalmen sulttaani ja tunnen olevani aika hyvä ihmiseksi. Nimittäin kirjailija Kianto oli niin törkeä mies, että luulen, että nykyajan sielutiede pystyisi antamaan hänelle jonkinlaisen diagnoosinkin ja ehkä myös sopivalla lääkityksellä pystyisi tekemään hänestä yhteiskuntakelpoisen kansalaisen. Nerohan Kianto oli. Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi ovat mestariteoksia. Hänen kynästä on myös lähtöisin tolstoilaista pasifismia edustava Nälkämaan marssi, joka pitäisi valita uudeksi Suomen kansallislauluksi varsinkin sen jälkeen, kun virolaiset ovat valinneet saman saksalaisen juomalaulun "Oi juokaamme veljet, juokaamme" kansallislaulukseen, joka meilläkin toimittaa vielä toistaiseksi samaa asiaa. Mutta kyllä Kianto oli kanssaihmisiään kohtaan myös täysin mahdoton mies. Yleisesti on tiedossa, että hän vuonna -18 hän kadotti täysin järkensä valon ja alkoi vaatia myös punikkinaisten lyömistä lihoiksi naarassusien tapaan. Sen sijaan minulle on uutta Rajalan kertoma asia, että vielä 76 -vuotiaana Kianto oli niin ketterä ukko, että pystyi saattamaan silloisen taloudenhoitajansa raskaaksi ja miehen ketteryys myös riitti siihen, että hän löi jotain naistaan puukolla. Ymmärrän nyt vallan mainiosti sen, että olen törmännyt kainuulaisiin, jotka eivät ole maakuntarunoilijastaan ylpeitä. Tragikoominen tapaus oli, kun Kianto jätti Talvisodan alussa evakkoon lähtiessään Turjanlinnaan sikarilaatikon, jonka kanteen hän jätti venäjänkielisen viestin, jossa kehotti hyökkääjiä jättämään hänen kartanonsa rauhaan ja jatkamaan matkaansa viereiseen tyhjillään olevaan saareen. Siellä oli kirjailijan sisaren huvila, jonne veli halusi vainoojan asettuvan mellastamaan. Sikarilaatikko jäi kuitenkin suomalaisen partion käsiin ja meikäläiset upseerit tulkitsivat tekstin niin, että Kianto viestitti viholliselle, että viereinen saari oli miehittämätön. Siitä tiedosta olisi ollut viholliselle siinä tilanteessa paljon hyötyä. Tekoa pidettiin sotapetoksena, jonka seurauksena maanpetturi olisi ammuttu tavattaessa. Onneksi tapaus ehti oikeuteen vasta rauhan tultua ja kirjailija selvisi lyhyellä linnareissulla. Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Nälkämaan marssia: https://www.youtube.com/watch?v=u-eI6eEU2jM Kommentit (0)