Suurkirjailija |
23.08.2018, 20:15 |
![](http://koivistoinen.net/media/dovlatov_ulis_iso.jpg)
Kaksi
rappiokirjallisuuden edustajaa poseeraa tässä kuvassa
Rubenstaininkadulla Pietarissa. Kadulla on muuten 400 metrin matkalla 70
kapakkaa, joten kohtaamispaikka oli sikäli ihan parahultainen kuvan
miekkosille, jotka seisovat baarihuoneen ovella tarkkaillen kriittisellä
silmällä maailmanmenoa.
Tuo myös fyysisesti
kookkaampi rappiokirjailija on Sergei Dovlatov (1941-1990), joka on
kuvannut onnistuneesti Neuvostoliiton rappiota ja hän on kohonnut
teoksillaan maailmanmaineeseen. Tuo pienempi kirjailija on keskittynyt
kuvaamaan lähinnä vain pienipiirteistä Kärkkäälän ja Uukuniemen rappiota
eikä hän ole ainakaan vielä toistaiseksi saavuttanut samanlaista
suosiota eikä edes minkäänlaista muistomerkkiä.
Jättiläiskokoinen
Sergei Dovlatov oli aikoinaan Neuvostoliiton suurin kirjailija.
Suurvallalla täytyy olla statuksensa mukaiset kirjailijat. Suomen
pienvaltion suurkirjailijat Mauri Sariola ja Jorma Ojaharju olivat
selvästi Dovlatovia pienikokoisemmat. Sekin oli Dovlatovissa erikoista,
että hän eli venäläiskirjailijaksi harvinaisen pitkän elämän, eli hän
ehti saavuttaa peräti 48 vuoden korkean iän, vaikka ei ollut mikään
vesipoika, vaan pikemminkin päinvastoin. Mies korosti, että hän pystyy
vain aloittamaan juomisen, lopettamaan hän ei pysty.
Rappeutunut
Dovlatov oli niin hyödytön Neuvostoliitolle, että hän sai vapaasti
muuttaa Amerikkaan vuonna 1978, eli 10 vuotta ennen perestroikaa. Sitä
ennen häntä oli kuultu KGB:ssä ja hänen kertomuksensa mukaan häntä
jututtanut salaisen poliisin mies oli vähintäänkin yhtä
neuvostovastainen kuin itse kuulusteltava. KGB:n mies pystyi
ennustamaan, että venäläiset ovat juomassa itsensä tärviölle ja ettei
esimerkiksi kolhoosien yksityistäminen onnistu, koska Venäjän juopot
kolhoosilaiset eivät pysty omia tilojaan hoitamaan.
Joskus
epäilen, että koko Neuvostoliiton romahdus oli KGB:n järjestämä.
Salainen poliisi, jolla oli oikeaa tietoa kansakunnan tilasta, totesi,
ettei NKP:n johtama systeemi toimi ja vaihtoi järjestelmän KGB -
johtoiseksi.
Kommentit (0)
|
Maailman kallein rakennus |
22.08.2018, 18:14 |
Hyvän tarinan mukaan suurtulva, joka nostaa merenpintaa Suomenlahden
pohjukassa neljällä metrillä, vitsaa Pietaria aina sadan vuoden välein.
Näin on tapahtunut ainakin vuosina 1824 ja 1924. Suurtulvan selityksenä
väitetään olevan, että aurinko, kuu ja maa ovat silloin sopivassa
linjassa vedenpaisumuksen suhteen.
Nähtäväksi jää,
tapahtuuko suurtulva jälleen vuonna 2024, koska venäläisellä
tehokkuudella rakennettu valtava 35 kilometriä pitkän padon pitäisi
estää vedenpaisumus. Jos Pietarissa on Euroopan korkein pilvenpiirtäjä,
niin sillä varmuudella jonka vain täydellinen tietämättömyys voi
synnyttää, väitän, että Suomenlahden poikki rakennettu pato on myös
Euroopan suurin.
Nähtäväksi jää myös se, onko Pietarille
hyötyä padosta sitten, kun ilmaston muutos alkaa todella nostamaan
merenpintaa. Kapitalistinenkin tiedemies on sitä mieltä, että tämän
vuosisadan loppuun mennessä merenpinta on 1,4 metriä nykyistä
korkeammalla, ja se merkitsee sitä, että lähes miljardi ihmistä joutuu
lähtemään evakkoon.
Pietarin tulvapato oli hämmästyttävän
halpa rakennusprojekti, koska se maksoi vain reilut kolme miljardia
euroa. Esimerkiksi Olkiluodon kolmannen atomivoimalan hinnaksi on
ilmoitettu yhdeksän miljardia, eli lähes kolme kertaa enemmän. Se on
lehtitietojen mukaan maailman kallein rakennus. Täyttä varmuutta ei ole
siitä, valmistuuko Olkiluoto 3 koskaan.
Kommentit (0)
|
Eräänlainen jatke |
21.08.2018, 18:19 |
![](http://koivistoinen.net/media/jukoil.jpg)
Venäläistä
yhteiskuntaa syytetään tehottomuudesta, mutta se ei ole koko totuus.
Hyvä itäinen naapurimme järjesti esimerkiksi neljä vuotta sitten
talviolympialaiset valtavalla tehokkuudella ja ne kisat maksoivat
enemmän kuin kaikki muut talvikisat yhteensä. Siitä huolimatta tietooni
ei ole tullut, että kisoista päätöstä tehtäessä kukaan venäläinen olisi
hidastanut hanketta tekemällä siitä erilaisia valituksia eri
oikeusasteisiin, kuten vaikkapa Suomessa olisi tapahtunut. Yksimielinen
on Venäjän suuri kansa.
Venäläinen yhteiskunta on
näyttänyt myös tehokkuutensa siinä, että Pietariin on kohonnut
ennätysnopeasti valtava 462 metriä korkea pilvenpiirtäjä energiayhtiö
Gazpromin toimitilaksi. Rakennus on Euroopan korkein pilvenpiirtäjä.
Ilmeisesti tonttimaa alkaa olla naapurissa niin vähissä, että
rakennuksia on pakko rakentaa vain ylöspäin.
Pilvenpiirtäjän
on tarkoitus muistuttaa rihlattua kiväärinluotia, joka seikka onkin
ihan perusteltua, koska kyseessä on maineikkaan soturikansan korkein
talo. Monien mielestä rakennus voi muistuttaa yhtä muutakin vehjettä,
mutta koska lapset tai jopa naiset voivat tätä lukea, en paljasta mikä
vehje on kyseessä.
Suomessa tuollaisen rakentaminen ei
onnistu, koska meillä rakennuksen korkeus ei saa ylittää palokunnan
tikkaiden pituutta. Meillä luultavasti myös sotilaspoliittiset syyt
estäisivät moisen projektin, koska Suomi on mukana heimosodassa
Afganistanin Thalepan-järjestöä vastaan, vaikka siitä ei juuri
puhutakaan ja tiedetään, että monet ilmailusta innostuneet taistelevaa
islamia kannattavat nuorukaiset tutkivat mietteliään näköisinä juuri
tuollaisia korkeita vääräuskoisten rakentamia taloja.
Kommentit (0)
|
Länsimainen hapatus |
20.08.2018, 18:19 |
![](http://koivistoinen.net/media/paita.JPG)
Isänmaallisuus
ei enää pistä silmään Pietarin kaduilla, kuten vielä pari vuotta sitten
pisti. Silloin Venäjän suuruutta symboloiva Yrjön ristinnauhoja liehui
autojen peileissä ja ja kaikkein kiihkeimmät isänmaan ystävät olivat
maalauttaneet autojensa kylkiin kuvia Suuresta Isänmaallisesta Sodasta.
Varsinkin se kuva, jossa puna-armeijan kersantti kiinnittää punalippua
Berliinin Valtiopäivätalon katolle oli suosittu.
Siinä
kuvassahan jossain vaiheessa huomiota herätti se, että kersantin
kummassakin ranteessa näytti olevan kello; ainakin neuvostovastaiset
voimat niin vakuuttivat. Neuvostoliiton ystävät taas vakuuttivat, että
toinen kellolta vaikuttava kapistus olikin kompassi. Sittemmin kuvista
on ikävä kyllä retusoitu pois tuo keskustelua herättävä yksityiskohta.
Tällä
matkalla silmiini pisti ennen kaikkea se, että joka toisella
vastaantulijalla oli t-paita ja siinä oli noin 99 %:lla rintamuksessaan
länsimaista hapatusta. Kyyrisiä kirjaimia ei paidoissa näkynyt.
Käsittääkseni kaupungissa liikkui ainoastaan yksi kyyrillinen paita ja
sitä en kunnolla nähnyt, koska se vaatetti minua.
Minulle
on luotettavista lähteistä kerrottu, että tuon ajanhampaan kalvaman
ryppyisen vaatekappaleen rintamuksessa kuulemma lukee jotain sellaista,
että "Kylän tavoitelluin poikamies" ja selkämyksessä pyydetään, että
"Tytöt älkää kulkeko ohi". Kookkaan sivuvaunussa olevan pullon kyljessä
lukee "Pontikkaa".
Kommentit (0)
|
Vaaratilanne |
19.08.2018, 20:24 |
Vielä muutama vuosi sitten venäläinen liikennekulttuuri oli
mielipuolista. Nopeusrajoituksista ei piitattu kuin korkeintaan
soveltuvilta osin ja ohitukset, jotka monta kertaa tapahtuivat
metsämaastoa hyödyntäen, olivat kuolemaa halveksuvia. Maanteitä
reunustivat tiheässä värikkäät muovikukat, joilla kunnioitettiin
kuolonkolaripaikkoja.
Putin on palauttanut kurin ja
järjestyksen maahan monilta osin ja meno maanteillä on siistiytynyt.
Mutta siitä huolimatta liikenteessä sattuu ja tapahtuu. Olimme eilen
ylittämässä liikennevalojen turvin leveää ja ruuhkaista Nevskiä, kun
kesken kaiken jalan kulkijan vihreä vaihtui. Luulin, että pelisäännöt
olisivat samat kuin Suomessa, mutta eivätpä olleetkaan.
Valon
vaihtuessa autorintama, joka oli jäänyt selvästikin vain kyttäämään
viattomia kulkijoita, kiihdytti renkaat savuten. Harva on se kerta
elämässäni, jolloin olen pelästynyt yhtä pahoin. Onneksi taitavat
venäläiskuljettavat hallitsivat ajoneuvonsa ja väistelivät suojatiellä
seisovaa, joten henkikulta säilyi. Suomessa kortti olisi lähtenyt
välittömästi joka kuskilta. Venäläinen liikennekulttuuri ei mole enää
mielipuolista, mutta hullua se on ja kertoo paljon yhteuskunnan tilasta.
Kommentit (0) |
Neuvostobaari |
18.08.2018, 17:56 |
Ihan Pietarin ydinkeskustasta Nevskiltä löytyi melkoinen
historiallinen jäänne eli ihan oikea Neuvostobaari; ainakin sen nimi oli
Sovjetbar. Palvelu oli ystävällistä, vaikkakin verkkaista. Hinnatkin
olivat kohtuulliset, vaikka muuten yleensä Nevskin hintataso on Suomen
luokkaa.
Pääsin toteuttamaan pitkä-aikaisen unelmani, eli
syömään rehellistä lihakeittoa, vaikka sitä seljankaksi kutsuttiinkin.
Rehellistä lihakeittoa eivät maamme kansanterveyttä vaalivat
työmaaruokalat suostu enää anniskelemaan eikä purkkilihakeitto ole kovin
kummoista.
Jälkiruokana oli aitoa neuvostoliittolaista
jäätelöä, joka on oikeasti hyvää; sen on joutunut kapitalistinenkin
tiedemies myöntämään. Viipurissa matkaoppaana ennen yllättävää
kuolemaansa toiminut Mikhael tiesi kertoa, että sikäläisen jäätelön
salaisuus oli jokin Jäämerestä saatava levä. Mikhael oli koulutukseltaan
biologi, joten häntä on syytä uskoa.
Kommentit (0)
|
Monninkalastusta Suojoella |
17.08.2018, 19:36 |
Monninkalastusta Suojoella on luvun nimenä Olof Enckellin kirjassa
Rajan vartio - Jalkamatkoja Raja-Karjalassa. Teos julkaistiin juuri
Talvisodan alla, kirjan painoasu on upea ja kuvat parempia, mitä
nykyajan painotuotteissa. Enckellin teos oli varmaankin kallis
tilaustyö, jonka avulla yritettiin vakuuttaa kansaamme siitä, että ollos
huoleton, poikas valveil on.
Kirjasta paljastuu
yllättäviä asioita, mm. että vielä kesällä 1938 Itä-Karjalassa vielä
poltettiin kaskia, jossain kylissä meloskeltiin yksipuisilla ruuhilla,
kuin kivikaudella ikään ja tauteja parannettiin loitsuilla. Mutta
rajavartijat olivat hyviä ja kovakuntoisia miehiä, kuten varmaan
olivatkin.
Vähän herraspojan oloinen Olof joutui
erämaavaelluksilla koville. Kerran jopa niin ihkatiukalle, ettei
auttanut muu, kuin keskellä öist erämaata kaivaa repun taskusta
heroiinipulveria ja ottaa kunnon tömskyt. Sen jälkeen loppumatka olikin
pelkkää juhlaa. Siihen aikaan olivat käytössä sellaiset dropit, että
niillä pantiin ruumiitkin hiihtämään, kuten eräs suurhiihtäjämme
muisteli.
Tosin hiihtäjät ja armeija käyttivät
väsymyskohtauksiin yleensä amfetamiinin kaltaista saksalaisten
pervitiiniä. Heroini oli varattu yskänlääkkeeksi 50 -luvulle asti. Se
poisti tehokkaasti yskimisen tarpeen. Vatsanpurut sen sijaan lakkasivat
oopiumilla, joka ainakin 50 -luvulla kuulema piti nauttia apteekin
tiloissa. Muihin tuskatiloihin käytettiin morfiinia.
Lapsuudessani
Savossa oli lisäksi yleislääkkeenä hotapulveri, jota käytettiin
kaikenlaisiin sairauksiin ja lisäksi lasten pahanmielen poistoon.
Muusikko Mikko Kuustosen mukaan Kotalahden kaivosmiesten tavatessa
kaivoskylän kujilla tarjottiin kaveruuden osoituksena toiselle
hotapussia ja kysyttiin, että "loijjaatatko". Nykyään hotaa ei enää
myydä. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä ihmettä sekin myrkky oli.
Muuten
siitä Olof-herran monninkalastuksesta sen verran, että kaksi pientä
tuli, tosin muutamaa pitkänsiiman koukkua ei miesvoimin saatu ylös ja
paluumatkasta vastaan ajelehti katkennut tapsi suussaan kolmikiloinen
hauki, joka oli raadeltu tuntemattomaksi jääneen otuksen suurilla
hampailla.
Suurena haaveenani on käydä tässä elämässä
pilkillä Eldankajärvellä ja monninpyynnissä Suo- eli Suojujoella, joka
käsittääkseni on jossain Suojärven suunnalla.
Kommentit (0)
|
Monni on kala |
16.08.2018, 21:26 |
Eräällä Uukuniemi -seuran matkalla minulle näytettiin kuvaa, jossa
187-senttinen uukuniemeläinen sotilas roikottaa Soutjärvestä
pitkälläsiimalla pyydettyä monnia, joka painoi 35 kiloa ja kuvasta
päätellen pituutta sille oli siunaantunut pitkästi kolmatta metriä.
Mauno
Soikkasen kirja Sotilaamme erämiehinä Itä-Karjalassa varmistaa, ettei
kyse ole pelkästään kalajutusta. Kirjan mukaan mukana ollut haavi ei
ollut riittänyt, vaan kala tainnutettiin Parabellumilla. Tosin
uukuniemeläisten mukaan Parabellumikaan ei riittänyt, vaan oli
turvauduttava konepistooliin. Otuksen kipsijäljennös on nykyään
eläinmuseolla.
Uukuniemen miehen pyytämä monni ei ole
kuitenkaan Suomen suurin, vaan 1800 -luvun puolella Lammilta saatiin
peräti 42 -kiloinen yksilö. Se on ikuistanut itsensä Lammin Säkiän
nimeen. Säkiä tarkoittaa siellä päin monnia.
Mutta
Savossa, jossa yleensä kaikki on maailman suurinta, pannaan tässäkin
paremmaksi. Sata vuotta sitten Kuopion seudulla puhuttiin, ettei
Kallaveden Haminanlahdella hukkuneita kannata etsiä, koska siellä asusti
monisatakiloinen monni. Miehet eivät niihin aikoihin tiettävästi
uskaltaneet saunan jälkeen uida Kallavedessä muuten kuin selällään.
Ilmaston
kylmeneminen on nyt hävittänyt alkuperäiset monnit, mutta
kasvihuoneilmiön myötä niitä taas kannattaisi istuttaa ihmisten kauhuksi
ja kalamiesten iloksi. Tietääkseni lähimmät luonnonvaraiset monnit
uiskentelevat ihan rajan takana Suojärven suunnalla.
Kommentit (0)
|
Lähtökuopat |
16.08.2018, 21:28 |
![](http://koivistoinen.net/media/juoksuhauta.JPG)
Minulla
on selkeä muistikuva siitä, että vain reilut kolmannesvuosisata sitten
löysin Uukuniemen metsästä juoksuhautoja, joiden seinämät olivat
peltilevyillä vahvistetut, mutta tänä kesänä en sellaisia enää löytänyt.
Olisiko ajanhammas ne syönyt ja ne ovat palanneet luonnon suureen
kiertokulkuun tai sitten joku on ottanut ne ne palvelemaan siviilielämän
tarpeita.
Kuitenkin yllättävän selvästi erottuvat ihan
Uukuniementien läheltä metsästä nuo käsittääkseni 77 vuotta sitten
kaivetut juoksuhaudat, jotka taisivat olla pikemminkin eräänlaiset
Suomen armeijan Jatkosodan hyökkäyksen lähtökuopat. En usko, että noita
lapiohommia olisi tehty Talvisodan aikaan tai kesällä 1944. Talvisodan
aikana Uukuniemen lähellä ei taisteltu, vaikkakin aselevon jälkeen
Puna-armeijan eräs esikunta majoittui Uukuniemen kirkonkylän
kellotapuliin, kun taas itse 50 metrin päässä seisova kirkko jäi oli
suomalaisten haltuun. Välirauhan rajaa vedettäessä kellotapulikin
palautettiin suomalaisille.
Olen ihmetellyt ihan
Uukuniemen- ja Värtsintien risteyksen lähellä olevaa syvää monttua, joka
minusta näyttää pommikuopalta, mutta kukaan paikkakuntalainen ei ole
osannut kertoa tapauksen taustoja. Tiedän, että Kesälahden kirkon
Puna-armeijan pommikoneet saivat Talvisodassa tuhottua ja ilmeisesti
myös Uukuniemen kirkkoa yritettiin hävittää ja kuoppa on saattanut
syntyä silloin. Kyseessä ei käsittääkseni olleet niinkään uskonnolliset
vaan sotilaalliset syyt, koska kirkontorneja saattoi käyttää
tähystykseen ja tulenjohtoon.
Kommentit (0)
|
Sankaripaasi |
14.08.2018, 17:13 |
![](http://koivistoinen.net/media/kekkonen-.JPG)
Muualla
Suomessa meitä savolaisia pidetään vain tyhjänpäiväisinä
viisastelijoina ja suunsoittajina, joka suurelta osin oikein onkin,
mutta on meistä muuhunkin. Paljoa ei suomalaisten urheilumaineesta ole
maailmalla jäljellä, mutta se vähäinenkin maine on nykyään savolaisten
harteilla. Mira Potkonen, joka on alunperin Heinäveden tyttöjä, toi
ainoan Suomen mitalin viimeisimmistä kesäolympialaisista, Vieremän Iivo
Niskanen voitti viime talviolympialaisista maamme ainoan kullan ja nyt
yleisurheilun EM-kisoissa Pielaveden Antti Ruuskanen paras urheilijamme;
sitä miesten pikaviestikvartetin kuudetta sijaa voi pitää pitkälle
onnenkantamoisena.
Harva ei ole se kerta, jolloin olen
Kuopion kaduilla törmännyt Niskaseen ja Ruuskaseen, joten kyllä heitä
voi hyvällä syyllä pitää kuopiolaisina ja Kuopion kaupunki voisi
huomioida heidän saavutuksensa. Jonkinlainen sankaripaasi tai jopa
jonkinlainen näköispatsas olisi heidän kunniakseen saatava Kuopion
torille, jossa kyllä tilaa on, koska tori on Suomen, ellei jopa koko
Pohjoismaiden suurin.
Näköispatsaan mallia voisi ottaa
vaikka Kostamuksessa olevasta Kekkosta ja Kosyginia esittävästä
muistomerkistä. Myös Petroskoin Marxia ja Engelsiä esittävä patsas,
vaikka se tuokin mieleen enemmänkin kaksi runonlaulajaa, olisi hyvä
esikuva. Muuten karjalaisen tarinan mukaan Marx ja Engels pohtivat
patsashahmoina sitä, että mistähän saisi viinaa. Vähän kauempaa sitten
Lenin-patsas huutaa käsi pystyssä, että "mie voin lähtee hakemaan, mie
olen porukan nuorin".
Muuten Berliinin katastrofin jälkeen
on hyvä katsoa, miten Iivo voittaa olympiakultaa; vähän minuutin
jälkeen tuolla videolla Niskanen pistää ison vaihteen päälle ja menee
heittämällä Venään miehen ohi.
https://www.youtube.com/watch?v=CV3dGZ--Pg8
Kommentit (0) |
Yleisurheilumme katastrofaalinen häpeä |
13.08.2018, 21:07 |
Päättyiväthän ne kisat poikiemme voitontanssiin, kun
pikaviestikvartettimme juoksi oivallisesti Suomen ennätyksen ja saavutti
kuudennen sijan, joka ylitti rohkeimmatkin haaveet. Tosin onnellakin
oli osuutta asiassa, koska suomalaisten alkuerässä Saksa kaatui ja Puola
hylättiin meikäläisten ilmiannon jälkeen ratarikon vuoksi.
Ennen
suomalaisten urheilijoiden juhliessa myös eräät maamme poliitikot
bruukkasivat rynnätä paikalle taputtelemaan sankareitamme selkään ja
ottivat näin osan kunniasta itselleen. Eikä tämä aina riittänyt, vaan
ainakin hyvän tarinan mukaan, kun Mikko Kolehmainen meloi olympiakultaa,
ryntäsi eräs johtava urheilupoliitikkomme olympiasankariamme vastaan
rannalle ja ruikutti, että "saanksa mä kantaa sun melaa".
Mutta
eipä ollut urheiluministeri Sampo Terho eilen taputtelemassa poikiamme
selkään. Jos hänellä olisi ollut edes vähän pelisilmää, olisi hän ollut
mukana pikajuoksijoidemme voitontanssissa, mutta samalla hän olisi
voinut osoittaa suoraselkäisyytensä ja pyytää median välityksellä Suomen
kansalta anteeksi sitä katastrofaalista häpeää, mitä hän on ollut
osaltaan aiheuttamassa ja kertoa, että ottaa täyden poliittisen vastuun
asiasta.
Se asia olisi saattanut edes vähän nostaa
Sinisten joukkokannatusta, joka tutkimusten mukaan on 0,8 %, joka on
myös virhemarginaalin mahdollisuus, joten puolueen kannatus voi olla
myös nolla, jota tosin en pidä todennäköisenä, koska uskon ainakin osan
puolueen kansanedustajista tai ministereistä äänestävän puoluetta
seuraavissa vaaleissa.
Kommentit (0)
|
Palautumiskyky |
12.08.2018, 16:55 |
Yllättävän vaisuksi jäi norjalaisten kestävyysjuoksijoiden menestys
Berliinin EM-kisoissa. Itse oletin, että Norjan hiihtäjien ylivoimaiset
valmennusmenetelmät olisi siirretty maan juoksijoiden käyttöön ja että
Hyvä pohjoinen naapurimme olisi ollut kilparadalla murskaavan
ylivoimainen, mutta niin ei käynytkään. Vanhat menestyksekkäät
pyöräilykansat olivat näköjään ottaneet omat oppinsa avuksi
juoksuvalmennuksessa.
Norjan teinitähden palautumiskykyä
on yleisesti ihasteltu ja syytä onkin, koska poika voitti perättäisinä
päivinä tonnivitosen ja vitosen kilpailut. Tässä yhteydessä on kuitenkin
syytä palauttaa mieleen, että Montrealissa Lasse Viren voitti vitosen
ja kympin, vaikka kummallakin matkalla olivat kovat alkuerät ja vitosen
kisan jälkeisenä päivänä hän oli mukana maratonin voittokamppailussa.
Siihen aikaan miehet olivat todella rautaa.
Nähtäväksi jää pystyvätkö Norjan pojatkaan seuraavissa olympialaisissa vastaavaan esitykseen.
Kommentit (0)
|
Belgrad 1962 |
11.08.2018, 18:56 |
Vuoden 1966 Budapestista aina vuoden 1978 Prahan EM-kisoihin asti,
tai ainakin siihen asti, kun niissä kisoissa Rauli Pudaksen hypätessä
seivästä, rima oli katketa, mutta sitten se pongahtikin yläilmoihin ja
putosi telineiden päähän ja jäi onnekkaasti siihen väpäjämään ja Suomi
voitti siten siinä kilpailussa pronssiakin, muistan yleisurheilun
EM-kisatapahtumat kristallin kirkkaasti, mutta sen jälkeen kaikki on
harmaata mössöä enkä enää kunnolla muista edes myöhempiä kisakaupunkeja
ja toivon, että myös nämä Berliinin kisat häipyvät mielestäni tyystin ja
nopeasti.
Vuoden 1962 Belgradin EM-kisojen osalta, joiden
aikaan olin kypsässä viiden vuoden iässä, saattaa humeettirasiani
sassaroida jonkin verran, mutta väitän muistavani hämärästi, miten
vanttera Ranskan Jazy jätti loppukirinsä tuberkuloottisen näköisen
Länsi-Saksan Norbothin luultavasti 5000 metrin juoksussa ja senkin
väitän muistavani, miten ehkä DDR:n Manfred Matusewski voitti hurjan
loppukirin turvin ehkä 800 metrin kisan.
Sen muistan kyllä
kristallin kirkkaasti, että siihen aikaan Suomi oli maailman johtava
hyppyvaltio ja muistan, miten pettynyt olin, kun pituudesta saimme vain
hopean ja pronssin, kun hyvän itäisen naapurimme Igor Terovanesia
yllätti Pentti Eskolan ja Rainer Steniuksen.
Sen sijaan
suomalaisten suvereenisti hallitsemasta seiväskilpailusta minulla ei ole
minkäänlaista mielikuvaa ja se harmittaa. Nimittäin jopa
kiihkoisänmaallisena pidetty radioselostaja Pekka Tiilikainen oli
ainakin hyvän tarinan mukaan hehkuttanut, kuinka "Belgradin tummentuvan
stadionin vauhdinottoradan päässä seisoo nyt Suomen mies ja Suomen
miehen sinivalkoinen seiväs." Tuon selostuksen haluaisin kuulla
uusintana Ylen "Tämän selostuksen haluaisin kuulla"-ohjelmassa.
Kommentit (0)
|
Budapestin yökerho |
10.08.2018, 18:04 |
Palataanpa vielä Budapestin EM-kisojen painajaismaisiin tunnelmiin.
Keihäsmiehiltä odotettiin silloinkin mitalia, mutta toisin kävi. Eräs
Ilta-Sanomien toimittaja kirjoitti kilpailun jälkeen, että Nevalalta ja
Kinnuselta jäi mitali saamatta, koska he olivat istuneet kisaa edeltävän
yön yökerhossa. Varsinkaan Nevalan osalta uutinen ei voinut pitää
paikkaansa, koska lievästikin sanottuna mies on ollut ikänsä
raivoraitis.
Maineensa menettäneet keihäshirmut eivät
purematta nielleet valeuutista ja kun he samana syksynä törmäsivät
Olympiastadionin pukuhuoneen käytävällä kyseisen jutun kirjoittaneeseen
toimittajaan, vaativat he uutiseen oikaisua Pauli Nevalan muistelmien
mukaan niin, että Jorma Kinnunen, joka ei ole kovin pitkä mies, nosti
kiukuspäissään toimittajan kravatista ilmaan.
Ainakin
sillä kertaa hillitymmin käyttäytynyt Nevala yritti rauhoitella
tilannetta ja pyysi, että Kinnunen olisi laskenut miehen alas, mutta
Kinnunen vain tokaisi, ettei hänellä ole mitään kiirettä sätkyttelijän
alaslaskemiseen, koska yökerhojen avautumiseen oli vielä aikaa.
Keihäshirmujen oikaisupyynnön johdosta, Ilta-Sanomat myönsi
kirjoittaneensa perättömiä, tosin päällekarkauksen kohteeksi joutunut
toimittaja kertoi olleensa oikaisuun pakotettu.
Tosin
toinenkin versio tapauksen kulusta on olemassa. Sen mukaan
keihäskaksikko olisi nostanut toimittajan roikkumaan pikkutakistaan
pukuhuoneen naulakkoon ja kun tämä varttitunnin roikkumisen jälkeen oli
luvannut oikaista perättömät uutisen, olisi hänet autettu alas.
Mielestäni jonkun itsensä pöhköksi lukeneen urheiluhistorian dosentin olisi selvitettävä tapahtumien todellinen kulku.
Kommentit (0)
|
Budapest 1966 |
09.08.2018, 18:08 |
Nuo eilen mainitsemani mitalittomat Budapestin yleisurheilun EM-kisat
ovat piirtyneet painajaismaisena tapahtumana syvälle mieleeni. Olin
silloin vielä niin lapsellinen, että en ymmärtänyt, että elämä on vain
pieni osa yleisurheilua, vaikka yleisurheilu onkin urheilumuodoista
jaloin.
Vieläkin muistan selvästi, olisiko se Viikko- tai
jossain muussa aikakausilehdessä, julkaistun kuvan, jossa Mikko
"Vilkastus" Ala-Leppilampi lepää kaikkensa antaneena polvillaan
juoksuradan vieressä keskeytettyään, kun ulkomaalaiset kanssakilpailijat
ohittavat hänet kierroksella 10.000 metrin kilpailun loppupuolella.
Mutta
Mikko nousi siitä sisuuntuneena, vaihtoi valmentautumismenetelmänsä
samanlaisiksi kuin muuallakin maailmassa ja muutaman vuoden kuluttua hän
olisi juossut esteissä maailmanennätyksen, ellei olisi kääntynyt
loppusuoralla taakseen katsomaan, mitä tulostaulun kello oikein näyttää.
Ja
koko Suomen yleisureilujoukkue sisuuntui Budapestin kokemuksistaan niin
paljon, että voitti yleisurheilumaaottelussa Neuvostoliiton sen omalla
kotikentällä, vaikka vastustajaa pidettiin maailman parhaana
yleisurheilumaana. Eikä joukkueen tarvinnut kilpakentällä edes antaa
ihan kaikkeaan, koska jaksoi vielä kisan jälkeen pistää Sotsilaisen
hotellin remonttikuntoon. Ainakin hyvän tarinan mukaan Ala-Leppilampikin
tanssitti päätösjuhlassa bassoviulua niin vauhdikkaasti, että
partnerilta katkesi kaula.
Kommentit (0)
|
Itä-Euroopan juhlaa |
08.08.2018, 18:03 |
Kyllä ei voi edelleenkään moittia suomalaisten menestystä
EM-kisoissa; ei ainakaan liiaksi. Vaikuttaa vahvasti siltä, että 52
vuoden takainen Budapestin katastrofi toistuu, eli Suomi jää ilman
mitalia. Silloinhan Pekka Tiilikainen lohdutti keihäskisan jälkeen
kuuntelijoita sillä, että onhan kansamme kokenut Talvisodankin.
Suomalaisten
rodullisista ominaisuuksista huono menestys ei voi johtua, koska
kuulumme Hitlerin rotuoppien mukaan siihen samaan alempaan
itäeurooppalaiseen rotuun, jonka muut edustajat hallitsevat
mitalitaulukkoa, vaikka veriveljemme venäläiset onkin valtaosin suljettu
pois kilpailuista. Puolan, Ukrainan, Slovakian, Tšekin ja Valko-Venäjän
menestyksekkään urheilijat tulevat vielä kaiken lisäksi köyhistä ja
korruptoituneista yhteiskunnista, jotka eivät ollenkaan pärjää muilla
elämän aloilla.
Luulen, että jokainen ihminen, joka
yleensä urheilusta jotain ymmärtää, ymmärtää, mistä Itä-Euroopan
menestys kilpakentillä johtuu, mutta ainoastaan Kari-Pekka Kyrö uskaltaa
sen ääneen sanoa. Tosin Kyrönkin lausunnot ovat välillä liian kärkeviä.
Jossain haastattelussa hän äskettäin totesi jotain sen suuntaista,
etteivät afrikkalaiset juoksijat ole vuosikymmeniin tehneet
maailmanennätyksiä ilman Epoa. Itse puhuisin ehkä pikemminkin
neljännesvuosisadasta.
Kommentit (0)
|
Kilpakävely |
07.08.2018, 14:13 |
Olipa huikea jännitysnäytös äskeinen 50 kilometrin kävelykilpailu.
Suomen vahvoin mitaliodotuksin matkaan lähteneet pojat antoivat
kaikkensa ja niinpä kaksi edustajistamme jouduttiin kantamaan paareilla
pois kilparadalta. Paavo Nurmi ehkä seurasi kisaa pilvenreunalta ja
ehkä totesi, että pojat olivat harjoitelleet huonosti. Itse epäilen,
ettei tapauksen taustalla ollut huono harjoittelu, vaan puutteet
kemiallisessa sisäruokinnassa.
Ainoana maaliin
jaksanut Jarkko Kinnunen käveli kuitenkin mainiosti ja olisi sijoittunut
kuudenneksi, mikäli hän olisi kilpaillut naistensarjassa. Kinnunen
olisi voittanut mm. selvästi Tiia Kuikan, joka oli kisassa 13. Se on
hyvä ja tähän mennessä joukkueemme paras saavutus. Nähtäväksi jää, jääkö
se näissä EM-kilpailuissa myös maamme parhaaksi saavutukseksi.
Olen
vahvasti sitä mieltä, että menestyäkseen kilpakävelyssä suomalaisten
olisi syytä kehittää kävelytekniikkaansa. Sääntöjen mukaan kilpakävelyä
on vain sellainen takaraajoilla tapahtuva eteneminen, jossa jalkojen
maakosketus säilyy kokoajan ja sääri ojentuu suoraksi. Mielestäni
kilpakävelyn vaatimukset täyttäisi myös sellainen tyyli, jossa jalkoja
laahataan koko ajan maatapitkin. Sellaisen tyylisuuntauksen kehittäminen
lisäisi uskoakseni Suomen mitalimahdollisuuksia ja samalla se
kehittäisi kävelyjalkineita valmistavan Jalas oy:n liikevaihtoa.
Kommentit (0)
|
Suoritusvarmuus |
06.08.2018, 19:13 |
Yleisurheilun EM-kisat käynnistyivät eikä suomalaisten alkumenestystä
voi moittia, ei ainakaan liiaksi. Kristan Pulli oli pituuskarsinnan 15.
ja se on tähän mennessä meikäläisten paras saavutus. Suomalaisten
suorituksia on helppo arvostella, mutta on niissä hyvääkin. Nimittäin
en huomannut, että pituushypyssä tai moukarinheitossa suomalaiset
olisivat astuneet yli tai suoritus muuten olisi hylätty. Harvoin näkee
moista suoritusvarmuutta.
Sen sijaan muut vapaat Pohjolan
veljesvaltiot näyttävät tilastojen valossa pärjäävän loistavasti.
Epäilen, että nyt kun Venäjä on dopingsotkujen vuoksi vaikeuksissa,
tulee Norja voittamaan eniten kultamitaleja näissä kisoissa. Ruotsikin
saanee yhden kullan ja siitä kuuluu puolet Suomelle, koska kiekkomiehen
äiti on suomalainen ja iloitkaamme siitä. Lisäksi voimme iloita siitä,
että Maamme-laulu vielä soi palkintojenjaossa, koska virolaisilla on
meidän kanssa yhteinen kansallislaulu; tosin virolaisten laulusta taitaa
puuttua yksi meillä oleva kertosäe.
Yhtä aikaa
yleisurheilun EM-kisojen kanssa käydään myös uinnin vastaavia kisoja ja
siellä kansamme on menestynyt loistavasti, koska naisten 50 metrin
takaperinuinnissa tyttäremme taisteli upeasti pronssille. Tällä hetkellä
vaikuttaa vahvasti siltä, että hänet tullaan valitsemaan vuoden
urheilijaksi loistokkaassa Urheilugaalassa ensi talvena.
Kommentit (1)
|
Uukuniemen epävirallista historiaa |
10.06.2018, 20:32 |
![](http://koivistoinen.net/media/uukuniemikirja.jpg)
Vaikka
maailman kirjallisuudenhistoria onkin jo pitkä ja paksu kuin gorillan
käsivarsi, on siitä huolimatta juuri painosta putkahtanut Uukuniemi-
juttuja -niminen painotuote. Kyseessä on eräänlainen Uukuniemen
epävirallinen historia, eli kirjassa kerrotaan varsinkin niitä asioita,
joita syystä tai toisesta ei ole viralliseen historiaan huolittu. Koska
monta kertaa hyvä tarina ja todellisuus ovat ristiriidassa, mahdollisen
satunnaisen lukijan kannattaa ottaa tämä huomioon kirjaa mahdollisesti
tutkiessaan.
Koska pienpainatustoimintaharrastus on
kallista eikä se suinkaan ole ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä
347-sivuinen aika monta kuvaakin sisältävä julkaisu kohtuuttoman
kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset muutaman euron
postikulut saattavat siunaantua tämän lisäksi. Köyhille ja pieneläjille
kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen
ilmeiseksikin.
Kirjan voi tilata sähköpostilla
osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta
0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen
säälistä ostaisin.
Kommentit (1)
|
Signeeraus |
05.08.2018, 18:00 |
![](http://koivistoinen.net/media/signeeraus.jpg)
Tumpeluuden
lisäksi minussa on vielä sekin vika, että käsialani on ihan
samanlainen, jollainen se oli, kun kirjoitustaidon varhaislapsuudessani
hankin. En mielelläni allekirjoita papereita muuten kuin kahdella
viivalla. Enkä ole vielä tavannut itseni lisäksi ihmistä, joka saisi
käsialastani selvää.
Ennen oli tärkeää, että ihmisellä oli
selkeät puukstaavit. Tuossakin on äitivainaani vieraskirja 41 vuoden
takaa ja se todistaa, että ihan kansakoulupohjaltakin signeeraus
onnistuu tyylikkäästi. Tuossakin on päällimmäisinä Kalle ja Lempi Närhin
nimikirjoitukset eikä niistä huomaa, että Kalle oli kirjoitushetkellä
yli kasikymppinen ja Lempi vähän nuorempi.
Isäni oli
muuten perinyt Närhin suvun kaunokirjoitustaidon ja se saattaa hyvinkin
selittää sen, että minäkin tässä keikun. Nimittäin isäni oli ikäluokkaa
1921 eikä niitä miehiä ollut jäljellä sodan jälkeen paljoa. Ainakin
jonkin minulle kerrotun tarinan mukaan isäni oli ollut välirauhan aikaan
koulutettavana kranaatinheittimen tulenjohtajaksi ja heidän elinikänsä
taistelutilanteessa on keskimäärin muutaman minuutin. Selvän käsialan
perusteella hänet sitten kuitenkin siirrettiin enemmänkin
kirjoitushommiin.
Kommentit (0) |
Komuutti |
04.08.2018, 18:40 |
![](http://koivistoinen.net/media/komuutti.jpg)
Edelleenkin
ihmettelen yleistä tumpeluuttani, jossa asiassa olen saavuttanut jo
täydellisyyden, koska sekä äidin että isän sukuni ovat kunnostautuneet
käsillä tekemisen taidossa. Äidin puolen vaarinveli Otto Könönen oli
tekninen lahjakkuus, joka mm. jo sota-aikaan kokeili tuulen
valjastamista sähkön tuotantoon sillä seurauksella, että eräänä synkkänä
ja myrskyisenä yönä pimennysmääräyksistä huolimatta Rieponlahden
kylällä koettiin suuri valkeus. Autoistakin liikemiehenäkin
kunnostautunut Otto oli kiinnostunut ja kylähistoriikin mukaan hän
hankki kylän ensimmäisen auton jo kieltolakiaikaan.
Isänpuolen
mummoni Hilda taas on edelleenkin hallitseva Kärkkäälän kehruumestari,
koska vuoden 1936 jälkeen, jolloin mummoni kian voitti, ei kylän
kehruumestaruudesta ole kamppailtu. Mummoni veli Kalle Närhi oli vallan
kurssit käynyt käsityönopettaja, joka yritti 30 vuoden ajan opettaa
kylän pojille erilaista käsillä tekemisen taitoa.
Kuvan
komuutin Kalle Närhi teki käsityökurssien lopputyönä enkä lakkaa
ihmettelemästä sen taidolla ja huolella tehtyjä lohenpyrstö- yms.
liitoksia. Komuutti on tehty ilman nykyajan teknisiä apuvälineitä ihan
käsivaralla. Mielestäni sahan, taltan, höylän ja puukon käsitteleminen
on kuin viulunsoittoa ja vaatii vuosien harjaannuksen. Itse en osaa edes
lyijykynää kunnolla teroittaa; en nyt kehtaa edes sanoa, minkä
päätä puukolla teroittamani lyijykynän pään isäni väitti muistuttavan.
Kuvan
komuutti viettänee lähivuosina satavuotisjuhlaansa, sillä laskujeni
mukaan Kalle Närhi kävi käsityönopettajakurssin 1920-luvun puolivälissä.
Kallen poika Eelis, 82 v, kertoi leikkineensä pikkupoikana piilosta
kuvan komuutissa, joka ymmärtääkseni on ollut aikoinaan jonkinlainen
pesukomuutti.
Kommentit (0)
|
Käsinukke |
03.08.2018, 18:05 |
![](http://koivistoinen.net/media/kaesinukke2.jpg)
Joskus
tuntuu siltä, että eilen ylistämäni suvun tekstiilitaiteellinen
lahjakkuus on hävinnyt osaltani sukupolvien saatossa vallan anhittomiin.
Tosin tuo alakansakoulussa neulomani käsinukke osoittaa kuitenkin
jonkinlaista tekstiilitaiteellista lahjakkuutta.
Tosin
sellainen muistikuva minulle on jäänyt, että opettaja Irja Turtiainen
tuon kyllä taisi valtaosin neuloa, koska hän viisaana ihmisenä ymmärsi,
että lahjakkuuteni, jos yleensä sellaista on, en enemmänkin
teoreettista. Yläkansakoulun opettaja Suomelan Villekin kehotti minua
hakeutumaan esimerkiksi professoriksi, sen jälkeen kun hän oli hetken
silmäillyt tekemääni vasaranvartta.
Täytyy tunnustaa, että
joskus ennen osasin paikata jopa polkupyörän kumin ja aika pitkälle
teeskentelin sitä, että olen käytännön asioissa ihan avuton, mutta
nykyään minun ei tarvitse enää teeskennellä, koska olen saavuttanut
yleisessä tumpeluudesta ihan täydellisyyden. Hohtimet ja yksivaihteinen
naisten polkupyörä ovat ainoat tekniset laitteet, joihin uskallan
nykyään tarttua.
Kommentit (0)
|
Kuninkaallinen tekstiilitaiteilijasukuni |
03.08.2018, 17:57 |
Helsingin Sanomissa oli eilen tekstiilitaiteilija Sirkka Könösen
muistokirjoitus. Lehti kertoo Könösen syntyneen vuonna 1947
Suonenjoella, joten sillä varmuudella, jonka vain täydellinen
tietämättömyys voi synnyttää, väitän, että tunnettu tekstiilitaiteilija
on vähintäänkin neljässerkkuni.
Otaksun hänen olleen
Kanta-Könöseksi kutsutun Risto Könösen jälkeläisiä. Ristollahan oli
pitkälti kolmatta kymmentä lasta ja vielä 72-vuotiaanakin tämä
teräsvaari kykeni saattamaan silloisen nuorikkonsa, joka oli
järjestyksessään kolmas ja myös viimeinen aiempien nuorikkojen
menehtyessä ennenaikaisesti liiallisiin synnytyksiin, raskaaksi..
Helsingin
Sanomien mukaan Sirkka Könönen tunnettiin erityisesti värikkäistä
villapaidoistaan. Nämä könöspaidat kiinnostivat myös Suomen
ulkopuolella. Ainakin kuningatar Silvia, ohjaaja Woody Allen, Englannin
prinsessa Anne ja presidentti Bill Clinton omistivat Könösen
suunnitteleman villapaidan.
Edellä kerrottu selittääkin
sen, miksi minulla on koko ikäni ollut sitkeä tunne, että olen ainakin
vähän parempi muita ihmisiä, koska olenhan tavallaan kuninkaallista
sukua, jos kerta kuningatar Silviakin on käyttänyt minun neljännen
serkkuni virkkaamaa jumpperia.
Sirkka Könösen muistokirjoitus löytyy täältä:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005775140.html
Kommentit (0)
|
Vehtuuhalli |
01.08.2018, 17:41 |
Kuopio
lienee Suomen, ellei jopa koko Pohjoismaiden johtava
urheiluhallikaupunki. Juuri äsken alueuutisissa kerrottiin, että
kaupunkiin on avattu tänään lähes puolen hehtaarin suuruinen
koiraurheiluhalli. Se saattaa olla jopa koko Pohjoismaiden ainut tai
ainakin suurin.
Kuopion urheiluhallirakentamisen juuret
löytyvät jo noin 150 vuoden takaa, jolloin kansallisfilosofi Snellmanin
aloitteesta nykyään hänen nimeään kantavan puiston reunaan rakennettiin
arkkitehtonisesti merkittävä kahdeksankulmainen vehtuuhalli lyseon
poikaoppilaita varten, tosin myöhemmin Minna Canth todisti, että vehtuu
sopii vallan mainiosti myös tytöille. Vehtuuhalli on edelleen pystyssä,
mutta nykyään siellä ei enää vehdata.
Ruumiinkulttuurin
lisäksi Kuopiossa suositaan myös hengenkulttuuria. Niinpä vehtuuhallin
seinässä on laatta, jossa lukee kansallisfilosofi J V Snellmanin
syvähenkinen ajatus: "Totuudessaan ihmishenki ei ole äärellinen vaan
ääretön." Se on varmasti sattuvasti sanottu, vaikka en alkuunkaan
ymmärrä, mitä siinä halutaan sanoa - itse olen enemmänkin urheilumiehiä.
Kommentit (0)
|
Vehtuunopettaja |
31.07.2018, 18:03 |
Katkennun
pylväs kuvastaa lyhyeksi jäänyttä, tapaturmaisesti päättynyttä elämää.
Kuvan katkennut pylväs on Kuopion Isolla hautausmaalla filosofian
kanditaatti Aulis Westerlund haudalla. Westerlundin leposija on hänen
anoppinsa Minna Canthin haudan vieressä, josta voisi päätellä anopin ja
vävyn suhteen olleen läheisen.
Vehtuunopettaja Westerlund
oli Kuopiossa Minna Canthin houkuttelemana, koska kaupungissa oli ollut
vallalla käsitys, ettei oppikoulua käyvien neitosten fysiikka kestä
vehtuuta, mutta Minna oli eri mieltä ja hän hommasi tyttärilleen
yksityisen vehtuunopettajan, joka todisti, että kyllä vehtuu luonnistuu
myös tytöiltä vallan mainiosti.
Hyvin Westerlund
tyttärien kanssa pärjäsikin opettaessaan heille vehtuuta, koska hän
lopulta meni naimisiin vehdattavansa Maiju Canthin kanssa. Avioliitto
päättyi kuitenkin vehtuunopettajan ennenaikaiseen hukkumiskuolemaan 28
-vuotiaana 1898. Ajan tavan mukaisesti Maiju Canth meni sitten naimisiin
vehtuunopettajansa veljen tullinhoitaja Veikko Westerlundin kanssa.
Myöhemmin aviopari muutti nimensä Vuorisaloiksi, koska nimien
suomentaminen oli yhteen aikaan suoranainen muotioikku.
Lopuksi korostettakoon sitä, että sittemmin vehtuunopettajia on alettu kutsua voimistelunopettajiksi.
Kommentit (0) |
Suomen vahvin mies |
30.07.2018, 18:10 |
Vaan eipä voittanut Suonenjoen poika Niko Vesterinen tällä kertaa
Suomen vahvin mies titteliä, vaan joutui tunnustamaan kontiolahtelaisen
203-senttisen ja 180 -kiloisen entisen linnakundin paremmakseen.
Kontiolahden mies on vasta vähän aikaa harrastanut urheilua ja luulen,
että hän tulee hallitsemaan vielä pitkään maamme voimailutapahtumia.
Voimamieskilpailua katsoessani
muistin, että entinen ammatti- ja taparikollinen Jan Jalutsi, ent.
Moilanen, vakuutti kirjassaan Linnakundin treeniopas, että maamme
vankiloista löytyisi useita MM-kisatason voimailijoita. Urheiluliiton
herrojen olisikin syytä keskittää kykyjen etsintänsä
rangaistuslaitoksiimme, koska uskon Jalutsin olevan hyvin rehellisen ja
vankila oloihin hyvin perehtyneen henkilön.
Luulen, että
esimerkiksi Kontiolahdelta löytyy nykyisen Suomen vahvimman miehen
lisäksi toinenkin vangittuna oleva kansainvälinen huippu, sillä
lehtitietojen mukaan poliiseilla oli täysi työ tavoittaa
moottoriveneellä uimalla heitä pakenevaa kontiolahtelaista
sarjahukuttajaa. Kun mies saatiin vihdoin ajettua kiinni, uhkasi hän
kaataa poliisienkin veneen, elleivät nämä asetu, joten siitä päätellen
voimamieskisassakin sarjahukuttaja voisi menestyä. Jokohan Suomesta on
vihdoinkin löytynyt Jani Sieviselle seuraaja olympia-altaaseen.
Sarjahukuttajalla on lehtitietojen mukaan ainakin 14,5 vuoden
harjoittelurauha luvassa.
Muuten tuo parannuksen tehnyt
pankkirosvo Jalutsin on viisas ja ennen kaikkea rehellinen ihminen
ainakin, mikäli häntä vertaa Urheiluliiton herroihin. Nimittäin
Urheiluliiton herrat eivät joko tiedä tai kerro rehellisesti, miten
Vainion käry 30 vuotta sitten tapahtui, mutta Jalutsinin selitys
tapaukselle kuulostaa uskottavalta. Hän epäilee, että Vainio halusi
Italiasta Primo Testoa, joka näkyy testeissä vain muutaman vuorokauden
ajan, mutta huonon kielitaidon ja tietämyksen takia hänelle oli myyty
apteekissa Primo Bolan -nimistä hormonivalmiste, joka saattaa näkyä
testeistä lähes vuoden verran.
Kommentit (0)
|
Piplian Pekan PPPPP-mansikat |
29.07.2018, 19:35 |
Olen
pyrkinyt välttämään blogillani kaupallista vaikuttamista, mutta nyt
hieman joudun joustamaan. Pipliakankaan Pekka, jota yleensä Piplian
Pekaksi kutsutaan, oli jättänyt rasiallisen siivottuja mansikoita, joka
nyt on kyllä ihan liikaa ja lapun, jossa luki, että "pirun pientä
pehmeetä paskapolkaa - syö ja kirjoita blogillasi."
Pakkohan
miestä on uskoa, sillä Pekan Amerikkaan lähtenyt vaarin velikin oli
perimätiedon mukaan pitkästi kolmatta metrinen. Ja mielelläni
paskapolkat söin, ihan tuli lapsuuteni suussa sulavat yytenit mieleen.
Ilmeisesti Suonenjoen mansikka on tänä kesänä saanut tarpeeksi aurinkoa
ja nykyaikana keinokastelu turvaa riittävän veden saannin helteelläkin.
Olivatpa harvinaisen makeita epähedelmiä. Luulen, että tulevaisuudessa
en suostu nakertamaan ulkomailta tuotuja muoviin pakattuja isoja, mutta
mauttomia mansikoita, jotka ovat pilanneet koko marjan maineen.
Muuten
tuo Pipliakangas, jossa mummonikin syntyi, on mielenkiintoinen tilan
nimi. Se on saanut nimensä siitä, että eräs torppari oli ostanut
talolliselta torpanpito-oikeuden käyttämällä maksuvälineenä Pipliaa,
jota nykyään Raamatuksi kutsutaan. Siihen aikaan kirjat olivat arvossa
eikä niitä jaettu ilmaiseksi ohikulkijoille kuten nykyään.
Mielenkiintoista,
että kun yleensä muissa kielissä Raamattu on Biblia tai jotain sen
suuntaista, niin meidän Raamattu -sana on lainattu venäjästä. Se
viittaisi siihen, että kristinusko tulikin Suomeen ensiksi idästä eikä
ruotsalaisten ristiretkeläisten tuomana, kuten koulussa opetettiin.
Kommentit (0)
|
Osmo ja Stella Polaris |
28.07.2018, 18:25 |
Sosialistinen media kertoi äsken, että ihan tuossa lähellä Kuopion
satamassa henkilö- ja ilmeisesti myös bagaashiliikennettä harjoittava
S/S Osmo on ollut huomattava vaikuttaja maamme historiassa. Nimittäin
syksyllä 1944 Osmo oli keskeisessä roolissa Stella Polaris
-operaatiossa, jossa Suomen tiedustelupalvelun palveluksessa olleita
henkilöitä perheineen ja muutama kuorma-autolasti polttamatta jääneitä
salaisia asiapapereita siirrettiin Ruotsiin.
Osmon
kyydissä pakeni maasta Närpiön satamasta Ruotsiin 140 henkeä. Olen
vahvasti sitä mieltä, että vaikka Kuopio jo onkin maamme johtava
laattakaupunki, niin kyllä Osmonkin olisi saatava kylkeensä
pronssitaulu, jossa kerrotaan syksyn 1944 tapahtumista.
Ruotsiin
siirretyistä asiapapereista ei ole julkisuuteen tietoa vuotanut ja
virallisen totuuden mukaan ne on poltettu, mutta en usko, että
ruotsalaisetkaan tiedustelupalvelun henkilöt olisivat olleet niin
tyhmiä, että he olisivat jättäneet paperit mikrofilmaamatta. Niinpä
jonkun itsensä pöhköksi lukeneen historian lisenssin tulisi vaatia
mahdollista tulevaa väitöskirjaansa varten kyseiset filmit
tutkittaviksi; kaipa ruotsissakin jonkinlainen julkisuuslaki on, joka
antaa vaateelle juridisen perustan.
Itse uskon, että
Stella Polariksen papereista selviäisi se asia, ketkä, missä milloin ja
miten Suomessa päätettiin välirauhan aikana siitä, että Saksan kelkkaan
tässä lähdetään. Nyt olen ainoastaan Juha Seppälän epävirallisesta,
joskin aika luotettavan tuntuisesta Suomen historiasta lukenut, miten
maamme historian toiseksi tärkein ratkaisu tehtiin erään ravintolan
rännin ääressä.
Tapausten kulku on seuraavanlainen
Seppälän kirjan mukaan itsensä Mannerheimin suulla kerrottuna, muutaman
mielestäni epäolennaisen rivin poistan marsalkan kertomuksesta:
"Nykäisin
Ryti hihasta ja sanoin, että mennääs vähän sivummalle ja ollaan vaikka
kusevinamme. Waldeeni, Airo, Linkomies ja Tanneri, ketä siinä oli, jäi
katsomaan. En malttanut olla vilkaisematta, suurehko tuppimulkku
presidentillä näytti olevan.
Supistiin siinä, että nyt
alkaa joukot olla valmiina hyökkäykseen, että ei muuta kuin tulta
munille. Päätettiin jälkeenpäin sanoa, että Suomi joutui uuteen sotaan
niin kuin ajopuu, ilman mitään syytään ja haluaan.
Riston
usko saksalaiseen sotakoneeseen oli luja, se oli nähnyt näyn jossa häntä
vietiin tulisilla vaunuilla taivaaseen ja vaunun kyljessä oli
hakaristi. No, sittenhän on kaikki selvää, minä sanoin vaikka
ajatuksissani lisäsin, että perkeleen pässi."
Kommentit (0)
|
Gagarinin nappaskengän nauha |
27.07.2018, 17:13 |
Eilen näpsyttelin telkkaria, kuten pahatapani on ja sain vahvistuksen
sille näkemykselleni, että tahaton komiikka on huumorin vaikein,
vaikkakin paras muoto. Nimittäin suureksi ilokseni menossa oli
Arkistojen salat -niminen ohjelma, jossa valotettiin Juri Gagarinin
historian ensimmäistä avaruuslentoa.
Ohjelmassa näytettiin
kauan kaipaamaani ja Youtubesta turhaan etsimääni elävää kuvaa siitä,
kuinka silloinen ihmiskunnan suurin sankari, vaikka mittaa oli
siunaantunut vain 157 cm, reippain askelin rinta rottingilla kiiruhtaa
pönäkän pääsihteeri Hrutshevin, 160 cm, eteen ja kajauttaa ihan
vakavalla naamalla: "Olen suorittanut Puolueen minulle asettaman
tehtävän"!
Samaa sanoi myös suuronnettomuuslautakunnan
entinen puheenjohtaja Kari Lehtola oltuaan kohtalaisella menestyksellä
demareiden asettamana eduskuntavaaliehdokkaana jokunen vuosi sitten.
Lehtola muuten ilmoitti harrastuksekseen korjausrakentamisen, jota ei
välttämättä miehestä olemuksesta uskoisi. Hän ei vaikuta miltään
perinteiseltä Remontti-Reiskalta.
Tuo Gagarinin ja
Hrutshevin kohtaaminen on äärimmäisen juhlallisen pönäkkä tapahtuma,
jonka pönäkän tunnelman tosin kääntää päinvastaiseksi se, että
avaruussankarin kengännauha on jäänyt solmimatta ja katsoja saa
jännittää singahtaako sankarin reippaan jalannouseman seurauksena hänen
nappaskenkänsä maata kiertävälle radalle. Olisiko niin, ettei
neuvostoteollisuus ollut vielä tuolloin onnistunut kehittämään
kunnollisia kengännauhoja, sillä kansantalouden pääpaino oli suunnattu
raskaaseen teollisuuteen.
Muuten olen turhaan etsinyt
netistä sitä kuvaa, joka Viikko -lehdessä julkaistiin vuonna 1962
Gagarinin Suomen vierailun yhteydessä. Siinä kuvassa kosmonauttia
kuljettava bussi on pysähtynyt tielle ja itse juhlakalu oksentaa
maantienojaan. Kerrotaan, että avaruuslentäjä kärsi kovasti auton
kyydissä ollessaan matkapahoinvoinnista.
Gagarinista kertovan ohjelman voi katsoa tästä linkistä:
https://areena.yle.fi/1-2417973
Kommentit (0)
|
Turvajärjestelyt ja niistä joustaminen |
26.07.2018, 16:29 |
Jos Amerikassa turvajärjestelyt pettivät eilen mainitsemassani
Dallasin tark´ammuntatapauksessa marraskuussa 1963, niin eivät
turvajärjestelyt ole kummoisia meilläkään. Eilen valtakunnan
ykkösuutinen oli se, että Yle oli testannut keskeisten valtion
virastojen turvajärjestelyjä lähettämällä huomioliivillä varustetun
tikapuita kantavan miehenpuolen pyrkimään sisälle 11 keskeiseen valtion
virastoon ja kymmenessä tapauksessa kyseinen miehenpuoli pääsi
ongelmitta sisälle.
Ihan tulee mieleen eräs tapaus kylmän
sodan kuumilta vuosilta. Muistan jonkun tärkeän upseerin muistelmista
lukeneeni tarinan siitä, miten Tsekkoslovakian miehityksen aikaan
pääesikunnan turvajärjestelyt jännitettiin äärimmilleen yllätysiskujen
torjumiseksi. Mutta siitä huolimatta keskellä kirkasta päivää kuului
tarkkaan vartioidun pääesikunnan käytävältä raikasääninen naisen
kailotus, että "ostat sie iso herra pitsiliinoi".
Muuten
mielenkiintoinen asia on se, että suomalaisessa kansanperinteessä
romanit puhuvat karjalan murretta eivätkä koskaan esimerkiksi
eteläpohjalaisittain, vaikka historiallisista syistä Etelä-Pohjanmaalla
oli merkittävä romanikeskittymä, koska muinoin Ruotsin alueelta tavatut
hirttämättä jääneet mustalaiset toimitettiin sinne. Joku saattaisi jopa
ajatella, että seikalla on vaikutusta, jopa eteläpohjalaiseen
kansanluonteeseen tänäkin päivänä.
Kommentit (0)
|
Tornin huone 309 |
25.07.2018, 18:02 |
Jos pääsen vielä tässä elämässä vierailemaan Helsingissä ja jopa
yöpymään siellä, aion varata huoneen numero 308 Hotelli Tornista.
Kyseinen huone merkittiin vielä numerolla 309 lokakuussa 1959, jolloin
amerikkalainen entinen aika huonona ampujana tunnettu
merijalkaväensotilas Lee Harvey Oswald siellä yöpyi. Kahden yön jälkeen
hän tosin muutti hotelli Klaus Kurkeen huoneeseen 607. Klaus Kurki oli
siihen aikaan neuvostoliittolaisten matkailijoiden suosiossa.
Lee
Harvey Oswald oli USA:ssa passia hakiessaan kertonut tarkoituksenaan
olevan alkaa opiskelemaan Turun Yliopistossa. Sinne mies ei jostain
syystä Helsingistä jatkanutkaan, vaan hän sai hämmästyttävän nopeasti,
eli kahdessa päivässä, viisumin Neuvostoliittoon, jonne hän sitten
matkustikin ja halusi maan kansalaisuuden. Mies ei kovin pitkään hyvässä
itäisessä naapurissamme viihtynyt, vaan palasi takaisin kotimaahansa ja
loppu onkin sitten historiaa.
Kunhan pääsen elakkeelle,
ryhdyn tutkimaan presidentti Kennedyn murhaa. Ehkä uusia johtolankoja
voisi vielä löytyä; ainakin Torinin huone 309 on syytä tutkia. En oikein
jaksa uskoa Oswaldin syyllisyyteen, mutta siihen uskon, että hän oli
erinomaisen sopiva syyllinen ja sopiva varsinkin siitä syystä, että
hänet tapettiin heti kiinnioton jälkeen. Näin jälkeenpäin vaikuttaa
vahvasti siltä, että presidentti Kennedyn turvajärjestelyistä ja myös
koko valtakunnan turvallisuudesta vastaavat tahot eivät täysin
onnistuneet tehtävissään tai sitten ne onnistuivat liiankin hyvin.
Kommentit (0)
|
Työilmapiiri kuumenee maassamme |
24.07.2018, 18:05 |
![](http://koivistoinen.net/media/petroskoi%20026.jpg)
Tähän
asti olen ollut tyytyväinen nykyiseen työpaikkaani, joka on entinen
tsaarin armeijan hevostalli ja tallin rakentamisen aikoihin hevosia
arvostettiin. Nyt kuitenkin kasvihuoneilmiö näyttää edenneen niin
pitkälle, että loppupäivästä minua vanhaa miestä huippaa jo hieman ja
lämpöhalvauksen uhka on ilmeinen.
Juttelin tuossa jo
työpaikkani luottamusmiehellekin, että nyt olisi syytä harkita
voimatoimia ja alkaa valmistelemaan työtaistelutoimenpiteitä asiaintilan
kuntoon saattamiseksi. Heinäkuulla tiedotusvälineillä on juttupula ja
varmasti valtakunnallinen uutiskynnyksen ylittäisi, mikäli
kuumuuden suivaannuttamat virkamiehet käynnistäisivät työnseisauksen ja
järjestäisivät näyttävän lakkomarssin Kallaveden uimarannalle;
Kallavesihän on jotain lappalaisten muinaiskieltä ja tarkoittaa kylmää
vettä.
Minulla on pitkä teleskooppiongenvapa, jonka
kärkeen voisi kiinnittää punaiset sirppi ja vasara-logolla varustetut
kalsonkini ja luottamusmies voisi pystypäisenä ja ylväsryhtisenä kantaa
tätä taisteluvaatetta marssin kärjessä joukkojen seuratessa johtajaansa
uskollisesti vähän taaempana.
Mutta ei innostunut
luottamusmies ideastani. Muistutin häntä kuitenkin siitä, että muinoin
Merimies Unionin vahva mies Niilo Wälläri olisi hetkessä pannut asiat
kuntoon tässä kuumuudesta johtuvassa työriita-asiassa ja pistänyt
jäänmurtajat seisomaan. Kyllä olisi siinä porvarihallitus äkkiä
polvillaan.
Kommentit (0)
|
Pohjoismaiden kaunein halkopino |
23.07.2018, 17:57 |
![](http://koivistoinen.net/media/halkomoekki.JPG)
Vaikka
Uukuniemi onkin pieni ja vähäväkinen pitäjä, osataan sielläkin panostaa
matkailuun. Aiemmin paikkakunnan päänähtävyytenä oli Suomen toiseksi
korkein koivu, mutta nyt kun satunnainen matkailija saapuu Uukuniemelle
etelän suunnasta, pistää hänen silmäänsä ensimmäisenä kuvan Suomen,
ellei koko Pohjoismaiden, kaunein halkopino.
Siinä on
matkailunähtävyyttä kerraksi ja siinä matkailunähtävyydessä karjalainen
taiteellisuus puhjennut parhaimpaan kukkaansa. Tuo halkopino oli
pystyssä jo viime kesänä, mutta mielestäni se on tänä vuonna entistäkin
vaikuttavampi arkkitehtoninen kokonaisuus. Jotain uuta siihen on
lisätty.
Muistelen, että kun yli 40 vuotta sitten
etsiskelin opiskelija-asuntoa Helsingin seudulta, olin sitä mieltä,
että siihen aikaan talvet olivat vielä pääkaupunkiseudullakin sen verran
kylmiä ja viimaisia, että pelkkä lautatarhamajoitus ei vähäänkään
tyytyvälle opiskelijalle riitä. Mutta jos siihen aikaan olisi ollut
tarjolla kunnon uukuniemeläinen halkomaja, olisin sen mielelläni
vuokrannut. Sitä paitsi uskon, ettei tuollaisessa huolella tehdyssä
halkorakennuksessa ole sellaisia kosteus- ja sisäilmaongelmia, mitä
nykyisissä elementtitaloissa tahtoo olla.
Kommentit (0)
|
Valoa jo Pohjois-Savon miesyleisurheilussakin |
22.07.2018, 19:26 |
Kyllä ei voi moittia Pohjois-Savon miesyleisurheilun tasoa ei
ainakaan liiaksi äsken päättyneiden Kalevan kisojen menestyksen
perusteella. Tosin valoakin on näkyvissä, sillä Suonenjoen Vasamakin
nousi vuosikymmenten tauon jälkeen kamppailemaan Kalevan Maljasta, joka
jaetaan maan parhaalle yleisurheiluseuran.
Nimittäin
Vasaman kolmiloikkaaja Ilpo Kantanen oli kisan seitsemäs ja toi
seuralleen kaksi arvokasta pistettä. Moni Timanttiliigan seuraaja
saattaa vähätellä Kantanen tulosta 14.30, koska se jää reilut kolme
metriä maailman huippujen tuloksista, mutta tällaiselle vähättelijälle
minä sanon, että mee itse koettamaan ja tule sitten puhumaan.
Vaikka
pohjoissavolaiset miehet ovat pikkuisen mitättömiä yleisurheilussa
Antti Ruuskasta lukuun ottamatta, niin vastaavasti naiset ovat uljaita.
Nimittäin kiekonheiton ja kuulantyönnön kullat tulivat Pohjois-Savon
vahvoilla naisille selkeillä eroilla. Ja aina kun astelen aamuisin
töihin, ihastelen miten paljon potentiaalisia naiskenttälajien
huipputyyppejä tulee vastaan. Kaltaiseni valmentajalahjakkuuden ei
tarvitsisi kuin puoli vuotta opastaa näitä potentiaalisia
mestarimörssäreitä kuulantyönnön saloihin, niin heillä ei olisi mitään
ongelmia päästä Timanttiliigan raharinkeihin.
Kommentit (0)
|
Kuikkien tekeminen |
21.07.2018, 16:53 |
Palataanpa vielä Aaro Jalkaseen ja savolaisten epäviralliseen
maakuntalauluun eli Kallavesj -sävelmään. Tuosta laulusta on muutamia
erilaisia versioita, ja olen esimerkiksi kuullut, että monet mieluummin
päästelevät, että "siellä venneet laevat tehtiin, kiertelemmään
mualimoo". Mutta tuo säe ei ole lähtöisin Aaro Jalkasen kynästä.
Jalkanen
nimittäin runoili, että "siellä kuikat laevat tehtiin". Jostain
syystä monet epäilevät, että kuikkien teossa on jotain epäilyttävää. Voi
esimerkiksi olla, että kieltolakiajan muistavat, muistavat, että
silloin puhuttiin varpusista, kun tarkoitettiin pientä läkkipeltistä
astiaa, jossa pirtua yleensä myytiin. Joku saattaa ajatella, että
Kallavesj -laulun kuikka voisi olla vaikkapa varpusta suurempi
pirtupönikkä, jollaisia olisi hyvinkin voitu tuottaa Kallaveden rantojen
peltisepän verstaissa kansantalouden tarpeisiin.
Mutta ei
ole Kallavesj -laulun kuikka pirtukanisteri, vaan laulun kuikka on
perinteinen lasten rantalelu, joita käytettiin ennen kuin kaupoista
alettiin isolla rahalla saada kumiankkoja. Kuikka tehtiin kaisloista ja
tikuista. Lelu näytti vedessä uiskentelevalta kuikalta. Tämän asian
kertoi muutama vuosi sitten Aaro Jalkasen tytär Savon Sanomien
haastattelussa.
Kommentit (2)
|
Rautalammin rikkaat Jalkaset |
19.07.2018, 18:49 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti