Parkumäki ja sen kalteva torni 19.09.2017, 16:59 Viime matkan kuvasatoa tutkiessani tein kännykästäni sen yllättävän löydön, että Rantasalmen Parkumäen taistelun muistoksi pystytetty muistomerkkitorni näyttää olevan kalteva kuin se maailmankuulu Pisan torni. Itse en kaltevuutta paikanpäällä havainnut, mutta kännykkäni kuva sen todistaa eittämättä. Parkumäen tornin sisällä kiertävät portaat, joita hyväksikäyttäen satunnainen matkailija pääsee ihailemaan yhtä maailman kauneimmista järvimaisemista. Sieltä Haukivettä ihaillessani mieleeni tuli, että kyllä on ollut poikiemme varmasti ihana taistella tässä maisemassa Kustaan sodassa, jonka sodan alku muistutti parin vuoden takaista Krimin valtausta, tosin sillä erotuksella, että naamiohuveja järjestivät sillä kertaa  ruotsalaiset. En ole varma, mutta oletan, että paikan nimi Parkumäki juontaa juurensa Kustaan sodan taisteluun, jossa ruotsalaiset kahden suunnan yllätyshyökkäyksellä löivät lihoiksi suuren joukon venäläisiä. Oikeastaan kovasti savolaista on se, että ylvään sankarillisen ja voitokkaan taistelun näyttämö ristitään Parkumäeksi Melkoinen parkuna siinä on varmasti käynyt, kun 200 venäläistä pistettiin hengiltä sen ajan manuaalisilla vehkeillä. Haavoittuneitakin saatiin aikaiseksi 130 kpl  ja vangiksi otettiin peräti 500 kpl venäjän armeijan sotilaita ja heidän lisäkseen vielä ruotsalaisten riveistä loikannut majuri Georg Tigerstedt, joka mestattiin seuraavana vuonna Rantasalmella varmaankin maanpetoksesta syytettynä, vaikka itse oletan hänen olleen vain Paasikiven-Kekkosen-linjan edelläkävijä.  Kommentit (0) Tyttövauvojen sterilisaatiosta 18.09.2017, 17:50 Männä viikolla ennen Karjalan koskemattomiin erämaihin vetäytymistä olin kuuntelemassa Kaupunginmuseon kokoushuoneessa esittelyä uudesta Pentti Linkola-kirjasta. Linkola, joka on ihan perustellustikin vaatinut ihmiskunnan lukumäärän tai edes ihmisten keskikoon radikaalia pienentymistä, olisi ilahtunut tilaisuudesta, koska sen aikana ihmiskunnan lukumäärä oli supistua kymmenillä. Pieneen kokoushuoneeseen tuppautui tuhoton määrä ihmisiä, tosin läheskään kaikki halukkaat eivät sisälle mahtuneet ja niinpä maapallon väestöongelmaa lievittävältä laajamittaiselta tukehtumiskuolemalta vältyttiin. Itse tilaisuus täytti mieleni kiukulla. Jostain syystä meillä suurena ajattelijana pidetään miestä, joka kannattaa ihmisten laajamittaista joukkomurhaa - Isis-järjestönkin taistelijat vaikuttavat liberaalipaskoilta Linkolan rinnalla. Ja jostain käsittämättömästä syystä, varsinkin monet humanistinaiset näyttävät olevan lääpällään Linkolan suuntaan. Olisi luullut, että edes joku läsnäolijoista olisi kohottanut äänensä ja sanonut, ettei hän ollenkaan tykkää siitä ajatuksesta, että muutama miljardi ihmistä pitäisi hävittää. Itse kuitenkin lopulta kysyin, että eikös fiksumpaa sen sijasta, että ihmisten valta osa tapetaan, olisi kuitenkin sopia, että kaikki syntyvät tyttövauvat steriloidaan heti synnytyslaitoksella, jolloin ihmiskunnan väestöongelma ratkaistaisiin kätevästi muutamassa vuosikymmenessä. Ajatukseni ei saavuttanut minkäänlaista vastakaikua, vaan pikemminkin minua katseltiin inhoten, Kommentit (0) Mites OTP? 17.09.2017, 15:25 Ainakin hyvän tarinan mukaan nyt jo edesmennyt iskelmälaulaja Jamppa Tuominen vietiin joskus huonossa kunnossa sairaalaan, syitä voin vain arvailla ja kun mies palasi tähän reaalitodellisuuteen, ensimmäinen kysymys oli, että "mites OTP". Jamppa oli innokas jalkapallomies, kuten itsekin oletan olevani. Eilen palasin pitkän erämaavaelluksen jälkeen nettiyhteyksien ääreen ja ensitöikseni tarkistin, että mites KUPS. Teksti-tv kertoi, että huonosti Kupsilla menee. Vaasan peli oli jo loppupuolella ja Vps johti 1-0. Se tieto sai mieleni synkäksi, koska näytti jo selviöltä, ettei Fc Barcelona ensi kesänäkään vieraile Keskuskentän hiekkatekonurmella. Nettiyhteys vähän pätki ja meni monta minuuttia, ennen kuin pääsin tarkastamaan uudelleen pelitilanteen. Ihmeekseni ja suureksi ilokseni äläykännykkäni kertoi tulikirjaimilla, että Kups oli siirtynyt 1-3-johtoon, joka tieto vaikutti uskomattomalta, mutta totta se oli ja suuri ilo valtasi mieleni. Uskon, että ensi kesänä Kuopiossa nähdään suurella todennäköisyydellä kansainvälisen tason jalkapalloilua. Kommentit (0) Sotahirvitilanne itärajalla 14.09.2017, 21:07 Alkukesästä Huuhanmäen kasarmin luolastoon lähelle Uukuniemeä, tosin rajan toiselle puolelle, avattiin sotahistoriallinen museo. Asiasta uutisoitiin Suomessakin näyttävästi ja näyttävästi uutisoitiin varsinkin siitä, että museossa väitettiin Puna-armeijan kasvattaneen hirviä maailman vallankumouksen tarpeisiin. Porvarillinen media leimasi uutisen hölynpölyksi ja moni kapitalistinenkin tiedemies väitti asian mahdottomaksi toteuttaa reaalitodellisuudessa. Olen nyt tutkinut sotamuseon sotahirviaineistoa ja olen vaikuttunut ja vakuuttunut asiasta. Valokuva todistaa, että sorja naispuolinen punasoturi ratsastaa lumihangessa hirvellä ja urhoollinen puna-armeijan miessoturi ampuu Emma-pikakiväärillä käyttäen jalustana sotahirven sarvia. Hirviä on siis koulutettu sotilaskäyttöön, mutta siitä ei ole todisteita, että niitä olisi toisessa maailmansodassa käytetty. Tosin sodan jälkeen Parikkalan puolen hirvimiehet kuulema ihmettelivät hirviä, jotka pakenemisen sijasta pyrkivät päin pauketta. Muudan hirviasiantuntija kertoi museolla, että joku Ruotsin Kustaa kielsi alamaisiltaan hirvien kesyttämisen, koska varsinkin suomaastossa hirvillä ratsastavat talonpojat olivat ylivoimaisia kuninkaan veroviranomaisten hevosia vastaan. Sama asiantuntija myös tiesi kertoa, että kun hirven sarvet sahaa sopivan mittaiseksi, ratsastaja voi ohjastaa hirveä kuin moottoripyörää ikään. Kommentit (1) Tilanne itärajalla 13.09.2017, 14:15 Viestiyhteys voi lähi päivinä takkuilla, koska olen tutustumassa tilanteeseen maamme itärajalla, jossa tilanne vaikuttaa huolestuttavalta. Alkukesästä arvioin tilannetta ja silloin jättiputkilla näyttimenevän hyvin. Tuokin kasvi on vasta elinkaarensa alkuvaiheessa, mutta on silti korkeampi kuin tuo kuvan sikäläinen vähän laitapuolen kulkijalta vaikuttava asukas, joka nousi kuvaan suoraan maantien ojasta. Jättiputket näyttävät valtaavan Karjalan, mutta varmaa se ei ole. Nimittäin Imatran rajanylityspaikan suunnasta on itää kohti etenemässä yhtenäinen lupiinirintama surmaten alleen kaiken muun. Nyt jää nähtäväksi kumpi voittaa, kun jättiputki- ja lupiinirintamat törmäävät. Taas kerran on itä ja länsi vastakkain kannaksen suunnalla. Kuulin muuten kesällä ihan uuden tiedon venäläisten jättiputkien historiasta. Olen tähän asti propagandistisesti väittänyt, että Stalin määräsi alunperin Kaukasuksella kasvavan jättiputken tuotavaksi Karjalaan  rehukasviksi, mutta nyt kuulin erään asiantuntijan kertovan, että jättiputki onkin CIA:n kosto venäläisille. CIA olisi mukamas jättiputken siemeniä Neuvostoliittoon myydyn vehnän joukkoon ihan kiusaamismielessä. Itse äänestän kuitenkin tässä vaiheessa vielä sen puolesta, että jättiputki on Stalinin eikä CIA:n kosto. Kommentit (0) Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä 29.11.2016, 18:12 Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä. Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin. Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Kommentit (1) Olof Palmekin Savon poekia 12.09.2017, 16:42 Varsinaisen uutispommin jysäytti eilinen Helsingin Sanomat "Aikojen takaa"-palstallaan, jossa julkaistaan juttuja 50 vuoden takaa. Hesari nimittäin kertoi, että Ruotsin hallituksen silloisella uudella ministerillä Olof Palmella on vankat savolaisjuuret. Hänkin on Savon Suhosia, mutta ei kuitenkaan Tage Erlanderin, joka myöskin on Savon Suhosia, ihan lähisukulainen, koska Palmen suku on Joroisista ja Erlanderin naapuripitäjästä Juvalta. Yleensähän se on Savon Sanomat, joka on todistanut maailman merkkimiesten olevan Savosta, mutta nyt oli asialla Hesari enkä edes muista, että Mullikka olisi Palmen savolaisuutta erityisemmin korostanut. Toisaalta Mullikka kertoi numerossaan 1.4.2017, että Donald Trumpin lähisukua asuu Kiuruveden Rapakkojoen kylässä, mutta sitä tietoa Hesari ei ole vahvistanut. Viime aikoina on paljon puhuttu Ruotsin kruununprinssi Davidin, josta varmaankin aletaan tulevaisuudessa käyttää meillä nimitystä prinssi Taavetti samalla tavalla kuin Englannin änkyttävä Kuningas Georg oli meillä pelkkä Yrjö, on Savon poekia. Sen sijaan hienotunteisesti on vaiettu siitä, että edellisen kuningassuvun suonissa virtasi juvalaisverta, koska se on pikkuisen arkaluontoinen asia. Nimittäin yhdelle Kustaalle tuotti lapsen siittäminen ongelmia ja niinpä hovi palkkasi erään juvalaislähtöisen viriiliydestään kuulun tallimestarin näyttämään kuninkaalle kuningattaren kanssa mallia siitä, miten lapsia pannaan alulle. Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta sitä, että vaikka Olof Palme onkin Savon poekia eikä hämäläisiä, Tampereen kaupungin tulisi silti pystyttää muistopaasi Kalevankankaan hautausmaalle paikalle, jolle Olof Palme ammuttiin. Pääministeri Olof Palmeen täyskaima setähän menetti ainoansa, kun rynnisti hyvin urhoollisesti, mutta myös hyvin tyhmästi päin Kalevankankaan kirkon tornista tulittavaa punikkien kuularuiskua. Kommentit (0) Pekka Koivistoinen 1932-2017 11.09.2017, 16:17 Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli Kärkkäälän ainoan professorin Pekka Koivistoisen muistosanat. Se saa mieleni surulliseksi, koska Pekan mukana hävisi paljon tietoa sekä Koivistoisen suvun että Kärkkäälän kylän historiasta. Moni asia jäi häneltä kysymättä. Muistanpa, että joskus Vehmaan jäällä pilkillä ollessani jututin professoria, joka kertoi Lapissa törmänneensä paikkaan, jonka saamen kielinen nimi kuulosti Kärkkkäälältä.Voi olla, että sukunimen Kärkkäinen on saanut jokin kivisen paikan asukas.  Saamenkielessä kärkkäälältä kuulostava sana tarkoitti kivistä paikkaa, ja kiviähän Kärkkäälässä riittää. Ei tosin niin paljon kuin Karttulassa, jota on joskus kutsuttu maailman kivisimmäksi pitäjäksi.Varsinkin Kakkisensalo, jossa uskon suvun muinaisten kivekäs-esi-isien piileskelleen kasakoita on melkoista louhikkoa, ja on ilmeisesti sen vuoksi säästynyt asutukselta. Olen tässä lueskellut maamme sivistyneimmän herran, eli Matti Klingen päiväkirjoja, ja eräässä niissä mainitaan myös professori Pekka Koivistoinen ja nimen omaan myönteisessä mielessä - yleensähän Klinge arvostelee ympärillään näkemäänsä sivistymätöntä käytöstä. Joskus heti Kiinan avauduttua maailmalle kolmisen kymmentä vuotta sitten, matkusti maahan myös Helsingin Yliopiston arvovaltainen professoridelegaatio. Kiina oli silloin vähän ankea paikka, mutta Klingen mukaan professori Koivistoinen ja eräs toinen maa- ja metsätalouspuolen edustaja onnistuivat siitä huolimatta viettämään siellä hauskaa elämää ja luomaan iloa ympärilleen. Ja tämän herrasmies Klinge kirjoittaa arvostavassa sävyssä. Pekka Koivistoisen muistokirjoitus on tässä linkissä: http://www.hs.fi/muistot/art-2000005359432.html Kommentit (2) Georg W. Bush junior, huumormies 10.09.2017, 17:32 Lukeminen kannattaa aina, ja mitä enemmän luet sitä enemmän luulet. Tänään olen Angela Merkelin elämän kerrasta oppinut, ettei entinen Usa:n presidentti Georg W. Bush junior ollut pelkästään se tietämätön sotahullu ääriuskovainen hörhö. vaan on hänessä toinenkin puolensa. Kavereiden kesken hän on hyvä kaveri ja jutunkertoja, leikinlaskija ja mies täynnä elämäniloa. Hänen mieluisin harrastuksensa on "kesämökillään" katkoa puiden oksia moottorisahalla. Bushin ja Merkelin kohdalla henkilökemiat toimivat. Bush jopa laski kätensä Merkelin hartioille - ele, jota papin tytär ei kovin monelta sietäisi. Georg halusi myös  G8-koukouksessa hieroa Angelan hartioita, mutta silloin papin tytär Merkel torjui yrityksen, muka järkyttyneenä. Sen sijaan Merkel ei tullut toimeen Napoleon kompleksista kärsivien ja sen vuoksi aina miehekkyyttään korostaneiden Berlusconen, Sarkozyn ja Putinin kanssa. Putin, joka käsittääkseni on entinen koulukiusattu, josta on nyt kasvanut kiusaaja itsestäänkin, keksi kiusata Merkeliä, jonka tiesi pelkäävän koiria, antamalla laboratorionnoutajan juoksennella vapaana tapaamisen ajan. Kommentit (0) Ribbentrop ja jääkiekko 09.09.2017, 15:33 Kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Olen tähän asti luullut, ettei natsi-Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop ollut jääkiekkomiehiä, mutta tänään luin, että mies on pelannut vallan Kanadan jääkiekkomaajoukkueessa. Ribbentropin plus-miinus-tilastoa en ole onnistunut vielä selvittämään. Ribbentrop oli tietenkin 129 pisteen älykkyysosamäärästään huolimatta tai juuri siitä johtuen ihmishirviö, mutta himpun verran minua mies kuitenkin säälittää. Minulle on nimittäin kerrottu, että Mikkelin päämajamuseon seinällä oli aikoinaan hänen kuvansa ja sopivassa seurassa museon opas olisi kääntänyt myös kuvan taustapuolen esille. Siinä kuvassa Saksan entinen ulkoministeri roikkui hirressä. Minusta tuollainen on täysin sopimatonta hirsipuuhuumoria. Joachim von Ribbentropilla oli kunnia tulla hirtetyksi natsijohtajaporukasta ensimmäisenä, koska 149 pisteen älykkyyden omannut Herman von Göring oli onnistunut nielaisemaan myrkkykapselinsa ennen H-hetkeä. Iso-Britannian kuninkaallinen pääpyöveli kertoo muistelmissaan, että Ribbentrop kitui hirressä 20 minuuttia ja sitten pääpyöveli sai tämän niskan murtumaan roikkumalla hetken asiakkaansa nilkoissa. Iso-Britannian kuninkaallinen pääpyöveli oli yksityishenkilönä kuolemanrangaistuksen vastustaja. Kommentit (0) Paha poliisi	08.09.2017, 18:17
Kuopion Kuvakukossa saavutettiin eilen lähes lyömätön ennätys, kun Pekka Lehdon Aarnion tapausta käsittelevä Paha poliisi-elokuvaa oli katsomassa lisäkseni toinenkin. Jostain minulle käsittämättömästä syystä Suomen kansa arvostaa poliiseja eniten maailmassa ja ehkä juuri siksi kansa boikotoi eilistä poliisikriittistä esitystä. Arvostelut eivät ole Pahaa poliisia mairitellet, mutta minusta se oli ihan katsomisen arvoinen puolidokumentti. Itse yllätyin elokuvassa siitä, että sain siitä sen vaikutelman, että maamme huumetupakka kauppa on pitkälle savolaisten käsissä. Maankuulua leppävirtalaista emäntää ei jostain syystä esitelty, mutta kahden hasiskaupoista tuomitun ja asin johdosta haastatellun nimet ja puheennuotti kuulostivat tutun savolaisilta. Ja vaikka filmi käsitteli rosvo ja poliisi-aihetta, jossa poliisitkin olivat rosvoja, niin yksi rehellinen ja sympaattinen henkilöhahmo rosvo ja poliisi-joukosta löytyi. Hän ole sivistyneen ja syvähenkisen oloinen virolainen palkkamurhaaja. Häntä kuunnellessa tuli mieleen muudan toinen todellinen herrasmies, eli entinen Neuvostoliiton suurlähettiläs Viktor Vladimirov, joka toimi myös KGB:n sabotaasi ja salamurhaosaston johtajana. Kommentit (0)
Kärkkääläläisten oma omenalajike	06.09.2017, 18:03
Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli juttu suomalaisista maatiaisomenalajikkeista. Koko joukko niitä lueteltiinkin, mutta jostain minulle käsittämättömästä syystä Kärkkäälän omenaa ei mainittu. Sen sijaan se mainitaan Kuopioin Luonnonystävien lehdessä, jossa kerrotaan, että Kuopion kaupunginmuseon takana kasvanut omenapuu on siirretty Konttilan perinnetilalle vähän sivummalle. Puun kerrotaan olevan lajikkeeltaan Puijo ja sen alkujuuret löytyvät Suonenjoen Kärkkäälän kylän Heinämäen tilalta. Nelisenkymmentä vuotta sitten Suonenjoen silloinen 4H-neuvoja oli kyliä kierrellessään törmännyt tähän komeaan puuhun, jonka talon väki muisti olevan silloin vuosikymmeniä vanhan ja että sen taimi oli hankittu Kuopion Puijon puolella sijainneelta tarhalta. Topakka maatalouskerhoneuvoja katkaisi puusta muutaman oksan ja lähetti ne eräälle mikkeliläiselle taimistolle, josta sitten 80-luvun puolivälin paikkeilla alettiin myydä harhaanjohtavasti Puijo-omenapuita, vaikka nimen tulisi olla Kärkkäälä-omenapuu. Puu tuottaa isoja hapokkaita syömäomenia, joista saa myös mainion piirakan tai soseen, vakuuttaa ainakin Kuopion Luonnonystävien äänenkannattaja. Niinpä kaikki kärkkääläläiset voisivat hankkia pihalleen oman kylän maineikkaan omenapuun pihan koristeeksi ja perheen ruokahuollonturvaajaksi. Itsekin olen ajatellut ympätä Puijon oksia pihallamme kasvavaan isoon, mutta suhteellisen hyödyttömään koristepuuhun. Tietooni ei ole tullut, etteikö kaikkien Puijojen äiti vielä kasvaisi Heinämäen pihalla. Kommentit (0)
Maailman pelastaminen	07.09.2017, 18:41
Kyllä ei hyvältä näytä Telluksen tilanne, mutta toivoa vielä on. Itse olen ajatellut laajamittaisella omenapuiden kasvattamisella ratkaista ihmiskunnan suurimmat ongelmat.  Itseni lisäksi myös urheilusankari Elmo, Kainalniemen Hiki, on ollut kiinnostunut samasta aihepiiristä. Maapallolla on tällä hetkellä peltoa 15 miljoonaa neliökilometriä ja laidunmaata sen lisäksi kaksinkertainen määrä. Mikäli tuosta valtavasta maa-alasta 10 miljoonaa neliökilometriä muutetaan omenapuumetsäksi, ratkaistaan samalla sekä ihmiskunnan ruokahuolto-, ilmastokatastrofi- ja suurelta osin jopa raaka-ainehuolto-ongelma. Laskelmieni mukaan omena on ainakin kaloreilla mitattuna viljaa tuottoisampi viljelykasvi. Omenien avulla poistetaan nälkä maailmasta. 10 miljoonaa neliökilometriä uutta metsää imee ilmakehästä myös sen ylimääräisen hiilen, jonka savupiipputeollisuus on tuottanut. Oman kokemukseni mukaan omenapuutarha tuottaa myös arvokasta ja hyvää sahatavaraa enemmän kuin normaalimetsä, eli monta mottia hehtaarilta vuodessa. Muuten omenapuiden alkukoti on Kazastanissa  Silkkitien varrella, jossa kasvaa tälläkin hetkellä miljoonia luonnonvaraisia omenapuita, pisimmät yli 30 metrisiä. Sieltä omenapuut on levitetty muinoin Silkkitien kauppiaiden mukana ympäri maapalloa. Kazastanin omenapuuvyöhykkeellä elää paljon karhuja, jotka myös ymmärtävät omenien päälle ja ovat tavallaan jalostaneet aikojen saatossa puita paremmiksi ihmisen kannalta, koska karhutkin antavat etusijan makeille omenille ja levittävät niiden siemeniä päästöjensä mukana. Kommentit (0)
Laman taittaja Sailas	05.09.2017, 17:37
Jarkko Vesikansan kirja Laman taittaja - Raimo Sailas ja kolme talouskriisiä vahvistaa sitä mielikuvaa, joka minulla Sailaksesta on ollutkin. Talousasioiden huippuvirkamies Raimo Sailas on askeettisuuteen taipuvainen puritaani, joka virassa ollessaan vähän väliä ilmestyi tv:n kuvaruutuun lupaamaan Suomen kansalle verta, hikeä, kyyneleitä sekä tulta ja tulikiveä, tosin paiseilla tai heinäsirkoilla hän ei ole muistaakseni uhkaillut, ellei Suomen kansa asetu ja lopeta yletöntä tuhlaustaan ja muutakin hauskaa elämää. Uutta minulle on kirjassa se, että Sailas on myös urheilulahjakkuus. Seiväshyppyennätys tosin jäi tosin 330 senttiin, koska nopeusominaisuudet eivät riittäneet enempään, mutta tikanheitossa mies on lähellä maailman ehdotonta kärkeä. Viiden tikan yhteistulos 48 pistettä jää käsittääkseni vain kaksi pistettä maailmanennätyksestä. Suurin urheilusaavutus löytyy shakin saralta. Jo lukiopoikana hän voitti tehtäväshakin maailmanmestaruuden, mitä se sitten onkaan. Tänä vuonna Vesikansan kirjan vähän tylsän ja värittömän Raimo Sailaksen sijasta viime vuonna ilmestyneestä Hannu Leinosen Erkki Liikas-kirjasta opin tuntemaan toisenlaisen Raimo Sailaksen. Hänessä on ainakin joitain inhimillisiä piirteitä. Mies ei ole nimittäin mikään vesipoika, vaan pikemminkin välillä vallan kova mies ottamaan ja jopa siinä määrin, että silloinen valtiovarainministeri Erkki Liikanen antoi hänelle jo vihoviimeisen varoituksen, ellei mies asetu. Ja mies asettui varsinkin, kun ilmeisen lujatahtoinen Erkki "Leuka" Virtanen lupasi vähän katsoa silloisen esimiehensä perään. Raimo Sailaksen boheemius  kärjistyi varsinkin silloin, kun hän juhli vanhentumistaan, olisiko ollut kyseessä vaikkapa 50-vuotis-synttärit. Suomen pankin herrat matkustivat vallan Sailaksen syntymäkotiin Nivalaan asti onnittelemaan päivänsankaria, mutta tilaisuus ei mennyt oikein putkeen, koska itse juhlakalu puuttui paikalta. Sen sijaan päivänsankarin vanha isä, tavallinen työmies, piti onnistuneesti seuraa Suomen Pankin herroille. Toisaalta saattaa olla, ettei juhlatilaisuuden ongelmat johtuneet pelkästään Sailaksen boheemiudesta, koska itsekin olisin tuon kaltaisessa tilaisuudessa käyttäytynyt juuri Sailaksen lailla, koska tuollaiset pönäkät syntymäpäiväjuhlat ovat vallan kauheita kokemuksia.  Kommentit (0)
Jännitysnäytelmä	04.09.2017, 18:53
Ei meinannut tulla uni silmään viime yönä, koska Susijengimme  voitti Puolan ihan hirvittävän jännittävien vaiheiden jälkeen. Eilisen kaltaista näytelmää ja tunne-elämystä ei esimerkiksi ihan arvostettava ja hyvää työtä tekevä Kuopion kaupunginteatteri ole pystynyt minulle tarjoamaan. Eilen kokemani onnen tunteeni vetää vertoja sille, kun Mika Myllylä muistaakseni Karpalosuon rinteessä pisti Lahden hiihdon mömmönkisoissa viestinhiihdon ankkuriosuudella ison vaihteen silmään ja Norjan miehen selkä oikeni. Huonostihan siellä Lahdessa kävi ja synkkämielisyyteen taipuvaisena ihmisenä pelkään jo ylihuomista Islanti-peliä. Siitä ehkä selvitään hyvän päivän sattuessa kunnialla, mutta pelkään, että sitten ovatkin vastassamme Latvia ja Liettua. Tässä yhteydessä on jo syytä palauttaa mieliin, miten kävi vuoden 1939 Em-kisoissa. Silloin Liettua voitti Suomen 112-2, Latvia 108-7 ja Viro 91-1.  Liettua voitti silloin Euroopan mestaruuden, Latvia oli toinen, Viro viides ja Suomi jäi jostain minulle käsittämättömästä syystä vihoviimeiseksi. Luulen, että tuo Liettua-Suomi-pelin lopputulos voi olla alallaan maailmanennätys. Ja luulen myös, että kun Suomi sai Viroa vastaan vain yhden vaivaisen pisteen, niin sekään ei ole ihan tuikitavallista  maailman koripalloareenoilla. Harmi, etten ole onnistunut selvittämään, kuka pojistamme kunnostautui niin, että sai kuparisen rikki. En ole koripalloilun asiantuntija, sillä en ole sitä koskaan pelannut, koska Suonenjoen Yhteislyseon voimistelusalit eivät siihen soveltuneet. Koulussa oli peräti kaksi jumppasalia, mutta ne olivat liian pieniä koripallon harrastamiseen. Lajin sääntöihinkään en ole liiemmälti perehtynyt, mutta luulen, ettei Suomen koripallomaajoukkueella ollut vuoden 1939 Em-kisoissa ollenkaan maalivahtia. Liettuan ylivoiman selittää se, että joukkue oli hankkinut riveihinsä Amerikasta vallan yhden kaksimetrisen pelaajan, jota seikkaa vastustajat pitivät  epäurheilijamaisena tekona, koska jättiläispelaaja latisti muiden peli-ilon. Siihen aikaan miehet olivat nykyistä pienempiä lukuun ottamatta metallimies Väinö Myllyrinnettä (252 cm) ja hieroja-saarnaaja Reino Rutasta (237 cm). Rutanen oli Äänekosken miehiä, mutta hänen epäonnekseen Huimalla ei vielä silloin ollut koripallotoimintaa. Suomen koripalloliitolla oli sota-aikana sääntö, ettei joukkueissa saanut olla 192 senttiä pitempiä pelaajia. Se sääntö voitaisiin ottaa uudestaan käyttöön ja perustaa Suomeen erityinen kääpiökoripallosarja. Onhan monissa voimailulajeissakin erilaisia sarjoja osallistujien koon mukaan. Tuosta äänekoskelaisesta Pitkä-Reino Rutasesta löytyy lisätietoa tästä linkistä. http://www.arkistot.info/pukkimakea/pitka_reino.php     Kommentit (0)

Maaottelun tuleva ratkaisija	03.09.2017, 18:45
Kiitettävän urheilutäyteinen on tämä viikonloppu ollut ja vaikka päätin jo kertaalleen visusti, että yleisurheilumaaottelua en katso, mutta muutin sitten mieleni, koska nykyajan tietotekniikkaa mahdollistaa jopa kolmen erilaisen urheilutapahtuman yhtäaikaisen seuraamisen. Islanti-jalkapallomaaottelu varsinkin ilahdutti minua suuresti, vaikka jälleen kerran epäonnistuin veikkauksessani ja Suomi otti yllättävän voiton. Islanti-pelin kohokohta oli se, kun hitaana, mutta kankeana pitämäni Eero Markkanen spurttasi salamana karkuun vastustajan puolustukselta. Eihän siitä sitten maalia tullut, koska Markkanen ei ole mikään pehmeän kosketuksen mies eikä hänestä sellaista tulekaan, mutta upeaa seurattavaa oli, kun satakiloinen mies juosta tömistää tuulennopeudella eteenpäin. Ihan tuli Markku Kukkoaho mieleeni ja koska samaan aikaan kirosin Suomen surkeita pikajuoksijoita yleisurheilumaaottelussa, mieleeni tuli myös, että Eero Markkanen voisi vaihtaa jalkapallosta pikamatkoille. Nimittäin Ruotsia ei kaadeta, ellei maastamme löydy Voitto Hellstenin kaltaista  maaottelun ratkaisijaa ja Ruotsin kaatajaa ja Markkanen voisi olla juuri sellainen ratkaisija. Hellstenin lailla hän voittaisi henkilökohtaiset matkat 100 - 400 metriin ja toimisi molemmissa viesteissä ankkurina, mutta lisäksi mies voisi juosta myös aitamatkat, koska 100-kiloista ja kaksimetristä miestä aidat eivät juurikaan hidasta vaikka ne sattuisivat jäämään jalkoihin. Kommentit (0)
Kuusikyynäräiset miehet	02.09.2017, 15:56
Eilen tuli taas kirjoitettua vähän ropakantaa. Nimittäin ei amerikkalaisten siirtotyöläiskoripalloilijoiden luovuttamat sukusolut pelkästään selitä sitä, että suomalaisten pituus riitti Ranskalle, vaan oli joukkueessamme myös savolaisgeenejä. Nimittäin vaikka savolaisnuorukaiset ovat luonnostaan lyhytkasvuisia, koska perinteisessä savolaisessa maatalousyhteisössä tarvittiin risukarhin hallintalaitteisiin ketteriä persjalkaisia miehiä, niin savolainen agraariyhteisö tuotti jonkin verran myös harvinaisen pitkäkasvuisia uroita, koska heitä tarvittiin, kun mätettiin heiniä säilöön tallinylisille. Tällaisia heinän tallinylisille mätön erikoismiehiä luulen olleen Suonenjoen Suonteen kylällä Kolehmaisista eriytyneen Markkasten suvun edustajien. Suonenjoen Yhteislyseon entisen rehtorin Akseli Markkasen paikallishistoriasta luin, ettei ainakaan hänen tietääkseen suvussa ollut alle kuusikyynäräisiä miehiä. Nyt suvun edustaja Lauri Markkanen on yltänyt amerikkalaismittauksissa jo seitsemään kyynärään. Markkasenkin tapauksessa nähtiin jälleen se ilmiö, että ihminen kasvaa pari senttiä lentäessään Euroopasta Amerikkaan ja kutistuu paluumatkalla saman verran. Samaan asiaan on törmätty, kun suomalaisjääkiekkoilijat ovat lentäneet rapakon yli ja kun amerikkalaiskoripalloilijoita on lentänyt Suomeen. Ilmiön selittänee se, että rapakon takana pituus mitataan kengät jalassa. Ennustan, että tänään 213-senttinen Lauri Markkanen tekee Sloveniaa vastaan 20 pistettä, vaikka poikamme häviävätkin ottelun ja että Laurin 197-senttinen isoveli Eero tekee maalin viuhuvalla alanurkkalaukauksella, vaikka jalkapallomaajoukkueemme häviää Islannille, tosin kovan taistelun jälkeen ja vasta lisäajalla. Jalkapallomaajoukkueemme kaatuu siis jälleen eteenpäin. Yleisurheilumaajoukkueemme esitystä Ruotsia vastaan en uskalla edes ennustaa enkä tule tuloksia edes lehdestä lukemaan, koska hermoni eivät kestä. Kommentit (0)
Jättiläisten peli	01.09.2017, 16:56
Suomi kukisti hirvittävän jännittävien vaiheiden jälkeen koripallossa Ranskan ja mieleni on siitä hyvin iloinen. Pelkäsin, että koripallopojillemme käy samalla tavalla kuin lentopallopojillemme, joiden turnauksen alkupuolen lupaavalta näyttänyt  peli muuttui Urheiluruutua lanatakseni painajaismaiseksi, kun vastaan marssi Itä-Euroopan pitkäkasvuisten aikamiesten muodostamat joukkueet. Eilisessä koripallo-ottelussa joukkueemme eivät juurikaan hävinneet fyysisyydessä Ranskan suurvaltaa edustaville maailman erilaisista ihmisroduista kootulle joukkueelle, koska meillä oli asettaa heitä vastaan lähes saman mittaisia miehiä. Siitä voimme kiittää suurelta niitä siirtotyöläisinä pelanneita pitkäkasvuisia amerikkalaisia koripalloilijoita, jotka ovat voineet rikastuttaa geeniperimäämme jo vuosikymmeniä. Ainoastaan Joensuussa sukusolujen luovuttaminen maamma koripalloilun hyväksi yritettiin aikoinaan estää kansallispelimme pesäpallon pelivälineillä. Lentopalloilijat ovat 20 viime vuoden aikana kasvaneet 20 senttiä, mutta huippukoripalloilijat ovat samaan aikaan pienentymään. Esimerkiksi edellisissä MM-kisoissa Suomen avausviisikko oli keskipituudeltaan neljä senttiä maailmanmestari USA:ta pidempi. Siitä tulikin hyvin jännittävä ottelu, koska jännitin sitä, että saavatko suomalaiset puolet lyhempien, mutta urheilullisempien amerikkalaisten pisteistä. Muistanpa, että iloisella 70-luvulla Neuvostoliitolla oli juoksuttaa kentälle 228-senttinen naissentteri, joka ylettyi kiinnittämään verkkosukan renkaaseen ilman tuolia. Miesten puolella Neuvostoliitolla joutui tyytymään vain 226-senttiseen keskushyökkääjä  Arvidas Sabonikseen, joka tosin vantteruudellaan ja valtavilla lapiomaisilla käsillään korvasi puuttuvat pituussentit. Kommentit (2)
Esivallan rapautuva kunnioitus	31.08.2017, 18:01
Tutkimusten mukaan suomalaiset luottavat poliisiin eniten maailman kansoista ja se saa minut uskomaan Paasikiven ja Stalinin olleen oikeassa, kun molemmat ihmettelivät kansamme yksinkertaisuutta. Viime vuosina media on antanut ymmärtää, että maamme poliisilaitos on enemmänkin rikollisjoukkio eikä eiliset uutiset tätä kuvaa paremmaksi muuta. Uutta tilanteessa on se, että nyt myös maamme ylintä syyttäjäviranomaista epäillään vilunkipelistä. Nähtäväksi jää romahtaako suomalainen yhteiskunta, jos korkeimmat poliisi- ja syyttäjäviranomaiset istuvat suklaanappeja mutustellen tiilenpäitä lukemassa. Itse kunnioitan ja arvostan maamme poliiseja ennen kaikkea sen takia, että heillä on ollut keskeinen rooli Suomen urheilu- ja kulttuurielämässä. Esimerkiksi eräs tämänhetkisistä virkarikoksesta epäillyistä poliiseista nauttii Uukuniemellä suurta arvostusta erinomaisena jazzpianistina. Ennen nimittäin poliiseilla oli Suitsan saaressa lomanviettopaikka ja näillä kesävierailla oli tapana järjestää konsertti paikalliselle väestölle syksyisin, kun illat pimenivät ja elämä Uukuniemellä alkoi muuten käydä yksitoikkoiseksi. Tällaisessa konserttitilaisuudessa kyseinen syytetty oli esittänyt saamieni tietojen mukaan ilmiömäistä taituruutta pianon mustien ja valkeiden nappuloiden ääressä.  En paljoa pianotaiteesta ymmärrä, mutta tietääkseni mustista nappuloista lähtee kova ääni ja valkoisista hiljainen. Nykyään tietooni ei ole saatettu, että nykyiset nuoret poliisit olisivat kunnostautuneet urheilun tai kulttuurin saroilla. Omassa lapsuudessani oli ainakin Sisä-Savossa tapana, että poliisit hallitsivat kuularinkejä, mutta olivat samalla myös arvostettuja hanurinsoittajia. Nykyiset hampaisiin asti aseistautuneet ja erilaisin suojavälinen varustautuneet nuoret kaljut poliisit synnyttävät mielikuvan ennen kaikkea vähemmän sympaattisista kasvottomista yhteiskunnan väkivaltakoneiston edustajista. Heillä ei ole kuulantyönnön tai hanurinsoiton mukanaan tuomaa arvostusta. Kommentit (0)
Pentti Lyytinen ja Paavo Korhonen	30.08.2017, 18:35
Vaan komia graniittipaasi on tuotu runonlaulaja Pentti Lyytisen haudalle Rautalammilla. Epäilen, että komia graniittipaasi on tuotu paikalle itse Helsingin herrojen toimesta, sillä 1800-luvun alkupuolella Pentti Lyytinen, joka sivumennen sanoen on syntynyt Kärkkäälän Piispalanmäelle, oli huomattava yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän oli niin arvostettu runoilija ja runonlaulaja, että hänet kutsuttiin ensimmäisenä rahvaan edustajana Suomalaisen kirjallisuuden seuran jäseneksi. Monia muitakin huomattavia yhteiskunnallisia luottamustehtäviä hänelle siunaantui, mutta muista tehtävistä hän joutui luopumaan juoppouden vaivan  vuoksi, mutta Suomen Pankin tilintarkastajana hän kuitenkin sai olla juoppouden vaivasta huolimatta. Hänen viitoittamalla tiellä Suomen Pankissa jatkoi myöhemmin Ahti Karjalainen. Runonlaulaja Paavo Korhosen muistomerkkiä en ehtinyt etsimään Rautalammin suurelta hautausmaalta, mutta uskon hänellä olevan ainakin yhtä komian graniittipaaden kuin kilpailijallaan Lyytisellä. Vihta-Paavo Korhonen oli nimittäin vielä Lyytistäkin tuotteliaampi ja jostain muistan lukeneeni, että hän olisi ollut Elias Lönnrotin paras tietolähde Kalevalaa sepitettäessä. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että itsellänikin on laskujeni mukaan 3,75 % geeneistäni Vihta-Paavolta, jonka kaksi tytärtä naitiin Kärkkäälän puoleen. Se saattaa ainakin osaltaan selittää sen, että olen verrattain tuottelias blogikirjoittaja. Siunatuksi lopuksi kerrottakoon se, että Jouni Tossavainen kertoo kirjassaan Vihta-Paavo siitä, kuinka vuonna 1836 runonlaulajat Vihta-Paavo Korhonen ja Pentti Lyytinen kamppailivat runonlaulannan epävirallisesta Suomen, ellei peräti maailmanmestaruudesta Toholahden majatalossa. Tuomarina toimi tohtorismies Kajaanista eli Elias Lönnrot. Runonlaulannan mestaruusottelulle näytti Tossavaisen kirjasta päätellen olleen suorastaan leimaa-antava piirre runsas dopinginkäyttö, ottelijat eivät olleet mitään vesipoikia. Tossavaisen kirjasta saa myös vaikutelman siitä, että mestaruusottelu oli pitkälti ns. aikuisviihdettä ja siis luokiteltiin K-18-tilaisuudeksi. Runojen aiheissa käsiteltiin etupäässä sitä muuvatta värkkiä ja Lönnroth lieneekin joutunut sensuroimaan sekä Kalevalaa että Kanteletarta raskaalla kädellä, jotta teos olisi soveltunut myös lapsiperheiden kirjahyllyille. Kommentit (0)