Kupsii. Kupsii, Kupsii |
28.05.2017, 17:58 |
Öylönnä uskoakseni jalkapallosta kiinnostunut käki kiljui
Kärkkäälässä Kupsii, Kupsii, Kupsii. Eikä se turhaan Kuopion Palloseuraa
kannustanut, koska joukkue voitti Rovaniemen Palloseuran vieraissa
ansaitusti 0-1 ja todisti näin olevansa Veikkausliigan palloseuroista
paras. Veikkausliigassahan pelaa kolme palloseuraa, eli Kuopion,
Rovaniemen ja Vaasan Palloseurat.
Lähellä on myöskin se
tilanne, että Kups olisi ainakin tilapäisesti koko Suomen paras
jalkapalloseura. Sarjaa johtava Hjk tosin on vielä kaksi pistettä
edellä, mutta kuopiolaisilla on ottelu vähemmän pelattuna. Välillä
mielessäni on jopa häivähdyksen omaisesti käynyt, että vaikka olen jo
vanha mies, niin saattaa hyvinkin olla, että näen vielä tässä elämässä
Kupsin Suomen mestarina.
Edellisessä kotipelissä Kups
kohtasi Sjk:n, joka pelasi suomalaisittain erinomaista jalkapalloa ja
osoitti olevansa tälläkin kaudella vahva mestarisuosikki. Vaikka
vieraat olivat selvästi parempia, päättyi peli tasatulokseen 1-1. Se ei
ole oikeudenmukainen lopputulos, sillä jos pelin olisi tuominnut joku
toinen erotuomari, Kups olisi voittanut 3-1.
Kotijoukkueelta
vietiin tällä kertaa kaksi selvää rangaistuspotkua. Ensiksi
seinäjokelaisilla oli selvä käsivirhe ensimmäisellä puoliajalla
kulmapotkutilanteessa ja toisella puoliajalla Kupsin kärkimies Salami
kaadettiin, kun hän pujotteli vastustajien puolustuksen läpi ja oli
laukomassa pallon maaliin. Ilmeisesti Salamin uskottavuus on mennyt
tuomarien silmissä, koska hän on liigan paras kaatuja.
Pelin
loppupuolella äkämystynyt kotiyleisö alkoi huudella alatyylisiä
pilkkahuutoja Silmäpuoli-Kalleksi nimeämälleen oikeudenjakajalle, joka
oli kyllä etunimeltään Kalle, mutta hän ei kuitenkaan ollut silmäpuoli.
Silmäpuoli-Kalle on muuten lainaus Junnu Vainion reipashenkisestä
vapaapalokunta-aiheisesta-laulusta, jossa sanotaan, että
"vain Silmäpuoli-Kalle jää yksin asemalle, yölähdössä, kun sotkeutuu
hän vaatteisiin, vaan rattailla on jo toiset, nuo brankkarit aikamoiset,
on joukko se, että heittää se vettä, vaikka helvettiin."
Kommentit (0)
|
Bristol Blenheim |
27.05.2017, 17:49 |
Internetistä löytyy pommikoneen ohjaaja Pentti Tuiskun muistelu eilen
mainitusta Uukuniemen Kummun kylän pakkolaskusta. Tuisku uskoo, että
mikäli koneen mittaristo olisi toiminut eikä se olisi sen vuoksi
eksynyt, Blenheim olisi saattanut selvitä kotikentälleen, jolle oli vain
15 minuutin lentomatka.
Tuiskun muistelun tässä vaiheessa
luulin, että nyt oli vaimoni Liisa-tädin kadonneen lentäjän mysteeri
ratkeamassa. Liisa nimittäin oli suurhyökkäyksen aikaan jututtanut
tiellä Uukuniemen Mensuvaaran lentokentän lähellä komeaan lentäjään,
jonka oli seuraavana päivänä lähdettävä vaaralliselle lennolle kannaksen
suuntaan, mutta hän oli vakuuttanut tulevansa varmasti Liisaa vielä
tapaamaan, jos vain hengissä selviää. Lentäjä ei koskaan palannut, kuten
komeilla lentäjillä on tapana.
Mutta ei ollut Tuiskun
koneen mukana Liisa-tädin kaipaamaa komeaa lentäjää. Blenheimit
nimittäin operoivat Värtsilän kentältä, jonne Uukuniemeltä on ehkä noin
70 kilometriä. Uukuniemen kenttää käyttivät Saksasta saadut Dornierit,
joilla Liisa-tädin komea lentäjäkin todennäköisesti lensi viimeisen
lentonsa.
Joskus yritin alan kirjallisuudesta selvittää
suurhyökkäyksen aikana kaatuneet lentäjät, jolla tavalla ehkä olisi
selvinnyt Liisankin komean lentäjän henkilöllisyys, mutta kesällä
-44 suomalaislentäjiä kuoli niin paljon, että etsimääni tapausta ei
löytynyt. Suomalaisten 97 Bristol Blenheim-koneistakin tuhoutui puolet.
Nämä Suomessa rakennetut pommarit olivat vielä Talvisodan aikaan niin
nopeita, että ne pärjäsivät hävittäjille, mutta Jatkosodan lopulle ne
olivat jo liian hitaita surmanloukkuja.
Pentti Tuiskun muistelmat Uukuniemen pakkolaskusta löytyvät tästä linkistä
http://www.uukuniemi.info/historia/pakkolasku_uukuniemelle_66_vuotta_sitten_749/
_uukuniemelle_66_vuotta_sitten_749/ .
Kommentit (0)
|
Ilmailua ja kulttuuria Uukuniemellä |
26.05.2017, 19:00 |
Uukuniemen Kummun kylällä on kilometrin päässä päätieltä
pellonreunassa BL-142:lle pystytetty muistomerkki. BL-142 oli
suomalainen Bristol Blenheim-merkkinen pommikone, joka teki 12.6.1944
pakkolaskun saatuaan it-tykin kranaatin osuman ohjaamoonsa Karjalan
kannaksen yläpuolella. Muistomerkki paljastettiin kesällä 2010 ja koneen
ohjaaja Pentti Tuisku oli tapahtumassa läsnä, vaikka ikää hänellä
silloin oli 88 vuotta.
Miehistö olisi voinut pelastautua
koneesta hyppäämällä, mutta pahasti haavoittunut ohjaaja Pentti Tuisku
päätti yrittää pakkolaskua, koska koneen tähystäjän Göran Ödnerin
laskuvarjon oli kranaatin räjähdys paiskannut ulos koneesta. Koneen
pakkolasku savipellolle oli sikäli onnekas, että kone olisi muuten
murskautunut pellon reunassa olleisiin puihin, mutta sattuman
oikusta Blenheimin siipi osui viime hetkellä isoon kiveen joka pyöräytti
koneen nokan takaisin tulosuuntaan.
Konekivääriampuja-sähköttäjä
Sven Rosendahl kykeni laskun jälkeen hakemaan vielä apujoukkoja
paikalle, mutta Tuisku ja Ödner loukkaantuivat pahoin; Ödner niin
pahoin, että hänen vasen jalkansa jouduttiin amputoimaan reidestä. Sodan
jälkeen hänestä tuli arvostettu muusikko, jonka esittämä Kun yö saapuu
Pariisiin löytyy netistä. Ödner on sanoittanut Suomen ensimmäisen
rock-iskelmän Tunnista toiseen, joka tunnetaan maailmalla paremmin Bill
Haleyn esittämänä nimellä Roack Around the Clock.
Myös
Göran Ödnerin poika Janne Ödner kunnostautui kitaristina ja soitti mm.
Pave Maijasen ja Paroni Paakkunaisen yhtyeissä. Nykyään Maijanen asuu
Uukuniemen naapurissa Kesälahdella ja Paakkunainen Uukuniemen
kirkonkylässä. Janne Ödner menehtyi 33-vuotiaana kaatuessaan
nakkikioskilla. Alkoholilla oli osuutta asiassa.
Lopuksi kuuntelemme Göran Ödnerin esittämänä, miten yö saapuu Pariisiin.
https://www.youtube.com/watch?v=QTABJ-o2aOc
Kommentit (0)
|
Herrojen vaativa harrastus |
25.05.2017, 17:10 |
Minä,
tavallinen jätkäpoika, tunnen itseni nyt pikkuisen herraksi, koska olen
alkanut harrastamaan keilailua. Kävin nimittäin viraston
liikuntailtapäivänä elämäni ensimmäisen kerran keilahallilla ja pidin
keilamöykkyä ensimmäisen kerran isoissa työmiehen kourissani.
Mainittakoon, että jostain syystä Kärkkäälän maamiesseurantalolle ei
keilarataa rakennettu, kun taloa talkoilla rakennettiin.
Keilailu
osoittautui herrojen vaativaksi harrastukseksi. Nimittäin keilaradan
sarat ovat hyvin kapeat ja niitä reunustavat ojat ovat kohtuuttoman
syvät. Minun oli vaikea saada keilamöykkyä pysymään sille tarkoitetulla
kapealla saralla. Jonkin verran osumistani helpotti, kun aloin heittää
keilamöykkyä mahdollisimman pitkälle ilmassa, jolloin pelkkä putoamisen
aiheuttama täräyskin vavisutti radan päässä pystyssä olevia pulikoita.
Kokeilin
myös sitä, että olin selin heittosuuntaan heitän keilamöykyn jalkojeni
välistä ja se tyyli saattaa olla ihan hyvä ratkaisu, kunhan sitä alan
tosissani treenaamaan. Muutkin keilailua harrastavat herrat voivat
luvallani kokeilla kuvan esittämää uutta tyyliä. Tuolla kahden käden
tyylillä ei heittokäsi kipeydy samalla tavalla kuin perinteisellä
herrojen tyylillä. Oma olkapää kipeytyi perinteisellä herratyylillä
heittäessäni niin, ettei tässä ropsimehtään kykene pitkään aikaan.
Kommentit (0)
|
Laukkukauppiaiden jälkeläisiä |
24.05.2017, 16:18 |
Karjalaiset laukkukauppiaat ja heidän jälkeläisensä ovat kunnostautuneet
monilla elämänaloilla. Tosin tietyistä historiallisista syistä johtuen
moni venäläis-karjalaisen sukunimen omistaja on suomentanut nimensä.
Niinpä esimerkiksi radion sinivalkoinen ääni Pekka Tiilikainen oli
kiertelevänä kaupustelijana toimineen Nikita Tiilikoffin poika ja
todennäköisesti sinivalkoisena äänenä tunnettua Pekka Tiilikaisesta on
lapsena kutsuttu nimellä Pjotr Tiilikoff.
Toinen karjalaisen
sukunimensä suomentanut urheilija-laukkukauppiassuku on Simolan suku.
Alun perin Simolat olivat Bogdanoffeja. Kuulantyöntäjä Seppo Simola
kunnostautui itsekin kauppamiehenä. Hän oli aikoinaan ylivoimaisesti
tehokkain Karhun urheilutuotteiden myyntimies. Kuulantyöntäjänä Seppo
Simolan menestys on kuitenkin paremmin tunnettu. Hän rikkoi
ensimmäisenä suomalaisena sekä 18 että 20 metrin haamurajat.
Tähän
hätään en keksi muita urheilunsaralla kunnostautuneita laukkuryssien
jälkeläisiä. Enemmänkin heidän lahjakkuutensa on viitannut liike-elämän
puolelle. Pitkään Suomen rikkaimpana tunnettu IT-liikemies Veikko
Lesonen on sukujuuriltaan Vienan Venehjärven laukkukauppiaita. Myös
hänen liikekumppaninsa Jorma Terentjeffin sukunimi viittaa Karjalan
laulumaille ja minulla ei ole yhtään kappaletta syytä uskoa, etteikö
suvussa ole harrastettu laukkukauppaa.
Muistelen, että
taistelijapari Lesonen-Terentjeff omistivat aikoinaan suuren
osan Suomesta. Lopusta omisti ison siivun Säästöpankki, jonka napamies
oli Juhani Riilkonen. Riikosen vaari tunnettiin tietääkseni muinoin
Pietarissa laukkuryssien kuninkaana. Hän käytti muistaakseni nimeä
Riikojeff.
Myös maamme tunnetuimman kyläkauppiaan
pohjalaisen Vesa Keskisen isä ja vaari olivat kulkukauppiaita, mutta
täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, että mies olisi reppuryssien
sukua. Epätyypillinen pohjalainen nen-päätteinen sukunimi Keskinen
viittaisi enemmänkin Itä-Suomeen, mutta ei välttämättä Karjalan
laulumaille. Keskiset voivatkin olla savolaista sukujuurta, koska kun
Nuijasodan jälkeen Pohjanmaan miehet oli tapettu lähes anhittomiin,
siirtyi Savosta paljon vapaita nuoriamiehiä Pohjanmaalle lohduttaakseen
siellä surevia leskiä.
Kommentit (0)
|
Laukkukauppaa |
23.05.2017, 17:39 |
Jonkun itsensä pöhköksi lukeneen lisenssin tulisi väitellä tohtoriksi
eilen mainitsemistani karjalaisista laukkukauppiaista, joita myös ilman
mitään arvolatausta aikoinaan reppuryssiksikin kutsuttiin, vaikka
karjalaisiahan he olivat. Itselleni on asiaa sivunneesta
kirjallisuudesta jäänyt käsitys, että muinaiset perussuomalaiset
suhtautuivat ihan myönteisesti laukkukauppaan ja laukkukauppiaisiin,
jotka toivat vaihtelua ja erilaisia tarvekaluja maamme syrjäkyliin.
Tosin
muistaakseni Pohjantähti-trilogiassa kerrotaan sääntöä vahvistava
poikkeus. Kirkkoherran kiivas fennomaaninen rouva kysyi Koskelan
Jussilta, että ovatko pentinkulmalaiset isänmaallisia, eli vihaavatko he
ryssiä. Jussi muisti yhden vihatapauksen, joka ei ehkä sittenkään
liittynyt isänmaallisuuteen. Reppuryssä oli kerran saanut kyläläisiltä
selkään, kun oli myynyt tiilijauhoa torakanmyrkkynä. Hän oli kyllä
yrittänyt pelastautua fyysistä koskemattomuuttaan uhkaavilta
kyläläisiltä vetoamalla siihen, että kyllä tiilijauhollakin torakka
kuolee kun ottaa torakkaa niskasta kiinni ja syöttää sille väkisin
tiilijauhoa.
Saattaa olla, että reppuryssiä pidettiin
kuitenkin jonkin verran luikureina. Ainakin tarinan mukaan kaksi
laukkukauppiasta tapasi liikeasioissa jossain Karjalan saloilla ja
toinen kysyi, että "a, mihin sie olet mänössä". "A, mie oon Arkangeliin
mänössä", vakuuti toinen. Silloin kysyjä muuttui mietteliään näköiseksi
ja vakuutti, että "a, nyt sie valahteletkin, sie ootkin mänössä
Arkangeliin".
Tarina opettaa meille sen, että eräissä
kulttuureissa voi valehdella puhumalla välillä joukkoon vähän tottakin.
On kulttuureita, joissa muunnellun totuuden puhumista ei paheksuta,
mutta se, että joku tyhmyyttään uskoo muunneltua totuutta, on yleisesti
paheksuttua.
Kommentit (2)
|
Uukuniemen patsaspuisto |
22.05.2017, 18:27 |
Kun
savolaiset asuttivat Uukuniemen ja kun alkuperäinen ortodoksiväestö
muutti Tverin Karjalan, syistä joita voi vain arvailla, jäi kuitenkin
paikkakunnalla muutama ortodoksisuku, joista yksi oli Ivanoffit. Kysyin
Uukuniemellä Ivanoffin Veikolta, onko hän noita alkuperäisiä
uukuniemeläisiä. Ei ollut Veikko vanhaa uukuniemeläistä sukua, vaan
hänen isänsä pakeni vasta Venäjän vallankumouksen jälkeen Jyskyjärveltä.
Hän oli ns. laukkuryssiä, jotka olivat ja ovat edelleenkin tärkeitä
vaikuttajia maamme elinkeinoelämässä.
83-vuotias Veikko
on vielä kopsakka ukko, sillä hän on urheilumiehiä. Hänellä on
edelleenkin hallussaan 50-60-luvun vaihteessa juostu Uukuniemen ennätys
400 metrillä. Tarkkaa aikaa hän ei muistanut, mutta se on jossain 50
sekunnin pinnassa, kuitenkin selvästi alta 51. Tietooni ei ole tullut,
onko ennätykselle edes kasvamassa uhkaajaa. Nykynuoret eivät juuri
yleisurheilusta piittaa. Veikko asuu Uukuniemen Niukkalan kylällä.
Muutaman kilometrin päässä entisen Saaren kunnan Tarnalan kylässä asuva
Jorma Härkönen juoksi 400 metriä Veikkoakin nopeammin ja vuonna 1979 hän
kellotti ajan 48,17. 800 metrillä hän menestyi vieläkin paremmin ja oli
Ateenan EM-kisoissa vuonna 1982 pronssilla. Härkösen 800 metrin ennätys
on 1.46,39, ja siitä ajasta nykyiset suomalaiset huiput jäävät
valovuoden.
Veikko Ivanoff on myös taiteilija. Hänellä on
äärimmäisen hyvin hoidetulla tilallaan patsaspuisto, jonka puiset
veistokset kilpailevat vallan Parikkalan maankuulun patsaspuiston
kanssa. Veikko ei ole taiteestaan paljoa huudellut, enkä tiennyt asiasta
ennen kuin miehen pihalle astuin. En ollut uskoa silmiäni Ivanoffin
patsaita ihaillessani. Kuvassa seitsemän veljestä huutaa apua Hiiden
kivellä. Vaikka en kuvataiteista mitään ymmärrä, niin heti tunnistin
aiheen.
Kommentit (0)
|
Mönkkönen |
21.05.2017, 18:45 |
Koska jääkiekko on yksinkertainen ja väkivaltainen urheilumuoto ja
lähinnä pelkästään silmitöntä edestakaisin rynkyttämistä, niin ei siitä
sen enempää. Lisäksi lajin MM-kisat menivät pojiltamme ja myös omien
ennustusten osalta niin, etten haluaa enää lajiin palata.
Sen
sijaan jalkapallossa näkee välillä sirkusmaisen taitavia esileikkejä,
kuten alla olevassa videotallenteessa kohdalla 2min20 sekä, jolloin Saku
Savolainen melkein tekee vuosituhannen maalin huikean harhautuksen
päätteeksi. Tietääkseni Savolaisen esittämällä kantapäävippauskikalla ei
ole vielä vakiintunut nimitystä, joten kutsumme sitä tästä lähtien
Savolaisen kantapääkikaksi.
http://www.is.fi/veikkausliiga/art-2000005218721.html
Harvoin
jalkapallokentillä näkee moista suoritusta. Jos Savolainen olisi
onnistunut, olisi maalia esitelty näyttävästi koko maailman mediassa.
Joskus viime vuosituhannen puolella Kups onnistui tekemään näyttävän
täysosuman, jolla päästiin ainakin Eurokenttien kuukauden maalikimaraan.
Muistaakseni kimarassa ensin taituroi Platini, sitten Maradona ja
lopuksi Mönkkönen.
Kommentit (0)
|
Suomi ei voitakaan |
20.05.2017, 18:03 |
Nyt näyttää siltä, että Leijonat eivät voitakaan maailmanmestaruutta.
Itse olin laskenut sen varaan, että loppuottelussa tulee vastaan
Venäjä, jonka historian huonosti tuntevat suomalaisnuorukaiset yleensä
voittavat, koska suomalaisnuorten historian tuntemus on surkea.
Kannaksen halkijuosua ei enää muisteta eikä sitä, että ne kuitenkin
lopulta jyrää meitin.
Suomi ei loppuottelussa pärjää
Kanadalle, koska joukkueella ei ole ottelussa tunnelatausta. Kanada on
meille aika tyhjän päiväinen valtio. Kummeli teki asiasta jopa
jonkinlaisen vitsin. Ruotsia, Venäjää ja USA:ta vastaan poikamme
syttyvät taistelemaan, mutta Kanada vastaan ei. Meillä ei ole yhtikäs
mitään pahaa sanottavaa kanadalaisista.
Muuten muinoin
historiassa hävittiin Neuvostoliitolle, jossa silloin vallitsi kuri ja
järjestys, myös ihan fyysisistä syistä. Kun eversti-valmentaja Tarasov
määräsi majuri-hyökkääjä Firsovin kannattelemaan Volgaa ilmassa kaksi
minuuttia, majuri myös teki sen, vaikka käsi murtui. Nykyiset
venäläisjääkiekkoilija miljonäärit eivät suostuisi moiseen.
Kommentit (0)
|
Huono ennustaja |
19.05.2017, 17:10 |
Niinhän siinä taas kävi, että ennustin väärin, kun ennustin, että
Suomi vasta jatkoajalla voittaa Pohjois-Amerikan Yhdysvallat. Poikamme
olivat parempia kuin uskoin. Seuraavaksi kaatuu sitten Ruotsi, vaikka
sillä on riveissään 18 NHL-miestä.
Tosin peli tulee
olemaan tiukka. Ruotsi saattaa johtaa ottelua jossain vaiheessa jo
usealla maalilla, mutta Leijonat tulevat lopussa. Sellainen alitajuinen
pelko länsinaapurilla on alitajunnassaan, että suomalaiset eivät anna
koskaan periksi, vaan painavat sisulla lopussa ohi. Niin on käynyt sekä
sählyn että jääpallon MM-kisoissa. Molemmissa palloilumuodoissa Ruotsi
johti jo 4-0, mutta hävisivät lopussa jatkoajalla. Tosin jääkiekon
puolelta en muista Suomelta samanlaista venymistä ainakaan Ruotsia
vastaan.
Kommentit (0)
|
Ennustuksia |
18.05.2017, 15:13 |
Olen kova poika ennustelemaan asioita. Joskus olen ollut väärässäkin.
Ennustin, että Suomi voittaa vasta finaalissa Pohjois-Amerikan
Yhdysvallat jatkoajalla Puljujärven räkämaalilla, mutta niin ei käykään.
Sen sijaan ennustan, että Suomi voittaa tänä iltana jo
neljännesvälierässä Pohjois-Amerikan Yhdysvallat Puljujärven jatkoajan
räkämaalilla.
Perustelen kantaani sillä, että Suomi pelasi
edellisessä ottelussaan Kanadaa vastaan taktisesti äärimmäisen
viisaasti voimiaan säästellen ja kehittämiään vaarallisia
hyökkäyskuvioita paljastelematta. Siinä ottelussa Suomi ei esittänyt
yhtikäs mitään. Mutta Pohjois-Amerikan Yhdysvallat kaatuvat tänään ja
ennustan, että finaalissa Suomelle kaatuu hyvä ystävämme Ruotsi, tuo
toinen Pohjolan vapaa kansa.
Muuten muistanpa, miten
Lahden MM-hiihtojen miesten viestin aikana Nopos-Paavo hehkutti sitä,
miten kolme Pohjolan vapaata kansaa johtaa kilpailua ja aiheutti
äärioikeistolaisella ja neuvostovastaiselle mielipiteellään melkoisen
älämölön.
Kommentit (0)
|
Vanhuus ja urheilu |
17.05.2017, 18:31 |
Luinpa sattuneesta syystä professori Antti Eskolan Vanhuus-kirjan,
sillä pidän sitä itselleni ajankohtaisena, josta paljastui, että
professori on innokas urheilumies; pääleipälaji on nyrkkeily, mutta
kyllä hänelle muutkin urheilumuodot ovat tuttuja. Eskola kertoo
opiskeluaikanaan lukeneensa Ruth Benedictin vaikuttavan urheilua
sivuavan teoksen Kulttuurin muodot, jossa kuvataan mm. eri
intiaaniheimojen kulttuureja..
Kirjassa kuvatuista
amerikkalaisista intiaaniheimoista Eskola inhosi erityisesti
kwakiutleja, sillä heillä oli ylikehittynyt kilpailuvietti. Kwakiutlien
kaiken toiminnan tarkoituksena oli itsensä todistaminen kilpailijoita
etevämmiksi. Tätä voitontahtoa he ilmensivät mitä estottomimmilla
tavoilla. Mielestäni kyseinen intiaaniheimo muistuttaa hyvin paljon
Suomen eteläpohjalaasia.
Intiaaniheimoista eniten Eskolaa
miellyttivät leppoisat zunit, jotka tuovat mieleeni Suomen heimoista
savolaiset. He eivät esimerkiksi pitäneet siitä, että kilpajuoksussa
joku voitti liian usein. Sellainen yksilö saatettiin sulkea kilpailusta,
koska hän ylivoimaisuudellaan pilasi hyvän urheilukilpailun.
Minäkin
olen sitä mieltä, että norjalaiset hiihtäjät, tai ainakin Maaret
Björgen, voitaisiin vallan mainiosti sulkea pois kansainvälisestä
kilpailutoiminnasta. Norjassa he voisivat kisata keskenään mielin
määrin, mutta kansainvälisiä hiihtotapahtumia heidän ei pitäisi tulla
pilaamaan.
Kommentit (0)
|
Helvetin huonoa kiljua |
16.05.2017, 18:16 |
Eilinen juttuni helvetin huonosta pelistä tuo mieleeni suomalaisen
elokuvan hauskimman kohtauksen heti Leo Jokelan Komisario Palmussa
esittämän Tummat silmät-iskelmän jälkeen. Antti Tuurin saman nimiseen
kirjaan perustuvassa Pohjanmaa-filmissä Hakalan aikamiesveljekset
vetelehtivät joutilasta sunnuntaita. Kun pesäpallokentällä ei ollut
edes naistenpeliä seurattavana, pojat ajelivat Toyota Mark
2:lla Lummukan sorakuopille uimaan, juomaan AIV-pöntöstä kiljua ja
räiskimään isänsä asekätkentäkonepistoolilla.
Muuten
vuosia sitten itsekin hakeuduin Kauhavalle pelkästään käydäkseni
Lummukan sorakuopilla uimassa ja konepistoolin hylsyjä etsimässä, mutta
siihen aikaan ei ollut vielä navigaattoreita, joten Lummukan kuuluisa
uimapaikka jäi minulta löytämättä tässä elämässä. Eteläpohjaalaiset
voisivat sen verran panostaa vahanaikaisen rahkamattoteollisuuden
lisäksi nykyaikaiseen matkailuteollisuuteen, että Lummukan sorakuopille
pitäisi saada selkeä opastus kuten myös Kyllikki Saaren suohaudalle.
Vääryytenä en pitäisi sitäkään, että Rannanjärven kuolin paikalle
luotaisiin jonkinlainen marmoripatsas.
Ainut
matkailunähtävyys Etelä-Pohjanmaalla on nykyään Kurikan kuuluisa
Kusikivi, jonka takana Herran vuonna 1752 sattuivat Ruotsin kuningas
Aadolf Fredrik ja kuningatar Loviisa Ulriika käymään myös
kuninkaallisille luonnollisilla tarpeillaan ja jonka tapauksen johdosta
kivelle löytyy vielä tänä päivänäkin selkeä opaste.
Lummukan
sorakuopilla Hakalan poikien vanha opettaja yllättää pojat itseteosta.
Hän haukkuu ensiksi heidän ampumataitonsa ja näyttää sitten itse
mallia siitä, miten Suomi-konepistoolia pitää oikein käsiteltävän.
Poikien kiljustakin hän toteaa kansakoulun opettajamaisen ankarasti,
että "helvetin huonoa kiljua". Siihen vanhin Hakaloista närkästyneesti,
mutta muodollisen kohteliaasti, kuten koulussa on hänelle
opetettu, vastaa teititellen, että "teillä opettaja ei sitten ole
koskaan ollut meistä mitään hyvää sanottavaa".
Kommentit (0)
|
Helvetin huonoa peliä |
15.05.2017, 18:01 |
Viime yönä lointelin jo kerrostaloasunnossa siihen malliin Leijonien
helvetin huonoa peliä katsoessani, että naapurit saattavat valittaa
asiasta isännöisijälle. Mutta aiheesta lointelin, tosin en koko aikaa,
koska 2-0-tilanteessa siirryin jo katselemaan Pohjantähteä, mutta koska
sisällissodan seuraaminen oli vieläkin masentavampaa, siirryin takaisin
jääkiekon pariin.
Hermoja repivä jännitysnäytelmä siitä
tulikin. Onneksi Suomi voitti jatkoajalla, mutta helvetin huonolla
pelillä ja räkämaaleilla. En haluaisi olla valmentaja Marjamäen
asemassa, koska kun Jammu-setä on kuollut ja Paavo Väyrynen poistunut
politiikan huipulta, hän on tällä hetkellä Suomen vihatuin mies, koska
niin helvetin huonosti poikamme pelaavat.
Ei meinannut
millään uni tulla silmään pelin jälkeen, mutta siinä valvoessani minut
valtasi syvä mielenrauha ja sisäinen varmuus siitä, että Suomi
voittaa jääkiekon maailmamestaruuden. Tosin se tulee helvetin huonolla
pelillä ja ratkaisu tapahtuu vasta jatkoajalla loppuottelussa
Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoja vastaan, jolloin Jesse Puljujärvi tulee
tekemään uransa ensimmäisen miesten maajoukkuemaalin, mutta sekin maali
tulee olemaan todellinen räkämaali.
Suomi siis voittaa
onnekkaasti maailmanmestaruuden, mutta niin helvetin huonolla pelillä,
että jos Lauri Marjamäki uskaltaa Suomeen palata, odottavat häntä täällä
ankarat potkut, koska kyllä kansa tietää, ettei hänestä ole
maajoukkuevalmentajaksi. Kyllä kansa tietää muutenkin jääkiekkoilusta
paljon. Eilenkin kansa äänesti MTV3:n äänestyksessä maalivahti Joonas
Korpisalon ottelun parhaaksi, vaikka mies istui vaihtoaitiossa melkein
koko pelin ajan sen jälkeen, kun oli päästänyt heti alkuun kaksi maalia.
Kommentit (0)
|
Suomalainen suurmies |
14.05.2017, 16:49 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti