Latutaistot 26.02.2017, 16:54 Tämän päivän dramaattiset tapahtumat Lahden mömmönkisoissa paljastivat sen, että hiihtomaajoukkueestamme puuttuu nykyään äijämäinen fyysisyys. Nykyiset huippumme ovat enemmänkin sellaisia kuivankälppeitä poikasia, jotka eivät pärjää latukontaktitilanteissa, joita esiintyy varsinkin sprintti- ja parisprinttimatkoilla. Juha Mieto oli pitkä 197-senttinen hujoppi ja pituutensa puolesta hän olisi ollut sopiva nykyajan latutaistoihin, mutta pikkuisen heiveröinen oli Pitkä-Jussikin. Muistelen, että ainoastaan yksissä suurkisoissa hän täytti aikamiehen kriteerit, eli oli 100-kiloinen. Sen sijaan Heikki Kuusniemi, joka hallitsi maamme kilpalatuja reilut sata vuotta sitten, olisi ollut esimerkiksi Iivo Niskasen tämänpäiväisessä kontaktitilanteessa mies paikallaan.  Kuusniemi oli Mietoa pari senttiä lyhyempi, mutta hänen kilpailupainokseen ilmoitettiin 105 - 130 kg. Kuusniemi oli hiihtotaitonsa lisäksi tunnettu myös voimistaan. Kun 1900-luvun alussa Suomessa vieraili sirkusten mukana  ulkomaalaisia ammattipainijoita, yritettiin Kuusniemeä värvätä heille vastukseksi. Hiihtäjä Kuusniemi ei suostunut, mutta hänen varamiehekseen molskille saatiin tuleva antiikin kiekonheiton olympiavoittaja Verner Järvinen, joka ottelikin ammattilaispainijoita vastaan tasapäisesti. Yllä oleva Kuusniemen valokuva todistaa, että miehen urheiluvälineetkin ovat sellaiset, että niiden avulla olisi suoriuduttu vaativistakin latutaistoista. Sauvat ovat kuin kirnunmännät eivätkä ne olisi heti ensi rytäkässä tuhansina päreinä, kuten nykyiset hiilikuituiset tikut tahtovat olla. Lisäksi kilpahiihtäjä Kuusniemen vyössä roikkuva pitkä puukko, saisi norjalaisenkin miettimään, kannattaako suomalaisen ohitusta yrittää estää.     Kommentit (0) Pettymysten kisat 25.02.2017, 18:35 Pikkuisen pettynyt olen tämän päivä suomalaismenestykseen Lahden mömmönkisoissa. Krista Lähteenmäki hiihti hienosti hopealle, Lari Lehtonen oli yhdeksäs ja monia muitakin hyviä sijoituksia Suomelle tuli ja olen asiasta pettynyt. Nimittäin toivoin, ettei Suomi saisi kisoissa yhtään mitalia, jonka jälkeen maamme huippu-urheilujärjestelmää uudistettaisiin perusteellisesti kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamiseksi. Lisää rahaa tai organisaatiouudistuksia ei tarvita, vaan se mitä tarvitaan on, että toimitsijakiellosta vapautuva Kari-Pekka Kyrö valitaan maamme kaikesta huippu-urheiluvalmennuksesta vastaavaksi henkilöksi. Rohkenen ennustaa, että Kyrön valinnan jälkeen Suomi on pian maailman johtava urheilumaa. Näkemykseni perustuu Erkki Vettenniemen kirjaan Suomalainen hiihtodoping. Sen luettuani ymmärrän, että dopinginvastainen taistelu on ollut ja tulee todennäköisesti olemaan pelleilyä ja verorahojen haaskausta. Testaajat eivät pysy vippaskonstien kehittelijöiden perässä. Lisäksi dopingvalvojat ovat olleet läpeensä korruptoituneita ja suoranainen mafiatyyppinen rikollisuuskin on rehottanut. Itse olin jo ehtinyt unohtaa esimerkiksi sen mielenkiintoisen tapauksen, että vuoden 1978 Lahden mömmönkisojen virtsanäytteet tuhopoltettiin, jossa asiassa on jo koomisiakin piirteitä. Aku Kiuru puhui järkeä, kun hän totesi, että "Kyl miusta on ihan höpönpaskaa koko touhu. Mitä se kenellekään kuuluu, syökööt mitä tykkäävät saatana, kun kovaa kulkoovat vaan. Kun ei saaha kumminkaan sitä loppumaan!" Kommentit (0) Yli-ihmisiä 24.02.2017, 19:25 Maarit Björgenin hauista ja Peter Northugin reisiä tarkastellessani olen alkanut epäillä, että norjalaiset ovat yli-ihmisiä ja tulevat voittamaan Lahden mömmönkisioissa kaiken, mutta ihmeekseni ainakaan eilen ei niin käynytkään. Kun en voi riemuita suomalaismenestyksestä, niin aitoa riemua tunnen, kun norjalaisetkaan eivät pärjää, sillä olen heille aidosti kateellinen, koska he ovat kaikessa meitä parempia. He ovat esimerkiksi kokemukseni mukaan meitä suomalaisia paljon ystävällisempi kansakunta. Toisaalta eilinen sprinttihiihto on onnenkauppaa ja luulen norjalaisten vielä jyräävän meitin ja muun maailman, kunhan oikeat hiihtolajit alkavat. Voi myös olla, että eilisen miesten sprintin tulokset muuttuvat vielä moneen kertaan seuraavan kymmenen vuoden aikana ja lopulta ne ovat sellaiset, että rakkaat luoteisnaapurimme saavatkin kolmoisvoiton. Kuitenkin eilen tuntui hyvältä, kun muun maailman, eli Italian ja Venäjän, miehet kukistivat norjalaiset. Minua nimittäin ärsyttää sekin, että aina vuonojen maan edustajien voittaessa alkaa spekulaatio mahdollisesta dopingista, mutta nyt tällaiselta spekulaatiolta vältytään. Italiaanon ja Venään miehen pärjätessä mahdollisten vilppimenetelmien käytöstä ei kukaan asiaa edes vähän tunteva vaivaudu edes spekuloimaan. Veikkaanpa, että  eilinen hopeamies Sergei Ustjugov saattaa hyvinkin olla Lahden hiihtokuningas, joka hallitsee kaikkia matkoja ylivoimaisesti, eli samalla tavalla mitä Johann Mühlegg teki aikoinaan Salt Lake Cityssä. Tosin Mühleggille kävi myöhemmin vähän nolosti, josta asiasta Wikipedia kertoo seuraavaa: Vuoden kuluttua Salt Lake Cityn olympialaisissa Mühleggin voittoisat otteet jatkuivat, kun hän hiihti voittoon 30 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa, takaa-ajossa sekä 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisassa. Päätösmatkan, 50 kilometrin kilpailun jälkeen, hänen ilmoitettiin jääneen doping-testissä kiinni kielletyn darbepoetiini-hormonin käytöstä.[2][3] 50 kilometrin kisan jälkeen Mühlegg ryhtyi virtsaamaan hankeen saatuaan kutsun doping-testiin ja alkoi tankata itseensä nestettä pystyäkseen antamaan näytteen, mikä herätti epäilyksiä.lähde? Kuitenkin hänen aikaisemmin kilpailuissa antamastaan näytteistä oli käynyt ilmi doping-rike. Urheilun välitystuomioistuimen joulukuussa 2003 tekemän päätöksen myötä Mühlegg menetti myös kaksi muuta kisoissa voittamaansa mitalia. Kommentit (0) Sisupillerit 22.02.2017, 19:09 Lahden hiihdon mömmönkisat alkavat tänään ja ajankohtaan sopivasti luin juuri Erkki Vettenniemen kirjan Suomalainen hiihtodoping - punssia, pillereitä ja punasoluja ja niinpä osaan antaa kisoille sen arvon, joka niille kuuluukin. Tulen siis seuraamaan kilpailuja entistäkin innokkaammin, koska lopputulosten lisäksi voin hyvällä syyllä arvailla myös sitä, kuka on mitäkin ainetta mahdollisesti käyttänyt. Sen verran rohkenen jo tässä vaiheessa arvailla lopputuloksia, että ennustan, että poikiemme menestys kuninkuusmatkalla, eli 50 kilometrin hiihdossa, tulee jäämään vaisummaksi kuin vuoden 1938 Lahden mömmönkisoissa, sillä silloin 10 parhaan joukossa oli peräti yhdeksän suomalaista. Yksi norjalaisyllättäjä esti Suomen yhdeksäisvoiton sijoittumalla pronssille. Vettenniemi arvailee, että suomalaismenestyksen taustalla olivat jo tuolloin ns. sisupillerit. Pervitiini patentoitiin Saksassa vuonna 1937. Suomalaisen hiihdon suurmiehellä Veli Saarisella oli hyvät suhteet Saksaan, koska hän oli toiminut siellä valmentajana. Voi hyvinkin olla, että saksalaisten höökipillerit eivät tulleetkaan meikäläisien hiihtäjien käyttöön vasta sodan jälkeen, kuten yleisesti uskotaan, vaan jo ennen sotaa. Vettenniemi paljastaa, että ennen pervitiiniä suomalaiset joutuivat piristämään itseään vain viinalla, joka oli kestävyysurheilijallekin hieman kavala aine, mutta tämä ei liene koko totuus. Jouni Tossavaisen Hannes-kirjassa kerrotaan, että jo 1920-luvulla savolaiset suurjuoksijat virkistivät itseään maratonin loppupuolen virkistäytymisasemilla puristamalla omenan mallisesta pesusienestä viinan ja oopiumin sekoitusta.  Kai sellainen koktaili olisi kelvannut hiihtäjällekin. Kommentit (0) Kun mikään ei riitä – Donald Trump ja menestyksen nälkä 21.02.2017, 19:26 Luinpa juuri hyvin ajankohtaisen Michael D'Antonion kirjan Kun mikään ei riitä – Donald Trump ja menestyksen nälkä ja luulen jo ymmärtäväni lisää siitä, mihin Usa:n nykyisen presidentin suosio Usa:n köyhälistön keskuudessa perustuu. Nimittäin upporikas miljardööri Trump on ainakin teeskennellyt jossain vaiheessa olevansa tosissaan köyhän asialla, joka tietysti oikein onkin. Nimittäin poliitikon uransa alkuaikoina hän oli sitä mieltä, että liittovaltion talousongelmat ratkeavat, kun upporikkaiden omaisuudesta huomattava osa siirretään yhteiskunnan haltuun kertaluonteisen veron avulla. Ehdotus ei ole outo eikä uusi, koska sillä tavallahan esimerkiksi rutiköyhä Suomi sodan jälkeen ratkaisi laajan pakolaisongelmansa, vaikka monet vaikuttajat Talvisodan jälkeen olivat sitä mieltä, että pakolaisongelma ratkaistaan vain siten, että miehitetyn alueen väestö jätetään entisille ilmeisen turvallisina pidetyille alueille. Moni kapitalistinen tiedemies on kuitenkin sitä mieltä, että Donald Trumpin edustama äärivasemmistolainen talouspolitiikka ei toimi, vaan johtaa pörssiromahdukseen ja siten myös yleiseen talouskriisiin. Nähtäväksi jää, että toteuttaako Usa:n miljardööreistä koostuva hallinto Trumpin aiemmin kaavailevan laajan sosialisointisuunnitelman. Trump-kirjasta sain sen käsityksen, ettei mies ole suinkaan tyhmä tai epärehellinen. Ainakin hänen kommenttinsa, jonka mukaan "enimmäkseen ihmisiä on mahdotonta kunnioittaa, koska useimmat ihmiset eivät kunnioitusta ansaitse", kuulostaa hyvin viisaalta ja rehelliseltä arviolta ihmiskunnan tilasta. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että Trump on yleisestä suurvalehtelijan maineestaan huolimatta aika rehellinen ihminen, joka on yleensä rehellisesti sitä mieltä, mitä mieltä hän kulloinkin sattuu olemaan. Kommentit (1) Donald ja Melania, hallitsijapari 20.02.2017, 19:05 Maailman ainoan supervallan johtajan toiminta hämmästyttää ja kummastuttaa sekä järkyttää koko sivistynyttä maailmaa ja varsinkin ruotsalaisia, joita voidaan hyvällä syyllä pitää maailman johtavana sivistyskansana. Sen sijaan kotikentällään Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa Trumpin suosio ei näytä laskevan ainakaan maan proletariaatin, ei ainakaan älyllisen proletariaatin, keskuudessa, joka kansanosa on ottanut maassa vallan. Ja Amerikalla näyttää pyyhkivän hyvin. Talous kasvaa ja kukoistaa, koska poliitikot eivät enää sotke markkinoiden toimintaa. Tilanne on pitkälle sama kuin Belgiassa, jossa hallitusta ei ole ollut vuosiin, mutta siitä huolimatta tai siitä johtuen kansa voi hyvin. Tosin velkaahan Usa:n valtiolla on asukasta kohti kolme kertaa Suomea enemmän ja Trump on luvannut ottaa 1000 miljardia dollaria lisää elvytystä varten , mutta entäs sitten. Kukaan ei uskalla koskaan tulla niitä velkoja perimään. Trump itse tietää sen asian vallan hyvin, koska hän itsekin olisi tehnyt jo konkurssin liiketoimissaan, ellei hänellä olisi ollut niin paljoa velkaa, ettei häntä voitu hakea konkurssiin. Suomen johtava kansainvälisen oikeuden professori ennusti, että Trumpin viraltapano vie kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Itse rohkenen ennustaa, että mies valitaan äänivyöryllä vielä toisellekin kaudelle ja että hänen jälkeensä vaimo Melania tulee hallitsemaan myös kaksi kautta eli kahdeksan vuotta. Melaniahan on sangen viehättävä naisenpuoli, eli ihan naetavan näkönen naenen, kuten Savon pienviljelijä-metsurit asian ilmaisevat. Kommentit (0) Ampumahiihtoviesti - mitä jännittävin urheilumuoto 19.02.2017, 13:27 Vaan olipa eilen jännittävä ampumahiihtoviestikilpailu lajin mömmönkisoissa. Kerrankin saattoi jännittää Suomen joukkueen menestyksen puolesta. Ensiksikin sai jännittää sitä, jääkö joukkueemme koko kisan viimeiseksi. Suomen harmiksi Päiväntasaajan Guinean joukkue ei ollut mukana, jota joukkuetta vastaan poikamme olisivat olleet ennakkosuosikkeja. Sitten saattoi jännittää sitä, että jos Suomi jää viimeiseksi, niin saako joukkueemme hiihtää loppuun asti, vai ohitetaanko se kierrokselle, jolloin joukkue olisi suljettu kilpailusta. Tällä kertaa poikamme saivat sivakoida maaliin asti. Sitten saattoi jännittää sitäkin, miten muut Pohjoismaat pärjäävät, sillä yllättäen Norja ja Ruotsi alkavat jostain syystä olla ampumahiihdossa tasaväkisiä Suomen kanssa. Jäimme kuitenkin eilen Pohjoismaista kolmansiksi, sillä Norja sijoittui kahdeksanneksi ja Ruotsi kymmenenneksi. Me olimme sijalla 20, mutta tässä yhteydessä pitää muistaa, että maailmassa on lähes 200 itsenäistä valtiota. Jännää on myöskin se, että montako kertaa lopputulokset tulevat muuttumaan seuraavan 10 vuoden aikana, joka on yleinen vanhentumisaika urheilussa. Eilinen kisa oli sikäli jännittävä, että nyt saattoi kerrankin katsoa jotain urheilukilpailua ilman epäilyä, että onko mahdollisesti dopingilla osuutta jalossa kamppailussa kärkipään sijoituksista. Kommentit (0) Hitsaaja-maalari 18.02.2017, 19:39 Eilen vielä pidin tuota taidehuijausasiaa jotenkin komediana, mutta tragedia se sitten onkin, ainakin mikäli on yhtään uskominen tätä Iltalehden juttua asiasta: http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701132200053397_uu.shtml Iltalehden mukaan uudet tuliterät Edelfeltit ja Schjerbeckit maalannut Veli Seppä on sairastunut syöpään, katuu tekojaan, on tullut uskoon ja on tunnustanut kaiken. Oikeus tuomitsi hänet 1 vuodeksi ja 11 kuukaudeksi vankeuteen, tosin tuomio on ehdollinen ja lisäksi hän joutuu maksamaan saamansa rikoshyödyn, eli 40.000 euroa, valtiolle. Seppä on myöntänyt maalanneensa peräti 104 huipputaulua, joten halvalla hän on myynyt hyvää taidetta välittäjilleen. Joku on tainnut vetää välistä, koska taiteenystävät maksoivat Sepän maalauksista jopa kymmeniä tuhansia. Siunatuksi lopuksi korostettakoon sitä, että vaikka taiteilija on Seppä nimeltään, ei hän ole oikeasti seppä, vaan hitsaaja. En tosiaankaan ymmärrä kuvataiteista mitään, mutta kuitenkin hämmästelen sitä, että joku hitsaaja kansakoulupohjalta on maalannut tauluja, joita pidetään suurten mestarien tekeminä. Yksi tapaus taitaa olla sellainen, että vaikka Seppä vakuuttaa, että eräs Edelfelt on hänen verstaastaan lähtöisin, ei eräs ruotsalainen taiteentutkija sitä myönnä, vaan sitkeästi väittää työn olevan aidon Edelfeltin. Minä luulen, että Sepän taide vielä tulevaisuudessa saa sen arvon, joka sille kuuluukin. Kommentit (0) Huijaus 17.02.2017, 19:39 Hiihtourheilun lisäksi huijausta esiintyy ainakin jossain määrin muuallakin yhteiskunnassa, myös kulttuurielämässä. Jouni Rannan ja Marko Erolan Vilpitön mieli - Miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta, kertoo sen, miten hyväuskoisia monet ihmiset, varsinkin kulttuuri-ihmiset, ovat ja miten monia asioita, varsinkin asiantuntijoita, on syytä epäillä. Kirjan mukaan Göteborgissa sikäläinen paikallislehti kokosi näyttelyn eläintarhan simpanssin maalauksista ja kertoi hieman harhaanjohtavasti, että työt olivat avantgardisti Pierre Brassaun. Taidekriitikot ihastuivat töihin ja eräskin kirjoitti:"Brassau maalaa voimakkain vedoin, mutta selkeän päämäärätietoisesti. Hänen siveltimensä vedot tekevät pikkutarkkoja kaarroksia. Hän on taiteilija, joka tekee työtään balettitanssijan herkkyydellä." Tietooni ei ole tullut, millaisia summia simpanssin tauluista maksettiin, mutta isot rahat siinä luultavasti liikkuivat. Rannan ja Erolan kirjasta sain sen käsityksen, että kun eräät ravimiehet innostuivat taidekaupasta ja alkoivat myymään Edelfelttejään autojensa peräkonteista huoltoasemien pihoilla, niin Edelfelteistä maksettiin monta kertaa kymmeniä tuhansia euroja. Ja minusta se on ihan perusteltuja, koska parempia ne ihan tuliterät Edelfeltit olivat kuin ne vanhat Edelfeltit, joissa on hometta ja kärpäsen kakkoja. Kommentit (0) Veren, lumen ja suksien vaihtamisesta 16.02.2017, 19:11 Jalossa hiihtourheilussa sattuu ja tapahtuu yhtä ja toista. Verenvaihdoista on puhuttu jo kyllästymiseen asti, mutta eilen Iltasanomat paljasti, että verenvaihtojen lisäksi suomalaiset hallitsivat Lahden vuoden 1989 mömmönkisoja sen nerokkaan innovaation avulla, että he vaihtoivat yön pimeinä tunteina kisaladun vastasataneen lumen vanhaan lumeen ihan täysin  vaivaa ja kustannuksia säästämättä. Se temppu sotki muunmaalaisten voitelusuunnitelmat. Temppu oli todellinen jäynä teekkarikielellä.   Jutunkertoja Aku Kiuru paljastaa eilisen Yle Arkiston linkkini juttupätkässä myös sen, että ainakin kerran suomalaiset ovat veren- ja lumenvaihdon lisäksi turvautuneet MM-kisoissa sääntöjen kieltämään suksien vaihtoon hiihtokisan aikana. Silloin hiihtokeli vaihteli ladulla päivän ja varjon puoleisilla paikoilla suvi- ja pakkaskelin välillä ja voittaneelle suomalaiselle vaihdettiin suvikelin sukset sohjo-osuuden ajaksi. Alkuperäiset leimatut sukset otettiin takaisin jalkaan ennen maaliintuloa, ettei rike paljastunut.   Tietääkseni Kiurun kertoma vilppi uusittiin myös kerran myöhemmissä MM-kisoissa. Kummallakin kerralla suomalaiset ottivat kaksoisvoiton ja kummallakin kerralla hopealle jäi Klaes Karppinen. Kiurun tarinan mukaan ensimmäisellä kerralla Hiihtoliiton herrat antoivat vilpin vuoksi kullan menettäneelle Karppiselle lohdutuspalkinnoksi kultakellon, jotta tämä ei protestillaan olisi vaarantanut meikäläisten kaksoisvoittoa. Kommentit (0) Kiurun Aku, karjalainen tarinankertoja 15.02.2017, 18:22 Karjalainen suurhiihtäjä August Kiurusta pitäisi tehdä kirja tai mieluiten äänikirja. Mies oli nimittäin ilmiömäinen jutunkertoja, jollaisia ei enää ole, koska koulusivistys on pilannut hyvät tarinaniskijät. Jotain talkshow-persoonia maailmassa on, mutta he eivät yllä Kiurun Akun tasolle. Todistus hänen verbaalisesta neroudestaan löytyy Ylen arkistosta tästä linkistä, joka sisältää monta hyvää ja hyvin kerrottua juttua maamme hiihdon historiasta: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/09/28/sinivalkoista-suksea-vauhditettiin-dopingilla-jo-1940-luvulla Ihmettelen, etteivät Akun tarinat synnyttäneet aikoinaan suurempaa kohua. Itsekin ihmettelin monta kymmentä vuotta, että mitä todella tapahtui Tatran vuoden 1971  mömmönhiihtojen 50 kilometrin kisassa. August Kiuru sen meille Yle Arkiston pätkässä kertoo: Minuutin Susi-Kallen perässä lähtenyt Vedenin ajoi Kallen kiinni jo alkumatkasta ja peli näytti jo täysin menetetyltä, kun miehet hiihtivät peräkkäin 40 kilometrin virkistäytymisasemalle. Siellä onneksi seisoi Kiurun Aku lääkelaukkuinen ja niinpä venäläinen jäi suomalaisesta valovuoden viimeisen kympin aikana. Vuosikymmeniä  olen myös pohtinut sitä, mitä tapahtui vuosi Tatran jälkeen Sapporon viidellä kympillä. Siellähän vahva ennakkosuosikki Susi-Kalle hyppäsi ladun varteen 40 kilometrin virkistäytymisasemalla, jossa Aku seisoi lääkelaukkuineen, mutta mitään hän ei tohtinut Kallelle tarjota, sillä tiedettiin, että testit olivat tulleet. Kiuru tosin toteaa tarinansa päätteeksi, että norjalaiset, jotka hallitsivat 50 kilometrin kilpailua, tiesivät, ettei mitään testejä tosiasiassa ollutkaan ja siunatuksi lopuksi mies sanoo ihan tilanteeseen sattuvasti pikkuisen sorahtavalla ärrällään, että "perkele". Tuollaiset täytesanat elävöittävät Akun kerrontaa. Kommentit (0) Juoksija-hiihtäjät 14.02.2017, 19:39 Eilen epäilin, että Harri Kirvesniemi-kirjan lukeminen paljasti orastavan dementian, mutta sen asian kuitenkin vielä muistin urheiluhistoriasta, että kesällä 1983 hiihtäjä Harri Kirvesniemi juoksi 5000 metriä aikaan 13.54,4, jolla ajalla hyvinkin nykyään voitettaisiin Suomen mestaruus. Sitä en tosin enää muistanut, että mies juoksi tuloksensa lenkkitossut jalassa, joten piikkareiden avulla ajasta olisi hyvässä lykyssä lähtenyt vielä muutama sekunti. Sitäkään en muistanut, ettei Kirvesniemi ollut Mikkelin hiihtäjien paras juoksija, vaan lähinnä piirikunnallisen tason hiihtäjä Pekka Tiihonen oli selvästi parempi menijä juoksuradalla. Ilmeisesti olen alitajunnassani sotkenut Pekka Tiihosen nilsiäläiseen täyskaimaansa, joka oli olympiamaratoonari. Juoksija Pekka Tiihonen paineli 1500 metriä aikaan 3,46,5, jolla nykyään taisteltaisiin mitalista Sm-kisoissa. Miehen kympin aika oli 29,44,6, jolla voitettaisiin nykyään Suomen mestaruus vaivatta. Hiihtäjä Tiihosen 5000 metrin ennätysaikaa en ole mistään löytänyt, mutta kaiken järjen mukaan se on vähän Kirvesniemen ennätystä parempi. Orastavan dementian vuoksi en muista mistä, mutta jostain olen lukenut 3000 metrin maastojuoksukisasta, jonka kärkipari oli Tiihonen ja Kirvesniemi. Kolmanneksi kisassa tuli Ilkka Äyräväinen, joka vähän myöhemmin juoksi 3000 metrin esteet aikaan 8.31. Viime kesänä ei kukaan suomalainen tainnut alittaa 9 minuuttia, koska Jouko Kuhakin on jo lopettanut  Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että 1950-60-luvulla kolme mitalia ampumahiihdon MM-kisoissa voittanut Hannu Posti oli myös kova kestävyysjuoksija ja jopa Mikkelin mänijöitä parempi. Kympillä miehen ennätys oli 29.49,8,  5 000 metrillä 14.11,8 ja 3 000 metrillä  8.14,8 . Korostettakoon siunatuksi lopuksi, että 50-60-luvuilla urheilu oli jotenkin puhtaampaa. Silloin ei läträtty veren kanssa, vaan tulosta tehtiin korkeintaan puhtaan amfetamiinin voimalla. Kommentit (0) D-alkuiset sanat 13.02.2017, 19:00 Luin tuossa Harri Kirvesniemen valmentajan Jorma Mannisen kirjan suojatistaan. Osuvalta nimeltään teos on Poika, sinusta tulee vielä hiihtäjä. Näinhän Mietaa tokaisi Harrille hävittyään tälle pojanklopille ensimmäisen kerran. Ennen kaikkea etsin massiivisesta opuksesta sitä d-alkuista sanaa, joka hyvin usein liitetään suomalaiseen hiihtoon. Kauan meni, ennen kuin edes joku d-alkuinen sana löytyi ja ensimmäisenä d-alkuinen sana löytyi kerrottaessa Davosin kilpailuista. Järkytykseni oli syvä, koska toinen d-alkuinen sana, joka tuli Davosin jälkeen mieleeni, oli dementia. Nimittäin Kirvesniemi-kirjasta luin, että nuorten EM-hiihdoissa  1978 Suomen nuorten 3 X 10 km:n viestijoukkueessa hiihtivät luonnollisesti Harri Kirvesniemi Mikkelin hiihtäjät, tuleva vuoden 1989 maailmanmestari, Kari Härkönen, Ristijärven Pyry, tuleva vuoden 1985 maailmanmestari ja Jouni Partanen, Suonenjoen Vasama. Olen kuvitellut, että muistan kaiken tarvittavan urheilusta, mutta täytyy tunnustaa, että emmentaalini, vai mikä se nyt olikaan, on edennyt niin pitkälle, ettei minulla ole mitään muistikuvaa Suonenjoen Vasaman Jouni Partasesta, joka oli 20-vuotiaana lähes Kirvesniemen luokkaa suksenkuljettajana ja voitti karsinnoissa Kari Härkösen kirkkaasti. Jouni Partanen on suunnilleen ikäluokkaani Suonenjoelta, mutta siitä huolimatta en häntä muista. Sen sijaan muistan Kari Väänäsen, joka oli edellä mainitsemaani kolmikkoa pikkuisen hitaampi tuossa vaiheessa. Väänäsen sukujuuret ovat Suonenjoen Kärkkäälän kylällä, vaikka mies muistaakseni edusti Lahden hiihtoseuraa. Edes internetistä ei löydy tietoa Jouni Partasesta, mutta tietoa hakiessani löysin sen nykyään uskomattomalta tuntuvan tiedon, että 1983 Suonenjoen Vasama oli miesten SM-viestissä kolmas, joukkueella Reijo Hämäläinen, Raimo Hyvärinen, Antti Väisänen ja Raimo Hämäläinen. Mainittakoon tässä yhteydessä, ettei Vasamalla ollut tänä vuonna maakuntaviestissä ollenkaan joukkuetta. Kommentit (2) Neuvostoliittolaisia suomalais-ugrilaisia olympiavoittajia	13.02.2017, 20:06
Ja vielä lainaan Jaak Prozesin kirjaa Onko Putin vepsäläinen?, jossa luetellaan niitä neuvostoliittolaisia olympiavoittajia, jotka ovat taustaltaan suomalais-ugrilaisia. Virolainen kirjoittaja osaa mainita maamiehistään vain korkeushypyn olympiavoittajan Juri Tarmakin ja kolmiloikkaaja Jaak Uudmäen. Munchenin  kisojen painonnoston kultamitalistin alle 100 kilon sarjassa Jaan Taltsin ja Helsingin kisojen raskaansarjan painikullan voittajan Johannes Kotkaksen kirjoittaja sen sijaan unohtaa mainita. Mordvalaisista olympiakultaa ovat voittaneet kävelijät Olga Kaniskina,  Jelena Lasmanova, Sergei Kirjdjapkin, juoksijat Juri Borzakov ja Pjotr Bolotnikov sekä hiihtäjä Ljubov Jegorova. Karjalaisista olympiavoittajia ovat Jevgenia Medvedeva ja Feodor Terentjev. Komeja ovat Raisa Smetanina, Vasili Rotshev ja Nikolai Bazukov. Niina Seljunina-Rotseva on mari ja samaa kansallisuutta muistelen olevan myös kaksinkertaisen jääkiekon olympiavoittajan ja entisen Venäjän jääkiekkomaajoukkueen valmentajan Vjatseslav Bykovin. Hiihtäjättäret Galina Kulakova ja Tamara Tihonova ovat udmurtteja. Parhaiten sukulaiskansojen hiihtäjistä suomalaiset muistavat Helena Takalon ja Hilkka Riihivuoren kovat kilpakumppanit Galina Kulakovan ja Raisa Smetaninan. Kylmän sodan aikaan neuvostovastaiset tahot levittivät uutista, että Insbruckin kisoissa, joissa toinen neuvostotytöistä vietti syntymäpäiviään, hän olisi saanut toiselta neuvostotytöltä lahjaksi partakoneen, josta lahjasta suivautuneena lahjansaaja olisi potkaissut lahjanantajaa munille. Kommentit (0)
Punainen heisipuu	11.02.2017, 20:04
Koska maamme porvarihallituksen politiikka näyttää johtavan sensuurin lisääntymiseen maassamme, joka on johtanut siihen, ettei tv:ssä viikonloppuisin ole enää yhtikäs mitään katsottavaa, koska Pressiklubi, Yle-Leaks ja Uutisvuoto on pääministeri Sipilää loukkaavina lopetettu, yritin Mosfilmin arkistosta, josta voi täysin vapaasti katsoa hyviä neuvostoliittolaisia elokuvia, katsoa eilen kehumani Vasili Suksinin Punaisen heisipuun, mutta sekään ei onnistunut, koska Putinin ulkopolitiikka on luultavasti johtanut siihen, ettei elokuvassa enää ollut englanninkielistä tekstitystä, kuten ennen oli. Tuo kirjailija, näyttelijä ja elokuvaohjaaja Vasili Suksin oli mielenkiintoinen ihminen, joka valitettavasti kuoli alta viisikymppisenä. Wikipedia epäilee, että hänet murhattiin, koska häntä pidettiin neuvostovastaisena.Samoin on muuten epäilty käyneen myös Andrei Saharoville. Wkipedia kertoo Suksinista seuraavaa: Vasili Šukšin Syntymäaika 25. heinäkuuta 1929 Syntymäpaikka Srotski, Neuvostoliitto Kuolinaika 2. lokakuuta 1974 (45 vuotta) Kuolinpaikka laivalla Volga-joella Ammatti elokuvaohjaaja, kirjailija, käsikirjoittaja, näyttelijä Tunnetuimmat ohjaukset Punainen heisipuu (1974) Aiheesta muualla IMDb Elonet Vasili Makarovitš Šukšin (ven. Васи́лий Мака́рович Шукши́н, 25. heinäkuuta 1929 Srotski, Altai, Neuvostoliitto – 2. lokakuuta 1974 laivalla Volga-joella) oli venäläinen kirjailija, käsikirjoittaja, elokuvaohjaaja ja näyttelijä. Hän oli 1960-luvun neuvostokulttuurin keskeisiä hahmoja. Šukšinin tunnetuin elokuva on Punainen heisipuu, joka perustuu häneen omaan teokseensa. Šukšin näytteli myös pääosan.[1] Elämä Šukšin syntyi suhteellisen hyvin toimeentulevaan ersäläiseen[2] talonpoikaisperheeseen. Perhe menetti omaisuutensa Neuvostoliiton kollektivisoidessa maatiloja 1930-luvulla. Tämä ei kuitenkaan pelastanut Šukšinin isää, joka teloitettiin vuonna 1933. Kun hänen isäpuolensakin menehtyi toisessa maailmansodassa, nuori Šukšin joutui ottamaan vastuuta perheestä. Opiskelut teknisessä koulussa jäivät kahteen vuoteen ja 1940-luvun lopulla Šukšin työskenteli mekaanikkona. Vuosina 1949–1953 hän palveli merimiehenä Mustanmeren laivastossa Sevastopolissa. Mahahaava päätti palveluksen, mutta armeija-aikoinaan Šukšin oli alkanut kirjoittaa lyhyitä kertomuksia, joita ei kuitenkaan vielä julkaistu. Vapauduttuaan armeijasta Šukšin palasi synnyinseudulleen Srotskiin, suoritti opintonsa loppuun ja toimi kirjallisuuden ja venäjän kielen opettajana sekä koulun johtajana. Vuosina 1954–1960 Šukšin opiskeli elokuva-alaa VGIK:ssä. Opiskeluaikoinaan Šukšin näytteli ensimmäiset roolinsa sekä julkaisi ensimmäiset novellinsa. Ensimmäinen oma ohjaustyö valmistui vuonna 1960 ja ensimmäinen romaani vuonna 1963. Ensimmäinen omaan käsikirjoitukseen perustunut ohjaus Me poikamiehet (Živjot takoi paren 1964) toi Šukšinille mainetta, kun elokuva palkittiin sekä Venetsiassa että Leningradissa. Kansansuosiosta nauttineissa elokuvissaan Šukšin kuvasi usein niin sanottujen tavallisten ihmisten kovaa ja yksinkertaista elämää. Hänen tunnetuin elokuvansa Punainen heisipuu (Kalina krasnaja 1974) aiheutti sensaation Neuvostoliitossa. Pelkällä olemuksellaan parannusta yrittävää entistä vankia näyttelevä Šukšin asettui kaikkea virallista ja oikeaoppista neuvostoliittolaisuutta vastaan.[3] Šukšin kuoli sydänkohtaukseen laivalla Volga-joella näytellessään Sergei Bondartšukin elokuvassa He taistelivat synnyinmaansa puolesta (Oni sražalis za Rodinu 1975). Huhupuheissa epäiltiin kuitenkin, että suosittu ohjaaja-kirjailija oli murhattu liian kapinallisena ja neuvostovastaisena.[4][5] Punaisen heisipuun voi katsoa alla olevasta linkistä; joku atk-nörtti saattaa jopa onnistua saamaan elokuvaan englanninkielisen tekstityksen. Joka tapauksessa filmin ensi minuutit kannattaa katsoa, koska siinä roistomaisen oloinen vankikuoro laulaa hyvin enkelimäisesti. https://www.youtube.com/watch?v=MYmi--Kot-k   Kommentit (2)
Mordvalaiset	10.02.2017, 19:19
Tomeraa väkeä ovat Venäjällä asuvat mordvalaiset serkkumme, mikäli yhtään on uskominen virolaisen kansatutkija Jaak Prozesin kirjaa Onko Putin vepsäläinen. Mordvalaisia ei ole paljoa, sillä heitä on vain noin 900.000, mutta siitä huolimatta heidän joukostaan on noussut Venäjän nykyinen hengellinen johtaja, eli patriarkka Kirill ja Venäjän federaationeuvoston eli parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko. Urheilurintamalla mordvalaiset ovat kunnostautuneet siten, että Rooman olympialaisten 10.000 metrin voittaja Pjotr Bolotnikov ja Ateenan kisojen 800 metrin voittaja Juri Borzakov olivat pikkuserkkukansamme edustajia. Varsinkin Borzakovin olympiakulta on kunnioitettava, koska tällä  vuosituhannella valkoinen mies ei ole enää alkuunkaan pärjännyt mustalle miehelle juoksemisessa. Toisaalta Venäjällä on viime vuosina olleet sellaiset valmennusmenetelmät, että niillä on pistetty valkoinenkin mies juoksemaan lujaa. Kulttuurin saralla on mordvalaisista kunnostautunut varsinkin kirjailija, näyttelijä ja elokuvaohjaaja Vasili Shuksin, jota on kutsuttu Neuvostoliiton Mikko Niskaseksi. Hänen ohjaamansa elokuva Punainen heisipuu, jossa hän myös näytteli pääosaa, oli niin koskettava, että ainakin hyvän tarinan mukaan Leonid Brezhnevkin itki sitä katsoessaan. Brezhnev oli herkkä mies, joka kuulema purskahti itkuun myös suurissa sotaharjoituksissa, joissa hänen piti harjoitusmielessä painaa sitä kuuluisaa punaista nappia. Mies oli tunteellinen slaavi, kun taas Vladimir Putin, joka on jäyhä suomensukuinen, joka ei vetistelisi moisen nappulan painamisen vuoksi. Kommentit (0)